1 Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit

Transkriptio

1 1 Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit Valintakoemateriaali 2018 Tekijät Ajanki, Rigina (toimitus ja taitto) Ehala, Martin Forsberg, Ulla-Maija Grünthal, Riho Hamari, Arja Jedygarova, Svetlana Junttila, Santeri Kovács, Magdolna Olesk, Sirje Pasanen, Annika Praakli, Kristiina Puura, Ulriikka Tánczos, Outi Vecsernyés, Ildikó Tervetuloa lukemaan johdantomateriaalia suomalaisugrilaisiin kieliin ja kulttuureihin! Materiaali koostuu 35 sivusta. Sivut toimivat itsenäisinä tietopaketteina, mutta muodostavat myös kokonaisuuden, joka kannattaa lukea numerojärjestyksessä. Joukossa on linkkejä, joita seuraamalla saat lisätietoa ja voit myös esim. kuunnella kielinäytteitä. Linkkien seuraaminen ei ole pakollinen osa valintakokeeseen valmistautumista. Balatonjärvi Unkarissa. Kuva Frida Cziczer. Inarijärvi. Kuva Markus Juutinen. SISÄLLYS 1. Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit - valintakoemateriaali 2. Suomalais-ugrilaiset eli uralilaiset kielet ja niiden puhuma-alueet 3. Elinvoimaisia ja uhanalaisia kieliä 4. Inarinsaamen uusi alku 5. Miten kieli muuttuu? 6. Morfologinen typologia 7. Palikkatesti 8. Mordvalaiskielet suomalais-ugrilaisten kielten joukossa 9. Mordvalaiskielet kielitypologin aarreaitta 10. Miten määräisyyttä merkitään kielitypologinen näkökulma 11. Määräisyys ersässä ja mokšassa 12. Kielellisiä näkymiä Itämeren alueella 13. Inkerinmaa monikielisestä yksikieliseksi 14. Miksi vatjan kieli on ainutlaatuinen 15. Suomalais-ugrilainen mediamaailma 16. Vähemmistöt enemmistömediassa 17. Pikkuisen vepsän kirjakielen hallitsee vain harva 18. Identiteetti, kansallisuus ja kieli 19. Kuka on udmurtti? 20.Mistä sanat tulevat? 21. Etymologian peruskriteerit 22. Omaperäiset perussanat vanhimmassa kantakielessä 23. Balttilaislainat itämerensuomessa 24. Kolme ikkunaa Viron historiaan 25. Kolme kirjailijaa virolais-suomalaista kirjallisuushistoriaa 26. Viron kieli 27. Viro ja suomi rinnakkain 28. Unkari lännen ja idän välissä luvun historian käännekohtia Unkarissa Neljä ikkunaa Unkarin kirjallisuuteen 32. Unkarin ja suomen yhteistä sanastoa 33. Unkarin ja suomen yhtäläisyyksiä 34. Unkarin ja suomen eroja 35. Lähteet

2 2 Suomalais-ugrilaiset eli uralilaiset kielet ja niiden puhuma-alueet Udmurtteja. Kuva Svetlana Jedygarova. Suomalais-ugrilaisesta kielikunnasta käytetään myös nimitystä uralilainen kielikunta. Yllä olevasta kartasta näet perheeseen kuuluvat kielet ja niiden puhuma-alueet. Mistä tietää, mitkä kielet ovat suomalaisugrilaisia? Nykykäsityksemme perustuu historiallis-vertailevan kielitieteen metodien avulla todettuun kielisukulaisuuteen. Nykyisin puhutuille suomalais-ugrilaisille kielille voidaan rakentaa yhteinen, tuhansia vuosia sitten puhuttu kantakielimuoto, suomalais-ugrilainen kantakieli. Tässä materiaalissa pääset tutustumaan esim. ikivanhaan jaettuun sanastoon ja kielten rakenteiden yhtäläisyyksiin. Mitä tarkoittaa * sanan edessä? Muodoista ja sanoista, jotka on voitu päätellä dokumentoitujen kielenainesten pohjalta, käytetään nimitystä rekonstruktio eli uudelleen rakennettu muoto tai sana. Sen merkkinä on sanan edessä esiintyvä asteriski, *. Esimerkiksi suomen sanan kyy vastineita löytyy useista sukukielistä, ja suomalais-ugrilaiseen kantakieleen sille voidaan rekonstruoida muoto *küji (rekonstruktioissa käytetään y-kirjaimen sijaan kirjainta ü). /hyy/skv/ alkukoti/ak9kartta.pdf Lue lisää kantakielestä ja rekonstruktioista Kantauralin peruskurssi löytyy Jaakko Häkkisen websivuilta: Kantauralia ulkomaaneläville

3 Yllä: Pohjoissaamelaisia Tromssassa Norjan kansallispäivänä. Kuva Ilona Rauhala. Alla: Saamenmaata. Kuva Markus Juutinen. 3 Elinvoimaisia ja uhanalaisia kieliä Annika Pasanen Suomalais-ugrilaisia kieliä puhutaan Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Latviassa, Unkarissa ja sen naapurimaissa. Suurimmalle osalle kielikunnan kielistä kotivaltio on Venäjä. Suomessa on suomen kielen lisäksi puhuttu iät ja ajat neljää uralilaista kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea, koltansaamea ja karjalaa. Suomalais-ugrilaisia kieliä on noin kolmestakymmenestä reiluun neljäänkymmeneen riippuen siitä, mihin vedetään kielen ja murteen raja. Yleensä puhutaan esim. hantin kielestä ja sen itä-, länsi- ja pohjoismurteista. Näiden murteiden välinen ymmärrettävyys on kuitenkin huomattavasti heikompaa kuin vaikkapa ruotsin ja tanskan välillä tai suomen ja karjalan kielen välillä, joten yhtä hyvin voisi puhua erillisistä hantilaiskielistä. Kahden puolen Tornionjokea puhuttua kielimuotoa taas pidetään Suomen puolella suomen peräpohjalaismurteena ja Ruotsin puolella meänkielenä. Kielen ja murteen rajanvetoon vaikuttavat myös politiikka, identiteetti, kulttuuri ja kielenpuhujien pyrkimykset. Uhanalaiset uralilaiset UNESCO:n atlaksessa kaikki uralilaisen kielikunnan kielet lukuunottamatta suomea, viroa ja unkaria määritellään uhanalaisiksi. Toisinaan esitetään, että kielten sammuminen olisi jonkinlainen luonnollinen prosessi, osa evoluutiota. Samalla logiikalla voi väittää, että isomman väkivalta pienempää kohtaan tai ihmisen harjoittama luonnon tuhoaminen ovat luonnonlaki. Kielenvaihto johtuu ihmisen toiminnasta, ja ihmisen toiminnalla vähemmistökielien elinvoimaisuutta voi myös lisätä. Kielen elinvoimaisuus koostuu monesta eri tekijästä. Merkittävin yksittäinen kysymys on se, omaksuvatko kieliyhteisön lapset kieltä vai eivät. Tämän seikan valossa Venäjän uralilaiset vähemmistökielet voi ryhmitellä kolmeen pääryhmään: 1. Sisä-Venäjän maaseudulla puhutut useamman sadan tai kymmenen tuhannen puhujan kielet, jotka siirtyvät edelleen lapsille kyläyhteisöissä ydinpuhuma-alueillaan. Kaupunkiympäristöissä ne taas siirtyvät heikosti. Näitä kieliä ovat komisyrjääni, komipermjakki, udmurtti, niittymari, vuorimari, ersämordva ja mokšamordva. 2. Pohjoisten alkuperäiskansojen kielet, joita edelleen käytetään ja siirretään lapsille luontaistaloudesta elävissä perheissä. Niiden asema kylissä ja kaupungeissa sen sijaan on hyvin marginaalinen. Tähän ryhmään kuuluvat tundranenetsi, metsänenetsi, selkuppi (pohjoisselkuppi), hanti (itä- ja pohjoishanti), mansi (pohjoismansi). 3. Hyvin erilaisissa ympäristöissä puhutut, erikokoiset kielet, joiden siirtyminen lapsille on katkennut. Tällaisia ovat kildininsaame, turjansaame, karjala, lyydi, vepsä, inkeroinen, vatja, metsäenetsi, tundraenetsi, nganasani ja eräät hantin ja mansin kielen päämurteiksi määritellyt kielimuodot. Maailman kielistä on vaarassa sammua lähivuosikymmeninä vähintään puolet. Esim. inarinsaamen kieli tulee kaikella todennäköisyydellä aina olemaan pieni ja uhanalainen kieli. Sellaisenaan se kuitenkin on puhujilleen korvaamaton, ja maailman kulttuurisena pääomana yhtä tärkeä ja arvokas kuin jättiläiskielet suomi, englanti ja mandariinikiina. Udmurttilaisia leivonnaisia. Kuva Svetlana Jedygarova. Oikeus omaan kieleen on kaikille sama, muuttumaton ihmisoikeus. Sillä ei ole merkitystä, onko puhujia muutama sata vai muutamia miljoonia.

4 4 Inarinsaamen uusi alku Annika Pasanen Tärkeä osa modernia inarinsaamelaista kulttuuria on rap-musiikki: Mikkâl Antti Morottaja eli Amoc on jo yli kymmenen vuoden ajan räpännyt inarinsaamen kielellä kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja vähän niitten ulkopuoleltakin. Kuuntele Amoc Kuva ja Amocin haastattelu Inarinsaame on yksi kolmesta Suomessa käytetystä saamen kielestä. Sitä on aina puhuttu rajallisella alueella, nykyisen Inarin kunnan järvi- ja jokiseuduilla. Alueesta on muovautunut aikojen kuluessa hyvin monikielinen, sillä Inarissa puhutaan myös pohjoisja koltansaamea ja suomea, ja naapurivaltioiden pääkielet venäjä, ruotsi ja norjakin ovat lähellä. Inarinsaame on pieni kieli: nykyinen puhujamäärä on nelisensataa henkeä, eikä se koskaan ole ollut kovin paljon suurempi. On kuitenkin poikkeuksellisen kehityksen tulosta, että inarinsaamea tällä hetkellä puhutaan niinkin paljon, niin monilla eri aloilla ja eri ikäluokissa. Kieli uhanalaistui 1900-luvun mittaan siihen pisteeseen, että 90- luvulle tultaessa sen puhujat olivat paria poikkeusta lukuunottamatta keski-ikäisiä ja vanhuksia. Syitä tähän voi etsiä yleisestä yhteiskunnallisesta rakennemuutoksesta ja modernisaatiosta, mutta kaksi konkreettista tekijää nousevat yli muiden: koulu ja sota. Sodan seurauksena inarinsaamelaiset joutuivat muiden mukana evakkoon suomenkieliselle Pohjanmaalle, ja evakon loputtua alkoi raskas jälleenrakentaminen. Suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin vaikutus kasvoi, ja inarinsaamen kieli alkoi jäädä sivuosaan. Suomenkielisellä kansakoululaitoksella oli samanlaisia vaikutuksia. Saamelaislapset joutuivat monin paikoin asumaan seitsemänvuotiaasta saakka koulun asuntolassa kaikki lukukaudet. Koulun ja asuntolan kieli oli suomi, saamen kielen käytöstä saatettiin jopa rangaista. Ilman rangaistustakin oli selvää, että saamen kielellä ja saamelaiskulttuurilla ei ollut koululaitoksessa mitään arvoa. Suomen kieli valtasikin alaa inarinsaamelta monen vuosikymmenen ajan ennen kuin kehitystä alettiin yhteistuumin vastustaa. Vuonna 1986 perustettiin Anarâškielâ servi, Inarinsaamen kielen yhdistys, jonka oli määrä edistää inarinsaamen kielen asemaa ja käyttöä. Kielen tilanteesta alettiin keskustella ja sitä alettiin nostaa mm. kirjallisuutta julkaisemalla. Kirjallisuus ei kuitenkaan riittänyt tarvittiin puhujia. Vuonna 1997 uusia puhujia alettiin kasvattaa nuorimmasta päästä: perustamalla kielipesiä (inarinsaameksi kielâpiervâl) eli pikkulasten päivähoitopaikkoja, joissa lapsille puhuttiin yksinomaan inarinsaamen kieltä. Tällaisen varhaisen, täydellisen kielikylvyn avulla omaa, uhanalaistunutta kieltä oli saatu merkittävästi elvytettyä monien alkuperäis- ja vähemmistökansojen asuinalueilla ympäri maailman, mm. Uuden Seelannin maorien ja Havaijin alkuperäisasukkaiden parissa. Myös Inarissa kielipesämenetelmä toimi. Lapset alkoivat ymmärtää inarinsaamea jo muutamassa kuukaudessa ja puhua sitä omaan yksilölliseen tahtiinsa, kuka viikkojen ja kuka vuosien mittaan. Kun ensimmäiset kielipesälapset lähtivät kouluun, tarjolla oli suomenkielisen opetuksen lisäksi vain jokunen viikkotunti opetusta inarinsaameksi. Pian tilanne kuitenkin muuttui, ja vuodesta 2000 alkaen inarinsaame on ollut yksi kouluopetuksen kielistä Inarin kirkonkylässä. Ekaluokkalainen tekemässä läksyjä inarinsaameksi. Kuva Annika Pasanen Vähitellen opetus on laajentunut yhä useampiin aineisiin ja yhä ylemmille luokille. Tällä hetkellä valtaosaa alakoulun oppiaineista ja noin puolet yläkoulun oppiaineista pystytään opettamaan inarinsaamen kielellä. Oppimateriaalitilanne on heikko etenkin ylemmillä luokilla, ja koulutettuja opettajia on edelleen liian vähän. Muutos parempaan päin on kuitenkin parissa vuosikymmenessä valtava, ja jatkuu edelleen. Inarin yhtenäiskoulun opetuskieliä ovat myös pohjoissaame ja suomi, lisäksi koltansaamea opetetaan äidinkielenä ja vieraana kielenä. Kielipesä sysäsi lasten kautta käyntiin koko yhteisöä koskeva käänteisen kielenvaihdon prosessin: kielenvaihtoa suomen kielen hyväksi alettiin vastustaa ja omaa kieltä ottaa takaisin. Se on vaatinut ja vaatii edelleen kovaa työtä. Vähitellen yhä suurempi joukko aikuisia on halunnut opetella inarinsaamen kieltä tai aktivoida omaa passiivista kielitaitoaan. Erilaisten kielikurssien ja viime vuosina myös kokovuotisen, intensiivisen aikuisopetuksen kautta inarinsaame on saanut vajaat sata uutta aikuispuhujaa. Kieltä on vahvistettu ja modernisoitu luomalla valtava määrä uudissanastoa ja kehittämällä kieliteknologisia sovelluksia, sitä käytetään jatkuvasti enemmän saamenkielisen radion, Yle Sápmin toiminnassa ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tieteen kielenäkin se nousee, kun Oulun yliopiston Giellagasinstituutissa on jo usemman vuoden ajan voinut opiskella inarinsaamea pääaineena.

5 5 Miten kieli muuttuu? Rigina Ajanki Katso aiheesta myös Miten kieli muuttuu? Kuvat Rigina Ajanki Kielet muuttuvat koko ajan ja monella tavalla. Muutoksia tapahtuu kaikilla kielen osaalueilla. Nopeimmin muuttuu sanasto, mutta myös kielen rakenne uusiutuu. Diakroninen kielentutkimus tutkii kielen muutoksen mekanismeja ja vertailee kieltä eri aikoina. Kun kieltä verrataan sen sukukieliin, saadaan tarkempi käsitys siitä, millainen jokin tietty kielen piirre on ollut menneisyydessä ja miten se sittemmin on muuttunut. Kielisukulaisuuskin on todettu vertaamalla puhuttuja ja dokumentoituja kieliä toisiinsa. Kielet muuttuvat usein kielikontaktien vaikutuksesta, ja siksi kielen piirteitä kannattaa vertailla myös naapurustossa puhuttujen kielten piirteisiin. Synkroninen kielentutkimus vangit-see tiettyyn aikaan, paikkaan ja yhtei-söön sidotun kielen kohteekseen. Van-gittua kohdetta voidaan tutkia analy-soimalla sen ominaisuuksia lukuisin eri tavoin. Mitä kattavampaa kuvaa kielen ominaisuuksista haluaa, sen laajempia ja erilaisempia aineistoja kannattaa käyt-tää. Jos kuvailee kirjakieltä, täytyy muis-taa, että se on normitettua ja siten omanlaisensa lajityyppi eli genre. Kielentutkijat ovat usein kiinnostuneita puhutusta kielestä, jota kielenhuollon säännöt eivät ole muokanneet. Mitä laajempia aineistoja käytetään, sen tarkempi ja monisyisempi käsitys tietystä kielen piirteestä saadaan. Esim. suomen kanssa-postposition muuttumista muotoon kaa kannattaa tarkastella nykypuhekielen, murreaineistojen ja lähisukukielten aineistojen valossa. aika Diakroninen tutkimus tutkii kielen muutosta ajassa I I I I I I I I I I I I I I I Synkroninen tutkimus tekee leikkauksen kieleen tiettyinä ajankohtina Laajoissa aineistoissa piilee monesti myös merkkejä muutoksesta. Yksi näistä merkeistä on variaatio eli vaihtelu. Variaatio tarkoittaa sitä, että samaa sisältöä ilmaistaan erilaisin kielellisin keinoin. Esim. suomessa merkitystä my house voidaan ilmaista monin tavoin: mun talo, miun taloin, minun talo, minun taloni tai ainoastaan taloni. Kyseiset suomen ilmaisut eroavat toisistaan siinä, kuinka paljon niissä käytetään sidonnaisia ja vapaita morfeemeja ilmaisemaan merkityksiä my. Suomen kieli on muuttumassa siten, että possessiivisuffiksien käyttö on vähentynyt. Puhutussa kielessä esiintyy paljon rakenteita, joissa esiintyy omistajaan viittaava persoonapronomini lyhyessä muodossa (mun) ja omistettu ilman possessiivisuffiksi (talo). Kirjoitetussa kielessä taas käytetään tiiviimpää ilmaisua, jossa omistajan voi päätellä suffiksista (talo-ni). Viron kielestä possessiivisuffiksit ovat jo kadonneet. Uusi sijapääte tulossa suomeen Hyvä esimerkki kielen muutoksesta on myös kanssa-postposition kieliopillistuminen. Kieliopillistumisella tarkoitetaan prosessia, jossa jokin sisältösana saa kieliopillisia tehtäviä. Esim. ersämordvassa sanasta kädessä on kehittynyt postpositio luona. Kieliopillistuminen voi jatkua niin, että postpositiosta kehittyy edelleen sijapääte. Kanssa-postpositio on syntynyt sisältösanasta kansa, joka on taipunut ensin inessiivissä kansassa. Kun sana kieliopillistuu, se usein kuluu äänteellisesti: kansassa on lyhentynyt postpositioksi muotoon kanssa. Postpositio on edelleen lyhentynyt muotoon kans, ja kulunein äänneasultaan on muoto kaa. Postpo-sitio kaa on menettänyt painonsa koko-naan ja muuttunut suffiksiksi eli liittynyt sanan genetiivivartaloon, esim. mutsin-kaa. Kieliopillistumista voi kuvata seuraavasti: kansassa kanssa kans kaa Suomeen on siis syntynyt uusi komitatiivinpääte kaa. Kirjakielessä sitä ei vielä esiinny, mutta esim. internetistä löytyy useita esimerkkejä. Lisäksi suomessa on myös vanha komitatiivi ine, esim. presidentti vaimoineen. Synkronisesti tarkasteltuna suomessa onkin runsaasti variaatiota komitatiivin koodaamisessa. Virossa vastaava kehityskulku on tapahtunut jo aikaisemmin. Esim. viron emaga tarkoittaa äidin kanssa, ja sen suffiksi ga on samaa alkuperää kuin suomen puhekielen suffiksi kaa.

6 Kuvat Rigina Ajanki. 6 Morfologinen typologia Rigina Ajanki Maailman kielet ovat rakenteeltaan erilaisia. Morfologinen typologia luokittelee kieliä niiden morfologisen rakenteen perusteella. Kielet, joissa on morfologiaa, ovat synteettisiä. Morfologia voi olla agglutinatiivista (nimitys tulee latinan sanasta agglutinare liimata yhteen ). Merkityksiä ilmaistaan ikään kuin liimaamalla sanoihin lisäpalikoita. Agglutinatiivisissa kielissä on helppo erottaa, mikä morfeemi ilmaisee mitäkin merkitystä, ja missä morfeemien rajat kulkevat. Kun rakenteesta ei voi erottaa yksittäisiä morfeemeja, joilla on oma merkityksensä, puhutaan fuusiosta tai fusionaalisista tai flekteeraavista rakenteista. Agglutinatiiviset ja fusionaaliset rakenteet ovat synteettisiä, kun taas rakenteet, joissa on vähän morfologiaa, ovat analyyttisia. Esim. englannin ilmaus in my houses too on analyyttinen monikon suffiksia -s lukuunottamatta. Englannissa on hyvin vähän morfologiaa, mikä tekee siitä analyyttisen. Toisaalta englannissa on jonkin verran fusionaalisia ja synteettisiä muotoja, kuten vahvojen verbien menneen ajan muodot. Yhdessä kielessä voi olla morfologisesti monenlaisia rakenteita. Suomi ja unkari ovat hyvin agglutinoivia: morfeemirajat erottuvat selvästi. Esim. rakenteessa talo-i-ssa-ni-kin on viisi morfeemia, joista jokaisella on oma merkityksensä ja jotka voidaan erottaa toisistaan. Unkarissa ei ole liitepartikkelia, joka vastaisi suomen päätettä kin, vaan siellä sama merkitys voidaan ilmaista ainoastaan partikkelilla is myös : háza-i-m-ban is. Huomaa, että unkarissa morfeemit ovat eri järjestyksessä: omistusliite (-m-) tulee ennen sijapäätettä (-ban). Typologialla tarkoitetaan kielitieteessä maailman kielten rakenteiden tyypittelyä ja eri kielten vertailua toisiinsa. Typologiset tutkimukset vertailevat yleensä synkronisia aineistoja toisiinsa. Typologiassa on tärkeää vertailla mahdollisimman monen kielikunnan kieliä. Morfologia tutkii kielen muoto-oppia. Sen perusyksikkö on morfeemi. Morfeemi on kielen pienin omaa merkitystä kantava rakenneyksikkö, esim. talo, minä tai kieliopillinen morfeemi ssa/-ssä ja englannin prepositio in. Esim. englannin, saksan ja ruotsin epäsäännölliset verbit ovat hyviä esimerkkejä fusionaalisista rakenteista: saksa gehen ging gegangen mennä meni mennyt englanti teach taught opettaa opetti Fusionaalisia muotoja virossa ja pohjoissaamessa Suomalais-ugrilaisia kieliä voi luonnehtia agglutinoiviksi, mutta etenkin virossa ja pohjoissaamessa on paljon fusionaalisia rakenteita. Seuraavassa verrataan suomen genetiivin muodostusta viron ja pohjoissaamen vastaaviin rakenteisiin. Suomessa genetiivi muodostetaan yksikössä lisäämällä sanaan n, esim. poro : poron. Sanan siis tietää genetiivi-muotoiseksi päätteestä -n. Esim. sana sika on genetiivissä sian. Sanassa esiintyy astevaihtelua: äännettä k vastaa heikossa asteessa kato. Suomen rakenne on agglutinatiivinen, koska siitä voidaan erottaa morfeemi -n. Fusionaalisuutta tuo sanavartalossa esiintyvä astevaihtelu. Virossa vastaava rakenne on täysin fusionaalinen: viron sana sika on nominatiivissa siga ja genetiivissä sea. Genetiivistä ei siis voi erottaa minkäänlaista elementtiä, joka kantaisi merkitystä genetiivi, vaan sen voi päätellä sanan vartalon muutoksesta. Pohjoissaamessa sanan poro nominatiivi on boazu, kun taas muoto bohcco on sekä genetiivin että akkusativin muoto. Koska muodossa ei ole minkäänlaista suffiksia ja sen voi päätellä genetiivi-akkusatiiviksi ainoastaan sanavartalosta, muotoa sanotaan fusionaaliseksi. Viro sika:sea sika:sian Pohjoissaame boazu:bohccu poro:poron Ersämordva kudo:kudo talo:talon

7 7 Palikkatesti miten eri kielissä koodataan samaa merkitystä? Rigina Ajanki Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että kielessä elää useita rakenteita rinnakkain. Kuvassa verrataan suomalais-ugrilaisten kielten eli ersämordvan (kudoso gak), kirjasuomen (taloissani), suomen puhekielen (mun taloissa kans) ja viron (ka minu majades) ja englannin (in my houses) tapaa ilmaista samaa merkitystä. Jokaista morfeemia edustaa yksi palikka. Yhtä merkitystä kohden on yksi väri. Poikkeuksen tekevät fusionaaliset muodot: fusionaalisia muotoja ovat kuvassa ersämordvan, joka ilmaisee sekä merkityksiä minun että monta omistettua, sekä englannin ja viron my ja minu, jotka eivät sisällä genetiivin suffiksia mutta ovat vartalon perusteella genetiivejä. Ilmaukset muodostavat morfologisen typologian kannalta jatkumon, jonka alkupäässä on ersämordvan hyvin synteettinen rakenne ja loppupäässä englannin hyvin analyyttinen rakenne. Kuten palikkatesti osoittaa, suomalais-ugrilaisissa kielissä käytetään paljon suffikseja eli sanan loppuun tulevia päätteitä, mutta englannin ilmaus koostuu useista erillisistä sanoista ja ainoastaan monikkoa ilmaistaan suffiksilla (-s). Miten kieli muuttuu? Suomen kielessä on paljon vaihtelua: samaa asiaa voidaan ilmaista rakenteellisesti monella eri tavalla. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat palikkatestin rakenteet. Rakenne taloissanikin on erittäin synteettinen, kun taas rakenne mun taloissa kans on analyyttinen, sillä ainoastaan sisällä olemista ilmaistaan suffiksilla eli inessiivin päätteellä ssa/-ssä.. Suomessa ero kirjoitetun ja puhutun kielen välillä on suuri. Puhekielessä possessiivisuffiksien sijaan suositaan rakennetta, jossa omistaja ilmaistaan pronominilla ja omistettu jää kokonaan merkitsemättä. Kuten palikkatesti osoittaa, virossa on käytössä suomen puhekielen rakennetta muistuttava ilmaus: virossa ei käytetä possessiivisuffikseja lainkaan. Virossakin on ollut possessiivisuffikseja, mutta ne ovat kadonneet. Suomelle ja virolle voidaan rekonstruoida yhteinen kantakielimuoto, josta ne molemmat ovat kehittyneet. Viro on tavallaan kehittynyt nopeammin : siinä on tapahtunut enemmän äänteellisiä ja morfologisia muutoksia. Virosta on esim. hävinnyt genetiivin pääte -n. Toisaalta viro myös säilyttää vanhaa: pitkät vokaalit *oo, *öö ja *ee eivät ole diftongiutuneet (*oo > uo, *öö > yö, *ee > ie) kuten suomessa, esim. suomen työmies on viroksi töömees.

8 8 Mordvalaiset ja heidän kielensä Arja Hamari Mordvalaismaisemaa. Kuva Riho Grünthal. Suomalais-ugrilaisen kielikunnan mordvalaiskielten haaraan kuuluu kaksi keskenään läheistä sisarkieltä, ersä ja mokša. Mordvalaiset asuvat Venäjällä pääosin Volgan keskijuoksun tienoilla, jossa sijaitsee myös mordvalaisten nimikkotasavalta Mordovia. Kuitenkin vain noin 44 % mordvalaisista asuu tasavallan alueella. onien historiallisten muuttoliikkeiden seurauksena mordvalaiset ovat levittäytyneet pieninä sirpaleisina ryhminä myös Mordoviaa ympäröiville alueille sekä läheisiin tasavaltoihin Tšuvassiaan ja Tatarstaniin. Mordovian tasavallassa mordvalaiset ovat vähemmistökansa: noin 40 % tasavallan asukkaista on mordvalaisia. Ersää ja mokšaa on vanhemmassa, varsinkin muiden kuin äidinkielisten tekemässä tutkimuksessa pidetty yhden mordvan kielen kahtena päämurteena, mutta mordvalaiset itse puhuvat perinteisesti kahdesta erillisestä kielestä. Molemmilla kielimuodoilla on oma, 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kehitetty kirja-kielensä. Nykyisin useimmat kielentutkijat pitävät ersää ja mokšaa eri kielinä, sillä niissä on eroja kaikilla kielen tasoilla eli niin äännejärjestelmässä, sanojen taivutuksessa, lauserakenteessa kuin sanastossakin. Keskinäisen ymmärrettävyyden suhteen niitä voidaan verrata vaikkapa suomeen ja viroon; myös ersän ja mokšan puhujat voivat ymmärtää toisiaan jonkin verran, mutta täyteen ymmärrettävyyteen vaaditaan harjaantumista. Mordvalaisia. Kuva vasemmalla Kuva oikealla Riho Grünthal Kuuntele etnopohjaista, modernia mordvalaista kansanmusiikkia: Torama-niminen yhtye, esim. RDVmq6LNLzVzI#t=215 Oyme (suomeksi sielu ), esim. Kieli elää kylissä Molemmilla mordvalaiskielillä on vahvempi asema perinteisissä kyläyhteisöissä kuin kaupungeissa. Nuoremman mordvalaisväestön muutto kaupunkeihin ja venäjän käytön lisääntyminen onkin yksi suurimmista tekijöistä, jotka ovat johtaneet puhujamäärien vähenemiseen. Kielet siirtyvät yhä vähäisemmissä määrin seuraavalle sukupolvelle, kun mordvalaisten vanhempien pääasiallinen käyttökieli on venäjä, eikä oman äidinkielen puhumista lapsille pidetä aina tärkeänä. Viimeisimmän, vuonna 2010 Venäjällä toimitetun väestönlaskennan mukaan mordvalaisiksi eli joko ersäläisiksi tai mokšalaisiksi rekisteröityjä on yhteensä noin On arvioitu, että mordvalaiskielten puhujia on noin Mordvalaislapsia koulumatkalla. Kuva Riho Grünthal. Äidinkielisten puhujien tarkkaa määrää on kuitenkin vaikea esittää, sillä väestönlaskennoissa ei ole vuoden 1989 jälkeen erikseen selvitetty vastaajien äidinkieltä. Myös ersän ja mokšan puhujamäärien keskinäinen suhde on epäselvä, mutta aiempien väestönlaskentojen valossa voidaan karkeasti arvioida, että noin 2/3 mordvalaiskielten puhujista puhuu ersää ja 1/3 mokšaa.

9 9 Mordvalaiskielet suomalais-ugrilaisten kielten joukossa Arja Hamari Suomalais-ugrilaisille kielille tyypillinen piirre on agglutinaatio, joka tarkoittaa taivutuspäätteiden eli suffiksien liittämistä sanoihin. Alla olevassa laatikossa esitettyjä piirteitä pidetään alkuperäisinä uralilaisen kantakielen piirteinä. Kielikunnan nykyisissä kielissä ne vaihtelevat kuitenkin paljon. Esimerkiksi sijapäätteiden määrä vaihtelee pohjoishantin kolmesta sijasta suomen noin viiteentoista ja unkarin yli kahteenkymmeneen. Tarkka määrä riippuu siitä, miten sija määritellään ja mikä lasketaan sijamuodoksi. Kieltoverbit taas puuttuvat kokonaan ugrilaisista kielistä eli unkarista, hantista ja mansista. Mordovia kartalla. Map_of_Russia_- _Republic_of_Mordovia_( ).svg Mordvalaiskielet ovat monella tapaa tyypillisiä suomalais-ugrilaisia kieliä. Mordvalaiskielissä on kuitenkin myös sellaisia piirteitä, joita ei esiinny lainkaan sukukielissä tai jotka ovat niissä ainakin harvinaisia. Monet näistä piirteistä tekevät mordvalaiskielistä kiinnostavia paitsi fennougristiikan myös yleisemmän kielitieteen, erityisesti kielitypologisen tutkimuksen kannalta. Seuraavalla sivulla tarkastellaan yhtä tällaista ominaisuutta, määräisyyden merkintää, typologisesta näkökulmasta. Suomalais-ugrilaisten kielten tyypillisiä piirteitä nominien sijataivutus kolmisuuntainen paikallissijajärjestelmä, jossa olo-, ero- ja tulosija esim. sm sisäpaikallissijat inessiivi talo-ssa, elatiivi talo-sta illatiivi talo-on omistusliitteet esim. sm talo-ni, talo-si, subjektin persoonan ja luvun ilmaiseminen verbin persoonapäätteellä esim. sm mene-n, mene-t, kieltoverbit esim. sm en mene, et mene, eimene jne.; älä mene, älkää menkö ei-finiittiset verbimuodot esim. sm infinitiivit kuten syödä, syö-dessä, syö-mällä jne. ja partisiipit kuten syö-vä ja syö-nyt vokaalisointu esim. sm talo-ssa, mutta kylä-ssä Mordvalaiskielten suomalais-ugrilaisia piirteitä rikas nominien sijataivutusjärjestelmä (noin sijaa), johon kuuluu mm. kolme paikallissijaa: v olosija inessiivi, esim. ersän kudo-so talossa v erosija elatiivi, esim. ersän kudo-sto talosta v tulosija illatiivi, esim. ersän kudo-s taloon omistusliitteet, esim. ersän kudo-m taloni, kudo-t talosi, kudo-zo hänen talonsa, kudo-nok talomme, kudo-nk talonne, kudo-st heidän talonsa monipuolinen verbintaivutusjärjestelmä, jossa taivutuspäätteillä ilmaistaan mm. subjektin persoonaa ja lukua, esim. ersän mora-n laulan, mora-t laulat, mor-i laulaa, mora-tano laulamme, mora-tado laulatte, mor-it laulavat kieltoverbi, joka taipuu menneen ajan muodoissa, esim. ersän in mora en laulanut, it mora et laulanut, mora ei laulanut, ek mora emme laulaneet, id e mora ette laulaneet, t mora eivät laulaneet vokaalisointu on edelleen olennainen ersässä mutta mokšassa siitä on jäljellä enää joitakin jälkiä, esim. ersän kudo-so talossa mutta vel e-se kylässä Vertaa ersämordvan taivutuspäätteitä suomen päätteisiin!

10 10 Miten määräisyyttä merkitään kielitypologinen näkökulma Arja Hamari Kielitypologia on kielitieteen ala, joka tarkastelee eri kielten rakenteellisia yhtäläisyyksiä ja eroja riippumatta siitä, mihin kielikuntaan tutkittavat kielet kuuluvat ja missä niitä puhutaan. Typologisen tutkimuksen kohteena saattaa olla kerrallaan jopa useita satoja kieliä. Tavoitteena on luokitella ja kuvata kielel-lisiä järjestelmiä ja luoda kokonaiskuva siitä, millä tavoin ihmiskielessä on mah-dollista ilmaista erilaisia kieliopillisia ka-tegorioita kuten esimerkiksi kieltoa, omis-tamista, temporaalisuutta, määräisyyttä jne. Määräisyyden ilmaisuvaihtoehdot Määräisyyden ilmaiseminen on tuttua esimerkiksi monesta indoeurooppalaisesta kielestä kuten englannista ja ruotsista, joissa on erikseen epämääräinen ja määräinen artikkeli; molemmissa kielissä epämääräinen artikkeli edeltää substantiivia (engl. a village; ru. en by (eräs, yksi) kylä ), mutta siinä missä englanti käyttää myös määräisissä muodoissa substantiivin etistä artikkelia(the village (se tietty) kylä ), ruotsin määräinen artikkeli on pääte eli suffiksi (by-n (se tietty) kylä ). Definiittinen eli määräinen artikkeli on WALS-tietokannan luokittelussa piirre 37A (ks. kuva). Kyseisestä piirteestä annetun kuvauksen mukaan maailman kielissä määräisyyden merkintä ilmenee viidellä eri tavalla: Näin voidaan hahmottaa esimerkiksi sitä, millaiset rakennetyypit eri kategorioissa ovat maailman kielissä yleisiä, millaiset harvinaisia ja millaisia ei esiinny lainkaan. Lisäksi on mahdollista tarkastella sitä, millaisia kehityskaaria kieliopillisilla rakenteilla tyypillisesti on kielissä ja millaiset rakenteet ovat kytköksissä toisiinsa. Luokittelu voi paljastaa myös kielten areaalisia piirteitä eli tietylle maantieteelliselle alueelle keskittyviä ominaisuuksia, jotka eivät liity kielten keskinäiseen sukulaisuussuhteeseen vaan pitkään rinnakkaiseloon. Maailman kielissä havaittuja piirteitä on kuvattu ja luokiteltu esimerkiksi World Atlas of Language Structures (WALS) - tietokannassa, joka on Internetissä vapaasti käytettävissä Kunkin kielellisen kategorian kuvauksen lisäksi tietokanta sisältää karttoja, joiden avulla voi tarkastella kielenpiirteen ilmenemismuotoja eri puolilla maailmaa puhutuissa kielissä. Seuraavassa tarkastellaan yhtä tällaista piirrettä, määräisyyden eli definiittisyyden ilmaisua toisaalta typologisesta, toisaalta mordvalaiskielten näkökulmasta käsin. 1) kielessä on definiittinen sana, joka on eri kuin demonstratiivi 2) kielessä on demonstratiivinen sana (esim. pronomini), jota käytetään definiittisyyden merkitsijänä 3) kielessä käytetään definiittistä affiksia, kuten päätettä tai etuliitettä, joka liittyy nominiin 4) kielessä ei ole definiittisyyden merkintää, mutta on indefiniittisyyden eli epämääräisyyden merkintä 5) kielessä ei ole definiittisyyden eikä indefiniittisyyden merkintää Määräisyyden ilmaisun suhteen englanti edustaa WALSin luokittelussa ryhmää 1, koska kielen definiittinen artikkeli on muu sana kuin demonstratiivi. Ruotsi puolestaan kuuluu ryhmään 3, koska definiittinen artikkeli on sanaan liittyvä affiksi, ruotsissa suffiksi. Tosin ruotsissa on myös englannin tapaan käytössä substantiivia edeltävä artikkeli (den, det, de). Sitä käytetään kuitenkin vain tarkemmin rajatuissa tapauksissa, esimerkiksi silloin kun substantiiviin liittyy määrite (esim. den stora byn (se tietty)suuri kylä ).

11 11 Määräisyys ersässä ja mokšassa Arja Hamari Mordvalaiskielissä määräisyyttä merkitään suffiksilla: ersä vel e ~ mokša vel ä (eräs, yksi) kylä a village ersä vel e- ~ mokša vel (se tietty) kylä the village Uralilaisten kielten joukossa artikkeleiden käyttäminen definiittisyyden ilmaisemiseen ei ole tavallista, eikä sellaisia ole esiintynyt kantakielessä, mutta epämääräinen ja määräinen artikkeli ovat käytössä esimerkiksi unkarissa. Mordvalaiskielissä ilmaistaan nominien määräisyyttä, mutta epämääräisyyttä sen sijaan ei. Mordvalaiskielten määräisyyden ilmaisuun liittyy lisäksi ominaisuuksia, jotka tekevät niistä enemmän kuin vain artikkelikieliä, mutta joita WALSin antama kuvaus ei täysin tavoita. Mordvalaiskielissä nimittäin määräisyys on osa nominintaivutusta ja ulottuu laajemmalle kuin vain edellä nähtyihin nominatiivimuotoihin. Ersässä ja mokšassa on nimittäin erillinen epämääräinen ja määräinen muoto myös monille muille sijoille. Esimerkiksi epämääräistä genetiiviä ilmaistaan -päätteellä, joka on historiallisesti yhteydessä suomen genetiivin n-päätteeseen (esim. ersä vel e- ~ mokša vel - (erään, yhden) kylän ). Määräisessä genetii-vissä pääte on kuitenkin ersässä - t ja mokšassa -t (esim. ersä vel e- t ~ mokša vel - t (sen tietyn) kylän ). Mordvalaista rakennusperinnettä. Kuva Riho Grünthal. Epämääräinen nomini ilmaistaan mordvalaiskielissä samalla tavalla kuin suomessakin, ilman minkäänlaista epämääräisyyden merkintää (esim. ersä vel e ~ mokša vel ä (eräs, yksi) kylä ). Määräinen nomini, tässä tapauksessa tiettyä tai puheena olevaa kylää tarkoittava sana, saa kuitenkin peräänsä -päätteen (esim. ersä vel e- ~ mokša vel (se tietty)kylä ). Nykymuodossaan mordvalaiskielet siis edustavat WALSin luokittelun ryhmää 3, sillä määräisyyden ilmaisemiseen käytetään päätettä. Alkuaan mordvalaiskielet ovat kuitenkin edustaneet ryhmää 2, sillä määräisyyttä ilmaiseva -pääte on todennäköisesti kehittynyt demonstratiivisesta pronominista e tämä, tuo, se, joka on samaa alkuperää kuin suomen pronomini se. Kun tarkastellaan WALSin kuvausta ja karttaa definiittisyyden ilmaisemisesta maailman kielissä, huomataan, että mordvalaiskielet ovat varsin poikkeuksellisia omalla maantieteellisellä alueellaan. Niitä ympäröivissä kielissä tavanomaisinta on, että definiittisyytä ei merkitä millään tavalla. Typologisen tutkimuksen avulla saadaan uutta tietoa suomalaisugrilaisistakin kielistä Yksittäisten kielten tutkimus ja laajoihin otoksiin perustuva typologinen tutkimus tarvitsevat toisiaan. Monien uralilaisten kielten osalta tällainen tarkastelu on vasta alkuvaiheessaan. Typologisesti suuntautuneen kielentutkijan näkökulmasta esimerkiksi ersä ja mokša ovatkin varsinaisia aarreaittoja. Molempien kielten peruskielioppi on hyvin kuvattu, joten kielten opiskelussa ja tutkimuksessa pääsee varsin pitkälle aiemman tiedon varassa. Monet kielen ilmiöt on kuitenkin esitetty kieliopeissa melko pintapuolisesti. Niitä ei ole vielä tarkasteltu laajemmassa kielitieteellisessä kontekstissa ottaen huomioon tietoa, jota yleiskielitieteilijöille on kertynyt maailman kielten tyypillisistä rakenteista ja niiden kehittymisestä. Mordvalaiskielten tarkempi tutkimus voi tuoda myös aivan uutta tietoa, joka omalta osaltaan auttaa rakentamaan ja tarkentamaan yleistä ymmärrystä ihmiskielen ominaisuuksista.

12 12 Kielellisiä näkymiä Itämeren alueella Riho Grünthal No ku tulõb unohtamizõõ kõrd, nii taitaa õmaa tšeeli vai jääb. No kun tulee unohtamisen aika, niin taitaa oma kieli vain jäädä. (Heinsoo 2004) Inkerinmaalla Suomenlahden kaakkoisrannan lähellä puhuttiin luvulla ainakin viittä eri kieltä. Alueen vanhimpia kieliä olivat vatja ja inkeroinen, kahden itämerensuomalaisen ortodoksiväestön kielet, jotka erosivat selvästi toisistaan. Slaavilaisia kieliä ja niiden nykyistä jatkajaa venäjää alueella on puhuttu keskiajalta lähtien. Suomenkielistä väestöä alueelle muutti ja etenkin 1600-luvulla Ruotsin vallan aikana. Viimeisenä alueelle muutti myös virolaista väestöä 1800-luvulla, kun Venäjällä säädetty yleinen liikkumisvapaus mahdollisti asuinpaikan vaihtamisen. Monietninen ja monikielinen Inkerinmaa särkyi peruuttamattomasti 1900-luvulla. Tieto Inkerinmaasta on säilynyt ihmisten kertomuksissa ja julkaistuissa tutkimuksissa. Kieliyhteisöjen hajoamiseen ja kielelliseen sulautumiseen on monta syytä. Tsaarin Venäjän Pietari tarjosi kasvavalle väestölle työtä. Kun koulutus yleistyi, koulujen kieleksi tuli venäjä. Inkerissä toimi jonkin aikaa myös suomenkielisiä kouluja. Vatjak-si koulunkäynti ei koskaan ollut mahdol-lista. Inkeroinen oli lyhyen aikaa 1930-luvulla kokeiltavana, mutta poliittisesti vaikea aika lopetti sen käytön. Stalinin ajan terrori ja sen perintö tukahduttivat vähemmistöjen kulttuurisen ja kielellisen jatkuvuuden. Tuhoisimpia olivat Venäjän vallankumous ja maailmansodat, jotka runtelivat Inkerinmaan lopullisesti. Toisen maailmansodan jälkeinen aika koitui kohtaloksi usealle suomalaisugrilaiselle kielelle, sillä Neuvostoliitossa suhtauduttiin kielteisesti vähemmistökielten tukemiseen. ri 1a liivi 8a 1b 8b viro 8c inkeroinen 1k 7b 7c 8f 8e 8d Peipsijärvi 9b 9a võro-seto 9c 9f 9d Kielenvaihto 1j 1k vatja 7a Laatokka Itämeren alueen kielitilanne on muuttunut vuosisatojen kuluessa valtavasti. Valtakielet ovat vaihtuneet, valtakuntien rajat liikkuneet ja kielirajat mukailleet kulttuurista ja yhteiskunnallista muutosta. Tämän päivän Ruotsin, Suomen, Viron ja Venäjän valtiolliset rajat ovat neuvottelujen ja sopimusten tulosta. Kielirajat olivat pitkään niistä täysin riippumattomia. Jos kuuluu valtakieltä puhuvaan väestöön, kieliyhteisö jatkaa tavallisesti elämäänsä, vaikka yksilöt vaihtuisivat. Kieli siirtyy sukupolvelta toiselle huomaamatta. Vähemmistökielten tilanne on toinen. Kun edellisen ja oman sukupolven juttukumppanit kaikkoavat ympäriltä, voi seuraava sukupolvi puhua arkikielenään vain valtakieltä. Ajatus katoavasta omasta kielestä herkistää miettimään, mitä kieliyhteisön hiipuessa oikeastaan tapahtuu, kuten virolaistutkija Heinike Heinsoon haastattelemat vatjalaiset kertovat: maa ja puud leeväd, meid eb lee Maa ja puut säilyvät, me emme säily. (Heinsoo 2010) 1k Neuvostoajalla lapsille lakattiin puhumasta alueen perinteisiä kieliä. Inkerinmaan tapauksessa monikielisyyden ja -kulttuurisuuden ainutlaatuisuus nousevat esille vasta, kun ne ovat alkuperäisessä muodossaan hävinneet. Itämeren alueella on puhuttu aikaisemmin muitakin kieliä, jotka ovat nyttemmin sammuneet. Latvian länsiosissa ja Kuurinmaalla puhuttiin liivin kieltä, joka kuuluu myös itämerensuomalaisten kielten ryhmään. Sekin hiipui lopullisesti 1900-luvun tapahtumien takia. Kielenvaihto, kieliyhteisöjen muutos ja vähemmistökielten sammuminen eivät ole väistämätön luonnonlaki. Ne aiheutuvat tavallisesti suurista kulttuurisista muutoksista, kuten elinkeinojen uudistumisesta, väestösuhteiden vaihtumisesta ja pitkäaikaisesta kielellisestä eriarvoisuudesta. Kielten väliset rajat eivät ole staattisia, eivätkä poliittiset rajat ole ikuisia. Silti kielenvaihto ja kielitilanteen muutos on ollut poikkeuksellisen nopeaa 1900-luvulla. Monet vanhat kieliyhteisöt ovat hajonneet peruuttamattomasti ja kielenvaihdon takia moni kieli uhkaa hiipua lopullisesti.

13 13 Inkerinmaa monikielisestä yksikieliseksi Riho Grünthal Inkerinmaalla vallinnut kielitilanne on kiehtova esimerkki monikielisyydestä ja läheisten sukukielten välisistä kosketuksista. Venäjän vaikutus näkyy inkeroisessa Katso aiheesta Viimeiset inkeriläiset Alla kuva Riho Grünthal. Erityisen kiinnostavaksi Inkerinmaalla vallinneen kielitilanteen tekee se, että siellä on puhuttu neljää läheistä sukukieltä eli vatjaa, inkeroista, suomea ja viroa, jotka kaikki kuuluvat suomalais-ugrilaisten kielten itämerensuomalaiseen haaraan. Suomen kieli tarkoitti inkerinsuomalaisia murteita, jotka kuuluvat suomen kaakkoismurteiden ryhmään. Myös 1800-luvun puhuttu viro poikkesi selvästi nykyisestä viron kirjakielestä. Vastaavasti inkerinsuomi poikkeaa monella tavalla suomen kirjakielestä. Huolimatta siitä, että jokaisella itämerensuomalaisella kielellä on omat tunnusmerkkinsä, läheisten sukukielten puhujat pystyivät kommunikoimaan keskenään. Jos eivät osanneet, oppiminen ei ollut vaikeaa. Tällainen kielitilanne vallitsi useita satoja vuosia 1800-luvun loppupuolelle asti. Nykyään alueella on yksi valtakieli, Venäjä, ei muita elinvoimaisia paikallisia kieliä. Venäjä kuuluu indoeurooppalaisten kielten slaavilaiseen haaraan, ja se poikkeaa rakenteeltaan ja sanastoltaan huomattavasti suomalais-ugrilaisista kielistä. Pietarin perustamisen jälkeen 1700-luvun alussa venäjän merkitys vahvistui nopeasti ja venäjän kielen taito yleistyi. Kielikontaktin tuloksena Inkerinmaan muihin kieliin kulkeutui runsaasti venäläisperäistä sanastoa, joka on tavallisesti helppo erottaa muusta sanastosta. Venäjän vaikutus ilmenee yksittäisinä sanoina, esimerkiksi partikkeleina, kuten i ja ja vot no niin. Mutta kaksi- tai monikieliset puhujat voivat helposti lainata toisesta kielestä kokonaisia lausekkeita eli usean sanan muodostamia rakenteita, kuten v apreel e meestsee huhtikuussa. Tällainen ajan ilmaisu muodostetaan venäjässä preposition v sisällä avulla. Viereisessä inkeroisnäytteessä venäläislainat on lihavoitu. Inkeroista i vod rantta sit pantti rüzääd, i mööi, enzimäizeks ku se algoi noussag, v apreel e meestsee, möö kaaksikümmenzi kolmekümmenzin stuugin üüs saaman sidä säünniä Ja niin rantaan sitten pantiin rysät, ja me, ensimmäiseksi kun se alkoi nousta, huhtikuussa, me kaksikymmentä kolmekymmentä kappaletta yössä saamme sitä säynävää. (Virtaranta 1967: ) Kysymyksiä pohdittavaksi Inkerinsuomalaista murretta Mie oikee pelästyinkii, ko se sus tul karjaa ja käin huutamaa ja itkemää ja. No kolm lehmää ne läksiit sitä sutta jälest ajamaa, mie toiset lehmät sain ajjaa poikkee ja. No sit ko myö sieltä tultii kottii mie ajattelin, jot no nythä päästii jo niist susiloist pois. tulimmo tänne ja täälkii ol susiloi jällee (Pallonen 1986: 22 23) Minä oikein pelästyinkin, kun se susi tuli karjaan ja aloin huutaa ja itkeä ja. No kolme lehmää ne lähtivät sitä sutta takaa ajamaan, minä sain ajaa toiset lehmät pois ja. No sitten kun me sieltä tulimme kotiin, minä ajattelin, että no nythän me jo pääsimme niistä susista eroon. Tulimme tänne ja täälläkin oli susia taas. Mitä tapahtuu, kun kieli katoaa? Millaisia kieliyhteisöjä Itämeren koilliskulmassa ja erityisesti Inkerinmaalla on ollut? Millaisia muutosilmiötä kielen avulla voidaan tarkastella Itämeren alueella? Millaisten piirteiden avulla kielten eroja voidaan tarkastella?

14 14 Miksi vatjan kieli on ainutlaatuinen? Riho Grünthal Lauluja vatjaksi, kuvia vatjalaisten alueelta: ttps:// 4&list=PLnOSH5j1sQh_F6heyR_YlUoOJW_tshws7 Kuvat Talve, Ilmari 1981: Vatjalaista kansankulttuuria. Suomalais-ugrilainen Seura. MSFOU 179. Helsinki. Vatjalla ei ole koskaan ollut kirjakieltä. Kirjakieltä ei ole ollut, koska kieliyhteisön asema on aina ollut liian heikko ja vatjalaiset ovat joutuneet käymään koulunsa muilla kielillä, lähinnä venäjäksi. Vatja on myös esimerkki kielestä, jota ei koskaan ole puhuttu kovin laajalla alueella. Sen puhumaalue on aina sijainnut Länsi-Inkerissä ja ehkä ulottunut Koillis-Viroon. Vuosisatojen kuluessa siihen kehittyi omaleimaisia piirteitä. Sen erikoispiirteet on mahdollista luetella ja tunnistaa puheesta tai tekstistä. Vatjaa on mahdollista tarkastella lähinnä tutkijoiden keräämien kielennäytekokoelmien avulla. Vatja on ainoa itämerensuomalainen kieli, jossa etuvokaalien e, i, ü, ä, ö edellä tapahtunut muutos k > tš esiintyy, kuten sanassa kesä > tšesä. Astevaihtelu eli konsonanttien tai kaksoiskonsonanttien k ~ kk, p ~ pp, t ~ tt vaihtelu heikon asteen kans-sa eri taivutusmuodoissa on itämerensuomalaisissa kielissä tavallinen ilmiö. Vatjassa se koskee kuitenkin myös suhuäänteitä eli sibilantteja s ~ ss, samoin konsonanttiyhtymää tk, jotka suomessa eivät vaihtele. Vatjassa sen sijaan sanan issua istua heikkoasteinen vastine on isun istun eli sanavartalo vaihtelee samalla tavalla kuin suomen sanassa kukka : kukan. Sanan matka monikko on suomeksi matkat, vatjaksi madgad. Suomen yleiskielessä tavallista on t:n vaihtelu d:n kanssa vokaalien välissä, esimerkiksi katu : kadun syytä 1. Vatjassa on tš( )etuvokaalin edessä k:n paikalla: tšesä = kesä, tšülä = kylä 2. Vatjassa on k:n heikon asteen vastine on g: sika : sigaa = sika : sian latši : lagõõ = laki : laen 3. Vatjassa s on astevaihtelussa samoin kuin p, t ja k: pesä : pezäd = pesä : pesät 4. Myös geminaatta ss on astevaihtelussa: issua : isun = istua : istun 5. Vatjassa konsonanttiyhtymä tk on astevaihtelussa: matka : madgad = matka : matkat 6. Vatjassa h on kadonnut sanan alusta: opõn = hevonen (~ hepo), üvä = hyvä 7. Vatjassa h on kadonnut sanan sisässä n:n ja r:n ja vastaavien konsonanttien jäljestä: vana = vanha, karu = karhu 8. Vatjassa ovat säilyneet alkuperäinen ee,oo ja öö sellaisissa sanoissa, joissa suomessa on diftongi ie, uo tai yö: peenenä = pienenä, kooli = kuoli 9. Genetiivin -n-pääte on vatjassa sulautunut edeltävään vokaaliin: jalka : jalgaa = jalka: jalan, nurkka : nurkaa = nurkka : nurkan 10. Illatiivin alkuperäinen pääte on lyhentynyt, ja sekin päättyy pitkään vokaaliin: jalka : jalkaa (myös jalkaasõõ) = jalka : jalkaan, nurkka : nurkkaa (myös nurkkaasõõ) = nurkka : nurkkaan 11. Vatjassa komitatiivi on yleinen sija, joka ilmaisee kenen tai minkä kanssa jotakin tehdään tai tapahtuu: õunõikaa = omenoin kanssa, üvää meeleekaa = hyvän mielen kanssa

15 15 Suomalais-ugrilainen mediamaailma Outi Tánczos Kuva kodima.rkperiodika.ru Kirjoitetun tekstin määrä ympärillämme on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten ajan valtavasti. Yhä useampi kirjoittaa päivittäin, myös julkisesti. Omakielinen media on itsestäänselvyys suomen, unkarin ja viron puhujille, mutta media ja sosiaalinen media ovat muodostuneet tärkeiksi käyttöympäristöiksi pienillekin suomalais-ugrilaisille kielille. Niihin kohdistetaan myös toiveita kielten kehityksestä ja elvytyksestä. Koska suurin osa suomalais-ugrilaisista kielistä on vähemmistökielen asemassa, voidaan suuri osa suomalais-ugrilaisesta mediasta luokitella vähemmistömediaksi. Se kattaa erittäin monimuotoisen kentän. Vaikka puhuttaisiin ainoastaan perinteisistä painetuista lehdistä, niiden levikki, ammattimaisuus, fokus ja taloudellisen itsenäisyyden aste vaihtelevat. Ne täyttävät erilaisia tehtäviä. Esim. suurimmat ulkounkarilaiset sanomalehdet eivät sisältönsä laajuudessa juuri eroa enemmistökielisistä alueellisista päivälehdistä, paitsi kiinnostuksessaan kielioikeuksiin tai esimerkiksi unkarilaisiin poliitikkoihin. Unkarin asioita toki seurataan läheisemmin. Vähemmistömedialle tyypillisiä tehtäviä Se tuo vastapainoa enemmistömedialle, jossa vähemmistöjen näkyvyys on yleensä vähäinen. Se pitää esillä vähemmistöoikeuksia ja kielikysymyksiä. Esimerkiksi saamelaismedia on ollut tässä aktiivinen, katso Yle Sápmi. Se toimii kielen kehityksen ja revitalisaation välineenä. Uutta sanastoa kehitetään ja sitä levitetään. Usein lukijoille annetaan mahdollisuus osallistua esimerkiksi kirjoituskilpailuihin. Pienten kielten lehdet, kuten vaikkapa vepsäläinen Kodima, keskittyvät tyypillisesti oman kielen ja kulttuurin sekä kotiseudun uutisiin. Maailman tapahtumista kaksikielinen lukijakunta saa tietonsa enemmistökielisestä mediasta. Näiden lehtien keskeisin tehtävä ei välttämättä ole uutisten välittäminen, vaan niissä korostuvat median muut funktiot. Sen välityksellä luodaan yhteisöä ja identiteettiä. Se tuo kielelle näkyvyyttä ja sillä on symboliarvoa yhteiskunnassa. Tästä käyvät esimerkiksi unkarinkieliset lehdet slovakialaisessa lehtikioskissa (vaikka ne saattavatkin löytyä hyllyn vihoviimeisestä nurkasta). Kodima-lehti haluaa ylläpitää vepsäläistä identiteettiä Meidän ongelmamme on, että on vain vähän lukijoita jotka ymmärtävät lehteä, sanoo Kodima-lehden päätoimittaja Galina Baburova. Kodima, kotimaa, on ainoa vepsänkielinen sanomalehti maailmassa. Sen kahdeksansivuinen numero ilmestyy kerran kuussa. Viisi tai kuusi sivuista on vepsänkielisiä, vepsäksi. Painosmäärä on pieni. Kodima ei ole varsinaisesti uutislehti: Lehtemme ennen kaikkea yhdistää vepsäläisiä jotka elävät toisilla alueilla, ei vain meillä Karjalassa. Kun on tällainen lehti, se tarkoittaa että kieli elää vielä, että sillä voi kertoa mistä tahansa, esimerkiksi politiikasta, kulttuurista, erilaisista ihmisistä, voi kertoa tapahtumista meillä Karjalassa ja Vepsän maalla. Lehden päämääränä on levittää Petroskoissa luotua uudissanastoa, saada sitä vakiintumaan käyttöön venäjänkielisten lainasanojen tilalle. Samalla kirjoittajien on kuitenkin tasapainoteltava uudistusten ja vakiintuneiden lainasanojen välillä, jotta lehden kieli pysyisi ymmärrettävänä mahdollisimman monelle. Ulriikka Puura

16 16 Vähemmistöt enemmistömediassa Outi Tánczos Katso mummojen esitys Euroviisuissa XOTBIJCAnKE Alla kuva Wikimedia Commons Enemmistön mediassa vähemmistöt näkyvät yleensä vain harvoin. Usein heidät mainitaan negatiivisten uutisten yhteydessä tai sitten eksotisoituina toiseuden edustajina. Poikkeuksia toki on, esimerkiksi enemmistökieliset paikallismediat voivat uutisoida aktiivisesti myös vähemmistökysymyksistä alueella, jossa vähemmistö on vahvasti esillä. Näin näyttää olevan esimerkiksi Norjan saamelaisalueilla. Joskus kielipoliittiset valinnat voivat osaltaan vähentää vähemmistöjen näkyvyyttä. Esimerkiksi erään vähemmistökielten tilannetta selvittävän projektin haastattelussa slovenianunkarilainen haastateltava ihmetteli, miksi paikalliset unkarilaiset instituutiot järjestävät tiedotustilaisuuksia ja tapahtumia vain unkariksi ja sulkevat tällä tavoin sloveeninkieliset tiedotusvälineet ulkopuolelle. Sosiaalinen media Internet tarjoaa valtaisan määrän käyttömahdollisuuksia pienillekin kielille. Blogit ja sosiaalinen media ovat rohkaisseet ihmisiä kirjoittamaan julkisesti myös kielillä, joita aiemmin on käytetty vain vähän, ja näin muokkaamaan näiden kielten käyttämisen kulttuuria. Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden kieliyhteisön vahvistamiseen ja konstruoimiseen. Venäjällä suositussa Vkontakte-palvelussa on useita ryhmiä eri suomalais-ugrilaisten kielten puhujille. Myös blogeja löytyy eri kielillä, ja ne ovat osaltaan tehneet pienemmänkin kielen kirjallisesta käyttämisestä jokamiehenoikeuden. Udmurttibloggaajia. Kuva Grigori Stepanov. Käy katsomassa! Tässä esimerkiksi udmurtinkielinen tavisblogi lapsiperheen elämästä. Youtube taas tarjoaa mahdollisuuden videomateriaalin levittämiseen.tässä videossa Viestit Karjala esittelee karjalankielisiä ryhmiä verkossa. Karnevalistiset mummot Vähemmistöjen medianäkyvyyden piirteitä voi havainnollistaa Buranovon mummojen tapauksen avulla. Mummot (ven. Buranovskie babuški, udm. Brangurty pe anajjos) tulivat vuoden 2012 Euroviisuissa toiseksi udmurtin- ja englanninkielisellä esityksellään Party for Everybody. Buranovon mummot on vuosikymmeniä vanha yhtye. Se on esittänyt udmurttilaisia ja venäläisiä sävelmiä jo Neuvostoliitossa. On vaikea sanoa, onko yhtyeellä ollut alun alkaenkin humoristinen pohjavire. Nimi voisi viitata siihen. Toisaalta vähemmistökansojen kulttuuri on usein pelkistetty värikkäisiin tanssi- ja lauluesityksiin, joita ovat tyypillisesti esittäneet juuri perinteen autenttisimpina säilyttäjinä pidetyt iäkkäät naiset. Yhtyeen osallistuminen Euroviisuihin rikkoi odotuskehikon täydellisesti. Esiintymisasut eivät huokuneet Euroviisujen estetiikkaa, vaan olivat tuohivirsuineen korostetun vanhahtavat ja maalaiset. Lauluun lisättiin diskobiitti. Tällainen etnodisko on nauttinut suosiota Venäjällä jo pidemmän aikaa, mutta sen tuominen Venäjän rajojen ulkopuolelle teki siitä uutta ja yllättävää. Euroviisuyleisö yllättyi, mutta myös mummojen oma kuulijakunta saattoi hämmästyä. Lopputulos oli useimpien mielestä riemastuttava. Se oli myös sopiva kompromissi. Mummot tekivät udmurttilaisuutta tunnetuksi, mutta samalla he esiintyivät Venäjän monikulttuurisuuden edustajina. Näin he saattoivat saavuttaa myös Venäjän muiden etnoksien suosion. Mummojen esiintymisen voi myös tulkita parodiaksi tavasta, jolla vähemmistökulttuurien on Venäjällä pidetty sopivana ilmaista itseään. Esitys oli vauhdikas, näyttävä ja positiivinen, sopivasti eksoottinen, mutta kaikkea tätä sen verran ylilyötynä, että se astui jo genreen harvoin kuuluvan huumorin puolelle.

17 17 Pikkuisen vepsän kirjakielen hallitsee vain harva Ulriikka Puura Kuva vepsän kielen oppikirjasta SE=0009C5&FIELD=04B1&ACTION0= &DATA0= &Knopka= Vepsän kielen osaajia on hyvin vähän. Tarkkaa lukua ei kukaan tiedä, mutta uusimman väestönlaskennan mukaan vepsää osaa jollakin tasolla noin 3600 ihmistä koko Venäjällä. Se on vähän, jopa siinä valossa, että keskimäärin jokaisella maailmassa puhutulla kielellä on noin 5000 puhujaa. Kielentutkijat ovat pitäneet kielen elinvoimaisuuden tärkeimpänä kriteerinä kielen siirtymistä sukupolvelta toiselle. Jos jonkin kielen puhujien lapset eivät opi kieltä varhaislapsuudessa omassa perheessään, on kieli vaarassa kadota jokapäiväisen viestinnän käytöstä tulevina vuosikymmeninä. Vepsäläisvanhemmista suurin osa puhui lapsilleen venäjää kotikielenä jo viimeistään 1960-luvulla. Tämä selvisi kansainvälisen ELDIA-tutkimusprojektin vepsää käsitelleessä osatutkimuksessa, jossa kolmesataa vepsäläistä kertoi laajasti kielenkäytöstään. Tutkimustulosten valossa nykypäivän vanhemmista siis ainoastaan kourallinen puhuu vepsää lapsilleen, silloinkin venäjän rinnalla. Vepsän kirjakielen äiti täytti 70 vuotta Huhtikuussa liputetaan Mikael Agricolan kunniaksi suomen kielen päivänä. Liputetaan, vaikka hänen kuolemastaan tulee tänä vuonna kuluneeksi 460 vuotta. Agricolaan henkilöityy suomen kirjakielen synty, ja siksi häntä usein kutsutaan suomen kirjakielen isäksi. Vuoden 2016 toukokuussa suomen itäisimmän lähisukukielen vepsän kirjakielen äiti, Nina Zaiceva, vietti 70-vuotispäiväänsä Petroskoissa. Kirjakielen äiti, filosofian tohtori Zaiceva on kääntänyt vepsäksi Uuden testamentin ja muita uskonnollisia tekstejä, koonnut sanakirjoja, kehittänyt satoja uusia sanoja, kirjoittanut runoja sekä luonut vepsän kansalle oman Virantanaz-eepoksen. Neuvostoliiton hajoamisen aikaan, 80- ja 90-lukujen vaihteessa, Zaiceva rakensi pohjan uudelle vepsän kirjakielelle toisen vepsäläisen kielentutkijan, Maria Mullosen kanssa. Vepsällä oli ollut lyhytaikainen ensimmäinen kirjakielen kautensa jo luvulla lukuisten muiden Neuvostoliiton vähemmistökielten tavoin. Sosialismin levittämisen katsottiin silloin sujuvan parhaiten kunkin kansan omalla kielellä, samoin kuin. Agricolan aikaan kristinuskoa haluttiin levittää rahvaan kielellä suomeksi. Vepsäläisten ensimmäinen kirjakieli hävitettiin 1930-luvun lopulla vain muutaman vuoden ikäisenä: kirjat poltettiin ja kirjakielen luoneita tutkijoita vainottiin. Nuori ja vakiintunutkin kirjakieli tarvitsee tutkimuksen ja kielenhuollon tarjoamia kehyksiä, mutta ensisijaisesti tarvitaan kuitenkin niitä, jotka kirjoittavat ja niitä, jotka lukevat. Vepsän kirjakielen käyttäjillä on erityinen graafinen hankaluus. Vepsää kirjoitetaan suomen tavoin latinalaisin aakkosin. Nina Zaiceva. Kuva Riho Grünthal. Katso myös Zaicevan haastattelu karjalaksi ja karjalankielinen ohjelma vepsäläisistä. Vepsän kirjakieltä voi opiskella Petroskoin yliopistossa Opiskelijamäärät ovat hyvin pieniä, kaikilla vuosikursseilla vepsää opiskelee yhteensä alle kymmenen opiskelijaa. Heistäkin moni työllistyy suomen kielen asiantuntemusta vaativiin tehtäviin, sillä vepsän kieltä opetetaan rinnakkain joko suomen tai karjalan kielen kanssa. Vepsän kielen asiantuntijoiden työmarkkinat ovat tietysti hyvin pienet: toimittajia on pari, tutkijoita ja yliopisto-opettajia muutama. Lisäksi Karjalan alueen vepsäläiskylissä on päiväkoteja ja kouluja, joissa vepsän kielen taitoisille opettajille on töitä, sillä niiden opetusohjelmaan kuuluu tunti tai pari vepsää viikossa.., (Kuvittele, että suomen kieltä kirjoitettaisiin näin.) Kyrillisin aakkosin kirjoitettu suomi aukeaa venäjää opiskelleelle, mutta tottumattomalle tekstin lukeminen on vaikeaa. Kirjoitettu vepsä näyttää kuitenkin monelle sujuvasti kieltä puhuvalle samanlaiselta merkki-viidakolta kuin ylläoleva esimerkki, sillä erityisesti ikäihmisillä, joita pääosa sujuvista vepsänpuhujista on, puuttuu kokemus muiden kuin venäjän kielen kirjallisesta käytöstä ja sitä kautta vieraan aakkoston osaaminen.

18 Udmurtti Svetlana Jedygarova kuvattuna hääpäivänään. 18 Identiteetti, kansallisuus ja kieli Svetlana Jedygarova Mitä identiteetti on? Identiteetti on ihmisen yksilöllisyyden ja ryhmäkuuluvuuden perusta. Jokainen meistä voi määrittää olemuksensa yhteiskunnan jäsenenä, kulttuurin tai sukupuolen edustajana, jonkin alueen tai valtion asukkaana tai kansalaisena, jonkin kielen tai kielten äidinkielisenä puhujana ja monella muulla tavalla. Yhdellä ihmisellä voi olla samanaikaisesti monta identiteettiä, kuten ryhmä- tai henkilökohtaisia identiteettejä. Sosiaalinen rooli määrittää yhteiskunnallisen identiteetin, esimerkiksi opettajana tai oppilaana, työnantajana tai työntekijänä, perheenäitinä tai -isänä jne. On tavallista, että ympäröivä yhteiskunta ja saamamme koulutus ohjaavat ihmisten käsityksiä kansasta, kielestä, uskonnosta ja sosiaaliluokista. Henkilökohtainen identiteettimme muodostuu ihmisen omasta elämänkokemuksesta ja toimintatavoista vaikkapa tanssijana tai kasvisyöjänä. Kansallisuuden määritteleminen Ihmisille ja ihmisryhmille on tärkeää määritellä mihin isompaan yhteisöön he kuuluvat. Eurooppalaisessa kulttuurissa kansalaisuus, kulttuuri, etninen kuuluvuus ja äidinkieli nähdään usein toisiaan vastaavina: Ruotsin kansalainen asuu Ruotsissa, hän on etnisesti ruotsalainen, joka kuuluu ruotsalaiseen kulttuuriin ja puhuu äidinkielenä ruotsia. Todellisuudessa kuva voi olla erilainen, koska Ruotsin kansalainen voi identifioida itsensä etnisesti saamelaiseksi ja äidinkielenään hän voi puhua sekä ruotsia että saamea. Eri suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvilla kansoilla etnisen ja kielellisen identiteetin määritteleminen vaihtelee huomattavasti. Enemmistö suomalais-ugrilaisista kielistä on vähemmistökieliä, joita puhutaan Venäjällä, Suomessa, Virossa, Norjassa ja Ruotsissa. Hyvin monet niistä ovat uhanalaisia. Näissä maissa historiallisesti on erilaiset perinteet määritellä kansallisuus ja äidinkieli. Noin 25 vuotta sitten, kun Venäjä oli vielä Neuvostoliitto, kansallisuuden eli etnisen ryhmän määritteleminen oli siellä virallinen ja kaikille pakollinen prosessi. Eri kansoilla oli erilaisia oikeuksia, ja etnisen kuuluvuuden avulla rajoitettiin väestön liikkuvuutta. Myös nykyisellä Venäjällä termi kansallisuus tarkoittaa etnistä taustaa ja termi kansalaisuus osoittaa asumisvaltioon. Äidinkielen määritteleminen Äidinkieli voidaan määritellä ihmisen alkuperän, kielitaidon, kielenkäytön ja oman identifioitumisen mukaan. Yksikielisillä ihmisillä nämä muuttujat voivat olla samoja. Monilla suomalais-ugrilaisilla ja muilla vähemmistökansoilla ne voivat vaihdella elämän aikana. Neuvostoliitossa venäjän kielellä oli virallisesti korkeampi status kuin muilla kielillä, ja käyttöön otettiin termi toinen äidinkieli. Yksi Neuvostoliiton koulutusjärjestelmän tarkoituksista oli opettaa venäjän kieltä ei-venäjänkielisille lapsille, jotta koulussa venäjän kieli tulisi heidän toiseksi äidinkielekseen. Tästä ja monesta muusta syystä johtuu se, että useilla Venäjällä suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvilla ihmisillä on kaksi äidinkieltä. Myös sellainen tilanne on tavallinen, jossa yksittäisen ihmisen äidinkielen voidaan olettaa olevan esimerkiksi mari tai komi, vaikka hän ei oikeastaan osaa kieltä tai puhu sitä lapsilleen.

19 19 Kuka on udmurtti? Svetlana Jedygarova Kansallisuusidentiteetti ja äidinkielen käyttö Kansallisuusidentiteetti ja äidinkieli ovat kaksi eri asiaa. Maailmasta tunnetaan sellaisia tapauksia, joissa vähemmistökansat ovat kadottaneet oman kielensä, mutta kansallisuusidentiteetti on säilynyt tai elpynyt. Esimerkkejä tästä ovat gaelin kieli Irlannissa ja bretonin kieli Ranskassa. Myös päinvastainen kehitys on mahdollinen. Toisinaan vähemmistökansat voivat säilyttää kielensä, mutta heiltä puuttuu kansallisuusidentiteetti. Anneli Sarhimaa (1999) on todennut, että karjalaisilla ei ole Me karjalaiset käsitystä. Sen sijaan, karjalaisilla esiintyy paikallisia identiteettejä ja ajatus kuulumisesta jonkin kylän tai alueen asukasryhmään. Suomalais-ugrilaisille vähemmistöyhteisöille ovat myös tyyppilisiä sellaiset tapaukset, joissa yksittäisellä ihmisellä, kuten kieliaktivisteilla, on julkisuudessa selvästi tunnistettava kansallisidentiteetti, mutta arkielämässä hän ei käytä ollenkaan kieltään, eivätkä hänen lapsensa enää puhu sitä. Voi olla myös, että itse aktivisti ei osaa kieltä eikä edes pyri oppimaan sitä. Olen udmurtti Venäjältä Olen syntynyt Neuvostoliitossa udmurttilaisessa kylässä Udmurtian tasavallassa. Kun vuonna 1997 sain ensimmäisen passini, minun piti kirjoittaa viranomaisille virallinen allekirjoitettu hakemus koskien sitä, minkä kansallisuuden valitsen. Minulla oli mahdollisuus valita, koska syntymätodistuksessani äidilleni ja isälleni oli merkitty eri kansallisuus: isällä udmurtti ja äidille venäläinen. Valitsin udmurttilaisen ja se merkittiin passiin. Kun äitini oli samassa valintatilanteessa vuonna 1973, miliisin viranomainen kehotti häntä valitsemaan venäläisen, koska hänen mukaansa venäläisenä elämä sujuu helpommin. Äitini kolme veljeä ovat sen sijaan passin mukaan udmurtteja, mutta heidän perheissään puhutaan nykyään vain venäjää. Vaikka äitini määrittelee itsensä venäläiseksi, hän on puhunut koko elämänsä udmurttia lastensa ja lastenlastensa kanssa. Kieli ja identiteetti globalisaation aikana Maailma on aina ollut monikansallinen ja monikielinen, vaikka käsitys kansallisuudesta ja kielestä ja niiden suhteesta muuttuu jatkuvasti. Maahanmuuton tuloksena muodostuu uusia kieliyhteisöjä ja uusia identiteettejä. Heini Lehtonen (2016) on kuvannut tutkimuksessaan, miten helsinkiläiset nuoret kommunikoivat monikulttuurisessa ympäristössä ja miten uudet identiteetit voivat vaikuttaa kielenkäyttöön. Myös uudet viestintäkanavat ja sosiaalinen media vaikuttavat kielenkäyttöön. Udmurtin kieltä on mahdollista käyttää internetissä ja kehittää uusia tyylejä, jotka ilmaisevat esim. nuorten kaupunkilaisidentiteettiä. Kuvissa Svetlana Jedygarova, jonka häitä juhlittiin Udmurtiassa perinteisin menoin. Yllä hänen sukulaisensa leivänpaistossa ja isoäitinsä tietokoneella. Opiskelin itse udmurttia kylämme koulussa. Vaikka koulutus oli venäjän kielellä, kaikki opettajat puhuivat udmurttia välitunneilla, ja saadessani kouluopinnot päätökseen osasin huonosti venäjää. Saavutin venäjän kielessä äidinkielisen tason vasta aikuisena, kun olin asunut muutaman vuoden kaupungissa. Viimeisen 25 vuoden aikana tilanne on muuttunut. Saman kylän ja koulun nykyiset oppilaat osaavat monta kertaa paremmin venäjää, mutta suuri osa ei puhu enää udmurttia. Minulla on kaksi poikaa, joiden äiti on siis kotoisin Venäjältä ja puhuu heidän kanssaan udmurttia. Poikien isä on ranskalainen; hän puhuu lastensa kanssa ranskaa. Isä ja äiti puhuvat keskenään suomea, ranskaa, venäjää ja englantia. Molemmat pojat ovat syntyneet Suomessa ja puhuvat kavereidensa kanssa suomea. Poikien parhaat kaverit ovat somali-, venäläis- ja kiinalaislapsia, jotka puhuvat eri kieliä kotonaan. Haluaisin uskoa, että tällainen kieli- ja kulttuuridiversiteetti olisi elinvoimainen ilmiö tulevaisuudessakin.

20 20 Mistä sanat tulevat? Ulla-Maija Forsberg Sanojen alkuperän tutkimus valaisee sitä, mitä sanat voivat meille kertoa uralilaisista kielistä yleensä ja erityisesti uralilaisesta kantakielestä. Sen avulla vastataan seuraavanlaisiin kysymyksiin: Mikä on sanan- ja käsitteenmuodostuksen tapa uralilaisessa kontekstissa? Millaisia käsitteitä uralilainen kantakieli on tarvinnut? Miten eri sanastoelementit ja käsitepiirit ovat säilyneet vuosituhansien ajan (toisin sanoen: mihin sanat menevät)? Millaisia säännönmukaisuuksia on sanaston ja yksittäisten sanojen muuttumisessa? Millaiset sanat kaikkein halukkaimmin muodostavat omia muutostapojaan? Sanastontutkimusta voi harrastaa useasta eri lähtökohdasta erilaisin kysymyksenasetteluin. Yksi yleisimmin käytetyistä lähtökohdista on etymologinen: mistä sanat tulevat ja kuinkavanhojaneovat.tämä osa sanastontutkimusta on myös se, jolla on eniten kosketuksia kielenulkoiseen maailmaan ja kielen puhujien historiaan. Omaperäisten ja lainasanojen tutkimus avaa meille näköaloja kielen varhaisempien vaiheiden puhujien aineelliseen ja henkiseen kulttuuriin ja antaa osviittaa muinaisten kansojen välisestä kanssakäymisestä sekä siitä mitä reittejä erilaiset kulttuurivaikutteet ovat vuosisatoja ja -tuhansia sitten kulkeneet. Toisen hyvin selkeän ryhmänsä muodostavat lainasanat. Lainasanoja voidaan palauttaa niin erillisiin uudempiin kielimuotoihin kuin kantakielivaiheisiinkin. Lainasanat ovat myös useimmiten perussanoja. Sanoja mukautetaan lainattassa paitsi lainansaajakielen äännejärjestelmään, myös muoto-järjestelmään. Lainasanat toisin sanoen johdetaan jo lainattaessa sellaiseen muotoon, että ne muistuttavat kielessä olemassa olevia omaperäisiä sukka, kuningas, johdoksia. kärsiä, kahvi, surffata, mesettää HELSINGIN YLIOPISTO Sana raparperi on lainattu suomeen ruotsista, johon se myös on lainattu. Alunperin sana on kreikkaa ja sen loppuosa viittaa barbaa-reihin, joilta kas-vin juurta aikoi-naan saatiin. SSA raparperi. (SSA = Suomen sanojen alkuperä) Alkuperänsä suhteen sanastossa voidaan erottaa 3 perustyyppiä On ensinnäkin vanhoja omaperäisiä perussanoja, jotka ovat perinteisesti eri kantakielivaiheisiin palautettavia jakamattomia perussanoja. Niitä ei ole voitu katsoa johdetuiksi muista sanoista sen enempää kuin lainasanoiksikaan. Tällaisia omaperäisiksi katsottavia sanoja on monen ikäisiä aina suomalais-ugrilaisen kantakielen perintösanastosta yhteisitämerensuomalaisiin sanoihin. tuuli, lumi, vesi, kuu Kolmas pääryhmä on omaperäisten ja lainattujen perusvartaloiden pohjalta muodostetut johdokset ja yhdyssanat. Suuri osa näistä on hyvin myöhäisiä ja eri kielissä helposti tunnistettavia, mutta on syytä pitää mielessä. Samanlaisia sanamuodostuksen mekanismeja on todennäköisesti kuitenkin hyödynnetty jo varhaisissa kielen vaiheissa, varmaankin jo uralilaisessa kantakielessäkin. sormus, ajatella, kaivinkone, kuntayhtymä Lisäksi ovat olemassa äänteellisesti motivoidut ja ekspressiiviset sanat. Ne esiintyvät harvoin puhtaina perussanavartaloina. Tämä tyyppi on suomessa ja yleisemmin itämerensuomalaisissa kielissä varsin yleinen. kilistä, kolista, jytkyä, jytistä, jysähtää, posahtaa

21 21 Etymologian peruskriteerit Ulla-Maija Forsberg Miten voi päätellä, onko sana mahdollisesti omaperäinen ja ikivanha? Mistä voi tietää, että sana tubettaa on lainasana? Mikä sen yhteys sanaan tuubi on? Entä mistä tulee sana mesta? Etymologisen tutkimuksen peruskriteereinä on pidetty sanojen äänneasua, merkitystä ja levikkiä. Näiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä erikielisten sanojen geneettisestä tai lainautumiseen perustuvasta yhteisestä alkuperästä sekä osittain myös iästä. Äännehistorian kannalta olennaisin etymologisen sanastontutkimuksen metodeista on sanojen äänneasun vertailu. Äänneasuja vertaillaan joko kahden kielen sanoista tai kokonaisista vastinesarjoista, joihin voi kuulua sanan vastineita useammastakin sukukielestä. Kun samoja äännevastaavuuksia esiintyy useammassa eri vastinesarjassa voidaan näitä pitää säännöllisinä äänteellisinä vastaavuuksina eri kielten välillä ja sitä myöten voidaan jäljittää myös uusia vastinesarjoja, uusia etymologisesti yhteen kuuluvia sanoja. Mitä useammassa vastinesarjassa tietty äännevastaavuus esiintyy, sitä varmempana sitä voidaan pitää. Varsinkin, jos sana muiden kriteerien, kuten merkityksensä perusteella sopii vanhaan sanastoon kuuluvaksi. Äännevastaavuuksien tarkastelu on lainasanojen tutkimuksessa ratkaisevasti toisenlaista. Kun omaperäisten sanojen tarkastelussa äännevastaavuudet kuvastavat eri kielissä tuhansien vuosien aikana tapahtuneita äänteenmuutoksia, lainasanojen äännevastaavuudet tai pikemminkin erot saman sanan ilmiasussa eri kielissä perustuvat lainattaessa tapahtuneisiin äännesubstituutioihin. Tämä tarkoittaa sitä, että tietyt lainanantajakielen äänteet tietyissä ympäristöissä korvataan aina samalla tavalla. Nuorten lainasanojen kohdalla nämä substituutiot on helppo havaita, koska sanoissa usein on myös runsaasti samaa äänteellistä ainesta, mutta vanhempia lainoja tutkittaessa tulee korvaavuussääntöjen lisäksi ottaa huomioon myös vanhojen sanojen yhteydessä esiin tulevat lainaamisesta riippumattomat äänteenmuutokset; siis ne, jotka on todettu vanhan omaperäisen sanaston vastinesarjoista. Äännehistorialliset faktat on luonnollisesti tunnettava molemmista lainaamiseen osallistuvista kielistä. Merkityksen tarkastelu vanhassa sanastossa etymologisena kriteerinä perustuu yleiseen sanasemantiikkaan: siihen miten yksittäisen sanan merkitys vaihtelee yhdessä kielessä tai selvästi keskenään yhteenkuuluvien sanojen merkitys läheisissä sukukielissä. Edelleen semanttisina rinnakkaistapauksina tulevat kyseeseen lainasanat ja niissä tapahtuneet merkityksen muutokset. Vanhimman yhteissanaston (eli kantakielen sanaston) ja toisaalta aivan uusimpien lainasanojen kohdalla merkitykseen liittyviä ongelmia ei yleensä ole, koska sanojen merkitykset näissä tapauksissa vastaavat toisiaan tavallisesti hyvinkin tarkkaan. Tämä ilmiö voidaan selittää siten, että vanhimpaan yhteissanastoon kuuluvat sanat tavallisesti ovat merkitykseltään ja myös käytöltään hyvin keskeisiä ja luonteeltaan peruskäsitteitä, jolloin niiden merkitys ei pitkälläkään aikavälillä ratkaisevasti muutu. Toisaalta uudemmat lainasanat ovat merkitykseltään spesifejä, usein teknisluonteisia termejä, jolloin tällainen varsin tarkka merkitys ei ole altis ainakaan nopeasti tapahtuville muutoksille. Tarkastele viereistä taulukkoa. Siinä esiintyy sukukielten vastineet suomen sanoille kynsi, kala, syli ja suoni. Vertaa esim. suomen sanaa kala unkarin vastineeseen hal. Äännehistoriaa tuntevalle vastaavuus on ilmiselvä: unkarissa on tapahtunut äänteenmuutos *k > h aina takavokaalin edellä, esim. sm kuolla unk. hal-, sm kuusi (6) unk. hat sm kadota unk. hagy- jättää

22 22 Omaperäiset perussanat vanhimmissa kantakielissä Ulla-Maija Forsberg Uralilaisen kantakielen yhteissanaston määrä vaihtelee eri lähteissä. Tähän on syynä se, että kantakieleen palauttamisen kriteerit vaihtelevat. Äännehistoriallisesti kiistattomia uralilaiseen kantakieleen viittavia rinnastuksia on vain alun kolmatta sataa. Jos mukaan otetaan epävarmat rinnastukset, nousee uralilaisten ja etenkin suomalais-ugrilaiseen kantakieleen palautettavien etymologioiden määrä helposti useaan sataan. Tärkeä tässä huomattava seikka on se, että nämä luvut eivät missään tapauksessa kuvasta uralilaisen kantakielen todellista sanojen määrää, tuskin ovat edes lähellä sitä. Vaikka uralilaista kantakieltä puhuttiinkin kivikautisessa kulttuurissa, jossa elinkeinorakenne oli yksinkertainen ja useimpien nykyisten erikoisalojen sanastoa ei ole ollut käytössä, on nykyisten kielten pohjalta pääteltävissä, että missä tahansa kulttuuriympäristössä normaalisti toimiva kieli kyllä koostuu vähintään parin tuhannen leksikaalisen yksikön perussanastosta. Suomen kielen nykyisten kantasanojen määrä esimerkiksi on arviolta siitä riippuen miten runsaasti yksittäisten murteiden sanastoa otetaan mukaan. Vaikka erikoisaloja ja varsinaista terminologiaa ei olisikaan, on meidän silti syytä uskoa, että myös kivikautinen kieli kuten uralilainen kantakieli jo vuotta sittenkin on ollut jo ilmaisuvoimaltaan täydellinen. Ihmiskieli on kaikkinensa saanut alkunsa jo satoja tuhansia vuosia sitten, joten uralilaisen kantakielen ei siinä mielessä voida olettaa olleen mitenkään olennaisesti lähempänä»alkukieltä» kuin nykyisetkään kielet. Etymologioiden kokonaismäärästä päätellen sanojen hävikkiä on täytynyt vuosituhansien mittaan tapahtua, ja outoa olisikin, jos mitään ei olisi hävinnyt. Parhaiten hävikin huomaa tietyistä selvistä semanttisista kentistä, joiden aukkoisuus vanhimmassa sanastossa paljastaa, että sanoja on kadonnut ainakin osasta kieliä. Tällaisia ovat erityisesti lukusanat sekä esim. värinnimitykset. Parhaiten säilyviä sanastoelementtejä ovat pronominit, suhdekäsitteet, luonnonilmiöiden ilmaisimet sekä ihmistä ja ihmisen perustoimintoja kuvaavat sanat. SUOMALAIS-UGRILAISTA SANASTOA käsi, polvi, jalka, pää, silmä, kieli, sydän, maksa, sappi, veri kyynel, kusi, elää, kuolla isä, emä, neiti, appi, anoppi, miniä jousi, nuoli, kala, suoni, äimä, luu vesi, jää, ilma, sää, lumi, joki, kivi, maa tuomi, koivu, paju, pihlaja, puu koi, täi, saivar, pyy, sotka, varis minä, sinä, tämä, tuo, se mennä, olla, tehdä, tuoda, tuntea, syödä Nämä ikivanhat sanat ovat kielen sanaston perusvarastoa, joka on jokapäiväisessä ja erittäin taajassa käytössä, joten sanojen säilyminen on tätä kautta helppo ymmärtää. Vaikka suuri osa kantakieliin palautettavaa sanastoa kuuluu näihin käsitepiireihin, on kielessä kuitenkin vanhimpinakin aikoina ollut paljon sellaisia sanoja, jotka aikojen saatossa ovat korvautuneet toisilla, uudemmilla kotoperäisillä tai lainasanoilla. Sanat, joita käytetään harvemmin, korvautuvat helpommin uusilla, jolloin vanha sana voi hävitä kaikista kielistä jälkiä jättämättä. Toisaalta on myös mahdollista, että sana säilyy vain jossakin suppeammassa kieliryhmässä tai yhdessä kielessä, jolloin sitä ei vastineiden puuttuessa enää voi todistaa vanhaksi.

23 Alkuperäinen kuva (Rigina Ajanki) Santeri Junttilan väitöskirjasta Tiedon kumuloituminen ja trendit lainasanatutkimuksessa Kantasuomen balttilaislainojen tutkimushistoria. 23 Balttilaislainat itämerensuomessa Santeri Junttila Millaisia kysymyksiä etymologi pohtii työssään? Mitä voit päätellä suomen kielen historiasta alla esitettyjen kysymysten avulla? Kantasuomi on kaikkien itämerensuomalaisten kielten yhteinen kantakieli. Sen muodot on rekonstruoitu historiallis-vertailevan kielentutkimuksen avulla. Viimeisellä vuosituhannella ekr. on kantasuomeen lainautunut arviolta sanaa sittemmin kadonneesta balttilaisesta kielimuodosta, joka ei ollut nykyisten latvian ja liettuan suora edeltäjä, vaan sille läheinen murre. Viereisessä kuvassa on lähes sata asiaa, joita kantasuomessa nimitettiin balttilaisperäisillä sanoilla. Kuvan alle on rekonstruoitu näitten sanojen kantasuomen muodot ja lainojen balttilaisen lähtökielen muodot eräänlaiseksi kartaksi. Paljonko kantasuomen sanoja tunnistat? Nykysuomen pohjalta ei ole edes mahdollista tuntea kaikkia, sillä sanoja katoaa kielistä ajan kuluessa, joten muutamat ovat säilyneet vain virossa tai muissa itämerensuomalaisissa kielissä. Kirjoitusasun ei pidä antaa hämätä: vokaalien pituus on merkitty pienellä viivalla kirjaimen päälle. Millaisia äänteenmuutoksia sanat ovat käyneet läpi kantasuomesta nykysuomeen tullessa? Havaitsetko säännönmukaisuuksia sanojen äänne-edustuksessa? Mikä nykysuomen äänne vastaa kantasuomen š:ää? Muutamien sanojen merkityksetkin ovat muuttuneet löydätkö ne? Entä miten punaisella kirjoitetut sanat eroavat mustista? Kantasuomen muodot eroavat lainojen balttilaisen lähtökielen muodoista, koska kielillä on erilaiset äännejärjestelmät. Lainautuessa jokainen lähtökielen äänne substituoituu eli korvautuu kohdekielessä läheisimmällä (samankuuloisimmalla) äänteellä. Huomaatko, mitkä balttilaisen kielen äänteet ja äänneyhdistelmät ovat puuttuneet kantasuomesta? Tehtävä ei ole helppo, sillä oudonnäköinen substituutio voi johtua myös päinvastaisesta syystä: esimerkiksi balttilaisessa lähtökielessä ei ollut lyhyttä o:ta, minkä vuoksi balttilainen a ääntyi o-mai-sesti ja on siksi lainautuessa korvattu joskus kantasuomen o:lla, mutta yleensä a:lla. Niinpä etymologin täytyy tietää, mitä äänteitä lainanantajakielessä oli. Sananloppuiset äänteet taas eivät yleensä substituoidu säännöllisesti vaan mukautuvat kohdekielen taivutustyyppeihin. Kun lainasanat, varsinkin kulttuurisanat, on iätty äännehistoriallisin perustein, niitten merkitys antaa meille kulttuurihistoriasta ja kielten puhuma-alueista paljon sellaista tietoa, jota emme saa historiallisista lähteistä emmekä arkeologisista löydöistä. Mitä balttilaislainojen perusteella tiedämme kantasuomen puhujien elämästä viimeisellä vuosituhannella ekr.?

24 24 Kolme ikkunaa Viron historiaan Sirje Olesk Katso Viron uudelleen itsenäistymisen dramaattisia hetkiä: Jw Itsenäistymisen aika Venäjällä 1917 maaliskuussa käynnistynyt vallankumous levisi nopeasti myös Viroon, jossa aluksi tavoiteltiin autonomiaa. Bolševikkien vallankaappauksen jälkeen marraskuussa oli kuitenkin selvää, että Viron on saavutettava itsenäisyys. Virolaiset upseerit perustivat oman sotaväen. Virolaiset taistelivat vuonna 1919 kahdella rintamalla: itäisellä rintamalla olivat vastassa venäläiset bolševikit ja etelässä olivat saksalaiset joukot. Vuoden 1919 juhannuksen alla virolaisarmeija löi saksalaiset Latvian rajalla käydyssä taistelussa. Virolaisten historiallista voittoa saksalaisista juhlistettiin julistamalla kesäkuun 23. päivä voiton pyhäksi. Tarton rauhassa Neuvosto-Venäjä tunnusti Viron itsenäisyyden Neuvosto-Viro Neuvostoliitto oli totalitaristinen järjestelmä ja yhden puolueen valtio, josta ihmiset eivät saaneet vapaasti matkustaa ulkomaille tai lukea ulkomaista kirjallisuutta saati ulkomaisia lehtiä. Kansalaisten elämää valvottiin tarkasti. Koko Neuvostovallan aikaa luonnehtivat julkinen sensuuri, median tiukka kontrollointi ja salaiset arkistot. Poliittisesti sen voi jakaa vähintään kolmeen eri aikakauteen. Stalinismin aika ( ) oli Virossa jatkuvan pelon aikaa. Järjestelmän vastaisiksi luokiteltuja ihmisiä kyyditettiin Siperiaan ja muualle Venäjälle. Metsissä piileskelivät aseellista vastarintaa harjoittavat sissit eli metsäveljet. Maaseudulle perustettiin kolhooseja ja yksityinen maanviljelys lakkautettiin. Kulttuuria ja kirjallisuutta hallitsi sosialistinen realismi. Kaikki sotaa edeltävästä ajasta muistuttava pyrittiin hävittämään. Sotaa edeltävän ajan tärkeimmät kirjailijat erotettiin Kirjailijaliitosta tai vangittiin. Kirjoja ilmestyi vähän ja teatterit olivat tyhjiä. Stalinin kuoltua 1953 Virossa ja Neuvostoliitossa muutenkin alkoi vapaampi kausi ( ). Vapautetut ja elossa olevat karkotetut ja vangit saivat oikeuden palata, kirjallisuus elpyi. Sensuuri jatkui silti. Ideologinen painostus väheni luvuilla. Neuvostovallan kahta viimeistä vuosikymmentä kutsutaan pysähtyneisyyden ajaksi. Laivayhteys Tallinnan ja Helsingin välillä käynnistyi 1965 ja ulkomaiset turistit pääsivät taas Viroon. Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua olivat kulttuuriltaan vapaampia kuin muu Neuvostoliitto. Virolaisia laulukentällä kesällä Laulava vallankumous ja itsenäisyyden palautus Keväällä 1987 kävi ilmi, että Pohjois-Viroon kaavaillaan isoja fosforiittikaivoksia, joihin aiotaan tuoda työvoimaksi tuhansia ihmisiä muualta Neuvostoliitosta. Virossa nousi protestiaalto. Oli todellinen uhka, että virolaiset jäisivät vähemmistöksi omassa maassaan. Vierasta venäjänkielistä väestöä oli tuotu Viroon tehdas- ja kaivostyöläisiksi koko Neuvostovallan ajan. Kesällä 1988 Virossa käynnistyi ns. laulava vallankumous. Tuhannet ihmiset kokoontuivat Tallinnan laulukentälle laulamaan isänmaallisia lauluja ja pitämään puheita. Aiemmin viranomaiset olisivat keskeyttäneet vastaavanlaiset spontaanit mielenosoitukset, mutta politiikka Neuvostoliitossa oli muuttunut. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johtajan Mihail Gorbatshovin aloittamat uudistukset muuttivat valtion olemusta, ja vuonna 1991 se lakkasi olemasta. Samassa yhteydessä Baltian maat julistautuivat itsenäisiksi elokuussa Syksystä 1991 Viron tasavallan ylintä päätösvaltaa ovat käyttäneet Viron parlamentti eli Riigikogu ja presidentti. Ensimmäisenä presidenttinä toimi kirjailija Lennart Meri.

25 25 Kolme kirjailijaa - virolaissuomalaista kirjallisuushistoriaa Sirje Olesk Aino Kallas ( ) Aino Kallas tiesi jo nuorena haluavansa kirjailijaksi. Hän aloitti julkaisemalla runoja ja käännöksiä suomalaisissa lehdissä. Avioiduttuaan vuonna 1900 virolaisen kulttuurintutkija ja diplomaatti Oskar Kallaksen kanssa hän muutti Viroon, Tarttoon, jossa hänestä tuli kirjailijaryhmän Nuori Viro jäsen. Viron itsenäistyttyä vuonna 1918 Oskar Kallas nimitettiin suurlähettilääksi Helsinkiin, josta hän siirtyi myöhemmin Lontooseen. Aino Kallaksesta tuli Lontoon-vuosina käännetyin suomalainen ja samalla virolainen kirjailija. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Sudenmorsian, Reigin pappi ja Barbara von Tiesenhusen. Ne kuvaavat tapahtumia vuosisatojen takaisessa Virossa, rakkautta ja kuolemaa. Kun Neuvostoliitto miehitti Viron, Aino Kallas pakeni Tukholmaan. Viimeiset vuotensa hän vietti Helsingissä. Aino Kallaksen suositut päiväkirjat on julkaistu myöhemmin. Päiväkirjoissaan Kallas kertoo ilmeikkäästi elämästään ja tunnoistaan Virossa ja Suomessa ja niiden välillä, Suomen sillalla. Jaan Kross ( ) Jaan Kross lienee Viron ja koko Baltian kansainvälisesti tunnetuin kirjailija. Toisen maailmansodan jälkeen hän joutui vankileirille ja karkotetuksi Siperiaan. Vapauduttuaan 1954 Kross palasi Neuvosto-Viroon, jossa hän aloitti uransa runoilijana ja kääntäjänä. Elämäntyönsä Kross teki pitkän proosan mestarina kirjoittamalla romaaneja Viron historiasta. Krossin pääteoksena pidetään neliosaista vuosina ilmestynyttä Uppiniskaisuuden kronikkaa. Toinen Suomessa laajalti luettu teos on Keisarin hullu (1978). Krossin kiehtovuus perustuu historiallisen ympäristön ja henkilöiden yksityiskohtaisen kuvailuun. Historialliset hahmot heräävät hänen teoksissaan elämään. Näe Jaan Kross vuonna 1960: st=plbpts6-ovtfykbugsibzbr8evjemwxoxz Sofi Oksanen (s. 1977) Sofi Oksanen, Suomen tunnetuimpia nykykirjailijoita, on syntynyt Jyväskylässä. Hänen äitinsä on virolainen ja isänsä suomalainen. Lapsuudessaan hän vietti paljon aikaa Virossa äidinäitinsä hoivissa. Hänen tunnetuimmat romaaninsa ja näytelmänsä käsittelevät Viron lähihistoriaa. Romaanillaan Puhdistus hän voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna Romaani on käännetty useille kielille, samoin hänen toinen neuvostoaikaisesta Virosta kertova romaaninsa Kun kyyhkyset katosivat (2010). Sofi Oksasen suosio ammentaa Viron toisen maailmansodan jälkeisistä ja pitkään vaietuista aiheista sekä niitä ilmentävistä henkilökuvista.

26 26 Viron kieli Kristiina Praakli Kuva alla Viro on suomen lähisukukieli, jota melkein voi ymmärtää opiskelemattakin. Viron kieli on ollut maan virallisena kielenä sen itsenäistymisestä (1918) lähtien eli melkein 100 vuotta. Neuvostomiehityksen aikana virallisia kieliä olivat viro ja venäjä, kunnes 1989 säädettiin kielilaki, jonka mukaan maan valtionkieleksi tuli yksinomaan viro. Edellisen väestölaskennan mukaan (2011) viroa puhuu äidinkielenään henkilöä (68,5 % asukkaista). Toiseksi puhutuin kieli Virossa on venäjä, sitä puhuu äidinkielenään (eli 29,6 %) henkilöä. Viron alkuperäisiä kieliä ovat võro ja seto, venäjä taas on kieli, jota maassa on käytetty vuosisatoja. Paljolti toisen maailmansodan aiheuttaman pakolaisuuden johdosta viron kielen puhujia asuu Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Saksassa, Venäjällä, Australiassa ja Iso-Britanniassa. Viron itsenäistymisen (1991) ja etenkin Euroopan Unionin itälaajentumisen (2004) aiheuttama maastamuutto on kasvattanut viron kielen puhujien määrää monissa Länsi- Euroopan maissa, eniten kuitenkin Suomessa, jossa asuu noin viron kielen puhujaa (2016). Virolaiset ovatkin venäjänkielisen vähemmistön jälkeen toiseksi suurin maahanmuuttajayhteisö Suomessa. Kirjakieli ja murteet Kirjoitetulla viron kielellä on ikää viitisensataa vuotta. Viron kielestä on säilynyt yksittäisiä lauseita 1200-luvulta. Painetun vironkielisen kirjallisuuden alkuvuodeksi katsotaan vuosi 1525, ensimmäisestä kirjasta ei kuitenkaan ole säilynyt yhtään kappaletta. Vanhin osittain säilynyt vironkielinen kirja on Simon Wandradtin ja Johann Koellin alasaksalais-virolainen luterilainen katekismus vuodelta Kirja ilmestyi kahdeksan vuotta ennen kuin Mikael Agricola julkaisi ensimmäisen suomenkielisen teoksensa (1543). ennen kuin Mikael Agricola julkaisi ensimmäisen suomenkielisen teoksensa (1543). Kirjakielen rinnalla Virossa puhutaan monia alueellisia kielimuotoja eli murteita. Kun Suomen murteet jaetaan perinteisesti länsi- ja itämurteisiin, niin Viron murteiden pääryhmät ovat pohjois- ja eteläviron murteet. Kumpikin päämurre jakautuu useaksi alamurteeksi. Viron kirjakieli perustuu pääosin pohjoisviron murteisiin. Toisin kuin suomessa, virossa kirjakielen ja puhekielen välillä ei ole suuria eroja. Erot johtuvat enimmäkseen puhujien sosiaalisesta taustasta ja alueellisesta alkuperästä sekä paikallisten murreilmausten käyttämisestä. Võro ja seto ovat Kaakkois-Viron alueellisia alkuperäiskieliä. Võron ja seton kielen puhujat ovat kaksikielisiä (etelä)virolaisia, jotka viron yleiskielen vakiintumisesta huolimatta ovat säilyttäneet paikallisen kielen ja joilla virolaisen kansallisen identiteetin ohella on myös paikallinen identiteetti. Nykyään molemmat kielet luetaan omaksi kielekseen. Võron kielelle on kehitetty kirjakieli, võroa opetetaan sekä Tarton että Helsingin yliopistossa että useissa kouluissa Kaakkois-Virossa. Tuoreimman väestö-laskennan (2011) mukaan võron tai seton kieltä arvioi osaavansa yli vironkielistä Viron asukasta. Viro typologisesti Viron kielelle on suomalais-ugrilaisille kielille tyypillisesti ominaista, että kieli-opillisia suhteita ilmaistaan liittämällä sanan vartaloon päätteitä ja liitteitä. Vi-ro on kuitenkin jonkin verran analyyt-tisempi kun taas suomi on rakenteel-taan synteettisempi kieli: suomen sanat usein ovat usein pitempiä ja yhdellä sa-nalla voidaan esittää jopa monen lau-seen verran sisältöä (sm. Ei talvikun-nossapitoa vi. talvel ei hooldata). Myös liitepartikkelien määrä on virossa pienempi. Toisaalta viro on suomea paljon fusionaalisempi kieli: virossa kieliopillisia suhteita ilmaistaan usein sanavartaloissa tapahtuneiden muutosten avulla kun taas suomi on enimmäkseen agglutinoiva ja ilmaisee asioita liittämällä selkeärajaisia morfeemeja sanavartaloihin. Viron kieltä ovat ajan kuluessa muokanneet monet seikat, ennen kaikkea sekä sisäisistä syistä että ulkoisista vaikutteista tapahtuneet kielenmuutokset, vieraiden kielten (saksa, venäjä) vaikutus ja viron kielen tietoinen kehittäminen ja normittaminen. Seton kielen puhujia asuu sekä perinteisellä asuinalueellaan Setonmaalla että sen ulkopuolella, mm Venäjällä. Seton kielen puhujat ovat ortodokseja virolaisia, kansalliselta identiteetiltään setukaisia (vi. setud). Heidän kielessään ja kulttuurissaan on runsaasti venäläisiä vaikutteita. Setukaiset tunnetaan etenkin runonlauluperinteestään (seto leelo), joka kuuluu UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Seton kielen osaajia Virossa on noin

27 27 Viro ja suomi rinnakkain Kristiina Praakli Virossa ja suomessa on runsaasti yhteistä sanastoa. Osa perussanastosta periytyy jo suomalais-ugrilaisesta kantakielestä, osa on omaksuttu myöhemmin. Esim. sivulla 23 esitellään balttilaislainoja, jotka on omaksuttu sellaiseen kielimuotoon, josta suomi ja viro periytyvät. Osa yhteisistä sanoista on täysin samanlaisia. Enemmän on kuitenkin sellaisia yhteisiä sanoja, jotka poikkeavat toisistaan jonkin verran ja kirjoitetaan hiukan eri tavalla. Nekin ovat helposti tunnistettavissa. Suomesta poiketen Viron nominit ovat usein konsonanttiloppuisia (vi. lehm sm. lehmä; vi. poeg sm. poika). Tämä johtuu siitä, että virossa on yksikön nominatiiveista loppuvokaali on kadonnut. Myös nominatiivin loppu n on kadonnut virosta (vi. punane sm. punainen) Ilmiötä kutsutaan loppuheitoksi. Useissa sanoissa on tapahtunut myös sisäheitto. - luontoon liittyviä: vesi, maa, meri, kivi, tuli; mets, mänd, mustikas, maasikas - eläintennimiä ja ruokasanastoa: kala, kana, liha, muna, lammas; lehm, orav, siga - ihmisen anatomiaan liittyviä sanoja: käsi, suu, veri, hammas; jalg, silm, selg, kõrv - sukulaisten nimityksiä isa, tütar, tädi - adjektiiveja: armas, kallis, rikas; suur, must, sinine - yhteisiä verbivartaloja ole-, laula-, istu-, tule- - pronomineja mina, sina, meie, teie Joskus samannäköisillä sanoilla on kuitenkin eri merkitys suomessa ja virossa: hallitus (sm. home) halb (sm. huono) viiner (sm. nakki) piim (sm. maito) pulm (sm. häät) Viron kirjakielestä puuttuu vokaaliharmonia. Virossa õ, ä, ö ja ü voivat esiintyä vain ensi tavussa, esim. küla kylä, tänä tänään, küsimus kysymys. Morfofonologisista piirteistä sekä viron että suomen luonteenomaisiin piirteisiin kuuluu astevaihtelu, esim. hammas hamba, kuld kulla, murre murde. Muoto-oppi Tärkeimmät erot suomeen nähden vokaalisoinnun puuttuminen yhdeksäs vokaali, takavokaali õ ensi tavun pitkät vokaalit ovat säilyneet (vi. mees sm. mies) sanat ovat lyhentyneet, syynä loppuheitto ja sisäheitto (vi. punane sm. punainen) omistusliitteet puuttuvat de-monikko esim. kala-de kalojen ; kala-de-s kaloissa kaksi infinitiiviä (-ma ja -da infinitiivi) kieltoverbi ei taivu persoonissa Keelesild-oppikirja 1999: 9-10 Kuvat Riho Grünthal. Viro ja suomi ovat rakenteensa puolesta hyvin lähellä toisinaan. Virossa on vain muutamia harvoja sellaisia kieliopillisia kategorioita joita suomessa ei ole: sijamuodoista komitatiivi (pääte ga) ja terminatiivi (pääte -ni), moduksista jussiivi ja kvotatiivi. Virosta puuttuvat potentiaali, instruktiivi ja possessiivisuffiksit. Nykyvirossa yksikön genetiivillä ei ole päätettä eli genetiivi päättyy aina vartalovokaliin. Varsinaisen päätteen puuttumisen takia virossa on jokaisen nominin kohdalla opittava erikseen genetiivin ja partitiivin muodot. Koska virosta puuttuvat omistusliitteet (sm. isäni vi. minu isa), possessiivisuutta ilmaistaan synteettisen muodon sijasta analyyttisesti: minu raamat kirjani, sinu raamat kirjasi. Viro muistuttaakin näiden piirteiden osalta enemmän puhuttua kuin kirjoitettua suomea. Erityisesti lounaismurteissa ja viron kielessä on paljon yhteisiä piirteitä. Virossa on 14 sijamuotoa (nominatiivi, genetiivi, partitiivi, illatiivi, inessiivi, elatiivi, allatiivi, adessiivi, ablatiivi, translatiivi, terminatiivi, essiivi, abessiivi, komitatiivi). Sivulla 5 kuvataan, miten suomen puhekieleen on syntynyt samankaltainen komitatiivi kuin virossa jo on olemassa. Yksikön genetiivi on virossa tärkeä sija: siitä muodostetaan kaikki yksikön muodot (paitsi partitiivi ja lyhyt illatiivi) sekä monikon nominatiivi.

28 Pyhän Tapanin patsas: m. Unkarin kruunu: Wikipedia 28 Unkari lännen ja idän välissä Magdolna Kovács ja Ildikó Vecsernyés Pyhän Tapanin patsas Unkarilaiset asuvat itäisessä Keski-Euroopassa Karpaattien altaaksi kutsutulla alueella. Heidän naapurikansansa puhuvat slaavilaisia kieliä, romaniaa sekä saksaa. Unkarilainen kulttuuri on varsin keskieurooppalaista. Siihen on tullut vaikutteita sekä idästä että lännestä. Valtion perustaja kuningas Pyhä Tapani ja Unkari kuningaskuntana Unkarilaisten ja obinugrilaisten esi-isien katsotaan erkaantuneen muista suomalais-ugrilaisista kansoista jo yli vuotta sitten. Unkarin kielen oletetaan muodostuneen noin 3000 vuotta sitten. Unkarilaiset asuivat ensin todennäköisesti Volgan suuren mutkan tienoilla, josta he alkoivat siirtyä lounaaseen kohti nykyisiä asuinsijojaan, Karpaattien allasta, noin 1500 vuotta sitten. Ennen maahantuloaan unkarilaiset elivät turkkilaisheimojen naapureina. Turkin kielen vaikutus näkyy unkarin kielessä mm. lainasanoina. Maahantulon jälkeen (v. 896) unkarilaiset tekivät sota- ja ryöstöretkiä länteen kuten viikingeilläkin oli tapana, mutta silloisessa Euroopassa saattoi pysyä hengissä vain tunnustamalla kristinuskon ja perustamalla oman feodaalisen valtion. Tämän toteutti vuonna 1000 Unkarin ensimmäinen kuningas, Tapani I, toiselta nimeltään Pyhä Tapani (unkariksi Szent István). Hän kutsui maahan pappeja ja käsityöläisiä Euroopan eri maista ja edisti monikulttuurisuutta. Pinta-ala: km 2 Asukasluku: 9,8 miljoonaa (2011) Pääkaupunki: Budapest Rahayksikkö: forintti (forint, HUF) Virallinen kieli: unkari (magyar) Suurimpia vähemmistöjä: romanit, saksalaiset, romanialaiset, slovakit, kroaatit ja serbit Naapurimaat: Slovakia, Ukraina Romania, Serbia, Kroatia, Slovenia, Itävalta Pyhän Tapanin kruunua, joka todellisuudessa on hieman myöhäisemmältä ajalta, pidetään Unkarin valtion symbolina. Se viestii idän ja lännen yhteisvaikutuksesta: kruunun toinen osa on bysanttilaista ja toinen läntistä alkuperää. Tapania seurasi valtaistuimella saman suvun kuninkaita 1300-luvulle asti. Suvun sammuttua 1300-luvun alussa kuninkaita tuli Euroopan eri hallitsijasuvuista tuoden mukanaan myös omaa kulttuuriaan. Keskiaatelista kuninkaaksi nousseen Mátyás Hunyadin (kuningas Matias, ) renessanssihovi palatseineen ja merkittävine kirjakokoelmineen oli kuuluisa. Suomessa hänen valtakauttaan voidaan verrata Turun linnan renessanssiin. Unkarin pyhä kruunu Unkarilaiset tulivat maahan vuonna 896. Pyhä Tapani perusti Unkarin vuonna Unkaria hallitsi yli 50 kuningasta vuosina luvulla Keski-Unkarin alue oli turkkilaisvallan alla luvun loppupuolella Unkari omana kuningaskuntanaan tuli osaksi Itävallan Habsburgien valtakuntaa Oikeudenmukaisesta kuningas Matiaksesta on useita tarinoita, joista on tehty myös suosittuja piirrettyjä. Kuva _rosszabb_a_rossz_nelkul

29 luvun historian käännekohtia Unkarissa Magdolna Kovács ja Ildikó Vecsernyés Kuva Trianonin rauhasta istory/1900s/trianonindex.htm. Kuvat kansannoususta /10/23/uprisinghad-roots-in-world-war/ 1920 Trianonin rauhansopimus Unkari oli kuningaskuntana 1600-luvun loppupuolelta osa Habsburgien valtakuntaa. Unkarilaiset joutuivat kuitenkin taistelemaan oikeuksistaan ja täydestä itsenäisyydestä useaan otteeseen. Koko Eurooppa kuohui vuonna 1848, ja vuosina Unkarissakin käytiin vapaustaistelu. Vapaustaistelu johti sortokauteen, jonka päätteeksi vuonna 1867 päästiin sovintoon. Keisari Frans Joosef kruunattiin Unkarin kuninkaaksi, millä oli symbolisesti suuri merkitys. Samalla syntyi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, jossa Unkarilla ja Itävallalla oli yhtäläiset perustuslailliset ja itsemääräämisoikeudet. Kun Itävalta vuonna 1914 julisti sodan Serbialle, ajautui Unkari kaksoismonarkian osana mukaan I maailmansotaan. Kaksoismonarkia hävisi sodassa, minkä seurauksena Unkarista tuli jälleen erillinen valtio. Rauhan hinta oli kova: vuonna 1920 solmitussa Trianonin rauhassa Unkari menetti 2/3 alueistaan. Samalla kolmasosa unkarinkielisestä väestöstä jäi rajojen ulkopuolelle. Tästä johtuen yli 2 miljoonaa unkarinkielistä asuu edelleenkin Unkarin naapurivaltioissa Kansannousu Trianonin rauhan aluemenetykset olivat merkittävä syy siihen, että Unkari taisteli ensin Saksan liittolaisena ja lopuksi saksalaisten miehittämänä toisessa maailmansodassa. Kuten I maailmansodassa, myös II maailmansodan jälkeen Unkari oli häviäjien joukossa. Venäläiset ajoivat saksalaiset joukot pois Unkarista ja miehittivät maan. Unkari joutui Neuvostoliiton kontrolliin 45 vuodeksi ( /90). Tosin Unkari säilyi muodollisesti itsenäisenä valtiona eikä joutunut Baltian maiden tapaan osaksi Neuvostoliittoa. Maa kuitenkin pakotettiin Neuvostoliiton mallin mukaiseen kommunistiseen diktatuuriin. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Unkarissa alettiin tehdä poliittisia uudistuksia, mutta ne epäonnistuivat. Tämä johti vuoden 1956 lokakuussa kansannousuun. Unkarilaiset uskoivat turhaan länsivaltojen apuun: Neuvostoliiton vaikutuspiiristä irtautuminen epäonnistui. Puna-armeijan tankit vyöryivät kaupunkeihin ja kukistivat pian kansannousun. Kostotoimia peläten Unkarista pakeni ulkomaille henkeä. Kansannousun aikana pääministeriksi noussut Imre Nagy teloitettiin. Kansannousun vaikutuksesta Neuvostoliitto suostui kuitenkin myöhemmin moniin poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin, jotka toteutettiin Unkarissa pitkäaikaisen kommunistijohtaja János Kádárin aikana ( ) Järjestelmänmuutos Kun Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikkansa, itäisen Keski-Euroopan sosialistiset maat Unkari mukaan lukien irtautuivat sosialismista. Unkarissa uudistukset aloitti kommunistinen puolue, joka prosessin aikana lakkautti itse itsensä. Vuoden 1956 kansannousun sankari ja marttyyri Imre Nagy haudattiin uudelleen ja yli ihmistä osallistui hautajaisiin. Unkari avasi Itävallan vastaisen rajansa Itä-Saksasta Unkarin kautta Länsi-Saksaan pyrkivälle itäsaksalaiselle, millä oli suuri vaikutus Berliinin muurin murtumiseen. Unkari siirtyi markkinatalouteen ja monipuoluejärjestelmään. Venäläiset sotilaat poistuivat Unkarista vuosina ja maa muuttui kansantasavallasta tasavallaksi. Unkarista tuli EU:n jäsen vuonna 2004, mikä oli maalle merkittävä virstanpylväs.

30 30 Neljä ikkunaa Unkarin kirjallisuuteen 1. osa Magdolna Kovács ja Ildikó Vecsernyés Kuvat Magda Szabó: Imre Kertész: rt%c3%a9sz_imre_cropped.jpg Unkarin kirjallisuudella on pitkät perinteet. Maailmalla tunnetuin unkarilainen runoilija on Sándor Pet fi ( ), joka taisteli vapauden puolesta sekä runoillaan että konkreettisestikin vapaustaistelussa. Suomalaiset ovat saaneet varhaisen unkarilais-kuvansa rakkauden ja vapauden runoilijan, tulisieluisen Pet fin kautta. Tässä osiossa esittelemme modernin unkarilaisen kirjallisuuden tunnettuja kirjailijoita heidän teostensa ja sitaattien kautta. MAGDA SZABÓ ( ) Pääroolissa naiset IMRE KERTÉSZ ( ) Holokaustin kirjailija Auschwitzról a holokauszt el tti nyelven beszélni többé nem lehet. (Kertész) On mahdotonta enää puhua Auschwitzista holokaustia edeltävällä kielellä. Egyn, valakinek a védelmében - oroszlánná válik. Forrón szeret, de gy lölni is hevesebben gy löl. (Szabó) Nainen puolustaessaan jotakuta muuttuu leijonaksi. Rakastaa tulisemmin, mutta myös vihaa kiihkeämmin. Magda Szabó oli uransa runoilijana aloittanut naiskirjailija. Hän pompahti kuuluisuuteen Freskó-nimisellä teoksellaan. Teoksessa hautajaisiin kokoontunut suku kertoo sisäisinä monologeina viimeisen kahdeksankymmenen vuoden historiallisista ja yhteiskunnallisista muutoksista. Romaanin pääsankari on nuori naispuolinen taidemaalari. Szabó kirjoitti 19 omaelämäkerrallista sekä nuorille että aikuisille tarkoitettua romaania. Imre Kertész oli juutalaissyntyinen unkarilainen kirjailija. Hän joutui nuorena keskitysleirille, josta hän selvisi hengissä. Vapauduttuaan hän toimi toimittajana ja kääntäjänä. Kertészin Kohtalottomuus (Sorstalanság) ilmestyi vuonna Se kertoo ennennäkemättömällä tavalla holokaustista. Tarinan kertoja ja pääsankari on 14-vuotias teinipoika Gyuri Köves, joka joutuu Auschwitzin ja Buchenwaldin keskitysleireille. Teokselle on ominaista sinisilmäinen, melkein tunteeton, viileä ja toteava kerrontatapa. Samalla lukijan selkäpiitä karmii, koska hän tietää, minne Gyuri on joutumassa. Szabón kerrontatapa on perinteinen, mutta teoksissaan hän käsittelee erilaisia ja monesti traagisia naiskohtaloita. Esim. teoksessa Az ajtó ( Ovi ) kirjailija kertoo tositarinan siivoojastaan Emerencistä, joka on työtä pelkäämätön, muita helposti arvosteleva, erittäin voimakas naishahmo. Emerenc on samalla salaperäinen, miltei myyttinen henkilö, joka ei avaa kotioveaan kenellekään. Romaanissa Emerencin ja kirjailijan välit lähentyvät pikku hiljaa ja samalla lukijalle selviää Emerencin kovuuden takana piilevä lapsuuden trauma. Päästämällä kirjailijan lähelleen Emerenc kuitenkin haavoittuu peruuttamattomasti. Romaanien lisäksi Szabólta ilmestyi myös näytelmiä, esseitä ja runokokoelmia. Hän on käännetyimpiä unkarilaisia kirjailijoita. Yli kymmenestä Szabón teoksesta on tehty elokuva ja Abigél-nimisestä tyttöjen sisäoppilaitosromaanista musikaali. Szabón teoksista suomeksi on käännetty romaanit Metsäkauris (unk. Az z) ja Paulan tähden (unkariksi Disznótor eli siantappojuhlat). Vuonna 1975 poliittinen ilmapiiri ei ollut suotuisa romaanille. Se tulikin tunnetuksi paljon myöhemmin: vuonna 2002 Kertész sai teoksellaan kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Kertészin muita suomeksi käännettyjä tunnettuja teoksia ovat Kaddish syntymättömälle lapselle (Kaddis a meg nem született gyermekért), Tappio (A kudarc), Kaleeripäiväkirja (Gályanapló) ja Lopetus (Felszámolás). Kaikissa niissä käsitellään holokaustia. Niissä on myös runsaasti viittauksia toisiin Kertészin teoksiin. Romaanit muodostavatkin näin tekstiverkon, jonka keskiössä on selvästi Kohtalottomuus ja Kaddish syntymättömälle lapselle.

31 31 Neljä ikkunaa Unkarin kirjallisuuteen 2. osa Péter Esterhazyn kuva Esterházy István Örkényin kuva: MTIfotó. tván_örkény PÉTER ESTERHÁZY ( ) Postmoderni yhteiskuntakriitikko Matemaatikoksi valmistunut Esterházy oli Unkarin postmodernin proosan tärkeimpiä kirjailijoita. Hän oli myös historiallisesti tunnetun aatelissuvun jäsen. Esterházy kirjoitti sekä romaaneja että runoja yli 30 teoksen verran. Hänen teoksilleen on ominaista sirpaleisuus, mosaiikkimaisuus, runsaat sitaatit ja viittaukset muiden kirjailijoiden ja filosofien teoksiin. Teksti on hänelle tärkeämpi kuin tarina. Esterházyn läpimurtoteoksena pidetään 1950-luvun sosialistisesta proosatyypistä nimensä saanutta ja sitä parodioivaa teosta Termelési regény ( Tuotantoromaani ) vuodelta 1979 ja kauneimpana kirjanaan teosta Sydämen apuverbit (A szív segédigéi, 1986). Romaani kertoo hänen äitinsä viimeisistä päivistä ja sivujen grafiikka on tehty muistuttamaan kuolinilmoituksia. Esterházy kirjoittaa äidin menettämisestä laskelmoidun etäisellä kerronnalla näin alleviivaten kuoleman käsittämättömyyttä. Bizonyos szint fölött nem süllyedünk bizonyos szint alá. (Esterházy) Tietyn tason ylitettyämme emme saisi vajota tietyn tason alle. Pitkin Tonavaa, eli kreivitär Hahn-Hahnin katse (Hahn-Hahn grófn pillantása lefelé a Dunán) on postmoderni matkakertomus ja kulttuurihistoriallinen esitys Tonavan varren kaupungeista. Siinä tosiasiat sekoittuvat fiktioon. Vuonna 2001 ilmestynyt Harmonia Caelestisniminen Esterházyn suvusta kertova romaani teki kirjailijasta tunnetun maailmallakin. Romaani kertoo Esterházyn suvun tarinaa Itävalta-Unkarin ajoista kommunismin aikakauteen asti. Samalla se on kunnianosoitus ja rakkaudentunnustus isää kohtaan. Kirjaa seurasi Javított kiadás ( Korjattu pai-nos ), kun kävi ilmi, että hänen isänsä oli ollut yhteistyössä kommunistisen poliisin kanssa. Ester-házyn viimeiseksi teokseksi jäi tappavasta sairaudesta kertova Hasnyálmirigynapló ( Haimapäivä-kirja ) joka ilmestyi hänen kuolinvuotenaan Esterházyn romaaneista on suomennettu Sydämen apuverbit, Pitkin Tonavaa, eli kreivitär Hahn-Hahnin katse sekä Nainen (Egyn ). István Örkényin minuuttinovellit Euroopan toisen maailmansodan aikaisten tapahtumien mielettömyydestä ja sitä seuraavan kommunismiajan kuvaamisesta ovat syntyneet itäisen Keski-Euroopan parhaimmat ja hullunkurisimmat groteskiteokset. István Örkényin ( ) minuuttinovellit tunnetaan maailmalla. Örkényin minuuttinovelleissa tiivistyvät hienosti groteskin ominaisuudet. LIHAMUREKE Jauhettu liha sekoitetaan kananmunaan, maidossa lionneeseen sämpylään, maustetaan suolalla ja pippurilla, muotoillaan pihveiksi ja paistetaan kuumassa öljyssä. Huomio! Meille nisäkkäille ei kuitenkaan liene samantekevää, jauhammeko me lihan vai jauhetaanko meidät. ELÄMÄN TARKOITUS Jos pujotamme monta kirsikkapaprikaa lankaan, saamme paprikaseppeleen. Jos taas emme pujota niitä, emme saa seppelettä. Vaikka paprikoita on yhtä paljon, yhtä punaisia ja yhtä väkeviä. Mutta ei seppelettä. Johtuisiko se vain langasta? Ei se johdu langasta. Lanka on, kuten tiedämme, sivuseikka, toisarvoinen asia. Vaan mistä on kysymys? Joka miettii tätä, huolehtien siitä, etteivät ajatukset poukkoile sinne tänne vaan etenevät oikeaan suuntaan, saattaa löytää suuren totuuden. Örkény, István 2012: 100 minuuttinovellia. Suom. Juhani Huotari. Jyväskylä: Atena.

32 32 Unkarin ja suomen yhteistä sanastoa Ildikó Vecsernyés ja Magdolna Kovács Kuvat Riho Grünthal, Rigina Ajanki. Suomen ja unkarin perusvartaloisista sanoista noin 250 ovat samaa alkuperää, minkä lisäksi näistä johdettuja sanoja on tuhansia. Tällaisia sanoja löytyy mm. Ruumiinosia, sukulaisuustermejä, vanhaa metsästys- ja keräilykulttuuria ja asuinympäristöä kuvaavista sanoista, lukusanoista sekä perustoimintoja tarkoittavista verbeistä. Tekstin rakentaminen tai keskustelu pelkästään näillä yhteisillä sanoillaeivalitettavastiviekovin pitkälle. On toki mahdollista muodostaa lauseita pelkästään sukusanoillakin, mutta aihepiiriltään ne jäävät melko suppeiksi. Seuraavat esimerkit sisältävät vain ikivanhaa jaettua sanastoa: Menyem vajat ad. Miniäni antaa voita. Jég alatt télen halak úszkálnak elevenen. Jään alla talvella kalat uiskentelevat elävänä. Unkari ja suomi ovat etäsukukieliä, joiden yhteinen kielellinen kausi (suomalais-ugrilainen kausi) päättyi n vuotta sitten. Tästä syystä samaa alkuperää olevia sanojaonpaljonvähemmänkuin suomella on sen lähisukukielten kanssa. Sanat eivät myöskään ensi näkemältä aina selvästi muistuta toisiaan, esim. máj maksa tai öt viisi. Sanojen yhteisen alkuperän osoittamiseksi tarvitaankin etymologian tutkijoita, jotka ovat perehtyneet sanaston muutoksen teoriaan, kuten äänteenmuutoksiin. Omenapuu on unkariksi almafa. Sana fa on suomen sanan puu etymologinen vastine. Omenaa tarkoittava sana alma on sen sijaan turkkilainen laina.. Menetjegy tarkoittaa menolippua, yhdyssanan määriteosa on johdettu sukulaissanoista sm mennä unk menni. Unkarin aakkoset a, á, b, c, cs, d, dz, dzs, e, é, f, g, gy, h, i, í, j, k, l, ly, m, n, ny, o, ó, ö,, p, q, r, s, sz, t, ty, u, ú, ü,, v, w, x, y, z, zs. Ivóvíz - juomavesi. Verbi iszik juoda (josta on johdet-tu sana ivó) ja víz vesi kuuluvat yhteiseen suomalais-ugrilaiseen sanastoon. Suomen ja unkarin samaa alkuperää olevia sanoja ruumiinosien nimiä: pää - fej, käsi kéz, suu száj, silmä szem, jänne ín, ien íny, veri vér sukulaisuustermejä: appi após, miniä meny, isä s, vävy - v /vej eläimiä, luontoa ja sen ilmiöitä tarkoittavia sanoja: kala hal, siili - sün/sül, puu fa, kivi k, jää jég, vesi - víz, talvi tél elämiseeen ja elannon saantiin liittyviä sanoja: punoa fon, kota ház, nuoli - nyíl lukusanoja: kaksi - két/kett, kolme három, neljä négy, viisi öt, kuusi hat perusverbejä: elää él, kuolla hal, olla - van/vol-, mennä megy, syödä eszik, juoda iszik, kulkea halad, niellä nyel pronomineja: me mi, te ti, ken ki kuka, mi(kä) mi Unkarissa on paljon suhuäänteitä Unkaria kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin. Latinasta puuttuvat konsonantit merkitään kirjainten yhdistelmällä (esim. ty = liudentunut t [t ]). Liudentuneet konsonantit kuulostavat suurin piirtein siltä, kuin konsonantin perässä olisi j. Esim. unk. kutya koira äännetään niin, että ty kuulostaa melkolailla samalta kuin tj. Konsonanttien pituutta merkitään toistolla kuten suomessakin(m mm). Unkarin suhuäänten runsaus voi yllättää suomalaisen oppijan, mutta monet näistä äänteistä ovat tuttuja vaikkapa englannin opinnoista: soinniton sz äännetään suurin piirtein samalla tavalla kuin englannin s sleep-sanassa, kun taas soinniton s äännetään kuten englannin sh Sherwood-nimessä. Näiden konsonanttien soinnilliset parit ovat z (kuten englannin zero-sanassa) ja zs (kuten g ranskan George-nimessä). Affrikaatta cs on kuten ch englannin child-sanassa ja dzs on sen soinnillinen pari (kuten j englannin jam-sanassa). Vokaaleissa käytetään kirjainten yläpuolella olevia lisämerkkejä eli ns. diakriittisiä merkkejä. Nämä merkit voivat olla pisteitä (kuten i:ssä ja ö:ssä myös suomessa; unkarissa myös ü:ssä, joka vastaa suomen y:tä) tai pitkiä viivoja ( ). Vokaalit ilman lisämerkkejä (a, e, o, u) tai pisteillä varustettuina ovat lyhyitä. Pystyviivat unkarin vokaa-lien yläpuolella (pitkät diakriittiset merkit) taas osoittavat pitkiävokaaleja(á,é, í, ). Linkki aakkosten ääntämiseen: wtwztrdvyi

33 33 Unkarin ja suomen rakenteellisia yhtäläisyyksiä Ildikó Vecsernyés ja Magdolna Kovács Unkari ja suomi ovat agglutinoivia kieliä. Molemmissa kielissä kieliopillisia suhteita ilmaistaan liittämällä sanojen vartaloihin tunnuksia, päätteitä eli suffikseja. Sekä unkarille että suomelle on ominaista sijojen runsaus. Suomessa on sijaa, unkarissa (sijan määritelmästä riippuen). Molemmissa kielissä esiintyy suomalais-ugrilaisille kielille tyypillinen suunnan kolminaisuus. Tällä tarkoitetaan paikallissijapäätteitä, jotka vastaavat kysymyksiin mihin, missä ja mistä. Yhteinen piirre on myös ulko- ja sisäpaikallissijojen sarjat. Vertaa suomen ulkopaikallissijasarjaa unkarin samanmerkityksiseen sarjaan (a) sekä suomen sisäpaikallissijasarjaa unkarin samanmerkityksiseen sarjaan (b): a) pöydälle pöydällä pöydältä asztalra asztalon asztalról b) kaappiin kaapissa kaapista szekrénybe szekrényben szekrény Näiden lisäksi unkarissa on vielä toinen ulkopaikallissijasarja, joka viittaa jonkin lähellä tai jonkin tuntumassa olevaan paikkaan, esim. háznál talon luona, talon lähellä. Nämä ulkopaikallissijat käännetäänkin suomeksi monesti postpositioilla eikä sijapäätteillä. Molemmissa kielissä on vokaalisointu. Sanojen vartaloissa tai niiden taivutusmuodoissa on siis ainoastaan joko etu- tai takavokaaleja. Esimerkiksi suomen substantiivin talo inessiivimuoto on talossa ja käsi sanan inessiivi kädessä. Samaten unkarissa inessiivin pääte on joko -ban tai ben: takavokaalinen ház talo saa inessiivissä takavokaalisen päätteen házban talossa ja etuvokaalisen sanan kéz käsi inessiivimuoto on kézben. l Kuva esittää unkarin paikallissijajärjestelmää, jossa siis on sisä- ja ulkopaikallissijojen lisäksi vielä kolmas sarja, jonka voi kääntää esim. postpositioilla luona,luota ja luokse. Kuva Ildikó Vecsernyés. MIHIN? MISSÄ? MISTÄ? tet re katolle házba taloon tet n katolla házban talossa Kummassakin kielessä on omistusliitteitä. Omistusrakenteet ovat unkarissa ja suomessa hyvin samankaltaisia. Omistettuun liitetään omistusliite, joka vaihtelee persoonittain, esim. ház : házam talo : taloni, házad talosi, háza hänen talonsa. Omistusliitteiden ja sijapäätteiden järjestys on unkarissa päinvastainen suomeen nähden: (PX = possessiivi-suffiksi, INE = inessiivi). talo-ssa-ni house-ine-px ház-am-ban house-px-ine tet l katolta ULKO- PAIKALLISSIJAT házból talosta házhoz talon luokse/lähelle háznál talon luona/lähellä háztól talon luota/läheltä SISÄ- PAIKALLISSIJAT Molemmista kielistä puuttuu omistamista ilmaiseva verbi. Sen sijaan käytetään omistusrakennetta, jossa olla-verbi on yksikön 3. persoonassa. Suomessa omistajaa ilmaistaan adessiivilla: Minulla on talo. Unkarissa omistajaa ilmaistaan datiivilla. Datiivia käytetään kuitenkin vain, jos omistajaa halutaan korostaa. Unkarin omistuslauseessa omistettu saa aina possessiivisuffiksin: (Nekem) van házam. Suoraan käännettynä: (minulla) on taloni

34 34 Unkarin ja suomen eroja Ildikó Vecsernyés ja Magdolna Kovács Kuva Riho Grünthal. EPÄMÄÄRÄINEN JA MÄÄRÄINEN ARTIKKELI Unkarissa käytetään artikkeleita ilmaisemaan määräisyyttä tai epämääräisyyttä. Epämääräinen artikkeli on egy, joka vastaa englannin artikkelia a/an. Epämääräinen artikkeli on syntynyt lukusanasta yksi, joka on täysin samanmuotoinen. Unkarin lausekkeen egy alma voi siis kääntää joko an apple tai one apple. Unkarin määräinen artikkeli on a (jos sana alkaa konsonantilla, esim. a ház the house ) tai az (jos sana alkaa vokaalilla, esim. az alma the apple ). Sivulla 10 esitellään määräisyyden ja epämääräisyyden merkintätapoja maailman kielissä. Unkari on ainoa suomalais-ugrilainen kieli, jossa on sanan edellä esiintyvät epämääräinen ja määräinen artikkeli. Suomen puhekielessäkin lukusanaa yks(i) käytetään epämääräisen artikkelin tavoin, esim. Yks tyyppi tuli eilen pyytään multa rahaa. Mordvalaiskielissä taas määräisyyttä ilmaistaan suffiksilla, katso sivu 11. MÄÄRITE EI TAIVU Adjektiiviattribuutit eli adjektiivimääritteet ovat sekä suomessa että unkarissa aina pääsanansa edellä. Suomessa adjektiivi taipuu samassa sijassa pääsanansa kanssa: iso punainen talo isossa punaisessa talossa Unkari edustaa suomalais-ugrilaisille kielille tyypillisempää tapaa: sijakongruenssia ei esiinny. Sama rakenne unkariksi sisältää vain yhden suffiksin, jonka merkitys vastaa suomen inessiivin merkitystä: nagy piros ház nagy piros házban FUTUURI Unkarissa on olemassa futuuri: tulevaa tekemistä tai tapahtumaa voidaan ilmaista infinitiivin ja fog-apuverbin avulla: utazni fogok tulen matkustamaan tai aion matkustaa. Samaan tarkoitukseen voidaan käyttää kuitenkin myös preesensiä samoin kuin suomessa. VAIN YKSI MENNEEN AJAN MUOTO Unkarissa on vain yksi verbin menneen ajan muoto, joka voi vastata suomen imperfektiä, perfektiä ja pluskvamperfektiä. Esim. muoto utaz-t-am sisältää verbivartalon matkustaa, menneen ajan tunnuksen t ja yksikön ensimmäisen persoonan päätteen m, jota edeltää sidevokaali a. Koska muita menneen ajan muotoja ei ole, täytyy aikamuoto kääntää kontekstin eli muotoa ympäröivien vihjeiden perusteella. VERBI TAIPUU ERI LAILLA OBJEKTIN MÄÄRÄISYYDEN MUKAAN Unkarissa on kaksi verbintaivutustapaa: epämääräinen ja määräinen. Persoonapäätteet ovat erilaiset riippuen objektin määräisyydestä. Jos objektia ei ole tai se on epämääräinen, käytetään yhtä sarjaa, ja määräisen objektin kanssa toista. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa verbintaivutuksen moduksessa ja tempuksessa verbit voidaan taivuttaa kahdella tavalla; epämääräisesti ja määräisesti. Esim. EI OBJEKTIA beszélek puhun EPÄMÄÄRÄINEN OBJEKTI látokegy házat näen (yhden) talon MÄÄRÄINEN OBJEKTI látom a házat näen (sen) talon VERBIPREFIKSIT Unkarissa esiintyy verbien edellä runsaasti etuliitteitä eli verbiprefiksejä. Ne voivat ilmaista esim. suuntaa ki ulos, be sisään (a), tekemisen loppuun suorittamista (b) tai muuttaa verbin merkityksen osittain tai kokonaan (c). a) megy mennä ; kimegy mennä ulos ; bemegy mennä sisälle. b) olvas lukea; elolvas lukea loppuun ; c) beolvas sanoa suorat sanat Suomalais-ugrilaisille kielille prefiksit eivät ole tyypillisiä, sillä sukukielissä käytetään yleensä sananloppuun liitettäviä päätteitä eli suffikseja. Unkarissakin on tyypillisesti enemmän suffikseja kuin prefiksejä mutta verbiprefiksit tekevät poikkeuksen. Sen sijaan esim. saksassa ja venäjässä käytetään paljon verbiprefiksejä.

35 35 Lähteet Kuva Rigina Ajanki Gintli, Tibor Schein, Gábor 2007: Az irodalom rövid története. II. A realizmustól máig. Pécs: Jelenkor Kiadó. Heinsoo, Heinike 2004: No ku tulõb unohtamizõõ kõrd, nii taitaa õmaa tšeeli vai jääb. Fenno-Ugristica Heinsoo, Heinike 2010: ja p dl väd, meid eb l. The subject and predicate in Votic. Linguistica Uralica, Supplementary series 4. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus. Huotari, Juhani & Huotari, Olga (toim.) 2012: Ristiaallokoissa. Esseitä unkarilaisesta nykykirjallisuudesta. Café Volter sarja 5. Helsinki: Avain. Itkonen, Esa & Anneli Pajunen 2010: Empiirisen kielitieteen metodologia. Suomi 199. Helsinki: SKS. Häkkinen, Jaakko 2013: Historiallisen kielitieteen vertailevat menetelmät. Klima László 1993: A magyar szókészlet finnugor elemei és az störténet. Hungarologische Beiträge 1, ( ) Kolehmainen, Leena, Matti Miestamo & Taru Nordlund (toim.) 2013: Kielten vertailun metodiikka. Helsinki: SKS. Kolláth, Anna & Gróf Annamária 2014: Hungarian in Slovenia. ELDIA Case-Specific Report. Kozmács, István Sip cz, Katalin (toim.) 2006: Uralisztika. Uráli nyelvészet. Bölcsész Konzorcium. Kulonen, Ulla-Maija Johdatus unkarin kielen historiaan. Helsinki: SKS. Lehtonen, Heini 2016: What s Up Helsinki?: Linguistic Diversity Among Suburban Adolescents. Teoksessa Toivanen R. and J. Saarikivi (toim.) Linguistic Genocide or Superdiversity? New and Old Language diversities. Multilingual metters. Bristol, Buffalo, Toronto M. Korchmáros Valéria 2007: Unkarin kielioppi muillekin kuin unkarilaisille. Szeged: Hungarian & Central-European International Studies Center University of Szeged. Pajusalu, Renate, Merja Hietaharju, Viive Taro & Kai Yallop 1999: Keelesild. Viron kielen oppikirja. Otava. Pallonen, Juhani 1986: Moloskovitsan murretta. Suomen kielen näytteitä 26. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Riionheimo, Helka 2013: Kieltenvälinen vertailu kielikontaktitutkimuksessa. Teoksessa Leena Kolehmainen, Matti Miestamo & Taru Nordlund (toim.): Kielten vertailun metodiikka. Helsinki: SKS Sarhimaa, Anneli 2009: Social network theory as a framework for studying minor Finnic languages with special reference to Karelian. The quasquicentennial of the Finno-Ugrian Society. Helsinki: Mémoires de la Société Finno-Ougrienne Szirák, Péter 2003: Kertész Imre. Pozsony: Kalligram Könyvkiadó. Uralonet. ( Vehviläinen, Olli & Huotari, Juhani (toim.) 2004: Unkari maa, kansa, historia. Helsinki: SKS. Weöres, Gyula 1935: Suomen ja unkarinkielen sukulaisuudesta. Suomi-Unkari Albumi. Helsinki: Ylioppilaitten työ- ja julkaisutoimisto. ( ) Virtaranta, Pertti 1967: Lähisukukielten lukemisto. SKST 287. Helsinki: SKS. Marjomaa, Marko 2014: North Sámi in Norway: ELDIA Case- Specific Report.