Hyvä elämä ja sen karikot lasten kokemuksissa S U S A N N A H E L A V I R T A S U S A N N A. H E L A V I R T A @ T O K E M. F I P O H J O I S - S U O M E N V A R H A I S K A S V A T U S P Ä I V Ä T 1 0. 5. 2 0 1 2
Puheenvuoroni perustuu Vuonna 2011 tarkastettuun sosiaalityön väitöstutkimukseen Lapset hyvinvointitiedon tuottajina Tampereen yliopisto
Taustasitoumukseni Tutkimus on tutkijan konstruoima tarina, jonka avulla maailma esitetään jonkinlaiseksi (Jari Eskola 1998). Metodit eivät ole vain tekniikoita, vaan käytäntöjä ja valintoja, jotka ohjaavat saatua tietoa (Suvi Ronkainen 1999). Tutkimusten kautta saatu tietoa on aina valikoitunutta, rajallista ja näkökulmaistettua. MITÄ VIHJEITÄ LASTEN TUOTTAMA TIETO VOI MEILLE ANTAA?
Mitä etsin? Miten lapset tuottavat hyvinvointia koskevaa tietoa? Millaisena hyvinvointi määrittyy lasten tietona? Millaisia ehtoja lasten hyvinvointitiedon tutkimiseen ja käyttämiseen liittyy?
Hyvinvointi ja hyvä elämä? Eivät analogisia käsitteitä, mutta ne koskettavat hyvin samantyyppisiä asioita: usein ihmisten tarpeita, toimintamahdollisuuksia/resursseja ja/tai osallisuutta (Niemelä 2010) Usein niihin liittyy sekä yksilöllisiä että jaettuja käsityksiä tavoiteltavista ja haluttavista asioista eli ARVOISTA ja toisaalta yksilöllisiä että jaettuja käsityksiä oikeasta ja väärästä, oikeanlaisesta ja vääränlaisesta elämästä eli NORMEISTA. Onko pohjimmiltaan kyse elämästä itsestään ja siinä olemisen ideasta - Elämän hyvyyden tarkastelusta (Lindqvist 1986) Onko niin, että hyvinvointia ja hyvää elämää koskeva tieto on aina MORAALISTA, koska sen sisällöt liittyvät hyvään, tavoiteltavaan ja hyväksyttävään elämään?
Miksi etsin? 1) Ammatillinen perustelu Yhä kasvava joukko eri alan ammattilaisia osallistuu työssään lapsen hyvinvoinnin arvioimiseen ja määrittämiseen Käsitykset lapsen hyvinvoinnista (hyvän elämän kriteerit) ovat kuitenkin yhteiskunta-, tilanne- ja yksilösidonnaisia (Clark 2006; Crivello & Camfeld & Woodhead 2009) 2) Tiedollinen perustelu - Olemassa oleva hyvinvointitieto on vahvasti aikuislähtöistä ja tilastojen kautta rakennettua tietoa lasten elinoloista. - Tilastojen yleiskatsauksellisen, keskimääräisen ja kohteitaan kaukaa katsovat tiedon rinnalle tarvitaan - LASTEN KOKEMUKSELLISTA, YKSITYISKOHTAISTA JA YKSILÖLLISTÄ TIETOA LASTEN HYVINVOINNISTA 3) Yhteiskunnallinen perustelu - Viime vuosina lapsia koskevan hyvinvointitiedon yhteiskunnallinen tarve on lisääntynyt (esim. kuntien lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmat, Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012-2015)
Miten etsin? Kyselyaineisto N=515 (3.- ja 7.-luokkalaiset) Tarina-aineisto N=177 (3.- ja 7.luokkalaiset) Haastatteluaineisto N=7 (5-11 vuotiaat)
Lapsia koskevan hyvinvointitiedon painotuksia Ongelmien ja riskien kautta rakentuvaa Normaaliutta normittavaa Perhesuhteisiin ja kotiin painottuvaa
Hyvä elämä ja sen karikot lasten kokemuksissa Äiti hyvän elämän lähteenä Sosiaalisten suhteiden laaja kenttä Arjen osallisuus ja osattomuus Menestymisen vaade ja menestymättömyyden uhka Vastavuoroinen huolenpito
1. Äiti hyvän elämän lähteenä Äiti näkyi aineistossani yhdessä tekemisen ja huolenpidon kautta Äiti oli se, joka lasten kokemuksissa huomasi onnistumiset isää useammin Äiti oli se, jolle kerrottiin tärkeitä asioita ja jaettiin huolia isää enemmän Yksinhuoltajaäitien kanssa lapset jakoivat tärkeitä asioitaan ja huoliaan selvästi enemmän kuin kahden huoltajan perheessä vanhemmilleen
1. VIHJE Jaettua vanhemmuutta korostavista näkökulmista huolimatta äideillä on erityinen merkitys lapsen hyvälle elämälle -> Esim. lapsuusmuistot keskittyvät juuri äitiin (Eronen 2012) Kun vanhemmuus rakentuu vain yhden huoltajan varaan (Suomessa useimmiten äidin varaan), vanhempi-lapsisuhteesta näyttäisi muodostuvan erityisen tiivis ja merkityksellinen SYNTYYKÖ LAPSEN HYVINVOINNILLE TÄTÄ KAUTTA ERITYINEN UHKA, KUN ÄITI VÄSYY, EI JAKSA, EI PYSTY TAI EI OSAA? Jos on niin, että nimenomaan äidin kuolema lisää alaikäisten lasten kuolleisuusriskiä (Rostila & Saarela 2011) seuraako tästä, että äiti on, ei ainoastaan hyvän elämän vaan jopa ELÄMÄN LÄHDE?
2. Sosiaalisten suhteiden laaja kenttä Lapsille merkityksellisiä eivät olleet vain vanhemmuussuhteet, vaan monille lapsille tärkeitä olivat myös isovanhemmat, sisarukset, kaverit, kummit tai kotieläimet Isovanhempien kanssa jaettiin huolia ja isovanhempien sairastuminen tai menetys huoletti osaa lapsista. Kaverit tärkeitä huolien jakajia, mutta samalla monet kaverisuhteisiin liittyvät tekijät huolettivat (esim.kavereiden puute, kiusaaminen, kavereiden elämäntavat) Lemmikkieläimet perheenjäseninä ja huolien kuulijoina.
2. VIHJE Perhe ei määrity lapsille samalla tavalla kuin me aikuiset usein ajatellemme eli biologisten, juridisten tai tilallisten kytkösten kautta, vaan perheeseen kuulumisen raja määrittyy läheisten ja välittävien suhteiden kautta (ks. Ritala-Koskinen 2001) Tutkimusten kautta tiedetään, että esimerkiksi perheväkivaltatilanteissa lemmikkieläin on ollut lasten kokemuksissa tärkeä tuki: se on antanut lohtua ja turvaa, jota ilman lapset eivät olisi jaksaneet (Oranen 2001; Weinehall 1997) MISSÄ MÄÄRIN SOSIAALISTEN SUHTEIDEN LAAJA- ALAISUUS JA MERKITYS TUNNISTETAAN LAPSEN HYVINVOINNILLE AMMATILLISILLA KENTILLÄ?
3. Arjen osallisuus vai osattomuus? Lasten osallisuus on lasten ihmisoikeus. Osallisuus voi tarkoittaa (Thomas 2002): - mahdollisuus valita mihin osallistuu ja mihin ei osallistuu - mahdollisuus saada tietoa - mahdollisuus vaikuttaa prosessiin - mahdollisuus ilmaista itseään - mahdollisuus saada apua ja tukea itsensä ilmaisemiseen - mahdollisuus itsenäisiin päätöksiin Lapsille tärkeintä on kuulluksi tuleminen, ei se, että aikuiset tekevät niin kuin lapset toivovat (Thomas 2002)
Arjen osattomuuttako? (%) 35 30 25 20 15 10 9 18 23 9 10 30 15 12 13 Vanhemmat Opettaja Muut aikuiset 5 2 3 3 0 Ei koskaan rohkaise Ei koskaan kuuntele Ei koskaan ole helppo kertoa Ei koskaan huomaa onnistumisia
3. VIHJE Tutkimusten kautta tiedetään kuulluksi tulemisen kokemuksen monet myönteiset vaikutukset ihmiselle: kokemus hyväksytyksi tulemisesta vahvistuu, itseluottamus lisääntyy ja kuulluksi tulemisen kautta ihminen voi myös paremmin kuunnella ja kuulla muita (esim. Särkelä 2001; Haarakangas 2008; Mattila 2010) Luomalla kuulluksi tulemisen mahdollisuuksia, lisätään myös lasten kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamiseen=poliittiseen osallisuuteen (Kellett 2004) MITEN VAHVISTAA ARJEN TOIMINTAKÄYTÄNTEITÄ JA KULTTUUREJA NIIN, ETTÄ LASTEN KUULLUKSI TULEMISEN KOKEMUKSET LISÄÄNTYVÄT?
4. Menestymisen vaade ja menestymättömyyden pelko Menestyminen koulussa ja harrastuksissa olivat vahvasti esillä aineistossa. Menestyminen/pärjääminen tuotti lapsille iloa. Samalla menestymättömyys oli suurin huolta aiheuttava asia. Menestymisen avulla lapset kokivat lunastavansa aikuisten hyväksynnän ja arvonannon rakkaudenko?
4.VIHJE Menestymisen keskeisyys on kulttuurimme heijastumaa: yksilöllistä suorituskykyä, kilpailua ja menestymistä, pärjäämistä korostetaan Lindfors (2009) Nuorten keskuudessa epäonnistumisen/pärjäämättömyydenpelko on lisääntynyt selvästi 1980-luvulta tähän päivään tultaessa. ONKO MENESTYMISESTÄ TULLUT MYÖS LASTEN KOKEMUKSISSA HYVÄN IHMISEN JA ELÄMÄN MITTA? KOKEVATKO LAPSET OLEVANSA ARVOKKAITA ITSESSÄÄN? MITÄ MENESTYMISEN KESKEISYYS TARKOITTAA NIIDEN LASTEN KOHDALLA, JOTKA EIVÄT SYYSTÄ TAI TOISESTA MENESTY? ONKO LAPSEN MENESTYMISESTÄ TULLUT YHTEISKUNNASSAMME MYÖS HYVÄN VANHEMMUUDEN MITTA?
5. Koti vastavuoroisen huolenpidon paikkana Koti näyttäytyi lasten puheessa vastuiden ja velvollisuuksien paikkana. Lasten mielestä huolenpito kotona on vastavuoroista eli Aikuisten kuuluu huolehtia lapsista, mutta myös lasten kuuluu huolehtia aikuisesta tilanteissa, joissa aikuinen ei jaksa, ehdi tai pysty. Vastavuoroinen huolenpito oli lapsille positiivinen asia ja siitä oltiin myös ylpeitä.
Esim.(SEIJA 9 v.) H: Mitä sä ajattelet siitä, että tuleeko lasten auttaa aikuisia kotona? S: No tietenkin, koska ei aikuinenkaan voi tehdä kaikkea yksin. Myös aikuinenkin väsyy. Ei vaan lapsi väsy. Lapsi voi auttaa helpoissa, mitä se osaa. Se on myös aikuiselle helpompaa, kun sillä on vähemmän töitä. H: Tuleeko sulla jokin esimerkki mieleen missä asioissa lapset voisi auttaa aikuisia? S: No voihan ne auttaa siivouksessa, esimerkiksi luututa lattiaa tai jotain sellaista, sehän on ihan helppoa. Tai sitten vaikka siivota oman huoneen. Ottaa tavaroita pois lattialta. Kyllä noita osaa lapset tehdä. Se on helppoa. Ja joskus jos sänky on petaamatta, niin voihan se lapsi opetella sen, jos ei osaakaan, kun se on helppoa sellaset helpot asiat olisi lapselle sopivia.
5. VIHJE Perinteisesti ajatellaan, että aikuisten kuuluu huolehtia lapsistaan (esim. McCarthy ym. 2000). ONKO NIIN, ETTÄ KODISTA JA VANHEMMISTA HUOLEHTIMINEN ANTAA LAPSILLE KOKEMUKSEN SIITÄ, ETTÄ ON TÄRKEÄ JA TARPEELLINEN, MUILLE HYÖDYKSI JA AVUKSI? Olemmeko valmiit hyväksymään näkökulman, että LAPSUUS EI OLE VASTUISTA JA HUOLENPIDOSTA VAPAATA (vrt. Such & Walker 2004) vai tuleeko vastavuoroinen huolenpito tulkituksi lastensuojelulapsuuden ilmentymänä (vastuukantajalapset)? Jos ensimmäinen vaihtoehto, ammattilaisten tehtäväksi asettuu sen arvioiminen, milloin lasten vastuut ja velvollisuudet kotona ovat kunkin lapsen kohdalla kohtuullisia ja milloin ne ovat uhka lapsen hyvälle elämälle.
Vaan lapsi Niin sitten eikä jos lapsi koko ajan tottelee, niin ei saa olla hirveän ankara lapselle, jos lapsi on tehnyt jotain väärää. Niin ei voi olla heti ankara, ei lapsi voi sitä perua. Vaan aikuisen pitää sanoa, että älä seuraavalla kerralla tee sitä, kun se oli väärin. Ei sitten heti tarvitse olla ankara, että nyt sä saat jotain arestia tai sellaista. Eikä lapselle saa suuttua siitä, jos ei heti kerro jostain asiasta, jos vaikka lapsi pelkää, että sille suututaan. Se on hyvä, jos puhuu lapsen kanssa kahestaan ja sanoo, että en mää tee sulle mitään, kunhan kerrot. Jos sä piät sitä liian kauan, niin se paljastuu, ja ehkä aikuiset helpommin silloin suuttuu. Mutta lapsi ei voi sitä perua, kun se on jo tehnyt sen. Niin ei saa hirveesti suuttua lapselle, vaikka se tekee mitäkin. Niin ei se voi mittään, kun se on vaan lapsi. (Seija 9 v.)
Julkaisut Lapset, survey ja hyvinvointi. Metodologisia haasteita ja mahdollisuuksia (Janus-lehti 1/2007) Lasten tutkimushaastattelu. Metodologista herkistymistä, joustoa ja tasapainottelua (Yhteiskuntapolitiikka-lehti 6/2007) Lasten hyvä ja huono elämä eläytymismenetelmätarinoiden valossa (Teoksessa Lapset ja sosiaalityö 2006) Home, children and moral standpoints. A case study of child clients of child welfare (Qualitative Social Work- Journal 4/2011) Lapset hyvinvointitiedon tuottajina (Tampereen yliopiston väitöstutkimus 2011) Koti lasten kuvaamana ja moraalisten kannanottojen kohteena lastensuojelussa (Teoksessa Kiistanalainen perhe, moraalinen järkeily ja sosiaalityö 2012)