Kultamineralisaatioiden tutkimuksista valtausalueilla Kiimala 1 ja 2 Haapavedellä

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/2433/-90/3/10 HAAPAVESI Ängesneva - Kiimala Esko Sipilä a5107 s Kultamineralisaatioiden tutkimuksista valtausalueilla Kiimala 1 ja 2 Haapavedellä

2 TIIVISTELMÄ Ängesnevan Kiimalan kultaesiintymät (valtaukset Kiimala 1 ja Kiimala 2) sijaitsevat Haapaveden lounaiskulmassa n. 30 km Ylivieskasta Haapavedelle Kantokylän - Mieluskylän paikallistien molemmin puolin. Malminetsintä eteni yllämainituille alueille jatkettaessa systemaattisesti kultatutkimuksia Vesiperän esiintymästä pohjoiseen geofysikaalisin maastomittauksin ja anomalioiden geokemiallisella tutkimuksella yhteistyössä geokemian osaston kanssa Ensinnä saatiin kulta-anomalioita Ängesnevalle sitten Kiimalaan ja viimeksi noin 1 km Kiimalasta pohjoiseen. Viimeksimainittu ja myöskin Kiimalan esiintymät ovat malmitutkimuksissa vailla lopullista arviota. Ne vaativat vielä lisätutkimuksia. Syväkairausta tehtiin molempina vuosina tammi-huhtikuussa talviolosuhteissa suoperäisen maaston johdosta. Yhteenvetona kairauksen määrästä seuraava tilasto. Valtaus Kiimala 1 Ängesneva, Onram, R 20 kpl/ m " Lumikko 2, R 26 kpl/ m 46/ m Ängesnevan ymp. Onram, R 9 kpl/ m Valtaus Kiimala 2 Onram, R 11kpl/ m Kiimala 1 ja Kiimala R 66 kpl m Ängesnevan kairauksien perusteella on näillä tiedoilla voitu tehdä seuraava malmiarvio. Esiintymä on auki molemmista päistään ja 150 m :n tason alapuolella. Cut off 0.9 ppm Au Syvyys 0-50 m tn, 1.45 ppm Au, 0.57 % As m tn, 1.62 ppm Au, 0.41 % As m tn, 1.51 ppm Au, 0.59 % As 612 yht tn, 1904 kg kultaa kg kultaa kq kultaa kg Au Tonnimäärällä painotettu keskipitoisuus on 1.54 ppm Au, 0.51 % As Malmiarvio kun cut off on Syvyys 0-50 m tn, 2 2 ppm.98 Au ppm Au, 1.44 % As m tn, 3.5 ppm Au, 0.84 % As m tn, 2.7 ppm Au, 1.10 % As 268 yht tn, 831 kg Au kg Au kq Au kg Au Tonnimäärällä painotettu keskipitoisuus on 3.1 ppm Au, 1.0 % As. Valitettavasti näinkin vähäisellä cut of fin nostolla (0.9 ppm :stä 2.0 ppm) kultamineralisaation määrä putosi viidenteen osaan.

3 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ JOHDANTO Alueen sijainti, morfologia ja paljastumaolosuhteet Kulkuyhteydet ja tutkimuskohteen nimeäminen Tutkimusalueen pinta-ala Aikaisemmat tutkimukset 1 2. TUTKIMUKSEN TAUSTA Tutkimuskohteen löytöhistoria 1 3. SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET Maastotutkimukset Geokemialliset tutkimukset Monttututkimukset Kallioperäkartoitus ja lohkareetsintä - i : Geofysikaaiset tutkimukset Syväkairaus Laboratoriotutkimukset Malmianalyysit Mineralogiset tutkimukset Petrofysikaaliset tutkimukset TUTKIMUSKOHTEEN GEOLOGIASTA Sedimenttikivet Intrusiivikivet Muuttuneet kivet Mineralisaatio PROFIILIMALMIARVIO GEOLOGISENA IN SITU-ARVIONA ANGESNEVAN KAIRAUKSISTA EHDOTUKSIA JATKOTUTKIMUKSILLE KIRJALLISUUSLUETTELO LIITTEET LIITERAPORTIT LIITTYY

4 1 JOHDANTO 1.1. Alueen sijainti, morfologia ja paljastumaolosuhteet Tutkimusalueet sijaitsevat karttalehdellä C ja D Oulaisten kaupungin ja Haapaveden kunnanrajan länsi- ja eteläpuolella. Sijainti on esitetty kuvassa 1. Morfologialtaan pääosa tutkimusalueesta on syvien kuivatusojien pirstomaa, matalaa metsää kasvavaa entistä ne vaa, jossa liikkumista vaikeuttavat myrskyn kaatamien puiden muodostamat ryteiköt. Paljastumia on hyvin vähän kuivemmilla kankailla. Suoalueet ovat kuitenkin verrattain matalia, syvimmillään noin 5 m Kulkuyhteydet ja tutkimuskohteen nimeäminen Kulkuyhteys tutkimusalueelle käy Kantokylästä vanhaa Ylivieskan- Mieluskylän paikallistietä myöten lähelle Kiimalan tienristeystä (Ylivieskasta 28 km), josta on yhteys Vesiperän kautta Ylivieskan- Haapaveden asfalttitielle. Ängesnevan ja Kiimalan kairauskohteisiin on vain metsäkoneen raivaama polku-ura. Asutusta ei ole. Kohteiden nimet on saatu kartalla olevista paikan nimistöstä Tutkimusalueen pinta-ala Tässä selostuksessa käsittelen pääasiassa vain valtauksien Kiimala 1 :n ja Kiimala 2 :n peittämää aluetta, jossa varsinaiset kulta-aiheemme sijaitsevat, eli yhteensä n. 113 ha (liitteet XXX, XXXI). Geologista kartoitusta on tehty koko karttalehden peittämällä alueella Aikaisemmat tutkimukset Kiimala 2 :n alueella on vuonna 1959 suoritettu malmitutkimuksia 8 eri malmilohkareen johdosta P. Ervamaan johdolla. Tutkimuksista on raportti M17/Hpv-59/2, Selostus Haapaveden pitäjän Kylännevan alueella v suoritetuista malmitutkimuksista. Raportissa mainitut runsaasti rikkikiisua ja jonkinverran kuparia ja sinkkiä sekä arseenikiisua sisältävät konglomeraattilohkareet, joita ei ole enää maastosta löydettävissä, muistuttavat Kiimalan R390 :ssä lävistettyä rautakiisubreksiaa, jota pidän mainittujen lohkareiden emäkalliona. Tämä reikäleikkaus on n. 250 m lohkareista NNW. Kiisun breksioimat kivimurskaleet ovat paikoin pyöreäksi valssautuneet muistuttaen ulkonäöltään konglomeraattia. 2.. TUTKIMUSTEN TAUSTA 2.1. Tutkimuskohteen löytöhistoria Ängesnevan ja sen jälkeen Kiimalan kultamineralisaatioiden tutkimus oli suoranainen seuraus Vesiperän tutkimuksille niitä jatkettaessa geofysikaalisia anomalioita seuraten pohjoisluoteeseen. Kuten Vesiperän tutkimuksissa jo sovittiin, ryhtyi geokemian osasto, omatessaan suuremman näytteenottokapasiteetin, selvittämään Vesiperältä pohjoisluoteeseen n. 10 km pitkää ja siel" alas lounaaseen Pinolaan ulottuvaa geofysikaalista anomaliajaksoa. Tämän tutkimuksen myötä

5

6 saatujen Ängesnevan merkittävien anomalioiden ja niiden monttututkimusten perusteella ryhcyttiin syväkairauksiin tammikuussa Geokemiallisista tutkimuksista on raportit S/41/2433/1/1987 ja S/41/2433/1/1989 E. Iisalo sekä monttututkimuksesta M19/2433/- 87/1/51 K. Kojonen, joten en ryhdy tässä niitä tarkemmin selostamaan. Varsinkin montusta nro tavatusta bonanzasta (n. 0.3 x 1.0 m) aiheutunut "haloo" oli omiaan jouduttamaan kohteen kairausta. Kiimalan geofysikaalisista häiriöistä saatuja geokemiallisia anomalioita on osaa tutkittu kairaamalla ja montunkaivauksin. 3. SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET 3.1. Maastotutkimukset Geokemialliset tutkimukset Malmiosaston geokemialliset tutkimukset näytemäärineen on selostettu Vesiperän raportissa M19/2433/-88/1/10 myös Ängesnevan osalta, ainoastaan Rahkolassa, (Kiimala 2), otettiin pari linjaa yhteensä 153 pistettä 1988 ja tammikuussa pistettä Veihtinevalla. Geokemiallisten tutkimusten suhteen ei malmiosasto enää panostanut voimiaan ko tutkimusalueelle 1989, koska oli sovittu työnjaosta geokemian osaston kanssa siten, että se huolehtii näytteenotosta Angesnevalta luoteeseen jatkuvalla geofysikaalisella anomaliajaksolla 1987 ja 1988 malmiosaston ottamien Ängesnevan moreenilinjojen sijainti on liitteessä r. Kartta on suoranainen jatke Vesiperän raportissa M19/ /1/10 esitetylle alkuainekartalle M35.2/ /1988. Geokemian osaston tutkimuksista on Esko Iisalon raportit 1/1987 ja S/41/2433/ S/41/2433/- Malmiosaston linjoille saatiin muutamia korkeita kultapitoisuuksia (liite II), joita tarkistettiin 1988 ja 1989 syväkairaamalla anomalioihin. Kiimalan kairaukset suunnattiin geokemian osaston löytämiin kulta-anomalioihin Monttututkimukset Monttututkimuksia ei Vesiperän raportissa mainittujen jälkeen ole tehty muuta kuin pieni kaivausohjelma viime marraskuussa valtausalueella Kiimala 2. Tutkimusmontuilla, yhteensä 10 kpl pyrittiin selvittämään geokemialla saatuja kulta-anomalioita. Ne johtuivat useimmiten rapakallion kiisupitoisuudesta, joko kiisupirotteesta tai kiisupitoisista juonista, joissa mm ASKi-pitoisuutta. Tämä monttuohjelma tehtiin kairauksissa tavoitettujen kiisuesiintymien pintapuhkeamien ulottuvuuksien selvittämiseksi. Kaksi Kiimala 2 :n valtausalueen N-päässä olevaa mineralisaatiota, lävistykset R423 :ssa ja R424 :ssä, ei päästy paljastamaan upottavan suomaaston johdosta. Kiimala 2 :n eteläisimmän, kulta-kupari-sinkkipitoisen rautakiisubreksian, lävistykset R389 :ssä ja R390 :ssä, pintapuhkeaman pituudeksi saatiin monttujen perusteella ainakin 50 m. Monttujen perusteella R425 :n NE-puoleiset kulta-anomaliat johtuvat arseenikiisupitoisista

7 4 kvartsijuonista granaatti-turmaliinigneississä, joihin liittyy rikkikiisua, sinkkivälkettä, magnetiittia ja tetrahedriittiä. Monttuanalyysejä ei ole vielä saatu Kallioperäkartoitus ja lohkare-etsintä Kuten raportin alussa jo mainittiin, ei kairatulla alueella ole paljastumia, joten geologinen kartta perustuu siinä pääasiassa kairausten antamaan informatioon ja monttututkimukseen sekä geokemiallisessa näytteenotossa saatuihin kallion pintanäytteisiin. Geofysiikan antamaa informaatiota on sovellettu karttakuvaa luodessa, mutta esimerkiksi Ängesnevalla geofysiikan kuvastama lähes rengasmainen muodostuma ei ole täysin selvinnyt suoritetulla kultaanomalia-kairauksella vaan se vaatisi selvitäkseen oman kairausohjelmansa. Koko karttalehden geologista karttakuvaa on ollut luomassa eri vuosina useita henkilöitä, Pentti Ervamaa 1959, Mikko Nironen ja Kai Front 1975, Leif Hemming 1976, Reijo Kangas 1985, Pentti Heikura 1986 ja 1987 ja Erkki Ristimaa, joka kahtena viime kesänä on revidoinut aikaisempia kartoituksia allekirjoittaneen valvonnassa. Viime kesänä on myös Kaj Västi ja Hannu Koskivuori revidoinut alueen länsipuolella kartoittamansa lehden ja ;n raja-alueita. Tut kimusalueeseen rajoitettu geologinen kartta on kuvassa 2. Lohkare-etsintä ei tuottanut uusia merkittäviä lohkareita ja raportissa M17/Hpv-59/2 mainitut 8 kpl ovat myös häipyneet maastosta. Todennäköisesti ne ovat jääneet maantien oikaisun yhteydessä uuden tien alle. Allekirjoittanut on nähnyt niistä isot näytteet toistakymmentä vuotta aikaisemmin Espoon toimitalon kellarivarastossa. Lohkare-etsijöinä ovat olleet A. Kaustinen, R. Toivonen, V. Autio ja E. Ristimaa Geofysikaaliset tutkimukset Talvella 1988 oli geofysikaalisia mittauksia, magneettinen + slingram (protonimagnetometri + slingram f hz)4.5 km 2 :n alueella Vesiperän itäpuolella Veihtinevalla ja syksyllä km 2 käsittävä IP-mittaus Kiimala 2 valtausalue keskeisenä kohteena. Gravimetraus 1988 suoritettiin X etelärajasta pohjoiseen Ängesnevalla ja Kiimalassa yht km 2, MaxMin- ja VLF-R profiilimittaukset 6 km sekä Sampo-luotaus. MaxMin-mittaus suoritettiin Ängesnevan ja Kiimalan kultamineralisaatioiden ylitse itä-länsisuuntaisin profiilein. MaxMinillä taajuudet olivat 444, 1777, 3555, a=160 m. VLF-R :llä ensisijaisesti Fuo (Ranska), sitten IXZ (Norja). Viimeiseksi mitattiin Kiimalasta luoteeseen muuttuneiden kivien jaksoa yhteensä km2, linjoitusta km 2. Mittaukset olivat magneettinen ja korkeajaksoslingram-mittaus. Saaduista indikaatioista ei ole löytynyt mainittavia kultapitoisuuksia.

8

9 Imaginaari- ja IP-indikaatiot magneettisten häiriöalueiden yhteydessä tai reunoilla osoittautuivat parhaimmiksi "vinkeiksi" kulta mineralisaatioiden paikantamisessa. Tosin puhkeaman muoto ja suunta selvisi indikaatioista yksityiskohtaisemmin geokemiallisella pohjanäytteenotolla. Painovoimamittauksen maksimi Ängesnevan rengasmuodostuman sisällä on jäänyt selvittämättä, ilmeisesti se kuvastanee emäksistä kiveä, mutta on siinä malmin mahdollisuuskin olemassa Syväkairaus Syväkairaus aloitettiin Ängesnevalla (valtaus Kiimala 1) tammikuussa 1988 ja kevään aikana kairattiin 17 reikää, yhteensä 1683 m. Näistä pääosa kairattiin Onram 1000 :lla eli 14/ m ja Lumikko 2 :lla 3/68.90 m. Samana kesänä kairattiin Onram 1000 :lla valtausalueella Kiimala 2 :ssa 5 reikää, yhteensä m. Profiiliväleinä pidettiin 50 m paitsi Ängesnevan Lumikko 2 :n 3 :n reiän suhteen, jotka sijoitettiin kairaussysteemeistä poiketen monttututkimuksessa kesällä 1987 montusta (M51/ /- 87/1/10 K. Kojonen) tavatun kompaktin kiisujuonen alle. Kairauksia jatkettiin seuraavana keväänä, koska saatu kairaustulos vaati täydennystä molemmilla valtauksilla. Angesnevalla kairattiin tavoitetun kultamineralisaation alle 3 pitempää reikää, joista pisin oli n. 225 m. Lisäksi Lumikko 2 :lla kairattiin keskimäärin 3 reiän profiileja 50 m :n profiilivälien keskivälille kaikkiaan 23 kpl/ m. Mineralisaation molempiin päihin tehtiin Onramilla vielä 3 reiän tarkistus. Ängesnevan mineralisaatioon kairattiin yhteenvetona seuraavasti : Onram 6/ m Lumikko 2 23/ m yht. 29/ m Lisäksi Onramilla kairattiin Kiimala l :n valtausalueen S- ja E- reunassa olevia geofysikaalisia ja geokemiallisia indikaatioita. R / m R / m yht. 9/ m Valtausalueella Kiimala 2 :lla kairattiin Onramilla tavoitetun mine.- ralisaation haarukoimiseksi 4 reikää (R ) m ja valtauksen N-päässä olevaan geofysikaaliseen ja geokemialliseen indikatioon 2 reikää (R423 ja 424) m eli yhteensä.6 reikää/ m. Koko kairaus : Valtaus Kiimala 1 Ängesneva Onram, 20/ m Lumikko 2, 26/ m 46/ m Onram, 9/ m Valtaus Kiimala 2 Onram, 11/ m Kiimala 1 ja / m Kairareikien sijaintikartat : Ängesneva kuva 3, Kiimala 2 kuva 4. Syväkairausreiät on listattu liitteessä XXXIV.

10 1 :2000 Ängesnevan kairausreikien sijainti 0-tasolle (Z=96.0) sekä Au-mineralisaation puhkeama. Kuva 3.

11

12 9 Kairareikien rikkonaisuudet käyvät ilmi RQD-listoista, jotka on liitetty kairausraporttien mukaan. Reikiin on jätetty suojaputket mahdollisia jatkotutkimuksia silmälläpitäen. Porareikämittauksia ei ole suoritettu eikä reikien sivusuuntamittauksia, reiät näyttävät taipuvan vertikaalisuunnassa hyvin vähän Laboratoriotutkimukset Malmianalyysit Tässä ja Vesiperän raporteissa käsitellyistä aineistosta on kemiallisia analyysejä tilastoitu liitteissä III-V ja VIII-XXI. Malmianalyysejä on tehty Rovaniemellä 1988 ja Espoossa 1989 ja moreenit on analysoitu Kuopiossa GTK :n laboratoriossa. Syväkairaussydämet on analyysiä varten halkaistu ja toinen puoli varastoitu pääosaltaan Lopen kairausvarastoon, pieni osa Ylivieskan tukikohdan varastoon. Analyysipituus on yleisimmin 2 m, mutta myös siitä poikkeavia pituuksia on käytetty eri tyyppisiä mineralisaatioita erotettaessa, sekä myöhemmin täydennysanalyysejä tehtäessä saatujen kulta-anomalioiden molemmin puolin ja toisinaan jälkikäteen analysoitaessa saatujen anomalioiden annottomilta näyttäviä välejä. Yleensä nämä ovat osoittautuneet kullan suhteen tyhjiksi, joten makroskooppinen arvio kultapitoisista vyöhykkeistä on pitänyt hyvin paikkansa. Kulta on määritetty kairausnäytteistä yleensä GAAS :lla, dokimastisella (704 A). menetelmällä (fire assay) tehtiin muutamasta malmileikkauksesta R369, R384 ja R385 tarkistusanalyysit (63 kpl) ja ne olivat hyvin yhtäpitävät AAS :llä tehtyjen analyysien kanssa, 522U (20 g, grafiittiuuni), As on analysoitu kairanäytteistä AAS :llä menetelmällä 511A (kuningasvesiliotus) samoin Cu, Ni, Co, Zn, Pb ja Ag. Moreenit on analysoitu GTK :n Kuopion laboratoriossa. 1988, 1300 p. Co, Cu, Ni, Cr, Pb, Mn, Zn, Fe, Ag 511A menetelmällä, Sb 112E, Au 519A menetelmällä (grafiittiuuni+aas), As 111E EDX :llä, S 810L ja 812L Mineralogiset tutkimukset Mineralogiset tutkimukset ovat pääasiassa ohuthieiden ja kiillotettujen hieiden mikroskooppitutkimuksia, ohuthieitä 678 kpl, kiillotettuja hieitä 43 kpl. hieet ovat pääasiassa kairausnäytteistä jonkinverran hieitä on kalliopaljastumista ja geokemiallisesta näytteenotosta kallionappinäytteistä. Malmiaiheen mineraalikoostumuksesta on perustutkimusyksiköstä Kari Kojonen ja Bo Johanson julkaissut raportin M19/2433/89/5/42 : Selostus Haapaveden Ängesnevan Au-malmiaiheen mineraalikoostumuksesta , joten kuittaan tämän aiheen viittaamalla ko raporttiin.

13 Petrofysikaaliset tutkimukset Pääosaltaan halkaisemattomista kairansydännäytteistä tehtiin ominaispainomäärityksiä 86 kpl, joista 2 :ta rapautunutta näytettä ei huomioitu laskelmissa m saatiin ominaispainojen keskiarvoksi 2.79, m 2.83 ja m Suskeptiivisuus- ja remanenssimittauksia tehtiin magneettikiisupitoisista kairausnäytteistä 15 kpl, joiden magneettisuus todettiin riittäväksi aiheuttamaan Ängesnevan mineralisaation magneettisen häiriön. 4. TUTKIMUSKOHTEEN GEOLOGIASTA 4.1. Sedimenttikivet Kiilleliuske, metaqrauvakka, metasilttikivi (kerrallinen). Näistä kerrallisista tyypeistä on yleensä tehty toppimääritykset. Ne muodostavat useita päällekkäisiä, raekooltaan ylöspäin hienonevia metasedimenttisarjoja, joiden alaosissa hiekkaiset, grauvakkamaiset tyypit ovat vallitsevia ja välissä saviset, andalusiitti-kiilleliusketyypit. Saviosissa andalusiittiporfyroblastien osuus vaihtelee, usein myös puuttuu kokonaan. Hiekkaosat ovat vaaleita - harmaita, grauvakkamaisia, massiivisia, paikoin heikosti laminaarisia, kerroksellisia. Paksuimmillaan metagrauvakat voivat olla useita metrejä. Reijo Kankaan havaintojen mukaan hiekkaosien alaosissa esiintyy tyypillisesti primaarejä synsedimenttisiä deformaatiorakenteita (slump, liekkirakenteet) tai koururakenteita. Kerrallinen rakenne on luonteenomaista, kertojen paksuus voi olla jopa 1 m paksuimmillaan, yleensä cm. Nämä on tulkittu edustavan turbidiittifasieksen sedimentaatiota suhteellisen matalassa vedessä. Lehdellä A (Matkaniva) esiintyvät vulkaaniset konglomeraatit edustavat samaisen turbidiittifasieksen proksimaalisimpia osia. Metasilttikivien yläosat ovat massiivista tai heikosti laminaarista, raekooltaan silttistä ainesta, jotka edustavat syvempää veteen kerrostunutta fasiesta, jossa turbidiittivirtaukset eivät ole enää ollut aktiivisia. Kvartsimaasälpäliuskeet ovat vaaleita, paikoin punertavia tai kellertäviä voimakkaasti rakoillutta, yleensä massiivisia tai erittäin heikosti laminaarisia. Puhtausaste vaihtelee lähes kiillettömästä metasilttimäiseen tyyppiin. Välimuotoja näiden kahden päätejäsenen välillä esiintyy. Tätä osoittaa jo niiden liittyminen toistensa yhteyteen ts. kvartsimaasälpäliusketta esiintyy väliyksikköinä metasilttikivissä, yleensä turbidiittisarjojen yläosissa, so. savisissa osissa. Paikoin kvartsimaasälpäliuskeessa on syöpymiä, joista ilmeisesti karbonaatti on liuonnut pois, mantelikivimäisiä piirteitä. Muutoin kvartsimaasälpäliuskeet on tulkittu edustavan happamia tuffeja ja tuffiitteja. Rahkolan alueella on yleisesti sellaisia metasedimenttejä, joista on usein vaikea suoraan sanoa kuuluvatko ne metasiltteihin vai kvartsimaasälpäliuskeisiin.

14 4.2. Intrusiivikivet Plagioklaasiporfyriitti - sarvivälkegabro Nämä edustavat alueen tyypillistä emäksistä magmatismia ja ovat luonteeltaan puolipinnallisia, leikkaavia juonia tai sillejä, plagioklaasiporfyyrien osuus ja koko vaihtelevat.intermediäärinen plagioklaasiporfyriitti on Ängesnevan kultamineralisaation varsinainen emäkivi. Se on ollut ilmeisesti otollisin kullan saostumiselle kuumista fluideista. Tyypillisimmillään se on samaa tyyppiä kuin Vesiperällä. Varsinkin Angesneva ja Kiimalan malmivyöhykkeessä on plagioklaasiporfyriitin muuttuneita variaatioita, jotka ovat happamampia, sisältävät kvartsia ja kalimaasälpää kuten ns. ryynimakkarakivi, joka ulkonäöltään muistuttaa mainittua makkaraa (valkoisia ja punertavia pienikokoisia porfyyrejä märässä pinnassa). Kivi on myloniittiutunut, kvartsiutunut, andesiinihajarakeet reunoiltaan syöpyneet, serisiittiytyneet, usein pigmenttisiä, sarvivälke porfyroblastista, joskus blastoporfyyristä, biotiittia runsaasti porfyyrirakeita myötäillen, vaihtelevasti mikrokliinia,. epidoottia ja kloriittia. Aksessorisista mineraaleista mainittakoon apatiitti, joka on usein pitkinä prismoina ja zirkoni biotiitissa. Perusmassa on kuten muissakin muuttuneissa kivissä karkearakeisempaa (uudelleen kiteytynyttä). Malmivyöhykkeessä on myös kiilleliuskeeksi, sinisellä merkittyjä, osueita plagioklaasiporfyriitin sisällä ja paikoin reunalla. Nämä eivät ole mitään sedimenttejä, vaan plagioklaasiporfyriitin valssautuessa, liuskeutuessa on tapahtunut kvartsiutumista ja lopputuloksena on harmaa liuske, jossa vähemmän liuskeisessa osassa saattaa näkyä plagioklaasiporfyyreistä jäänteitä. Plagioklaasihajarakeilla saattaa olla kvartsireunus (kuorettuminen). Tällaiset "kiilleliuskeet" ovat ilman sedimenttirakenteita, homogeenisia, tasaisen harmaita tai omaavat liikunnoista johtuvia pseudokerroksia. Mitään selvää kontaktia ei ole muuttumattomampien ja muuttuneiden variaatioiden välillä. Plagioklaasiporfyriitti näyttää olevan pretektoninen. Sarvivälkegabrot edustavat syvempää leikkausta. Plagioklaasisarvivälkeporfyriitti Nämä kuuluvat alueen intermediääriseen magmatismiin ja ovat luonteeltaan puolipinnallisia. Ne muodostavat laajahkon alueen Viirelän- Torvikankaan välillä. Sarvivälke on tyypillinen porfyyri, lienee paikoin pyrokseenin pseudomorfi, mutta on myös porfyroblasteina. Plagioklaasi esiintyy harvemmin porfyyreinä. Lisäksi näkyy erilaisia intermediäärisiä-emäksisiä fragmentteja ja sarvivälkepahkuja. Niiden suhtautuminen ympäröiviin liuskeisiin on avoin. Nämä kivet saattavat edustaa remobilisoitunutta pohjaa. Plagioklaasisarvivälkeporfyriitti on myös pretektorinen. Kvartsimaasälpäporfyyri Tätä kaunista kiveä on tavattu vain yhdestä paljastumasta, jossa näkyy suuria kalimaasälpäporfyyrejä sekä violetin värisiä kvartsiporfyyrejä. Tämä on joko juonikivi tai happamiin tuffeihin liittyen se voi olla hapan laavakivi.

15

16 1':2000. Ä.n:ge,snevan kairausreikien sijainti 0-tasoUe (Z=96.0) sekä Au - mineralisaation puhkea-ma. Kuva 6.

17 W 00O AU- vjnerausaation+50m o fa s oieikh a uo

18 1 :2000 Au -mine ratisaation +100 m:n tasoleikkaus

19 4.3. Muuttuneet kivet Tutkimusalueen halki kulkee suunnassa 325 suoraviivaisesti vyöhyke tai useampia rinnakkaisia vyöhykkeitä, jotka ilmentävät jonkinlaista ruhjevyöhykettä, syvämurrosta, jossa geotermiset fluidit ja hapan magmatismi on purkautuessaan muuttanut mm. kalimetasomaattisesti ympäristön kiviä, intermediäärisiä - emäksisiä vulkaniitteja, plagioklaasiporfyriittejä, paikoin happamia liuskeita. Kalimetasomaattisesti muuttuneita kiviä ovat mm. kalimaasälpäporfyyri/kalimaasälpäliuske ja intermediääriset vulkaniitit - plagioklaasiporfyrit (ryynimakkarakivet). Epidoottiutuminen ja kvartsiutuminen liittyy tähän samaan liikuntovyöhykkeeseen, kuten unakiittinen tyyppi, epidootti tai/ja kalimaasälpärikas hienorakeinen kontaktikivi ; graniitti-alkalimaasälpägraniitti koostumuksinen juonikivi ; porfyyriset tyypit edellisestä ; kalimaasälpä - silmäkkeinen tyyppi edellisestä vaihettuen vähittäin intermediääriseksi vulkaniitiksi. Porfyyrit ja tasarakeiset graniitti-alkalimaasälpägraniittiset tyypit breksioivat amfiboliitteja - intermediäärisiä vulkaniitteja Mineralisaatio Au-mineralisaation muoto Ängesnevan kultamineralisaation muotoa olen yrittänyt esittää kuvassa 5 lohkodiagrammilla, jossa puhkeama on väriltään harmaa. Kairanreiät eri profiileilla on esitetty eri värisinä ja niiden leikkaamat mineralisaatiot on samalla värillä äärirajat katkoviivoilla silloin kun leikkaus on edessä olevien profiilien peitossa. Esitystapa on ilmeisesti vaikeaselkoinen. Mineralisaatiot :n metrin tasolla on esitetty kalvoilla kuva 6. Liitteissä XXXII ja XXXIII on lisäksi esitetty kaksi kairausprofiilia mineralisaation poikki. Au-mineralisaation koostumus Vesiperän ja Kiimalan malmianalyyseistä on laskettu aritmeettisia lukuarvoja 0.9 ppm Au ja 2.0 ppm Au cut offilla ja mineralisaation koostumuksen tilastollisia vaihteluja. Taulukot ovat liiteosassa VIII-XIII. Kiimalasta ei ole korrelaatiomatriisia, koska analyysituloksia oli liian vähän. Vesiperällä näyttäisi mm. Ag korreloivan Pb :n kanssa kun taas Ängesnevalla se korreloi Au :n, Sb :n ja Bi :n kanssa. Vesiperällä Cu korreloi Ni :n, Ängesnevalla Ag :n ja As :n sekä Au :n ja Bi :n kanssa (liitteet XXVI-XXIX). Korrelaatiomatriisit ovat liitteinä XIV-XXI. Mineralisaatioiden luonne, suhtautuminen ympäristöön ja ympäristön muuttumisilmiöistä sekä synnystä Ängesnevan kultamineralisaatio liittyy lähes renkaanomaiseen muodostumaan, joka ilmenee mm. magneettiselta ja IP-kartoilta. Päämineralisaatio sijaitsee muodostuman W-reunalla. Magneettisuus johtuu mineralisaation alaosan heikosta magneettikiisupirotteesta. Kultamineralisaatio liittyy ASKI-pitoisiin juonimuodostumiin tai heikkoihin ASKI-pirotteisiin, mutta harvemmin Vesiperällä tavanomaisiin kiisuttomiin hiertovyöhykkeisiin. KultaWineralisaatiot ovat vinottain (en echelon) 325 -suuntaisen siirrosvyöhykkeeseen nähden, sen sulkarakojen suunnassa. Kultapitoisuudet ovat rikkaimmat plagiok-

20 15 - laasiporfyriitissä, voimakkaimmin muuttuneissa kivissä sen pitoisuus yleensä heikkenee. Kairausprofiileissa siirryttäessä renkaan sisäosaa kohti, lännestä-itään, epidoottiutuminen ja kalimaasälpäytyminen kasvaa, kvartsiutumista esiintyy malmivyöhykkeen molemmin puolin ja myöskin sen sisällä. Rengasmuodostuma jäi eteläosastaan mahdollisine mineralisaatioineen selvittämättä, koska se olisi vaatinut suoritettujen kairausten lisäksi oman N-S-suuntaisen kairausohjelmansa. Renkaan E-reunaan saatujen muutamien korkeiden kulta-anomaliapisteiden johdosta kairattujen reikien (5 kpl) antama informaatio ei antanut selvyyttä ko reunamuodostuman kaateesta (geof. tulkintakaade länteen) ja kultapitoisuudetkin jäivät mataliksi muutamaa korkeaa pitoisuutta lukuunottamatta. Kiimala 2 :n kultamineralisaatio liittyy rautakiisubreksiaan, jossa on jonkinverran myös kuparikiisua ja sinkkivälkettä. Esiintymä näkyy mm. magneettisella kartalla pyöreänä häiriöalueena samoin IP-ominaisvastus- ja polaroituvuusmittauskartoilla (liite VI ja VII). Geokemiallisten anomaliakarttojen mukaan täälläkin mineralisaation puhkeamalla on sama suunta kuin Ängesnevallakin. Tämä todettiin viime syksynä monttututkimuksella. Puhkeamalla on pituutta vain n. 50 m, mutta esiintymän kenttäkaade jäi kairauksilla selvittämättä, koska 50 m :n profiiliväleillä molemmin puolin malmileikkausta ei tavoitettu ko esiintymää, tosin 100 m malmileikkauksesta pohjoiseen kairatussa reiässä R425 :ssä oli kultapitoinen kiisuleikkaus, 9 m keskim ppm Au, 0.82 % As, korkein pitoisuus oli 1 m Au 9.0 ppm, As 5.43 %. Tämän ei välttämättä tarvitse kuulua samaan mineralisaatioon. Kiimalasta n. 1 km pohjoiseen on myös ominaisvastushäiriö magneettisessa häiriöalueessa. Tähän kairatussa reiässä R423 :ssa oli 9 m :n kultapitoinen leikkaus, keskimäärin 0.74 ppm Au ja 0.16 % As, korkein pitoisuus 2.1 m :n analyysiosuudella oli 1 ppm Au, 0.29 % As. Tästä 100 m etelään R424 :ssä oli 2 m Au 0.81 ppm, 0.19 As. Molempiin kohteisiin liittyy myös geokemialla saatuja kulta-anomalioita. Nämä yksittäiset leikkaukset eivät valaise koko esiintymän merkitystä kullan oikullisen esiintymistavan johdosta. Kukin kohde vaatisi systemaattisen käytettyä profiiliväliä tiheämmän kairauksen. Tämän hetkisillä tiedoilla ei voi arvioida valtausalueen, Kiimala 2 :n, löydettyjä kultamineralisaatioita. Mielestäni tutkimusalueen kultamineralisaatioilla on paljon yhteisiä piirteitä ns erodoituneitten fossiilisten epitermaalisten systeemien kanssa, jotka ovat muodostuneet aikaisemmin aktiiveihin laajoihin geotermisiin systeemeihin. Kuten jo Vesiperän raportissa tuli mainittua on Kiimala käsitykseni mukaan lähinnä muinaista pintaa oleva silisifikaatioitunut plagioklaasiporfyriitti-kiisubreksia, johon liittyy huomattavia kultamineralisaatioita. Tämä sulfidi/mineraalin muuttumisvyöhyke liittyy havaittuun pitkään suoraviivaiseen, ilmeiseen siirrosvuöhykkeeseen, jossa malmifluidit ovat kulkeutuneet. Kultamineralisaatiot ovat tällaiseen siirrosvyöhykkeeseen nähden en echelon asemassa riippuen siitä kummalle puolen siirrosvyöhykettä ne sijoittuvat. Ängesnevan pirotemalmi-paikoin stockworks-tyypit edustavat edellistä syvemmällä syntynyttä ja Vesiperä sitäkin alempaa horisonttia. Sama syvenevä tendenssi näyttää olevan Kiimalasta pohjoiseen. Tämän käsityksen mukaan parhaimmat edellytykset kultamalmin löytymiselle on Ångesnevan - Kiimalan kohteissa. Malmifluidit ovat ilmeisesti olleet osaksi meteorisia vaikka muutamat komponentit

21 lienevät magmaattisia. Kultapitoiset fluidit ovat kulkeutuneet muuttumisvyöhykkeestä topomineraali vaikutukseltaan sopivampaan, ilmeisesti huokoisempaan intermediääriseen vulkaniittiin muodostaen siihen pirote- ja myöhemmissä liikunnoissa paineminimeihin sulkarakorikastumia,pinnemalla myös breksioita ja syvemmällä suuremmissa paineissa rikastumia vain hiertovyöhykkeisiin. Tällaisiin epitermisiin systeemeihin kuuluu myös silisifikaation lisäksi adulaariutumista, jota vastaa täällä paikoin voimakas kalimaasälpäytyminen ja propyliittiutumista epidoottiutuminen. Kalimaasälpä on täällä tervettä, kirkasta ja selvästi muita mineraaleja nuorempaa. Kalimaasälpä tai kvartsi saattavat reunustaa epidoottiutuneita plagioklaasihajarakeita (crustificatio) ja plagioklaasiporfyriitin vaihettuminen koostumukseltaan kiilleliuskeeksi usein ilman selvää rajaa on ymmärrettävä silisifikaation ja hiertymisen aiheuttamaksi. Kiilleliuskeessa on paikoin plagioklaasiporfyriitin piirteitä havaittavissa. Malminetsinnän kannalta tällaiset epitermisten muodostumien muuttumisvyöhykkeet, joihin suuret volyymit kuumia, kiertäviä liuoksia on jättänyt "sormenjälkensä" ovat kultamalmin etsijälle mitä tärkein osviitta. Tällaisesta vyöhykkeestä on vain löydettävä sopiva syvyys ja sopiva kivilaji. Geotermisten ilmiöiden tutkimusten mukaan kuumennut vesi nousee noin 1000 m syvyydestä ja lähes kaikki malmit ovat väliltä m. Sen mukaan jos puolet fossiilisista epitermisistä muodostumista on erodoitunut, niin vain juonityyppiset ovat jäljellä ja nämäkin loppuvat nopeasti alaspäin syvyyden kasvaessa. Mielestäni Au/Ag-suhde on ollut käyttökelpoinen tutkimusalueella mineralisaatioiden keskinäistä syvyyttä arvioitaessa (liitteet XXII- XXV). Toinen tärkeä piirre epitermisillä muodostumilla on niiden geometrialla, joka vaihettuu malmisysteemin syvyyden mukaan. Niitä on nimitetty juoni-(toisinaan bonanza), metasomaattinen-, pirote-, storkwork-, breksia-tai kuumalähdemuodostumaksi riippuen muodostuman yksityiskohtien ominaisuuksista. Kiimala on breksiatyyppinen pinnanläheinen, jota Au/Ag-suhde myös vahvistaa., Ängesnevan tyyppiä saattaisi löytää sen alapuolisesta horisontita ja Vesiperän tyyppiä vieläkin alempaa mm. Kiimalan NNW-puolelta (R423, 425). Pirotetyypit ovat osoittautuneet suuriksi mineralisaatioiksi, mutta niiden kultapitoisuutta rasittaa usein alhainen pitoisuus kuten Ängesnevallakin. Kultarikkaimpia ovat bonanza- ja myös breksiatyyppiset, jolloin tutkimusalueellamme Ängesnevan alapuolinen horisontti ja Kiimala olisi jatkotutkimuksien arvoinen. Ängesnevan rengasmuodostuman keskellä on mm. Maxi-Probe-luotauksella saatu johde n. 150 m syvyydellä (bonanza?). Myös magneettinen häiriö sekä IP :n polaroituvuus ja näennäisen ominaisvastuksen indikaatiot sijaitsevat samoilla seuduilla. Gravimetrinen maksimi sijoittuu myös kehämuodostuman keskelle kairauksien välimaastoon. 5. PROFIILIMALMIARVIO GEOLOGISENA IN SITU-ARVIONA ÄNGESNEVAN KAIRAUK- SISTA Arvio on tehty +50 m-tason yläpuolelta pääasiassa 25 m :n profiilivälein ja +50 m-tason alapuolelta 50 m.n profiilivälein kairatuista rei'istä huippupitoisuuksia leikkaamatta. Cutoff 0.9 ppm Au minimi sisäraakussa 0.1 ppm ja 0.5 m väli ilman analyysiä korkein pitoisuus 10 ppm Au ja 15.7 % As

22 Keskipitoisuudet on laskettu lävistyksissä pituudella, profiileilla vaikutuspinta-alalla ja koko massassa tilavuusalkioilla painottaen. Leikkaukset profiileilla X m2 (0-50 m) Au ppm As % m2 ( m) Au ppm As % m 2 ( m) Au ppm As % Malmileikkauksien pinta-alat profiilien puolitustasoilla APT =' (A 1+A2+2VA1+A2 ) APT=puolitustaso pinta-ala m 2 (0-50 m) m 2 ( m) m2 ( m ) , , , , , , , , , , , , ,66 147, , , , ,54

23 Tilavuusalkiot profiililla V1h/3 ( APTI+A PT2+NrA PTIXAPT2) m 3 (0-50 m) m 3 (50-100'm) m3 ( m) x , , , , , , , , , , , , , , , , , ,4 m ,44 m ,25 m 3 Malmin keskipitoisuus on laskettu painottaen ko tilavuusalkiolla kunkin profiilin keskipitoisuutta 0-50 m m Au 1.45 ppm Au 1.62 ppm As 0.57 % As 0.41 % m Au 1.51 ppm As 0.59 % Malmin massaa laskettaessa 0-50 m 2.79, joka on m m on käytetty kolmea eri tiheysarvoa eri mittauksen keskiarvo it of It of 0-50 m tn, 1.45 ppm Au, 0.57 % As 456 kg kultaa m tn, 1.62 ppm Au, 0.41 % As 836 kg kultaa m tn, 1.51 ppm Au, 0.59 % As 612 kq kultaa yht tn 1904 kg Tonnimäärällä painotettu keskipitoisuus on 1.54.ppm Au, 0.51 As Malmiarvio kun cut off on 2 ppm Au Leikkaukset profiililla X m m) Au ppm As % m 2 ( m) Au ppm As % m2 ( m) Au ppm As

24 Malmileikkauksien pinta-alat profiilien puolitustasoilla APT = / (A1+A2+2v/A1xA2 X m2 (0-50 m) m 2 ( m) m 2 ( m) ,0 34,125 7, ,88 146, , , ,0 372,50 377, , , ,0 370,18 219, , , ,0 38,31 15, , , Tilavuusalkiot profiileilla V1=h/3 (APT1 +APT2+ V APT1'APT2 X M3 (0-50 m) m 3 ( m) m 3 ( m) ,0 4207, , , , , , , , , , , , , ,36, 15312,05 m ,6 m ,5 m 3 Malmin keskipitoisuus on saatu laskemalla kunkin profiilin keskipitoisuus x tilavuusalkio ja näiden summa jakamalla kokonaistilavuudella 0-50 m m m Au 2.98 ppm Au 3.5 ppm Au 2.7 ppm As 1.44 % As 0.84 % As 1.10 % tn tn 9782 tn, yht tn, 3.1 ppm Au 127 kg Au 436 kg Au 268 kg Au, yht.831 kg Au, 1.0 % As (pitoisuudet on tonneilla painotetut) Laskelmista käy ilmi, että koko mineralisaatio on 150 m :n syvyydelle arvioituna kohtalaisen suuri 1.24 milj.tn, mutta pitoisuus (1.54 ppm Au) jää paljon alle tämän hetken ekonomista kynnystä. Mineralisatio tosin jatkuu alimman laskentatason alapuolellakin painuen jyrkästi koilliseen, kairatussa ulottuvuudessa kaveten ja rikastuen. Pintaosastaan 2 ppm :n cut offilla mineralisaatio jakautuu kahteen osaan kuroutuen keskiosastaan alle mainitun cut offin. 2 ppm cut offilla saadaan

25 - 2 0 mineralisaatioksi verrattain pieni määrä tn, jonka keskipitoisuus on 3.1 ppm Au ja 1.0 * % As. Kairaustiheys ei ole riittävä, jotta tälle rikkaammalle osalle voisi arvioida luotettavasti ulottuvuuksia, paremminkin ne vaikuttavat sangen selväpiirteisesti mineralisoituneen vyöhykkeen pilvimäisiltä osueilta. Ängesnevan tapaisia heikkopitoisia, mutta huomattavasti suurempia kultaesiintymiä louhitaan muualla maailmassa mm. Indonesiassa (Ertsberg) 30 Mt/0.75 g/t ja Uudella Guinealla (Bougainille, Misima, Wapolu) 674 Mt/0.46 g/t, 62 Mt/1.35 g/t, 5 Mt/1.43 g/t, Filippiineillä (Hinobarn) 14 Mt/1.8 g/t. 6. EHDOTUKSIA JATKOTUTKIMUKSILLE Ensisijaisena olisi Ängesnevan rengasmuodostuman keskiosien geofysikaalisten indikaatioiden selvitys suuntaamalla syväkairaus esim. Maxi-Probella saatuun johteeseen, myöskin renkaan S-SE osa vaatisi N- S-suuntaista kairausta ks. magn.kartta kuva 7. Malmivyöhykkeen jatkuminen koilliseen kenttäkaade huomioonottaen vaatisi ainakin yhden reiän X profiililla kairatun R436 :n taakse. Kiimalan kiisubreksian kenttäkaateen selvitys tarvitsisi muutaman kairausreiän ja sen N-puoliset kulta-anomaliat ovat pääosaltaan kairaamatta. Suoraviivainen siirros-metasomatoosivyöhyke on seurattavissa nykyään saatavina olevan aerogeofysiikan mittauskarttojen,perusteella. Tämän pitkän (halki Suomen kulkevan) mutta kapean vyöhykkeen kenttätarkastus kuten sopivien kivien, plagioklaasiporfyriittien etsiminen, muuttuneiden kivien havainnointi, eroosiopinnan syvyyden arviointi, ennestään tunnettujen kulta-aiheiden myöskin lohkareiden huomiointi mm. saattaisi poikia uusia kulta-aiheita mikäli vielä katsotaan niiden tutkimista taloudellisesti kannattavaksi.

26 -~1- ~ d l h fii X0 Y0 Z0 k ulku k Q lr Hr W W Xa\ku= 0 Xloppu= 1000 Ya lku=-200 Yloppu= 800 Pisteväli= 20 m, Linjaväli= 20 m Prof.suunta= 90 Zkoord= 0 T0= l0= 74.5 H0= 5 Kuva 7.

27 KIRJALLISUUSLUETTELO Groves, D.J., Phillips, N., Ho, S.E., Houstoun, S.M., Standing, C.A. Craton-Scale Distribution of Archean Greenstone Gold Deposits :Predictive Capacity of the Metamorphic Model. Economic Geology Vol , pp Hedenquist, J.W., Reid F.W.,1984. Epithermal gold : Concepts for Exploration Hodgson, C.J.. The structure of shear-related, vein-type gold deposits : A review. Ore Geol.Rev. 4 (1989) : Iisalo, E., Haapaveden Ängesnevan (Kiimalan ) Au-, Cu-aiheen geokemialliset tutkimukset vuosina GTK, geokemian osasto, raportti S/41/2433/1/1987. Iisalo, E., Haapaveden Kiimalan kulta-kupariaiheen geokemialliset tutkimukset vuosina GTK, geokemian osasto, raportti S/41/2433/1/1989. Kojonen, K., Johanson B Selostus Haapaveden Ängesnevan Aumalmiaiheen mineralikoostumuksesta. GTK, malmiosasto, perustutkimusyksikkö, raportti M19/2433/89/5/42. Kojonen, K., Monttututkimukset Haapaveden Vesiperällä, Ängesnevalla ja Veihtinevalla GTK, malmiosasto, raportti M19/243-3/-87/1/51. Petrovskaja, N.V., Timofeevskij, D.A., Borodaevskij, N.J. (1974). Kultamalmikenttien ja -esiintymien endogeeninen vyöhykkeisyys. Teoksessa :Sokolov, G.A. (vast.toim.) : Hydrotermisten malmiesiintymien vyöhykkeisyys, osa 2, (224 s.), "Nauka ", Moskva. Sipilä, E., Kultatutkimukset Haapaveden Vesiperällä ja sen ympäristössä GTK, malmiosasto, raportti M19/2433/- 88/1/10.

28

29

30 VESIPERA ~airausanalyysien lukuuäär~. -t- VARIAATIO- MUUTTUJA LKM KESKIARVO KESKIHAJONTA KERROIN VINOUS MINIMI MAKSIMI AG AS BA CD CO CR CU FE MN NI P PB SB ZN MO S AU AG BI w r

31 ANGESNEVA Kairausanalyysien lukumäärä VARIAATIO- MUUTTUJA LKM KESKIARVO KESKIHAJONTA KERROIN VINOUS MINIMI MAKSIMI CO Cu NI PB ZN AG AS AU PPB SB BI

32 KIIMALA A-airausanalyysien lukumäärä VARIAATIO- MUUTTUJA LKM KESKIARVO KESKIHAJONTA KERROIN VINOUS MINIMI MAKSIMI CU NI CO ZN PB AG AU AS

33

34

35 VESIPERA, Au cutoff 0.9 ppm VARIAATIO- MUUTTUJA LKM KESKIARVO KESKIHAJONTA KERROIN VINOUS MINIMI MAKSIMI AG AS BA CD CO CR CU FE MN NI P PB SB ZN S AU AG BI w r '-4

36 .VESIPERA, Au cutoff 2.0 ppm VARIAATIO- MUUTTUJA LKM KESKIARVO KESKIHAJONTA KERROIN VINOUS MINIMI MAKSIMI AG AS BA CD CO CR CU FE MN NI P PB SB ZN S AU AG BI w

37 .ANGESNEVA, Au cutoff 900 ppb VARIAATIO- MUUTTUJA LKM KESKIARVO KESKINAJONTA KERROIN VINOUS MINIMI MAKSIMI Co CU NI PB ZN AG AS AU PPB SB BI

38 ANGESNEVA, Au cutoff 2000 ppb VARIAATIO- MUUTTUJA LKM KESKIARVO KESKIHAJONTA KERROIN VINOUS MINIMI MAKSIMI CO CU NI PB ZN AG AS AU PPB SB BI

39 KIIMALA, Au cutoff 0.9 ppm VARIAATIO- MUUTTUJA LKM KESKIARVO KESKIHAJONTA KERROIN VINOUS MINIMI MAKSIMI CU NI CO ZN PB AG AU AS

40 ,KIIMALA, Au cutoff 2.0 ppn VARIAATIO- MUUTTUJA LKM KESKIARVO KESKIHAJONTA KERROIN VINOUS MINIMI MAKSIMI AU AS

41 VESIPERA, Au cutoff 0.9 ppm (tietueita 32/70) Muuttuja Keskiarvo Keskihajonta AG AS BA CD CO CR CU NI P PB SB ZN AU

42 VESIPERA, Au cutoff 0.9 ppm (tietueita 32/70) Korrelaatiomatriisi AG AS BA A G CD CO A S CR CU B A NI p D PB SB ZN AU C 0 C R C U N I P B S B SB ZN AU Z N A U

43 VESIPERA, Au cutoff 2.0 ppm (tietueita 21/41) Muuttuja Keskiarvo Keskihajonta AG AS BA CD CO CR CU NI p PB SB ZN AU

44 VESIPERA, Au cutoff 2.0 ppm (tietueita 21/41) Korrelaatiomatriisi A A B C C C N P P G S D 0 R U I B AG AS BA CD CO CR CU NI P PB SB ZN AU SB S B Z N A U ZN AU

45 ANGESNEVA, Au cutoff 900 ppb (tietueita 51/191) Muuttuja Keskiarvo Keskihajonta CO CU PB ZN AG AS AU PPB

46 ANGESNEVA, Au cutoff 900 ppb (tietueita 51/191) Korrelaatiomatriisi C C P Z A A A 0 U B N S U P P CO CU PB ZN AG AS AU PPB

47 ANGESNEVA, Au cutoff 2000 ppb (13/50) Muuttuja Keskiarvo Keskihajonta CO CU PB ZN AG AS AU PPB

48 ANGESNEVA, Au cutoff 2000 ppb (13/50) Korrelaatiomatriisi C U Z N A G A A U P P B CO CU PB ZN AG AS AU PPB

49 Liite XXII

50 Liite XXII :

51

52

53

54 Liite XXV Pb oom 4 r ' ' \v \\. N Au -- T opm --- -r T r----i--. r-- --r --- Ag pom i VESIPERA. Au ow -Loff 0.9 ppm (Lukumaara 32)

55 Liite XXVI

56 Liite XXVII

57

58 Liite XXIX

59

60

61 Liite XXXIV Syväkairaus Y X Z

62 ' XXXIV jack. )

63 Geologian tutkimuskeskus Väli-Suomen aluetoimisto Kuopio GEOFYSIKAALISTEN TUTKIMUSTEN KUSTANNUKSET HAAPAVEDEN - OULAISTEN ALUEELLA KARTTALEHDILLÄ JA 03 Koko tutkimusalueen pinta-ala on 32.5 km 2, ks. liitekartta. Kustannukset on laskettu v voimassa olleilla hinnoilla. Tehty vuosina Määrä Yksikköhinta Kustannukset mk Slingram p. 15 mk/piste magneettinen mittaus IP-mittaus p. 26 mk/piste Gravimetraus p. 35 mk/piste MaxMin- mittaus p. 15 mk/piste VLF-R -mittaus p. 20 mk/piste Sampo-luotaus p. 250 mk/piste Suunnistus ja mtpv 750 mk/pv paalutus Sampomittauksia varten Reikämittaus mtpv 750 mk/pv Linjoitus km 1600 mk/km Kairanreikien mtpv 750 k/pv s idonta Geofyysikkojen pv 1300 mk/pv työt (arvio) Yhteensä Geofyysikko Timo Tervo LIITE Tutkimusalue

64