BALTICCONNECTOR KAASUPUTKIHANKKEE- SEEN LIITTYVÄT SEDI- MENTTI- JA POHJA- ELÄINTUTKIMUKSET

Vastaanottaja Gasum Oy Asiakirjatyyppi Tutkimusraportti Päivämäärä 29.1.2014 Viite 1510004534-004 BALTICCONNECTOR KAASUPUTKIHANKKEE- SEEN LIITTYVÄT SEDI- MENTTI- JA POHJA- ELÄINTUTKIMUKSET

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET Päivämäärä 26/09/20134 Laatija Sanna Sopanen Tarkastaja Maria Kangaskolkka Tommi Marjamäki Hyväksyjä Viite 1510004534-004

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Työn toteutus 1 2.1 Sijainti 1 2.2 Näytteenotto 1 2.3 Analyysit 2 3. Tulokset ja niiden tarkastelu 2 3.1 Sedimentin fysikaaliset ominaisuudet 2 3.2 Sedimentin haitta-ainepitoisuudet 3 3.3 Radionuklidit sedimentissä 4 3.4 Sedimenttien pilaantuneisuuden ja läjityskelpoisuuden arviointi 5 3.4.1 Laatukriteerit 5 3.4.2 Analyysitulosten normalisointi ja tulkinta 5 3.4.3 Sedimenttinäytteiden normalisoidut haitta-ainepitoisuudet 6 3.5 Pehmeän pohjan eliöyhteisöt 6 4. Yhteenveto ja johtopäätökset 8 5. Lähteet 9 LIITTEET Liite 1 Tutkimuspisteiden sijainnit Liite 2 Pohjaeläinnäytteenoton kenttälomakkeet Liite 3 Sedimentti- ja pohjaeläinnäytteenoton kenttäraportti (MMT) Liite 4 Laboratorioanalyysien tutkimustodistukset Liite 5 Sedimentin fysikaalisten ja kemiallisten määritysten tulostaulukot

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET 1 1. JOHDANTO Balticconnector maakaasuputki yhdistää Suomen ja Viron kaasunjakeluverkostot. Kansallisten kaasunjakeluverkostojen yhdistäminen parantaa merkittävästi kaasun alueellista saatavuutta ja toimitusvarmuutta ja siten edistää kaasun jakelun luotettavuutta eri olosuhteissa Suomessa ja Baltian maissa. Maakaasuputkea on suunniteltu Viron Paldiskin Laheperän ja Suomen Inkoon välille. Balticconnectorin suunniteltu rantautumiskohta Suomessa sijaitsee Fjusön niemellä noin kahden kilometrin päässä itään Inkoon satamasta. Inkoon saaristossa on suunnitellulle maakaasuputkelle tutkittu kahta vaihtoehtoa: Stora Fagerön saaren pohjois- ja eteläpuolista vaihtoehtoa. Geofyysiset ja geotekniset ominaisuudet vaihtelevat kaasuputken reitillä pehmeistä sedimenttijaksoista kallioperään. Syvyysolosuhteet vaihtelevat myös kallioharjanteiden ja rantakallioiden/kuilujen ollessa tunnusomaisia lähellä Suomen rannikkoaluetta. Koska Balticconnector kaasuputken ennakoidaan kulkevan epätasaisen maaston läpi, joudutaan merenpohjaa todennäköisesti paikoitellen muokkaamaan mm. asentamalla kiviainestukia, jotta putken jänneväli ei kasvaisi liian suureksi. Merenpohjan muokkaus voi vaatia ruoppaus- ja läjitystöitä, joiden aikana kiintoainetta leviää vesiympäristöön virtausten mukana. Kiintoaineesta mahdollisesti vapautuvien haitta-aineiden aiheuttaman riskin kartoittamiseksi, kaasuputken vaihtoehtoisilla linjauksilla toteutettiin sedimentin pilaantuneisuuden tutkimus. Pohjaeläimistön nykytilaa hankealueella tutkittiin maakaasuputken reitillä eliöstövaikutusten arviointia tukemaan. Tutkimuksesta laadittiin Rambollissa tutkimussuunnitelma (Balticconnector Survey Methodology 16.5.2013). Sedimenttitutkimukset tehtiin kyseisen suunnitelman mukaisesti elokuussa 2013 sekä joulukuussa 2013. Pohjaeläintutkimukset tehtiin loka- joulukuussa 2013. 2. TYÖN TOTEUTUS 2.1 Sijainti Tutkimuspisteet vaihtoehtoisilla kaasuputkilinjauksilla on esitetty liitteessä 1. 2.2 Näytteenotto Vaihtoehtoisilta kaasuputkilinjauksilta otettiin sedimenttinäytteitä kahdella tutkimuskerralla. Pisteiden FG21-FG22 ja R01-R09 näytteenotto toteutettiin 22.8.2013 Rambollin toimesta. Pisteiden R10-R13 näytteenoton toteutti Ruotsalainen merentutkimukseen erikoistunut yritys, MMT 16.12.2013. Tutkimuspisteiden sijainnit on esitetty liitteessä 1. Näytteenoton yhteydessä kirjattiin aistinvaraiset havainnot sedimentin laadusta. Pisteiden FG21- FG22 ja R01-R09 sedimenttitutkimus suoritettiin veneestä käsin Ekman-näytteenottimella lukuun ottamatta vesisyvyydeltään matalaa R01-pistettä, jonka sedimenttinäyte otettiin suokairalla. Ekman-näytteenottimella otetut näytteet edustavat pintasedimenttiä noin 0-7 cm syvyydeltä. Suokairalla näytteitä otettiin kolmelta syvyydeltä 0-20, 20 50 ja 50 100 cm. Näytteenoton suorittivat Markus Stenvall ja Thomas Banafa Rambollista. Tutkimuspisteiden sijainnit määritettiin GPSlaitteella. Kenttähavainnot on koottu taulukkoon 1.

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET 2 Pohjaeläinnäytteet otettiin Ekman-näytteenottimella 2.-3.10.2013 viitenä rinnakkaisnäytteenä tutkimuspistettä kohti. Näytteet seulottiin 0,5 ja 1,0 mm seuloilla ja rinnakkaisnäytteet säilöttiin omiin purkkeihin siten, että lopulliseksi etanolin väkevyydeksi tuli 70 %. Tutkimuspisteiden sijainnit määritettiin GPS-laitteella. Näytteenoton suorittivat Timo Soinisto ja Martti Waltari Rambollista. Pohjaeläinnäytteenoton kenttälomakkeet ovat liitteenä 2. Pisteiden R10-R13 sedimentti- ja pohjaeläinnäytteenotto suoritettiin kahmarityyppisellä Day grab näytteenottimella MMT:n toimesta. Näytteenottimen kokonaistilavuus on 15 l ja sedimentin ottosyvyys enintään 17 cm. Pohjaeläinnäytteiden tilavuudet (l) olivat: R10 5 l, R11 6 l, R12 15 l ja R13 15 l. Pohjaeläinnäytteet seulottiin ja säilöttiin edellä kuvatun menetelmän mukaisesti. Näytteenoton kenttäraportti (MMT) on liitteenä 3 ja yhteenveto kaikista kenttähavainnoista taulukossa 1. Näytteet pakattiin laboratorion toimittamiin näyteastioihin, jotka toimitettiin kylmälaukuissa Ramboll Analyticsin laboratorioon Lahteen analysoitaviksi. 2.3 Analyysit Sedimenttinäytteistä tehtiin tutkimussuunnitelman mukaisesti laboratoriossa seuraavat haittaaineanalyysit: Kaikilta tutkimuspisteiltä analysoitiin: alkuaineet (arseeni, kadmium, kupari, elohopea, kmi, lyijy, nikkeli ja sinkki) orgaaniset tinayhdisteet (tributyylitina ja trifenyylitina) Osalla tutkimuspisteistä tutkittiin lisäksi: Dioksiinit ja furaanit (pisteet FG21, FG22, R01, R03, R09, R10, R11, R12, R13) Öljyhiilivetyjakeet (pisteet FG21, FG22, R01, R03, R10, R11, R12, R13) PCB-yhdisteet (pisteet FG21, FG22, R01, R03, R09, R10, R11, R12, R13) Polyaromaattiset hiilivedyt (pisteet FG21, FG22, R01, R03, R09, R10, R11, R12, R13) Radioaktiivisuus (Cs-137 ja ns. luonnonnuklidit K-40, Ra-226, Th-232 ja U-238) (pisteet R03, R09, R10, R11, R12, R13) Sedimenttinäytteiden savespitoisuudet määritettiin Rambollin maalaboratoriossa Lahdessa. Sedimenttinäytteiden orgaanisen aineksen määrä (hehkutushäviö 550 C) ja haitta-ainepitoisuudet analysoitiin Ramboll Analyticsin laboratoriossa Lahdessa. Radionuklidien aktiivisuuspitoisuudet määritettiin STUK Säteilyturvakeskuksessa. Pohjaeläimet määritti FM Markus Leppä Probenthos Oy:stä. 3. TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 3.1 Sedimentin fysikaaliset ominaisuudet Laboratorioanalyysien alkuperäiset tutkimustodistukset on esitetty liitteessä 4. Sedimenttinäytteistä tehtyjen fysikaalisten ja kemiallisten määritysten tulokset sekä normalisoidut tulokset on koottu liitteen 5 taulukoihin. Tutkimusalueelta otettujen sedimenttinäytteiden orgaanisen aineksen pitoisuudet vaihtelivat välillä 1,3 12 % ja savespitoisuudet välillä 4,4 70 %. Raekoostumuksen perusteella Fjusön lähellä olevat pisteet (FG21, FG22 ja R01) olivat suurimmaksi osaksi silttistä hiekkaa ja liejuista savea. Pisteet R02-R06 olivat pääosin hiekkaista tai savista silttiä. Ulkosaaristossa ja avomerellä tutkitut sedimentit olivat hiekkaa tai hiekkamoreenia (R07-R09) ja pisteet (R10-R13) hiekkaa tai pehmeämpää liejua.

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET 3 Taulukko 1. Sedimenttinäytteenoton kenttähavainnot vuonna 2013. Piste Vesisyvyys Näytteenotin Nostot (kpl) Maalajiarvio Rikkivetyä Muut havainnot FG21 10 Ekmann 2 Sa/si FG22 9 Ekmann 1 Sa/si R01 7 Suokaira 4 Sa R02 16 Ekmann 2 Sa/si+lieju seassa hiekkaa R03 21 Ekmann 2 Sa/si seassa hiekkaa R04 15 Ekmann 1 Sa/lieju Kyllä lievä rikkivedyn haju R05 25 Ekmann 2 lieju Kyllä lievä rikkivedyn haju R06 32 Ekmann 1 lieju rikkivedyn haju R07 30 Ekmann 3 Hhk/si ei hajua R08 34 Ekmann 3 Hhk/Si ei hajua, vähän soraa R09 36 Ekmann 4 Hhk/Si/Sr ei hajua, vähän soraa RO10 44 Day grab 1 Hk hiekkaa, johon sekoittunut soraa RO11 54 Day grab 1 lisa sitkeää savea, pintakerroksessa litteitä huokoisia kiviä RO12 64 Day grab 1 salj Kyllä liejua, jossa savijuosteita RO13 69 Day grab 1 salj Kyllä liejua 3.2 Sedimentin haitta-ainepitoisuudet Sedimenttinäytteistä analysoitujen haitta-aineiden pitoisuudet on koottu liitteen 5 taulukkoon. Sedimenttinäytteiden alkuainepitoisuudet olivat pieniä, lukuun ottamatta arseenipitoisuuksia, jotka olivat hieman kohonneita ja ylittivät valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi esitetyt kynnysarvot. Etelä-Suomen arseenipvinssin alueella, johon myös Inkoon alue kuuluu, erityisesti savissa esiintyy luontaisesti kynnysarvotasot ylittäviä arseenipitoisuuksia. Tämän voi todeta Geologian tutkimuskeskuksen ylläpitämästä valtakunnallisesta taustapitoisuusrekisteristä (http://www.gtk.fi/tapir). Orgaanisten haitta-aineiden analysoidut pitoisuudet olivat yleisesti melko pieniä. Polykloorattuja bifenyylejä eli PCB-yhdisteitä on käytetty mm. eristeaineina, hydrauliikkaöljyinä ja voiteluaineina sekä maaleissa ja liuottimissa. PCB-yhdisteiden summapitoisuudet sekä kaikkien yksittäisten PCB-kongeneerien pitoisuudet alittivat kaikissa näytteissä laboratorion analyysimenetelmän määritysrajat. Dioksiineja syntyy kloorauspsesseissa sekä epätäydellisen palamisen seurauksena. Dioksiinien ja furaanien pitoisuudet alittivat valtioneuvoston kynnysarvon kaikissa näytteissä. Orgaanisia tinayhdisteitä on käytetty mm. torjunta-aineina ja hyödynnetty mm. veneiden ja laivojen pohjamaaleissa estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittymistä aluksen pohjaan. Myös orgaanisten tinayhdisteiden (tributyylitina = TBT ja trifenyylitina = TPT) pitoisuudet olivat suurimmaksi osaksi melko pieniä. TPT:n pitoisuus oli kaikissa näytteissä laboratorion määritysrajan (5 µg/kg) alapuolella. TBT:n pitoisuudet olivat määritysrajan alapuolella tai melko pieniä, vaihdellen välillä 2 65 µg/kg ja alittaen valtioneuvoston kynnysarvon. Polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä eli PAH yhdisteitä syntyy eniten teollisuudessa, liikenteessä ja muussa energiantuotannossa epätäydellisen palamisen seurauksena. PAH-yhdisteiden pitoisuudet olivat pääosin laboratorion määritysrajan alapuolella ja määritysraja ylittyi vain muutamalla tutkimuspisteellä. Mitatut pitoisuudet eivät ylittäneet valtioneuvoston asetuksen kynnysarvoja. Öljytuotteet ovat tyypillisiä ympäristössä niiden laajan käytön vuoksi. Öljyhiilivetyjakeiden (keskiraskaat ja raskaat jakeet) esiintymistä tutkittiin Fjusön läheisillä pisteillä sekä välisaaristossa ja avomerellä. Öljyhiilivedyt olivat pääosin määritysrajan alapuolella. Näytteet, joissa havaittiin vähäisiä määriä öljyhiilivetyjä, olivat selvästi valtioneuvoston kynnysarvon alapuolella. Tulosten perusteella sedimenteissä ei ollut havaittavissa öljyhiilivedyistä aiheutunutta pilaantumista.

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET 4 3.3 Radionuklidit sedimentissä Sedimentin radionuklidien aktiivisuuspitoisuudet määritettiin välisaariston (R03) ja avomeren (R09-R13) pisteiltä. Tutkimuksessa analysoitiin sekä keinotekoisia että luonnollisia radionuklideja eli alkuaineiden radioaktiivisia isotooppeja. Alkuperäiset tutkimustodistukset ovat liitteessä 4. Aktiivisuuspitoisuudet olivat kautta linjan samaa luokkaa. Cesium-137 on keinotekoinen nuklidi, jota on kertynyt Suomenlahden sedimentteihin pääosin Tshernobylin onnettomuuden seurauksena. Cs-137 aktiivisuuspitoisuudet ovat Suomenlahden sedimenteissä korkeimmillaan noin 20 30 cm syvyydellä (HELCOM 2007, HELCOM 2013), jossa aktiivisuuspitoisuus on luokkaa 1500 2300 Bq/kg ka. Pintasedimenteissä pitoisuudet ovat keskimäärin alle 500 Bq/kg ka (HELCOM 2007). Tutkituilla pisteillä cesiumin aktiivisuuspitoisuus oli melko alhainen, ollen pintasedimenteille normaalilla tasolla (taulukko 2). Luonnossa esiintyvien luonnonnuklidien pitoisuudet olivat normaalilla tasolla. U-238 nuklidin pitoisuudet olivat samaa luokkaa kuin Pohjanlahdella mitatut aktiivisuuspitoisuudet (HELCOM 2007). Kalium-40 nuklidin aktiivisuuspitoisuus Suomenlahden pintasedimenteissä on tyypillisesti 80 1000 Bq/kg ka (HELCOM 2007). Tässä tutkimuksessa mitatut pitoisuudet eivät poikenneen luonnollisesta tasosta. Ra-226 nuklidin pitoisuus vaihtelee Suomenlahden pintasedimenteissä keskimäärin välillä 40 90 Bq/kg ka. (HELCOM 2007). Th-232 nuklidin aktiivisuuspitoisuutta pintasedimentissä on mitattu Itämeren eteläosissa, jossa pitoisuudet ovat luokkaa 13 42 Bq/kg ka. Radonin ja toriumin pitoisuudet olivat sedimenteille tyypillisiä. Taulukko 2. Radionuklidien aktiivisuuspitoisuus sedimentissä kuiva-ainetta kohti. Mittauksen kohde Referenssipäivämäärä* Nuklidi Tulos ± epävarmuus Bq/kg kp. R03 26.8.2013 K-40 940 ± 90 Cs-137 74 ± 6 Ra-226 48 ± 17 Th-232 50 ± 5 U-238 61 ± 23 R09 26.8.2013 K-40 730 ± 60 Cs-137 25,4 ± 3 Ra-226 41 ± 12 Th-232 35 ± 4 U-238 44 ± 16 R10 19.12.2013 K-40 800 ± 80 Cs-137 23,0 ± 2,8 Ra-226 32 ± 19 Th-232 19,7 ± 4,7 U-238 <120 R11 19.12.2013 K-40 1020 ± 100 Cs-137 37 ± 5 Ra-226 255 ± 107 Th-232 84 ± 14 U-238 257 ± 164 R12 19.12.2013 K-40 920 ± 130 Cs-137 296 ± 36 Ra-226 81 ± 49 Th-232 60 ± 11 U-238 <190 R13 19.12.2013 K-40 980 ± 180 Cs-137 320 ± 30 Ra-226 88 ± 41 Th-232 64 ± 8 U-238 107 ± 51 *Referenssipäivä on se päivämäärä, jolle tulos on laskettu

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET 5 3.4 Sedimenttien pilaantuneisuuden ja läjityskelpoisuuden arviointi 3.4.1 Laatukriteerit Ruoppausmassojen meriläjityskelpoisuutta arvioidaan laatukriteerien avulla eli vertaamalla sedimenttinäytteiden normalisoituja haitta-ainepitoisuuksia asetettuihin kriteeriarvoihin. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa (Ympäristöministeriö, 19.5.2004) on esitetty laatukriteerit ruoppausmassojen meriläjityskelpoisuuden arviointiin. Ohjeessa on esitetty kaksi haitta-ainetasoa: alempi taso (taso 1) ja ylempi taso (taso 2). Laatukriteerien perusteella ruoppausmassan läjityskelpoisuus luokitellaan seuraavasti: Haitaton ruoppausmassa eli haitta-ainepitoisuuksiltaan alemman tason (taso 1) alittava ruoppausmassa, josta aiheutuvia haittoja voidaan yleisesti pitää kemiallisen laadun puolesta meriympäristölle merkityksettöminä. Ruoppausmassa on mereen läjityskelpoista. Mahdollisesti pilaantunut ruoppausmassa, jonka haitta-ainepitoisuudet asettuvat tasojen 1 ja 2 väliin (ns. harmaalle alueelle ). Mahdollisesti pilaantuneen sedimentin läjityskelpoisuus on arvioitava tapauskohtaisesti. Pilaantunut ruoppausmassa eli haitta-ainepitoisuuksiltaan ylemmän tason (taso 2) ylittävä ruoppausmassa, jota pidetään haitallisuuden takia pääsääntöisesti mereen läjityskelvottomana (voidaan sijoittaa mereen, jos maalle sijoittamisen vaihtoehto on ympäristön kannalta huonompi ratkaisu). Ympäristöministeriön työryhmän laatimassa mietinnössä (Orgaaniset tinayhdisteet Suomen vesialueilla. Ympäristöministeriön työryhmän mietintö. 17.2.2006) on esitetty edellä mainittujen laatukriteerien tiukentamista orgaanisten tinayhdisteiden osalta. Mietinnössä on esitetty suositukset trifenyylitinan (TPT) laatukriteereiksi, siten että trifenyylitinan taso 1 olisi 3 µg/kg kuiva-ainetta normalisoituna. Taso 2 olisi 200 µg/kg kuiva-ainetta normalisoituna tributyyli- ja trifenyylitinan summapitoisuutena. Sedimenttinäytteistä määritettyjä haitta-ainepitoisuuksia on tässä tutkimusraportissa verrattu edellä mainittuihin ruoppausmassojen läjityskriteereihin. 3.4.2 Analyysitulosten normalisointi ja tulkinta Sedimenttinäytteiden analyysitulokset normalisoitiin savespitoisuuksien ja orgaanisen aineksen suhteen standardisedimentiksi. Metallipitoisuudet korjattiin standardisedimentin pitoisuuksiksi käyttämällä seuraavaa kaavaa: (a+b*25+c*10) Ckorj.= C*------------------------------------ (a+b*savi+c*orgaaninen aines) missä Ckorj. = pitoisuus standardisedimentissä C = mitattu pitoisuus savi = mitattu saven (< 2 µm) osuus psentteina kuivapainosta orgaaninen aines = hehkutushäviö psentteina kuivapainosta ( 30 %)

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET 6 vakiot a, b, c eri metalleille: Metalli Vakiot a b c As 15 0,4 0,4 Cd 0,4 0,007 0,021 Cr 50 2 0 Cu 15 0,6 0,6 Hg 0,2 0,0034 0,0017 Ni 10 1 0 Pb 50 1 1 Zn 50 3 1,5 Sedimenttinäytteiden orgaanisten haitta-aineiden analyysitulokset normalisoitiin orgaanisen aineksen suhteen standardisedimentiksi: 10 C korj.=c*------------------ orgaaninen aines missä Ckorj. = pitoisuus standardisedimentissä C = mitattu pitoisuus orgaaninen aines = hehkutushäviö psentteina kuivapainosta (välillä 2 %...30 %) Näytteiden haitta-ainepitoisuuksia ei normalisoitu, jos alkuperäinen analysoitu pitoisuus alitti laboratorion analyysimenetelmän määritysrajan. 3.4.3 Sedimenttinäytteiden normalisoidut haitta-ainepitoisuudet Sedimenttinäytteiden normalisoidut analyysitulokset on esitetty liitteessä 5. Alkuaineista taso 1 ylittyi elohopealla, kadmiumilla, kromilla, kuparilla, lyijyllä, nikkelillä ja sinkillä R02 ja R04-R06 pisteillä. Ylitykset olivat lieviä. PCDD/F-yhdisteillä taso 1 ylittyi pisteessä R01 ja R09-R10 lievästi. Samoin öljyhiilivedyillä havaittiin lieviä tason 1 ylityksiä pisteillä FG22, R10 sekä R12-R13. TBT:n pitoisuus ylitti niukasti tason 1 useilla pisteillä (FG21-22, R02-R06, R12-R13). Ylitykset olivat kaikissa tapauksissa lieviä ja pitoisuudet jäivät selvästi tason 2 alapuolelle. 3.5 Pehmeän pohjan eliöyhteisöt Pohjaeläinnäytteenoton kenttätiedot on esitetty liitteissä 2 ja 3. Pohjaeliöstön esiintymistä tutkittiin samoilla pisteillä, joista otettiin sedimenttinäytteet pois lukien pisteet FG21 ja FG22. Tulokset on esitetty yksilömäärinä (yksilöä/m 2 ) ja biomassoina (WW g/m 2 ). Tulosten perusteella pohjaeläimistön tilaa on kuvattu BBI (Brackish Water Benthic Index, Perus 2007) luokitteluindeksillä, jonka olettamuksena on, että lajiston monimuotoisuus pienenee ympäristöstressin kasvaessa. Indeksin laskenta perustuu lajilukumäärään, runsaustietoihin sekä pistearvoihin eri eläinlajien tai ryhmien ympäristöstressin sietokyvystä. Indeksi on sovitettu Itämeren olosuhteisiin ja se ottaa huomioon Itämeren luonnostaan alhaisen lajidiversiteetin (Vuori ym. 2009). BBI indeksiä käytetään rannikkovesien pohjaeläimistön ekologisen tilan kuvaamisen apuvälineenä (Vuori 2009). Tässä yhteydessä indeksin saamia arvoja on verrattu vertailuarvoon yksittäisillä pisteillä, joten tulosten perusteella ei voida arvioida alueen kokonaistilaa pohjaeläimistön kannalta. Laji- tai taksonimäärä oli Suomenlahden rannikolle tyypillisen alhainen, vaihdellen välillä 1-7 (taulukko 3).

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET 7 Lukumääräisesti runsaimpina lähes kaikilla pisteillä tavattiin liejusimpukkaa (Macoma balthica) ja amerikansukasjalkaista (Marenzelleria spp.), jotka sietävät hyvin ympäristön aiheuttamaa stressiä, mm. pohjan alhaista happipitoisuutta (taulukko 3). Alhaisimmat yksilömäärät havaittiin pisteillä R04 ja R05, joiden sedimentissä oli lievää rikkivedyn hajua. Pisteen R02 lukumääräisesti runsain laji oli surviaissääskiin kuuluva Chironomus plumosus t. joka on erittäin tolerantti ympäristöstressille. Avomerellä sijaitsevat syvät (>60 m) pisteet R12 ja R13 voidaan pohjaeläimistön esiintymisen perusteella luokitella lähes kuolleiksi. Pisteet sijaitsevat suolaisuuden harppauskerroksessa (halokliini Itämerellä n. 50 80 m syvyydellä), jossa veden vaihtuvuus on hidasta. Näillä pisteillä sedimentti oli mustaa liejua, jossa oli rikkivedyn hajua, mikä kertoo syville pohjille tyypillisestä hapettomuudesta. R13 pisteellä ainoana havaittuna lajina oli valkokatka (Monoporeia affinis) (1 yksilö/näyte), joka on erittäin herkkä alhaiselle happipitoisuudelle. Löydös ei ole tyypillinen kyseiselle syvälle hapettomalle liejupohjalle ja onkin todennäköistä, että yksilö on jäänyt seulalle käsiteltäessä edellisiä näytteitä ja kulkeutunut näytteeseen. Epätavallisen löydöksen takia pisteen R13 lajihavaintoa ei huomioida tuloksissa. Pisteiltä R06-R10 tavattiin valkokatkaa ja kilkkejä (Saduria entomon), jotka ovat herkkiä ympäristön aiheuttamalle stressille ja kertovat pohjan hyvästä tilasta. Yleisesti ottaen tutkimusalueen lajisto on tyypillinen eteläisen Suomen rannikkovesille ja heijastaa hyvin pohjan olosuhteita. Taulukko 3. Tutkimuksessa esiintyneet taksonit/lajit (yksilöä/m 2 ) eri pisteillä. Runsaimpina esiintyneet lajit on korostettu. LAJIT/TAKSONIT Suomenkielinen nimistö RO1 R02 R03 R04 R05 R06 R07 R08 R09 R10 R11 R12 R13* NEMERTEA Limamadot Cyanophthalma obscura 88 76 OLIGOCHAETA Harvasukasmadot Heterochaeta costata 76 Limnodrilus hoffmeisteri 38 POLYCHAETA Monisukasmadot Bylgides sarsi liejusukasjalkainen 20 Hediste diversicolor merisukasjalkainen 38 Marenzellaria sp. amerikansukasjalkainen 164 133 142 38 208 553 447 280 473 1020 280 10 DIPTERA Kaksisiipiset Chironomidae surviaissääskentoukat Chironomus plumosus t. 38 894 98 114 38 Procladius sp. 98 76 63 57 BIVALVIA Simpukat Cerastoderma glaucum idänsydänsimpukka 38 Macoma balthica liejusimpukka 477 129 780 142 227 697 553 523 1023 560 350 GASTROPODA Kotilot Potamopyrgus antipodarum vaeltajakotilo 63 38 PRIAPULIDA Makkaramadot Halicryptus spinulosus okamakkaramato 38 38 101 50 10 CRUSTACEA Äyriäiset Monoporeia affinis valkokatka 197 205 538 371 180 10* Isopoda Siirat Saduria entomon kilkki 38 38 38 47 40 Laji-/taksonimäärä 6 5 7 5 4 5 4 4 6 5 4 1 Yksilömäärä (Yks/m 2 ) 843 1317 1210 432 530 1523 1242 1379 2092 1850 660 10 *Pisteen lajihavainto hylätty. Perusteena epätyypillinen havainto rikkivetyä sisältävälle hapettomalle liejupohjalle. Simpukat (liejusimpukka) olivat myös biomassaltaan selvästi runsain ryhmä lähes kaikilla pisteillä (kuva 1). Alhaisimmat biomassat havaittiin pisteillä R02, R04 ja R05. Pisteiden R12 ja R13 pohja oli käytännössä kuollut ja haisi rikkivedyltä. Samoin pisteillä R04 ja R05 havaittiin lievä rikkivedyn haju. Liejusimpukoiden keskimääräinen koko vaihteli välillä 7,2 13,9 mm. Pisteiden R04 ja R05 simpukat olivat keskimäärin pienikokoisimpia. Pienimmät simpukat havaittiin pisteellä R04 ja R05. Kaikilta pisteiltä löytyi kuitenkin pienikokoisia alle 6 mm ja isoja yli 15 mm simpukoita, joten tutkitut populaatiot ovat ainakin osittain uusiutumiskykyisiä. Yleisesti liejusimpukkavaltaisten pohjien kokonaisbiomassat nousivat verrattain korkeiksi, ollen samaa luokkaa tai jopa korkeampia kuin Helsingin edustan ulkosaaristossa, joilla kokonaisbiomassat ovat olleet korkeimmillaan luokkaa 100 250 g WW/m 2 (Muurinen 2009). Lajimäärään ja runsauteen pohjautuvan BBI indeksin ja ekologisen laatusuhteen perusteella suurin osa tutkituista pisteistä olisi pohjaeläimistön perusteella hyvässä/tyydyttävässä tilassa. Heikoimpana erottuivat avomerellä sijaitsevat syvät R12 ja R13 pisteet, joiden pohjat olivat lähes kuollutta mustaa liejua. Tulokset ovat suuntaa-antavia ja rajoittuvat tutkittuihin pisteisiin, eikä niiden perusteella voida tehdä laajempia johtopäätöksiä alueen pohjien tilasta.

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET 8 Kuva 1. Pohjaeläinten biomassa ja yksilömäärä vuonna 2013 tutkituilla pisteillä. 400 2500 350 2000 300 Äyriäiset Siirat WW g/m 2 250 200 150 1500 1000 Yks/m 2 Kotilot Simpukat Surviaissääsken toukat Harvasukasjalkaiset Monisukasjalkaiset Makkaramadot 100 500 Limamadot Yksilömäärä yhteensä (Yks/m2) 50 0 RO1 RO2 RO3 RO4 RO5 RO6 RO7 RO8 RO9 RO10RO11 R12 R13* 0 *Pisteen lajihavainto hylätty. Perusteena epätyypillinen havainto rikkivetyä sisältävälle hapettomalle liejupohjalle. Taulukko 4. Pohjaeläimistön tilaa kuvaavat indeksit, jotka on laskettu laji- ja yksilölukumäärien perusteella. Taulukossa BQI on Benthic Quality Index (Rosenberg ym. 2004), BQImax on tyypeittäin ja syvyysluokittain korkein BQI-arvo, H on Shannon-Wienerin monimuotoisuusindeksi, H max on tyypeittäin ja syvyysluokittain korkein H -arvo, BBI on Brackish Water Benthic Index, joka on sovitettu Itämeren olosuhteisiin (Perus ym. 2007). BBI-indeksiä verrataan indeksille määritettyyn vertailuarvoon BBI vertailuarvo. Ekologisen laatusuhteen arvo (ELS) saadaan jakamalla BBI-indeksi BBI vertailuarvolla. Pohjaeläimistön tilaa kuvaavat BBI luokka ja BBI-ELS luokka saadaan vertaamalla arvoja vertailuarvoihin (Vuori ym. 2009). *Pisteen lajihavainto hylätty. Perusteena epätyypillinen havainto rikkivetyä sisältävälle hapettomalle liejupohjalle. RO1 RO2 RO3 RO4 RO5 RO6 RO7 RO8 RO9 R10 R11 R12 R13* Shannon-Wiener H' 1,55 1,18 1,49 1,38 1,50 1,69 1,63 1,67 1,94 1,58 1,25 0 H' max 2,6 2,58 2,58 2,58 2,58 2,57 2,57 2,57 2,57 2,57 2,57 2,57 BQI max 8,06 11,2 11,2 11,2 11,2 13,9 13,9 13,9 13,9 13,9 13,9 13,9 BQI 3,93 1,56 3,45 1,83 2,58 5,19 4,86 6,32 6,11 4,94 3,81 1,5 BBI vertailuarvo 0,63 0,6 0,6 0,6 0,6 0,61 0,61 0,61 0,61 0,61 0,61 0,61 BBI 0,49 0,26 0,4 0,29 0,34 0,46 0,43 0,48 0,55 0,44 0,33 0,02 BBI-ELS 0,78 0,43 0,67 0,48 0,57 0,75 0,7 0,79 0,9 0,72 0,54 0,03 BBI luokka H H H H H H H H H H T Hu BBI-ELS luokka H T H T H H H H H H T Hu 4. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Suoritetun sedimenttitutkimuksen perusteella sedimentissä esiintyy tason 1 ylittäviä haittaainepitoisuuksia pääasiassa alkuaineilla ja TBT:llä. Ylitykset ovat kautta linjan hyvin pieniä. Alueelta ruopattavat pintasedimentit luokitellaan ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaan mahdollisesti pilaantuneiksi. Pilaantuneisuus arvioidaan tämän tutkimuksen mukaan kuitenkin niin vähäiseksi, ettei se todennäköisesti ole esteenä meriläjitykselle. Pitoisuudet olivat niin alhaisia, ettei ruoppausten aikainen kiintoaineen leviäminen todennäköisesti aiheuta vesiympäristölle haitta-aineista aiheutuvaa riskiä. Mahdollisille hankkeen aikaisille ruoppauksille ja läjityksille tarvitaan vesilain mukainen lupa.

KAASUPUTKIHANKKEESEEN LIITTYVÄT SEDIMENTTI- JA POHJAELÄINTUTKIMUKSET 9 Tutkimuksen mukaan tutkittujen alueiden pohjaeläinyhteisöt edustavat tyypillisiä Suomenlahden rannikon pohjaeläinyhteisöjä, joissa esiintyy runsaasti viime vuosina yleistynyttä amerikansukasjalkaista sekä liejusimpukoita. Pohjat eivät ole erityisen herkkiä esimerkiksi sedimentin leviämisen aiheuttamalle liettymiselle. Syvimpien pohjien eliöyhteisöt olivat hyvin köyhiä, mikä on seurausta huonosta happitilanteesta. Osalta tutkittuja pisteitä löytyi myös pohjien hyvää tilaa kuvaavia lajeja, kuten happipitoisuuden laskulle herkkää valkokatkaa. Balticconnector kaasuputkihankkeen ei arvioida aiheuttavan suurta riskiä alueen pehmeiden pohjien yhteisöille, jotka yhteisörakenne huomioon ottaen (liejusimpukkavaltaisuus) omaavat hyvän palautumispotentiaalin eli eivät ole kovin herkkiä esimerkiksi liettymiselle (Kotta ym. 2009). 5. LÄHTEET HELCOM 2013. Thematic assessment of long-term changes in radioactivity in the Baltic Sea, 2007-2010. Balt. Sea Environ. Proc. No. 135. 40 s. HELCOM 2007.Long-lived radionuclides in the seabed of the Baltic Sea. Report of the sediment baseline study of HELCOM MORS in 2000-2005. Balt. Sea Environ. Proc. No. 110. 25 s. Kotta, J., Herkül, K., Kotta, I., Orav-Kotta, H. & Aps, R. 2009. Response of benthic invertebrate communities to the large-scale dredging of Muuga Port: Estonian Journal of Ecology. 58(4):286-296. Muurinen, J., Pääkkönen, J.-P., Räsänen, M. & Sopanen, S. 2009. Helsingin ja Espoon merialueen tila vuonna 2009. Jätevesien vaikutusten velvoitetarkkailu. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 4/2010. 77 s. Perus, J., Bonsdorff, E., Bäck, S., Lax, H.-G., Villnäs, A. & Westberg, V. 2007. Zoobenthos as indicators of ecological status in coastal brackish waters: a comparative study from the Baltic Sea. Ambio 36(2-3):250-256. Rosenberg, R., Blomqvist, M., Nilsson, H., Cederwall, H. & Dimming, A. 2004. marine quality assessment by use of benthic species-abundance distributions: a proposed new protocoll within the European Framework Directive. Mar. Poll. Bull. 49(9-10): 728-739. Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. toim. 2009. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen. Osa II: Ihmistoiminnan ja ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009. 77 s. Ympäristöministeriö 2004. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Ympäristöopas 117. 35 s.

LIITE 1

LIITE 2

LIITE 3

M E A S U R E T H E D I F F E R E N C E! Benthic Sampling Field Report Balticconnector Benthic Sampling Gulf of Finland December 2013 Document No: 101501-GAS-MMT-SUR-REP-BIOFIELD I s s u e d f o r U s e J a n u a r y 2 0 1 4 MMT Sven Källfelts Gata 11 SE-426 71 Västra Frölunda, Sweden Phone: +46 (0)31 762 03 00 Fax: +46 (0)31 762 03 01 Mail: info@mmt.se Web: www.mmt.se

Client: Gasum Field Logs MMT Doc. No: 101501-GAS-MMT-SUR-REP-BIOFIELD Benthic Sampling Field Report Benthic Sampling Project 101501 Doc. No: 101501-GAS-MMT-SUR-REP-BIOFIELD Revision History Revision Date Comment Check Approval Client Approval A 2014-01-28 Issued for Use JT CH/HS MK 02 2013-12-16 Issued for Client Review JT CH/HS MK Document Control Responsibility Position Name Content Biologist Jon Teleberg Content, Check Report Coordinator Cajsa Hermansson Check, Approval Project Manager Helena Strömberg Document owner: StinaPalmeby, Reporting Director

Client: Gasum Field Logs MMT Doc. No: 101501-GAS-MMT-SUR-REP-BIOFIELD TABLE OF CONTENTS 1. METHODOLOGY... 6 2. FIELD LOGS... 8 4

Client: Gasum Field Logs MMT Doc. No: 101501-GAS-MMT-SUR-REP-BIOFIELD LIST OF FIGURES Figure 1 Day grab sampler.... 6 LIST OF TABLES Table 1 Sample site position list.... 7 5

Client: Gasum Field Logs MMT Doc. No: 101501-GAS-MMT-SUR-REP-BIOFIELD 1. METHODOLOGY Figure 1 Day grab sampler. The environmental survey was performed using grab sampling. Four sample sites (Table 1) were selected by the client. At each environmental grab sampling site, two grab samples were retrieved. One used for sediment analysis and one for infauna analysis. A Day grab sampler Figure 1 was used for sampling benthic infauna and sediment. The Day grab sampler covers 0.1 m 2 of the seabed, with a maximum volume of 12 litres. The Day grab sampler consists of two stainless bucket sections mounted within a stainless steel frame. Dual tensioned bridles retain and trigger bars holding these buckets in the open position on deployment. On contact with the seabed, the trigger bar releases the buckets allowing them to close under and retrieve a sample. 6