Venäläisen lähdemateriaalin lähdetietopankki: Näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä

Venäläisen lähdemateriaalin lähdetietopankki: Näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä Loppuraportti Työn laatija: VTK Alina Koskela Ohjausryhmä: prof. Aki-Mauri Huhtinen, prof. Juha Mäkinen, dos. Anna-Liisa Heusala Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos Maanpuolustuskorkeakoulu 2012

Tämän raportti on syntynyt syksyllä 2012 Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella suoritetun yliopistoharjoittelun tuloksena. Venäläisen lähdemateriaalin lähdetietopankki: Näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä -raportin ohjausryhmänä ovat toimineet professori Aki- Mauri Huhtinen, professori Juha Mäkinen sekä dosentti Anna-Liisa Heusala. Raportin laatija on harjoittelujakson aikana hankkinut käsityksen saatavilla olevista julkisista lähteistä ja raportoinut näistä ohjausryhmän toiveet ja tavoitteet huomioon ottaen. Selvitystyön tuloksena syntyneen raportin tarkoituksena on palvella Venäjä-tutkimusta tekeviä kokoamalla yhteen aihepiireittäin keskeisiä, selvitystyön aikana temaattisesti kartoitettuja venäjänkielisiä lähteitä. Alkuperäisesti selvitystyön teemoiksi oli ehdotettu seuraavaa viittä kohtaa: 1. Venäläinen johtaminen ja julkishallinnon kehittäminen 2. Venäläisten käsitykset Suomesta ja suomalaisista 3. Kansalaistoiminta mm. sosiaalisessa mediassa 4. Venäläinen koulutus ja sen kehittäminen, ml. armeijassa 5. Venäläisen nuorison suhde turvallisuuteen ja maanpuolustukseen. Selvitystyön edetessä raportin keskiöön on nostettu erityisesti kaksi viimeistä teemaa, joita on tarkennettu koskemaan Venäjän asepalvelusta ja sotilaallista koulutusta sekä näiden piirissä 2000-luvulla tapahtuneita muutoksia. Raportissa on lisäksi selvitetty Venäjän puolustusvoimien viranomaisrakennetta, päätöksentekoa sekä puolustusvoimien 2000- luvulla läpikäymiä reformeja. Venäjänkielisten lähteiden tietopankin tarkoituksena on ollut toimia yleishyödyllisenä ja avoimena tutkimusta edistävänä työkaluna, jota on työstetty erityisesti jatkoselvitysmahdollisuuksia silmällä pitäen. Lähdetietopankin osalta tehtyä työtä voidaan tarpeen mukaan jatkaa kartoittamalla lisää relevantteja lähteitä tai lisäämällä kartoitettavien teemojen määrää. Tämä raportti on valmistunut ensisijaisesti Maanpuolustuskorkeakoulun sekä Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen käyttöön. Tarpeen mukaan ohjausryhmä tekee raportin pohjalta syventäviä lähdehankintoja Venäjä-tutkimuksen edistämiseksi.

Lukuohje: Venäläisen lähdemateriaalin tietopankki on Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjäkiinnostuneiden tarpeisiin luotu lähdetietotyökalu, jossa venäjänkielisiä aineistoja on analysoitu potentiaalisina lähteinä. Raportin ohjausryhmän ja raportin tekijän toiveiden ja tavoitteiden yhteensovittamisen seurauksena lähdetietopankin tematiikaksi on valikoitunut Venäjän puolustusreformi, asevelvollisuus, isänmaallisuuskasvatus ja sotilaallinen koulutus 2000-luvulla. Lähdetietotyökalujen kehittelyssä on huomioitu jatkotutkimusmahdollisuudet, sillä tietotyökaluja on helppo laajentaa koskemaan uusia lähteitä ja uusia teemoja. Raportissa on kaksi toisiaan tukevaa perusosiota (luvut 2. ja 3.), joita on hedelmällistä lukea osin limittäin. Varsinaiset lähdetietotyökalut on sijoitettu lukuun 2., josta alaluku 2.1. vastaa lähdetietotaulukkoa ja alaluku 2.2. lähdetietopankkia. Lähdetietotaulukko esittää systemaattisesta ja aakkosjärjestyksessä kartoitetut lähteet osoittaen, millaisilla venäjänkielisillä hauilla tietystä lähteestä voi löytyä tietoa ja millaisia teemoja lähteen avulla kannattaa lähteä kartoittamaan. Lähdetietotaulukon Huomiot -kohtaan on lisäksi kirjattu mainintoja lähteen luonteesta, ilmenneistä erikoisuuksista sekä käyttösuosituksia. Ensisijaisesti lukijan tulisikin tarkistaa lähteen tiedot ensin lähdetietotaulukosta, minkä jälkeen kiinnostavasta lähteestä voi hakea lisää tietoa lähdetietopankki -osiosta. Puolestaan luvun 3. tarkoituksena on tukea lähdetietotyökaluosiota ja tuoda esille esimerkkejä siitä, millaisia näkökulmia Venäjän puolustus- ja turvallisuuspolitiikan, asepalveluksen, isänmaallisuuskasvatuksen ja sotilaallisen koulutuksen tilanteesta 2000-luvulla voi potentiaalisesti löytää kartoitetuista lähteistä ja venäjänkielisestä verkosto ylipäänsä. Osioon perehtyminen edesauttaa etenkin esiteltyjen lähteiden arviointia sekä raportin tekijän tekemien huomioiden asettamista kontekstiin. Lähdetietopankissa lähteet on esitelty lähdeperheinä, jotta lukija pystyy paremmin hahmottamaan tiettyä toimijakenttää. Lähdeperheen sisällä on mahdollisuuden mukaan tehty vertailua ja annettu suosituksia siitä, millaisia lähteitä voi potentiaalisesti lukea rinnakkain. Lähdetietopankin arviot lähteistä ovat ensisijaisesti raportin tekijän harkinnan alaisia, mutta lähdetietopankkia ohjaavana ideana on ollut lähteiden mahdollisimman monipuolinen ja läpinäkyvä esitteleminen. Raportin idean toimimisen kannalta keskeistä on se, että lukija kykenee tarpeen mukaan arvioimaan luvussa 3. käytettyjä lähteitä lähdetietopankin avulla. Toisaalta lukija voi lukiessaan lukua 2. palata lukuun 3. tarkastaakseen, millaista tietoa tietystä lähteestä on löytynyt. Lukujen 2. ja 3. keskinäinen suhde käy selville myös seuraavasta sisällysluettelosta.

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 1 2. Lähdetietotyökalut... 5 2.1. Aakkosellinen lähdetietotaulukko... 8 2.2. Lähdeperheet... 11 2.2.1. Viranomaislähteet... 11 2.2.2. Tutkimusorientoituneet lähteet... 14 2.2.2.1 Институт экономической политики имени Е.Т. Гайдара - Gaidar-instituutti. 14 2.2.2.2. Клуб Валдая - Valdai-klubi... 16 2.2.2.3. Социологические Исследования - Sosiologiset tutkimukset... 18 2.2.2.4. Центр Анализа Стратегий и Технологий - Strategian ja teknologian analyysikeskus... 19 2.2.3. Sanomalehdet ja aikakausjulkaisut... 21 2.2.3.1. Красная звезда - Punatähti... 23 2.2.3.2. Национальная оборона - Kansallinen puolustus... 24 2.2.3.3. Независимое военное обозрение - Riippumaton sotilaallinen katsaus... 26 2.2.3.4. Ориентир - Suunnannäyttäjä... 28 2.2.3.5. Российская Газета - Venäläinen lehti... 29 2.2.4. Kysely- ja mielipidetutkimuskeskukset... 30 2.2.4.1. Всероссийский центр изучения общественного мнения ВЦИОМ - Yleisvenäläinen mielipidetutkimuksen keskus VTSIOM... 31 2.2.4.2. Левада-центр - Levada-keskus... 33 2.2.4.3. Фонд Общественного Мнения ФОМ - Yhteiskunnallisen mielipiteen säätiö FOM... 34 2.2.5. Blogosfääri... 36 3. Näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä... 38 3.1. Venäjän turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta päätöksenteosta... 39 3.2. Puolustusvoimien reformit avoimissa lähteissä... 43 3.3. Asevelvollisuus, asepalvelus ja maanpuolustustahto avoimissa lähteissä... 49 3.4. Isänmaallisuuskasvatus ja sotilaallinen koulutus avoimissa lähteissä... 55 4. Johtopäätöksiä... 63 5. Lähdeluettelo... 66

1. Johdanto 1 Venäjän kokonaisturvallisuutta, puolustuspolitiikkaa ja sotilaallista kykyä on 2000-luvulla tutkittu useaan otteeseen Suomen puolustusvoimien aloitteesta ja puolustusvoimien tutkijoiden toimesta. Kasvanut tarve kartoittaa tietoa Venäjän turvallisuudesta ja puolustuksesta on näkynyt erityisesti puolustusvoimien teettäminä poikkitieteellisinä raportteina Haasteiden Venäjä (2008) 1 sekä Muutosten Venäjä (2012) 2, joissa Venäjän kehitystä on arvioitu myös mahdollisten uhkien osalta. Tutkimusaiheena Venäjä on ollut vahvasti läsnä myös Maanpuolustuskorkeakoulun opinnäytetöissä ja tutkimustyössä. Erityisesti erikoistutkija Alpo Juntunen on tarkastellut monipuolisesti Venäjän toimijuutta kansainvälisellä areenalla usein perinteisestä geopolitiikan näkökulmasta käsin. 3 Tutkija Arto Nokkala on kartoittanut tietoa Venäjästä ja Suomen Venäjä-suhteesta erityisesti tutkimuksellaan Uhka ja Kumppani: Venäjä Suomen puolustushallinnossa (2009) 4. Mainitsemisen arvoisia ovat useat Stefan Forssin omat sekä yhdessä työryhmien kanssa työstetyt Venäjä-työpaperit kuten Russian military thinking and threat perception - A Finnish view (2010) 5 sekä Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi (2011) 6. Maasotakoulun julkaisuista on mielekästä nostaa esille erityisesti Riku Toivolan raportti Henkisen kunnon tukemiseen liittyvät järjestelyt ja menetelmät Venäjän armeijassa (2011) 7, joka on osaltaan viitoittanut myös tämän raportin perimmäistä tarkoitusta. Vaikka Suomessa tehdään paljon laadukasta Venäjä-tukimusta, venäjänkielisten lähteiden käyttäminen Venäjä-tutkimuksessa ei edelleenkään ole aina selviö. Lännessä tehdään Venäjätutkimusta myös täysin ei-venäläisten lähteiden varassa ja vahvasti länsimaisella otteella, vaikka Internet-aikana venäjänkielisiä ensi käden lähteitä löytyy myös verkosta. Usein ongelmana on kielimuuri, sillä vain osa venäläisistä lähteistä julkaistaan ja levitetään englanninkielisinä. Jo mainitussa Riku Toivolan raportissa on esimerkillisesti käytetty laajaa venäjänkielistä lähdepohjaa, joka koostuu muun muassa valtakunnallisen ja alueellisen 1 Puolustusministeriö: Haasteiden Venäjä. Puolustusministeriö, Helsinki, 2008. Myös WWW-lähde <http://www.defmin.fi/files/1232/haasteiden_venaja.pdf>, (viitattu 28.9.2012). 2 Puolustusministeriö: Muutosten Venäjä. Puolustusministeriö, Helsinki, 2012.. Myös WWW-lähde <http://www.defmin.fi/files/2118/muutosten_venaja_nettiin.pdf >, (viitattu 28.9.2012). 3 Kts. Juntunen, Alpo: Venäjän imperiumin paluu. Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos, Helsinki, 2009. 4 Nokkala, Arto: Uhka ja kumppani: Venäjä Suomen puolustushallinnossa. Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos, Helsinki, 2009. 5 Forss, Stefan: Russian Military Thinking and Threat Perception A Finnish View. Series 4: Working Papers, No 36. National Defence University, Department of Strategic and Defence Studies, Helsinki, 2010. 6 Forss, Stefan et. al.: Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi. Julkaisusarja 2: Tutkimusselosteita, No 47. Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos, Helsinki, 2011. 7 Toivola, Riku: Henkisen kunnon tukemiseen liittyvät järjestelyt ja menetelmät Venäjän armeijassa. Maasotakoulu, Lappeenranta, 2011.

2 lehdistön artikkeleista, viranomais- ja lakiteksteistä, erilaisista verkkoviestimien materiaaleista sekä venäläisten tutkimuslaitosten julkaisuista. Toisen esimerkin verkossa tarjolla olevien lähteiden käytettävyydestä tarjoaa Daivis Petraitisin vuonna 2012 ilmestynyt Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisu Reorganisation of the Russian Armed Forces (2005 2015) 8, joka tukeutuu substanssinsa osalta pääasiallisesti venäjänkielisiin verkkolähteisiin ja erityisesti venäläiseen verkkomediaan. Tämän raportin tarkoituksena on omalta osaltaan edistää venäjänkielisten lähteiden käyttöä Venäjä-tutkimuksessa luonnostelemalla venäläisen lähdemateriaalin tietopankkia ja esittämällä millaista tietoa voi löytää Venäjän verkosta aiheista Venäjän puolustusreformi, asevelvollisuus, isänmaallinen kasvatus ja sotilaallinen koulutus 2000-luvulla. Lähdetietopankin varsinainen tematiikka on valikoitunut ohjausryhmän toiveiden ja tavoitteiden sekä raportin tekijän omien mielenkiinnonkohteiden yhteensovittamisen seurauksena. Tässä raportissa käsitellyt aiheet asettuvat osaksi laajempaa kiinnostustani Venäjän valtion läpikäymään ulko- ja turvallisuuspoliittiseen muutokseen Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Muutos on kiinnostanut erityisesti tulkinnanvaraisuudellaan, sillä sitä on tutkimuskirjallisuudessa kuvattu mitä moninaisimmin niin transitio-venäjänä, uuden kylmän sodan aikana, imperialismin paluuna, menetetyn imperiumin syndroomana kuin Venäjän alemmuuskompleksina suhteessa länteen. 9 Yhtenä tämän raportin tarkoituksista on pyrkiä katsomaan poliittisen retoriikan verhon taakse ja tavoittamaan Venäjän turvallisuus- ja puolustuspoliittista viranomaisrakennetta sekä päätöksentekoa, joista on Suomessa kirjoitettu yllättävän vähän. Kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa Venäjän turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on toki tutkittu enemmän, mutta aihetta on usein tarkasteltu vahvasti henkilöityneenä maan presidenttiin ja avainministereihin. Eri turvallisuus- ja puolustuspoliittisia toimijoita ja näiden välillä vallitsevia voimasuhteita erittelevän kirjallisuuden löytäminen on osoittautunut varsinaiseksi haasteeksi. Mitään yleisteosta Venäjän keskusviranomaisten päätöksenteosta on tuskin mahdollistakaan kirjoittaa, sillä päätöksenteko sujuu eri sektoreilla hyvin eri tavoin. Ajallisten resurssien asettamien rajoitusten vuoksi alueellinen päätöksenteko on jätetty kokonaan tämän raportin ulkopuolelle. Samasta syystä tarkastelu on pääasiallisesti ajoitettu koskemaan 2000-lukua, mutta 8 Petraitis, Daivis: Reorganisation of the Russian Armed Forces (2005 2015). Series 4: Working Papers, No 43. National Defence University, Department of Strategy and Defence studies, Helsinki, 2012. 9 Kts. Juntunen, Alpo, 2009, s. 133-135; Tsygankov, Andrei P.: Russia s foreign policy. Change and continuity in national identity. Rowman&Littlefield Publishers Inc, 2006, s. 8 12.

3 jatkotutkimuksen kannalta tarkastelu on helppo ulottaa koskemaan myös 1990-luvulla tapahtunutta kehitystä. Tämän raportin lähteinä on enimmäkseen käytetty venäjänkielisiä verkkoaineistoja, joita on runsaasti saatavilla. Verkon laajamittaista käyttöä puoltaa ennen kaikkea se, että venäläisten tietokantojen ja hakuportaalien avulla voidaan etsiä hakusanoilla täsmäaineistoja laajoistakin kokonaisuuksista. Suurella osalla Venäjällä julkaistavista valtakunnallislehdistä on olemassa verkkoversionsa ja verkossa vapaassa käytössä olevat tietopankit useiden vuosien ajalta. Verkkoaineistojen hyödynnettävyyttä puolustaa myös se, että kaikilla Venäjän keskusviranomaisilla on olemassa omat verkkosivustot useita vuosia kattavine tietopankkeineen. Todennäköistä on, että aineistot, jotka eivät ole avoimesti saatavissa viranomaisten verkkotietopankkien kautta, tuskin ovat avoimesti saatavia muutenkaan. Verkkoaineistojen kanssa työskentely ei kuitenkaan aina ole ongelmatonta, sillä Venäjän kokoisessa maassa verkkoon tuotetaan äärettömästi sisältöjä. Lähdekritiikki on ehdottoman tärkeä, sillä verkossa voi törmätä aidoilta näyttäviin verkkosivuihin, jotka ovat kuitenkin täysin ulkopuolisen tahon harkinnan alaisia. Hyvänä esimerkkinä voidaan tuoda esille Venäjän puolustusministeriön sotilaallisen yliopiston (Военный университет министерства обороны Российской Федерации) informatiivisilta ja aidoilta vaikuttavat verkkosivut 10. Tarkemmin tarkasteltuna verkkosivuilla voi törmätä disclaimer-merkintään, joka kertoo verkkosivun olevan kyseisen yliopiston entisen opiskelijan luoma. Lähdearviointia auttaa tieto siitä, että Venäjän sotilaallisilla korkeakouluilla ei ole lain mukaan oikeutta jakaa tietojaan verkossa, vaan niistä kertovat julkiset tiedot on koottu Venäjän puolustusministeriön sivuille. Kun venäjänkielisiä lähteitä on yhä enemmän avoimesti saatavilla, on tarkoituksenmukaista myös viedä Venäjä-tutkimusta alkuperäisen tiedon lähteelle. On kyseenalaistettava sitä, miksi lännessä edelleen tuotetaan Venäjä-tietoutta myös täysin englanninkielisten aineistojen perusteella. On voitava myös kysyä, kuinka monipuolisesta ja tieteelliset kriteerit täyttävästä tiedosta voi loppujen lopuksi olla kysymys, jos liian harva päätyy tutkimaan alkuperäislähteitä ja liian moni kierrättää paikoin jo itsestäänselvyyksiksi muodostuneita käsityksiä Venäjästä. Venäjä on liian tärkeä tutkimusalue Suomelle, jotta täällä olisi varaa rakentaa tulevaisuuden strategioita ja skenaarioita toisen käden tiedon varassa ja ilman holistista näkemystä siitä, mistä Venäjällä tapahtuva kehitys kumpuaa. 10 Военный университет министерства обороны Российской Федерации. WWW-lähde. <http://www.vumo.ru/index.php>, (viitattu 25.10.2012).

4 Venäjän verkko on parhaimmillaan monipuolinen, kantaaottava ja palkitseva tietolähde erityisesti silloin, kun osaa etsiä tietoa niin sanotusti sieltä oikeasta paikasta. Vahva venäjän kielitaito, kulttuurin tuntemus sekä huolellisuus ovat tällaisessa urakassa ehdottomasti hyväksi, mutta myös tämän raportin on määrä olla Venäjä-tutkimusta tekevien apuna. Lähteiden viidakossa seikkailemista ei tarvitse aina aloittaa nollapisteestä. Parhaassa tapauksessa lähdetietopankin eteen tehtyä työtä on mielekästä jatkaa myös tulevaisuudessa yhä monipuolisemman ja kattavamman venäjänkielisen lähdepohjan kartoittamiseksi Venäjätutkijoiden käyttöön. Maanpuolustuskorkeakoulun entisen ja nykyisen henkilöstön keskuudessa on arvokkaita Venäjä-tietäjiä, joiden asiantuntijuus ulottuu huomattavasti tätä raporttia pidemmälle ja kenties myös tätä tietolähdettä osataan käyttää tulevaisuudessa entistä ahkerammin hyväksi Venäjä-tutkimuksen edistämisessä.

2. Lähdetietotyökalut 5 Tämän raportin olennaisena osana ovat aakkosellinen lähdetietotaulukko ja lähdeperheittäin kartoitettu lähdetietopankki, joihin on kerätty tietoa erilaisista sotilaalliseen tematiikkaan liittyvistä venäjänkielisistä lähteistä. Lähdetietotyökaluissa on pyritty esittelemään lähteitä mahdollisimman monipuolisesti ja kattavasti. Lisäksi samalla on annettu arvioita lähteiden käytettävyydestä ja hyödynnettävyydestä Venäjä-tutkimuksen kannalta katsottuna. Näiden lähdetietotyökalujen ensisijaisena tehtävänä on palvella Venäjä-tutkimusta tekeviä ja muita Venäjä-kiinnostuneita lähdekentän ja eri lähteiden kirjon hahmottamisessa ja kartoittamisessa. Pääasiallisesti eritellyt lähteet ovat olleet sellaisia, joista on haettu näkökulmia tämän raportin jälkimmäiseen osaan. Joukossa on kuitenkin myös sellaisia lähteitä, joita ei ole käytetty varsinaisena käsittelyosion lähdeaineistona, mutta jotka ovat vaikuttaneet sisältönsä puolesta mainitsemisen arvoisilta. Riippumatta lähdetietotyökalujen hyvin spesifistä tematiikasta, useat lähteistä voivat palvella myös muuta kuin sotilaallisen alan tutkimusta. Aakkoselliseen lähdetietotaulukkoon on koottu perustietoja lähteistä ja annettu vinkkejä aiheista, joita raportin tekijän mielestä voi kyseisen lähteen avulla kartoittaa ja tutkia. Joissain tapauksissa taulukkoon on myös lisätty huomiota lähteen luonteesta tai sen erityispiirteestä, kun tämä on tuntunut tarpeelliselta lisätiedolta lähteen arvioinnin kannalta. Varsinaisessa lähdetietopankissa lähteet on esitelty lähdeperheinä, jotta lähteiden keskinäissuhteiden hahmottaminen helpottuisi. Samassa lähteistä on pyritty antamaan yksityiskohtaisempia lähdekriittisiä arvioita, joiden tarkoituksena on lähinnä antaa lukijalle perspektiiviä siitä, millaiset asiat saattavat vaikuttaa venäläisten lähteiden luotettavuuteen, käytettävyyteen ja hyödynnettävyyteen tutkimuksessa. Koska lähdekritiikki on aina hyvin yksilöllistä, myös kaikki näissä lähdetietotyökaluissa esitetyt lähdekriittiset mielipiteet edustavat ensikädessä raportintekijän omia käsityksiä venäläisistä lähteistä ja lähdekentästä. Raportin teon yhteydessä lähteitä on kartoitettu pääasiallisesti internetiä apuna käyttäen, sillä venäjänkielinen verkko on osoittautunut hyvin monipuoliseksi vaikkakin haastavaksi tiedonhakukentäksi. Venäjän kokoisessa maassa on monia eri toimijoita, mikä on korostanut lähteiden alkuperän arvioinnin tarvetta. Venäjällä on olemassa useita maksullisia tiedonhakuportaaleja ja viitetietokantoja, jotka korkeiden käyttökustannustensa vuoksi eivät varsinaisesti tue avoimen tieteellisen tiedon periaatetta. Esimerkiksi Venäjän kansalliskirjasto ylläpitää Venäjällä vuodesta 1994 hyväksyttyjen väitöstutkimusten tietokantaa (Digital Dissertation Library of Russian State Library www.diss.rsl.ru), jonka käyttöön kuitenkin

6 tarvitaan IVY-maiden ulkopuolella vuositasolla lähes 13 000 dollaria maksava lisenssi. Yliopistollinen verkkokirjasto -tietokannan (University Electronic Library System www.biblioclub.ru) käyttöoikeuden saa hieman halvemmalla tilaustyypistä riippuen 400 6800 dollarilla vuodessa. Virallisten maksullisten tietokantojen rinnalle on myös syntynyt epävirallisia tiedonjakelukanavia kuten väitöstutkimusten elektroninen dissercat.com - tietokanta, josta useimpien väitöstutkimusten abstraktit, johdannot ja johtopäätökset ovat luettavissa ilmaiseksi. Saadakseen koko väitöstutkimuksen Dissercatista voi kuitenkin joutua maksamaan pienimuotoista maksua (alle 20 euroa), joka todennäköisesti ei ikinä tavoita itse väittelijää. 11 Venäjän kansalliskirjasto luonnehtii Dissercat -tietokantaa laittomaksi, mutta tämä vaikuttaa tällä hetkellä olevan ainoa tapa tavoittaa Venäjän väitöstutkimuskenttää Suomesta käsin. Yksikään suomalainen kirjasto ei toistaiseksi ole ollut valmis maksamaan korkeita lisenssimaksuja virallisen väitöstutkimustietokannan käytöstä, sillä venäläisiä väitöstutkimuksia tarvitaan Suomessa tutkimuskäyttöön vuositasolla vain muutamia. Epävirallisen Dissercatin käytön puolesta puhuu myös se, että sieltä löytyy monipuolisesti ja kattavasti väitöstutkimuksia monilta eri aloilta mukaan lukien sotatieteistä. Vaikka Venäjän kansalliskirjaston luonnehdinnan mukaan Dissercat on melkeinpä väitöstutkimusten PirateBay, kannatan ainakin tietokannan tarjoaman ilmaisen tiedon käyttöä tutkimustarkoitukseen, sillä silloin ei ainakaan tule tukeneeksi suoraan rahallisesti tämänkaltaista toimintaa. Toisaalta Dissercat -tietokannan maksullinen käyttökään ei varsinaisesti riko tieteenteon eettisiä arvoja, sillä väitöstutkimusten kaupallinen verkkomyynti Venäjällä niin virallisia kuin vähemmän virallisia kanavia pitkin asettaa joka tapauksessa avoimen tieteellisen tiedon periaatteen kyseenalaiseksi. 12 Tämän raportin teon yhteydessä apuna on käytetty erityisesti venäjänkielistä elibrary.ru - hakuportaalia, jonka lisenssin Helsingin yliopisto on ottanut käyttöön vuoden 2012 alusta. Tästä hakuportaalista löytyy 30000 tieteellistä sanoma- ja aikakauslehteä pääasiallisesti yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden aloilta. Portaalista löytyy myös yli 50 sotilaallisen tematiikan sanoma- ja aikakausjulkaisun tiedot. Rekisteröimättömät käyttäjät pystyvät käyttämään elibrary:n viitetietokantoja, mutta eivät varsinaisesti pääse käsiksi aineistoihin. Aineistojen saatavuus puolestaan riippuu lisenssin tyypistä, sillä lisenssillä voi saada käyttöönsä koko tietokannan tai sen tiettyjä aineistoja. Helsingin yliopiston lisenssillä ei 11 Beloblotskaya, Jekaterina; Knyazkova, Julia: Russian electronic resources MIPP international. Seminaariesitys Web resources for Russian studies -seminaarissa, Helsingissä, 20.11.2012. 12 Ibid.

7 pääse lukemaan ihan kaikkia aineistoja, mutta tietokannasta löytyvien viitetietojen perusteella on mahdollista hakea julkaisuja ja niiden sisältöjä muualta Venäjän verkosta. 13 Aineiston hankkimisessa oivaksi avuksi ovat osoittautuneet tutkimuskirjallisuuden lähdeluettelot. Samalla yksinkertaisetkin suurhakukoneiden haut esimerkiksi hakusanoilla sotilaallinen reformi (военная реформа), asepalvelus (служба в армии, военная служба, призыв) ja sotilaallinen koulutus (военное образование) ovat usein antaneet osviittaa siihen, mistä kulloisenkin tematiikan aineistoja on kannattanut lähteä etsimään. Arvokasta apua relevanttien lähteiden löytämiseen olen saanut raportin ohjausryhmältä sekä everstiluutnantti Petteri Lalulta, Jukka Hellbergiltä ja kadetti Arttur Raskilta, joita kiitän Venäjäkokemuksensa jakamisesta kanssani. Kiitos kuuluu myös majuri Tommi Lappalaiselle, joka on lupautunut lukemaan ja arvioimaan valmista raporttia. Käymistäni keskusteluista mieleeni on jäänyt ainakin se, että tavoitettavissa oleva lähdekenttä on laaja, ellei jopa ääretön. Tämä raportti yksinään kykenee parhaimmillaankin vain raapaisemaan valtavan lähdepoolin pintaa. Tämän raportin tarkasteluun ovat valikoituneet 20 potentiaalista lähdettä ja lähdeaineistoa. Kuten lähdetietotyökaluista tulee näkymään valikoituneet lähteet ovat hyvin kirjavia ja keskenään erilaisia, minkä vuoksi erityistä huomiota on kiinnitetty lähteiden luonteiden arviointiin. Valikoitumisprosessissa painoivat eniten lähteen relevanttius tämän raportin aiheiden kannalta sekä lähteen informaatioarvo ja sen mahdollinen sisällöllinen yllättävyys. Lisäksi lähteitä on tietoisesti haettu eri toimijakentiltä mahdollisimman monipuolisen ja toivon mukaan myös edustavan kuvan antamiseksi venäläisessä verkossa olemassa olevista lähteistä ja niiden sisällöistä. Tässä työssä lähteitä ei ole ollut mielekästä priorisoida keskenään vaan kutakin lähdettä on pikemminkin arvioitu suhteessa sen omaan toimijakenttään. Kaikki lähteiden valikoitumiseen vaikuttaneet tekijät ovat lisäksi olleet enimmäkseen raportin tekijän harkinnan alaisia, eikä mikään näin ollen estä valikoitumiskriteerien arvioimista uusista lähtökohdista käsin esimerkiksi jatkotutkimuksen yhteydessä. 13 Beloblotskaya, Jekaterina; Knyazkova, Julia, 20.11.2012.

2.1. Aakkosellinen lähdetietotaulukko 8 Lähde Tyyppi Hakusanat Huomiot Блог старлея (Starlei.ru) Военная реформа: на пути к новому облику российской армии (Puolustusvoimien reformi: kohti Venäjän armeijan uutta ilmettä) Всероссийский центр изучения общественного мнения ВЦИОМ (Yleisvenäläinen mielipidetutkimuksen keskus VTSIOM) Институт экономической политики имени Е.Т. Гайдара (Gaidar-instituutti) Клуб Валдая (Valdai-klubi) Красная звезда (Punatähti) Левада-центр (Levada-keskus) Yliluutnantti Maksim Kuleshovin pitämä blogi Kansainvälisen Valdaiklubin raportti Venäjän valtion omistama, kaupallinen mielipidetutkimuksen keskus Taloustutkimuspainotteinen tutkimusinstituutti Länsiorientoitunut kansainvälinen keskusteluklubi Venäjän puolustusministeriön julkaisema virallinen puolustusvoimien sanomalehti Riippumaton kysely- ja mielipidekeskus армия, армейская служба, командир взвода военная реформа, российская армия армия, служба в армии, военные силы военная лаборатория, военная реформа, Василий Цымбал военная реформа, оборона России, Россия в международных отношениях армия, армейская служба, призыв, служба по контракту, военное образование, военные вузы, казарменное хулиганство (дедовщина) Общественное мнение, опросы, армия, силовые структуры Kuvaus sotilaspalvelusta suorittavan arjesta ja suhteesta armeijaan. Käsittelee epäsuoraan simputusta ja pennalismia. Vuoden 2008 puolustusvoimien reformin syiden jäsennelty esittely. Suppea saavutusten arviointi. Vrt. Venäjän uusi armeija -raporttiin. Julkaisee vain vähän avoimia tutkimustietoja. Tutkimustulosten tunnettavuus Venäjällä suurta mediajakelukanavien ansiosta. Huom. viranomaislähtöisyys. Erityisesti sotalaboratorion ja Vasili Tsymbalin materiaalit tutustumisen arvoisia. Erityisesti Puolustusvoimien reformi: kohti Venäjän armeijan uutta ilmettä - raportti. Puolustusministeriön tiedotuskanava omaan henkilöstöönsä sensitiivisten aiheiden käsittely vaikeaa. Kiertoilmaisuna simputukselle mm. kasarmihuliganismi. Erityisesti Yhteiskunnallinen mielipide -raportti, jossa vertailukelpoista tutkimusdataa useilta vuosilta. Myös armeijaosio.

9 Министерство обороны Российской Федерации (Venäjän puolustusministeriö) Venäjän puolustusministeriön verkkosivut mil.ru состав Минобороны, руководство, военные силы, служба по призыву, служба по контракту, военное образование, военные вузы, РФ, армия Paljon perustietoa Venäjän asevoimista, puolustusministeriöstä ja armeijasta. Huom. Ei tietoja puolustusvoimien reformista. Maininnat organisaation henkilövaihdoksista. Национальная оборона (Kansallinen puolustus) Независимое военное обозрение (Riippumaton sotilaallinen katsaus) Новая армия России (Venäjän uusi armeija) Kaupallinen, kuukausittainen julkaisu, myös englanninkielinen National Defense Verkkojulkaisu, temaattinen lehtiliite Strategian ja teknologian analyysikeskuksen toimittama raportti национальная оборона, военная реформа, реформа Сердюкова- Макарова, госпрограмма вооружений, вооружение армия, военная реформа, сокращения в армии, проблемы армии, призыв, Министерство обороны, Минобороны, Литовкин Виктор, Храмчихин Александр военная доктрина, мировые тенденции военного реформирования, реформирование флота, воздушнодесантных войск, военно-воздушных войск, Руслан Пухов, Михаил Барабанов Paljon tietoa Venäjän asevarustelusta ja aseviennistä Erityispainotuksena Venäjän USA-suhde ja länsisuhteet. Kantaaottavaa, tutkivaa journalismia. Erityisesti Litovkinin ja Hramchihinin artikkelit tutustumisen arvoisia. Kirjoittajina reformin muutoskohteena oleva reserviupseeri ja akateemisen sotatieteen asiantuntijoita. Huomattavasti kriittisempi kuin Puhovin ja Barabanovin Valdai-klubille tekemä raportti. Ориентир (Suunnannäyttäjä) Venäjän puolustusministeriön kuukausittainen julkaisu воспитательные работы, военное образование, военные силы РФ, армия, оборона, офицеры Viranomaisten ainoa sotilaallista kasvatusta käsittelevä julkaisu. Paljon maanpuolustustahtoon liittyvää materiaalia. Отношение к действующей системе призыва на военную службу (Suhtautuminen nykyiseen asepalvelussysteemiin) Yhteiskunnallisen mielipiteen säätiön FOM:n mielipidetutkimus массовый опрос, отношение к действующей системе призыва на военную службу Tietoa venäläisten suhtautumisesta uuteen kutsuntasysteemiin ja maanpuolustukseen. Huom. Tulosten viranomaislähtöisyys.

10 Правительство Российской Федерации (Venäjän hallitus) Президент Российской Федерации (Venäjän presidentti) Venäjän hallituksen verkkosivut government.ru Venäjän presidentin verkkosivut kremlin.ru армия, федеральная целевая программа, ФЦП президент, Владимир Путин, документы, смена состава, военная доктрина Erityisesti federatiivisten tulosohjelmien seuranta ja kommentointi. Varsinaiset tulosohjelmat Venäjän talouskehityksen ministeriön sivuilla. Sivusto on henkilöitynyt presidenttiin. Kattava asiakirjapankki sisältää mm. Venäjän sotadoktriinin. Российская газета (Venäläinen lehti) Совет безопасности Российской Федерации (Venäjän turvallisuusneuvosto) Социологические Исследования (Sosiologiset tutkimukset) Фонд Общественного Мнения ФОМ (Yhteiskunnallisen mielipiteen säätiö FOM) Viranomaismyönteinen verkkojulkaisu Venäjän turvallisuusneuvoston verkkosivut http://www.scrf.gov.ru/ Venäjän tieteiden akatemian kuukausittainen tieteellinen julkaisu Kaupallinen mielipidetutkimuskeskus военная реформа, армия, призыв, военная организация, документы, военная прокуратура состав Совета Безопасности, направление деятельности, основополагающие документы, национальная стратегия безопасности Российской Федерации военная социология, Сергей Соловьёв, Сергей Бурда, Алексей Солнышков армия, служба в армии, военные силы, отношение к действующей системе призыва на военную службу Erityisen hyödyllisiä armeijaprojektisivusto rg.ru/army ja asiakirjatietopankki rg.ru/dok. Erityisesti kansallisen puolustuksen perusasiakirjat kuten kansallisen turvallisuuden strategia. Erityisesti sotilaallisen sosiologian osio ja sen kirjoittajat Sergei Solovjov, Sergei Burda ja Aleksei Solnyshkov Erityisesti Suhtautuminen nykyiseen asepalvelussysteemiin - mielipidekysely. Huom. Tulosten viranomaislähtöisyys. Центр Анализа Стратегий и Технологий (Strategian ja teknologian analyysikeskus) Kaupallinen strategian, teknologian ja turvallisuuden kysymyksiin erikoistuva tutkimuskeskus армия, военная реформа, вооружение, Руслан Пухов, Михаил Барабанов Erityisesti Venäjän uusi armeija -raportti, mediakatsaukset sekä Ruslan Puhovin ja Mihail Barabanovin kommentit tutustumisen arvoisia

2.2. Lähdeperheet 11 2.2.1. Viranomaislähteet Venäjän viranomaiset ovat 2000-luvulla panostaneet merkittävästi verkkoaineistoihinsa ja verkkosivujensa kehittämiseen osana Venäjän modernisaatioprosessia ja informaatioteknologista kehitystä. Kaikilla ministeriöillä ja keskeisillä valtioelimillä on olemassa omat toimivat verkkosivunsa, joita päivitetään tasaisin väliajoin. Tiettyjä aineistoja hakiessaan kannattaa miettiä tarkkaan, minkä toimijan verkkosivuja käyttää, sillä Venäjän viranomaisilla on selvät roolit, joiden mukaan aineistot ryhmitetään verkkosivuille. Osin ryhmittely voi tuntua epäloogiselta, mutta loppujen lopuksi lähteen sijoituspaikan näyttää ratkaisevan se, kuka on tehnyt asiakirjaan liittyvän viimekätisen päätöksen. Kannattaa huomata, että monien eri toimintakenttien asiakirjat löytyvät Venäjän presidentin verkkosivuilta, sillä presidentin valtaoikeudet ovat laajat ja hänen päätäntävaltansa näkyy hyvin erilaisten sektoreiden päätöksissä. Venäjän puolustusministeriö (Министерство обороны Российской Федерации, mil.ru) ylläpitää monipuolisia ja informatiivisia verkkosivuja, joista löytyy informaatiopankin lisäksi uutisointia, mediaseurantaa ja asiakirja-arkisto. Puolustusministeriön verkkosivuilta löytyy monipuolisesti perustietoa asepalveluksesta, armeijasta, sotilaallisesta koulutuksesta, sotilaiden sosiaalisesta tuesta sekä yleisesti Venäjän puolustusvoimista. Tietoa voi hakea sotilaspiireittäin interaktiivisen kartan avulla tai yksinkertaisella haulla hakusanoja käyttäen. Puolustusministeriön asiakirja-arkistosta löytyvät valikoidusti puolustusministeriön virkamiesten selonteot, kommentit ja asiakirjat 14. Huomionarvoista on, että Venäjän viralliseen puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä perusasiakirjoista sotadoktriini löytyy Venäjän presidentin verkkosivuilta ja kansallisen turvallisuuden strategia Venäjän turvallisuusneuvoston sivuilta. Vaikka puolustusministeriön verkkosivuilta löytyy monipuolisesti perustietoja Venäjän puolustukseen ja armeijaan liittyen, on tarpeen olla tietoinen myös sellaisista aiheista, joista ei puhuta virallisilla verkkosivuilla. Puolustusministeriön verkkosivut eivät ole analyyttinen tietolähde, vaan sen informaatiotarjonta on valikoivaa. Esimerkiksi puolustusvoimien reformista ei löydy tietoa puolustusministeriön verkkosivujen kautta. Samoin henkilöstövaihdoksia sekä näiden syitä tai seurauksia ei eritellä sen enempää kuin 14 Министерство обороны Российской Федерации: Банк документов. Министерство обороны Российской Федерации. WWW-lähde. <http://doc.mil.ru/documents/quick_search.htm>, (viitattu 5.10.2012).

12 muuttamalla oikeat henkilökuvat ja -nimet entisten tilalle. Puolustusvoimien kannalta hankalia aiheita ei nosteta sivuilla esille, mikä antaa puolustusministeriön toiminnasta vilpillisen tehokkaan ja seesteisen kuvan. Esimerkiksi sotilasrakentamisen osalta verkkosivuilta saa sellaisen käsityksen, että ministeriön teettämissä kuvissa hymyilevät asunnon saaneet perheet edustaisivat keskiverto sotilasasuntoetuun oikeutettua perhettä. Käytännössä sotilasasuntoihin liittyvä byrokratia ja asuntojen riittämättömyys ovat olleet Venäjän puolustusministeriön pinttyneimpiä ongelmia, sillä sotilasrakentaminen ei ole pysynyt tarvittavassa tahdissa sotilasasuntojen riittävyyden varmistamiseksi kaikille asuntoetuun oikeutetuille. Puolustusministeriön verkkosivujen ehdottomasti hyvänä puolena on niiden interaktiivinen toteutus, sillä puolustusministeriö vastaa virallisesti sivuillaan kansalaisten esittämiin kysymyksiin sekä pitää yllä pienimuotoista puolustusvoimiin liittyvää kyselyä. Sekä verkkosivuille päätyneisiin kysymyksiin että kyselyihin kannattaa suhtautua varauksella, sillä todennäköisesti nämäkin ovat valikoituja ja tarkkaan mietittyjä verkkosisältöjä. Mitään takeita siitä, että FAQ -osion kysymykset ovat aitoja kansalaisten kysymyksiä, ei ole. Sen sijaan kyselyiden osalta puolustusministeriö vaikuttaa esittelevän myös imagonsa kannalta melko negatiivisiakin kyselytuloksia. Käytettäessä puolustusministeriön verkkosivuilta löytyvää materiaalia lähteenä kehottaisin lähdekriittisesti miettimään, mitä ja miksi lähde sisältää ja vastaavasti ei sisällä. Puolustusministeriöstä lähtöisin olevia aineistoja tulee mielestäni lukea muiden lähteiden kanssa rinnakkain kokonaisvaltaisemman kuvan saamiseksi varsinaisesta asian tilasta. Puolustusministeriön verkkosivujen käytettävyyttä lähteiden etsintään puoltaa kuitenkin se, että todennäköisesti aineistot, joita ei löydy verkkosivujen infopankista, eivät ole avoimesti saatavilla muutenkaan. Suurin osa puolustusministeriön työpapereista ja asiakirjoista on automaattisesti salassa pidettäviä. Vaikka verkkosivuilta puuttuu analyyttinen ote, Venäjän puolustusministeriön verkkosivuihin tutustumista voi suositella jokaiselle Venäjän puolustusvoimista kiinnostuneille. Venäjän presidentin (Президент России, kremlin.ru) verkkosivut muodostavat puolustusministeriön verkkosivujen tavoin hyvin jäsennellyn kokonaisuuden ja sivuja päivitetään jatkuvasti. Nykyisessä ulkomuodossaan verkkosivut henkilöityvät vahvasti istuvaan presidentti Vladimir Putiniin, sillä verkkosivuilta voi seurata Putinin päiväjärjestystä ja lukea hänen viimeaikaisista edesottamuksistaan. Verkkosivuilla on olemassa myös laaja

13 asiakirjojen tietopankki, josta voi hakea asiakirjoja niiden luonteen, päivämäärän tai sisällön perusteella. Tietopankki on luotettava ja kattava lähdetietokanta, jonka avulla voi seurata Venäjän presidentin antamia määräyksiä, allekirjoittamia lakeja ja muita presidentin kanslian käyttöön tai kanslian toimesta laadittuja asiakirjoja. Presidentin verkkosivuilta voi seurata reaaliajassa esimerkiksi Venäjän politiikassa tapahtuvia henkilövaihdoksia. Sergei Shoigun nimittämisestä puolustusministeriksi ja Valeri Gerasimovin nimittämisestä pääesikunnan komentajaksi löytyy presidentin verkkosivuilta litteroidut keskustelukuvaukset. Vaikka keskustelut ovat sisältönsä puolesta varsin liturgisia, ne kuitenkin indikoivat presidentin henkilökohtaista valtaa ja kuvaavat menettelytapaa, jolla tällaiset asiat hoidetaan Venäjällä pois päiväjärjestyksestä. Venäjän presidentin verkkosivuista hyötyy erityisesti silloin, jos on kiinnostunut presidenttiinstituutiosta, kulloinkin istuvasta Venäjän presidentistä sekä virallisista politiikkaohjelmista ja päämääristä. Tietopankista löytyviin asiakirjojen aitouteen voi luottaa ja todennäköisesti verkossa avoimesti saatava tieto vastaa myös painettuna avoimesti saatavia lähteitä. Virallisien asiakirjojen analyyttinen tarkasteleminen on suhteellisen helppoa, sillä ne on usein laadittu virallisen mallin mukaan. Toisaalta asiakirjoihin ja niiden saatavuuteen liittyy kysymys julkisuuskuvasta, sillä asiakirjat eivät yleensä ilmennä asian ympärillä käytyä keskustelua ja esittävät asioita usein konsensusmaisesti. Monesti suuriakin tunteita herättävät kysymykset kyetään peittämään näkyvistä käyttämällä asiakirjoissa, kommenteissa ja puheenvuoroissa kapulakieltä ja liturgiaa. Lisäksi on hankalaa sanoa, millä perustein verkkosivujen sisällöt valikoidaan. Kysymys ei ole yhtä relevantti virallisten lakien ja säädösten kohdalla, jotka ovat yleisesti saatavissa muutoinkin kuin verkon kautta. Sen sijaan esimerkiksi puheenvuorojen kohdalla on tarpeellista pohtia, mitä tarkoitusperiä varten tietty kannanotto on päätetty tuoda avoimeksi. Venäjän hallituksen (Правительство Российской Федерации, government.ru) verkkosivuilla voi seurata hallituksen päiväpolitiikkaa ja infopankista löytyy kattavasti hallituksen hyväksymiä asiakirjoja. Puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kannalta Venäjän hallituksella on merkitystä lähinnä puolustusbudjetin hyväksymisen osalta. Federatiiviset tulosohjelmat (Федеральная Целевая Программа) hyväksytään hallituksen toimesta ja myös tulosohjelmien seuranta on hallituksen vastuulla. Viime vuosina käynnissä ovat olleet muun muassa sotilaallisen koulutuksen kehittämisen tulosohjelma ja palkka-armeijan muodostamiseen tähdännyt tulosohjelma. Vaikka tulosohjelmat ovat lähes yksinomaan hallituksen vastuulla, näistä ei löydy merkittävästi tietoa hallituksen omilta verkkosivuilta.

14 Sen sijaan tietoa niistä tulee hakea Venäjän talouskehityksen ministeriön (Министерство Экономического Развития Российской Федерации) ylläpitämiltä tulosohjelmien omilta verkkosivuilta (http://fcp.economy.gov.ru/cgi-bin/cis/fcp.cgi/fcp/title/). Hallituksen verkkosivuilta voi lähinnä löytää tulosohjelmiin liittyviä virallisia kommentteja, joissa liikutaan usein melko yleisellä tasolla. Turvallisuuteen ja puolustukseen liittyneet haut eivät tuottaneet merkille pantavia tuloksia Venäjän liittokokouksen, duuman, ulkoministeriön ja sisäministeriön verkkosivuilla, mikä entisestään vahvisti mielikuvaa Venäjän viranomaisten tarkkaan määritetyistä toimintaosaaluejaosta. Päällekkäisyyksiä on osattu välttää erittäin hyvin, sillä esimerkiksi ulkoministeriön verkkosivuilta ei löytynyt mainintoja Venäjän sotadoktriinista tai kansallisen puolustuksen strategiasta, vaikka nämä perusasiakirjat määrittävät myös ulkopoliittista päätöksentekoa. Venäjän turvallisuusneuvoston verkkosivut (http://www.scrf.gov.ru/) osoittautuivat puolustusta ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä käytännöllisiksi turvallisuusneuvoston historiikin, päivitetyn toimintakuvauksen sekä kansallisen puolustuksen strategian osalta. Sen sijaan turvallisuusneuvoston sivuilta ei löytynyt relevanttia tietoa neuvoston kokoontumisista ja näissä käsitellyitä aiheista. Turvallisuusneuvoston verkkosivujen päivitys myös ontui kaikista edellä mainituista valtioelimistä eniten. 2.2.2. Tutkimusorientoituneet lähteet 2.2.2.1 Институт экономической политики имени Е.Т. Гайдара - Gaidar-instituutti Gaidarin talouspoliittinen instituutti (iep.ru) on tieteellinen tutkimus- ja opetuskeskus, joka on säätiöitetty ei-kaupallinen toimija. Vuonna 1990 perustettu instituutti tunnettiin alkuun nimellä Neuvostoliiton kansantalousakatemian ja tieteen akatemian instituutti. Kun Jegor Gaidarista tuli instituutin johtaja vuonna 1992, instituutin nimi muuttui Välimenokauden talousongelmien instituutiksi. Gaidar johti instituuttia aina kuolemaansa saakka vuonna 2009. Vuonna 2010 instituutti nimettiin edesmenneen johtajan mukaan Gaidarin talouspoliittiseksi instituutiksi (Gaidar-instituutti). 15 15 Об институте. Институт Гайдара. WWW-lähde. <http://www.iep.ru/ru/ob-institute.html>, (viitattu 18.9.2012); Направления деятельности. Институт Гайдара. WWW-lähde. <http://www.iep.ru/ru/napravleniya-deyatelnosti.html>, (viitattu 18.9.2012).

15 Instituutti on yhteiskunnallinen ja kansainvälinen toimija, joka tuottaa pääasiallisesti taloustietoutta yhteiskunnallisten päätöksentekijöiden ja tieteellisen yhteisön käyttöön. Instituutilla on konsultointitoimintaa ja se tekee yhteistyötä muun muassa Maailmanpankin, IMF:n ja OECD:n kanssa. Gaidar-instituutissa on yhteensä 21 tieteellisen tutkimuksen laboratoriota, jotka on ryhmitelty kuuden päätutkimussuuntauksen alle. Päätutkimussuuntauksia ovat: 1. makrotalous ja finanssitoiminta, 2. reaalisektori, 3. institutionaalinen kehitys, omistus ja yritysjohtaminen, 4. talouspolitiikka ja alueellinen kehitys, 5. maatalouspolitiikka, 6. oikeustutkimus. 16 Gaidar-instituutti seuraa Venäjän puolustussektorin kehittymistä taloudellisista, institutionaalisista ja poliittisista lähtökohdista käsin. Sotatalouden laboratorioksi kutsutun tutkimusryhmän ytimen muodostavat tutkimusjohtaja ja reservin eversti Vasili Zatsepin, johtava tutkija ja eversti evp. Vasili Tsymbal sekä vanhempi tutkija Elena Trofimova. 17 Sotatalouden laboratorio on toiminut vuodesta 1997 alkaen ja sen tutkimustoiminnan pääsuuntauksia ovat: 1. puolustussektorin taloudellisen kehityksen seuraaminen ja tarkasteleminen suhteessa valtiotalouteen, 2. asevoimissa palvelevien elinvoimaisuus, koulutus ja terveys puolustussektorissa, 3. puolustusvoimien modernisaatioon tähtäävien systeemien ja suunnitelmien taloudellinen ja resurssillinen kehittäminen, 4. puolustusvoimien oikeusjärjestelmän kehittäminen, 5. monipuolisen tieteellisen tiedon tuottaminen kaksoistarkoitukseen (siviili ja asevoimat). 18 Yksinkertaisella haulla iep.ru sivulta hakusanoilla sotilaallinen reformi, sotatalous (военная реформа, военная экономика) löytyy useita instituutin julkaisemia julkaisuja, artikkeleita ja kommentteja aina vuodesta 2001 alkaen. Lisäksi instituutin tutkimustuloksia julkaistaan vuosittain julkaisussa Venäläinen talous. Suuntaukset ja odotusnäkymät (Российская экономика. Тенденции и перспективы), julkaisusarjassa Välimenokauden talous (Экономика переходного периода), kuukausittain ilmestyvässä katsauksessa Talouspoliittinen tilanne Venäjällä (Экономико-политическая ситуация в России), analyyttistieteellisessä verkkojulkaisussa Gaidar-instituutin tieteellinen kuriiri 16 Об институте. Институт Гайдара; Направления деятельности. Институт Гайдара. 17 Ibid. 18 Лаборатория военной экономики. Институт Гайдара.<http://www.iep.ru/ru/nauchnoe-napravlenieinstitucionalnoe-razvitie-sobstvennost-i-korporativnoe-upravlenie-/laboratoriya-voennoi-ekonomiki.html>, (viitattu 18.9.2012).

16 (Научный вестник ИЭП им. Гайдара.ру) sekä muissa tieteellisissä kokoelmissa ja tutkijoiden omissa julkaisuissa. 19 Vaikka Gaidar-instituutin julkaisut ovat talouspainotteisia, instituutin verkkosivulta voi löytää sotilastemaattisen tutkimuksen käyttöön paljon lisätietoa. Erityisesti sotalaboratorion tutkijoiden tutkimustyöhön ja kannanottoihin perehtymistä voi suositella. Verkkosivuille päivitetään sotalaboratoriotukijoiden kommentteja, esitelmiä ja jopa PowerPointeja eri foorumeilta ja seminaareista. Esimerkiksi Vasili Tsymbal kommentoi tuoreeltaan Anatoli Serdjukovin eroa puolustusministerin tehtävästä Gaidar-instituutin verkkosivuilla sanomalla eron olleen ennustettavissa. 20 Jokaisen sotalaboratorion tukijan henkilökohtaiselta esittelysivulta löytyvät linkit niihin kanaviin, joita pitkin lausuntoja tai haastatteluja on annettu julkisuuteen. 21 Kokonaisuudessaan Gaidar-instituutti vaikuttaakin olevan poikkeuksellisen avoin ja julkista keskustelua edistävä tutkimuslaitos, jonka verkkosivuja ja julkaisuja kannattaa seurata myös sotilastematiikka silmällä pitäen. 2.2.2.2. Клуб Валдая - Valdai-klubi Kansainvälinen Valdai-klubi (http://valdaiclub.com) sai alkunsa vuonna 2004, kun joukko venäläisiä asiantuntijoita vetäytyi Valdai-järven rannalle pohtimaan Venäjän nykytilaa. Keskusteluklubi on sittemmin saanut jatkoa vuosittaisen Valdai-kokouksen merkeissä ja samalla Valdain toimintaa vauhdittamaan on perustettu myös verkkoportaali, jossa venäläiset ja ulkomaiset Venäjä-asiantuntijat käyvät verkkokeskusteluja, julkaisevat aineistojaan ja vaihtavat keskenään mielipiteitä. Valdai-klubin erikoislaatu on siinä, että kyseessä on vahvasti länteen orientoitunut, englantia pääkielenään käyttävä keskusteluareena, joka nauttii myös Venäjän valtiojohdon luottamusta. Valdai-kokouksiin ovat jokavuotisesti osallistuneet viime vuosien Venäjän johtohahmot Vladimir Putin ja Dmitri Medvedev, vaikka klubi on julkaissut verkossa myös kriittisiä kirjoituksia kyseisestä johtotandemista. Valdai-klubia voi luonnehtia sekä Venäjän käyntikortiksi että keskusteluyhteydeksi länteen, minkä vuoksi Valdai-klubin julkaisuihin tulisi myös suhtautua peruskriittisesti. Venäjän valtiojohdon luottamus asettaa mitä todennäköisimmin rajat Valdain julkaisemien 19 Направления деятельности. Институт Гайдара 20 Цымбал, Василий: Отставка А. Сердюкова была предсказуема. WWW-lähde. <http://www.iep.ru/ru/kommentarii/otstavka-a-serdyukova-byla-predskazuema.html>, (viitattu 8.11.2012). 21 Персоналии. Институт Гайдара. WWW-lähde. <http://www.iep.ru/ru/personalii.html>, (viitattu 8.11.2012).

17 materiaalien sisällöille ja kriittiselle analyysille. Mahdollisesti Valdai-klubilla on samantyyppinen näyterooli Venäjän länsisuhteessa kuin mitä Venäjä on harjoittanut tiettyjen median edustajien osalta. Venäjän valtiojohdon on sanottu antavan tietyille painetuille julkaisuille enemmän sanavaltaa, jotta länsimaisille sijoittajille voitaisiin osoittaa Venäjän sanavapaustilanteen olevan kunnossa. Samantyyppisesti englanninkieliset venäläiset mediajulkaisut ovat viime vuosina saaneet uutisoida venäjänkielisiä julkaisuja huomattavasti vapaammin Venäjän politiikasta, sillä englanninkielisten julkaisut ovat orientointuneet länsimaisen yleisön uutistarpeisiin ja niiden levikit ovat liian pieniä merkittävän yhteiskunnallisen liikehdinnän aikaansaamiseksi. Heinäkuussa 2012 Valdai-klubi julkisti oman raporttinsa Venäjän puolustusvoimien reformin edistymisestä vuosina 2008 2012. Puolustusvoimien reformi: kohti venäjän armeijan uutta ilmettä -raportin (Военная реформа: на пути к новому облику российской армии) kirjoitusvastuu oli myös Strategian ja teknologian analyysikeskuksen Mihail Barabanovilla ja Ruslan Puhovilla sekä saman analyysikeskuksen varajohtajalla Konstantin Makienkolla. Verrattuna Strategian ja teknologian analyysikeskuksen vuonna 2011 julkaisemaan Venäjän uusi armeija -julkaisuun Valdai-klubin alaisuudessa tehty raportti käytti silmäänpistävästi viranomaislausunnoista lainattua retoriikkaa. Reformin kulun muun muassa todettiin olevan linjassa odotusten kanssa ja reformin nopeaa etenemistä kehuttiin vuolaasti. Raportin parasta antia on perusteellinen reformin syiden ja tavoitteiden esittely eri asevoimien ja reformoitavien alueiden osalta. Potentiaalisesti hyvin informatiiviselta vaikuttava raportti jää kuitenkin analyysissään melko yleiselle tasolle. Reformien saavutuksista puhutaan yhtä ylimalkaisesti kuin viranomaislähteissä yleensäkin. Valdai-klubin tuotantoon perehtyminen voi olla hyödyllistä erityisesti silloin, kun on tarvetta tietää, millainen kuva Venäjästä halutaan antaa ulkomaille ja erityisesti länteen. Mainitusta Valdai-klubin puolustusreformia koskevasta julkaisuista voi päätellä, että myös johtavat sotilaalliset asiantuntijat esiintyvät Venäjällä eri tavoin eri yhteyksissä. Vaikka Valdai-klubi tähtää omien sanojensa mukaan riippumattomaan ja puolueettomaan tieteelliseen analyysiin Venäjästä, omat havaintoni viittaavat siihen, että Valdain puolueettomuudella ja riippumattomuudella on olemassa myös rajansa. Tavoitteensa mukaisesti Valdaikeskusteluklubi varmasti edistää globaalia dialogia Venäjästä, mutta kyseenalaiseksi jää kenen ehdoilla ja millaisten päämäärien eteen tällaista julkisuuskuvan ylläpitämistä tehdään.

18 2.2.2.3. Социологические Исследования - Sosiologiset tutkimukset Sosiologiset tutkimukset (www.isras.ru/socis.html) on Venäjän tieteiden akatemian (Российская Академия Наук) kuukausittainen julkaisu, joka käsittelee sosiologian teoriaa ja metodologiaa sekä esittelee sosiologisia kokeiluja ja alan viimeisimpiä tutkimuksia. Vuodesta 1974 ilmestyvä julkaisu on yksi Venäjän merkittävimmistä sosiologisen tiedekeskustelun areenoista, jossa keskustelua käyvät Venäjän johtavat sosiologian asiantuntijat. Julkaisun toimitus koostuu yli 20 alan toimijasta, jotka edustavat laaja-alaisesti koko Itsenäisten Valtioiden Yhteisön aluetta. 22 Julkaisun ehdottomana hyvänä puolena on se, että kaikista artikkeleista löytyy lyhyt kuvaus englanninkielisenä. Venäjänkielentaito on tästä huolimatta eduksi, sillä julkaisun tietokannasta ei voi tehdä hakuja englanniksi. Sosiologiset tutkimukset -julkaisun painopiste on yleisesti sosiologiassa, mutta tasaisin väliajoin julkaisussa ilmestyy sotilaallista sosiologiaa käsitteleviä artikkeleita, jotka paikoin jopa yllättävät kantaaottavuudellaan. Erityisesti 1990-luvun puolella julkaisussa on ilmestynyt useita armeijan, asepalveluksen ja maanpuolustuksen ongelmia käsitteleviä artikkeleita. Vuosina 1996 2003 Venäjän sota-akatemian dosentti Sergei Solovjov on julkaissut useita artikkeleita muun muassa aiheista Venäjän upseerien mentaliteetti ja asepalvelukseen liittyvien arvojen muutos. 23 Samoin esille voidaan nostaa Venäjän puolustusvoimien koulutusyksikön päällikön Sergei Burdan artikkeli vuodelta 1999, joka käsitteli sotilaspalveluksen prestiisiä Venäjällä. 24 Tuoreemmissa sotilaallisen sosiologian artikkeleissa asiantuntijoita ovat puhuttaneet erityisesti armeijan käytöshäiriöt. Sotilasyliopiston opettaja Aleksei Solnyshkov on käsitellyt vuosina 2004 2010 artikkeleissaan armeijan simputuksen ja pennalismin sosiaalisia syitä sekä keskustellut siitä, millä tavoin keskustelu aiheesta on vinoutunut Venäjällä. 25 Sosiologiset tutkimukset -julkaisuun ja erityisesti sen sotilaallista sosiologiaa käsitteleviin artikkeleihin tutustumista voi suositella erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneet Venäjän armeijan tilasta, ongelmista ja näistä käydyistä tieteellisyhteiskunnallisesta keskustelusta. Edellä mainitut artikkelit käsittelevät näitä aiheita huomattavasti avoimemmin ja suoremmin 22 О журнале. Социологические Исследования. WWW-lähde. <http://www.isras.ru/socis.html>, (viitattu 9.11.2012). 23 Соловьёв Сергей Сергеевич. Федеральный образовательный портал ЭСМ. WWW-lähde. <http://ecsocman.hse.ru/text/16139482/>, (viitattu 9.11.2012). 24 Бурда, Сергей: Престиж военной службы. Социологические исследования. 1999. 2. С. 63 69. Myös WWW-lähde. <http://ecsocman.hse.ru/data/775/136/1231/010_burdavoennaya_sotsiologiya.pdf>, (viitattu 9.11.2012). 25 Солнышков Алексей Юрьевич. Федеральный образовательный портал ЭСМ. WWW-lähde. <http://ecsocman.hse.ru/text/16167120/>, (viitattu 9.11.2012).

19 kuin mitä viranomaislähteet tekevät. Vuoteen 2000 artikkelit ovat saatavilla vapaasti verkon kautta joko julkaisun virallisilta verkkosivuilta http://www.isras.ru/socis.html tai opetusportaalin kautta osoitteessa http://ecsocman.hse.ru/socis/. Julkaisun virallisilla verkkosivuilla voi tehdä yksinkertaisia hakuja esimerkiksi hakusanoilla sotilaallinen sosiologia (военная социология), Venäjän armeija (российская армия) ja puolustusreformi (военная реформа). 2.2.2.4. Центр Анализа Стратегий и Технологий - Strategian ja teknologian analyysikeskus Vuodesta 1997 toiminut Strategian ja teknologian analyysikeskus (cast.ru) keskittyy tutkimaan puolustusteollisuuden ja sotilaallisteknisen yhteistyön kysymyksiä ja sen erityisiä kiinnostuksenkohteita ovat puolustusvoimien reformoiminen ja entisen neuvostoalueen konfliktit. Analyysikeskuksen toimintaa rahoitetaan myymällä tutkimustuloksia ja mediaaineistoja, tarjoamalla konsultointipalveluja sekä tekemällä projektitöitä. Tässä suhteessa analyysikeskusta tulee pitää kaupallisena toimijana, jonka menestys riippuu täysin sen toiminnan tuloksellisuudesta. Vaikka analyysikeskus painottaa olevansa riippumaton tutkimuskeskus, joka ei saa suoraa rahoitusta valtiolta tai yksityisiltä tahoilta, keskuksen tutkimustoiminta voi tästä huolimatta vinoutua kaupallisen painostuksen alla. Keskuksen tutkimustoiminnan vahvasti kaupallinen luonne herättääkin epäilyt siitä, kuinka objektiivista esimerkiksi keskuksen tutkimuskohteiden valikoituminen loppujen lopuksi on. 26 Strategian ja teknologian analyysikeskus on näkyvästi esillä Venäjän mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Keskuksen johtaja Ruslan Puhov on yksi Venäjän johtavista puolustussektorin asiantuntijoista, jonka nimeen törmää aika ajoin puolustuskysymyksiä käsittelevissä aineistoissa. Myös Suomen puolustusministeriön teettämässä Muutosten Venäjä -raportissa Puhovia on asiantuntijana lainattu erityisesti puolustusteollisen sektorin käsittelyn yhteydessä 27. Sekä Puhov että analyysikeskuksen päätoimittaja Mihail Barabanov ovat antaneet ahkerasti haastatteluja ja lausuntoja Venäjän mediassa mukaan lukien Venäjän puolustusvoimien varustelusta ja reformiohjelmasta. Tutkimustyötä tekevän urakkaa helpottaa analyysikeskuksen sivuilta löytyvä ja jatkuvasti 26 О Центре. Центр Анализа Стратегий и Технологий. WWW-lähde. <http://cast.ru/about/>, (viitattu 8.11.2012). 27 Puolustusministeriö 2012, s. 38.

20 päivittyvä mediakatsaus, johon on kerätty Puhovin, Barabanovin ja muiden keskuksen työntekijöiden mediapuheenvuoroja. 28 Vuonna 2010 Strategian ja teknologian analyysikeskus julkaisi teoksen nimellä Venäjän uusi armeija (Новая Армия России), joka keräsi yhteen riippumattomien kommentaattoreiden näkemyksiä Serdjukovin reformin edistymisestä vuoteen 2010 mennessä. 29 Barabanovin toimittamassa teoksessa oli mukana muun muassa reserviupseeri Aleksei Gaidaj, joka joutui henkilökohtaisesti reformin muutoskohteeksi vuonna 2009. 30 Riippumattomat kommentaattorit erittelevät artikkeleissaan ilma-, maa- ja merivoimien reformin seurauksena läpikäymiä muutoksia sekä keskustelevat Venäjän uuden sotadoktriinin suhteesta tosiasialliseen Venäjän puolustus- ja turvallisuuspoliittiseen ympäristöön. Teoksen artikkelit tarjoavat jäsenneltyä perustietoa reformin etenemisestä sekä yksityiskohtaisempaa tietoa teknologisen kehityksen edistymisestä Venäjän armeijassa. Lisäksi historioitsijakommentaattorit tarjoavat reformikeskustelulle perspektiiviä kuvaamalle Venäjän asevoimia historiallisesta näkökulmasta käsin. Kokonaisuudessaan julkaisua voi suositella reformista kiinnostuneen tutkijan peruslähteeksi, vaikka mitään mullistavia tietoja tai kaikkein kantaaottavimpia kommentteja julkaisusta löytyy vain vähän. Kantaaottavimmasta päästä on Ruslan Puhovin teokselle kirjoittama esipuhe, missä hän käsittelee nopeasti edenneen reformin edellytyksiä ja arvioi Serdjukovia reformin keulakuvana. 31 Venäjän uusi armeija -teoksen ohella mainitsemisen arvoisia ovat analyysikeskuksen aikakausjulkaisut Asevienti (Экспорт Вооружений) sekä englanninkielinen Moscow Defense Brief. Asevienti ilmestyy venäjänkielisenä kuusi kertaa vuodessa, ja se käsittelee aseteollista yhteistyötä ja puolustusteollisuuden kehitystä. 32 Sen sijaan neljää kertaa vuodessa ilmestyvä Moscow Defense Brief esittelee laajalla skaalalla Venäjän puolustusta ja turvallisuutta koskevia kysymyksiä kuten neuvostoalueen maiden varustautumista, Venäjän varustelusopimuksia sekä Venäjän ajankohtaisia ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan kysymyksiä. 33 Näiden lisäksi analyysikeskus myy kovaan tilaushintaan puolustus- ja turvallisuuskysymyksiin erikoistunutta mediakatsausjulkaisua Periskooppi (Перископ). 28 Коментарии Центра АСТ. Центр Анализа Стратегий и Технологий. WWW-lähde. <http://cast.ru/comments/>, (viitattu 8.11.2012). 29 Kts. Болтенков, Д.Е. и др.: Новая Армия России. Под редакцией Михаила Барабанова. Центр Анализа Стратегий и Технологий, Москва, 2010. Myös WWW-lähde. <http://www.cast.ru/news/?id=403>, (viitattu 8.11.2012). 30 Болтенков, Д.Е. и др., 2010, s. 168. 31 Болтенков, Д.Е. и др., 2010, s. 5 10. 32 Журнал "Экспорт Вооружений". Центр Анализа Стартегий и Технологий. WWW-lähde. <http://cast.ru/journal/>, (viitattu 8.11.2012). 33 Moscow Defense Brief. Centre for Analysis of Strategies and Technologies. WWW-lähde. <http://mdb.cast.ru/>, (viitattu 8.11.2012).

21 Periskoopin tilaushinta on 12 kuukaudelta huikeat 160 tuhatta ruplaa, mistä vastineeksi tilaaja saa päivittäisen mediakatsauksen sähköpostiinsa ennen klo 10 aamulla Moskovan aikaa. 34 Painettuihin julkaisuihin tutustumista voi suositella kaikille Venäjän puolustusteollisuudesta, varustelusta ja aseviennistä kiinnostuneille. Tosin verkossa julkaisuista ovat nähtävissä vain otsikot. Kovahintaista mediakatsausta kannattaa harkita vain siinä tilanteessa, jossa tutkimustai seurantatyö vaatii jatkuvaa Venäjän puolustus- ja turvallisuuskysymysten hermolla pysymistä. Toisaalta katsauksen hinta todennäköisesti maksaa itsensä informaation osalta takaisin. Ennen tilaamista on suositeltavaa pyytää analyysikeskukselta kuukauden ilmaista tutustumisaikaa, jotta tilaaja kykenisi arvioimaan katsauksen hyödynnettävyyttä. Huomio tulisi tällöin suunnata siihen, mitä julkaisuja katsaus seuraa ja sisältääkö se referoinnin ohella myös asiantuntijoiden kommentteja. 2.2.3. Sanomalehdet ja aikakausjulkaisut Venäläisen median puoleen voi kääntyä erityisesti silloin, kun tavoitteena on yhteiskunnallisen keskustelun tavoittaminen tietystä aiheesta. Median käyttöä lähteenä puoltaa se, että Venäjällä viranomaiset eivät ole valmiita keskustelemaan omien kanaviensa kautta kaikista aiheista. Erityisesti yksityinen media voi ainakin osin paikata tällaisia tietoaukkoja, mutta varsinainen median sananvapaus Venäjällä on edelleen hankala aihe. On ehdotettu, että Venäjällä olisi valloilla itsesensuurin kulttuuri, jolloin media sensuroi itse itseään ilman suoraa ulkopuolista painostusta välttääkseen mahdolliset ongelmat valtaapitävien kanssa. Lehdistöä voi tästä huolimatta pitää kohtuullisen vapaana, sillä negatiivisia ja kantaaottavia lehtijuttuja löytyy paljon venäjänkielisistä julkaisuista. Kohtuullista lehdistövapautta voidaan perustella lehdistön heikentyneellä asemalla Venäjällä, sillä Neuvostoliiton romahdettua aiemmin miljoonalevikkisten valtakunnallisten lehtien tilaajaluvut romahtivat dramaattisesti. Muutos on liittynyt lehdistökentän vapautumiseen, erilaisten kiinnostus- ja harrastuspohjaisten lehtien eriytymiseen valtakunnallislehdistöstä ja lukijakunnan segmentoitumiseen. Tämän seurauksena nykypäivänä on mahdotonta ajatella, että yksi valtakunnallinen lehti tavoittaisi Venäjällä suuren osan kansalaisista, kuten esimerkiksi Pravda teki neuvostoaikana. Verkkolehdet ja lehtien verkkoversiot eivät yllä lukijaluvuiltaan valtakunnallislehdistön vastaaviin lukuihin, mutta ne tarjoavat paljon 34 Обзоры СМИ "Перископ". Центр Анализа Стартегий и Технологий. WWW-lähde. <http://cast.ru/periskop/>, (viitattu 8.11.2012).

22 vaihtelevaa ja kannanottavaa materiaalia. Oman kokemukseni mukaan verkkolehdistö on yleensä painettuja versioita kantaaottavampaa, sillä siihen ei kohdistu yhtä suurta painetta valtaapitävien taholta. Verkkolehdistön aineistojen kohdalla lähdekritiikin merkitys korostuu entisestään, sillä erilaisia verkkotoimijoita on todella paljon. Suhteellisen vapauden turvin verkosta voi kuitenkin löytää myös kriittistä ainesta sekä valtamediasta selvästi eroavia mielipiteitä. 35 Televisio on ollut venäläisille aina keskeinen mediakanava ja sen merkitys on korostunut entisestään 1990-luvulta lähtien. Näyttävät 1990-luvun toimittajamurhat ja kulisseissa käyty valtakilpailu ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Venäjällä toimii useita nykyvaltaa kannattavia keskuskanavia. Keskuskanavien pääohjelmisto koostuu uutisista ja viihteestä, jonka osuus on viime vuosina kasvanut jopa 80:een %. Tendenssinä on myös ollut, että ajankohtaisohjelmat sekä yhteiskunnallisia ja poliittisia aiheita ruotivat ohjelmat on sijoitettu enenevässä määrin lähellä puoltayötä katsojayleisön minimoimiseksi 36. Venäjän viralliset tv-kanavat ovat Venäjän valtaapitävillä tärkeä voiman ja vallan lähde, sillä niiden kautta voidaan maksimoida oman viestinsä perillemeno ja kanavia voi tarvittaessa käyttää myös informaatiosodan tarkoituksiin kuten viimeaikainen keskustelu Suomessa tapahtuneista venäläislapsien huostaanotoista on osoittanut. Televisiolähetyksien analysointi on jätetty tällä kertaa tarkastelun ulkopuolelle, sillä tvaineistot ovat vaikeasti saatavilla ja hakujen tekeminen tämäntyyppisistä aineistoista on hyvin hidasta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Venäjän katsotuimmat tv-kanavat toimivat viranomaispainostuksen alla, sotilaallista tematiikkaa voidaan Suomesta käsin kartoittaa huomattavasti helpommin käyttämällä muita viranomaislähteitä. Erityisesti Venäjän puolustusvoimat on kunnostautunut tiedotuskanavissaan, sillä se ylläpitää laajaa mediakenttää. Venäjän puolustusministeriön alaisuudessa ilmestyy yli 20 valtakunnallista ja alueellista sotilaallista lehteä ja julkaisua. Puolustusvoimilla on myös omia alueellisia radio- ja tvohjelmia. 37 35 Murray, John: The Russian Press from Brezhnev to Yeltsin. Behind the paper curtain. Edward Elgar Publishing Limited. Hants 1994, s. 262. 36 Mikhailova, Natalia: Democracy Begins at the Midnight. Changes in Russian TV-schedule (1985-2011). Paneelipuheenvuoro Aleksanteri-konferenssissa, Helsingissä, 10.11.2011. 37 Министерство обороны Российской Федерации: Информационное обслуживание в Вооружённых Силах. Министерство обороны Российской Федерации. WWW-lähde. <http://stat.sc.mil.ru/social/media.htm>, (viitattu 9.11.2012).

23 Venäjän mediakenttä on ymmärrettävästi hyvin laaja, eikä kaikkien relevanttien julkaisujen esitteleminen tässä raportissa ole ollut mahdollista. Sen sijaan tässä raportissa esitellyt medialähteet edustavat jokainen hyvin erityyppistä journalistista tapaa. Joukossa on sekä viranomaisten julkaisuja että suhteellisen kriittisiäkin lehtiä, jotka omilla jutuillaan täydentävät virallista maailmankuvaa. Lehdistön käyttäminen lähteenä on palapelin kasaamista, sillä aiheesta kuin aiheesta löytyy monia mielipiteitä. Parhaiten lehdistölähteitä pystyykin hyödyntämään kartoitettaessa yhteiskunnallista keskustelua ja tavoitellessa aiheita, jotka ovat kulloinkin pinnalla. 2.2.3.1. Красная звезда - Punatähti Punatähti (www.redstar.ru) on Venäjän puolustusministeriön painotalon viisi kertaa viikossa ilmestyvä sanomalehti, jonka pääasiallisena tarkoituksena on toimia Venäjän puolustusministeriön ja puolustusvoimien virallisena lehdistökanavana. Virallisen määritelmän mukaan painotalo toimii Venäjän puolustusministeriön ja puolustusvoimien intressien mukaisesti ja intressejä edistäen, jolloin myös Punatähti -sanomalehdellä on keskeinen edustusrooli. 38 Pääasiallisesti tiistaista lauantaihin ilmestyvä Punatähti käsittelee monipuolisesti ja laaja-alaisesti puolustusministeriön ja puolustusvoimien ajankohtaisaiheita ja uutisia. Lehdessä seurataan erityisesti Venäjän ja IVY-maiden armeijoiden kehitystä, Venäjän ulkopoliittisia suhteita, Venäjän eri alueiden sotilaallista kehitystä sekä puolustusvoimien rakenteellista muutosta. Lehden numerot ovat luettavissa aina vuoteen 2001 asti täysin avoimesti verkossa. Kansalliskirjaston Slavicasta löytyy Punatähden numeroita vuodesta 1924 vuoteen 2007 asti, tosin puutteellisesti. Lehdestä löytyvistä palstoista nostan esille erityisesti koulutuspalstan (Образование), sillä Punatähti on uutisoinut tasaisella syötöllä sotilaallisen koulutuksen ja koulutuslinjojen tilasta ja kehittymisestä aina vuoden 2008 puolustusreformin alkamisesta lähtien. Vuonna 2012 erityisenä uutisoinnin kohteena on ollut puolustusvoimien reformin vaikutus militäärikoulutukseen, sillä koulutusuudistus on ollut määrä saattaa loppuun vuoden 2012 aikana. Uudistus on merkinnyt koulutuksen tiivistämistä ja opetuspaikkojen lakkauttamista kannattamattomilta alueilta. Lisäksi uudistuksessa on pyritty huomioimaan palkka-armeijan sotilaiden jatkokouluttautumismahdollisuudet, samoin sotilaallisen koulutuksen imagoa ja 38 Министерство обороны Российской Федерации: ОАО Красная звезда. Министерство обороны Российской Федерации. WWW-lähde. <http://structure.mil.ru/structure/ministry_of_defence/details.htm?id=10893@egorganization>, (viitattu 25.9.2012).

24 kiinnostavuutta on pyritty kasvattamaan nostamalla sotilastukia. Yleisesti Punatähden koulutusreformiuutisoinnissa korostuukin positiivinen suhtautuminen reformin saavutuksiin. Punatähden ongelmana on sen hyvin näkyvä puolustusvoimien kannalta sensitiivisten aiheiden välttäminen. Puolustusreformia on Punatähdessä käsitelty vain sen positiivisten saavutusten osalta. Myös vuoden 2012 marraskuussa tapahtuneesta puolustusministerivaihdoksesta oli Punatähdessä vain maininta, kun yksityinen media käsitteli aihetta suurella volyymilla useita päiviä. Koska Punatähden intressit ovat täysin Venäjän puolustusvoimien ja puolustusministeriön sanelemia, Punatähti voi lähteenä indikoida poikkeuksellisen hyvin niitä aiheita, jotka koetaan puolustusvoimien ja puolustusministeriön toimesta ongelmallisiksi ja haasteellisiksi. Esimerkiksi Sergei Shoigun noustua puolustusministeriksi 9.11.2012 Kommersant -lehden toimittaja Oleg Kashin toi sosiaalisessa mediassa esille sen, kuinka Punatähdestä oli puolustusministeriön (ei puolustusministerin) aloitteesta poistettu Venäjän valtiokirkon rahoittama liite ortodoksisesta uskosta Venäjällä. Kashinin mukaan liite poistettiinkin siksi, että puolustusministeriön edustajat eivät tuoreeltaan osanneet arvioida, miten buddisti-shoigu suhtautuisi tähän. Kaikessa subjektiivisuudessaan Punatähti on ehdoton lähde Venäjän puolustusvoimien ja puolustusministeriön toiminnasta kiinnostuneelle. Tilaus- ja toimitusverkkojensa kautta Punatähti tavoittaa koko Venäjän puolustussektorin, ja se toimii yhtenä keskeisimmistä puolustusministeriön viestintäkanavista omaan henkilöstöönsä päin. Punatähden uutisointi kuvastaa erityisesti sitä, millaisen julkisuuskuvaa asioiden tilasta halutaan puolustusvoimien toimesta ylläpitää niin oman henkilöstön keskuudessa kuin yhteiskunnallisestikin. Punatähteä voi suositella luettavaksi rinnan esimerkiksi Riippumattoman sotilaallisen katsauksen kanssa, jonka kantaaottavampi journalismi helpottaa paikantamaan Punatähden uutisoinnin puutteet ja antaa perspektiiviä Punatähden juttujen arvioimiseen. 2.2.3.2. Национальная оборона - Kansallinen puolustus Kansallinen puolustus (www.oborona.ru, www.nationaldefense.ru) on vuodesta 2006 ilmestyvä kuukausittainen aikakausjulkaisu, joka keskittyy Venäjän kansallisen puolustuksen kysymyksiin. Julkaisun oman määritelmän mukaan sen tarkoituksena on palvella erityisesti Venäjän poliittisen ja puolustusjohdon tietotarvetta. Kansallisen puolustuksen julkaisemat materiaalit sisällytetään Venäjän poliittista ja puolustusvoimien johtoa varten koottuihin

25 mediakatsauksiin, ja julkaisu mainostaa kuuluvansa myös osaksi suurlähetystöjen sotilasasiamiesten säännöllistä lukemistoa. Vuodesta 2008 Kansallinen puolustus on ilmestynyt myös englanniksi nimellä National Defense. Englanninkielisen julkaisun pääasiallisena tarkoituksena on ollut toimia virallisena Venäjän esittelyjulkaisuna kansainvälisillä puolustus- ja asevarustelumessuilla. Venäjän- ja englanninkielisiä versioita julkaistaan sekä painettuina että online-versioina. Verkossa pääsee lukemaan joitain venäjänkielisiä Kansallisen puolustuksen numeroita mutta ei kuitenkaan englanninkielisiä julkaisuja. Kansallista puolustusta ei löydy suomalaisten kirjastojen tietokannoista, eikä sitä voi lukea elibrary.ru portaalin kautta. Vaikka Kansallinen puolustus on kaupallinen julkaisu, sen ei voida sanoa edustavan tutkivaa tai kriittistä journalismia. Lehden sisältö vastaa pääasiallisesti Venäjän virallisia ulko- ja puolustuspoliittisia suuntauksia. Jokaiseen numeroon sisältyy reportaaseja ja uutisia maa-, ilma- ja merivoimien tilanteesta, aseteollisuudesta sekä erityisesti tietoja eri maiden asevarustelusta ja asekaupoista. Julkaisussa keskustellaan myös puolustussektorin pitkän linjan teemoista kuten ydinaseriisunnasta ja -varustelusta, mutta vahvasti valtiollisella otteella ja viranomaislähtökohtaisesti. Yhtenä Kansallisen puolustuksen keskeisenä sisältönä onkin keskustelu Venäjä USA -suhteen kehittymisestä. Kansallisen puolustuksen ominaispiirteenä on se, että julkaisu on vahvasti henkilöitynyt päätoimittajaansa reservin everstiin Igor Korotchenkoon (Игорь Коротченко). Kansallisen puolustuksen ohella Korotchenko työskentelee myös Venäjän puolustusministeriön yhteydessä toimivassa yhteiskunnallisessa neuvostossa (Общественный совет при Министерстве обороны РФ ), jonka tarkoituksena on seurata puolustusvoimien johdon päätöksentekoa. Tämän lisäksi Korotchenko toimii Maailman asekaupan analyysikeskuksen (Центр анализа мировой торговли оружием) johtajana. Korotchenkon ajatuksiin voi tutustua Sotilaallinen päiväkirja -verkkosivustolla (Военный дневник Игоря Коротченко), jossa Korotchenko kommentoi välillä kärkkäästikin ajankohtaisia Venäjän politiikkaan, puolustukseen ja asevarusteluun liittyviä teemoja. Venäjän mediassa Korotchenkoon voi törmätä asekauppa-asiantuntijana, joka antaa mielellään lausuntoja ja haastatteluja medialle. Tyylillisesti Kansallinen puolustus ottaa värikkäämmin kantaa ajankohtaisasioihin kuin esimerkiksi puolustusministeriön Punatähti. Osasyynä tähän voidaan pitää julkaisun kaupallisuutta. Kansallisella puolustuksella ei myöskään ole taakkanaan puolustusvoimien virallista edustusroolia, minkä vuoksi sillä on tietyssä mielessä varaa ottaa kärkevämmin

26 kantaa ajankohtaisiin asioihin. Esimerkkinä lehden tyylistä voidaan nostaa esille heinäkuussa 2012 julkaistu artikkeli nimeltään Suomen itsemurhan välineet (Финский Нож для Харакири). Artikkelissa käsitellään Yhdysvaltojen ja Suomen asekauppoja (M39 Block 1A (MGM-168)), joita kuvaillaan värikkäin sanakääntein Suomen neutraliteetin hylkäämisenä: Esiin nousee kysymys, mihin oikeastaan maa nimeltä Suomi tarvitsee aseita, joita ei voi mitenkään pitää vain puolustuskäyttöön tarkoitettuina. Aikooko se ampua Ruotsia vai Norjaa? Vai aikooko se kenties ampumalla tainnuttaa Pohjanlahden kaloja? Näitä selityksiä on vaikea uskoa. 39 Artikkelissa korostetaan, että Suomen alueelle sijoitetut MGM-168 raketit ovat strategisia aseita, joiden kantama yltää Pietariin ja muihin Venäjän kaupunkeihin asti. Artikkelin kirjoittaja viittaa siihen, että Suomen johdossa joku on valmis hylkäämään puolueettomuuspolitiikan ja ajaa Suomea Natoon. Esiin on nostettu myös Pietarissa kansainvälisen talousfoorumin yhteydessä tapahtunut presidentti Sauli Niinistön ja presidentti Vladimir Putinin tapaaminen, jossa artikkelin kirjoittajan mukaan Putin joutui keskustelemaan suomalaisen kollegansa kanssa myös vähemmän miellyttävistä asioista. 40 Vaikka Kansallisen puolustuksen tyyli on kirjava ja värikäs, sitä ei kuitenkaan voida pitää sotilaallisen lehdistön sensaatiohakuisena keltaisena lehtenä. Sen sijaan levikiltään lähes 40000 kappaleen Kansallisen puolustuksen voi kuvitella puhuttelevan tiettyä osaa puolustusvoimista ja aiheesta kiinnostuneita. Kansallista puolustusta voi suositella luettavaksi yhtenä asiantuntijalehtenä muiden joukossa. Usein se onnistuu tarjoamaan kuvainnollisempia ja elävämpiä tulkintoja muuten melko kuivista viranomaisteksteistä sekä soveltuu lähteeksi Venäjän asevoimien ja puolustushallinnon ajankohtaisteemojen seuraamiseen. Tutkimustarkoituksissa Kansallista puolustusta voi tarkastella myös Venäjän ulko- ja puolustuspolitiikan tendenssien paikantamiseksi. 2.2.3.3. Независимое военное обозрение - Riippumaton sotilaallinen katsaus Riippumaton sotilaallinen katsaus (http://nvo.ng.ru) on temaattinen lehtiliite, joka ilmestyy Riippumattoman lehden (Независимая Газета, ng.ru) kylkiäisenä tasaisin väliajoin. Liite käsittelee monipuolisesti Venäjän puolustusvoimia sekä Venäjä ulko-, puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa. Riippumaton lehti on itsessään yksi Venäjän tunnetuimmista 39 Финский Нож для Харакири. Национальная оборона, номер 7, июль 2012. WWW-artikkeli. <http://oborona.ru/includes/periodics/geopolitics/2012/0703/15108752/detail.shtml>, (viitattu 21.9.2012). 40 Ibid.

27 valtakunnallislehdistä, joka keskittyy käsittelemään yhteiskunnallisia ongelmia, politiikkaa ja kulttuurielämää niin Venäjän rajojen sisällä kuin ulkomaillakin. Kyseessä on monipuolinen aikakausjulkaisu, jonka uutisoinnissa ja raporteissa on näkyvissä selkeitä tutkivan journalismin piirteitä. Huomionarvoista on, että lehden nimestä huolimatta sen riippumattomuutta on lehden antamien tietojen perusteella mahdotonta arvioida. Riippumaton lehti ei jaa julkisesti tietoja rahoittajistaan, osakepohjastaan tai muista omistussuhteistaan. Lehden verkkosivuilla ei löydy edes lyhyttä historiikkia, joka yleensä löytyy useimpien venäläisten sanoma- ja aikakausjulkaisujen tiedoista. 41 Erityisesti marginaalisten aiheiden osalta Riippumattoman lehden mielipide- ja ilmaisuvapaus vaikuttaa olevan suurempi kuin muissa vastaavissa julkaisuissa (vrt. Venäläinen lehti). Kuten puolustusministeri Serdjukovin eroa koskenut uutisointi marraskuussa 2012 on osoittanut, kapea-alainen sotilaallinen tematiikka vetää osakseen suuria lukijakuntia vain poikkeustapauksien yhteydessä. Todennäköisesti juuri sotilaallisen tematiikan marginaalisuuden turvin Riippumaton sotilaallinen katsaus on saanut uutisoida turvallisuutta ja puolustusta koskevista aiheista valtavirrasta poikkeavasti ja erityisen kantaaottavasti. Esimerkiksi puolustusvoimien reformien osalta Riippumaton sotilaallinen julkaisu on uutisoinut monia muita valtakunnallisia julkaisuja huomattavasti enemmän ja paikoin hyvinkin räväkästi. Julkaisu on tarjonnut myös hyvän vastapainon Venäjän puolustusministeriön Punatähdelle, jonka uutisoinnin voidaan perustellusti sanoa muistuttavan enemmän raportoimista kuin journalismia. Riippumatonta sotilaallista katsausta lukiessa kannattaa pitää silmällä ainakin sanataitureita Viktor Litovkinia (Виктор Литовкин) ja Aleksandr Hramchihinia (Александр Храмчихин), jotka ovat viime vuosina kirjoitelleet ahkerasti puolustusreformin edistymisestä. Ylipäätään riippumattomasta sotilaallisesta katsauksesta voi löytää muissa medioissa käsittelemättömiä aiheita. Esimerkiksi simputtaminen ja pennalismi eivät ole Riippumattomalle sotilaalliselle katsaukselle samalla tavalla arkoja aiheita kuin mitä ne ovat Punatähdelle. Puolustusreformin käsittelyn yhteydessä katsauksen journalistit ovat uskaltaneet kritisoida puolustusreformin perusteita vertailemalla Venäjän puolustusvoimia Yhdysvaltojen puolustusvoimien rakenteeseen. 42 41 О Газете. Независимая газета. WWW-lähde. <http://www.ng.ru/about/>, (viitattu 5.20.2012). 42 Щербаков, Владимир: Особенности национальной военной реформы: Минобороны РФ избрало свой собственный "российский путь" модернизации Вооруженных сил. Независимое военное обозрение 31.10.2008. WWW-artikkeli. <http://nvo.ng.ru/forces/2008-10-31/1_reform.html>, (viitattu 28.9.2012).

28 Riippumattoman sotilaallisen katsauksen hyödyllisyydestä lähteenä olivat yksimielisiä myös raportin teon yhteydessä konsultoidut Venäjä-asiantuntijat. Samantyyppiseen johtopäätökseen on päätynyt myös tutkija Daivis Petraitis, joka käyttää paljon Riippumattoman lehden ja sen sotilaallisen teemajulkaisun aineistoja käsitellessään Venäjän puolustusvoimien reformia omassa tutkimuksessaan 43. Sotilaalliseen tematiikkaan liittyviä aineistoja kannattaa hakea niin Riippumattomasta sotilaallisesta katsauksesta kuin sen emälehdestä, sillä tietyt ajankohtaisaiheet sijoittuvat Riippumattoman lehden aineistoihin sotilaallisen katsauksen sijaan. 2.2.3.4. Ориентир - Suunnannäyttäjä Suunnannäyttäjä (http://orientir.milportal.ru) on Venäjän puolustusministeriön julkaisema kuukausittainen julkaisu, joka käsittelee laaja-alaisesti Venäjän puolustusvoimia koskevia aiheita. Vuonna 1994 ensi kertaa ilmestynyt Suunnannäyttäjä on kehittynyt vuosien saatossa yhdeksi keskeisimmistä Venäjän puolustusministeriön tietojakelukanavista. Suunnannäyttäjän toiminnan pääasiallisena fokuksena ei ole uutisointi tai raportointi, vaan pikemmin se keskittyy käsittelemään aiheita tähdäten maanpuolustushenkisyyden ja patrioottisuden kasvattamiseen. Venäjän puolustusministeriön mukaan Suunnannäyttäjä on Venäjän ainoa virallinen julkaisu, joka käsittelee myös sotilaallisen kasvatuksen kysymyksiä pitkällä tähtäimellä. Kasvatusaiheesta on pyritty myös saamaan keskustelemaan nimekkäitä venäläisiä viranomaisedustajia niin puolustusvoimista kuin muista Venäjän valtioelimistä. 44 Suunnannäyttäjän artikkelit ovat usein luonteeltaan patrioottisia ja Venäjää ylistäviä. Julkaisussa muistellaan myös ahkerasti Venäjän sotahistorian suurvoittoja kuten Kulikovin taistelua ja suurta isänmaallista sotaa. Suunnannäyttäjässä vaikuttaa myös olevan jatkuvasti kirjoituskilpailuja upseereille niin ikään patrioottisista aiheista. Samansuuntaisesti käsitellään myös sotilaallista koulutusta. Esimerkiksi vuoden 2012 syyskuussa ilmestyi Suunnannäyttäjän numero nimellä Sotilaallisen koulutuksen reformi (Модернизация военного образования). Jo numeron esipuheessa ylistettiin sotilaallisen koulutuksen reformin soveltuvuutta nykyiseen tilanteeseen ja kovin sanakääntein kritisoitiin niitä upseereita, jotka eivät ole olleet halukkaita palvelemaan Venäjän kaukaisissa kohteissa. Kirjoittaja Oleg Kobyleckiin mukaan upseerien 43 Kts. Petraitis, Daivis, 2012. 44 Министерство обороны Российской Федерации: Журнал Министерства обороны "Ориентир". Министерство обороны Российской Федерации. WWW-lähde. <http://sc.mil.ru/social/media/magazine/more.htm?id=8767@morforginfo>, (viitattu 15.11.2012).

29 kuuluu palvella siellä, minne isänmaa heidät lähettää. Muussa tapauksessa upseeri kuuluu Kobyleckiin näkemyksen mukaan laittaa ulos armeijasta. 45 Puolustusministeriön vaikutus näkyy Suunnannäyttäjässä sisällön yksipuolisuutena politiikkaa ja poliittista päätöksentekoa koskevissa kysymyksissä. Suunnannäyttäjä välttää vastaamasta siihen, mitkä tulevat olemaan rajun sotilaallisen koulutuksen muutoksen seuraukset vaan toistaa liturgisesti ja problematisoimatta sotilaallisen reformin tarvetta. Suunnannäyttäjä soveltuu kuitenkin hyvin lähteeksi sellaiseen tutkimukseen, jossa kartoitetaan melko tieteellisiä aiheita kuten sitä, miten johtajuudesta puhutaan Venäjällä. Esimerkiksi Suunnannäyttäjän artikkelissa Eteenpäin puskevien ilmiö (Феномен идущих вперёд) on kiinnitetty huomiota tarpeeseen opettaa upseereita johtajiksi, eikä virkapukuisiksi kasvottomiksi yksilöiksi. Artikkeli käsittelee länsimaissa kehitettyä leadership -oppia ja viittaa hienovaraisesti tarpeeseen omaksua kyseinen oppi upseerikoulutuksessa Venäjällä. 46 Erityisesti tämänkaltaisten artikkeleiden osalta Suunnannäyttäjä voi osoittautua korvaamattomaksi lähteeksi. 2.2.3.5. Российская Газета - Venäläinen lehti Venäläinen lehti (rg.ru) on yksi Venäjän valtaapitävien luottolehdistä, jolla on monia yhteisprojekteja valtioviranomaisten kanssa. Erityisesti 2000-luvulla Venäläinen lehti on ollut Venäjän poliittiselle johdolle tärkeä julkaisukanava, jonka kautta on julkaistu keskeisten venäläisten politiikkojen Vladimir Putinin ja Dmitri Medvedevin puheenvuoroja. Verkkolehtenä Venäläinen lehti uutisoi laaja-alaisesti kotimaan ja ulkomaan asioista ja ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun Venäjällä. Kenties lehden parasta antia ovat projektisivustot, jotka keräävät temaattisesti eri aiheisiin liittyvää infoa ja käsittelevät näitä aiheita yhdessä Venäläisen lehden kumppaneiden kanssa. Tällaiset projektit käsittelevät muun muassa suurta isänmaallista sotaa, Neuvostoliittoa, Itsenäisten valtioiden yhteisöä, kiinteistömaailmaa sekä naisten asioita. 47 Tämän raportin kannalta mielikiintoisimmaksi on osoittautunut rg.ru/army -sivusto, jonka tarkoituksena on tarjota monipuolisesti tietoa Venäjän voimastruktuureista, sotilaspalveluksesta ja armeijasta. 48 45 Кобылецкий, Олег: Модернизация Военного Образования. Ориентир, номер 9, 2012. Myös WWWlähde. <http://orientir.milportal.ru/orientir-9-2012-g/>, (viitattu 15.11.2012). 46 Нестерчук, Александр; Кириллов, Виктор: Феномен идущих вперёд. Ориентир 2.9.2012. WWW-lähde. <http://orientir.milportal.ru/fenomen-idushhih-vpered/>, (15.11.2012). 47 Специальные проекты "РГ". Российская Газета. WWW-lähde. <http://rg.ru/spec.html>, (viitattu 14.11.2012). 48 Армия. Российская Газета. WWW-lähde. <http://rg.ru/army/>, (viitattu 14.11.2012).

30 Venäläisen lehden armeijaprojektilla on tärkeä informaatiofunktio, sillä se vaikuttaa olevan suunnattu ensisijaisesti armeijassa palveleville tai palvelukseen aikoville. Projektisivustolta löytyy runsaasti perustietoa kutsunnoista, sotilaspalvelusta suorittavien oikeuksista ja heille kuuluvasta valtiotuesta, mutta myös runsaasti perustietoa armeijan toiminnasta. Sivustolla voi esittää kysymyksiä sotaoikeuskanslian edustajalle ja käydä keskustelua armeijafoorumilla. Lisäksi puolustusreformille ja asevarustelulle on projektisivustolla pyhitetty omat osionsa, joten tietoa tietystä aiheesta on helppo etsiä käyttöystävällisen navigoinnin vuoksi. Projektisivuston erityisantina on turvallisuus- ja puolustushallinnon organisaatiorakennetta erittelevä osio, jossa on esitelty eri puolustussektorin elimiä ja niiden toimivaltaa. 49 Samoin tutustumisen arvoinen on projektisivuston asiakirjojen tietopankki. Asiakirjapankista voi hakea dokumentteja tyypin tai nimen mukaan ja sivustolle on kerätty lähemmäs 20 000 eri turvallisuuden ja puolustuksen asiakirjaa. 50 Turvallisuus- ja puolustuspoliittista tutkimusta Venäjästä tekevälle voi vahvasti suositella Venäläisen lehden armeijaprojektin aineistoihin tutustumista, sillä sivustolle on koottu yhteen sellaista tietoa, jota normaalisti saa hakea useasta eri lähteestä ja pidemmän aikaa. Venäläinen lehti oli ainoa tämän raportin teon yhteydessä kartoitettu lähde, joka esimerkiksi osasi esitellä jäsennellysti keskeiset puolustusorganisaation elimet kootusti samassa paikassa. Venäläisen lehden materiaaleihin tulisi kuitenkin suhtautua myös lähdekriittisesti, sillä kyseessä on valtiovallasta vahvasti riippuvainen julkaisu. Myös armeijaprojektisivusto ilmentää selkeästi sitä kuvaa armeijasta, sotilaspalveluksesta ja puolustusvoimista, jota on haluttu antaa Venäjän valtaapitävien toimesta. Lehti ei siis kritisoi tai tutki armeijaprojektisivustollaan esittelemiensä aiheita vaan referoi ja kuvailee niitä valtiolinjan mukaisesti. Lähteenä tällainen aineisto tarjoaa erinomaisen kuvan siitä, miten puolustuksen tilannetta halutaan esitellä suurelle yleisölle Venäjällä. Sen sijaan aiheeseen liittyvistä ongelmista käytävää keskustelua tulee hakea muista lähteistä. Venäläistä lehteä voikin suositella luettavaksi rinnan Riippumattoman sotilaallisen katsauksen kanssa. 2.2.4. Kysely- ja mielipidetutkimuskeskukset Kun puhutaan kysely- ja mielipidetutkimustuloksista lähdeaineistona, on oltava tietoinen tällaisen tiedonkeruumenetelmän ongelmallisuudesta. Usein on nostettu esille se seikka, että 49 Армия. Российская Газета. 50 Документы. Российская Газета. WWW-lähde. <http://rg.ru/dok/>, (viitattu 14.11.2012).

31 tilastoilla voi osoittaa oikeaksi minkä tahansa asian, sillä tilastollinen esitys riippuu niin otoksesta, kysymysasettelusta kuin tutkimusmenetelmästäkin. Seuraavassa esitellään kolme merkittävää venäläistä kysely- ja mielipidekeskusta, jotka ovat viime vuosina kartoittaneet sotilaalliseen tematiikkaan ja erityisesti armeijaan liittyvää tutkimustietoa. Nämä keskukset ovat valikoituneet vertailuun niiden hallitsevan aseman ja yhteiskunnallisen tunnettavuuden vuoksi. Lisäksi keskusten välinen vertailu on osoittautunut hyvin hedelmälliseksi. Fundamentaalisista eroista VTSIOM:n, Levadan ja Yhteiskunnallisen mielipiteen keskuksen välillä kertovat näiden verkkosivuilla julkaistavat poliitikoiden luottamusindikaattorit. Syyskuussa 2012 kansalaisten luottamus presidentti Vladimir Putiniin oli VTSIOM:n mukaan 48 %, Levada keskuksen mukaan 30 35% ja FOM:n mukaan yli 50 %. Näistä Levada ja VTSIOM kertoivat avoimesti, millaisten kysymysten varaan indeksit rakentuivat. FOM puolestaan kertoi yksityiskohtaisesti indeksin laskemiskaavasta, mutta ei paljastanut varsinaisia kysymyksiä, joiden vastuksiin tulos perustui. 51 Vaikka kysely- ja mielipidetutkimuksien tuloksia on vaikea arvioida, ne kuitenkin indikoivat yhteiskunnallisia mielialoja ja tulosten takana olevia valtasuhteita. Erityisesti pitkällä aikavälillä kartoitetut tutkimustiedot tarjoavat perspektiiviä siihen, kuinka yhteiskunnallinen mieliala on muuttunut vuosien saatossa. Periaatteessa kysely- ja mielipidetutkimusten tulokset ovat ensikäden tietoa ruohonjuuritason kansalaismielipiteistä, jolloin kaikista menetelmien ongelmallisuuksista huolimatta se on paras tapa päästä lähelle enemmistön käsityksiä. Keskeistä tällaisen tiedon arvioitavuuden kannalta on tutkimuksen tekijän avoimuus käytettävien tutkimus- ja laskentamenetelmien suhteen, mihin on seuraavassa tarkastelussa myös kiinnitetty erityistä huomiota. 2.2.4.1. Всероссийский центр изучения общественного мнения ВЦИОМ - Yleisvenäläinen mielipidetutkimuksen keskus VTSIOM Yleisvenäläinen mielipidetutkimuksen keskus VTSIOM (http://wciom.ru) on Venäjän vanhin ja tunnetuin mielipidetutkimuslaitos. Vuodesta 1987 toimivalla VTSIOM:lla on laaja toimintaverkko Venäjällä ja laaja asiakaskunta, josta kaksi kolmasosaa on yksityisiä asiakkaita. Keskuksen pääasiallisena toimitehtävänä on kuitenkin palvella alueellisten ja valtiollisten toimijoiden tiedontarvetta. VTSIOM:n julkisen puolen asiakkaita ovat muun 51 Доверие политикам. ВЦИОМ. WWW-lähde. <http://wciom.ru/confidence-politicians/>, (viitattu 5.10.2012); Индикаторы. Фонд Общественного Мнения. WWW-lähde. <http://fom.ru/indikatory.html#?vt=47&s=47>, (viitattu 1.10.2012); Индекс доверия. Левада-центр. WWW-lähde. <http://www.levada.ru/>, (viitattu 1.10.2012).

32 muassa Venäjän presidentin kanslia, oikeusistuimet, ministeriöt, puolue Yhtenäinen Venäjä, valtakunnalliset lehdet sekä Venäjän pää radio- ja tv-kanavat. VTSIOM perustettiin alunperin Neuvostoliiton työministeriön alaisuuteen. Vuonna 1998 keskuksen status muutettiin valtioyhtiöksi ja vuonna 2003 VTSIOM:sta tuli avoin osakeyhtiö, jonka kokonaisvaltaisena omistajana oli Venäjän valtio. Nykyaikana keskuksen päätutkimuskohteita ovat poliittiset, sosiaaliset ja vaalikäyttäytymisen sosiologiset tutkimukset, joita toteutetaan pääasiallisesti alueellisten ja valtiollisten toimijoiden tilauksesta. Keskus korostaa noudattavansa tutkimustyössä ESOMAR:n eettistä koodistoa. Maailmanlaajuista yhteiskunnallista ja markkinatutkimusta edistävän ESOMAR:n koodistossa painotetaan tutkijan vastuuta tutkimuskohteisiinsa nähden. ESOMAR korostaa eettisissä ohjeissaan muun muassa sitä, että tutkijan tulee noudattaa tutkimustyössään reilun kilpailun periaatetta. VTSIOM:n toiminta on vahvasti kaupallista, sillä keskuksen verkkosivuilla voi löytää vain otteita tutkimustuloksista. Se ei julkaise tutkimuksiaan avoimesti vaan avoimeen käyttöön jäävät ainoastaan tutkimuksista tehdyt lyhyet artikkelit, joista voi poimia tutkimustulosten pääpiirteitä. VTSIOM:n verkkosivuilla on olemassa kattava tietopankki, josta voi yksikertaisella haulla hakea tutkimuksia ja kyselyitä. VTSIOM kannustaa yhteydenottoihin, ja jokainen tutkimus on periaatteessa mahdollista tilata käyttöön maksua vastaan. Tutkimusten ohella verkkosivuilta löytyy erilaista materiaalia kuten poliitikoiden luottamusindikaattoreita. Lisäksi VTSIOM seuraa aktiivisesti ja avoimesti mediajulkisuuttaan ja julkaisee verkkosivuillaan VTSIOM mediassa -osiota (СМИ О НАС), jossa on oma erillinen osastonsa keskusta kohtaan esitetylle kritiikille. Tutkimusten käytettävyyttä lähteinä puoltaa VTSIOM:n tunnettavuus Venäjällä sekä sen etabloituminen maan johtavaksi mielipidetutkimuksen keskukseksi. Tutkimustuloksia on kuitenkin perusteltua tarkastella varautuneesti, sillä keskuksella on vahvat siteet valtiollisiin ja alueellisiin toimijoihin. On todennäköistä, että valtiolla on vaikutusvaltaa sen omistaman ja sille tilaustutkimuksia tekevän VTSIOM:n tutkimusten tekotapaan sekä tutkimustulosten esitystapaan. Todennäköisesti suurin osa rahoituksesta tulee valtiolta, vaikka VTSIOM ei tätä avoimesti myönnäkään. Tutkimustulosten arvioitavuutta parantavat julkisesti ilmoitetut virhemarginaalit, kyselyn otos ja mahdollinen ikä- tai sukupuolijakauma.

33 Lähteenä VTSIOM:n tutkimustulokset heijastavat ainakin sitä todellisuutta, jonka Venäjän valtaapitävät hyväksyvät. Käyttämällä VTSIOM:n tutkimustuloksia lähteenä voidaan päästä lähelle sitä kuvaa, joka halutaan antaa Venäjän yhteiskunnallisesta tilanteesta julkisuuteen. Samalla voidaan saada vihjeitä siitä, millaisten käsitysten varaan julkinen poliittinen päätöksenteko halutaan perustaa Venäjällä. VTSIOM:n tutkimustulosten käytettävyyttä lähteenä puoltaa lisäksi se, että laajan asiakasverkon kautta tutkimustulokset leviävät laajasti yhteiskuntaan ja kansalaisten tietoisuuteen muun muassa median kautta. 2.2.4.2. Левада-центр - Levada-keskus Levada-keskus (www.levada.ru) on vuonna 2003 VTSIOM:sta irtaantunut analyyttinen sosiologisen yhteiskuntatutkimuksen keskus, joka on toiminut lähes samalla kokoonpanolla jo vuodesta 1987 lähtien. Vuonna 2003 Venäjän omistussuhteiden ministeriö muutti VTSIOM:n yhteiskunnallista statusta, minkä johdosta myös keskuksen johto vaihtui kokonaan. Muutoksiin tyytymätön sosiologisen tutkimuksen kollektiivi erosi kokonaisuudessaan VTSIOM:sta ja perusti sosiologi Juri Levadan johdolla Analyyttisen Juri Levada-keskuksen, joka kulkee yleisemmin nimellä Levada-keskus. Valtio ei rahoita Levada-keskusta, minkä vuoksi se myös korostaa tuottavansa tutkimustuloksia ennen kaikkea yksityisten toimijoiden, tutkijoiden ja yhteiskunnan tarpeisiin. Keskusta onkin pidetty suhteellisen riippumattomana tutkimuslaitoksena, jonka tuloksiin on erityisesti lännessä totuttu luottamaan. Levada-keskus tuottaa monipuolisesti avoimia tutkimuksia, jotka ovat lähes kokonaisuudessaan saatavilla keskuksen verkkosivuilla. Keskuksen tutkijayhteisö aloitti jo vuonna 1988 ensimmäisenä Venäjällä yhteiskunnassa vallitsevien mielipiteiden kartoittamisen sekä laajojen, koko maan kattavien kysely- ja mielipidetutkimuksien tekemisen. Keskuksen keskeisimpiä julkaisuja ovat neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Yhteiskunnallisen mielipiteen kuriiri (Вестник Общественного Мнения) sekä vuosittain ilmestyvä koontiteos Yhteiskunnallinen mielipide (Общественное мнение), johon kootaan kuluneen vuoden aikana tehtyjen kysely- ja mielipidetutkimusten tulokset. Vuosittaisessa koonnissa esitellään vertailukelpoisia lukuja eri vuosilta, jolloin myös yhteiskunnallisissa mielipiteissä tapahtuneet muutokset on mahdollista havaita. Yhteiskunnallisen mielipiteen tutkimustuloksissa on vuosittain käsitelty myös Venäjän armeijaan ja puolustusvoimiin liittyviä kysymyksiä. Levada-keskusta on yleisesti pidetty lännessä laadukkaana tiedontuottajana. Verkkosivuillaan keskus ilmoittaa noudattavansa World Association for Public Opinion

34 Research WAPOR:n ja ESOMAR:n periaatteita vastuullisesta ja objektiivisesta tutkimuksesta. WAPOR:n eettisessä koodistossa painotetaan tutkijan vastuuta kertoa avoimesti tutkimuksensa sponsoreista. Lisäksi WAPOR kieltää tutkijalta sellaisten tiedonkeruumenetelmien käytön, joka ei ole tutkimuskohteen kannalta tarkoituksenmukaista. Levada-keskuksen ehdottomana ansiona voidaan pitää sen avoimuutta tilastollisen tiedonkeruun suhteen, sillä se ilmoittaa tutkimustulostensa yhteydessä tiedot otoksesta, virhemarginaalista, tulosten representatiivisuudesta ja käytetyistä tutkimusmenetelmistä. Pääasiallisesti tieto on osoittautunut käyttökelpoiseksi ja suhteellisen objektiiviseksi ellei jopa kriittiseksi. Mahdollisimman kattavan kuvan muodostamiseksi Venäjän yhteiskunnallisesta tilanteesta Levada-keskuksen tutkimustuloksia voi suositella luettavaksi rinnan muiden saman toimintakentän toimijoiden tutkimustulosten kanssa. 2.2.4.3. Фонд Общественного Мнения ФОМ - Yhteiskunnallisen mielipiteen säätiö FOM Yhteiskunnallisen mielipiteen säätiö FOM (www.fom.ru) on yksityinen kaupallisia palveluita tarjoava keskus, joka tuottaa sosiologispainotteisia kysely- ja mielipidetutkimuksia asiakkailleen. Vuonna 1992 FOM irtaantui VTSIOM:sta ja on toiminut siitä asti itsenäisesti. Vuodesta 2006 FOM on julkaissut sosiologista aikakausjulkaisua Sosiaalinen todellisuus (Социальная реальность) 52, joka kuitenkin vaikuttaa lopettaneen toimintansa vuoden 2008 jälkeen. Sosiaalinen todellisuus on jo perustamisestaan alkaen ollut laskuvireessä, sillä vain perustamisvuonna julkaisua ilmestyi täydet 12 numeroa, kun vuonna 2008 numeroita ilmestyi enää vain 7 vuodessa. Varsinaisesti FOM ei ole tiedottanut julkaisunsa lopettamisesta, mutta julkaisun verkkosivuja on viimeksi päivitetty vuoden 2008 joulukuussa. 53 FOM:n omien verkkosivujen mukaan heidän asiakkainaan on valtion, liike-elämän ja kansainvälisen toiminnan edustajia. merkittäviä valtioasiakkaita ovat muun muassa presidentin kanslia, Venäjän talouskehityksen ministeriö, Yhtenäinen Venäjä -puolue, Venäjän alueellisen kehityksen ministeriö sekä moskovalainen yliopisto Higher School of Economics. Liike-elämän toimijoista mainitaan muun muassa sellaisia valtion kontrolloimia yhtiötä kuten Gazprom, Rosneft, Venäjän pankki sekä valtiolliset tv-kanavat Ykköskanava ja 52 Журнал Социальная реальность. ФОМ. WWW-lähde. <http://socreal.fom.ru>, (viitattu 9.11.2012). 53 История. Фонд Общественного Мнения. WWW-lähde. <http://corp.fom.ru/kompanija/istorija.html>, (viitattu 1.10.2012).

35 NTV. Kansainvälisinä asiakkaina on sellaisia toimijoita kuten Maailmanpankki, BBC, Stanfordin yliopisto ja USA:n informaatiotoimisto USIA:n. 54 Pääasiallisesti FOM tuottaa yhteiskunnallisia kysely- ja mielipidetutkimuksia sekä tilaustöinä tehtäviä temaattisia projekteja. FOM:lla on 5 toimintahaaraa, jotka seuraavat yhteiskunnan, talouden, finanssimaailman sekä Venäjän internetverkon yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja alueellisia muutoksia. 55 Säätiön tutkimustulosten arvioitavuutta hankaloittaa se, ettei kyselyjen ja mielipidetutkimusten osalta kerrota kyselyyn vastanneiden määrää tai virhemarginaalia. Toisaalta säätiö on halunnut kertoa verkkosivuillaan tiedonkeruumetodeistaan, mutta kun metodiosiota tarkastelee tarkemmin, huomaa, ettei FOM varsinaisesti kerrokaan mitään konkreettista siitä, millä keinoin kysely- ja mielipidetutkimusten tulokset on saatu aikaan. Näin ollen on lähes mahdotonta arvioida, millä todennäköisyydellä FOM:n tutkimustulokset tosiasiallisesti ilmentävät Venäjän yhteiskunnallista ilmapiiriä. On tietenkin mahdollista, että tiedot metodeista, tutkimusotannasta ja representatiivisuudesta ovat saatavilla maksullisina. Edellä jo mainittujen syiden lisäksi kysely- ja mielipidetutkimusten tuloksien luotettavuutta heikentää myös se, että FOM on tuskin täysin objektiivinen tiedontuottaja. On todennäköistä, että VTSIOM:n tapauksen tavoin myös FOM:n suurasiakkaat eli Venäjän valtiolliset elimet ja valtioyritykset kykenevät vaikuttamaan tutkimustulosten esittämistapoihin. FOM tuottaa yhteiskunnallista tietoa Venäjän valtaapitäville, jolloin on todennäköistä, että valtiolla on myös merkittävää sanavaltaa, ellei varsinaisiin lopputuloksiin niin ainakin kyselyiden vastaajien määräytymiseen sekä kysely- ja mielipidekartoitusmetodeihin. Vaikka kaiken kaikkiaan FOM:ia voi suositella käytettävän lähdeaineistona, mahdollinen piilovallankäyttö on otettava huomioon FOM:n tutkimustuloksia arvioitaessa. Suosittelen FOM:n yhteiskunnallisia kysely- ja mielipidetuloksia luettavan paitsi yhteiskunnallisen ilmapiirin niin myös valtaapitävien intressien näkökulmasta. FOM:n lähdeaineistot ovat erityisen hedelmällisiä vertailussa muihin kysely- ja mielipidetuottajien vastaaviin tutkimustuloksiin. Erityisen mielenkiintoinen on FOM:n vuonna 2011 julkaisema raportti venäläisten suhtautumisesta vallitsevaan asepalvelussysteemiin (Отношение к действующей системе 54 Клиенты. Фонд Общественного Мнения. WWW-lähde. <http://corp.fom.ru/clients/category/1>, (viitattu 1.10.2012). 55 Тематические проекты. Фонд общественного мнения. WWW-lähde. <http://corp.fom.ru/dejatelnost/tematicheskie-proekty.html>, (viitattu 15.11.2012).

36 призыва на военную службу) 56 Huomionarvoista on, että tutkimusraportin lopputulokset vaikuttavat olevan vahvasti linjassa viranomaisnäkemysten kanssa. 2.2.5. Blogosfääri Venäläisen verkon blogosfääri ei ole yhtä laajalle levinnyt kuin länsimaissa, mutta se on selvästi kasvattamassa suosiotaan. Verkkoyhteydet ovat monilla Venäjän paikkakunnilla edelleen heikkoja, joten blogosfääri tavoittaa pääasiallisesti kaupunkilaiset verkkokäyttäjät. Blogeja löytyy jo moneen lähtöön, mutta varsinainen blogien aktiivinen seuraaminen ei ole toistaiseksi lyönyt itseään lopullisesti läpi. Myös sotilaallisesta tematiikasta löytyy venäläisessä verkossa paljon erityyppisiä blogeja, joissa korostuu blogipitäjien henkilökohtainen suhde kyseiseen tematiikkaan. Lähdeaineistona tällaiset blogit tarjoavat usein tuoreita ja henkilökohtaisia näkökulmia puolustusvoimien asioihin. Samalla on kuitenkin muistettava blogin edustavan yhden henkilön tai ryhmän mielipidettä, jonka yleistäminen on sinällään mahdotonta. Tämän raportin teon yhteydessä seurattiin kolmen kuukauden ajan yliluutnantti Maksim Kuleshoviksi itseään kutsuvan henkilön blogia Starlei.ru (Блог старлея). Kuleshov kertoo palvelevansa Leningradin oblastissa joukkuejohtajana. Hänen bloginsa on yhdistelmä ajankohtaisasioiden kommentointia, armeijahuumoria ja tosielämän tarinoita työelämästä. 57 Vaikka blogipitäjän attribuutit voivat olla todellisuudessa tuulesta temmattuja, blogissa on kuitenkin mielenkiintoista sisältöä, joka avaa Venäjän armeijan arkea hieman eri kantilta. Esimerkiksi voidaan nostaa vuoden 2011 vappupäivänä julkaistu kirjoitus Mustelma silmän alla kuvakertomus, jossa Kuleshov on kuvittanut sotilaiden selityksiä siitä, miten he ovat saaneet mustelman silmänsä alle. Venäjän armeijan sääntöjen mukaan tämäntyyppisestä mustelmasta on aina tehtävä kirjallinen selvitys. Vaikka kuvat (Kuvat 3. ja 4.) on piirretty huumorimielessä, Kuleshov tuo esille myös sen, että hänen näkemyksessään silmän alla oleva mustelma on merkki nyrkin heilumisesta viitaten armeijan käytösongelmiin. 58 Tämäntyyppistä blogimateriaalia ei voi ottaa liian vakavasti, mutta se antaa perspektiiviä siihen, miten käytöshäiriöt voivat näkyä armeijan arjessa. Blogien sisältöjen kartoittaminen 56 Отношение к действующей системе призыва на военную службу. Фонд Общественного Мнения ФОМ. WWW-lähde. <http://fom.ru/uploads/files/army.pdf>, (viitattu 5.10.2012). 57 Кулешов, Максим: Обо мне. WWW-lähde. <http://starlei.ru/obo-mne/>, (viitattu 13.11.2012). 58 Кулешов, Максим: Фингал - история в картинках. WWW-lähde. <http://starlei.ru/yumor/fingal-istoriya-vkartinkax/#comments>, (viitattu 13.11.2012).

37 voi olla hyvä tukilähde muulle aineistolle, mutta terve skeptisyys on hyvä säilyttää sisältöjä arvioitaessa. Ainakaan tämän blogin perusteella ei voi sanoa, että jollakin Leningradin oblastin joukkueosastolla on käytöshäiriöongelmia. Pikemmin tämäntyyppistä asian käsittelemistä voi pitää esimerkkinä siitä, miten käytöshäiriöstä keskustellaan omien kesken. Kuva 3. Rivimies Kazakov kompastuu juureen ja lyö itsensä edellä kulkevan rivimies Grigorijevin lapion varteen saaden silmänsä alle mustelman. Kuvalähde: http://starlei.ru/yumor/fingal-istoriya-vkartinkax/#comments Kuva 4. Rivimies Kazakov saa mustelman silmänsä alle kurottamalla saappaita kuivaustelineeltä. Rivimies Savchuk todistaa tilannetta. Kuvalähde: http://starlei.ru/yumor/fingal-istoriya-vkartinkax/#comments

3. Näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä 38 Turvallisuus ja puolustus ovat laajoja käsitteitä, joiden sisällöistä on olemassa monia eri mielipiteitä. Perinteisessä merkityksessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kohteena on ollut valtioiden ja yhteiskuntien turvallisuus ja sen takaaminen, mutta uusien koulukuntien vaikutus on saanut määrittelemään turvallisuutta ja puolustusta myös konstruktiivisista lähtökohdista käsin. Sekä turvallisuutta että puolustuskykyä on arvioitu enenevässä määrin määrittelemällä, mitä, miksi ja millä keinoin halutaan turvata. Huomio keskittyy tällöin turvallisuuspolitiikan ja puolustuskehityksen takana olevaan poliittiseen ohjailuun ja siihen liittyvään määrittelyvallankäyttöön. Aikaamme on liitetty erityisesti turvallistamisen käsite (securitization), joka mahdollistaa turvallisuuden tarkastelemista vähemmän perinteisistä lähtökohdista käsin. Tällöin turvallisuuden piiriin voidaan asettaa myös epäperinteisiä uhkia, jolloin niin sanottu kova turvallisuus saa rinnalleen pehmeän turvallisuuden. Edelleen sekä kovan että pehmeän turvallisuuden määritteleminen vaikuttaa olevan oma prosessinsa, jonka lopputulos riippuu jälleen kerran määrittelijän lähtökohdista ja tavoitteista. 59 Tässä raportissa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsitellään sellaisten teemojen kautta, jotka usein liitetään kovan turvallisuuden piiriin. Asevelvollisuus, isänmaallisuuskasvatus ja sotilaallinen koulutus ovat ensisijaisesti valtion välineitä hallita kapea-alaisesti määriteltyä turvallisuutta ja puolustusta. Tässä määritelmässä kansalaisten patriotismi ja maanpuolustusinto ymmärretään suoraan verrannollisina valtion puolustuskykyyn. Raportissa esille tuotuja näkökulmia ei pidä kuitenkaan ymmärtää viittauksena siihen, että Venäjän valtio määrittelisi turvallisuuttaan vain näiden niin sanotusti kovien teemojen kautta. Kuten Anna- Liisa Heusala on tuonut esille, Venäjän turvallisuusstrategian ja sitä tukevien federatiivisten lakien perustana ovat laajan turvallisuuskäsitteen mukaiset muotoilut, jolloin myös kokonaisturvallisuuden merkitys Venäjä -tutkimuksessa korostuu. Kokonaisturvallisuuden käsitteessä on kyse ennen kaikkea holistisemmasta tavasta lähestyä turvallisuutta, jolloin kyetään myös paremmin ymmärtämään niitä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vuorovaikutussuhteita, jotka loppujen lopuksi vastaavat laajasti ymmärretyn turvallisuuden ja puolustuksen perusteiden määrittelystä. 60 59 Heusala, Anna-Liisa: Kokonaisturvallisuus-käsite Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksessa. Kosmopolis vol. 41:4/2011, s. 23 38. Suomen rauhantutkimusyhdistys ry, 2011, s. 23 24; Limnéll, Jarno: Uhkakuvat ohjaavat turvallisuuspolitiikkaa. Teoksessa Tarvainen Tiina (ed.): Näkökulmia puolustuskyvyn uskottavuuteen, s. 5 32. Puolustusministeriö, Helsinki, 2012, s. 5 7. 60 Heusala, Anna-Liisa, 2011, s. 23 24, 28.

39 Turvallisuuden ymmärtäminen laajassa mielessä ja kokonaisturvallisuuden käsite ovat varteenotettavia jatkotutkimusmahdollisuuksia, joille tämä raportti pyrkii luomaan peruspohjaa. Toimijakentän hahmottamiseksi seuraavassa eritellään keskeisiä Venäjän turvallisuus- ja puolustuspoliittisen päätöksenteon elimiä sekä niiden keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Tarkoituksena on lähinnä valaista sitä, millaista on virallinen päätöksenteko Venäjällä, ei niinkään ottaa kantaa siihen, millaiseen käsitykseen Venäjä päätöksenteko varsinaisesti perustuu. Samoin avoimien lähteiden kartoituksen ja niiden pohjalta kirjoitettujen temaattisten avausten ei ole tarkoitus esittää yhtä totuutta asiasta, vaan inspiroida ja kannustaa tutkimaan Venäjän turvallisuutta ja puolustusta yhä monipuolisemman venäjänkielisen lähdeaineiston turvin. 3.1. Venäjän turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta päätöksenteosta Turvallisuuden ja puolustuksen kysymykset ovat pysyneet Venäjällä pääasiallisesti parlamentaarisen päätöksenteon ulkopuolella, vaikka Venäjän hallitus osallistuukin puolustusbudjetin hyväksymiseen, puolustuskysymysten federatiivisten kehitysohjelmien toteuttamiseen sekä Venäjän virallista puolustuslinjaa tukevien federatiivisten lakien valmisteluun ja hyväksymiseen. Sen sijaan vuonna 1993 hyväksytty Venäjän perustuslaki takaa Venäjän presidentille mittavat valtaoikeudet maansa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa päätöksenteossa. Venäjän puolustusvoimien ylipäällikkönä presidentin keskeisiin toimitehtäviin kuuluvat sotadoktriinin, puolustusvoimien konseptin, liikekannallepano- ja puolustussektorin taloussuunnitelmien vahvistaminen. Lisäksi Venäjän puolustusministeriö ja pääesikunta ovat ylipäällikön suoran hallintavallan alaisia yksiköitä, joiden aseman vahvistamisesta vastaa niin ikään ylipäällikkö. Kulloinkin istuva presidentti voi vaikuttaa Venäjän turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan käyttämällä laajaa nimittämis- ja erottamisvaltaansa voimaministeriöiden ja asevoimien henkilöstöön. 61 Venäjän presidentti osallistuu turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen päätöksentekoon myös Venäjän turvallisuusneuvoston puheenjohtajana. Alun perin turvallisuusneuvosto perustettiin vuonna 1992 presidentin päätöksenteon tueksi valmistelemaan päätöksentekoa yksilön, yhteisön ja valtion turvallisuutta koskevissa kysymyksissä. Turvallisuusneuvostoa on lännessä pidetty yhtenä keskeisimmistä turvallisuuspoliittisen päätöksenteon valtaelimistä Venäjällä, sillä sen ensisijaisena tehtävänä on määritellä Venäjän pitkän aikavälin 61 Президент России: Верховный Главнокомандующий Вооружёнными Силами. WWW-lähde. <http://state.kremlin.ru/president/commander>, (viitattu 25.10.2012).

40 turvallisuuskysymykset ja -uhat, sisä- ja ulkopoliittiset tavoitteet sekä arvioida Venäjän ministeriöiden politiikkaa ja saavutuksia. Käytännössä turvallisuusneuvosto on keskeinen korkean tason piirin keskusteluareena, jota voidaan luonnehtia myös eräänlaiseksi presidentin luottopiiriksi. Kulloinkin istuva presidentti nimittää turvallisuusneuvoston pysyvät ja vaihtuvat jäsenet kuten parhaaksi sen katsoo ja turvallisuusneuvoston pysyvän kokoonpanon jäseninä on perinteisesti nähty ministereitä, johtavia poliitikkoja sekä Venäjän liittokokouksen ja duuman puheenjohtajia. Pysyvän kokoonpanon lisäksi turvallisuusneuvostossa on lähes 20 perusjäsentä, jotka ovat Venäjän johtavia poliitikoita ja oikeuslaitosten edustajia. Turvallisuusneuvoston luonnetta kuvaa myös se, että vuodesta 2008 sen pääsihteerinä on toiminut kenraali ja lakitieteen tohtori Nikolai Patrushev, joka ennen nimitystään turvallisuusneuvostoon toimi lähes vuosikymmenen ajan turvallisuuspalvelu FSB:n johtajana. 62 Turvallisuusneuvoston jäsenet käyttävät merkittävää mielipidevaikutusvaltaa, sillä turvallisuusneuvosto vastaa Venäjän kansallisen puolustuksen strategian (Стратегия национальной безопасности Российской Федерации) ja sotadoktriinin (Военная доктрина Российской Федерации) sisällön määrittelemisestä. Nämä Venäjän turvallisuuden ja puolustuksen perustaksi luonnehditut asiakirjat saatetaan voimaan presidentin ukaaseilla ja ne tarjoavat pitkä aikavälin perspektiivin Venäjän turvallisuuden ja puolustuksen kehittämisen linjoihin. Vaikka suurelta osin kyseiset asiakirjat kuvailevat melko suurpiirteisesti Venäjän turvallisuuden ja puolustuksen tilaa, paikoin niissä on mainittu konkreettisia uhkia nimeltäkin. Esimerkiksi vuonna 2010 omaksutussa Venäjän sotadoktriinissa NATO:n laajeneminen Venäjän lähialueilla on nostettu ensimmäiseksi yksittäiseksi puolustusta ja turvallisuutta uhkaavaksi tekijäksi. Samoin vuoden 2009 kansallisen puolustuksen strategiassa vallitsevan turvallisuustilanteen ykkösuhkana nähdään se, etteivät NATO:n rakenteet vastaa enää globalisoituvan maailman rakenteita. 63 Virallisen puolustuspolitiikan hoitaminen kuuluu perustuslain mukaan puolustusministeriölle, jonka työ on pääasiallisesti käytännönläheistä. Puolustusministeriön 23:n eri toimikunnan 62 Совет Безопасности Российской Федерации: О Совете Безопасности Российской Федерации: История создания, правовой статус, структура и основные направления деятельности. WWW-lähde. <http://www.scrf.gov.ru/documents/11/15.html>, (viitattu 25.10.2012); Совет Безопасности Российской Федерации: Состав Совета Безопасности Российской Федерации. WWW-lähde. <http://www.scrf.gov.ru/persons/sections/6/>, (viitattu 25.10.2012); Puolustusministeriö, 2012, s. 16 17. 63 Президент Российской Федерации: Военная доктрина Российской Федерации. WWW-dokumentti. <http://kremlin.ru/ref_notes/461>, (viitattu 28.9.2012); Совет Безопасности Российской Федерации: Стратегия национальной безопасности Российской Федерации до 2020 года. WWW-dokumentti. <http://www.scrf.gov.ru/documents/99.html>, (viitattu 26.10.2012).

41 vastuulla ovat muun muassa Venäjän hallituksen asettaman puolustusbudjetin toteuttaminen ja seuranta, puolustusvoimien toimintakyvystä huolehtiminen, kutsuntojen järjestäminen, sotilasrakentaminen, asekauppa ja asevarustelusta huolehtiminen. Puolustusvoimien ylipäällikön ohella puolustusministeri on keskeisin Venäjän puolustuspolitiikan johtohahmo, jonka henkilöominaisuuksiin on kiinnitetty perinteisesti paljon huomiota. Puolustusministerillä onkin lähes poikkeuksetta aina ollut sotilastausta. Puolustusministeriön alaisuudessa toimii myös puolustusvoimien pääesikunta, jonka komentaja toimii puolustusministerin kakkosmiehenä. Tämän lisäksi puolustusministerin apuna työskentelee useita varapuolustusministereitä, joista osa on perinteisesti ollut siviilejä ja osa sotilastaustaisia virkamiehiä. 64 Turvallisuusneuvoston tapaan myös puolustusministeriön päätöksenteko ei ole julkista tai avointa, mikä on 2000-luvun puolustusreformin yhteydessä saanut osakseen poikkeuksellisen paljon yhteiskunnallista kritiikkiä niin kansalaisilta, medialta kuin sotilailtakin. Erityisesti huomiota on kiinnitetty siihen, kuinka sekä yhteiskunnallinen että sotilaiden mielipide on ohitettu reformipäätösten yhteydessä. Puolustusvoimauudistuksen seurauksena tehtävät merkittävät Venäjän puolustusvoimien henkilöstöleikkaukset ovat herättäneet yhteiskunnallista närää ja keskustelua reformin perustasta sekä leikkausten syistä. Reformin aloittaneen puolustusministerin mukaan uudistusta on nimitetty Serdjukovin reformiksi ja häntä on pidetty myös reformin toteutuksen seurauksena syntyvien leikkauksien päävastuullisena. 65 Todellisuudessa puolustusministerin mahdollisuudet vaikuttaa uudistuksen perusperiaatteisiin vaikuttavat melko rajallisilta, erityisesti kun otetaan huomioon presidentin yksinvaltaoikeudet puolustusministerin nimittämisessä ja erottamisessa. Kuten Anatoli Serdjukovin tapauksessa on arvioitu, hänen valitsemisensa puolustusministeriksi vuonna 2007 oli Venäjän korkeimman poliittisen johdon taktikointia. On epäilty, että poikkeuksellisesti täysin siviilitaustainen Serdjukov nimitettiin vuonna 2007 puolustusministeriksi, jotta hän vuotta myöhemmin voisi mukisematta laittaa alulle puolustusvoimien kannalta kivuliaan uudistuksen. Serdjukovin 64 Министерство обороны Российской Федерации: Руководство. Министерство обороны Российской Федерации. WWW-lähde. <http://structure.mil.ru/management.htm>, (viitattu 26.10.2012); Министерство обороны Российской Федерации: Структура Министерства обороны России. Министерство обороны Российской Федерации. WWW-lähde. <http://structure.mil.ru/structure/structuremorf.htm>, (viitattu 26.10.2012). 65 Литовкин, Виктор: За сокращение армии заплатят командными кадрами. Независимое военное обозрение 17.10.2008. WWW-artikkeli. <http://nvo.ng.ru/forces/2008-10-17/1_oficery.html>, (viitattu 26.10.2012); Храмчихин, Александр: Армию ломают через колено. Независимое военное обозрение 24.10.2008. WWW-artikkeli. <http://nvo.ng.ru/forces/2008-10-24/1_army.html>, (viitattu 7.11.2012).

42 siviilitausta takasi siis sen, että uudella puolustusministerillä oli mahdollisimman vähän sanottavaa reformin kulkuun. Lisäksi armeijan ulkopuolisena henkilönä Serdjukovin päätöksenteossa eivät painaneet yhtä merkittävästä henkilökohtaiset ja lojaaliussuhteet armeijaan. 66 Kun viisi vuotta myöhemmin Serdjukov korvattiin armeijan kenraalilla ja entisellä hätätilaministerillä Sergei Shoigulla, uuden puolustusministerin mahdollisuudet siinä vaiheessa rajoittaa reformin etenemistä olivat jo melko kiistanalaiset. Viime vuosien kehityksen valossa puolustusministeri vaikuttaakin olevan se henkilö, joka on joutunut kantamaan vastuun Venäjän puolustuspoliittisten päätösten seurauksista. Serdjukovin erottamista on luonnehdittu Venäjällä presidentin irtiotoksi puolustusteollisuuden korruptio-ongelmiin, sillä ministerivalinnoilla presidentti joutuu tasapainottelemaan paitsi yhteiskunnallisen mielipiteen, myös eliittien suosion välillä. Presidentin vallan jatkumisen kannalta erityisesti eliittejä tyydyttävän ratkaisun löytäminen vaikuttaa olevan elinehto. Serdjukovin erottaminen myös jälleen kerran muistutti venäläisiä siitä, että puolustusministerin valtaoikeudet eivät ole niin laajat kuin julkisuuteen on kenties annettu ymmärtää. Vahvasti Serdjukoviin henkilöitynyt puolustusvoimien reformi tulee nyt jatkumaan toisen henkilön alaisuudessa, mikä viitaa osaltaan siihen, ettei puolustusministeri ole se, joka takaa reformin onnistumisen ja jatkuvuuden Venäjällä. Venäläinen sotilasasiantuntija Ruslan Puhov on arvioinut, että puolustusvoimien reformi on aiheuttanut yhden voimakkaimmista yhteiskunnallisista reaktioista Venäjällä, ja hänen mielestään voidaankin puhua jopa yhteiskunnallisen mielipiteen kahtiajaosta reformia koskevissa kysymyksissä. Vaikka Puhov on selvästi sitä mieltä, että yhteiskunnalta tulevat kriittiset signaalit pakottavat Venäjän valtaapitäviä muokkautumaan tilanteeseen ja huomioimaan arvostelijat, mitään takeita puolustuspoliittisen päätöksenteon siirtymisestä Venäjällä kohti avoimempaa keskustelutapaa ei ole näkyvissä. 67 Ministerivaihdoksien myötä Venäjän istuva presidentti on lähettänyt jälleen kerran vahvan poliittisen viestin siitä, että harvainvalta turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa päätöksenteossa tulee säilymään vastaisuudessakin maan tapana. Tilanteessa, jossa lähivuosien turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ohjaavat prinsiipit on jo julkistettu, huomio kannattaakin pikemmin 66 Пухов, Руслан, Предисловие. В докладе: Новая армия России под редакцией Барабанова Михаила. Центр анализа стратегий и технологий, Москва, 2010, s. 5 6. 67 Пухов, Руслан 2010, s. 5 6.

43 suunnata siihen, kykeneekö Venäjä suoriutumaan asettamistaan puolustuspoliittista tavoitteista ja miten harvainvalta kestää osakseen saaman kritiikin ja arvostelun. 68 3.2. Puolustusvoimien reformit avoimissa lähteissä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä on kanavoinut puolustusvoimiinsa merkittäviä resursseja ja voimavaroja kansallisen turvallisuutensa varmistamiseksi ja kansainvälisen tunnustuksen saamiseksi. Venäjän puolustusvoimat perustettiin Neuvostoliiton puna-armeijan rakenteiden pohjalta vuonna 1992 sillä seurauksella, että ne perivät samalla myös neuvostoaikaiset armeijan ja puolustuskyvyn ongelmat. Venäjän turvallisuus- ja puolustushallinnon toistuvista reformiyrityksistä huolimatta mikään toistaiseksi päättyneistä reformeista ei ole täysin onnistunut karistamaan puolustusvoimien neuvostoperintöä. Syynä reformikierteeseen on pääasiallisesti pidetty valtiojohdon vahvan tahtotilan ja riittävän reformirahoituksen puuttumista. Valtionhallinto on kuitenkin priorisoinut puolustusreformeja 2000-luvulla aiempaa enemmän, ja puolustusvoimien uudistamiseen on varattu huomattavasti enemmän varoja. 69 Uudella vuosituhannella on julkaistu kaksi puolustusvoimien reformointiohjelmaa, joista aikaisempi julistettiin alkaneeksi Sergei Ivanovin puolustusministerikauden alkaessa vuonna 2001. Ivanovin reformiksi kutsutun kehitysehdotuksen kantavana ideana oli perustaa Venäjän puolustuskyky kokonaisuudessaan palkka-armeijan varaan. Ideasta jouduttiin kuitenkin luopumaan, sillä muutoksia ei kyetty viemään läpi tarpeeksi nopeasti. Palkka-armeijan idean tilalle otettiin seka-armeijamalli, jossa pysyvän valmiuden joukkojen määrää ja niissä palvelevien palkkasotilaiden määrää oli tarkoitus lisätä tuntuvasti. Vaikka yleinen asepalvelus säilyi, asepalvelusaika lyheni aiemmasta kahdesta vuodesta ensin puoleentoista ja myöhemmin vuodesta 2008 alkaen yhteen palvelusvuoteen. 70 Reformin seurauksena Venäjällä otettiin käyttöön myös 21 kuukauden pituinen siviilipalvelus, joka ulotettiin jokaisen asevelvollisen oikeudeksi. Käytännössä siviilipalvelus ei ole saavuttanut suurta suosiota venäläisen nuorison keskuudessa muun muassa siksi, että siviilipalveluksen kesto on lähes kaksinkertainen varsinaiseen asepalvelukseen verrattuna. 71 68 Владыкин, Олег; Литовкин, Виктор; Самарина, Александра: Кадровое отчаяние президента. Новое военное обозрение 7.11.2012. WWW-artikkeli. <http://www.ng.ru/politics/2012-11-07/1_kadry.html#>, (viitattu 7.11.2012). 69 Взгляд 9.2.2009. 70 Ibid. 71 Министерство обороны Российской Федерации: В Краснодарском крае среди призывников на четверть снизилось число желающих проходить альтернативную службу. Министерство обороны Российской

44 Kun vuonna 2004 Sergei Ivanov julisti varsinaisen reformiajan päättyneeksi ja aktiivisen puolustusvoimien modernisaatiokauden alkaneeksi, puolustusvoimissa oli havaittavissa jo selkeää reformiuupumusta. Armeijan reformit tuntuivat monista loputtomilta, minkä eversti evp. Vasili Tsymbal kiteytti toteamalla, että puolustusministeriö on siirtynyt käyttämään armeijan modernisaatio -ilmaisua vain sen vuoksi, että armeijan reformi oli käsitteenä saanut vuosien saatossa negatiivisen sävyn. 72 Reformiuupumuksesta huolimatta uusi puolustusministeri Anatoli Serdjukov ilmoitti vuoden 2008 lokakuussa uudesta puolustusvoimien reformointiohjelmasta, jonka tarkoituksena oli olla huomattavasti perustavanalaisempi kuin edeltäjänsä. Viimeistään vuoteen 2016 mennessä reformin oli määrä supistaa armeijan koko reiluun miljoonaan henkilöön entistä mobiilimman ja nykyaikaisemman armeijakokoonpanon saavuttamiseksi. Henkilöstöleikkaukset tulivat koskemaan suurelta osin upseeriston ja alipäällystön rakennetta, sillä reformin tavoitteena oli vähentää upseeriston määrää lähes 200 000 hengellä. Vuonna 2008 Venäjän puolustusvoimissa palveli yli 300 000 ylempää upseeria, mikä käytännössä tarkoitti yhtä upseeria 15 sotilasta kohden. 73 Puolustusvoimien rakennemuutokseen liittyi vahvasti sotilaspiiriuudistus (Kuva 1.), jossa siirryttiin aiemmasta kuudesta sotilaspiiristä neljään. Samalla joukko-osastot oli tarkoitus mukauttaa uutta sotilaspiirijakoa vastaaviksi, jotta päällekkäisiä rakenteita ja käskyvaltaongelmia kyettäisiin tulevaisuudessa välttämään mahdollisimman tehokkaasti. Puolustusvoimien mobiiliutta ja rakenteiden keventymistä haettiin puolustusvoimien ja puolustusministeriön keskushallinnon henkilöstön leikkauksilla sekä sotilaallisen koulutussysteemin keskittämistoimilla. Reformin loppuun mennessä puolustusvoimien keskushallintohenkilöstön oli määrä vähentyä reilusta 50 tuhannesta hengestä hieman yli 13 tuhanteen. Samoin sotilaallista opetusta oli määrä antaa vain 10 keskitetyssä sotilaallisessa oppilaitoksessa entisen 65 oppilaitoksen sijaan. Puolustusvoimien henkilöstön resursseja aiottiin säästää myös ulkoistamalla puolustusvoimien huoltotyöt siviilipuolen yrityksille. Федерации, 25.4.2012. WWW-artikkeli. <http://function.mil.ru/news_page/country/more.htm?id=11089097@egnews>, (viitattu 28.9.20129); Министерство обороны Российской Федерации: На юге России альтернативная гражданская служба популярности не имеет. Министерство обороны Российской Федерации, 27.4.2012. WWW-artikkeli. <http://function.mil.ru/news_page/country/more.htm?id=11093833@egnews>, (viitattu 28.9.2012). 72 Взгляд 9.2.2009; Цымбал, Васили; Кардашевский, Н: Социально-экономические проблемы начавшегося перевода военной организации России на новую систему комплектования. Институт Гайдара, 25.2.2004. WWW-lähde. <http://www.iep.ru/ru/socialno-ekonomicheskie-problemy-nachavshegosyaperevoda-voennoi-organizacii-rossii-na-novuyu-sistemu-komplektovaniya.html>, (viitattu 28.9.2012). 73 Гаврилов, Юрий: Генеральское сокращение. Российская газета 15.10.2008. WWW-artikkeli. <http://www.rg.ru/2008/10/15/vooruzh-sily.html>, (viitattu 3.11.2012); Храмчихин, Александр, 24.10.2008.

45 Näiden ohella reformin oli määrä kasvattaa sotilasammatin prestiisiä korottamalla sotilaiden palkkoja ja vauhdittamalla sotilasasuntojen rakentamista. Asevelvollisuuden osalta erityisenmuutoksen kohteeksi asetettiin palvelusajan inhimillistäminen ja asevelvollisuuden maineen kohentaminen. 74 Kuva 1. Muutokset Venäjän sotilaspiirijaossa. Yllä kuva sotilaspiireistä ennen reformia, alla sotilaspiireistä reformin jälkeen. Kuvalähde: mil.ru. Uudella reformilla on alusta alkaen ollut takanaan valtiojohdon vahva tuki. Daivid Pertraitis on tuonut esille sen, että puolustusvoimien reformi on oletettavasti alkanut jo Sergei Ivanovin kaudella vuosina 2003 2005, joten reformin käytäntöjä on harjoiteltu jo vuosia ennen sen julkituomista. Todennäköisesti kyseessä on ollut 10 20 vuoden hanke, johon on haettu kokemusta länsimaista ja Venäjän lähihistorian aseellisista konflikteista. Petraitis korostaakin, että tällä kertaa mitään ei ole jätetty sattuman varaan. 75 Vahvasta tahtotilasta kielii myös se, että puolustusvoimien reformin tueksi on lanseerattu vuoteen 2020 kestävä varusteluohjelma, jonka tarkoituksena on täydellisesti uudistaa puolustusvoimien kalusto 10 vuodessa. Varusteluohjelman toteutumista on puolestaan siivitetty puolustusteollisen sektorin uudistusohjelmalla, joka tähtää kannattavien, kansainvälisesti kilpailukykyisten ja vertikaalisti integroitujen suuryrityksien luomiseen puolustusteollisuuden tarpeisiin. Samalla sektorilta 74 Барабанов, Михаил; Макиенко, Константин; Пухов, Руслан: Военная реформа: на пути к новому облику российской армии. Аналитический доклад Международного дискуссионного клуба «Валдай», s. 15 17, 20. Myös WWW-lähde. <http://valdaiclub.com/publication/46540.html>, (viitattu 26.10.2012). 75 Petraitis, Daivis 2012, s. 1 2, 4, 6, 11, 15 ja 24.