YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Liite 1 Lainsäädäntöneuvos Heikki Korpelainen VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS NATURA VERKOSTON SUOMEN EHDOTUK- SEN TÄYDENTÄMISESTÄ 1. PÄÄTÖKSEN SISÄLTÖ Päätös koskee luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetussa neuvoston direktiivissä (92/43/ETY, jäljempänä luontodirektiivi) tarkoitetun, yhteisön tärkeinä pitämiä alueita (jäljempänä SCI-alueet) koskevan Suomen Natura 2000 verkostoehdotuksen täydentämistä. Verkostoehdotusta täydennettäisiin ensinnäkin Suomen talousvyöhykkeellä ja muilla avomerialueilla sijaitsevalla viidellä merialueella, yhteispinta-alaltaan ha, luontotyyppien 1110, "vedenalaiset hiekkasärkät" ja 1170, "riutat" alueellisen kattavuuden parantamiseksi kyseisten luontotyyppien levinneisyysalueen ääriosissa ulkomerellä. Natura 2000-verkostoa koskevaa unionin lainsäädäntöä on sovellettava myös valtioiden perustamilla talousvyöhykkeillä. Suomen talousvyöhykkeen perustamista koskeva laki on tullut voimaan Alueet päätettäisiin samalla ilmoittaa myös Itämeren suojelusopimuksen nojalla Helsingin komission (HELCOM) rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon BSPA-alueiksi (Baltic Sea Protection Areas). Päätös sisältää myös uudet ratkaisut kolmesta valtioneuvoston aiempiin päätöksiin sisältyneestä alueista, joiden osalta korkein hallinto-oikeus on palauttanut asian valtioneuvostolle uuteen käsittelyyn. Korkein hallinto-oikeus palautti valtioneuvoston tekemän päätöksen uudelleen käsiteltäväksi seuraavien kohteiden osalta: Långviken, FI (KHO , t. 749) ja Moilasenvaara, FI (KHO , t. 2160). Vastaavasti Vantaanjoen, FI osalta palautettiin valtioneuvoston tekemä päätös korkeimman hallinto-oikeuden (t. 1778) antamalla ratkaisulla. Tämän johdosta valtioneuvosto ratkaisisi asian näiden alueiden osalta tällä päätöksellä uudelleen. Uusi ratkaisu sisältäisi Långvikenin ja Vantaanjoen alueiden sisällyttämisen Suomen verkostoehdotukseen. Kummankin alueen rajausta kuitenkin supistettaisiin aikaisemmin käsiteltävänä olleeseen rajaukseen verrattuna. Moilasenvaaran alue päätettäisiin sisällyttää Suomen verkostoehdotukseen Metsähallituksen tekemän esityksen mukaisesti noin 577 hehtaaria laajempana kuin mitä sisältyi valtioneuvoston tekemään päätökseen. Lisäksi päätökseen sisältyisi Natura verkostoon jo kuuluvan Vattajanniemen (FI ) alueen laajentaminen 10,1 hehtaarilla.

2 2 2. ASIAN VALMISTELU Avomerialueille tehtävät täydennykset perustuvat ympäristöministeriön asettaman asiantuntijatyöryhmän selvitykseen, joka valmistui Selvityksessä tarkasteltiin mahdollista täydennystarvetta luontotyyppien vedenalaiset hiekkasärkät (1110) ja riutat (1170), hylkeiden ja merilintujen osalta. Selvityksessä määriteltiin meren pohjan laatua ja topografiaa koskevien merigeologisten aineistojen pohjalta mahdollisia luontotyyppien esiintymisalueita. Tätä aineistoa täydennettiin eräiltä osin biologisilla näytteillä ja vedenalaisella videokuva-aineistolla. Natura 2000 verkoston riittävyyttä arvioitaessa on syytä kiinnittää huomiota ensinnäkin siihen, että verkostoon sisältyy riittävä osuus luontotyyppien esiintymien kokonaismäärästä. Toiseksi on syytä tarkastella asiaa siltä kannalta, että luontotyyppien levinneisyysalueen kaikki osat ovat riittävästi edustettuina verkostossa. Tällä voi pitkällä tähtäimellä muuttuvissa olosuhteissa olla merkitystä luontotyypeille ominaisten lajien leviämis- ja säilymismahdollisuuksien kannalta. Lisäksi sillä varmistetaan, että verkostossa olevat alueet kattaisivat myös luontotyyppien mahdollisen sisäisen vaihtelun. Vedenalaisten hiekkasärkkien ja riuttojen esiintymiä on Suomen Natura verkostossa entuudestaan jo varsin runsaasti. Suomen talousvyöhyke ja sen sisäpuolella oleva avomerialueet eivät kuitenkaan ole olleet tarkastelussa mukana aiempia verkostoehdotuksia valmisteltaessa. Tällä päätöksellä pyritään nyt täyttämään se näihin luontotyyppeihin kohdistuva lisätarve, joka on seurannut talousvyöhykkeen perustamisesta. Ehdotukseen on sen vuoksi valittu erityisesti kyseisten luontotyyppien avomerellä sijaitsevia ääriesiintymiä. Vantaanjoen Helsingin, Vantaan, Nurmijärven, Tuusulan ja Hyvinkään alueilla sijaitseva, Vanhankaupunginlahdelta Hyvinkään Kaltevan sillalle ulottuva 68 km:n pituinen jokijakso sisältyi valtioneuvoston päättämään verkostoehdotukseen. Alueen keskeisenä valintaperusteena oli luontodirektiivin liitteen II laji, vuollejokisimpukka, Unio crassus. Valitusten johdosta korkein hallinto-oikeus palautti asian tämän alueen osalta uuteen käsittelyyn, koska käytettävissä olleiden luonnontieteellisten tietojen pohjalta ei ollut voitu riittävällä varmuudella arvioida, mikä merkitys kyseisellä alueella on verkoston kannalta. Vuonna 2008 valmistuneiden lisätutkimusten tulosten mukaan Vantaanjoen vuollejokisimpukkapopulaatio käsittää vähintään noin 2 miljoonaa yksilöä ja on siten Suomen tärkein tunnettu esiintymä. Tulokset perustuvat intendentti Ilmari Valovirran johdolla toimineen tutkimusryhmän Vantaanjoessa suorittamiin systemaattisiin sukellusinventointeihin. Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseon ja Suomen WWF:n ns. nilviäistyöryhmän kokoamien aineistojen perusteella on myös arvioitu mahdollisten muiden jokien esiintymien merkittävyyttä. Uusi inventointitieto on myös osoittanut, että lajia ei esiinny aiempaan päätökseen sisältyneellä Nurmijärven Nukarinkosken ja Hyvinkään Kaltevan sillan välisellä jokiosuudella. Tämän johdosta päätöksen mukainen alueen rajaus käsittäisi nyt aiempaa lyhyemmän, 59 kilometrin pituisen Nukarinkosken alapuolisen jokijakson.

3 3 Långvikenin, FI alue oli mukana 144 hehtaarin laajuisena luontotyypin 1650, "Itämeren boreaaliset kapeat murtovesilahdet" edustajana valmisteltaessa vuonna 1998 tehtyä valtioneuvoston päätöstä Suomen Natura verkostoehdotuksesta, josta se kuitenkin jätettiin pois. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n valituksen johdosta korkein hallinto-oikeus palautti asian tämän alueen osalta uuteen käsittelyyn, koska poisjättämistä oli perusteltu vain yleisillä toteamuksilla ehdotuksen riittävyydestä, vaikka valmisteluaineiston mukaan kohde oli arvioitu Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueen parhaaksi kohteeksi. Asia käsiteltiin uudelleen valtioneuvoston päätöksessä vuonna Päätöksen valmisteluvaiheessa aluetta oli ehdotettu verkostoon 117 hehtaarin laajuisena. Valtioneuvosto päätti kuitenkin tuolloinkin jättää alueen pois Suomen kansallisesta ehdotuksesta ristiriitaisten asiantuntijalausuntojen johdosta. Korkein hallinto-oikeus palautti asian valituksen johdosta toistamiseen valtioneuvostolle, koska asian selvittämätön tila ei voinut olla perusteena alueen pois jättämiselle. Euroopan unionin komission johdolla vuonna 2003 suoritetun boreaalisen vyöhykkeen ehdotusten riittävyyden arvioinnin johtopäätöksissä katsottiin, että Suomen on vielä syytä tieteellisesti tarkastella verkostoehdotuksensa riittävyyttä kyseisen luontotyypin kannalta, erityisesti luonnonsuojelujärjestöjen esiin nostamien kohteiden osalta. Järjestöt ovat valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle kiinnittäneet huomiota Långvikenin puuttumiseen Suomen verkostoehdotuksesta. Suomen EU:n komissiolle myöhemmin tekemissä verkoston täydennysehdotuksissa ei toistaiseksi ole ehdotettu lisää kohteita tätä luontotyyppiä varten. Långvikenin alueen uutta käsittelyä varten ympäristöministeriö hankki vuonna 2004 asiantuntijalausunnon alueen merkityksestä meribiologiaan erikoistuneelta konsulttitoimisto Alleco Oy:ltä. Lausunnon mukaan alue kuuluu kyseiseen luontotyyppiin ja on melko edustava, mutta on toisaalta luonnontilaltaan kohtuullisen häiriintynyt. Vuonna 2006 järjestetyssä luonnonsuojelulain mukaisessa kuulemisessa alueen maanomistajat katsoivat edelleen Uppsalan yliopistosta hankkimiensa lausuntojen perusteella, ettei aluetta tulisi liittää verkostoon. Asian jatkovalmistelussa Åbo Akademin meribiologian tutkimusryhmä on antanut ministeriön pyynnöstä lausunnon Långvikenin merkityksestä. Lausunnossa puolletaan kohteen liittämistä verkostoon. Lisäksi Suomen ympäristökeskuksen Itämeren tutkimusohjelman erikoistutkija on laatinut asiantuntijalausunnon, jossa tarkastellaan Långvikenin merkitystä suhteessa verkostossa jo oleviin alueisiin sekä levinneisyysalueen länsiosassa sijaitseviin mahdollisiin muihin kohteisiin. Lausunnon mukaan Långvikeniä on sijaintinsa vuoksi pidettävä verkoston kannalta muita merkittävämpänä, koska se parantaa Natura 2000 verkoston kattavuutta Lounais-Suomen saaristossa, ja luontotyypin levinneisyysalueen kaikki osat tulevat sen myötä verkostossa edustetuiksi. Mikään muista kohteista ei osoittautunut edustavuudeltaan sitä paremmaksi, eikä Långvikenin osalta ole todettavissa sellaisia luonnontieteellisiä piirteitä, joiden perusteella voitaisiin katsoa, ettei se täyttäisi luontotyypin määritelmää.

4 4 Kohteeseen rajautuvien maa-alueiden omistajat uudistivat alueen liittämistä vastustavan kantansa vuonna 2009 järjestetyssä kuulemisessa. Asiantuntijalausuntojen ja kaiken asiassa kertyneen muun aineiston perusteella valtioneuvosto katsoo, että aluetta on pidettävä sellaisena verkoston kannalta ekologisesti merkityksellisenä alueena, jonka pois jättäminen Suomen kansallisesta ehdotuksesta ei olisi luontodirektiivin 3 ja 4 artiklan säännökset ja niiden tulkintaa koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen perusteltua. Päätöksen mukaan alue sisällytettäisiin Suomen verkostoehdotukseen 100 hehtaarin laajuisena, Långvikenin vesialueet kattavana SCI-alueena, jonka luontoarvojen turvaaminen tapahtuisi vesilain ja ympäristönsuojelulain lupajärjestelmän puitteissa. Alue rajattaisiin siten, että siihen sisältyisivät lahden vesialueet sen suulla olevasta ensimmäisestä matalasta vesialueesta alkaen. Moilasenvaaran alue, FI , ehdotettiin valtioneuvoston päätöksellä Natura 2000-verkostoon 982 hehtaarin laajuisena. Korkein hallinto-oikeus palautti asian valituksen johdosta uudelleen käsiteltäväksi, koska kohteen rajauksen ei voitu katsoa perustuneen alueiden luonnontieteellisen merkityksen arviointiin eikä asianmukaiseen tieteelliseen tietämykseen, kun rajauksen ulkopuolelle oli jätetty valinnan perusteina olleiden luontotyyppien kannalta vastaavia alueita kuin mitä alueeseen sisältyi. Alueen haltijana oleva Metsähallitus on laatinut rajauksesta uuden, 1559 hehtaarin laajuisen ehdotuksen, joka paremmin ottaa huomioon alueella esiintyvien luontotyyppien rajaukset erityisesti boreaalisten luonnonmetsien (9010) ja puustoisten soiden (91D0) osalta. Päätöksen mukainen uusi rajaus on Metsähallituksen esityksen mukainen. Alueen luonnonarvot turvattaisiin ulkoilulain mukaisesti osana laajennettavaa Hossan valtion retkeilyaluetta. Vattajanniemen alue, FI , sisältyy Natura 2000-verkostoon komission tekemän päätöksen mukaisesti. Alueen reunalla sijaitsevan Vatunginjärven ennallistamistoimenpiteillä on palautettu LIFE- rahoituksella toteutetussa hankkeessa aiemmin kuivunut järvi sen aikaisempien luonnollisten rajojen mukaiseksi. Tätä varten kyseisen Natura 2000-alueen rajaus täsmennettäisiin noudattamaan järven ennallistamistoimenpiteiden seurauksena palautuvia luontaisia rajoja. Laajennuksen pinta-ala on 10,1 ha. Ympäristöministeriö valmisteli yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, elinkeinoliikenne- ja ympäristökeskusten sekä Metsähallituksen kanssa täydennyspäätöstä koskevan ehdotuksen asianosaisten kuulemista ja lausuntojen pyytämistä varten. Valmistelua ohjasi hallitusryhmien edustajista koottu ja ympäristöministerin puheenjohdolla toiminut Natura ministerityöryhmä. Ehdotus Natura verkoston täydentämiseksi on ollut luonnonsuojelulain 64 :n 2 momentin edellyttämällä tavalla asianosaisten kuulemista varten yleisesti nähtävillä välisenä aikana. Samanaikaisesti ehdotuksesta on luonnonsuojeluasetuksen 5 :n säännös huomioon ottaen pyydetty lausuntoja asianomaisilta tahoilta. Asiasta on myös luonnonsuojelulain 8 :n 2 momentista ilmenevän periaatteen mukaisesti tiedotettu sillä tavoin,

5 5 että on luotu edellytykset asiasta käytävälle julkiselle keskustelulle. Muistutuksia ehdotuksesta jätettiin 6 kappaletta ja lausuntoja annettiin 37 kappaletta. Ympäristöministeriö on käsitellyt muistutukset ja lausunnot ympäristökeskusten valmistelun pohjalta. Lausuntojen ja muistutusten johdosta nähtävillä olleeseen ehdotukseen ei ole tehty rajauksia tai alueiden valinnan perusteita koskevia muutoksia. Eräiden merialueiden tietolomakkeisiin on tehty puolustusministeriön toimintaa ja kuntajaotusta koskevia täsmennyksiä. Muistutuksen tehneille toimitetaan päätökseen perustuvat kirjalliset vastineet. Päätökseen liittyy yhteenvetotaulukko muistutuksista, jossa mainitaan ne alueet, joihin muistutuksia kohdistuu. Natura 2000 ministerityöryhmässä päätösluonnoksesta käydyn keskustelun johdosta Vantaanjoen ja Långvikenin alueita koskeviin tietoihin lisättiin maininta erityisestä tarpeesta laatia alueilla hoito- ja käyttösuunnitelma, joka laadittaisiin vuorovaikutuksessa paikallisten asukkaiden ja maanomistajien kanssa. Yksi keskeinen tavoite luontotyypin (Itämeren boreaaliset kapeat murtovesilahdet) säilyttämisessä on lahden vesiyhteyden säilyminen mereen. Lahden kuroutuminen sisäjärveksi ja umpeenkasvu ei olisi verkoston tavoitteiden mukaista. Suomen ehdotukseen ja ilmoitukseen Natura verkostoksi kuuluu tämän päätöksen jälkeen yhteensä 1865 aluetta, joista 1778 aluetta on Manner-Suomessa ja 87 aluetta Ahvenanmaan maakunnassa. Alueiden yhteispinta-ala vesialueineen on noin 4,96 miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa noin 12,7 % Suomen kokonaispinta-alasta. EU:n komissio on jo päätöksillään hyväksynyt kaikki Suomen aiemmin ehdottamat alueet luontodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti. 3. NATURA VERKOSTON TOTEUTTAMINEN Natura verkostoon sisällytetyillä alueilla on luonnonsuojelulain 68 :n mukaisesti toteutettava kunkin alueen suojelutavoitteita vastaava suojelu kuuden vuoden kuluessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt verkostoehdotuksen. Suojelua toteutettaessa huolehditaan siitä, että niiden arvojen säilyminen, joiden perusteella alue on verkostoon otettu, tulee turvatuksi. Tämän päätöksen mukaisilla alueilla suojelun toteuttamiskeinoina ovat jo perustettujen luonnonsuojelualueiden ohella ulkoilulaki sekä vesilain ja ympäristönsuojelulain mukainen lupajärjestelmä. 4. EHDOTUKSEN TALOUDELLISET JA MUUT VAIKUTUKSET Natura verkoston kansantaloudellisia vaikutuksia on selvitetty, kun on valmisteltu vuonna 1998 tehtyä päätöstä Natura verkoston Suomen ehdotukseksi ja kun on valmisteltu vuonna 2002 tehtyä päätöstä verkostoehdotuksen täydentämisestä. Nyt tehtävässä päätöksessä on kysymys näihin päätöksiin nähden vähäisistä avomerialueiden sekä eräiden muiden vesialueiden tai valtion omistamien metsäalueiden liittämisestä verkostoon. Kyseisten alueiden luonnonarvojen turvaaminen ei edellytä

6 6 uusien luonnonsuojelualueiden muodostamista. Päätöksellä ei arvioida olevan kansantaloudellisia eikä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Päätös merkitsee, että kyseessä olevia uusia Natura alueita tulevat koskemaan luonnonsuojelulain 10. luvun näihin alueisiin kohdistuvien todennäköisesti merkittävästi heikentävien hankkeiden tai suunnitelmien vaikutusten arviointia edellyttävät säännökset. Tämä tulee mahdollisesti lisäämään jonkin verran suurehkojen hankkeiden suunnittelukustannuksia. Koska verkostoon ehdotettavien yksityisten vesialueiden nykyisen käytön ei arvioida päätöksen vuoksi muuttuvan, arvioidaan myös yksityistaloudellisten vaikutusten jäävän kokonaisuutena vähäisiksi. Ekologisten vaikutusten osalta on todettava, että avomerialueita sekä muita vesialueita koskevat täydennykset ovat välttämättömiä Suomen verkostoehdotuksen riittävyyden parantamiseksi. Kyseisten luontotyyppien ja lajien osalta komissio on kiinnittänyt huomiota Suomen verkostoehdotuksen mahdollisiin täydentämistarpeisiin. Täydennyksillä parannetaan meriluontotyyppien esiintymien sisältymistä verkostoon niiden levinneisyysalueiden eri osissa. Vuollejokisimpukan osalta kyse on lajin Suomen tärkeimmän esiintymän sisällyttämisestä verkostoon. Lisäksi verkostoon sisältyvien boreaalisten luonnonmetsien ja puustoisten soiden osuus lisääntyisi vähäisessä määrin Kainuussa. 5. JATKOVALMISTELUTOIMET JA PÄÄTÖKSEN VOIMAANTULO Ympäristöministeriö lähettää tämän valtioneuvoston päätöksen Euroopan unionin komissiolle. Tiedot toimitetaan komission tekemällä päätöksellä vahvistetulla tietolomakkeella. Päätöksessä mainitut avomerialueet ilmoitetaan myös Itämeren suojelusopimuksen nojalla Helsingin komission (HELCOM) rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon BSPA-alueiksi (Baltic Sea Protection Areas) HEL- COMin sihteeristölle. Valtioneuvoston päätös tulee lainvoimaiseksi valitusajan päätyttyä niiden alueiden osalta, joista ei ole valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Jos alueesta on tehty valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen, päätös tulee lainvoimaiseksi, kun korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian. Sen vuoksi on varattava mahdollisuus muuttaa komissiolle toimitettua Suomen ehdotusta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen edellyttämällä tavalla oikeuden ratkaistua valitukset. Suomen ehdotus ei siten tässä vaiheessa suhteessa Euroopan unioniin koskisi valituksenalaisia alueita. Komissiolle toimitetaan erikseen tiedot siitä, mistä Suomen ehdottamista ja ilmoittamista alueista on valitus vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa sekä myöhemmin tiedot korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta mahdollisesti aiheutuvista muutoksista. Natura verkostoa koskeva päätös sitä koskevine tietoineen ja tiedot valituksenalaisista alueista on tarpeen toimittaa komissiolle viipymättä. Päätöksen lainvoimaiseksi tulo saattaa kuitenkin lykkäytyä valitusten johdosta. Natura alueiden luonnontilan säilymisen turvaaminen sekä asian kotimaisen käsittelyn että komission hyväksymismenettelyn aikana on välttämätöntä. Päätöksen täytäntöönpanoa ei siten voida yleisen edun vuoksi lykätä ja tämän vuoksi on tarpeen, että päätöstä tulisi noudattaa mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

7 7 6. PÄÄTÖSAINEISTON NÄHTÄVILLÄOLO Valtioneuvoston päätökseen liittyvät kartat, alueiden tietolomakkeet sekä muu päätökseen liittyvä asiakirja-aineisto ovat olleet valtioneuvoston jäsenten nähtävillä ennen päätöksentekoa välisenä aikana valtioneuvoston linnassa.