Tilastojen esitystavat Oma nimi Raportti INS1LL057 13.9.2010
Sisällys 1 Tilastojen esitystavat... 1 1.1 Taulukko... 1 1.2 Tilastografiikka... 4 1.3 Tilastojen laatu... 9 1.3.1 Tiedon on oltava käyttökelpoista tarkoitukseensa... 9 1.3.2 Tiedon on oltava mahdollisimman paikkansapitävää... 10 1.4 Mittaustulosten laatu... 10 1.4.1 Tietojen on oltava mahdollisimman tuoreita... 10 1.4.2 Tietojen tulee olla helposti saatavilla... 11 1.4.3 Tietojen on oltava kansainvälisesti ja ajallisesti vertailukelpoisia... 11 1.4.4 Tilastojen tulee olla keskenään johdonmukaisia ja yhtenäisiä... 11 1.5 Tilastoindikaattorit yhteiskunnan kuvaajina... 12 Lähteet... 14
1 Tilastojen esitystavat Kurssin kolmannella oppitunnilla tutustutaan tilastojen esitystapoihin. Esitystavoista ensimmäisenä tarkastellaan taulukkoa, joka on perinteisin tapa esittää tilastoaineistoa. Oppitunnilla käydään läpi taulukon eri osat, jotka jokaisessa riittävän informatiivisessa taulukossa tulisi olla. Seuraavaksi tarkastellaan tilastografiikkaa, eli erilaisia tilastokuvioesityksiä ja eri kuviotyyppien mahdollisuuksia esittää tilastotietoa. Oppitunnilla esitellään lyhyesti yleisimmät kuviotyypit: pylväskuvio, viivakuvio, parvikuvio sekä piirakkakuvio. Tilastojen oikean tulkinnan kannalta on tärkeää arvioida tilaston laatua. Suomessa virallisille tilastoille on asetettu laatukriteerit. Näitä laatukriteereitä tarkastellaan oppitunnilla lähemmin. Saat tietää muun muassa mitä tarkoittavat tilastojen vertailukelpoisuus sekä yhtenäisyys. Oppitunnin lopuksi tarkastellaan tilastoindikaattoreita, joiden avulla voidaan seurata useista eri tilastoaineistoista muodostuvia laajoja ilmiöalueita, esimerkiksi työmarkkinoita tai tietoyhteiskunnan kehitystä. 1.1 Taulukko Tilastotaulukko on perinteinen tapa järjestää numeerinen havaintoaineisto helposti omaksuttavaan muotoon. Parhaimmillaan taulukko kirkastaa esitetyn asian lukijalleen nopeasti ja tiivistetysti, tuoden samalla esiin kuvattavan ilmiön keskeisimmät piirteet. 1
Taulukko 1. Suomenkotitalouksien kulutusmenojen rakenne vuosina 2000-2001 Taulukon tarkastelun lähtökohta on otsikko. Hyvässä taulukko-otsikossa kerrotaan 1) mikä on tutkittava joukko, 2) mitä asiaa (muuttujaa) taulukko kuvaa ja miten se on luokiteltu, 3) mikä on havaintojen ajankohta ja 4) millaista mittayksikköä mittarissa käytetään. Jos samaan taulukkoon on koottu tietoja, joissa käytetään eri mittayksikköjä, voi mittayksiköt jättää pois taulukon otsikosta. Esimerkki hyvästä taulukko-otsikosta: Työttömien työnhakijoiden päivärahan suuruus ikäryhmittäin syyskuussa 2002, euroa. Otsikon jälkeen on syytä paneutua taulukkopäihin eli rivi- ja sarakeotsikoihin. Niistä löytyvät tarkasteltavien muuttujien ja niiden luokkien nimet. Usein taulukkoon kootaan useampia muuttujia, jotka ristiintaulukoidaan. Seuraavassa esimerkki taulukossa on koulun oppilaiden pituus ja sukupuoli taulukoitu ristiin: Taulukko 2. Koulun oppilaiden pituus ja sukupuoli Pituus Sukupuoli Tytöt Pojat 100-120 80 10 120-140 140 120 140-160 100 150 160-180 10 50 2
Näin saadaan selville havaintoaineiston sisäisiä riippuvuuksia, esimerkiksi sukupuolen ja iän vaikutuksia johonkin kolmanteen asiaan. Esimerkkitaulukko osoittaa että pojat ovat keskimäärin pitempiä kuin tytöt. Soluihin on koottu havainnot taulukkopään jäsennysten mukaan. Jos taulukossa on prosenttilukuja tai summia, on tulkinnan kannalta välttämätöntä tarkistaa, onko ne laskettu sarakkeittain vai riveittäin. Prosenttijakaumia vertailtaessa on kiinnitettävä huomiota myös alkuperäisten jakaumien tapausten lukumäärään, sillä mitä pienempi prosenttilaskun kantaluku (luku, josta laskettuja osuuksia prosenttiluvut kuvaavat) on, sitä enemmän prosenttijakaumat sisältävät satunnaisvaihtelua. Kantalukua koskevan tiedon tulisi löytyä prosenttien summasolujen (= 100 %) vierestä. Taulukoissa havaintojen lukumäärä esitetään usein varsin tarkasti. Niitä luettaessa kannattaa etsiä suuria linjoja ja pyöristää lukuja riittävästi. Useimmissa tapauksissa kolmen merkitsevän numeron tarkkuus riittää ja on ymmärrettävissä. Varsinkaan otostutkimuksissa ei yleensä saada tuloksia, joissa tarkkuus ylittäisi kolmen numeron tarkkuuden. Alaviitteissä kerrotaan yksittäiseen soluun, riviin tai sarakkeeseen mahdollisesti liittyviä erityistietoja. Alaviitteessä on maininta esimerkiksi siitä, jos tieto on eri vuodelta kuin otsikko ilmoittaa, jos tieto eroaa käsitteellisesti otsikon ilmoittamasta tai on laadultaan poikkeava muista tiedoista (esimerkiksi saatu eri lähteestä). Taulukon alla voidaan tarvittaessa kertoa myös taulukon lähde. Merkintätapoja: - ei yhtään 0 alle 0,5. tieto ei loogisesti mahdollinen.. tietoa ei ole saatu, tai se on liian epävarma esitettäväksi... salassa pidettävä tieto * luvun yhteydessä ennakkotieto 3
1.2 Tilastografiikka Tilastokuvion peruselementit ovat pitkälti samankaltaisia kuin taulukossa: otsikko, seliteosat, itse kuvio ja alaviitteet. Kuvion tutkiminen aloitetaan otsikosta, josta tulisi selvitä kuvion aihe, kuvattavat muuttujat ja ajankohta. Käytetty yksikkö käy usein ilmi kuvion asteikoista, samoin kuin muuttujien luokitus. Seliteosassa eli legendassa kerrotaan käytettyjen symbolien, kuten värien, merkitys. Kuvio 1. Vilja- ja nurmikasvien peltoala Suomessa vuosina 1990-2000 Yleisesti käytettyjä tilastokuvioita on viisi perustyyppiä: pylväskuvio, viivakuvio, parvikuvio, piirakkakuvio ja kartogrammit. Näistä eniten käytetään pylväskuvioita. Pylväskuviossa palkin pituus kuvaa määrää. Koska pylvään pituus on kuvion sanoman kannalta olennainen viesti, pylväiden pituuden tulee perustua todelliseen tasaväliseen asteikkoon. Jos pylväskuviossa esimerkiksi asteikko on katkaistu (joku arvoväli puuttuu), kuvio johtaa harhaan. Pylväät on useimmiten tarkoituksenmukaista esittää vaakapylväinä. Pystypylväitä käytetään, jos kuvataan jonkun asian muuttumista ajassa; vaaka-akseli kuvaa silloin aikaa. 4
Kuvio 2. Työttömyysaste maakunnittain vuonna 2002, % Kuvio 3. Vilja- ja nurmikasvien peltoala Suomessa vuosina 1990-2000 Pylvään sijasta voidaan käyttää myös kuvasymboleita tai pisteitä, jotka vastaavat tiettyä yksikkömäärää. 5
Kuvio 4. Baltian maiden väestömäärät 2002 Eräs pylväskuvion tyyppi on väestöpyramidi, jossa ikäluokat on sijoitettu pystyakselille iän mukaan, naiset akselin oikealle puolelle ja miehet vasemmalle. Kuvio 5. Väestö iän ja sukupuolen mukaan vuonna 2003 6
Ikäpyramidin avulla voidaan havainnollistaa väestön ikärakennetta. Tämän linkin takaa löydät animaation Suomen väestörakenteen kehittymisestä vuosina 1950-2000. Viivakuvioita käytetään paljon kuvattaessa ilmiöiden vaihtelua ja kehityssuuntaa. Tyypillisimmillään viivakuvio on aikasarjojen (ajan myötä tapahtuvien muutosten) esittämisessä. Kuvio 6. Ensimmäisen avioliiton solmineiden keski-ikä 1920-2002 Viivakuvion tulkinnan kannalta ratkaiseva tekijä on viivan suunta. Sen vuoksi viivakuvion asteikko voidaan katkaista ilman, että kuvion sanoma muuttuu. Toisaalta kuvion muoto vaikuttaa voimakkaasti viivan suuntaan. Levittämällä kuviota saadaan nopeakin muutos näyttämään vähäiseltä ja kaventamalla kuviota vähäinenkin muutos näyttää suurelta. Esimerkkikuvio leveänä. Parvikuviossa havaintoja tai havaintoryhmiä kuvataan koordinaatistoon sijoitettujen pisteiden tai kuvasymbolien avulla. Tällaisessa kuviossa on mahdollista tarkastella ryhmien sijaintia ja kokoa kahden muut- 7
tujan suhteen ja sen avulla saadaan tietoa näiden muuttujien keskinäisestä riippuvuudesta. Esimerkkikuviomme kertoo, että vauraus lisää elinvuosia. Piirakkakuvioita käytetään myös paljon. Ne eivät kuitenkaan sovi kovin hyvin asioiden vertailevaan esittämiseen. Kahta piirakkakuviota on vaikeaa vertailla, sillä yhdenkin kuvion eri osien vertailu on vaikeaa. Piirakkakuviot esitetään usein kolmiulotteisina, mikä vaikeuttaa yksittäisen piirakan eri osien suuruussuhteiden hahmottamista. Kartogrammi on karttapohjaan sijoitettua tilastotietoa. Karttoihin on sijoitettu pisteitä, kuvasymboleita, pylväs- tai piirakkakuvioita. Kartan alueet voidaan myös värjätä tutkittavan ominaisuuden suhteellisen voimakkuuden mukaan. Esimerkki kvalitatiivisesta alueluokituskartasta. 8
1.3 Tilastojen laatu Tilastojen oikean tulkinnan kannalta on tärkeää arvioida tilaston laatua. Tilasto kuvaa maailmaa aina välillisesti, jolloin monenlaiset virheet ja menetelmäratkaisut vaikuttavat tuloksiin. Suomessa virallisille tilastoille on asetettu laatukriteerit, joiden perusteella tilastojulkaisuihin tulee liittää laatuseloste. Sen avulla tilastonkäyttäjä voi arvioida tilaston käyttökelpoisuutta. 1.3.1 Tiedon on oltava käyttökelpoista tarkoitukseensa Tilastoja käytetään moniin eri tarkoituksiin ja siksi niiden käyttökelpoisuuden rajoituksista on kerrottava mahdollisimman monipuolisesti. Esimerkiksi verotustietoihin perustuva tilasto ei anna koko kuvaa suomalaisten tuloista, sillä kaikki tulot eivät ole veronalaisia. Tilaston käyttökelpoisuuteen vaikuttavat mm. käytetyt käsitteet ja luokitukset, joten niiden määritelmät on selostettava. 9
1.3.2 Tiedon on oltava mahdollisimman paikkansapitävää Kaikessa tiedossa on virheitä, sillä virheiden täydellinen poistaminen maksaisi valtavasti. Tilastossa tuleekin kertoa mahdollisista virhelähteistä ja virheen suuruusluokasta. Tilastoihin virheitä syntyy mm. otoksen käytöstä ja aineiston valikoitumisesta (esim. kato), käytetystä mittarista (esim. kysymys ymmärretään väärin) ja tietojen muokkauksesta. Virheet synnyttävät tietoihin joko satunnaisvaihtelua tai harhaa, jolla tarkoitetaan tuloksen systemaattista vääristymistä. 1.4 Mittaustulosten laatu Mittaustulosten laatua voi kuvata kolmen ampujan tuloksilla maalitauluissa. Vasemmassa maalitaulussa osumat hajoavat voimakkaasti ja tulos on siksi huono. Keskimmäisessä laukausten hajonta on pieni, mutta ne kaikki menevät hieman sivuun kympistä. Oikeanpuoleisin ampuja osui parhaiten keskelle eikä laukausten hajontakaan ollut suurta. Samalla tavalla mittaustulosten pätevyyttä voi haitata niiden suuri hajonta, mikä johtuu siitä että mittausväline ei pysty tuottamaan kovin tarkkoja tuloksia. Mittaustuloksissa voi olla myös systemaattista harhaa. Esimerkiksi kun halutaan arvioida ihmisten alkoholinkäytön määrää, saadaan haastattelemalla tuloksia, joiden mukaan alkoholin käyttö on huomattavasti vähäisempää kuin todellisuudessa. 1.4.1 Tietojen on oltava mahdollisimman tuoreita Tilasto kuvaa aina asioita, jotka ovat jo tapahtuneet. Silloin kun tilasto pohjautuu esimerkiksi hallinnolliseen aineistoon, saattaa tilaston julkaisemiseen kulua pitkäkin aika. Esimerkiksi tulotilastojen keskeinen tietolähde on verotus, joka saadaan valmiiksi tulonhankintavuotta seuraavan vuoden syksyllä. Yleensä tavoitteena on, että vuositilastot 10
ilmestyvät seuraavan vuoden aikana, neljännesvuositilastot seuraavan vuosineljänneksen aikana ja kuukausitilastot seuraavan kuukauden aikana. Tilaston laadun kannalta on tärkeätä myös se, että tilaston julkistaminen osataan ennakoida. Suomessa tärkeimpien tilastojen julkistamisajankohta kerrotaan yleensä jo vuotta aikaisemmin (ks. Tilastojen julkistamiskalenteri, www.tilastokeskus.fi ). 1.4.2 Tietojen tulee olla helposti saatavilla Jotta tilastotieto olisi kaikkien saatavilla, jaetaan huomattava määrä tilastotietoa maksutta (ks. www.tilastokeskus.fi). Ei riitä, että tilastotaulukot julkaistaan. Niiden lisäksi on julkaistava tiedonkeruumenetelmien kuvaus ja tilaston keskeisimmät tulokset on osoitettava. 1.4.3 Tietojen on oltava kansainvälisesti ja ajallisesti vertailukelpoisia Vertailukelpoisuus on usein varsin vaikeata saavuttaa. Historian kuluessa yhteiskunnat muuttuvat niin, että vanhoilla käsitteillä ei enää voi kuvata yhteiskuntaa. Vastaavasti käsitteet, joilla nyky-yhteiskuntaa kuvataan, eivät ehkä pysty kuvaamaan menneitä aikoja. Sama ongelma on kansainvälisissä vertailuissa. Esimerkiksi asumiskustannusten vertailu eri maiden välillä on varsin vaikeaa, sillä asumisen rahoitus on eri maissa järjestetty hyvin eri tavoin. Toisissa maissa painotetaan vuokra-asumista, toisissa maissa omistusasumista. Joissakin yhteiskunta tukee voimakkaasti asumista, joissakin taas ei. Jotta vertailukelpoisuus toteutuisi mahdollisimman hyvin, tilastoissa on käytettävä yleisesti hyväksyttyjä käsitteitä ja luokituksia. Tilastokeskus pitää keskeisiä tilastoluokituksia (ammatti-, toimiala-, koulutus- ym. luokituksia) ajan tasalla. Keskeisistä käsitteistä ja luokituksista sovitaan usein kansainvälisesti. Esimerkiksi kansantalouden tilinpidon käsitteet on hyväksytty YK:n toimesta. EU:n piirissä kehitetään jatkuvasti yhteistä käsitteistöä ja määritelmiä Euroopan tilastoille. 1.4.4 Tilastojen tulee olla keskenään johdonmukaisia ja yhtenäisiä Eri käyttötarkoitukset tuovat tilastoihin väistämättä eroja. Eniten esillä ollut esimerkki tästä on Tilastokeskuksen ja työministeriön työttömyyslukujen ero (kts. Työmarkkinati- 11
lastot -kurssi). Tilastokeskus pyrkii tuottamaan kansainvälisesti vertailukelpoisen työttömyysluvun, työministeriö taas tilastoi työvoimatoimistojen asiakkaita. Kun tilastoissa on eroja, tulee erot ja niiden syyt kertoa käyttäjille. Samaa käsitettä ei saa käyttää eri tilastoissa eri merkityksessä. 1.5 Tilastoindikaattorit yhteiskunnan kuvaajina Tilastojen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Tiedon runsaus vaikeuttaa kokonaiskuvan muodostamista yhteiskunnan kehityksestä. Lisäksi eri tilastot voivat usein antaa ristiriitaisen kuvan yhteiskunnan kehityksestä. Jotta tilastojen käyttö päätöksenteon tukena helpottuisi, on viime aikoina koottu erilaisia indikaattoripaketteja, jotka sisältävät jonkin asian kannalta tärkeimmät yksittäiset tilastolliset tunnusluvut. Esimerkiksi EU:n päätöksenteon tueksi on koottu kaksi laajaa indikaattoripakettia. Ensimmäinen niistä on Euroopan rahaliiton talouspolitiikkaa tukeva, 177 tunnusluvun Euroindikaattori-järjestelmä. Järjestelmä koostuu kahdeksasta indikaattorikokonaisuudesta: maksutase (14 tunnuslukua) yritysten ja kansalaisten luottamus (5 tunnuslukua) kuluttajahinnat (72 tunnuslukua) ulkomaankauppa (5 tunnuslukua) teollisuus, kauppa ja palvelut (38 tunnuslukua) työmarkkinat (9 tunnuslukua) rahoitus (12 tunnuslukua) kansantalouden tilinpito (22 tunnuslukua) Toinen tärkeä EU:n päätöksentekoa tukeva indikaattorijärjestelmä on EU:n rakenneindikaattorit. Sen avulla pyritään seuraamaan yhteiskunnan pitkän aikavälin kehitystä poliittisten tavoitteiden näkökulmasta. Rakenneindikaattorit kuvaavat: 12
yleistä taloudellista tilaa työllisyyttä innovaatioita ja tutkimusta taloudellista uudistumista yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ympäristöä. Kullakin osa-alueella on omat pitkän aikavälin kehitystavoitteensa ja edelleen joukko tunnuslukuja, joiden avulla tavoitteiden toteutumista seurataan. Esimerkiksi innovaatioita ja tutkimusta kuvaavat rakenneindikaattorit pyrkivät kuvaamaan, miten EU etenee tietoyhteiskuntaa kohti. Indikaattorit ovat: julkiset koulutusmenot menot tutkimukseen ja kehitystoimintaan: yhteensä ja erikseen julkinen sektori, teollisuus ja ulkomainen rahoitus Internet-yhteyksien määrä: kotitaloudet, yritykset korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä: erikseen myös sukupuolen mukaan EU:n myöntämät patentit, USA:ssa myönnetyt patentit riskipääomainvestoinnit:, osuus kansantuotteesta ja kasvu menot tieto- ja viestintätekniikkaan Tietoyhteiskunnan edistymisen kannalta yhden tilastoluvun seuraaminen (esimerkiksi tieto Internet-yhteyksien määrästä kotitalouksissa) ei ole riittävää. 13
Lähteet Tilastokeskus 2006. Verkkokoulu. Luettavissa: http://www.stat.fi/tk/tp/verkkokoulu/vk/tlkt/oppitunnit/tlkt03/index.html. Luettu 7.1.2009. 14