Memoriaali, 04.07.2014. Aurinko oli piirtämässä pohjoisen pallonpuoliskon taivaankannelle vuoden korkeinta ja pisintä kaartaan, kun 21.06. 2014, otin raportointikynäni penaalista ja ryhdyin - kaaren alla toteutettujen minihallitusneuvottelujen laukaisemana - kirjoittamaan tätä kaksiosaista yhteiskunnallista memoriaalia. 1. KESTÄVYYSVAJEIDEN YHTEISKUNTA 1.1 Kestävyysvajeiden yhteiskunta Mitä se on? Vastasin kysymykseen melko perusteellisesti keväällä 2014 julkaisemani kirjasen, Viisauden paluu (https://kirja.elisa.fi/ekirja/viisauden-paluu) ensimmäisen osan tekstisisällössä. Niiden lajityypit määrittelin henkisiksi, eettis-sosiaalisiksi, yhteisöllisiksi, taloudelliseksi ja mm. oikeudellisiksi kestävyysvajeiksi. Mukana niiden temaattisessa käsittelyssä olivat myös materialistisessa elämismaailmassamme vaikuttavat kohtuullisuuden sekä elämän osaamisen ja hallitsemisen kestävyysvajeet. Oikeudellista ja perustuslaillista kestävyysvajetta en kirjassa liiallista demagogista tekstisävytystä välttääkseni käsitellyt. Lähetin sen sijaan po. kirjan, oikeudellisia vajeita käsittelevine saatesaarnoineen Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle ja oikeusministeriölle, kuin myös maamme ylimmille oikeusviranomaisille (www.kolumbus.fi/pragma/saatesaarna_pvk.htm). Koska po. vajeet eivät - taloudellista kestävyysvajetta lukuun ottamatta - ole lainkaan jalkautuneet yleiseen, eivät edes arvoyhteisölliseen tietoisuuteen eivätkä myöskään yhteiskunnalliseen päätöksentekoon kuten mm. käydyt minihallitusneuvottelut kasvu-, työllisyys- ja elvytyspaketteineen osoittivat -, päätin vielä kerran lähettää niitä painottavan ja erityisesti niiden lähdesuonia ja taustoja valaisevan memoriaalin yhteiskunnallemme. Tämän jälkeen tulen memoriaalin ensimmäisen osan, kestävyysvaje ja mitä kulttuurillemme on tapahtunut ja tapahtumassa -teeman osalta laittamaan raportointikynäni takaisin penaaliinsa! 1.2 Taloudellinen kestävyysvajeemme Ennen kuin ryhdyn purkamaan kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme vaikuttavien kestävyysvajeiden taustoja memoriaalin tekstisisällöksi, lienee syytä mm. noihin minihallitusneuvottelujen kasvuilluusioihin viitaten - todeta jotain siitä ainoasta yhteiskunnallisessa tietoisuudessamme lilluvasta kestävyysvajeesta, joka vuoden 2008 syksystä lähtien saavutti syöksykierteeseen johtavan sakkauspisteensä. Tämä vaje taloudellisine madonlukuineen suhteutettiin ja niin suhteutetaan edelleenkin - tilanteen todellisia lähdesuonia syy- ja seuraussuhteineen lainkaan tiedostamatta taloudellisiksi ongelmiksi, joita ryhdyttiin kutsumaan finanssi-, raha-, pankki- ja euro-, yms. kriiseiksi sekä hoitamaan niillä samoilla talouden, rahan, kasvun yms. konstituoimilla, korttitaloja rakentelevilla ja palautumattomia prosesseja toteuttavilla keinoilla, joilla näihin kriiseihin oli kietouduttu. Kriisin taloudellisen kestävyysvajeen lähdesuonena ja taustana näyttäytyvät yksiselitteisesti nykyisessä materialistisessa pintailmiöiden kulttuurissamme vaikuttavat henkiset ja eettissosiaaliset kestävyysvajeet. Sanotussa näyttäytyy keskeinen syy taloudelliseen kestävyysvajeeseemme. Eettis-sosiaalisen takaisin kytkennän puuttuessa elämismaailmastamme, materialistinen elintasomyllymme on jauhanut meille viime vuosikymmeninä aineellista, tarjontataloudellista hyvinvointia vinhaa vauhtia tarvetalouden kustannuksella. Meillä on mennyt lujaa! Huolettoman ahneutemme oireyhtymään, kohtuullisuuden kestävyysvajeeseen ja ahneuden etiikkaan liittyy mm. se, että kansantaloutemme juna on jo pitkään kulkenut väärillä raiteilla. Osa sen moninaisilla tukijärjestelmillä ja paketeilla raskaasti lastatuista vaunuista kolisee ratapölkyillä, kiskojen vierellä. Eivätkä kuten minihallitusneuvottelutkin kasvupaketteineen osoittavat - massoja kosiskelevat edunvalvojat ja poliittiset päättäjät kykene käyttämään hätäjarrua, keventämään pudonneiden vaunujen lasteja, nostamaan niitä kiskoille ja pistämään peruutusvaihdetta päälle.
2 Henkisessä tyhjiössämme sekä eettis-sosiaalisen ja kohtuullisuuden kestävyysvajeessamme emme siis ole kyenneet tunnistamaan näiden taloudellisten kriisiemme perimmäisiä syitä ja taustoja, emmekä etsimään junallemme uusia, kestävään kehitykseen johtavia raiteita... Päällimmäisenä keinona kriisin hoitamisessa on kuten sanottu - alusta alkaen näyttäytynyt - ja näyttäytyy edelleenkin - elvytys, eli hajoamassa oleviin yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin rakenteisiin syötetty positiivinen vahvistus, jonka seurauksena tällaiset rakenteet ryhtyvät oskiloimaan ja lopulta kokonaan mätkähtävät. Näyttääkin siltä, että olemme - J. W. von Goethen sanoin - "katselleet niin mielellämme tulevaisuuteen, jotta se satunnainen, joka siellä sinne tänne liikehtii, voisi hiljaisten toiveittemme vaikutuksesta muuttua meille suopeaksi." Suomeksi sanottuna tulevaisuuteen tähyily tarkoittaa, että emme lainkaan tiedä mistä syöksykierre viime kädessä johtuu ja miten se tulisi oikaista! Kasvu-, elvytys- ja työllisyyspaketteja rakentelemalla ei siis oikaisu onnistu Ei, koska olemme elämismaailmassamme ja nykykulttuurissamme velka- ja talouskriisejä suurempien ongelmien edessä Eikä se onnistu siksikään kuten sanottu -, koska emme ole kyenneet tunnistamaan kriisiemme taustalla vaikuttavien ongelmien perimmäisiä syitä ja seurauksia. 1.3 Tilanteemme perimmäisistä syistä ja taustoista vielä kerran. Taustana sille, mitä meille sekä henkisissä, eettis-sosiaalisissa, oikeudellisissa ja taloudellisissa kestävyysvajeissa olevalle kulttuurillemme, yhteiskunnallemme ja elämismaailmallemme on nyt tapahtunut, löytyvät kulttuurimme historiallisista tapahtumista ja vaiheista. Itse asiassa ne löytyvät ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution jaksottelevista aikakausista. Näistä nykykulttuuriimme heijastuvista taustatekijöistä ja -syistä olen kertonut tarkemmin kirjani Vuosisadan Kertomus (https://kirja.elisa.fi/ekirja/vuosisadan-kertomus) luvuissa Ihmiskunta käännekohdassa ja Pintailmiöiden kulttuuri, joista netissäni otteet: - www.kolumbus.fi/pragma/ihmiskunta_kaannekohdassa.pdf; - www.kolumbus.fi/pragma/pintailmioiden_kulttuuri.pdf. Edellä sanottu tarkoittaa siis sitä, että kulttuurimme elää murros- ja kriisitilanteissa, joissa tulevaisuus näyttäytyy epäselvänä ja monia uhkakuvia sisältävänä visiona. Tällaista kulttuuritilannetta symboloin kirjan Mitä meille on nyt tapahtunut ja mitä tapahtumassa (https://kirja.elisa.fi/ekirja/mita-meille-nyt-tapahtunut-ja-mita-tapahtumassa) kansikuvalla. Maalauksessa näyttäytyy kulttuurimme uneen vaipumista kuvaava iltarusko sekä mitä tapahtunut - raportointia edustavat rakennuspylväät, joista doorilainen voiman, joonialainen viisauden ja korintilainen kauneuden pylväs ovat vielä pystyssä, mutta komposiittinen, kokonaisvaltaista, sisäistä tietoisuutta, eli tila-, tilanne- ja seuraustietoista ajattelua kuvaava pylväs on katkennut... Tällä hetkellä, kesällä 2014, voimme kysyä: Lienevätkö nuo voimaa, viisautta ja kauneutta harmoniaa edustavat pylväätkään säilyneet kulttuurissamme ehjiä - ja ovatko ne enää edes pystyssä?> Kuten sanottu, nykyisin vallitsevassa kulttuuriepookissa vaikuttavalle lamaantumis-, kangistumis- ja hajoamisprosessille ja samalla yhteiskuntiamme vaivaaville kriiseille vitsauksille löytyvät taustat ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution historiallisista, jaksottelevista vaiheista. Historioitsija Ar-
nold Toynbee on kutsunut näitä jaksotuksia hajoamisen rytmiksi, jossa vaikuttaa myös sisäinen, 3,5 -tahtinen tappio-toipuminen -poljento. Tämä tarkoittaa sitä, että kulttuurin luhistuminen ei tapahdu tasaisesti, vaan sekasorron ja hajoamisen tilapäisesti pysäyttävien uudelleen järjestäytymisten sykleissä. Näistä vaiheista ja niissä vaikuttaneista kulttuurin sekä elämisen ja kehittymisen konseptien kohtaloista olen kirjoittanut kirjan, Vuosisadan Kertomus luvussa: Konseptien kohtelut ja kohtalot. Tässä memoriaalissa ei liene aiheellista ryhtyä näitä vaiheita syineen ja seurauksineen kuvaamaan. Viittaan kirjassa Vuosisadan Kertomus olevaan lukuun: Katsaus henkisen kulttuurievoluution aikakausiin. (Ks. ote: www.kolumbus.fi/pragma/katsaus_kulttuurievoluution_aikakausiin.pdf.) Kulttuurimme ja yhteiskuntamme nykytilanteessa elämme siis nyt, tällä vuosisadalla, koko sivilisaatiotamme ravistelevaa murros- ja muutoskautta. Arkielämässämme tämä ilmenee elämämme hallitsemattomuuden ja osaamattomuuden kriiseinä, jotka syy- ja seuraussuhteisina ilmiönä näyttäytyvät materialististen kasvuideologioiden sekä niihin liittyvän hyvinvointiuskovaisuuden kriiseinä. Arkielämämme heijastuu myös yhteiskunnalliseen toimintaamme, joka ilmentää monissa yhteyksissään systeemistä tietämättömyyttä elämästä ja sen tarkoituksesta, kuin myös yhteisöeettisestä yhteisöllisyydestä. Systeemisen tietämättömyyden tilassa olemme luonnollisesti kykenemättömiä tiedostamaan ja omaksumaan toisenlaista arvotodellisuutta pyrkimystemme ja toimintamme perimmäisenä motiivina ja koko olemassaolomme ja elämäntarkoituksemme metafyysisenä perustekijänä. Tässä tilanteessa, jossa tulevaisuutta on suunniteltu vain aineellisen hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun pohjalta, on uudistava, inhimillistä kulttuuria ja sen henkisiä muodosteita henkistä kulttuurievoluutiota - kehittävä toiminta pysähdyksissä. Miksi on pysähdyksissä? Vastaus on siksi, koska meiltä ovat elämästämme ja toiminnastamme kadonneet perinteiset, elämämme osaamista ja hallintaa konstituoivat elämisen ja kehittymisen konseptit vaellussäännöt - perusmuotoineen ja nuo muodot sisältävine menetelmäkehikkoineen. Kuvasin Viisauden paaluun sivuilla 51 56 tuota kadoksissa olevaa oikean elämisen sekä ihmisen henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen menetelmäkehikkoa eräällä perityn viisauden avainsymbolilla - ja selostin samalla sen ihmiselämään ja ihmisen hengenfenomenologiseen kehittymisprosessiin kytkeytyvää sisällöllistä olemusta edellytyksineen, ehtoineen ja rajapintoineen. Jätän kuvauksen tässä yhteydessä toistamatta, mutta totean, että mikäli jokin menetelmäkehikon fundamentaalisista elementeistä katoaa tietoisuudestamme ja elämästämme oli se Pyhän ja Muuttumattoman Lain Kirja tai kehikon elämänlakeja ja perittyä viisautta symboloivat pystysuorat elämisemme osaaminen ja hallinta floppaavat ja samalla henkinen evoluutiomme keskeytyy, kuten keskeytyy myös koko ihmiskunnan henkinen kulttuurievoluutio. Näin on nyt kulttuurissamme tapahtunut, ja tapahtuman seurauksia koemme henkisinä ja eettissosiaalisina kestävyysvajeina kulttuurissamme ja elämismaailmassamme. Tilanne jatkuu tällaisena ja pahenee -, kunnes tapahtuu kääntyminen ja eheyttävät, elvyttävät sekä palauttavat elämisen ja kehittymisen konseptit rehabilitoituvat henkisesti ja moraalisesti muumioituneessa kulttuurissa. (Friedrich Nietzsche ennusti aikoinaan tämän tapahtuman, todetessaan länsimaisen hengenelämän joutuvan ennen pitkään sisäisen häviön ja hajaannuksen tilaan. Tällainen tilan hän mainitsi syntyvän silloin, kun kulttuurin, samoin kuin moraalin sekä poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän, sen muotojen, tapojen ja jopa teoreettisen ajattelunkin lopullisena pohjana olevat uskonnolliset käsitykset tulevat epäilyn, arvostelun tai tieteellisen tutkimuksen alaisiksi.) 1.4 Varoittavia ja kehottavia ääniä. Yhteiskunnallisista lamaantumis- ja hajoamisprosesseista ja samalla kasvuideologioiden rajoista on meille huomauteltu jo monesti, monilta futurologisilta suunnilta. Varoittelevista näkemyksistä olen kirjoittanut monissa teoksissani, mm. toimittamani, Perinnekilta Pragma ry:n neuvottelukunnan julkaisemassa kirjasessa Mistä pitäisi aloittaa Eurooppa? (https://kirja.elisa.fi/ekirja/mista-pitaisi-aloittaa-eurooppa). 3
Kulttuuri- ja arvofilosofi Oswald Spengler (1880-1936) kirjoitti tunnetussa teoksessaan Länsimaiden perikato, että länsimainen kulttuuri saavutti ns. sivilisaatiovaiheen 1800-luvulla ja että kulttuurin muuttuminen sivilisaatioksi merkitsee kaikkien arvojen kriisiä ja niiden uudelleen arviointia. Arvonihilismin seurauksena tämä merkitsee kulttuurin elävän ruumiin muumioitumista. Tällöin sen olemassaolo kehittymisensä tarkoitusperien toteuttamisen sijasta kohdistuu materialistisiin muotoihin, jolloin elämismaailmamme uskonnottomine, skeptisine ja materialismiin sortuneine ihmisineen vaipuu elämän ontologiseen hämärään. Saksalainen filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770-1831) profetoi tilanteen muuttuvan yltäkylläisyyden ja puutteen näytelmäksi ja näihin molempiin liittyväksi fyysisen ja eettisen degeneroitumisen esitykseksi. Ranskalainen ajattelija ja kirjailija Alexis Carrel on kirjassaan, Elämän ikuiset lait, todennut nykyisten moraaliteorioiden mukaisen elämisen demokraattisten kansojen keskuudessa omituisesti kärjistyneen ja lopulta kehittyneen todelliseksi sairaudeksi. Hän pitää tähän syynä "järjen nimissä tapahtunutta perinteisten oppien ivailua". Hän toteaa, että sen seurauksena "alkoi lopullinen taistelu niitä sääntöjä vastaan, joita esi-isämme olivat käyttäytymisessään noudattaneet ja jotka perustuvat sekä ihmiskunnan tuhansien vuosien aikana saavuttamiin kokemuksiin että kristinuskon moraaliin." Ensimmäisten taloudellisten vaikeuksiemme ilmaantuessa ns. öljykriisin muodossa 1970-luvulla, monet kansainväliset asiantuntijat varoittelivat meitä jo tuolloin lähestyvästä katastrofista. He totesivat meidän elävän kuitenkin vasta "helvetin esikartanoissa" tuleviin vuosikymmeniin verrattuna. Varoituksia jo 1960- ja 1970-luvuilla esittäneiden ja sanomansa kirjallisessa muodossa viestittäneiden luettelo on laaja. Varoituksia monen muun kirjoittajan joukossa ovat esittäneet mm.: Pierre Bertaux (Ihmiskunta käännekohdassa), Peter F. Drucker (Muuttumisen aika), Robert L. Heilbroner (Ihmiskunnan uhkapeli), Kai Curry-Lindahl (Elinympäristönne tulevaisuus), Gordon Rattray Taylor (Uuteen parempaan maailmaan), Charles A. Reich (Uuteen maailmaan). YK:n entinen pääsihteeri, U'Thant, joka oli katsellut maailman näyttämöjä niiden eräältä parhaimmalta näköpaikalta, lausui jo vuonna 1969 hätkähdyttävän dramaattisen varoituksen ja profetian johtopäätöksenä näkemästään ja - kuten hän sanoo - saamistaan tiedoista. Hänen mukaansa YK:n jäsenillä olisi mahdollisesti 10 vuotta aikaa sopia erimielisyytensä ja ryhtyä koko maailmaa kattavaan yhteistyöhön kilpavarustelun estämiseksi, ympäristön parantamiseksi, ihmiskunnan räjähdysmäisen kasvun jarruttamiseksi ja kehitystyöhön tarvittavan lähtövoiman löytämiseksi. Mikäli tuona aikana ei tällaista yhteistyötä kyettäisi käynnistämään, silloin nämä ongelmat saavuttaisivat hallitsemattomat mittasuhteet. Ruotsalainen diplomaatti Rolf Edberg, lienee täysin tosissaan ladatessaan kirjassaan, Vid trädets fot "maallikon syysmietteitä": "Missään tapauksessa ei ole epäilystäkään siitä, että tähänastinen kurssimme vie kohti ekologista tuhoa" ja edelleen: "mutta yhden maapallolla asuvan olennon aiheuttama mullistus biosfäärissä ei avaa mahdollisuuksia uuden elämän syntyyn... se laskee lopullisesti esiripun elämän draaman eteen tällä avaruuden sirusella." Nykyihmisten hyvinvointiuskovaista elämänsisältöä kosketellen hän toteaa: "Hyvinvoinnin aalto pyyhkäisee yli maapallon, ja pian se on asumaton." Intialainen filosofi Sarvepalli Radhakrishnan on todennut aiheesta: "Ilman henkistä uudelleensyntymistä tulevat tieteelliset saavutukset tuhoamaan meidät. Elämme ihmiskunnan kohtalon käänteen tekeviä päiviä." Ystäväni, toimittaja, valtiotieteiden maisteri Asko Vuorjoki kirjoitti tilanteesta julkaisemani kirjan Ihminen toiminnan todellisuuden johdannossa: Meidän aikamme tieteellis-materialistinen maailma on jo pitkään ollut pahasti naarmuilla ja materialistisen maailmankatsomuksen ansassa. Kulttuurimme on kadottamassa henkiset perustekijänsä, maa on saastunut asukkaittensa alla ja yllä, maan päällä vallitsee eräänlainen "kosminen hätätila". Ihmisten välinen lämpö on huvennut oman onnen tavoitteluun, kiireeseen ja stressiin. Nykypäivän ihminen on vieraantunut itsestään, kanssaihmisistään ja luonnosta. Hän on muuttunut markkinahyödykkeeksi, jolle totuus ja ihmissuhteet ovat käyttötavaraa. Maailmasta on tullut suunnattoman ruokahalumme suunnaton kohde. Me olemme muovautuneet automaateiksi. Emme osaa rakastaa, emme antaa tai edes ottaa vastaa lämpöä. Sen sijaan osaamme kyllä vaihtaa persoonallisuuspaketteja ja toivoa, että kauppa on edullinen. 4
Omalta osaltani olen viimeisten n. 18-vuoden aikana kirjoittamissani kirjoissa esittänyt tilanteesta varoittavia sekä kulttuuriamme ja nyky-yhteiskuntaamme koskettelevia kriittisiä puheenvuoroja. Samalla kun puheenvuorot ovat tarjonneet lukijalleen selityksiä nykyisiin, murroksen ja muutoksen ajan ongelmiimme, ne ovat tarjonneet heille myös eräänlaisen, elämämme todelliseen ankkurointi- ja kiintopisteeseen kytkeytyvän pelastussuunnitelman perusaineksia ja lähdesuonia - vaikkakaan ei varsinaista suunnitelmaa. Sillä sen ja siihen liittyvän todellisuuden oivaltamisen, laatimisen ja toteuttamisen tulee pitäytyä jokaisen tilanteessamme nyt polttopisteen joutuvan yksilön oman ymmärryksen ja vapaan tahdon varassa. "Ihminen on asetettu todellisena keskelle todellista maailmaa ja varustettu sellaisilla elimillä, että hän pystyy oivaltamaan todellisen ja lisäksi mahdollisen sekä tuottamaan kumpaakin." Näin tuosta "ymmärryksestä" ja "toteuttamisesta" sanoo filosofi, kirjailija, runoilija ja valtiomies J. W. von Goethe. Kirjojen runkoteokseksi voisi nimetä kirjan Ihminen toiminnan todellisuudessa. Muut kirjat myös hieman etuajassa kirjoitetut kirjat Unohdettu viisaus Kadotetut maailmat ja Arvoituksellinen Seuralainen, Hän Sinä Minä ovat sen alaviitteitä, sen tematiikkaa ja sisältöä täydentävinä ja selittävinä julkaisuina. Kirja Vuosisadan Kertomus on kokoomateos, joka tuo tuon runkokirjan tematiikan ja sisällön keskelle nykykulttuurimme murros-, muutos- ja siirtymäkriisejä. (Ks.: www.kolumbus.fi/pragma/kirjalahjat.htm.) Varoittavia ääniä koskien voidaan vielä kysyä: Ovatko nuo varoittelijat ja maailmantapahtumien peruskysymyksiin huomiotamme kiinnittävät ennustelijat sitten tiedostaneet jotain sellaista yhteiskuntamme nykytilanteeseen liittyvää, jota me emme nyt loogis-analyyttisen ajattelumallimme ja materialististen kulttuuriarvojemme takaa näe - tai halua nähdä? Ehkäpä he ovat! Ehkäpä he - kurkistaessaan aikamme henkiseen arvotyhjiöön - ovat nähneet kulttuurimme ja yhteiskuntamme tilanteen läpi, havainneet ja ymmärtäneet tilanteen seurausten ja niiden syiden keskinäiset yhteydet. Profeetta Jesaja sanoo ja ennustaa kirjansa luvussa 8, sen jakeessa 20, tästä tilanteesta painokkaan varoittavasti: Pysykää laissa ja todistuksessa! Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole. Me emme sano nyt näin siksi, koska luulemme elämismaailmaamme ja elämisemme päämääriä konstituoivien strategioiden, taktisen tason konseptien sekä operatiivisen toiminnan normien ja sääntöjen, käskyjen ja kehotusten muodostuvan vain aisteilla ja ajatuksilla havaitsemamme fyysiseen maailman rakenteista ja sisällöistä. Tästä syystä emme tiedosta sitäkään, että pelissä ja samalla käännekohdassa on nyt - jälleen kerran - koko inhimillinen kulttuurimme henkisine ja sielullisine sisältöineen sekä eettisine ja kosmisine lakeineen. 1.5 Mitä meille on nyt siis tapahtumassa? Kirjoitin Vuosisadan Kertomukseen erään toisen ystäväni aamuyön tunteina näkemän allegorisen enneunen: Hän oli lähtenyt kotikadultaan kaupungille ja poikennut eräälle putiikkien, terassien ja musiikkibaarien reunustamalle puistokadulle. Aluksi hän ajatteli istahtaa läheiselle terassille, mutta huomasikin asunsa identiteettiään ilmentävine rintamerkkeineen terassille vieraaksi ja sopimattomaksi pukeutumiseksi. Hän palasi Union -nimiselle kotikadulleen. Hämmästyksekseen hän huomasi kadun talojen vaurioituneen ja rapistuneen asuinkelvottomiksi; kadun varrella oli joukoittain romuttuneita autoja. Erään tila-auton sisällä hän näki asustavan joukon ihmisiä. Tiedusteltuaan tähän syytä, hänelle kerrottiin tällaisen majoittumisen olevan sähköttömissä, vedettömissä ja sortumisvaarassa olevissa asunnoissa asumista turvallisempaa. Myös ulkona liikkuminen oli roskaväen mellakoinnin ja terrorin vuoksi vaarallista - jopa hautausmaalla käynti Sitten hän kuuli vierelleen ilmaantuneen pikkupojan kysyvän ja ilmoittavan: Arvaa mitä minulla on nälkä. Uni päättyi tähän hätkähdyttävään repliikkiin! Ystäväni alitajunnasta purkautuneeseen allegoriseen enneuneen liittyen lienee aiheellista kysyä: Onko tuo edellä kuvattu kulttuurisairautemme integroitumassa hallitsemattomaksi katastrofiksi? 5
Ovatko siis sen aiheuttamat "nykynaarmut" maailmassamme muuttumassa haavoiksi ja jopa infrastruktuureihimme ulottuviksi tulehduksiksi? Olemmeko kompastumassa tulevaan ja sairastumassa parantumattomaan tautiin, jonka siemenet itävät ja oireet näkyvät em. kestävyysvajeina sekä niiden seurausmuotoina - mentaalisena agnosiana ja mm. taloudellis-fyysisinä kriiseinä nykyisyydessämme. Erään vastauksen kysymykseen saimme tilanteeseemme liittyvää taloudellista kestävyysvajetta sivuavasta, Ylen TV1:ssä 30.7.2012 esitetystä dokumentista: Talouden madonluvut. Dokumentin esittelyssä kerrottiin aikamme talousviisaiden väittävän, että maailman talous ei enää palaa kasvu-uralle, päinvastoin: vapaa markkinatalous ja länsimainen elämänmuoto ovat tulleet tiensä päähän. Näillä teemoilla tämä englantilaisen Ross Ashcroftin dokumentti dementoi nuo kestävän kasvun mallit ja lähestyi samalla kysymystä siitä, mistä nykykriisien taloudellisissa madonluvuissa on perimmiltään kysymys. Lievällä paatoksella perimmäiset syyt pelkistettiin elämismaailmastamme johdettuina pintailmiöinä taloudelliseksi ahneudeksi, eli pääoma- ja sijoituskapitalismiksi alaviitteinään suuryritykset, raha- ja pankkijärjestelmät, ylivelkaantuminen, köyhyys, talousrikollisuus, veroparatiisit ja luonnonvarojen riisto. Osansa saivat myös poliitikot. Perussyyksi talousviisaat nimesivät itse asiassa koko talousjärjestelmämme kaikkine mausteineen. 1.6 Aineellisen kasvun ja aineellisen magian aika on nyt päättymässä. Kaiken edellä todetun valossa tulevaisuutemme - ilman asiaan ratkaisevasti vaikuttavia nopeita toimenpiteitä, elinolojemme ja -tapojemme muutoksia ja rajoituksia sekä niihin liittyen elämismaailmamme arkkitehtuurin rakenneuudistuksia - näyttää lohduttomalta. Sanottu tarkoittaa, että aineellinen kasvukupla on puhkeamassa ja materiaalisen magian" sekä sen synnyttämien tieteiden ja teknologisten vekottimien hallitsema kulttuurikausi on sellaisenaan päättymässä. Tätä emme nyt näytä tajuavan kasvuilluusioidemme huumassa eläessämme. Draamamme taustat, syyt ja seuraukset tulevine kohtalonyhteyksineen: eettis-sosiaalisine ja psyykkisine kriiseineen sekä elämismaailmaamme ja sen arkkitehtuuria ja infrastruktuuria runnovine vitsauksineen tulemme kohtaamaan siksi, koska materialistiset pyrkimyksemme ovat sokaisseet silmämme eettis-sosiaaliselta vaistolta, säädyllisyydeltä sekä sivistyksen, oikeuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteilta. Sokaistumisen taustalta pilkistää elämisen osaamattomuuden ja hallitsemattomuuden kriisi, taloudellisista tuki- ja vakautuspaketeista korttitaloja rakentelevine sekä palautumattomia, kriisien jatkumoa ylläpitäviä taloudellisia elvytysprosesseja hakuammuntana toteuttavine yhteiskuntineen. Varoitusten ja kehotusten äänet kohtalon käänteen tekevistä päivistä eivät ole meitä lainkaan hätkähdyttäneet? Niitä ei ole joko ymmärretty; ne on sivuutettu ajalla vieraana haihatteluna; ne on ohitettu tahallisesti eri intressi- ja edunvalvontaryhmille hankalina seikkoina tai sitten - hetken vaikutettuaan - ne ovat peittyneet unohduksen pehmeällä hunnulla. Reaktiomme varoituksiin ja huomautuksiin ovat olleet voimakkaan torjuvia. Asenteemme ja tilanteemme eivät ole muuttuneet mitenkään. Huomauttelijat on vain leimattu tuomiopäivän profeetoiksi ja huomautukset haihatteluksi ja konfabulaatioksi - satuiluksi ja harhatarinoinniksi - tai elämästä vieraantuneiden, pettyneiden ihmisten pessimismiksi. Monien tiedemiesten ja tiedeyhteisöjen mielestä kasvuideologioiden uhkakuvien maalailu ei olisi edes sallittua. Sallittua tai ei - nykyiseen riskiyhteiskuntaamme kohdistuu kuitenkin entistä enemmän apokalyptisia visioita kaikkine megatrendeineen: taloudellisine kriiseineen, globalisaatioineen, kasvihuoneilmiöineen ja ilmastomuutoksineen sekä mm. geenimanipulaation ja kybernetiikan vielä tuntemattomine seurauksineen. Ikävintä tässä kaikessa on nyt se, että olemme kulttuurimme kuolinkamppailusta, kuten myös noiden yhteiskuntaa runnovien kriisien perimmäisistä syistä tietämättömiä. Kulttuurimme meneillään olevasta saattohoidosta ei ns. arvoyhteisöilläkään ole tietoisuudessaan hahmotusta Sanotun jatkoksi voisimme kysyä: Elämmekö unessa? - ja vastata kysymykseen kirjailija Gustav Meyrink in (1868 1936) sanoin romaanistaan Golem: Kun ihmiset nousevat sijoiltansa, niin he luulevat, että ovat vapautuneet unesta, eivätkä tiedä, että he lankeavat aistiensa uhreiksi ja joutuvat uuden, paljon syvemmän unen saaliiksi kuin tuo, josta juuri ovat ponnistaneet ylös. 6
7 2. VIISAUDEN PALAUTUS JA PALUU Kirjoituksen ensimmäisen osan kerronnasta ilmenee, että olemme joutuneet kulttuurissamme murros- ja muutosvaiheeseen. Elämme aikakausien vaihtumiseen liittyvää käännekohtaa sekä samalla arvojemme ja aatteidemme myllerryksen aikakautta merkittävänä historiallisena tapahtumana. Tässä maailmanlaajuisessa tilanteessa kohtaamme kulttuurimme käännekohdan, sen suunnanmuutokseen ja kehittymiseen kohdistuvina haasteina. Haasteet ovat viime kädessä elämän todellisten arvoperusteiden, myyttien ja metafysiikan - uskonnon ytimen - jälleenlöytämisen sekä muinaiseen perittyyn viisauteen ja perinteisiä henkisiä arvoja ja perinteistä moraalia kunnioittavaan traditioon paluun vaateita. Noihin edellä mainittuihin varoituksiin liittyi myös neuvoja ja kehotuksia siitä, miten meidän olisi nyt elettävä ja siitä, että meidän olisi opittava ymmärtämään ja kunnioittamaan toisten - aikaisempien - aikakausien viisaitten työtä - perittyä viisautta. 2.1 Neuvoja, kehotuksia ja futurologisia visioita. Noihin em. varoitusten ääniin on sisältynyt siis kuten sanottu - myös tilanteeseemme liittyviä neuvoja ja kehotuksia, kuin myös tulevaisuutta ennustavia visioita. Mm. ns. Rooman klubi toteaa toisen raporttinsa, Ihmiskunnan päämäärät, loppukommentissa, että ihmiskunta tarvitsee välttämättä uuden aktiivisen yhteistyön ja solidaarisuuden hengen voidakseen vastata meidän aikamme haasteeseen. Tätä "henkeä" tuossa loppukommentissa kutsutaan "valistuneeksi humanismiksi". Rooman klubi antaa raportissaan myös neuvon "viimeisenä ajatuksenaan". Sen mukaan ihmisen täytyisi nyt tutkia itseään, päämääriään ja arvojaan yhtä perusteellisesti kuin sitä maailmaa, jota hän pyrkii muuttamaan. Työvaliokuntansa vuonna 1992 julkaiseman raportin, Ihmiskunnan vallankumous, Rooman klubi sanoo olevan "yleismaailmallisen solidaarisuuden vaatimuksen". Raportissa sanotaan ihmiskunnan olevan ideologisessa ja poliittisessa tyhjiössä maailmanlaajuisten ongelmien edessä, joita merkityksensä menettävät kansallisvaltiot eivät pysty ratkaisemaan. Ihmiskunnan ainoana toivona raportti korostaa oman edun tavoittelun ja nurkkapatrioottisuuden hylkäävää yhteistyötä sekä tähän liittyen toiminnan ja moraalin määrittävien yksilöllisten arvojen tärkeyttä ja viisautta kartuttavaa yksilöiden henkistä kehittymistä. Selviytyäkseen jatkossa, olisi ihmiskunnan lisättävä myös omaa ymmärrystään, tehtävä useita aineellisia uhrauksia ja opittava - raportissa siteeratun brittiläisen historioitsijan, Arnold Toynbee n sanoin - "elämään ikään kuin se olisi yhtä perhettä." Juutalainen filosofi Martin Buber (1878-1965) on sanonut tämän kirjassaan Minä ja sinä näin: "Tosi yhteisö ei synny siten, että ihmisillä on tunteita toisiaan kohtaan - vaikkakaan se ei myöskään synny ilman niitä -, vaan näistä kahdesta asiasta: että he kaikki ovat elävässä vastavuoroisessa yhteydessä elävään keskukseen ja että he ovat toisiinsa elävässä, molemminpuolisessa yhteydessä." Martin Buber'in mukaan tällaisen yhteisön rakennusmestarina on tuo Elävä, toimiva keskus. Hän toteaa myös: "Jokaisen Sinän kautta me puhuttelemme ikuista, jokaisessa ulottuvuudessa sen laadun mukaisesti." Futurologi Schumacher sanoo tämän näin: Meidän tärkein tehtävämme on kääntyä pois nykyiseltä tuhoon johtavalta tieltä ja jatkaa: meidän on opittava elämään rauhanomaisesti, paitsi kanssaveljiemme, myös luonnon ja ennen kaikkea niiden korkeampien voimien kanssa, jotka ovat tehneet luonnon ja meidät. Robert L. Heilbroner pitää mahdollisena sitä, että jälkiteollinen yhteiskunta kääntyy monien esiteollisten yhteiskuntien suuntaan ja tutkii mieluimmin sisäistä kokemista kuin ulkomaailman faktoja ja aineellisia saavutuksia. Hän ennustaa, että traditio ja rituaali - elämän tukipylväät - rehabilitoituvat ikivanhaan arvoonsa elämän oppaina ja että taistelu aineelliseen päämäärään tähtäävistä saavutuksista väistyy syrjään yhteisesti määrättyjen ja hyväksyttyjen tavoitteiden tieltä. Kuuluisa amerikkalainen filosofi Ken Wilber kirjoittaa kirjassaan, Kaiken lyhyt historia, että jo-
kaisella ihmiskunnan kehityksen suurella aikakaudella vaikuttaa olevan yksi keskeinen ajatus, joka hallitsee koko aikakautta ja tiivistää sen näkökulman Hengestä ja Kosmoksesta, ja kertoo meille jotain todella syvällistä. Ja jokainen näyttää rakentuvan edeltäjänsä tuloksille. Todettakoon tässä tulevaisuuden visioihimme liittyen myös usein siteeraamani kulttuurifilosofi Erik Ahlman toteamus nyt kadottamistamme perinteisistä arvoista: "Mutta toisinaan, suurina historiallisina hetkinä tai myös yksilön elämän ratkaisevissa tilanteissa juuri ne astuvat toteuttamista vaativina esiin ja todella määräävät tapahtumien suunnan." 2.2 Pysähtymisen aika ja kääntymisen paikka. Kirjoitin kirjasen Mitä meille on nyt tapahtunut ja mitä tapahtumassa lukuun Pysähtymisen aika: Muutoksen aikakausi on jo alkanut; se on alkanut palauttaville, elvyttäville ja eheyttäville elämisen ja kehittymisen konsepteille tilaa tuovina puhdistusprojekteina. Totesin, että puhdistusta edustavat, mm. puuskittaisina ilmiöinä esiintyvät taloudellisiksi taantumiksi kutsutut ahdinkotilat. Totesin edelleen, että näiden puhdistusvaiheiden myötä ihmiskunta on siirtynyt valmistelemaan uutta henkisen kulttuurievoluutionsa aikakautta, joka aikakausi perustarkoituksineen tulee kääntämään kulttuurievoluution materialismin, so. aineen magian, eli tieteellisten ja teknologisten saavutusten sekä älyllisyyden ja teknologian kehittymisen kulttuurista henkisten virikkeiden, arvojen ja tarkoitusperien sekä niiden konstruoimien kulttuurimuodosteiden toteuttamisen suunnille. Mainitsin, että rakennustelineet ja rakennuselementitkin uudelle perityn viisautemme arkkitehtuurin konstituoimalle kaudelle ja sen rakenteille ovat jo valmiina arkkitehdit ja rakennusmiehet ovat vielä valitsematta ja kouluttamatta. Uusi kulttuurikausi syntyy, kun sen ideainen sielu alkusubstanssi tai perusmuoto, joka ilmaisee kulttuurin tarkoitussidonnaisuuden - herää ja vapautuu edellisessä vaiheessaan toteuttamiensa muotojensa sidonnaisuuksista. Näin kulttuurille löytyy kääntymisen aika ja paikka. Näin kulttuuri saa uuden vaiheensa alun ja uuteen kehitysvaiheeseen johtavan energiansa. Tällöin kulttuuri synnyttää itsensä, sisäisen maailmansa muodot ja ideaiset virtauksensa sisältään päin. Suunnan ja ulottuvuuden sen uudelle kaudelle antaa kehittymisen lain välttämättömyys. Tässä tilanteessa parantava ja kehittävä voima ei tule ulkoapäin, vaan itseilmaisuna sisäisestä sielullisesta koneistosta käsin. Tämän itseilmaisun tunnusmuotona näyttäytyy oman elämän ja kohtalon hallinta. Edellä sanottuun liittyen olen todennut, että meille on tullut aika ryhtyä rakentamaan ihmistä ja ihmiskuntaa ehyeksi; rakentamaan sopusointuista ja rauhanomaisesti toimivaa yhteiskuntaa; rakentamaan sitä vapaista, arvokasta, yhteisöllistä ja viisasta elämää toteuttavista, totuudellisista ja oikeamielisistä sekä kokonaisvaltaisesti ajattelevista ja toimivista elämää kunnioittavista ihmisistä. Tämä on kulttuurimuutoksen ja ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution uudelleen käynnistämisen vaade. Kysymys on muumioituneen, henkisessä kestävyysvajeessa olevan kulttuurin kasvatus- ja kasvukehikoista heijastuvista arvottomuusilmiöistä. Ne asettavat yhteiskunnallisina kosketuspintoina ja kehityssysäysten antajina toimivat yksityiset ihmiset sekä heidän henkisen ja eettissosiaalisen kehittymisensä polttopisteeseen. Meidän olisikin nyt pysähdyttävä pohtimaan tilannettamme ja samalla sitä, mikä elämismaailmassamme on todellista, mikä oleellista ja epäoleellista, tarkoituksellista ja epätarkoituksellista. Kirjoitin erääseen viestiin yhteiskuntamme nykytilanteita tarkoittaen, että pohtimaan pysähtyminen ei ole välttämättä huono asia - sinällään." Totesin, että vanha taolainen viisaus antaa näihin tilanteisiimme ohjeellisen varoituksensa: Joka tietää missä pysähtyä, ei tuhoudu. Sanottu tarkoittaa samalla sitä, että meidän olisi nyt herättävä murtamaan materialistisen maailmankatsomuksemme ajatteluamme sitovat ja tietoisuuttamme rajoittavat kahleemme. Tämä asettaa polttopisteeseen myös ihmisen henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisensä. 2.3 Peritty viisaus ja yksityinen ihminen polttopisteessä. Keltaisen kirjan, Vuosisadan Kertomuksen ensimmäisen osan motossa kysyttiin: Mitä minä voin oikeastaan tehdä?" Mistä meidän tulisi nyt siis aloittaa? Saattaa olla, että seuraava Oswald Spenglerin filosofinen vastaus tuntuu lukijoista hämmentävältä ja oudoltakin luettavalta: Meillä on vapaus tehdä välttämätön tai ei mitään, sillä historian välttämättömyys ratkaistaan yksilön kanssa tai sitten vastoin hänen tahtoaan. 8
9 Futurologina ja taloustieteilijänä tunnettu E. F. Schumacher antaa kysymykseemme selkeämmän vastauksen, jonka olen useissa kirjoissani jo toistanut: "Vastaus on yksinkertainen, mutta samalla hämmentävä: jokainen meistä voi panna oman sisimpänsä järjestykseen. Schumacher toteaa, että siinä meitä ei voi opastaa tiede eikä teknologia, joiden arvo riippuu kokonaan niistä päämääristä, joita ne palvelevat, mutta meitä voi yhä opastaa ihmiskunnan peritty viisaus. Peritty viisaus mitä se siis on? Olen useissa kirjoissani kirjoittanut tästä, ihmiskunnan kulttuurimuistiksi ja ihmisen syntyperäksi mainitusta peritystä viisaudesta. Vuosisadan Kertomuksen ensimmäisen osan, IHMISKUNNAN MUINAINEN TRADITIO tekstisisällössä kerroin siitä, mitä se on luonteeltaan, laadultaan ja sisällöltään. Pelkistetysti sanoen kerroin sen olevan fundamentaalista, kasautumatonta uskonnollis-filosofista tietoa, joka läpäisee ihmisen koko elämän ja samalla koko ihmiskunnan inhimillisen kulttuurin. Traditioineen ja elämisen konsepteineen se käsittää kuten sanottu - ihmiskunnan kulttuurimuistin ja ihmisen syntyperän. Tämän perinne sisältää ihmissuvun käyttöön luovutetun sekä sukupolvilta toisille kasvatuksen ja opetuksen kautta periytyvän tieto-taidon, eli perityn, inhimilliseen kehittyvään elämään ja järjestäytyneeseen eettis-sosiaaliseen toimintaan sovellettavaksi tarkoitetun viisauden. Tämä ideainen viisaus ja idealismiin perustuva perinne ei suinkaan ole - vaikka siinä teokraattiset, uskonnollisfilosofiset ja osin myös myyttiset lähdesuonet näyttäytyvätkin - mitään mystistä salaoppia, magiasta puhumattakaan. Ei siltikään, vaikka monet asiasta tietämättömät, henkisen identiteettinsä ja filosofisen ulottuvuutensa kadottaneet nykyihmiset niin uskovat tai kuvittelevat. Kirjallisena perinteenä se ilmenee Pyhän ja Muuttumattoman Lain kirjoissa, kuten mm.: hindujen Vedat, Brahma-Sutra, Purānat, Manun lait ja Upanišadit; taolaisuuden Tao te ching; kungfutselaisuuden Suuri oppi (Tā Hsiō) sekä Seremoniakirja (Lī Džī); zarathustralaisuuden Zend Avesta - lain esitys; islamilaisten Koraani sekä sen ja perinnetiedon - hadith - pohjalta laadittu suuri lakikokoelma šari'a. Länsimaisessa kulttuurissa kohtaamme sen ja siihen liittyvien elämisen ja kehittymisen konseptien kirjallisen muodon Pyhässä Raamatussa ja erityisesti sen vanhatestamentillisissa kirjoituksissa, kuten Toorassa (Viisi Mooseksen kirjaa) ja Profeettojen kirjoissa (nevi'im). Tanakh'iin sisältyy myös Kirjoitukset (ketuvim), jotka käsittävät esimerkiksi Psalmit, Sananlaskut ja Saarnaajan. Elämisen konseptien perusmuodot on ilmaistu myös näihin kirjoituksiin liittyvissä selitysteoksissa, joista merkittävimpiä kirjoituksia ovat heprealainen viisauskirjallisuus ja erityisesti juutalaisten oppineiden kirjoittama, oikean elämän perusteita käsittelevä selitysteos Talmud Tätä teosta sanotaan syystäkin eläväksi traditioksi, ikuisuuteen suuntautuvaksi älylliseksi seikkailuksi sekä juutalaisen uskonnollisen kokemuksen ja viisauden suureksi pääomaksi. Myös Raamatun UT:n puolelta löydämme oikean elämisen konsepteja evankeliumin sekä varsin runsaasti apostolien opetuskirjeiden epistolojen sisällöistä. Nämä konseptit ovat kirkollisessa sola fide -opetuksessa jääneet ns. soteriologisen näkökulman varjoon, jollaisesta opetuksesta - "liikeideasta" olemme saaneet lausunnot arvovaltaisilta piispallisilta tahoilta: "Kirkon tehtävä - vieläpä sen ainoa tehtävä - on tiedottaa ja julistaa sovitusta" ja kirkon tärkein tehtävä on olla uskonnollinen yhteisö, jonka kutsumus on jakaa armoa ilman ehtoja. Perityn viisauden myötä polttopisteeseen asettuvat siis oikeaa elämistämme ja toimimistamme konstituoivat elämisen ja kehittymisen konseptit. Niiden myötä ja niiden valossa asettuu nykytilanteessamme polttopisteeseen yksityiset ihmiset. Ja tuossa valossa yksityisen ihmisen, tulisi siis panna itsensä sisäiseen järjestykseen. Tässä suhteessa Schumacherin em. kehotuksessa ei ollut kysymys mistään uudesta keksinnöstä. Ei ollut sillä kautta aikojen on ihmisille toistuvasti annettu tuo sama kehotus sisimpänsä järjestykseen saattamisesta. Keltaisessa kirjassa siteerasin niistä eräitä: "Kautta jumalien, lakatkaa ihailemasta aineellisia seikkoja, lakatkaa alentamasta itseänne orjiksi - ensin asioiden orjiksi, sitten niiden ihmisten orjiksi, joiden vallassa on sallia tai kieltää teiltä asiat." Näin kehotteli meitä toimimaan Epiktetos; Paavali lataa samanlaisen herätystekstin roomalaiskirjeensä luvussa 12, jakeessa 2. Eräs merkittävä ihmiskunnan opettaja, Buddha, kehotti panemaan itsensä sisäiseen järjestykseen oivaltamalla "neljä jaloa totuutta" sekä noudattamalla sitten elämässään "jalon - hyveellisen - kahdeksankertaisen tien" - angas - mukaista elämäntapaa.
Tällaiseen muutokseen viittaa myös kiinalaisen filosofin Kungfutsen voimakas herätyshuuto: "Sinun pitää! Sinun pitää kehittää omasta itsestäsi, omasta hyvästä luonnostasi se järjellinen hyvä, jonka jo vanhat ammoin tunsivat ja jonka seuraamisesta tulee siunausta sinulle itsellesi ja muille." J. W. von Goethe rohkaisee toimimaan asiassa seuraavasti: Työnnä rohkeasti auki ovi, jonka ohi toiset mielellään hiipivät. Tuota sisimpämme järjestykseen panemiseen liittyvää tematiikkaa käsittelin kirjasen Viisauden paluu osassa: Herää, löydä ja tunne Itsesi. Osan tekstit peilaavat ihmisen kehittymistä hengen fenomenologisena kehitys- ja sosiaalipsykologisena prosessina, jota voidaan kutsua myös eräänlaiseksi, ihmisen henkisen ja sielullisen kokonaisrakenteen muodostumiseen ja tavoittamiseen tähtääväksi struktuuripsykologiaksi. Prosessille on ominaista se, että se muodostaa tavoitteellisuuteen pohjautuvan rakenteen, jossa kaikki osasuoritukset prosessin sisäiset vaiheet - voidaan ymmärtää siitä kokonaisuudesta käsin, missä tietyt arvot toteutuvat. Tämän ymmärtäminen on tunkeutumista tietyn henkisen, kehittymislain mukaisen suhdeyhteyden erityiseen arvojärjestelmään ja sisältöön. Kirjasessa kerrotaan siis siitä, kuinka tämän arvojärjestelmän sekä siihen liittyvän kasvatus- ja kasvukehikon palauttamisella elämismaailmaamme, kriisissä oleva kulttuuri saataisiin yksityisten, henkisesti ja eettis-sosiaalisesti kehittyneiden sekä sellaisina yhteiskunnallisina kosketuspintoina ja kehityssysäysten antajina toimivien yksilöiden toimesta takaisin järjestäytyneeseen muotoon ja rauhalliseen olotilaan. Tämä on ihmiskunnan uuden henkisen kulttuurievoluutiokauden käynnistymisen postulaatti. Lienee syytä todeta lopuksi PS. -viestinä, että nykyisissä jopa korkeakoulutasoisissa teologisissa, filosofisissa, kuin myös käyttäytymis- ja kasvatustieteellisissä - opetuksissa vaikuttaa Viisauden paluussa kuvattuun kehittymistapahtumaan kohdistuva tietämättömyyden syndrooma - kasvatuksellisine kestävyysvajeineen. Tuota herää, löydä ja tunne Itsesi -kehittymisprosessia kasvatus- ja kasvukehikkoineen eivät enää edes sitä aikoinaan toteuttaneet, nyt seura- ja seurustelu- tai harrastuspiireiksi muumioituneet kasvatusyhteisötkään verifioi eivätkä toiminnassaan aktualisoi. (Viittaan mm. kirjoihin: Muinainen vapaa ja hyväksytty MUURARIUS (https://kirja.elisa.fi/ekirja/muinainen-vapaa-ja-hyvaksytty-muurarius) ja Vapaamuurarina nykypäivän Suomessa, (https://kirja.elisa.fi/ekirja/vapaamuurarina-nykypaivan-suomessa). Vastaavanlaisessa kulttuuritilanteessa yhteiskuntafilosofina tunnettu lääkäri John Locke ilmaisi sivistyksellisestä kasvatuksesta näkemyksensä, jonka mukaan kasvatus tähtää hyveeseen ja siksi kasvattajan tärkeimpänä tehtävänä on vaikuttaa kasvatettavan moraaliseen luonteeseen ja henkiseen ryhtiin, opettaa hänelle hyviä tapoja, hyveiden ja viisauden periaatteita sekä innostaa häntä seuraamaan kaikkea mikä on ylevää ja arvokasta. Locken mukaan hyve ilmeni kasvatettavan oikealla tavalla kehittyneenä luonteenlaatuna. John Locke hahmotti näistä lähtökohdista myös elämismaailman moraaliset ja oikeudelliset perusteet sekä länsimaisen demokratian keskeiset periaatteet, jotka koskettelevat mm. keskenään tasa-arvoisten, rationaalisten ihmisten luomaa valtiollista ja yhteiskunnallista elämää, sen järjestystä, poliittista hallintoa sekä yksilönoikeuksia ja niihin liittyviä oikeus- ja kasvatusperiaatteita. Näiden periaatteiden hän katsoi perustuvan Jumalan säätämiin pysyviin, rationaalisista luonnonlaeista johdettuihin arvo- ja moraaliperiaatteisiin. Todettakoon vielä, että raamiensa puitteissa tuon perinteisen kasvatusjärjestelmän tarkoitusperä oli tukea ja ohjata yksilöön kohdistuvan kasvatustoiminnan kokonaisuutta. Tämä merkitsee sitä, että kasvatettava tulisi tuntemaan koko elämismaailmansa - myös sen eettisen ja henkisen "tämän puoleisen tuntemattoman" - noosfäärin osalta. Hänen tulisi kehittyä sellaiseksi kuin hän on sisäiseltä henkiseltä ja sielulliselta kokonaisrakenteeltaan, so. että hän kasvaisi ja että hänen annettaisiin kasvaa ja kehittyä omiin mittoihinsa! Tällaisista lähtökohdista käsin toteutuvat myös yhteiskunnallisen elämän kehitykselliset tavoitteet, sillä sivistykselliset, eettiset ja sosiaaliset, yhteiskuntaa jäsentävät ja sen kehitystä henkistä kulttuurievoluutiota - edistävät lait toteutuvat viime kädessä vain yhteiskunnallisina kosketuspintoina ja luovina kehityssysäysten antajina toimivien yksilöiden kautta. Kysymys kuuluu: Olisikohan esim. sivistysvaliokunnan ja/tai opetusministeriön nyt syytä tarttua tähän nykyyhteiskunnassa vaikuttavaan sivistykselliseen ja kasvatukselliseen kestävyysvajeeseen - ja asettaa työryhmä - komitea tai keskustelufoorumi tai vaikkapa jonkinlainen "sivistyksen kehysriihi" - tekemään asiasta selkoa ja tilanteesta selvitystä... Raimo E. O. Stenberg Kulttuurimme kestävyysvajeista raportointinsa nyt päättävä ja raportointikynänsä penaaliin laittava tietokirjailija. (Kirjallinen kerronta Viisauden palauttamisesta ja paluusta tulee edustamaan kirjoittamisen jatkumoa.) Suurlohjankatu 33 A 2, 08100 Lohja. Puh. 019-321433. www.kolumbus.fi/pragma. 10