RA 0K ORTTITIEDOSTO. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/2433/-88/1/10 HAAPAVESI Esko Sipilä

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/2433/-88/1/10 HAAPAVESI Esko Sipilä RA 0K ORTTITIEDOSTO KULTATUTKIMUKSET HAAPAVEDEN VE5IPE ' ' JA SEN YMPÄRISTÖSSÄ

2 SISÄLLYSLUETTELO sivu JOHDANTO Alueen sijainti, morfologia ja paljastumaolosuhteet Kulkuyhteydet ja tutkimuskohteen nimeäminen 2 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA Tutkimuskohteen löytöhistoria 2 3. SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET Maastotutkimukset Geologiset tutkimukset Maaperätutkimukset Geofysikaaliset tutkimukset Geokemialliset tutkimukset Kairaus 7 4. MINERALISAATIO 8 5. SIVUKIVET 8 6. PROFIILIMALMIARVIO GEOLOGISENA IN SITU-ARVIONA VESIPERÄN KAIRAUKSISTA.10 TUTKIMUSTEN ARVIOINTI 12 LIITELUETTELO 13 LIITTYY 13

3 TIIVISTELMÄ Vesiperän kultaesiintymä sijaitsee Haapaveden kunnan ja Oulaisten sekä Ylivieskan kaupunkien yhtymäkohdasta 4 km itään Haapaveden puolella. Tutkimukset saivat virikkeen K. Ahlholmin löytämästä kultapitoisesta kallionäytteestä Ahlholmin kohde osoittautui kapeaksi ruhjevyöhykkeeksi, mutta tutkimustuloksemme johdattivat siitä n. 250 m etelälounaaseen, jossa Vesiperän paras kultamineralisaatio sijaitsee. Kultaa on runsaimmin arseenikiisujuonissa, arseenikiisun sulkeumina ja kiisuttomissa hiertovyöhykkeissä. Esiintymää kairattiin 3 :ssa eri vaiheessa, 1986 R 307 ja 316, 1987 R 341 ja 342 sekä 1988 R yht. 9 kpl/907 m. Ift Lisäksi syväkairausta on tehty lukuisiin eri kohteisiin kuten Ahlholmin ruhjevyöhykkeeseen ja sen itä- ja kaakkoispuolen häiriöjaksoon kjl Wink-e-reikiä yht. 184 m ja Diamec'illa 5 kpl m, Ängeslammilla pienoiskairauskoneella 6 kpl 253 m, kpl m ja Lumikko kairauskoneella tunnustelureikiä eri puolille tutkimusaluetta 17 kpl m, Ängeslammelle Onramilla 2 kpl m ja 1988 Lumikolla 2 kp m eli yhteensä 3155 m. Malmiarvio +50 m :n tasolle Vesiperällä on seuraava : n tn malmikiveä, jossa Au 2.5 ppm As 0.69 % Au 609 kg Malmiarvio +50 m :n alapuolelle : n tn malmikiveä, jossa Au 2.6 ppm As 1.25 % Au 123 kg Rikastuskokeita ei ole suoritettu.

4

5 2 JOHDANTO 1.1. Alueen sijainti, morfologia ja paljastumaolosuhteet Tutkimuskohde sijaitsee Keski-Pohjanmaalla, Ylivieskan kaupungista noin 29 km Haapavedelle päin kuntain rajan tuntumassa ks. kuva 1. Alue on tasaista korpimetsää, jossa paikoin pistää matalia kallioselänteitä näkyviin. Irtomaapeite on yleensä keskimäärin 3 m, alueen keskiosassa matalinta syveten 4-5 metriin reunaalueita kohti Kulkuyhteydet ja tutkimuskohteen nimeäminen Tutkimuskohteesta 1.~ km etelään on verrattain uusi Ylivieskan Haapaveden asfalttipäällysteinen paikallistie ja 2.5 km pohjoiseen Kantökylän -Mieluskylän paikallistie ja itäpuolella näitä yhdistävä Kiimalan paikallistie. Tutkimuskohde sai nimen Vesiperä peruskartalta paikallisnimen mukaisesti. Alueella ei ole asutusta. 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA 2.1. Tutkimuskohteen löytöhistoria Vesiperän tutkimuksille antoi alkusysäyksen Kari Ahlholmin lähettämä kallionäyte K/84-640,10. Näyte sisälsi runsaasti ASKIa ja kulta-analyysin valmistuttua keväällä 1985 sen todettiin sisältävän kultaa 75 ppm ja As 14.7 %. Analyysi on tehty runsaasti arseenikiisua sisältävästä osasta. Toukokuussa kenttätöiden alkaessa kävi 0. Kontoniemi löytöpaikalla ja totesi ohuen sammalpeitteen alla plagioklaasiporfyriitissä paikoin runsaasti ASKIa kvartsiutuneissa ruhjevyöhykkeissä. Läheisiä, länsipuolella olevia kiisuttomia kallioita oli paljastettu aikaisemmin kallioperäkartoitusta varten. ASKI-pi- toisia vyöhykkeitä löytyi myös mainittujen kalliopaljastumien W-puolelta metsäojien pohjalta. Kohde vaikutti mielenkiintoiselta ja 9 km 2 varaus tehtiin , No 97/85. OKUn Pöhlölän kultatutkimuksia varten tekemä varaus peitti yläkulmallaan ko kohteen, joten sen tutkimukset lykkääntyivät saakka, jolloin teimme siihen 50 hain valtauksen Vesiperä 1,

6

7 kaiv.rek. No 3853/1 (kuva 2) Kari Ahlholm sai GTK :n palkinnon mk Malmimanian aloitustilaisuudessa Haapavedellä. 3. SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET 3.1. MAASTOTUTKIMUKSET Geologiset tutkimukset Koska kesällä 1985 Ahlholmin aihe oli OKU :n varausalueella, keskitettiin kallioperäkartoitus varausalueemme pohjoisosiin, jossa Luk. R. Kangas kartoitti n. 18 km 2 :n aluetta. Seuraavana kesänä työtä jatkoi kesäapulainen P. Heikura Kankaan kartoittamasta alueesta etelään valtausalueellamme ja 1987 kesäkuussa viimeksimainittu revidoi vielä tärkeimpiä kohtia. Liitteenä detaljikartta (P. Heikura) Ahlholmin löytämästä ASKI-pitoisesta kalliosta. Tutkimuskaivantoja, koeojia, kaivettiin Ahlholmin kultapitoisen ruhjevyöhykkeen jatkeille marraskuussa 1985 n. 200 m ja uranäytteitä otettiin timanttisahalla 28 kpl. Ruhjevyöhyke osoittautui kapeaksi, keskimäärin 1 m :ksi ja pituudeksi arvioitiin 200 m. Kultaa oli uranäytteissä vaihtelevasti 1-8 g. Kallioperäkartan hahmoitelman on allekirjoittanut tehnyt pääasiassa geokemiallisessa näytteenotossa saatujen kallioperänappien ja kairausten perusteella liite 2. Lohkare-etsintää tehtiin kesällä 1985, 1986 ja Tulokset olivat heikkoja, ainoastaan 1986 kesäkuussa V. Autio löysi Ängeslampien eteläpuolelta matalasta kalliosta ASKI-pitoisia kvartsijuonia, joissa oli kultaa parhaimmillaan 20 ppm (M 06/2433/-88/1). Kesällä 1988 on E. Ristimaa ja allekirjoittanut revidoinut ja täydentänyt eri kartoittajien (L. Hemming, M. Nironen, R. Kangas, P. Heikura) kartoittamia alueita A,B,C ja osalla D-lehteä. Kulta-anomaliat näyttävät läheisesti liittyvän kapeihin, 100 m tai sen alle, mutta pitkiin (8 km seurattu) ja suoraviivaisiin metasomatoosivyöhykkeisiin, joissa on tapahtunut kalimetasomatoosia- epidoottiutumista ja kvartsiutumista. Vesiperällä on pääasiassa samassa suunnassa (325 ) hiertovyöhykkeitä ja niihin liittyvää kvartsijuonimuodostusta.

8 Maaperätutkimukset Maaperäosaston malminetsintää palveleva yksikkö suoritti kaivauksia Vesi perällä heinäkuussa Kolme monttua kaivettiin talvella suoritetun geokemiallisen tutkimuksen osoittamaan parhaimpaan kulta-anomalia alueeseen. Monttujen syvyydet olivat n. 2.5 m. Pintaosassa oli runsaasti saostumia sisältävä silttimoreeni, ja moreenissa runsaasti rapautuneita kiillelohkareita. Tämän alla on aluksi ruskeaa hiekkamoreenia, jonka väri vaihettuu syvemmällä siniharmaaksi ja on erittäin tiivistä. Tämä moreeni edustaa vanhempaa jäätikön virtausta, suunta 310. Pohjalla oli rapakallio. Vaskauksella saatiin vain muutama Au-hippu. Ängeslampien kaakkoispuolelle avattiin laajemmaksi kalliopaljastuma, josta V. Autio oli löytänyt kultaa sisältäviä ASKI-pitoisia kvartsijuonia. Yksi monttu kaivettiin edellisistä 500 m lounaaseen magneettiseen häiriöön. Montusta tavattiin kaksi moreenikerrosta kuten Vesiperälläkin ja pohjalla oli rapautunut plagioklaasiporfyriitti, jossa jonkinverran MAGK, SKII, ASKI ja CUKI-pirotetta kesäkuussa tehtiin tutkimusalueelle uusi laajempi monttututkimus, jonka suoritti geologi K. Nenosen johtama tutkimusryhmä yhteistyössä malmi- ja geokemian osaston kanssa. Montuilla (29 kpl) pyrittiin selvittämään geokemiallisia anomalioita, joita oli saatu geofysikaalisia indikaatioita ylittäviltä näytteenottolinjoilta. Tästä on K. Kojosen tekemä erillinen raportti M 51/ /-87/1/10 "Monttututkimukset Haapaveden Vesiperällä, Ängesnevalla ja Veihtinevalla kesäkuussa 1987". Lokakuussa 1987 kaivettiin 7 eri kohteeseen koemonttuja Vesiperän länsi- ja lounaispuolelle Pitkäkankaalle sähköisiin ja magneettisiin häiriöihin, joissa oli kohonneita sinkkipitoisuuksia mm 6600 ppm~,sinkkipitoisuus johtui kapeasta sinkkivälkejuonesta, matalammat anomaliat johtuivat mustaliuskeista Geofysikaaliset tutkimukset Joulukuussa 1985 suoritettiin valtausalueella geofysikaalisia mittauksia (n. 1 km2 ). Magneettinen mittaus Jalanderin mittarilla antoi matalan magneettisen häiriöalueen ja korkeajakso slingram sen reunoille sähkömagneettisia, heikkoja, etupäässä imaginaarihäiriöitä. Ahlholmin Au-pitoinen ruhje sijoittui magneettisen häiriön pohjoispäähän, imaginaarihäiriön sivulle.

9 Loka-marraskuussa 1986 kokeiltiin IP-mittausta, koska alustavien kairausten ja geokemiallisten tulosten kanssa sähkömagneettiset indikaatiot huonosti nivoutuivat yhteen. IP :n näennäisen ominaisvastuksen johdevyöhykkeet sopivat paremmin mm kairaustuloksiin liite 3. Vesiperällä IP-indikaatio magneettisen häiriön W-reunassa on 400 m pitkä. Tähän liittyvät parhaimmat kultapitoisuudet. Magneettisen häiriön E-reunassa on IP-häiriö n. 600 m pitkä. Tästäkin jaksosta on kairaamalla saatu kultaa sisältäviä leikkauksia (R m 2.2 ppm Au). Mittauksia laajennettiin (magn. ja slingram sekä IP) länteen ja pohjoiseen yht. 12 km 2. Talvella 1988 mitattiin vielä Vesiperän E-puolella 4.5 km 2 ns Veihtinevan aluetta Geokemialliset tutkimukset Geokemialliset tutkimukset aloitettiin joulukuussa Näytteet otettiin Terri- kalustolla ja verrattain matalien maakerrosten johdosta pyrittiin kalliopintanäytteisiin. Näytteenottoverkosto 5x50 m sijoitettiin paljastuma-alueen länsipuolelle sähköindikaatiojakson tuntumaan (linjakartalla kolminumeroiset pisteet), liite 4. Näytteitä saatiin kesäkuuhun mennessä pist/682 näytettä. Parhaimmat kultapitoisuudet rapakalliosta saatiin heti ensimmäiseltä linjalta, jossa 50 m :n leveydeltä vaihteli kultapitoisuudet ppm. Näytteenottoa jatkettiin syyskuussa 1986 sijoittamalla linjoja geofysikaalisten indikaatioiden yli keskimäärin 10 m :n pistevälein. Jos pohjanapeissa näkyi kiisuja, tiuhennettiin pisteväliä 5 miksi. Linjoja otettiin Vesiperältä luoteeseen Ängeslampien tasolle ja Vesiperältä etelään (8$-alkavat pistenumerot) yht. 210/236 joulukuun loppuun Näytteenotossa oli 1 ryhmä Terrillä ja 1-cobrausryhmä. Tutkittavan alueen laajuudesta johtuen sovittiin geokemian osaston kanssa alueen jakamisesta siten, että malmiosasto ottaa näytteet Vesiperän-Ängeslampien maastosta kun taas geokemian osasto ottaa Vesiperältä pohjoiseen Ängesnevalta Paratiisin kylään ulottuvasta häiriöjaksosta (magneettinen matalalentokartta). Geokemian osuudesta on E. Iisalon raportti S/41/2433/1/ tammi-toukokuussa malmiosaston 2 :lla ryhmältä otettiin yhteensä 924 pistettä 950 näytettä ja syys-joulukuussa yhdellä Terri-ryhmällä pääasiassa Ängesnevalla 375 näytettä (87 :llä alkavat pistenumerot).

10 7- Malmiosaston tutkimusalueelta saatiin kullalle muutama haja-anomalia näytteenottoa jatkettiin Ängesnevalla ja sen itäpuolella Veihtinevalla. Viimeksimainitulla alueella geokemiallinen tulos oli negatiivinen, vain yksi kultaanomaliapiste saatiin Kiimala 2 :n kautta kulkevan hierto- ja muutosvyöhykkeen jatkeille. Näytteitä saatiin kpl. Kulta näyttää geokemian perusteella keskittyvän Vesiperän edellämainittuun kulta-anomaliajaksoon ja sen jatkeille Ängesnevalle. Tiedossamme on tässä vaiheessa yli 3 km pitkä jakso, jossa on 4 eri kulta-anomalia-aluetta, joista Vesiperä on eteläisin Kairaus Syväkairaukset aloitettiin Winkie pienoiskairalla kesäkuussa 1986 paljastumaalueelta, josta mm K. Ahlholmin näyte oli lähtöisin ja juhannuksena aloitti Diamec syväkairauksen imaginaarihäiriöstä, johon liittyi paras kulta-anomalia. Elokuun loppuun oli kairattu 14 reikää, m. Merkittävimmät kultapitoisuudet olivat Diamec'in rei'issä 307 (5 m 9.4 ppm), liite 5 ja m 2.2 ppm. Winkie-rei'issä -oli kapeita arseeni- ja kultarikkaita leikkauksia (liite 6). Syyskuussa aloitettiin Ängeslampien eteläpuolisten kultapitoisten kvartsijuonien kairaus pienellä kairauskoneella. Marraskuuhun mennessä oli kairattu 6 reikää, 253 m. Juonilla ei ollut selvää yhtenäistä suuntaa, vain rei'ässä 323 :ssa oli 3 m :n leikkaus, jossa kultaa 5 ppm, ks M06/2433/88/ syväkairausta jatkettiin valtiongeologi Ervamaan toimesta Rauhalan malmin kaltaisten magneettisten ja sähkömagneettisten häiriöalueiden selvittämiseksi Vesiperältä pohjoiseen Uusinevalla. Reiät lävistivät mustaliuskeita. Maalis-huhtikuussa kairattiin kaikkiaan 6 reikää, yht m. Näistä 2 eli R 339 ja 340 kairattiin Ängeslampien S-puolelle geokemialla saatuun kultaa hieman anomalisesti sisältävään jaksoon, johon mainitut 6 lyhyttä reikää oli jo kairattu. Kultapitoisuudet jäivät vähäisiksi (M 06/2433/88/1. Vesiperän toinen kairausvaihe alkoi toukokuussa 1987, jolloin kairattiin reikä parhaimman kultaleikkauksen R'307 :ssä molemmin puolin eli reiät 341 liite 7 ja 342 liite 8, joissa molemmissa oli kultapitoisia leikkauksia. 3 reikää kairattiin R 310 :n tuntumaan /R 345, 346 ja 347). Lisäksi 2 reikää tehtiin Sarviperälle (raportti M 06/2433/88/2), missä pohjanäytteissä oli nähty läskikiisua mm ASKIa. Kairauksissa ei kuitenkaan sellaista tavoitettu. Kairausohjelma päättyi , yht. 7 reikää, m. Vesiperän - Ängeslampien 12 km 2 :n

11 mittausalueella olevien lukuisten geofysikaalisten ja geokemiallisten anomalioiden selvittämiseksi laadittiin uudelle pienoiskaira Lumikko 2 :lle laaja kairausohjelma, josta toteutettiin kesä-joulukuun aikana reikää eli R , yht m. Häiriöille ei aina saatu selitystä, koska lyhyellä pystyasentoisella kairausreiällä on hyvin vähäinen ulottuvuus varsinkin kun anomalian aiheuttajat ovat pystyssä. Tämä vaatii reiän hyvin tarkkaa sijoittamista, mikä kentällä ei aina ole mahdollista riippuen anomalian laadusta. Kevät-talvella 1988 palattiin vielä Vesiperälle parhaimman kultamineralisaation tarkempaa rajaamista varten välisenä aikana kairattiin Onramilla Ängesnevan kairauksien lomassa 5 reikää, R Kultapitoisuudet näyttivät liittyvän hiertovyöhykkeisiin tai ASKI-pirotteisiin ja juoniin. Plagioklaasin saussuriittiutumista oli jonkinverran R 376 :n alussa, runsaammin R 379 :n loppupäässä mm m :ssä ja voimakkainta kalimetasomatoosia R 380.n alussa m :ssä ja plagioklaasin muuttumista Kultapitoisuuksista mainittakoon R 376.ssa 3 m 2.5 ppm Au ja 1.5 m 4.4 ppm Au, R 377 :ssä kiisuttomassa hiertovyöhykkeessä 3 m 1 ppm Au ja 2 m 2.5 ppm Au. R 378 :ssa alle 1 m 12 ppm ja R 379 :ssä 4 m 1.6 ppm, 5 m 2 ppm ja useita kapeita kultarikkaita leikkauksia. Kairausta 5 reikää, yht m. 4. MINERALISAATIO Vesiperällä on kahdentyyppisiä kultarikastumia, toinen liittyy ruhjevyöhykkeiden kvartsijuoniin, joissa arseenikiisua on paikoin runsaasti. Tällainen on mm K. Ahlholmin kalliopaljastuma ASKI-pitoisine kvartsijuonineen. Kairauksissa on lävistetty myös hiertyneitä vyöhykkeitä, joissa ei näy selvää kiisumuodostusta, mutta silti niissä voi olla merkittävästi kultaa. Nämä vähäkiisuiset kultapitoiset hiertymät näyttäisivät liittyvän ylityöntyvän poimurakenteen harjaan ja reunoille, joissa hiertokin on suurin, ja kiisuisimmat osueet sijaitsevat poimun sisällä. Vesiperän kultamineralisaatiot näyttäisivät liittyvän suuremmissa puitteissa kahteen kapeaan, rinnakkaiseen hiertosaumaan (suunta ), joiden itäpuolella on voimakkaampi samansuuntainen hiertovyöhyke, johon mm Ängesnevan ja Kiimalan mineralisaatiot kuuluvat. Tässä viimeksimainitussa jaksossa on Vesiperän jaksoja selvemmin nähtävissä metasomaattisia muutoksia kuten epidoottiutumista, kvartsiutumista ja kalimaasälpäytymista. Nämä hiertojaksot näkyvät mm harmaasävykartoilla ja ovat seurattavissa Pyhäjoellg Pohjanlahteen ja kaakkoissuunassa ainakin Pyhäjärvelle saakka.

12 9 Mineralisaatioiden, sulkarakojen, suunta riippunee siitä, millä puolella lohkojen liikuntosaumaa ne ovat. Vesiperän mineralisaatio edustanee epitermistä muodostumaa, joka geotermisessä systeemissä on alemmalla nivoolla kuin esim. Ängesnevan pirotetyyppi, joka saattaa olla mittasuhteiltaan suuri. Kiimalan breksiatyyppinen malmi edustanee pirotetyyppisen malmin yläpuoleista nivoota. Tämä lateraalinen vaihtelu johtuu poimuakselin kaateesta. Vesiperällä se on lähes vaaka tai loivasti kaakkoon, Ängesnevalla jyrkemmin koilliseen. Kullan suhde hopeaan kasvaa Kiimala 2 - Ängesneva - Vesiperä linjalla Lukemat ovat keskiarvoja. Tällainen suhteen muutos kasvavan syvyyden mukaan on tyypillinen pinnanläheisille kultamalmeille. Plagioklaasiporfyriiteissä on mineralisaatiovyöhykkeissä hiukan ilmeniittiä ja kohtalaisesti rutiilia, vähäisiä määriä kuparikiisua ja magneettikiisua, paikoin rikkikiisua sekä markasiittia, satunnaisesti borniittia sekä kuparihohdetta. Plagioklaasiporfyriitin magneettisuus johtuu runsaammasta magneettikiisupirotteesta. Malmivyöhykkeissä on arseenikiisu usein omamuotoista. Kulta on sulkeumina arseenikiisussa, mutta kiisuttomissa osissa myös silikaattiosassa. Myös elektrumia ja vismuttia on nähty sulkeumina arseenikiisussa. 5. SIVUKIVET Vesiperän jaksossa ei vulkaniitteista ole löytynyt selviä laavoja kuten viereisellä Kankaan karttalehdellä. Intermediääriset vulkaniitit ovat happamia. nuorempia, sillimäisiä muodostumia, jotka leikkaavat happamia vulkaniitteja ja liuskeita. Kultamineralisaatiot näyttävät takertuvan intermediäärisiin vulkaniitteihin. Jos mineralisaatio ulottuu esim. kiilleliuskeen puolelle, putoaa kultapitoisuus. Ilmeisesti intermediäärinen vulkaniitti on ollut lähempänä pintaa huokoisempi geotermisten liuosten diffuusiolle, kuten pirotemalmien syntyessä on tapahtunut. Juonityyppi on syntynyt 'alemmalla nivoolla vähemmän huokoisen vulkaanisen kiven ruhjeisiin. Alueen intermediäärisen plagioklaasiporfyriitin plagioklaasi muodostaa selvästi erottuvia pitkänomaisia hajarakeita tumman vihreässä perusmassassa, paikoin näkyy pyöreähköjä amfibolihajarakeita, joilla saattaa olla pyrokseenin rakennetta, jolloin on käytetty uraliittiplagioklaasiporfyriitin nimeä. Plagioklaasiporfyriitit hiertyessään muuttuvat raitaisiksi, serisiittiytyneitä ja reunoiltaan syöpyneitä plagioklaasin hajarakeita on silti näkyvissä. Kvartsi-

13 määrä perusmassassa lisääntyy, kvartsi on hammaslaitaista ja amfiboli on pi,- nehköinä sälöinä tai porfyroblasteina. Biotiittia on runsaasti ja epidoottia pölkkymäisinä, omamuotoisina kiteinä. Silloin kun kivi ei ole liuskeinen, muodostaa sarvivälke laajempialaisia porfyroblasteja. Kalimaasälpäytyminen ilmenee siten, että kalimaasälpä muodostaa puhtaita, kirkkaita hajarakeita ja plagioklaasi saussuriittiutuu ja häviää pois. Keltaisella värillä merkittyjä ns. happamia vulkaniitteja on vähän ja nekin epävarmoja synnyltään. Useimmiten ne liittyvät kiilleliuskeen reunaosiin ja vaihettuvat näihin vähitellen. Kiilleliuskeet ovat harmaita, grauvakkamaisia sisältäen toisinaan kivifragmentteja, paikoin hienojakoisina, raitaisina saattavat olla lapillituffeja tai tuffiitteja. Porfyroblastisissa kiilleliuskeissa on muskoviitti-porfyroblasteja tai sarvivälkeporfyroblasteja. 6. PROFIILIMALMIARVIO GEOLOGISENA IN SITU-ARVIONA VESIPERÄN KAIRAUKSISTA. Arvio on tehty harvassa olevien kairausreikien perusteella +50-taso ylä- ja alapuolelta huippupitoisuuksia leikkaamatta. +50 m-tason yläpuoli +50 m-tason alapuoli Cut off 0.9 ppm 1.2 ppm minimi sisäraakussa 0.1 ppm 0.2 ppm korkein pitoisuus 34.6 ppm 8.4 ppm -keskipitoisuudet on laskettu lävistyksissä pituudella, profiileilla vaikutuspinta-alalla ja koko massassa tilavuusalkioilla painottaen.

14 LEIKKAUKSET PROFIILEILLA +50 :m tason yläp.m2 Au ppm As +50 :m tason alap.m 2 Au ppm As X As ei anal 1.0 arvio Malmileikkauksien Apt = 1/4 (A 1 +A2+2VA 1 xa 2) pinta-alat profiilien puolitustasoilla Tilavuusalkiot profiileilla V 1 = h/3 (Apt I +Apt 2+VApt I xapt 2 ) m m m m3 Malmin keskipitoisuus on laskettu painottaen ko tilavuusalkiolla kunkin profiilin keskipitoisuutta Keskipitoisuus Au 2.5 ppm, ; As 0.69 Keskipitoisuus Au 2.6 ppm ; As 1.25

15 Malmin massa +50 m :n yläpuolella on laskettu kertomalla tilavuusalkioiden summa keskimääräisellä tiheydellä 2.746, joka on keskiarvo 36 :sta punnitusta malmilävistyksestä (R 341/ /15 kpl omp ; R 307/ ja /16 kpl omp sekä R 316/ /5 kpl omp ). R 341 :ssä malmilävistys on n. 10 m kallionpinnasta ja rapautunutta, josta johtuen sen ominaispaino jäi 2.602, kun taas +50 m :n tason alapuolella omp. on Massa : +50 m yläpuolella tn 609 kg kultaa +50 m alapuolella tn 123 kg kultaa TUTKIMUKSEN ARVIOINTI Vesiperän kultamineralisaatio on arvioitu melkoisen vähäisen kairauksen perusteella (R 9/907 m), ja mm. R 308 :ssa lävistetty 3 m/4.2 ppm Au sisältävä leikkaus Vesiperän jatkeilla on jätetty huomioimatta. Toinen noin 33 -suuntainen mahdollinen malmikriittinen lineaatio, joka leikkaa 327 :n hiertosuuntaa Vesiperän arvioidun kultamineraalisaation kohdalla samoin kuin noin X Y sijaitseva vastaavanlainen risteysalue saattaisi olla selvittämisen arvoinen. Geokemiallisen tutkimuksen mukaan siellä on kallion pinnassa anomaalista kultapitoisuutta, ks. geokemiallinen kartta. Vesiperän taloudellista merkitystä ei näillä tiedoilla voi tarkalleen arvioida. Avolouhos vaatisi lisänäytteenottoa. Positiivista on se, että pääosa malmiarviosta on +50 m :n tason yläpuolella. Tutkimuksen alaisena olevat Ängesneva-Kiimala 2 saattavat yhdessä nostaa Vesiperän taloudellista ominaispainoa. Jokatapauksessa Vesiperä johdatti tutkimuksemme jaksoon, jossa 5 km matkalla on todettu 5 eri kultamineralisaatiota Pöhlölä-Vesiperä-Ängesneva-Kiimala 2 :ssa kaksi kohdetta. Ilmeisesti tämä suoraviivainen syväruhjejakso poikii useampia kultamineralisaatioita,onhan tutkimuksemme vasta peittäneet murto-osan jakson koko pituudesta

16 LIITELUETTELO 1. K. Ahlholmin kiisupaljastuma 2. Geologinen kartta 3. IP- :n mäennäinen ominaisvastuskartta 4. Geokemialliset näytteenottoprofiilit 5. Kairausprofiili R 376, 307, Winkie-reikien yhdistetty profiili ja Au-pitoisuudet 7. Kairausprofiili R 341, 8. Kairausprofiili R 377, LIITTYY Ohuthieet Kiilloitetut ohuthieet Ku Ku Kallioperäkartta M11.7/ C/-88 Geokemiallinen M35.2/ /-88 kartta

17 Magneettinen 1 :4000 Q22.11/ C 12,13/-86 Q22.21/ /-86/1 Q22.21/ /-86/2 Q22.21/ /-86/3 Q22.21/ /-86/4 Q22.21/ /-86/5 Q22.21/ /-86/6 Q22.21/ C/-88/1 Q22.21/ C/-88/2 Q22.21/ C/-88/3 Q22.21/ C/-88/4 slingram 1 :4000 imag Q24.111/ C 01,02/-86 Q24.111/ C 03,04/-86 Q24.111/ C 05 ; 1 D 01/-86 Q24.111/ C 06,07,11,12/-86 Q24.111/ C 12,13/-86,,../ , Q24.111/ C-_ -1, /_86 Q24.111/ C/-88/1 Q24.111/ C/-88/2 Q24.111/ C/-88/3 Q24.111/ C/-88/4 reaali 1 :4000 Q24.112/ 'C 01,02/-86 Q24.112/ C 03,04/-86 Q24.112/ c 05 ; D O1/-86 Q24.112/ C 06,07,11,12/-86 Q24.112/ ,13/-86 asc, 5,11, Iy Q24.112/ C 12,13,17,18/-86 Q24.112/ C/-88/1 Q24.112/ C/-88/2 Q24.112/ C/-88/3 Q24.112/ C/-88/4

18 Indusoitu polarisaatio polarisaatio Q28.41/ C/-87/1 Q28.41/ C/-87/2 omi nai svastus Q28.42/ Q28.42/ C/-87/1 C/-87/2 Vesiperän'kairaus anal. M M M M M M M M M M M M M M Vesiperän lohkare anal. K RF

19 Geokemialliset näytteet kpl Co,Cu,Ni,Pb,Zn,Ag,Au osasta Mn,Fe,Cr,As,Sb,S Syväkairausreikien kivilajiselostukset M 1 9/52/2433/86/R M 1 9/52/2433/87/R M19/52/2433/88/R366, Syväkairausprofiilit : M19/52/2433/-86/ R 305, 306, 308, 311, 313 R 307, 316 R 309 R 310 R 312 R 314 R 315, 317, 318 R 319 R 320 R R 323 R 324 M19/52/2433/-87/ R R 341 R 342 R 343, 359 R 344 R 345 a R 346

20 R 347 R R R R M19/52/2433/-88/ R 376 R 377 R 378 R 379 R 380 Kairausreiät R RQD-arvot

21

22

23

24

25

26

27

28