LC Orimattila/Viljamaa 40 vuotta

Transkriptio

1 LC Orimattila/Viljamaa 40 vuotta

2 Hyvät Lion-veljet LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki Kulunut toimintakausi on Lions Club Orimattila/Viljamaalle juhlavuosi. Klubimme täyttää keväällä 40 vuotta. Tilaisuutta juhlimme 6. päivänä toukokuuta Lahden Upseerikerholla. Tätä kirjoittaessa on toimintakausi kulunut jo lähes lopuilleen ja on oikea aika tarkastella kulunutta kautta. Kausi on edennyt pitkälti toimintasuunnitelman mukaisesti. Palvelut ovat toteutuneet jäsenistömme aktiivisen varainhankinnan myötä. Varainhankinnan tuottoisimpana aktiviteettina on ollut palveluhakemiston teko. Lintupönttöjen ja ruokinta-automaattien valmistaminen on vaatinut useita työtunteja niin materiaalin hankinnassa kuin valmistuksessa. Saamamme rahat tulemme käyttämään lyhentämättöminä palveluihin, erityisesti nuorten huumevalistukseen ja vanhustyöhön. Kuukausikokouksia tai paremminkin Klubiiltoja olemme pitäneet säännöllisin välein jokaisen kuukauden toisena torstaina. Iltojamme sävyttää normaalien kokousasioiden lisäksi esitelmät, joita on ollut eri aiheista. Arpajaiset ja Tanen tiukka ovat illan taattua tavaraa. Veljien osallistuminen tilaisuuksiin on ollut kiitettävää. Kuitenkin olemassa olevien palvelujen tarpeeseen nähden työmäärä vaatisi kaikkien osallistumista. Näin ollen vapaamatkustajiin ei olisi varaa. Jäsenhankintapuolella olemme pystyneet täyttämään piirin tavoitteen plus yksi jäsen saamalla kaksi uutta Lion-veljeä tällä kaudella. Toiminnassamme olemme panostaneet jäsenistön viihtyvyyteen järjestämällä yhteisiä tapahtumia kirkkovenesoudussa ja keilailussa. Unohtaa ei sovi Lion-veli Martin järjestämiä Kannaksen-matkoja, jotka nähtävyyksiltään ja tietopohjaltaan ovat vertaansa vailla. Tätä tietoa kannatta siirtää tuleville sukupolville. Olemme kunnostautuneet myös urheilun saralla. Mölkky-kisoihin on löytynyt kaksikin joukkuetta. Kilpailuja on käyty aina SM-tasoa myöten. Ilma-aseammunnoissa pitkät perinteet jatkuivat. Joukkue osallistui talkooammuntoihin ja osan veljistä ottaen osaa muissa kokoonpanoissa. Tälle keväälle ammuntojen kohokohta eittämättä on Urheilutalolla järjestettävä Lions-liiton SM-ilma-aseammunnat. Kuluneet vuosikymmenet ovat olleet oivallisia osoituksia klubimme tarpeellisuudesta paikkakunnalla ja samalla olemme toimineet osana maailmanlaajuista Lions-palvelujärjestöä. Kokonaiskuvana kaudestani jää mieluisia muistoja ja onnistumisia, jotka eivät olisi toteutuneet ilman toimivaa ja yhteistyökykyistä hallitusta ja aktiivista jäsenistöä ja erinäisiä toimikuntia. Näille kaikille tahoille haluan lausua parhaat kiitokseni. Tuomo Blinnikka Kauden presidentti 2

3 Onnittelut ja kiitokset 2000-luvun alun, tämä päivän, keskustelu kohdistuu moniin kysymyksiin. Miten takaamme hyvinvointipalvelut kansalaisille, kuntalaisille, julkisen sektorin ajautuessa rahoituskriisiin, ja yhä ikääntyvän väestön palvelutarpeen kasvaessa. Miten yrityksemme selviävät yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa? Globalisaatio, yhdentyvä Eurooppa ja rauhan turvaaminen ovat myös päivän keskeisiä keskusteluaiheita. Tunnemme myös huolta nuorisosta, työttömistä ja syrjäytyneistä. Miten he pärjäävät muutosten kiihkeässä rytmissä ja usein todetussa arvotyhjiössä. Hyvinvointi on kansallisen keskustelumme avainsana. Tähän aiheeseen on pureuduttu aloittamalla arvokeskustelu, pohdinta yksilön, yhteisöjen ja yhteiskunnan vastuusta ja roolista. Jo 90-luvusta lähtien esiin on tuotu käsite kolmas sektori. Järjestöjen yhä kasvava merkitys yhteiskunnallemme. Tämän päivän teesit sopivat hyvin yhteen Lions-toiminnan toiminta-ajatuksen kanssa. Tuon 40 toimintavuoden aikana leijonat ovat joutuneet sopeuttamaan toimintansa nopeasti muuttuvaan yhteiskuntaan. 60-luvun puolivälin Orimattila, suomalainen yhteiskunta, oli perin erilainen kuin nyt. Mutta monet perusasiat ovat pysyneet muuttumattomana: vastuu lähimmäisistä, auttaminen, sosiaalinen toiminta, joka perustuu korkeisiin eettisiin arvoihin. Historiansa aikana Lions-toiminta on onnistunut löytämään paikkansa tämän päivän yhteiskunnassa. Keskustelu toiminnan painottumisesta paikalliseen, kansalliseen ja kansainväliseen avustamiseen tuntuu tutulta. Myös palvelutoiminnan kohteita on monia: sotiemme veteraanit, nuoret, vammaiset, urheilu ja kulttuuri. Miten painottaa nämä kaikki sinänsä tärkeät kohteet? Yhdistysten sosiaalinen toiminta on tärkeää. Miten löytää tämän päivän kiireiselle ihmiselle kiintoisaa, arvokasta toimintaa? Voimme puhua myös järjestöjen jäsenten hyvinvoinnista. Lions-toiminta on luonut hyvän imagon. Se tunnetaan, ja se herättää positiivisen kuvan. Järjestön toiminta, sen eettiset arvot on helppo hyväksyä kaikissa kansalaispiireissä. Leijonat kuuluvat, käyttääkseni tämän päivän termiä, yhteistyöverkostoon kaupungin, seurakunnan ja muiden järjestöjen kanssa. Orimattilan kaupunki arvostaa työtänne ja onnittelee teitä 40-vuotisen aktiivisen toiminnan johdosta. Martti Heinonen Kaupunginjohtaja 3

4 LC Orimattila/Viljamaa 40 vuotta Klubitoimintaa Edellisen vuosijuhlan jälkeisenä viisivuotiskautena klubin toiminta on sujunut vakiintunein muodoin. Kuukausikokoukset on pidetty muutamia matkakokouksia lukuun ottamatta oman kylän ravintolassa Mustassa Orissa. Viidennen alueen puheenjohtajina toimivat veli Paavo kaudella ja veli Reino Hakala kaudella Erityisiä huomionosoituksia ovat kauden aikana olleet veljille Ismo Junna ja Paavo Kokko myönnetyt Melvin Jones -jäsenyydet, Lions Clubs International -säätiön korkeimmat kunnianosoitukset. 4 LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki Aktiivista palvelua matkalla maatalousyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan Ylimpinä klubivirkailijoina ovat toimineet seuraavat veljet: Toimintakausi Presidentti Sihteeri Rahastonhoitaja Asko Mäenrinta Ari Huuhka Keijo Vilander Reino Hakala Pentti Pirhonen Tauno Pirhonen Keijo Vilander Tuomo Blinnikka Tauno Pirhonen Pentti Pirhonen Reino Hakala Tauno Pirhonen Tuomo Blinnikka Keijo Vilander Kalevi Kähkönen Heikki Kivimäki Sekä klubi- että aktiviteettitoiminnassa on nojattu veljien erikoisosaamiseen ja -taipumuksiin. Tämä näkyy osittain jo virkailijaluettelosta. Varainhankintaan mieltynyt ja pystyvä veli Tauno Pirhonen sai esimerkiksi hoitaa rahastonhoitajan postia useamman kauden. Muutenkin virkakiertoa on soviteltu kunkin veljen elämäntilanteen mukaan. Kuukausiesitelmiä on pidetty vaihtelevasti, joinakin kausina melko säännöllisesti mm. eurorahoista, Mannerheimista, kuorolaulusta, taloudellisuusajosta ja kouluoppimista selvittäneestä PISA-tutkimuksesta. Klubihallinnon tärkeimpänä varainhankintakeinona ovat olleet kuukausikokouksen ohjelmaan vakiintuneet arpajaiset. Niiden tuotto on veli Taunon tehokkaiden markkinointipuheiden ansiosta vakiintunut puolentoistasadan euron tuntumaan. Arpajaispalkintoja olevan pullotteen esittely on tuottanut kuukausikokouksiin monta esiintymistä, jotkut kokonaisen esitelmän mitat täyttäviä. Miten lämpimästi ja osaavasti joistakin pulloista onkaan puhuttu. Arpajaistuloksen julistamiseen on useimmiten liittynyt myös kaksi muuta muotoa. Vaikka arvonnan voittaja ei ole aina tiennyt arpaa ostaneensakaan, niin onnettaren halaamisesta ei ole kukaan kieltäytynyt. Joskus hymyn leveydestä päätellen halaus on ollut vähintään yhtä arvokas palkinto kuin rahalla ostetun arpalipun tuoma voittopullo. Sen sijaan Tanen tiukka veli Taunon visainen tietokilpailukysymys on aiheuttanut monta otsan rypistystä ja hiljaista purnausta, mutta myös kiitosta pöytäkirjoja, jopa Muistakin tärkeistä asioista on keskusteltu. Pitkän ja syvällisen pohdiskelun aiheutti järjestön paimenkirje asiallisesta puhuttelusta. Järjestöpoliittisesti korrekti lion taivuttiin tietysti hyväksymään ja sitä käyttämään julkisissa yhteyksissä. Onneksi klubin mielipidevaikuttajina on joitakin vanhakantaisia jääriä, sanalla sanoen todellisia miehiä, joiden ansiosta kunnianarvoisa ja lämmin puhuttelusana käypää tavaraa klubin sisäisessä käy- veli on edelleen tännössä. vuosikertomuksia myöten. Kysymysten aiheina ovat esiintyneet muiden muassa vaeltava juutalainen (kukka, joka lennättää siemenensä usean metrin päähän) ja ainoa Balkanilla ministerinä toiminut suomalainen (Casimir Ehrnrooth). Viisivuotiskauden aikana klubi on siirtynyt nykyaikaan kahdellakin tavalla. Tilinpito saatettiin tietokoneaikaan. Klubille avattiin omat internet-sivut osoitteeseen district107-c/orimattilaviljamaa/. Ne tarjoavat klubille nykyaikaista näkyvyyttä. Erityisen kiitoksen ansaitsevatkin klubin internet-vastaava veli Heikki Pöllänen ja sivuston tietokantarakenteen luonut veli Ari Rapo. Sivusto toimii samalla sekä julkisena sähköisenä arkistona että klubin sisäiseeen tiedonvälitykseen tarkoitettuna intranettinä. Tästä esimerkkinä ovat veli Arin kokoamat kuvaraportit klubin aktiviteettitapahtumista. Tietokantapohjaisuus mahdollistaa päivityksen hajauttamisen

5 usealle tekijälle. Julkilausuttuina tavoitteina ovat olleet myös avoin tiedottaminen ja yhteisöllisyys. Sivustokonseptia voidaankin pitää uraa uurtavana leijojapiireissä. Matkailu, pikkujoulut, urheilutapahtumat ja aktiviteettitalkoot ovat tarjonneet mahdollisuuksia veljelliseen yhteistoimintaan ja yhdessäoloon. Jo jokavuotisiksi vakiintuneita urheilutapahtumia ovat olleet talkooammunnat, keilailu, kirkkovenesoutu ja prosenttihiihto. Naapuriklubin kanssa syksyisin pidetyissä kirkkovenesoutukilpailuissa on sijoituttu jatkuvasti kärjen tuntumaan toisiksi. Keilailussa on sen sijaan pärjätty paremminkin. Uutena lajina on mukaan tullut mölkky, jossa on osallistuttu Lions-liiton SM-kilpailuihinkin. Ehtipä veli Reino Hakala kutsua veljet fasaanijahtiinkin hyvissä ajoin ennen lintuinfl uenssan uhkaa. Urheilua ja matkailua Ammunta on säilynyt klubin menestykseikkäimpänä urheilulajina. Talkooammuntoihin on osallistuttu vaihtelevalla menestyksellä sekä joukkueena että tarjoamalla yksittäisiä vahvistuksia muille joukkueille. Lions-liiton ilma-asekilpailut on järjestetty kolme kertaa kausilla , ja Mestaruuskilpailuista ovat tuoneet mainetta ja kunniaa ainakin veljet Paavo Palokangas, Keijo Vilander, Matti Kaasalainen ja Erkki Loponen sekä lady Eeva Vilander. harrastukseen ja matkaohjelmien huolelliseen ennakkovalmisteluun. Kannakselle suuntautuvan sotahistoriallisen kohdematkailun idean hän toi mukanaan työpaikaltaan Reserviupseerikoulusta, jonka esikuntapäällikön virasta hän jäi eläkkeelle. Matkojen asiasisällöstä hän kirjoittaa itse toisaalla tässä historiikissä. Matkat on koettu antoisiksi ja osaanotto on ollut niin runsasta, että jatkosuunnitelmiakin on jo tehty. Uutta on ollut Karjalan kannakselle suuntautunut kulttuurimatkailu. Veli Martti Näräkän asiantuntevalla opastuksella on tehty kaksi matkaa Kannaksen taistelupaikoille. Matkojen erityinen anti, oikeilla tapahtumapaikoilla annetut yksityiskohtaiset tilannekuvaukset, perustuu veli Martin sotahistorian Ammunta kuuluu LC Orimattila/Viljamaan klubin urheiluaktiviteetteihin. Huhtikuussa 2006 järjestettiin Lions-liiton ilma-aseiden SM-kisat. 5

6 Moottoritien rakentamisen yhteydessä kunnat lupautuivat kustantamaan tien varteen oman maamerkkinsä, jos tienrakennus valmistuu ajoissa. Orimattilan maamerkin suunnittelukilpailun voitti veli Paavo Palokangas. Jaloteräksestä ja Taivassalon punaisesta granii- LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki tista rakennettu Liehuva harja seisoo nyt nelostien varressa Levannon liittymässä tuomassa näkyvyyttä kotikaupungillemme ja ohjaamassa Orimattilaan tulijoita kääntymään oikeassa kohdassa. LC Orimattila/Viljamaan merkittävimpiä aktiviteettejä on Orimattilan tunnetun maamerkin, Liehuvan harjan ympäristön hoito. Kuvassa etualalla taideteoksen suunnitellut Paavo Palokangas. Jo kolmekymmentäviisitonnisesta yhtenäisestä kivipaadesta hakatun kiven muotoilu ja saaminen paikalleen osoittautuivat niin vaikeiksi, että lähiympäristön kiviyritykset ja jopa suuri tienrakentajakonsernikaan eivät suostuneet edes yrittämään. Maamerkki kulttuuri- ja ympäristöarvot Kannaksen matkojen lisäksi yksittäisten veljien erikoisosaaminen sekä halu ja kyky yhdessä toimimiseen näkyvät vahvasti myös muissa aktiviteeteissa. Niissä ovat myös erinomaisella tavalla yhdistyneet kaikki toimintamuodot: palvelu, varanhankinta ja sosiaalinen yhdessäolo. Orimattilan maamerkin ympärille rakentunut aktiviteetti kuvaa hyvin näitä toisiinsa liittyviä toimintoja. Klubin kannaltakin asia on niin iso, että yhtä aktiviteettia varten perustettiin oma toimikuntansa, maamerkkitoimikunta. 6

7 Kiven käsittelyyn saatiin apua kiven käsittelyyn erikoistuneesta Sorvikivi Oy:stä. Maamerkin rakentamisessa olivat mukana muutkin klubiveljet. Peruskallioon asti ulottuvan perustan pilarien lujuuslaskelmat teki veli Matti Kaasalainen ja asentamista ohjasi veli Tuomo Blinnikka. Vielä muotoiltunakin kaksikymmentäkahdeksantonnisen kiven paikoille nostamiseen tarvittiin moottoritien yhden kaistan sulkeminen ja kahdella rekalla paikalle tuotu Pekka Niskan nosturi. Liehuva harja on klubille varainkeräysaktiviteetti. Siitä tehtyjä postikortteja on jatkuvasti myynnissä. Eikä kiinnostus rajoitu pelkästään orimattilalaisiin, sillä maamerkistä keskustellaan tiedotusvälineissä edelleen neljän vuoden kuluttua sen pystyttämisestä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkokeskustelupalstalla sitä on pidetty hyvänä ja sopivankokoisena, nelostien maamerkkien kärkikaksikkoon kuuluvana Järvenpään Nuottiviivaston ohella, joskin kulttuurikriitikot ovat tuoneet esille matalamielisem- LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki piäkin mielikuvia. Joka tapauksessa se on Suomen suurimpia yhtenäisestä kivipaadesta tehtyjä taideteoksia. Ympäristöaktiviteetti Liehuva harja on klubille kahdella tavalla. Klubi on sitoutunut huolehtimaan maamerkin ympäristön luonnonhoidosta. Muutaman vuoden työn tuloksena ympäristö on muuttunut hoitamattomasta tienpenkasta siistiksi puistomaiseksi alueeksi, jonka näkyvyyttä korostavat nimitaulut ja valaistus. Määrällisesti, vaikkakaan eivät taloudellisesti tuottoisia ovat olleet lähiympäristön tienvarsien roskankeräystalkoot. Jo häveliäisyys kieltää kertomasta mitä kaikkea ohikulkijat saavat säkkikaupalla heitetyksi moottoritien ja liittymän varteen sellaisessakin kohdassa, missä ei ole edes pysähtymispaikkaa. Ladonpurkutalkoissa hankitaan raaka-ainetta linnunpönttöjä varten samalla tehdään palveluksia paikallisille maanviljelijöille. 7

8 Eikä tule unohtaa maamerkin sosiaalista merkitystä. Monet makkaranpaistotulet on jo yhdessä poltettu maamerkin ympäristössä, kun on hävitetty raivattuja risuja ja toivuttu ympäristötalkoiden rasituksista. Saavuttamastaan medianäkyvyydestä huolimatta maamerkki on vielä virallista paikallista siunausta vailla. Osittain poliittisperustaisten taidenäkemysristiriitojen takia muistomerkkiä ei ole toistaiseksi vihitty tarkoitukseensa, vaikka vihkiäisjuhlallisuuksia suunniteltiin moneen otteeseen. Muita aktiviteetteja Samoja piirteitä, ympäristönhoitoa, varainhankintaa ja sosiaalista yhdessäoloa, on tarjonnut myös toinen viisivuotiskauden kestosuosikki: linnunpönttöjen ja ruokinta-automaattien teko. Talkoilla on purettu jo kolme romahtanutta, romahtamaisillaan olevaa tai muuten tarpeettomaksi käynyttä Ladonpurku on mitä parasta rakennetun ympäristönhoitoa monessakin mielessä. Tarpeettomaksi käyvät rakenteet eivät jää paikalleen ränsistymään, vaan saavat uuden elämän toisessa muodossa. Tuotteet ovat ekologisia, sillä niistä ei jää uusiokäytön jälkeenkään hankalasti käsiteltäviä jätteitä. Käsittelemättömästä laudasta valmistetut pöntöt ja automaatit voidaan joko polttaa tai hävittää muuten luonnonmukaisesti. Historiallisesti merkittävää on, että tällä tavalla olemme olleet mukana kotipaikkakuntamme elämänmuutoksessa saattamassa väistyvää maatalouskulttuuria muistojen joukkoon. Ainutlaatuista pöntöissä on arkkitehtitoimiston käyttäminen suunnittelussa. Rakennuspiirustukset ovat veli Paavo Palokankaan käsialaa. Veli Pentti Pirhonen on tarjonnut yrityksensä tilat varsinaisen tuotantovaiheen käyttöön. Kaikki veljet ovat voimiensa mukaan olleet mukana markkinoinnissa. Myyntitempauksia on järjestetty muiden muassa veli latoa. Vanhasta hyvästä rakennustavasta ja hyvien materiaalien käytöstä todistaa se, että purkuladoista on saatu kuormakaupalla jatkojalostukseen kelpaavaa kierrätysmateriaalia. Ajan patinoimat laudat täyttävät vielä tallella olevien rakennusteknisten ominaisuuksiensa ohella sekä asiakkaina olevien pikkulintujen että heitä tarkkailevan yleisön tiukimmatkin esteettiset kriteerit ja ympäristövaatimukset. 8 Jaakko Uutun huoltoaseman pihalla ja useana vuotena Pukkilan joulun kajo -myyjäisissä. Merkittävä varainhankinta-aktiviteetti on ollut paikallisen palveluhakemiston laatiminen, joka on tehty yhteistyössä kaupungin yrityspalvelun kanssa. Työmäärältään se on suuri hanke sekä tietojen keräämisen että julkaisen mahdollistavan mainos-

9 myynnin osalta. Vaikka käytössä ovat olleet kaupungilta saadut yritystiedot, niin myös tietojen oikeellisuuden tarkistaminen ja yritysrekisterin ylläpito ovat nopeasti vaihtuvassa yrityskentässä niin suuri työ, että toivottavasti molemmin puolin ymmärretään jatkuvuuden merkitys palveluhakemiston laatimisessa ja yritysrekisterin ylläpidossa. Erityisosaamista vaativat taitto on ollut viimeksi veli Arin käsialaa. Palveluaktiviteetteja on viisivuotiskaudella suunnattu vanhusväestölle. Mallusjoen lepokodin kirkkokuljetuksia on jatkettu. Lepokodin muuttotalkoissa oltiin myös mukana. Käkelän palvelukodille järjestettiin lauluilta puolisoiden avulla ja hankittiin televisioita. Hoitokoti Oloneuvokseen hankittiin vastaavasti ompelukone. Maanpuolustusnaisia on tuettu rahallisesti veteraanikeräykseen liittyvän kahvitilaisuuden järjestämisessä. Nuorisolle suunnattua toimintaa oli viisivuotiskauden alkupuolella tehty huumevideon myynti ja markkinointi. Yläasteikäisen nuorison huumevalistusillan järjestämistä tuettiin myös taloudellisesti. Satunnaisia avustuksia on ohjattu sekä partio- että urheilunuorille ja Pukkilan kuvataidekerholle. Erkkolukion uusia ylioppilaita sekä orimattilalaisia ja pukkilalaisia peruskoulun päättäneitä on muistettu stipendein vuosittain. Työkeskuksen joulukakku on samoin ollut vuosittainen perinne. Pukkilassa toimivalle Teresakodille hankittiin tulostin. Kun edellä luettelonomaisesti esitettyyn lisätään avustukset Orimattilan sairaankuljetukselle ja katastrofi avustukset New Yorkin palomiehille ja poliiseille, Aasian tsunamin uhreille sekä pukkilalaiselle kotinsa tulipalossa menettäneelle perheelle, käy ilmi, että klubi on noudattanut johdonmukaisesti valitsemaansa linjaa olla toimimatta sosiaalitoimistona, mutta auttaa siellä ja juuri silloin kuin hätä ja tarve on suurin. Samassa hengessä olemme jo aloittaneet tulevan Punainen Sulka keräyksen valmistelut. Kulttuuristipendit Juhlavuoden kulttuuristipendin saajat ovat Laura Clever ja Minna Suomela Pukkilasta, Riikka Holmberg ja Tuomas Laurila Orimattilasta sekä Erkko-lukion Rooman kulttuuriryhmä, 800 euroa kullekin. Minna on musiikkia harrastava tämän kevään abiturientti Askolan lukiosta. Hänen instrumenttinsa on viulu. Laura on pääsyt ylioppilaaksi Sibelius-lukiosta. Nyt hän opiskelee matematiikkaa Helsingin yliopistossa ja musiikkia Helsingin konservatorion musiikkiopistolinjalla. Hänen soittimensa on fagotti. Riikka opiskelee viestintää Turun ammattikorkeakouluun kuuluvassa Taideakatemiassa suuntautumisvaihtoehtonaan elokuva. Tuomas on valmistunut medianomiksi Kemin-Tornion ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelmasta suuntautumisvaihtoehtonaan ääni. Erkko-lukion ryhmä on juuri tehnyt viikon opintomatkan Roomaan. Teksti Hannu Korhonen Kuvat Ari Rapo 9

10 NEUVOSTOLIITON NELJÄS STRATEGINEN ISKU: SUOMEN OFFENSIIVI Klubimme on tehnyt kaksi matkaa Karjalan kannaksen tärkeimmille taistelupaikoille. Tähän artikkeliin on koottu tiivistelmä näillä matkoilla käsitellyistä tapahtumista alkaen venäläisten joukkojen läpimurrosta päätyen hyökkäyksen lopulliseen torjuntaan. Laajemmat tekstit tapahtumista ovat kirjoittajalla. 10 Keväällä 1944 taistelu akselivaltojen ja liittoutuneiden välillä oli jo ratkennut liittoutuneiden eduksi. Sota ei kuitenkaan ollut läheskään lopussa. Kaksi pääsotanäyttämöä olivat Kaukoitä ja Tyynenmeren alue sekä Euroopan itärintama mukaan lukien Italia. Puna-armeija oli taistellut menestyksellisesti saksalaisia vastaan jo v:sta 1942 alkaen Leningradin kaupunki vapautui saarretusta asemastaan. Kahden viikon aikana neuvostojoukot työnsivät saksalaiset n 100 km päähän Leningradista. Saksalaisten vetäytyminen vaikutti olennaisesti Suomen tilanteeseen. Stalin päätti maaliskuun 1944 lopulla Suomen offensiivin yleisen toiminta-ajatuksen eli samaan aikaan kun suomalaiset neuvottelivat rauhasta taipumattoman ulkoministeri Molotovin kanssa Moskovassa. Venäläiset joukot Leningradin rintamalle koottiin valtaisa voimaryhmä yhteensä noin miestä, runsaat 600 pans-sarivaunua ja rynnäkkötykkiä sekä noin tuhat lentokonetta. Tykistöä oli riittävästi: noin 200 kenttätykkiä hyökkäysalueen rintamakilometriä kohti. Tämän orkesterin kapellimestarina toimi armeijakenraali Govorov, pedantti, kova ja vähäpuheinen sotilas kenraali, josta ei kerrottu kaskuja. Armeijakenraali Kirill Meretskov sai tehtäväkseen tukea hyökkäystä Laatokan ja Jäämeren välillä olevilla joukoillaan Stalinin toiminta-ajatuksen mukaisesti. Painopistesuuntaan Suomenlahdelta 22 km:n leveydeltä ryhmitettiin kenraaliluutnantti Dimitri Gusevin 21. Armeija. Tähän voimaryhmään kuului runkona viisi armeijakuntaa. Gusevin valitsema painopistealue oli kuusi kilometriä leveä ja siinä hyökkäsi 30. Kaartin Armeijakunta. Yhden divisioonan hyökkäysalueen leveydeksi tuli kolme kilometriä, joka näin takasi moninkertaisen paikallisen ylivoiman. Koulutuksessa pantiin erityinen pano jalkaväen, tykistön, panssareiden ja ilmavoimien yhteistoiminnalle. Tunnuslauseena oli antaa kuolettava isku Hitlerin suomalaisille rengeille. Joukkojen keskittäminen hyökkäysalueelle aloitettiin vasta toukokuun puolenvälin jälkeen. Suomalaiset joukot ja suunnitelmat Pääaseman kulku noudatti pääosin samaa linjaa, johon rintamat pysähtyivät loppukesästä Aikaa pääaseman linnoittamiseen oli runsaasti. Silti annetuista käskyistä huolimatta juuri puolustusaseman arat kohdat olivat jääneet puutteellisiksi. Toisaalta venäläiset ampuivat kaikki maanpäälliset rakenteet kuten korsujen lujitetut katot välittömästi hajalle. Päämajassa ja IV AK:n (komentajana kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen) esikunnassa suhtauduttiin tilanteeseen kovin huolettomasti. Tilannekehitystä ei otettu vakavasti, koska yleisesti katsottiin suursodan ratkeavan Saksan ja Neuvostoliiton välillä ja Suomen olevan vain sivusuunta. Ei esimerkiksi uskottu eri tiedustelulähteistä koottujen tietojen yhdistelmiä, joista yhtenä johtopäätöksenä voitiin ottaa esille suurhyökkäys lähiaikoina. Länsi-Kannasta oli pitkään puolustanut kenrm Paavo Paalun 18.D, jonka tilalle tuli 10.D. Juuri Paalun divisioonalta olisi voitu odottaa aktiivisempaa otetta asemien lujittamisessa. Suomalaisten divisioonien kokoonpanoja oli myös supistettu kotirintaman eduksi kotiuttamalla vanhempia ikäluokkia ja näin poistamalla kokoonpanosta kolmas jalkaväkirykmentti. Tästä johtuen divisioonilla ei ollut reservejä. Suurhyökkäyksen painopisteessä oli siis kenraalimajuri Jussi Sihvon 10. Divisioona. Etulinjassa vasemmalla oli everstiluutnantti Tauno Viljasen komentama Jalkaväkirykmentti 1, keskellä eversti Eero Juvan komentama Jalkaväkirykmentti 58 ja Suomenlahden rannalla kapteeni Karl Kerttusen komentama Erillinen Pataljoona 20. Sihvon divisioona oli ottanut rintamavastuun toukokuun puolivälin jälkeen kenraalimajuri Paavo Paalun 18. Divisioonalta. Varsinaisia reservejä ei ollut ja joukkojen vaihdon ajankohta oli huono. Valkeasaaren neljä kilometriä leveällä lohkolla oli vajaan 3000 miehen vahvuinen Jalkaväkirykmentti 1 siten, että vasemmalla Leningradin tien eli Kivitien pohjoispuolella oli puolustuksessa jääkärieversti-luutnantti Urho Heikkisen II Pataljoona ja tien eteläpuolella majuri Harry Anderssonin I Pataljoona. Tämän pataljoonan vastuualueella oli eteentyönnetty Mottorin mutka. Neljä kilometriä taaempana Öljymäen maastossa oli majuri Veikko Tammiston III Pataljoona rykmentin reservinä. Täällä olivat myös rykmentin komentopaikka ja huolto. Tukena oli kolme kenttätykistöpatteristoa. Etummaiset asemat sijaitsivat tasaisessa aukeamaastossa, jonne ei voitu rakentaa panssariesteitä vihollisen läheisyyden vuoksi. Asemien etupuolella oli kuitenkin jonkin verran piikkilankaesteitä sekä runsaasti erilaisia miinoja. Vasta toukokuun puolenvälin jälkeen keskeneräisiä ja epäedullisia

11 asemia alettiin kunnostaa ripeästi. Suurhyökkäys alkaa LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki Tulivalmistelun suojassa odotti vuoroaan 30. Kaartin Armeijakunnan miestä ja sata panssari-vaunua noin kuuden kilometrin levyisellä kaistalla. Tulivalmistelun jälkeenensimmäinen porras lähti liikkeelle. Seuraavassa Venäläisten 21. ja 23. Armeijan muistomerkki Valkeasaaren (nykyisin Belostrov) kylässä. Oikeassa reunassa panssariestekiviä.(kuva: Antti Koskinen) Kun venäläisten tykit jyrähtivät kesäkuun 9. päivän aamuna klo Karjalan kannaksella, helisivät ikkunaruudut Mikkelissä saakka. Ensimmäisen viiden minuutin aikana ammuttiin pikatulena suppealle alueelle kranaattia käsittävä tuliisku, minkä jälkeen ryhdyttiin etukäteen tiedusteltujen maalien järjestel-mälliseen tulittamiseen tuhoamisammuntana, joka kesti koko päivän. Uusi voimakas tulivalmistelu alkoi klo ja siihen liittyivät ilmapommitukset sekä maataistelukoneiden tulitus. Kohteena oli nyt erityisesti Mot-torin tukikohta. Iltapäivällä venäläisten onnistui tunkeutua Mottorin takana olevaan välikanjoniin, jolloin Mottori oli vaarassa jäädä saarroksiin. Puolustajat jättivät asemansa, I P oli täysin sekaisin eikä se kyennyt menetettyjen asemien takaisin valtaamiseen kolmesta yrityksestä huolimatta. Kesäkuun 10. päivän aamuyöllä klo evl Viljanen sai kenrm Sihvolta käskyn vallata menetetyt alueet takaisin. Runsasta tuntia myöhemmin IV AKE ilmoitti kuitenkin, että Mottorin takaisinvaltaamisesta voidaan luopua. Aamulla klo alkoi uusi tulivalmistelu, jonka rajuus ja voima ylitti kaikki aikaisemmat. Venä-läistykistö ampui kranaattia läpimurtoalueelle. Suomaisen divisioonan tykistö ampui samana aikana vain 4000 kranaattia. Verrattuna Talvisotaan suomalaisella tykistöllä oli käytössään koko sodan aikana vain kranaattia. portaassa hyökkäsi jalkaväen pääosa. Puolustajalla oli nyt enää neljä toimintakuntoista pst-tykkiä, joiden teho uusiin raskaisiin vaunuihin oli riittämätön. Kaartin armeijakunnan sotilaat eivät lyöneet enää maahan lainkaan. Liike jatkui eteenpäin yhtäjaksoisena maataistelukoneiden ja panssarivaunujen raivatessa tietä. Lippumiehet osoittivat punaisin lipuin oman yksikkönsä reunat, jotta panssarit, konekivääri ja tykit saattoivat ampua välistä. Etummaiset joukot ampuivat jatkuvasti valoraketteja taivaalle osoittamaan maataistelukoneille oman etulinjan kulun. Vallatut korsut ja linnoitteet merkittiin punaisilla lipuilla. Puoleenpäivään mennessä venäläiset olivat edenneet jo noin kymmenen kilometriä. Viljasen rykmentin miehiä tuli iltapäivän aikana yhtenä virtana Polviselkään. Useimmilta puuttuivat aseet ja saappaat, jotka oli riisuttu Rajajoen ylittämisen jälkeen märkien jalkineiden hiertäessä. Sotilaiden seassa vetäytyi alueelle palannutta siviiliväestöä rattaineen ja kotieläimineen. Viljasen rykmenttiä alettiin koota Lintulaan, jossa se asettui hetkeksi puolustukseen. 11

12 Puolustus luhistui Jalkaväkirykmentti 1 menetti kahden päivän aikana yhteensä yli 800 miestä. Upseeritappiot olivat erityisen suuret. Neljästätoista komppanian päälliköstä menetettiin kahdeksan. 10. Divisioona menetti koko tykkikalustonsa, koska vetäjät ja hevoset olivat VT-asemaa linnoittamassa ja maataloustöissä hyökkäyksen alkaessa tai sitten valjakot olivat liian kaukana. Valkeasaaren läpimurto oli nyt tosiasia, joka sai piakkoin koko rintaman Kannaksella liikkeelle. Hyökkäykset kyettiin Länsi-Kannaksella lopullisesti torjumaan vasta Viipurinlahden-Kivisillansalmen-Juustilan-Ihantalan tasalla. Mitkä seikat johtivat puolustuksen luhistumiseen kahdessa päivässä? Syitä olivat mm reservien puuttuminen (divisioonien yksi rykmentti oli kotiutettu ja korvattu pataljoonalla) valittu puolustustasa, Vammelsuu-Taipale -linja olisi ollut edullisempi, Valkeasaaren tasalle vain etuasemat, näin olisi saatu vähän syvyyttä ryhmitykseen, VT-linja olisi voitu linnoittaa kunnolla pst-aseiden puute, panssarinyrkit ja -kauhut oli saatu, mutta jaossa viivyteltiin tykistöä oli riittämättömästi, senkin divisioona menetti miinoitteita ei ollut ryhmityksen sisällä tiedustelutietoihin ei uskottu, tehtiin vääriä johtopäätöksiä myös Päämajassa miesten taistelukunnosta ei pidetty huolta riittävästi. Tämä on jälkiviisautta, mutta historian tutkimus on osoittanut, että montaa asiaa lyötiin laimin pääosassa joukoistamme. Tehtiin puhdetöitä silloin, kun olisi pitänyt lujittaa puolustusta. Eri johtoportaissa esiintyi toiveajattelua, eikä tiedustelun antamiin varoituksiin uskottu. Läpimurto oli nyt tosiasia, eikä mahdollisuuksia syntyneen murron välittömään tukkimiseen ollut. Vammelsuu-Taipale-asema uudeksi pääpuolustuslinjaksi LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki Pääaseman murtumisen jälkeen venäläiset jatkoivat hyökkäystään Länsi-Kannaksella kolmella armeija-kunnalla. Valkeasaaren läpimurron suorittanut 30. Kaartin Armeijakunta hyökkäsi painopistesuunnassa kohti Kivennapaa. Toinen armeijakunta hyökkäsi rantatien suunnassa ja kolmas kohti Siiranmäkeä. Venäläisten reservinä oli vielä kaksi armeijakuntaa. Kesäkuun 12. päivänä venäläiset siirsivät painopisteen rautatien ja Kuuterselän suuntaan. Suurten ja nopeasti suoritettujen joukkojen uudelleen ryhmittämisen tarkoituksena oli murtaa puolustus Kuuterselässä ja päästä linnoitettujen suomalaisasemien selustaan Kivennavalla ja Vammelsuussa. VT-linjan murtamisen jäl-keen hyökkäystä tuli jatkaa Viipuriin, joka käskyn mukaan oli vallattava mennessä. VT-asema määrättiin uudeksi pääpuolustuslinjaksi 12. kesäkuuta. Asema kulki alun perin Kuuterselän harjulla, mutta aseman kulku muutettiin kylän itä- ja kaakkoispuolelle. Kyläharjanteesta tuli tukilinja. Kuuterselän puolustusasemat olivat keväällä 1944 pahasti keskeneräiset, raivaukset puuttuivat ja panssariesteitä oli vain paikoin. Joukot ja tehtävät Kuuterselkä oli osa kenraalimajuri Aaro Pajarin komentaman 3. Divisioonan puolustusaluetta. Divisioona oli siirretty maaliskuussa Kannakselle Uhtualta. Kylää 12 puolusti everstiluutnantti Albert Ravilan Jalkaväki-rykmentti 53:n II Pataljoona, jonka komentajana oli majuri Aito Keravuori. Rykmentin kaikki pataljoonat oli ryhmitetty eteen rintamavastuuseen ja reservinä oli vain yksi jääkärijoukkue. Divisioonan reservinä oli majuri Kalervo Loimun Erillinen Pataljoona 13 ja Jalkaväkirykmentti 48:n I Pataljoona, jonka komentajana oli majuri Eino Heino. 3. Divisioonan voimat eivät riitä Kuuterselkään hyökkäsi puna-armeijan 72. Divisioona, joka oli perustettu Leningradissa vuonna Divisioonan tukena oli 100 kenttätykkiä ja 60 panssarivaunua torjuttiin useita ankaria hyökkäyksiä, joita tuki lähes 300 pommikonetta pommittaen etulinjaa ja selustaa. Vieläkin ankarampi hyökkäys alkoi ja se kohdistui myös Sahakylään ja Siiranmäkeen. Kuuterselän puolustajia ammuttiin noin 250 tykillä ja kranaatinheittimellä. Pääisku osui 6. Komppanian alueelle pari kilometriä Raivolasta pohjoiseen, jonne hyökkäsi tulivalmistelun jälkeen n 2000 miestä yli 10-kertainen miesylivoima tukena runsaasti panssarivaunuja. Koko II P: n oli pakko vetäytyä klo VT-ase-masta takana olevalle tukilinjalle Kuuterselän harjanteelle ja parin tunnin taistelun jälkeen sieltäkin edelleen Liikolan suuntaan. Ylivoima ja omien pst-aseiden vähäisyys mursivat kestokyvyn. Pataljoona kärsi muuta-massa tunnissa lähes 300 miehen tappiot. Pajari yritti palauttaa tilanteen ennalleen suuntaamalla reservinsä maj Heinon 700 miehen pataljoonan vastahyökkäykseen Liikolan Kuuterselän tien suunnassa. Vastahyökkäys eteni puoliltapäivin kylän harjulle asti, jossa tehtävä muuttui puolustustehtäväksi. Venäläiset jatkoivat etenemistä molemmilla sivustoilla ja pataljoonaa uhkasi jääminen saarroksiin. Tämän vuoksi pataljoona vetäytyi Liikolan suuntaan purolinjalle, jonne ryhmittyi puolustukseen. Divisioonan toinen reservi ErP 13 marssi Kivennavalta ja sitä suunniteltiin käytettävän Liikolan tien länsipuolitse katkaisemaan Mustamäen tie Kuuterselän järven suunnassa. Vastahyökkäys alkoi iltapäivällä ja eteni hitaasti pysähtyen illalla Hevossaarenniittyjen lounaispuolelle, jonne venäläiset olivat edenneet. Kaikki divisioonan reservit olivat nyt kiinni taistelussa. Venäläiset kaivautuivat Kuuterselässä, toivat suorasuuntaustykkejä alueelle sekä miinoittivat tiet ja teiden reunat. Panssaridivisioonan vastahyökkäys Armeijakunnan esikunnassa päätettiin perustaa Panssaridivisioonasta kaksi taisteluosastoa, komentajiensa mukaan nimetyt Taistelusastot Björkman ja Puroma. Viimeksi mainitun runkona oli Jääkäriprikaati. Osasto oli valmis 16. kesäkuuta aamulla ja sen vahvuus oli 3400 miestä. IV AKE päätti käyttää Taisteluosasto Puromaa Kuuterselän suuntaan. Eversti Albert Puroma sai tehtäväkseen tuhota VT-asemaan tunkeutuneen vihollisen Liikolan Kuuterselän suunnassa. Tukena oli tykistöryhmä Nuolen neljä patteristoa. Vielä samana iltana Puroman JP 2 vahvennettuna kahdella Sturm-rynnäkkötykillä otti haltuunsa aluetta Liikolasta etelään reilun kilometrin verran. Puroman suunnitelma oli seuraava: JP 3 hyökkää Liikolasta tien länsipuolella, JP 4 hyökkää tiellä ja sen itäpuolella, rynnäkkötykkikomppania tukee hyökkäystä tien suun-nassa ja tykistö ampuu yhden minuutin tulivalmistelun. Taisteluosasto Puroma lähti pääosillaan liikkeelle Pamppalasta

13 noin kahdeksan kilometriä Kuuterselästä koilliseen. Venäläiset olivat havainneet vastahyökkäykseen lähdön. Taisteluosasto joutui tykistön ja pommikoneiden maalitauluksi. Liikolan tienhaara oli koko ajan pölyn ja savun peitossa. Silti siitä mentiin vauhdilla läpi. Ryhmitys oli valmiina klo 21 Liikolan Kuuterselän tien varressa. Vastahyökkäys alkoi klo Se oli raivokkaimpia mitä taisteluun hidastaen hyökkäyksen etenemistä. Tukena olleet kaksi rynnäkkötykkiä jäivät metsäpolulle ja yhteys jääkäreihin katkesi. Pataljoona yritti peltoaukean ja saavutti VT-aseman tukilinjan aloittaen heti sen vyöryttämisen kohti mäen harjaa. Tätä yritystä tukivat rynnäkkötykit, PionP 2:n komppania ja osia JP 5:sta. Joukot pitivät tukilinjaa hallussaan kolmen tunnin ajan, mutta pääpuolustuslinjaan asti voimat eivät riittäneet. Suomalaisten pystyttämä muistomerkki Seppälän talon mäellä Siiranmäen kylässä. (Kuva: Antti Koskinen) Suomessa on nähty. Hyökkäävät jääkärit nostivat hurjan huudon ja Liikolasta Kuuterselkään edettäessä konepistoolit rätisivät taukoamatta joukkojen edetessä juosten ja rynnäkkötykkien tukiessa tien suunnassa ampuen kohdattuja venäläispanssareita tu-leen. Etummaiset venäläistukikohdat lyötiin. Tie oli kapea mahdollistaen vain kahden rynnäkkötykin etenevän kiilamuodossa. Kohtaamistilanteessa nopeampi ja tarkempi vaunun ampuja vei voiton. Kuuterselässä kenrm Laguksen 18- vuotias poika Olof Lagus oli ltn Mauri Sartion rynnäkkötykin ampujana tuhoten parissa minuutissa neljä venäläispanssaria. Aamuun mennessä kymmenen venäläisvaunua oli tuhottu. Hyökkäys eteni Kuuterselän aukean pohjoisreunaan, johon se pysähtyi aamulla voimakkaaseen vihollistuleen. Yöllä hyökkäykseen oli liittynyt yhteensä kymmenen rynnäkkötykkiä kahdesta rynnäkkö-tykkikomppaniasta. Kaksi komppanian päällikköä, kapteenit Carl-Birger Kvikant ja Knut von Troil kaatuivat. Kuuterselän harjulla venäläiset olivat kaivautuneet tapansa mukaan ja laittaneet puolustuksensa kuntoon. Siellä oli myös runsaasti suora-ammuntatykkejä ja panssarivaunuja. Tykistö mukaan luettuna raketinheittimet Stalinin urut ja ilmavoimat iskivät taukoamatta suomalaisten ryhmitykseen. Rynnäkkötykkijoukkueella vahvennettu JP 3 tuli aukean reunaan klo 01. Tätä ennen yksi komppania oli sitoutunut Venäläisten ylivoima pakotti jääkäripataljoonan irtautumaan. Kuuterselän keskusta pysyi venäläisillä. Suomalaisjoukot olivat kylän ympärillä puolikaaressa pohjoisessa, lännessä ja idässä. Kuuterselästä oli luovuttava Venäläisten vastahyökkäys alkoi klo Suomalaiset yrittivät hankkia vahvennuksia alueelle, mutta ne eivät ehtineet perille. IV AKE käski klo Jääkärinprikaatin vetäytymään Kuuterselästä. Tieto saavutti joukot vasta puolelta päivin. Käsky merkitsi sitä, että seuraava puolustustaso olisi Viipuri Kuparsaari Taipale -linja. Ratkaisu oli hetken aikaa veitsen terällä, mutta kallistui venäläisten eduksi ilmatoiminnan kiihtyessä, oman tykistön ammusten uhkaavasti vähetessä ja omien tappioiden kasvaessa. Lisäksi osasto Volkov (1. Liikkuva Panssariryhmä) oli edennyt lähes 40 panssarivaunullaan Kuuterselästä lounaaseen yllättäen sittemmin täydellisesti Ratsuväkiprikaatin esikunnan Vammeljärven rannalla ajaen esikunnan pihalle. Prikaatin taisteluosat olivat jäämässä saarroksiin. VT-aseman puolustus oli romahtanut jo ennen Taisteluosasto Puroman vastahyökkäyksen alkua. 13

14 Torjuntaan kyetään Siiranmäessa LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki Pääaseman murtumisen jälkeen Valkeasaaressa kenrm Martolan 2. D:aan kuulunut JR 7 miehitti kesä-kuun 12 päivänä yhdeksän km:n levyisen lohkon Siiranmäessä, joka oli osa VT-linjaa. Tätä ennen evl. Adolf Ehrnroothin komentama rykmentti vahvennuksineen oli ollut kolme päivää jatkuvissa viivytystaisteluissa. Asemat olivat pahasti keskeneräisiä ajatellen suurhyökkäyksen torjuntaa. Valmiit puolustusaseman osat olivat kuitenkin hyvässä kunnossa. JR 7 yritti korjata puutteita, mutta aikaa oli riittämättömästi. Johtajatkaan eivät olleet tutustuneet alueeseen aikaisemmin. Evl Ehrnrooth ryhmitti osastonsa seuraavasti: vasemmalta III/JR 6 (alistettu, komentaja maj Oskar Pulkkinen), I/JR 7 (maj Eino Kuvaja), LinnP 4 ja vajaan komppanian suuruinen osasto Malinen. Takana Kylmä-ojalla oli reservinä III/JR 7 komentajana maj Lauri Olanterä. Tukena oli yhteensä 10 patteristoa eli noin 120 kenttätykkiä. Panssarintorjuntaan oli käytettävissä ainoastaan neljä saksalaista 75 K 40-tykkiä ja muutama vanhempi tykki, joiden läpäisy ei enää riittänyt. Saksalaisia panssarinyrkkejä ja -kauhuja oli nyt saatu käyt-töön. Nyrkit ja kauhut sekä 75 mm:n pst-tykit olivat tehokkaita, mutta tykkien tuliasemapaino oli 1500 kg ja soveltuvuus etulinjan aseeksi huono. Venäläisiä oli hyökkäämässä neljä divisioonaa ja yksi panssarirykmentti tosin jo tappioita kärsineenä, mutta ylivoima oli silti masentavan suuri. Taistelutapahtumat Puna-armeijan hyökkäys Siiranmäkeen ja suomalaisten vastaiskut: Pohjoisesta evl Varkon II/JR 49 ja rintamalinjan suuntaisesti iskuosastot, mm vänr Tuomas Gerdtin joukkue. (Kuva: Antti Koskinen) 14 Kosketus saatiin tiistaiyönä Päivän aikana torjuttiin viisi venäläishyökkäystä. Torjunnan keskeisim-mät tekijät olivat nopeasti suoritetut vastaiskut ja runsas tykistön tulen käyttö. Arviolta hyökkäykseen osal-listui yhteensä viisi venäläispataljoonaa, joiden tappiot arvioitiin n 1000 mieheksi. Yö sujui taistelutoiminnan kannalta rauhallisesti, mutta puolustajalla ei ollut aikaa lepoon. Asemia oli jatkuvasti parannettava, suoritettava materiaalitäydennykset sekä evakuoitava haavoittuneet. Kesäkuun 14. päivän aamuna klo 08 alkoi yli tunnin mittainen venäläisten tykistövalmistelu, jota tuettiin sa-doilla maataistelukoneilla. Tulivalmistelua seurasi kaksi hyökkäystä Saarenmaan - Palomäen alueelle. Siellä sisäänmurto torjuttiin naapurirykmentin komppanian sivustahyökkäyksellä. Saman päivän aamuna rykmentille alistettiin divisioonan reserveistä kaksi pataljoonaa: evl Lasse Varkon II/JR 49 ja toinen oli maj Arvo Aholan ErP 12. Molemmat ryhmitettiin eri vaiheiden jälkeen Kylmäojan linjalle. Muut alistukset olivat komppanioita ja joukkueita. Ilmavoimien tukea ei sen sijaan luvattu. Iltapäivällä venäläiset hyökkäsivät Seppälän talon suunnassa 30 panssarivaunun tukemana. Täältä puut- tui 50 m:n pätkä taisteluhautaa ja panssariesteet olivat keskeneräisiä. Vaunut ampuivat esteet hajalle, hyökkäys eteni Seppälän talon kohdalla ja venäläisjoukot tunkeutuivat suomalaisten asemiin. Klo 14 murtoalue oli 300 m syvä ja 600 m leveä. Venäläiset laajensivat aluetta länteen tienristeyksen suuntaan ja pohjoiseen. En-simmäiset

15 vastaiskut eivät tuottaneet tulosta, kaksi Kuvajan pataljoonan komppanianpäällikköä menetettiin - kapt Jouko Kiiskinen ja ltn Lauri Walden. Walden oli puolustusministeri Waldenin poika, joka ilmeisesti katosi tykistön kranaatin täysosumasta. Venäläiset pyrittiin lyömään evl Varkon pataljoonan (II/JR 49) ja muutaman pienemmän iskuosaston hyökkäyksin. Näiden onnistui palauttaa asemat lähes kokonaan kolmeksi tunniksi. Vehmaisten tien kohdalle, joka kaivamatta, jäi aukko. Tämä kohta oli jatkuvasti venäläisten tulen alla. Venäläiset uusivat hyökkäyksensä nyt entistä voimakkaampana ja tunkeutuivat Siiranmäen laelle. Iltaan mennessä mäellä oli jalkaväen hallussa ja tukena 14 panssarivaunua. Vaunuista suurin osa tuhottiin panssarikauhuilla. kärsineet joukkonsa uudelleen. Komppa-nioita ja joukkueita oli taistelun kestäessä jouduttu alistamaan useasti ristiin, mutta taitavana komentajana Ehrnrooth hallitsi tilanteen. Vastuu painopistesuunnasta siirtyi nyt maj Kuvajalta maj Aholalle. Samaan aikaan saapui henkilötäydennyksenä 200 vuonna 1925 syntynyttä - siis 19 vuotiasta varusmiestä. Täydennys oli tarpeen, sillä Kuvajan pataljoonan 2. Komppaniassa oli jäljellä enää kuusi ja 3. Komppaniassa 15 miestä. Koko rykmentti oli kuolemanväsynyt. Ehrnrooth ei ollut nukkunut kolmeen vuorokauteen. Venäläisten hyökkäysinto oli ehtynyt, vaikka tykistön tuli jatkui kiivaana. Yleistilanteen heikentyminen toisaalla johti päätökseen luopua Siiranmäen alueesta ja JR 7: n irrottamisesta. Varkon pataljoonan uutta hyökkäystä hidasti pst-aseiden nouto taaempaa. Samana iltana ja yönä II/JR 49 teki yhteensä kolme hyökkäystä ja tuhosi loputkin vaunut. Lyhyessä ajassa nuori sotamies Seppänen romutti kuusi venäläispanssaria. Hänet palkittiin Mannerheim-ristillä ja sai nimen Siiranmäen Seppänen. Seppälän talon maastossa murtoaukko jäi kuitenkin sulkematta. Venäläiset ajoivat mäelle lisääpanssarivaunuja. Vastaiskujen sarja jatkui, mutta ne pysähtyivät aina Vehmaisten tien kaivamattomaan osaan. Tilanteet muuttuivat nopeasti. Tämä vaikeutti johtamista ja vastahyökkäysosastojen toimintaa. Venäläiset hallitsivat tulellaan tienristeysaluetta, Siiranmäen lakea ja Vehmaisten tietä. Kesäkuun 15. päivänä tarkoituksena oli vaihtaa etulinjasta rättiväsynyt ja tappioita kärsinyt Kuvajan I/JR 7. Tilalle oli käsketty evl Varkon II/JR 49. Ennen vaihdon käynnistymistä alkoi klo 06 jälkeen uusi voimakas tuli-valmistelu, jota seurasi venäläisten hyökkäys nyt Siiranmäeltä pohjoiseen. Hyökkääjä pyrki laajentamaan 80 metrin levyistä murtoaukkoa. Evl Varko oli haavoittunut jo aikaisemmin ja nyt hän haavoittui uudestaan siksi vaikeasti, että joutui luovuttamaan tehtävänsä. Puolustaja teki kolme iskuosaston hyökkäystä vyöryttämällä taisteluhautoja pitkin. Nyt näitä hyökkäyksiä tuettiin tykistön ohella myös 12 pommikoneen kuuden tonnin pommikuormilla. Tämä oli ilmavoimien ensimmäinen merkittävä tuki Martolan divisioonalle. Vänrikki Tuomas Gerdt osastoineen teki aamuyöllä vastaiskun tuhoten 70 vihollista ja vallaten useita konekiväärejä. Tämäkin hyökkäys tyrehtyi venäläisten kiivaaseen tuleen, käsikranaattien loppumiseen sekä Gerdtin haavoittumiseen. Jääkäristä joukkueenjohtajaksi edennyt Gerdt palkittiin myös Mannerheim-ristillä. Venäläiset uusivat hyökkäyksensä iltapäivällä klo 14 aikaan toistaiseksi ankarimmalla tulivalmis-telulla. Seppälän talon kautta työnnettiin lisää joukkoja ja panssarivaunuja Siiranmäen laelle. Iltapäivän aikana venäläiset työntyivät kärjellään mäen länsipuolitse lähes Kylmäojan tasalle, jonne oli ryhmitetty osia kaikista joukoista: rippeet I ja III/JR 7:stä sekä vajaa 100 miestä taaempana olleesta rykmentin huollosta. Illalla kenrm Martola palautti Ehrnroothille kapt Aimo Raassinan vajaavahvuisen II/JR 7:n, joka oli ollut divisioonan reservinä. Pataljoona oli nyt ryhmitetty Kylmäojan linjalle, jossa se sai nyt vastahyökkäystehtävän. Pataljoonan vahvuus oli enää noin 200 miestä, joiden tuli hyökätä nyt Kylmäojan eteläpuolella itään vihollisen hyök-käyskiilan sivustaan. Vastahyökkäys eteni raivokkaasti Vehmaisten tien kaivamattomaan osaan asti, jossa liike pysähtyi. Hyökkäysjoukot olivat tässä vaiheessa kärsineet lähes sadan miehen tappiot. Nyt hyökkäsivät vuorostaan venäläiset onnistuen laajentamaan sisäänmurtoa ja parantamaan otettaan Siiranmäellä. Kesäkuun 16. päivänä evl Ehrnrooth ryhmitti raskaita tappioita Neljän päivän aikana Taisteluosasto Ehrnrooth oli torjunut kolmen neuvostodivisioonan hyökkäykset. Venäläiset menettivät arviolta noin 5000 miestä ja 30 panssarivaunua. Omat kokonaistappiot olivat noin 1000 miestä. Rykmentti oli täyttänyt tehtävänsä, mutta VT-aseman puolustus oli jo murtunut Kuuterselässä. Venäläiset panssarit pääsivät sieltä Mustamäen aseman kautta Vammeljärvelle ajaen suoraan Ratsuväkiprikaatin esikuntaan. Tätä hyökkäystä ei kyetty torjumaan ja näin alkoi viivytysvaihe koko Kannaksella, joka JR 7:n osalta johti Salmenkaitajoelle päätyen Vuoksen rannalle Äyräpäähän sekä Vuosalmelle. Taistelu Viipurista kaupunki menetetään Kannaksen takimmainen puolustuslinja oli suunniteltu tasalle Viipuri-Kuparsaari-Taipale (VKT-linja). Jouk-koja oli jo alettu siirtää pohjoisemmilta rintaman osilta Kannakselle, koska oli osoittautunut, että ratkaisutaistelut käytäisiin juuri täällä. 20. Prikaati komentajanaan eversti Armas Kemppi siirrettiin kesäkuussa Aunuksesta usealla junalla Kan-nakselle. Prikaatille jäi aikaa tilanteeseen tutustumiseen ja valmisteluihin ainoastaan vuorokausi. Samanaikaisesti kaupungin läpi virtasi edestä omin lupinsa irtautuneita yksittäisiä miehiä ja pieniä ryhmiä. Prikaati oli joutunut jättämään tykistönsä a-tarvikkeita Aunukseen muille joukoille lähtiessään. Täydennystä ei perillä lupauksesta huolimatta ollut ja omakin huolto tuli perille vasta viimeisessä junassa Venäläiset panssarit saavuttivat prikaatin eteentyönnetyt taisteluetuvartiot klo 03. Hyökkääjä tunkeutui 20. Pr:n II pataljoonan (komentaja maj Kurt Bäckman) puolustusaseman etumaastoon klo 05 Ristimäen alueella ja aloittivat välittömästi tiedusteluhyökkäykset. Venäläisten päävoimat ryhmittyivät hyökkäykseen puolustajan asevaikutuksen ulkopuolella. Samanaikaisesti edestä vetäytyi vielä viivyttämässä olleiden jouk-kojen rippeitä, osa ilman aseita, osa ilman varusteita. Venäläiset keskittivät klo 09 alkaen kiivaita tykistön tuliryöppyjä suomalaisten asemiin. Puhelinyhteydet katkesivat klo 10 prikaatin esikunnasta II P:n komentopaikalle. Klo 11 alkoi raju pommitus ja tulivalmistelu Ristimäen suunnalla johon panssarivaunukanuunat yhtyivät. Edessä oli hyökkääjän neljä pataljoonaa ja n 20 panssarivaunua. Naapurina etelässä olleen IV P:n (komentajana maj Kirma) etumaastoon Pappilanniemessä oli ryhmittynyt kaksi pataljoonaa panssareiden tukemana. Klo 12 alkoi hyökkäys molemmissa suunnissa voimistuen erityisesti II P:n lohkolla Ristimäellä. suomalaisten panssarintorjunta oli olematonta. Uusia saksalaisia panssarinyrkkejä oli jokunen saatu, mutta niitä ei koulutuksen puutteesta johtuen osattu käyttää. Tykistön ja heittimistön ammukset loppuivat puolen 15

16 päivän jälkeen. Uusi voimakas hyökkäys alkoi klo 13. II P:n keskustassa taistelleen 6.K:n yksi joukkue jätti nyt asemansa koska joukkueenjohtaja uskoi sotamies Mannelinin huutoa vetäytymiskäsky annettu, muut jo lähtevät. Joukkueenjohtaja tulkitsi itse näkemänsä pataljoonan komentopaikan henkilöstön siirtymisen parempaan paikkaan merkitsevän myös puolustusasemasta irtautumista, huhu irtautumisesta levisi muihin joukkueisiin ja näin syntyi aukko. Irtautuminen muuttui paoksi, joka tempasi mukaansa taaempana olevia joukkoja. Miehet pakenivat Patterinmäen taakse. Maj Bäckman sai ilmoituksia pakenevista ja näki tilanteen itsekin. Koska viestiyhteydet eivät toimineet, hän luuli, että vihollinen oli murtautunut naapuripataljoonan asemien läpi Pappilanniemestä Haviin, mikä olisi aiheuttanut II P:lle saarrostusuhkan. Bäckman antoi nyt koko pataljoonalle käskyt vetäytyä Patterinmäen tasalle. Tätä käskyä kaikki komppaniat eivät kuitenkaan saaneet vaan osa pysyi edelleen alkuperäisissä asemissaan. Vetäytyvät joukot taas jatkoivat kohti keskikaupunkia. Eversti Kemppi oli saanut tykistön tulenjohtoyhteyksien kautta tykistökomentajaltaan tietoja vetäytyvistä miehistä. Kemppi antoi heti prikaatin reservinä olleelle kapt Uuno Tarkin 16 LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki 20. Prikaatin ryhmitys ja venäläisten hyökkäyssuunnat Viipuriin. (Kartta: Matti Koskimaa) osastolle käskyn lähteä aukon suuntaan vastahyökkäykseen, mutta käsky tuli liian myöhään. Tarkin miehiinkin oli jo tarttunut pakokauhu, eivätkä ne olleet enää johtajansa hallinnassa. 20.Pr:n I Pataljoona oli ryhmittyneenä reserviksi Patterinmäen takana kaupungin ydinkeskustan laidalla. I P sai klo käskyn vallata Bäckmanin pataljoonan asemat. Pappilanniemessä ollut IV P sai käskyn klo siirtää yksiköitä Havin alueelle Patterinmäen länsipuolelle prikaatin uudeksi reserviksi, jota Kemppi kaavaili myös vastahyökkäykseen. Eversti Kemppi lähetti partioita kaupungista ulos johtaville silloille pysäyttämään pakenijoita. I P:n vastahyökkäys käynnistyi, mutta tilanne muuttui iltapäivän aikana nopeasti. Lisää panssarivaunuja ja jalkaväkiyksiköitä oli tunkeutunut murtoaukosta kaupunkiin. Pian keskustassa oli yli 50 panssarivaunua eli n prikaatin verran. Tätä hyökkäystä ei I/20. Pr kyennyt mitenkään enää torjumaan. Eversti Kemppi pyysi IV AKE:lta lupaa klo vetäytyä puolustukseen Linnansalmen - Papulanlahden linjalle. Ake vastasi, että pääpuolustuslinja on ehdottomasti pidettävä. Tämä oli jo täysin mahdoton vaatimus. Tällä käskyllä IV AKE pesi kätensä syntyneestä sotkusta. 20.Pr: n tykistökomentaja everstiluutnantti Arra antoi RsPsto 40:n patteristoupseerille kapteeni O Karttuselle radiollaan käskyn pysäyttää pakenijat ja tarvittaessa väkivalloin Sorvalissa ja ryhmittää ne puolustukseen Kivisalmen länsirannalle. Viipuriin tunkeutunut vihollinen uhkasi jatkaa hyökkäystä välittömästi Papulanlahden yli rautatiesiltoja pit-kin, mutta kaupungin pohjoispuolella III P:n puolustus ulottui nyt Suomenvedenpohjaan saakka. Sillanpääasemaa Pyöreän tornin tasalle ei ehditty järjestää. Joukot vetäytyivät massana Linnansillan yli luoteeseen. Eversti Kemppi lähti esikunnastaan viimeisenä vasta adjutanttinsa taivuttelun jälkeen klo Tällöin vihollisen tulittivat jo Punaisenlähteentorin varrella ollutta PYP:n rakennusta, missä prikaatin esikunta oli toi-minut. Pioneerit räjäyttivät Linnansillan klo Prikaatin pääosat pääsivät Kivisalmen sillan luoteispuolelle illalla klo 18 aikaan. Taisteluja käytiin nyt Kivisillansalmella, mutta itse kaupunki oli peruuttamattomasti menetetty. Viipuri menetettiin seuraavista syistä: Kempin prikaati oli ollut viimeksi reservitehtävässä tehden mm metsätöitä. Sodasta oli tästä syystä vieraannuttu. Koulutusta ja kokemusta asutuskeskustaistelusta ei ollut. Myös tarvittavaa välineistöä puuttui. Joukoilta ja johtajolta puuttui kaupungin tuntemus. Miehet olivat asennoituneet viettävänsä pari rattoisaa lomapäivää karjalaisten kaupungissa ennen tositoimia. Kaupungin läpi vetäytyvät joukkojen rippeet aiheuttivat järkytyksen ulkoasullaan sekä huudoillaan panssarit tulevat ja ei niille mitään mahda. Valmisteluaikaa pitävän torjunnan luomiseksi ei ollut,

17 Näkymä Viipurin entisen Raatihuoneen torilta kesällä 2005 (Kuva: Antti Koskinen) linnoitteet puuttuivat, ei ollut miinoja eikä riittävästi pst-aseita. IV AKE suhtautui tilannekehitykseen kovin huolettomasti. Ampumatarvikehuolto ei IV AK:ssa toiminut siten kuin olisi pitänyt. Byrokratiasta johtuen täydennystä jouduttiin hakemaan Rautakorven AKM:sta tilaus toisessa ja konepistooli toisessa kädessä. 20. Prikaatissa johtajavalinnat eivät kaikilta osin olleet onnistuneet. Murheellinen loppunäytös tapahtui sotaylioikeudessa, jossa eversti Kemppi sai arestirangaistuksen. Majuri Bäckman tuomittiin vankeusrangaistukseen. Hän ampui itsensä ennen tuomion täytäntöönpanoa. Suomalaisten onneksi hyökkääjä juhli kaupungissa saavuttamaansa menestystä nyt vodkan voimalla, olihan kaupunki vallattu määräpäivään mennessä. Tehtävät edellyttivät nyt hyökkäyksen jatkamista Lappeenrantaan ja Kymijoelle. Torjunta Tienhaarassa Ensimmäiset torjuntatoimenpiteet Kivisalmella käynnisti 20. Pr:n tykistökomentaja evl Arra. Hän sai pysäy-tettyä parisataa pääasiassa 20. Pr:n Viipurista pakenevaa miestä ja ryhmitti heidät puolustukseen Kivisalmen vesistölinjalle. Sitten hän riensi RsPsto 40:n tuliasemaan hakemaan lisää miehiä. Panssaridivisioonan RsPsto 14 oli alistettu klo 15 Arralle, joka määräsi sen ajamaan tuliasemaan Herttualaan. Yhden tykin Arra määräsi suora-ammunta-asemaan Kivisalmen sillan länsipuolelle. Johtajaksi tuli patterin päällikkö kapteeni Lauri Jäntti, joka saapui tykkeineen paikalle klo Lisäksi paikalle saatiin yksi rynnäkkötykki ja kolme psttykkiä. Jos venäläiset olisivat kyenneet jatkamaan hyökkäystä välittömästi Kivisalmen yli, hyökkäysurat olisivat olleet lähes avoinna Helsingin ja Lappeenrannan suuntiin. Nyt puolustus oli kuitenkin välttävästi järjestetty. Kun IV armeijakunnan johto sai tiedon tilanteesta, se hälytti heti 10. Divisioonan (komentajaksi vaihdettu eversti kai Savonjousi) Viipurin länsipuolella olevien siltojen puolustukseen. Divisioona oli taistellut aikaisemmin Valkeasaaressa, jossa venäläiset mursivat suomalaisten joukkojen puolustuksen. Uusi komentaja oli jo ryhtynyt oma-aloitteisesti toimiin. Jo klo 18 olivat ensimmäiset 10.D:n joukot varmistamassa Kivisalmella. Savonjousi sai tehtäväkseen ottaa lohkolla rintamavastuu ja puolustaa Tienhaaran niemeä, koota 20.Pr:n miehet ja ottaa prikaati johtoonsa. Eversti Kemppi vapautettiin myös tehtävästään ja komentajaksi määrättiin eversti Yrjö Sora. Aamusta alkaen venäläiset kuljettivat Viipuriin runsaasti tykistöä ja ylimenokalustoa. Hyökkäys salmen yli oli lähestymässä. Venäläiset pyrkivät suomalaisten selustayhteyksille Uuraan saariston suunnassa avatakseen hyökkäysurat Helsingin ja Lappeenrannan suuntiin. Joukkoja Karjalan kannaksella lisättiin koko ajan. Kenrm Sundmanin komentama 17. Divisioona oli siirretty Aunuksen kannakselta Karjalan kannakselle, jonne se saapui Sen ruotsinkielinen JR 61 sai käskyn marssia Juustilaan ja ryhmittyä siellä puolustukseen. Rykmentti sai jatkotehtävän marssia kiireesti rintamavastuuseen Tienhaaran niemelle Kivisillansalmen länsirannalle. Rykmentin komentajana oli everstiluutnantti Alpo Kullervo Marttinen. I Pataljoona vastasi Suomenvedenpohjan rautatiesillan välisestä lohkosta ja III Pataljoona puolusti rautatiesillan 17

18 Ykspäänjoen aluetta. II Pataljoona ryhmitettiin reserviksi Tienhaaran kylään. JR 61 vapautti samalla alueella olleet 10.D: n joukot. Taistelua tuki yhteensä neljä patteristoa, mm PsD: n RsPsto 14. Lisäksi naapuriyhtymät, 3.Pr ja Ratsuväkiprikaati kykenivät vahventamaan tulta vielä yhteensä viidellä patteristolla. Venäläiset aloittivat jo klo ylimenohyökkäyksen. Samassa paikassa olivat olleet maantie- ja rautatiesillat, jotka oli kuitenkin ehditty räjäyttää. Tulivalmistelun jälkeen komppania pyrki salmen yli veneillä ja kahlaten siltojen raunioiden kautta. Hyökkäys torjuttiin helposti. Venäläiset yrittivät uudelleen salmen yli klo 0.15 nyt pataljoonalla ja samasta paikasta. Hyökkäys torjuttiin voimakkaalla tulella. Puolustajalla oli nyt a-tarvikkeita. Aamuyö sujui kuitenkin rauhallisesti. Aamulla venäläinen tykistö aloitti kiivaan tulituksen, joka kiihtyi jatkuvaksi rumputuleksi. Pommitus-laivueet kaatoivat lastinsa JR 61:n niskaan. Kaikki puhelinlinjat katkesivat ja osa radioista tuhoutui. Oma tykistö keskitti tulensa Sorvaliin ja Linnansaareen, joihin parhaimmillaan ampui 11 patteristoa. Jo tässä vaiheessa vihollinen kärsi raskaita tappioita. Noin klo 08 vihollisen jalkaväki hyökkäsi kolmannen kerran salmen koko leveydeltä. Salmi oli täynnä veneitä ja lauttoja. Nyt tuli oli saatava siirretyksi salmeen. Kaikki puhelin-linjat olivat mykkiä, samoin pääosa radioista. Tukevaan tykistöön ei saatu heti yhteyttä. Joitakin sulkuja oli ammuttu sokkona siis ilman tulenjohtoa. II P:n komentaja kapt Rudolf Renvall sai kuitenkin komentopaikallaan olleella voimakkaalla B-radiolla yhteyden 17.D:n esikuntaan ja antoi käskyn Torjunta LINNA ja SOR- VALI, minun vastuullani, TULTA-TULTA-TULTA! Tilanne tuli divisioonan esikunnassa täysin selväksi ja tykistökomentaja ev Rauramo keskitti nopeasti kaiken tulen salmeen ja hyökkäyksen lähtörannalle. Veneitä ja lauttoja satoine venäläisineen tuhoutui salmeen ja vesi alkoi värjäytyä punaiseksi. Vain vajaa komppania pääsi yli ja sekin tuhottiin. Tykistö moukaroi edelleen Sorvalin kaupunginosassa ryhmittyneinä odottavia venäläisjoukkoja. Neljäs hyökkäys alkoi iltapäivällä rajun tulivalmistelun jälkeen, johon osallistui noin 80 pommikonetta. Ylimeno tapahtui taas samasta paikasta, mutta se torjuttiin heti alkuunsa. Tämä oli myös viimeinen yritys. Oman tykistön ohella saksalainen Lento-osasto Kuhlmey ja suomalainen Lentorykmentti 3 aiheuttivat vihol-liselle huomattavia tappioita. Venäläisiä kaatui tai haavoittui n 2000 miestä. Kenttätykistö ja kranaatinheitti-mistö ampuivat yhteensä n kranaattia. Ratkaisutaisteluiden jälkeen alueen puolustusta johtanut JR 61:n komentaja everstiluutnantti Alpo Marttinen soitti Päämajaan ja ilmoitti Mannerheimille, että venäläisten hyökkäykset oli torjuttu. Mannerheim ylensi Marttisen samalla Suomen nuorimmaksi everstiksi. Vasta aivan kesäkuun lopulla taistelut Tienhaaran niemellä laantuivat. JR 61:n tappiot kaatuneina ja haavoittuneina olivat n 400 miestä. Puna-armeija yritti seuraavaksi läpimurtoa Vuoksen yli Äyräpäässä, Tali-Ihantalassa ja Viipurinlahdella, mutta kaikissa suunnissa ylivoimaiset hyökkäykset kyettiin torjumaan. Tappiot olivat suomalaisille erittäin raskaat, mutta venäläisille moninkertaiset. Kriisistä toiseen - Talin-Ihantalan suurtaistelu Viipuri menetettiin kymmenen päivää puna-armeijan suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen, mutta kaikki hyökkäykset Viipurista länteen torjuttiin Tienhaaran niemellä. Samanaikaisesti 18 LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki taisteltiin myös jo Vuoksen rannalla Äyräpäässä, jossa hyökkääjälle aiheutettiin raskaat tappiot. Venäläisten tavoitteena oli 1940 Moskovan rauhan raja ja edelleen Kymijoki. Lappeenrannan valtauspäiväksi oli käsketty 28. kesäkuuta. Suomenlahden-Vuoksen välisellä rintamalla hyökkäsi nyt neljä armeijakuntaa ja kaksi oli reservinä. Yhteensä alueella oli ainakin 15 divisioonaa tukenaan runsaasti panssarivaunuja ja voimakas tykistö. Ylivoima oli siis murskaava. 15 km leveään painopistesuuntaan keskitettiin nyt 14 divisioonaa, joita tuki tykistöpatteristoa, 3-4 panssariprikaatia, rynnäkkötykkirykmenttejä ja satoja lentokoneita. Suomalaisten joukot ja suunnitelmat Viipurin koillispuolinen alue kuului IV AK:n vastuualueeseen. Talin suuntaa puolusti 18.D, jota johti kenrm Paavo Paalu. Divisioonaan kuului JR 48 (ev Väinö Forsberg), JR 6 (ev Reino Inkinen), 3. Pr (ev Lauri Haanterä), Panssaridivisioonan yksiköistä muodostettu TstOs Kiviperä (JP 5+ 1 psvk) ja ErP 28 (maj Eero Larinen). Raskaista tappioista johtuen vahvuudet olivat supistuneet jo puoleen. Taistelua tuki kuusi tykistöpatteristoa. IV AK:n reservinä oli kenrm Ruben Laguksen komentama PsD, jota valmistauduttiin käyttämään myös Portinhoikan suuntaan. PsD:n kalustona oli 60 vanhentunutta Vickers-vaunua, viisi raskasta T-34-sotasaalisvaunua ja 20 Sturm-rynnäkkätykkiä Saksasta. Divisioonalle alistettiin 23.kesäkuuta vajaavahvuinen saksalainen 303. Rynnäkkötykkiprikaati (26 rynnäkkötykkiä). Käyttökelpoisia vaunuja oli yhteensä noin 50. Talinmyllyn suunta oli JR 6:n vastuulla ja Talin-Portinhoikan suunnasta vastasi JR 48. Kesäkuun 25. päivänä Leitimojärven- Kärstilänjärven kannaksella oli puolustuksessa alistettu III/JR 13. Vastassa oli yhteensä 9 venäläispataljoonaa, jotka kuuluivat levänneeseen ja täydennettyyn 30. Kaartin Armeijakuntaan. Tämä oli tuttu jo Valkeasaaren läpimurrosta. Klo 07 alkoi tulivalmistelutalin-portinhoikan alueella jota seurasi klo 08 jalkaväen voimakas hyökkäys panssareiden tukemana. Tätä III/ JR 13 ei millään kyennyt torjumaan, vaan se jäi sananmukaisesti hyökkäyksen jalkoihin. Puoleenpäivään mennessä hyökkäys oli edennyt Konkkalanvuorille. Venäläispanssarit melkein Juustilaan Vihollisen 20 panssarivaunua pääsi etenemään puolustuksen läpi Portinhoikasta Juustilankankaalle sekä Ihantalan suuntaan. Forsbergin JR 48 oli vaarassa joutua saarroksiin. Juustilankankaan suunnalla I/PsPr:n (maj Heikki Mikkola) vaunut kohtasivat vihollispanssarit. Väijymällä tien mutkissa suomalaiset tuhosivat useita venäläisvaunuja ja saavuttivat Portinhoikan iltaan mennessä. Portinhoikassa saatiin sotasaaliiksi useita T-34-panssareita, joihin maalattiin nopeasti suomalaiset kansallisuustunnukset. Mikkolan pataljoona tuhosi 15 erilaista venäläisvaunua. Portinhoikan alueen vain kaksi pst-tykkiä käsittänyttä panssarintorjuntaa tehostettiin nyt panssarinyrkeillä varustetuin tuhoojapartioin. II/JR 6 oli puolustuksessa Kyöpelinvuorella ja sai tehtäväksi puhdistaa Portinhoikan risteyksen maaston. Luoteispuolen mäet vallattiin, mutta Portinhoikan risteys jäi venäläisille. Hyökkäyksen ollessa kesken II/JR 6 sai uuden tehtävän vastahyökkäyksestä yhdessä TstOs Kiviperän kanssa Nurmilammen Kuuselan tasalle, mutta tämä käsky tuli perille vasta illalla. JR 48:n komentaja pyysi kenrm Paalulta lupaa vetäytyä, mutta tämä kielsi viitaten tulossa olevaan PsD:n vastahyökkäykseen.

19 PsD alistettiin kenrm Paalulle klo 14. Kiellosta huolimatta JR 48 vetäytyi asemistaan ev Forsbergin käskystä klo 17 Yliveden suuntaan. Rykmentin huoltoyhteydet olivat katkenneet, a- tarvikkeet olivat vähissä ja lähinnä Kärstilänjärveä olleen II/ JR 48:n puolustus oli murtunut. Vetäytyminen viivästytti PsD:n vastahyökkäystä. Murokallion alueella Talista tulleet venäläiset panssarit yllättivät suomalaiset rynnäkkötykit, jotka vetäytyivät venäläisten vaunujen keskellä Portinhoikasta Ihantalan suuntaan. Venäläispanssarit torjuttiin Ihantalan eteläpuolella Vakkilaan menevän tien risteyksessä. Hyökkäys Leitimojärven molemmin puolin Portinhoikan taistelujen kanssa samanaikaisesti alkoi venäläisten toinen pääisku Leitimonjärven itäpuolelle, jossa puolustivat ErP 28 ja sen takana III/JR 48. Molempien puolustus murtui ja niiden oli irtauduttava ylivoiman edessä. Puolustajan kiivaasta sulkutulesta huolimatta venäläiset jatkoivat hyökkäystä aina Koulusuolle asti. Kahdella pataljoonalla yritettiin vastahyökkäystä Talinmyllyn suuntaan, mutta ylivoima oli liian suuri. Tilanteeseen ei saatu muutosta vaikka vastahyökkäykseen suunnattiin vielä kaksi pataljoonaa lisää. Koulusuon ja Leitimojärven välinen alue oli tyhjä, jonka myös venäläiset huomasivat ja suuntasivat nopeasti voimia idästä Murokallion ja Portinhoikka-Ihantala-tien suuntaan. TstOs Kiviperän vastahyökkäys ei tuottanut tulosta. Nyt Murokalliolle jäi aukko, jonne venäläiset hyökkäsivät heti. Alkoi olla selvää, että pienillä voimilla ei saada aikaan tulosta. Samana päivänä klo kenrl Laatikainen antoi käskyn vastahyök-käyksestä PsD:lle ja alueella taistelleelle 18.D:lle, joiden tuli sopia yhteistoiminnasta keskenään. Jääskeen juuri tullut 6. D (kenrm Einar Vihma) sai tehtäväksi valmistautua hyökkäämään Portinhoikan suuntaan. Muodostettiin TstOs Puroma (ev Albert Puroma, JPr:n komentaja PsD:ssa), johon kuului JPr, TstOs Kiviperä ja yksi vaunupataljoona. Tehtävänä oli hyökätä Juustilan-Portinhoikan-Talin suunnassa ja ottaa entinen pääpuolustuslinja Talin tasalla haltuun. PsD:n vastahyökkäys alkoi klo iltapäivällä ja siihen liittyi idästä ja koillisesta 18.D:n reservien hyökkäys Talinmyllyn alueelle. Puroman jääkäripataljoonat saavuttivat illalla Kyöpelinvuoren tasan ja jatkotehtävät annettiin: JP 3 (maj Jouko Hynninen) hyökkää Portinhoikan kautta oman etulinjan läpi tavoitteena Talin purolinja. Perässä tulee JP 2 (maj Erkki Kaukolahti) ja hyökkää Repolan suuntaan. JP 4 ja JP 5 ( TstOs Kiviperä) kootaan reserviksi Portinhoikan maastoon. JP 3 hyökkäsi Konkkalanvuorten suunnassa ja sille alistetut rynnäkkötykit etenivät tien suunnassa, missä hyökkäys kuitenkin pysähtyi noin puolen km:n jälkeen. Pataljoona vedettiin yöllä takaisin klo 12 alkoi JP 2:n hyökkäys Murokalliolta tavoitteena Leitimojärven itäpää. Hyökkäys kuitenkin pysähtyi ylivoiman edessä. JP 4 (maj E Leppänen) sitoutui PsD:n vasemman sivustan suojaamiseen ja samoin JP 5 oli sitoutunut pohjoiseen. Samaan aikaan etelässä 3. Pr joutui voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi ja vetäytyi taistellen Ventelänselän suuntaan. 3. Pr ryhmittyi puolustukseen uudelleen ja piti asemansa sodan loppuun saakka. Suomalaisten kannalta ensimmäinen taisteluvuorokausi oli murheellinen: VKT-asema oli revennyt Leitimojärven molemmin puolin, vihollisella oli musertava ylivoima: suoraan edessä oli ainakin neljä vihollisdivisioonaa, Leitimojärven pohjoispuolelle oli muodostumassa suuri pussi, jossa oli vahvat vihollisvoimat, mutta pussin suuta ei saatu suljetuksi LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki koska voimat eivät riittäneet. Uusi yritys saada venäläiset mottiin klo kenrm Lagus sai IV AKE :lta kesken taistelujen uuden tehtävän, jonka mukaan PsD yhdessä 18.D:n kanssa valtaa Konkkalanvuoret - Murokallion tasan, jonka 18. D sitten miehittää. Leitimojärven pohjoispuolitse oli hyökättävä, palautettava pääpuolustuslinja ja tuhottava pohjoiseen murtautunut vihollinen: yhteensä noin neljä venäläisdivisioonaa. Tämä osoittaa, että IV AKE:lla ei ollut oikeaa käsitystä tilanteesta eikä siitä, että 18.D:n joukot olivat taistelussa eri suunnissa. Tehtävän saatuaan Lagus neuvotteli Puroman, Paalun ja muiden komentajien kanssa Alahovin perunakellarissa, soitti heti IV AKE:aan ja ilmoitti että tässä taistelussa johtosuhteet on jätetty liian epäselviksi. On liian monta käskijää. Kenrl Laatikainen vastasi heti: PsD asettuu puolustukseen Leitimojärven länsi- ja pohjoispuolelle sekä Konkkalanvuorten itäreunaan. 18.D:n joukot ja osia idempänä taistelleesta 4.D: sta alistetaan Lagukselle. Paalu arvosteli ankarasti ratkaisua ja kirjoitti jo eroanomuksensakin, mutta Laatikainen vapautti Paalun komentajatehtävästä ja määräsi tilalle eversti Gustav Snellmanin. Syynä vaihtoon oli Leitimojärven alueen sotatoimien epäonnistuminen, koska pääpuolustuslinja ei pitänyt. Tehtävä piti toteuttaa seuraavasti: JP 4 ryhmittyy Konkkalanvuorille ja JP 5 Murokalliolle puolustus siis Taliin johtavan tien molemmin puolin, JP 2:n pitää Aniskalan ja JP 3 otetaan reserviksi. Tukena on 10 patteriston tuli. Venäläiset hyökkäsivät kuitenkin iltapäivällä pohjoisesta Murokalliolle pakottaen JP 5:n vetäytymään Hiihkallion maastoon. JP 2 jäi Aniskalaan saarretuksi. Nyt JP 3 sai vastahyökkäystehtävän Murokalliolle ja se onnistui. JP 2 sai radiolla käskyn murtautua saarroksista länteen ja sekin onnistui. Illalla venäläiset katkaisivat Portinhoikasta Ihantalaan johtavan tien Vakkilan risteyksessä, mutta heidät lyötiin heti sieltä pois saapui Itä-Karjalasta kenrm Kaarlo Heiskasen 11.D, johon kuuluivat JR 30 (evl Eino Polón) ja JR 50 (ev Martti Aho). Rintamavastuu Leitimojärven ja Suomenvedenpohjan alueella siirrettiin nyt Heiskaselle. Heiskasen tuli irrottaa PsD: n jääkäripataljoonat. Näiden vahvuudet olivat enää keskimäärin 250 miestä. Vaihto onnistui. Talinmyllyn suunta Leitimojärven pohjopispuolella jäi edelleen PsD:n vastuulle. Nyt suunniteltiin vastahyökkäystä kaikilla irti saatavilla voimilla pussin suun sulkemiseksi ja venäläisten yhteyksien katkaisemiseksi tavoitteena VKT-aseman alkuperäisen pääpuolustuslinjan palauttaminen. Operaatiota johtamaan määrättiin taas kenrm Lagus. Hyökkäys alkoi iltapäivällä. Ihantalan suunnasta hyökkäsivät JR 48:n osat runkona Os Forsberg, lännestä Leitimojärven pohjoisreunalla Os Puroma neljällä jääkäripataljoonalla ja koillisesta Os Björkman (ev Björkman, alun perin PsPr:n komentaja) neljällä pitkään taistelleella pataljoonalla. Menestyksellä alkaneen hyökkäyksen voima ei vieläkään riittänyt pussin suun sulkemiseen. Lähimmillään suomalaiset olivat vain runsaan kilometrin päässä toisistaan. Yritys keskeytettiin aamupäivällä aamulla venäläiset mursivat JR 50:n puolustuksen etelästä Kärstilänjärven kapeikon kautta suunnatulla hyökkäyksellä. Vastahyökkäyksellä venäläiset työnnettiin Hepolammen tasalle. JR 50 menetti ensimmäisen vrk:n aikana noin 500 sotilastaan. Pohjoisessa tilanne oli vakava: venäläiset tunkeutuivat Koulusuon pohjoispuolella Ihantalaan johtavan tien yli kohti Vakkilaa ja Ihantalaa. Sadan miehen 19

20 LC Orimattila/Viljamaan 40-vuotishistoriikki pataljoonilla ei kyetty torjuntaan. Kenrm Einar Vihman 6.D: n JR 12 (ev Yrjö Hanste) puhdisti Vakkilan ja työnsi venäläiset Kriisi jatkuu Ihantalassa takaisin. Muutaman tunnin viivästyminen olisi todennäköisesti aiheuttanut Ihantalan menetyksen ja venäläiset olisivat voineet Ihantalaa puolusti kenrm Einar Vihman 6.D. Divisioonan heti jatkaa hyökkäystä Imatran suuntaan. 6 km leveä lohko oli jaettu kahtia. idempänä oli ev Hansten Kenrl Laatikainen muodosti kaksi taisteluosastoa: Ryhmä komentama Os Hanste (runkona JR 12), joka vastasi Ihantalan Lagus (Jpr, PsPr, vajaa JR 30 ja I/JR 50) tehtävänä hyökätä lohkosta: idässä Ämmävuorella III/JR 12 (evl Aarne Airimo), Leitimojärven itäpäähän vanhalle pääpuolustuslinjalle. tienristeyksen alueella II/JR12 (maj Torsten von Essen), Ryhmä Vihma (JR 12, osia 6.D:sta, JR 6, III/JR 48, II/JR 13, hautausmaan länsipuolella ErP 16 (evl Väinö Karanko) ja RajaJP 2, osia PsPr:sta, 303. RynnTkiPr) tehtävänä hyökätä oikealla Pyöräkankaalla I/JR 12 (maj Antti Suurkari). Airimon Ihantalan-järven eteläpuolitse Talinmyllyn suuntaan ja tuhota III/JR 12 oli koottu vapaaehtoisista rangaistusvangeista, joista suomalaisten asemiin murtautunut vihollinen. Molempia tuki yli 100 miestä ehti karata ennen taistelujen alkamista. kuusi kenttätykistöpatteristoa. Illan ja yön kestänyt hyökkäys kilpistyi venäläisten vastatoimenpiteisiin. Lännempänä olevasta Harjulan lohkosta vastasi ev Eero Laaksosen komentama Os Laaksonen, johon kuului osia JR Päätös oikaista rintamalinjaa Kannaksen joukkojen komentaja kenrl Karl Lennart Oesch päätti klo keskeyttää hyökkäyksen ja oikaista rintamalinja Suomenvedenpohjasta Ihantalaan. Tähän ratkaisuun johtivat vihollisen liian suuri ylivoima, omat raskaat tappiot ja pitkäksi venynyt etulinja. Päämääränä oli irrottaa PsD, 18.D ja 11.D reserviin. Venäläiset valtasivat samoihin aikoihin Portinhoikan. Ihantalanjärven suunnalla venäläiset tunkeutuivat kärjellä Os Björkmanin puolustuksen läpi järven itäpuolelle. Viimeisiä suomalaisia puolustajia saateltiin Konkkalanvuorilta, Murokalliolta ja Portinhoikasta venäläistykistöllä. Joukkojen siirtäminen ja rintaman oikaisu onnistui vaikka kaikki joukokt eivät heti käskyjä saaneetkaan. Mm JR 30 hyökkäsi vetäytymiskäskystä tietämättömänä Aniskalassa. Ev Polónin rykmentti menetti kolmessa päivässä yli 550 miestä, koko kuormastonsa ja suurimman osan raskaista aseistaan. Myös karkureita oli runsaasti. Joukot olivat kutistuneet pataljoonista komppanian suuruisiksi ja komppanioista joukkueen vahvuisiksi. Tuona päivänä suomalaisia Tilanne Ihantalassa Suomalaiset yrittivät motittaa kartan oikeassa reunassa taisteli n miestä ja näkyvät venäläisdivisioonat, mutta voima loppui kesken. Kenrl Oesch määräsi rintamalinjan venäläisiä oikaistavaksi pohjoiseen Ihantalanjärven Pyöräkankaan tasalle. (Kartta: Matti Koskimaa) Kesäkuun viimeisenä päivänä joukot ryhmittyivät uuteen puolustusasemaan, jota vastaan venäläiset heti hyökkäsivät. Nämä hyökkäykset torjuttiin. Alkoi taistelu Ihantalan ja alueen 35:sta ja JR 48:sta sekä yksi pataljoona JR 30:sta. Osastojen välirajana oli Kilpeenjoki. omistuksesta. 6.D:aa oli vahvennettu saksalaisella 303. Rynnäkkötykkiprikaatilla 20

21 ja yhdellä pst-tykkikomppanialla. Tukena oli seitsämän patteristoa ja yksi järeä patteri. Ihantalassa ei ollut linnoitteita eikä muitakaan valmisteluja ennätetty etukäteen tehdä. Kaikki taistelu-kestävyyttä parantavat toimenpiteet oli tehtävä taistelujen jo alettua. Venäläisten hyökkäystehtävän suoritus oli edelleen kesken. 21. Armeijan kärkenä hyökkäävä 30. Kaartin Armeijakunta sai käskyn Kilpeenjoen kylän valtaamisesta. Sieltä avautuisi pääsy Imatralle sekä Antrean kautta Vuosalmella taistelevien suoma-laisten selustaan. Suomalaisia vastassa oli ainakin kaksi neuvostodivisioonaa ja kaksi panssarirykmenttiä illalla klo 18 aikaan Kokkomäessä todettiin venäläisiä panssarivaunuja. Klo 19 noin 70 maataistelu-konetta hyökkäsi suomalaisasemia vastaan. Tätä seurasi ankara tulivalmistelu ja klo 20 panssarivaunut ajoivat jonossa kohti Ihantalaa. Suomalainen tykistö nyt 14 patteristoa avasi tulen ja vaunut levittäytyivät. Neljä vaunua pääsi kirkonmäelle, jonne ne tuhottiin. Loput vetäytyivät, mutta venäläistykistö ampui nyt alueelle ankaran keskityksen. Pekarinoja kanalisoi ja radiotoedustelu toimii Päivä oli suomalaisille menestyksellinen, venäläiset torjuttiin Ihantalassa kaikilla suunnilla. Seuraava yö käytettiin etulinjassa taistelleiden joukkojen huoltoon ja vaihtoon aamupäivällä siepattiin taas radiosanoma, jonka mukaan illalla toteutetaan aikaisempaa voimakkaampi nyökkäys. Tätä tietoa tuki loikanneelta venäläisvääpeliltä saatu kuulustelutieto. Illalla klo 22 jälkeen todettu venäläisten liikehtiminen koko 6.D: n alueen leveydellä aiheutti tykistön torjuntatulen aamulla suomalainen tykistö aloitti ennakoivasti torjuntatulen. Tällöin 18 patteristoa tulitti 20 minuutin ajan aloittaen samanaikaisesti tulen venäläistykistön tuliasemiin, komentopaikoille ja jalkaväen ryhmitysalueille. Sitten suomalaiset ja saksalaiset pommikoneet iskivät samoille alueille. Tästä huolimatta venäläiset hyökkäsivät Ihantalan - Pyöräkankaan alueella. Kaikki hyökkäykset torjuttiin. iltapäivänä venäläiset hyökkäsivät iskuosastona Pyöräkankaalle, jonka ottivat haltuunsa. Vastahyökkäys alkoi 7. heinäkuuta klo 02. I/JR 12 rajoitti murtoa ja kahdella pataljoonalla hyökättiin 13 patteriston tukemana. Hyökkäys päättyi menestyksekkäästi aamuun mennessä. Kaatuneita venäläisiä haudattiin yli 200. Venäläiset jatkoivat hyökkäyksiään kahden päivän ajan. Kaikki torjuttiin klo venäläiset ryhmittivät 40 vaunua Kokkomäen edustalle. Suomalaistykistö avasi tulen ja saksalaisen lentoosasto Kuhlmeyn syöksypommittajat saivat ankarasta ilmatorjuntatulesta huolimatta runsaasti tuhoa aikaan. Hyökkäys tyrehtyi ennen varsinaista alkamistaan. Aamulla klo 06 tuli 13 vaunua yli Pekarinojan sillan ja hyökkäsi kirkonmäelle, jonka venäläiset saivatkin hetkeksi haltuunsa. Puolustajan tykistö tuhosi taaemmat vaunut. Yksi raskas kranaatti osui siltaan, jota ei ollut räjäytetty. Silta hajosi eivätkä yli tulleet vaunut päässeet takaisin. Vaunut jäivät lähitorjunnan saaliiksi. Tilanne rauhoittui toviksi. Illalla klo venäläisten tykistö ampui taas kiivaasti ja jalkaväkeä tuli Pekarinojan penkalle asti tulittamaan suomalaisia. Tuntia myöhemmin alkoi jalkaväen hyökkäys useana aaltona tapahtuvina rynnäköinä, mutta yritykset torjuttiin konetuliasein ja käsikranaatein. Suomalaisilla univelka oli valtava, yöt olivat kylmiä, huolto toimi vajaasti ja kaikkialla oli pölyä ja likaa. Venäläistykistö ampui koko ajan aamulla venäläiset koneet iskivät Immolaan, mistä toimi lento-osasto Kuhlmey aiheuttaen sille raskaat tappiot. Osasto pystyi kuitenkin jatkamaan toimintaansa. Suomalainen radiotiedustelu sai selville, että seuraavana aamuna klo 04 alkaa hyvin valmisteltu laaja hyökkäys. Torjunnan valmistelut käynnistyivät heti venäläiset ampuivat suojasavutuksen, jonka sekaan suomalainen tykistö ampui häirintää. Lento-osasto Kuhlmey ja suomalainen Lentorykmentti 4 hyökkäsivät lähes 80 pommikoneella vihollisryhmitystä vastaan ja sen jälkeen yli 10 patteristoa aloitti kiivaan torjuntatulen. Hyökkäys tyrehtyi alkuunsa. Samana päivänä klo 06 noin 200 pommikonetta pehmitti suomalaisten asemia. Pommimatot putosivat kuitenkin siten että etulinja jäi suureksi osaksi niiden väliin. Maa huojui, ilma oli täynnä sirpaleita ja ilman-paine iski kaikkialle. Pommikoneita seurasi 70 maataistelukonetta tulittaen etulinjaa. Pommitusta seurasi valtava tykistökeskitys koko divisioonan alueelle. Jalkaväki hyökkäsi kahden rykmentin voimin peräkkäisinä aaltoina von Essenin pataljoonaa vastaan, mutta viimeisetkin torjuttiin aivan etulinjan eteen. Pyöräkankaalla eräs I/JR 12:n joukkue vetäytyi noin kilometrin pohjoiseen Löppösenmäkeen. Venäläiset ottivat asemat heti haltuunsa. Kolmella pataljoonalla eri suunnista tehty vastahyökkäys palautti asemat suomalaisten haltuun. Vanhatorpan alueelle haudattiin kaatuneina 400 venäläissotilasta. Tilanne rauhoittuu Armeijakenraali Govorov sai puolustuskäskyn 14. heinäkuuta, jolloin taistelut muuttuivat asemasodaksi. 6.D menetti n 2600 miestä, heidän joukossaan kaatuneina kenrm Einar Vihma ja evl Aarne Airimo. Kaikkiaan suomalaiset menettivät Talin- Ihantalan taisteluissa kaatuneina ja haavoittuneina lähes 8500 sotilasta. Venäläisten vastaava luku on Tykistön osuus oli merkittävin näissä suurtaisteluissa. Kesäkuussa suomalainen tykistö ampui ja venäläinen kranaattia. Suomalaiset ja saksalaiset pudottivat noin 780 tonnia pommeja ja konetappiot olivat 50 konetta. Venäläisten konetappiot arvioidaan 300 koneeksi. Panssarivaunuja tuhottiin tai saatiin sotasaaliiksi 125. Vuosalmella eversti Adolf Ehrnrothin komentama JR 7 ja Laguksen PsD torjuivat venäläisten hyökkäykset. Suomalaiset rannikkojoukot ja saksalainen kenrm Hans Breusigin Greifdivisioona estivät venäläisten maihinnousun Viipurinlahden luoteisrannalle ja samalla pääsyn Säkkijärvelle. Talin Ihantalan taistelu kuitenkin sinetöi lopullisesti suomalaisten torjuntavoiton ylivoimaisesta hyök-kääjästä. Venäläiset aloittivatkin joukkojen siirrot Viroon ja edelleen Keski-Euroopan suuntaan, missä ratkaistiin nyt Saksan kohtalo. Lopuksi Jos taistelun tauottua vastapuolta on estetty pääsemästä niihin tavoitteisiin, jotka se on itselleen asettanut Lappeenrantaan ja Kymijoelle - vieläpä julistaen ne joukoilleen - on strategisen puolustuksen kannalta päädytty voittajiksi. Taistelukenttä oli puolustajan hallussa huolimatta siitä, että puna-armeijaa ei pysäytetty Kannaksella Vammelsuu-Taipale-asemassakaan. Suomen armeijalla oli ollut strategisen puolustuksen kannalta monia heikkouksia: kesäkuussa -44 suurtaistelujen alkaessa puolustuksella ei ollut selvää painopistettä: toukokuun lopulla Kannaksella oli vain noin suomalaista sotilasta sekä kolmannes kenttätykistöstä joukkojen panssarintorjunta ei vastannut enää vaatimuksia ilmassa oltiin kalustollisesti täysin alivoimaisia, 21

22 modernia kalustoa oli kolme hävittäjälaivuetta ja yksi pommituslaivue asemasotavaiheen aikana tuhansia miehiä oli kotiutettu joukot oli Kannaksella ryhmitetty sellaiseen pääasemaan, josta jo etukäteen tiedettiin, että se ei tule suurhyökkäystä kestämään kaikkia saatuja tiedustelutietoja ei osattu käyttää hyväksi eikä tehtyihin havaintoihin suhtauduttu riittävällä vakavuudella ylemmissäkään johtoportaissa Karjalan kannaksen pääasemassa ei ollut syvyyttä useita peräkkäisiä puolustuslinjoja, ei ollut suojaavia miinakenttiä eikä esteitä, koska maastosta johtuen niiden rakentaminen ei ollut mahdollista. Asemat kaivettiin siihen, mihin hyökkäys pysäytettiin 1941 lopulla. Luotettiin liikaa torjuntamahdollisuuksiin Vammelsuu Taipale-linjalla. Harhakuvitelmat karisivat kylläkin nopeasti kesäkuussa Valkeasaaren alueen puolustajia oli miestä ja 100 tykkiä, joita vastaan hyökkäsi kolme armeija- kuntaa, yhteensä yhdeksän divisioonaa, noin miestä tukenaan 3000 putkea kenttätykistöä, 400 panssarivaunua sekä yksi ilmaarmeija. Tässä noudatettiin Neuvostoliiton ja myöhemmin Varsovan liiton armeijoille perinteistä murron kaavaa, mikä tuotti yleensä tuloksen, mutta tappiot olivat myös suuret. Ratkaisun avain oli joukkojen, panssarivaunujen ja tykistön tulen voimakas keskittäminen. Kesä-heinäkuun vaihteessa suomalaisten puolustus oli Kannaksella vahvistunut mieheen, joista IV AK:ssa Ihantalan suunnalla , kenttätykistöstä Kannaksella oli nyt yli puolet: 58 patteristoa. IV AK:n divisioonissa oli 19 patteristoa. Ampumamenetelmistä johtuen suomalaisen tykistön teho oli moninkertainen venäläiseen verrattuna. Panssarintorjunta oli aivan toisella tasolla kuin kolme viikkoa aikaisemmin. Valkeasaaressa JR 1:llä oli ryhmityksessään kaksi pst-tykkiä. Kesäkuun 9. päivänä rykmentti sai lisäksi uusia saksalaisia aseita, mutta vain muutamia. VKTlinjalla taisteltaessa puolustusta tukivat suomalainen Panssaridivisioona ja saksalainen 303. Rynnäkkötykkiprikaati. Ensin mainitun keskeisen kaluston muodostivat muutama sotasaalisvaunu tyyppiä T-34 ja runsaat 20 saksalaista Sturmrynnäkkötykkiä. Muu kalusto oli pääosin vanhentunutta. Saksalainen prikaati oli todellisuudessa reilun pataljoonan vahvuinen, tosin modernilla kalustolla varustettu. Joukoille oli nyt saatu uudet tehokkaat lähitorjunta-aseet panssarinyrkki ja panssarikauhu, mikä johti Ihantalassa panssarihautausmaan syntyyn. Venäläisten vaunujen taktiikka muuttui häikäilemättömästä syvälle puolustajan ryhmitykseen suuntautuvasta vaunujen käytöstä varovaisiksi tulitukiammunnoiksi. Suomalaisten ja saksalaisten ilmavoimien toiminta aktivoitui mm lento-osasto Kuhlmeyn myötä. Kenraali Rybaltshenkon ilma-armeijan oli yritettävä 22 tuhota suomalaiset ja saksalaiset koneet kentille Lappeenrannassa ja Immolassa. Saksasta saadut yli 80 Messerschmitt-hävittäjää tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Kun kaikista venäläisten lennoista yli 80 % oli maavoimien taistelun tukemista, Suomen ilmavoimien vahventaminen tuntui heti VKT-linjan torjuntataisteluissa. Lentoosasto Kuhlmeyn syöksypommittajat pudottivat Tali-Ihantalan 765 tonnin kokonaismäärästä yli 60 % venäläismaaleihin. Suomalaisten korkeatasoiselle radiotiedustelulle on annettava erityinen tunnustus. Kun suurhyökkäyksen alettua radiohiljaisuus lopetettiin, suomalaiset saivat pian selville neuvostojoukkojen yhtymät, niiden vahvuudet, pienemmät joukkomuodostelmat ja niiden suunnitelmat. Kannaksen joukkojen komentaja kenrl Lennart Oesch sai arvokkaita tietoja venäläisten toiminnasta ja tavoitteista. Monet tykistön vastavalmistelut ja ilmapommitukset suunnattiin kohteisiinsa radíotiedustelutietojen perusteella. Suomalaisten operatiivinen johto sai tietoonsa samat käskyt lähes samaan aikaan kuin venäläisten vastaavat komentajat Stalin kohotti yya-sopimuksen allekirjoitustilaisuuden päivällisellä Kremlissä maljan Suomen armeijalle sanoen: - Vaikka en ole varsinainen sotilas, voin sanoa, että meidät sotilaat rauhan aikana helposti unohdetaan. Mutta sodan aikana kaikki riippuu meistä. Sellaista maata, jolla on huono armeija, ei kunnioita kukaan, mutta sellaista maata, jolla on hyvä armeija, kunnioittavat kaikki. Kohotan maljani Suomen armeijalle ja sen täällä oleville edustajille. Martti Näräkkä Kuva: Ari Rapo

23 Myytävänä muodollisesti päteviä ja kaikin puolin muutenkin hyviä linnunpönttöjä ja ruokinta-automaatteja Hanki laadukas, käsityönä kotimaisesta kierrätysmateriaalista valmistettu LC Orimattila/Viljamaa-linnunpönttö tai ruokinta-automaatti. Paitsi että voit iloita korkeatasoisesta ja tyylikkäästä linnunpöntöstä, voit olla hyvillä mielin sijoittamiesi rahojen käyttötarkoituksesta: tuet samalla paikallista nuoriso-, kulttuuri- ja vanhustyötä. Kaikki lautamateriaali on kerätty talkoilla (ladonpurkutalkoot) ja linnunpöntöt on tehty talkootyönä. Kaikki varat sijoitetaan lyhentämättömänä merkittäviin ja hyvää tekeviin tarkoituksiin. Linnunpönttöjen arkkitehtinä on toiminut teollinen muotoilija, taiteilija Paavo Palokangas, sama mies joka on suunnitellut Orimattilan tunnetuimman taideteoksen Liehuvan harjan. Niiden kokoamiseen ovat osallistuneet kaikki klubimme jäsenet. Voimme tarvittaessa toteuttaa tilaustyönä myös muita töitä uusiolaudasta, esimerkiksi tyylikkäitä taideteosten kehyksiä tai baarirekvisiittaa. Annamme näistä halutessasi erillisen tarjouksen. Pöntöt on suunniteltu siten, että ne istuvat huomaamattomasti maisemaan, kestävät säiden vaihtelut ja että vuosihuolto on helppo tehdä (alapohja ei ole kiinteä). Toivotamme linnunpönttömme uusille loppukäyttäjille viihtyisää asumista! Tilaukset WWW-sivuiltamme tai sähköpostiosoitteesta 23

24 Palvelu jatkuu... 24