Pieni opas tieteellisen kirjoittamisen muotoseikkoihin

Pieni opas tieteellisen kirjoittamisen muotoseikkoihin 2008 Puhetieteiden laitos PL 9 (Siltavuorenpenger 20 A), 00014 Helsingin yliopisto Puhelin (09) 191 29342, faksi (09) 191 29341, www.helsinki.fi/puhetieteet

1. Aluksi Olemme koonneet tähän keskeisinä pitämiämme periaatteita ja toimintatapoja tieteellisessä kirjoittamisessa yleensä ja viitekäytännöissä erityisesti. Lukiessasi erilaisia tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleita huomaat piankin, että lähteiden merkitsemissä on monia erilaisia käytänteitä. Eri julkaisuilla on kirjoittajille omat julkaisuohjeet (esim. APA, MLA, Vancouver, Harvard) ja siksi viitekäytännöt voivat näyttää hyvin erilaisilta. Pääsääntö sinulle kirjoittajana on, että valitset yhden, yhtenäisen viittauskäytännön jota noudatat huolellisesti. Hyvä tapa työn edetessä on kirjoittaa lähteen tiedot yksityiskohtaisesti heti tarkasti muistiin, ettet joudu niitä lähdeluettelon valmistuessa uudelleen etsimään. Olemme esityksessämme tutustuneet ja käyttäneet apunamme lukuisia julkisia tieteellisen kirjoittamisen ohjeistuksia. Tämän esityksen ohjeet ovat mahdollisimman yhtenevät APA-ohjeisiin (APA = American Psychological Association), jotka on laadittu englanninkielisiä tekstejä varten. Tässä esitetyt ohjeet noudattavat muuten APAn ohjeita paitsi milloin ohjeet ovat ristiriidassa suomen kielen kanssa. Kun ohjeet ovat ristiriidassa, osoitamme viitteellä tarkan APA-ohjeen sivunumeron (lähde alla). Keskeiset lähteet ovat: Gerlander, M., Levander, L. M. & Repo-Kaarento, S. (2006). Säpinää seminaareihin. Opas seminaarityöskentelyn kehittämiseen (Julkaisuja 4/2006). Helsingin yliopisto, Viikin opetuksen kehittämispalvelut. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2004). Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. Lonka, E. & Aulanko, R. (2007). Seminaaritöiden, esseiden ym. harjoitustöiden kirjoitusohjeita. Julkaisematon opintomoniste. Helsingin yliopisto, puhetieteiden laitos. Mattson, I. & Pirttilä-Backman, A.-M. (2006). Sosiaalipsykologian laitos. Kirjoitusohjeet. Julkaisematon opintomoniste. Helsingin yliopisto, sosiaalipsykologian laitos. Haettu 1.10.2008 osoitteesta http://www.helsinki.fi/sosiaalipsykologia/arkisto/seminaariohjeet2006.pdf Publication Manual of the American Psychological Association (5. painos). (2002). Washington, DC: American Psychological Association. Voit tutustua myös APA Style Internet-sivuihin (http://www.apastyle.org/). Kirjoitusohjeiden laatimiseen ovat osallistuneet puhetieteiden laitoksen kandidaatintutkielmia ja proseminaareja ohjaavat Reijo Aulanko, Maija Gerlander, Teemu Kokko, Minna Laakso, Eila Lonka, Seija Pekkala ja Saila Poutiainen. 1

2. Miksi vauhkota viittauskäytännöistä? 1) Viittauskäytännöissä on kyse ensisijaisesti tekijänoikeuksista ja viittaustekniikassa tieteellisistä konventioista. 2) Viittauskäytänteet tarkoittavat sitä, että kirjoittaja merkitsee lukijalle näkyviin tekstiviitteen, kun jotakin toista kirjoittaa lainataan suoraan, referoidaan tiivistäen tai parafraseerataan (eli sanotaan toisten tekstiä omin sanoin). Viittaus auttaa siis lukijaa erottamaan kirjoittajan ajatukset muiden ajatuksista. 3) Viitteiden perusteella lukijan on tarvittaessa päästävä käsiksi lähteeseen, johon kirjoittaja viittaa, esim. tarkistaakseen viittauksen paikkansapitävyyden tai voidakseen muuten perehtyä viitattuun tietoon tarkemmin. Hyvä argumentaatio ja oppineisuuden osoittaminen eivät tietenkään perustu pelkästään onnistuneeseen viittaustekniikkaan. Lähteistä poimittujen ajatusten ja tietojen esittely edellyttää lähdeteoksen kirjoittajan ajatusten ymmärtämistä. On siis tunnettava kokonaisuus, jotta voitaisiin poimia omaan työhön jokin yksityiskohta. Ymmärtämisestä kertovat esimerkiksi argumenttien taitava esittäminen, luonnehdinnat, tekstin johdonmukainen eteneminen ja taito esittää tai luonnehtia ajatuksia omin sanoin. Ole tarkoituksenmukaisesti täsmällinen ilmauksissasi. 3. Vinkkejä kirjoittamiseen 3.1 Tutkielman nimi Hyvä tutkielman nimi vastaa työn sisältöä. Nimi on informatiivinen, havainnollinen ja tiivis. Tutkielman nimi herättää myös lukijan mielenkiinnon. Nimi voi olla kaksiosainen, jolloin kaksoispistettä tai ajatusviivaa seuraava osa täydentää nimen alkuosaa. 3.2 Aihelähtöisyys Pyri kirjoittamaan ensisijaisesti aihelähtöisesti. Tällöin tekstiviitteet asettuvat hyvin tekstin joukkoon. Tarvittaessa voit korostaa viittaamasi lähteen kirjoittajaa tai hänen taustaansa, mutta vältä aiheen käsittelyä yksinomaan kirjoittajalähtöisesti. Kirjoittajalähtöisen tekstin tunnistaa siitä, että lauseet ja kappaleet alkavat säännönmukaisesti vaikkapa seuraavasti: Laukkasen (2005) mukaan - -. Virtanen (2005) on tutkimuksessaan osoittanut - -. Gudykunsta ja Ting-Toomey (1992) ovat esittäneet kysymyksen, voisiko - -. 3.3 Käännökset toisista kielistä Vältä vierasperäisiä sanoja ja suoraa käännöksen makua. Miltä seuraava kuulostaa? Hänen mukaansa amerikkalaisen yhteiskunnan pluralistinen ideologisoituminen sekä akateemisen tutkimuksen sekoittuminen yhteiskunnalliseen aktivismiin ovat vaikuttanut siihen, millaiseksi kulttuurisen identiteetin käsite on muodostunut viimeisten vuosikymmenten aikana. 2

Hän käyttää assimilationismia, pluralismia, integrationismia ja separatismia sisältävää "ideologista ympyräänsä" kulttuuriseen identiteettiin liittyvien tekijöiden tutkimiseen. Liitä tekstiisi alkuperäiskielellä esitettyjä käsitteitä jos niiden suomenkielinen käännös ei ole itsestäänselvyys. Carbaugh (1989) esittää, että viestintäkulttuureja voidaan tutkia tarkastelemalla kulttuurisesti merkittäviä sanoja ja ilmauksia (cultural terms for talk). 3.4 Oikeakielisyys Sellaiset passiivimuodot kuten osalta, kohdalla, puolesta, toimesta ovat tarpeettomia. Normaalisti kehittyneiden lasten kommunikaation osalta todettiin... = Normaalisti kehittyneiden lasten kommunikaatiossa havaittiin - - Toimittajat suorittivat haastattelun = Toimittajat haastattelivat Testipisteet lasten kohdalla näyttivät... = Lasten testipisteet olivat Vältä paikallissijoja ja suosi genetiiviä: 3.5 Sitaatit Kuulevilla lapsilla eleet harvenevat kahden vuoden jälkeen. Kuulevien lasten eleet vähenevät - - Tutkimuksessa suoria sitaatteja käytetään sekä kirjallisuuskatsauksessa että aineistoesimerkkejä esitettäessä. Molemmissa nyrkkisääntönä on, että sitaatteja tulisi olla selvästi vähemmän kuin omaa tekstiä. Lyhyet sitaatit kirjoitetaan tekstiin kaksoislainausmerkkien väliin. Yli 40 sanan sitaatit sisennetään omaksi kappaleekseen. Aineistoesimerkkejä voidaan sijoittaa myös tekstiin, vaikkapa sulkuihin: Yhteistä kuudelle lapselle oli se, että pitkät sanat tuottivat ainakin jonkinasteisia ongelmia ensisanojen kaudella. Konsonanttiharmoniasta johtuen reduplikatiivisia muotoja esiintyi runsaasti (esim. [papa] lapaset). Sanat typistyivät usein yksi- tai kaksitavuisiksi. Aineistoesimerkkeinä samaa sitaattia ei tavallisesti käytetä kahdesti samassa raportissa. 3.6 Taulukot ja kuviot Taulukkojen ja kuvioiden tulee olla luettavissa omana itsenäisenä kokonaisuutenaan. Ne otsikoidaan ja selitetään lukijalle riittävän seikkaperäisesti. Taulukkojen otsikot sijoitetaan taulukon yläpuolelle, kuvioiden otsikot (KUVA, KUVIO) kuvioiden alapuolelle. (Ks. myös APA-ohjeet, s. 176 196.) 3

3.7 Viitteen sivunumerot tekstissä Sivunumeroiden merkitseminen on välttämätöntä jos teet suoran lainauksen (tekstiä, taulukoita, kuvia) tai viittaat kirjoittajan/-ien ainutlaatuisiin, vain tietyssä tekstipaikassa ilmeneviin väitteisiin, ehdotuksiin tai lausumiin. Myös monografioihin viitatessa tulee mielellään mainita sivunumerot. Sivunumeroiden väliin kirjoitetaan ajatusviiva (23 25). (Vrt. APA-ohjeet, s. 291.) Pitkän viivan saa näppäilemällä ALT+0150 (näppäimistön laskinosan näppäimillä) tai näppäilemällä Ctrl + (laskinosan miinusmerkki). Kun tekijä mainitaan (itse) tekstissä, ja viittauksen kohteena on koko kirja, tulee sulkeiden sisään vain vuosiluku. Jos sen sijaan viitataan julkaisun tietylle sivulle, kirjoitetaan viite kokonaan sulkeiden sisään tällöin pilkku tulee tekijän nimen, vuosiluvun ja sivunumeron väliin. Karvosen (2003, 102) mukaan on havaittu, että - -. Mäntynen (2000, 13; 2001, 197 200) on esittänyt, että - -. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden (1994, 45) mukaan - -. - - miten asia ilmenee puheviestinnässä (Python, 1998, 23 25). Tuhto (1993, 1994a, 1994b) on tutkimuksissaan todennut - -. 3.8 Useita kirjoittajia Useampia kirjoittajia luetellessa tekstissä käytetään "ja"-sanaa, suluissa puolestaan puolipistettä ja &-merkkiä. Hirvonen ja Väkeväinen (2000) ovat tutkineet - -. - - autoilu on lisääntynyt Suomessa (Anttila & Hallman, 1989). - - tämän on nähty aiheuttavan ongelmia (Hartikainen, 1989; Kinnunen & Kauhanen, 1988). Jos tekijöitä on lukuisia (kolme tai enemmän) voidaan käyttää ym.-lyhennettä ensimmäisen sukunimen jälkeen. Jos julkaisuun viitataan useasti, kaikki tekijät tulee mainita ensimmäisen kerran lähteeseen viitattaessa, myöhemmin voi siirtyä lyhyeen ilmaisuun. Jos kirjoittajia on 6 tai enemmänkin, tekstissä voidaan siirtyä suoraan lyhyempään ilmaisuun. Hillin, Blackin, McGregoryn, Brownin ja Lindlofin (2000) mukaan - -. - - viestinnässä on eri tasoja (Hill ym., 2000). - - katsotaan kehityksen kulkevan kohti parempaa (Jantunen, Junkkarinen, Palo, Koivunen & Lahti-Mononen, 2000, 15 16). 4

Jos kokoomateosta halutaan luonnehtia tekstissä yleisesti, voidaan ilmoittaa teoksen nimi ja toimittajat, esimerkiksi Social approaches to communication -teoksen (Leeds-Hurwitz, 1995) ratkaisut. Lähdeluettelosta teos löytyy tällöin kohdasta Leeds-Hurwitz. 3.9 Ks. / vrt. / esim. Tekstissä olevan viitteen edelle voidaan harkinnan mukaan sijoittaa sulkeisiin esimerkiksi esim., mm., varsinkin, etenkin, erityisesti, ks. ja vrt. Ks. ohjaa hakemaan osoitetusta paikasta lisää samansuuntaista tietoa, vrt. taas sanotusta ainakin jossain mielessä poikkeavaa tietoa. Sana esimerkiksi kirjoitetaan tekstissä lyhentämättömänä. Suomalaisia pidetään yleensä hiljaisina (ks. Sallinen-Kuparinen, 1986). 3.10 Kun jo viitattuun teokseen viitataan uudestaan Yleisenä sääntönä voidaan pitää, että viite on voimassa niin kauan kuin seuraava viite esiintyy. Kirjoittamisen on tästä huolimatta oltava soljuvaa, eikä asioiden luettelemisesta viitteiden avulla. Viitemerkintää mt. (= mainittu teos) tai mts. + sivunumero (= mainitussa teoksessa sivu[i]lla) voi käyttää silloin, kun samaan lähteeseen viitataan toistamiseen eikä välillä ole viitattu muuhun lähteeseen. Erich Frommin (1962, 217) mukaan kasvatus meidän kulttuurissamme liian usein johtaa spontaanisuuden häviämiseen ja alkuperäisten eli yksilöstä itsestään lähtevien sieluntoimintojen korvautumiseen ulkoapäin vaikutetuilla tunteilla, ajatuksilla ja pyrkimyksillä. Ystävällisyydestä, hyväntuulisuudesta ja kaikesta, mitä hymyn arvellaan ilmaisevan, tulee automaattitoimintoja, jotka pannaan käyntiin ja sammutetaan kuin sähkökatkaisimesta. (Mts. 218 219.) 3.11 Toisen käden lähteet Pyri löytämään aina alkuperäinen lähde. Jos alkuperäislähteen käyttö ei ole mahdollista, voidaan toisen käden lähteeseen viitata seuraavasti (vrt. APA-ohjeet, s. 247): Karhun (2003, 34) mukaan Minkkinen (1988) on tarkastellut - -. - - sekä ajatuksissa että tunteissa (Minkkinen 1988, viitattu lähteessä Karhu, 2004, 118). Toisen käden lähteitä käytettäessä vain luettu lähde merkitään lähdeluetteloon. 3.12 Henkilökohtainen tiedonanto Kun lähteenä on henkilökohtainen tiedonanto, puhelinkeskustelu, luentomuistiinpanot tms., merkitään viitteeseen henkilön etunimen alkukirjain (tai alkukirjaimet), sukunimi, tarkka päivämäärä ja lähteen luonne. V. Ilmarisen (henkilökohtainen tiedonanto 29.9.2005) mukaan - -. 5

- - kuten asiassa on edettykin (P. Isotalus, luentomuistiinpanot Puheviestinnän perusteet - kurssilla 29.9.2005). 4. Asioiden esittäminen kirjallisuusluettelossa Lähteet luetellaan tekijän mukaisessa aakkosjärjestyksessä erikseen työn lopussa. Kirjallisuusluettelon (eli lähdeluettelon) kirjoitusperiaatteita tulee noudattaa johdonmukaisesti jokaista pilkkua, pistettä ja puolipistettä myöten. Kirjoitusperiaatteissa noudatetaan suomen kieliopin sääntöjä, jotka ovat paikoin APA-ohjeiden vastaisia. Käytetyt lähteet ilmaistaan sekä tekstissä että lähdeluettelossa. Tekstissä olevan viitteen perusteella lähde on löydettävissä lähdeluettelosta helposti. Kirjallisuusluettelo otsikoidaan joko Kirjallisuus, Viitteet tai Lähteet. Kirjallisuusluetteloa voi tarvittaessa ryhmitellä esimerkiksi julkaistuihin ja julkaisemattomiin lähteisiin tai kirjallisiin ja sähköisiin lähteisiin. Lähteitä ei numeroida. Lähdetieto päättyy pisteeseen, paitsi jos lähde loppuu URL-osoitteeseen. Teokset järjestetään tekijänmukaiseen aakkosjärjestykseen. Kun käytetyssä lähteessä on useampi tekijä, heidän nimensä kirjoitetaan lähdeluetteloon lähteen mainitsemassa järjestyksessä. Saman tekijän kirjoitukset järjestetään julkaisuvuoden mukaiseen järjestykseen, ja jos samalta vuodelta on useita teoksia, ne erotetaan toisistaan lisäämällä vuosiluvun jälkeen kirjain (2000a, 2000b jne.). Samaa merkintää on käytettävä tietysti myös tekstissä. 4.1 Artikkelit tieteellisissä lehdissä Volyymin (vuosikerran numeron) eteen ei kirjoiteta lyhennettä vol. Lehden numero merkitään volyymin perään sulkeissa ainoastaan silloin, kun lehden kaikki numerot alkavat sivulta 1. Lehden nimi ja volyymi kursivoidaan ja lehden nimen kaikki sanat kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla artikkeleita ja partikkeleita lukuun ottamatta. Goldfield, B.A. (1990). Pointing, naming, and talk about objects: referential behaviour in children and mothers. First Language, 10, 231 242. Goldin-Meadow, S. & Mylander, C. (1990). Beyond the input given: the child's role in the acquisition of language. Language, 66, 323 355. Journaalien nimet kirjoitetaan kokonaan kursiivilla, silloinkin kun journaaleissa näkyy niiden nimien lyhennetyt versiot (esim. ei JASA vaan The Journal of the Acoustical Society of America). Monet alan tieteelliset aikakauslehdet ilmestyvät nykyisin myös sähköisenä versiona. Esimerkiksi EBSCOn tai Medlinen (OVID web) kautta löydettyyn artikkeliin viitataan, ikään kuin se olisi paperiversio. 4.2 Artikkelit toimitetuissa kirjoissa Huomaa, että toimittajien nimikirjaimet tulevat ennen sukunimeä toisin kuin kirjoittajien nimet. APAn normien mukaisesti sivunumerot kirjoitetaan heti teoksen nimen perään sulkeisiin. 6

Kokoomateoksen nimi kursivoidaan, mutta ei viitatun artikkelin/teoksen nimeä. Artikkelin ja kirjan nimestä kirjoitetaan vain nimen ensimmäinen sana isolla alkukirjaimella. Jos kirja on ilmestynyt toimitetussa sarjassa, sarjan nimi tulee mainita heti kirjan nimen jälkeen: Carbaugh, D. (1995a). The ethnographic communication theory of Philipsen and associates. Teoksessa D.P. Cushman & B. Kovacic (toim.), Watershed research traditions in human communication theory (s. 269 297). Albany, NY: SUNY Press. Carbaugh, D. (1995b). Are Americans really superficial? Notes on Finnish and American cultures in linguistic action. Teoksessa L. Salo-Lee (toim.), Kieli & kulttuuri oppimisessa ja opettamisessa/language & culture in teaching and learning (Viestintätieteiden laitoksen julkaisuja no. 12) (s. 53 60). Jyväskylän yliopisto. Kahane, J. C. (1981). Anatomic and physiologic change in the aging peripheral speech mechanism. Teoksessa D.S. Beasley & G.A. Davis (toim.), Aging: communication processes and disorders (s. 21 45). New York, NY: Grune & Stratton. Zinober, B. & Martlew, M. (1985). The development of communicative gestures. Teoksessa M.D. Barret (toim.), Children's single-word speech (s. 183 215). New York, NY: John Wiley & Sons. Pääteosta (toimitettua teosta) ei listata erikseen kirjallisuusluetteloon, ellei siihen viitata tekstissä myös kokonaisena kirjana. 4.3 Kirjat Kirjaviitteissä noudatetaan käytäntöä kustantajan kotipaikka: kustantaja. Yhdysvalloissa julkaistuista kirjoista mainitaan kustantajan kotikaupungin lisäksi osavaltio lyhennettynä (ks. APAohjeet, s. 217-218). Jos paikkakunnan nimi sisältyy yliopiston nimeen, sitä ei toisteta. Ohje koskee lähinnä yliopistojen julkaisemia raportteja, laitosten sarjajulkaisuja, symposium- ja konferenssiesityksiä. Kaikki kustantajan yhtiömerkinnät kuten Oy, Ltd, Publ., jne. jätetään pois. Kirjojen nimestä vain ensimmäinen sana pisteen jälkeen kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Fitch, K.L. (1998). Speaking relationally. Culture, communication and interpersonal connection (2. painos). New York, NY: Guilford Press. Kun viitataan yliopiston julkaisemaan sarjaan, merkitään sarjan nimi ja numero sulkeissa heti teoksen nimen jälkeen. Mäki-Torkko, E. (1998). Childhood hearing impairments and hearing screening: an epidemiological and clinical study of hearing in children and the implementation of the present hearing screening programme for pre-school children in Northern Finland (Acta Universitatis Ouluensis, Medica, D 462). University of Oulu. Vesala, K. M. (1996). Yrittäjyys ja individualismi. Relationistinen linjaus (Sosiaalipsykologian laitoksen tutkimuksia 2). Helsingin yliopisto. 7

4.4 Kongressiesitelmät Kun symposiumin tai konferenssin pohjalta tehdään kirja, julkaistu kirjoitus merkitään lähdeluetteloon pitkälti samoin kuin kokoomateoksen artikkeli, mutta symposiumin tai konferenssin nimi kursivoidaan. Huomaa, että kirjojenkin nimissä konferenssien nimet kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla vaikka kirjojen nimissä muuten kirjoitetaan vain pistettä seuraavat sanat isolla alkukirjaimella. Deci, E. L. & Ryan, R. M. (1991). A motivational approach to self: integration in personality. Teoksessa R. Dienstbier (toim.), Nebraska Symposium on Motivation: Vol. 38. Perspectives on motivation (s. 237 288). Lincoln, NE: University of Nebraska Press. Hansen, B. (1990). Trends in the progress towards bilingual education for deaf children in Denmark. Teoksessa T. Vollhaber (toim.), Sign language research and application. Proceedings of the international congress in Hamburg 23 25.3. (s. 51 62). Hamburg: Signum. Jos teosta ei ole julkaistu, merkitään tekijöiden jälkeen sulkeisiin symposiumin ajankohta (kuukausi ja vuosi) ja lisäksi kerrotaan viitteen lopussa konferenssin (kokouksen, kongressin, seminaarin) nimi ja paikka. Edelleen konferenssin nimi kirjoitetaan isoilla alkukirjaimilla. Viitteessä ei kursivoida esitelmän eikä konferenssin nimeä. (Vrt. APA-ohjeet, s. 259 260.) Myyry, L. (kesäkuu 2002). Everyday value conflicts and integrative complexity of thought. Esitelmä konferenssissa 13th General Meeting of the European Association for Experimental Social Psychology. San Sebastian, Espanja. Paavilainen, S. (helmikuu 1999). What did you think of today s readings. Poster-esitelmä Puheviestinnän Päivillä. Jyväskylä. 4.5 Internet-lähteet Viitteeseen tulee ilmoittaa päivämäärä, jolloin dokumentti on haettu, koska internet-sivustot ja niiden osoitteet voivat muuttua, eikä niitä jälkeenpäin ole samassa muodossa löydettävissä. Kopioi www-dokumenttien osoitteet suoraan, siten vältät virheet osoitteissa. Kun viite päättyy URLosoitteeseen, osoitteen perään ei lisätä pistettä. Jos verkkolähteen kirjoittajaa ei mainita, kirjoittajaksi merkitään dokumentista vastuussa oleva organisaatio, esimerkiksi: Tilastokeskus. (1997). Väestö koulutusasteen mukaan kunnittain ja maakunnittain. Haettu 25.1.2000 osoitteesta http://statfin.stat.fi/statweb/ Kun viitataan artikkeliin, joka on julkaistu vain Internetissä ilmestyvässä lehdessä, lähdeviitteessä mainitaan tekijä, kirjoituksen nimi, lehden nimi, sivuilla vierailun päivämäärä ja tarkka URL-osoite. Linkin tulisi viedä suoraan artikkeliin. Lehden vuosikertaa ja artikkelin sivunumeroita ei kirjata, ellei niitä ole lehdessä erikseen mainittu. (Vrt. APA-ohjeet, s. 272.) Suter, E.A. (2000). Focus groups in ethnography of communication: expanding topics of inquiry beyond participant observation. The Qualitative Report, 5. Haettu 17.1.2007 osoitteesta http://www.nova.edu/ssss/qr/qr5-1/suter.html 8

4.6 Julkaisemattomat opinnäytteet Julkaisemattomien lähteiden nimiä ei kursivoida. Viitteestä tulee ilmetä sekä oppiaine että laitos (vrt. APA-ohjeet, s. 260 262). Niemi, K. (1999). Kuulovammaisten aikuisten elämäntilanne Suomessa. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, erityispedagogiikan laitos. Pajo, K. (1998). Aikuisten kuulovammaisten kommunikaatiostrategioiden harjoittaminen. Tapaustutkimus kolmen pariskunnan kuntoutuksesta. Logopedian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, fonetiikan laitos. Puro, J.-P. (1992). Keskustelu miestensaunoissa. Puheviestinnän pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos. 4.7 Muut medialähteet On tavallista, ettei sanomalehti mainitse artikkelin tekijän nimeä tai artikkelin tekijä kuuluu lehden vakituiseen toimittajakuntaan. Tällöin lähdeviite aloitetaan artikkelin nimellä. Päivittäin ilmestyviin sanomalehtiin viitattaessa on tärkeää ilmoittaa lehden ilmestymispäivämäärä. Lehden nimi kursivoidaan ja sivunumero tai muu sijainti ilmaistaan viitteen lopussa. Kolme muskettisoturia hiovat yhteistyötään EU:ssa. (18.2.2004). Helsingin Sanomat, s. A 11. Sen sijaan viitattaessa sellaiseen sanomalehtiartikkeliin, jonka tekijä ei selvästi kuulu lehden toimittajakuntaan, merkitään tekstiin artikkelin tekijän nimi ja lehden ilmestymispäivämäärä. Isotalus, P. (11.7.2004). Ihannepoliitikko on aito, tavallinen ja asiallinen. Helsingin Sanomat, s. A 2. Audiovisuaalisiin lähteisiin kuuluvat elokuvat, tv-sarjat ja -tuotannot, musiikkiäänitteet sekä erilaiset äänitallenteet. Tallenteen muoto merkitään hakasulkeisiin. Viitteistä tulee ilmetä lisäksi ohjelman nimi, esityspäivä tai julkaisuvuosi sekä tuotantoyhtiön nimi. Elokuvista ja dokumenteista mainitaan lisäksi ohjaajan nimi. (Tässä esitetyt ohjeet poikkeavat selvästi APA-ohjeista, ks. APAohjeet, s. 266 268). A-studion Studio Eurooppa [televisio-ohjelma] (28.4.2004). Suomi: Yleisradio TV1. Car talk [radio-ohjelma] (27.9.2005).Yhdysvallat: National Public Radio. You can count on me [elokuva] (2000). Lonergan, K. (käsikirjoittaja/ohjaaja). Yhdysvallat: Paramount Pictures. 4.8 Muuta Toisinaan teoksen tekijänä saattaa olla jokin yhdistys, organisaatio tai instituutio, jolloin kyseisen organisaation nimi voi olla ensimmäisenä tekijänä. Jos kirjoittajaa ei tiedetä, merkintä aloitetaan suoraan julkaisun nimellä. 9

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet (2004). Helsinki: Opetushallitus. Korkeakoululaitoksen kehittämissuunnitelma 1976 86. (1977). Helsinki: Opetusministeriö, korkeakoulu- ja tiedeosasto. Jos teos on ilmestynyt kauan sitten, alkuperäinen ilmestymisvuosi merkitään näkyviin. Kaila. E. (1958). Persoonallisuus (5. painos). Helsinki: Otava. (Alkuperäisteos 1934.) Tekstissä Kailan teokseen viitattaisiin seuraavasti: (Kaila 1934/1958). Kun viitataan käännettyyn teokseen, ei alkuperäisteoksen nimeä tarvitse mainita. Tällöin riittää, että käännetyn nimen jälkeen mainitsee sulkeissa, kuka on teoksen kääntäjä. Freud, S. (1983). Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan (suom. M. Rutanen). Helsinki: Love Kirjat. (Alkuperäisteos 1905.) Kun teos on arvioitavana oleva käsikirjoitus, ei mahdollisen kustantajan nimeä saa mainita. Kun artikkeli on hyväksytty tieteellisessä lehdessä julkaistavaksi, vuosiluvun sijaan viitteeseen kirjoitetaan "painossa". Lisäksi mainitaan lehden nimi, mutta ei vuosikertaa tai numeroa. Pirttilä-Backman, A.-M. & Kajanne, A. (painossa). The development of implicit epistemologies during early and middle adulthood. Sosiaalipsykologia. Virtanen, A. (1999). Nuorten naisten viestijäkuva. Julkaisematon käsikirjoitus. Kun viitataan huomattavan vanhoihin teoksiin, lähdeluetteloon merkitään se versio joka on luettu. (Vrt. APA-ohjeet, s. 213.) Aristoteles (1991). Politiikka (suom. A. M. Anttila). Helsinki: Gaudeamus. Henkilökohtaisia tiedonantoja tai vastaavia lähteitä ei merkitä varsinaiseen kirjallisuusluetteloon. Halutessasi voit luetella julkaisemattomat lähteet erillisen otsikon alle esimerkiksi seuraavasti (vrt. APA-ohjeet, s. 214): Haukkala, A. (henkilökohtainen tiedonanto, 21.5.2004). Ilmarinen, V. (puhelinkeskustelu, 29.9.2005). 5. Asettelu 5.1 Tekstin asetukset - valitse tavanomainen kirjasintyyppi - ns. leipätekstin pistekoko on (Times New Roman) 12 ja riviväli 1,5 - otsikkohierarkian voi osoittaa kirjasinkoolla tai numeroinnilla (vrt. APA-ohjeet, s. 113 115) - havainnollistavat tekstiosat (esim. suorat pitkät lainaukset, pitkät luetelmat) sisennetään ja voidaan kirjoittaa koolla 10pt ja rv 1 10

5.2 Sivuasetukset - sivunumerointi alkaa ensimmäiseltä tekstisivulta kansilehteä ja sitä seuraavaa Sisällysluettelo-sivua ei numeroida - marginaalien leveys ja korkeus on 2,5 3 cm - poista tekstistä leski- ja orporivit - teksti on tasattu vasemmalle ja haluttaessa myös oikealle 11

PROSEMINAARIESITELMÄN NIMI Jos tarkennetaan otsikkoa, niin sitten tässä Oili Opiskelija Oppialan proseminaariesitelmä Syksy 2007 Puhetieteiden laitos Helsingin yliopisto 12