tehdä kiertoja öisin loukkaantuneiden sotilaiden parissa Krimin sodan aikana ( ), teki

Transkriptio

1 Turun yliopisto Lääketieteellinen tiedekunta Hoitotieteen laitos TtM, sh Riitta-Liisa Lakanmaa Väitostutkimus: Tehohoitotyön kompetenssi perustason arviointimittarin kehittäminen valmistuvalle sairaanhoitajaopiskelijalle. LEKTIO Väitöstilaisuus Tauno Nurmela salissa klo Sairaanhoitaja Florence Nightingale, joka tunnettiin nimeltä The Lady with The Lamp tavastaan tehdä kiertoja öisin loukkaantuneiden sotilaiden parissa Krimin sodan aikana ( ), teki merkittävän teon tehohoitotyön kehittymiselle. Hän havaitsi sen tosiasian, että toiset sotilaat tarvitsivat enemmän säännöllistä ja huolellisesta tarkkailua kuin toiset. Sairaanhoitaja Nightingale alkoi siirtää näitä sotilaita lähemmäksi sairaanhoitajien kansliaa. Tämä sama näkemys pidä potilas lähellä sairaanhoitajaa ilmeni myös 1800-luvun lopussa Englannissa ja 1900-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa. Myöhemmin tehohoito kehittyi merkittävästi Euroopassa vuonna 1952, jolloin poliomyelitis epidemia tuli Tanskaan. Polion aiheuttamaa hengitysvajausta alettiin hoitaa potilailla hengityskoneilla, jotka suunniteltiin aivan erityiseen tilaan sairaalassa. Teho-osaston esiaste oli syntynyt. Varsinainen ensimmäinen teho-osasto avattiin kuitenkin kuuden vuoden päästä USA:ssa vuonna Sen jälkeen teknologia ja varsinkin terveyteen liittyvä teknologia on kehittynyt huimasti. Samanaikaisesti tieto ja taito tehohoidosta ja tehohoitotyöstä on kasvanut valtavasti. Tämä kaikki yhdessä on luonut mahdollisuuden korkealaatuiseen ja eettisesti korkeatasoiseen tehohoitoon. 1

2 Tehohoidolla tarkoitetaan äkillisesti kriittisesti sairaiden potilaiden hoitoa, joilla on moniongelmainen sairaus tai elämää uhkaava tilanne. Tehohoito perustuu jatkuvaan potilaantilan tarkkailuun ja elintoimintojen ylläpitämiseen. Päätavoitteena on voittaa aikaa perussairauden tai tilan hoitamiseen luvun sairaanhoitajat hoitavat moniongelmaisia kriittisesti sairaita potilaita ja heidän omaisiaan. Tehohoitotyö kohdistuu vakavasti sairaiden potilaiden hoitamiseen tehoosastoilla. Nämä potilaat hyötyvät korkeasti koulutettujen ja taitavien sairaanhoitajien läsnäolosta, jotka käyttävät hyväkseen hoitamisessaan nykyaikaista tekniikkaa ja kehittyneitä hoitotyöntoimintoja. Tehohoitotyössä teknologia yhdistyy oleellisesti psyykkisesti haastavaan ja eettisiä konflikteja sisältävään kriittiseen sairauteen. Kompetenssilla tarkoitetaan sanakirjojen mukaan kykyä, laillista pätevyyttä, kvalifioitumista johonkin, tilaa olla kykeneväinen, ja aluetta missä henkilö on pätevä tai taitoa. Kompetenssi tarkoittaa myös kykyä tehdä jokin asia menestyksekkäästi ja tehokkaasti, kvalifikaation riittävyyttä ja kapasiteettia selviytyä jostakin asiasta. Suomalaisten sanakirjojen mukaan kompetenssilla tarkoitetaan lisäksi myös kelpoisuutta, viranomaisen toimivaltaa, kielikykyä ja -tajua, asiantuntevuutta ja osaamista. Hoitotyön kompetenssista on tehty kolme käsiteanalyysia, joiden mukaan hoitotyön kompetenssi voidaan nähdä tietona ja taitona, toimintana, ammatillisina standardeina tai ammatillisena roolimallina ja yksilön itsearvioinnin sisäisenä säätelynä. Kahdeksan kirjallisuuskatsauksen mukaan hoitotyön kompetenssia on määritelty ja mitattu epäsystemaattisesti. Esimerkiksi mitattaessa kompetenssia ei ole kiinnitetty huomiota riittävästi mittauksen reliabiliteettiin ja validiteettiin. Kompetenssimittarit näyttäisivät olevan lupaavia yksilön itsearvioinnille. Erityisesti kliinisen 2

3 kompetenssin arvioinnissa hyödyllistä on objektiivisesti rakennettu kliininen arviointi -menetelmä. Hoitotyön koulutuksessa ja käytännössä kompetenssia tulisi arvioida kokonaisvaltaisesti ja liittyen siihen kontekstiin missä kompetenssia kulloinkin käytetään. Lisäksi suositellaan useita arviointimenetelmiä validiteetin parantamiseksi: esimerkiksi tietotestiä, itsearviointia, vertaisarviointia, havainnointia ja/tai portfoliotyöskentelyä. Tehosairaanhoitajat ovat suuri ja merkittävä henkilöstöryhmä teho-osastolla. Heidän panoksensa potilashoitoon on kiistaton: tehosairaanhoitajan tekemä hoitotyö vaikuttaa mm. potilaiden sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen. Hyvä tehohoitotyö vähentää tehohoidon komplikaatioita, hoitovirheitä ja ylipäätään hoitokuluja. Tehosairaanhoitajilla tulee siksi olla sopivaa tietoa, taitoa ja kokemusta arvioida ja vastata tehokkaasti tehopotilaiden monimutkaisiin tarpeisiin ja teknologian sekä muuttuvan yhteiskunnan tuomiin haasteisiin. Ammattitaitoinen tehohoitotyön käytäntö on luonteeltaan asiaankuuluvien teorioiden, tutkimuksen ja näyttöön perustuvien hoito-ohjeiden soveltamista yhteen. Henkilökuntasuunnittelu teho-osastolla on yhteydessä potilashoitotuloksiin ja edelleen potilasturvallisuuteen. Henkilökuntasuunnittelu teho-osastolla on yhteydessä esimerkiksi seuraaviin potilashoitotuloksiin kuten sairaalainfenktiot, kuolleisuus, leikkauksen jälkeiset komplikaatiot, ja eisuunniteltu extubaatio. Henkilökuntasuunnittelu pitää yleisesti sisällään sairaanhoitaja-potilas - suhdeluvun ja sairaanhoitajien kompetenssiarvion. Myös tämän vuoksi kompetenssin arvioinnin merkitys tehohoitotyössä on kasvanut ja tarve kompetenssin arviointiin on ilmeinen sekä koulutuksessa että käytännön hoitotyössä. 3

4 Tehohoitotyön kompetenssia on tutkittu vähän. Kuitenkin kansainväliset tehohoitotyön järjestöt kuten Amerikan tehosairaanhoitajien yhdistys, Australian tehosairaanhoitajien yhdistys, Kanadan tehosairaanhoitajien yhdistys, Euroopan tehohoitoyhdistysten yhdistys ja maailman tehohoitoyhdistysten yhdistys ovat määritelleet tehosairaanhoitajan kompetenssistandardeja, koulutuksen sisältöjä ja koulutuksen toteuttamisperiaatteita. Tehosairaanhoitajien kompetenssia on tutkittu vain neljässä tutkimuksessa. Dunnin ja kumppaneiden tutkimuksen mukaan vuodelta 2000, tehohoitotyön kompetenssi voidaan jakaa ammatilliseen käytäntöön, reflektiiviseen käytäntöön, selviytymiseen, kliiniseen ongelman-ratkaisuun, tiimityöhön ja johtamiseen. Jonesin tutkimuksen mukaan vuodelta 2002, tehohoitotyön kompetenssi taasen muodostuu neljästä väittämästä: tehosairaanhoitaja yhdistää kokonaisvaltaisen potilasarvioinnin ja hoitamisen taidot saavuttaakseen optimaalisen potilashoidon, sairaanhoitaja hallitsee tehohoitotyön toiminnot ja kliiniset ohjeet, hän arvioi ja vastaa tehokkaasti nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja kehittää sekä hallitsee hoitotyön suunnittelun ja harkitsee potilaan kotiuttamiseen liittyviä asioita. Lindbergin tutkimuksen mukaan vuodelta 2006, tehohoitotyön kompetenssi merkitsee tehosairaanhoitajan kykyä tehdä yhteistyötä, kykyä havainnoida kliininen tilanne oikein, tietoisuutta omista kyvyistä ja rajoituksista, kykyä toimia ja kykyä luopua teknologiasta kun on sen aika. Vanhin tässä käsitelty tehohoitotyön kompetenssi tutkimus, Schribanten ja kumppaneiden tutkimus vuodelta 1996, jakaa tehohoitotyön kompetenssin neljään pääluokkaan: ammatilliseen pätevyyteen, tiedolliseen pätevyyteen, ihmissuhdetaitoihin ja tehohoitotyön vuorovaikutusmalleihin. Valmistuvien sairaanhoitajien tehohoitotyön kompetenssia on tutkittu kuudesta näkökulmasta: kompetenssin tai ammatillisen minäkuvan, tehohoitotyön opintojakson arvioinnin, opetus- ja oppimismenetelmän, opetussuunnitelman arvioinnin, kliinisen harjoittelun ja perehdytyksen näkökulmista. Ainoastaan neljä tutkimusta oli arvioinut valmistuvan, vastavalmistuneen tai uuden tehosairaanhoitajan tehohoitotyön kompetenssia. 4

5 Bourghaltin tutkimuksessa vuodelta 2004, kehitettiin monitasoiset tehohoitotyön kompetenssiväittämät, jotka toimivat viitekehyksenä kompetenssin kehittymiselle teho-osastolla. Salosen ja kumppaneiden tutkimuksen mukaan vuodelta 2007, juuri valmistuneet sairaanhoitajat, jotka työskentelevät tehohoito- ja päivystyshoitotyössä, raportoivat kompetenssinsa hyväksi. Tässä tutkimuksessa kompetenssia mitattiin Meretojan kehittämällä geneerisellä Nurse Competence Scale:lla. Santianon ja Daffurnin tutkimuksessa vuodelta 2003, tehohoito-opintojakson jälkeen vastavalmistuneet sairaanhoitajat raportoivat hyväksi itsearvioidun tehohoitotyön kompetenssin: tutkimuksen käyttö sai huonoimmat itsearvioit ja kyky arvioida omat kyvyt ja ammatillinen pätevyys sai parhaimmat itsearviot. Tässä tutkimuksessa mittarina oli kompetenssi standardit tehohoitoon erikoistuneelle sairaanhoitajalle. Kellyn ja Courtin tutkimuksessa vuodelta 2007, juuri valmistuneet teho-osastoilla työskentelevät sairaanhoitajat arvioivat vahvaksi ammatillisen käytännön, työnautinnon ja viestinnän. Huonoimmaksi he arvioivat johtamisen. Tässä tutkimuksessa mittarina käytettiin Arthurin kehittämää Sairaanhoitajien ammatillinen minäkuva - instrumenttia. Näiden tutkimusten mukaan kompetenssiin myönteisesti vaikuttaa ikä, työkokemus ja kompetenssin käytön useus. Tehohoitotyön kompetenssin mittaamiseen on kehitetty vain muutamia mittareita. Kirjallisuudesta löytyy neljä mittaria, joista mikään ei mittaa perustason tehohoitotyön kompetenssia kokonaisvaltaisesti. Löydetyt mittarit mittaavat joko kompetenssin osa-aluetta - tietoperustaa - tai sitten mittari on kehitetty erikoissairaanhoitajille. Lisäksi mittarit ovat usein jääneet ensimmäiseen versioon ja niitä ei ole enää kehitetty eteenpäin tai raportoitu. Tarve perustason tehohoitotyön kompetenssimittarin kehittämiselle on ilmeinen. 5

6 Ammattikorkeakoulut kouluttavat Suomeen sairaanhoitajat, jotka voivat työskennellä tehoosastoilla. EQF:n (European Qualifications Framework for Lifelong Learning) mukaan valmistuvat sairaanhoitajat ovat tasolla kuusi. Kansallisen viitekehyksen, joka noudattelee Euroopan komission linjausta, tason kuusi mukaan yksilö: hallitsee laaja-alaiset ja edistyneet oman alansa tiedot, joihin liittyy teorioiden, keskeisten käsitteiden, menetelmien ja periaatteiden kriittinen ymmärtäminen ja arvioiminen. Ymmärtää ammatillisten tehtäväalueiden ja tieteenalojen kattavuuden ja rajat. Hallitsee edistyneet taidot, jotka osoittavat asioiden hallintaa, kykyä soveltaa ja kykyä luoviin ratkaisuihin, joita vaaditaan erikoistuneella ammatti-, tieteen- tai taiteenalalla monimutkaisten tai ennakoimattomien ongelmien ratkaisemiseksi. Kykenee johtamaan monimutkaisia ammatillisia toimia tai hankkeita tai kykenee työskentelemään itsenäisesti alan asiantuntijatehtävissä. Kykenee päätöksentekoon ennakoimattomissa toimintaympäristöissä. Perusedellytykset toimia alan itsenäisenä yrittäjänä. Kykenee vastaamaan oman osaamisensa arvioinnin ja kehittämisen lisäksi yksittäisten henkilöiden ja ryhmien kehityksestä. Valmius jatkuvaan oppimiseen. Osaa viestiä riittävästi suullisesti ja kirjallisesti sekä alan että alan ulkopuoliselle yleisölle. Kykenee itsenäiseen kansainväliseen viestintään ja vuorovaikutukseen toisella kotimaisella kielellä ja vähintään yhdellä vieraalla kielellä. 6

7 Suomen ammattikorkeakoulut ovat laatineet yhteiset kompetenssikuvaukset. Kompetenssit ovat laajoja osaamiskokonaisuuksia. Ne kuvaavat pätevyyttä, suorituspotentiaalia ja kykyä suoriutua ammattiin kuuluvista työtehtävistä. Ammattikorkeakouluissa kompetenssien luokittelussa suositellaan käytettäväksi jakoa koulutusohjelmakohtaisiin ammatillisiin kompetensseihin (subject specific competences) ja yhteisiin kompetensseihin (generic competences). Näiden on tarkoitus olla toisistaan erottuvia ja arvioitavissa olevia. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto on määritellyt yhteisiksi kompetensseiksi: oppimisen taidot, eettinen osaaminen, työyhteisöosaaminen, innovaatioosaaminen ja kansainvälistymisosaaminen. Vastaavasti hoitotyön koulutusohjelmakohtaiset kompetenssit on määritelty seuraavasti: hoitotyön asiakkuusosaaminen, terveyden edistäminen osaaminen, kliininen osaaminen, päätöksenteko-osaaminen, ohjaus- ja opetusosaaminen. Nyt ja tulevaisuudessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota hoitotyön koulutuksen osaamiseen ja potilasturvallisuuden varmistamiseen jo koulutuksen aikana. Sosiaali- ja terveysministeriön vuosina toiminut Hoitotyön kehittämisen ohjausryhmä teki ehdotukset ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman ja sen jälkeisen koulutuksen sekä hoitotyön opettajan kliinisen osaamisen kehittämisestä. Keskeiset ehdotukset liittyvät ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman osaamiskuvausten päivittämiseen, osaamisen varmistamiskäytäntöjen kehittämiseen ja moniammatillisten harjoitteluympäristöjen luomiseen. Lisäksi perustutkinnon jälkeisen koulutuksen kehittämiseksi ehdotetaan kansallisten laajojen kliinisten osaamiskokonaisuuksien luomista ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelman suorittaneille. Kliinisissä osaamiskokonaisuuksissa on ehdotus akuuttihoidon osaamiskokonaisuudeksi, jossa on mukana tehohoitotyö, perioperatiivinen hoitotyö, päivystyshoitotyö ja ensihoitotyö. Työryhmä ohjeistaa ja painotta selkeästi osaamiskuvausten laadintaa ja osaamisen varmistamiskäytäntöjä. Tätä työtä varten tarvitaan luotettavaa tutkittua tietoa: Mitä kompetenssi on? ja Miten kompetenssia tulisi arvioida? Näihin kysymyksiin olen nyt osaltani omassa työssäni pyrkinyt vastaamaan. 7