NÄIN TYÖMARKKINAT TOIMIVAT FAKTA 10.11.2015

NÄIN TYÖMARKKINAT TOIMIVAT FAKTA 10.11.2015

Aiemmin julkaistu EVA Fakta -sarjassa: Hyvinvointivaltio numeroina (2013) Verojen kirja (2014) Tästä Suomi elää (2014) Kuka Suomessa tekee työt? (2015) Julkaisut löytyvät osoitteesta ww.eva.fi/julkaisut/faktat. Kustantaja: Taloustieto Oy Painopaikka: Next Print Oy, Helsinki 2015 EVA Fakta 3/2015 ISSN 2342-7175 (painettu) ISSN 2342-7183 (pdf) ISBN 978-951-628-650-4 (painettu) ISBN 978-951-628-651-1 (pdf) 2

Esipuhe Suomalainen painaa pitkää päivää, sanoo yksi. Työviikkomme on aivan liian lyhyt, vastaa toinen. Keskustelu rientää eteenpäin ja yleensä väitteet jäävät selvittämättä. Eivät enää. EVA Fakta Näin työmarkkinat toimivat on suomalaisen työpäivän koko kuva. Se kertoo, miten paljon työtä tehdään ja miten tehty työ koetaan. Tyypillisimmässä Suomisen perheessä mies on töissä rakennuksella ja nainen hoiva-alalla. Nainen tekee enemmän kotitöitä, vaikka mies osallistuukin aiempaa paremmin. Palkkatyötä he tekevät noin 38 ½ tuntia viikossa. Heidän kokemuksensa työstä on parantunut lähes kaikilla mittareilla. Kilpailukyvyn kannalta hankalampi tieto on se, että tämä laadukkaampi työviikko on Euroopan lyhyin, kun sitä mitataan tehdyn viikkotyön kautta. Asiaa avataan tarkemmin tämän Faktan rinnakkaisjulkaisussa, Antti Kauhasen EVA Analyysissa Euroopan lyhyin viikko. Faktan tiedot ovat keränneet EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto, erikoistutkija Hanna Sutela Tilastokeskuksesta sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen ja tutkimusavustaja Niklas Lundell. EVAn puolesta esitän kaikille parhaat kiitokset. Helsingissä 22. lokakuuta 2015 Matti Apunen Johtaja EVA 1

Sisältö Työolojen kehitys 4 Mielipiteet työelämän laadusta 2003 2014 5 Arviot mahdollisuuksista kehittyä ja edetä työssä 1977 2013 6 Arviot esimiestyöstä 1990 2013 7 Koettu kiireen haittaavuus 1977 2013 8 Väkivaltaa tai sen uhkaa työssään kokeneet 1990 2013 9 Työtapaturman vuoksi työstä poissa olleet 1977 2013 10 Työaika ja tuottavuus 11 Tehdyn työajan kehitys 1995 2014 12 Säännöllinen ja tehty työaika kokopäiväisillä EU-maissa 2014 13 Säännöllinen ja tehty työaika osapäiväisillä EU-maissa 2014 14 Kokonaistyöpanos työurien pituus ja työaika EU-maissa 2014 15 Työn tuottavuus eräissä EU-maissa 2014 16 Tuottavuus toimialoittain 2014 17 2

Työmarkkinat ja työnteon muodot 18 Työntekijävirrat yrityssektorilla 1992 2011 19 Työvoimakustannusten rakenne yksityisellä sektorilla 2011 20 Työtaistelut ja niissä menetetyt työpäivät 1995 2014 21 Palkansaajien ja työttömien järjestäytyminen 1989 2013 22 Työnteon muotojen kehitys 1995 2014 23 Määrä- tai osa-aikaisesti työskentelevät ja yrittäjät 1995 2014 24 Koko- ja osapäiväisen työllisyyden kehitys 1995 2014 25 Määräaikaisten ja jatkuvien työsuhteiden sekä yrittäjyyden kehitys 1995 2014 26 Osa- ja määräaikatyön osuudet työllisyydestä EU-maissa 2014 27 Määräaikaisia eniten työllistävät alat 2014 28 Vastentahtoisesti osa- tai määräaikaista työtä tekevien osuudet EU-maissa 2014 29 Tasa-arvo työmarkkinoilla 30 Arviot tasa-arvon toteutumisesta työpaikalla 1997 2013 31 Naisten palkkojen osuus miesten palkoista 1984 2013 32 Naisten osuus johtajista eräillä aloilla 2012 33 Kotitöiden jakautumisen kehitys 1990 2013 34 Isien perhevapaiden käytön kehitys 1978 2014 35 Miesten yleisimmät ammatit 2012 36 Naisten yleisimmät ammatit 2012 37 3

Työolojen kehitys Tiedot työolojen kehityksestä pohjautuvat pääosin kyselytutkimuksiin. Tilastokeskuksen työolotutkimus on vuodesta 1977 lähtien tehty laaja käyntihaastattelututkimus, jonka avulla seurataan työoloja ja niiden muutosta. Fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten työympäristökysymysten lisäksi aineistot käsittävät tietoja töiden sisällöstä, työmarkkina-asemista, työehdoista, työhön kohdistuvista arvoista ja arvostuksista sekä työorganisaatiotason tekijöistä. Työolotutkimus on tehty vuosina 1977, 1984, 1990, 1997, 2003, 2008 ja 2013. Kunakin tutkimuskertana on haastateltu 3 000 6 500 henkilöä. Toinen, vuodesta 1992 työelämää luodannut kyselytutkimus on Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometri. Työolobarometrin tiedot kerätään Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä tehtävillä puhelinhaastatteluilla, joita tehdään yhteensä noin 1 700 1 800. 4

Mielipiteet työelämän laadusta 2003 2014 (asteikko 0 10) 8,5 8,0 7,5 7,0 6,5 6,0 5,5 Kannustavuus, innovatiivisuus, luottamus Tasapuolinen kohtelu Varmuus 4 ulottuvuuden keskiarvo Voimavarat suhteessa vaatimustasoon 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Työelämän laatu on palkansaajien mielestä melko hyvällä tasolla, eikä se ole huonontunut viime vuosikymmenten aikana. Asteikolla 0 10 yleisarvio työelämän laadusta on viime vuosina ollut 6,7. Vaikka talouskriisi on johtanut irtisanomisiin ja lomautuksiin, parhaat arviot työntekijät antavat työpaikan varmuus -osaulottuvuudelle. Kolme muuta osaulottuvuutta ovat kehittyneet vakaasti. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö/ Työolobarometri. Vuonna 2014, arvio ast. 0 10 Työpaikan varmuus 7,5 Tasapuolinen kohtelu 6,4 Kannustavuus ym. 6,6 Voimavarat 6,3 Neljän ulottuvuuden keskiarvo 6,7 5 Työolojen kehitys

Arviot mahdollisuuksista kehittyä ja edetä työssä 1977 2013 ( hyvät mahdollisuudet, prosenttia) Miltei puolet palkansaajista pitää kehittymismahdollisuuksiaan työssä hyvinä. Mitä korkeampi koulutustaso palkansaajalla on, sitä parempina hän pitää omia kehittymismahdollisuuksiaan. Arviot kehittymismahdollisuuksista ovat parantuneet, kun palkansaajien keskimääräinen koulutustaso on noussut. 50 40 30 Hyvät kehittymismahdollisuudet 45 % Etenemismahdollisuuksiaan työssä pitää hyvinä vain joka seitsemäs palkansaaja. Eroa kehittymismahdollisuuksiin selittää etenemismahdollisuuksien matalampi arvostus. Uramahdollisuuksia pitää itselleen erittäin tärkeinä vain 11 prosenttia palkansaajista, kehittymismahdollisuuksia 48 prosenttia. Lähde: Tilastokeskus/Työolotutkimus. 20 10 0 Hyvät etenemismahdollisuudet 1977 1984 1990 1997 2003 2008 2013 14 % Työolojen kehitys 6

Arviot esimiestyöstä 1990 2013 ( täysin samaa mieltä, prosenttia) 40 35 30 25 20 15 Kannustaa opiskelemaan ja kehittymään Jakaa järkevästi vastuuta Antaa riittävästi palautetta Esimies tukee ja rohkaisee 1990 1997 2003 2008 2013 38 % 23 % 21 % 19 % Palkansaajien näkemykset esimiesten toiminnasta ovat kohentuneet viime vuosina. Erityisesti esimieheltä saatu tuki ja rohkaisu ovat lisääntyneet, ja esimiehet ovat oppineet antamaan palautetta onnistumisista. Esimiehet myös kannustavat alaisiaan opiskelemaan ja kehittymään työssään hieman yleisemmin kuin aiemmin. Esimiestyön ytimessä oleva kyky jakaa järkevällä tavalla vastuuta saa palkansaajilta vakaat arviot. Se on myös mukana olevista mittareista ainoa, jonka kohdalla arviot eivät ole parantuneet 1990-luvulta. Lähde: Tilastokeskus/Työolotutkimus. 7 Työolojen kehitys

Koettu kiireen haittaavuus 1977 2013 ( kiire haittaa erittäin tai melko paljon, prosenttia) Kiire ja työpaineet ovat kasvaneet työelämässä 1970-luvun lopulta, mutta vuosituhannen vaiheessa kasvu taittui. Aiemmin kiire haittaisi yleisimmin teollisuuden ammateissa työskenteleviä, nykyään kiirettä koetaan eniten terveydenhoitoalan ja opetusalan töissä. Naiset kokevat enemmän kiirettä työssään kuin miehet. Eurooppalaisen vertailun mukaan suomalaiset työskentelevät hyvin nopeassa tahdissa useammin (73 %) kuin EU-maiden työlliset keskimäärin (59 %). Suomalaiset myös kertovat työskentelevänsä tiukkojen määräaikojen puitteissa yleisemmin (71 %) kuin EU:ssa keskimäärin (62 %). Lähde: Tilastokeskus/Työolotutkimus, Eurooppalainen työolotutkimus. 40 35 30 25 20 15 Naiset 32 % Yhteensä 28 % Miehet 24 % 1977 1984 1990 1997 2003 2008 2013 Työolojen kehitys 8

Väkivaltaa tai sen uhkaa työssään kokeneet 1990 2013 (prosenttia) 50 40 30 20 10 0 40 % Kunta Valtio 22 % 18 % Yhteensä 14 % Yksityinen 1990 1997 2003 2008 2013 Kokemukset fyysisestä väkivallasta tai sen uhasta työssä ovat lisääntyneet vajaan parin vuosikymmenen aikana. Kasvu keskittyy erityisesti kuntasektorin terveydenhoitoalan, sosiaalityön ja opetustyön naisvaltaisiin ammatteihin. Yksityissektorilla väkivaltatilanteet ovat yleistyneet esimerkiksi liikenteen ja palvelualojen töissä. Toistuvasti eli vähintään pari kertaa kuukaudessa väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutui vuonna 2013 neljä prosenttia naisista ja prosentti miehistä. Tätä harvemmin väkivaltaa tai sen uhkaa koki 25 prosenttia naisista ja 11 prosenttia miehistä. Lähde: Tilastokeskus/Työolotutkimus. 9 Työolojen kehitys

Työtapaturman vuoksi työstä poissa olleet 1977 2013 (viimeksi kuluneiden 12 kk aikana, prosenttia) Palkansaajien työstä poissaoloon johtaneet työtapaturmat ovat vähentyneet tuntuvasti viime vuosikymmenien aikana, etenkin miehillä. Miehille tapaturmia sattuu kuitenkin useammin kuin naisille, samaten nuorille useammin kuin ikääntyneemmille työntekijöille. Tapaturma-alttiutta selittää ennen kaikkea ammattiasema ja ala. Ylemmistä toimihenkilöistä vain pari prosenttia joutuu vuodessa poissaolon aiheuttaneeseen tapaturmaan, mutta työntekijäammateissa toimivista palkansaajista tapaturmaan joutuu vuosittain joka kymmenes. Tapaturma-alttiita ovat kuljetusalan, teollisuuden ja rakennusalan työt. Lähde: Tilastokeskus/Työolotutkimus. 14 12 10 8 6 4 2 0 Miehet Yhteensä Naiset 1977 1984 1990 1997 2003 2008 2013 6 % 5 % 4 % Työolojen kehitys 10

Työaika ja tuottavuus Työllisen säännöllinen viikkotyöaika on tavanomainen tai keskimääräinen viikkotyöaika päätyössä. Poissaolot eivät vaikuta säännölliseen viikkotyöaikaan. Palkansaajilla säännölliseen työaikaan luetaan mukaan säännöllinen palkallinen tai palkaton ylityö. Työllisen tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Siihen luetaan mukaan myös palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esimerkiksi sairauden takia) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa. Tehty viikkotyöaika mittaa siis tarkemmin todella tehtyä työaikaa ja antaa parhaan kuvan todellisesta työpanoksesta. Paras eurooppalainen tilasto työaikojen kansainväliseen vertailuun on Eurostatin työvoimatutkimus (EU-LFS). Se perustuu satunnaisotannalla valittujen henkilöiden haastatteluihin, ja tutkimus toteutetaan samoja periaatteita noudattaen ja käsitteitä käyttäen. Suomessa kuukausittainen otos on 12 000 henkeä ja EU-tasolla neljännesvuosittaisen tilaston otos on noin 1,5 miljoonaa henkeä. 11

Tehdyn työajan kehitys 1995 2014 (tuntia viikossa) Suomalaiset työlliset tekivät vuonna 2014 töitä keskimäärin 35 tuntia ja 36 minuuttia viikossa. Keskimääräinen tehty viikkotyöaika on hyödyllinen mittari arvioitaessa taloudessa tehtävän työn määrää esimerkiksi julkisen talouden kestävyyden kannalta, sillä se kattaa kaikki työlliset: koko- ja osapäiväiset, palkansaajat ja yrittäjät. Eurooppalaisessa vertailussa luku on noin tunnin alempi kuin EUmaiden keskiarvo, mutta useimpien muiden Länsi-Euroopan maiden tasolla. Suomessa keskimääräinen tehty viikkotyöaika on lyhentynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tunnin ja 12 minuuttia. Lähde: Eurostat. 40 39 38 37 36 35 35 t 36 min 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 Työaika ja tuottavuus 12

Säännöllinen ja tehty työaika kokopäiväisillä EU-maissa 2014 (tuntia viikossa) Säännöllinen viikkotyöaika 45 44 43 42 41 40 Baltian maat Islanti Etelä-Eurooppa Kreikka Itä-Eurooppa Länsi-Eurooppa Makedonia Pohjoismaat Itävalta Iso-Britannia Portugali Sveitsi Kypros Puola Tsekki Slovenia Slovakia Espanja Saksa Unkari Malta Viro Belgia Ruotsi KroatiaBulgaria Alankomaat Latvia Luxemburg Ranska Italia Romania EU keskiarvo Irlanti Suomi 39 Liettua Norja Tanska EU keskiarvo 38 38 39 40 41 42 43 44 Tehty viikkotyöaika 13 Kokopäiväinen työllinen tekee Suomessa töitä keskimäärin 38 tuntia ja 24 minuuttia viikossa, mikä on vähiten koko Euroopassa. Kokopäiväisen säännöllinen viikkotyöaika on keskimäärin 40 tuntia viikossa, mutta lomat, vapaat ja muut poissaolot leikkaavat jokaisesta työviikosta noin puolitoista tuntia. Kokoaikaisen työntekijän työaika vaikuttaa kilpailukykyyn teollisuudessa ja muilla paljon kokoaikaisia työntekijöitä työllistävillä toimialoilla. Kokoaikainen työ on Suomessa yleisempää (ks. s. 23 ja 27) kuin muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa keskimäärin. Lähde: Eurostat. Työaika ja tuottavuus

Säännöllinen ja tehty työaika osapäiväisillä EU-maissa 2014 (tuntia viikossa) Osapäiväisen työllisen keskimääräinen viikkotyöaika on Suomessa 19 tuntia ja 24 minuuttia, eli vähemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Toisin kuin kokopäiväiset työntekijät, osapäiväiset tekevät kuitenkin hieman säännöllistä työaikaansa enemmän tunteja. Osapäiväsen työntekijän työajalla on merkitystä kilpailukyvylle kaupan alalla ja muilla paljon osa-aikaisia työllistävillä toimialoilla. Osa-aikatyö on Suomessa harvinaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa keskimäärin. Lähde: Eurostat. Säännöllinen viikkotyöaika 24 23 22 21 20 19 18 17 Belgia Baltian maat Etelä-Eurooppa Ruotsi Romania Ranska Itä-Eurooppa Makedonia Unkari Länsi-Eurooppa Luxemburg Pohjoismaat Malta Itävalta Puola Tsekki Sveitsi Italia Kroatia Latvia Kypros Viro Liettua Bulgaria Slovakia Irlanti EU keskiarvo Kreikka Alankomaat Slovenia Norja Islanti Espanja SaksaSuomi Tanska Iso-Britannia Portugali EU keskiarvo 16 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 Tehty viikkotyöaika Työaika ja tuottavuus 14

Kokonaistyöpanos työurien pituus ja työaika EU-maissa 2014 (vuosia ja tuntia viikossa) Työurien pituus (vuosia) 46 44 42 Baltian maat Etelä-Eurooppa Itä-Eurooppa Länsi-Eurooppa Pohjoismaat EU keskiarvo Sveitsi Ruotsi 40 Alankomaat Norja Iso-Britannia 38 Tanska Saksa 36 Suomi Viro Kypros Portugali Itävalta Latvia EU keskiarvo Irlanti Liettua Tsekki 34 Ranska Espanja Slovenia Malta Slovakia Kreikka 32 Belgia Luxemburg Romania Puola Bulgaria Italia Unkari Kroatia 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 Tehty viikkotyöaika (tunteja) 15 Islanti Suomessa tehdään kilpailijamaita enemmän kokopäivätöitä ja vähemmän osapäivätöitä. Kun vertaillaan eri maiden työllisten keskimäärin tekemien viikkotuntien määrää, Suomi sijoittuu 35 ja ½ tunnillaan vain hieman eurooppalaisen keskiarvon alapuolelle. Keskimäärin tehdyt tunnit antavat osviittaa kokonaistyöpanoksesta, joka vaikuttaa muun muassa julkisen talouden kestävyyteen. Toinen kokonaistyöpanoksen mittari on työurien pituus. Suomessa työurat ovat eurooppalaista keskiarvoa pidemmät, keskimäärin hieman yli 37 vuotta. Työurat ovat kuitenkin meillä lyhyempiä kuin pohjoismaissa ja keskeisissä kilpailijamaissamme. Lähde: Eurostat. Työaika ja tuottavuus

Työn tuottavuus (arvonlisäys työtuntia kohden) eräissä EU-maissa 2014 (ostovoimakorjattu USD) Työn tuottavuutta voidaan havainnollistaa sillä, kuinka paljon arvonlisäystä yhdessä työtunnissa saadaan aikaan. Yksi suomalainen työtunti kasvattaa bruttokansantuotetta miltei yhtä paljon kuin euroalueen maissa keskimäärin. Silti työn tuottavuus on Ruotsissa ja etenkin Saksassa korkeampi kuin Suomessa. Tuottavuuteen vaikuttaa tuotoksen määrän ohella sen laatu, joka näkyy tuotteiden tai suoritteiden korkeampina hintoina. Kuviossa arvonlisäys tuntia kohti esitetään ostovoimakorjattuina dollareina. Tämä poistaa maiden välisten hintatasojen eron vaikutuksen vertailuun. Lähde: OECD. Luxemburg Belgia Alankomaat Ranska Tanska Saksa Irlanti Ruotsi Itävalta Euroalue (19 maata) Suomi Espanja Italia EU (28) Iso-Britannia Kreikka Portugali 36 35 57 57 56 53 51 51 50 49 67 65 64 64 64 63 93 Työaika ja tuottavuus 16

Tuottavuus toimialoittain 2014 (tuotannon arvonlisäys/työtunnit) (euroa/tunti) Sähkö- ja elektroniikkateoll. Rahoitus- ja vakuutustoim. Koko teollisuus Viestintä 61 61 74 85 Tuottavuus vaihtelee voimakkaasti eri aloilla. Eniten arvonlisäystä tuntia kohti syntyy sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa, reilut 85 euroa/tunti. Matalinta tuottavuus on majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä alkutuotannossa. Näissä arvonlisäystä kertyy alle 20 euroa tuntia kohden. Koko kansantalous Kauppa Liikenne Rakentaminen Alkutuotanto 20 30 36 35 43 Vuosituhanteen vaihteen molemmin puolin tuottavuus kasvoi ripeästi erityisesti matkapuhelinteollisuuden ja tuotantorakenteen muutoksen vauhdittamana. Vuodesta 2008 lähtien tuottavuuskasvu on ollut vaatimatonta ja aika ajoin negatiivista. Lähde: Tilastokeskus. Majoitus- ja ravitsemistoim. 20 17 Työaika ja tuottavuus

Työmarkkinat ja työnteon muodot Työmarkkinat ovat hyvin vilkkaat. Joka kuukausi kymmenien tuhansien työmarkkinastatus muuttuu (ks. sivu 19): joku aloittaa uudessa työssä, jättää nykyisen työpaikkansa, siirtyy perhevapaalle, tulee koulusta työmarkkinoille, lähtee eläkkeelle, jää työttömäksi, aloittaa yrittäjänä tai palaa työttömyysjaksolta töihin. Suomessa työllisyysaste on matalampi ja työttömyysaste korkeampi kuin muissa pohjoismaissa (ks. esim. EVA Fakta Kuka Suomessa tekee työt). Työmarkkinamme voisi toimia nykyistä paremmin. Työmarkkinoiden toimintaan vaikuttavat työn kysynnän ja tarjonnan ohella vahvasti sääntely sekä työmarkkinajärjestöt. Palkansaajista ja työttömistä 64,5 prosenttia on järjestäytynyt ammattiliittoon (ks. s. 22). Työnteon muodot ovat muuttuneet parissakymmenessä vuodessa vain vähän. Pätkätyöt eivät ole lisääntyneet vaan vähentyneet. Työllisistä 85 prosenttia työskentelee kokopäiväisesti ja palkansaajista 84 prosenttia toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa (ks. s. 23). Osa-aikatyön yleistyminen on työmarkkinoiden suuri muutostrendi. 18

Työntekijävirrat yrityssektorilla 1992 2011 (prosenttia) 40 30 20 10 0 Sisäänvirta-aste 28,5 % 26,6 % Ulosvirta-aste 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Työntekijävirrat työmarkkinoilla ovat paljon voimakkaammat kuin mitä yleisesti luullaan. Joka vuosi yrityksissä päättyy noin neljännes työsuhteista. Uusia työsuhteita syntyy osapuilleen saman verran. Kun yrityssektorilla työskentelee noin 1 850 000 työntekijää, koskee työpaikan vaihto vuosittain noin puolta miljoonaa suomalaista. Todellisuudessa työntekijävirrat koskettavat vielä suurempaa joukkoa, sillä ne pitävät sisällään työpaikkaa vaihtavien lisäksi niin eläkkeelle tai muutoin työelämän ulkopuolelle siirtyvät, kuin koulun penkiltä ensimmäistä kertaa töihin tulevat tai työttömyydestä työelämään palaavat. Lähteet: ETLA, Tilastokeskus. 19 Työmarkkinat ja työnteon muodot

Työvoimakustannusten rakenne yksityisellä sektorilla 2011 (prosenttia) Työvoimakustannukset vaikuttavat paitsi kilpailukykyyn, myös työvoiman kysyntään ja työllisyyteen. Jotta uusia työpaikkoja voisi syntyä, pitää työpaikasta syntyvän arvonlisäyksen (ks. s. 17) olla työvoimakustannuksia suurempi. Työnteosta työntekijälle maksetut palkat ovat alle 60 prosenttia työvoimakustannuksista. Välittömän ansion lisäksi työvoimakustannukset muodostuvat lukuisista muista eristä. Näistä tärkeimpiä ovat sosiaaliturvamaksut, vapaapäivien palkat sekä bonusten kaltaiset kertaluontoiset erät. Työvoimakustannukset Välitön ansio Sosiaaliturvan kustannukset Vapaapäivien palkat Kertaluonteiset erät Luontoisedut Muut työvoimakustannukset Työpaikkakoulutus 8,4 1,1 0,8 0,5 10,5 20,2 100,0 58,4 Lähde: Tilastokeskus/Työvoimakustannustutkimus. Henkilöstörahastot 0,1 0 20 40 60 80 100 Työmarkkinat ja työnteon muodot 20

Työtaistelut ja niissä menetetyt työpäivät 1995 2014 (kappaletta, päiviä) 500 400 Työtaisteluja (kpl, vasen ast.) 1 000 800 Työtaisteluja käytiin vuonna 2014 yhteensä 128. Niihin osalllistui noin 69 000 työntekijää. Työtaisteluissa menetettiin 40 526 työpäivää, eli keskimäärin työtaistelut olivat kestoltaan lyhyitä. 300 200 100 0 Menetettyjä työpäiviä (1000 kpl, oikea ast.) 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 600 400 200 0 Valtaosa työtaisteluista on laittomia. Ne kohdistuvat voimassa olevaan työehtosopimukseen tai niistä ei ole ilmoitettu ennakkoon työriitalain mukaisesti. Elinkeinoelämän keskusliiton työtaistelutilaston mukaan vuonna 2014 järjestetyistä lakoista laillisia oli 4 ja vuonna 2013 vain 3 kappaletta. Työnantajan työtaistelutoimia eli työsulkuja on järjestetty tällä vuosituhannella kaksi. Lähteet: Tilastokeskus/Työtaistelutilasto, EK:n työtaistelutilasto. 21 Työmarkkinat ja työnteon muodot

Palkansaajien ja työttömien järjestäytyminen 1989 2013 (miljoonaa henkilöä ja prosenttia) Palkansaajista ja työttömistä 64,5 prosenttia kuului vuonna 2013 ammattiliittoon. Järjestäytymisaste on laskenut tasaisesti jo parinkymmenen vuoden ajan. 2,5 2,0 Palkansaajat ja työttömät Ay-jäseniä 85 80 Ammattiyhdistyten jäsenmäärä ei kuitenkaan ole laskenut. Ilmiötä selittää se, että yhä suurempi osa ammattiyhdistysten jäsenistä kuuluu erityisryhmiin (eläkeläiset, opiskelijat, vapaajäsenet ja yrittäjät), jotka eivät kuulu ay-liikkeen edunvalvonnan piiriin. 1,5 1,0 Järjestäytymisaste, % (oikea ast.) Edunvalvonnan piirissä 75 70 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö. Vuonna 2013, henkilöä Palkansaajat, työttömät 2 345 900 Ay-jäseniä 2 157 026 Edunvalvonnan piirissä 1 514 044 Jäsenistön erityisryhmät 642 982 0,5 0,0 Jäsenistön erityisryhmät 64,5 % 1989 1994 2001 2004 2009 2013 65 60 Työmarkkinat ja työnteon muodot 22

Työnteon muotojen kehitys 1995 2014 (tuhatta henkilöä) 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 Kokopäiväiset Jatkuvat Osapäiväiset Määräaikaiset Yrittäjät 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 Työnteon muotojen iso kuva ei ole juuri muuttunut parinkymmenen vuoden aikana. Työllisistä 85 prosenttia työskentelee kokopäiväisesti. Työsuhteessa olevista 84 prosenttia on vakinaisessa työsuhteessa. Työllisistä osapäiväisiä on 15 prosenttia, palkansaajista määräaikaisia on 16 prosenttia ja työllisistä yrittäjiä 14 prosenttia. Lähde: Eurostat. Työlliset 2014, henkilöä Työlliset 2 447 000 Kokopäiväiset 2 068 000 Osapäiväiset 377 000 Jatkuvat 1 778 000 Määräaikaiset 326 000 Yrittäjät 331 000 23 Työmarkkinat ja työnteon muodot

Määrä- tai osa-aikaisesti työskentelevät ja yrittäjät 1995 2014 (tuhatta henkilöä) Pätkätöiden eli määräaikaisten työsuhteiden määrä on vähentynyt 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Vuonna 2014 määräaikaisia työsuhteita oli 326 000. Sen sijaan osapäiväisesti työskentelevien määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 1995. Heitä oli 377 000 vuonna 2014. Yrittäjiä oli 331 000 vuonna 2014. Yrittäjien määrä on kasvanut vain vähän. Yrittäjien ryhmän sisällä on käynnissä rakennemuutos. Maatalousyrittäjien määrä vähenee ja niin sanottujen itsensä työllistävien (yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat, freelancerit) määrä kasvaa. Lähde: Eurostat. 400 350 300 250 200 Määräaikaiset Osapäiväiset Yrittäjät 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 Työmarkkinat ja työnteon muodot 24

Koko- ja osapäiväisen työllisyyden kehitys 1995 2014 (indeksi, 1995=100) 160 150 140 130 120 110 100 Osapäiväiset Työlliset Kokopäiväiset 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 Vuosituhannen alun jälkeen suurempi osa työllisyyden kasvusta on ohjautunut osapäiväisyyteen. Osapäivätyötä tekevien määrä on kasvanut 60 prosenttia kahdessakymmenessä vuodessa. Osa-aikatyön kasvu liittyy palvelualojen kehitykseen. Osapäivää tekevät erityisesti naiset, opiskelijat sekä ikääntyneet. Yli 70 prosenttia osa-aikatyösuhteista on jatkuvia. Kokopäiväisyyden asema on silti edelleen vahva: osapäiväisyyden kasvusta huolimatta kokopäiväisten määrän kasvu vuodesta 1995 on vain 4 prosenttiyksikköä pienempi kuin työllisten määrän kasvu. Lähde: Eurostat. 25 Työmarkkinat ja työnteon muodot

Määräaikaisten ja jatkuvien työsuhteiden sekä yrittäjyyden kehitys 1995 2014 (ind., 1995=100) Jatkuvat työsuhteet ovat vahvistaneet asemiaan suhteessa määräaikaisiin työsuhteisin. 1990-luvulla määräaikaisten työsuhteiden kasvuvauhti oli työllisyyden kasvua nopeampi, mutta 2000-luvulla kehitys on kääntynyt. Vuodesta 1995 jatkuvien työsuhteiden määrä on kasvanut 9 prosenttiyksikköä määräaikaisuuksia enemmän. Yrittäjyyden kasvuvauhti on ollut työllisyyden kasvua hitaampaa. Viime vuosikymmenen aikana yrittäjien määrä on kuitenkin kasvanut. Kasvu on tapahtunut nimenomaan yksinyrittäjissä, sillä työnantajayrittäjien määrä on pysynyt vakaana ja maatalousyrittäjien määrä on vähentynyt. Lähde: Eurostat. 160 150 140 130 120 110 100 Määräaikaiset Jatkuvat Työlliset Yrittäjät 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 Työmarkkinat ja työnteon muodot 26

Osa- ja määräaikatyön osuudet työllisyydestä EU-maissa 2014 (prosenttia) Osuus määräaikaista työtä tekevistä 30 25 Puola Espanja Portugali Alankomaat 20 Kypros Kroatia Ruotsi Suomi Slovenia Ranska 15 Makedonia Italia Islanti Saksa EU keskiarvo Unkari Kreikka Sveitsi 10 Tsekki Irlanti Tanska Slovakia Luxemburg Itävalta Belgia Norja Baltian maat Bulgaria Malta Etelä-Eurooppa 5 Iso-Britannia Itä-Eurooppa Latvia Viro Länsi-Eurooppa Liettua Romania Pohjoismaat EU keskiarvo 0 0 10 20 30 40 50 Osuus osa-aika työtä tekevistä Suomessa työllisistä 15 prosenttia tekee töitä osa-aikaisesti, mikä on selvästi eurooppalaista keskiarvoa vähemmän. Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelee 16 prosenttia palkansaajista. Tämä on hieman EU:n keskiarvoa suurempi osuus. EU-maissa osa-aikatyö on yleisintä vauraassa Länsi-Euroopassa, harvinaisinta taas Itä-Euroopassa. Aivan oma lukunsa on Alankomaat, jossa joka toinen työllinen työskentelee osa-aikaisesti. Määräaikaisia työsuhteita on eninten Välimeren ja Balkanin alueiden korkean työttömyyden maissa, vähiten taas kevyesti säännellyillä Baltian maiden työmarkkinoilla. Lähde: Eurostat. 27 Työmarkkinat ja työnteon muodot

Määräaikaisia eniten työllistävät alat 2014 (tuhatta henkilöä ja prosenttia) Kaikista palkansaajista noin 15 prosenttia (326 000 henkilöä) työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa. Julkisen sektorin hallitsemat suuret palvelualat, sosiaali- ja terveydenhuolto sekä koulutus, ovat suurimmat pätkätyöllistäjät. Neljännes niiden työvoimasta (132 000 palkansaajaa) on määräaikaista. Yksityisen sektorin toimialat käyttävät määräaikaisia työsuhteita pääsääntöisesti julkista sektoria vähemmän. Poikkeuksia ovat kuitenkin projektivetoinen taide- ja viihdeala sekä sesonkien mukaan elävä maa- ja metsätalous. Lähde: Eurostat. Terveys- ja sosiaalipalvelut 87 (22,7 %) Koulutus Kaupan alat Teollisuus Palvelut liike-elämälle Muu palvelutoiminta Taiteet, viihde ja virkistys Majoitus- ja ravitsemistoiminta Rakentaminen Julkinen hallinto Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Kuljetus ja varastointi Informaatio ja viestintä Maa- ja metsätalous Kotitaloudet Rahoitus- ja vakuutustoiminta 45 29 28 18 14 14 14 14 12 11 11 7 (7,7 %) 6 (19,8 %) 5 (47,1 %) 4 (9,0 %) (14,0 %) (26,5 %) (28,3 %) (18,4 %) (10,6 %) (10,9 %) (12,5 %) (9,0 %) (11,7 %) (9,1 %) (25,3 %) Työmarkkinat ja työnteon muodot 28

Vastentahtoisesti osa- tai määräaikaista työtä tekevien osuudet EU-maissa* 2014 (prosenttia) Osuus määräaikaista työtä tekevistä 100 80 60 40 Makedonia Belgia Tsekki Romania Slovakia Portugali Unkari Slovenia Suomi Puola Latvia Ranska Malta Norja Irlanti Luxemburg Ruotsi Liettua Tanska Alankomaat Kroatia Viro Baltian maat 20 Etelä-Eurooppa Sveitsi Itä-Eurooppa Länsi-Eurooppa Itävalta Pohjoismaat EU keskiarvo 0 0 10 20 30 40 50 60 70 Osuus osa-aika työtä tekevistä * Tiedot puuttuvat Saksasta, Isosta-Britanniasta ja Islannista. 29 Kypros Espanja Kreikka Italia Bulgaria EU keskiarvo Osapäiväisen työn tekeminen on useimmiten ihmisten oma valinta. Suomessa 73 prosenttia osa-aikatyötä tekevistä työllisistä tekee osapäivätyötä omasta tahdostaan. Vastentahtoisesti osa-aikaista työtä tekeviksi määritellään ne, jotka mieluummin tekisivät kokoaikaista työtä. Suomessa tähän joukkoon kuuluu 27 prosenttia työllisistä, mikä on hieman eurooppalaisen keskiarvon alapuolella. Määräaikainen työ on oma valinta 31 prosentille palkansaajista. 69 prosenttia määräaikaisissa työsuhteissa olevista työskentelisi mieluummin jatkuvassa työsuhteessa. Lähde: Eurostat. Työmarkkinat ja työnteon muodot

Tasa-arvo työmarkkinoilla Suomessa oli 15 64 -vuotiaita työllisiä yhteensä 2 386 000 vuonna 2014. Heistä 51 prosenttia oli miehiä, 49 prosenttia naisia. Naisten työllisyysaste oli 67,9 prosenttia, eli lähes sama kuin miesten 68,7 prosenttia. Samasta työstä samassa työpaikassa tulee maksaa samaa palkkaa, ja yleensä myös maksetaan. Työmarkkinat kohtelevat siis naisia ja miehiä pääosin samalla tavalla. Eroja kuitenkin on. Työmarkkinat ovat jakautuneet voimakkaasti miesten ja naisten ammattialoihin (ks. s. 36 37). Johtajista 70 prosenttia on miehiä (s. 33). Naisten työurat katkeavat vanhempainvapaiden vuoksi paljon miehiä useammin (s. 36) ja naiset tekevät työpäivänsä päälle edelleen leijonanosan kotitöistä (s. 34). Kaikista näistä syistä naiset ansaitsevat keskimäärin 17 prosenttia miehiä vähemmän. 30

Arviot tasa-arvon toteutumisesta työpaikalla 1997 2013 ( toteutunut erittäin hyvin, prosenttia) 45 40 35 30 25 20 43 Miehet 40 37 Yhteensä Naiset 1997 2003 2008 2013 Sekä naisten että miesten näkemykset sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta työpaikalla ovat tulleet myönteisemmiksi. Miehet ovat naisia useammin sitä mieltä, että sukupuolten välinen tasa-arvo on toteutunut heidän työpaikallaan erittäin hyvin. Kriittisimmin asiaa arvioivat korkeasti koulutetut naiset. Vuoden 2013 työolotutkimuksen mukaan työnjaon oikeudenmukaisuuteen kiinnitetään työpaikoilla aiempaa enemmän huomiota. Naisia myös kannustetaan aiempaa enemmän hakemaan johtotehtäviin, miehiä taas perhevapaiden käyttöön. Toimet palkkaerojen pienentämiseksi näyttäisivät kuitenkin vähentyneen. Lähde: Tilastokeskus/Työolotutkimus. 31 Tasa-arvo työmarkkinoilla

Naisten palkkojen osuus miesten palkoista 1984 2013 (prosenttia kuukausituloista kokopäivätyötä tekevillä palkansaajilla) Sukupuolten välinen palkkaero on kokoaikatyötä tekevillä palkansaajilla hieman kaventunut viime 30 vuoden aikana. Vuoden 2013 työolotutkimuksen mukaan kokoaikatyötä tekevien naisten kuukausipalkka oli keskimäärin 17 prosenttia miesten palkkaa pienempi, kun vuonna 1984 ero oli 23 prosenttia. Naisten keskiansiot jäävät pienemmiksi kaikissa koulutusryhmissä. Palkkaero johtuu osittain töiden jakautumisesta naisten ja miesten ammatteihin ja aloihin. Palkansaajamiehet saavat myös useammin ja isompia tulospalkkioita kuin naiset. Lähde: Tilastokeskus/Työolotutkimus. 84 82 80 78 76 74 82,7 % 1984 1990 1997 2003 2008 2013 Tasa-arvo työmarkkinoilla 32

Naisten osuus johtajista eräillä aloilla 2012 (prosenttia) Lastenhoidon johtajat Sosiaalihuollon johtajat Henkilöstöjohtajat Hotellin- ja ravintolanjohtajat Hallintojohtajat ja kaupalliset johtajat Vähittäis- ja tukkukaupan johtajat Markkinointi- ja kehitysjohtajat Toimitusjohtajat ja pääjohtajat Teollisuuden tuotantojohtajat 31 27 25 14 11 44 60 72 93 Kaikista johtajista 30 prosenttia on naisia. Naisten osuus vaihtelee kuitenkin suuresti alasta riippuen. Teollisuuden tuotantojohtajista sekä toimitusjohtajista vain yksi kymmenestä on nainen. Lastenhoidossa ja vanhustenhuollossa johtajista noin yhdeksän kymmenestä on naisia, sosiaalihuollossakin lähes kolme neljästä ja terveydenhuollon johtajista noin puolet. Lähiesimiehinä naiset toimivat yleisesti: 40 prosentilla palkansaajista oli nainen esimiehenä vuonna 2012, vuonna 1984 vain 26 prosentilla oli naisesimies. Naiset tosin johtavat enimmäkseen naisia: miehistä vain 15 prosentilla on naisesimies. Johtajat 30 Lähde: Tilastokeskus/Työssäkäyntitilasto, Työolotutkimus. 33 Tasa-arvo työmarkkinoilla

Kotitöiden jakautumisen kehitys 1990 2013 (prosenttia) Ansiotöiden lisäksi suomalaiset tekevät keskimäärin noin kaksi ja puoli tuntia kotitöitä päivässä. Kotityöt eivät jakaudu tasaisesti. Naiset tekevät kotitöitä selvästi miehiä enemmän. Ruokaan, siivoukseen ja pyykkeihin liittyvistä kotitöistä naiset tekevät edelleen valtaosan, vaikka miesten osallistuminen niihin on yleistynyt vuosi vuodelta. Eniten miehet ovat kirineet ruoanlaitossa. Lasten hoitoon, ostoksiin ja kyyteihin liittyvät tehtävät jakaantuvat melko tasaisesti molemmille sukupuolille. Korjaukset ja huoltotyöt ovat pitkälti miesten vastuulla. Lähde: Tilastokeskus/Työolotutkimus. Isän osuus kasvaa 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 95 1990 85 1990 2013 1990 2013 1997 1990 2013 75 65 Äidin osuus pienenee 1997 2013 2013 2013 1990 2013 Ruoka Lastenhoito Siivous Ostokset Pyykit Lasten kuljetus Tiskit 55 45 Tasa-arvo työmarkkinoilla 34

Isien perhevapaiden käytön kehitys 1978 2014 (prosenttia) 40 30 20 Saajat 37,1 % Äidit pitävät 105 päivän mittaisen äitiysvapaan lisäksi valtaosan vanhempainvapaista. Vaikka miesten osuus vanhempainpäivärahan saajista on kasvanut pikku hiljaa aivan viime vuosiin asti, on heidän pitämiensä päivien määrä edelleen alle kymmenesosa kaikista vanhempainpäivärahapäivistä. Isien pitämät vapaat ovat lähes pelkästään isyysvapaita. Lähde: Kansaneläkelaitos. 10 8,3 % Päivät 0 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Vuonna 2014, miesten osuus, % Vanhempainpäivärahan saajat 37,1 Korvatut vanhempainpäivärahapäivät 8,3 Lasten kotihoidon tuen saajat 6,3 35 Tasa-arvo työmarkkinoilla

Miesten yleisimmät ammatit 2012 (henkilöä) Työmarkkinat ovat erityneet sukupuolen mukaan, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että naiset ja miehet työskentelevät varsin erilaisissa ammateissa. Ammatillinen eriytyminen alkaa jo peruskoulussa, missä tytöt ja pojat tekevät erilaisia valintoja oppiaineiden suhteen, ja se jatkuu koulutukseen hakeutumisessa. Miesten yleisimpiä yksittäisiä ammatteja ovat autonkuljettaja, talonrakentaja, varastotyöntekijä, myyntiedustaja sekä eri teknisten alojen asiantuntija, asentaja tai korjaaja. Näissä ammateissa naisia on vain vähän. Lähde: Tilastokeskus/Työssäkäyntitilasto. Rakennustyöntekijät ym. Raskaiden moottoriajoneuvojen kuljettajat Fysiikan, kemian ja teknisten alojen asiantuntijat Myyjät ja kauppiaat Koneasentajat ja -korjaajat Tekniikan erityisasiantuntijat (pl. sähköteknologia) Myynti- ja ostoagentit Rahdinkäsittelijät ja varastotyöntekijät ym. Työkoneiden kuljettajat Rakennusten viimeistelytyöntekijät Systeemityön erityisasiantuntijat Sähkölaitteiden asentajat ja korjaajat Kiinteistöhuollon ja siivoustyön esimiehet Sepät, työkaluntekijät ja koneenasettajat 55 859 2 527 50 532 2 984 48 694 12 267 45 283 43 179 1 472 37 422 7 091 35 580 23 724 28 737 7 688 25 586 1 297 25 401 807 Miehet 25 030 7 827 23 637 852 23 515 8 345 22 623 1 769 86 455 Naiset Tasa-arvo työmarkkinoilla 36

Naisten yleisimmät ammatit 2012 (henkilöä) Lähihoitajat, muut terveydenhuollon työntekijät ja kodinhoitajat Myyjät ja kauppiaat Koti-, hotelli- ja toimistosiivoojat ym. Sairaanhoitajat, kätilöt ym. 64 896 61 741 107 577 86 455 12 658 4 265 10 635 45 283 Naisten yleisimpiä ammatteja ovat lähihoitajan, myyjän, siivoojan ja sairaanhoitajan ammatit. Myyjän ammattia lukuun ottamatta nämä ovat samalla ammatteja, joissa toimii hyvin vähän miehiä. Lastenhoitajat ja koulunkäyntiavustajat Peruskoulun alaluokkien opettajat ja lastentarhanopettajat Lainopilliset asiantuntijat sekä sosiaalialan ja seurakunnan työntekijät Ravintola- ja suurtaloustyöntekijät Hallinnolliset ja erikoistuneet sihteerit Rahoitus-, vakuutus- ja laskentatoimen asiantuntijat Myynti- ja ostoagentit 51 493 2 494 37 066 6 581 30 169 29 397 25 838 24 363 23 724 9 107 12 899 2 397 6 077 35 580 Naiset Miehet Terveydenhoitoalan, sosiaalityön ja opetuksen kaltaisten alojen naisvaltaisuus tarkoittaa samalla sitä, että naispuolisista palkansaajista lähes puolet työskentelee julkisella sektorilla. Miehillä vastaava osuus on vain noin viidesosa. Julkisen sektorin palkansaajista naisia on 70 prosenttia ja miehiä 30 prosenttia. Lähde: Tilastokeskus/Työssäkäyntitilasto. Muut opetusalan erityisasiantuntijat Avustavat keittiö- ja ruokatyöntekijät 20 005 18 374 7 450 3 401 37 Tasa-arvo työmarkkinoilla

Aineisto Työaikoja ja työllisten määriä koskevat tiedot on saatu Eurostatin työvoimatutkimuksesta (EU-LFS). Eurostatin aikasarjat alkavat vuodesta 1995. Tiedot työoloista ovat Tilastokeskuksen työolotutkimuksesta sekä Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometristä. Tietoja on täydennetty eurooppalaisesta työolotutkimuksesta. Eri ammateissa työskentelevien miesten ja naisten määrät ovat peräisin Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta. Tiedot vanhempainvapaista on saatu Kansaneläkelaitoksesta. Tuottavuustiedot on poimittu OECD:n ja Tilastokeskuksen tietokannoista. Muita lähteitä Ahtiainen, Lasse (2015): Palkansaajien järjestäytyminen Suomessa vuonna 2013, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 52/2015. Elinkeinoelämän keskusliitto EK (2015): Työtaistelutilasto 2014. Kauhanen, Antti (2015): Euroopan lyhyin viikko, EVA Analyysi nro 48, Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA Kauhanen, Antti, Maliranta, Mika, Rouvinen, Petri & Vihriälä, Vesa (2015): Työn murros Riittääkö dynamiikka, Taloustieto. Lyly-Yrjänäinen, Maija (2015): Työolobarometri Syksy 2014 Ennakkotietoja, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, TEM raportteja 9/2015. Sutela, Hanna & Lehto, Anna-Maija (2014): Työolojen muutokset 1977 2013, Tilastokeskus.

Suomalainen tekee töitä keskimäärin 35 tuntia 36 minuuttia viikossa. Mutta onko tämä paljon vai vähän? Määrän lisäksi myös työn laadulla on väliä. Onko työelämä huonontunut, kuten usein kuulee sanottavan? EVA Fakta Näin työmarkkinat toimivat kertoo, kuinka paljon ja miten meillä tehdään töitä, ja mitä niistä ajattelemme. Kirjasen tiedot on koottu EVAn, Tilastokeskuksen ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen yhteistyönä. ISBN 978-951-628-650-4