Pykäläehdotukset - SAC-työryhmän kuulemistilaisuus

Transkriptio

1 Pykäläehdotukset - SAC-työryhmän kuulemistilaisuus Ympäristöministeriö asetti työryhmän valmistelemaan ehdotukset lainsäädännön tarkentamiseksi, jotta voidaan varmistaa luonnonsuojelua koskevien EU:n luonto- ja lintudirektiivien riittävä toimeenpano. Työryhmän määräaika on Työryhmän tehtävänä on valmistella säädösehdotukset seuraavista asiakokonaisuuksista: 1) Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti Natura 2000 verkostoon kuuluvien yhteisön tärkeinä pitämien alueiden perustaminen erityisten suojelutoimien alueiksi (ns. SAC- alueiden perustamismenettely) sekä luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarvittavien suojelutoimenpiteiden toteuttaminen SAC-alueilla. 2) Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan toimeenpano Natura verkoston luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä lajeja koskevien merkittävien häiriöiden estämiseksi. 3) Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan osalta lainsäädännön tarkennus siitä, mikä taho vastaa korvaavista toimenpiteistä, jos hankkeelle myönnetään poikkeus Natura verkoston heikentämiskiellosta. 4) Luonnonsuojelulain tarkistaminen eräiden Natura verkostoon liittyvien kansallisten säännösten osalta. Työryhmän valmistelemat pykäläluonnokset ehdotetaan sijoitettavaksi luonnonsuojelulain (1096/1996) 10 lukuun. Esitysteknisistä syistä ja kokonaiskuvan saamiseksi ehdotukset esitellään seuraavassa osana lain 10 lukua niin, että ehdotettavat muutokset näkyvät alle- ja yliviivauksilla. Alustavat muutoksia koskevat pykäläkohtaiset perustelut esitetään muistion lopussa. Luonnonsuojelulain 10 luku Euroopan yhteisön Natura verkostoa koskevat erityissäännökset 64 Natura verkosto Euroopan yhteisön Natura verkosto Suomessa koostuu: 1) lintudirektiivin perusteella Euroopan yhteisön komissiolle ilmoitetuista linnustonsuojelualueista erityisistä suojelualueista ja; 2) erityisten suojelutoimien alueista, jotka on julkaistu ympäristöministeriön asetuksella sen jälkeen, kun komissio tai neuvosto luontodirektiivin perusteella on hyväksynyt yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi erityisten suojelutoimien alueista kyseiset alueet yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi. Mitä 8 :ssä säädetään luonnonsuojeluohjelman laatimisesta ja hyväksymisestä, on soveltuvin osin noudatettava laadittaessa ehdotusta Natura verkostoon sisällytettävistä alueista. Asianosaisten kuuleminen suoritetaan kuitenkin kuuluttamalla ehdotuksesta kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi riittävän ajoissa ilmoitettava vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuskustannukset maksetaan valtion varoista. Ehdotusta koskevien tietojen tulee olla saatavilla asianomaisessa kunnassa kuulutusajan. Natura verkostoon sisältyvää aluetta koskevien luonnontieteellisten tietojen tarkistamisesta päättää ympäristöministeriö. Valitusoikeudesta valtioneuvoston ja ympäristöministeriön päätöksestä on vastaavasti voimassa, mitä 61 :n 1, 3 ja 4 momentissa säädetään. Suomen Natura verkostoon sisältyvät alueet julkaistaan ympäristöministeriön asetuksella. Alueita koskeva luettelo sisältää alueen tunnusnumeron, nimen, yhteisöoikeudellisen perusteen, keskipisteen koordinaatit ja kartan. Lisäksi luettelosta käyvät ilmi ne erityisten suojelutoimien alueet, joilla esiintyy vähintään yksi luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji. 1

2 65 Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Lausunto on annettava viivytyksettä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa. Jos hankkeen toimialueen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, ympäristöministeriö päättää, mikä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa lausunnon. Ympäristöministeriön asiassa tekemään päätökseen ei saa erikseen valittamalla hakea muutosta. Viranomaisen, jolle laissa tai asetuksessa määrätyn ilmoitusvelvollisuuden perusteella on tehty ilmoitus 1 momentissa tarkoitetusta hankkeesta tai suunnitelmasta, on ryhdyttävä toimivallassaan oleviin toimenpiteisiin hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen keskeyttämiseksi, kunnes 1 momentissa tarkoitettu arviointi on suoritettu ja 2 momentissa tarkoitetut lausunnot hankittu. Viranomaisen on myös ilmoitettava asiasta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle niin hyvissä ajoin, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ehtii ryhtyä vastaaviin toimenpiteisiin. Uusi 65 a heikentämiskiellon täydentäminen 1. vaihtoehto (lupamenettelyyn perustuva malli) Luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 verkostoon, ei saa merkittävästi heikentää. Toimenpiteelle, josta saattaa aiheutua 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia, on oltava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupa. Lupaa ei tarvita, jos toimenpide edellyttää tämän tai muun lain nojalla muuta viranomaisen lupaa tai hyväksyntää. Lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava mitä 65 :n 1 momentissa ja 2 momentin 1. virkkeessä ja 66 :ssä säädetään. Lupapäätöksessä voidaan antaa tarpeellisia määräyksiä toimenpiteen toteuttamisesta. 2. vaihtoehto: (kielto ja hallintopakko) Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää toiminnan tai toimenpiteen, joka saattaa merkittävästi heikentää luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon. Jos toiminta tai toimenpide on merkittävästi heikentänyt edellä mainittuja luonnonarvoja, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi ryhtyä toimenpiteisiin siten kuin 57 :ssä säädetään. Jos toimenpide saattaa merkittävästi heikentää luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 verkostoon, on toimenpiteestä ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Ilmoituksen tulee sisältää tiedot toimenpiteestä, sen toteuttamistavasta ja ympäristövaikutuksista. Ilmoitus on tehtävä vähintään 30 vuorokautta ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos toimenpide edellyttää lupaa tai ilmoitusta tämän tai muun lain mukaan. 66 Luvan myöntäminen sekä suunnitelman hyväksyminen ja vahvistaminen Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 :n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon. Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäris- 2

3 tölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava komission lausunto. Valtioneuvoston on 2 tai 3 momentin mukaisessa hankkeen tai suunnitelman toteuttamista koskevassa päätöksessä määrättävä verkoston yhtenäisyydelle tai luonnonarvoille aiheutuvien heikennysten korvaamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja vastuu niistä aiheutuvista kustannuksista. Toimenpiteiden kustannuksista vastaa hankkeen tai suunnitelman toteuttaja. Kustannuksia voidaan kohtuullistaa ottaen huomioon hankkeen tai suunnitelman perusteena oleva erittäin tärkeä yleisen edun kannalta pakottava syy. 67 Erityistapauksia Mitä 65 ja 66 :ssä säädetään, koskee vastaavasti aluetta, josta komissio on ilmoittanut käynnistävänsä neuvottelun alueen sisällyttämiseksi Natura verkostoon. Jos komissio ei hyväksy valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottamaa aluetta tai jos neuvosto ei päätä sisällyttää neuvottelun kohteena ollutta aluetta Natura verkostoon, lakkaa 65 ja 66 :n soveltaminen. Tällöin on vastaavasti noudatettava, mitä 55 :n 2 momentissa säädetään. 68 Natura verkoston toteuttaminen Natura verkostoon sisällytetyillä alueilla on toteutettava suojelutavoitteita vastaava suojelu mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Edellä 64 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla linnustonsuojelualueilla suojelu on kuitenkin toteutettava viipymättä sen jälkeen kun alueesta on tehty ilmoitus komissiolle. Alueiden suojelutavoitteiden perusteet sisältyvät Natura 2000 tietokannan aluekohtaisiin tietolomakkeisiin. Viranomaisten on edistettävä Natura verkoston valinnan perusteena olevien luontotyyppien ja lajien ekologisia vaatimuksia vastaavia, niiden säilyttämiseen tai lisäämiseen ja parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä luonnonsuojelualueita perustettaessa tai muista tämän lain mukaisista toimenpiteistä päätettäessä. Vastaavat toimenpiteet on otettava huomioon laadittaessa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia kaavoja, erämaalain ja ulkoilulain mukaisia suunnitelmia sekä Natura alueita koskevia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja Metsähallituksen suunnitelmia ja Natura 2000 alueiden tilaa koskevia arvioita sekä tehtäessä ympäristönhoitoa koskevia tukipäätöksiä. 69 Suojelun lakkauttaminen ja verkoston heikentymisen korvaaminen Natura verkostoon sisällytetyn alueen tässä luvussa tarkoitettu suojelu saadaan lakkauttaa tai sen rauhoitusmääräyksiä lieventää vain 65 :n 1 ja 2 momentissa sekä 66 :n 2 ja 3 momentissa mainituin edellytyksin. Jos Natura verkostoon sisällytetyn alueen suojelu lakkautetaan, sen rauhoitusmääräyksiä lievennetään tai viranomainen 66 :n 2 tai 3 momentin nojalla on myöntänyt luvan taikka hyväksynyt tai vahvistanut suunnitelman ja tällainen päätös johtaa Natura verkoston yhtenäisyyden tai luonnonarvojen heikentymiseen, ympäristöministeriön on välittömästi ryhdyttävä valtioneuvoston 66 :n 4 momentin nojalla määräämiin toimenpiteisiin, joilla heikentyminen korvataan. Alustavia pykäläperusteluja 64. Natura verkosto. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi ja pykälään lisättäväksi uusi 5 momentti seuraavista syistä. Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltion on muodostettava yhteisön tärkeinä pitämät alueet erityisten suojelutoimien alueiksi (SAC = Special Areas of Conservation) mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa siitä kun komissio on hyväksynyt alueet artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tämä määräaika on suurimmalta osalta Suomen Natura alueita umpeutunut jo tammikuussa Voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin ei sisälly menettelyä luontodirektiivin tarkoittamien SAC-alueiden osoittamiseksi. Myöskään luontodirektiiviin ei sisälly tähän menettelyyn liittyviä säännöksiä. Määritelmäkohdassa todetaan kuitenkin, että jäsenmaat osoittavat SAC-alueet lainsäädännöllisillä, hallinnollisilla tai sopimusoikeudellisilla toimenpiteillä. Lainkohdan rakenteesta on pääteltävissä, että yhteisön tärkeinä 3

4 pitämien alueiden luetteloon luontodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenmaan ehdotuksen pohjalta komission tai 5 artiklan mukaisesti neuvoston päätöksellä hyväksyttyjen alueiden on ollut tarkoitus sisältyä Suomen erityisten suojelualueiden verkostoon, ts. Natura 2000 verkostoon. Koska pykälässä ei kuitenkaan käytetä verkostoon kuuluvista alueista lintudirektiivissä ja luontodirektiivissä käytettyjä termejä, on lainkohtaa syytä täsmentää. Lisäksi on oikeusvarmuuden ja selkeyden vuoksi tarpeen luoda järjestelmä alueita koskevien perustietojen julkaisemisesta. Tämän vuoksi pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että verkostoon lintudirektiivin mukaisesti ilmoitettavista alueista käytetään direktiivin mukaista nimitystä erityinen suojelualue (Special Protection Area, SPA). Vastaavasti luontodirektiivin mukaisesti verkostoon valittuja alueita kutsuttaisiin erityisten suojelutoimien alueiksi (Special Areas of Conservation, SAC). Nämä todettaisiin muodostetuiksi, kun niitä koskeva, komission yhteisön tärkeinä pitämien alueiden päätöksiä vastaava luettelo on julkaistu ympäristöministeriön asetuksella. Ympäristöministeriön asetuksen tarkoituksena on siis osoittaa SAC-alueet sellaisina kuin ne on valtioneuvoston päätöksiin perustuen ehdotettu EU:n komissiolle ja sellaisina kuin komissio on alueet näiden ehdotusten perusteella hyväksynyt. Koska verkostoa on valmisteltu useissa vaiheissa ja moniin peräkkäisiin päätöksiin perustuen, on kaikkien toimijoiden kannalta selkeintä, että lopulliseen Natura verkostoon sisältyvistä alueista julkaistaan säädöskokoelmassa kattava luettelo. Selvyyden vuoksi tähän luetteloon on tarpeen sisällyttää myös lintudirektiivin mukaiset SPA-alueet. Pykälän uudessa 5 momentissa määriteltäisiin ympäristöministeriön asetuksella annettavaan luetteloon sisällytettävät tiedot. Niihin kuuluisivat alueen tunnusnumero, nimi, alueen yhteisöoikeudellinen peruste, keskipisteen koordinaatit ja alueen kartta. Alueen yhteisöoikeudellisella perusteella ilmaistaan, onko alue sisällytetty verkostoon luontodirektiivin tai lintudirektiivin mukaisena vai molempien mukaisena alueena. Lisäksi luettelosta tulisi käydä ilmi ne erityisten suojelutoimien alueet, joilla esiintyy vähintään yksi luontodirektiivin 1 artiklassa tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai laji. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti. Luonnonsuojelulain 64 :n 2 momentin mukaan, verrattuna lain 8 :n 3 momenttiin, alueiden sisällyttämisestä Natura verkostoon päättää valtioneuvosto yleisistunnossa. Säännöksiä on tulkittu niin, että sama päätöksentekomenettely koskee Natura verkoston alueiden tietolomakkeilla annettavia luonnontieteellisiä tietoja. Tietolomakkeet, joissa ilmoitetaan komissiolle kutakin Natura aluetta koskevia luonnontieteellisiä tietoja, ovat osa valtioneuvoston päätöksentekoaineistoa. Luonnossa, myös suojelluilla alueilla, tapahtuu jatkuvasti muutoksia. Tietyltä alueelta saattaa jokin eläintai kasvilaji hävitä tai sinne voi kotiutua myös uusia lajeja. Myös olevien lajien yksilöiden määrät voivat tietyn ajanjakson puitteissa vaihdella huomattavastikin. Luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) 2 :ssä edellytetty Natura alueiden seuranta ja siihen liittyvä tarkempi tutkimus ja havainnointi tuovat myös uutta tietoa alueen luontotyypeistä sekä eläin- ja kasvilajeista. Euroopan unionin komissio edellyttää, että Natura alueiden tietolomakkeilla annettuja tietoja täydennetään ja tarkistetaan määräajoin niin, että ne vastaavat todellisuutta. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltio ei voi riidanalaisessa asiassa vedota omaan virheeseensä tai laiminlyöntiinsä. Tietolomakkeen tietojen ajantaisaisuus parantaisi myös maanomistajan oikeusturvaa alueiden käyttöä suunniteltaessa. Edellä esitetyistä syistä johtuu, että Natura alueiden tietolomakkeilla olevia luonnontieteellisiä tietoja on aika ajoin tarkistettava. Valtioneuvoston työskentelyn kehittämistä koskevat periaatepäätökset edellyttävät, että valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistaan maan kannalta laajakantoiset ja periaatteellisesti tärkeät asiat. Tämän perusteella vähemmän merkityksellisiä ja teknisluonteisia asioita on järjestelmällisesti siirretty ratkaistaviksi ministeriöissä. Kun valtioneuvosto on yleisistunnossaan hyväksynyt tietyn alueen sisällytettäväksi Natura verkostoon, sen tietolomakkeella olevien luonnontieteellisten tietojen tarkistaminen vastaamaan muuttunutta tosiasiallista tilaa on asia, joka tulisi päättää ministeriötasolla. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan Natura verkostoon sisällytettyä aluetta koskevien luonnontieteellisten tietojen muuttamisesta päättää ympäristöministeriö. Natura alueen yhteisöoikeudellista perustaa koskevan merkinnän (luontodirektiivin mukainen SCI-alue tai lintudirektiivin mukainen SPA-alue) lisääminen tai muuttaminen on sitä vastoin katsottava päätökseksi uudesta alueesta, ja se tehtäisiin sen vuoksi edelleen valtioneuvoston yleisistunnossa. Tietojen muuttaminen koskisi vain sellaisia Natura alueita, jotka jo sisältyvät Natura 2000 verkostoon. Päätöksenteon siirtäminen 4

5 ympäristöministeriölle ei heikentäisi maanomistajien oikeusturvaa. Maanomistajia ja muita, joiden oikeuteen tai etuun asia saattaa vaikuttaa, on kuultava hallintolain (434/2003) mukaisesti ennen päätöksentekoa. Ympäristöministeriön päätöksestä voi, kuten valtioneuvoston yleisistunnonkin päätöksestä, valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pykälän nykyisen 3 momentin (ehdotuksessa 4 momentti) viittaussäännöstä ehdotetaan täydennettäväksi tätä koskevalla maininnalla. 65. Hankkeiden ja suunnitelmien arviointi. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi. Luonnonsuojelulain 65 :n 2 momentin mukaan hankkeelle tai suunnitelmalle luvan myöntävän viranomaisen on pyydettävä pykälän 1 momentissa tarkoitetusta Natura-arvioinnista lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Jos elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus on itse hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö. Ympäristöministeriö on lain voimassaolon aikana antanut tämän lainkohdan mukaisia lausuntoja yhteensä noin 20 kappaletta. Lausuntopyyntöjä on ministeriöön tullut vuosittain keskimäärin 1-2 kappaletta. Ennen vuoden 2010 alusta voimaan tullutta aluehallintouudistusta lausuntopyynnöt koskivat pääasiassa vesistönhoitohankkeita, joissa alueellinen ympäristökeskus oli toteuttajana. Aluehallintouudistuksen jälkeen ministeriölle osoitetut lausuntopyynnöt ovat näiden hankkeiden lisäksi koskeneet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toteuttamia tie- ja kalataloushankkeita. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen laajentuneen toimialan vuoksi ympäristöministeriölle osoitettavien lausuntopyyntöjen määrän arvioidaan tulevaisuudessa jonkin verran lisääntyvän. Valtioneuvostossa kehityssuuntana on viime vuosina ollut siirtää viranomaistehtävät pois ministeriötasolta alemmalle hallinnolle. Natura-arvioinneista annettavien viranomaislausuntojen siirtäminen kokonaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten hoidettavaksi olisi tarkoituksenmukaista. Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukset vastaavat nykyäänkin pääsääntöisesti kyseisten lausuntojen antamisesta ja niillä on tehtävän edellyttämä osaaminen. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tilanteissa, jossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus vastaa hankkeen suunnittelusta tai toteuttamisesta, ympäristöministeriö määrää, mikä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa arvioinnista lausunnon. Tällaisessa tapauksessa pykälässä säädetty kuuden kuukauden määräaika lähtisi kulumaan vasta, kun ympäristöministeriön päätös on annettu ja lausuntopyyntö lähetetty asiassa toimivaltaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Ympäristöministeriön päätökseen ei saisi erikseen hakea muutosta. Ympäristöministeriön päätöksenteossa voitaisiin kiinnittää huomiota myös lausuntotehtävien tasapuolisempaan jakautumiseen eri elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten välillä. Uusi 65 a vaihtoehto 1 Ensimmäisessä ratkaisuvaihtoehdossa nykyiseen lainsäädäntöön sisältyvää heikentämiskieltojärjestelmää täydennettäisiin laajentamalla lupamenettely koskemaan myös niitä toimenpiteitä, jotka voimassa olevan lainsäädännön mukaan eivät edellytä lupaa tai hyväksyntää. Tällaisina toimenpiteinä on tunnistettu ainakin maa-ainesten kotitarveotto, kiinteistön sisäisten omien teiden rakentaminen, latu- tai polkureitin rakentaminen, sähkölinjan vetäminen sopimukseen perustuen ilman lunastuslupaa, sekä pellonraivaus, mikäli siihen liittyvä kuivatusojitus ei edellytä vesilain mukaista lupaa tai toimitusta. Lupamenettely ehdotettaisiin koskemaan myös nykyään ilmoituksenvaraista toimintaa, kuten metsänkäsittelyä, jos lupakynnys ylittyisi. Luonnonsuojelulakiin säädettäisiin lisäksi aineellinen kielto heikentää Natura 2000 verkostoon kuuluvan alueen valintaperusteena olevia luonnonarvoja. Aineellisella kiellolla osoitettaisiin pykälän 2 momentissa tarkoitettu luvanhakukynnys. Tämän lisäksi 1 momentissa säädetty heikentämiskielto toimisi myös itsenäisenä säännöksenä, jonka nojalla ELYllä olisi mahdollista puuttua heikentävään toimintaan luonnonsuojelulain 57 hallintopakkoa koskevan säännöksen nojalla. Tässä vaihtoehdossa kaikki sellaiset toimenpiteet, jotka luonnonsuojelulain 65 :n mukaisen arvioinnin perusteella saattavat merkittävästi heikentää Natura verkostoa, tulisivat lupamenettelyn ja luonnonsuojelulain 66 :n 1 momentissa nykyään jo olevan kiellon piiriin. Luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdan toimeenpanoa varmistettaisiin laventamalla artiklan 3 kohdan toimeenpanemiseksi säädettyä luonnonsuojelulain 66 :n 1 momentin kiellon soveltamisalaa. Direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa ei edellytetä vastaavaa Natura-vaikutusten arviointia kuin artiklan 3 kohdassa. Artiklan 2 kodassa luodaan viranomai- 5

6 sille velvoite heikentymisen ja häiriöiden estämiseksi. Tältä kannalta 1-vaihtoehto ei vastaa täysin direktiivin mukaista mallia. Malli vastaisi pitkälti Ruotsin toimeenpanomallia. Vaihtoehdossa toimenpiteen toteuttajalla olisi velvoite olla selvillä toiminnastaan aiheutuvista vaikutuksista ja velvollisuus hakea siihen lupa. Luonnonsuojelulain 65 :n 1 momenttiin perustuva arviointivelvoite kattaa jo nykyään kaikki hanke- ja suunnitelmatyypit, jos arviointikynnys ylittyy. Esitetyssä vaihtoehdossa nykyään ei-luvanvarainen toimenpide säädettäisiin luvanvaraiseksi, jos arviointi osoittaisi, että toimenpiteestä saattaa aiheutua merkittävää heikennystä Natura 2000 verkoston valintaperusteena olevalle luonnonarvolle. Lupakynnyksenä olisi se, että hanke tai suunnitelma saattaa aiheuttaa merkittävää heikennystä Natura-alueen valintaperusteena oleville luontoarvoille ja luvan myöntämisen esteenä se, että tällaista haittaa katsotaan arviointimenettelyn perusteella aiheutuvan. Lupapäätöksessä voitaisiin antaa tarpeellisia määräyksiä toimenpiteen toteuttamiseksi eli tarvittaessa rajata toimenpiteen toteuttamista niin, ettei heikentämiskynnys ylity. Luonnonsuojelulaissa olisi lisäksi tarpeen säätää erikseen lupamenettelystä ja lupahakemuksen sisällöstä. Toimenpiteen harjoittajalle aiheutuisi luvan hakemisesta hallinnollinen rasite ja toimenpiteen suorittamisen viivästyminen. Luvan hakemisesta aiheutuisi lisäkustannuksia, jotka eivät todennäköisesti olisi kovin merkittäviä. Toimenpiteen harjoittajalla on jo nykyisen 65 :n mukaan velvoite arvioida toimintansa vaikutukset Natura-alueeseen, jos arviointikynnys ylittyy, eli tältä osin ei säädettäisi uudesta velvoitteesta. Jos toimenpiteelle ei säännöksen mukaan voitaisi myöntää lupaa, alueen omistajalla olisi voimassa olevan luonnonsuojelulain 53 :n 5 momentin mukaisesti mahdollisuus saada valtiolta korvaus, mikäli lupaasiaa koskevasta päätöksestä aiheutuisi alueen omistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle merkityksellistä haittaa. Todennäköisesti merkityksellisen haitan kynnys ylittyisi vain harvoin, koska uusi lupavelvoite koskisi pääasiassa pienimuotoista, nykyään sääntelemätöntä toimintaa. Malli edellyttäisi hyväksymismenettelyä hallinnollisine resursseineen. Vaihtoehdolla säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle uudentyyppinen lupaviranomaistehtävä, jossa lupavelvollisia toimenpiteitä ei olisi mahdollista etukäteen rajata tyhjentävästi. Lupaharkinta tarkoittaisi käytännössä sen arvioimista, aiheutuuko suunnitellusta toimenpiteestä siitä tehdyn Natura-arvioinnin valossa sellaisia vaikutuksia, jotka aiheuttavat Natura 2000 alueella merkittävästi heikentäviä vaikutuksia ja jos aiheutuu, onko toimenpide kuitenkin mahdollista toteuttaa niin, että vaikutuksia voidaan poistaa tai lieventää. Käytännössä ELY-keskukset tekevät vastaavaa arviointia jo nykyisin, kun ne antavat luonnonsuojelulain 65 :n 2 momentin nojalla lausuntoja arvioinneista eli kokonaan uudensisältöisestä tehtävästä ei olisi kysymys. Säännöksen nojalla vireille tulevien lupa-asioiden lukumäärää on mahdoton arvioida etukäteen kovin tarkasti. ELY-keskuksille vuonna 2011 tehdyn kyselyn perusteella voidaan alustavasti arvioida, että lupa-asioita tulisi vuosittain vireille muutamia kymmeniä. Vaihtoehdon osalta voidaan tunnistaa säännöksen valvontaan liittyvä ongelma. Koska kyse olisi pienimuotoisista toimenpiteistä, joista ei välttämättä tule tietoa millekään viranomaiselle, säännöksen noudattamisen valvonta olisi vaikeaa. Jos vaihtoehtojen mukainen säännös luvanvaraisuudesta sisällytettäisiin luonnonsuojelulakiin, siihen voisi selvyyden vuoksi olla tarpeen viitata myös asianomaisissa sektorilaeissa. Osaan sektorilakeja sisältyy nykyisellään viittaus luonnonsuojelulain 10 lukuun, jolloin lisäys ei aiheuttaisi muutostarvetta. vaihtoehto 2 Toisessa ratkaisuvaihtoehdossa säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle toimivalta kieltää hallintopäätöksellä toiminta tai toimenpide, joka saattaa merkittävästi heikentää Natura-alueen valintaperusteena olevia luonnonarvoja. Päätöksen tekemistä edeltäisi toimenpiteen harjoittajan kuuleminen ja päätös olisi valituskelpoinen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa asia tulisi vireille viranomaiselle tehdyn ilmoituksen johdosta tai jos asia olisi muuten tullut sen tietoon. Ilmoitusvelvollisuudesta säädettäisiin erikseen 2 momentissa Momentin toisen virkkeen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voisi kiellon tehosteeksi ryhtyä luonnonsuojelulain 57 :n mukaisiin pakkokeinoihin eli toiminnan tai toimenpiteen keskeyttämiseen tai sen vaikutusten poistamiseen, jos kieltopäätöstä ei noudatettaisi tai jos merkittävää heikentymistä olisi, säännöksen voimaantulon jälkeen, jo tapahtunut.. 6

7 Pykälän 2 momentissa säädettäisiin toimenpiteen suorittajalle uusi ilmoitusvelvollisuus sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka eivät edellytä lupaa tai ilmoitusta luonnonsuojelulain tai muun lain mukaan. Ilmoitusvelvollisuus koskisi Natura 2000 verkostoon kuuluvalla alueella toteutettavia sekä sellaisia Natura 2000 verkoston ulkopuolella toteutettavia toimenpiteitä, joista saattaa luonnonsuojelulain 65 :n mukaisen arvioinnin perusteella aiheutua merkittävästi heikentäviä vaikutuksia alueen valintaperusteena oleville luonnonarvoille. Arviointivelvollisuus koskee näitä toimenpiteitä jo nykyisen 65 :n mukaan. Toimenpiteen toteuttajan olisi vähintään 30 vuorokautta ennen toimenpiteeseen ryhtymistä ilmoitettava siitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Ilmoituksen tulisi sisältää tiedot suunnitellusta toimenpiteestä, sen toteuttamistavasta ja ympäristövaikutuksista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus harkitsisi ilmoituksen saatuaan, aiheutuuko toimenpiteestä 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia, ja ryhtyisi tarvittaessa 1 momentin mukaisiin toimenpiteisiin. Käytännössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen olisi ilmoituksen saatuaan viimeistään 30 vuorokauden kuluessa kiellettävä toimenpide, jos se aiheuttaa 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia. Jos heikentäviä vaikutuksia ei ole, sen ei olisi tarpeen erikseen reagoida asiassa. Tässä tapauksessa toimenpiteen harjoittaja voisi 30 vuorokauden kuluttua ryhtyä toimenpiteeseen. Ilmoitusvelvollisuus koskisi toimenpiteitä, joita ei muualla lainsäädännössä ole säädetty luvan tai ilmoituksenvaraisiksi. Jos toimenpide on jo säädetty ilmoituksenvaraiseksi, tieto toimenpiteestä kulkee viranomaisteitse elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle voimassa olevan luonnonsuojelulain 65 :n 3 momentin mukaan. Tarvittaessa tiedonsiirtoa koskevia säännöksiä voitaisiin täydentää asianomaisissa sektorilaeissa. Pykälässä säädetty 30 vuorokauden määräaika ei koskisi niitä toimenpiteitä, joissa ilmoitusvelvollisuudesta säädetään erikseen muussa laissa. Toimenpiteen harjoittajalle aiheutuisi ilmoitusmenettelystä hallinnollinen rasite ja toimenpiteen suorittamisen viivästyminen. Kustannusvaikutukset olisivat menettelyn osalta vähäisiä. Toimenpiteen harjoittajan oikeusturva toteutuisi mahdollisuuksissa valittaa kielto- ja hallintopakkopäätöksestä. Myös muiden kuin asianosaisten oikeus valittaa päätöksistä tulee varmistaa ja tarvittaessa täydentää luonnonsuojelulain 61 :ää tältä osin. Luonnonsuojelulain 53 :n korvaussäännöstä olisi tässä mallissa tarpeen täydentää niin, että säännös koskisi myös tilanteita, joissa maanomistajalle tai erityisen oikeuden haltijalle aiheutuisi kieltopäätöksestä merkityksellistä haittaa. Hallinnollisesti malli edellyttäisi uutta ilmoitusmenettelyä. Vaihtoehdolla säädettäisiin elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselle uusia tehtäviä ilmoitusten vastaanottamiseksi. Etukäteen ei ole mahdollista rajata tyhjentävästi, mitä toimenpiteitä nämä tehtävät koskisivat. Viranomaisten työmäärä kasvaisi jonkin verran riippuen ilmoitusten määrästä ja siitä, pitäisikö kieltopäätös antaa. Vaikutukset viranomaisten työmäärään olisivat todennäköisesti vähäisemmät kuin 1. vaihtoehdossa. 66. Luvan myöntäminen sekä suunnitelman hyväksyminen ja vahvistaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti. Jos Natura 2000 alueen suojeluperusteille merkittävästi heikentäviä vaikutuksia aiheuttavan suunnitelman tai hankkeen toteuttaminen katsotaan 66 :n 2 ja 3 momentissa säädetyssä menettelyssä tarpeelliseksi, jäsenvaltion on luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000 verkoston kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on myös ilmoitettava EU:n komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet. Luontodirektiivissä ei ole määritelty korvaavien toimenpiteiden käsitettä eikä niiden kustannusvastuuta. Kyseistä artiklaa koskevissa komission tulkintaohjeissa korvaavilla toimenpiteillä tarkoitetaan hanke- tai suunnitelmakohtaisia toimenpiteitä, jotka toteutetaan luontodirektiivien soveltamisessa noudatettavien tavanomaisten käytäntöjen lisäksi. Tulkintaohjeen mukaan vastuu kustannuksista kuuluisi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti hankkeesta vastaavalle. Voimassa olevan ympäristövahinkojen ehkäisemistä ja korjaamista koskevan lainsäädännön mukaan, jos vastaavat luontoarvot heikentyvät luontovahingon seurauksena, kustannusvastuu vahingon korjaamisesta on toiminnanharjoittajalla. Jos vastuu kustannuksista kuuluu yksinomaan valtiolle, voidaan sitä pitää Euroopan Unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettuna valtiontukena. Komission tulkintaohjeen mukaan tuki, jonka viranomainen myöntää Natura alueelle aiheutuneen vahingon korvaamiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin, voidaan katsoa valtiontueksi, jos se myönnetään ennen yrityksen perustamista tai sen jälkeen nimetylle Natura alueelle perustetulle yritykselle. Jos yritys kuitenkin toimii viranomaisen 7

8 toimeksiannosta infrastruktuurin rakentajana, tukea ei katsota valtiontueksi, mikäli tuki myönnetään korvaukseksi suoritetuista töistä. Voimassa olevan lain 69 :n 2 momentin mukaan Natura 2000 verkoston yhtenäisyyttä tai luonnonarvoja heikentävän hankkeen tai suunnitelman tultua hyväksytyksi ympäristöministeriön on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla heikentyminen korvataan. Sanamuoto ei selkeästi mahdollista korvaavista toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten kohdentamista toiminnanharjoittajalle, jonka toimenpiteistä heikentyminen johtuu. Sen vuoksi ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston yleisistunnolle toimivalta määrätä lain 66 :n 2 tai 3 momentin mukaisen päätöksenteon yhteydessä korvaavista toimenpiteistä sekä niiden kustannusvastuista lisäämällä pykälään uusi 4 momentti. Korvaavien toimenpiteiden määrittely sekä niistä aiheutuvien kustannusten kohdentaminen tulisi ehdotuksen mukaan osaksi valtioneuvoston yleisistunnossa tapahtuvaa päätöksentekoa siitä, onko hanke tai suunnitelma vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä. Korvaavat toimenpiteet voisivat olla esimerkiksi uusia Natura 2000 alueita, tai olemassa olevien laajennuksia. Korvaavat toimet voivat olla myös kohdennettuja hoitotoimenpiteitä, joilla parannetaan heikennysten kohteena olevien luontoarvojen tilaa. Korvaavat toimenpiteet eivät kuitenkaan voi olla toimia, joita luontodirektiivien asianmukainen toimeenpano muutoinkin olisi edellyttänyt. Lisäksi periaatteena on, että korvaavien toimien toimeenpanon tulisi käynnistyä ennen heikentymistä aiheuttavia toimia. Verkostoehdotuksen ja -ilmoituksen täydentämisessä noudatetaan 64 :ssä säädettyä menettelyä. Kustannukset ehdotetaan kohdennettavaksi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti hankkeen tai suunnitelman toteuttajalle. Koska Natura 2000 verkostolle sallittavia heikennyksiä koskevan poikkeusmenettelyn keskeisenä edellytyksenä kuitenkin on erittäin tärkeä yleiseen etuun liittyvä pakottava syy, voi kustannusvastuuta hankkeesta riippuen kohdistua osin tai kokonaan myös valtiolle. Hankkeen toteuttajan kustannusvastuuta voitaisiin kohtuullistaa ottaen huomioon hankkeen merkitys yleiselle edulle. Kustannusvastuun kohtuullistamisessa olisi otettava huomioon valtiontukia koskevat rajoitukset. Asia tulisi näin ollen tapauskohtaisesti harkittavaksi hankkeen luonteesta riippuen. 68. Natura 2000 verkoston toteuttaminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti. Erityisten suojelutoimien alueilla on luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan toteutettava tarvittavia suojelutoimenpiteitä ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia. Lintudirektiivin 4 artiklaan sisältyy vastaavat velvoitteet lintudirektiivin mukaisesti osoitettujen alueiden suojelun toimeenpanosta. Voimassa olevassa 68 :ssä on todettu Natura 2000 verkoston suojelutavoitteita vastaavan suojelun toimeenpanovelvoite yleisellä tasolla. Pykälään ehdotettaisiin lisättäväksi viranomaisten suojelutoimenpiteiden määrittelyä koskevia toimintavelvollisuuksia tarkentava uusi 2 momentti. Pykälässä säädettäisiin, että aluekohtaisten suojelutavoitteiden perusteet sisältyvät Natura 2000 tietokannan aluekohtaisiin tietolomakkeisiin. Tietokannan tekninen ylläpito on nykyään Suomen ympäristökeskuksen tehtävänä. Parhaillaan Metsähallituksessa käyttöönottovaiheessa olevan Suojelualueiden suunnittelu- ja seurantajärjestelmän (SASS) valmistuttua tuotantokäyttöön tietokantaa ylläpidetään tässä järjestelmässä. Alueiden suojelutavoitteisiin vaikuttavien tietojen muuttamisesta päättäisi 64 :ään lisättäväksi esitetyn uuden 3 momentin mukaisesti ympäristöministeriö. Lisäksi uudessa 2 momentissa lueteltaisiin niitä toimenpiteitä, joita toimivaltaisten viranomaisten tulee tehdä suojelutavoitteita vastaavan suojelun toimeenpanemiseksi. Säännöksen lähtökohtana ovat ne toteuttamistavat, jotka on mainittu Suomen verkostoehdotusta ja ilmoitusta koskevissa valtioneuvoston päätöksissä. Valtioneuvoston päätöksissä on kunkin Natura 2000 alueen osalta määritelty se lainsäädäntö, jonka mukaisessa menettelyssä on katsottu voitavan toimeenpanna alueiden valinnan perusteena olevien luontoarvojen suojelu. Valtioneuvoston päätöksissä on Natura-alueiden suojelun toteuttamistavan osalta mainittu luonnonsuojelulain ohella erämaalaki, kalastuslaki, maa-aineslaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, metsälaki, ulkoilulaki sekä vesilaki. Pykälään esitetyn lisäyksen tarkoitus on, että näiden lakien mukaisia suunnitelmia laadittaessa tai päätöksiä tehtäessä otettaisiin luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan edellyttämällä tavalla kohdennetusti huomioon Natura 2000 alueiden valinnan perusteena olevien luontotyyppien ja lajien ekologiset vaatimukset. Tällä tavoin pyrittäisiin siihen, että kukin Natura 8

9 2000 alue osaltaan tukisi mahdollisimman hyvin verkoston yleistä tavoitetta kyseisten luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelutason säilyttämisestä ja ylläpitämisestä. Suurimmalla osalla Suomen Natura 2000 alueista suojelutavoitteena on alueiden säilyttäminen luonnontilaisina ja ekosysteemien luontaisen kehityksen turvaaminen. Tämän tavoitteen mukaiset suojelutoimenpiteet on jo toteutettu tai toteutetaan muodostamalla alueista luonnonsuojelulain mukaisia luonnonsuojelualueita, joiden rauhoitusmääräykset turvaavat alueiden luonnontilaisuuden. Suojelutavoitteisiin voi sisältyä ylläpitämisen lisäksi tarve lisätä luontotyypin laajuutta, lajin populaatiota tai sen elinympäristön määrää taikka parantaa elinympäristön laatua. Näitä koskevien aluekohtaisten tarpeiden tarkempi määrittely kuuluu usein luontevimmin alueiden hoidon ja käytön suunnittelun piiriin. Suunnitelmia voidaan laatia sekä luonnonsuojelualueille että muille Natura 2000 verkoston alueille. Ne voivat olla nimenomaisesti Natura 2000 alueiden hoidon ja käytön järjestelyä varten laadittuja suunnitelmia tai laaja-alaisempia kehityssuunnitelmia, kuten esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia kaavoja tai valtion maiden luonnonvarasuunnittelun yhteydessä laadittuja alue-ekologisia tarkasteluja. Myös edellä mainittuja pienimuotoisemmat toimenpidesuunnitelmat tai yksittäiset päätökset, kuten esimerkiksi maa- ja metsätalouden ympäristötukia koskevat ratkaisut voivat tulla kyseeseen. Lähtökohtana olisi, että voimassaolevaan lainsäädäntöön perustuvista menettelyistä vastaisivat nykyiset viranomaiset ja toimijat kukin omilla toimialoillaan. Näihin olemassa oleviin suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmiin lisättäisiin nyt aiempaa täsmällisempi velvoite edistää ja ottaa huomioon Natura 2000 alueen luontotyyppien ja lajien ekologiset vaatimukset. Siten esimerkiksi luonnonsuojelulain, erämaalain ja ulkoilulain mukaisia suunnitelmia laadittaessa tulisi erityisesti tähdätä alueen suojelutavoitteisiin kuuluvien luontotyyppien ja lajien tilan säilyttämiseen tai parantamiseen kyseisellä Natura 2000 alueella. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa puolestaan tulisi maankäytön sijoittamisessa ja kaavamääräysten laadinnassa ottaa kaavaan sisältyvien Natura 2000 alueiden suojelutavoitteet huomioon. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi saimaannorpan suojelemiseksi verkostoon otetut ranta-alueet. Niillä Natura 2000 verkoston alueilla, joilla toteuttamistapana on mainittu metsälaki, on tarkoitettu toteuttaa alueen suojelutavoitteita lähinnä metsälain 10 :ssä mainittujen metsäluonnon arvokkaiden elinympäristöjen suojelun avulla. Näitä kohteita koskevissa kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisissa metsäkeskuksen päätöksissä tulisi kohdennetusti pyrkiä näiden kohteiden luontaisen kehityksen turvaamiseen. Kaikkien Natura 2000 alueiden tilaa suhteessa niiden suojelutavoitteisiin tullaan jatkossa säännöllisesti arvioimaan Suojelualueiden suunnittelu- ja seurantajärjestelmään sisältyvällä ns. Natura-alueiden tilaarviointitoiminnolla (NATA). Tämän arvioinnin tuottama tieto palvelisi suunnitelmien päivittämistä ja uusimista. Pienimmillä Natura-alueilla kyseinen arviointi jo sellaisenaan sisältää hoito- ja käyttösuunnitelmaa vastaavat tiedot, ja sitä voidaan sen vuoksi pitää riittävänä suojelun toimeenpanovälineenä. Niillä laajemmilla Natura-alueilla, jotka eivät kuulu minkään olemassa olevan suunnittelujärjestelmän piiriin ja joissa suojelutoimien tarkempi määrittely ja kohdentaminen olisi tarpeen, hoito- ja käyttösuunnitelmien laadinnasta vastaisivat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Tällaisia alueita sisältyy ainakin vesilailla ja maa-aineslailla toteutettaviksi tarkoitettuihin Natura 2000 verkoston alueisiin. Yleisillä vesialueilla sijaitsevilla, kokonaan Metsähallituksen hallinnassa olevilla Natura-alueilla sekä Metsähallituksen liiketoiminnan piirissä olevilla maa-alueilla suunnitelmien laadinta olisi kuitenkin Metsähallituksen tehtävänä. 69. Suojelun lakkauttaminen ja verkoston heikentymisen korvaaminen. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin edellä 66 :n kohdalla esitettyyn muutokseen liittyen siten, että siinä viitattaisiin 66 :n uuteen 4 momenttiin ja todettaisiin ympäristöministeriön velvoite ryhtyä niihin toimenpiteisiin, joita valtioneuvoston päätös edellyttää ministeriön toimialalla. Näitä ovat esimerkiksi Natura 2000 verkoston tai suojelualueverkoston laajentamisen edellyttämät toimenpiteet. 9