1
2
Dokumentin aiheen totuus on usein laajempi kuin mitä videolle on voitu vangita. Siksi dokumentin ennakkotutkimusvaihe on olennainen dokumentin lopullisen totuudellisuuden kannalta. Tässä vaiheessa tekijällä on aikaa ja keinoja aiheen perusteelliseen tutkimiseen joka suunnalta. Vähitellen hän muodostaa vaikutelman aiheen totuudesta; vaikutelma on subjektiivinen - mutta toisaalta on olemassa vain subjektiivisia vaikutelmia. Mikäli ennakkotutkimus tehdään kunnolla, voi tekijä luottaa ainakin siihen, että tämän lähemmäksi totuuden ymmärtämistä hän ei voisikaan päästä. Myöhemmin, kuvausten aikana, dokumentintekijä voi käyttää tehokkaasti hyväkseen tietonsa ja ymmärryksensä aiheesta. Jollei hän tiedä mitään aiheesta, hän on enemmän välineen teknisten rajoitusten armoilla: on todennäköisempää, että hän jättää kuvaamatta dokumentin kannalta tärkeitä tilanteita, vain siksi etteivät olosuhteet sovellu kuvaamiseen. Kun tekijä tietää mitä aikoo kuvata, hän voi teknisestikin varustautua paremmin. Eikä hän tällä puutu itse totuuteen, vaan varmistaa sen, ettei elokuvanteon tekninen puoli pääse häiritsemään totuutta. 3
Anatomisia taitekohtia kannattaa varoa. Anatomisia taitekohtia ovat nilkat, polvet, haarus, kyynärpää ja yleensä vartalon taitekohdat. Kuvan rajaus anatomisesta taitekohdasta ikään kuin amputoi kohteensa. Esimerkiksi jos kuva rajataan keskeltä säärtä, sitä ei koeta häiritseväksi, vaan sääri jatkuu luonnollisesti rajauksen ulkopuolelle - ihminen täydentää puuttuvan osan kuvasta mielessään. Sama periaate toimii myös muiden kuvaelementtien suhteen. 4
Jos kuvia ei sommitella onnistuneesti, katsoja ei välttämättä löydä kohdetta tai ei ymmärrä sen tärkeyttä. Sommittelusääntöjen räikeä rikkominen toimii myös efektinä - jokin ei ole nyt oikein. Tuttuja elementtejä voidaan sommitella kuvaan huomattavasti vapaammin, osia kohteesta voidaan jopa rajata kuvan ulkopuolelle. Huomioidaan myös kuvan reunat: kuvan reunoihin ei saisi jättää esineitä makaamaan. Myöskään päähenkilön nojaaminen kuvan reunaan "tyhjän päälle" ei vaikuta erityisen älykkäältä. Kannattaakin huomata jo kuvausvaiheessa, että kameran (etsimen) kuvasta jää TV:ssä osa pois. Tämän vuoksi kuvattaessa kannattaa kuvitella 10 % marginaali rajauksen ympärille jonka voi kuvitella leikkautuvan pois. 5
6
7
Normaalisti riittää YK-KK-PK ja LK kuvakoot. 8
Elokuvassa ja valokuvauksessa voidaan kuvatun aiheen rajauksesta riippuen puhua eri kuvakoista. Kuvakokoja on kahdeksan ja ne ovat nimeltään yleiskuva, kokokuva, suuri puolikuva, puolikuva, puolilähikuva, lähikuva ja erikoislähikuva. Videokuvauksessa kuvakokojen vaihtelu tuo tarinaan jännitettä ja tunnelmaa. Alla olevassa taulukossa esitellään kuvakoot, niistä käytetyt lyhenteet sekä kuvakokojen "käyttötarkoitukset". 9
Suojaviiva on kuvitteellinen käsite, jonka tehtävänä on auttaa kuvaajaa hahmottamaan suunnat oikein. Suojaviiva muodostuu esimerkiksi kahden kuvattavan kohteen välille, liikkuvan kohteen kulkureitille ja esimerkiksi katseiden välille. Ajatus on, että kuvaaja pysyy kuvia vaihtaessaan suojaviivan samalla puolen, koska yhtäkkiä ylittäessään suojaviivan katsoja menee helposti suunnista sekaisin. Suojaviivan voi kyllä ylittää, mutta se pitää näyttää katsojalle vaikkapa kamera-ajon avulla. 10
Video-esimerkki Huumevelka 11
Kiertoajo -visuaalisesti tehokas -"tanssissa mukana" -vaikutelma -ympäristä korostuu Tarkennusajo -kameran kuvaa ajetaan tarkennuspistettä hyväksikäyttäen -dramaattinen vaikutelma sivuttaisajo -syvyysvaikutelma voimakas koska etualalla olevat kohteet liikkuvat nopeammin kuin kohteet taka-alalla Nostoajo -kamera nousee tai laskee hissimäisesti -ohjelman tai kohtauksen aloitus / lopetuskuva -usein miljööstä kohteeseen tai päinvastoin 12
Katso videoesimerkistä esimerkit 13
Katso videoesimerkistä esimerkit 14
Miksi videolle kuvattaessa tarvitaan lisävaloa? Luksi (lx) on valaistuksen voimakkuuden yksikkö. Asteikko on logaritminen pimeän 0 luksista kirkkaan auringonpaisteen 100.000 ja ylikin. Hyvin valaistussa toimistohuoneessa on noin 500 luksia, kotioloissa usein alle 100. Rinnakkainen mittayksikkö on footcandela (fc) niissä maissa, joissa etäisyyksiä mitataan jaloissa. Se on (tarkkaan määritellyn) yhden kynttilän valo jalan päästä. Luksi on 10,76 fc:tä, mutta yleisesti käytetään muuntokerrointa 10, sillä valotuksen kannalta oleellisia ovat vasta kaksinkertaiset erot lukemissa. Videokuvaajan kannalta oleellista on, onko lukseja normaalin työpisteen 300 vai hämärästi valaistun huoneen 30 luksia. Tällä välillä kuva huononee merkittävästi, kohina (lumisade) lisääntyy, värit haalistuvat ja terävyys kärsii. Kuvan kannalta sen sijaan ei paljon merkitse onko valoa pilvisen päivän 1000 tai suoran auringonpaisteen 100.000 luksia. Kameratehtaiden ilmoittamilla muutaman luksin minimivalontarpeilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Lähes kaikilla kuluttajakameroilla on vaikeuksia jo 100 luksissa ja 30 luksia tuottaa selvästi heikentynyttä kuvaa. 15
Kennojen koko vaikuttaa myös niiden eteen asetettavaan optiikkaan: eri kennokoolla sama optiikka (mikäli on asennettavissa ko. kameraan!) antaa erilaiset kuvakulmat laajakulma- ja teleasennoissa. 16
Miksi videolle kuvattaessa tarvitaan lisävaloa? 17
Miksi videolle kuvattaessa tarvitaan lisävaloa? 18
Miksi videolle kuvattaessa tarvitaan lisävaloa? 19
Värilämpötila osoittaa valaistuksen värisävyn. Värilämpötilayksikkö (Kelvin, K) on saatu vertaamalla mustan kappaleen kuumennettaessa saamia värisävyjä ja niiden aallonpituuksia valaistuksen vastaavaan aallonpituuteen. Keskipäivän auringonvalon värilämpötila on 5600 Kelviniä (ns. päivänvalo, daylight, outdoor) ja studiovalaistuksen tai tavallisten hehkulamppujen n. 3200 Kelviniä (indoor). Sisävalolle säädetyllä kameralla kuvattaessa ulkona värit toistuvat sinertävinä kun taas päinvastaisessa tilanteessa punertavina. 20
Miksi videolle kuvattaessa tarvitaan lisävaloa? 21
22
23
24
Mikrofonin sijoittelu 25
26
27
28
29
30