MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 12.12.2014
Tehtävä 1 Jos Laura (L) nyt kuolisi, sovellettavaksi tulisivat PK 3 luvun säännökset puolison perintöoikeudesta ja toissijaisesta perimyksestä. Panu (P) on kuollut rintaperillisiä jättämättä, joten L on ollut oikeutettu perimään hänet PK 3:1.1:n nojalla. P:ltä on kuitenkin jäänyt toisen parenteelin perillisiä (kaksi veljenpoikaa), joiden perintöoikeus toteutuu oikeutemme mukaan lesken kuoltua, leskeltä jääneestä omaisuudesta (PK 3:1.2). Tämä toissijaisten perillisten oikeus toteutetaan pesänjaoksi kutsuttu toimituksessa, joka käsillä olevassa tapauksessa tulee siis toimitettavaksi P:n perillisten ja L:n perillisten (Akun ja Bertan) kesken. P:n perillisille kuuluva osuus L:n pesästä olisi PK 3:1.2:n nojalla lähtökohtaisesti puolet (1/2). Tämä pääsääntönä oleva puolittamisperiaate näyttäisi soveltuvan myös nyt tarkasteltavaan tapaukseen, sillä tehtäväkuvauksen perusteella puolisoilla on ollut avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen. Mitään sellaisia P:n ja L:n aviovarallisuussuhteisiin liittyviä perusteita, jotka ilman muuta johtaisivat puolittamisperiaatteesta poikkeamiseen, ei tapauksesta myöskään ilmene. Vaikuttaa näin siltä, että P:n veljenpojat tulisivat saamaan L:n miljoonaomaisuudesta 500 000 euroa, mihin summaan myös L:n lapset joutuisivat tyytymään. L:n pesän jakaminen puoliksi P:n perillisten ja L:n perillisten (Akun ja Bertan kesken) ei tosin ole ainoa mahdollinen lopputulos. L:n ja P:n aviovarallisuussuhteisiin saattaa nimittäin liittyä seikkoja, jotka oikeuttavat L:n perillisten kannalta edullisempaan jakosuhteeseen. Alkoholiongelmista tapausselostuksen mukaan kärsinyt P on varaton, minkä taustalla saattaa olla sellaista käyttäytymistä, joka antaisi L:lle oikeuden vaatia osituksessa AL 94 :n mukaista ns. hukkaamisvastiketta. Toisaalta huomattava osa L:n varallisuudesta on jo L:n ja P:n avioliittoa edeltävältä ajalta, mikä saattaisi yhdessä sen kanssa, että P:n panostus yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi lienee jäänyt vähäiseksi antaa L:lle oikeuden vaatia osituksen sovittelua AL 103b :n nojalla. L:n perillisten kannattaisikin vedota mainittuihin seikkoihin L:n pesää jaettaessa. On ajateltavissa, että mainitut L:n ja P:n aviovarallisuussuhteisiin liittyvät näkökohdat katsotaan sellaiseksi PK 3:2.1:ssä tarkoitetuksi muuksi syyksi jonka johdosta P:n jäämistö olisi pienempi kuin pääsäännön mukainen puolet puolisoiden omaisuudesta. Se, otettaisiinko mainittuja perusteita huomioon PK 3 luvun mukaisessa jaossa, on kuitenkin epävarmaa, eikä tämän mahdollisuuden esiin tuomista tenttivastauksessa edellytetty. L:n perillisten kannalta olisikin selvästi edullisempaa onnistua kokonaan välttämään pesänjako ja saamaan aikaan se, että L:n ja P:n perillisten kesken tulisi toimitettavaksi normaali AL:n säännösten mukainen ositus. Tämä ei ole oikeutemme mukaan mahdollista, mikäli L on ottanut tai ottaa edesmenneeltä puolisoltaan tulleen perinnön vastaan: tällöin on vääjäämättä edessä PK 3 luvun mukainen jako (olettaen vielä että P:n veljenpojat pitävät kynsin ja hampain kiinni oikeuksistaan). Mutta jos nyt vielä elossa oleva L saataisiin luopumaan perinnöstä P:n jälkeen, asetelma muuttuisi.
Mitään PK 3 luvun mukaista perimystä ei tällöin tapahtuisi, vaan P:n perillisten ja L:n väliset suhteet selvitettäisiin osituksessa, jossa P:n perillisille annettaisiin heidän vanhempansa avio-osa ja L:lle hänen oma avio-osansa. Merkittävä hyöty tästä olisi L:n ja hänen sukunsa kannalta siinä, että L:lle avautuisi osituksen myötä mahdollisuus vedota AL 102.2 :n mukaiseen tasinkoprivilegiin siis oikeus olla antamatta P:n perillisille omaisuuttaan tasingoksi. Näin L:n koko omaisuus jäisi Akun ja Bertan varalle, eikä siitä menisi osaakaan P:n veljenpojille. Tämä edellyttäisi tosiaankin osituksen toimittamista, sillä kuten oppikirjassa todetaan, PK 3 luvun mukaisessa jaossa ei AL 103.2 :ään vetoaminen ole mahdollista. Miten sitten Aku ja Bertta voisivat saada L:n luopumaan perinnöstä, kun L tapausselostuksen mukaan vaikuttaa pysyvästi toimintakyvyttömältä? Tätä varten heidän tulisi hakea L:lle edunvalvojaa ja pyytää häntä ryhtymään kaikkiin edellä mainittuihin toimiin: siis 1) luopumaan L:n puolesta perinnöstä, 2) vaatimaan osituksen toimittamista ja vielä 3) vetoamaan osituksessa L:n puolesta tasinkoprivilegiin. Edunvalvoja saattaisikin näin menetellä. L ei liene vielä itse ryhtynyt sellaisiin toimiin, että hänen katsottaisiin PK 17:2a:ssa tarkoitetulla tavalla ottaneen perinnön vastaan. Estettä perinnöstä luopumiselle ei seuraa myöskään HolTL:n säännöksistä. Edunvalvoja tosin tarvitsee tähän oikeustoimeen holhousviranomaisen luvan (HolTL 34.1 7-kohta), jonka saaminen normaalisti on vaikeaa mutta käsillä olevassa tilanteessa ehkä selvästikin tavanomaista helpompaa. P:n pesän varattomuuden vuoksi perinnöstä luopumisesta ei nimittäin koituisi L:lle mitään taloudellista menetystä päinvastoin se ehkä edistäisi L:n tahtoa todennäköisesti parhaiten vastaavan lopputuloksen saavuttamista. Kuvatuilla järjestelyillä on kuitenkin melkoinen kiire. AL 103.2 :n mukaiseen tasinkoprivilegiin voidaan lain mukaan vedota vain lesken eläessä, joten kyseinen ositus pitäisi saada kokonaan toimitetuksi ennen kuin L kuolee. Tämä taas voi olla vaikeaa, mikäli P:n perilliset asettuvat vastahankaan. P:n perilliset eivät ehkä suostu sopimusositukseen, vaan L:n edunvalvoja joutuu tekemään hakemuksen pesänjakajan määräämiseksi. Uhkana onkin, että terveydentilaltaan heikko L ehtii menehtyä ennen kuin ositusta saadaan valmiiksi. Havaintoja tenttivastauksista: Osa opiskelijoista tarjosi Akun ja Bertan vaihtoehtoiseksi suojakeinoksi L:n tekemää testamenttia. Vastauksissa siis pohdittiin sitä mahdollisuutta, että L olisi jo ehkä tehnyt testamentin Akun ja Bertan hyväksi tai että hän tervehtyisi siinä määrin, että kykenisi sellaisen tekemään. Tästä ei olisi lapsille kuitenkaan apua. Leski ei nimittäin voi testamentilla määrätä siitä, mikä on lain nojalla menossa toissijaisille perillisille (PK 3:1.2). Monissa vastauksissa lähdettiin liikkeelle suoraan P:n veljenpoikien ja L:n lasten välisestä osituksesta ja pohdittiin, mitä vaatimuksia L:n lapset voivat siinä esittää. Tällöin jäi kuitenkin huomaamatta, että tehtäväannon mukaisessa tilanteessa ei lähtökohtaisesti tule lainkaan toimitettavaksi ositusta. Jos siis ennen perillisasemassa olleen lesken kuolemaa ei ryhdytä mihinkään erityisiin toi-
miin, edessä on vääjäämättä PK 3 luvun säännösten mukainen pesänjako ei ositusta. Mahdollisuus ositussäännösten suoraan soveltamiseen ja esimerkiksi AL 103.2 :ään vetoamiseen avautuu vain sitä kautta, että L luopuu perinnöstä ensiksi kuolleen puolison jälkeen. Kurssikirjallisuus: Tapaukseen liittyviä asioita käsitellään teoksessa Kangas, Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet s. 207 208, 349 351, 359 360 ja 448. Tehtävä 2 Kysymyksessä pyydetään tarkastelemaan asiaa Annen näkökulmasta, joka haluaisi itselleen osuutensa asunnosta, jossa hänen entinen avopuolisonsa Börje asuu lasten kanssa. Lisäksi entiseen kotiin on jäänyt Annen omistama taulu. Avoliitto määritellään lakisääteiseksi avoliitoksi (Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, 26/2011), jos parisuhteen osapuolet asuvat yhteisessä taloudessa ja ovat asuneet yhteisessä taloudessa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Annen ja Börjen avoliitto on alkanut vuonna 2009 ja päättynyt vuonna 2013, joten se on kestänyt alle viisi vuotta. Perheeseen kuuluu kaksi lasta, mutta tehtävänannosta ei ilmene, ovatko he yhteisiä tai yhteisessä huollossa. Avoliittolain soveltumista ei siten voi varmasti päätellä, mutta se vaikuttaisi soveltuvan. Se seikka, että avoliitto on alkanut ennen avoliittolain voimaantuloa, ei ole ratkaiseva, sillä laki on taannehtiva. Olettaen, että avoliittolaki soveltuu, puolisoiden omaisuuden erittely ratkaistaan lain järjestelmässä, elleivät puolisot yhdessä päätä poiketa sen määräyksistä. Avopuolisoiden omistus- ja velkasuhteet ratkaistaan yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden pohjalta, myös avoliittolain järjestelmässä (Kangas, p. 378), ja yhteisomistussuhteet puretaan eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain (180/1958) säännösten mukaisesti. Asunnon omistussuhteiden osalta tilanne on selvä; Anne omistaa asunnosta 60 %, joten hän saa tämän osuuden asunnon myynnistä saatavista varoista. Oikeus voi määrätä omaisuuden myymisestä YhtOmL:n 9-10 mukaisesti ja pesänjakajakin voinee saada myyntiluvan. Irtaimiston osalta vallitsee yhteisomistusolettama (Aviliittol 6 ), mutta se koskee vain niitä irtaimia esineitä, joiden osalta kumpikaan puolisoista ei voi näyttää omistusoikeuttaan. Annen on siis esitettävä näyttöä siitä, että hän omistaa taulun yksin (Kangas s. 389). Oikeus vaatia omaisuuden erottelua / yhteisomistuksen purkamista ei vanhene. Börje on hyötynyt Annen maksamasta putkiremontista, mikä tulee ottaa huomioon puolisoiden yhteistaloutta purettaessa. Varojen sijoittaminen perheen kotina käytetyn asunnon perusparannukseen on sijoittamista toisen puolison omaisuuteen, mikä perustaa sekä oikeuden hyvitykseen (Avoliittol 3 luku) että (vaihtoehtoisesti) saamisoikeuden, jota koskevat yleiset velkasuhdetta koskevat säännöt (ns. regressisaatava). Börjen näkemys, jonka mukaan kaikki varat pitäisi puolittaa, vaikuttaa lähtökohtaisesti perusteettomalta. Börje voi kuitenkin esittää yhteisen talouden hyväksi antamaansa panokseen perustuvan vaatimuksen hyvityksestä. Tällöin tarkastellaan, ovatko puolisoiden panokset yhteiseen talouteen olleet avoliiton aikana tasapainossa. Mikäli näin on, oikeutta hyvitykseen ei ole (Kangas s. 391-394). Hyvitystä voi vaatia joko toimituserottelussa tai kanneteitse.
Lisäksi Anne voi vaatia Börjeltä korvausta siitä, että on estynyt käyttämästä omaa omaisuuttaan. Korvausta ei kuitenkaan voi vaatia heti erilleen muuttamisesta alkaen vaan vasta yhteisomistussuhteen purkamiseen tähtäävän prosessin käynnistymisestä lukien (Kangas, s. 381.) Tenttikirjallisuus: Kangas, Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet, s. 371-397. Tehtävä 3 Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säädetään laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (LHL). Eronneet vanhemmat voivat ensinnäkin sopia asiasta (s. 110, 113, LHL 7 ) ja sopimus voidaan vahvistaa sosiaalilautakunnassa, jolloin siitä tulee täytäntöönpanokelpoinen. Tämä on yleensä nopeampi ja halvempi kuin tuomioistuinprosessit (s. 254) ja näin ollen lapsen kannalta parempi kuin pitkittynyt tuomioistuinprosessi. Vanhemmat voivat myös hakeutua avioliittolain mukaiseen perheasioiden sovitteluun (AL 5 luku). Vaihtoehtoisesti vanhemmat voivat saattaa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi (s. 110, 113, LHL 9 ). Tuomioistuimessa asia voidaan ratkaista oikeudenkäynnissä, jossa myös pyritään ensisijaisesti sovinnolliseen ratkaisuun (s. 111) mutta erittäin riitaisissa tapauksissa tuomioistuimen antama päätös asiassa voi olla lapsen kannalta paras ratkaisu (s. 111 112). Tuomioistuimessa asiaa voidaan myös sovitella erillisessä tuomioistuinsovittelussa (s. 111). Sovinto on usein lapsen kannalta paras ratkaisu ja sitouttaa vanhemmat paremmin, mutta erittäin riitaisissa tilanteissa tai esim. väkivalta- tai päihdeperheissä sovintoa parempi ratkaisu on usein tuomioistuimen ratkaisu, jota varten voidaan tehdä myös olosuhdeselvitys lapsen oloista (s. 111 112). Virallismenettelyiden lisäksi asiaa voidaan luonnollisesti käsitellä myös asianajajien neuvotteluissa ja sovittelussa sekä esimerkiksi yksityisillä perhepsykologeilla. Lasten osalta asiassa tulee ottaa huomioon lasten oikeudet. Lapsilla on perus- ja ihmisoikeutena oikeus tasavertaiseen kohteluun (s. 27, 103 ja PL 6.2 ) ja oikeus tulla kuulluksi ja ilmaista mielipiteensä (s. 103, PL 6.3 ). Mielipiteelle annettava painoarvo on suhteessa lapsen ikään ja kehitystasoon kunnes henkilö on täysivaltainen ja itsemääräävä (s. 103, YK:n lapsen oikeuksien sopimus 12 art). Lapsella on myös oikeus suojeluun (YK:n lapsen oikeuksien sopimus), mikä on huomioitava lapsen kuulemisessa. Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa lapsi ei kuitenkaan ole asianosainen. Huoltoasiassa lapsen mielipide selvitetään LHL:n mukaan vain jos vanhemmat erimielisiä tai jos muuten lapsen edun kannalta tarpeellista ja jos mahdollista lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden (s. 115, LHL 11 ). Ensisijainen velvollisuus huolehtia lapsen oikeuksien toteutumisesta on lapsen vanhemmilla. (Vastauksen pisteytykseen vaikuttaa myös vastauksen selkeys ja sisäinen johdonmukaisuus.) Tehtävä 4 Edunvalvojan määräämisestä täysi-ikäiselle säännellään holhoustoimilaissa. Lain mukaan tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan täysi-ikäiselle, joka esimerkiksi sairauden vuoksi on kykenemätön valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat
hoitoa eivätkä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. (HolTL 8 ). Edunvalvojan määrääminen on viimesijainen keino hoitaa yksilön asioita. Edunvalvoja määrätään lain mukaan vain, jos asiat eivät hoidu muulla tavoin, esimerkiksi tavallisen valtakirjan tai edunvalvontavaltuutuksen avulla. Tapauksessa Merjalle tulee hakea edunvalvojaa vain, jos Merjan asiat eivät tule hoidetuksi muilla tavoin. Jos ilmenee tarvetta oikeustoimien tekemiseen, esimerkiksi Merjan ja Pentin yhteisen omaisuuden myymiseen, edunvalvojamääräys voi myöhemmin tulla tarpeeseen. Valtuutuksesta on säädetty oikeustoimilain toisessa luvussa (OikTL 10-27 ). Joka on valtuuttanut toisen tekemään sopimuksia tai muita oikeustoimia, tulee suhteessa kolmanteen henkilöön välittömästi oikeutetuksi ja velvoitetuksi oikeustoimen perusteella, jonka valtuutettu valtuutuksen rajoissa tekee valtuuttajan nimissä (OikTL 10.1 ). Pätevän valtuutuksen voi antaa jokainen täysi-ikäinen henkilö, jonka kyky oikeudelliseen harkintaan ei ole alentunut esimerkiksi sairauden johdosta. Huomattava osa ihmisistä turvautuu asioiden hoitamisessa jonkun tyyppiseen valtuutukseen. Edunvalvontavaltuutuslakia sovelletaan valtuutukseen, jonka valtuuttaja on määrännyt tulemaan voimaan siinä tapauksessa, että hän tulee kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Edunvalvontavaltuutuksella valtuutettu voidaan oikeuttaa edustamaan valtuuttajaa tämän omaisuutta koskevissa ja muissa taloudellisissa sekä henkilöä koskevissa asioissa. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista haetaan maistraatista ja se tulee voimaan, kun maistraatti on vahvistanut sen. Tapauksessa Merja on tehnyt kaksi valtakirjaa; oikeustoimilain mukaisen valtakirjan pankkiasioiden hoitoa varten ja edunvalvontavaltuutuksen henkilöään koskevia asioita varten. Pankkivaltuutus on tullut voimaan heti allekirjoitushetkellä ja on edelleen voimassa Merjan tajuttomuudesta huolimatta. Edunvalvontavaltuutus tulee vahvistaa maistraatissa, jotta Pentti voisi toimia sen nojalla. Jos Merjalle myöhemmin päädytään hakemaan edunvalvojaa, valtuutetun toimivalta pankkiasioiden hoidossa päättyy edunvalvojan määräyksen jälkeen vasta, jos edunvalvoja nimenomaisesti peruuttaa Merjan antaman valtuutuksen. Merjan edunvalvontavaltuutus koskee hänen henkilöään koskevia asioita (esimerkiksi hoitoa koskevat päätökset). Jos Merjalle määrätään edunvalvoja taloudellisia asioita varten, Pentti voi silti edelleen toimia hänen edunvalvontavaltuutettunaan henkilöä koskevissa asioissa. HUOM! Yleisimpiä virheitä tämän tehtävän osalta olivat: - Väitettiin, että Merjalle on välittömästi haettavaa edunvalvojaa. - Ei havaittu, että Merjan edunvalvontavaltuutus koski vain hänen henkilöään koskevia asioita, jolla puolestaan voi olla merkitystä sen osalta, tuleeko hänelle määrätä edunvalvoja. - Ei osattu tehdä eroa tapauksessa esiintyvän kahden eri valtuutustyypin osalta. - Käytettiin edunvalvonnasta ja edunvalvontavaltuutuksesta molemmista nimitystä edunvalvonta, jolloin saattoi jäädä epäselväksi se, ymmärsikö vastaaja kunnolla näiden kahden eri instituution eron. - Väitettiin, että valtakirjat automaattisesti lakkaavat olemasta voimassa, jos Merjalle määrätään edunvalvoja. - Pisteitä ei voinut antaa myöskään pelkän lakitekstin kopioimisesta ilman kunnollista omaa analyysiä Merjan tilanteeseen.
PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 12.12.2014 Ohjeita: - Pakollisen perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssin suorittaneet vastaavat tehtäviin 1-4. - Peruskurssin tiedot ja sen suoritusaika sekä kurssin pitäjä ilmoitetaan tehtävän KAKSI (2) vastauspaperissa esim. nimen yhteydessä. - Tehtävään 5 vastaavat vain ne, jotka ovat saaneet vapautuksen perheoikeuden peruskurssista. - Nimettömiä vastauksia ei oteta huomioon. Opiskelijanumero on merkittävä nimen yhteyteen. - Vastaustila on yksi sivu. Ylimenevää osaa ei lueta eikä vastausta, jossa rivien väliin on kirjoitettu enemmän kuin yksi vastausrivi, arvostella lainkaan. - Vastaus on kirjoitettava selvällä käsialalla. Lisäksi vastauksen sisällöllinen selkeys ja johdonmukaisuus kuuluu arvosteluperusteisiin. - Jokainen vastaus on kirjoitettava erilliselle arkille. - Tentti on lakikirjatentti. TULOKSET aineen ilmoitustaululla ja internet-sivuilla torstaina 15.1.2015 klo 11.00 ONNEA TENTTIIN! 1. Laura L oli varakas leskirouva, jolla oli kaksi vähemmän varakasta lasta, Aku ja Berta. Kesällä 2005 lapset kokivat järkytyksen saadessaan kuulla, että Laura oli 70-vuoden iässä mennyt naimisiin lievästi alkoholisoituneen ja varansa menettäneen viihdetaiteilija Panu P:n kanssa. Panu ja Laura yrittivät vakuuttaa lapsille, että avioliitto oli solmittu silkasta rakkaudesta eikä Panu suinkaan tavoitellut Lauran rahoja. Puolisot lupasivat tehdä mitä pikimmin avioehtosopimuksen. Sitä he eivät kuitenkaan koskaan tehneet.
Lauran ja Panun avioelämä sujui vaihtelevissa merkeissä, aina vähän sen mukaan, miten paha Panun alkoholiongelma kulloinkin oli. Tämän vuoden marraskuun puolivälissä Panu sitten kuoli tapaturmaisesti. Selvittyään juuri hautajaisista Laura sai joulukuun 1. päivänä aivoverenvuodon ja joutui sairaalahoitoon. Laura oli kolme päivää tajuttomana eikä ole tajuihinsa tulemisen jälkeenkään pystynyt kommunikoimaan. Lääkärien mukaan Laura tuskin koskaan toipuu siihen kuntoon, että kykenisi huolehtimaan omista asioistaan. Kohta 80 vuotta täyttävän Lauran ennuste näyttää muutenkin huonolta, sillä hänellä on jo vuosia ollut vaikea sepelvaltimotauti. Akua ja Bertaa kiinnostaa nyt, mikä on heidän perintöoikeudellinen asemansa, jos Laura kuolee. Lauralta on jäänyt omaisuutta noin miljoona euroa, kun taas Panu oli kuollessaan varaton. Saavatko Aku ja Berta kaikki Lauralta jääneet varat, vai pitääkö osa niistä antaa Panun sukulaisille? Panun lähimmät sukulaiset ovat kaksi veljenpoikaa, jotka tulevat aikaisemmasta päätellen pitämään kynsin hampain kiinni oikeuksistaan. Aku ja Berta haluavat lisäksi tietää, olisiko heidän vielä tässä vaiheessa mahdollista tehdä jotakin asemansa parantamiseksi. Voitaisiinko esimerkiksi Lauran nimissä tehdä jokin paperi, jolla Panun veljenpojat suljettaisiin pois perinnöstä? Anna Akulle ja Bertalle perusteltu vastauksesi ja esitä myös käsityksesi heidän mahdollisten toimiensa kiireellisyydestä muistaen se, että Lauran elinpäivät saattavat tosiaan olla vähissä. 2. Anne ja Börje olivat seurustelleet jo kahdeksan vuotta muuttaessaan yhteiseen kotiin vuonna 2009. Heidän lisäkseen perheeseen kuuluu vuonna 2004 syntynyt Cecilia ja vuonna 2009 syntynyt Dick. Viime vuonna Anne muutti pois yhteisestä asunnosta. Mukaansa hän otti vain omat vaatteensa ja henkilökohtaiset esineensä. Yhteisen asunnon Anne ja Börje rahoittivat yhteisellä asuntolainalla sekä Annen omistaman asunnon myynnistä saaduilla varoilla. Kauppakirjaan ja osakekirjoihin kirjattiin, että Anne omistaa asunnosta 60 % ja Börje 40 %. Taloyhtiön julkisivuremontista aiheutuneet kustannukset vuonna 2011 Anne maksoi kokonaan omista varoistaan, koska Börjellä ei juurikaan ollut tuloja hän oli hoitanut lapsia kotona vuoden 2010 alusta saakka. Asunnon myynti ei ole edennyt, koska entiset avopuolisot ovat erimielisiä siitä, miten asunnon myynnistä saatavat varat tulisi jakaa. Börjen mielestä rahat pitäisi jakaa puoliksi, koska hän on edesauttanut Annen varojen kertymistä hoitamalla lapsia kotona. Lisäksi Annelta on jäänyt asuntoon kallisarvoinen maalaus, jota Börje ei suostu luovuttamaan hänelle. Anne kääntyy nyt sinun puoleesi. Hän haluaa tietää mitä vaatimuksia hän voi Börjeä kohtaan esittää ja onko Börjen vaatimus rahojen puolittamisesta oikeudellisesti perusteltu. Anna Annelle perusteltu ja selkeä vastaus. ILMOITA TÄMÄN TEHTÄVÄN KAKSI (2) PAPERISSA PERHEOIKEUDEN PERUS- KURSSIN SUORITUSAIKA JA LUENNOITSIJA. MIKÄLI OLET SUORITTANUT PE- RUSKURSSIN ENNEN LUKUVUOTTA 2013-2014, ILMOITA MYÖS SAAMASI HYVI- TYSPISTEET.
3. A ja B ovat naimisissa keskenään, ja heillä on kaksi lasta C (3 v.) ja D (13 v). A ja B ovat kuitenkin vuosien saatossa kasvaneet erilleen ja ajautuneet ristiriitoihin keskenään, ja nyt he ovat päättäneet vihdoin viimein erota. Riita heidän välillään ei ole vielä kärjistynyt kovin pahaksi, mutta A on syvällä sisimmissään hyvin loukkaantunut B:n uudesta kumppanista X:stä eikä haluaisi lasten viettävän aikaa tuon kevytkenkäisen haaveilijan kanssa. Tästä syystä A haluaisi lapset asumaan luokseen suurimmaksi osaksi aikaa ja B:lle viikonlopputapaamisia kaksi kertaa kuukaudessa. B haluaisi tietysti laajemman tapaamisoikeuden. A:lle ja B:lle olisi tärkeää, että lapset eivät joutuisi kärsimään heidän erostaan, mutta molemmat ovat kuitenkin lopulta varsin tulisia ja dramaattisia luonteeltaan. Lapsille A ja B eivät ole varsinaisesti kertoneet erosta mitään, sillä he haluavat viimeiseen asti suojella lapsiaan. Anna A:lle ja B:lle perusteltu vastauksesi, mitä eri menettelyllisiä mahdollisuuksia heillä on käsitellä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia. Kerro perustellusti vielä, mitä etuja ja haittoja missäkin menettelyssä on. Kerro myös, millainen mahdollisuus lapsilla on osallistua asian käsittelyyn. 4. Eläkkeellä oleva 65-vuotias matematiikanopettaja Merja M. on aina hoitanut omat asiansa hyvin jämptisti. Koska Merjan äiti on aikoinaan sairastunut kognitiivistä toimintakykyä heikentävään muistisairauteen, Merja on halunnut varautua mahdolliseen toimintakykynsä heikentymiseen ja varmistua siitä, että hänen tahtonsa tulee toteutetuksi siinä tapauksessa, että hän ei itse enää kykene tekemään päteviä tahdonilmauksia. Pankkiasioidensa hoitamiseksi Merja on tehnyt valtakirjan, jonka nojalla hänen puolisonsa Pentti saa hoitaa hänen laskujensa maksut ja muut pankkiasiat. Pentti onkin jo jonkin aikaa hoitanut Merjan pankkiasiat lähinnä sen vuoksi, että Merja itse on kovin kiireinen toimiessaan aktiivisesti eläkeläisten yhdistystoiminnassa sekä muiden harrastusten parissa. Merja on myös tehnyt toisen valtakirjan, jonka nojalla Pentti saa huolehtia hänen henkilöään koskevista asioista siinä tapauksessa, että hän ei itse kykene ymmärtämään asian merkitystä sillä hetkellä, jolloin valtuutusta olisi käytettävä. Valtuutus on määrätty tulemaan voimaan siinä tapauksessa, että Merja tulee kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan. Merja on saanut kolme päivää sitten aivoinfarktin ja makaa tajuttomana sairaalassa. Työskentelet asianajotoimistossa ja Pentti tulee tänään kysymään neuvoasi Merjan valtuutusasioissa. Hän kysyy: 1) Pitääkö Merjalle hakea holhoustoimilain mukaista edunvalvojaa? 2) Miten hänen tulee menetellä valtakirjojen suhteen? 3) Ovatko valtakirjat nyt voimassa? Entä siinä tapauksessa, että Merjalle määrättäisiin holhoustoimilain mukainen edunvalvoja? Anna perusteltu vastauksesi Pentin kysymykseen. 5. Päämiehen itsemääräämisoikeuden ja päämiehen suojaamisen periaatteet edunvalvontalainsäädännön taustaperiaatteina.
FAMILJE- OCH KVARLÅTENSKAPSRÄTT 12.12.2014 Anvisningar: - Om du har avlagt den obligatoriska grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt svarar du på uppgifterna 1-4. - Uppgifterna för grundkursen och när du har avlagt kursen, samt vem som har hållit kursen ska du uppge på svarspappret för uppgift TVÅ (2), t.ex. i samband med ditt namn. - Uppgift 5 besvaras endast av dem som har fått befrielse från den obligatoriska grundkursen i familjerätt. - Anonyma svar beaktas inte. Skriv ditt studentnummer bredvid ditt namn. - Svarsutrymmet är en sida. Den överstigande delen läses inte. Ett sådant svar bedöms överhuvudtaget inte där det mellan raderna har skrivits mer än en textrad. - Du ska skriva dina svar med tydlig handstil. Svarets innehållsmässiga tydlighet och följdriktighet ingår också i bedömningsgrunderna. - Du ska skriva varje svar på ett separat ark. - Tentamen är en lagbokstentamen. RESULTATET torsdag 15.1.2015 kl. 11.00 på ämnets anslagstavla och webbplats. LYCKA TILL! 1. Laura L var en förmögen änkefru, som hade två mindre förmögna barn, Aku och Berta. På sommaren 2005 chockades barnen då de fick höra att Laura vid 70 års ålder hade gift sig med Panu P, en lindrigt alkoholiserad underhållningsartist som hade förlorat sina tillgångar. Panu och Laura försökte övertyga barnen om att äktenskapet var ingått av ren kärlek och att Panu inte alls var efter Lauras pengar. Makarna lovade ingå ett äktenskapsförord å det snaraste. Det gjorde de dock aldrig. Lauras och Panus äktenskapliga samliv växlade beroende på hur svåra alkoholproblem Panu hade för tillfället. I mitten av november detta år dog Panu i en olycka. Strax efter begravningen, den 1 december, fick Laura en hjärnblödning och blev inlagd på sjukhus. Laura var medvetslös i tre dagar och sedan hon återfått medvetandet har hon inte kunnat kommunicera. Enligt läkarna kommer
Laura knappast att tillfriskna så att hon skulle kunna sköta sina egna ärenden. Prognosen för Laura, som snart fyller 80 år, är även annars dålig, eftersom hon i flera år har lidit av en svår kranskärlssjukdom. Aku och Berta vill nu veta vilken deras arvsrättsliga ställning är om Laura dör. Lauras egendom uppgår till ca en miljon euro, medan Panu var medellös vid sin död. Får Aku och Berta alla Lauras tillgångar, eller måste en del ges till Panus släktingar? Panus närmaste släktingar är två brorsöner, som av tidigare händelser att döma kommer att hålla fast vid sina rättigheter med näbbar och klor. Aku och Berta vill också veta om det ännu i detta skede finns något de kan göra för att förbättra sin ställning. Kan man t.ex. i Lauras namn uppgöra något dokument, varmed Panus brorsöner skulle uteslutas från arvet? Ge Aku och Berta ditt motiverade svar och framför också din uppfattning om hur brådskande deras eventuella handlande är med tanke på att Lauras dagar faktiskt kan vara räknade. 2. Anne och Börje hade sällskapat redan i åtta år då de flyttade till ett gemensamt hem år 2009. Till familjen hör också Cecilia, född 2004, samt Dick, född 2009. Förra året flyttade Anne ut ur den gemensamma bostaden. Med sig tog hon endast sina egna kläder och personliga föremål. Anne och Börje hade finansierat den gemensamma bostaden med ett gemensamt bostadslån och intäkterna från försäljningen av en bostad som Anne ägde. I köpebrevet och aktiebreven antecknades att Anne ägde 60 % och Börje 40 % av bostaden. Kostnaderna för bostadsaktiebolagets fasadrenovering år 2011 betalade Anne helt med egna medel, eftersom Börje knappt hade några inkomster han hade varit hemma och skött barnen sedan början av år 2010. Försäljningen av bostaden har inte framskridit, eftersom de före detta samborna är oeniga om hur försäljningsintäkterna borde fördelas. Enligt Börje borde de dela jämnt på intäkterna, eftersom han har främjat Annes förvärv av förmögenhet genom att sköta barnen hemma. Dessutom har Anne lämnat en värdefull tavla i bostaden och Börje vägrar återlämna tavlan till Anne. Nu vänder sig Anne till dig. Hon vill veta vilka krav hon kan ställa gentemot Börje och huruvida Börjes krav om att de skall dela på pengarna är juridiskt motiverat. Ge Anne ett motiverat och tydligt svar. I DITT SVAR PÅ UPPGIFT TVÅ (2) SKALL DU MEDDELA NÄR DU AVLAGT GRUND- KURSEN I FAMILJERÄTT OCH VEM SOM HÅLLIT DEN. OM DU HAR AVLAGT GRUNDKURSEN FÖRE LÄSÅRET 2013-2014 SKALL DU OCKSÅ MEDDELA DE BONUSPOÄNG SOM DU FÅTT. 3. A och B är gifta med varandra och de har två barn, C (3 år) och D (13 år). Under årens lopp har dock A och B vuxit isär och hamnat i konflikter med varandra, och nu har de äntligen beslutat sig för att skiljas. Grälet mellan A och B har inte ännu kärvat till sig särskilt mycket, men A är innerst inne väldigt sårad över B:s nya partner X och vill inte att barnen umgås med en sådan lättfotad drömmare. Därför vill A att barnen skall bo hos henne största delen av tiden och att de skall ha veckoslutsbesök hos B två gånger i månaden. B vill förstås ha en större umgängesrätt. Det är viktigt
för A och B att barnen inte blir lidande av deras skilsmässa, men sist och slutligen är både A och B rätt så eldiga och dramatiska av naturen. A och B har inte egentligen berättat något om skilsmässan för barnen, eftersom de vill skydda sina barn in i det sista. Ge A och B ditt motiverade svar på vilka olika förfaranden som är möjliga för att behandla ärenden avseende barns vårdnad och underhåll. Ge också en motiverad beskrivning av vilka fördelar och nackdelar de olika förfarandena har. Berätta också vilka möjligheter barnen har att delta i ärendets behandling. 4. Merja M., som är en 65-årig pensionerad matematiklärare, har alltid skött sina egna ärenden mycket noggrant. Eftersom Merjas mor i tiderna insjuknade i en minnessjukdom som försvagade den kognitiva förmågan, har Merja velat förbereda sig på möjligheten att också hennes förmåga försvagas och försäkra sig om att hennes vilja blir förverkligad ifall hon inte själv längre kan avge giltiga viljeförklaringar. För skötseln av sina bankärenden har Merja gjort upp en fullmakt, med stöd av vilken hennes make Pentti får sköta betalningen av hennes räkningar samt andra bankärenden. Pentti har faktiskt redan under en tid skött Merjas bankärenden, närmast därför att Merja själv är väldigt upptagen som aktiv i pensionärers föreningsverksamhet och med andra hobbyer. Merja har också gjort upp en annan fullmakt, med stöd av vilken Pentti får sköta ärenden rörande hennes person i det fall att Merja själv inte har förmåga att förstå sakens betydelse vid den tidpunkt då fullmakten borde utnyttjas. I fullmakten bestäms att den träder i kraft i det fall att Merja blir oförmögen att sköta sina egna ärenden. För tre dagar sedan fick Merja en hjärninfarkt och hon ligger medvetslös på sjukhus. Du arbetar på en advokatbyrå, och Pentti kommer idag och frågar om råd av dig i angående Merjas fullmakter. Han frågar: 1) Bör man ansöka om att det för Merja utses en sådan intressebevakare som avses i lagen om förmyndarverksamhet? 2) Hur skall han gå till väga avseende fullmakterna? 3) Är fullmakterna nu i kraft? Hur går det med fullmakterna om en intressebevakare enligt lagen om förmyndarverksamhet utses för Merja? Ge motiverade svar på Penttis frågor. 5. Principen om huvudmannens självbestämmanderätt och principen om skyddet av huvudman som intressebevakningslagstiftningen bakgrundsprinciper.