3.6.2015 POHJOLAN KESÄISET YÖT Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Tampereen Filharmoninen Kuoro
Keskiviikko 3.6. klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Tampereen Filharmoninen Kuoro, kuoron valmennus Jani Sivén JEAN SIBELIUS (1865 1957) Maan virsi sekakuorolle ja orkesterille op. 95 Impromptu naiskuorolle ja orkesterille op. 19 Pohjolan tytär op. 49 VÄLIAIKA Vapautettu kuningatar sekakuorolle ja orkesterille op. 48 Myrsky (Rouvalin kokoama sarja) I näytös nro 1: Alkusoitto: Largamente molto nro 6: Arielin 1. laulun johdanto: Poco con moto II näytös nro 8: Välisoitto: Adagio Poco meno adagio Tempo primo nro 11: Välisoitto: Allegretto Piu moderato Poco a poco stretto III näytös nro 14: Välisoitto: Allegretto nro 15: Humoreski: Allegro commodo nro 17: Paholaistanssi: Moderato assai Allegro molto moderato Poco tranquillo Allegro e poco a poco stretto nro 19: Tanssi II: Allegro IV näytös nro 26: Najadien tanssi: Allegretto grazioso nro 27: Elonkorjaaja: Comodo V näytös nro 31 bis: Alkusoitto: Poco con moto nro 32: Intrada: Largo Un pochettino affrettando Adagio nro 34 bis: Epilogue: Poco Adagio Oma maa sekakuorolle ja orkesterille op. 92 Konsertti päättyy noin klo 21. YLE radioi konsertin suorana. Illan kokoonpano konserttimestari: Anton Chausovskii (vuorotteleva 1. konserttimestari) I viulu: Riikka Marttila*, Liina Nuora-Loijas***, Lea Antola, Raimo Hannikainen, Lotta Laaksonen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, István Szalay, Vitali Torkkeli, Martti Wiklund, Tatevik Ayazyan II viulu: Kimmo Tullila*, Heidi Kuula**, Anna Angervo, Riitta Hallila, Antti Hannikainen, Heikki Hannikainen, Elina Kilpinen, Kirsi Korpela- Pulkkinen, Kristine Lilientale-Birzniece, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila, Saana Laitinen alttoviulu: György Balázs*, Kimmo Kivivuori***, Heili Hannikainen, Anneli Heinola, Anne Korhonen, Taavi Nachtigall, Tarja-Leena Saari, Lauri Savolainen, Elisabete Sorokina, Anni Tiainen- Hammo, Eija Laru sello: Joona Pulkkinen (soolosellisti), Panu Saari*, Elina Sipilä**, Reinis Birznieks, Maija Juuti, Miika Jämsä, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko, Virpi Välimäki, Juho Nissi kontrabasso: Jarkko Uimonen*, Petri Mäkiharju**, Joni Armio***, Pentti Huhtinen, Tuomo Kinnunen, Juha Kleemola, Antti Laulaja, Heikki Lehtinen huilu: Annaleena Jämsä*, Pekka Rankka**, Nina Johnson*** oboe: Juha Ala**, Heikki Pöyhönen***, Kari Nikkanen klarinetti: Jarmo Hyväkkö*, Janne Pesonen***, Reetta Näätänen fagotti: Aleksei Dmitriev*, Aleksandr Veryukhanov**, Alexandru Cozma*** käyrätorvi: Ismo Ponkala*, Jouni Suuronen**, Pasi Tiitinen***, Timo Ruskeepää, Jaakko Välimäki, Miriam Brown trumpetti: Jonas Silinskas*, Alessandro Chiavetta**, Aki Välimäki***, Tapio Kilpinen pasuuna: Antti Hirvonen*, Vygantas Silinskas**, Mikhail Kapustin***, Olavi Hostikka tuuba: Harri Miettunen* patarummut: Tiina Laukkanen* lyömäsoittimet: Jyri Kurri*, Petri Hänninen***, Tuomo Oravakangas*** harppu: Kirsti Vartiainen* *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja
Kaapo Kamu Lyömäsoittajana musiikkiuransa aloittanut Santtu- Matias Rouvali onnistuu löytämään Tampere Filharmoniasta jatkuvasti uusia nyansseja ja täyttämään konserttisalit myös uudella yleisöllä. Nuoren kapellimestarilahjakkuuden ura lähti huimaan nousukiitoon, kun hänet kutsuttiin yllät-täen johtamaan Radion Sinfoniaorkesterin konserttia syksyllä 2009, minkä jälkeen Rouvali on ollut kysytty vierailija lukuisilla kansainvälisillä lavoilla. Hän on johtanut muun muassa Dresdner Philharmonieta, Tukholman filharmonista orkesteria, Tokion sinfoniaorkestereita ja Ranskan radion orkesteria. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina Rouvali aloitti syksyllä 2013 ja hänellä on sopimus kesään 2019 saakka. Vuonna 1990 perustettu Tampereen Filharmoninen Kuoro toimi aluksi nimellä Tampere-talon oratoriokuoro. Heikki Liimolan, Jussi Kaurasen ja Timo Nuoranteen aiemmin luotsaaman suurkuoron taiteellisena johtajana aloitti syksyllä 2013 Jani Sivén. Tampere Filharmonia on kuoron tärkein yhteistyökumppani, ja suuret orkesteriteokset ovat kuorotoiminnan keskiössä. Lisäksi kuoro tekee omia a cappella -projekteja. Kokoonpanossa laulaa aktiivisesti keskimäärin yhdeksänkymmentä musiikin osaajaa. Kuoronjohtaja, kapellimestari ja säveltäjä Jani Sivén on valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi vuonna 2000. Häntoimii Kamarikuoro Auditen, Tampereen Filharmonisen Kuoron, Sinfonietta SOI orkesterin sekä Helsinki Concordia nuoriso-orkesterin taiteellisena johtajana. Vierailevana kapellimestarina hän on tehnyt yhteistyötä monien orkesterien ja kuorojen kanssa. Palkittu kuoronjohtaja opettaa Helsingin Konservatoriossa ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. POHJOLAN KESÄISET YÖT Tampere Filharmonian kausi 2014 2015 päättyy suureen Sibelius 150 -juhlakonserttiin, jonka ohjelma ulottuu väkevästä kansallismielisyydestä rauhoittavaan autuuteen ja jopa eksoottiseen ilmaisuun. Illan avaa Maan virsi, kantaatti, jonka Jean Sibelius sävelsi Suomen laulu -kuorolle. Kyseinen kokoonpano kantaesitti isänmaallisuutta henkivän teoksen keväällä 1920. Seuraavana kuullaan Impromptu naiskuorolle ja orkesterille. Tämä teos kuultiin Tampereella ensimmäistä kertaa jo vuonna 1903, kun kaupungintalolla esiintyivät Tampereen orkesteriyhdistyksen orkesteri ja kuoro johtajanaan Sibelius itse. Kolmantena kuultava Pohjolan tytär, Kalevalasta ammentava sinfoninen runo, osoittaa Sibeliuksen ylivoimaisuuden orkesterin käyttäjänä ja ihastuttavien teemojen mestarina. Kysymyksessä on sankaritarina, hillitön seikkailu. Teoksen taustalla on tarina Väinämöisestä, joka Pohjolan neitoa havitellessaan tekee valtavasti urotöitä, mutta joutuu lopulta pettymään karvaasti. Väinämöisen kamppailua kuvaava teos valmistui vuonna 1906. Pohjolan tytär ei suinkaan ollut Sibeliuksen ensimmäinen Kalevalaan pureutuva sävellys, esimerkiksi Kullervo sai kantaesityksensä lähes viisitoista vuotta aikaisemmin. Sibelius syventyi kansalliseepokseen jo opiskeluaikanaan. Tarinoiden lisäksi häntä innoitti tekstin rytmi, poljento, jonka hän otti osaksi omaa sävellystapaansa. Osa Sibeliuksen etsimästä ja löytämästä suomalaisuudesta piileekin juuri tässä, kansanperinteen syvällisessä tutkimisessa ja ymmärtämisessä. Neljäntenä kuullaan Vapautettu kuningatar, jonka Sibelius sävelsi Paavo Cajanderin sanoihin. Runo on sisällöltään hyvin kansallinen. Kuningatar on tulkittu aikanaan Suomen vertauskuvaksi, eikä ihme, sillä poliittinen tilanne huusi luokseen juuri tällaisia tulkintoja, tällaista runoutta ja tällaista musiikkia. Vapautettu kuningatar kantaesitettiin vuonna 1906. Teoksen vapautta henkivän kuulokuvan voi yhdistää helpottavaan manifestiin, jonka tsaari antoi marraskuussa vuonna 1905. Lähes seitsemän vuotta aiemmin oli langetettu helmikuun manifesti, joka supisti Suomen itsemääräämisoikeutta voimakkaasti. Sibeliuskin sävelsi tuolloin protestoivaa musiikkia. Nyt oli toisenlaisten sävelten vuoro, sillä marraskuun manifesti kumosi useita helmikuun manifestin epäotollisia julistuksia. Pahin sortokausi päättyi kuningatar sai osan vapaudestaan takaisin. Näyttämömusiikki säilyi kansallissäveltäjämme intohimona läpi hänen elämänsä. Kaikkein hienoimpana panostuksena tähän lajiin on pidetty musiikkia
Shakespearen Myrskyyn. Sibelius tarttui tähän kiehtovaan työhön 1920-luvun puolivälissä ja oli kantaesityksen aikaan jo kuudenkymmenen vuoden iässä. Myöhäistä tuotantoa näytelmä oli 1600-luvun alkupuolella myös Shakespearelle. Myrskyn musiikki on väkevää orkesteritekstuuria, joka tarjoilee yleisölle niin lavean kauniita kuin pidättelemättömän hurjiakin sävyjä paikoin maagisin lisämaustein. Tarinan keskiössä on Prospero, Milanon herttua, jonka valta on kaapattu, ja joka on joutunut tyttärensä Mirandan kanssa asumaan autiolle saarelle. Katkera Prospero tekee hurjia taikoja, joista ensimmäinen kuullaan heti alkusoitossa: hän nostattaa hirmuisen myrskyn. Näytelmän alkusoitto avaa tänään kuultavan Santtu- Matias Rouvalin kokoaman sarjan. Aaltojen ja tuulen vellova liike yltyy vaaralliseksi myrskyksi, joka koituu Prosperon petollisen veljen kohtaloksi. Aivan itsekseen Prospero ei myrskyä synnytä, vaan hänellä on apunaan tuulta hallitseva henki Ariel. Seuraavana sarjassa kuullaankin johdanto Arielin lauluun. Vähitellen selviää, ettei Prosperon vallankaappaajaveli kuollutkaan myrskyn aiheuttamassa haaksirikossa. Paholaistanssi onkin veljen ja hänen napolilaisen ystävänsä juonittelumusiikkia, nyt kuullaan eksoottisia mausteita. Najadien tanssi puolestaan tarjoilee tyystin erilaisia orkesterivärejä, se on vedenneitojen viehkeää liikehdintää. Tarina päättyy lopulta onnellisesti. Prospero vapauttaa hallitsemansa henget taikuus ei olekaan vastaus kaikkeen. Myrskyisän tarinan päätössävelet soivat anteeksiantoa. Viimeisenä kuullaan Oma maa, jonka Sibelius sävelsi keväällä 1918, sisällissodan aikaan. Epävakaasta ilmapiiristä huolimatta jykeväsointinen teos ei ole uhmakas. Päinvastoin. Kantaatti päättää konsertin ja samalla Filharmonian kevätkauden rauhoittavaan tyyneyteen. Sibeliuksella jatketaan kesän jälkeenkin. Tampere Filharmonia soittaa syksyllä kaikki Sibeliuksen sinfoniat ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin johdolla. Oon tutkinu niitä sinfonioita tosi mielenkiinnolla. Niissä on paljon sellasta, mitä mä en oo aikasemmin sieltä kuullu, mutta oon nyt tajunnu, että kannattais kuulla. Niitä juttuja tuodaan esiin. Tempot vaikuttaa ja uudet balanssit ja fraseeraus. Tulee iha uus niin ku poljento!, Rouvali hehkuttaa. Syksyssä on haastetta: Siinä on sellasia viikkoja, joina tehään aina Straussia, Sibeliuksen sinfonia ja nykymusiikkia. Äärimmäisen haastavaa. Mä luulen, että Tampere Filharmonia on nyt niin hyvässä kunnossa, et me pystytään ja selvitään siitä ilman hikipisaroita. Rouvali odottaa kaikkea tätä innolla: Jos me saadaan Sibelius Tampereelle silleen, et syksyn jälkeen kaikki tietää, miten mun kanssa soitetaan Sibeliusta, niin sitä mä odotan. Illan konsertti johdattelee näihin tunnelmiin ja alkavaan kesään. Syksyllä jatketaan. Teksti: Maija Leino Maan virsi Kehto ja hauta, harmaja valta muhkean mullan, sateen ja paahtavan päivyen kullan, nouseva norosta, turpehen alta, antaja elon, kantaja ikuisen kuoleman pelon. Maa! olet mahtaja sykkivän suonen, kukkivan kedon, vierivän villan ja juoksevan pedon, peri-isä pellon ja tuttava Tuonen, jumaluus jyvän, kaitsija kasvun huonon ja hyvän. Maa! sulle kiitosta kantele soikoon, suvilaulu Suomen, tuoksussa juhannuskoivun ja tuomen, rikkaana riemuita virtemme voikoon, elon huolet voittaa, kauneuden korkean sydänkieltä soittaa. Maa iki-heilivä, Maa hius-häilyvä, kesäpäivän-päilyvä, tuulessa kultaisten laihojen lainehet, emo syli-lempeä, emo sydän-hempeä, luo meihin lämpöä, suo meissä kypsyä ajan alku-ainehet! Maa elon-kaitsija, Maa manan-loitsija. hengen-haltioitsija, tule meille turvaksi työssä ja taistossa! Kun korpi kohisee, syystuuli tohisee, yön siipi suhisee, vieri kesävirtenä veressä ja vaistossa! Maa iki-nuortuva, Maa suvi-suortuva, tuhatrinta-tuortuva, ole meille armias riemumme retkellä! Emo ilta-ripsinen, emo aamu-hapsinen, aurinko-lapsinen, katso meihin kauniisti kuoleman hetkellä. Lauluun yhtyvät laaksot ja korvet, yhtyvät lauluun paisuvat pellot, laitumet laajat ja karjojen kellot, raikuvat taivahan rannat, raikuvat rantojen torvet raikuvat valkeuden juhlaa; Maa pyhä, laupias lahjoja tuhlaa. Teksti: Eino Leino
Impromptu Du, som leder stjärnornas strålande kör, det nattliga jubelhymnernas drott, sköne olympiske gosse, kom, o kom med svärmar av yra, naxiska ungmör, kom! kom med nymfers flock, som kring dig I nattlig kordans fira sin konung Iachos! Gossar och flickor, härlig är livets rosiga morgon. Ljuftiga, ljuva, mysande timmar sväva i lätta, flyktiga rader över dess nejds elysiska vår. Snabba, o snabba äro de sköna, himmelska väsen, flyende hän mot strålande fjärran; medan er egen glättiga kor föres av ödet bort till ett motsatt mörknande fjärran. Skynden, o skynden, flickor och gossar skynden att bryta luftiga kedjan, skynden att slå i njutningens bojor dessa olympiskt leende, ljuva, flyktiga barn! Här ur vår ena dallrande vågskål plockar beständigt moiran den grymma fröjdernas gyllne räknade vikter, kastar i andra sjunkande vågen slappade sinnens, mattade krafters, mådors och sorgers tyngande bly. Hastigt som facklan fångas och flyr från hand och till hand i panatheneiska nattliga festen, måsten i lämna ungdomens evigt brinnande fackla till de bakom er ilande yngre rosiga släkten, medan i själva sjunken i ålderns svartnande skuggor, sjunken i gravens tigande natt. Kindens som ängens blommor förblekna, svallande lockar, glesna som lunders höstliga kronor. Strålande blickar slockna som festers tynande lampor. Skynden, o skynden, gossar och flickor, skynden att tömma fröjdernas nektar. Krasna pokalen, slut till ditt ännu svärmande hjärta, flicka din gosse, gosse din mö! Teksti: Viktor Rydberg Johtaja tähtein kuorojen kimmeltäväin, sä valtia juhlahymnien yön kaunis olymppinen poika, käy, oi käy kera parvien huimain neitojen Nakson, käy! Käy kera nymfien joukon, mi öisten telmein juhlivi valtaa Jachon! Pojat ja neidot, armas on elämän ruusuinen aamu. Haihtuen heljät vienoiset hetket liitävät vilppain leikkivin lennoin yllä Elyysionin kevähän. Nopsat, oi nopsat niin ovat kauniit, tyttäret taivaan häipyvät pois, päin hohtoa pilvein, teidän kun parven leikkivän vie kohtalo kauas yön sekä unhon tummihin maihin. Riennä, oi riennä, neito ja poika, riennä ja haihda pois side ilmain, riennä ja kiedo nautinnon kahlein nuo ilakoivat taivahan lapset purppura suut. Täälläpä toiset uurnasta vaa an pomivi innoin moira se julma riemujen pienet kultaiset painot, heittävi toiseen vaipuvaan vaakaan mietojen mielten turtuvan tunnon, tuskien lyijyä raskasta niin. Joutuin kuin toinen tempasi soihdun toiselta yössä panathenaisten juhlien helskeen, saatte te heittää nuoruuden soihdun jäljessä käyväin olvien nuorten ruusuisten huomaan, itse kun silloin vaivutte hiljaa varjojen joukkoon vaivutte hautaan hämyhyn yön. Posken kuin niityn kukkaset kuihtuu, hulmuvat hapset harveni kuin syyslehtojen helpeet. Silmien säihkyt sammui kuin juhlain hiipuvat l amput. Riennä, oi riennä, poika ja neito, rientäös juomaan riemujen maljaa! Seppelä päässä helmahan sulkeos neito sun poikas, poika neitosi myös! Suom.: Severi Nuormaa
Vapautettu kuningatar On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon, Mut niin kuin hauta jylhä ja kolkko se on, eloton: Lukoss on rautaportit, valon välkettä sielt ei näy, Vaan ääneti niin kuin aaveet sen tornissa vahdit käy. Välin yö kun tyyntyy ja aurinko mailt on pois, on niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois; Kuningatar siellä laulaa, niin kerrotaan, Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan. Sanotaan: on hän ollut maan valtia ylhäinen, Ja kauneudestaan kuulu yli merten, mannerten; Mut aamu kerran kun koitti, hän hävinnyt on pois Yöt päivät vahtivi saalistaan linnan herran nyt. Vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö, Kuningattaren rinta silloin vapahammin lyö, Hän yölle laulavi murheitaan, Kadotettua kauneuttansa, toiveitaan. Tuli nuorukainen kerran ja saapui linnan luo, ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo. Käy sydämeen nyt outo tuli, povensa syttyy jälleen. Hän lähtee maalleen ja laulaa kansalleen. Ja on kuin ilma lämmin nyt hengähtäis yli maan: Runoruhtinas intouneena koskevi kanneltaan, Ei ennen kuultu soitto sen kielillä karkeloi, Siin urhous, maine, lempi, valtavat elontunteet soi. Ken tuost ei hurmautuisi? Ken kylmäks jäis? Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihästä ei terästäis? Mut kuningatar laulavi linnassa murheitaan; Vapauttaja viel on poissa, ties saapuuko milloinkaan! Oi saapuu, saapuu! Sankari kiirehtii, kypärästä välkkyvi päivä, miekasta kuu sädehtii:»pelastettava maan on äiti!» hän huutavi kansallen,»ken nyt mua seuraa, ken?»»oi turhaa, pois on poissa!» Hän astuvi eespäin vaan.»oi surmasi helmaan kiidät!» Ei katso hän taakseenkaan. Ylös vuoren rinnettä nousee, jo saapuvi linnan luo, Sadan miehen voimat hällä, kun ryntävi urho tuo. Jo rautaportit murtuu, jo aukevi haudan suu, Sen vartiajoukko jo huojuu, kuin rajuilmassa puu. Jo lehtiä, oksia taittuu, jo kaatuvi runkokin... kuin rytömetsän kautta kulkevi sankarin tie.»ja nyt olet vapaa, äiti! Tule päivän valkeuteen, nyt mennyt on pitkä yö! Taas syttyvi silmäs tuike, ja voi sitä, ken hiuskarvaa nyt päästäsi notkistaa!» Ja linnasta hän taluttaapi kuningattaren ilmoillen, Ja vastaan kansan joukko jo rientävi riemuillen. Ja on kuin laulua vienoa ja hellää taaskin sois, Mut on se aamunlaulua, iäks yö on mennyt pois. Teksti: Paavo Cajander Oma maa Vallan autuas se, jok ei nuorena sortunu maaltaan, hyljätty, onnensa kans, urhoin hauoilta pois. Ei sopis miehenä näin mun nuhtella taivahan töitä, mutta mun syömeni taas tahtovi huoata ees. Kuin minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin, nuosevat silmiini nyt vieläkin viljavat veet. Ei mun mielestän, ei, mee Pohjolan tunturit, joilla lasna ma kuuntelin kuin sampo ja kantelo soi. Siell eli toimesa mies, ja Väinöstä lausuivat miehet, poijat ja karhut puun juurella painia löit. Raittihit talviset säät, revon tult oli taivahat täynnä, kaunihit katsoa talviset taivahat kuin aamulta alkava koi. Oi, te kesäiset Pohjolan yöt, joina aurinko loistaa myötään, päillyen veen vienosa taivahan kans! Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki saaret ja salmet ja myös taivaalla tähdet ja kuun. Siellä mun mieleni on, ja siellä mun muinoiset muistoin, sinne mun kultani jäi, sinne mun ystäväin myös. Huoleti kiitelkööt muut Alppien seutuja kauniiks ; kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymä maa. Teksti: Kallio
TAMPERE FILHARMONIASSA TULOSSA MM. To 27.8. klo 19 Suuret saksalaiset Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Michael Barenboim, viulu Felix Mendelssohn: Hebridit-alkusoitto Mendelssohn: Viulukonsertto Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 2 Kauden 2015 2016 koko ohjelma: www.tamperefilharmonia.fi Kausikortit ja liput Tampere-talon Lipputoimistosta, Kulttuurimyymälä Aplodista ja Lippupisteestä. Lippupiste perii palvelumaksun. Kausikortin ostajalle syksyn Rondo-lehdet, kun kortti ostetaan viimeistään 18.8.2015. Yhdet lehdet jakeluosoitetta kohden. Mikäli olet jo Rondon tilaaja, voit ilmoittaa lahjalehtien toimitusosoitteen Maija Leinolle maija.leino@tampere.fi. Rouvali Kaapo Kamu ORKESTERIA TUKEE: ORKESTERIN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANI: Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen