oikeudenmukaisempaan talouteen kasvun tuolla puolen

048 NÄKÖKULMA Peruste #1 2012 12 tietä oikeudenmukaisempaan talouteen kasvun tuolla puolen alexis j. passadakis & matthias schmelzer

12 tietä oikeuden mukaisempaan talouteen kasvun tuolla puolen 049 1) tavoitteemme: maailmanlaajuiset ja konkreettiset sosiaaliset oikeudet Mihin pyrimme kritisoidessamme talouskasvua ja miksi meidän mielestämme juuri nyt on välttämätöntä luonnostella suuntaviivoja talouskasvun purkamiselle 1? Tavoitteena on ulottaa sosiaaliset oikeudet koskemaan koko maapalloa, jotta kaikkien olisi mahdollista elää hyvä elämä. Ehdotamme oikeudenmukaista negatiivisen kasvun talousjärjestelmää, joka ei perustu vain abstrakteihin tavoitteisiin, ihmiskunnan eloonjäämiseen tai luonnon pelastamiseen, joita niin monet kasvukriitikot tarjoavat. Tällainen näkökulma voi peittää näköpiiristä yksilöiden ja ryhmien konkreettiset sosiaaliset oikeudet. Pyrimme kohtaamaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon vaatimukset sekä tässä ja nyt että tulevaisuudessa. Nykytilanne muistuttaa aikaa, jolloin maanomistaja-aristokraatit ajoivat englantilaiset maanviljelijät yhteisiltä mailta. Sosiaalisia ulottuvuuksia ei voida erottaa ekologisista kysymyksistä vaikka näin onkin usein menneisyydessä tehty. Juuri kokemallamme ajanjaksolla monikansalliset yhtiöt ovat kaapanneet haltuunsa yhä enemmän ja enemmän luonnonresursseja ja maailmanlaajuinen ekologinen kriisi on eskaloitunut (tarkoittaen ilmastonmuutosta, öljyntuotannon huippua, biodiversitee- tin laskua, maan saastumista jne.) uhaten miljardien ihmisten elämää. Kaiken tämän jälkeen globaali oikeudenmukaisuus voi tarkoittaa vain sosio-ekologista oikeudenmukaisuutta. Tärkeä merkkipaalu tällä matkalla on oikeudenmukainen, talouden supistamiseen tähtäävä järjestelmä. SOSIAALISIA ULOTTUVUUKSIA EI VOIDA EROTTAA EKOLOGISISTA KYSYMYKSISTÄ VAIKKA NÄIN ONKIN USEIN MENNEISYYDESSÄ TEHTY. 2) luonnonvarat ovat rajalliset, mutta luonto on vastustuskykyinen Jatkuva talouskasvu rajallisten luonnonvarojen planeetalla on mahdoton yhtälö. Uusklassiset taloustieteilijät jättävät luonnon ja sen vastustuskyvyn tarkastelunsa ulkopuolelle. Materia, tila ja aika, jotka me muut ymmärrämme todellisuuden rakennuspalikoiksi, eivät esiinny heidän teorioissaan. Luonto on olemassa vain resurssien lähteenä, ja luonnonvarat voidaan ehtyessään paikata pääomainvestoinneilla. Todellisuudessa tuotanto ja sen edellytysten jatkaminen kytkeytyy perustavalla tavalla 1 Suom. huom. Engl. degrowth (saks. Postwachstum, ransk. décroissance ) voidaan suomentaa monella tavalla. Yleisimmin käytetään käsitteitä talouden supistaminen tai kutistaminen, talouslasku, negatiivinen talouskasvu ja kasvun purkaminen.

050 Peruste #1 2012 TÄMÄ ASIA ON SELVÄ: MEIDÄN KÄSITYKSEMME TALOUSLASKUSTA EI TARKOITA TALOUKSIEN SUPISTAMISTA VALLITSEVIEN TALOUDELLISTEN JA SOSIAALISTEN RAKENTEIDEN JA RESURSSIENJAON PUITTEISSA. TÄMÄ JOHTAISI MASSIIVISIIN SOSIAALITURVAN LEIKKAUKSIIN, KÖYHYYTEEN JA MUIHIN KAPITALISTISEN JÄRJESTELMÄN KRIISIN OIREISIIN, JOITA JO OLEMME KOKENEET. luontoon: planeetta tarjoaa puhdasta ilmaa, maanviljelysalaa ja raaka-aineita, jotka jalostetaan jatkokäyttöön. Luonnonresurssit ovat rajalliset, eikä niitä voi loputtomasti korvata pääomalla. On tietenkin mahdollista laskea menetykset, jotka syntyvät keinotekoisten pölytyslaitteiden käytöstä kalifornialaisessa hedelmätarhassa, mutta kun mehiläisiä ei enää ole, edessä on vakava ongelma. Maailmanlaajuinen ekologinen kriisi asettaa talouskasvulle rajat ulkoapäin, vakavina esimerkkeinä tästä mainittakoon ilmastonmuutos sekä öljyntuotannon piakkoin saavutettava huippu. Öljyhuippu (jonka ennustetaan tapahtuvan vuosien 2005 ja 2020 välillä) on erityisen uhkaava tapahtuma. Sen taustalla on fossiilisten energialähteiden keskittyminen tietyille alueille sekä kapitalistiseen talouskasvuun perustuva järjestelmä. Miten reagoida tähän tilanteeseen? Joko kaoottisesti ja väkivaltaisesti, tai demokraattisen suunnittelun ja yhteistyön keinoin. Äärimmäiset ja kuolonuhreja vaativat sääilmiöt sekä resurssisodat heittävät synkkiä varjoja tulevaisuuden ylle. Nämä ilmiöt eivät luo otollisia olosuhteita kamppailulle sosiaalisten oikeuksien puolesta. 3) irtikytkentä ei ole mahdollinen Olemme todistaneet viime vuosina kestävän ja vihreän kasvun käsitteiden sekä vihreän New Dealin ja muiden vihreän kapitalismin muotojen uudelleennousua. Ajatushautomot kehittelevät uusia käsitteitä, joiden avulla poliitikot yrittävät saada enemmistön taakseen. Näille ohjelmallisille lähestymistavoille on yhteistä usko siihen, että taloudellinen kasvu voidaan käsitteenä erottaa resurssien käytöstä ja luonnontuhoista. Niiden käsityksen mukaan teknologiset innovaatiot, uusiutuvat energianlähteet, resurssitehokkuuden lisääminen tuotannossa ja vihreän palvelusektorin yhteiskunta nämä materiasta irrotetun talouskasvun ylistetyt päämäärät mahdollistavat BKT:n kasvun jatkumisen samaan aikaan, kun käytetään yhä vähemmän ja vähemmän fossiilista energiaa ja muita rajallisia luonnonresursseja. Näiden käsitteiden irrottaminen toisistaan siihen äärimmäiseen pisteeseen asti, kuin olisi välttämätöntä, on harha. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen pohjoisen kehittyneissä teollisissa yhteiskunnissa ja samanaikainen talouskasvun ylläpitäminen edellyttäisi sellaista resurssien käytön tehokkuuden kasvua ja teknologista kehitystä, mikä ei ole teknisesti ja poliittisesti mahdollista. Tämä pätee myös tapaan, jolla taloutemme toimii, innovaatioiden

12 tietä oikeuden mukaisempaan talouteen kasvun tuolla puolen 051 määrän laskevaan suuntaukseen sekä aiemmin epäonnistuneisiin yrityksiin erottaa talouskasvu sen materiaalisesta perustasta. 2 Siksi ekologisesta kriisistä yli pääseminen ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Sen sijaan rikkaiden maiden talouden supistaminen järkevämmälle tasolle on välttämätöntä myös siksi, että köyhemmille alueille on annettava mahdollisuus kehittymiseen ja kasvuun keskipitkällä aikavälillä. 4) heidän taantumansa ei tarkoita meidän talouslaskuamme! 3...kuului ranskalaisten iskulause talouskriisin nostattamissa protesteissa vuonna 2009. Tämä asia on selvä: meidän käsityksemme talouslaskusta ei tarkoita talouksien supistamista vallitsevien taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden ja resurssienjaon puitteissa. Tämä johtaisi massiivisiin sosiaaliturvan leikkauksiin, köyhyyteen ja muihin kapitalistisen järjestelmän kriisin oireisiin, joita jo olemme kokeneet. Talouden kutistaminen jo olemassa olevien ja kasvusta riippuvaisten rakenteiden vallitessa tarkoittaa, että tuottavuuden kasvua ei voida tasapainottaa talouskasvulla, minkä vuoksi työttömyys kasvaa nopeasti. Kysyntä laskee, kriisi voimistuu ja lamaa seuraa deflaatio 4. Samaan aikaan verotulot laskevat, sosiaaliturvajärjestelmä joutuu kasvavan paineen alle ja velka räjäh- tää käsiin. Nämä johtavat vaaralliseen taantuman ja köyhtymisen noidankehään. Talouskasvusta riippuvaisessa kapitalismissa se tarkoittaa seuraavaa: talouden supistaminen = lama = sosiaalinen kriisi. 5)...eikä etujen leikkaaminen tarkoita talouden kutistamista! Siirtyminen oikeudenmukaiseen supistuvan talouden järjestelmään edellyttää uudenlaisen kieliopin keksimistä taloudelle: kieliopin, jonka avulla sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja hyvä elämä tulisivat mahdollisiksi ihmisille ympäri maailmaa. Tämä johtaisi vähitellen BKT:n pienenemiseen. Silti keskittyminen ainoastaan talouden supistamiseen on liian yksinkertaistavaa ja jopa vaarallista ajattelua. Tämän todistavat uusliberaalit ja konservatiiviset, tai uusfeodalistiset, kasvukriitikot erityisesti Saksassa. Heidän ekologisesti suuntautuneet argumenttinsa yhtyvät taantumukselliseen kuoroon, jossa lauletaan: Olemme eläneet yli varojemme tai Meidän on kiristettävä vöitä. Näin kasvun kritiikki muutetaan puolustuspuheeksi sosiaalietuuksien ja -palveluiden leikkauksille. 5 Solidaarisuuteen perustuva talouden supistaminen sen sijaan tähtää demokraattisesti neuvoteltuihin tuotannon ja kulutuksen vähennyksiin taaten sosiaaliset oikeudet kaikille, myös globaalilla tasolla, nyt ja tulevaisuudessa. 2 Vrt. Sustainable Development Commission (2009), Prosperity without growth?, http://www.sd- commission.org.uk/ pages/redefining-prosperity.html; ja NEF (2010), Growth Isn t Possible, http://www.neweconomics.org/publications/ growth-isnt-possible. 3 Ransk. Leur récession n est pas notre décroissance! 4 Suom. huom. yleisen hintatason lasku. 5 Vrt. www.denkwerkzukunft.de/index.php/englishdocuments. Ks. myös Zac Goldsmith: The Constant Economy. Goldsmith on konservatiivien edustaja Britannian parlamentin alahuoneessa.

052 Peruste #1 2012 VAIKKA SOSIAALITURVAN LEIKKAUKSIEN VASTUSTAMINEN ON VÄLTTÄMÄTÖNTÄ, VIIMEKSI MAINITUT PUTOAVAT SIIHEN AJATTELUN SUDENKUOPPAAN, ETTÄ SOSIAALISET ONGELMAT VOITAISIIN RATKAISTA TALOUSKASVULLA. 6) ei ole olemassa hyvää talouskasvua, vain hyvää elämää! Kun puhutaan talouden supistamisesta, tavoitteena ei ole hahmotella abstraktia ja utopistista yhteiskunnan mallia, joka seuraisi kapitalismia. Sen sijaan haluamme kiinnittää huomiota usein sivuutettuun sosioekonomiseen ja ekologiseen dynamiikkaan sekä muotoilla uutta suuntaa vapautukseen liittyville strategioille. Hallitukset ja monikansalliset yhtiöt vastustavat tätä, samoin kuin esimerkiksi monet eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen byrokraatit, jotka vastustavat talouskriisiä iskulauseella Ei leikkauksia, enemmän kasvua. Vaikka sosiaaliturvan leikkauksien vastustaminen on välttämätöntä, viimeksi mainitut putoavat siihen ajattelun sudenkuoppaan, että sosiaaliset ongelmat voitaisiin ratkaista talouskasvulla. Jo vuosikymmenten ajan talouskehitys on ollut teollistuneissa maissa laskusuunnassa, mikä liittyy paitsi kasvun rajojen saavuttamiseen (raaka-aineiden hinnannousuun, ilmastonmuutokseen jne.) myös kapitalistisen kehityksen sisäisiin rajoitteisiin (kuten kysynnän suhteellisen kyllääntymispisteen saavuttamiseen). Talouskasvu ei ole pystynyt enää pitkään aikaan vähentämään tarpeeksi tehokkaasti rakenteellista työttömyyttä eikä julkinen hyvinvointi ole lisääntynyt sen avulla. Vuorovesi ei nosta kaikkia veneitä maalle. 6 Myös öljyhuipun saavuttaminen asettaa vakavan haasteen perinteisen vasemmiston edustajille, jotka kannattavat talouskasvua. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaan talouskasvun järjestelmään ovat kuuluneet kiinteänä osana paitsi sodat, joita raaka-aineiden saannin turvaamiseksi on käyty, myös katastrofaalisia seurauksia aiheuttanut syvänmeren öljynporaus ja miljoonat pakolaiset. Talouskasvu toimii maailmanlaajuisia sosiaalisia oikeuksia vastaan. Hyvä elämä kaikille on mahdotonta toteuttaa tällaisessa järjestelmässä. Ainoastaan abstrakti vaihdon arvo kasvaa ja vain harvoilla on mahdollisuus arvonlisäykseen. 7) hyvästi, keynes huomenta keynes ja keynesin tuolle puolen... Keynesiläinen politiikka epäonnistui 1970 80-luvuilla, kun se ei pystynyt enää tyydyttämään vaatimuksia pääomavoitoille. Lyhyesti sanottuna: keynesiläinen talouskasvun malli saavutti rajansa. Vastaus tähän oli uusliberaali vastavallankumous, kuten mallin kehittäjä Milton Friedman ilmiötä kutsui. Nyt uusliberaali finanssikapitalismiin 6 Tämä sanonta on peräisin John F. Kennedyltä, jonka mukaan talouskasvu parantaa köyhimpien tulotasoa. Ks. esim. Kansainvälisen valuuttarahaston entisen pääsihteerin Rodrigo de Raton puhe: A Rising Tide Lifts All Boats: How Europe, by Promoting Growth, Can Help Itself and Help the World, http://www.imf.org/external/np/speeches/2006/052206.htm, ja NEF:in raportti (2006), Growth Isn t Working, http://www.neweconomics.org/publications/growth-isn%e2%80%99t-working

12 tietä oikeuden mukaisempaan talouteen kasvun tuolla puolen 053 Anna Löfström, Nimetön, 2011, 30 x 30 cm, akvarelli ja sumi-muste paperille. perustuva talouskasvun malli on kriisissä. Keynesiläisyyden epäonnistuminen erityisesti globaalissa mielessä sekä selkeät merkit ekologisten rajojen saavuttamisesta eivät puolla uutta ekokeynesiläistä talouskasvun ohjelmaa, joka korvaisi uusliberaalin finanssikapitalismin. Monia emansipatorisen vasemmiston käsitteitä, jopa keynesiläisyyttä, voi pitää yhä tärkeinä, erityisesti sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden ja riiston vähentämiseen liittyviä teorioita: radikaalia resurssien uusjakoa, työpäivien lyhentämistä, talousdemokratiaa sekä pääomien ja investointien hallintaa. On välttämätöntä miettiä uusia käsitteitä ja ideoita, jotka vievät meitä eteenpäin, kuten yhteisresurssien hallintaa, vallitsevan globalisaatiokehityksen kääntämistä, työn uusia muotoja, ruoantuotannon omavaraisuutta 7 ja ener- 7 Ks. http://viacampesina.org.

054 Peruste #1 2012 JOS HALUTAAN ESTÄÄ TILANNE, JOSSA SUURTA OSAA YHTEISKUNNASTA UHKAA KÖYHTYMINEN JA SYRJÄYTYMINEN, ON LYHENNETTÄVÄ KAIKKIEN TYÖAIKAA. giademokratiaa. Kaikki nämä käsitteet liittyvät talouteen, joka ei kasva, vaan kutistuu, kunnes se on vakaalla pohjalla. Siksi on tärkeää löytää uudelleen Keynes taloudellisen stagnaation teoreetikkona, joka luonnosteli työnteon ja taloudellisten voittojen kohtalonyhteydestä vapautunutta yhteiskuntaa. Meidän on pystyttävä katsomaan myös keynesiläisyyden jälkeiseen tulevaisuuteen, jotta voimme joskus päätyä oikeudenmukaiseen talouslaskun malliin. 8) vähennä tuotantoa, lyhennä työpäiviä, jaa varallisuutta uudelleen, säätele investointeja Talouden supistaminen tarkoittaa vapautumista vääränlaisesta ja pinnallisesta jakopolitiikasta, joka perustui muka kaikkia osapuolia hyödyttävään logiikkaan, sekä harhakuvasta, jonka mukaan varallisuutta voitaisiin jakaa uudelleen vasta, kun talous kasvaa. Varallisuus ei valu alaspäin, vaan talouskasvu itse asiassa lisää alikehitystä ja saa varallisuuden jakautumaan yhteiskunnassa yhä epätasaisemmin, vaikka resursseja riittäisi kaikille. Varallisuutta pitäisi jakaa tasa-arvoisemmin sen sijaan, että sitä yritetään vain lisätä. Tämä onnistuu vain, jos otetaan käyttöön sekä minimi- että maksimipalkka, kuten ranskalainen talouslaskun liike vaatii. Talouslaskun periaate tarkoittaa myös hyvästejä harhakuvalle kasvuun perustuvasta täystyöllisyyden yhteiskunnasta. Kasvuluvut eivät ole enää pitkään aikaan riittäneet työllistämään kaikkia niitä, jotka ovat tuottavuuden kasvaessa ja tuotteiden arvon laskiessa niiden muututtua päivittäistavaraksi (engl. commodisation) joutuneet ulos työmarkkinoilta. Jos halutaan estää tilanne, jossa suurta osaa yhteiskunnasta uhkaa köyhtyminen ja syrjäytyminen, on lyhennettävä kaikkien työaikaa. Palkkatyössä vietetyn tuntimäärän leikkaaminen on välttämätöntä myös siksi, että BKT:ta saadaan pitkällä aikavälillä pienennettyä. 20 tuntia riittää ainakin aluksi! 8 Äläkä unohda: palkkatyön tuolla puolen on elämää, kuten feministiset taloustieteilijät aina painottavat. Itse asiassa siellä tehdään suuri osa yhteiskunnan säilymiselle tarpeellisesta työstä. Myös tämä työ täytyy jakaa kaikille. Työtuntien vähentäminen on kuin laittaisi kapuloita talouskasvun rattaisiin, mikä luo välttämätöntä toimintavapautta. Mutta tämä ei vielä riitä. Yritysten mielestä tarvitaan lisäksi tuotannon massiivista järkiperäistämistä, mikä liittyy niiden pakkoon tehdä voittoa ja kasvaa markkinoilla. Rahataloudesta irrotetut uudenlaiset vaihdon muodot, kuten oikeudenmukainen solidaarisuuteen perustuva talous sekä yhteisresurssien jalostaminen ja hallinta, ovat ratkaisevassa asemassa. Samaan aikaan on välttämätöntä puuttua nykyiseen finanssikapitalismiin, kontrol- 8 Ks. www.neweconomics.org/publications/21-hours.

12 tietä oikeuden mukaisempaan talouteen kasvun tuolla puolen 055 loida sijoituksia demokraattisella tavalla ja kääntää kehitys päälaelleen pois fossiilisilta korkean tuoton sektoreilta palvelutalouteen, käyttöarvoon perustuviin ruohonjuuritason palveluihin ja sosiaalis-ekologiseen uudelleenjärjestelyyn. Sen sijaan että hoidamme (julkista) velkaa, meidän pitäisi ponnistella velkojen anteeksiantamisen puolesta. Unohdetaan velat! 9 9) kapitalismin tuolla puolen Ne jotka todella haluavat pyrkiä seuraavaan vaiheeseen talouskasvun kritiikin jälkeen ja supistaa taloutta, kohtaavat valtavia haasteita. Kyseessä on perustavaa laatua oleva muutos, joka koskettaa yhteiskuntamme juuria. Tarvitsemme sekä uskottavia teknokraattisia, talouden supistamista kuvaavia käsitteitä että esimerkkiprojekteja solidaarisuuteen perustuvasta talousjärjestelmästä. Nämäkään eivät riitä, jos kapitalismin varallisuuden kasautumista edistävä prosessi jatkuu. Talouskasvua ajaa pääoman sokea itsensä toteuttaminen: rahaa investoidaan tuotantoon, jotta voidaan ansaita lisää rahaa, mikä edellyttää tuotannon arvon kasvua. Talouden supistaminen tarkoittaa, että vähennetään pääoman mahdollisuuksia arvouttaa itseään, jolloin finanssimarkkinoiden paisuttamia kuvitteellisia varallisuusvaateita ei voida toteuttaa. Jotta oikeudenmukainen ja ekologinen talouslaskun järjestelmä (pääomakannan supistaminen) olisi mahdollista toteuttaa, monia tuotannon aloja on suljettava, ensimmäisenä fossiilisiin energianlähteisiin nojaava tuotantosektori. Tämä tarkoittaa pääoman tuhoamista. Jos globaalit sosiaaliset oikeudet halutaan toteuttaa, tätä keskeistä talouspoliittista ja valtaan liittyvää kysymystä ei voida ohittaa. Uusliberaali globalisaatioprojekti on kasvattanut ylikansallisen aktiivisen pääoman valtaa suunnattomasti vahvistamalla markkinaliberalismia (WTO, IMF), lisäämällä yksityistämistä, poistamalla sääntelyä ja hyökkäämällä sosiaalipolitiikkaa vastaan. Nyt kannattaisi miettiä, millaisilla yhteiskunnallisilla ryhmillä on kykyä ja halua perustaa oikeudenmukainen talouden supistamisen järjestelmä ja purkaa tuotteistaminen ja rahataloudellinen mittaminen. 10) hyvä elämä perinteisen ja modernin ajan jälkeen TYÖTUNTIEN VÄHENTÄMINEN ON KUIN LAITTAISI KAPULOITA TALOUSKASVUN RATTAISIIN, MIKÄ LUO VÄLTTÄMÄTÖNTÄ TOIMINTAVAPAUTTA. Ikuisen talouskasvun käsite, joka perustuu ideaan homo economicuksesta, liittyy keskeisellä tavalla modernin aatteeseen. On aika hylätä tämä käsite tässä ja nyt. Tässä hyvät uutiset: Emme koskaan olleetkaan moderneja!, kuten Bruno Latour keksi, ja Donna Haraway vahvisti myöhemmin. 10 Emme ole myöskään dromomaaneja (nopeusfa- 9 Ks. www.cadtm.org. 10 Ks. Bruno Latour (2008), We Have Never Been Modern. Attempt at a Symmetrical Anthropology, Harvard University Press; ja Donna Haraway (1991), Simians, Cyborgs, and Women. The Reinvention of Nature, Routledge, New York.

056 Peruste #1 2012 MAAILMAN TALOUSKRIISIN AIHEUTTAMA POIKKEUSTILA JA PANKKIEN MASSIIVISET PELASTUSPAKETIT OVAT JOHDATTANEET MEIDÄT POSTDEMOKRATIAN AIKA- KAUDELLE. TALOUSKRIISIN SOSIAALISET VAIKUTUKSET SEKÄ BIOKRIISIN SOSIAALISET SEURAUKSET LISÄÄVÄT PAINETTA, JOKA DEMOKRAATTISIIN RAKENTEISIIN JO KOHDISTUU. naatikkoja), kuten ranskalainen urbaanikulttuurin tutkija Paul Virilio väitti. 11 Mutta vaikka haluamme hylätä kasvun hyvästi, hyvästi! on meidän edelleen puolustettava ihmisoikeuksien ja demokratian käsitteitä, modernin ajan vapaustaistelun hedelmiä. Talouden supistaminen ei tarkoita, että hylkäisimme kehityksen mahdollisuuden sen sijaan kehityksen käsite on vapautettava tavaran haalimisen ja talouskasvun ideasta. Talouslasku ei tarkoita paluuta perinteiseen yhteiskuntamalliin, kivikaudelle, tai siirtymistä kaikki-onsallittua-ajattelun hallitsemaan postmodernismiin. Talouslaskun idea suhtautuu vakavasti postkoloniaaliseen tilanteeseen ja moninapaiseen maailmanjärjestelmään, jonka hiljattain teollistuneiden maiden nousu on luonut. Siksi siinä painotetaan globaalin oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon käsitteitä. Utopia konkreettisesta hyvästä elämästä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ilman talouskasvua tarkoittaa uutta päämäärää, joka menee perinteisen ja modernin yhteiskunnan tuolle puolen. Oikeudenmukaisen talouslaskun malli avaa uusia mahdollisuuksia, jotka ohittavat nykyhetkeä dominoivat taloudelliset käsitteet ja imperatiivit. Kyseessä on mielikuvituksen vapautuminen sekä talouskasvuun, kehitykseen, palkkatyöhön, tehokkuuteen ja BKT:hen liityvien fetisististen käsitteiden demystifikaatio. Jatkamme matkaa avoimin mielin. Kuten zapatistit sanovat, preguntando caminamos (suom. kävelemme ja esitämme kysymyksiä). 11) postdemokratian tilalle yhteisöjenvälisyys Uusliberaalit ovat hyökänneet demokratiaa vastaan 1970- ja 80-luvuilta asti vakavin seurauksin. Maailman talouskriisin aiheuttama poikkeustila ja pankkien massiiviset pelastuspaketit ovat johdattaneet meidät postdemokratian aikakaudelle. Talouskriisin sosiaaliset vaikutukset sekä biokriisin sosiaaliset seuraukset lisäävät painetta, joka demokraattisiin rakenteisiin jo kohdistuu. Siksi oikeudenmukainen talouslaskun malli tarvitsee uudenlaisia demokraattisia instituutioita sekä paikallisen ja kansallisen tason demokratian uudelleenluomista. Eurooppalainen demokratia ja globaali demokratia ovat vielä kaukaisia päämääriä. Siksi tuotannon tavoitteet on järjesteltävä uudelleen deglobalisaation mallin mukaisesti ja luotava sekä paikalliselle, kansalliselle että globaalille tasolle uudet demokraattiset 11 Paul Virilio (1986), Speed and Politics: An Essay on Dromology, Autonomedia.

12 tietä oikeuden mukaisempaan talouteen kasvun tuolla puolen 057 käytännöt. 12 Näihin kuuluu finanssimarkkinoiden, erityisesti investointien, kontrolli. Emme saa juuttua lokalisaation lyhyen tähtäyksen tavoitteisiin, emmekä rasistisiin ja nurkkakuntaisiin näkemyksiin koskien siirtolaisten liikkumista ja maapallon väestönkasvua ennustettuun yhdeksään miljardiin. Näiden sijaan meidän on keksittävä demokraattisia, yhteisöjenvälisiä toimintamalleja. 12) epäkasvun horisontti Kamppailu hyvinvointiyhteiskunnan hajottamisen politiikkaa vastaan tulee vaikuttamaan kriisin toiseen vaiheeseen, joka alkoi euroalueelta. Puolustustaistelu leikkauksia vastaan jatkuu. Vielä ei ole merkkejä vastaprojektista, joka näyttäisi suuntaa tulevaisuudelle (uusliberaalin, finanssimarkkinoiden ajaman) kapitalismin jälkeen. Tarvitsemme uuden horisontin, minne kohdistaa katseemme ja keskittää ponnistelumme. Yksi suunnannäyttäjä on (solidaarisuuteen perustuva) talouslaskun yhteiskunta. Uusliberalismia vastustavat, vaihtoehtoisen globalisaation tai globaalin oikeudenmukaisuuden liikkeet (jotka koostuvat ammattiliitoista, poliittisista ryhmistä, verkostoista ja organisaatioista) olivat tärkeässä roolissa, kun 1990-lukua hallinneen uusliberalismin ajan jälkeen alettiin pohtia uudelleen sosiaalisia kysymyksiä. Noin vuosina 2007 2008 alkoi uusi aika, jota symboloi Balin ilmastokokouksessa perustettu Climate Justice Now! -verkosto. Näihin aikoihin järjestettiin myös ensimmäinen Degrowth-konferenssi Pariisissa ja kaikista tärkeimpänä, maailman alkuperäiskansojen liikkeet kokoontuivat Brasilian Belemissä Maailman sosiaalifoorumissa 13, mikä tarkoitti paitsi kriittisen poliittisen ekologian palauttamista keskusteluun, myös ympäristö- ja ilmasto-oikeuden syntyä. Meidän mielestämme on välttämätöntä, että ekologisesta oikeudenmukaisuudesta tehdään keskeinen osa globaalin oikeudenmukaisuuden liikkeen mahdollista toista aaltoa. Talouden supistaminen liittää yhteen sosiaaliset ja ekologiset (resurssien jakoon liittyvät) kysymykset. Siinä yhdistyvät myös talouden mikro- ja makrotason käytännöt - yhteisöjenvälisyys paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla. Oikeudenmukainen talouden supistamisen malli luo pohjan vastaliikkeelle, joka johtaa meidät uuteen suuntaan. Alexis J. Passadakis on poliittisen taloustieteen tutkija, joka toimii aktiivisesti Saksan Attacissa sekä ilmastooikeudenmukaisuusliikkeessä. Matthias Schmelzer on historian, filosofian ja politiikan tutkija, joka valmistelee väitöskirjaa talouskasvuparadigman hegemoniasta. Hän toimii aktiivisesti Saksan Attacissa. Artikkeli on julkaistu Postwachstum.netverkkosivuilla heinäkuussa 2010. Alkuperäinen teksti saksankielinen, englannista kääntänyt Niina Oisalo. 12 Walden Bello (2002), Deglobalisation: Ideas for a new world economy, Zed Books. 13 Ks. www.movimientos.org/fsm2009.