Avustustoiminta AVUSTUSSTRATEGIAN 2012 2015 TOIMEENPANOSUUNNITELMA VUOSI 2013

Avustustoiminta AVUSTUSSTRATEGIAN 2012 2015 TOIMEENPANOSUUNNITELMA VUOSI 2013 1

2 Taitto: Grafiksi/Pauliina Sjöholm Julkaisija: RAY

Sisältö 1 Johdanto...5 2 Yleistä...6 2.1 Avustustoiminnan lähtökohdat...6 2.2 Avustuksiin käytettävissä olevat varat...7 3 Toimintaympäristöstä...8 3.1 Julkisesta taloudesta...8 3.2 Kuntarakenteesta...9 3.3 RAY, sosiaali- ja terveysalan järjestöt ja pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma...9 3.4 Lainsäädännön muutokset ja raha-automaattiavusteinen järjestötoiminta...10 3.5 Väestöryhmien välisistä terveys- ja hyvinvointieroista..10 3.6 Vapaaehtoistoiminnasta...11 3.7 Lisäksi...11 4 Avustusten suuntaaminen...12 4.1 Avustusstrategia...12 4.2 Avustusstrategian päälinjat...13 4.2.1 Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistaminen...13 4.2.1.1 Lähtökohdista...13 4.2.1.2 Tavoitteiden asettamisesta...14 4.2.1.3 Joitakin painopistealueita vuodelle 2013...15 4.2.2 Terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia uhkaavien ongelmien ehkäiseminen...16 4.2.2.1 Lähtökohdista...16 4.2.2.2 Tavoitteiden asettamisesta...16 4.2.2.3 Joitakin painopistealueita vuodelle 2013...18 4.2.3 Ongelmia kohdanneiden auttaminen ja tukeminen..19 4.2.3.1 Lähtökohdista...19 4.2.3.2 Tavoitteiden asettamisesta...20 4.2.3.3 Joitakin painopistealueita vuodelle 2013...21 4.2.4 Lisäksi päälinjoihin liittyen...22 3

5 RAY:n avustusohjelmat...23 5.1 Emma & Elias -avustusohjelma...23 5.2 Eloisa ikä -avustusohjelma...24 6 Muu ohjelmatoiminta...25 6.1 Kaste-ohjelma...25 6.2 Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma (PAAVO 2012 2015)...25 6.3 Kehitys- ja vaikeavammaisten asunto-olojen parantaminen...26 7 Avustuslajit...27 7.1 Yleisavustus (Ay)...27 7.2 Kohdennettu toiminta-avustus (Ak)...27 7.3 Investointiavustus (B)...27 7.4 Projektiavustus (Ci, Ck)...27 8 Käynnissä olevat ja käynnistyvät selvitykset...28 9 Avustetun toiminnan valvonta ja seuranta...29 4

1. Johdanto Raha-automaattiyhdistyksen hallituksen hyväksymä avustusstrategia linjaa avustusten suuntaamisesta keskipitkällä aikavälillä. Näin avustusstrategia myös raamittaa merkittävästi RAY:n avustustoiminnan lakisääteistä tehtäväkokonaisuutta. Avustusstrategian toimeenpanosuunnitelma syventää ja konkretisoi avustusstrategian linjauksia. Se kertoo myös RAY:n hallituksen mahdollisesti asettamista erityisistä tavoitteista ja painopisteistä. Toimeenpanosuunnitelmaa täydentävät sekä avustuslajikohtaiset että järjestöjen toiminnan eri sisältöalueiden osalta määritellyt avustamisen periaatteet ja kriteerit. Toimeenpanosuunnitelmassa ei anneta tarkkaan rajattuja ohjeita tai määräyksiä strategian tavoitteiden saavuttamiseen. Sen on tarkoitus auttaa mahdollista avustuksen hakijaa peilaamaan toimintaansa RAY:n avustusstrategiaan ja antavan näin myös näkökulmia avustuksen hakijan oman toiminnan suunnitteluun. Toimeenpanosuunnitelmassa annetut esimerkit tavoitteiden asettamisesta tms. eivät siis merkitse lupaus ta juuri sellaisen toiminnan avustamisesta. Lopullinen avustusharkinta perustuu raha-automaattiavustuksista annetun lain 4 :n pohjalta avustusstrategian raamissa tehtyihin toiminta- ja avustuslajikohtaisiin tarkentaviin linjauksiin. Jakoehdotuksen valmistelu RAY:ssä on tapahtunut vuoden 2011 alusta lähtien avustusstrategian päälinjojen mukaisesti muodostetuissa kolmessa tiimissä. Toimeenpanosuunnitelma on avustusstrategian ohella myös edellä mainittujen tiimien työskentelyn sisällöllinen lähtökohta. Toimeenpanosuunnitelmaa toivotaankin hyödynnettävän myös mm. avustusten hakijoiden ja avustusosaston edustajien välisissä keskusteluissa. Toimeenpanosuunnitelma laaditaan vuosittain ja julkistetaan aina ko. vuotta edeltävän vuoden helmi maaliskuussa. Toimeenpanosuunnitelmat muodostavat johdonmukaisen jatkumon avustusstrategian 2012 2015 käytäntöön soveltamisen lähtökohdista. RAY tukee aktiivisesti toimeenpanosuunnitelman painotusten mukaista järjestöjen toimintaa esimerkiksi viestinnän ja koulutuksen keinoin. 5

2. Yleistä 2.1 Avustustoiminnan lähtökohdat Avustustoiminnan päämääränä on terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen sosiaali- ja terveysalan yleishyödyllisten yhteisöjen toimintaa ja hankkeita tukemalla. Avustusvalmistelussa noudatetaan toimintaa ohjaavien säädösten pohjalta (arpajaislaki, laki raha-automaattiavustuksista, valtioneuvoston asetus eräistä raha-automaattiavustuksiin sovellettavista määräajoista ja valtioneuvoston asetus Raha-automaattiyhdistyksestä) RAY:n hallituksen hyväksymää avustusstrategiaa vuosille 2012 2015 sekä otetaan huomioon sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kanssa sovittujen tulostavoitteiden asettamat vaatimukset avustusten suuntaamiselle. Raha-automaattiavustukset ovat harkinnanvaraisia, hakemusten perusteella jaettavia julkisia avustuksia. Lain mukaan avustus voidaan myöntää valtion talousarvion puitteissa, jos 1) tarkoitus, johon avustusta haetaan, on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä; 2) avustuksen myöntäminen on perusteltua avustuksen käytölle asetettujen tavoitteiden kannalta; 3) avustuksen myöntämistä on pidettävä tarpeellisena avustuksen hakijan omat varat, hakijan määräysvallassa olevien yhteisöjen tai säätiöiden käytettävissä olevat varat ja avustettavasta toiminnasta saatavat tuotot huomioon ottaen; 4) avustuksen myöntämistä on pidettävä tarpeellisena avustuksen hakijan saama muu julkinen tuki sekä avustuksen kohteena olevan toiminnan tai hankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen; 5) avustuksen myöntämisen ei arvioida aiheuttavan muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa vääristäviä vaikutuksia Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja 6) erityisavustusta haettaessa on esitetty riittävä selvitys hankkeen toiminnallisesta tai teknisestä suunnitelmasta sekä avustuksen saajan edellytyksistä rahoittaa hankkeen omarahoitusosuus ja käyttökulut. Avustus ei saa yhdessä muiden julkisten avustusten kanssa ylittää Euroopan yhteisön tai Suomen lainsäädännössä säädettyä valtionavustuksen tai julkisen tuen enimmäismäärää. STM ja RAY ovat tehneet sopimuksen avustustoiminnan tulostavoitteista vuosina 2012 2015. Sopimukset tavoitteet jakautuvat RAY-avustusten suuntaamista koskeviin ja avustustoiminnan kehittämistä koskeviin yleisiin tavoitteisiin. STM:n ohjaus perustuu hallitusohjelmasta ilmeneviin yhteisiin valtioneuvoston tavoitteisiin, hallitusohjelman toimeenpanosuunnitelmaan sekä STM:n vuonna 2010 hyväksyttyyn strategiaan. STM:n strategiset valinnat ovat hyvinvoinnille vahva perusta, kaikille mahdollisuus hyvinvointiin sekä elinympäristö tukemaan terveyttä ja hyvinvointia. Hallitusohjelman kolme keskeistä toimintaa ohjaavaa kokonaisuutta ovat puolestaan köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. 6

RAY tukee hallitusohjelmaan perustuvista kokonaisuuksista erityisesti STM:n vastuulla olevien kokonaisuuksien / kärkihankkeiden sekä keskeisten poikkihallinnollisten ohjelmien toteuttamista. Näistä RAY:n kannalta keskeisimmät ovat Poikkihallinnollinen köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisen toimenpideohjelma Kaste II -osaohjelmat. Juuri alkaneella tulossopimuskaudella RAY:n päämääränä on sen avustusstrategian mukaisesti terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistaminen, terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia uhkaavien ongelmien ehkäiseminen sekä ongelmia kohdanneiden auttaminen ja tukeminen. Raha-automaattiavustuksilla tuetun järjestötyön ja toisaalta kuntien järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen välistä rajanvetoa tarkennetaan tarvittaessa. Elinkeinotoimintaan verrattavaan, korvausta vastaan tapahtuvaan palvelutoimintaan ei avustuksia myönnetä, jotta ehkäistään kilpailun vääristyminen. Jakoehdotuksen valmistelussa otetaan huomioon myös julkisia hankintoja ohjaavat säädökset. Avustukset kohdennetaan siis raha-automaattiavustuksista annetun lain mukaisesti järjestötoimintaan, joka toteutetaan ostopalvelu- ja kilpailuttamisjärjestelmien ulkopuolella. Palveluihin liittyvässä kehittämistoiminnassa edistetään soveltuvilta osin järjestöjen ja kuntien välistä yhteistoimintaa. Rahaautomaattiavustusten turvin toteutettava järjestölähtöinen kehittämistyö ei kuitenkaan voi olla paikkaamassa mahdollisia julkisen palvelujärjestelmän aukkoja. 2.2 Avustuksiin käytettävissä olevat varat Arvio sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustuksiin vuonna 2013 käytettävissä olevista varoista perustuu arvioon RAY:n kuluvan vuoden tilikauden voitosta sekä aiemmilta ja kuluvalta vuodelta palautuneiden ja jakamatta jätettyjen varojen määrästä. Edellä kerrotun perusteella laskelmien lähtökohtana on, että avustusstrategian linjausten mukaisesti järjestöille esitetään jaettavaksi 305 miljoonaa euroa (291 milj. euroa vuonna 2012). Tähän summaan RAY on sisällyttänyt myös vuoteen 2009 asti valtion talousarviosta STM:n kautta maksetun terveyden edistämisen määrärahan niin sanotun järjestöjen osuuden. Valtiokonttorin käyttöön osoitetaan STM:n esittämän suunnitelman mukaisesti 91,0 miljoonaa euroa (99,3) sotainvalidien sairaskotien käyttökustannuksiin, rintamaveteraanien kuntoutukseen ja eräiden Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutukseen. Vuoden 2013 ohjeellisessa avustussuunnitelmassa avustuksen piiriin jo hyväksyttyjen kohteiden varaukset ovat yhteensä noin 251 miljoonaa euroa (218), mikä on noin 82 % (75) jaettavasta määrästä. Uusiin toimintoihin ja hankkeisiin on siten käytettävissä noin 54 miljoonaa euroa (73). Arvio vuosina 2014 2016 avustuksiin käytettävissä olevasta määrästä täsmentyy kuluvan vuoden aikana. Ohjeellinen avustussuunnitelma valmistellaan siten, että avustuksen piiriin hyväksyttyjen kohteiden ohjeelliset varaukset vuonna 2014 olisivat STM:n kanssa sovitulla tavalla enintään 85 % ko. vuonna jaettavasta kokonaismäärästä. 7

3. Toimintaympäristöstä Tässä luvussa käsitellään lyhyesti joitakin järjestöjenkin toimintaan vaikuttavia tekijöitä. Toimintaympäristön kuvauksessa on hyödynnetty ajankohtaisia alan julkaisuja ja selvityksiä 1. 3.1 Julkisesta taloudesta Valtiovarainministeriön arvion mukaan julkisen talouden alijäämä syvenee vuonna 2012 suhteessa kokonaistuotantoon. Menoaste ja velkasuhde nousevat runsaan prosenttiyksikön pelkästään siksi, että BKT:n arvo vuonna 2012 on reilut 4 miljardia euroa alhaisempi kuin aiemmin on arvioitu. Suomen julkista velkaa kasvattavat myös Euroopan väliaikai sen rahoitusvakausvälineen myöntämät luotot. Valtion rahoitusaseman näkymät ovat heikentyneet tuntuvasti vuoden 2011 syksyn arvioihin verrattuna. Syynä tähän on keskeisten veropohjien kuten yksityisen kulutuksen, ansio- ja pääomatulojen sekä yritysten toimintaylijäämän arvioitua hitaampi kasvu. Valtiontalouden arvioidaan olevan vuonna 2012 noin 7,4 miljardia euroa alijäämäinen. Kuntien verotulot ja valtionosuudet kasvavat vuonna 2012 selvästi edellistä vuotta hitaammin. Vaikka kuntien menojen kasvun oletetaan hidastuvan tuntuvasti vuonna 2012, syvenee kuntatalouden alijäämä. Kustannusten nousun arvioidaan hidastuvan vuonna 2013 maltillisten palkkaratkaisujen ja verotulojen kasvun nopeutumisen seurauksena. Siitä huolimatta kuntatalouden arvioidaan pysyvän alijäämäisenä vuonna 2013. Edellisen kansainvälistä taloutta kohdanneen kriisin jälkeen Suomen julkisen talouden tila heikkeni nopeasti. Alhaisen talouskasvun ja mahdollisen taantuman johdosta julkisen talouden tila on edelleen hyvin haastava. Monista epävarmuustekijöistä huolimatta talouden ennustetaan kääntyvän maltilliseen nousuun vuonna 2013. Tähän ennusteeseen sisältyy kuitenkin monia riskejä. Maailmantalouden ennustetaan taasen kasvavan kohtuullisella vauhdilla vuonna 2013. Tämän kasvun painopiste on kuitenkin kehittyvissä maissa samalla, kun perinteisissä teollisuusmaissa kasvu hiipuu tai kääntyy jopa taan tumaan. Julkisen talouden haasteiden taustalla vaikuttaa voimakkaasti väestön ikärakennemuutoksen aiheuttamat menopaineet ja veropohjan kaventuminen. Ikääntyneen väestönosan suhteellisen määrän kasvu aiheuttaa ikäsidonnaisten hoito- ja hoivamenojen kasvupaineen, joka on julkisen talouden kestävyysongelman toinen puoli. Toinen puoli taas on työikäisen väestön supistumisesta ja kansantuotteen kasvun hidastumisesta aiheutuva verotulojen kasvun heikkeneminen. Julkisen talouden kestävyyden turvaaminen onkin ennusteiden mukaisessa epävarmassa taloustilanteessa hyvin haastavaa. Kaikkia yleisen taloudellisen epävarmuuden sosiaalisia vaikutuksia on mahdotonta arvioida. Näyttää kuitenkin siltä, että ainakin taantuma lisää esimerkiksi joidenkin nuorisoryhmien syrjäytymisuhkaa ja vaikeuttaa osatyökykyisten työllistymis- ja muita yhteiskuntaan integroitumismahdollisuuksia. Edellä kuvattu julkisen talouden tila ja tulevaisuuden näkymät lisäävät osaltaan ainakin joillakin sisältöalueilla järjestölähtöiseen toimintaan kohdistuviin odotuksia. 8 1 Kapeneeko kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suomessa 2007 2010. Raportti 8/2011. THL 2011. Kaventaja. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen. www.thl.fi Kuntauudistus. www.vm.fi Suhdannekatsaus/joulukuu 2011. Valtiovarainministeriön kansan talousosasto. Valtiovarainministeriö 2011. Suomalaisten hyvinvointi 2010. M. Vaarama, P. Moisio & S. Karvonen. THL 2010.

Taloussuhdanteet vaikuttavat osaltaan myös RAY:n pelitoiminnan tuottoihin ja sen myötä järjestöjen avustuksiin käytettävissä olevien varojen kokonaismäärään. 3.2 Kuntarakenteesta Kuntien vastuu- ja tehtäväalue on varsin laaja ja monipuolinen. Kunnat järjestävät kansalaisten peruspalvelut, joista tärkeimmät liittyvät sosiaali- ja terveydenhuoltoon, opetus- ja sivistystoimeen sekä ympäristöön ja tekniseen infrastruktuuriin. Kunnat ovat myös monella tavalla järjestöjen paikallisen toiminnan perusta ja siten tärkeä yhteistyötaho. Vuoden 2012 alussa Suomessa oli 336 kuntaa, joista 16 on Ahvenanmaalla. Kuntien lukumäärä on vähentynyt yli sadalla viimeisten 2 3 vuoden aikana. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Käytännössä hallitus on suunnitellut toteuttavansa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka lopullisesta toteuttamistavasta ja aikataulusta ei voida vuoden 2012 alussa sanoa vielä mitään varmaa. Kuntarakenteen muotoutumisesta lähivuosien aikana ei siis tiedetä vielä tässä vaiheessa. On kuitenkin selvää, että järjestöjen toimintaympäristössä tapahtuu tässäkin mielessä monia muutoksia. 3.3 RAY, sosiaali- ja terveysalan järjestöt ja pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma Hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että sen toimintaa ja kaikkea päätöksentekoa yhdistää kolme keskeistä kokonaisuutta, jotka ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Näistä etenkin ensin mainitulla voidaan katsoa olevan monia yhdyspintoja RAY:n avustusstrategian kanssa. Hallituksen ohjelma sisältää monia tahto tilan ilmauksia eri-ikäisten sekä toimintakyvyltään ja elämäntilanteeltaan erilaisten ihmisten hyvän arjen edellytysten vahvistamisesta. Ohjelmassa korostetaan hyvin vahvasti myös esimerkiksi edistävän ja ehkäisevän työn merkitystä. Suoraan RAY-avusteiseen järjestötoimintaan liittyvissä ohjelman kirjauksissa todetaan mm, että avustukset sosiaali- ja terveysjärjestöille kohdennetaan kansalaisten oma ehtoista selviytymistä ja hyvinvointia edistäviin kohteisiin ja ettei niillä tule tukea kunnille kuuluvien palvelujen tuottamista eikä vääristää palvelujen tuottajien välistä kilpailua. Kokonaisuudessaan hallituksen ohjelma sisältää monia tavoitteita, joissa sosiaalija terveysalan järjestöillä voidaan olettaa olevan jopa merkittävä rooli. Järjestöt voivat olla itse toimijoina tai kunnat voivat esimerkiksi hyödyntää niiden osaamista ja kokemuksia kuntien järjestämisvastuulla olevien palveluiden tuottamisessa. 9

3.4 Lainsäädännön muutokset ja rahaautomaattiavusteinen järjestötoiminta Monilla eri hallinnonaloilla tehtävillä säädöspohjan muutoksilla on vähintään heijastevaikutuksia sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaan. Suorimmat vaikutukset ko. järjestöjen toimintaan on luonnollisesti kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon säädösmuutoksilla. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen on hyvä tiedostaa viime vuosien säädösmuutoksista sosiaali- ja terveydenhuollon osalta esimerkiksi terveydenhuoltolain ja lastensuojelulain muutokset. Keskeistä terveydenhuoltolaissa on mm. asiakaslähtöisyys, palvelujen ja hoidon laatu, perusterveydenhuollon vahvistaminen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Uusittu lastensuojelulaki edellyttää puolestaan mm. lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laatimista väestötasolla. Osana kuntarakenteen uudistamista uudistetaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta, jota varten valmistellaan lakia sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, kehittämisestä ja valvonnasta. Parhaillaan on valmisteilla myös mm. uusi sosiaalihuolto- ja ns. vanhuspalvelulaki. Lisäksi alkoholilakia ja raittiustyölakia aiotaan uudistaa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja haittojen vähentämiseksi. Nuorisolaki, laki kotoutumisen edistämisestä ja laki kuntouttavasta työtoiminnasta ovat esimerkkejä muiden hallinnonalojen kuin sosiaali- ja terveydenhuollon säädöspohjan muutoksista, jotka voivat vaikuttaa vähintään välillisesti myös raha-automaattiavusteiseen järjestöjen toimintaan. Laki raha-automaattiavustuksista on tarkoitus uusia vuoden 2012 aikana. Uusittu laki tullee voimaan viimeistään vuoden 2014 alussa. 3.5 Väestöryhmien välisistä terveys- ja hyvinvointieroista Väestön yleinen elintaso ja hyvinvointi ovat parantuneet viimeksi kuluneiden noin 20 vuoden aikana. Samaan aikaan väestöryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat kuitenkin kasvaneet. Edellä mainittujen erojen kasvun hillitseminen ja mieluiten niiden supistaminen on tärkeää mm. sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen sekä niiden myötä koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Hyvinvoinnin osatekijät jaetaan perinteisesti kolmeen kokonaisuuteen eli terveyteen sekä materiaaliseen ja koettuun hyvinvointiin. Hyvinvointieroilla tarkoitetaan yleensä tervey teen ja materiaaliseen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Terveyden puolestaan katsotaan sisältävän fyysisen, henkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Joskus käsitteeseen sisällytetään myös hengellinen ulottuvuus. Terveyseroilla tarkoitetaan koulutus- ja ammattiaseman sekä tulojen mukaisia eroja sairastavuudessa, kuolleisuudessa ja koetussa terveydessä. Suurin osa terveyseroista selittyy elämäntapoihin liittyvillä tekijöillä. Niiden lisäksi terveyserojen syntyyn vaikuttavat esimerkiksi terveyspalvelujärjestelmän rakenteelliset tekijät: tutkimusten mukaan korkeasti koulutetut saavat enemmän ja laadukkaampia palveluita kuin alemman koulutustason omaavat. Materiaalisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan elinoloja ja toimeentuloa. Tällöin erojen tarkastelun näkökulmana ovat usein tuloerot ja köyhyys, joiden lisäksi huomiota kiinnitetään elinolojen puutteisiin. Tulojen keskeinen asema materiaalisen hyvinvoinnin tarkastelussa on perusteltua, koska tulot ovat 10

merkit tävien toimeentuloa ja elinoloja määrittävä tekijä. Koettua hyvinvointia määrittää puolestaan ihmisen käsitys omasta terveydestään ja elinoloistaan suhteessa hänen oletukseensa, millaisia niiden pitäisi olla ja millaisia ne ovat suhteessa ympäröivässä yhteisössä vallitsevaan tilanteeseen. Terveyseroja kaventamalla on mahdollista vähentää terveysongelmien yleisyyttä ja vaikuttaa sillä tavoin palveluiden riittävyyteen. Huono terveys on myös sosiaalisen syrjäytymisen osatekijä. Erojen kaventaminen niin, että vähemmän koulutettujen väestönosien terveys kohenee, lisää yhteiskunnan sosiaalista kiinteyttä. Terveyserojen kaventaminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Jos terveysongelmien yleisyys olisi kaikissa väestöryhmissä sama kuin korkeasti koulutetuilla, STM:n arvion mukaan säästettäisiin terveydenhuollon vuosittaisista menoista jopa 1,5 2 miljardia euroa. Tutkimusten mukaan toimeentulo, elinolot, terveys ja asuinympäristö määrittävät hyvinvoinnin ja elämänlaadun kokemusta. Turvattu toimeentulo ja terveys ovat laadukkaan elämän peruspilareita. Hyvinvointi rakentuu kuitenkin myös henkisen hyvinvoinnin, sosiaalisten suhteiden ja osallisuuden muodostamasta kokonaisuudesta. 3.6 Vapaaehtoistoiminnasta Euroopan Parlamentti julkisti vuonna 2008 mietinnön, jossa vapaaehtoistoiminta määritellään seuraavasti sitä ei tehdä taloudellista korvausta vastaan, eli siitä ei makseta palkkaa tms. sitä tehdään omasta vapaasta tahdosta se hyödyttää kolmatta osapuolta perheja ystäväpiirin ulkopuolella se on kaikille avointa. Raha-automaattiyhdistyksen tuella toteutettiin Kansalaisjärjestötoiminnan ytimessä. Tutkimus RAY:n avustamien sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminnasta -tutkimus vuoden 2010 keväällä. Tutkimuksen mukaan yli 90 prosentilla järjestöistä on vapaaehtoistoimintaa. Eniten vapaaehtoisia on mukana mm. vertaistukitoiminnassa, vaikuttamistyössä ja terveyden edistämisessä. Lisää vapaaehtoisia tarvittaisiin tutkimuksen mukaan mm. varainhankintaan, tukihenkilötoimintaan ja tapahtumien järjestämiseen. Erityisesti mukaan toivotaan nykyistä enemmän miehiä ja nuoria. Tutkimuksen mukaan vapaaehtoistoiminnalla koetaan olevan laajaa merkitystä hyvinvoinnille. Käytännössä sen katsotaan tarkoittavan mm. yhteisöllisyyttä, vertaistukea, vastavuoroisuutta ja syrjäytymisen ehkäisyä. Vapaaehtoistoiminnan trendeinä tutkimus nostaa esille siihen liittyvän arvostuksen ja innostuksen kasvun, sirpaleisuuden, projektimaisuuden ja lyhytkestoisuuden, internetin merkityksen yhteisöllisyyden rakentajana sekä uusien toimintatapojen kehittämisen tarpeen nuorten mukaan saamiseksi. Vapaaehtoistoiminnan voidaan katsoa olevan lähtökohtaisesti maksutonta. Siitä huolimatta sen organisointiin ja toteuttamisrakenteen muodostamisen, vapaaehtoisten rekrytointiin, ohjaukseen, koulutukseen ja jaksamisesta huolehtimiseen tarvitaan myös ammatillista työpanosta ja rahaa. 3.7 Lisäksi Edellä olevien toimintaympäristönäkökulmien lisäksi RAY toivoo järjestöjen ottavan huomioon soveltuvilta osin myös toimeenpanosuunnitelmassa 2012 mainitut näkökulmat: ikärakenteen muutos, sosiaali- ja terveysministeriön ja kuntien odotukset järjestötyölle sekä maahanmuuttajataustainen väestö. 11

4. Avustusten suuntaaminen RAY haluaa avustusten hakijoiden kiinnittävän huomiota mm. seuraaviin asioihin: Tarveanalyysi: avustushakemuksessa esitettyjen tavoitteiden ja niiden suuntaisen toiminnan on perustuttava ko. järjestön toimintaympäristön tarpeeseen. Kunta-järjestöt -yhteistyö: järjestöjen keskinäinen sekä sen pohjalta niiden ja kuntien välinen yhteistyö mahdollistaa verorahoitteisen palvelujärjestelmän ja RAY-avusteisen järjestöjen toiminnan nivoutumisen eri ihmisten ja ihmisryhmien kannalta luontevalla tavalla toimivaksi kokonaisuudeksi. Ammatillisen työn, vapaaehtoisuuden ja vertaistuen yhdistäminen: järjestöjen toiminnan erityinen arvo rakentuu usein juuri niiden mahdollisuudelle toimia yhdistävänä siteenä eri lähtökohdista toimintaa mahdollistavien ja siihen osallistuvien ihmisten välillä. 4.1 Avustusstrategia Jakoehdotus valmistellaan avustusstrategian ja sen toimeenpanosuunnitelman sekä niiden pohjalta tehtyjen tarkentavien linjausten pohjalta. Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen on jäsennetty avustusstrategiassa kolmen päälinjan muodostamaksi kokonaisuudeksi. Ensimmäiseen päälinjaan sisältyvät toiminnot, joilla vahvistetaan hyvinvoinnin, normaalin arkielämän, yhteisöllisyyden ja osallisuuden toteutumista. Toiseen päälinjaan kuuluvat toiminnot, joilla ehkäistään erilaisia terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia uhkaavia ongelmia tai riskejä. Kolmannessa päälinjassa on kyse ihmisten auttamisesta ja tukemisesta tilanteissa, joista selviämisessä tarvitaan erityisesti myös kanssaihmisten apua ja tukea. Avustusstrategian kolme päälinjaa muodostavat kokonaisuuden. Siinä ensimmäiseen päälinjaan sisältyvät toiminnot luovat pohjaa ja mahdollisuuksia hyvin laajasti väestön terveydelle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Toisen päälinjan mukaiset toiminnot kohdentuvat lähtökohtaisesti ensimmäistä päälinjaan verrattuna suppeampaan ihmisryhmään ja kolmanteen päälinjaan sisältyvät toiminnot puolestaan toiseen päälinjaan sisältyviä toimintoja suppeampaan ihmisryhmään. Tärkeää on huomata, että vahvistamisen ja ehkäisemisen päälinjoihin sijoittuva toiminta on sekä inhimillisesti että kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti ajatellen pitkällä aikajänteellä yhteiskunnallisesti kestävin ratkaisu. RAY haluaakin haastaa järjestöt edelleen pohtimaan mahdollisuuksiaan vahvistaa käytännön toimintaansa kahden edellä mainitun päälinjan painotusten mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan saa vähentää perustellusti auttamisen ja tukemisen pää linjan mukaisesti toteuttavan toiminnan toteuttamismahdollisuuksia. Järjestöjen ja muiden tahojen on myös erityisen tärkeää pohtia toiminnan suuntaamista ja kohdentamista tarkasti myös eri väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen näkökulmasta. Lisäksi järjestöjen toivotaan ylipäätään kiinnittävän huomiota toimintaympäristössään tapahtuviin muutoksiin ja reagoivan niihin tarvittavassa määrin sekä toiminnalle asetettujen tavoitteiden että toimintatapojen osalta. 12

1 2 3 TERVEYdEN JA SOSIAALISEN hyvinvoinnin VAhVISTAMINEN TERVEYTTä JA SOSIAALISTA hyvinvointia UhKAAVIEN ONGELMIEN EhKäISEMINEN ONGELMIA KOhdANNEIdEN AUTTAMINEN JA TUKEMINEN 4.2 Avustusstrategian päälinjat 4.2.1 Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistaminen 4.2.1.1 Lähtökohdista Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistaminen on hyvinvoinnin ylläpitämistä sekä ihmisten ja yhteisöjen voimavarojen lisäämistä. Se on myös mahdollisuuksien luomista. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tilaisuutta tavata toisia ihmisiä ja jakaa kokemuksia heidän kanssaan tai turvallista ympäristöä, jossa voi toteuttaa itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin. Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistaminen voi olla myös ihmisten ja yhteisöjen voimavarojen lisäämistä. Konkreettisia voimavaroja ovat muun muassa toimiva sosiaalinen verkosto, työ, muilta ihmisiltä saatu tuki ja vertaisuuden kokeminen esimerkiksi kohtaamispaikoissa tai vertaisryhmissä. Voimavarat tukevat ihmistä oman elämän hallinnassa ja kannattelevat myös vastoinkäymisissä. Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistamiseen liittyvä toiminta voi kohdistua ihmiseen, yhteisöön tai yhteiskuntaan. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa oman arjen sujumiseen esimerkiksi elämäntavoillaan. Hyvinvointi ei kuitenkaan ole vain yksittäisen ihmisen vastuulla. Terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavat aina myös ihmistä ympäröivä yhteisö ja yhteiskunta. Ihmisen oma elämäntilanne ja voimavarat tulisi olla kuitenkin aina lähtökohtana riippumatta siitä, mille tasolle toiminta kohdistuu. Esimerkkinä tästä on asuminen. Ihminen voi asua hyvin itsenäisesti tai osana yhteisöä, joka voi tukea häntä arjessa. Lisäksi asuinympäristö vaikuttaa asumiseen. Hyvinvointiin vaikuttavat myös luonto ja rakennettu ympäristö. Esimerkiksi ulkoilumahdollisuudet tarjoavat monia mahdollisuuksia virkistäytymiseen ja yhdessä oloon. Koska hyvinvoinnin vahvistamisessa on usein kyse ihmisen omasta halukkuudesta ja toisaalta kyvystä panostaa omaan hyvinvointiin, on tärkeää että järjestöjen kehitettävät ja olemassa olevat toiminnot ovat lähtöisin ihmisten omista tarpeista ja elämäntilanteista. Tämä edellyttää toimintaympäristön seuraamista. Esimerkiksi ihmisten näkemykset ja uskomukset terveyttä edistävistä valinnoista ovat toimintaympäristön seuraamisesta saatavaa tietoa. Niiden avulla tiedetään, millaista tietoa tai tukea ihmiset tarvitsevat ja mitkä ovat heidän voimavaransa. Tämä tieto antaa suuntaviivoja järjestöjen toiminnalle ja sen kehittämiselle. 13

4.2.1.2 Tavoitteiden asettamisesta Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistamisella parannetaan arjen, yhteisöllisyyden ja osallisuuden toteutumista sekä niiden myötä hyvinvointia. Tavoitteena on, että jokaisella olisi elämän eri tilanteissa mahdollisuus osallistua ja kokea osallisuutta sekä vaikuttaa terveyteen liittyvään päätöksentekoon ja toimintaan. Avustusstrategiassa tähän linjaan kuuluvat seuraavat teema-alueet: Ihmisten osallistumisen ja mukanaolon ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen Sen sijaan, että ihmisille suunnitellaan erilaista toimintaa ja heidät nähdään vain toiminnan kohteena, on tärkeää, että he ovat alusta lähtien toimijoiden roolissa mukana jo toiminnan suunnitteluvaiheessa. Osallistumista ja mukanaoloa edistävät muun muassa matala osallistumiskynnys, lähellä tapahtuva toiminta, maksuttomuus, kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisyyden huomioon ottaminen ja esteettömyys. Sosiaali- ja terveysalan järjestö voi kehittää toimintaa yhteistyössä eri alojen toimijoiden kanssa, jolloin esimerkiksi kulttuuri, liikunta ja ympäristö voivat olla välineinä terveyden ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Lisäksi osallistumisen ja mukanaolon edistämisessä on tärkeää, että suunniteltu toiminta toteutuu konkreettisesti siellä, missä ihmiset ovat. Osa ihmisistä voi kokea voivansa vaikuttaa vapaaehtoisena esimerkiksi luottamus-, tuki- tai auttamistehtävissä. Itsenäisen suoriutumisen ja elämänhallinnan edistäminen Vahvistamisen linjassa edistetään kaikkiin väestöryhmiin kuuluvien ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia. Itsenäiseen suoriutumiseen vaikuttaa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Itsenäisellä suoriutumisella tarkoitetaan, että ihminen kykenee tekemään päätöksiä mm. itseään koskevissa asioissa ja hänellä annetaan mahdollisuuksia selviytyä yhteisössä tasa-arvoisesti. Elämänhallinnalla tarkoitetaan sitä, että arjen kuormittavuudesta huolimatta ihminen pärjää elämässään. Elämänhallinta on henkinen ja muuttuva voimavara, jonka avulla ihminen voi selviytyä esimerkiksi vastoinkäymisistä tai ympäristössä tapahtuvista muutoksista. Elämänhallintaan voi vaikuttaa esimerkiksi kehittämällä omia elämäntaitoja. Suhtautumalla itseensä myönteisesti ihminen pystyy luomaan elämälleen mielekkäitä tavoitteita ja ponnistelemaan tavoitteidensa saavuttamiseksi. Järjestöjen toiminta voi antaa välineitä elämänhallintaan esimerkiksi kannustamalla ja tukemalla jokaista arjessa. Sosiaalisten verkostojen ja yhteisöllisyyden vahvistaminen Sosiaalisia verkostoja ja yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa mahdollistamalla toimintaa esimerkiksi kerhotiloissa, toreilla tai internetissä. Järjestöt voivat toiminnallaan helpottaa myös erilaisten sosiaalisten verkostojen muotoutumista: esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa mukana olevista henkilöistä voi muodostua verkosto. Yhteisöllisyyttä vahvistava tekijä voi olla myös erilaisten keskustelufoorumien sekä muiden tiedonkulkua helpottavien toiminnan ja käytäntöjen ylläpitäminen. Myös asumisella voidaan vahvistaa yhteisöl lisyyttä. Esimerkiksi ikääntyvien asuinyhteisössä asukkaat ovat toimintakykyisiä, ja asuinyhteisö on heille sekä asuinmuoto että elämäntapa. Yleishyödyllinen yhdistys voi vastata asuinyhteisössä järjestettävästä yhteistoiminnasta. 14

Hyvinvoinnille suotuisten elämäntapojen ja valintojen mahdollistaminen Hyvinvoinnille suotuisten elämäntapojen ja valintojen mahdollistaminen ilmenee järjestöjen toiminnassa usein neuvontana, tiedottamisena ja kouluttamisena. Ohjaamisen avulla pyritään vaikuttamaan ihmisen tietoihin, taitoihin, arvoihin ja / tai asenteisiin. Tätä toimintaa on suunnattava myös päätöksentekijöihin, jotka voivat osaltaan vaikuttaa yhteiskunnallisiin rakenteisiin niin, että terveydelle ja hyvinvoinnille myönteisten valintojen tekeminen on mahdollisimman helppoa. Esimerkiksi elämäntapoihin liittyvä kampanjointi voi pahimmillaan aiheuttaa turhautumista ja ei-toivottujen elämäntapojen syventymistä, jos todellisia valinnanmahdollisuuksia ei arjessa ole. Esimerkiksi koululaisille suunnataan tiedotuskampanjoita, joiden tavoitteena on edistää terveellisiä ruokailutottumuksia. Kuitenkin kouluissa, joissa on virvoitusjuoma- ja makeisautomaatteja, houkutus korvata kouluruoka automaattien tarjonnalla voi olla suuri. On tärkeätä muistaa järjestöjen ja julkisen sektorin merkittävä rooli hyvinvoinnille suotuisten elämäntapojen ja valintojen mahdollistamisessa. Osallisuuden vahvistaminen, ihmiset yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä Osallisuuden vahvistaminen voi liittyä esimerkiksi siihen, että ihmiset tulevat tietoisiksi mahdollisuuksistaan vahvistaa osallisuuttaan yhteiskunnassa. Esimerkiksi järjestön toimintaan osallistuminen voi synnyttää tunteen osallisuudesta ja osallisuus voi vahvistua erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa sekä vertaisryhmissä. Osallisuuden tunne vahvistuu myös silloin, kun ihminen tietää, että hänellä on mahdollisuus kuulua ja olla osa yhteisöä osallistumatta ja / tai sitoutumatta toimintaan. Osallisuus ja osallistuminen edistävät myös vaikuttamismahdollisuuksia. Oikeuksien valvonta järjestöt kansalaisten edustajana ja äänenä Yksi järjestöjen tärkeimmistä rooleista on valvoa ihmisten oikeuksia toimimalla heidän edustajanaan ja äänenään. Järjestöjen onkin hyvä osata muokata toimintatapojaan sellaisiksi, että niiden toimintaan osallistuminen koetaan mielekkääksi. Näin järjestöt voivat todella toimia ihmisten äänenä välittämällä esiin nousevat ajankohtaiset teemat eteenpäin julkiseen keskusteluun sekä näin ohjaamaan osaltaan päätöksentekoa ja käytännön toimintaa. 4.2.1.3 Joitakin painopistealueita vuodelle 2013 Vaikuttaminen omassa lähiympäristössä ihmisten aidon osallistumisen mahdollistaminen oman lähiympäristönsä kehittämiseen tilojen hyödyntäminen yhteisöllisyyden edistämiseksi terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia vahvistavan lähiympäristön kehittäminen. Sukupolvien välinen yhteisöllisyys ja vuorovaikutus sukupolvityö eli eri sukupolvien kohtaaminen ja yhteen saattaminen toiminta, jossa eri-ikäiset ovat mukana luontevasti yhdessä yhteisöllisyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen mahdollistaminen tukemaan ihmisten hyvinvointia ja viihtymistä. Nuorten voimavarojen vahvistaminen nuorten osallisuuden lisääminen ja mielekkään tekemisen mahdollistaminen kaveriyhteisössä nuorten aktiivisuuden lisääminen nuorten elämäntaitojen vahvistaminen ja arjen vastuullisuuden lisääminen positiivisen elämänasenteen vahvistaminen. 15

4.2.2 Terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia uhkaavien ongelmien ehkäiseminen 4.2.2.1 Lähtökohdista Terveydenhuoltolaissa määritelty ehkäisevä työ kuuluu julkiselle sektorille. Järjestölähtöiselle toiminnalle on tästä huolimatta tarve. Suuret yhteiskunnalliset muutostrendit, kuten väestön ikärakenteen muutos ja hallintorakenteissa tapahtuvat muutokset (mm. kunnat) haastavat kaikkia toimijoita yhteiskunnassa järjestöt mukaan lukien. Yhteiskunnan taloudellinen kantokyky ei riitä kaikilta osin ratkaisemaan yhä monimutkaistuvia ja pitkäkestoisempia ongelmia niiden jo kärjistyttyä ja vaatiessa taloudellisesti raskaita hoito- yms. toimenpiteitä. Samanaikaisesti lähitulevaisuudessa ollaan tilanteessa, jossa työvoima ei riitä nykyisen palvelurakenteen ylläpitämiseen saati kasvattamiseen. On saatava aikaan myönteistä kehitystä niin ihmisten terveydessä kuin myös laajemmin sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Ihmisiä diagnosoidaan ja luokitellaan tehokkaasti sekä terveydellisten että sosiaalisten seikkojen pohjalta, mutta diagnoosia vastaavaa hoitoa ja tukea ei välttämättä ole tarjolla. Vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa ei voida lähteä siitä, että ihmisten arkielämään liittyvät vaikeat asiat ratkotaan palvelujärjestelmän sisällä vaan on löydettävä ihmisten arkeen niveltyvää epävirallisempaa toimintaa, joka kantaa heitä vaikeissakin tilanteissa. Ehkäisevää toimintaa on painotettava ja samalla on korostettava kaikkien mahdollisten toimijoiden panosta ongelmien ratkaisemiseksi. Ehkäisevä toiminta eri kohderyhmille eri toimintaympäristöissä on perinteistä järjestötoimintaa, joka on sisältynyt RAY:n avustustoiminnan strategioihin koko niiden historian ajan. Ehkäisevään toimintaan sisältyy mm. perheiden varhainen tuki, matalan kynnyksen kriisituki sekä yksilöille että ryhmille, ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö kaikissa ikäryhmissä, erilaisiin sairauksiin liittyvää sopeutumisvalmennustoiminta, sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvät varhaisen tuen eri toimintamallit jne. RAY-avusteinen järjestötoiminta sijoittuu riskiehkäisyn alueelle: ongelmia on jo viriämässä tai riski niiden ilmenemiseen on selkeästi havaittavissa. Nykyisen avustusstrategian myötä myös ehkäisevää toimintaa halutaan tarkastella järjestelmällisesti. Päämääränä on aikaisempaa yhtenäisempien toimintojen kokonaisuus erillisten sektoreiden sijaan. 4.2.2.2 Tavoitteiden asettamisesta Ehkäisemisen näkökulmasta avustetaan toimintaa ja hankkeita, joiden tavoitteena on ehkäistä ihmisten terveyttä ja toimintakykyä uhkaavien ongelmien syntymistä ja vaikeutumista sekä suojata näiltä riskitekijöiltä. Riskitekijöitä ovat mm. äkilliset muutokset elämäntilanteessa kuten esim. oma tai läheisen sairastuminen, työttömyys tai yksinäisyys. Tärkeänä kehittämisalueena on riskitekijöiden varhainen toteaminen ja tunnistaminen sekä niihin vaikuttaminen. Avustusstrategiassa tähän linjaan kuuluvat seuraavat teema-alueet: Terveyttä uhkaavien ongelmien havaitseminen ja varhainen puuttuminen niihin Suuria väestöryhmiä koskettavien kysymysten ohella on monia pienempään kohdejoukkoon liittyviä terveysuhkiksi luonnehdittavia tekijöitä. Esimerkiksi maahanmuuttajien päihde- ja mielenterveysongelmien ehkäisemisen keinoja ei vielä ole täysin löydetty. Ainakin nämä ongelmat ovat ehkäisevän toiminnan katvealueella. Tähän mennessä toteutetut hankkeet ovat yleensä kohdistuneet johonkin tiettyyn ryhmään tai olleet alueellisesti rajattuja. Monikulttuurisuuden ja 16

maahanmuuttajaväestön suhteellisen osuuden kasvaessa heidän terveyteensä liittyvät asiat korostuvat yhteiskunnassa. Niiden myötä myös ehkäisevän toiminnan näkökulma erilaisten terveysuhkien torjumiseksi on tärkeä mm. puhuttaessa sosioekonomisista terveyseroista ja niiden kaventamisesta. Sosiaalista hyvinvointia ja turvallisuutta uhkaavien ongelmien ehkäiseminen Riskien tunnistaminen, niiltä suojau - tu minen ja suojaavien tekijöiden vahvistaminen Kaikkein heikommassa asemassa olevien elämäntilanteessa terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat kietoutuvat usein yhteen. Sosiaalisen hyvinvoinnin vaje on jo sinällään myös terveysriski. Jo kohtuullisen nuorilla syrjäytyneiksi luokitelluilla henkilöillä on diagnosoitu monia terveysongelmia. Näin ollen tehokkaalla syrjäytymistä ehkäisevällä toiminnalla on valtavia vaikutuksia niin inhimillisin kuin taloudellisinkin mittarein arvioituna. Yksilötasolla syrjäytymisen ongelmaan kiinni pääseminen vaatii kyseistä ilmiötä ymmärtäviä toimijoita ja toimintamalleja. Tulevaisuuteen tähtäävässä toiminnassa on tärkeää luoda eri toimintaympäristöihin mekanismeja, jotka paljastavat ongelmien uhan (yksinäisyys, väkivalta) ja joiden avulla on mahdollista tarttua ko. tilanteisiin ajoissa. Samalla on myös kehitettävä ihmisten arjen ympäristöjä sellaisiksi, että niissä viihdytään eikä synny sulkeutumista omaan kotiin vailla sosiaalisia kontakteja. Peruspilarit kielteisen kehityksen estämiseen ovat terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta ihmisten terve huoli ja ennen kaikkea halu huolehtia omasta hyvinvoinnistaan sekä kiinnostus lähimmäistensä hyvinvointiin Näiden tekijöiden ymmärtäminen ja ongelmia ehkäisevän toiminnan aikaansaaminen vaati koulutusta ja toimintatapojen kehittämistä. Hyvinvointia uhkaavien riskien välttämiseen liittyvien mahdollisuuksien lisääminen Hyvinvointia uhkaavien riskien välttämiseen liittyvä toiminta on lähellä vahvistavan päälinjan sisällä tehtävää työtä. Yleinen tiedotus ja erilaisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen palvelevat tavoitetta väestötasolla. Riskiryhmien tavoittamiseksi ehkäisevä toiminta viedään riskiryhmiä parhaiten tavoittaviin toimintaympäristöihin, esimerkiksi sosiaalisen median avulla. Omaehtoisen suoriutumisen edistäminen myös elämän riskitilanteissa RAY:n avustustoiminnan yhtenä perusperiaatteena on ihmisten omaehtoinen suoriutuminen ja omien valintojen mahdollisuus eri elämäntilanteissa. Elämään liittyy monia nivel- ja muutosvaiheita, jotka on ratkaistava tavalla tai toisella. Itsenäinen selviytyminen voi liittyä ikääntymiseen ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin (toimintakyvyn heikkeneminen, eläkkeelle jääminen, puolison kuolema jne.), sairauksiin, työttömyyteen tai muihin perhe-elämässä ja -tilanteissa tapahtuviin muutoksiin (avioero, uusperhe, lasten poismuutto lapsuudenkodista jne.). Matalakynnyksinen ja nopeasti saatava apu ja tuki estävät varsinaisten kriisien puhkeamista ja erilaisten palvelujärjestelmien apuun ei useinkaan tarvitse turvautua. Järjestötyö sisältää jo nykyisellään paljon ratkaisuja, mutta edelleen on syytä pohtia oikeita vaikuttamisen ja tuen muotoja. Nykytilanteessa ihmisten mahdollisuudet saada tietoa ovat lähes rajattomat, mutta toisaalta aidot vuorovaikutustilanteet ja mahdollisuudet ongelmien jakamiseen ovat usein aivan riittämättömät. Keskinäisten, luonnollisten verkostojen aikaansaaminen palvelisi oma- 17

ehtoista suoriutumista pitkällä tähtäimellä parhaiten. Järjestöt voisivat tarjota tähän toiminta-areenoita, jotka sitten voitaisiin siirtää lähiyhteisöihin. Ongelmien ja riskien vähentäminen vaikuttamalla niiden kehitykseen. Terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia uhkaavien ongelmien parissa voidaan työskennellä eri tavoin ja eri tasoilla. Tavallisesti työtä tehdään yksilöjen ja ryhmien parissa tietyssä toimintaympäristössä esim. koulussa tai kohderyhmää varten perustetussa toimintayksikössä tai ennen kaikkea voidaan jalkautua myös liikkuvaan työhön eli sinne, missä ihmiset luontaisesti ovat. Yksilöjen ja ryhmien toimintaan vaikuttamalla luodaan mahdollisuuksia parempaan tilanteeseen tulevaisuudessa ja varsinkin jalkautuvaa toimintaa on syytä edelleen vahvistaa. Terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edellytykset yksilö- ja ryhmätasolla heikentyvät kuitenkin oleellisesti, mikäli rakenteet eivät tue myönteistä kehitystä. Esimerkiksi tupakoinnin vähentämiseen ja lopettamiseen tähtäävät projektit kouluissa ja oppilaitoksissa vaativat myös muutosta oppilaitoksen yleisessä asennoitumisessa asian suhteen ja esim. opettajien omaa esimerkkiä tupakoinnin rajoittamisessa. Pienet, yksittäisiin ongelmiin keskittyvät projektit ja toiminnat vaativat rinnalle laajempia kokonaisuuksia, joilla luodaan perustaa ihmisten mahdollisuuksille valita tulevaisuudessa paremmin ja elää terveempää ja mielekkäämpää elämää. 4.2.2.3 Joitakin painopistealueita vuodelle 2013 Perheiden varhainen tuki eri elämäntilanteissa tuetaan perheiden toimintakykyä ja voimavaroja elämänmuutos- ja nivelvaiheissa huomioidaan erilaiset perhetilanteet ehkäistään turvallisuutta uhkaavia ongelmia hyödynnetään perheiden parissa työskentelevien eri tahojen osaamista ja yhteistyötä. Nuoriin ja nuoriin aikuisiin kohdennettava ongelmia ehkäisevä tuki kehitetään ja levitetään uusia toimintamalleja nuorten kohtaamiseksi viedään toimintoja sekä osallistumis- ja toimintamahdollisuuksia sinne, missä nuoret ovat edistetään syrjäytymisriskissä olevien nuorten arjen hallintaa reagoidaan sosiaalisiin ongelmiin sekä fyysisten ja psyykkisten ongelmien kasautumiseen matalan kynnyksen toiminnalla lisätään monialaista yhteistyötä nuorison parissa toimivien välillä kuullaan ja osallistetaan nuoria heille tarkoitettujen toimintojen suunnittelussa. Työikäisen väestön kohtaamat riskitilanteet ja järjestölähtöinen tuki tuetaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista ehkäistään sähköiseen mediaan liittyvien riippuvuuksien syntymistä ehkäistään työttömyyteen mahdollisesti liittyviä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin ongelmia ehkäistään yksinäisyyttä ja syrjäytymistä esim. vaikuttamalla toimintakykyyn. 18

4.2.3 Ongelmia kohdanneiden auttaminen ja tukeminen 4.2.3.1 Lähtökohdista Avustuksia suunnataan lähtökohtaisesti toimintoihin, jotka ovat tai joilla kehitetään järjestölähtöistä auttamistyötä ongelmia kohdanneiden parissa. Ongelmia kohdanneet voivat olla palvelujärjestelmän ulkopuolelle jääviä väliinputoajaryhmiä tai ryhmiä, joiden omaehtoinen toimiminen vaatii tukea ja apua. Avustuksia suunnataan lähellä ihmistä tapahtuvaan toimintaan, esimerkiksi matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen mahdollistamiseen sekä kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja yritysten yhteistyön kehittämiseen. Syrjäytyneiden tukemiseen tähtäävien toimenpiteiden on perustuttava niiden ihmisten tarpeiden tunnistamiseen, joiden halutaan hyötyvän toiminnasta.. Järjestölähtöisen tuen tarjoamisen toiminnalliset tavoitteet voivat olla hyvinkin konkreettisella tasolla, kuten esimerkiksi arjenhallinnan tukemisessa ja elinympäristön turvallisuuden luomisessa. Syrjäytyneiden saattamisella yhteiskunnan palveluiden piiriin tarkoitetaan syrjäytyneiden ja väliinputoajien tukemista julkisen palvelujärjestelmän käyttämisessä sekä avun ja tuen muotojen kehittämistä sellaisiksi, että ne parantavat syrjään joutuneiden mahdollisuuksia normaaliin elämään. Ongelmia kohdanneiden auttamiseen tähtäävät toiminnat kulkevat usein lähellä lakisääteisten ja markkinaehtoisten palveluiden rajapintoja. Olennaista onkin järjestölähtöisen auttamistyön rajapinnan selkiyttäminen suhteessa julkiseen palvelujärjestelmään ja toisaalta järjestöjen toiminnan roolin ja merkityksen kirkastaminen julkiseen järjestelmään joustavasti nivoutuen. Avustuksilla tuetaan toimintoja ja hankkeita, joilla parannetaan huono-osaisten ja moniongelmaisten tilannetta sekä tuetaan heikoimmassa asemassa olevien perheiden suoriutumista. Myös lasten ja nuorten syrjäytymistä halutaan ehkäistä. Uusille avauksille ongelmien kohdanneiden kentässä on tarve esimerkiksi nettimaailmaan liittyvissä ja erilaisten yhteiskunnallisten muutosten aiheuttamissa ongelmissa. Strategialinjan mukainen toiminta voi suuntautua esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviin ihmisiin ja heidän perheisiinsä, moniongelmaisiin, sairauden, vammaisuuden tai pitkäaikaisen työttömyyden seurauksena toimintakykyään menettäneisiin, muistisairaisiin, omaishoitajiin, pysyväluonteiseen sairauteen sairastuneisiin, eri tavoin vammaisiin ihmisiin, kriisityön kohteena oleviin ryhmiin, ongelmia kohdanneisiin lapsiin ja nuoriin, pahoinvoivaan nuorisoon, syömishäiriöistä kärsiviin, ihmiskaupan uhreihin, seksuaalisen hyväksikäytön uhreihin sekä ongelmia kohdanneisiin maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Esimerkkejä rahoitettavista toiminnoista ovat vertaisryhmätoiminta, ohjattu ryhmätoiminta, taide ja kulttuuri auttamisen ja tukemisen välineenä, matalan kynnyksen toiminta ja kohtaamispaikat, arjen tukeminen, palveluohjaus ja neuvonta, etsivä työ, kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen ja sen esille nostaminen. Osatyökykyisten ja muiden työmarkkinoilta helposti syrjäytyvien tai pitkään työmarkkinoiden ulkopuolella olleiden ryhmien työllistymistä edistäviä toimintoja avustetaan selvitysten pohjalta tehtyjen linjausten mukaisesti. Avustuksilla tuetaan erityisiä toimintamalleja ja investointiratkaisuja ryhmille, joiden asuminen ja itsenäinen suoriutuminen sitä edellyttävät joko tarkoituksenmukaisen asunnon puuttumisen tai asumisvalmiuksien puutteellisuuden vuoksi. 19

4.2.3.2 Tavoitteiden asettamisesta Avustuksia suunnataan lähtökohtaisesti toimintoihin, jotka ovat tai joilla kehitetään järjestölähtöistä auttamistyötä ongelmia kohdanneiden parissa. Näin tuetaan toimintoja ja hankkeita, joilla huono-osaisten ja moniongelmaisten tilannetta parannetaan. Avustusstrategiassa tähän linjaan sisältyvät seuraavat teema-alueet: Järjestölähtöisen avun ja tuen tarjoaminen kanssaihmisille Järjestölähtöisellä auttamisella tarkoitetaan muuta kuin lakisääteistä työtä ongelmia kohdanneiden ja moniongelmaisten auttamisessa ja tukemisessa. Ongelmatilanne voi olla luonteeltaan jatkuva tai tilapäinen. Tavoitteena voi olla toiminnallisin keinoin ongelmatilanteen poistaminen tai lieventäminen, lisäongelmien syntymisen ehkäisy tai syrjäytymiskierteen katkaiseminen. Avustuksia voidaan ohjata toimintoihin ja hankkeisiin, joilla parannetaan huono-osaisten ja moniongelmaisten tilannetta. Tuettavia kohteita voivat olla myös heikoimmassa asemassa olevien perheiden suoriutumista edistävät sekä lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevät toiminnot ja hankkeet. Avustuksia voidaan suunnata myös ns. uusien ongelmien (esim. nettiriippuvuus) parissa tehtävään työhön. Kansalais- ja asiakasnäkökulman ja kokemusasiantuntijuuden varmistaminen palveluiden kehittämisessä ja niiden toimivuuden arvioinnissa Avustettavan toiminnan tavoitteena voi olla järjestön oman asiantuntemuksen ja kokemusasiantuntijuuden hyödyntäminen ongelmia kohdanneiden auttamisessa. Avustuksia voidaan kohdentaa esim. helposti tavoitettavien matalan kynnyksen palveluiden kehittämiseen vaikeille erityisryhmille. Kansalais- ja asiakasnäkökulman varmistaminen voi tarkoittaa myös vaikuttamistyötä, jossa strategiakaudella korostuu yli sairaus- ja vammarajojen tehtävä vaikuttaminen. Palvelujen kehittämiseen liittyvän avustamisen perusedellytyksenä on, että järjestö on mukana ko. prosessissa nimenomaisesti asiakkaan ja / tai potilaan edustajana ja varmistamassa näin käyttäjä- ja / tai asiakasnäkökulman huomioon ottamisen. Tällöin on tärkeää ratkaista jo hyvissä ajoin kehittämisprosessin aikana, miten mahdollisen uuden toimintatavan, -mallin tms. hyödyntäminen ja käytön laajentaminen turvataan RAY-avusteisen kehittämisjakson jälkeen. Syrjäytyneiden ja ongelmia kohdanneiden auttaminen ja tukeminen, jotta heidät saadaan yhteiskunnan mahdollisuuksien ja palveluiden piiriin Ongelmia kohdanneiden auttamistyön tavoitteena on syrjäytymiskierteen syvenemisen pysäyttäminen ja lisäongelmien ehkäiseminen. Avustuksia kohdennetaan järjestölähtöisen tuen tarjoamiseen jo syrjäytyneille. Perusvastuu palveluiden järjestämisestä on kunnalla. Avustuksia voidaan kuitenkin kohdentaa toimintaan, joka pyrkii saattamaan syrjäytyneitä yhteiskunnan lakisääteisten palveluiden piiriin. Syrjäytyneiden saattamisella yhteiskunnan palveluiden piiriin tarkoitetaan syrjäytyneiden ja väliinputoajien tukemista julkisen palvelujärjestelmän käyttämisessä sekä avun ja tuen muotojen kehittämistä sellaisiksi, että ne parantavat syrjään joutuneiden mahdollisuuksia normaaliin elämään. Avustettavia toimintoja ovat nykyisin esimer kiksi osatyökykyisten ja muiden työmarkkinoilta helposti syrjäytyvien ryhmien työllistymisen edellytysten kehittämistoiminnot sekä erityisryhmien tukiasumisen mahdollistaminen. 20