MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALAN TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSILLE 2011 2014

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALAN TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSILLE 2011 2014 Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelman esitysten toteuttamisesta päätetään erikseen mm. talousarvion ja lainsäädännön valmistelun yhteydessä. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Helsinki Joulukuu 2009 66754/V6

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALAN TOIMINTA- JA TALOUSSUUNNITELMA VUOSILLE 2011 2014 1. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN TOIMIALAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ, VAIKUTTAVUUSTAVOITTEET JA HALLINNONALAN TOIMINTALINJAT VUOSINA 2011 2014 Johdanto Maa- ja metsätalousministeriön visio: Suomi on uusiutuvia luonnonvaroja kestävästi, monipuolisesti ja tehokkaasti hyödyntävä yhteiskunta, jossa ihminen ja luonto voivat hyvin. Uusiutuvien luonnonvarojen yleisestä tilasta ja niiden hyödyntämismahdollisuuksista. Luonnonvarojen tila on Suomessa hyvä ja käyttö kestävän kehityksen mukaista. Metsävarat ja niiden kasvu mahdollistavat nykyistä suuremman puun käytön. Ammattimaisen kalastuksen kohteena olevien kalakantojen tila on hyvä ja kotimaisen kalan tuotantoa voidaan lisätä kestävästi sekä ammattikalastuksen että kalankasvatuksen avulla. Porotaloutta harjoitetaan lähtökohtaisesti ekologisen kantokyvyn rajoissa, laidunten kuluneisuus näyttäisi edelleen olevan paikoittainen ongelma. Porotalous kärsii paikoin erittäin pahoin suurpetojen aiheuttamista vahingoista. Metsästys on mitoitettu riistakantojen mukaiseksi. Useimpien riistalajien kannat ovat vahvat. Erityisenä huolenaiheena on kuitenkin lisääntynyt susien laiton tappaminen. Luonnonvarojen hyödyntämisen merkitys maaseudun työllistäjänä on vähentynyt voimakkaasti ja maaseutuväestön työpaikoista enää 30 % on alkutuotannossa. Toisaalta uusiutuvien energialähteiden (puu, maatalouden biomassa, biokaasu, bioetanoli, biodiesel) hyödyntämistä pyritään lisäämään. Myös luonnon marjojen ja sienten hyödyntämistä pyritään lisäämään. Luonnonvarojen tilassa ei ennakoida muutoksia suunnittelukaudella Luonnonvarojen hyödyntämisen haittavaikutuksiin, kuten vesistökuormitukseen, kasvihuonepäästöihin ja biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja niiden estämiseen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Tämä edellyttää riittävää seuranta- ja tutkimustietoa käytetyistä keinoista ja hyödyntämisen vaikutuksista. Kansallista vieraslajistrategiaa sekä kansallista suo- ja turvemaastrategiaa pannaan toimeen. Luonnonvarojen käytöstä aiheutuvat haittavaikutukset. Itämeren ravinnekuormasta Suomen osuus on noin 12 prosenttia. Suomen Itämereen kohdistuvasta fosfori- ja typpikuormituksesta noin puolet aiheutuu maataloudesta. Maataloudesta vesiin aiheutuvan kuormituksen vähentämiseksi tehdyt toimenpiteet tuottavat tulosta, vaikkakin viiveellä. Valtioneuvoston periaatepäätös (23.11.2006) vesiensuojelun uusista valtakunnallisista tavoitteista sisältää keskeisenä tavoitteena sen, että maatalouden kuormitus vähenisi vähintään kolmanneksella vuoteen 2015 mennessä vuosien 2001 2005 kuormitukseen verrattuna. Suurissa järvissä hyvä tila saavutetaan pääosin 2015 mennessä tai ne ovat jo hyvässä tilassa. Ympäristöhallinnon mukaan Suomenlahdella ja saaristomerellä hyvä tila saavutetaan vuoteen 2027 mennessä ja rannikon jokien hyvä tila pääosin 2021 tai 2027. Tämä ja valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat edellyttää tehostettuja, kustannustehokkaita vesiensuojelutoimia, joiden suunnittelussa otetaan huomioon maatalouden tuottavuus ja taloudellinen kannattavuus. Metsätalouden fosfori- ja typpikuormitus on noin 5 % kokonaiskuormituksesta. Metsätalouden vesistökuormitusta vähennetään oikein suunnitelluilla ja toteutetuilla suojelutoimilla. Toimenpiteiden vaikutusten seurantaa ja siihen liittyvää tutkimusta jatketaan. Kalankasvatuksen kuormitus on alentunut noin yhteen prosenttiin. 66754/V6

Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia edellyttää maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen (maataloussektorin osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä oli 8,1 % vuonna 2005) hallittua vähentämistä ja metsien kestävää käyttöä. Maatalouden kasvihuonekaasujen päästöt on voitu pitää alenevina. Metsien hiilinielut ovat korkealla tasolla (23 41 milj. tonnia CO 2 vuodessa vuosina 1990 2006 eli vastaa 20 40 % Suomen kokonaispäästöistä), mutta metsämaan ottamisesta rakentamiseen, teiksi ja pelloksi raivattuna aiheutuu hiilidioksidipäästöjä. Metsäenergialla on fossiilisia energialähteitä korvaavaa merkitystä ja peltoenergian sekä biokaasun tuotanto ja käyttö lisääntyvät lähivuosina. Ministeriön keskeisenä tavoitteena on omaa toimialaansa koskevien päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden päästöjen hillitsemisen tehostaminen ja nielujen ylläpitäminen. Tätä edellyttävät sekä EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteet vuodelle 2020 että kansallisen, pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian tavoitteet. Nykyisten toimenpiteiden riittävyyttä arvioidaan vuoden 2009 lopussa päätettävän uuden kansainvälisen ilmastojärjestelmän perusteella. Ilmastonmuutosta ei hillintätoimista huolimatta voida kokonaan estää. Sen vuoksi kaikilla maa- ja metsätalousministeriön politiikkasektoreilla otetaan päätöksenteossa huomioon aiempaa kattavammin ilmastonmuutoksen vaikutukset ja niihin sopeutuminen. Tämä edellyttää käytettävissä olevan tiedon kattavampaa hyödyntämistä ja uuden tiedon hankkimista. Maa- ja metsätalousministeriön toimiala on jaettu seuraaviin politiikkasektoreihin: 1) Maaseudun kehittäminen 2) Maatalous 3) Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu 4) Kala-, riista- ja porotalous 5) Vesitalous 6) Metsätalous 7) Kiinteistö- ja paikkatietoinfrastruktuuri Lisäksi on ryhmä "Hallinto ja muut". EU-politiikoilla on suuri vaikutus kaikissa politiikkasektoreissa, eniten kuitenkin maataloudessa, kalataloudessa, elintarvikkeiden turvallisuudessa ja laadussa sekä maaseudun kehittämisessä ja metsätalouden tukipolitiikassa. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan vastuut yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa ja tavoitetilojen saavuttamisessa kohdistuvat seuraaviin tehtäviin: Elintarvikehuollon alkutuotannon turvaaminen. Turvataan valtioneuvoston asettamien tavoitteiden mukaisesti väestön ravinnon saatavuus, laatu ja turvallisuus riittävällä kotimaisella elintarviketuotannolla ja varmuusvarastoinnilla sekä varmistamalla tuotannossa tarvittavat ulkomaiset tuotantopanokset. Vesihuollon turvaaminen. Varmistetaan puhtaan veden saatavuus sekä terveyden ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen jätevesihuolto. Tulvariskien hallinta ja patoturvallisuus. Ennaltaehkäistään ja torjutaan tulvahaittoja, tulvavahinkoja ja patomurtumia sekä ylläpidetään valmiuksia lieventää niiden seurauksia. Tässä toiminta- ja taloussuunnitelmassa em. tehtävien hoitoon on varattu varat "Maatalous", "Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu" ja "Vesitalous" politiikkasektoreilla. 2

3 Yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet; nykytilan kuvaus ja muutokset suunnittelukaudella politiikkasektoreittain Maaseudun kehittäminen Vaikuttavuustavoite: Maaseudun elinvoiman säilyminen kestävällä tavalla, kilpailukykyisenä asuinympäristönä, yritysten sijoituspaikkana ja asukkaiden työllistäjänä sekä harvaan asutun ja ydinmaaseudun väestökehityksen tasapainottuminen, työllisyyden parantuminen ja elinkeinotoiminnan monipuolistuminen. Tunnusluvut 2004 2005 2006 2007 2008 arvio 2009 2014 Väkiluvun muutos (%) Harvaan asuttu maaseutu -1,05-1,09-1,23-1,18-1,39 Ydinmaaseutu -0,10-0,20-0,17-0,11-0,26 Tavoite: Harvaan asutun ja ydinmaaseudun väkiluvun väheneminen hidastuu. Uusia yrityksiä 1) 4 000 Uusia työpaikkoja 1) 10 000 Koulutettuja 1) 165 000 Kyläsuunnitelmia 2 000 1) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007 2013 tavoitteet. Nykytila: Väestön väheneminen maaseudulla on tasaantunut, mutta väestörakenne on vinoutunut. Maaseudun elinkeinorakenne on monipuolistunut. Mikro- ja pienyritysten määrä on kasvanut erityisesti kaupunkien läheisellä maaseudulla. Muuta yritystoimintaa harjoittavien maatilojen suhteellinen osuus on lisääntynyt. Kaupunkien läheisen maaseudun kehitysero suhteessa harvaan asuttuun ja ydinmaaseutuun on kuitenkin edelleen hieman kasvanut. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Kehityksen arvioidaan noudattavan 2000-luvun alun trendiä. Erityisen haastava tavoite on harvaan asutun ja ydinmaaseudun väestökehityksen tasapainottuminen, työllisyyden parantuminen ja elinkeinotoiminnan monipuolistuminen. Tähän vaikutetaan kehittämällä maaseutua kilpailukykyisenä asuinympäristönä, yritysten sijoituspaikkana ja asukkaiden työllistäjänä. Näiden tavoitteiden toteuttamista tukevat vuosia 2007 2013 koskevan Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelman voimavarat ja toimenpiteet samoin kuin vuonna 2008 laaditun maa- ja metsätalousministeriön aluestrategian, viidennen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman ja vuonna 2009 annetun valtioneuvoston maaseutupoliittisen selonteon linjaukset ja toimenpiteet. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan väliarvioinnin (nk. terveystarkastus) ja EU:n elvytyssuunnitelman perusteella Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa käytettävissä olevilla nk. uusien haasteiden lisävaroilla edistetään vesienhoitoa ja uusiutuvia energialähteitä, vaikutetaan biologisen monimuotoisuuden säilymiseen ja ilmastonmuutokseen mukautumiseen ja sen rajoittamiseen sekä maitoalan rakenneuudistukseen sopeutumiseen. Lisäksi näillä lisävaroilla varmistetaan nopeiden ja kattavien laajakaistayhteyksien toteutumista maaseudun yritysten ja asukkaiden käyttöön Suomen hallituksen 4.12.2008 valtakunnallisesta laajakaistahankkeesta tekemän periaatepäätöksen mukaisesti. Maaseuturahaston lisävarat on kohdennettu maaseudun kehittämisen ja maatalouden politiikkasektoreille. Vuoden 2013 jälkeisen politiikan vaikutuksia ei vielä ole voitu ottaa huomioon.

4 Maatalous Vaikuttavuustavoite: Maatalouden ja elintarvikeketjun kannattavuuden ja kilpailukyvyn turvaaminen sekä tuotannon jatkuminen koko Suomessa, kotimaisen elintarvikeketjun ja erityisesti kuluttajien arvojen ja odotusten huomioon ottaminen elintarviketuotannossa, maataloustuotannon ravinnekuormituksen ja maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen sekä maatalousperäisen bioenergiatuotannon lisääminen. Tunnusluvut 2006 2007 2008 2009 arvio 2010 arvio Arvio 2011 2014 1. Maatalouden kannattavuuden turvaaminen Maataloustulo (kokonaistasolla), milj. euroa 1) 903 1 021 807 845 845 ennallaan Kirjanpitotilojen maataloustulo euroa/tila 1) 20 300 27 700 22 300 18 700 18 700 nousee Kirjanpitotilojen työansio euroa/tunti 2) 3,7 6,3 4,1 2,5 2,5 nousee Kannattavuuskerroin 3) hyvät 0,86 1,15 0,99 0,84 0,84 nousee keskiarvo 0,48 0,64 0,51 0,42 0,42 nousee heikot 0,06 0,12-0,07-0,14-0,14 nousee 2. Raaka-aineiden tuottaminen Omavaraisuus % maito, neste 105 105 102 103 104 103 naudanliha 90 90 84 87 84 ennallaan sianliha 115 116 116 110 107 ennallaan siipikarjanliha kysyntää vastaavasti 106 102 103 102 102 kananmunat 116 115 116 109 115 110 rukiin viljelyala ha 21 900 32 000 23 800 16 400 20 000 nousee rehuviljan viljelyala ha 806 600 805 300 843 600 814 600 800 000 supistuu valkuaiskasvien viljelyala ha 3 300 3 700 6 300 9 300 12 000 kasvaa 3. Ravinnekuormituksen vähentäminen Valtakunnallinen typpitase, kg N/ha 4) <53 <40 <49 <48 <48 (<47) Valtakunnallinen fosforitase, kg P/ha 4) <6,7 <4,4 <4,8 <4,5 <4,5 (<4,5) Maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöt, milj. tonnia CO 2/ekv 5) ) 5,6 5,5 5,5 <5,5 <5,5 laskee Maatalouden maankäyttösektorin kasvihuonepäästöt, milj. tonnia CO 2/ekv 6) 5,1 <5,1 <5,1 <5,0 <5,0 laskee 4. Bioenergiatuotannon lisääminen uusien biokaasulaitosten lkm/vuosi 7) 10 10 12 18 8) 4 16 1) Maataloustulo kokonaistasolla kuvaa kaikkien tilojen (n. 65 000 tilan) taloudellista asemaa ja muut kohdan 1 tunnusluvut kirjanpitotilojen (n. 45 000 tilan) taloudellista asemaa 2) Työtuntiansio lasketaan vähentämällä kokonaistuotosta kaikki kustannukset (sisältää oman pääoman 5 % korkovaatimuksen) ja jakamalla saatu euromäärä tehdyillä työtunneilla. Kirjanpitotilojen työtuntiansio on MTT:n ennuste vuodelle 2008. 3) Kannattavuuskerroin osoittaa, kuinka suuri osa oman työn palkkavaatimuksesta ja oman pääoman korkovaatimuksesta on saavutettu. Esim. MTT:n kannattavuustietojen perusteella tavoitteeksi asetettu oman työn palkkavaatimus oli vuonna 2006 12,4 euroa, vuonna 2007 12,6 euroa, vuonna 2008 13,0 euroa ja vuoden 2009 ennusteessa 13,20 euroa ja oman pääoman korkovaatimus oli 5 %. 4) Typpi- ja fosforitase kuvaavat peltohehtaarille käytetyistä panoksista tulevien ja lopputuotteisiin sitoutuneiden ravinnemäärien erotusta (lukutiedot MTT). Vuosi 2007 oli kasvuolosuhteiltaan ja satomääriltään hyvä, mikä pienentää ravinnehuuhtoumia. 5) Maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöiksi luetaan metaanipäästöt kotieläinten ruoansulatuksesta ja lannankäsittelystä sekä dityppioksidipäästöt lannankäsittelystä ja viljelymaasta, lukutiedot MTT. 6) Maatalouden maankäyttösektorin (maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätaloussektori) kasvihuonepäästöjä ovat maatalousmaasta, viljelemättömästä maatalousmaasta ja kalkituksesta syntyvät hiilidioksidipäästöt, lukutiedot MTT. 7) Luvussa mukana maatilalaitokset ja yhteismädättämöt 2006, 2007 ja 2008 toiminnassa olevat. 8) Vuonna 2009 MMM myöntänyt rahoitusta 16 maatilakokoluokkaa suuremmalle biokaasuhankkeelle ja 2 maatilalle. Hankkeiden käynnistymisestä ei ole tietoa. Nykytila: Maataloustuotantoa harjoitetaan koko maassa. Tilamäärä on supistunut viime vuosina (2004 2009) noin 2 %:n vuosivauhdilla ja tuotannon keskittyminen jatkuu suhteellisesti edullisimmille alueille. Kotieläintilojen määrä on supistunut koko tilamäärää nopeammin. Esimerkiksi maidontuottajien määrä on supistunut noin 7 % vuodessa. Tästä huolimatta maidon kokonaistuotannon määrä on alentunut vain vähän. Suomessa lypsykarjatilat ovat kuitenkin edelleen pieniä verrattuna keskeisiin kilpailijamaihin. Vuonna 2009 kokonaispeltoalasta oli 9,1 % (209 750 ha) kesannoituna, luonnonhoitopeltona tai tilapäisesti viljelemättömänä. Energiatuotannossa oli noin 18 000 ha eli 0,8 % viljelyksessä olevasta peltoalasta.

Kuluttaja arvostaa yleisesti suomalaista ruoantuotantoa ja elintarvikeketjua. Globaalissa taloudessa on kuitenkin yhä haasteellisempaa saada kuluttaja myös valitsemaan suomalainen tuote. Kotimaisen maataloustuotannon määrät vastaavat teollisuuden tarvetta lukuun ottamatta naudan- ja lampaanlihan sekä rukiin tuotantoa. Myöskään luomukotieläintuotteiden ja luomujalosteiden tarjonta ei vastaa kysyntää. Luomukotieläintiloja on n. 480 kpl. Kotieläintalouden tarvitseman valkuaisrehun kotimainen tuotantomäärää ei vastaa tarvetta. Maataloustuotteiden ja erityisesti kasvinviljelytuotteiden tuottajahinnat nousivat yleismaailmallisen hintakehityksen mukana markkinointivuoden 2007/08 aikana mutta laskivat seuraavan markkinointivuoden aikana. Markkinointivuoden 2009/10 alussa Suomessa viljan hinnat olivat erittäin alhaisella tasolla. Hintavaihteluiden arvioidaan jatkuvan myös tulevaisuudessa, mikä vaikeuttaa kannattavuuden arviointia. Viljan ja maidon tuottajahinnat ovat alhaiset eivätkä alentuneet tuotantokustannukset tunnu vielä täydellä teholla. Syksyllä 2009 maatalouden kannattavuuskehitys näyttää edelleen heikolta. Tilakohtaiset kannattavuuserot voivat olla suuria. Maatalous on edelleen vesistöjen suurin kuormittaja. Suorat pistemäiset valumat lantaloista on saatu pääsääntöisesti loppumaan. Kuormituksen painopiste onkin peltoviljelyssä. Ravinteiden käyttömäärät ovat vähentyneet ja peltomaassa ravinnepitoisuuksien kasvu on taittunut. Kuormituksen vähentämisen vaikutukset vesistöissä ovat kuitenkin varsin hitaita ja muuttuvat sääolosuhteet kuten rankkasateet sekä leudot ja sateiset talvet kumoavat saatuja hyötyjä. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Etelä-Suomen 141-tuen uusi ratkaisu vuosille 2008 2013 turvaa alueen maatalouden toimintaedellytyksiä. Uusi komission päätös pohjoisen tuen järjestelmän soveltamisesta saatiin huhtikuussa 2009. Tämän päätöksen soveltaminen aloitetaan kokonaisuudessaan vuoden 2010 alussa. Kesällä 2011 toimitetaan komissiolle arviointi pohjoisesta tuesta ja vuoden 2012 kesällä arviointi artiklan 141 mukaisen tuen soveltamisesta. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan päälinjoista vuoteen 2013 asti sovittiin maatalousneuvostossa 20.11.2008 (ns. terveystarkastus). Suomen EU-tulotukien kokonaismäärä laskee jonkin verran nykytasosta, koska modulaatioprosentti nousee vuoden 2009 seitsemästä prosentista asteittain 10 prosenttiin vuonna 2012. Tuotantoon sidottujen tukien irrottaminen tuotannosta jatkuu ja tuet siirretään tilatukeen pääosin vuoden 2012 alusta. Maidon kiintiöjärjestelmä lakkaa vuonna 2015. Tähän siirtymiseksi maitokiintiöitä korotetaan yhdellä prosentilla vuosittain vuoteen 2013 asti. Suomi sai väliarviointiratkaisussa poikkeuksen myöntää vuosina 2010 2013 tuotantoon sidottua tukea 10 %, mikä antaa mahdollisuuden turvata maidon- ja naudanlihantuotantoa jatkossakin. Lisäksi Suomi on esittänyt, että tuotantosidonnaisina tukia voitaisiin myöntää jatkossa myös karitsanlihan, valkuais- ja öljykasvien sekä tärkkelysperunan tuotannolle. Modulaatiovarat on kohdennettu jäsenmaittain komission päätöksellä 2009/545/EY käytettäväksi maaseuturahaston lisävaroina maaseudun kehittämiseen. Osa näistä lisävaroista sekä kehyspäätöksen 26.3.2009 mukaisesta valtion rahoitusosuudesta kohdennetaan maatalouden politiikkasektorilla nk. uusiin haasteisiin osana maatalouden ympäristötukea. Kaikki keskeiset maatalouden tukijärjestelmät uudistuvat suunnittelukauden viimeisinä vuosina. EU:n suorien tukien järjestelmä, maatalouden ympäristötuki- ja luonnonhaittakorvausjärjestelmät (ml. LFA:n kansallinen lisäosa) uudistuvat vuonna 2014 alkavan ohjelmakauden alussa. Nykymuotoinen perunantuotannon kansallinen tuki loppuu vuonna 2011 ja nykyinen Etelä-Suomen kansallisen tuen (art. 141) tukiohjelma päättyy vuonna 2013. Sen jatkosta neuvotellaan komission kanssa em. arviointiraportin jälkeen. Pohjoisen tuen seuraava viisivuotistarkastelu ja maksuvaltuuksia koskeva tarkastelu ajoittuvat vuosille 2011 2013. Useiden vuonna 2014 alkavien tukijärjestelmien samanaikaisen valmistelun koordinointi ja sisällöllinen yhteensovittaminen on maataloushallinnolle haasteellinen tehtävä. Toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella eri tukijärjestelmien muutostarpeita samanaikaisesti. Ympäristötukijärjestelmään valmisteltavissa ratkaisuvaihtoehdoissa hyödynnetään mm. vuonna 2010 valmistuvien kustannustehokkaiden lannankäsittelyratkaisujen lantatutkimusohjelman (HYÖTYLANTA) ja maatalouden vesiensuojelutoimenpiteitä selvittävän hankkeen (TEHO) tuloksia. Järjestelmää kehitettäessä otetaan huomioon myös sen hallinnolliset vaikutukset ja tuottavuusohjelman asettamat rajoitukset; mitä tarkemmin kohdennettu ympäristötukijärjestelmä on, sen enemmän sen toimeenpano vaatii resursseja. 5

Varmistetaan koko Suomen säilyminen luonnonhaittakorvausjärjestelmän piirissä tukijärjestelmää uudistettaessa. Tavoitteena on, että maksettavan tuen taso määritellään objektiivisten luonnonhaittaa koskevien kriteerien ja laskemien perusteella eikä neuvoston asetuksessa ole tuelle keinotekoista kattoa. Rakennekehitys jatkuu edelleen nopeana, mikä parantaa mahdollisuuksia tulotason turvaamiseen. Maitokiintiöjärjestelmän asteittainen purkaminen kiristää kilpailua ja heikentää tilojen kannattavuutta, jolloin uhkana on myös maidon ja naudanlihan tuotannon supistuminen. Kasvintuotannossa tukien merkitys painottuu jatkossa tuotannon peruskannattavuuden turvaamiseen ja markkinat määräävät yksittäisten kasvien viljelyalan. Bioenergian tuotantoon käytetyn peltoalan arvioidaan lisääntyvän jonkin verran. MMM edistää jatkossakin erityisesti sellaisten biokaasulaitosten perustamista, jotka käyttävät raaka-aineinaan tiloilla ja elintarviketuotannossa syntyneitä kasvi- ja eläinpohjaisia raakaaineita ja, jotka sijaitsevat kotieläinvaltaisilla alueilla sekä jäävät valmistelussa olevan syöttötariffijärjestelmän ulkopuolelle. Suunnittelukaudella jatkuu EU:n energiapalveludirektiivin mukaisten energiasäästötoimien toteuttaminen maataloussektorilla. Maatilojen energiaohjelman puitteissa maatiloilla tehdään energiakatselmuksia ja -suunnitelmia. Näiden vapaaehtoisten toimien tehokkaan ja laajamittaisen toteutumisen varmistamiseksi tarvitaan myös taloudellisia kannustimia. Vuonna 2010 valmistuvassa hallituksen kansallisessa ruokastrategiassa linjataan elintarvikesektorin haasteet, tavoitteet ja selviytymiskeinot vuoteen 2020. Kansallisen elintarviketalouden laatustrategian toimenpiteiden avulla mm. vahvistetaan elintarvikeketjun kilpailukykyä, ketjun yhteiskuntavastuullisia toimintatapoja ja kuluttajan luottamukseen perustuvaa kilpailuetua. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman päätavoite on lisätä ruuan ja ruuan tekijöiden arvostusta. Lisäksi ohjelmassa toimitaan kestävien ja vastuullisten ruokavalintojen, oikean ravitsemuskäyttäytymisen sekä alan kansainvälistymisen puolesta. Ohjelma toteutetaan laajassa yhteistyössä muiden hallinnonalojen ja elintarvikealan eri toimijoiden kanssa. Myös maataloustuotteiden markkinoinnin ja tuotannon edistämistoimilla voidaan osaltaan lisätä suomalaisen ruokakulttuurin arvostusta ja kuluttajan luottamusta. Luonnonmukaisesti tuotetuilla elintarvikkeilla on kysyntää markkinoilla aiempaa enemmän. MMM pyrkii edistämään luomuketjun toimintaa kohdistamalla käytössä olevia toimiaan erityisesti ketjun kehittämistä tarvitseviin kohtiin, joita ovat mm. luomurehun riittävyys sekä luomutuotteiden kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Kysynnän kattamiseksi ja muiden luomulle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi varmistetaan luonnonmukaisen tuotannon ympäristö- ja investointitukien riittävyys. Tutkimusta suunnataan tulosohjauksen ja sitomattomien tutkimusvarojen avulla sekä sektoritutkimuksen neuvottelukunnan tutkimusohjelmiin ja -hankkeisiin, jotka ovat laajoja, usean ministeriön yhteisiä hankkeita, että maatalouden ja elintarvikeketjun kehittämishaasteisiin. Maa- ja elintarviketalouden kilpailukyky Suomen olosuhteissa perustuu tulevaisuudessa entistä enemmän kaikkien toimijoiden vahvaan osaamiseen ja uusien markkinalähtöisten innovaatioiden (mm. uudet tuotteet, uudet tuotantoteknologiat, uudet ympäristöystävällisemmät tuotantotavat) kehittämiseen ja nopeaan käyttöönottoon koko elintarvikeketjussa. Tutkimus tuottaa tieteellistä tietoa myös poliittisen päätöksenteon tueksi; suunnittelukaudella erityisesti vuoden 2013 jälkeisen maatalous- ja maaseutupolitiikan vaihtoehtojen tarkasteluun. Tutkimuksen toimintaedellytykset pyritään suunnittelukaudella turvaamaan luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymää hyödyntämällä, toimintoja kehittämällä ja keskittämällä sekä tutkimuslaitosten osalta luopumalla osasta toimintoja. Neuvontajärjestöt vahvistavat osaltaan maa- ja elintarviketalouden kilpailukykyä muokkaamalla sekä siirtämällä tutkimustuloksia ja innovaatioita nopeasti asiakkaiden käyttöön. Neuvontaa tarvitaan erityisesti ympäristöasioissa, ilmasto- ja energiakysymyksissä sekä liiketoimintaosaamisen lisäämisessä maatilayrittäjien keskuudessa. 6

7 Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu Vaikuttavuustavoite: Ihmisten ja eläinten sekä kasvien terveyden sekä ympäristön suojeleminen, kuluttajiin kohdistuvien riskien vähentäminen sekä eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Tavoitteiden kehitystä kuvaavat avainmittarit ja tunnusluvut 2008 2009 2011 2014 toteutuma arvio tavoite tavoite Vaarallisia tai helposti leviäviä eläintauteja 11 vähentyvä vähentyvä ei lainkaan Vaarallisia kasvintuhoojia 2 2 2 2 Todetut elintarvikevälitteiset tautitapaukset ihmisillä yleisimmät tartunnanaiheuttajat, kotimaiset 1 944 kpl vähentyvä -3 % -5 % vakavimmat tartunnanaiheuttajat 47 kpl vähentyvä -3 % -5 % Salmonellan esiintyvyys elintarviketuotantoeläimissä ja elintarvikkeissa, % <1 <2 <1 <1 elintarviketuotantoeläinten rehuissa, % ei lainkaan 0,5 ei lainkaan ei lainkaan Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvonnassa havaitut ongelmat, % 0,5 <0,5 <0,5 <0,5 Vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus, % elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin liittyen - >97 >97 >98 EU-tarkastuksissa tuotantoeläinten merkintään liittyen, % 56 >60 >60 >65 EU-tarkastuksissa tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyen, % 78 80 >80 >85 siemenkaupassa, % 95 98 98 98 lannoitevalmisteisiin liittyen, % 88 >90 >92 >94 kasvinsuojeluaineisiin liittyen, % 95 >95 >96 >97 luonnonmukaisessa elintarvikeketjussa, % 94 >96 >96 >96 muuntogeenisiin tuotteisiin liittyen, % 92 >92 >95 >95 rehuihin liittyen, % 98 >98 >98 >98 Eläinlääkärin avun saanti kiireellisissä sairaustapauksissa <12 h <12 h <12 h <12 h Nykytila: Elintarvikevälitteisten sekä eläinten ja ihmisten välillä tarttuvien tautien esiintyvyys on ollut Suomessa kansainvälisesti arvioiden vähäistä. Myös eläinten ja kasvien terveys sekä eläinten hyvinvointi on säilynyt kohtuullisen hyvänä. Kuluttajat luottavat siihen, että elintarvikkeet ovat turvallisia. EU:n sisämarkkinoiden laajentuminen sekä EU:n ulkopuolisissa maissa todentuneet riskit lisäävät eläin- ja kasvitautien leviämisen uhkaa. Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän eläin- ja kasvitautiriskiä. Elintarvikevälitteisten ja eläinten ja ihmisten välillä tarttuvien tautien leviämiseen sekä elintarvikkeiden ja maatalouden tuotantopanosten laatuun liittyvät riskit lisääntyvät. Elintarviketuotantoketjun pidentyminen ja kuluttajaryhmien erilaistuminen lisäävät tarvetta varmennettuun tietoon elintarvikkeiden alkuperästä ja tuotantotavasta. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä suomalaiseen elintarvikeketjuun luodaan sellaiset turvallisuus-, laatu- ja jäljitettävyysjärjestelmät, joilla varmistetaan elintarviketurvallisuusriskien ja kuluttajien taloudellisten riskien hallinta. Turvallisuusriskien hallinnassa painottuvat eläimistä ihmisiin leviävien tautien estäminen sekä kriisinhallinnan kehittäminen. Varmistetaan elintarvikkeiden hyvä ravitsemuksellinen laatu ja, että niistä annetut tiedot eivät johda kuluttajia harhaan. Viranomaisvalvontaa kehitetään riskien arviointiin perustuvaksi siten, että valvonnan vaikuttavuus ja kattavuus paranee kustannustehokkaasti. Erityistä huomiota kiinnitetään pk-yritysten hallinnollisen taakan keventämiseen, valvontaa palvelevien tietojärjestelmien toimivuuteen sekä valvontatulosten julkistamiseen. Samantasoiset valvontapalvelut turvataan koko maassa. Eläinlääkintähuoltojärjestelmä uudistetaan tukemaan eläinten terveydenhuoltoa siten, että ennaltaehkäisyn mahdollisuudet paranevat.

8 Kala-, riista- ja porotalous Vaikuttavuustavoite: Kala- ja riistakannat säilytetään elinvoimaisina. Niitä hyödynnetään siten, että hyvinvointi lisääntyy yhteiskunnassa. Elinkeinokalatalouden ja porotalouden kannattavuus paranee. Nykytila: Kala- ja riistakannat arvioidaan elinvoimaisiksi. Porotaloudessa poronhoitoalueen yhteiset eloporomäärät ovat olleet suurimman sallitun määrän tasolla. Ammattikalastajien määrät ovat vähentyneet hyljekantojen runsastumisen ja tuoreen lohikalan tuonnin kasvun seurauksena. Hylkeiden aiheuttamat saaliinmenetykset ovat kasvaneet ja tuontikalan halvat hinnat ovat aiheuttaneet kotimaisen kalan tuottajahintojen alentumisen. Kalatalousyrittäjyys ei kiinnosta nuorisoa, eikä alan oppilaitokseen juurikaan hakeudu opiskelijoita. Kalan kulutus on koko ajan vähittäisessä kasvussa, joka kuitenkin perustuu tuontikalaan ja -kalavalmisteisiin. Kotimaiset kalavarat ovat hyvässä kunnossa ja mahdollistaisivat saalismäärien lisäämisen. Vapaa-ajan kalastajien ja metsästäjien lukumäärät ovat edelleen suhteellisen korkealla tasolla. Vesien omistuksen sirpaloituminen ja pienet osakaskuntien yksikkökoot vaikeuttavat kalavarojen käytön ja hoidon järjestämistä. Yhteisöllinen aktiivisuus kalavesien käytön ja hoidon järjestämisestä vastaavissa osakaskunnissa vähenee. Kalastusmatkailu on vakiinnuttanut paikkansa uutena kalavaroja hyödyntävänä yritysmuotona. Yhteiskunnassa viime vuosikymmeninä tapahtuneet muutokset ovat luoneet tarpeen tarkastaa kalavarojen käyttöä ja hoitoa ohjaavan kalastuslain taloudellisia, yhteisöllisiä, biologisia, eettisiä ja elämyksellisiä vaikutuksia vastaamaan paremmin tämän päivän yhteiskunnan tarpeita. Riistataloudessa merkittäväksi haasteeksi on noussut suurpetojen - erityisesti susien lisääntynyt laiton tappaminen. Merkittävimmille riistalajeille on valmistunut tai valmistumassa monitavoitteiset osallistavalla tavalla laaditut hoitosuunnitelmat, jotka luovat perustan näiden lajien hoidolle. Riistataloudessa EUluonnonsuojeluoikeuden vaikutus on tiettyjen riistalajien osalta ollut varsin voimakas. Hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja on onnistuttu estämään ja hirvikantaa pienentämään. Suurpetojen aiheuttamat vahingot ovat merkittävässä kasvussa. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Suunnittelukaudella kala-, riista- ja porotalouden toiminnan painopisteet säilyvät ennallaan. Hallitusohjelman perusteella on käynnissä kalastuslain kokonaisuudistus, jonka tavoitteena on turvata riittävät mahdollisuudet sekä harrastuksena että elinkeinona harjoitettavaan kalastukseen ottaen huomioon perustuslain omaisuudensuojasäännös, kalavarojen kestävä käyttö ja kalakantojen suojelu- ja hoitotarpeet. Ammattikalastajien ja kalanviljelijöiden toimintaedellytysten parantamiseen kiinnitetään erityistä huomiota pyrkimyksenä ylläpitää ja lisätä kotimaisen kalan tuotantoa. Alkutuottajien määrän vähentyminen on kehittämishankkeiden avulla tarkoitus pysäyttää ja kääntää nousuun. Komission hyväksymä Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelma kattaa vuodet 2007 2013 ja määrittää toimenpiteet ja voimavarat, joilla elinkeinokalataloutta ohjataan. Vesienhoidon toteuttamiseksi ja vaelluskalakantojen turvaamiseksi ja elvyttämiseksi laaditaan valtakunnallinen kalatiestrategia ja lisätään resursseja virtavesien kunnostustoimintaan erityisesti rakennetuissa vesistöissä. Porotaloudessa suunnittelukaudella inventoidaan talvilaidunten tila ja asetetaan tältä pohjalta suurimmat sallitut eloporomäärät. Riistataloudessa merkittävien riistaeläinlajien hoitaminen perustuu edelleen vahvistettuihin hoitosuunnitelmiin. Suunnittelukaudella vahvistetaan metsäkanalintujen ja hirven hoitosuunnitelmat. Suurpetojen aiheuttamien vahinkojen syntyä pyritään estämään aiempaa tehokkaammin erityisesti susien laittoman tappamisen ehkäisemiseksi poronhoitoalueella.

9 Tunnusluvut Toteuma Toteuma Toteuma Toteuma Arvio 2005 2006 2007 2008 2014 Alkutuotannon (ammattikalastus ja vesiviljely) arvo (milj. euroa) 67,6 70,5 74,1 71,4 92,0 Kalatalouden työllistävyys (henkilöä) Alkutuotannon työllistävyys 3 550 3 300 3250 3 200 3 350 Kalan jalostuksen ja tukkukaupan työllistävyys 1 950.... 2 000 2 150 Riistasaaliin laskennallinen arvo (milj. euroa) 74,0 63,0 66,0 70,0 Metsästäjien määrä (henkilöä) 302 525 304 105 308 216 307 193 305 500 Poronlihan arvo (milj. euroa) 21,09 21,68 23,16 23,00 Poronomistajien määrä (henkilöä) 5 037 4 901 4 800 4 600 Valtion keräämien kalastusmaksujen arvo (milj. euroa) 7,9 8,0 8,5 8,6 10,0 Virkistyskalastajien lukumäärä (milj. henkilöä) 1,9 1,8 1,8 1,7 1,8 Vapaa-ajan kalastajien kalastuspäivät (milj. kpl) 20.... 20 20 Vesitalous Vaikuttavuustavoite: Vesitalous on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää ja erityistilanteiden hallinta on varmistettu. Nykytila: Vesitilanne on vaihdellut viime vuosina pitkäaikaisesta kuivuudesta poikkeuksellisiin tulviin. Pääosa suomalaisista on vesihuoltolaitosten vesijohto- ja viemäriverkostojen piirissä. Maaseudulla on kuitenkin viemäriverkostojen ulkopuolella runsaasti asutusta. Vesivaratehtävien hoidon keskeinen säädösperusta on vastikään uudistettu tai uudistettavana. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Varautumista sään ja vesiolojen ääri-ilmiöihin parannetaan. Vireillä olevat vesihuollon ja tulvariskien hallinnansäädösperustan uudistamishankkeet valmistuvat. Hallitusohjelman mukaisesti edistetään viemäriverkostojen laajentamista haja-asutusalueilla. Metsätalous Vaikuttavuustavoite: Metsien korkea puuntuotannollinen käyttöaste, metsien hyvä puuntuotannollinen tila, metsien monimuotoisuus ja metsätalouden kannattavuus. Tavoitteiden kehittymistä kuvaavat tunnusluvut 2006 2007 2008 2009 2010 2015 toteutuma toteutuma toteutuma arvio tavoite tavoite 1) 1) Metsien korkea puuntuotannollinen käyttöaste Ainespuun hakkuukertymän nostaminen kestävien hakkuumahdollisuuksien tasolle, milj. m³ 2) 51,7 58,7 52,6 45 50 65 70 Metsähakkeen käyttö, milj. m 3 3,4 3,0 4,6 5,5 6,5 8 12 2) Metsien hyvä puuntuotannollinen tila Taimikoiden ja nuorten kasvatusmetsien pinta-alasta on laadultaan hyviä tai tyydyttäviä, % 3) 70,0 71,7 73,8 74 75 80 85 Nuoren metsän hoidon määrä, 1 000 ha/v 4) 218 248 256 265 265 265 Kunnostusojitusten määrä, 1 000 ha/v 72 67 61 65 68 100 3) Metsien monimuotoisuus Solmittujen metsätalouden ympäristötukisopimusten määrä, ha 6 118 7 474 6 648 8 100 8 000 10 000 14 000 4) Metsätalouden kannattavuus Yksityismetsätalouden liiketuloksen säilyminen korkealla tasolla, euroa/ha (vuoden 2008 rahanarvossa) 91,7 142,0 98,7 50 60 120 1) Kansallinen metsäohjelma 2015:n ja METSO-ohjelman tavoitteet. 2) Sisältää teollisuuskäytön mitat täyttävän runkopuun. 3) Perustuu valtakunnan metsien 10. inventoinnin tietoihin. Tiedot on laskettu kahden vuoden liukuvana keskiarvona. 4) Sisältää taimikonhoidon ja nuoren metsän kunnostuksen.

10 Nykytila: Maailmantalouden taantuma on vähentänyt metsäteollisuustuotteiden kysyntää ja tuotantoa. Tämä on näkynyt kotimaan puumarkkinoilla puukauppojen, hakkuiden ja puun hinnan alentumisena. Myös yksityismetsätalouden kannattavuutta kuvaava liiketulos on laskenut voimakkaasti. Positiivinen tekijä puumarkkinoilla on ollut metsäenergian kysynnän kasvu. Metsähakkeen käyttö on kasvanut turpeen ja sahojen sivutuotteiden saatavuuden heikennyttyä ja toisaalta kuitupuun heikentyneen kysynnän ja hakkeen kohonneen hinnan lisättyä metsänomistajien energiapuukohteiden tarjontaa. Tällä hetkellä noin neljäsosa lämpö- ja voimalaitosten käyttämästä metsähakkeesta on nuorten metsien hoidon yhteydessä korjattavaa pienpuuta, jonka käyttöä edistetään kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla myönnettävällä tuella. Samaan aikaan metsien merkitys kasvihuonekaasujen sitojana on säilynyt korkealla tasolla. Metsätalouden työllisyys on laskenut hakkuiden vähentyessä. Uutta työtä metsäalalle on synnyttänyt energiapuun käytön lisääntyminen, mikä on paikannut teollisuuspuun kysynnän laskua ja työllistänyt yrittäjiä ja heidän työntekijöitään. Vuoden 2009 toisessa lisätalousarviossa momentille 30.60.44 myönnettiin 12 milj. euron lisämääräraha, minkä avulla energiapuun korjuu nuorista metsistä on jatkunut keskeytyksettä. Taantumasta huolimatta puuntuotannolliset investoinnit ovat säilyneet korkealla tasolla. Lisääntyneen tukirahoituksen ja energiapuun hyvän kysynnän avulla nuoren metsän hoidossa on jo päästy lähelle Kansallisen metsäohjelman tavoitetasoa. Kunnostusojituksessa ollaan sitä vastoin edelleen kaukana tavoitteesta. Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt metsätalouden edistämisorganisaatioiden kehittämishankkeen. Tavoitteena on selkeyttää edistämisorganisaatioiden työnjakoa, lisätä valtion tukien vaikuttavuutta ja läpinäkyvyyttä sekä parantaa kilpailun edellytyksiä metsäpalvelumarkkinoilla. Periaatteelliset esitykset organisaatiouudistuksista valmistellaan vuoden 2009 loppuun mennessä. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Maailmantalouden taantuma on alkanut osoittaa lientymisen merkkejä. Tämän seurauksena puun käyttö ja hakkuut kääntyvät jälleen kasvuun. Kasvu tulee ennusteiden mukaan olemaan hidasta, ja taantumaa edeltäneelle tasolle ei puun käytössä päästä lähivuosina. Puuntarpeen kysyntä tulee kuitenkin kohdistumaan entistä enemmän kotimaiseen puuhun, vaikka Venäjä onkin päättänyt lykätä puutullien korotuksia. Metsähakkeen käytön ennustetaan kasvavan suunnittelukaudella. Kasvua edesauttaa rakenteilla olevien uusien biovoimaloiden käyttöönotto. Lisäksi metsähakkeella korvataan metsäteollisuudesta energiakäyttöön tulevaa sivutuotepuuta, jonka määrä jäänee tulevina vuosina taantumaa edeltäviä vuosia pienemmäksi. Merkittävät lisäysmahdollisuudet ovat nuorista metsistä korjattavassa pienpuussa. Toisin kuin päätehakkuilta korjattavan energiapuun, nuorista metsistä saatavan metsähakkeen hankinta ei ole riippuvainen metsäteollisuuden puunkäytöstä. Toimenpiteitä metsähakkeen saatavuuden parantamiseksi selvitetään yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Kansallisen metsäohjelman väliarviointi valmistuu keväällä 2010. Sen pohjalta arvioidaan tarvetta muuttaa ohjelman painotuksia ja tavoitteita toimintaympäristön muutosten vuoksi, ohjelman toimenpiteiden vaikuttavuutta ja riittävyyttä suhteessa tavoitteisiin sekä ohjelman toimeenpanon kehittämistarpeita. Hakkuiden arvioitu kasvu parantaa metsätalouden kannattavuutta, mutta sen nostaminen edellyttää myös kustannuksia vähentäviä toimenpiteitä (mm. metsälökokojen suurentaminen, metsänhoidon kustannustehokkuuden parantaminen). Vuoden 2010 aikana käynnistetään valmistelu metsälain laajemmista uudistamistarpeista liittyen metsänhoidon ja -käsittelyn linjoihin. Yksityismetsätalouden tilakoon kasvattamiseen pyritään löytämään toimenpiteitä käynnistetyllä kehittämishankkeella. Tilakokoa suurentamalla ja tilojen rakennetta parantamalla voidaan parantaa metsätalouden kannattavuutta ja kestävän metsätalouden harjoittamisen edellytyksiä. Maa- ja metsätalousministeriö osallistuu puun käytön edistämiseen yhteistyössä TEM:n ja YM:n kanssa ja lisäämällä Metsäntutkimuslaitoksen yritys- ja elinkeinotoimintaan palvelevaa tutkimustoimintaa.

11 Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi metsänhoitosuosituksia ja -ohjeita tarkistetaan painottaen metsien elinvoimaisuutta, hiilinieluvaikutusta ja puunkorjuuolosuhteita edistäviä toimenpiteitä. Valmistellaan Metsähallitusta koskevaa lainsäädäntöä ja metsätalouden edistämisorganisaatioiden uudistusta niin, että uudet organisaatiot aloittaisivat toimintansa suunnittelukaudella. Metsäntutkimuslaitos tehostaa toimintaansa ja tutkimustyön vaikuttavuutta muun muassa siirtymällä vuoden 2010 alusta prosessiorganisaatioksi, toteuttamalla alueyksikköuudistuksen ja toimimalla aktiivisesti osana luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymää. EU-politiikkojen merkitys Suomen metsätalouteen tulee kasvamaan. Esimerkiksi laittomien hakkuiden vähentämiseen pyrkivä toimintaohjelma, valtiontukia koskevat suuntalinjat, maaseudun kehittämispolitiikan uudistamisen sekä ilmasto- ja energiapolitiikan muutoksien odotetaan asettavan vaatimuksia myös Suomen metsähallinnolle. Suomi pyrkii elinkeinonäkökulman vahvistamiseen ja entistä parempaan koordinaatioon metsiä koskevien asioiden valmistelussa EU:ssa. Kiinteistö- ja paikkatietoinfrastruktuuri Vaikuttavuustavoite: Kiinteistöjä, maastoa ja muita yhteiskunnan toiminnan kannalta tarpeellisia kohteita koskevat tiedot ja tietopalvelut ovat hyvin hallittuja, valtakunnallisesti kattavia sekä ajantasaisia, ja ne ovat laajassa käytössä luoden edellytykset tehokkaalle toiminnalle ja yleiselle tiedonsaannille sekä normaali- että poikkeusoloissa. Nykytila: Koko maassa on alueellisesti kattava digitaalinen kiinteistörekisteri ja kiinteistörekisterikartta, joita pidetään jatkuvasti ajan tasalla maanmittaustoimituksilla. Vuonna 2007 kattavaksi saatu maastotietokanta muodostaa yhtenäisen valtakunnan paikkatietojärjestelmän rungon. Kiinteistörekisterin ja maastotietokannan tietosisältöä on edelleen yhtenäistettävä ja niihin liittyviä tietopalveluita kehitettävä ottaen huomioon kansalliset tarpeet ja EU-lainsäädäntöön sisältyvät mm. INSPIREdirektiivin asettamat vaatimukset. Kansallinen lainsäädäntö on mukautettu INSPIRE-direktiivin edellyttämällä tavalla säätämällä uusi laki ja asetus vuonna 2009. Muutos suunnittelukaudella ja toimenpiteet: Kiinteistörekisterin perusparannusta jatketaan. Tavoitteena on, että kiinteistörekisterin merkinnät ovat yhdenmukaisia eri aikoina rekisteröityjen yksiköiden kohdalla ja eri kiinteistörekisterinpitäjillä. Kiinteistörekisterin luotettavuuden ylläpitämiseksi selvitetään osittamisrajoitusten johdosta lohkomatta jäävien ja kiinteistörekisterissä sijainniltaan tuntemattomien lainhuudon saaneiden määräalojen määrä ja toimenpiteet, joilla tästä johtuvat ongelmat voidaan poistaa. Kirjaamistehtävät ja niitä hoitava henkilöstö siirtyvät vuonna 2010 käräjäoikeuksista Maanmittauslaitokseen. Toiminnan siirtämisen yhteydessä asiakas- ja tietopalvelu jatkuvat saumattomasti sekä kirjaamisasioiden laatu ja oikeusvarmuus säilyvät korkealla tasolla. Jatketaan valtakunnallisen korkeusmallin uudistamista laserkeilaustekniikkaa hyväksikäyttäen. Uudistamistyö kohdennetaan alkuvaiheessa tulvariskialueille. INSPIRE-direktiivin toimeenpanoa jatketaan säädetyn lainsäädännön mukaisesti toimimalla kansallisena EY-yhteystahona, ohjaamalla Maanmittauslaitosta toimeenpanon tukiorganisaationa ja käynnistämällä paikkatietoasiain neuvottelukunnan toiminta.

12 Tuottavuustoimenpiteet ja sektoritutkimus Hallinnonalalle kohdistuvat tuottavuustoimenpiteet Valtionhallinto on sille annettujen tehtävien hoitamista varten. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tuottavuustoimenpiteet pyritään toteuttamaan siten, että niillä ei ole negatiivista yhteiskunnallista vaikuttavuutta Tavoitteena pidetään sitä, että henkilöstöä vähennetään luonnollista poistumaa hyödyntäen tehtävien hoitoa vaarantamatta. Tuottavuusvaatimusten vaikutusta tehtävistä suoriutumiseen ei pystytä tarkkaan arvioimaan. Siltä osin kuin henkilöstön vähentämismahdollisuus perustuu tuottavuutta lisääviin toimenpiteisiin (ml. tietojärjestelmien parempi hyödyntäminen), henkilöstön vähentämisellä ei ole vaikutusta suoritteisiin. Suuri osa henkilöstön vähentämisestä on tarkoitus kohdistaa kuitenkin yleisesti hallintoon ja tehtäviin. Tämä edellyttää mahdollisesti työn laatutasosta tinkimistä, esim. tutkimustoiminnan supistamista ja luopumista osasta tehtäviä. Merkittävää tuottavuuden kasvua on voinut tapahtua kun uusia tehtäviä hoidetaan ilman vastaavia voimavaralisäyksiä. Tämä voimavarajousto on poistumassa asteittain tuottavuusohjelman edetessä. Uudistusten/muutosten suunnittelussa tuleekin erityishuomiota kohdistaa jatkossa tehtävien järjestämiseen valtiolla ja muihin hallinnollisiin vaikutuksiin (uudistusten tulisi tukea valtion henkilöstön vähentämistä). Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle osoitetut henkilötyövuosivähennykset ovat 26.3.2009 kehyspäätöksen mukaan vuoden 2015 loppuun mennessä yhteensä 898 henkilötyövuotta eli noin 16 % hallinnonalan vuoden 2005 henkilövuositasosta (5 551 henkilötyövuotta). Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää keskimäärin joka toisen avoimeksi tulevan viran lakkauttamista, jos pohjana pidetään valtiovarainministeriön arvioita hallinnonalan henkilöstön luonnollisesta poistumasta. Lisäksi metsätalouden valtionapuorganisaatioihin kohdistuu 160 henkilötyövuoden vähennystavoite. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan henkilöstövähennykset (26.3.2009 valtiontalouden kehykset v. 2010 2013) Toimenpiteet 2011 mennessä (ns. vanhat) 2015 mennessä (ns. uudet) Yhteensä Yhteensä -650-408 -1 058 - Virastot ja laitokset -590-308 -898 - Metsätalouden valtionapuorganisaatiot -60-100 -160 Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan virastoihin ja laitoksiin kohdistuva henkilöstövähennys on 6,2 % valtion henkilöstöön kohdistuvasta kokonaisvähennyksestä eli suurempi kuin hallinnonalan henkilöstön osuus valtion henkilöstöstä (4,5 % v. 2009). Tutkimusta harjoittaviin hallinnonalan laitoksiin vähennyksestä kohdistuu 508 henkilötyövuotta eli yli puolet. Näistä laitoksista (MTT, Metla, RKTL, Evira ja GL) tulee kymmenessä vuodessa vähentää keskimäärin noin viidennes henkilöstöstä. Henkilöstövähennykset vuosittain (kumulatiivinen kehitys) 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Ns. vanhat 88 198 281 375 590 590 590 590 590 Ns. uudet - - 40 29 37 69 135 200 308 Yhteensä 88 198 321 404 627 659 725 790 898 Hallinnonalan henkilöstövähennystavoitteesta on toteutumassa vuoden 2009 loppuun mennessä noin kolmasosa. Seuraavat vuodet tulevat edellyttämään voimakkaampia toimenpiteitä. Erityisen haasteellisia ovat vuodet 2011 (muutos -223 htv) ja 2015 (muutos -108 htv). Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa toimintojen jatkuvuuden turvaamiseksi vuodelle 2011 kohdennetun vähennyksen vähäistä (17 henkilötyövuoden) siirtämistä seuraaville vuosille.

13 ALKU-hankkeelle on asetettu 625 henkilötyövuoden vähennysvelvoite (-0,7 %) vuoteen 2015 mennessä. Yhteensä valtion ao. alueorganisaatioissa on noin 5 850 henkilövuotta vastaava henkilöstö, mistä maa- ja metsätalousministeriön toimialan tehtäviä hoitaa noin 950 henkilötyövuotta. Jos vähennysvelvoite kohdistuu näihin keskimääräisen mukaisesti, maa- ja metsätalousministeriön toimialan tehtäviin kohdistuisi noin 100 henkilötyövuoden vähennys valtion aluehallinnossa. Tämä ei näy valtioneuvoston kehyspäätöksessä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan henkilöstövähennyksenä, koska ministeriöllä ei ole omaa aluehallintoa. Sektoritutkimuksen painopisteet Uusiutuvien luonnonvarojen toimintaympäristön muutosten ja luonnonvarojen tilan seuranta ja hyödyntämisen vaikutusten arviointi sekä luonnonvarojen käytölle asetettujen osin keskenään ristiriitaisten tavoitteiden priorisointi sekä haittavaikutusten tunnistaminen edellyttää tietoa. Myös perusteltu vaikuttaminen EU-päätöksenteossa edellyttää tutkimustietoa. Toisaalta maa- ja metsätalousministeriön toimialan elinkeinonharjoittajien kilpailukyvyn kannalta on ensisijaisen tärkeää, että hallinnonalan tutkimus tuottaa uutta tietoa ja menetelmiä ja että ne välittyvät nopeasti toimijoille. Ilmastoja energiapolitiikan kansallisten ja EU-tavoitteiden toteuttaminen edellyttää huomattavaa tietopohjan vahvistamista oikeiden toimenpiteiden toteuttamiseksi. Valtion sektoritutkimuksen uudistamisella pyritään siihen, että tutkimuslaitosten omia voimavaroja ja yhteistutkimusrahoitusta käytetään myös eri ministeriöiden yhteisesti toteamien tärkeiden tutkimusohjelmien toteuttamiseeni. Lisäksi tutkimusrahoitusta ohjataan ministeriön omaa päätöksentekoa tukevaan tutkimukseen tai seurantatietojen hankkimiseen (mm. päätöksenteon edellyttämät selvitykset ja vaikuttavuusanalyysit). Hallinnonalan tutkimuslaitosten toimintaa ohjataan tutkimuksen painopisteille, niiden rakenteita kevennetään mm. tutkimustoimipaikkoja karsimalla ja tuottavuutta lisätään luomalla yhteisiä toimintoja sekä luopumalla osasta toimintoja. Tutkimuslaitosten toiminnan tehostamisessa hyödynnetään maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön hallinnonalojen Luonnonvara- ja ympäristötutkimuksen yhteenliittymää.

14 2. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALAN VOIMAVARATARPEET VUOSINA 2011 2014 Maa- ja metsätalousministeriön toimialan jakautuminen politiikkasektoreittain sekä niiden menot, milj. euroa: Kehysehdotus Muutos 2009 TA 2010 TA 2011 2012 2013 2014 2010/2011 2010/2014 Hallinto ja muut 110,810 102,619 106,641 108,833 110,555 113,555 4,022 10,936 Maaseudun kehittäminen 118,245 145,683 166,593 178,893 173,193 169,593 20,910 23,910 Maatalous 2 234,404 2 187,727 2 175,872 2 191,912 2 188,641 2 179,691-11,855-8,036 Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu 46,638 50,675 48,483 49,083 49,083 49,083-2,192-1,592 Kala-, riista- ja porotalous 59,989 63,820 63,807 60,835 60,728 64,338-0,013 0,518 Vesitalous 33,540 32,393 29,503 31,353 31,303 31,303-2,890-1,090 Metsätalous 175,024 184,730 183,444 183,673 181,388 179,681-1,286-5,049 Kiinteistö- ja paikkatietoinfrastruktuuri 65,873 65,851 62,459 61,401 62,401 62,401-3,392-3,450 Yhteensä 2 844,523 2 833,498 2 836,802 2 865,983 2 857,292 2 849,645 3,304 16,147 Tulot (luku 12.30) 929,455 895,515 895,755 899,105 881,545 953,345 0,240 57,830 Htv-kiintiö 5 270 5 380 5 187 5 143 5 060 5 000-193 -380 Maa- ja metsätalousministeriön ehdotus kehyksiin liittyväksi valtioneuvoston kannanotoksi: 1. Hallitusohjelman mukaan harjoitettava maatalouspolitiikka turvaa aktiivitilojen toiminnan kannattavuuden, viljelijöiden nousevan tulokehityksen ja mahdollistaa kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvien elintarvikkeiden tuotantomäärien säilyttämisen nykytasolla. Edellä mainitun tavoitteen turvaamiseksi huolehditaan maatalouden rakennekehityksen rahoituksen riittävyydestä. 2. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi maa- ja metsätalousministeriön toimialalla turvataan lähivuosina rahoitus riittävien toimenpiteiden toteuttamiseksi, erityisesti bioenergian tuotantoon ja käytön edistämiseen sekä energiansäästöön liittyen. 3. Luonnonvarojen kestävän ja monipuolisen käytön varmistamiseksi sekä maaseudun elinvoimaisuuden edistämiseksi huolehditaan tutkimuksen ja neuvonnan rahoituksen riittävyydestä. 4. Metsäsektorin kilpailukykyä vahvistetaan Kansallisen metsäohjelman ja Työ- ja elinkeinoministeriön metsäalan strategisen ohjelman uusilla linjauksilla ja toimenpiteillä. 5. Maa- ja metsätalousministeriö sitoutuu sektoritutkimuksen neuvottelukunnan koordinoimien hankkeiden rahoitukseen seuraavilta momenteilta 30.01.22, 30.20.01, 30.30.01, 30.40.01, 30.60.01 ja 30.70.02 neuvottelukunnassa sovitun kehyksen mukaisesti. Rahoitus järjestetään käyttämällä sitomattomia tutkimusmäärärahoja ja sektoritutkimuslaitosten tulosohjausta.