YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS EUROOPAN UNIONIN NATURA VERKOSTON SUOMEN EHDOTUKSEN JA ILMOITUKSEN TÄYDENTÄMISESTÄ SEKÄ NATURA 2000 ALUEIDEN TIETOJEN TARKISTUKSISTA 1. PÄÄTÖKSEN SISÄLTÖ Päätös koskee luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetussa neuvoston direktiivissä (92/43/ETY, jäljempänä luontodirektiivi) tarkoitetun, yhteisön tärkeinä pitämiä alueita (jäljempänä SCI-alueet) koskevan Suomen Natura 2000 verkostoehdotuksen täydentämistä. Päätös koskee myös luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin (2009/147/EY, jäljempänä lintudirektiivi) mukaisten erityisten suojelualueiden (jäljempänä SPA-alueet) koskevan ilmoituksen täydentämistä. Lisäksi päätöksellä tarkistetaan ja ajantasaistetaan olemassa olevien Natura 2000 alueiden tietoja. Luontodirektiivin mukaista verkostoehdotusta täydennettäisiin laajentamalla kolmea merellä sijaitsevaa verkostoon kuuluvaa aluetta. Laajennusten yhteispinta-ala olisi ha. Ne koskisivat alueita Saaristomeri, FI , Tulliniemen linnustonsuojelualue, FI ja Södra Sandbäck, FI Laajennusten tavoitteena olisi merenpohjan luontotyyppien kattavuuden parantaminen Natura verkostossa. Luontotyyppien 1110, "vedenalaiset hiekkasärkät" ja 1170, "riutat" sekä 1620, ulkosaariston luodot ja saaret (vedenalaisine pohjineen) Natura 2000 alueisiin sisältyvä määrä verkostossa kasvaisi noin hehtaarilla. Viimeksi mainitun, Södra Sandbäck -nimisen alueen osalta kyse olisi alueen sijainnin ja ulottuvuuden täsmentämisestä vastaamaan alueella olevaa luonnonsuojelualuetta. Alueet päätettäisiin samalla ilmoittaa myös Itämeren suojelusopimuksen nojalla Helsingin komission (HELCOM) rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon MPA-alueiksi (Marine Protection Areas). Lintudirektiivin mukaista ilmoitusta täydennettäisiin osoittamalla edellä mainitut Saaristomeren ja Tulliniemen linnustonsuojelualueen laajennukset myös SPAalueiksi (Tulliniemen linnustonsuojelualue, FI ja Saaristomeri, FI ). Yhdessä ne kattaisivat keskeisimmät osat haahkan sulkasadon aikaisista ruokailu- ja kerääntymisalueista. Merenpohjan runsaat sinisimpukkakasvustot ovat lajille tärkeitä. Alueilla on merkitystä myös muina vuodenaikoina ja muille meriympäristöissä esiintyville direktiivin liitteessä I mainituille lintulajeille sekä muille Suomessa säännöllisesti esiintyville muuttolintulajeille. Lisäksi ilmoitettaisiin verkostossa puutteellisesti edustettuna olevan kuningaskalastajan pesimäalueena oleva jokijakso Siuntionjoesta (Siuntionjoki, FI ) sekä vesi- ja kosteikkolinnuston kannalta Uudenmaan tärkeimpiin järviin kuuluva Matalajärvi, FI ) SPA-alueiksi. Matalajärvi kuuluu Nuuksion kansallispuistoon ja on nykyisin Natura 2000 verkoston SAC-alue. Myös Siuntionjoki kuuluu Natura verkostoon entuudestaan SACalueena.

2 2 Natura 2000 alueiden tietojen tarkistamisessa on kysymys ensimmäisestä koko verkoston kattavasta ajantasaistuskierroksesta. Alueiden luonnonarvoissa tapahtuu muutoksia luontaisen kehityksen sekä alueiden hoito- ja ennallistamistoimien seurauksena. Alueiden inventoinneissa ja selvityksissä tulee myös esiin aiemmin tuntemattomia luontotyyppien ja lajien esiintymiä, joiden kirjaaminen tietolomakkeille on tarpeen. Vastaavasti voi osoittautua, että joidenkin luontotyyppien tai lajien ei ole perusteltua olla alueiden suojeluperusteina ja ne on syytä poistaa lomakkeilta. Tietojen ajantasaisuus ja oikeellisuus ovat tärkeitä sekä Natura 2000 verkoston vaikuttavuuden analysoinnissa ja raportointivelvoitteiden täyttämisessä, että alueisiin kohdistuvien vaikutusten asianmukaisten arviointien suorittamisessa. Tietojen päivittäminen on säännöllisesti toistuva toimenpide, joka on tarpeen suorittaa noin kuuden vuoden välein, jotta luonto- ja lintudirektiiveihin liittyvät kuuden vuoden jaksoissa laadittavat raportoinnit perustuisivat ajantasaisiin aineistoihin. Lisäyksillä on myös tärkeä merkitys verkoston kattavuuden parantamisessa eräiden vielä puutteellisesti verkostossa edustettuina olleiden lajien, kuten luhtakultasiiven, kaskikeijun ja serpentiiniraunioisen kannalta. Etenkin vedenalaisten luontotyyppien edustavuutta parannetaan edellä mainittujen aluelaajennusten ohella päivittämällä myös uusien VELMU-hankkeen tuottamien mallinnustulosten mukaiset tiedot Natura tietokantaan. Alueiden kuvauksia on lisäksi täsmennetty mm. luonnehtimalla keskeisten luontotyyppien ja lajien tavoitetilaa. Lisäksi tietolomaketta on tarkistettu vastaamaan komission tietolomakkeen muotoa koskevaa päätöstä ( , 2011/484/EU). 2. ASIAN VALMISTELU Itämeren alueen verkostoehdotusten riittävyyttä arvioitiin EU:n komission järjestämässä asiantuntijakokouksessa marraskuussa Suomea koskevien johtopäätösten mukaan verkostossa on vielä vähäisiä puutteita luontotyyppien vedenalaiset hiekkasärkät (1110) ja riutat (1170) osalta. Lisäksi tulee selvittää luontotyypin kaasuvuotojen synnyttämät rakenteet matalissa vesissä (1180) mahdollinen esiintyminen. Lajien osalta katsottiin olevan vähäisiä puutteita harmaahylkeen osalta, ja kohtalaisia puutteita itämerennorpan osalta. Lisäksi oli selvitettävä pyöriäisen esiintymistä Suomessa. Verkoston loppuunsaattamisessa on tarpeen tarkastella myös riittävyyttä merilintujen sekä eräiden sisävesien kannalta. EU:n komissio on PILOT- ja valvontamenettelyissä kiirehtinyt jäsenmaita täyttämään verkostossa vielä olevat täydentämis- ja selvitystarpeet.

3 3 Luontodirektiivin liitteeseen II on EU:n laajentumisen myötä lisätty kaksi myös Suomessa esiintyvää hyönteislajia, luhtakultasiipi ja kaskikeiju sekä yksi kasvilaji, serpentiiniraunioinen. Koska Suomen verkostoehdotuksista on päätetty ennen näitä muutoksia, ei Suomen Natura 2000 verkostoon ole toistaiseksi osoitettu alueita näitä, nyt myös Suomen velvoitteisiin kuuluvia lajeja varten. Tämä puute on tarpeen korjata. Merialueiden laajentamista koskevat päätökset perustuvat Suomen ympäristökeskuksen, Metsähallituksen ja Geologian tutkimuskeskuksen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU) keräämiin tietoihin ja niiden perusteella tehtyihin mallinnusaineistoihin. Myös FINMARINET LIFEhankkeen raportilla on ollut merkitystä alueiden valintaan. Vedenalaisten luontotyyppien, erityisesti vedenalaisten hiekkasärkkien ja riuttojen esiintymistä ja määrää koskevat tiedot ovat olennaisesti parantuneet näiden aineistojen myötä. Laajennusalueet on valmisteltu ympäristöministeriön, Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntijoiden virkatyönä. Päätöksen mukaisilla toisiinsa liittyvillä laajennuksilla parannettaisiin molempien luontotyyppien edustavuutta verkostossa. Salpausselkien vedenalaiset jatkeet sekä kalliopohjaisten riuttojen moninaisuus alueella tekevät tästä tärkeän keskittymän molempien luontotyyppien kannalta. Niissä kytketään myös verkostoon jo kuuluvien saarten ja luotojen luontotyypit vedenalaisine osineen ja niiden lajisto ympäröivään vedenalaiseen luontoon. Vedenalaisten luontotyyppien määrä verkostossa kasvaa näiden laajennusten myötä noin hehtaarilla. Esiintymät kattavat luontotyyppien vaihtelun avomeriolosuhteista saaristoon. Samat alueet ilmoitettaisiin myös lintudirektiivin mukaisiksi SPA-alueiksi. Merenpohjan ominaisuuksien, erityisesti runsaiden sinisimpukkakasvustojen ansiosta alueet ovat tärkeitä elinympäristöjä merilinnustolle. Suomen ympäristökeskuksen suorittamien lentolaskentojen perusteella huomattava osa haahkakannasta keskittyy tälle alueelle sulkasadon aikana. Luontotyypin kaasuvuotojen synnyttämät rakenteet matalissa vesissä (1180) potentiaaliset esiintymät tutkittiin VELMU-hankkeen yhteydessä laaditussa erillisselvityksessä (Alleco Oy ja GTK, 2010). Selvityksen perusteella luontotyyppiin viittaavat esiintymät eivät edusta kyseistä luontotyyppiä. Päätökseen ei sisällytettäisi alueita tätä luontotyyppiä varten. Itämeren alueella on selvitetty pyöriäisen esiintymistä rantavaltioiden yhteisen, kaikuluotaustekniikkaa hyödyntäneen LIFE-hankkeen yhteydessä (SAMBAH 2015). Lajia esiintyy Suomessa, mutta vain satunnaisesti, minkä vuoksi Suomella ei voida katsoa olevan velvoitetta osoittaa alueita tätä lajia varten Natura 2000 verkostoon. Päätös ei tulisi sisältämään alueita pyöriäistä varten. Lintudirektiivin mukaiset aluelisäykset perustuvat Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen asiantuntijoiden kokoamiin tietoihin alueiden luonnonarvoista. Tietolähteinä ovat olleet muun muassa Luonnontieteellisen keskusmuseon aineistot, Es-

4 4 poon kaupungin teettämät selvitykset, Metsähallituksen suorittamat linjalaskennat sekä TIIRA havaintojärjestelmässä olevat havaintotiedot. Natura 2000 alueiden tietojen tarkistaminen on valmisteltu ympäristöministeriön ohjauksessa vuosina Selvitystyön ovat tehneet ELY-keskusten ja Metsähallituksen asiantuntijat. Tietolomakkeilla esitettävät tiedot luontotyypeistä ja lajeista ovat asiantuntija-arvioita koko aluetta koskien ja niiden laadinnassa on usein käytetty hyväksi useiden eri tietolähteiden ja järjestelmien aineistoja. Keskeisimpinä tietolähteinä ovat olleet Metsähallituksen suorittamat luontotyyppi-inventoinnit, VELMU-aineistot, Eliölajit tietojärjestelmään kootut tiedot sekä LIFE-hankkeiden ja muiden aluekohtaisten selvitysten yhteydessä esiin tulleet tiedot. Lintutietojen päivittämisessä on hyödynnetty Tiira-havaintotietojärjestelmän, Luonnontieteellisen keskusmuseon sekä Metsähallituksen keräämiä tietoja. Lajien tai luontotyyppien tietojen tarkistamisessa on kiinnitetty huomiota Natura 2000 verkoston riittävyyteen esiintymien tai populaatioiden määrän kannalta ja lisäksi verkoston kattavuuteen suhteessa luontotyyppien ja lajien levinneisyyteen. Pinta-alallisesti vähäisten tai yksilömääriltään pienten esiintymien sisältymisellä suojeluperusteisiin on tässä suhteessa merkitystä verkoston yhtenäisyyden ja kytkeytyneisyyden kannalta. Levinneisyysalueiden kaikkien osien on oltava riittävästi edustettuina verkostossa. Suotuisan suojelutason määritelmä nimittäin edellyttää, että levinneisyysalueet säilyvät vakaina. Harmaahylkeen ja itämerennorpan esiintymistä Suomen merialueilla selvitettiin ministeriön toimeksiannosta erikseen Luonnonvarakeskuksessa (aiemmin RKTL). Raportin tulosten perusteella ei ole tarpeen osoittaa uusia alueita Natura 2000 verkostoon (Hallin ja norpan levinneisyys Suomen merialueilla, 2010). Olemassa olevien Natura 2000 alueiden tietoihin harmaahylje ja itämerennorppa lisättäisiin kahdelle alueelle Perämerellä ja itämerennorppa lisäksi kahdelle alueelle itäisellä Suomenlahdella. Lisäysten myötä poistettaisiin lajeja koskevat puutteet verkoston kattavuudessa varmistamalla, että lajien levinneisyysalueen kaikki keskeiset osat ovat mukana verkostossa. Lisäysten myötä levinneisyysalueiden ääripäät pohjoisessa ja idässä tulisivat mukaan verkostoon. Luhtakultasiiven, kaskikeijun ja serpentiiniraunioisen tunnettuja esiintymiä koskevat selvitykset laadittiin Suomen ympäristökeskuksessa (Mannerkoski, 2013 ja Mäkelä, 2013). Niiden perusteella luhtakultasiipi lisättäisiin kahden, kaskikeiju kolmen ja serpentiiniraunioinen kolmen verkostoon jo kuuluvan SAC-alueen suojeluperusteisiin. Työn etenemisestä on tiedotettu sen eri vaiheissa. Kuulemisen järjestäminen ympäristöministeriön ehdotuksen mukaisista täydennyksistä ja tarkistuksista on käsitelty biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen ministeriryhmässä Tietojen tarkistamista koskevasta valmistelutyöstä informoitiin saamelaiskäräjiä järjestetyssä neuvottelussa. Ehdotus on ollut asianosaisten kuulemista varten nähtävillä välisenä aikana. Samanaikaisesti ehdotuksesta on luonnonsuojeluasetuksen 5 :n säännös huomioon ottaen pyydetty lausuntoja asianomaisilta tahoilta. Valmistelun kuluessa tulleiden erittäin uhanalaisen saimaannorpan pesimäalueita koskeneiden uusien tietojen vuoksi ympäristöministeriö laati täydentävän ehdotuksen lajin

5 5 lisäämisestä Puruveden Natura 2000 alueen suojeluperusteeksi. Tätä koskeva ehdotus oli nähtävillä välisenä aikana. Ympäristöministeriö on käsitellyt muistutukset ja lausunnot yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja Metsähallituksen asiantuntijoiden kanssa. Saadussa palautteessa on sekä vastustettu, että kannatettu ehdotusta ja tehty myös lisäesityksiä täydentämisestä ja tietojen tarkistuksista. Kannanotoissa on muun muassa ehdotettu lisälaajennuksia alueisiin tai kokonaan uusia alueita verkostoon sekä esitetty runsaasti alueita koskevaa lajistotietoa otettavaksi huomioon tietojen tarkistuksissa. Tietojen ylläpito on luonteeltaan jatkuvaa toimintaa ja siihen liittyvää tietoja kertyy jatkuvasti lisää. Kuulemisessa esiin tulleiden, vaihtelevan tasoisiin lähdeaineistoihin perustuvien lisäysesitysten perusteiden selvittäminen ja merkittävyyden arviointi ei ole ollut mahdollista tämän työn yhteydessä. Ne arvioidaan seuraavan päivityksen yhteydessä. Alueiden rajaukset eivät ole päätöksessä käsiteltävänä muilta osin kuin laajennettavien merialueiden ja uusien alueiden osalta. Eräissä kannanotoissa on myös kiistetty päätöksen perusteet ja huomautettu eräistä epätarkkuuksista ja vanhentuneista tiedoista alueiden kuvauksissa. Niiden johdosta aineistoon on tehty pieniä täsmennyksiä. Useiden verkoston laajentamista vastustaneiden kannanottojen perusteena oli metsästykseen, kalastukseen tai muuhun alueiden käyttöön kohdistuvat vaikutukset. Erityisesti hylkeiden metsästyksen pelätään vaarantuvan. Myös Puruveden kalastukseen liittyvät huolet saimaannorppaa koskevan tietojen tarkistuksen vuoksi ovat nousseet voimakkaasti esille. Aluelaajennusten tavoitteena oleva merenpohjan luontoarvojen suojelu ei edellytä luonnonsuojelualueiden laajentamista, minkä vuoksi metsästykseen, kalastukseen tai muuhunkaan alueiden käyttöön ei ole kohdistumassa sääntelyä. Matalajärvi ja osa Saaristomeren aluetta ovat kansallispuistoa, Siuntionjoen keskeiset osat yksityistä luonnonsuojelualuetta jo ennestään. Muistutuksen tehneille maanomistajille ja muille asianosaisille toimitetaan päätökseen perustuvat kirjalliset vastineet. Suomen ehdotukseen ja ilmoitukseen Natura verkostoksi kuuluisi tämän päätöksen jälkeen yhteensä 1867 aluetta, joista 1780 aluetta on Manner-Suomessa ja 87 aluetta Ahvenanmaan maakunnassa. Alueiden yhteispinta-ala vesialueineen on noin 5,07 miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa noin 13 % Suomen kokonaispinta-alasta. 3. NATURA VERKOSTON TOTEUTTAMINEN Natura verkostoon sisällytetyillä alueilla on luonnonsuojelulain 68 :n mukaisesti toteutettava kunkin alueen suojelutavoitteita vastaava suojelu kuuden vuoden kuluessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt verkostoehdotuksen. Säännöksellä on toimeenpantu luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoi-

6 6 menpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla. Suojelua toteutettaessa huolehditaan siitä, että alueiden suojelun perusteena olevat luonnonarvot säilyvät ja tarvittaessa lisääntyvät ja paranevat. Tämän päätöksen mukaisilla merialueiden laajennuksilla ja uusilla SPA-alueilla suojelun toteuttamiskeinoina ovat jo perustettujen luonnonsuojelualueiden ohella maankäyttö- ja rakennuslaki tai vesilain ja ympäristönsuojelulain mukainen lupajärjestelmä. Luontodirektiivin 2 artiklan mukaan toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen. Samassa artiklassa todetaan myös, että direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Eräillä tietojen tarkistuksien kohteena olevilla verkostoon ennestään kuuluvilla Natura 2000 alueilla on lausuntoaineiston perusteella nähtävissä tilanteita, joissa edellä mainitun 2 artiklan soveltaminen suojelutoimien mitoituksessa on ilmeisen tarpeellista. Kalataloudellisesti erittäin tärkeän Puruveden alueella suojeluperusteeksi lisätyn saimaannorpan kannalta tarpeelliset suojelutoimet on toimeenpantu vapaaehtoisesti sovituilla kalastusrajoituksilla, jotka ovat tässä vaiheessa riittäviä. Tämän alueen toteuttamistavaksi päätökseen kirjattaisiin sopimus, mikä tarkoittaa, että jatkossakin toimenpiteet perustuisivat suojelutarpeet ja taloudelliset, sosiaaliset sekä paikalliset erityispiirteet yhteen sovittaviin vapaaehtoisiin sopimuksiin Natura 2000 alueen siinä osassa, jossa saimaannorppa pesii. Perämeren saarten alueen suojeluperusteeksi lisättyjen harmaahylkeen ja itämerennorpan suojelutoimia toteutettaessa on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota alueen merkitykseen hylkeiden metsästysalueena ja metsästyksen avulla tapahtuvaan kalataloudellisten haittojen ehkäisyyn. Ottaen yleisesti huomioon jäättömän ajan metsästyspaikkojen vähäisyys ja hylkeiden eettisen metsästyksen harjoittaminen, on näille alueille tulevaisuudessa perustettavien valtion luonnonsuojelualueiden rauhoitusmääräyksissä perusteltua sallia hylkeiden metsästys sekä pyynnin edellyttämä maihinnousu. Niitä koskevat asetukset antaa valtioneuvosto. 4. EHDOTUKSEN VAIKUTUKSET Päätöksessä on kysymys verkoston laajentamisesta merialueilla, eräiden sisävesialueiden lisäämisestä Natura 2000 verkostoon ja suojeluperusteita koskevien tietojen tarkistamisesta. Kyseisten verkostoa täydentävien alueiden luonnonarvojen turvaaminen ei edellytä alueiden hankintaa valtiolle tai uusien luonnonsuojelualueiden muodostamista. Päätöksellä ei arvioida olevan kansantaloudellisia eikä valtiontaloudellisia vaikutuksia.

7 7 Päätöksestä seuraa, että kyseessä olevia uusia alueita ja nykyisten Natura 2000 alueiden laajennuksia tulevat koskemaan luonnonsuojelulain 10. luvun heikentämiskieltoa ja alueisiin kohdistuvien todennäköisesti merkittävästi heikentävien hankkeiden tai suunnitelmien vaikutusten arviointia edellyttävät säännökset. Tietojen tarkistamisessa lisätyt luontotyypit ja lajit on jatkossa otettava myös huomioon. Tämä tulee mahdollisesti lisäämään jonkin verran suurehkojen hankkeiden suunnittelukustannuksia. Vastaavasti poistettuja luontotyyppejä ja lajeja koskien säännöksiä ei ole enää tarpeen soveltaa. Myös muita kuin luvanvaraisia toimia koskee ilmoitusvelvollisuus, mikäli toimenpide voi merkittävästi heikentää alueen suojelun perusteena olevia luonnonarvoja. Viranomainen harkitsee näissä tapauksissa toimenpiteen kieltämistä tai rajoittamista vaikutusten merkittävyyden mukaisesti. Viranomainen voi myös vaatia lisätoimenpiteitä vaikutusten selvittämiseksi. Mikäli viranomainen ei reagoi 30 päivän kuluessa ilmoitukseen, toimenpiteen voi toteuttaa. Kuulemisen yhteydessä annetuissa kannanotoissa on kiinnitetty huomiota uusien alueiden liittämisestä aiheutuviin metsästykseen, kalastukseen, alueilla liikkumiseen ja muuhun virkistyskäyttöön kohdistuviin rajoituksiin. Päätöksellä ei ole tällaisia vaikutuksia. Koska verkostoon ehdotettavien uusien yksityisten vesialueiden nykyisen tavanomaisen käytön ei arvioida päätöksen vuoksi muuttuvan, arvioidaan myös yksityistaloudellisten vaikutusten jäävän kokonaisuutena vähäisiksi. Tietojen tarkistuksissa on pääosin kysymys alueiden nykyisten suojeluperusteiden kaltaisten luonnonarvojen lisäämisestä ja täsmentämisestä, minkä johdosta ne eivät olennaisesti muuta niitä velvoitteita, joita on kyseisillä alueilla noudatettava jo nykyisin. Eräissä tapauksissa tietojen tarkistuksilla voi kuitenkin olla vaikutuksia alueiden tulevaan käyttöön. Saimaannorppaa koskeva lisäys Puruvedellä saattaa merkitä sitä, että kalastusta on tarpeen säännellä. Päätöksen lähtökohtana on, että suojelutoimenpiteitä toteutettaessa otetaan taloudelliset ja sosiaaliset seikat sekä paikalliset erityispiirteet huomioon, ja toimenpiteet toteutetaan vapaaehtoisin sopimuksin. Ympäristöön kohdistuvien vaikutusten osalta päätöksen keskeisin vaikutus on, että sillä parannetaan kohdennetusti Natura 2000 verkoston riittävyydessä todettuja puutteita merialueilla sekä verkostosta puuttuneiden lajien osalta myös eräillä maaalueilla. Tietojen tarkistamisen ja ajantasaistamisen ansiosta suojeluperusteita on kuvattu aiempaa tarkemmin ja vanhentuneita tai virheelliseksi todettuja tietoja on poistettu. Tämä parantaa Natura 2000 tietokannan käytettävyyttä suojelu- ja hoitotoimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa, luonnon monimuotoisuuden tilaa ja suojelutoimien vaikuttavuutta koskevassa raportoinnissa sekä hankkeiden ja suunnitelmien vaikutusten arviointien kohdentamisessa.

8 8 5. JATKOVALMISTELUTOIMET JA PÄÄTÖKSEN VOIMAANTULO Ympäristöministeriö lähettää päätöksen Euroopan unionin komissiolle. Tiedot toimitetaan komission tekemällä päätöksellä vahvistetulla tietolomakkeella. Päätöksen sisältämät merialueiden laajennukset ilmoitetaan myös Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan sopimuksen mukaiseen rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon MPA-alueiksi (Marine Protection Areas) Itämeren suojelukomission (HELCOM) sihteeristölle. Natura verkostoa koskeva päätös sitä koskevine tietoineen ja tiedot valituksenalaisista alueista on tarpeen toimittaa komissiolle viipymättä. Päätöksen lainvoimaiseksi tulo saattaa kuitenkin lykkäytyä valitusten johdosta. Natura alueiden luonnontilan säilymisen turvaaminen sekä asian kotimaisen käsittelyn, että komission hyväksymismenettelyn aikana on välttämätöntä. Päätöksen täytäntöönpanoa ei siten voida yleisen edun vuoksi lykätä ja tämän vuoksi on tarpeen, että päätöstä tulisi noudattaa mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. 6. PÄÄTÖSAINEISTON NÄHTÄVILLÄOLO Valtioneuvoston päätökseen liittyvät kartat, alueiden tietolomakkeet sekä muu päätökseen liittyvä asiakirja-aineisto ovat olleet valtioneuvoston jäsenten nähtävillä ennen päätöksentekoa välisenä aikana valtioneuvoston linnassa.