k k Kulttuurihistorian peruskurssi k k Hannu Salmi
Keskiajan uskonnollisuuden muotoja Suuret katedraalit: gotiikka Chartresin katedraali: rakentaminen aloitettiin 1145, mutta tapahtui varsinaisesti 1194 1260
Pyhiinvaelluskulttuuri Arnolfo di Cambio (n. 1245 1310): Pyhän Pietarin patsas, Pietarinkirkko, Rooma
Eleiden kulttuuri keskiajan kulttuurissa, jossa kirjoitetun sanan asema oli vielä vakiintumaton, eleillä oli tärkeä merkitys: vannottiin valoja, kohotettiin maljoja, annettiin suudelmia... huom.: ruumiillisuuden merkitys menneisyydessä
Suudelman historia: Pietarin ja Paavalin syleily (1170 1180), Vatopedin luostari, Kreikka.
Le Parement de Narbonne (1300-luvun loppu), Louvre
Michelangelon krusifiksi (1492), Casa Buonarroti, Firenze
Myöhäiskeskiaika (1300 1400- luvut) Usein korostettu keskiajan syksyä, ja synkkään kuvaan on vaikuttanut ennen kaikkea mustan surman voittokulku Euroopassa 1347 51 kuoleman ja katoavuuden ilmapiiri
Johan Huizinga (1867 1946) Herfsttij der middeleeuwen (1919), englanniksi The Waning of the Middle Ages (1924), suomeksi Keskiajan syksy (1951):...Osoittautui, että juuri 14. ja 15. vuosisata Ranskassa ja Alankomaissa ovat paljon enemmän omansa antamaan meille käsitystä keskiajan loppumisesta ja keskiaikaisen kulttuurin viimeisistä vaiheista, kuin tuomaan nähtäväksemme eloon heräävän renessanssin.
Uuden ajan alku Erottelu uusi aika uusin aika Yleensä uusi aika viittaa ajanjaksoon, joka ulottuu 1500-luvun alusta Ranskan suureen vallankumoukseen (1789) ja teollisen vallankumouksen alkuun Anglosaksisessa tutkimuksessa käytään käsitettä early modern history, varhaismoderni historia, uuden ajan alku käsitteenä suppeampi kuin uusi aika, viittaa usein 1500- ja 1600-lukuihin
Tutkimuksen keskiössä Vaikka keskiajan tutkimus on ollut viime vuosina vilkasta, voi väittää, että ns. uusi kulttuurihistoria on keskittynyt voimakkaasti uuden ajan alun historiaan. Esim. Peter Burke, Lynn Hunt, Roger Chartier, Robert Darnton
Uuden ajan tunnusmerkit Historiallisessa kirjallisuudessa uuden ajan merkkejä ovat olleet: renessanssi reformaatio löytöretket empiirisen luonnontieteen nousu keskitetyn valtion synty
Renessanssi nouseva kiinnostus antiikin perintöä kohtaan Bysantista Italiaan tulleet pakolaiset lisäsivät kiinnostusta kreikkalaiseen kulttuuriin käsitteen lähtökohta italian kielen sana rinascita, uudelleensyntyminen: alettiin käyttää 1500-luvulla (HUOM. epookkikäsite noussut aikalaiskäsitteestä) käsitteen käyttö ensin satunnaista, kunnes Giorgio Vasari (1511 74) otti sen systemaattiseen käyttöön teoksessaan Taiteilijaelämäkertoja (Le vite de più eccellenti architetti, pittori e scultori italiani, 1550, suom. 1994)
Renessanssi tutkimuksen käsitteenä Renessanssin käsite vakiintui historiantutkimukseen 1800-luvulla: sillä kuvattiin ajanjaksoa, joka erotti toisistaan keskiajan ja uuden ajan Jakob Burckhardt (1818 97) korosti teoksessaan Die Kultur der Renaissance in Italien (1860, suom. Italian renessanssin sivistys) uutta elämäniloa ja elämäntunnetta mutta jätti myöhäiskeskiaikaiset juuret vähemmälle huomiolle. avainasemassa 1300- ja 1400-lukujen Pohjois- ja Keski-Italian kaupunkivaltiot ajatukset levisivät muualle Eurooppaan, jossa ilmiö jatkui 1500-luvun ajan vaikutti kuitenkin lähinnä vain älymystön, hovin ja taiteilijoiden melko suppeassa piirissä
Renessanssi taiteen käsitteenä Varhaisrenessanssi (1400-luku, esim. Masaccio, Uccello, Botticelli): Brunelleschin kehittämän keskeisperspektiivin käyttöönotto taiteessa Täysrenessanssi (n. 1495 1520, Leonardo, Michelangelo, Rafael, Tiziano) Myöhäisrenessanssi (n. 1520 1600), manierismi, Correggio, Caravaggio, Vasari) [taiteen käsitteistössä barokki viittaa yleensä 1600-lukuun ja 1700-luvun alkuun, rokokoo 1700-lukuun]
Ajallisuus: antiikki ja suhde menneeseen humanismi: ei tehty vain kommentaareja antiikin teksteihin vaan pyrittiin vetämään omia johtopäätöksiä ad fontes, lähteille humanismia kuvattu vastavaikutuksena keskiaikaiselle skolastiikalle Giovanni Boccaccio (1313 75) & Francesco Petrarca (1304 74)
Tilallisuus: löytöretket Liikkuvuus taustana keskiajan matkailijat fransiskaani Johannes de Plano Carpini matkusti 1245 47 itään ja julkaisi teoksen Historia Mongalorum Wilhelm Rubruk matkusti Mongoliaan 1253 55 (Itinerarium) Marco Polon (1254 1324) matkakirja Kiinasta 1200-luvun lopulla Fiktiiviset matkakuvaukset: Sir John Mandeville eli Jehan de Mandeville (1357 71) Kuvitusta Marco Polon teoksesta Il milione (1298 99)
Tilallisuus: löytöretket Kristoffer Kolumbuksen (1451 1506) matkat, joista ensimmäinen alkoi elokuussa 1492: laivat Santa Maria, Nina ja Pinta saapui 12.10.1492 Bahama-saarille, San Salvadoriin Ensimmäisen löytöretken Kolumbus teki 1492 1493, toisen 1493 1496, kolmannen 1498 1500 ja neljännen, viimeisen vuosina 1502 1504. John Vanderlyn: Columbus Landing at Guanahani, 1492 (1837-47), Rotunda, US Capitol, Washington
Tilallisuus: kosmologinen muutos Nikolaus Kopernikus (1473 1543): De revolutionibus orbium coelestium (1543) kopernikaaninen vallankumous
Jan Matejkon maalaus Kopernikus: keskustelu Jumalan kanssa (1872), Krakova
Reformaatio Martti Luther naulasi 31. lokakuuta 1517 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Luther paavi Leo X:lle toukokuussa 1518: Minulle on arvoitus, kuinka teesini levisivät niin nopeasti toisin kuin muut kirjoitukseni tai muiden professorien kirjoitukset. Ne oli alunperin tarkoitettu ainoastaan paikalliselle akateemiselle väelle.
Kirjapainotaidon synty Mekaanisen jäljentämisen ajatukselle nojautuvaa kirjapainotaitoa voi pitää tärkeänä muutoksena kirjoitetun sanan kehityksessä: se on teollistumisen mahdollisuuden ehto. Kirjapainotaito merkitsi tiedon monistettavuuden ja levitettävyyden huomattavaa lisääntymistä. vrt. Marshall McLuhanin tulkinta kirjassa The Gutenberg Galaxy (1962): maailmankylän, global villagen, synty alkoi painetusta kirjasta
Keksikö Gutenberg kirjapainotaidon? Mainzilainen kultaseppä Henne Gensfleisch, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Johann Gutenberg, on kohotettu tekniikan historian herraseuraan muiden nerojen kuten James Wattin tai Thomas A. Edisonin rinnalle tosiasiassa tänäkään päivänä ei kunnolla tiedetä, millainen rooli Gutenbergillä itsellään oli ja millainen hänen ryhmällään Johann Fustilla ja Peter Schöfferillä. Gutenbergin elämänvaiheistakin tiedetään valitettavan vähän.
Monta vastausta... Gutenberg oli taustaltaan kultaseppä, joka oli erikoistunut metallin valamiseen. Gutenberg tunsi tekniikan, Fust markkinat ja Schöffer estetiikan ja kirjantekemisen tradition 42-rivinen Raamattu vuonna 1455 56 Silti on muistettava, että käsin kaiverrettuja kirjoja oli toki aiemmin ja samaan aikaan kirjanpainamisen menetelmiä selvitettiin mm. Hollannissa (xylografian eli kaiverrustekniikan keskuksessa) ja mahdollisesti myös Ranskassa (Avignon)
Tapakulttuurin murros Keskiajan ja uuden ajan taitetta pidetty myös tapakulttuurin kannalta tärkeänä muutoskohtana huomio yksilöön: itsen näkeminen muiden silmin tulkinta modernin yksilön synnystä: Roger Chartier on pitänyt hiljaista lukemista modernin yksilön syntymänä, lukija erottautui ryhmästä, vetäytyi omaan hiljaisuuteensa
De civilitate morum puerilium Alankomaalainen humanisti Erasmus Rotterdamilainen (1465 1536) kirjoitti ensimmäisen käytöksen kultaisen kirjan: Libellus aureus. De civilitate morum puerilium, julkaistiin Baselissa 1530 oli suurmenestys, käännettiin 14 kielelle, mm. englanniksi 1531, saksaksi 1532, ranskaksi ja tsekiksi vuonna 1537, hollanniksi 1546, suomeksi 1670
Erasmus: Kultainen kirja Nuorukaisen kirkas mieli heijastuu voimakkaimmin hänen kasvoissaan. Siksi silmien on oltava levolliset, kunnioittavat ja vakaat, ei julmat, mikä on riidanhalun merkki, ei julkeat, mikä kertoo röyhkeydestä, eikä häilyväiset ja levottomat, mikä viittaa mielipuolisuuteen. Silmät eivät saa olla salamyhkäiset, niin kuin epäillyillä ja petosta suunnittelevilla, eivätkä ammottavat niin kuin idiooteilla. Silmiään ja silmäluomiaan ei saa lakkaamatta räpytellä, sillä se on oikuttelijoiden merkki, eikä levitellä hämmästyksestä ammolleen tämä piirre havaittiin aikanaan Sokrateella. (oma suomennos, 2005)