MATKARAPORTTI Sini Soljasalo INTIA KALIMPONG DURPIN 17.2.2009 09.03.2009

MATKARAPORTTI Sini Soljasalo INTIA KALIMPONG DURPIN 17.2.2009 09.03.2009

17-18. 02.2009 Matka alkaa Omegan toimistolta klo 23.00. Olemme Lauran kanssa keräämässä tiedostoja, pakkaamassa kuitteja ja hoitelemassa viimeisiä asioita ja postituksia ennen lähtöä. Meinaa tulla kiire. Lähdemme toimistolta yhden aikaan yöllä kohti linja-autoasemaa, josta bussi lähtee yöllä klo 02. Ensimmäinen yö vierähtääkin näin linjurissa ja nukkuminen jää vähäiseksi. Saavumme Seutulaan aamuyöllä ja etsimme paikkaa, johon voisimme jättää talvitakit. Hinnakasta olisi niiden jättäminen Suomeen, joten päätämme kuitenkin ottaa ne mukaan. Lento on ajoissa ja meille jää mukavasti aikaa siirtyä Pariisin lentokentällä Delhin koneeseen. Matka kestää n.8 tuntia ja saavumme yön alkaessa Delhin lentokentälle. Matkatavaramme ei kuitenkaan ole ehtineet vaihdossa lennolle ja näin joudumme viettämään yön ilman matkatavaroita. Yövymme ensimmäisenä yönä lentokenttähotellissa. Hotelli-vuorokausi on hinnakas, mutta vaihtoehtoja ei ole, koska ei ole mieltä lähteä yöllä Delhiin saakka ja palata taas aamulla takaisin. 19.02.2009 Muutamien tuntien yöunen jälkeen heräämme aamiaiselle ja lähdemme kohti Bagdoraa. Lento kestää muutamia tunteja. Ritan lähettämät auto+kuljettaja ovat onneksi odottamassa meitä lentokentällä ja se tuntuu hyvältä. Saavumme illan suussa rakkaaseen Kalimpongiin, jossa meitä odotetaan lämmöllä. Tuntuu hassulta saapua ilman matkatavaroita, mutta toisaalta ilman niitä matka on sujunut helpomman kaavan mukaan. Upeaa tavata kaikki vanhat tutut ja erityisesti Rita. Momoja illalliseksi, jonka jälkeen uni maistuu. Ensimmäinen yö on kylmä ja kostea. Talvitakit tuntuu olevan tarpeen myös täällä. 20.02.2009 Huomaamme, ettei meillä ole mukana muistitikkua, johon olimme pakanneet kaikki tarvittavat tiedostot. Se on jäänyt toimistolle. Kohtalon ivaako myös se, että matkatietokoneeni on jumittunut. Kirjoitamme viestejä Suomeen ja pyydämme lähettämään tiedostoja sähköpostitse. Ensimmäinen päivä Kalimpongissa menee väsymyksen ja aikaeron piikkiin. Harmittaa se, ettei matkalaukut ole vieläkään tulleet. Ostamme vaatteita ja pesuaineita, jotta pärjäämme alkuun. Katselemme kaupunkia ja huilimme matkaväsymystä. 21.02.2009

Lähden aamusta käymään Durpinissa. Losar (tiibetiläisten uusi vuosi) on alkamassa ja käsityöpajan naiset ovat viikonloppuvapailla. Katselen ympärilleni ja menen Peman kotiin, jossa selviää, että Pema on Darjeelingissa tulevan miehensä äidin luona siivoamassa. Soitamme Pemalle ja hän lupaa tulla pian Durpiniin. Juomme Peman äidin ja isän kanssa teetä ja hymyilemme kauniisti yhteisen kielen puuttuessa. Peman miehen sisko on käymässä vanhusten luona ja hän pystyy tulkkaamaan jotain keskustelusta. On niin mukava tavata taas kaikkia näitä ihmisiä. Lähden vielä käymään pajalla, jota vartio koira. Se tervehtii minua vihaisena haukkaamalla nilkasta. Selviän säikähdyksellä pikku naarmuilla ja totean pajan olevan suljetun. Katselen hieman ympärilleni ja tervehdin Durpinin ihmisiä. Tämän jälkeen palaan Kalimpongiin, jossa tapaan Ritan, joka on päässyt jo töistä. Ritan perhe on kutsunut meitä illalliselle ja vietämme illan heidän luonaan. Iloinen uutinen on se, että matkalaukkumme saapuvat upeasti muovikalvoon käärittyinä Ritan isän järjestämän kyydin kanssa. Kaikki omaisuutemme tuntuisi olevan tallella ja olemme onnellisia laukut saatuamme. Jaamme tuliaisia Ritan perheelle ja menemme unille. Yö on edelleen kylmä ja suihkukin on kylmä. Vesivarastot tuntuu ehtyvän. 22.02.2009 Aloitan aamua varhain käymällä Ritan kanssa hindutemppelissä. Syön aamiaista Ritan luona ja nukun vielä hieman. Myös tiedostot ovat saapuneet ja aloitan niiden tutkimisen, jotta edellisten vuosien raportit palautuvat mieleeni. Kerään myös budjettien liitetiedostot yhteen, jotta minulla on kuva siitä mitä ollaan tekemässä. Hotellimanageri vie meidät tutustumaan kotikyläänsä ja vuoristokylän naisiin, jotka toivovat, että voisimme auttaa heitä tulevaisuudessa. Pema on käynyt etsimässä minua ja soittaa. On jo myöhä, joten Durpinista taksin saaminen on hankalaa. Juttelemme puhelimessa ja sovimme tapaamisesta aamulla Durpinissa töiden aloittamiseksi. Syömme taas illallista Ritan luona ja jatkan töitä hotellihuoneessani vielä ennen nukkumaan menoa. 23.02.2009 Lähden aamusta Lauran kanssa Durpiniin. Tapaan Peman ja naiset käsityöpajalla. Vaihdamme kuulumisia ja näytän Lauralle paikkoja. Tapaan myös Peman perheen ja hänen miehensä. Vien tuliaiset perheelle, teemme suunnitelmaa seuraaville päiville ja listaamme asioita, joita meidän tulee käydä läpi. Haluan myös saada Intian tilit selväksi ja soitamme luostarin tilitarkastajalle kysyäksemme, jos hän voisi hoitaa myös projektin tilintarkastuksen. Sovimme tapaamisen tilintarkastajan kanssa seuraavalle päivälle.

Katselemme vielä paikkoja, jonka jälkeen lähdemme alas etsimään taksia. Palaamme Kalimpongiin iltapäivästä ja meillä on reilu tunti aikaa, kunnes Pema saapuu hotellille. Aloitamme työt käymällä kaikki kuitit läpi yksitellen jokaisen vuoden osalta. Joitain pieniä puutteita, kuten näppis virheitä ja muutaman kuitin puuttumisia löydämme ja Pema lupaa tarkentaa niitä seuraavalle päivälle. Aloitamme myös hankeraporttia. Meillä menee myöhään ja saamme työt hoidetuksi vasta illalla. Käymme illallisella China Gardenissa ja jutustelemme vielä Ritan kanssa ennen unia. Käyn myös poliisiasemalla kysymässä, onko minulla mahdollisuus lähteä Peman perheen kanssa Sikkimiin viettämään Losaria. Tänne on tulossa niin paljon tiibetiläisiä, että olisi hyvä olla läsnä. Kalimpongissakin tulee olemaan hiljaista Tiibet rintamalla. 24.02.2009 Pema saapuu Kalimpongiin aamusta ja lähdemme tilitoimistoon kaikkien kuittien kanssa. Tilitoimisto ja tilitarkastaja vaikuttavat oikein mukavilta ja osaavilta. Käymme asiat läpi, jonka jälkeen jätämme työt hänen hoidettavakseen. Lähden poliisilaitokselta luvan saatuani linja-autolla Kharisman (Peman adoptoidun 14v äidittömän tytön) kanssa Peman perheen matkaan Sikkimiin - Gantokiin, jossa meidän on määrä yöpyä. Peman muu perhe saapuu autolla. Lama Dodrup Rinpoche on vastaanottamassa tiibetiläisiä Ghoeten Gompassa. Vaikkei tiibetiläiset halua viettää tänä vuonna Losaria (syynä 8.n viattoman munkin hirttäminen Tiibetissä), on tiibetiläisiä kokoontunut Sikkimiin läheltä ja kaukaa. Hotellin saaminen on työlästä ja joudumme odottamaan Kharisman kanssa pitkään, ennen kuin tapaamme taas meitä vastaan ottavan Peman, joka on ensin vienyt vanhukset hotellin majoittumaan. Pääsemme perille, kuulen mielenkiintoisia tarinoita Tiibetistä Peman vanhempien kertomana. koska tiedän Peman isän olevan vaikuttava johtaja tiibetiläisten keskuudessa ajattelen, miten upeaa kokemus minun on saada viettää näin läheistä aikaa heidän kanssaan. Toteamme, että Suomella ja Tiibetillä on hyvin paljon samankaltaisuutta.

Yövymme mukavan ja lämminhenkisen illallisen jälkeen varhain Kharisman kanssa samaan huoneeseen odottamaan seuraavan aamun varhaista herätystä. 25.03- Sikkim Gangtok Olemme heräneet varhain, koska haluamme saada hyvät paikat Ghoeten Gompassa, jossa lama Dodrup Rinpochen on määrä antaa tiibetiläisen Losarin kunniaksi siunaus pitkän elämän ja täydellisten tunteiden kokemiselle. Olen nukkunut huonosti, koska tiedän herääväni varhain. Aamulla 04.30 Pema vie ensin isänsä, äitinsä ja miehensä temppelialueelle ja hakee sitten minut ja Kharisman. Saamme hyvät paikat edessä ja minun on ilo havaita se valtaisa tuhansien tiibetiläisten joukko, joka on tullut hakemaan siunausta. Bhutanista, Nepalista ja Intiasta saakka on saatu tiibetiläisten virta kaupunkiin. Samanaikaisesti Dalai Lama ottaa vastaan ihmisiä Bangaloressa ja antaa siellä siunauksensa tiibetiläisille. Tapaan laman jo toista kertaa ja huomaan hänen hymyilevän olemassaololleni. En näe muita vaaleaihoisia olevan paikalla. Parin tunnin odotuksen jälkeen alkaa valtaisa tungos, koska lama Dodrup on aloittanut siunausten antamisen. Epämiellyttävä tungos antaa kuitenkin nopeasti mahdollisuuden päästä sisään temppeliin. Siellä on hiljaista ja rauhaisaa. Temppelin keskelle on rakennettu kaunis mandala ja

kuljemme jonossa kohti lamaa. Saamme munkeilta siunattua vettä ja sipulinrenkaita. En halua juoda vettä ja olen märkä heittäessäni siunatun veden otsalle ja hiuksiini. Päästyäni laman kohdalle saan kauniin hymyn, koska olen varmasti hauska näky vettä valuvana. Selviämme hienosti, mutta Kharisma on jäänyt tungokseen ja joudumme odottamaan häntä. Peman mies vie meitä hotellille huilimaan ja Pema jää etsimään Kharismaa. Peman isä, lama Pema Chödrup on väsynyt ja autamme hänet yläkertaan lepäämään. Olisin jo valmis lähtemään Kalimpongiin, mutta joudun odottamaan Kharismaa. Pääsemme lähtemään jeeppiasemalle ennen puolta päivää ja saavun Kalimpongiin kolmen aikaan iltapäivällä. Saatan Kharisman Durpiniin ja lepään hieman. Olen sopinut ajan tilitoimistoon asioiden selvittämistä varten ja pian on taas lähdettävä. Tapaamisen jälkeen meidän on määrä tutustua uusiin yhteistyökumppaneihimme, jotka ovat ottaneet kontaktia jätettyäni viestiä, että tahtoisin jatkaa kehitysyhteistyötä jonkun toisen vähemmistökansan parissa Kalimpongissa. Kierrämme illan aikana kolmessa mielenkiintoisessa järjestössä joissa tutustumme heidän toimintaan ja suunnitelmiin. Kolmas järjestö on mieleenpainuvin, koska he ovat sokeita ja tarvitsevat hyvin paljon apua ja tukea. Hankesuunnitelmat koskettavat kaikkia West Bengalissa asuvia näkövammaisia ja projektisuunnitelma yhteisen keskuksen perustamisesta on järkevä. Jäsenistössä on useita vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja järjestö on levittäytynyt laajalle alueelle. Tutustumiskierroksen jälkeen palaamme hotellille. Uni maistuu makoisalta pitkän matkan ja vähien yöunien jälkeen. 26.03.09 Annan Peman perheen viettää Losaria rauhassa. Aamulla käyn jälleen tilitoimistossa ja saan tilinpäätöksen jokaiselta projektivuodelta. Tilintarkastaja on tehnyt hyvää työtä. Käymme myös tutustumassa edellisen illan Hiv/aids järjestön ylläpitämään naisten käsityökeskukseen ja Hiv/ aids klinikkaan. Ajattelen, että heille olisi hyvä löytää Suomesta vastaava yhteistyökumppani. Yhteistyökumppani olisi vakaa ja toiminta laaja-alaista. Huomaan, ettei meidän järjestön intressit

kuitenkaan kohtaa heidän kanssaan, koska olemme erikoistuneet vähemmistöjen oman kulttuuriidentiteetin tukemiseen. Tuntuu myös siltä, että järjestöllä on jo rahoittajia ja yhteistyöverkostoa, joka silmissämme näyttää siltä, että heillä menee huomattavasti paremmin, kuin muilla. Tässä asiassa on toki hyvät puolensa projektin onnistumisen kannalta. Käymme myös Tamal Gompassa, joka on myös meiltä apua hakenut yhteisö. Vierailu onnistuu hyvin ja saan hyvin paljon tästä tapaamisesta. Uskon, että teemme vielä paljon yhdessä töitä ja voimme jakaa kokemuksia myös Durpinin ja Tamang Gompan yhteistyönä tulevaisuudessa. Sovimme uuden tapaamisen seuraavalle illalle. Näistä järjestöistä tämä on ainoa, joka kohdentuu vähemmistökansaan. Järjestön perustehtäviä on pyrkiä säilyttämään tamangien oma kulttuuri. Hankkeessa kiinnostaa kovasti myös se, että kouluhanke kohdentuu pitkälti orpoihin ja kodittomiin. Sisäoppilaitoksen perustamisidea on myös hyvä, koska meillä on kokemusta vastaavasta mayojen parissa ja 50 opiskelijan oppilaitos on mahdollista liittää myöhemmin valtion avun piiriin, jolloin projektilla olisi myös tulevaisuutta. Päivällä hoidan asioita ja käyn kaupungilla. Illalla sokeat tulevat tapaamaan meitä ja heitä on niin paljon. Vietämme mukavaa yhteistä iltaa ja toivon kovasti, että pystyisimme auttamaan heitä saavuttamaan näitä tärkeitä asioita, joista olemme puhuneet.

27.02.09 Käyn kaupungilla ja tapaamme illan suussa Peman. Meidän on määrä käydä läpi 2008 vuoden exel sheetit, joka kuitenkin työstää meitä läpikäymään myös edellisten vuosien exel sheetit, jotta selviää kuinka paljon projektin rahoja eri momenteilta on vielä käyttämättä. Jatkamme myös kyselyjä loppuarviointiin ja annamme Pemalle kotityötä huomista varten. Työskentelemme myöhäiseen iltaan saakka ja sovimme, että jatkamme seuraavana päivänä. 28.02.09 Pema saapuu 14 aikaan ja jatkamme laskelmia. Yllätykseksi huomaamme tilinpäätöksestä, että 2008 vuodelta yksi rahalähetys on jäänyt saapumatta Intiaan. Tämä on aiheuttanut projektin hidastumisen ja Pema on joutunut käyttämään omaakin rahaa, josta ei ole hennonut kertoa Omegaan. Käyn internet kahvilassa tulostamassa pankin rahalähetyksestä arkistokopion ja annan sen Pemalle asian hoitamista varten. Soitan myös tilitoimistoon, koska näyttää siltä ettei Intian ja Suomen rahalähetykset löydä toisiaan. Sovimme uudestaan tapaamisesta sunnuntaille tilintarkastajan kanssa. Laskemme iltaan saakka, koska puuttuvasta rahasta johtuen meillä ei ole enää tarkkaa kuvaa siitä kuinka paljon projektissa on vielä käyttämätöntä rahaa. Pema on myös lainannut omia rahojaan projektille. Harmittaa, ettei Pema ole kehdannut kysyä rahojen perään, vaikka ilmoittanut hänelle lähettäneeni rahaa lokakuussa. Lopetamme työskentelyn 18.30, koska meidät on kutsuttu illalliselle Taman Gompaan suunnittelemaan uutta hanketta tamangien parissa. Projektisuunnitelmat on tehty huolellisesti ja saamme paljon materiaalia tästä vähemmistökansasta ja heidän suunnitelmistaan. Hanketta puoltaisi myös se, että yhteisö on tehnyt yhteistyötä Durpinin kanssa ja voisimme näin jatkaa myös yhteistyötämme Durpiniin ja nähdä hankkeemme tulevaisuuden siellä sen jälkeen, kun se siirtyy heidän haltuunsa. Tamangit voisivat puolestaan ottaa oppia Durpinin projektista, koska yhteisöt tuntevat hyvin toisensa. Tamangit ovat alunpitäen lähteneet myös Tiibetistä ja näin myös työskentely tiibetiläisten parissa jatkuisi alueella.

Meitä odottaa mahtava tarjoilupöytä herkkuineen. Tätä voisi jopa kutsua liikeillalliseksi. Vierailu kestää 3 tuntia, koska käymme läpi myös ajatuksia omaa projektisuunnitelmaamme varten. Suunnitelmaa ei voi toteuttaa kokonaan, koska se ei kaikelta osin vastaa kehitysyhteistyön periaatteita. Ilokseni saan omaan suunnitelmaamme myös mahdollisuuksia tyttöjen ja naisten kouluttamiseen.

Hotellille päästyämme olemme aivan ähkyssä. Laskemme Lauran kanssa vielä projektivuosia uudelleen ja teemme selkeät taulukot käytetyistä rahoista, jotta saamme tarkat luvut jäljellä olevista projektirahoista. Työskentelen yö kolmeen saakka, mutta se kannattaa. Saan tarkat laskelmat omaksi taulukoksi ja teen projektisuunnitelman Peman kanssa käydyn keskustelun pohjalta vuodelle 2009 UM.ää varten. 01.03.09 Lähdemme aamiaisen jälkeen Durpiniin tekemään haastatteluja. Otamme myös valokuvia web sivustoon. Tapaamme ensin käsityöpajan naiset ja aika käsityöpajalla tuntuu venyvän liian pitkään. Olemme myös tilanneet Omegalle valtaisan määrän erilaisia tuotteita. Käsityökeskuksen naisten jälkeen haastattelemme munkit ja lounastamme Peman kotona. Lounaan jälkeen käyn seuraamassa luostarilla puja -tilaisuutta, johon myös osallistun munkkien kanssa. Tämän jälkeen haastattelemme koululaiset, heidän vanhemmat, ja vanhukset sekä muut kyläläiset. Palaamme Kalimpongiin illan suussa, jonka jälkeen käymme tilitoimistossa ja vietämme viimeistä yhteistä iltaa naisten kanssa.

02.03.2009 Lähtö Kalimpongista Dharmasalaan, jossa tarkoitus jatkaa työskentelyä ja hengähtää muutama päivä ennen kotiin lähtöä. Tavata tiibetiläisiä johtajia Karmapa ja Dalai lama. Kuin onnistuneen matkan kruunauksena meidän on ilo kohdata molemmat. Saamme myös Karmapalta siunauksen työllemme. Dalai laman näemme vain kauempaa, mutta kokemus on syvä ja kaunis, jonka saamme jakaa yhdessä tiibetiläisten kanssa.