Toinen maailmansota ja Suomen maine lännen arvioimana

Transkriptio

1 Ä oinen maailmansota ja uomen maine lännen arvioimana ienen kansan asema suurvaltojen sodassa ira Kemiläinen Kun aikaa on kulunut jo 60 vuotta, Neuvostoliitto on hajonnut ja julkisesti on todettu talinin rikokset ja kommunistisen järjestelmän aiheuttamat tuhot, uomen valtio voisi kumota sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomiot laittomina ja väärinä sekä liittää påäätökseen selvityksen talvi- ja jatkosotaan johtaneista syistä ja tapahtumien kulusta. illoin kävisi ilmi, että Neuvostoliitto hyökkäsi uomeen 1939 ja että uomi ei tukenut kansallissosialistista aksaa, vaan käytti sitä hyväkseen, kävi erillissotaa sekä onnistui siinä siten, että uomea ei miehitetty, vaan maa säilytti itsenäisyytensä. Kun suomalainen toista maailmansotaa koskevissa näyttelyissä huomaa jonkin virheen uomen osalta, sitä valitetaan, mutta samalla sanotaan, että sehän koskee niin vähäistä asiaa. uurvaltojen edustajilla on taipumus katsoa, että pienet valtiot ovat suojatteja, liittolaisia tai vihollisia. Kun Neuvostoliitto oli hyökännyt uomeen 1939 ja pakottanut sen suostumaan huonoon Moskovan rauhaan maaliskuussa 1940, sitä arvosteltiin, mutta uomen jatkosota 1941 samalla puolella kuin aksa selitettiin taisteluksi kansallissosialismin ihmiskuntaa uhkaavan suurimman vaaran puolella. uomi kävi jatkosotaa vain Neuvostoliittoa vastaan, mutta so-britannia kommunistivaltion liittolaisena veti uomen toiseen maailmansotaan julistamalla sille sodan Yhdysvaltain presidentti Roosevelt oli myötämielinen uomelle, mutta katsoi, että Neuvostoliitto diktatuurina oli merikalle ja ihmiskunnalle vähemmän vaarallinen kuin aksa, ja sitä paitsi se puolusti omaa maataan [1]. ivuasiaksi jäi, että Neuvostoliitto itse oli vähän ennen miehittänyt Baltian maat ja yrittänyt samaa uomessa. uurvaltaa oli autettava suurvaltaa vastaan, kun taas pienet valtiot jätettiin oman onnensa nojaan. uomi luettiin toisen maailmansodan häviäjiin, mikä vahvistettiin ariisin rauhassa 1947 sekä sotasyyllisoikeudenkäynnissä, jossa kahdeksan johtavaa poliitikkoa tuomittiin siitä, että he olivat johtaneet uomen sotaan ja estäneet rauhan tekemistä. ämä asenne oli päätetty suurvaltojen kokouksissa. Kansallissosialismin syyllisyys ja aksaan suuntautunut viha tulivat siis myös uomen osaksi. uomen poliittinen asema oli niin vaikea luvuilla, että sodan tapahtumien käsittely uomen kannalta jätettiin vain historiankirjoituksen asiaksi, ja Neuvostoliiton myötäilyn takia julkinen sana painoi totuudenmukaiset esitykset huomaamattomiin ja nosti esiin ne tulkinnat, joissa uomi nähtiin syyllisenä joko reaalipolitiikan puutteeseen tai saksalaismielisyyteen. Kun kansainvälisissä esityksissä pääpaino pantiin sille maailmansodan jaksolle, joka alkoi aksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 ja painettiin piiloon vuodet eli aika, jolloin Neuvostoliitto ja aksa elokuussa 1939 tekivät Molotov Ribbentrop-sopimuksen ja Neuvostoliitto hyökkäsi uolaan ja uomeen sekä alisti Baltian valtiot, niin uomen katsottiin hyökänneen Neuvostoliittoon. luksi Neuvostoliitto väitti uomen olleen hyökkääjä ja myöhemmin se hävitti talvisodan historiasta. Käytännössä länsiliittoutuneet mukautuivat tähän luvulta eteenpäin uomi rakensi suhteita länteen uuden tilanteen pohjalta. oivottiin, että ajan kuluessa objektiivinen historiankirjoitus tekisi myös uomelle oikeutta ja vääristymät siten korjaantuisivat luvun jälkipuolella voitiin vielä uomessa puhua menetetystä Karjalasta ja sen palauttamisesta. Olihan orkkala jo 1956 saatu takaisin. Vuosisadan lopulla ja 2000-luvulla virallinen uomi on yhteydenpidossa Venäjän kanssa vaiennut toisen maailmansodan tapahtumista. yvin hiljaisesti se vieläkin uskaltaa tuomita Baltian maiden miehityksen. 5 Ä 5/2006

2 Ä 6 Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa korjattiin uomessa vain sitä, mikä voitiin kumota omalla julistuksella, kuten YY-sopimus. Voitonjuhlien yhteydessä 2005 uomen presidentti tosin puhui itsestään selvänä asiana erillissodasta, mikä sai aikaan ärähdyksen Venäjän puolelta. Naapuriaan vastaan hyökkäilevä uomen valtio Onko uomen maine palautunut lännessä objektiivisen historiankirjoituksen mukana? Meillä usein unohdetaan, että suomenkielisellä historiankirjoituksella ei ole kaikua lännessä. Myös länsimaiset historiantutkijat erikoisalan tutkijoita lukuun ottamatta ovat saaneet tietonsa historian yleisteoksista, jotka ovat toistaneet toisen maailmansodan kuvausta niiltä vuosikymmeniltä, jolloin viha aksaa ja sen liittolaisia kohtaan oli ylimmillään. ämä selittänee seuraavan, itsenäisen uomen toimia esittäneen lausuman nationalismin tutkimuksen piirissä vuonna unnettu nationalismin tutkija John utchinson käsitteli myyttejä teoksessaan Myth against myth: the nation as ethnic overlay [2]. Käyttäen lähteenä William. Wilsonin vuonna 1976 ilmestynyttä uomen kansanrunoutta esittelevää teosta Folklore and Nationalism in Modern Finland hän vuonna 2004 esitti päättelyn, joka saattaa uomen kuvan valtiona outoon valoon [3]. utchinson katsoi, että kerätessään kansanrunoja tä-karjalassa suomalaiset olivat ihastuneet tähän pyhään alueeseen siinä määrin, että itsenäistynyt uomen valtio oli kaksi kertaa sodalla yrittänyt vallata sen. nglanninkielisessä muodossa kohta on seuraava: During the late nineteenth century tens of thousands of young members of the Finnish middle classes visited Karelia to tap its poetry, and after Finnish independence the Finnish nation-state fought two wars with the R in order to claim this sacred region for the nation (Wilson 1976: 47, 141-3). [4] Wilsonin teoksessa on ajan tavan mukaan uomea arvosteleva sävy, jossa folkloristien haaveet ja uomen valtion toiminta sekaantuvat, mutta utchinsonin omista päätelmistä kehittyy näkemys vasta itsenäistyneestä uomesta eräänlaisena berserkkivaltiona, joka lähetti sotureitaan hyökkäilemään naapurivaltion alueelle. On syytä epäillä, että taustalla on se kuva, jonka utchinson on sota-aikaa kuvaavaa kirjallisuutta lukiessaan saanut. Jos hän tarkoitti talvisotaa ja jatkosotaa, niin kuva tapahtumien kehityksestä muistuttaa Neuvostoliiton tulkintoja, mutta näyttää siltä, että länsivaltojen historiat ovat osittain seuranneet niitä. oisen maailmansodan kuvauksissa uomen tapahtumat vuodesta 1941 lähtien samaistettiin liittoutuneiden vihaamien kansojen toimiin. Julkaisujen lyhyet maininnat olivat usein virheellisiä, ja asioista vaiettiin, jolloin saattoi syntyä väärä kuva. amalla kun kansallissosialismi esitettiin pahimmaksi ihmisoikeuksia loukkaavaksi ideologiaksi, Neuvostoliiton ja kommunistisen ideologian aggressiivisuudesta ja brutaalisuudesta vaiettiin. Länsivallat katsoivat edustavansa inhimillisyyttä ja demokratiaa, ja tärkeä liittolainen haluttiin nähdä edullisessa valossa. Lisäksi vaikka talvisota mainitaan ja jopa kerrotaan, että Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään, se ei anna aihetta tämän valtion arvosteluun. Brittiläistä logiikkaa moraalisessa arvostelussa Nationalismin historian tutkimuksessa on eturivissä ugh eton-watsonin vuonna 1977 ilmestynyt teos Nations & tates, jossa tarkastellaan kansojen ja valtioiden kansallista kehitystä. uomen kehitys käsitellään kandinavian yhteydessä itsenäistymiseen saakka etupäässä oikein. en jälkeen tosin sanotaan, että puolalaiset, Baltian kansat, suomalaiset ja Romanian bessarabialaiset erosivat Venäjästä kahdeksikymmeneksi vuodeksi [5]. Mihin suomalaiset katosivat? uomi on varmaan niputettu miehitettyihin maihin. oisen maailmansodan osalta seuraa vain lyhyt maininta ja ohimennen esitetty syyllistävä toteamus. Kun eton-watson moittii arabeja siitä, että palestiinalaisia ei yritettykään asuttaa, niin hän kiittää saksalaisia ja suomalaisia tarmokkaista yrityksistä asuttaa ne omat kansalaisensa, jotka oli karkotettu asuinsijoiltaan siitä syystä, että aksa ja uomi olivat olleet aggressiivisia naapureitaan kohtaan: Whereas the governments of Germany and Finland had made tremendous efforts to absorb hundreds of thousands of expellees in their economies, the governments of rabic-speaking countries, with the partial exception of Jordan, had done nothing. On the contrary, they had left the alestinian refugees in miserable conditions, deliberately inciting them to hatred and revenge against srael. For their part the rabs could reply that, whereas Germans and Finns had been expelled as a consequence of German and Finnish aggression against their neighbours, the Ä 5/2006

3 Ä alestinian rabs had been peaceful residents in their own country, whom foreign sraeli invaders had driven from their homes. [6] odellisuudessa yli karjalaista oli joutunut jättämään heimon vanhat asuinpaikat Karjalan kannaksella ja Laatokan rannoilla, kun Neuvostoliitto oli hyökännyt uomea vastaan marraskuussa 1939 ja uomen oli 105 päivää yksin puolustettuaan maataan pakko tehdä rauha raskain ehdoin. ivätkö he sitä ennen olleet rauhallisia asukkaita omassa maassaan? Kirjoittajan logiikan mukaan tai tietämättömyyden vuoksi alueen riisto 1940 oli suomalaisille ansaittu rangaistus siitä, että he seuraavana vuonna 1941 yrittivät vallata nämä karjalaisten alueet takaisin ja samalla turvata uomen, sillä Neuvostoliiton tarkoitus selvästi oli ollut vallata koko uomi [7]. uomen osalta moni anglosaksi näyttää olleen samaa mieltä. Kuva uomen toiminnasta anglosaksien teoksissa ennen Neuvostoliiton hajoamista n käsittele tässä erikoistutkimuksia, jollainen oli esimerkiksi eversti lbert eatonin 1970 Yhdysvalloissa ilmestynyt laaja teos venäläis-saksalaisesta sodasta ja jossa uomelle on suotu runsaasti huomiota. Vertailun vuoksi palataan siihen myöhemmin. euraavassa on muutamia esimerkkejä englantilaisten ja amerikkalaisten tavasta käsitellä uomen kysymystä toisen maailmansodan yhteydessä. simerkkeinä käytän mm. seuraavia kirjoja: 1) merikkalaisen rincetonin yliopiston professorin R. R. almerin teos uusimman ajan historiasta, jota käytettiin ruotsinnettuna ja suomennettuna kurssikirjana myös suomalaisissa yliopistoissa ja 1970-luvuilla. e oli ilmestynyt 1950 ja uudistettu 1956 [8]. 2) Myöhemmin (1970) toinen rincetonin professori Felix Gilbert julkaisi vuoden 1890 jälkeistä aikaa koskevan osan sarjaan he Norton istory of Modern urope [9]. 3) merikkalaisen Barnard Collegen professori René lbrecht-carrié julkaisi nglannissa 1958 Wienin kongressin jälkeistä uroopan diplomaattista historiaa koskevan kirjan [10]. 4) nglantilainen W. N. Medlicott oli jo 1940 julkaissut so-britannian ulkopolitiikkaa käsittelevän teoksen. e ilmestyi 1968 laajennettuna käsitellen vuosia [11]. 5) he New Cambridge Modern istory teoksen X osa (1960) koskee aikaa iinä on niukasti käsitelty toista maailmansotaa ja uomi on vain mainittu Neuvostoliiton alistamien kansojen joukossa. nsimmäisessä maailmansodassa taas uomi yllättävästi luetaan aksan miehittämiin maihin [12]. Koska Moskovan rauha 1940 mainitaan yleisteoksissa vain ohimennen ja kun rauhanehtoja ei juuri käsitellä, niin lukija ei tiedä, miten kohtalokkaita menetykset olivat uomelle [13]. almer esitti uomen talvisodan korrektisti ja mainitsi suomalaisten urhoollisen taistelun. Muuten urhoollisuus ja uomen aikanaan nauttima myötätunto tuodaan esiin harvoin. almer kertoi, että uomen itäraja oli vain 3½ pnk:n päässä Leningradista [14], ja hän käytti sanontaa: Neuvostoliitto otti takaisin Karjalan [15]. Kun ei tiedetty, että Venäjästä irtautuneet alueet olivat olleet historiallisia kokonaisuuksia, valtioita, kuten uomi, ja kansallisuuksien hallintoalueita, kuten Viro, niin voitiin ilmeisesti ajatella, että Venäjä otti osan omaansa pois! [16] almer totesi myös, että Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään. en mainitsivat myös Medlicott ja lbrecht-carrié [17]. Jos se olisi todettu painokkaammin, olisi lukija ehkä miettinyt enemmän, kuka oli syyllinen. Rauhanteossa 1940 menetettyä aluetta almer kuvasi hiukan suuremmaksi kuin oli ollut Neuvostoliiton 1939 vaatima alue, mutta hän ei anna täyttä kuvaa uomen menetyksen suuruudesta. istoriallinen Viipuri kun oli uomen toiseksi suurin kaupunki, kannas ja Laatokan rannat olivat taloudellisesti ja kulttuurin kannalta arvokkaita. Karjalaiset hajotettiin muuhun uomeen, ja uusi raja teki uomen puolustuksen vaikeammaksi. nglosaksit lienevät ymmärtäneet suurvallan reaalipolitiikkaa. aksalainen maailmanhistoria istoria Mundi (1961) sanoo, että rauhanteko 1940 merkitsi uomelle suuria alueluovutuksia [18]. sein uomi käsitellyissä teoksissa menetti vain joitakin alueita. Gilbert sanoi, että Venäjä aikoi parantaa sotilaallista puolustuslinjaansa pohjoisessa, hyökkäsi uomeen marraskuussa 1939 ja suomalaiset suostuivat maaliskuussa 1940 vaadittuun rajan korjaukseen [19]. oisen maailmansodan lopullisista rauhanehdoista puhuessaan hän sanoo, että uusien rajojen vetäminen ei aiheuttanut suuria muutoksia. Järjestelyt olivat verraten vähäisiä ja liittoutuneet pitivät huolta siitä, että suuria konflikteja ei syntynyt [20]! osiasiassa miehitetyt maat olivat täysin lyötyjä. uomi menetti kirjoittajan mielestä varmaankin vain etsamon ja Karjalan kannaksen. 7 Ä 5/2006

4 Ä 8 lbrecht-carrié esittää jokseenkin korrektisti talvisodan ja mainitsee myös ideologian hyväksikäyttönä sen, että Neuvostoliitto perusti uomeen kansantasavallan, joka tosin jäi syntymättä. alvisotaa kirjoittaja piti vähäpätöisenä, koska se ei liittynyt laajempaan sotaan: Of the Finnish war little need be said. ienen kansan taistelu jättiläistä vastaan ja selviytyminen oli hänelle pikkuasia. amoin hän arvosteli lopputulosta. Moni seurasi tyytyväisenä Venäjän vaikeuksia, mutta lopputulos oli selvä. uomen oli luovutettava Karjalan kannas ja Viipuri sekä anko. Olosuhteisiin katsoen nämä olivat yllättävän lempeät ehdot! [21] en jälkeen uomi mainittiin lbrecht-carrién kirjassa Neuvostoliiton ja aksan neuvottelujen yhteydessä loka-marraskuussa än erehtyy sanoessaan, että Neuvostoliitto silloin vaati aksan joukkojen vetämistä pois uomesta. Lieneekö hän tarkoittanut kauttakulkujoukkoja [22]. Maassa oli tosiasiassa angossa venäläisiä sotilaita. odellisuudessa aksa tuona aikana kieltäytyi hyväksymästä Neuvostoliiton ilmoittamia uomen valtausaikeita. uomen vaiheita sodassa ei kerrota tämän jälkeen, joskin vuoden 1942 kartassa uomi on merkitty akselivaltojen liittolaiseksi. odan viime vaiheita kuvattaessa sanotaan, että Romania, uomi ja nkari luokiteltiin aksan satelliiteiksi, mutta ne samoin kuin talia ja Bulgaria katsottiin vain toisen luokan vihollisiksi. Kirjoittaja sanoo, että uomi, joka oli tullut uudelleen sotaan (?) aksan avulla, joutui rangaistukseksi (sic) syyskuussa 1944 luovuttamaan Neuvostoliitolle edellisessä sodassa luovutetut alueet sekä eräitä lisäalueita ja maksamaan vahingonkorvauksen [23]. Mitä lempeyteen tulee, niin mainittakoon, että saksalainen Das neue Fischer Lexicon (1981) väittää uomea koskevassa artikkelissaan, että uomi 1947 ariisin rauhassa sai länsivaltojen avulla armeliaan kohtelun ( wurde von den Russen schonend behandelt ) [24]. uomalaisen käsityksen mukaan länsivallat antoivat kaiken tapahtua melkein niin kuin Neuvostoliitto halusi. eatonin mukaan talin suostui länsivaltain painostuksesta myöntymään, että uomi saisi säilyttää itsenäisyytensä [25]. Kokonaisen heimon kotiseudun menetystä siis tuskin kannatti mainita. Mikään näistä yleisteoksista ei pidä uomen itsenäisyyden säilymistä uomen oman taistelun ansiona, ei talvisodan voittojen eikä kesän 1944 alin hantalan torjuntataistelun, joka esti venäläisiä tunkeutumasta maahan, kuten heidän ameijansa tunkeutuivat jokaiseen maahan Baltian Bulgarian linjalla. odan kovuutta vähäteltiin huomauttamalla, että venäläiset käyttivät vain vähäisiä osia joukoistaan. i huomattu, että lähes 50 kertaa suuremman maan vähäisetkin joukot olivat miesvoimaltaan ja resursseiltaan ylivoimaisia suomalaisten armeijaan nähden. Kuvattuaan Baltian valtioiden sovjetisoimista almer päätyi siihen, että molemminpuolisten petoksien jälkeen saksalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon. Romania, Bulgaria ja nkari liittyivät vuoden alussa 1941 akselivaltoihin, ja vahvistettuna suomalaisilla, romanialaisilla, unkarilaisilla ja italialaisilla joukoilla heitti aksa kolme miljoonaa miestä Venäjää vastaan [26]. Mistään ei käynyt ilmi, että uomi ei liittynyt akselivaltoihin, tai että suomalaiset pitivät sotaansa talvisodan jatkona ja kävivät erillissotaa. Nähtävästi ei tiedetty, että uomen armeija ei ollut saksalaisten komennossa. uuttumatta uomen sotaan enempää almer sanoo, että 1944 Romania, uomi ja Bulgaria antautuivat. ämä oli uomen osalta selvä virhe. Lopulta todetaan, että ariisin rauha 1947 allekirjoitettiin talian, Romanian, nkarin, Bulgarian ja uomen kanssa, ja nämä valtiot maksoivat vahingonkorvausta ja hyväksyivät joitakin rajankorjauksia [27]. Kylmän sodan alkamisen yhteydessä almer totesi uomen hyväksi, että vain uomi, tävalta ja Kreikka jäivät rautaesiripun ulkopuolelle [28]. Vaikka almer ei ollut kommunismin ystävä, hänen arvionsa talinista oli ylistävä. talinin uhrit ja vastustajatkaan eivät voineet kieltää hänen suuria saavutuksiaan: teollistamista, isänmaan puolustamista sekä kansallisten päämäärien ja kansainvälisen kommunismin edistämistä [29]. almerin mielestä totalitarismin kielteiset puolet jäivät suurten saavutusten varjoon. W. N. Medlicott totesi, että Neuvostoliiton hyökkäys uomeen aiheutti brittien mielipiteissä Venäjän vastaisuutta, koska hyökkäystä ei voinut pitää puolustautumisena aksaa vastaan. Neuvostoliiton kommunismia pidettiin silloin natsismin kaltaisena ( the predatory twin of Naziism ). ämä ideologiain rinnastus on harvinainen. Myös Medlicott kertoo, että Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään ja että tämä hylkäsi so-britannian ehdotuksen tulla välittäjäksi. än toteaa brittien moraalisesti tuomitsevan asenteen, mutta puhuessaan uomen avustamissuunnitelmasta keväällä 1940 hän pitää sitä mielettömänä, koska britit olisivat saaneet myös neuvostoarmeijan vihollisiinsa [30]. Neuvotteluista nglannin ja Neuvostoliiton välillä käy ilmi, että nglanti 1942 oli valmis hyväksymään Ä 5/2006

5 Ä Neuvostoliitolle uudet rajat uolaa lukuun ottamatta [31]. illoin sopimus kariutui, mutta kuten tiedetään sen jälkeen nglannin asenne oli uomeen nähden kyyninen, kuten se oli ollut so-britannian julistaessa uomelle sodan. Vuoden 1942 jälkeen Medlicott mainitsi uomen vain lopullisen rauhan yhteydessä [32]. uurvaltojen asenne ilmeni siten, että vaiettiin, salattiin ja vääristeltiin asioita. ienemmille valtioille tämä merkitsi suuria poliittisia ja taloudellisia menetyksiä ja sodan jälkeen maineen menetystä. uomen kohdalla todellinen tapahtumien kulku jäi unhoon ja uomi leimattiin milloin aksan, milloin Neuvostoliiton satelliitiksi. lbrecht-carrié ei puhunut uomesta välirauhanteon 1944 jälkeisessä historiassa paitsi että veti kuitenkin 1957 rautaesiripun uomen itärajalle [38]. avat kuvata uomen asemaa toisen maailmansodan jälkeen osoittavat, että länsiliittoutuneet olivat luovuttaneet uomen Neuvostoliiton etupiiriin. uomi itse ei sitä tunnustanut, mitä ulkomaat eivät julkisesti halunneet myöntää, vaan uomesta puhuttiin jopa Neuvostoliiton satelliittina, myöhemmin käyttäen uomen kehityksestä sanaa finlandization ( suomettaminen, suomettuminen ). uomi ei ollut aksan eikä Neuvostoliiton satelliitti uomi luettiin siis laajalti aksan satelliittien joukkoon. Yleensä ei mainittu, että uomi ei ollut tehnyt liittosopimusta aksan kanssa eikä mitenkään lähestynyt kansallissosialismia. Baltian historian tutkija David Kirby kuitenkin sanoi vuonna 1995 siis Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen kesän 1944 tapahtumista puhuessaan, että uomi ei ollut aksan tottelevainen satelliitti [33]. uhuessaan (1970) sodanjälkeisestä ajasta Gilbert oli puolestaan sanonut opimuksia Neuvosto-Venäjän ja satelliittien välillä otsikoidussa luvussa, että samanlaisia sopimuksia kuin šekkoslovakian, uolan ja Jugoslavian välillä tehtiin 1948 Bulgarian, Romanian, nkarin ja uomen, entisten akselivaltojen satelliittien kanssa [34]. Kuvatessaan vuoden 1945 tilannetta he New Cambridge Modern istory (1960) kertoi, että Venäjä oli liittänyt omaan valtioonsa Liettuan, Latvian ja Viron, sulattanut laajoja alueita aksalta, uolalta ja Romanialta sekä alentanut kahdeksan valtiota: uomen, uolan, šekkoslovakian, nkarin, Romanian, Jugoslavian, Bulgarian ja lbanian satelliittien asemaan [35]. Kirjoittaja tosin lisäsi, että vain uomi ja Jugoslavia välttivät täydellisen alistamisen Moskovalle. Gilbertin teoksessa on vuoden 1950 tilannetta kuvaava kartta. uomen kohdalla on merkintä itsenäinen vuoden 1955 jälkeen [36]. än ei selitä, mitä uomi olisi ollut sitä ennen. Norman Davies, joka oli muuten verraten tarkka, sanoi vielä 1996 sodan 1944 päättyneen siihen, että Neuvostoliitto miehitti uomen ja että uomi 1947 sai rajoitetun suvereenisuuden. uomea hän tosin käsitteli luvussa puolueettomista valtioista [37]. uomi aksan Venäjän sodassa amerikkalaisten mukaan oisenlaisiakin esityksiä oli. versti lbert eaton esitti [39] verraten totuudenmukaisesti uomen osuuden tä-uroopan sotanäyttämöllä alkaen tehdystä Neuvostoliiton ja aksan välisestä sopimuksesta, joka luovutti uomen, Viron ja Latvian Neuvostoliiton etupiiriin. eatonin mukaan uomen menetykset neljä (?) kuukautta kestäneen sodan jälkeen olivat Viipurin lääni, Laatokan pohjois- ja länsipuolinen alue, alueita pohjoisessa ja uomenlahden saaria. uomi menetti 1/10 parasta aluettaan ja lähes ½ miljoonaa asukasta tuli kodittomiksi. en jälkeen uomi eli marraskuusta 1940 kesäkuuhun 1941 miehityksen ja hävityksen uhan alaisena. Neuvostoliitto vaati etsamon nikkelin käyttölupia ja korvauksia siitä, että (ennen suomalaista) omaisuutta olisi hävitetty luovutetulla alueella. Moskova sekaantui uomen sisä- ja ulkopolitiikkaan sekä presidentinvaaleihin, ja Neuvostoliitto esti kandinavian valtioiden puolustusliiton. yyskuussa 1940 uomen oli myönnettävä venäläisille joukoille kauttakulkuoikeus rautateillä ankoon. Näytti siltä, että Neuvostoliitto odotti vain tekosyytä vallata uomi [40]. eaton arveli liioitellen toimenpiteitä, että itler aloitti neuvottelut uomen kanssa elokuussa 1940 ja sai aikaan kauttakulkusopimuksen Norjaan. Marraskuussa Molotov neuvotteli aksan kanssa mm. uomesta. Neuvostoliitto uhkasi edelleen uomea ja uomi antoi vetää itsensä sotavalmisteluihin, mutta ei samoin ehdoin kuin Romania. uomalaiset, jotka olivat kauan eläneet sotaa ja hävitystä merkitsevän kuilun reunalla, ottivat aksan suojeluksen vastaan. eaton mainitsee, että suomalaiset katsoivat olevansa aseveljiä, ei liittolaisia. än sanoo sitä tekosyyksi, koska suomalaiset olivat riippuvaisia aksan ase- 9 Ä 5/2006

6 Ä 10 ja viljatoimituksista [41]. e tosin ei merkitse liittosopimusta. eatonin tiedon mukaan itler lähetti Rytin luokse lähettilään puhumaan aksan ja Neuvostoliiton sodan mahdollisuudesta. Rytin kerrotaan sanoneen, että uomi halusi välttää sekaantumista suurvaltojen sotaan. Kun eaton seuraavan kerran kertoi suomalaisten vihkimisestä suunnitelmaan, puhutaan jo kesäkuun tapahtumista. Kesäkuun 17. päivä suomalaiset alkoivat mobilisoida saatuaan vakuutuksen, että aksa takaisi uomen itsenäisyyden ja entisten rajojen palauttamisen. elsinki lienee pyytänyt, että uomea ei yhdistettäisi operaatioon, jotta näyttäisi siltä, että se oli vedetty mukaan vastoin tahtoaan. uomi julisti olevansa puolueeton [42] eaton ei maininnut, että itlerin julistuksessa viitattiin uomen mukana oloon puhuen kylläkin vain uomen puolustamisesta. Myöskään ei kerrota, että Neuvostoliitto pommitti laajalla alueella uomen kaupunkeja eaton totesi, että uomen päämäärät olivat rajoitetut: aluttiin valloittaa entinen oma alue eikä osallistuttu taisteluun Leningradia vastaan. Mannerheim halusi pysyä itsenäisenä eikä alistua aksan sodanjohtoon [43]. eaton totesi, että aksa ei voinut komennella uomea. Mannerheimille tarjottiin jopa kaikkien uomessa olevien saksalaisten joukkojen päällikkyyttä, mutta hän kieltäytyi, koska sodan johtaja olisi siinä tapauksessa ollut itler [44]. eaton huomautti, että so-britanniassa ja Yhdysvalloissa oli paljon hyväntahtoisuutta uomea kohtaan, mutta väitti mainitsematta ehtoja, että suomalaisille tarjottiin turhaan rauhaa useita kertoja [45]. uomen kysymys suuressa mittakaavassa tuli esiin hyökkäystä käsiteltäessä. uomen eroamista sodasta eaton käsitteli kokonaisessa luvussa [46]. än katsoi, että joulukuussa 1941 Mannerheim oli jo epäillyt sodan onnistumista, mutta Moskovan esittämät rauhanehdot 1943 olivat sietämättömät eikä uomi niitä hyväksynyt. amoin kävi helmikuussa eaton väitti, että so-britannia ja olisivat taivuttaneet talinin eheranissa joulukuussa 1943 lupaamaan, että uomi säilyttäisi itsenäisyytensä. eaton kuvasi selvästi kesäkuun 1944 taistelun ankaruuden Kannaksella ja Laatokalla. Kesäkuussa oli kysymys aksan avusta ja Rytin ja Ribbentropin sopimuksesta, jonka vuoksi Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet. Viipuri menetettiin 20.6., mutta sen jälkeen neuvostohyökkäys pysäytettiin. eaton ei esitä ali hantalan taistelua juuri lainkaan. än sanoi vain, että hyökkäys pysähtyi, koska venäläisiä joukkoja oli lähetettävä Baltiaan. Mannerheim tuli presidentiksi, mikä antoi suomalaisille mahdollisuuden luopua Rytin tekemästä sopimuksesta. ämän sopimuksen yksityiskohtia eaton ei esittänyt. sia tuli esille vasta kun kerrottiin Keitelin ja Mannerheimin kohtaamisesta, jolloin Mannerheim ilmoitti, että Rytin ja Ribbentropin sopimus ei ollut enää sitova. ätä sopimusta, joka järkytti suomalaisia kesällä 1944, koska haluttiin välttää sitovia sopimuksia aksan kanssa, ei yleensä muissa teoksissa mainita. odan seurauksista eaton sanoi, että uomen menetykset olivat , joista kuollutta. Lisäksi maa menetti laajoja alueita, taloudellisia resursseja ja joutui maksamaan miltei lamauttavat korvaukset. e oli tarttunut aseisiin saadakseen takaisin talvisodassa menettämänsä alueet. e toivoi ehkä enemmänkin. Mutta Neuvostoliitto ei ollut vähän vastuussa siitä, että se pakotti pienen kansan yhtymään aksan kominterninvastaiseen ristiretkeen, koska talvisodan jälkeen se itse kiristi ja uhkasi uomea tuholla. eaton viittasi talinin pilaileviin sanoihin, että maantiede esti uomea pysymästä poissa aksan ja Neuvostoliiton välisestä sodasta, ja totesi, että uomelle aksa oli pienempi kahdesta pahasta. uomella oli onni säilyä itsenäisenä kansana. iitä se sai kiittää rohkeuttaan ja päättäväisyyttään, meren läheisyyttä ja Yhdysvaltain sekä so-britannian tunteenomaista mielenkiintoa sen tulevaisuuteen [47]. uurvallan ystävällisyys pientä kansaa kohtaan riitti siis toivomaan sen elossa pysymistä, mutta ei sen säästämistä nöyryytyksiltä ja menetyksiltä, jotka miltei tekivät siitä raajarikon, kuten eaton oli sanonut. rviointia Neuvostoliiton hajottua Kun anglosaksiset historiankirjoittajat käsittelivät uomea Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteena 1939, he totesivat tapahtuneen ja tilanteen toivottomuuden. Neuvostoliiton voitto oli heidän sanojensa mukaan varma ja pikainen. lbrecht-carrién mukaan se ei ollut kunnon sotaa [48]. Rauhanehdot olivat jopa paremmat kuin olisi voinut odottaa. alvisodan aikainen myötätunto unohtui sodan laajetessa ja uomen joutuessa aksan vihollisten kannalta väärälle puolelle. uomen päättäväisyys, uhrautuvaisuus ja kovat taistelut saivat enää vain vähän huomiota. Ä 5/2006

7 Ä On mahdollista, että brittien ja länsieurooppalaisten saama shokki 1940 sekä saksalaisten arvaamattoman kauhuteon, holokaustin, dramaattinen julkitulo painoivat piiloon Neuvostoliiton ja kommunismin rikkomukset ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta vastaan. Kansainliitto oli menettänyt merkityksensä, joten sen tuomitsevaa päätöstä ei enää muistettu. Katynin murhista vaiettiin, vankileirien saaristoa ja talinin vainoja venäläisiä kohtaan ei riittävästi tunnettu, ja itärintaman julma sodankäynti venäläisten lähestyessä Berliiniä, tä-reussia ja Kaakkois-urooppaa oli vielä tuntematon tai kuitattiin sillä, mitä venäläiset olivat kärsineet. Jos historiankirjoittajat olisivat ottaneet huomioon viimemainitut asiat, niin olisi täytynyt huomata, että uomen talvisodan jälkeen 1940 Baltian valtiot liitettiin häikäilemättömästi Neuvostoliittoon ja että puolalaisten järjestelmällinen teloitus oli alkanut samoihin aikoihin kuin uomi teki maaliskuun 1940 rauhan. Olisi myös huomattu, että uusi itäraja oli huolestuttavan lähellä uomen ydinalueita. Olisi voitu todeta, että uomenlahden rannikoiden tilanne aksan ja Neuvostoliiton sodan alkaessa, olisi vienyt uomen jollakin tavalla mukaan. uomi ei voinut olla Neuvostoliiton liittolainen eikä se olisi voinut olla puolueeton saksalaisten ollessa Baltiassa ja uomenlahdella ja venäläisten angossa ja uomen rannikolla... Willmott huomauttaakin (1989), että Baltian ja uolan tapahtumat osoittivat suomalaisille, että tarkoitus oli uomen sovjetisoiminen ja täydellinen alistaminen [49]. Moni historioitsija puhuu uomen virheellisistä ratkaisuista, kun se ei jatkosodan aikana tehnyt ajoissa rauhaa [50]. e eivät huomaa, että uomi ei voinut tehdä rauhaa niin kauan kuin aksa oli voimakas ja että uomelle oli tärkeintä puolustautua niin kauan, että maata ei miehitetty. Willmott toisin kuin monet huomauttaa, että Neuvostoliitto ei saanut uomen armeijaa tuhotuksi Viipurin-etroskoin linjalla [51]. Moni toteaa, että uomi säilytti itsenäisyytensä, joskin asiaa väheksyttiin esittämällä uomi satelliittina tai alistettuna. Norman Davies huomautti, että 1940 uomi menetti laajan alueen, mutta säilytti itsenäisyytensä ja puolueettomuutensa. Weinberg sanoi, että talin ehkä tunnusti uomen kiihkeän päättäväisyyden säilyttää vapautensa. [52] ätä eivät länsiliittoutuneet ilmeisesti uskaltaneet pitää voittona, sillä kansallisen ylpeytensä tähden Neuvostoliiton tuli saada epäonnistuneen talvisodan takia suuri alue [53] ja voittajan maine. istoriankirjoituksessa ei yleensä mainita sitä yllättävää asiaa, että aksan aloitettua sodan Neuvostoliitto pommitti uomen kaupunkeja 25.6., ennen kuin uomi oli mukana sodassa. Davies tosin viittaa siihen, että Neuvostoliiton armeijalla oli 1941 hyökkäysasemat [54]. Kun uomen toiminta oli haittana liittoutuneiden sodankäynnille, niin oli yhdentekevää, mitkä sen syyt olivat. uomi oli vihollinen ja oli esitettävä kielteisessä valossa. Jos historiankirjoituksessa olisi tuotu esiin mainitut syyt ja Neuvostoliiton välinpitämätön suhtautuminen kansainväliseen oikeuteen sekä sen todelliset tarkoitukset, niin ei ehkä olisi sanottu, että karjalaiset menettivät kotiseutunsa rangaistukseksi siitä, että uomi oli hyökkäävä ja oli samalla puolella kuin ihmiskuntaa uhkaava aksa. tä-uroopan kohtalosta puhuessaan Willmott sanoi, että sodan loppuvaiheessa länsiliittoutuneet olisivat vain asein voineet estää Neuvostoliiton järjestelyt valloitetuilla alueilla eikä heillä ollut syytä riskeerata suhteita Neuvostoliittoon. eillä ei ollut mitään velvoituksia, sillä vähäisemmät akselivallat olivat liittoutuneet aksan kanssa eikä šekkoslovakia ollut puolustanut itseään. uolasta kirjoittajan oli varmaan vaikeata sanoa mitään, sillä uolan kohtalo ilmeni tappioluvuista [55]. Kirbyn mukaan Liettua menetti väestöstään 15 %, Viro 25 % ja Latvia 30 % [56]. Kirby ilmoittaa suomalaisten tappioluvuksi , joka on yli 2 % väestön lukumäärästä ja todellista lukumäärää pienempi. Virheet ja vaikeneminen ilmaisevat asenteita 1990-luvulla ilmestyneissä kirjoissa on uomen sota ja tilanteet käsitelty asiallisesti ja osittain laajasti, joskin entiseen tapaan useita virheitä esiintyy ja tärkeistä asioista vaietaan. aatetaan todeta, että Neuvostoliitto hyökkäsi 1939 pientä naapuriaan vastaan, joskin kuten aikaisemmin annetaan myös hyökkääjää ymmärtävä selitys. Neuvostoliitto halusi parantaa puolustuslinjoja [57] ja tavoitteli entisiä omistuksia takaisin [58]. Kirjoittajat eivät huomaa, että uomi oli ollut vain lyhyen ajan ( ) Venäjän yhteydessä ja silloinkin autonominen ja että uomi ei ollut koskaan todella ollut venäläisen hallinnnon alaisena lukuunottamatta udenkaupungin rauhassa menetettyä aluetta ( ). Myöskään Baltia ei ollut vanhastaan venäläinen. Gilbert oli 1979 maininnut, että suomalaiset, baltit ja puolalaiset olivat läntisiä, mutta 11 Ä 5/2006

8 Ä 12 hänkään ei kertonut, että uomella oli ollut perustuslaki [59]. Vaikka Neuvostoliittoa arvostellaan [60], niin tapahtumia arvioidaan pikemminkin Neuvostoliiton kuin uomen kannalta. ota ei mennyt Neuvostoliitolta niin hyvin kuin oli aiottu. yökkääjälle se tuli kalliiksi; niinpä suurvallan ylpeys vaati voittoa, ja kirjoittajat toteavatkin, että uomen tappio oli varma. Joku kirjoittaja sanoi uomen antautuneen (1940, 1944) [61], mikä oli väärä termi puhuttaessa rauhanteosta. alvisodan aikainen myötätunto tulee ehkä ilmi peitetysti, kun sanotaan, että uomi osoitti odottamatonta vastarintaa ja todetaan, että Neuvostoliitto aloitti sodan rauhanomaista naapuriaan vastaan. odan tulosta 1940 pidetään Neuvostoliiton kannalta epäviisaana sikäli, että uomen oli turvauduttava aksaan. Varsin usein myönnetään, että vaikka Neuvostoliiton motiivit olivat välistä epäselvät, se ilmeisesti aikoi liittää uomen Neuvostoliittoon. Molotov oli sanonut Liettuan uuden hallituksen ulkoministerille, että Liettua ja muut Baltian valtiot samoinkuin uomi tulisivat liittymään Neuvostoliiton kunniakkaaseen perheeseen. Neuvostojärjestelmä tulisi valtaamaan koko uroopan [62]. Davies huomautti, että uomen osalta länsivaltojen oli todettava toisin kuin uolan osalta, että talinin toimet eivät olleet oikeudenmukaisempia kuin itlerin [63]. uomen tapahtumia käsiteltäessä myös historiankirjoittajat tekivät useita virheitä. Vielä tavallisempaa oli, että uomi unohdettiin monissa tärkeissä vaiheissa. äten lukija ei saanut oikeata kuvaa. uomen tapahtumat poikkesivat usein muiden valtioiden ratkaisuista, mutta kirjoittajat eivät raskauttaneet tekstiään selostamalla niitä. uomen maineeseen tämä menettely vaikutti kielteisesti. Liittoutuneet ja varsinkaan Neuvostoliitto eivät välittäneet erottaa uomea aksan liittolaisista, kun sitä sanottiin akselivallaksi tai jopa satelliitiksi, ällöin unohdettiin, että mitään liittoa ei ollut ja että uomella oli samanlainen demokraattinen hallitus kuin ennen sotaa. Weinberg myönsi, että uomella oli vakaa demokraattinen järjestelmä [64]. Willmott taas sanoi, että uomi oli liittoutunut aksan kanssa, ja hän puhui uomesta aksan liittolaisena [65]. Yleensä ei mainittu, että suomalaiset parhaansa mukaan välttivät myönnytyksien tekemistä aksalle. Kun uomen sanottiin antautuneen tai vähäteltiin talvisotaa ja jatkosotaa, niin taustalla on vakaumus, että pienen valtion täytyi tulla nujerretuksi. amalla kun kirjoittajat korostavat brittien päättäväisyyttä hädän hetkellä eli vuoden 1940 paniikin aikana, ei tule mieleen ihmetellä, mitä uomi silloinen asukasluku 3,7 milj. koki, kun vastustajina oli suuri osa maailmaa, ei sen oman ratkaisun takia, vaan koska Neuvostoliitto oli maahan hyökännyt ja so-britannia oli sille julistanut sodan. lmeisesti ei käsitetty, mitä kauhu Neuvostoliittoa kohtaan vaikutti suomalaisten ratkaisuihin. Virheet osoittavat uomen vähättelyä. Kun uomen itsenäisyyden luultiin päättyneen 1939 (eton-watson) tai sanottiin, että uomi 1955 tuli itsenäiseksi (Gilbert), niin on pidetty yhdentekevänä, mitä pienestä valtiosta sanotaan. uomen taisteluille ei ole juuri tilaa uhrattu. Kun puhutaan odottamattomasta vastarinnasta, niin annetaan tavallaan tunnustus uomen armeijalle, mutta syitä mielellään etsitään puna-armeijan puutteista tai ankarasta talvesta. Weinberg kiinnitti huomiota siihen, että suomalaiset 1942 kieltäytyivät hyökkäämästä Leningradiin pohjoisesta, mutta hän näyttää olettavan sen johtuvan aksan resurssien puutteesta eikä uomen päätöksestä olla hyökkäämättä [66]. uhuessaan saksalaisten joukkojen karkottamisesta Lapista Weinberg sanoi puna-armeijan yhtyneen suomalaisiin [67], mitä ei liene missään tapahtunut. istoriankirjoittajien virheet koskivat usein tärkeitä asioita. Nimenomaan talvisodan rauhanteko ja välirauha 1944 eivät merkinneet antautumista eikä uomea miehitetty. nglantia lukuunottamatta uomi oli uroopassa ainoa sotaa käyvä maa, jota ei miehitetty, sillä suuri osa Neuvostoliittoa oli vallattu. Miehityksen välttäminen pelasti uomen demokratian ja ehkä koko valtion ja kansan. uomen tuomitseminen hyökkääjäksi ja suomalaisten menetysten sanominen rangaistukseksi oli tietämättömyyttä tai ulkokultaisuutta ja oli osoitus siitä, että oman vastustajan ideologia nähtiin ihmiskunnan suurimmaksi vaaraksi ja liittolaisen teot minimoitiin. uomen maine ja poliittinen asema vuodesta 1941 Neuvostoliiton hajoamiseen on tästä kohtuuttomasti kärsinyt. uomen historia pienten ja sorrettujen kansojen muotissa Myös nationalismin historiassa uomi yritetään pakottaa samaan kaavaan näennäisesti samassa asemassa olleiden kansojen kanssa. utkijoille esimerkiksi on vaikeata ymmärtää, että Ruotsissa ja uomessa ei ollut feodaalilaitosta ja että siis talonpojat, tilattomat ja palveluskunta olivat va- Ä 5/2006

9 Ä paita. Vielä vaikeampaa on käsittää, että uomen asukkailla oli oikeus suomenkielisiä talonpoikia myöten olla edustettuina Ruotsin valtiopäivillä useiden satojen vuosien aikana. ugh eton-watson väitti, että autonomisessa uomessa maanomistajat olivat melkein yksinomaan ruotsinkielisiä [68]. Benedict nderson luuli, että 1809 viralliseksi kieleksi tuli venäjä [69]. ric obsbawm piti leksanteri :n patsasta senaatintorilla uomen osoituksena lojaalisuudesta tsaarin valtakunnalle, vaikka se merkitsi huomiota uomen suuriruhtinaalle, joka oli kutsunut koolle uomen valtiopäivät [70]. äten vähäteltiin uomen kansan edellytyksiä kansallistietoisuuteen ja kansalliseen kypsyneisyyteen. Äskettäin ilmestyi Oliver Zimmer in teos uroopan nationalismista [71]. eos käsittelee nationalismia valikoiden. uomi ei ole edes indeksissä. Zimmerin kirjassa uomi esiintyy vain vuoden 1942 tilannetta kuvaavassa kartassa, jossa uomi esitetään akselivaltojen liittolaisena. ienen kansan yksilöllisyyttä ei tunnusteta dellä olevat esimerkit osoittavat, että uomi niputettiin vastaavilta näyttävien valtioiden joukkoon. Koska uomi oli erilainen, mainittu asenne teki sille vääryyttä. uomi oli demokratia ja sitä vastaan hyökkäsi Neuvostoliitto, joka ei onnistunut sitä valtaamaan eikä miehittämään. uomi oli aksan myötäsotija, mutta ei tehnyt myönnytyksiä kansallissosialismin ideologialle eikä liittoutunut aksan kanssa. uomi Neuvostoliiton etupiiriin jätettynä pysyi itsenäisenä valtiona ja solmi vahvat suhteet länteen. ässä suhteessa Kirby totesi uomen olevan erikoisuus, an oddity, jolla oli oma erikoissuhteensa Moskovaan, mutta samalla hyvin toimiva läntinen demokratia [72]. Kirjoittajat eivät pysähtyneet toteamaan, että selityksenä oli uomen historia edellisiltä vuosisadoilta ja sotien välinen demokratia sekä talvisodan henki, taistelutahto ja taitavuus selviytyä mahdottomilta näyttäneistä tilanteista, niin että kansan päätehtävä, itsenäisyyden säilyttäminen onnistui. nglosaksiset historiankirjoittajat eivät ole arvioinneissaan uomea siitä juuri palkinneet. Kun länsiliittoutuneet päättivät, että aksa ja kansallissosialismi olivat pahimmat viholliset, niin se ratkaisi uomen kohtalon moniksi vuosikymmeniksi tulevaisuudessa. Ne eivät yrittäneetkään selvittää, miten raskas talvisodan rauha oli ja ne pysyivä kylminä karjalaisen heimon kohtalolle. talinin kyyniset sanat denille ja itlerin lausumat aksan ollessa häviämässä [73] osoittavat, että uomen tuhoa pidettiin selviönä. Kun talin väitti, että uomi ei voisi pysyä poissa aksan ja Neuvostoliiton välisestä sodasta, ja kun Neuvostoliitto yritti eliminoida uomen talvisodalla, niin se teki itse uomen vihollisekseen. uomi ei olisi kestänyt kahden suurvallan taistelua maaperällään. Liittoutuneet eivät hyväksyneet uomen erillissotaa. Välttyäkseen syyllisyydeltä uomen olisi pitänyt antaa Neuvostoliiton tuhota maa ja kansa. olitiikassa ja historiankirjoituksessa pieni kansa voitiin vaikenemalla ja vääristelemällä siirtää historian epäpyhille lehdille. en olemassaolo painoi vähän suurvaltojen etujen rinnalla. ämän takia Karjalan kysymystä ei ole lännessä tai se esitetään anakronistisesti: uomi oli syyllinen, koska se 1941 yritti turvata oman valtion ja palauttaa karjalaisille sen ikivanhan kotiseudun, jonka Neuvostoliitto oli 1940 siltä sodalla riistänyt. tse asiassa vain Weinberg kiinnitti huomiota karjalaisiin pakolaisiin [74]. uomi uroopan ainoa demokratia sodassa kommunismia vastaan Kun sotasyyllisyyskysymystä syksyllä 2005 käsiteltiin elsingissä, niin uomen hyväksi esitettiin monia vanhoja ja uusia tietoja. Neuvostoliiton entinen uomen suurlähettiläs Juri Derjabin piti kiinni siitä, että suomalaiset olivat olleet hyökkääjiä ja siis syyllisiä, koska he olivat rikkoneet kansainvälisen rauhansopimuksen, Moskovan rauhan [75]. Derjabin sanoi, että talinin hyökkäys uomeen ei oikeuttanut uomea ryhtymään hyvityssotaan. änelle ei ollut kansainvälisen oikeuden eikä moraalin ongelma, että Neuvostoliitto hyökkäämällä uomeen rikkoi arton rauhaa 1920 ja hyökkäämättömyyssopimusta vastaan. uomeen suhtauduttiin ikäänkuin se olisi ollut lähes merkityksetön. ikö riittänyt, että suomalaiset hoitivat asiansa niin hyvin kuin suurvaltojen edunvalvonnalta kykenivät? ikö merkinnyt mitään, että Neuvostoliiton ja kommunismin länsiraja ei 1940 tullut ohjanlahdelle ja että kesän 1944 torjuntataistelujen ansiosta kommunismin länsiraja ei ollut ornionjoki [76]. Länsimaiden historiankäsityksissä kansallissosialismi ja sen edustajana aksa nähtiin 13 Ä 5/2006

10 Ä 14 suurempana pahana kuin kommunismi ja Neuvostoliitto, joita vastaan alkoi tosin kylmä sota noin ässä sodassa kamppailua käytiin taloudellisena, poliittisena ja ideologisena kilpailuna, asevarusteluna myös ydinsotaa varten ja salaisena sodankäyntinä. ätä vihollisuutta ei tarkoituksellisesti sovellettu toisen maailmansodan aikaan, ja Neuvostoliitto Venäjä säilyi kevään 2005 Moskovan voitonjuhlaan saakka kunnioitettavana taistelutoverina, joka oli kärsinyt raskaimman taakan epähumaanisen natsismin kukistamisessa ja siten oli ansainnut valtavat aluelaajennukset ja vahingonkorvaukset. Kommunismin rikoksista alettiin pian sodan jälkeen puhua rautaesiripun länsipuolella. Gilbert mainitsi, että rustšev 20. kommunistisen puolueen kokouksessa 1956 lopetti talinin ajan paljastamalla hänen hallintonsa rikolliset piirteet [77]. ämä tuskin vaikutti siihen, miten uomeen suhtauduttiin. unnettu Kommunismin musta kirja antoi runsaasti tietoa kommunismin ja sen päämaan rikoksien laajuudesta. Niitä ei ole asetettu yhteyteen toisen maailmansodan loppuselvittelyn kanssa. siasta on tullut ajankohtainen, kun uroopan neuvoston päätöslauselmassa tammikuussa 2006 tuomittiin kommunistivaltioiden ihmisoikeusrikkomukset, joiden katsottiin perustuneen luokkataisteluteoriaan ja proletariaatin diktatuuri-periaatteeseen. äätöslauselman suomalainen vastustaja Mikko lo (sos.dem.) sanoi, että kommunismilla oli natsismin kukistamisessa selvä rooli ja että talin oli 1945 hyväksytty henkilö, kun taas natseja ei hyväksytty koskaan. ämän ajattelun mukaan liittoutuneiden keskuudessa oli yhteisesti päätetty, mitkä ihmisoikeusrikkomukset tuomittiin ja mitkä hyväksyttiin [78]. äätöslauselman vastustaja lo sanoi, että vain historiantutkijain tulisi käsitellä asiaa. dellä tässä artikkelissa on käynyt ilmi, miten historioitsijat ovat asiaa käyttäneet omien väitteidensä tueksi. uomen valtio ja uomen maine toisessa maailmansodassa Mitä uomen valtio on tehnyt antaakseen kansainväliselle lukijakunnalle suomalaisen näkemyksen uomen asemasta toisessa maailmansodassa? Miehitetyissä maissa ei ollut mahdollisuutta puhdistaa sodan ajan hallitusten mainetta eikä kansallissosialismin kannatus oikeuttanut sitä. uomessa sodan syitä tuotiin sotasyyllisiä tuomittaessa esiin, mutta valvontakomissio esti asian käsittelemisen alkusyistä lähtien. uteen ystävyyspolitiikkaan ei sopinut syyllisyyskysymyksen käsittely puolueettomasti. Yleiseen mielipiteeseen lännessä eivät suomalaiset siis pystyneet vaikuttamaan. aitavalla ja sinnikkäällä politiikalla ja yksityisten suomalaisten läntisillä suhteilla uomi saavutti aseman, jossa se hyväksyttiin puoli-itsenäiseksi, kunnes hämmästyneenä todettiin sen kehittyneen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. uomen maineeseen kuitenkin vaikuttavat vielä ilmeisesti sodan ajalta periytyneet ennakkoluulot ja moraaliset arvostukset. Kun aikaa on kulunut 60 vuotta, Neuvostoliitto on hajonnut ja julkisesti on todettu talinin rikokset ja kommunistisen järjestelmän aiheuttamat tuhot, uomen valtio voisi kumota sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tuomiot laittomina ja väärinä sekä liittää päätökseen selvityksen talvi- ja jatkosotaan johtaneista syistä ja tapahtumien kulusta. illoin kävisi ilmi, että Neuvostoliitto hyökkäsi uomeen 1939 ja että uomi ei tukenut kansallissosialistista aksaa, vaan käytti sitä hyväkseen, kävi erillissotaa sekä onnistui siinä siten, että uomea ei miehitetty, vaan maa säilytti itsenäisyytensä. Myös olisi todettava, että karjalaista heimoa ei voitu rangaista kodin ja kotiseudun menetyksellä vedoten siihen, että uomi 1941 suojellessaan maataan yritti vallata karjalaisten ikivanhan kotiseudun takaisin. ikakirjoihin merkittävänä tapahtumana voitaisiin myös todeta, että uomi ainoana eurooppalaisena demokratiana taisteli Neuvostoliittoa ja kommunismia vastaan todellisessa sodassa ja onnistui siinä määrin, että kommunismin länsiraja pysyi uomen itärajalla. ienet valtiot ja uroopan unioni uomen ja monien pienten valtioiden tarina toisen maailmansodan aikana osoittaa, miten vaikea ja usein lähes toivoton keskisuurten ja pienten valtioiden asema oli suurvaltojen ja supervaltojen määrätessä tapahtumien kulun luku oli ollut harvojen suurvaltojen loistoaikaa, ja toisen maailmansodan jälkeen luultiin, että supervallat määräisivät kehityksen suunnan, niin että kansallisvaltioiden aika olisi ohi. odan suuret tuhot herättivät kuitenkin maanosan läntisen osan huomaamaan, että sodat uroopassa olivat liian vaarallisia, ja Ranskan, aksan ja talian sekä Benelux-maiden liitosta kehittyi uroopan unio- Ä 5/2006

11 Ä ni, jonka toivotaan turvaavan maanosan suuret ja pienet valtiot. uomattava yhteisö, jolla on sama arvopohja kuin sen jäsenillä, on ainoa tae siitä, että pieni valtio ei joudu yksinään taistelemaan olemassaolostaan. V [1] John Lewis Gaddis, Russia, the oviet nion, and the nited tates: n nterpretative istory. New York: John Wiley and ons, nc.,1978, , 149. [2] John utchinson, Myth against myth: the nation as ethnic overlay. Nations and Nationalism. Volume 10, art 1/2, January/pril 2004, utchinson on ollut m.m. toimittamassa teosta John utchinson & nthony D. mith, d., Nationalism. Oxford Readers, Oxford niversity ress, [3] William. Wilson, Folklore and Nationalism in Modern Finland. Bloomington and London: ndiana niversity ress, [4] utchinson, [5] ugh eton-watson, Nations & tates. n nquiry into the Origins of Nations and the olitics of Nationalism. London: Methuen & Co. Ltd, 1977, 448. eton-watson oli Venäjän historian professori Lontoon yliopistossa (chool of lavonic and ast uropean tudies). [6] eton-watson, [7] Gaddis, 156. talin oli sanonut nthony denille, että tarkoituksena oli palauttaa Venäjän entiset rajat. [8] istory of the Modern World. ässä käytetty ruotsinnettua teosta R.R.almer, Nya tidens världshistoria 1-2.tgiven under redaktion av orvald öjer.tockholm: B venska Bokförlaget. ndra tryckningen, [9] Felix Gilbert, he nd of the uropean ra, 1890 to the resent. he Norton istory of Modern urope. General ditor Felix Gilbert. New York: W.W.Norton & Company. nc, 1979 (1970). Gilbert (s.1905) oli 1930-luvulla muuttanut Yhdysvaltoihin. [10] René lbrecht-carrié, Diplomatic istory of urope since the Congress of Vienna. London: Methuen, (First published 1958.) Myöhemmin Columbia s chool of nternational ffairs. [11] W.N.Medlicott, British Foreign olicy since Versailles London: Methuen & Co. Ltd, [12] he New Cambridge Modern istory. Volume X. he ra of Violence d. By David homson.cambridge at the niversity ress, 1960, 71-73, 88. [13] he imes tlas on World istory (1986) on kylläkin esittänyt kartassa karjalaisten evakuoimisen. Marjatta ietala, Myytti periferisestä uomesta. Kleio. rikoisnumero 1991, s..5. [14] almer, 334. [15] bid [16] Myöskään uolan kiistanalainen alue Curzon-linjan itäpuolella, jonka liittoutuneet olisivat antaneet 1919 Venäjälle ja jonka uola silloin valtasi ja 1947 menetti, ei ollut venäläinen, vaan valkovenäläinen tai ukrainalainen ja oli kuulunut itäänpäin laajaan uola-liettuan valtakuntaan. almer, 347. [17] bid. 334; Medlicott, 239; lbrecht-carrié, 544. [18] istoria Mundi. in andbuch der Weltgeschichte in zehn Bänden. Bern und München: Francke Verlag, Das 19. unc 20. Jahrhundert. Zehnter Band. nton Ritthaler, Chronik , 715. uomen tapahtumista 1941 ja 1944 ei ole mainintaa. [19] Gilbert, 338. [20] bid [21] lbrecht-carrié, [22] bid [23] bid. 569, [24] Das neue Fischer Lexicon in Farbe. Band 3. Frankfurt am Main: Fischer aschenbuch Verlag Gmb, 1981, hakusana Finnland. [25] lbert eaton, he Russo-German War New York: raeger ublishers, nc. econd rinting, 1972, 461. [26] almer, 338. [27] bid. 344, 349. [28] bid [29] bid [30] Medlicott, [31] bid [32] bid [33] David Kirby, he Baltic World urope s Northern eriphery in an ge of Change. London and New York: Longman, 1995, 367. [34] Gilbert, 407. [35] he New Cambridge Modern istory X, [36] Gilbert, 405. [37] Norman Davies, urope. istory. Oxford niversity ress, 1996, [38] lbrecht-carrié, 660. [39] eaton, he Russo-German War uurlähettiläs René Nybergin kirja-arvostelun mukaan on äskttäin ilmestynyt teos lan almer, Northern hores. istory of the Baltic ea and its eoples. (kustantaja John Murray), jossa jokseenkin totuudenmukaisesti esitetään tämeren ympäristön kaikkien kansojen historiaa ja merkkitapahtumia. ellaisista teoksista voidaan saada selvää myös pienten kansain luonteesta ja historiasta, mutta ne tiedot eivät siirry suurelle yleisölle. elsingin anomat , C 2, tämeri ulkopuolisin silmin. [40] eaton, 10-11, 66. [41] bid , 39, 157. [42] bid [43] bid. 39. [44] bid. 95, 157. [45] bid. 160, 167 [46] bid. 433, 440, eaton mainitsi itlerin sanoneen (440), että saksalaisten vetäytyminen kauhistuttaisi suomalaiset, jotka Laatokan rannalla taistelivat epätoivoisesti elämästään ja olemassaolostaan kansana. [47] bid. 461, 465. eatonin mukaan talin oli eheranissa joulukuussa 1943 suostunut Rooseveltin ja Churchillin vaatimukseen, että uomi säilyttäisi itsenäisyytensä. [48] Ks. edellä s. 7, lbrecht-carrié, [49].. Willmott, he Great Crusade. New Com- 15 Ä 5/2006

12 Ä 16 plete istory of the econd World War. London: enguin Group. Michael Joseph, [50] Willmott, 383; Weinberg, 271, , [51] Willmott, 385. [52] Norman Davies, urope. istory. Oxford-New York: Oxford niversity ress, ; Weinberg 902. [53] Willmott, 69. [54] Willmott (138) tosin sanoo, että Neuvostoliiton ja uomen välillä oli sotatila jälkeen, koska Neuvostoliitto oli pommittanut uomen kaupunkeja; Davies, [55] Willmott, 382,477. [56] Kirby, he Baltic World än ei tosin erittele, mistä menetyksistä oli kysymys. [57] oward Louis 112; Willmott 65; Weinberg 134. Ks edellä nootit 14, 19. [58] Willmott 65. aksa oli suostunut siihen, että entiset Venäjän omistukset kuuluivat Venäjän etupiiriin. aksan voitto ensimmäisessä maailmansodassa oli luonut pohjan Baltian valtioiden ja uomen itsenäisyydelle. obsbawm, 59, sanoo, että aksan-neuvostoliiton sopimuksen mukaan Neuvostoliitto miehitti ne tsaarin valtakunnan eurooppalaiset osat, jotka oli menetetty paitsi Länsi-uolaa ja uomea, jota vastaan talin kävi kömpelön ja epäonnistuneen talvisodan. [59] Gilbert, [60] oward Louis, 112, ; Willmott, 65-67, 70; Weinberg, 134; Kirby, [61] oward, 112; edellä almer, 344. [62] Kirby, 357. [63] Davies, Liittoutuneet muistelivat sitä, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen uola ei ollut tyytynyt niiden suosimaan Curzon-linjaan. [64] Weinberg,184. [65] Willmott, 70, 383, 474( vähäisemmät akselivallat ; Vrt. oward Louis, 126. [66] Weinberg, 410. [67] bid [68] eton-watson, [69] Benedict nderson, magined Communities. Reflections on the Origin and pread of Nationalism. London: Verso ditions and NLB, third impression 1986, 72. Näin siitä huolimatta, että hän käytti minun kirjaani, ira Kemiläinen, Nationalism. roblems concerning the Word, the Concept and Classification (1964), jossa selvästi sanoin, että ruotsi oli edelleen virallinen kieli. [70]. J. obsbawm, Nations and Nationalism since Cambridge: Canto dition, 1991, [71] Oliver Zimmer, Nationalism in urope, Basingstoke New York: algrave Macmillan, Vrt. XV. [72] Kirby, 378. [73] Ks. Gaddis, 156; eaton, 440, 443. [74] Weinberg, 106. [75] istorian Ystävä 1/2006, 3. otasyyllisyydestä yhä suuret näkemyserot. [76] ämän on maininnut Kirby, 378. [77] Gilbert, 407. [78] Ks. sim. uomen Kuvalehti 5/2006, Kirjoittaja on yleisen historian professori emerita Jyväskylän yliopistossa. Ä 5/2006