MUISTIO: AsiakasOsallisuus hanketyössä III.

Transkriptio

1 1 Sokra-koordinaatio: Muistion kirjasi Sokrasta Henna Puromäki MUISTIO: AsiakasOsallisuus hanketyössä III. Aika klo Paikka: Järjestötalo Artteli ry, Salhojankatu 42, Tampere, 5-kerros, saunatila Osallistujatahot Paikalla oli 35 henkilöä, edustajia seuraavista tahoista: Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat hanke (STM, ESR TL 5), OK-hanke (STM, ESR TL 5), Työelämäosallisuutta vahvistavan monimuotoisen sosiaalisen kuntoutuksen ja yhteisösosiaalityön kehittäminen hanke (ELY, ESR TL 5), Sokra, Hyvinvointikioski työ- ja toimintakyvyn vahvistajana (ELY, ESR TL 5), Kostiakeskus (ELY, ESR TL 5), Terveydeksivaltakunnallinen hanke (ELY, ESR TL 5), MMPP (ELY, ESR TL 5), 6Aika-hanke (TEM muu rahoitus), KoKoa ry:n Pirkanmaan alue, ViaDia ry, Turun hyvinvointitoimialan edustaja, InspirO oy Kevään, AO II. -päivän muistelua Keväällä lähipäivässä esimerkkihankkeina olivat OK-hanke ja Etelä-Pirkanmaan sosiaalisen kuntoutuksen hanke. Kevään tapaamisen seurauksena: OK-hankkeessa on käynnistetty Rise- ja vankilayhteistyön suunnittelu. Vuoden vaihteen tienoilla selkiytyy miten vankila lähtee mukaan kehittäjäasiakstyöhön. Pyrkimyksenä on, että kokemusasiantuntijana toimiminen ei katkeaisi vankeusajaksi. Etelä-Pirkanmaan hanketoimijoille jäi tunne, että ovat oikealla tiellä ja kokemusasiantuntijoiden rekrytointi on vireillä. Hankkeessa toteutetaan sosiaalista kuntoutusta jo nyt asiakkaiden ääntä kuullen. Hankkeen sosiaalisen kuntoutuksen ryhmissä asiakkaat ovat olleet mukana toimintojen suunnittelussa (salivuoroja, ruokateemapäivät jne. käytännön tekeminen). Toiminta aloitettiin kutsumalla asiakkaita suunnittelemaan palveluita ilman valmista ohjelmaa, ja näistä saatiin ideoita. Osallisuuden vahvistaminen mahdollistuu hankkeessa nyt hyvin, sillä Valkeakoskelle on saatu oma paikka matalan kynnyksen toiminnalle.

2 2 Miten ja miksi asiakas, kokemusasiantuntija ja ammattilainen hyötyvät sotepalveluiden yhteiskehittämisestä? - Yhteiskehittämisen ideoista innostavaan käytäntöön & kumppanuuteen Outi Hietala, VTT, tutkija-kehittäjä, InspirO Yhteiskehittämisen lähtökohtia Asiakkaiden mukaan ottaminen aidosti jo suunnitteluvaiheessa vaatii periaatteellisen päätöksen siitä, että niin tehdään. Sukupuolesta, taustasta, iästä ym. ominaisuuksista huolimatta kaikki ovat enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Yhteiskehittämisessä ammattilaiset palaavat helposti nuoruuteensa ja ideologiaansa ja asiakkaat huomaavat, että ammattilainen/viranomainen onkin ihminen, meillä on toisillemme annettavaa ja tulemme saman asian äärelle eri näkökulmista. Kokemusasiantuntijat muodostuvat usein kumppaneiksi ja työpareiksi ammattilaisille. Palkkio tai palkkaperustainen kokemusasiantuntijatyö vauhdittaa tasavertaista kumppanuutta. Kaikki kokemustoimijat eivät sovi yhteiskehittäjän rooliin esim. sote-alan ammattilaisen työpariksi samoin kun kaikki ihmiset eivät sovi sote-alan ammattilaisiksi ylipäätään. Toiset voivat toimia muissa kehittämistehtävissä ja tuoda näkemyksensä esim. palveluiden kehittämiseksi. Ammattilainen ei voi päättää asiakkaan polkua, ja varsinaisesti polku voidaan nähdä vasta jälkikäteen, ei etukäteen. Kokemusasiantuntijan ei pidä olla liian lähellä omaa kokemustaan, eikä hänenkään pidä olla mustavalkoinen. Sekä ammattilaisen että kokemusasiantuntijan pitää nähdä toisen näkökulma, mikä on vaikeaa jos oma kriisi on liian lähellä. Täytyy muistaa että yhteiskehittämiseen mukaan lähtemisessä on aina varauksia sekä asiakkaalla että ammattilaisilla. Yhteiskehittäminen jäykästi ajateltuna on menetelmä, ja siitä puhutaan termeillä (living lab, palvelumuotoilu jne.). Siitä voi tulla silloinkin hyvää, mutta jos osallisuutta edellyttävä työote jää pois, siitä tulee temppusarjoja. Ison joukon seasta löytyy helmiä. Jotkut katsovat asioita vain yhdestä näkökulmasta, eivätkä tällöin pysty toimimaan asiakas ammattilainen kokemusasiantuntija -kolmikossa. Jotkut kokemusasiantuntijat taas pystyvät toimimaan monenlaisissa tilanteissa. Kyse on siitä, kenen tulokulma parhaiten toimii. Roolit tuovat turvaa Oikea kehittäminen vaatii osallisuutta edellyttävää työotetta. Se perustuu vapaaehtoisuuteen ja ulottuu virallisen toiminnan ulkopuolelle: asiakkaiden ideoita voidaan saada tupakkapaikalla, matkalla jonnekin tms. Suunnittelu on tehtävä asiakkaan kanssa, ei hänen ideoidensa pohjalta. Ihmisten on vaikeaa laittaa sivuun omat oletuksensa siitä, että ihminen

3 3 puhuu ja tekee roolinsa mukaisia asioita: sossu puhuu sitä ja päihdeasiakas puhuu tätä, 60 v. täti on kukkahattu jne. Ennakkoluulot olisi jätettävä syrjään ja nähtävä ihminen samanlaisena kuin itse on. Ammattilaisten ja asiakkaiden välinen jako on tarpeen, koska se tuo turvaa: ongelmissa oleva ihminen tietää, että joku osaa auttaa. Kohtaamiset ovat helpompia silloin, kun on olemassa roolit. Roolittomuus on hämmentävää. Ammattiapu on asiakkaalle sekä mahdollisuus että uhka, koska ammattilaiselta on mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelu ja ammattilainen tietää mitä pitää tehdä, mutta toisaalta hän on aina valta-asemassa päättäessään mitä asiakas tarvitsee tai voi saada. Kärjistetysti tilanne menee helposti siihen, että asiakas passivoituu ja odottelee, että joku tekee jotain, jolloin toimintakyky heikkenee, tai tuottaa vastarintaa. Miksi osallisuus palveluissa on niin haavoittavaa? Koska palveluihin hakeutuminen osoittaa, että ei itse selviä. Tai sitten palveluihin mennään, koska joku käski/pyysi/ohjasi, ja oma osuus jää hataraksi. Asiakkaaksi ryhtyminen voi tuottaa syyllisyyden ja häpeän kokemusta: olenko itse pilannut jotain? Lääketieteessä taas annetaan diagnoosi, jolloin ihminen uhriutuu: en voi tehdä mitään, koska tilanne on tämä. Jälleen osallisuus jää pois. Tässä kohdassa tarvitaan moraalista näkökulmaa, jonka kokemusasiantuntija voi tuoda. He voivat kysyä moraalisia asioita moralisoimatta. Toisaalta he eivät saa tulla ylivertaisiksi ja kyseenalaistaa toisten tilanteita. Sosiaaliset ongelmat eivät selviä niin helposti kuin umpilisäkeleikkaus. Mitä pidempään ongelmat kestävät, sitä enemmän yhteisö kysyy eikö pysty, vai eikö halua. Kun sitten saadaan vaikka diagnoosi, on helpotus, koska vastaus on ei pysty. Silti eläkeläiset ja toimintakyvyttömäksi todetut vammaisetkaan eivät ole tyytyväisiä rooliin, jossa heidän ei tarvitse tehdä mitään, koska tällöin he ovat sosiaalisen hierarkian alimmalla tasolla. Kun itse saa antaa jotakin yhteisölle, nousee näillä portaille ylemmäs. Tätä halu vs. kyky keskustelua käydään kaikilla tasoilla: yhteisössä, asiakkaiden, ammattilaisten ja viranomaisten keskuudessa. Omasta halusta tulee paras esimerkki kavereille. Vertaiset/kokemusasiantuntijat voivat johdattaa toisia selviytymään: voidaan käydä läpi niveliä, mahdollisuuksia jne. ilman kenenkään päsmäröintiä. Kokemusasiantuntijuudessa tuki tulee rinnalle ja ihminen itse ottaa pohdintaan omat mahdollisuutensa. Viranomaisten tehtävä on tuottaa alusta, jonka avulla tavoitteet voidaan saavuttaa. Tavoitteet eivät välttämättä ole selviä, ja voivat ensin näyttää ammattilaisten mielestä sivuseikalta, jolloin osallisuus on vaakalaudalla.

4 4 Siiloutunut palvelujärjestelmä? Nykyinen palvelujärjestelmä on pitkälti sellainen, että tietyt asiat hoidetaan tietyissä paikoissa. Solmussa oleville ihmisille (paljon erilaisia palveluja tarvitseville) on kuitenkin turhauttavaa käydä monissa paikoissa hoitamassa/hoidattamassa eri asioita. Ongelmat eivät myöskään ratkea yhdessä paikassa, yhdellä käyntikerralla. Samat ihmiset tarvitsevat toistuvasti samoja palveluita. Palveluohjaus on yksi ratkaisu, mutta silloinkin ammattilaisen asia on tehdä tilannearvio. Jäykästi ajatellen hän esittää tietyt kysymykset ja arvio onko tämä palvelu tätä asiakasta varten. Pisteet tulevat sille, joka käynnisti strategisen prosessin. Esimerkiksi sosiaalityöntekijällä on agenda saada asiakas raitistumaan, ja kunnia raitistumisesta tulee myös sosiaalityöntekijälle, eikä raitistuneelle asiakkaalle. Hermeneuttisessa lähestymistavassa yritetään hahmottaa ensin kokonaistilanne ja koko ongelma ja miettiä yhdessä mitä voidaan tehdä. Myös tulokset ovat yhteisiä, ja varsinainen tavoiteltu tulos voi tulla sivutuotteena. Liukuhihnapalvelussa ja -ohjauksessa osallisuus puuttuu. Osallisuus on rakenteessa haastava asia. Pystyvätkö työntekijätkään enää olemaan osallisia, vai tekevätkö vain työtänsä luullen tekevänsä hyvää? Miten osallisuutta voidaan synnyttää? Mitä haasteita siihen liittyy? Voidaanko synnyttää suhde, jossa toinen ihminen on merkityksellinen? Toinen voi olla kuka vain, joka on jaksanut uskoa minuun. Nämä voivat olla myös edesmenneitä. Jos tämä ihminen puuttuu, ei suhteessa ammattilaiseen synny luottamusat, ja asiakkaan motivointi ja osallistaminen on mahdotonta. Tämä ihmissuhde ei voi olla virkasuhde, koska esim. sosiaalityöntekijä ei ole asiakkaan tavoitettavissa aina ja kaikkina aikoina. Millä ehdoilla tämä ihmissuhde voi syntyä? Miten asiakkaita motivoidaan? Miten saadaan asiakkaat toimimaan itsensä hyväksi? Tämä kaikki syntyy ja tuhoutuu sosiaalisissa suhteissa. Asetelmat avautuvat yhteistyössä, vaikka olisikin tiukka aikaresurssi. Ei lähdetä siitä, että on palvelu, prosessi tms., vaan yritetään miettiä sitä, mitkä ovat suhteet toisiin ihmisiin. Millä tulokulmalla saadaan aikaan se tilanne, että asiakkaatkin ovat osallisia? Toiminnan juurtumisen kannalta on kyse siitä, että toinen kokee jutun omakseen. Tämä koskee myös viranomaisia ja ammattilaisia: jos toiminta ei kuulu tietyn ammattilaisen liukuhihnalle, miten hän motivoituu? Toiminta alkaa ja juurtuu, jos viranomainen tai ammattilainen kokee asian omakseen ja samastuu ongelmaan. Hänen on huomattava, että hänelle itselleenkin olisi voinut käydä noin. Sosiaalinen suhde voi syntyä, jos syntyy samaistuminen ja vuorovaikutus. Pahinta on pysyä kategorioissa. Oleellista on, ettei olla vain pyytämässä tai antamassa, vaan molemmilla (sekä ammattilainen-asiakas, että

5 5 ammattilainen-viranomainen) on mahdollisuus saada ja antaa. Ammattilaisen on vetäydyttävä kun asiakkaalla itsellään alkaa raksuttaa, vaikka se olisi oman idean vastaista. Kuka ottaa kokonaisvastuun? Kukin työntekijä kokoaa vastuullaan olevalle asiakkaalle verkostot, joissa asiakas keskiössä, toimijana. Ihmisille on vieras asia se, että asiakas otettaisiin mukaan. Ammattilaiset alkavatkin usein keskustella keskenään asiakkaan tilanteesta, vaikka asiakas itse on läsnä.. Usein maahanmuuttajia käytetään suunnittelutyössä ja kuvitellaan, että nyt kaikki asiat ratkeavat. Kuitenkaan ei ole keskivertoasiakasta millään alalla, eikä kokemusasiantuntija pysty hoitamaan automaattisesti kaikkien asioita. Häntä ei välttämättä edes tunnisteta vertaiseksi ja asiakkaat voivat vastustaa häntä, hänet voidaan yhdistää johonkin poliittiseen, uskonnolliseen tms. ryhmään. Tällöin on parempi olla ottamatta kokemusasiantuntijaa mukaan. Jos yhteiskehittäminen onnistuu: Asiakas samaistuu vertaiseen/kokemusasiantuntijaan ja huomaa omat mahdollisuutensa. Asiakas huomaa, ettei ole yksin, ja että hänen ei tarvitse hävetä menneisyyttään, vaan näkee toivoa. Hän voi ottaa vastaan apua, eikä vastusta auttajia, jolloin alkaa muutosvalmius ja motivoituminen omassa asiassaan. Hän muuttaa omaa toimintaansa, ja roolit muuttuvat siihen suuntaan, että asiakas tuntee pystyvänsä. Hän alkaa miettiä mihin muuhun hänestä olisi. Kuilu normaalien ja minun välillä kapenee, ja asiakas alkaa etsiä itse osallisuutta. Voi olla pieni asia, jonka avulla asiakas huomaa tulleensa kuulluksi. Kokemusasiantuntijan oma kuntoutuminen/toipuminen edistyy. Osallistuminen on osa kuntoutusta, ja täytyy mennä kuntoutuminen edellä. Kokemusasiantuntijan rooli on ammattilaisen ja asiakkaan välissä, ja sekä asiakkaalle että ammattilaiselle saattaa joutua todistamaan mistä on kyse. Tämä todistelu voi viedä pitempään, tai molemmat voivat ymmärtää heti mistä on kyse. Se vaatii ymmärrystä kumpaankin suuntaan. Kokemusasiantuntija näkee molemmat roolit ja omansa, varsinkin jos ammattilainen ja asiakas ovat eri mieltä keskenään. Hän ymmärtää, että kokemukset ja mokat eivät ole turhia. Hän saa koulutus- ja työnohjaustoimintaa, pääsee mukaan virkistystoimintaan jne. He saavat myös rahallista korvausta, joka voi olla merkittävä osa heidän toimeentuloaan, mutta joka tapauksessa motiivin pitää olla auttamisen halu. He pääsevät vastavuoroisempaan rooliin, autettavasta auttajaksi, ja etenevät elämässään: kokemusasiantuntijakoulutusta voidaan opinnollistaa.

6 6 Ammattilaisella voi myös olla osattomuutta omaan työhönsä, ja he voivat saada kokemusasiantuntijuudesta uutta näkökulmaa ammattilaisuuteensa. He joutuvat tekemisiin ongelmien kanssa tunnetasolla, jolloin heidän on helpompi ymmärtää työnsä tarkoitus. Työn merkitykseen tulee elävä merkitys, joka voi olla kuntouttavaa. Työhön ja omaan rooliin tulee suhteellisuutta. Ammattilainen voi ymmärtää, että aina ei välttämättä tarvitse tietää kuka on asiakas ja kuka ammattilainen. Ammattilainen ymmärtää, että hänen ei tarvitse suunnitella kaikkea valmiiksi, vaan antaa asiakkaiden suunnitella tekemisensä. Tämä jättää voimaa muihin asioihin. Motivointiin ei tarvitse käyttää aikaa niin paljon, koska asiakkaat motivoituvat omasta ideastaan. Ihmisen kokemuksen kautta pääsee lähemmäs omaa työtä ja voi muuttaa sitä, eikä omaa roolia tarvitse puolustaa niin paljon. Johtajien rooli muuttuu myös. Yhteenveto Vaikka tavoitteena on dialogisuus, asiakaslähtöisyys jne., syntyy usein pystyvyysepäsuhta ajatuksen ja todellisuuden välille. Kokemusasiantuntijalla on pystymättömyydestä kokemusta, ja hän tulee asiakkaan ja ammattilaisen väliin välittäjäksi. Hän voi tuoda samastumista ja toivoa. Asiakas huomaa, että kokemusasiantuntija ja ammattilainen tekevät yhteistyötä, ja parhaimmillaan alkaa miettiä olevansa itsekin kykenevä muutokseen ja toisenlaiseen elämään. Asiakas alkaa kysyä mikä hänet erottaa ammattilaisista, ja havaitsee, etteivät ammattilaisetkaan ole haavoittumattomia ja täydellisiä. Molemmat voivat saada uudenlaisia näkemyksiä. Miten muut ammattilaiset kokemusasiantuntijuuden näkevät? Miten asiakkaat näkevät kokemusasiantuntijuuden? Miten kokemusasiantuntijuus toteutuu käytännössä ja miten se saadaan näkymään rakenteissa?

7 7 OK-hanke esittäytyy osallisuutta Tampereen osahankkeessa OK-hanke eli Opioidikorvaushoidossa olevien sosiaalisen osallisuuden vahvistamisen kehittämishanke on valtakunnallinen A-klinikkasäätiön hallinnoima ESR TL:n 5 hanke. Toiminta on käynnistynyt vauhdikkaasti: Tampereen K-klinikalla on käynnistetty yhteiskehittämisen mahdollistavat kokoukset, joihin voi osallistua korvaushoidon ammattilaiset (lähinnä K-klinikalta) ja eri korvaushoitomuodoissa olevat korvaushoitolaiset Tampereelta ja Pirkanmaaltakin (Kklinikka, terveysasema, apteekkipalvelu). Ammattilaiset ja kehittäjäasiakkaina toimivat korvaushoitolaiset ovat käyneet tutustumassa eri kaupunkien korvaushoidon toteuttamiseen. Tampereen K-klinikan ja Järvenpään seurakuntaopiston osa-hankkeet ovat käynnistäneet yhteistyössä korvaushoitolaisille suunnatun kokemusasiantuntijavalmennuksen suunnittelun. Koulutus on tarkoitus toteuttaa vuoden 2017 aikana ja siihen voivat osallistua myös muiden OK:n osahankkeiden kehittäjäasiakkaat eri puolilta Suomea K-klinikan väki järjesti Arttelissa tiedotus- ja rekrytointitilaisuuden korvaushoitolaisille Pirkanmaalla. Seuraava suunnittelukokous pidetään lokakuussa Järvenpään seurakuntaopistolla, jossa vastataan koulutuksen kokonaisuudesta. Monenlaista osallisuutta Kokouksiin osallistuu vaihteleva määrä väkeä: aktiivisia on 6-10, he ovat mukana aina. Enimmillään on ollut 30. Sitoutuminen on asiakkaille hankalaa, ja kokonaisuus on elävä: osa aktiivisista osallistuu vain joihinkin toimintoihin. Hankkeessa muodostuu hankekehittäjäasiakkaita, jotka ovat suunnittelemassa toimintaa ja osallistuja-asiakkaita, jotka tulevat tapahtumiin, mutta eivät osallistu kehittämiseen ja suunnitteluun. Hanketoiminnan taustaa ja tavoitteita: Tarkoituksena on että asiakkaat saavat olla mukana päättämässä kehitettävästä toiminnasta. Työote on edukatiivinen: kaikki osapuolet oppivat toisiltansa. Asiakkailla on tavoitteina ja toiveina mm. korvaushoidon yhtenäistyminen Suomessa, asiakkaiden ja ammattilaisten välisen kuilun pieneneminen ja eurooppalaisten hyvien käytäntöjen tuominen Suomeen. Hankkeessa halutaan vaikuttaa ja helpottaa sekä työntekijöiden työtä että potilaiden hoitoa, ja parantaa epäkohtia.

8 8 Yhteiskehittäminen Verkottaja -hankkeen valmennuksissa Esimerkkinä SOVATEK-säätiön korvaushoidon ammattityöntekijöiden ja vertaistukitoimijoiden jaetun osaamisen kehittämisen yhteisvalmennus Luennoitsijoina: Jenny Kaasinen-Wickman, Birgitta Pekkanen ja Iina Suvanto A-klinikkasäätiön RAY-rahoitteinen hanke, jossa järjestetään yhteisvalmennusta eri teemoilla eri puolilla Suomea. Sisällöllisinä teemoina mm. Palveluohjaus, ryhmänohjaamisen valmennus ja motivoiva lähestymistapa. Valmennuksiin osallistuu sote- ja alan ja järjestöpuolen toimijoita sekä kehittäjäasiakkaita ja kokemusasiantuntijoita. Valmennukset järjestetään monimuoto-opiskeluna, joissa on lähipäiviä, välitehtäviä, käytännön harjoittelua (esim. ryhmänohjaamisen valmennuksissa kokemusasiantuntija ja ammattilaistyöparina toteutettuja ryhmiä) Verkottaja-hanke ja Sovatekin osaprosessi Sovatekin osaprosessin suunnittelutyö käynnistyi jo 2013, mutta toteutettiin vuosina Yhteisvalmennuskoulutus alkoi sopivasti jatkona sille, että korvaushoidon henkilöstö oli käynyt yhteisöhoidon koulutusta. SOVATEK-säätiöllä oli hyvä tilanne, koska siellä toimii korvaushoitolaisten itse ideoima matalan kynnyksen päivätoimintakeskus, jossa oli jo ollut tällaista toimintaa. Yhteisvalmennuksen tavoitteena on kerätä ammattilaiset, asiakkaat ja läheiset yhteen. Aina läheiset eivät välttämättä ole fyysisesti läsnä, mutta heidän mielipiteensä tulevat esiin keskusteluissa. Lähtökohtana ovat yhteiset intressit, joiden vuoksi kokoonnutaan yhteen. Tavoitteena on löytää yhteisiä toimintatapoja tukea toinen toisiaan luomaan uusia yhteisiä toimintamalleja ja tapoja. Valmennuksessa tutustutaan toisiin ilman ammattilaisen ja asiakkaan leimoja. Korvaushoidossa olevilla on muitakin yhteisiä asioita kuin korvaushoito, samoin korvaushoidossa olevilla ja ammattilaisilla on yhteistä. Näitä raja-aitoja kaadetaan yhteisvalmennuksen avulla. Konkreettisena tavoitteena on palveluiden kehittäminen, palveluiden saatavuuden lisääminen ja kokonaiskuvan kehittäminen. Kokemusasiantuntija on molempien (ammattilainen ja asiakas) puolella ja ei kummankaan puolella. Toteutus Koulutukseen osallistui 7 ammattilaista, mutta vaikutukset eivät jää osallistuneisiin, vaan kertautuvat työyhteisöissä. Valmennus oli tällä kertaa suljettu opioidikorvaushoidossa oleville, mutta mukana oli myös yksi nuori mielenterveyspuolelta. Hänellä ei ollut kokemusta

9 9 opioidikorvaushoidosta eikä päihteistä. Valmennuskertoja oli 11, jotka muodostivat 6 puolen päivän tapaamista. Valmennuksissa muodostettiin ammattilais-kokemusasiantuntijatyöparit, joissa mietittiin mitä on kaivattu, mitä tarvitaan, mitä haluaisi kehittää. Kouluttajat eivät kertoneet mitä pitäisi kehittää, vaan kaikki ideat tulivat työpareilta. Tarpeita ja toiveita kartoitettiin myös verkkokyselyllä. Lisäksi toimintaa arvioitiin. Valmennuspaikka (Asema 78) oli kaikille tuttu ja turvallinen, sinne oli helppo tulla ja siellä oli aiemmin ollut kokemusasiantuntijatoimintaa. Myös paikan hierarkinen rakenne on matala. Valmennuksessa raja-aidat kaatuivat, syntyi vuorovaikutusta ja dialogia, löydettiin samankaltaisuutta, roolit ja roolitukset muuttuivat, tuli uusia ja työ- ja yhteiskehittämisen kohteita, ideoita ja toimintoja. Syntyi konkreettisia uusia toiminnallisia ryhmiä, työparitoimintaa, tarvikejakelua jne. Mielipiteitä ja havaintoja valmennuksesta: (Valmennuksessa mukana ollut sairaanhoitaja) Valmennuksesta tiedotettiin heikosti ja kokemusasiantuntijuus tuli alussa ehkä liiankin voimakkaasti esiin, ja tuntui, ettei ammattilaisia tarvita mihinkään. Termistö muuttui valmennuksen aikana muodosta käytetään asiakkaita hyödyksi muotoon tehdään asiakkaan kanssa yhteistyötä. Tunnelma oli rento ja vuorovaikutuksellinen ja uskalsi puhua myös tyhmiä. Valmennus oli henkilökohtainen prosessi. Valmennus antoi mahdollisuuden osallistua ja antaa muiden osallistua. On ollut uuden työtavan opettelua: ilman asiakkaita ei ole järkeä tehdä mitään suunnittelua. Nyt jopa peruttiin yksi suunnittelukokous, koska asiakkaat eivät päässeet paikalle! On havaittu, että ammattilaisten rinnalle tarvitaan kokemusasiantuntijoita. (Valmennuksessa mukana ollut korvaushoitolainen) Valmennus ei ollut perinteistä koulutusta. On vaikea sanoa mikä muuttui. Koulutusten jälkeen oli väsynyt ja pari viikkoa sen jälkeen asiat olivat mielessä. Konkreettisesti osallistuminen muuttui aktiivisemmaksi. Ammattilaisten ja asiakkaiden yhteistyö on ehkä tasavertaistunut. Jotkut asiakkaat saattavat nykyisin olla ammattilaisille enemmän kollegoja kuin asiakkaita.

10 10 TIETOA SOKRAN ASIAKASOSALLISUUS TEEMAPROSESSISTA AsiakasOsallisuus teemaprosessi 1. Miten osallisuus ilmenee hankkeiden suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Kysymme, millaisia tuloksia ja vaikutuksia toiminnalla odotetaan olevan. 2. Millaisia asiakasosallisuuden/ kokemusasiantuntijuuden muotoja ja menetelmiä hankkeissa hyödynnetään, toteutetaan ja kehitetään. Prosessin aikana hanketoimivat jäsentävät ja mallintavat lupaavia käytäntöjä sekä työtapoja. 3. Miten toiminta juurrutetaan osaksi toimintaa ja tulevaisuuden palvelurakenteita? Prosessissa hyödynnetään osallistujien osaamista ja toimijoiden välistä vertaistukea. Sokran aluekoordinaattori, arviointiasiantuntija ja osallisuustutkijat ovat hyödynnettävissä prosessin ajan. Tilaisuuksiin kutsutaan myös muita asiantuntijoita vuoropuheluun. Teemaprosessin sisältöjä suunnitellaan yhdessä osallistujien kanssa. Asiakasosallisuuden kokonaisuus kytkeytyy tiiviisti Sokra -hankkeen muuhun toimintaan. Teemaprosessi koostuu lähipäivistä, vaikuttamistyöstä ja hankkeissa tehtävästä varsinaisesta asiakasosallisuustyöstä sekä sen kuvaamisesta ja arvioinnista. Sokran AsiakasOsallisuus teemaprosessin työtila: Lisätietoa: Tanja Hirschovits-Gerz, aluekoordinaattori, Sokra-hanke, THL: puhelin: