MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN VAPAAVAHTI FRIVAKT 1/2009 Finalen i den nordiska fototävlingen Vuosaaren merimieskeskus on käytössä Jan Wikström, merenkulun ammattilainen Viking XPRS Helsingistä Tallinnaan Frivakt Vapaavahti 1
VAPAAVAHTI 1/09 Pääkirjoitus: Merimieskeskus... 3 Ruotsille parhaat palkinnot Merenkulkijoiden Pohjoismaisessa valokuvakilpailussa... 4 Vuosaaren Merimieskeskus otettiin käyttöön... 9 Pitkä päivä alkaa olla täynnä... 14 Merikokemusta ikä kaikki... 18 Viking XPRS -alus tuli MEPA -palveluiden piiriin.. 24 Kahdeksan vuosikymmentä kirjoja laivoille... 26 MEPAn kirjasto suosittelee... 30 Malta for orders... 32 Työhyvinvointia Tuorilan tapaan... 33 Urheilua... 35 Kurssi kuvia... 53 Seuraavassa numerossa... 55 Ristikko... 56 Tulevia kursseja... 59 Vuosaaren merimiesklubi avattiin s.9-11. Pia palkittiin laivajoukkueiden jääkiekkoturnauksessa s.44-45. Vaktmaskinmästare Vesa Puranen (till vänster), respa Johanna Ait El Kabous, vaktmotorman Lassi Hokkanen, Viking XPRS, s.25. FRIVAKT 1/09 Ledaren: Sjömanscentret... 3 Sverige tog de bästa prisen i Nordiska fototävlingen för sjöfolk... 5 Sjömanscentret i Nordsjö togs i bruk... 12 Ett långt värv snart till ända... 16 Lära på sjön hela livet... 21 Viking XPRS får nu SSB:s service... 25 Böcker till fartygen under åtta årtionden... 28 SSB:s bibliotek rekommenderar... 31 Arbetsvälbefinnande à la Tuorila... 34 Sport... 35 Korsordet... 57 Kannen kuvat: Etukansi: Pekka Karppanen 2 Vapaavahti Takakansi: Frivakt Pekka Hynönen
VAPAAVAHTI FRIVAKT Martti Karlsson Merimieskeskus Merimieskirkko ja Merimiespalvelutoimisto rakennuttivat yhdessä Vuosaaren uuteen satamaan Helsinki Seafarer s Centren eli merimieskeskuksen. Rakennuksen hahmossa voi nähdä kalan tai veneen muodon. Keskus valmistui hieman aikataulustaan jäljessä. Yksi syy varmaan oli, että se oli myös rakentajilleen varsin vaativa työ. Perinteisellä vatupassilla kun oli työmaalla normaalia vähemmän käyttöä. Haaste se oli myös meille rakennuttajille, sillä muoto maksoi ja paljon. Keskuksen osake-enemmistön omistava Merimieskirkko onnistui saamaan hyvin rahoitusta hankkeelle. Merimiespalvelutoimisto sai myös oman rahoituksensa lisäksi tukea Kansainvälisen Kuljetustyöväen Liiton merenkulkijoiden rahastolta (ITFST). Lämmin kiitos kaikille keskuksen rahoittajille. Työjako uudessa satamassa toimii siten, että Merimieskirkko vastaa keskuksen toiminnasta ja Merimiespalvelutoimisto hoitaa merimiespalveluja aluksille. Tärkeintä on, että merimieskeskus palvelee niin koti- kuin ulkomaisiakin merenkulkijoita hyvin. Keskeisimpään tarpeeseen eli merenkulkijoiden yhteydenpitomahdollisuuksiin kotiin ja ystäviin, on panostettu huolella. Kahvilatoiminnan lisäksi keskukseen tulee erilaisia pelejä niin sisälle kuin uloskin. Kansainväliset säädökset edellyttävät, että keskeisissä satamissa on merenkulkijoilla paikka, jossa on mahdollisuus kokoontua, hoitaa asioitaan ja pitää yhteyksiä kotiin ja ystäviin. Sellainen meillä on nyt Vuosaaressa, mutta missä ovat merenkulkijat. Vastaus on, että laivoilla. Merenkulkijoiden pääsy laivoilta Merimieskeskukseen on hankalaa. Suljetulla satama-alueella kun on liikkuminen jalan tai pyörällä kielletty. Satamassa liikuttaessa on käytettävä alueella toimivaa kuljetuspalvelua, josta veloitetaan varustamoa varsin suurella summalla. Nyt on jo nähtävissä, että useilta ulkomaisilta laivoilta ei haluta kustannussyistä päästää merenkulkijoita maihin. Tuntuu lähes uskomattomalta, että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa merenkulkijoilla on suuria vaikeuksia päästä maihin hoitamaan inhimilliseen elämään kuuluvia asioita. Ymmärrän, että turvallisuus on tärkeä asia eikä siitä pidä tinkiä. Myöskään merenkulkijan oikeudesta päästä vapaa-ajallaan satamassa maihin ei pidä tinkiä. Yhtälö on vaikea, mutta varmasti ratkaistavissa. Olen vakuuttunut, että myös Helsingin Satama haluaa omalta osaltaan olla etsimässä kestävää ja toimivaa ratkaisua kuljetusongelmaan. Kun sellainen saadaan aikaiseksi, niin voimme olla ylpeitä uudesta Vuosaaren satamasta ja sen hienosta merimieskeskuksesta. Tervetuloa tutustumaan Merimieskeskukseen! Sjömanscentret Sjömanskyrkan och Sjömansservicebyrån lät tillsammans uppföra Helsinki Seafarers Centre eller Sjömanscentret i den nya hamnen i Nordsjö. I byggnadens form kan man skönja en fisk eller en båt. Centret blev färdigt något försenat. En orsak var säkert att det också för byggarna var ett mycket krävande arbete. På bygget hade man mindre än normalt användning för ett traditionellt vatupass. En utmaning var det också för oss byggherrar, formen kostade och den kostade mycket. Sjömanskyrkan, som innehar aktiemajoriteten i centret, lyckades väl med att skaffa finansiering för projektet. Sjömansservicebyrån fick utöver sin egen finansiering också understöd från Internationella Transportarbetarfederationens sjöfararstiftelse (ITFST). Ett varmt tack till alla som bidrog till centrets finansiering. Arbetsfördelningen i den nya hamnen har gjorts så att Sjömanskyrkan ansvarar för centrets verksamhet och Sjömansservicebyrån sköter sjömansservicen på fartygen. Det viktigaste är att Sjömanscentret betjänar både inhemska och utländska sjöfarare väl. Man har satsat hårt på det mest centrala behovet, möjligheterna att hålla kontakt med hemmet och med vännerna. Utöver kaféverksamheten planerar man att på centret ordna möjligheter till olika spel både inomhus och utomhus. De internationella bestämmelserna förutsätter att det i de centrala hamnarna skall finnas en plats där sjöfararna kan samlas, sköta olika ärenden och hålla kontakt med hem och vänner. En sådan har vi nu i Nordsjö, men var är sjöfararna. Svaret lyder: ombord på fartygen. Det är svårt för sjöfararna att ta sig från fartygen till Sjömanscentret. På det avspärrade hamnområdet får man varken röra sig till fots eller på cykel. Då man förflyttar sig inom hamnområdet måste man använda hamnområdets transporttjänst som debiterar rederiet med en betydande summa. Nu kan man redan se att man från många utländska fartyg inte vill låta sjöfararna gå iland, av kostnadsskäl. Att sjöfararna i en civiliserad stat som Finland har stora svårigheter att gå iland för att sköta ärenden som hör till ett mänskligt liv verkar nästan otroligt. Jag förstår att säkerheten är viktig, och den skall man inte pruta på. Men man skall inte heller pruta på sjöfararens rätt att gå iland i hamnen under sin fritid. Ekvationen är svår, men den kan säkert lösas. Jag är övertygad om att också Helsingfors Hamn för sin del vill söka en hållbar och fungerande lösning på transportproblemet. Då en sådan fåtts till stånd, kan vi vara stolta över den nya hamnen i Nordsjö och dess fina sjömanscentrum. Välkomna för att bekanta er med Sjömanscentret! Frivakt Vapaavahti 3
Merenkulun opiskelija Michael Nord Ruotsista nappasi voiton Ruotsille parhaat palkinnot Merenkulkijoiden Pohjoismaisessa valokuvakilpailussa Kilpailun finaali järjestettiin Ruotsissa, minne kunkin maan esiraati oli valinnut parhaat kuvat etukäteen. Kilpailu on järjestetty jo 21 kertaa. Suomella on yksi voitto ja yksi kakkostila. Tällä kerralla palkinnot menivät muihin Pohjoismaihin. Loistavat suomalaiskuvat saivat huomiota, mutta terävimpään kärkeen niillä ei aivan ylletty. Tuomarit arvioivat kuvia Johannisborgin Merimiesklubilla Norrköpingissä. Heillä ei ole mahdollisuutta vetää kotiinpäin, koska eivät tiedä kenen kuvia kulloinkin arvostelevat. Taso on säilynyt tavanomaisen korkeana. Noin 95 prosenttia kuvista on digitaalisia, loput paperikuvia. Kaikki suomalaiskuvat olivat digitaalisessa muodossa. Kameratyypit vaihtelivat paljon. Joukossa on kännykkäkameralla ja digipokkareilla otettuja kuvia. Mukana oli myös ammattilaiskalustolla kuvattuja otoksia. Monille kuville on myös annettu pientä hienosäätöä Photoshopilla. Tämä ei ole kiellettyä, kunhan se pysyy kohtuullisena. Kuvia kaikista Pohjoismaista Islanti tuli mukaan valokuvauskilpailuun 2000-luvulla, ja on saavuttanut useita pal- kintosijoja. Norjassa harrastus ja kilpailuun osallistuvien kuvien määrä on kasvanut melkoisesti. Nyt heillä oli 48 osallistujaa ja 262 kuvaa. Suomesta kilpailuun osallistui 21 merenkulkijaa 206 kuvalla. Loppukilpailuun pääsivät Suomesta Pekka Hynönen mt Nesteeltä, Ismo Kujala Translandialta, Lauri Vuorinen Temperalta, Tero Tammi Finnhansalta, Tanja Hakala Isabellasta, Markku Jalonen Kristina Reginalta, Sakari Saari Vikingiltä, Elisa Pihkala, Tiina Alajoki Mariellalta, Vappu Klemetti Finnlinesilta ja Harri Manninen Auralta. Parhaat kilpailukuvat ovat nähtävillä merenkulkijoiden vuosinäyttelyssä maaliskuussa Helsingin Katajanokan Merimiesklubilla (Hotel Skatta, Linnankatu 3). Kuvat ovat esillä myös Kotkan Meripäivillä heinäkuussa. 4 Vapaavahti Frivakt
Norjan Bjarne Skogvik sai kunniamaininnan pari vuotta sitten. Nyt tuli kolmas palkinto Sverige tog de bästa prisen i Nordiska fototävlingen för sjöfolk Tävlingsfinalen arrangerades i Sverige. De nationella tävlingarnas juryer hade före det valt ut de bästa bilderna. Tävlingen har redan ordnats 21 gånger. Finland har vunnit en gång och en gång kommit på andra plats. Den här gången gick prisen till de övriga nordiska länderna. De fina bilderna från Finland väckte nog uppmärksamhet, men till den högsta toppen nådde de inte. Juryn utvärderade bilderna på Sjömansklubben Johannisborg i Norrköping. Det fanns ingen möjlighet att vara partisk då juryn inte visste vem som tagit bilderna som betygsattes. Nivån hade behållits på hög nivå. Ungefär 95 procent av bilderna var digitala, resten var pappersbilder. Alla bilder från Finland var digitala. Kameratyperna varierade mycket. Man hade fotat med mobiltelefonkamera och med digital pocketkamera. Det fanns också bilder tagna med professionell fotografutrustning. Många bilder hade också lätt redigerats med Photoshop. Det är inte förbjudet, om man håller sig inom rimliga gränser. Bilder från alla nordiska länder Island kom med i fototävlingen på 2000-talet, och har uppnått flera prisplaceringar. I Norge har antalet fotografer och tävlingsdeltagare ökat ansenligt. Nu deltog 48 fotografer med 262 bilder. Från Finland deltog 21 fotografer med 206 bilder. De finländska deltagarna i finalen var Pekka Hynönen (mt Neste), Ismo Kujala (Translandia), Lauri Vuorinen (Tempera), Tero Tammi (Finnhansa), Tanja Hakala (Isabella), Markku Jalonen (Kristina Regina), Sakari Saari (Viking), Elisa Pihkala, Tiina Alajoki (Mariella), Vappu Klemetti (Finnlines) och Harri Manninen (Aura). De bästa tävlingsbilderna finns att se på sjöfolkets årsutställning i mars på Sjömansklubben på Skatudden i Helsingfors (Hotel Skatta, Slottsgatan 3). Bilderna finns utställda också under Kotka Havsdagar i juli. Frivakt Vapaavahti 5
Translandian Ismo Kujalan kuvassa oli huumoria PM- VALOKUVAUSKILPAILUN TULOKSET 2008 1. Michael Nord, merenkulun opiskelija, ms Otello,. Ruotsi (Digitaalikamera, arvo n. 7000 Tanskan kruunua,. Walport Telmar Scandinavia) Jon Fridgeirsson otti tämän kuvan varsin arvokkaalla Nikon D2X -järjestelmäkameralla 2. Jörgen Språng, stuertti mt Bit Okland, Ruotsi (Valokuvaustarvikkeita, arvo n. 5000 Norjan kruunua, Skipspost A/S Oslo) 3. Bjarne Skogvik, sähkömies, ms Skandi Mongstad, Norja (Valokuvaustarvikkeita, arvo n. 5000 Ruotsin kruunua, Scandinavian Shipping Gazette) 4. Torben Hestbæk, päällikkö, Maersk Supply, Tanska (Valokuvaustarvikkeita arvo 350 euroa, Sjómannablad Vikingur) 5. Jon Kr.Fridgeirsson, stuertti, Islanti (Valokuvaustarvikkeita arvo 300 euroa, Finnlines Oyj) KUNNIAMAININNAT Poul Højgard, päällikkö, ms Vega, Tanska Jan Richardt, päällikkö, ms Jaeger Arrow, Tanska FINAALIN RAATI Toimittaja Tommy Gardebring (Sjörapporten) Tord Strømdal Stig Hellstrand 6 Vapaavahti Frivakt
Elisa Pihkalan otos kuvastaa päivän rahtimarkkinoita RESULTAT I DEN NORDISKA FOTOTÄVLINGEN 2008 1. Michael Nord, student, ms Otello, Sverige (digitalkamera värde ca 7000 DKK, Walport Telmar Scandinavia) 2. Jörgen Språng, stuert mt Bit Okland, Sverige (Fototillbehör värde ca 5000 NOK, Skipspost A/S Oslo) 3. Bjarne Skogvik, elektriker, ms Skandi Mongstad, Norge (Fototillbehör värde ca 5000 SEK, Scandinavian Shipping Gazette) 4. Torben Hestbæk, befälhavare, Maersk Supply, Danmark (Fototillbehör värde ca 350 euro, Sjómannablaðið Vikingur) 5. Jon Kr.Fridgeirsson, stuert, Island (Fototillbehör värde ca 300 euro, Finnlines ABP) HEDERSOMNÄMNANDEN Poul Højgard, befälhavare, ms Vega, Danmark Jan Richardt, befälhavare, ms Jaeger Arrow, Danmark JURY Redaktör Tommy Gardebring (Sjörapporten) Tord Strømdal Stig Hellstrand Frivakt Vapaavahti 7
Tero Tammi tekee kamerallaan tasaisen laadukasta työtä Finn Jörgensen voitti Norjan esikarsinnan 8 Vapaavahti Frivakt
Vuosaaren Merimieskeskus otettiin käyttöön Teppo Torniainen ms Finnkraftilta oli uuden keskuksen ensimmäinen merenkulkijavieras. Helsinki Seafarers Centren toiminta saatiin käynnistettyä tammikuun lopulla. Rakennuksessa toimivat MEPA ja Merimieskirkko. Arkkitehti Pentti Kareojan suunnittelema rakennus vihittiin merimieskirkoksi 27.1.2009. Vihkimisen toimittivat yhdessä piispa Eero Huovinen, metropoliitta Ambrosius ja katolisen hiippakunnan asianhoitaja isä Teemu Sippo SCJ. Samalla siunattiin virkaan merimiespastori Ben Thilman. Hankkeen rahoittajia ovat Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Helsingin seurakuntayhtymä, The ITF Seafarers Trust, Merimiespalvelutoimisto sekä Vantaan seurakuntayhtymä. Merimieskeskusta alettiin suunnitella 2000-luvun alkupuolella, kun Vuosaaren sa- taman rakentaminen varmistui. Suunnittelutyöhön osallistui väkeä myös varustamoista ja ammattiliitoista. Helsingin satama suhtautui hankkeeseen myötämielisesti heti alusta lähtien. Merimieskirkko ja Mepa pidettiin tietoisina satamahankkeen edistymisestä. Suuria vaikeuksia ei hankkeen edetessä ilmaantunut. Rakennuskustannusten nousu ja rahoituskysymykset vaikuttivat siihen, että keskuksen kokoa pienennettiin reiluun kolmeensataan neliömetriin. Mepan ja Merimieskirkon yhteistyötä Tämä on ensimmäinen kerta, kun yhteiskunnallinen toimija, eli MEPA sekä kirkollinen palvelutoimija ovat toteuttaneet yhteisen hankkeen. Kyseessä on lisäksi ensimmäinen ekumeeninen Merimieskirkko maailmassa. Talon pääkäyttäjinä tulevat todennäköisesti olemaan ulkomaiset merenkulkijat. Vuosaareen liikennöivistä laivoista löytyy Frivakt Vapaavahti 9
Niko Nyman Shipstores Nymanilta toi Haminaa esittävän vanhan karttataulun. Martti Karlsson ja Sakari Lehmuskallio olivat avajaisten isäntinä paljon esimerkiksi venäläisiä ja filippiiniläisiä merimiehiä. Oli luonnollista, että ortodoksinen ja katolinen kirkko olivat mukana vihkimässä salia käyttöön. Mepan asiamiehet toimivat edelleen Katajanokan toimistolta käsin, mutta heillä on työhuone uudessa merimieskeskuksessa. Helsingin asiamiesten toimialue ulottuu Porvoosta Hankoon, joten palveltavia laivoja löytyy pitkin etelärannikkoa. Johtava merimiespastori Ben Thilman organisoi merimieskeskuksen toimintaa. Vanha konkari Kari Bonsdorff toimii Vuosaaressa kevään ajan. Bunssi on merenkulkijoille tuttu Hampurin ja Rotterdamin Merimieskirkoilta. Toiminnassa on mukana myös vapaaehtoistyöntekijöitä varsinkin kahvilan ja kanttiinin töissä. Perinteistä palvelua Teppo Torniainen Finnlinesilta oli klubin ensimmäinen merenkulkijavieras Ajat ovat muuttuneet. Merimieskirkkoon tai klubille mentäessä törmäsi ennen puhelinkoppiin tai jopa rivistöön sellaisia. Vuosaaren klubilla koppeja ei ole lainkaan. Satamaan liikennöivillä merenkulkijoilla on lähes poikkeuksetta käytössään oma kännykkä, ja vähintään Pre Paid -liittymä. Soittaminen onnistuu klubilta ilman 10 Vapaavahti Frivakt
piispa Eero Huovinen, metropoliitta Ambrosius ja isä Teemu Sippo omaa kännykkää. Kanttiini myy puhelinkortteja, ja lainaa langattomia puhelimia. Laivalle voidaan myös toimittaa lainaksi GSM-puhelin Pre Paid -liittymällä. Nähtäväksi jää, pitääkö klubin ulkopuolelle varustaa puhelinkoppi, kuten monilla kotimaan merimieskirkoilla on tehty. Merimieskeskuksen nettikahvilassa on läppäreitä nopeilla yhteyksillä. Keskuksen tiloissa on myös vapaa langaton verkko. Nykyään monilla merenkulkijoilla on oma läppäri mukanaan. MEPAlla on jo vuosia ollut palvelumuotona viedä laivalle lainaksi läppäri, jossa on mobiiliyhteys. Palvelu on ollut erittäin suosittua varsinkin ulkomaisten merenkulkijoiden keskuudessa, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää laivan verkkoa. Sauna, sali ja kirjasto Kanttiinissa myydään perinteistä merimiesklubitavaraa. Iso sali toimii merimieskirkkona ja sieltä löytyy pakollinen biljardipöytä, jonka päälle voi vielä asetella pöytätennislevyt. Hyvien keittiötilojen ansiosta merimieskeskusta voi käyttää erilaisiin tapahtumiin ja muonittaa monikymmenpäisen vierasjoukon. Sauna kuuluu luonnollisesti suomalaisen merimiesklubin vakiopalveluihin. Vuosaaren saunaan mahtuu hyvin pieni ryhmä kylpijöitä. Pukuhuone on tilava ja sieltä pääsee pienelle terassille vilvoittelemaan. Merimieskeskuksessa on myös tehokkaat pesukoneet esimerkiksi rekkakuskien tarpeisiin. Nettikahvilan seinälle varustetaan hyllyt käsikirjastoa varten. Mepa hoitaa varsinaiset laivakirjastonvaihdot edelleen Katajanokan toimistolta. Käsikirjastoon toimitetaan kierrätettäviä kirjoja sekä klubilla luettavia teoksia ja lehtiä. Merimieskeskus sijaitsee Provianttikadulla Gate Housen ja Hansaterminaalin välittömässä läheisyydessä porttien ulkopuolella, joten sinne on helppo mennä käymään vapaa-aikanakin. Keskus on aluksi auki klo 12:00-22:00 arkipäivinä. Kari Bonsdorff toimii klubin monitoimimiehenä Frivakt Vapaavahti 11
Sjömanscentret i Nordsjö togs i bruk Teppo Torniainen från ms Finnkraft var den första sjöfarargästen som besökte det nya centret. Verksamheten på Helsinki Seafarers Centre kunde inledas i slutet av januari. I byggnaden verkar SSB och Sjömanskyrkan. Byggnaden som planerats av arkitekt Pentti Kareoja invigdes som sjömanskyrka den 27.1.2009. Biskop Eero Huovinen, metropolit Ambrosius och det katolska biskopsstiftets administrator, fader Teemu Sippo SCJ, förrättade gemensamt vigseln. Samtidigt välsignades sjömanspastor Ben Thilman till sin tjänst. Som finansiärer står Jenny och Antti Wihuris stiftelse, Helsingfors kyrkliga samfällighet, ITF Seafarers Trust, Sjömansservicebyrån och Vanda kyrkliga samfällighet. Man började planera sjömanscentret i början av 2000-talet, då det stod klart att hamnen i Nordsjö skulle komma att byggas. Representanter för rederierna och fackförbunden deltog också i planeringen. Helsingfors hamn förhöll sig välvilligt till projektet ända från början. Sjömanskyrkan och SSB hölls informerade om hur hamnbygget framskred. Några större svårigheter uppstod inte under projektets gång. Byggnadskostnadernas stegring och finansieringsfrågor ledde till att centrets areal minskades till drygt trehundra kvadratmeter. SSB:s och Sjömanskyrkans samarbete Det är första gången en samhällelig aktör, eller SSB, och en kyrklig serviceaktör har förvekligat ett gemensamt projekt. Dessutom är det fråga om den första ekumeniska sjömanskyrkan i världen. De huvudsakliga användarna av huset kommer sannolikt att vara utländska sjöfarare. Ombord på fartygen som anlöper Nordsjö hamn finns många t.ex. ryska och filippinska sjömän. Det var naturligt att den ortodoxa och den katolska kyrkan var med om att viga salen till sin användning. SSB:s ombudsmän fungerar fortfarande med byrån på Skatudden som utgångspunkt, men de har ett arbetsrum i det nya sjömanscentret. Helsingforsombudens verksamhetsområde sträcker sig från Borgå till Hangö, så längs sydkusten skall många fartyg ha service. Ledande sjömanspastor Ben Thilman organiserar sjömanscentrets verksamhet. Ve- 12 Vapaavahti Frivakt
teranen Kari Bonsdorff arbetar i Nordsjö under våren. För sjöfararna är Bunssi en gammal bekant från sjömanskyrkorna i Hamburg och Rotterdam. I verksamheten deltar också volontärer, i synnerhet i kaféet och kantinen. Traditionell service Tiderna förändras. Förr då man kom in på en sjömanskyrka eller -klubb stötte man på en telefonhytt, eller rentav en hel rad av dem. På klubben i Nordsjö finns det inte en enda. På fartygen som anlöper hamnen har sjöfararna nästan utan undantag en egen mobiltelefon, och åtminstone en Prepaid-anslutning. På klubben kan man också ringa utan egen mobiltelefon. Kantinen säljer telefonkort, och lånar ut trådlösa telefoner. Man kan också få låna GSM-telefon med Prepaid-anslutning för att använda ombord. Återstår att se om man borde placera en telefonkiosk utanför klubben, så som man gjort vid många sjömanskyrkor här hemma. I sjömanscentrets nätkafé finns bärbara datorer med snabb anslutning. I centret finns också avgiftsfritt trådlöst nätverk. Nuförtiden har många sjöfarare med sig en egen bärbar dator. SSB har redan under många år haft som serviceform att låna ut en bärbar dator med mobilanslutning för användning ombord. Servicen har varit mycket populär i synnerhet bland de utländska sjöfararna som inte haft tillgång till fartygets nätverk. Bastu, sal och bibliotek Ledande sjömanspastor Ben Thilman (t.h.) mottog gratulationer med anledning av att han välsignats till tjänsten En bastu hör naturligtvis till standardservicen på en finsk sjömansklubb. I bastun i Nordsjö ryms en mycket liten grupp badare. Omklädningsutrymmet är rymligt och leder till en liten terrass där man kan svalka sig. På sjömanscentret finns också effektiva tvättmaskiner till exempel för långtradarchaufförernas bruk. Nätkaféets väggar förses med hyllor för ett handbibliotek. Fartygsbiblioteksbytena sköts fortfarande från byrån på Skatudden. Till handbiblioteket levereras böcker som är avsedda för cirkulation och böcker och tidningar att läsas på klubben. Sjömanscentret ligger på Proviantgatan alldeles invid Gatehouse och Hansaterminalen, utanför portarna, så det är lätt att göra ett besök också under fritiden. Centret är till att börja med öppet vardagar kl. 12.00-22.00. I kantinen säljer man traditionella sjömansklubbsprylar. Den stora salen fungerar som sjömanskyrka och där finns det obligatoriska biljardbordet, som kan täckas över med bordstennisskivor. Tack vare utmärkta köksutrymmen kan sjömanscentret utnyttjas för olika evenemang och bespisning av flera tiotals gäster. I nätkaféet finns trådlös förbindelse och några bärbara datorer Stora Salen fungerar också som kyrka Frivakt Vapaavahti 13
Pitkä päivä alkaa olla täynnä John Nurminen Navis Oy:n meklarilla Joel Juuso Järvisellä ei heti mene sormi suuhun, vaikka selvitettävältä laivalta tulee erikoisia pyyntöjä. Juuso on meklaroinut kaikentyyppisiä aluksia marokkolaisesta mandariinilaivasta loistoristeilijään. Joel Järvinen toimii Naviksen Kilpilahden konttorilla kolmen muun laivanselvittäjän kanssa. Öljysatama toimii 24 tuntia vuorokaudessa, joten työtä tehdään vuorossa. Kilpilahti on suomen suurin satama tonnimäärällä mitattuna. Sataman kautta kuljetettiin vuonna 2008 yhteensä 17,7 miljoonaa tonnia tavaraa. Laivakäyntejä Järvisen konttorilla oli toista tuhatta, joten meklareilla riitti hommia. - Tiimityöskentely on tärkeää. Meillä jokainen tietää jostakin jotain, Juuso tiivistää. Laivanselvittäjän työ Kilpilahdessa on haastavaa. On paljon vaarallisia lasteja, lai- voissa on eri maiden kansalaisia, työskentelykulttuurit vaihtelevat. Rutiinityöt meklari oppii muutamassa vuodessa, yllättävät käänteet on hoidettava periaatteella case by case. - Tähän ei ole mitään varsinaista koulutusta, eikä oikein toimintaohjeitakaan. Näihin hommiin vaan ajaudutaan, Järvinen naurahtaa. Merenkulkijat tilaavat yhä paljon käteistä rahaa meklarilta. Salkussa on usein 10-60.000 dollaria varsinkin, jos laiva vaihtaa miehistöä. Monet kolmansien maiden merimiehet haluavat ulosmaksun mukaansa. Joel Järvisen mukaan välillä meklari tuntee olevansa matkatoimistotyöläinen. Miehistönvaihdot Kilpilahdessa teettävät työtä. Pitää järjestää kenttäkuljetukset, majoitukset, Schengen -viisumit. Nesteen rahtauksessa on lähes parikymmentä ulkomaalaista laivaa, joissa on eniten filippiiniläisiä merenkulkijoita. Järvinen pitää heitä erittäin ammattitaitoisina ja yhteistyökykyisinä henkilöinä. 14 Vapaavahti Frivakt
Satamasta Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiöön Juuso työskenteli vuonna 1972 Helsingin satamassa, kun Effoan eläkkeelle jäävä laivameklari pyysi töihin. - Laivoja oli jopa rinnakkain töijättyinä Katajanokalla ja Jätkäsaaressa. Meklari oli hoitanut laivakäyntejä ratikalla ja polkupyörällä. Autoistuminen alkoi, kun minä tulin taloon, Juuso muistelee. Johnsonin laivoilta saadun hyvän palautteen ansiosta Järvinen kutsuttiin Nielsenille 1980-luvun puolessa välissä. Laivoja oli paljon, Effoalla oli lähes kuusikymmentä, Nielsenilläkin aluksi 40. Merenkulun lama ja halpatyövoiman tulo nakersivat perinteisiä varustamoita. - Berndt Aminoffin kuoltua lento-onnettomuudessa alkoi Nielsenin alamäki. Varustamopuoli kuihtui, mutta laivanselvityksellä oli vielä töitä. Helsinki alkoi vakiinnuttaa paikkaansa amerikkalaisten risteilyalusten käyntikohteena kesäisin. Nielsenillä oli 90 -luvulla toiseksi eniten selvitettäviä risteilyaluksia Transoceanin jälkeen. Nielsenin aikaan laivatyyppejä laidasta laitaan Järvinen kertoo risteilyalusten olleen vaativia työmaita sekä henkilökunnan että matkustajien suhteen. Se oli kokopäivätoimintaa. Merimiehiä jäi ahteriin, iäkkäitä matkustajia sairastui ja kuoli, meklari joutui täyttämään mitä erilaisimpia toiveita ja hankkimaan tavaroita ulkomailta asti. Kaikki piti tehdä nopeasti. Risteilyaluksissa riitti meklarilla puuhaa - Tämä oli oma maailmansa. Siellä elettiin loisteliaasti. Samanlaista palvelua edellytettiin myös meklarilta, Juuso kertoo. Rahtipuolelta muistuu mieleen monenlaista tarinaa. Oli tappeluja, itsemurhia, sairaalakäyntejä, oikeudenkäyntejä, työtapaturmia, salamatkustajia, lakkoja ja havereita. Meklari joutui välillä hoitamaan myös merimiespapin ja mepamiehen hommia. Juuso tekikin paljon MEPA -yhteistyötä risteilijöiden jalkapallopelien kanssa. Parhaiten muistetaan kuitenkin 1990 -luvun marokkolaiset reeferit, jotka toivat talvisin mandariineja palleteissa. - Nämä rakkineet olivat vanhoja japanilaisia kylmälaivoja. Niissä sattui ja tapahtui. Kulttuurieron kanssa jouduttiin myös taiteilemaan, Järvinen muistelee. Laivoissa ei ollut kunnon lämmitystä, sisätilat hikoilivat ja ikkunat olivat huurussa. Yksi laivoista karautti karille lähellä Porkkalan luotsiasemaa. Kaikista kuitenkin selvittiin ja sidosryhmät saivat mandariineja syödäkseen. Meklaritoiminnan rationalisointia Vuonna 1999 Nielsen ja Nurminen löivät laivanselvityksen osalta hynttyyt yhteen. Neste puolestaan luopui omasta laivanselvitystoiminnastaan Porvoon Kilpilahdessa. Ansiokkaasti laivoja selvittänyt Heikki Sillanpää siirtyi varaston hoitajaksi. Sopimus kilpailutettiin, ja se meni Nurmiselle, joka on siitä lähtien hoitanut Kilpilahden laivanselvitystä. Organisaatiomuutosten yhteydessä yksikön nimi on vaihdellut jonkin verran, mutta henkilökunta on säilynyt. Juuso jää eläkkeelle huhtikuun alussa mukanaan melkoinen määrä tietoa ja kokemusta. Tilalle Kilpilahteen tulee Esa Huotari Nurmisen Helsingin konttorista. Nesteen omat ja rahdatut alukset selvitetään vastaisuudessakin rautaisella ammattitaidolla, kun Esan lisäksi Jouko Hänninen, Juha Oksanen ja Kim Grönstrand jatkavat työssään. - Kun karille ajanut laiva soittaa neljän aikaan aamuyöllä, on hyvä, jos hommiin on takapuolituntumaa. Hyvässä tiimissä saa aina apua kavereilta, Juuso tuumaa lopuksi. Frivakt Vapaavahti 15
Ett långt värv snart till ända Joel Järvinen bekantade sig med sjömansklubben i Nordsjö Mäklaren Joel Juuso Järvinen på John Nurminen Navis Oy står inte handfallen ens inför de mest märkliga önskemål från ett fartyg som skall klareras. Juuso har fungerat som mäklare för alla typer av fartyg, allt från marockanska mandarinfartyg till lyxkryssare. Joel Järvinen jobbar på Navis kontor i Sköldvik tillsammans med tre andra skeppsklarerare. Oljehamnen är i gång 24 timmar i dygnet så arbetet sköts i skiften. Sköldvik är Finlands största hamn mätt i ton. Via hamnen transporterades år 2008 sammanlagt 17,7 miljoner ton gods. Fartygsbesöken på Järvinens kontor uppgick till över ettusen, så mäklarna hade fullt upp. - Lagarbetet är viktigt. Vi vet alla någonting om olika saker, sammanfattar Juuso. Skeppsklarerarens arbete i Sköldvik är utmanande. Det finns mycket farliga laster, ombord många olika nationaliteter, arbetskulturerna är växlande. Rutinerna lär sig mäklarna på några år, olika oväntade förvecklingar måste skötas från fall till fall. - Det finns ingen egentlig utbildning för det här, och inte heller instruktioner. I det här jobbet dras man bara med, skrattar Järvinen. Sjöfararna beställer fortfarande mycket pengar i kontanter av mäklarna. I portföljen har man ofta 10-60 000 dollar, i synnerhet om manskapet byts ut. Många sjömän från tredje länder vill ha sin utbetalning med sig. Joel Järvinen berättar att mäklaren ibland känner sig som en resebyråfunktionär. Manskapsbyten i Sköldvik medför mycket jobb. Man skall ordna transporter till flygfält, inkvartering, Schengen-visum. I Nestes befraktning finns närmare tjugo utländska fartyg med mest filippinska sjömän. Järvinen anser att de är synnerligen yrkeskunniga och samarbetsvilliga som personer. 16 Vapaavahti Frivakt
På kylfartygen kunde man få exotiska maträtter Från hamnen till Finska Ångfartygs Ab Juuso jobbade i Helsingfors hamn år 1972, då FÅA:s skeppsmäklare som skulle gå i pension erbjöd honom arbete. - Fartygen var till och med angjorda parallellt vid Skatudden och Busholmen. Mäklaren hade skött fartygsbesöken cyklande. Man började använda bil då jag kom i huset, minns Juuso. Tack vare den goda respons han fått från Johnsons båtar blev Järvinen erbjuden arbete hos Nielsen i mitten av 1980-talet. Fartygen var många. Effoa hade närmare sextio, Nielsen i början 40. Lågkonjunkturen inom sjöfartsbranschen och tillgången på billig arbetskraft tärde på de traditionella rederierna. - Då Berndt Aminoff omkommit i en bilolycka började Nielsens nedgång. Rederiverksamheten tynade bort medan skeppsklareringen ännu hade arbete. Helsingfors började befästa sin ställning som en hamn som de amerikanska kryssningsfartygen besökte sommartid. Näst efter Transocean hade Nielsen under 1990-talet de flesta kryssningsfartygen att klarera. På Nielsens tid fartygstyper av alla slag - Det här var en egen värld. Man levde i lyx. Samma standard på servicen väntade man sig också av mäklarna, berättar Juuso. Från frakttrafiken minns han många slags historier. Det var slagsmål, självmord, sjukhusbesök, rättegångar, arbetsolyckor, fripassagerare, strejker och haverier. Mäklaren fick ibland sköta också sjömansprästens och SSB-ombudets jobb. Juuso gjorde mycket jobb i samarbete med SSB då det gällde att arrangera fotbollsmatcher för kryssningsfartygen. Bäst minns han 1990-talets marockanska kylfartyg som om vintrarna kom med pallar med mandariner. - De här farkosterna var gamla japanska kylfartyg. På dem hände allt möjligt. Med kulturskillnaderna fick vi nog också balansera, minns Järvinen. Ombord fanns ingen ordentlig uppvärmning, utrymmena inomhus dröp av fukt, fönstren var immiga. Ett av fartygen gick på grund nära Porkkala lotsstation. Allt klarades ändå upp och de involverade fick mandariner att äta. Mäklarverksamheten rationaliseras År 1999 slog Nielsen och Nurminen ihop sina skeppsklareringar. Neste avstod för sin del från sin egen skeppsklarering i Sköldvik i Borgå. Heikki Sillanpää som förtjänstfullt klarerat fartyg övergick till att sköta lagret. Avtalet konkurrensutsattes och gick till Nurminen som sedan dess skött skeppsklareringen i Sköldvik. I samband med organisationsförändringarna har enhetens namn växlat men personalen har kvarstått. Juuso går i pension i början av april, och en avsevärd mängd kunskap och erfarenhet med honom. I hans ställe i Sköldvik kommer Esa Huotari från Nurminens Helsingforskontor. Nestes egna och befraktade fartyg klareras också i fortsättningen av verkliga proffs då Jouko Hänninen, Juha Oksanen och Kim Grönstrand fortsätter sina jobb. - Då man ringer klockan fyra på morgonnatten från ett fartyg som gått på grund, så är det bra om man är litet insatt i jobbet. Och i ett bra arbetslag får man alltid hjälp av kompisarna, funderar Juuso till slut. Järvinen berättar att kryssningsfartygen var krävande arbetsplatser både då det gällde personal och passagerare. Sjömän blev akterseglade, ålderstigna passagerare insjuknade och avled, mäklaren skulle fylla de mest olika önskemål och skaffa varor ända från utlandet. Och allting skulle ske snabbt. I Sköldvik klarerar man huvudsakligen tankfartyg Frivakt Vapaavahti 17
Merikokemusta ikä kaikki Kotkaan kotiutunut Jan Wikström eteni laivan päälliköksi ennätysvauhtia. Karjaalla ja Maarianhaminassa asuneelta merenkävijältä löytyy kuitenkin jo ennen merikapteenikoulutusta tehty pitkä ja mielenkiintoinen seilausura. Olisi helpompi kysyä, mitä jobia miehellä ei ole ollut, kun Jan Wikström luettelee: viinakalle, kipinä, purseri, puolimatruusi, perämies, intendentti, kippari, yliperämies. - Useimmille aikani radiosähköttäjille tuli uranvaihto eteen, kun laivat varusteltiin GMDSS-aikaan 1990-luvun alussa, Jan muistelee. Mies aloitti radiosähköttäjän opinnot vuonna 1978 Ahvenanmaalla. Lyhyen Maa- rianhaminan rannikkoradioasemalla vietetyn työjakson jälkeen löytyi ensimmäinen jobi Rederi Ab Sallylta, joka merenkulkijoiden keskuudessa tunnettiin nimellä Algot perustajansa kauppaneuvos Johanssonin mukaan. - Dagny oli miitseppilaiva eli päällystö asui keskilaivassa olevassa kansirakennelmassa, ja miehistö ahterissa. Laivassa oli 42 merimiestä, joista löytyi varsin värikkäitä ja legendaarisia karpaaseita nykymerenkulkijoihin verrattuna, Jan kertoo. Wikström mönsträsi päälle tankkialus Dagnyyn Oxelösundissa, josta lähdettiin parin Itämeren keikan jälkeen Välimerelle. Vuonna 1981 hän siirtyi mt Bonnyyn ja sieltä armeijaan Upinniemen Laivastoasemalle. - Lensin Texasista kotiin vanhentuneella passilla. Yksi päivä lomaa, sitten oli läh- 18 Vapaavahti Frivakt
Kipinänä Algotilla dettävä laivaston radistikurssille, Jan Wikström sanoo. Armeija-aika kului Wikströmin mukaan hyvin. Ruotsinkielisenä hän pääsi armeijan olympiakisoissa kuljettamaan norjalaiskenraalia suurella BMW: lla pitkin Rovaniemeä ja Pohjois-Suomea. Miinalaiva Pohjanmaalla hän oli radistina pitkällä Atlantin purjehduksella. Matka suuntautui Amsterdamin ja Azoreiden kautta Baltimoreen ja Halifaxiin. Paluu tehtiin Reykjavikin ja Kielin kautta. Matkasta tuli Janille vapaaehtoista ylipalvelusta. Kipinänä tankkereissa ja risteilijöissä Armeijan jälkeen miehen ura jatkui Algotin varustamien laivojen radiohyteissä. Pegny ja Bonny tulivat tutuiksi. - Tein myös Euroopan liikenteen vikaeerauksia pikinokissa ja ahvenanmaalaisissa kraanalaivoissa, kuten Doriksessa ja Hamnössa, Wikström muistelee. Rederi Ab Sally oli mukana myös Karibian risteilytoiminnassa kahdella laivalla. Commodore Cruise Linen Caribe 1 seilasi Miamista Haitiin, Puerto Ricoon, Neitsytsaarille ja Dominikaaniseen tasavaltaan. Bohemen reitti kulki Meksikonlahdella; St.Petersburg - Key West - Grand Cayman - Jamaika - Meksiko. Laivoilla oli muutamia suomalaisia. Jan Wikström ehti seilata kummassakin. - Risteilyliikenne oli erittäin mielenkiintoista. Matkustajille tarjottiin luksusta. Työ oli vaihtelevaa, Jan kertoo. Hän kuului Man Over Board -veneen hälytysmiehistöön. Muistiin on jäänyt pelastustehtävä lämpimässä Karibian yössä. - Erään rahtilaivan ahterirakennelma oli ilmiliekeissä. Miehistö kärvisteli keulapakalla kalsareissaan ja morsetti taskulampulla MayDayta, Wikström naureskelee. Seitsemän, kahdeksan merimiestä saatiin MOB-veneeseen. Palavan laivan kippari ja siiffi eivät halunneet jättää laivaa vaan jäivät odottelemaan Yhdysvaltojen rannikkovartiostoa. Uskalias teko, sillä liekit kuumensivat kantta ja meressä odottelivat hait. - Kun olimme poimineet pelastettavat kyytiin siirryimme takaisin Caribe 1:seen ja jäimme odottamaan rannikkovartiostoa. He tulivat useiden tuntien jälkeen paikalle, ja jätimme pelastetun miehistön heille, Wikström kertoo US. Coast Guard oli ilmeisesti sammuttanut palon ja pelastanut miehet, sillä Wikström näki pahoin palaneen laivan myöhemmin satamaan hinattuna. Vanhat laivat, uusi omistaja Rederi Ab Sally ajautui vaikeuksiin ja meni konkurssiin 1980-luvun puolen välin jälkeen. Osuudet Viking Linesta menivät muiden osakkaiden lunastukseen. Kanaalin ja Karibian liikenne päätyivät EffJohnin ja sittemmin Silja Linen rasitteeksi. Konkurssipesää hallinnoi Suomen Yhdyspankki, joka myi tankkereita juuri perustetulle ahvenanmaalaiselle ATC -varustamolle. - Alandia Tanker Company osti aluksi Bonnyn, Finnyn ja Fannyn, Wikström kertoo. ATC: n aluksiin tuli pikkuhiljaa monikansallinen miehistö, joka koostui pääosin suomalaisista ja filippiiniläisistä merenkulkijoista. Jan muistelee Dagnylla tapaamansa naispuolimatruusia, jonka kohtasi uudelleen mt Fannylla. - Anneli Paavola oli edennyt laivan päälliköksi. Viranomaiset maissa ihmettelivät aluksi. Tieto levisi nopeasti, ja monessa satamassa suorastaan odotettiin Annelin kippa- Frivakt Vapaavahti 19
roimaa Aframax -tankkeria, Wikström kertoo. Fanny oli vuonna 1967 rakennettu hyvä laiva. Varustamon toiminta laajeni lähinnä second hand - alusostojen myötä. ATC: lla pyyhki hyvin toistakymmentä vuotta. Yhtiö kuitenkin ajautui konkurssiin 1990-luvun lopulla. Kipinän jobit alkoivat loppua jo aikaisemmin. Toimenkuva alkaa muuttua Eckerölinjen -varustamoon mies sai ensimmäisen kontaktin vuoden 1983 kesällä toimiessaan vikaeeraavana kipinänä. Vuosikymmenen lopulla Wikström huomasi pikkuhiljaa siirtyneensä intendentiksi. Hän kävi läpi vanhan ja uuden Roslagenin, Apollon, Alandian, Nordlandian. - Apolloa uusittiin Kotkassa nelisen kuukautta 1990-luvun puolivälissä. Kaupunki tuli tutuksi, Wikström muistelee. Pari vuotta myöhemmin hän kotiutui pysyvästi kaupunkiin, kun naimisiinmenon myötä kotipaikka vaihtui Maarianhaminasta Kotkaan. Vuosituhannen vaihtuessa Wikström oli intendenttinä Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöivässä ms Nordlandiassa. Hän laski olleensa pasiseereissä kaksitoista vuotta. Rahtialuksiin oli vaikeaa päästä ilman uudelleen koulutusta. Kansipuolen ura kiinnosti, mutta kipinöille suunnattu perämieskoulutus oli ehtinyt tulla ja mennä. Kotkaan koulutukseen ja kapteeniksi Ammattikorkeakoulussa valmistuminen merikapteeniksi vei neljä ja puoli vuotta. Wikström oli jo alan konkari, ja hankki helposti tarvittavat harjoittelu- ja työpaikat. - Olin kurssin nestori. Porukka oli hyvin motivoitunutta, ei lainkaan ikäni puolesta odottamaani hiekkalaatikkomeininkiä, Jan Wikström naurahtaa. Kansipuolella työt oli aloitettava puolimatruusina. Mies keräsi praktiikkaa muun muassa Terviltä, Tiiralta ja Nedgardilta. Ensimmäinen perämiehen jobi aukesi Granqvistin ms Jessicaan vuonna 2005. Hän työskenteli sen jälkeen Prima Shippingin ja Engshipin laivoissa Euroopan liikenteessä. - Olin Klenodenin mukana Kanarian saarten matkalla. Uudestakaupungista lastattua keinolannoitetta purettiin viikon päivät Las Palmasissa, Teneriffalla ja Palmalla. Paluumatkalla lastattiin kalkkikiveä Espanjasta Kantvikiin, Wikström kertoo. Mies seilasi myös Lillbackan Global Carrierilla förstinä. Ensimmäinen kipparin jobi aukesi Granshipin ms Carismaan, josta seurasi jatkopesti Prima Shippingin Cleopatraan. Risteilyaluksilla oli värikästä elämää Pienissä laivoissa saa arvokasta kokemusta Ms Casandraa Wikström pitää haastavana mutta mukavana laivana. Vuonna 1969/70 rakennetussa aluksessa ei ole keulapotkuria eikä säätölapapotkuria. Pääkone Deutz on pysäytettävä, puhallettava ja käynnistettävä uudelleen, kun halutaan pakki päälle. - Oli aikamoista taiteilua käsitellä laivaa ahtaissa satamissa, joita oli parhaimmillaan 24 yhden kuukauden aikana, Jan kertoo. Mies pitää Prima Shippingia hyvänä yhtiönä ja työnantajana. Hän on kuitenkin lähdössä seuraavaksi Rederi Ab Lillgaardin ms Christalle. Christa on vajaan sadan metrin pituinen ja reilun 2800 tonnin kuivalastialus. - Tämä on jo kuudes peräkkäinen C -kirjaimella alkava laivani, Wikström laskee. Kaikki nämä laivat ovat purjehtineet Suomen lipun alla. Tämän tyyppisiin aluksiin on nykyään vaikeaa saada suomalaista kansimiehistöä. Matruuseja ja puolimatruuseja tulee etenkin Virosta. - Voin suositella kaikille seilaamista näissä laivoissa. Yhteishenki ja tiimityöskentely ovat hyviä. Täällä saa myös monipuolista praktiikkaa, Jan Wikström toteaa lopuksi. 20 Vapaavahti Frivakt