Jäsenkirje 4/2003. Pirkanmaan Perhokalastajat ry. Pirkanmaan Perhokalastajat ry

Transkriptio

1 Pirkanmaan Perhokalastajat ry Kortelahdenkatu Tampere Internet: Jäsenkirje 4/2003 Pirkanmaan Perhokalastajat ry

2 Ohjelma 2004 Tapahtumat Vavanrakennus (ja korjaus) Lady s Night kerhohuone Perhomessut Tesoman jäähallit Tarkkuusheittokilpailut Mältinranta Kalastustapahtuma nuorille Julkujärvi Kalastuskilpailu I osa Julkujärvi Nuorten kalaretki ja perheretki Vehmas- ja Koskelankoski SM-karsinta Julkujärvi Kalastusretki Äyskoski Kalastustapahtuma nuorille Tammerkoski Kerhoillat Tietokilpailu Tommi Eskonen Luentoilta: Miksi SVK tulee isona Ilkka Mäkelä Sidontailta: Lohiperhoja Ylä-Tenolle Juha Kallio Junnuilta: Aloittelijan PK-välineet Tommi Eskonen Luentoilta: Kalankasvatus istutettavaksi Sidontailta Luentoilta: Kunnostettu Herraskoski Junnuilta: perhonsidontaa Risto Vekara Luentoilta: Järvi ja perhokalastus Sidontakilpailu: aikuiset Sidontakilpailu: juniorit Kalapaikat: Kapeenkoski Kirjastoilta Luentoilta: Lohenkalastus Sidontailta Junnuilta: perhonsidontaa Risto Vekara Kevätkokous Sidontajaos Perhonsidonnan alkeet 1 - Uppoperhot Perhonsidonnan alkeet 2 - Pintaperhot Perhonsidonnan alkeet 3 - Streamerit Lohiperhot Jari Jamalainen Lohiperhot Marko Lehtonen Lohiperhot Tapio Sävilammi Järviperhot Taimenperhot Lauri Syrjänen Seuran kisaperhot Tommi Eskonen Haukiperhot Martti Pautamo Äyskosken perhot Mika Oraluoma 8.2., sekä EI sidontajaosta! 2

3 Mitä uutta perhorintamalta? Perhokalastus on vanha laji. Satojen vuosien kokemus ja kokeilu on tuonut vain harvoja mullistavia muutoksia välineistöön. Höyhenillä koristeltu koukku, jonkin sortin siima ja vapa ovat olleet toiminnan perustana vuosisatojen ajan. Jossain vaiheessa myös vapaan kiinnitetty kela vakiinnutti asemansa siimavarastona. Näillä on pärjätty tähän päivään asti ja todennäköisesti pärjäillään vielä pitkään jatkossakin. Onko perhokalastus kuitenkin välineurheilua? Voi olla. Ainakaan joulupukilla ei pitäisi olla vaikeuksia löytää perhokalastajalle mieluisia lahjoja. Suhtautuminen vehkeisiin kuitenkin vaihtelee melkoisesti. Välineet ovat välttämättömyys, mutta elämykset ovat harrastuksen ydin. Elämyksiin vaaditaan aikaa ja vapaa-aika on nykyisin monille melkoista ylellisyyttä. Vapaa-ajan ja värkkien ohella keskeisiä elementtejä perhokalastuksessa ovat ainakin rauha, luonto, vesi (mieluusti iloisesti virtaavana) sekä hyvät kalat ja sopivat haasteet. Kaikki kokonaisvaltaisen harrastuksen osat ovat tärkeitä perhokalastuksessa. Jos vain välineet ja heittotaito olisivat tärkeitä, harrastuksemme olisi lähinnä keräilyä, catwalkilla kävelyä, castingia ja perhonsidontaa. Mikäli keskeistä olisi yksin luonto, riittäisi meille harrasteeksi vaellus tai muu käyskentely luonnon rauhassa. Tammerkoski voisi hyvinkin olla unelmiemme kalapaikka, jos luonnonrauhalla ei olisi keskeistä merkitystä. Jos luopuisimme vesielementistä, voisimme ehkä viihtyä metsästyksenkin parissa. Jos haasteet tuntuvat turhalta hienostelulta, voi Pohtiolampikin olla antoisa kalapaikka. Ilman kalaa on ehkä turha puhua kalastuksesta, mutta onhan särkikin kala Haasteet ovat toiminnan muotoutumisessa avainasemassa. Jos kalan saaminen olisi helppoa ja itsestään selvää, siihen liittyviä asioita ei juurikaan kannattaisi pohtia. Sen kun menee ja ottaa. Tällöin lohikalojen perhokalastuksesta tuskin olisi syntynyt satoja hyllymetrejä kirjallisuutta. Ja mitä me perhokalastajat sitten joulunpyhinä lukisimme? Perhokalastuksen haasteellisuus johtaa väistämättä pohdiskeluun. Niinpä analysoimme alati olosuhteita, kalastustekniikoita, kalan sielunelämää, kalastuksen suhteen tekemiämme strategisia valintoja. Perhokalastuksessa menestys on tehtävä joka päivä uudestaan. Nöyrästi, sillä onnistuminen edellyttää sekä suotuisia olosuhteita että aktiivista harjoittelua ja altista mieltä. Sama pätee myös perhonsidontaan. Kalastuksen onnistumisen kannalta keskeinen strategien valinta on päätös siitä missä kalastaa. Kalapaikan valinta määrää pitkälti odotettavissa olevan saaliin. Kalapaikan valintaan liittyy myös paikallistuntemus, missä kohtaa kannattaa kalastaa. Kannattaako kalastaa tunnettuja hot spotteja vai etsiä rauhassa olleita kaloja muualta? Pitäisikö keskittyä tiettyyn kalaan, jonka olinpaikan tietää, vai kannattaisiko haravoida laajempaa aluetta, vaikka kalojen sijainnista ei olisikaan varmuutta? Pitäisikö vaihtaa paikkaa, perhoa vai kalastustyyliä, jotta tulosta alkaisi syntyä? Hyvä heittotaito ei juurikaan kompensoi vääriä valintoja. Perhokalastus on aivojumppaa parhaimmillaan. On keskityttävä samanaikaisesti moniin eri asioihin. Kahlaaminen, perhonheitto sekä virran lukeminen ja kalojen tarkkailu tapahtuvat yhtä aikaa lähes mekaanisesti samalla kun tietoinen mieli kuumeisesti pohtii seuraavaa ja toivottavasti kalan saamisen kannalta ratkaisevaa siirtoa. Siinä ei enää muille murheille jää sijaa. Aina kuitenkin oppii uutta myös elämästä yleensä. Kalastakoon perhonne pitkään. Tommi Eskonen Puheenjohtaja 3

4 JOHTOKUNTA 2004 TEHTÄVINEEN TOMMI ESKONEN Puheenjohtaja Perkiönkatu 65 as Tampere pirkanmaanperhokalastajat.fi toiminnantallennus nuorisotoiminta kilpailutoiminta TUULIKKI BJURSTRÖM Sihteeri Tahmelankatu 11 A Tampere JARI JAMALAINEN Paunintie Pirkkala kalapaikat kalastusaluetoiminta ISMO KOIVULA Rahastonhoitaja Tesomajärvenkatu 18 A Tampere seuran yleistoiminta jäsenasiat Julkujärvi MIKA ORALUOMA Emännäntie 10 M103/ Jyväskylä perhojaos perhonsidonta SEPPO PEURALA Heiskalankatu Tampere seppo.peurala@pirkanmaanperhokalastajat.fi perhomessut 2004 Casting Tammerkoski Kalapaikat RISTO VEKARA Salhojankatu 38 B Tampere nuorisotoiminta ILKKA VESA Tarjanteenkatu 7 A Tampere ilkka.vesa@iki.fi tiedoitus www-sivut JUHA VIISTA Varapuheenjohtaja Takahuhdinkatu 75 E Tampere juha.viista@info1.info.tampere.fi kirjasto vaparakennus kalastuskilpailut Julkujärvi 4

5 Syyskokous 2003 Syyskokous käytiin kerhohuoneella Jouko Ojanperän johdolla yksimielisyyden vallitessa lähes keskusteluitta. Yliolanheittäjän lamppu oli rikki, joten Ismon hienot talouspallukat menivät lähes hukkaan. Hallituksen jäsenten valinnan yhteydessä Palomäen Pekka ilmoitti ettei ole käytettävissä. Kokouksen päätöksiä seuraavassa: - Kokous päätti vahvistaa toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodelle Talousarvio päättyi menojen osalta summaan 29863,- euroa, mikä jollain tavoin oli saatu katetuksikin. Menojen nousu edellisestä vuodesta johtui päätöksestä hankkia seuralle tietokone, digivideokamera ja projektori. Hallituksen esitys jäsen- ja liittymismaksuiksi, aikuisten jäsenmaksu 25 euroa, nuorten jäsenmaksu 5 euroa sekä liittymismaksu 50 euroa hyväksyttiin. - Valittiin yksimielisesti puheenjohtajaksi vuodelle 2004 Tommi Eskonen. - Valittiin yksimielisesti johtokunnan jäseniksi toimikaudelle Bjurström Tuulikki (lienee ensimmäinen naisapuolinen henkilö seuramme johtokunnassa), Koivula Ismo, Peurala Seppo ja Viista Juha. - Valittiin yksimielisesti Antti Pitkäniemi KHT ja Jouko Ojanperä, varalla Markku Lumme ja Reijo Marjalaakso, tarkastamaan seuran tilit ja hallinnon tilivuodelta Seuran tarkkuusheittokilpailussa sijoittuneet palkittiin: 1. Tommi Eskonen 2. Antero Halonen 3. Erkki Paija Voittajalle luovutettiin myös kiertopalkinto. - Seuran kalastuskilpailussa sijoittuneet palkittiin: 1. Antero Halonen 2. Ismo Koivula 3. Kari Sainiola Voittajalle luovutettiin myös kiertopalkinto. Muut palkinnot Luossa-pysti (suurin perhovälinein heitettynä saatu Atlannin lohi) Mika Äikäs 12,8 kg Orkla Suurin taimen Ei ilmoituksia Vuoden sitoja kiertopalkinto Ilkka Vesa Vuoden perhokalastaja Tommi Eskonen Uudet jäsenet 711 Matti Vesala (s.1946) 712 Jorma Onni (s.1992) 713 Martti Määttänen (s. 1941) 714 Mikko Maijala (s.1978) 715 Eetu Airikainen (s.1992) 716 Mikko Kukkola (s.????) 717 Mika Kosonen (s.1970) 718 Juha Uusimäki (s.1971) 719 Riitta Marjalaakso 720 Jussi Halme (s.1981) 721 Timo Määttä (s.1975) 722 Harri Vaarasalo (s.1958) 723 Santeri Ylinen (s.1990) 724 Mika Maatsola (s.1989) 5

6 Toimintasuunnitelma vuodelle 2004 Yleistä Vuosi 2004 on seuran 28. toimintavuosi. Kesäkalastuskauden ulkopuolella toiminnan runkona ovat säännölliset kerhoillat tiistaisin sekä sidontajaoksen kokoontuminen sunnuntaisin Kortelahdenkadun kerhohuoneistossa. Kerhohuoneella pidetään myös seuran sääntömääräiset kevät- ja syyskokoukset. Seuran hallitus kokoontuu tarvittaessa, kuitenkin vähintään neljä (4) kertaa vuodessa. Ohjelmalliset kerhoillat Kerhoilloissa tunnetut henkilöt luennoivat perhokalastukseen liittyvistä aiheista ja kerran kuussa järjestetään perhonsidontailta seuran ulkopuolisen ohjaajan johdolla. Seura järjestää myös heittotaitoa, kalastuskohteita sekä perhonheitto- ja sidontavälineistöä koskevia esitelmätilaisuuksia uudistettuja esitysvälineitä hyödyntäen. Kerhoiltojen ohjelmaan kuuluu myös vapaamuotoista keskustelua ja jäsenistön käytössä on laaja perhokalastukseen liittyvien videoiden, kirjojen ja lehtien kirjasto. Keväällä järjestetään ohjattu vaparakennustapahtuma. Seuran kalastusretkien yhteydessä annetaan opastusta perhokalastustekniikoista. Sidontajaos Sidontajaos kokoontuu sunnuntai-iltapäivinä. Kokoontumisessa kehitetään jäsenistön taitoja perhonsidonnassa ja tietoja perhonsidontamateriaaleista huomioiden sekä kilpailu- että kalastussidokset seuran jäsenien ohjaamana. Sidontajaos järjestää aloitteleville sitojille viikonloppukurssin. Heittojaos Jaos kehittää jäsenistön heittotaitoa sekä casting-toimintaa. Keväällä järjestetään heittotapahtuma Mältinrannassa. Jaos järjestää myös heittotaitomerkin suoritustilaisuuksia. Heittoharjoittelua järjestetään jäsenistön tarpeen mukaisesti. Jaos järjestää yhteistyössä Suomen Castingliiton kanssa perhon tarkkuusheittokilpailut Perhomessujen yhteydessä, joihin pyritään saamaan mukaan Suomen parhaat tarkkuusheittäjät. Video- ja kirjastotoiminta Kirjastoon hankitaan lisää videoita (DVD), kirjoja ja CD-romppuja jäsenten lainattavaksi. Kerhoilloissa luettavaksi tilataan seuraavat lehdet: Flyfishing Journal (USA), Flyfisherman (USA), American Angler (USA), Sportfiske(S), Flugfiske i Norden (S), Fly-Fishing and Fly- Tying (ENGL), Troutfisherman (ENGL), Trout&Salomon (ENGL) Urheilukalastus, Perhokalastus, Pohjolan Perhokalastaja, Erä, Metsästys ja Kalastus. Tiedotus- ja julkaisutoiminta Seura ylläpitää WWW-kotisivuja osoitteessa Tiedoitusta jäsenistölle kehitetään kotisivuilla, joista tulostetaan jäsentiedote jäsenille vähintään neljä (4) kertaa vuodessa. Seuran toiminnasta tiedoitetaan myös kerhohuoneen ilmoitustauluilla. Seura osallistuu keväällä 2004 Perhokalastus? lehden messuliitteen valmistamiseen. Kalavedet Seuran jäsenillä on mahdollisuus kalastaa Julkujärvellä pääasiassa kirjolohta. Järven kalastoa pyritään kehittämään monipuolisemmaksi. Pääskylänjoen sopimusta jatketaan, mikäli se on kohtuudella mahdollista. Seura etsii aktiivisesti jäsenistölleen kalastuskohteita Pirkanmaalta sekä kehittää 6

7 Tammerkosken kalastusta yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa. Seura pyrkii parantamaan kalastusmahdollisuuksia osallistumalla kalastusaluetoimintaan sekä kehittäämään yhteistyötä Pirkanmaalla TE- ja Ympäristökeskuksen sekä kalatalouskeskuksen kanssa. Nuorisotoiminta Seura järjestää kesäkalastuskauden ulkopuolella kerran kuukaudessa ohjatun nuorisoillan kerhohuoneella. Iltojen ohjelma laaditaan nuorten toivomusten mukaisesti. Seura järjestää aloittelijoiden kalastustapahtuman Julkujärvellä sekä opastusta Tammerkosken kalastuksesta. Seura osallistuu yhdessä muiden alueen kalastusjärjestöjen kanssa nuorille suunnattuihin kalastustapahtumiin. Seura järjestää nuorisolle oman kalastus- ja koulutusmatkan kalaisan virtaveden ääreen. Kilpailutoiminta Seura järjestää jäsenilleen perhonsidonta-, perhokalastus-, tarkkuusheitto- ja tietokilpailut. Kolmen ensinnä mainitun kilpailun yhteistuloksen perusteella valitaan Vuoden Perhokalastaja. Seura tukee ja kannustaa määrärahojen puitteissa jäsenten osallistumista SM-tason perhokalastus-, perhonsidonta- ja tarkkuusheittokilpailuihin sekä osallistuu usealla joukkueella perhokalastuksen SMjoukkuekilpailuun. Seura anoo vuoden 2004 SMperhokalastuksen karsintakilpailua Julkujärvelle sekä järjestää vuoden 2004 Perhonsidonnan SMkilpailut Tampereella kalastuksen. Loppukesälle seura vuokraa jäsenistön käyttöön Kituskosket tai jonkun muun sopivan taimenkosken. Syksyllä seura vuokraa jäsenistön käyttöön kalastusmahdollisuuden Kymijoen Langinkoskella. Viikolla 0427 seura järjestää jäsenistölleen lohenkalastusmatkan Ylä-Tenolle, missä on mahdollisuus osallistua lohenkalastuskurssiin. Osallistujat vastaavat itse kustannuksistaan. Matkoilla annetaan opastusta kalastuksesta ja kalastukseen liittyvistä käyttäytymissäännöistä yms. Perhomessut Seura järjestää 18. perhokalastusmessut Tampereella Tesoman jäähalleissa Tampereella Johtokunta Kalastusmatkat Seura järjestää keväällä jäsenistölleen kalastusmatkan Äyskoskelle. Retkellä seura kustantaa majoituksen ja 7

8 Ilkka Torhola: Perhokalastuksen nuorten SM-kilpailut Viinikanjoella Tämän vuotisen perhokalastuksen nuorten Suomenmestaruuskilpailut järjestettiin elokuuta lämpimänä viikonloppuna Parkanon Viinikanjoella ja läheisellä Nevalyly - järvellä. Kilpailuun saapui eri puolilta Suomea 20 innokasta perhokalastajaa kilpailemaan nuorten SM-perhokalastajan tittelistä. Viinikanjoen viehättävillä koskilla ja Nevalyly -järven soisilla rannoilla oli tarkoituksena ratkaista viiden eri kokoisen pokaalin ja kolmen eri värisen mitalin kohtalo. Kuten odottaa saattoikin, joen vesi oli matalalla ja lämmintä. Onneksi yläjuoksulla olevan padon luukkuja oli hieman raotettu kisan ajaksi, jotta kalastukselle olisi jokseenkin siedettävät olosuhteet. Kisasta ennakoitiiin suhteellisen tasaista ja parilla kalalla voisi päästä kärjen tuntumaan. Kilpailukaloina toimivat edellisella viikolla jokeen kaadetut 150 taimenta ja joella sekä järvellä aimemmista istutuksistä jääneet kirjolohet. 1. päivä lauantai 9.8. Pelin henki kävi selväksi jo alkuminuuteilla. Kisan aloitus poolini oli kilpailukeskuksen takana oleva pooli nro.9. Eli pari selvää poteroa sisältävä joen pätkä maantiesillassta ylöspäin. Jo rantaan saapuessani noin 40 senttinen taimen loiski rannnassa olevan kiviröykkiön takana. Yli 20 asteisessa vedessä uiskenteleva vasta istutettu laitostaimen ei jostain syystä kiinnostunut paria pyörähdystä enempää perhostani ja saldoni ensimmäisen jakson jälkeen näyttikin tyhjältä. Taoisen kalastus jaksoni pooli sijoittui hieman ylemmäksi jokea, seiska poolille. Paikka olisi ollut varmasti hyvä hieman syvemmän ja hapekkaamman veden aikaan, mutta juuri nyt kyseinen joenpätkä oli lukuisien ahventen, särkien yms. kansoittama. Seuraavan puolitoistatuntiseni kalastin vanhan myllyn yläpuolella kosken niskalla. Rantaan saapuessani lähti niskalta mukavan kokeinen taimen pintaa viistäen. Veihdoin perhon perukkeeseen ja jäin odottelemaan kolmannen kalastusrupeaman alkua. Paikka vaikutti erittäin varmalta ottipaikalta kalojen määrästä päätelle n, joitan loiskahteli kokoajan niskan tuntumassa. Kun kalastusaikani alkoi klo kalat hiljenivät täysin ja tuntuivat kaikonneen paikalta. Onnekseni yksi oli vielä paikalla ja pieniä nymfejä ja muita tarjoiltuani vaihdoin parukkeen päähän tinselin ajatellen "tällä sitten". Hetken heiteltyäni kävi komea mulahdus pinann tuntumassa ja kala syöksyi ylävirtaan. Jännitävän viisiminuuttisen jälkeen sain komean arviolta parikiloisen taimenen haaviini. Ilo oli suuri, kunnes aloin etsiä perhoa kalan suusta. Se ei ollut siellä, vaan maha evän vieressä kiinni. Kala oli mapunut ohi ja jäänyt väärästä paikasta kiinni. Sääntöjen mukaan kala oli vapautettava. Viimeinen pooli nro. 5 ei antanut enää merkkiäkään kaloista. Joten tulokseni kisassa oli kaikkea muuta kuin tyydyttävä. Onneksi ryhmämme jäsen Jaakko Rantanen oli saanut kalansa mittaukseen asti ja oli näin mukava kärkijoikossa ensimmäisen kisapäivän jälkeen. 2. päivä sunnuntai 10.8 Seuraava päivä oli hieman viileämpi ja tuulisempi kuin edellinen. Oli järviosuuden vuoro. Nevalyly -järvi on hieman Julkujärveä 8

9 isompi ja soiden ympäröimä pikkujärvi, johon on istutettu kirjolohia. Päivän ainoiksi tapahtumiksi osaltani jäivät pienten ja hieman isompienkin ahventen tärpit. Järviosuus oli muidenkin kilpailijoiden osalta melko vaisu ja koko päivän aikana tuli ylös asti vain kaksi kirjolohta. Kovin keskisesti ei muillakaan seuramme kilpailijoilla mennyt tämä toinen päivä. Vain Simo Kangas sai joelta yhden taimenen, joka nosti hänet 12. sijalle. Lopulta kisan päätyttyä ja pisteiden laskun jälkeen voittajaksi nousi Riihimäen Perhokalastajien Olli Lankkanen 42:lla pisteellä. Kisassa saatiin 20 kalaa, joista 14 taimenta ja 6 kirjolohta. Tulokset: 1. Olli Laukkanen, Riihimäen Perhokalastajat (42 pistettä) 2. Jari Rantanen, Merikarvian Perhokalastajat (43 pistettä) 3. Saku Nieminen, Länsirannikon Perhokalastajat (43 pistettä) 4. Heikki Kurtti, Kyrönjoen Urheilukalastajat (44 pistettä) 5. Jaakko Salokivi, Lounais-Saariston Urheilukalastajat (44 pistettä) Jaakko Rantanen, Pirkanmaan Perhokalastajat (52 pistettä) 12. Simo Kangas, Pirkanmaan Perhokalastajat (51 pistettä) 14. Ilkka Torhola, Pirkanmaan Perhokalastajat (60 pistettä) Seppo Peurala: Perhomessut 2004 Pirkanmaan Perhokalastajat ry järjestää Tesoman jäähalleilla ensi keväänä ( huhtikuuta) perhomessut jo 18. kerran. Messujen järjestelyt sekä markkinointityö ovat jo täydessä vauhdissa. Perhomessut ovat edelleenkin ainoat Suomessa järjestettävät puhtaasti vapaa-ajan kalastukseen keskittyvät messut. Perhomessuilla on kunniakkaat perinteet ja niiden merkitystä yhdistyksellemme ei voi korostaa liikaa. Ilman onnistuneita messuja kerhotoimintamme ei olisi nykylaajuudessaan yksinkertaisesti mahdollista. Siksi toivon, että jokainen jäsenemme antaa panoksensa messujen onnistumiseksi. Talkooväkeä tarvitaan mm. pystytys- ja purkutalkoisiin. Lipunmyynti, ovimiehitys sekä eri osastoille tarvittavat toimitsijat edellyttävät myös usean kymmenen henkilön sitoutumista eri tehtäviin. Seura etsii tällä hetkellä myös uutta varastotilaa messukalustolle. Tarve olisi väh. 30 m2 kuivasta, lämpimästä tilasta kohtuumatkan päässä Tesomalta. Vinkkejä otetaan vastaan! Ensi keväänä messuille saapuvista esiintyjistä mainittakoon mm. Marc Petitjean, Göran Andersson, Ilkka Harma, Jaakko Erkinaro sekä Antti Pirinen. Messuilla ovat "uusina juttuina" lisäksi hauen perhokalastuskurssi, heittosiimojen rakennusnurkkaus sekä bambuvapojen rakentaminen. Tarkempaa tietoa messutalkoista ynnä muusta ensi vuoden puolella. Toivon runsasta osanottoa, tehdään yhdessä entistä ehommat messut. Pirkanmaan Perhokalastajat ry on alansa "suurin ja kaunein", jälleen on aika myös näyttää se! Lisätietoja sekä töitä perhokalastuksen parissa löytyy Peuralan Sepon numerosta sekä perhomessujen Internet-sivuilta 9

10 Ismo Koivula: Kerhoilloissa tapahtunutta syksyllä Meritaimen Ari Saura Riista- ja Kalataloudentutkimuslaitokselta (RKTL) kertoi meritaimenesta: - istutukset eivät lisää luonnonkantoja - alle 20 cm jokitaimenet ylläpitävät 15 kpl joessa minimaalisen poikastuotannon - ammattikalatalous ei uhkaa kalakantoja - Suomenlahden lohi/taimenistutukset eivät voi mennä enää huonommin - Perämerellä taimenistukkaat uivat siikaverkkoihin - Istutukset ovat suurempia kuin luonnontuotto on ollut - Vantaanjoen istukas on löytynyt ½ vuoden kuluttua Tanskan pikkujoesta Jari Jamalainen kertoi kalastuksesta, mutta tilaisuus jäi allekirjoittaneelta väliin Meritaimenen kalastus Risto Asikainen kertoi seikkaperäisesti ja asiantuntevasti meritaimenen kalastuksesta: - meriveden korkeus - tuulen suunta ja sen aiheuttamat virtaukset - perhon väri ja muoto Lohenkalastus Jouni Rauha kertoi kokemuksistaan lohenkalastuksesta pääasiassa Gaulalla. Lukuisan kuulijajoukon keskuudessa esitys herätti paljon ajatuksia. Kuului myös kommentteja, että ensi vuonna tuo yksityiskohta voi olla toisin. Yllä: Risto Asikainen esitelmöi meritaimenen perhokalastuksesta merellä Alla: Riston ottipelejä meritaimenelle 10

11 10 käskyä lohenkalastukseen Jouni Rauha kävi kerholla esitelmöimässä lohenkalastuksesta 2. joulukuuta Hän tiivisti oman lohenkalastusfilosofiansa "kymmeneen käskyyn". 1. Keskity kalastukseen 2. Opettele heittämään 3. Panosta välineisiin 4. Reagoi muutoksiin 5. Valitse perhosiima oikein 6. Älä vaihda perhoa turhaan 7. Kalasta heitto loppuun 8. Älä kalasta liian hitaasti 9. Suunnittele kalastuksesi 10. Kahlaa järkevästi Jouni Rauhan ottiperhoja Yllä: Black Sheep Alla: Pupujussi Seuramme sidontamestaruuskilpailut 2004 Kilpailut pidetään totutun mukaan maaliskuun alkupuolella kerhohuoneella. Sidonta alkaa kello Syksyllä 2004 seuramme järjestää SM-sidonnat ja näissä sisäisissä kisoissa on edustuspaikat kotikisoihin jaossa. Aikuisten kisat ovat 9.3. Kisojenyksi mielenkiintoinen seurattava on nourten sarjassa menestyneiden sitojien siirtyminen aikuisten joukkoon. Pystyvätkö nämä uudet kyvyt haastamaan vanhat tekijät? Tulosluettelon häntäpäässä jännitetään ehtiikö Rantasen Heikki ajoissa kisapaikalle. Mikäli Heikki myöhästyy ja häneltä jää 1½ perhoa sitomatta, Ismo ei ehkä ole viimeinen. Junioreiden kisat ovat avoimet tuloksiltaan, koska koko Kajaanissa tänä vuonna SMsidonnoissa ollut junnuporukka on vanhentunut sarjasta ulos. 11

12 Markku Lumme: Järvet ja perhokalastus Jukka Levänen Äänekoskelta kävi kerhoillassa 4.3. kertomassa perhokalastuksesta järvellä. Jukka on mm. edustanut Suomea kaksissa perhokalastuksen MM-kisoissa, osallistunut kaikkiin SM-kisoihin ollen viisi kertaa viiden parhaan joukossa, joista kaksi pronssia. Jukka sai herätyksen perhokalastukseen parikymmentä vuotta sitten Kymönkoskelta koneongen petettyä, jonka jälkeen hän on pysynyt uskollisena perho-kalastukselle lempipaikkoinaan Koirajärven ohella Huopana, Keihäri, Kuusinki, Me-rikarvia ja Saarijärven reitti. Jukka on myös perustanut Ääneseudun Perhokalastajat ry:n ja toiminut aloituskauden sen puheenjohtajana, nykyisin seuran toiminnanohjaaja. Tässä hänen ajatuksiaan järvikalastuksesta. Tuntematon järvi - miten aloitan Aloittaessaan perhokalastusta tuntemattomalla järvellä on ensin syytä selvittää järven kalasto. Todennäköisimmin tulet kohtaamaan, jos onni on myötä ja taidot riittävät, siian, kirjolohen, taimenen tai harjuksen. Etukäteen on syytä ottaa selvää myös jär-veen tuoduista istukkaista, mitä kalaa ja milloin on tuotu. Itse Jukka aloittaa kalastuk-sen vasta, kun istukkaat ovat jo kotiutuneet järveen ja aloittaneet syömään luonnonra-vintoa. Järvellä on hyvä viettää aikaa soudellen jo ennen kalastuksen aloittamista ja tehdä havaintoja päivänkorentojen, vesiperhosten, vesimittarien ym. liikehdinnästä. Myös lumpeenlehtien alapinnoilta löytää usein?elämää?, mm. kirkkaan vihreitä toukkia, joiden jäljitelmistä on tullut Jukan perusperhoja. Tutki myös maalta, sillä mitä löytyy rantapuskista, sitä on myös vedessä, mm. muurahaisia. Männyn oksista tipahtelee ve-teen vihreitä toukkia (mäntypistiäisiä?), joka kelpaavat kalalle hyvin. Ja jos onnistut saamaan kalan, niin avaa maha. Sieltä voi löytyä lutikoita, paarmoja, vesimittareita. Montakin perhoa saattaa toimia kyseisessä tilanteessa, mutta näistä voit ainakin aloit-taa. Vene on hyvä ankkuroida penkan päälle, jolloin etupainotetulla perholla on helppo hallita penkan kalastusta antamalla perhon ensin upota ja sitten nyppimällä ylös pitkin penkan reunaa ja pilkkimällä vielä veneen vieressä muutama nyppy, jos vaikka kala olisi seurannut perhoa. Pintasiimaa käytettäessä ei laahusankkuri oikein tähän kalas-tusmenetelmään sovellu, sillä veneen liike kiristää siimaa ja häiritsee uittamista. Syvyyskartta on välttämätön apu; 2-3 m käyrältä matalikon tai karikon ympäriltä on hyvä aloittaa. Myös pohjan laatu on syytä tarkastaa, muta vai karikko, sillä se vaikut-taa ravinnon löytymiseen. Jos ravintoa on näkyvillä, esim. maahyönteisiä lähellä ran-taviivaa, kannattaa luonnollisesti kokeilla sieltä. Kun ensimmäinen kala on saatu ja näkee mitä se on syönyt, helpottuu perhon valinta. Ja voihan sitä kokenutkin perho-mies kysellä muiden järvellä liikkuvien havaintoja??millä sait ja mitä oli syönyt??. Järvellä liikkuvat kalaparvet voivat myös itse näyttäytyä. Esimerkiksi siikaparvet saat-tavat kiertää järveä leikaten aina samassa kohdassa ja jättävät jälkeensä?vesisateen? kaltaisen jäljen. Myös veden lämpötilalla on vaikutusta siihen missä parvet pyörivät. Kaiku on oivallinen apuväline. Se näyttää syvänteet ja sivukaiulla näkee myös kalat, jotka usein tuikki varmistaa. Kaiku ei välttämättä lisää kalojen määrää, mutta tekee homman mielenkiintoisemmaksi. Useimmiten Jukka kuitenkin aloittaa ilman apuväli-neitä järvellä 12

13 soudellen näköhavaintoja tehden ja Woolly Buggeria tai Leechiä uittaen.... ja millä kalastustekniikalla Pääasiassa Jukka kalastaa pintasiimalla. Kirjolohelle hän tarjoaa Koirajärvellä Nalle Puhia, Caddiksia tai muita pienet vesiperhosia (16?18), myös päivänkorento (E. Vul-gata) tai muurahaisjäljitelmä toimivat. Taimenelle ruskeaa muurahaista, jossa valkois-ta kukon häkilää siipenä, koppakuoriainen on myös hyvä. Vesimittarikin kelpaa jos-kus. Ampiaista ei kannata kokeilla, sillä vaikka niitä pörisee veden pinnalla, ei niitä koskaan löydy kalan mahasta. Tuikista ei kalaa järvellä välttämättä tunnista; hyvin vaatimaton siian tuikki saattaakin olla vauras taimen. Pintaperhoa voi kokeilla eri tekniikoilla; paikallaan pitämällä tai koko ajan kireällä sisään vetäen. Pintaperhon (esim. Coddard C.) kalastavuuden parantamiseksi voi per-hoa hieman nykäistä 5-10 sekunnin välein, jolloin pintaan jää selvä tuikkirengas. Jos kala ei ota, on syytä pitää vartin tauko ja yrittää uudelleen. Tekniikoita on syytä vaih-della samallakin perholla. Skaterillä Jukka on saanut hyviä kokemuksia pintaa pitkin kovaa vetämällä. Pintasiimalla on hyvä uittaa myös uppoperhoja, kuten Woolly Buggeria tai Leechin kevyempiä versioita. Foam-perhon uitto kärkiuppoavalla on usein tehokasta. Kun siiman kärki painuu alas, nousee perho ylös. Siimasta nykäistäessä saadaan perho taas syvemmälle. Perhoa ei pidä painottaa liikaa, sillä hitaasti uppoava kalastaa paremmin. Nymfi on kuitenkin saatava pohjaan, missä kalatkin useimmiten ovat. Muisti on syytä poistaa siimasta, jotta saadaan aikaan terävämpi nykäisy. Uittonopeuksien vaihtelua kannattaa kokeilla pysäytysvälejä ja upotusaikoja muuttelemalla.?matoperhot? Woolly Buggerit ym. juotikkaat Jukka painottaa vain edestä 3-4 lyijykierroksella ja sitoo niihin 4-5 cm pyrstön (marabou ja violetti flashabou), jotta saa niihin erityisesti aroille kaloille sopivan matomaisen ylös-alas -liikkeen. Heitetään kärkiuppoavalla siimalla lumpeikon reunaan, muutaman sekunnin odotus, nykäys ja taas odotus. Aloitetaan lyhyillä nypyillä ja pidennetään aina 30?50 cm:iin. Kalastuskilpailuissa kannattaa välineitä hieman viritellä. Takaperhoksi kannattaa lait-taa kirjolohiperho ja eteen siikaperho. Vene on syytä ankkuroida lumpeikkoon, jonka reunaan kalat kiertävät. On järkevää keskittyä yhteen lahteen, jos järvi on iso. Jos pintakäyntejä on nähtävissä, aloitetaan luonnollisesti pinturilla. Kun käynnit loppuvat niin vaihdetaan pieneen uppoperhoon ja uppoavakärkiseen siimaan. Jukan periaatteena on ollut oppia asiat kantapään kautta uusia tekniikoita kokeilemalla, sillä uudella tekniikalla saatu kala tuottaa aina enemmän mielihyvää. Esimerkiksi vesiperhoslajeja hän ei myönnä tunnistavansa eikä kiinnitä huomiota myöskään ilmanpaineeseen....ja millä perhoilla Jukan mielestä samat perhot pääsääntöisesti käyvät eri järvillä, väreissä voi olla pieniä poikkeamia. Suosikkiperhoista useimmat ovat jo edellä tulleet mainituiksi; siis Nalle Puh (12, renkaita pintaan nykien), Skater (10?12), Muurahainen (14), Coddar Caddis (12), ja Flashabou-Juho (14?16 isokitainen), päivänkorentoaikaan lisäksi Black Zulu (ilman punaista pyrstöä), Leetch (pun. flashabou), vihreä riikinkukkolarva (12) ja syk-symmällä viinipunainen Buzzer (14?18, siialle pintakalvon alta). Ja vielä yksi neuvo. Jos siiat tuppaavat karkaamaan, älä pidä vapaa pystyssä, vaan an-na kalan rauhassa imaista ja upottaa perho ja tartuta kala vasta tämän jälkeen. Myös koukulla on toki vaikutusta, käyrävartinen matalla kelluva tartuttaa paremmin kuin suora. 13

14 Perhonsidonnan SM-kilpailut 2003 Perhonsidonnan XX SM-juhlakilpailut käytiin Kajaanissa. Yhdistyksemme osallistui kilpailuihin 9 hengen voimin varsin vaihtelevalla menestyksellä. Itsekin SM-kisoissa mainetta niittänyt Ismo tiivistikin asian seuraavassa kerhoillassa onnitteluillaan: Onneksi olkoon, mutta olisi se voinut paremminkin mennä! Joukkueen positiivisimmasta yllätyksestä vastasi tällä kertaa Joni Haapanen (kuvassa), joka voitti ensin lauantaina juniorisarjan ja sijoittui vielä sunnuntaina lohisarjassa aikamiesten joukossa kuudenneksi jättäen taaksen monia lohiperhoexperttejä. Jonin kultamitalin lisäksi Pirkanmaalle matkasi yleisen sarjan hopea- ja pronssimitalit Ilkka Vesan ja Kimmo Johanssonin tuomina. Lisäksi perinteitä kunnioittaen, joukkuekilpailun kulta voitettiin joukkueella Joni Haapanen, Mika Oraluoma ja Ilkka Vesa. Tuloksia: Juniorisarja 1. Joni Haapanen 2. Joona Linervo Joensuun Perhokalastajat 3. Sami Peltomaa Seinäjoen Seudun Perhokalastajat Juuso Koskinen 9. Ilkka Torhola Yleinen sarja 1. Santeri Kinnunen Espoon Perhokalastajat 2. Ilkka Vesa 3. Kimmo Johansson 4. Mika Oraluoma 8. Tommi Koskinen 10. Venla Väisänen 15. Tommi Eskonen Lohisarja 1. Olli Koskinen Joensuun Perhokalastajat 2. Juha Kallio Helsinki 3. Petteri Päätalo Pohjoinen Kalaseura ry / Oulu 4. Ilkka Vesa 7. Joni Haapanen 10. Mika Oraluoma 11. Tommi Eskonen 14. Venla Väisänen 16. Tommi Koskinen 19. Juuso Koskinen 21. Ilkka Torhola Kaikki tulokset ja kuvia voittoperhoista löytyy Kajaanin Perhokerhon kotisivuilta: 14

15 Seppo Peurala: Syyslohta sateiselta Langinkoskelta Pirkanmaan perhokalastajien sitkeä joukkue kalasteli ankarassa sadekelissä jälleen kerran Kotkassa. Tällä kertaa vesi oli kahlattavan väristä ja tuulikin oli alle normaalien myrskyboforilukemien. Hyinen sade piti 19- henkisen joukkueemme ahkerasti liikkeellä. Pelin avasi Peuralan Allan komealla yli kilon kirkkaalla kalalla, joka tunnistettiin hetimiten luonnonkudusta peräisin olevaksi turpanimiseksi vesieläimeksi. Ja pian tiimimme kiskoi kuiville myös kirkkaan kirjolohen, vajaat pari kiloa. Lohet lämpenivät tarjouksiimme vasta iltapäivän puolella. Tärppejä oli usella kaverilla, kunnes Simosen Kari nyppäisi niskalta n. 2 kilon titin. Illan tullen puheenjohtajamme Tommi Eskonen näytti porukoille mallia tartuttamalla päivän ensimmäisellä heittovuorollaan kalan. Karkasi, mutta toisella vuorolla mies tempoi kuiville yli kahden kilon näpsän lohen. Aika tehokkaasti toimittu... Peuralan Seppo sisuuntui tästä sen verran, että roiski illan viimeisen vuoronsa loppuun ja sai kuin saikin päivän kolmannen lohen. Kaiken kaikkiaan 3 eri vaa alla punnittu kala julistettiin tasan 4 kg painoiseksi. Eli keskivertoa antoisampi oli Kotkan suuri joki seuralaisille tänä vuonna. Merkillepantavaa on, että kaikki saamamiehet taisivat käytellä kelluvia sekä intermediate- siimoja. Kuten myös melko pieniä perhoja. Eli saapa sitä kalaa Kymiltä muillakin kuin paikallisten suosimilla messinkiputkilla ja supersink- siimoilla. Kotkalaisethan pätkivät omat heittosiimansa käsittääkseni Nokian kuparikaapelista tms. materiaalista. 15

16 Ari Heinonen: Kerhon perinteinen lohikurssi Tenolla 2003 Kerhon perinteinen lohikurssi pidettiin Syrjäsen Laurin opastuksella Tenolla heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Kurssilaiset kokoontuivat Karikasniemeen Kalastajan Majataloon maanantaina Majapaikkana olin paritalon puolikas. Huoneistossa oli neljä makuuhuonetta, tupa ja sauna. Lisäksi yläkerran aulassa oli kaksi vuodesohvaa. Kymmenellä kurssilaisella oli siis hyvät tilat. Makuuhuoneissa nukkui ja sitoi perhoja kaksi ukkoa ja yläkerran aulassa loput kaksi. Osa porukasta oli saapunut paikkakunnalle jo aikaisemmin ja ehtinyt liottaa perhojaan. Leif Hakala ja Pekka Romppanen olivat kalastelleet jo viikon, Pekka Palomäki kolmisen päivä etukäteen. Jussi Liinamaa ja allekirjoittanut kalastivat harjuksia sunnuntaipäivän Matinkönkäällä. Matti Torkkeli, Juha Jokinen ehtivät myös paikalle sunnuntai-illaksi. Jari Leppänen ja Janne Aittoniemi tulivat maanantaina. Ensimmäiseksi on todettava, että lohta oli kurssilaisille tarjolla harva se päivä. Sunnuntaiiltana paikalle saapunut porukka juhlisti kurssin alkua lohimedaljongeilla. Leif oli onkinut kalan muutamaa päivää aikaisemmin. Voiko lohikurssi paremmin alkaa? Odotukset tulevan viikon suhteen olivat illallisella korkealla. Herkullinen menu, Tenon lohi ja kuivaa italialaista valkoviiniä, vain lisäsi mielikuvia kireistä siimoista. Maanantai oli siis kurssin virallinen avauspäivä. Kurssilaisten oli kuitenkin odotettava iltaan, jolloin maanantain rauhoitus olisi ohi. Kurssin johtaja Pekka P, piti Syrjäsen Laurin kanssa strategiapalaverin iltapäivällä. Sen jälkeen kurssilaiset koottiin Laurin kämpän eteen kuulemaan lohenkalastuksen kirjoittamattomista säännöistä ja etiketistä joella. Tärkein oli muistaa kalastusringin kiertosäännöt. Kolme askelta alavirtaan ja heitto, kolme askelta jne., paikalleen ei saa jäädä. Tuulisolmujen yms. sattuessa on paras tulla joesta ylös ja hoitaa homma(t) seuraavaa vuoroa odotellessa. Lauri kertoi myös kurssin tavoitteista. Ensisijainen tavoite oli esitellä Ylä- Tenon kalastuspaikkoja ja lisäksi kertoa tärkeimmät montut, kivet ym. ottipaikat. Tässä vaiheessa osa porukkaa alkoi jo kärsimättömästi odottaa varsinaista kalastuksen aloitusta. Maanantai-illan kalastuspaikka oli Fierran joki, joka on vain n. 10km Karikasniemestä Utsjoen suuntaan. Aloituspaikkana se oli hyvä. Kaikki pääsivät testaamaan kalavehkeensä ja ylipäätään varmistamaan, että homma toimii. Mikä tärkeintä, jos jotain olisi jäänyt kämpille, paikka ei olisi ollut liian kaukana. Ensimmäisenä päivänä oli lisäksi hyvä viritellä heitto kuntoon. Tiistaina, ravitsevan aamiaisen jälkeen, porukka otti suunnan Dalvadakseen. Lauri oli järjestänyt parkkipaikat mahdollisimman läheltä jokea. Vaikka tie Karigasniemen ja Utsjoen välillä seuraileekin jokea, on silti vaikea löytää kalapaikkoja, jos niitä ei ennalta tiedä. Lisäksi on tärkeää tietää mihin autonsa voi jättää, jotta paikallisten kanssa ei tule sanomista. Joka tapauksessa, Dalvadas oli upea paikka. Kalastettavaa aluetta oli paljon. Varsinaisen poolin yläpuolella oli ns. sakkorinki, joka nimenä ei anna oikeaa kuvaa paikasta. Lauri kuvaili ottipaikat hyvin tarkkaan, pääuoman ja montut. Porukka aloitti järjestyksessä Jussi Liinamaa ensimmäisenä, kuten jokaisessa muussakin paikassa viikon aikana. Puolenpäivän jälkeen, lämpötila alkoi olla kuin pätsissä. Joen penkereellä olevat kivet olivat 16

17 auringon paisteessa paahtuneet kuumiksi. Ilma väreili kuumuutta ja aurinko paistoi kuin Karibialla pilvettömältä taivaalta. Kesän lämpöennätys lyötiin Utsjoella, 30 astetta. Kesälomasäänä se oli hyvä, mutta entä kalastuksen kannalta. Kuumuus ainakin kuormitti kalastajia. Kirkas auringonpaiste ja alhaalla oleva vesi teki vähätkin nousseet kalat aroiksi. Odotukset olivat kuitenkin korkealla. Dalvadas on yksi Ylä-Tenon suosituimpia paikkoja. Puolenpäivän tienoilla Leifillä vapa notkahti ja kala oli kiinni. Se otti heti joen mutkan jälkeen virran reunasta. Rauhallisesti Leif väsytteli titin ja otti sen hallitusti ylös. Hyvä Leif, kurssi alkoi lupaavasti. Toinenkin titti oli samassa paikassa kiinni, mutta kala pääsi. Samaan aikaan paikallinen kalastaja Norjan puolella osoitti paikallistuntemuksen edut ja väsytteli lohijalan meidän siinä katsellessamme. Illalla Pekka (R) paistoi perinteiseen tapaan lättyjä. Tänävuonna aikaisemmin kurssilla olleet huolehtivat, että mansikkahilloa oli riittävästi. Lätyt maistuivat todella hyviltä. Lisäksi saunottiin, kerrattiin päivän tapahtumat, sidottiin perhoja ja rasvattiin auringon polttamat nenät, korvat ja käsivarret. Keskiviikko päivä oli kalastuksen osalta lepopäivä. Aamulla kokoonnuttiin Laurin johdolla sitomaan perhoja. Ensimmäiseksi tehtiin High Greenlander, jälkipolttoa unohtamatta. Teemana olivat kirkkaan kelin perhot. Iltapäivä huilattiin ja osa porukasta sitoi lisää perhoja. Illalla lähdettiin seitsemän jälkeen Outakoskelle. Veden vähyydestä johtuen paikka oli pettymys. Illan aikana ei ollut tapahtumia.?viidakkorumpu?, eli Laurin kännykkä pirisi ja kertoi uutisia. Outakoski oli ollut kitsas aikaisempinakin päivinä. Ala-Tenolta sentään oli jotain saatukin. Torstaina kurssi suunnisti kohti Tsulloveita. Nyt huomattiin, että veden vähyydestä on jotain hyötyäkin. Pääsimme helposti kahlaamalla perille. Toinen hyvä puoli oli, että montut ym. ottipaikat oli helpompi paikantaa. Helle jatkuivat totuttuun tapaan. Rinki istui taas auringon räkityksessä ja juotavaa kului. Tsulloveihin päästyämme, tapasimme isän ja n. 11-vuotiaan pojan. He olivat Laurin tuttuja. Isä ja poika olivat kalastaneet aikaisesta ammusta alkaen. Poika oli väsytellyt rannalle viisikiloisen lohijalan, jota me ihailimme. Päivän ainoa mainittava tapahtuma kurssilaisten keskuudessa oli Pekan (R) väsyttelemä titti, joka harmittavasti pääsi karkuun. Muilla kurssilaisilla oli muutama tärppi, vai pitäisikö sanoa, epävarma otti, tai jotain sinne päin. Viidakkorumpu taas pirisi ja kertoi, että Dalvadaksesta oli saatu kalaa. Perjantaiaamuna monipuolisen ja tukevan aamiaisen jälkeen kokoonnuttiin jälleen sitomaan perhoja. Teemalla hämärän kelin perhot, sillä perjantaille oli luvattu pilvistä. Pilviä ja sumua nousikin iltapäivällä. Kurssi lähti Inarinjokea ylös, suuntana Sammalniva. Matkalla pysähdyttiin useaan otteeseen ja Lauri kuvaili kalastuspoolit ja kahluureitit?normaalilla? vedellä. Katsastimme mm. kuuluisan Rännin. Ränni olikin puhuttanut kalastajia paljon. Aamupalalla olimme kuulleet ns.?rännispesialistilta?, että uoma on muuttanut paikkaansa. Niin Lauri myös meille sitä esitteli. Hän selitti miten virta oli aikaisemmin kulkenut. Lieneekö muutos johtunut vähäisestä vedestä vai oliko kevättulvat ja jäät muuttaneet uomaa. Mene ja tiedä. Sammalnivaan päästyämme oli lämpötila tippunut alle kymmenen asteen. Ilma tuntui helteiden jälkeen tosi kylmältä. Sammalnivassa ei tainnut illan aikana olla kuin yksi karkuutus. Suurin osa porukasta lähti puolen yön tietämissä takaisin Karigasniemeen. Paikalle jäivät vielä yrittämään, Jari, Janne, Jussi ja allekirjoittanut. Siirryimme alempaan koskeen joka oli Sammalnivan laavulta vielä alaspäin. Yksi toisensa jälkeen laskimme lyhyttä koskea alas. Kello oli jo pitkälle ylipuolen yön ja yhtä jos toistakin väsytti. Jari se vaan jaksoi yrittää. Hän teki huolellista ja tarkkaa työtä. Niinhän siinä sitten kävi, että yhtäkkiä vapa oli kaarella ja kova huuto kiiri pitkin Norjan ja Suomen rantoja. Jari väsytteli rannalle 1,5kg meritaimenen. Saalis oli todella ns. työvoitto. 17

18 Lauantai ja sunnuntai olivat ns. vapaita päiviä. Kurssilaiset jakaantuivat pienempiin ryhmiin ja lähtivät aikaisemmin viikolla tutuiksi tulleisiin kohteisiin. Osa porukasta suunnisti Dalvadakseen ja osa Tsulloveihin. Illalla totesimme, että mitään mainittavaa ei kurssilaisille ollut tapahtunut, toisin kuin naapurimökin kuopiolaisporukalla. He olivat olleet Utsjoen koskella. Poikien kertoman mukaan siellä oli ollut hieman ruuhkaa, mutta kalaa oli myös saatu. Rinki kesti kuulemma nelisen tuntia. Yön kiihkeän kalastuksen huumassa etiketti oli unohtunut ja pientä nokkapokkaa oli sattunut sen verran, että erotuomariksi oli jouduttu kutsumaan virkavaltaa. Kalastuksessa pysyäkseni, perhoja uitettiin vielä sunnuntaina ainakin Torvikoskessa ja Leirimontussa. Saaliina oli pari tärppiä. Siis tärppisopallekko jouduimme viimeisenäkin päivänä. Ei nyt sentään. Alussa totesin, että lohta oli tarjolla harva se päivä. Totta se olikin. Ensimmäisenä päivänä syötiin Leifin onkimaa lohta ja muina päivinä, kun emme kalastaneet, söimme Kalastajan Majatalon maukasta lohisoppaa. Kotiintuomisia oli vain Leifillä ja Jarilla. Lisäksi Janne lopetti lauantaina lohen pyytämisen iltapäivällä hyvissä ajoin ja vaihtoi harjuksen kalastukseen. Hänellä olikin komea pussillinen isoja harjuksia kotiin lähtiessään. Kymmenestä innokkaasta lohenkalastajasta suurin osa (80%) jäi siis pyyntimieheksi Viime vuonna kurssilaiset saivat ihan kohtuullisesti kalaa. Tänä vuonna, kuten edellä käy ilmi, saalis oli todella vaatimaton. Eräänä syynä oli varmasti vesitilanne Tenolla. Tenon vesi on viimeksi ollut yhtä alhaalla vuonna Angelissa paikallinen poromies kertoi, että kuivaa oli ollut jo pitkään. Viimeksi oli kuulemma kunnolla satanut toukokuun alussa. Toinen syy löytynee korkeasta veden lämmöstä. Lohta kerta kaikkiaan nousi jokeen ja oli noussut poikkeuksellisen vähän. Alkoiko tilanne sitten kurssin jälkeen parantua, ainakin rovaniemeläisten kurssi, seuraavalla viikolla, oli selvästi antoisampi kuin meidän kurssi. En ole netistä tai muualtakaan tarkastellut Tenon saalistilastoja tai vertaillut aikaisempaan vuoteen, mutta jotenkin sellainen tunne jäi, että kurssi sattui helteistä ja veden mataluudesta johtuen heikkoon aikaan. Kaiken kaikkiaan viikko oli kuitenkin antoisa. Lauri esitteli paikat hyvin tarkkaan. Saimme hyviä vinkkejä perhoista, niiden valinnasta ja sidonnasta. Iltaisin ja muina lepohetkinä väännettiin perhoja, neuvottiin kavereita ja lainattiin puuttuvia materiaaleja. Kurssille kannattaa ehdottomasti lähteä aloittelijan että kokeneemmankin. Yksi kurssin hieno piirre on se, että puskaradion kautta näyttäisi pitkin jokivartta liikkuvan tieto kurssilaisten kohteista, jolloin kalapaikoilla on hyvin tilaa. Ensikesän kurssi pitää hyvissä ajoin laittaa harkintaan. Jos lomat sattuvat sopivasti, on ensivuonnakin suunnistettava heinäkuun alussa Karikasniemeen. Kursin johtaja Pekka P alustavasti neuvotteli Kalastajan Majatalon kanssa ensivuoden majoituksesta. Hyvältä siis näyttää ensivuotta ajatellen. Lopuksi vielä kiitos kursin johtajalle Pekalle (P) ja kurssin vetäjälle Laurille. 18

19 Tommi Eskonen: Pahnan Pohjimmainen Resepti: Koukku: Partridge single salmon lw 6 tai 4 Sidontalanka: Ruskea Pyrstö: 6 kultafasaanin tippet-siikasta Kierre: Ohut litteä kuparitinseli Runkohäkilä: Lyhyt harmaa kukko puolen rungon matkalle Runko: Musta silkki Kurkkuhäkilä: Haalean punaiseksi värjätty tavi Siipi: Punaiseksi värjätty talviorava (melko pitkä ja ohut) Pää: Ruskea sidontalanka Seuran historia Hallitus on päättänyt nitoa seuran kaikki jäsenkirjeet, jäsentiedoitteet ja Surviainenlehden numerot kirjaksi jota säilytetään kerhohuoneella jäsenistön luettavana ja varakappale jossain turvallisessa paikassa. Asiassa on vain ongelmana tosiasia ettei hallituksella ole käytettävissään kaikia näitä julkaisuja. Voisikohan jokut jäsenistä luopua omasta arkistostaan ja lahjoittaa sen kerholle? Asiasta voi keskustella Tommin tai Ismon kanssa. 19

20 Hallituksen perhot osa 12: Tommi Eskosen Pahnan Pohjimmainen Esittelen tämän perhon lähinnä yleisön pyynnöstä. Jokaiseen perhoon liittyy oma tarinansa, niin myös tähän. Valitettavasti en tarkalleen muista koska Pohjimmainen syntyi, mutta se on kuitenkin ns. kultakauden tuotoksiani 80-luvulta, jolloin vielä oli runsaasti aikaa ja perhoja syntyi paljon. Kerhon Pistojoen reissulla 90-luvun taitteessa Keskisen Antti sai neljänkilon järvilohen hieman vastaavalla perholla, jonka sittemmin esiteltiin UK- tai PK-lehdessä Punakoneena. Antin perhon punamusta kokonaisuus muistutti melkoisesti rasiani nurkassa lymyillyttä perhoani, joten siihen kiinnittyi positiivisia odotuksia. Itse olen kalastanut rippikouluikäisellä perhollani vain kerran. Kauan tämä uniikkikappale sai rauhassa levätä täpötäydessä rasiassa. Siiman päähän se pääsi vasta kerhon viimesyksyisellä Langinkosken reissulla ja silloinkin vähän sattumalta. Olin edellisellä laskulla saanut yläpoolin alamutkasta tartutettua lohen, mutta se irtosi nopeasti. Pienen kaksihaaraisen perhon toinen koukku oli poikki. Seuraavaa laskua varten piti vaihtaa ehjä perho. Jaakko-poikani sai jälleen osallistua kalastukseen valitsemalla sopiva perho. Ainoana ohjeenani oli, että seuraava perho voisi ehkä olla saman tyyppinen pienehkö perho. Asiantunteva valinta päätyi vääjäämättömästi tähän varsin vaatimattoman näköiseen pahnan pohjimmaiseen perhoon. Seuraavalla laskulla samassa mutkassa tapahtui. Parin heiton ja parin hermostuneen möyräisyn jälkeen reilu 2,5 -kiloinen lohi vihdoin tarttui ja pysyi tällä kertaa... Miksi kala sitten kiinnostui juuri tästä perhosta? Mahdollisia syitä lienee ainakin kolme. 1) Intermediate-siima - Oikea kalastusnopeus ja syvyys. 2) Kiinteä solmu ja suhteellisen vahva peruke - Perhon kokoon nähden vahva (0,40 mm) peruke ja kiinteä Tenon solmu uittavat perhoa virrasta poikkeavasti. Perholla on siis oma tahto, joka ärsyttää kala. 3) Perhon kokoluokka, intensiteetti (materiaalikylläisyys) ja värimaailma olivat kohdallaan. - Ilmeisesti perhonvalinta oli pääpiirteiltään kohdallaan, koska edellinenkin otti oli tapahtunut punamustaan pikkuperhoon (nro 8 pronssinen 2-haaara). Ehkä niukalla sidonnalla voi hieman kompensoida suurempaa koukkukokoa. Nyt kun on omakohtaista näyttöä perhon toimivuudesta, niin voinen luvata, että Pohjimmainen tulee löytymään perhorasiastani jatkossakin. 20