Serial Shipping Container Code (SSCC) erikoistavaroiden toimitusketjussa

Liikenne- ja kuljetustekniikka Tutkimusraportti 54 51 Serial Shipping Container Code (SSCC) erikoistavaroiden toimitusketjussa Sari Sallanniemi, Harri Rauhamäki, Sinikka Mäki

Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenne- ja kuljetustekniikan laitos. Tutkimusraportti 54 Tampere University of Technology. Institute of Transportation Engineering. Research Report 54 Sari Sallanniemi, Harri Rauhamäki & Sinikka Mäki Serial Shipping Container Code (SSCC) erikoistavaroiden toimitusketjussa Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenne- ja kuljetustekniikan laitos. Tampere 2004

ISBN 952-15-1134-6 ISSN 1459-3289

ALKUSANAT Tämä julkaisu perustuu tutkimushankkeeseen, jossa selvitettiin sarjatoimitusyksikkökoodin (Serial Shipping Container Code, SSCC) käyttöä erikoistavaroiden toimitusketjussa. Hankkeessa on tarkasteltu yhtä erikoistavaroiden logistiikkaketjua ja SSCC-koodin käyttöä sekä koodin käyttöön liittyviä hyötyjä ja edellytyksiä caseketjussa. Lisäksi hankkeessa on laadittu yleinen toimintamalli SSCC:n hyödyntämiseksi toimitusketjuissa laajemminkin. Tutkimushanke on kuulunut Liikenne- ja viestintäministeriön Verkostojen ajantasainen logistiikka (VALO) ohjelmaan. Tutkimus on tehty Tampereen teknillisen yliopiston liikenne- ja kuljetustekniikan laitoksella. Tutkimusryhmään kuuluivat tutkija Sari Sallanniemi, erikoistutkija Harri Rauhamäki ja tutkimusapulainen Sinikka Mäki. Hankkeeseen osallistui neljä yritystä, joita kutakin edusti yksi henkilö projektiryhmän jäsenenä. Mukana projektiryhmässä olivat Ilpo Lindeman Inex Partners Oy:stä, Jarkko Karhinen Kiitolinja Oy:stä, Jari Kilpeläinen Kaukomarkkinat Oy:stä ja Jorma Tarkki Sukkamestarit Oy:stä. Lisäksi hankkeessa haastateltiin noin kahtakymmentä henkilöä eri yrityksistä ja asiantuntijaorganisaatioista. Hanketta ohjasi ohjausryhmä, johon kuuluivat Jari Gröhn (puheenjohtaja) Liikenneja viestintäministeriöstä, Jari Helenius ja Ilpo Lindeman Inex Partners Oy:stä sekä Jorma Mäntynen Tampereen teknillisestä yliopistosta. Ohjausryhmän sihteerinä toimi Harri Rauhamäki Tampereen teknillisestä yliopistosta. Tekijät haluavat kiittää toimivasta yhteistyöstä hankkeen johtoryhmää ja projektiryhmää sekä kaikkia toteutukseen osallistuneita tahoja. Lisäksi erityiskiitos asiatietojen oikeellisuuden tarkastamisesta EAN-Finland Oy:n Sven-Gustaf Lindroosille. Tampereella joulukuussa 2003 Jorma Mäntynen 3

Julkaisun nimi Serial Shipping Container Code (SSCC) erikoistavaroiden toimitusketjussa Julkaisun tekijät Sari Sallanniemi, Harri Rauhamäki, Sinikka Mäki Tiivistelmä Tiedonsiirron merkitys korostuu kilpailun globalisoituessa ja yritysten verkottuessa. Yritykset eivät hae kilpailuetua pelkästään yksittäisinä toimijoina vaan koko verkon voimalla. Toimitusketjuista on tullut, sekä toimijoiden määrää että kuljetettavaa matkaa tarkastellen, pitkiä. Mitä enemmän toimijoita ketjuissa tai verkossa on ja mitä pidempi niiden välinen fyysinen välimatka on, sitä tärkeämpää on toimitusketjun hallinta. Toimitusketjun hallinta ei ole ainoastaan välttämätön toimitusten sujumiselle, vaan sillä voidaan saada merkittävää lisäarvoa suhteessa toisiin ketjuihin tai verkkoihin. Myös JIT- (Just In Time tai JOT eli juuri oikeaan tarpeeseen) ja QR- (Quick Response eli nopea vastine) toimitusten lisääntymisen takia tiedonkulun tulisi tapahtua tehokkaasti ja nopeasti, toimitusketjua tukien. Tiedonkulun toimimiseksi sujuvasti tulee ratkaista kollitunnistuksen ongelma ja tuntea kollien kulku koko toimitusketjun läpi. Tutkimushankkeessa kartoitettiin tarkastelukohteena olleen erikoistavaroiden toimitusketjun toimitusten tiedonhallinnan ja jäljityksen nykytilaa, luotiin yleinen toimintamalli SSCC-koodin ja EDIn hyödyntämiseksi toimitusketjussa ja nimettiin konkreettisia keinoja case-ketjun kehittämiseksi kustannustehokkaammaksi. Tutkimukseen osallistui neljä kohdeyritystä. Kohdeyritykset edustivat tavarantoimittajia, logistiikkayrityksiä ja kuljetusyrityksiä. Case-ketjun viides toimija eli myymälöiden edustaja sijaitsi fyysisesti logistiikkayrityksen sisällä. Tietoa kerättiin kirjallisuustutkimuksella, case-yritysten haastatteluilla sekä haastattelemalla myös muita logistiikkaketjun toimintaan oleellisesti liittyviä tahoja ja asiantuntijaorganisaatioita. SSCC-koodin käytön sovittamiseksi laajemmin suomalaiseen käytäntöön laadittiin toimintamalli, jonka tavoitteena on määrittää toiminnan yleiset periaatteet logistiikkaketjussa. Lähtökohtana mallissa on tiedon hallinta, jonka todettiin olevan ratkaisevin tekijä myös SSCC-koodin käytössä. Toimintamalli perustuu siihen ajatukseen, että toimitusketjussa edellinen toimija lähettää seuraavalle aina ensin tiedon ja vasta sitten tuotteet. Tiedon välitys ketjussa tapahtuu sähköisessä muodossa. Koko logistiikkaketjun läpi hyödynnettävän SSCC-koodin tuottaa pääsääntöisesti tavarantoimittaja. Ketjussa tapahtuvat kuittaukset perustuvat vertailuun, jossa vastaanotettua kollia ja siitä luettua viivakoodia verrataan ennakkoon saapuneeseen tietoon. Lisäksi SSCC-koodi luetaan aina kollin tai kuljetusyksikön siirtyessä organisaatiorajojen yli. Hankkeessa luotu toimitusketjun yleinen malli on sovellettavissa myös muissa kuin tutkimukseen osallistuneissa yrityksissä tarjoten toimintaperiaatteet koko logistiikkaketjun tehostamiseksi. Avainsanat SSCC, EDI, erikoistavarakauppa, toimitusketju, jäljitys ja seuranta, logistiikka Julkaisusarjan nimi ja julkaisun numero Julkaisuajankohta Tampereen teknillinen yliopisto. Liikenne- ja kuljetustekniikan laitos. Tutkimusraportti 54. tammikuu 2004 ISSN ISBN 952-15-1134-6 1459-3289 4

Name of the publication Serial Shipping Container Code (SSCC) in speciality goods supply chain Authors Sari Sallanniemi, Harri Rauhamäki, Sinikka Mäki Abstract Globalisation and networking of companies emphasise the importance of information transfer. Companies search for competitive advantage not only as single actors but as entire networks. Supply chains have become extended both in number of actors and in transport distances. The more actors there are in a network and the longer their physical distance is the more important it is to manage the supply chain. Supply chain management is not only essential to functionality of network but also to gaining significant additional value compared to other chains and networks. Also due to increase in JIT- and QR-deliveries the flow of information ought to be efficient and quick and thus support supply chain. For the fluent flow of information the problem of package identification is to be solved. Equally important is to be familiar with the flow of packages through the entire supply chain. In this research project the present state of managing information and tracking and tracing of packages in a speciality goods supply chain were examined. A general operations model for exploiting the SSCC and EDI in supply chain was constructed. Concrete means for improving case companies cost efficiency were specified. There were four case companies in this study. Two of them represented suppliers, one logistics companies and one hauliers. The fifth actor in supply chain was retail trade. Information was gathered through literature survey and interviewing case companies representatives as well as other specialists. An operations model was constructed to adjust the use of SSCC in Finnish practice. The purpose of the model was to define general operational principles in a logistics chain. The most essential factor in applying SSCC and the basis of the model is to manage information. The operations model is based on an idea that the former actor sends the following actor information first and only then the goods. Information transfer in the chain is executed by using electronic communication. The SSCC that is exploited through the whole logistics chain is mainly produced by the supplier. Acknowledgments and confirmations are based on comparison where the package received and barcode scanned are compared to the information that is earlier received. Furthermore, SSCC is always scanned when package is moving across organisational boundaries. The general operations model can be applied widely offering operational principles to increase effectiveness in the entire logistics chain. Keywords SSCC, EDI, speciality goods commerce, supply chain, tracking and tracing, logistics Name of the publication series Published Tampere University of Technology. Institute of Transportation Engineering. Research Report 54. January 2004 ISSN ISBN 952-15-1134-6 1459-3289 5

KÄSITTEET Bottom-up jäljitettävyys. Kun toimitusketjun aiemmasta kohdasta katsottuna halutaan tietää, mihin tuote on myöhemmin kulkenut, puhutaan bottom-up -jäljitettävyydestä. Bottom-up - jäljitettävyytenä voidaan pitää mahdollisuutta paikantaa tuote missä tahansa toimitusketjun vaiheessa käyttäen yhtä tai useampaa hakukriteeriä. Bottom-up -jäljitettävyys on tärkeää esimerkiksi tuotteiden takaisinotoissa tai jos tietty tuote joudutaan vetämään pois markkinoilta. (Gencod EAN France 2001, s. 6-7 ja 11) DESADV, DESpatch ADVice eli OVT-kuormakirja. DESADV-sanoma toimii lähetyksen ennakkoilmoituksena. DESADV-sanomaan voidaan sisällyttää esimerkiksi tiedot lähetyksen toimituspäivästä, kuljetustavasta, SSCC-koodista, määrästä, erästä, tuotekuvauksesta, tuotantopäivästä, parasta ennen päivästä tai viimeisestä voimassaolopäivästä sekä tuotteen alkuperämaasta. (Gencod EAN France 2001, s. 49) ECR, Efficient Consumer Response (engl.), on erityisesti päivittäistavarakaupan piirissä käytetty toimintamalli, joka korostaa asiakaslähtöisyyttä, yhteistyötä ja arvoa tuottamattomien vaiheiden karsimista. ECR:n mukaan vähittäis- ja tukkukaupan toimintaa kehitetään logistista yhteistyötä ja menetelmiä parantaen, uusia tiedonkeruu- ja tiedonvälitysteknologioita ja laskentamalleja käyttäen. (Karrus 2001, Jaakola et al. 2000, Tarpila et al. 1999) EDI, Electronic Data Interchange (engl.) tai organisaatioiden välinen tiedonsiirto eli OVT. Erikoistavarakauppa. Vähittäiskauppa voidaan jakaa päivittäis- ja erikoistavarakauppaan. Erikoistavarakaupalle ominaista on mm. tuotenimikkeiden suuri määrä ja tuotteiden korkea yksikköhinta päivittäistavarakauppaan verrattuna. Esimerkkejä erikoistavarasta ovat mm. kodintekniikka, tekstiilit ja auton varaosat. Jäljitettävyys tarkoittaa toimitusten seurannan näkökulmasta tuotteen fyysisen virran ja siihen liittyvän tietovirran yhdistämistä, jolloin pystytään tarvittaessa jälkikäteen selvittämään tuotteen kulkua. Käyttäjän näkökulmasta jäljitettävyys tarkoittaa mahdollisuutta saada aikaan ja paikkaan liittyvää tietoa tuotteesta ja erityisesti sen laadusta sekä ominaisuuksista. (Gencod EAN France 2001, s.4) Lukulaite on elektroninen laite, jolla luetaan viivakoodeja ja muunnetaan ne tietokoneen ymmärtämiksi sähköisiksi signaaleiksi. (Maailmanlaajuinen EAN/UCC-käyttöopas 7/2003, s. 54) OVT, organisaatioiden välinen tiedonsiirto eli EDI. OVT tarkoittaa strukturoidun tiedon sähköistä siirtämistä yhteisesti sovittujen sanomastandardien mukaisesti sovellusohjelmasta toiseen siten, että ihmisen osuus tapahtumassa on mahdollisimman vähäinen. OVT korvaa kaikki aikaisemmin paperina lähetetyt asiakirjat sanomilla tietokoneiden välillä. (Maailmanlaajuinen EAN/UCC-käyttöopas 7/2003, s. 49) SCM, Supply Chain Management (engl.) eli toimitusketjun hallinta on tavara- ja tietovirtojen koordinoitua ohjausta koko arvoketjussa raaka-ainetoimittajilta lopulliselle kuluttajalle. (mm. Tarpila et al. 1999) 6

SSCC, Serial Shipping Container Code (engl.) eli sarjatoimitusyksikkökoodi. SSCC on toimitusyksikön yksilöivä 18-numeroinen tunnistenumero. (Maailmanlaajuinen EAN/UCCkäyttöopas 7/2003, s. 54) Sähköinen sanoma on lukulaitteella luetusta ja tapahtumatiedoista muodostettu tietojoukko, jota käytetään tietojen varmentamiseen ja käsittelyyn käyttäjän sovelluksessa. (Maailmanlaajuinen EAN/UCC-käyttöopas 7/2003, s. 55) Toimitusketju, Supply Chain, SC (engl.), on ketju, jossa materiaalia toimitetaan alkutuotannosta ja muilta raaka-ainetoimittajilta markkinoille ja loppukuluttajille. Toimitusketju sisältää kaikki logistiikkaketjun osapuolet kuten raaka-ainetoimittajat ja alkutuotannon, tuotannon, myynnin, jakelun ja asiakkaat. Toimitusketju käsitteenä on laajempi kuin jakeluketju. Jakeluketju on osa toimitusketjua. (mm. Jaakola et al. 2000, Tarpila et al. 1999) Toimitusten hallinta on ECR-toiminnan yksi kolmesta osa-alueesta. Toimitusten hallinta keskittyy lähinnä logistiseen toimintaan. Toimitusten hallinnan tavoitteena on toimittaa oikea tuote oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. (mm. Tarpila et al. 1999) Toimitusyksikkö on mikä tahansa kuljetukseen ja/tai varastointiin tarkoitettu yksikkö, joka on hallittava toimitusketjussa. (Maailmanlaajuinen EAN/UCC-käyttöopas 7/2003, s. 55) Top-down -jäljitettävyydestä puhutaan, kun jossakin toimitusketjun vaiheessa halutaan selvittää tuotteen alkuperä tai tuntomerkit jossakin toimitusketjun aikaisemmassa vaiheessa. Tämänsuuntainen toimitusketjun seuranta korostuu erityisesti laadullisia ongelmia paikannettaessa. (Gencod EAN France 2001, s. 8 ja 11) Tuotejäljitettävyys ja logistinen jäljitettävyys. Tuotteen jäljitettävyys tarkoittaa tuotteen laatuun liittyvän tiedon saamista, kun taas logistisella jäljitettävyydellä tarkoitetaan tuotteen määrään liittyvän tiedon saamista. Sekä tuotejäljitettävyydessä että logistisessa jäljitettävyydessä tuotteeseen liittyvän oikean ja kattavan tiedon kirjaaminen on merkityksellistä. Logistisessa jäljitettävyydessä korostuu edellisten lisäksi myös toimitusketjun eri linkkien kirjaaminen. (Gencod EAN France 2001, s. 12) Upstream/downstream -jäljitettävyydessä tarkastellaan tuotteen seuraamista oman yrityksen näkökulmasta. Upstream-jäljitettävyyttä on, kun halutaan tietoja sellaisesta tuotteesta, joka ei ole vielä saapunut omaan yritykseen. Downstream-jäljitettävyydellä tarkoitetaan mahdollisuutta jäljittää tuote, joka on jo lähtenyt omasta yrityksestä. (Gencod EAN France 2001, s. 9 ja 11) XML, Extensible Markup Language (engl.), on Internetissä yleisesti käytössä oleva joustava tapa luoda tiedonsiirtoa varten tarvittava yhteinen tiedonmuoto. (Kyöste, 2002) 7

SISÄLLYSLUETTELO ALKUSANAT... 3 KÄSITTEET... 6 SISÄLLYSLUETTELO... 8 1. JOHDANTO... 9 1.1 Hankkeen tausta... 9 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaukset... 9 1.3 Tutkimusmenetelmät... 10 2. ELECTRONIC DATA INTERCHANGE... 12 2.1 Taustaa EDI:stä... 12 2.2 EDI:n käytön edut ja haitat... 12 2.3 EDI:n käyttäjät... 13 3. SERIAL SHIPPING CONTAINER CODE... 14 3.1 SSCC:n rakenne ja käyttö... 15 3.2 SSCC:n käyttäjät... 17 3.3 SSCC:n käytön etuja... 19 3.4 SSCC:n käytön edellytyksiä... 20 3.5 SSCC: ohjaus ja jäljitettävyys... 20 4. LOGISTIIKKA JA ERIKOISTAVARAKAUPPA... 23 4.1 Logistiikan kehitysnäkymät... 23 4.2 Erikoistavarakaupan ominaispiirteet... 26 5. ERIKOISTAVAROIDEN CASE-KETJUN NYKYTILA... 29 5.1 Tavarantoimittaja A... 30 5.2 Tavarantoimittaja B... 31 5.3 Logistiikkayritys... 32 5.4 Kuljetusyritys... 33 5.5 Myymälä... 34 5.6 Erikoistavaroiden toimitusketju... 35 6. CASE-KETJUN TOIMINTAMALLI TULEVAISUUDESSA JA TOIMITUSKETJUN YLEINEN MALLI... 37 6.1. Case-ketjun toimintamalli tulevaisuudessa... 39 6.1.1 Tavarantoimittaja... 39 6.1.2 Logistiikkayritys... 40 6.1.3 Kuljetusyritys... 42 6.1.4 Myymälä... 44 6.2. Toimitusketjun yleinen malli... 45 6.2.1 Vertailu Tavaraliikenteen telematiikka-arkkitehtuuri -raporttiin... 48 7. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET... 50 8. TUTKIMUKSEN YHTEENVETO... 53 LÄHTEET... 55 YRITYS- JA ASIANTUNTIJAHAASTATTELUT... 56 8

1. JOHDANTO 1.1 Hankkeen tausta Fyysisten tuotanto- ja jakeluprosessien virtaviivaistamisen rinnalla yritykset eri toimialoilla pyrkivät tehostamaan toimintaansa verkottumalla ja kehittämällä organisaatioiden välistä tiedonsiirtoa (EDI tai OVT). EDI on tapa hoitaa tiedonvälitystä ja rationalisoida liiketoimintaa toimintaverkoston yritysten välillä. Se mahdollistaa strategisen yhteistyön, joka luo uusia kilpailuetuja ja näkyy kuluttajille tarjottavina parempina hinta- ja saatavuusetuina. EDIn mukanaan tuomia etuja ovat mm. kustannustehokkaat yhteydet toimitusketjun toimijoiden välillä, kilpailuedun paraneminen ja työvoiman tuottavuuden koheneminen. Logistiikka on yksi keskeinen yritysten ja yritysketjujen kilpailukyvyn lähde. Sähköinen tiedonhallinta on vasta tulossa logistiikkaan ja keskeinen keino lisätä logistiikan tuottavuutta ja tehokkuutta on materiaalivirtojen tiedonhallinta. Tämä tarkoittaa nykyistä tehokkaampia tunnistus-, seuranta- ja jäljitysjärjestelmiä. Tietoprosessin hallintaan ja toimintojen ohjaukseen liittyvä henkilöstön osaaminen ja kyky kehittyä tulevat olemaan merkittävä yritysten logistiikan kilpailukykytekijä. (Kanerva et al. 2001, s. 155) Vähittäiskaupan pitkissä toimitusketjuissa on havaittu puutteita tietämyksessä toimitusyksiköiden tunnistamisessa käytettävien SSCC-koodien osalta. Tämä raportti pohjautuu tutkimushankkeeseen, jossa on tarkasteltu erästä erikoistavaroiden toimitusketjua. Hankkeessa pyrittiin kehittämään case-ketjua SSCC-koodin hyödyntämistä järkeistäen. Lisäksi tavoitteena oli luoda SSCC:n soveltamisen osalta yleinen logistiikkaketjun toimintamalli. 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaukset Tutkimushankkeelle asetettiin kolme tavoitetta: 1. lisätä SSCC-koodiin ja sen etuihin sekä käytön edellytyksiin liittyvää tietämystä kaikkien vähittäiskaupan toimitusketjujen piiriin kuuluvien keskuudessa Suomessa 2. sovittaa maailmanlaajuinen malli SSCC-koodin käytöstä suomalaiseen käytäntöön nimeämällä keinoja ja teknisiä ratkaisuja, joilla toimitusketjun toimijoiden (kuva 1.1) rajapintoja saadaan sujuvammaksi ja 3. kehittää koko toimitusketjua kustannustehokkaammaksi. 9

Kuljetusyritys Tavarantoimittaja Tavarantoimittaja Kuljetusyritys Logistiikkayritys Myymälä Kuva 1.1 Tutkimuksessa tarkasteltu erikoistavaroiden toimitusketju Tarkastelun kohteena olleen erikoistavaraketjun näkökulmasta katsottuna tutkimushankkeessa oli lisäksi kaksi konkreettista tavoitetta: 1. toiminnan läpinäkyvyyden lisääminen lähetysten tunnistamista kehittämällä 2. yhteistyön kehittäminen toimitusketjussa. Nämä hankkeelle asetetut tavoitteet ja trendit ovat linjassa myös Tavaraliikenteen telematiikka-arkkitehtuuri hankkeen loppuraportin (Granqvist et al. 2003) kanssa, jossa on tarkasteltu logistiikan kehitystrendejä siltä osin kun ne vaikuttavat telematiikka-arkkitehtuurin rakentamiseen ja hyödyntämiseen. Yhteistyön, läpinäkyvyyden ja ulkoistamisen on katsottu vaikuttavan yritysten toimintatapoihin ja lisäksi ulkoistamisen on todettu muuttavan työnjakoa yritysten välillä (Granqvist et al. 2003, s. 19). Läpinäkyvyyden lisääntyessä toimitusketjun hallinta paranee lähetysten seurannan ja ohjaamisen paranemisen myötä. Samalla myös poikkeamatilanteiden hallinta paranee. Yhteistyötä kehittämällä toiminnan tehokkuus lisääntyy ja kilpailukyky paranee kustannusten ja varastotasojen alentuessa, läpimenoaikojen lyhentyessä ja palvelun parantuessa. Tutkimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi koostetaan erillinen ohje SSCC-koodin käytöstä, eduista ja käytön edellytyksistä logistiikkaketjussa. Samalla yleinen tietämys SSCC:n ja EDIn hyödyistä ja toisaalta niiden käytön edellytyksistä lisääntyy. Lisäksi on konstruoitu tässä raportissa esiteltävä yleinen toimintamalli ja kuvattu tekniset ratkaisut SSCC-koodin ja EDIn hyödyntämiseksi erikoistavaroiden toimitusketjussa. Mallin käyttöönottoon ja soveltamiseen liittyvän analyysin pohjalta on tarkasteluun valitussa toimitusketjussa nimetty keskeiset hyödyntämiskohteet ja kehittämisehdotukset. Saadut käytännön kokemukset toimitusketjun yritysten rajapintojen kehittämisestä ja sähköisten teknologioiden soveltamisesta niissä auttavat kehittämään paitsi tutkimuksen kohteena olevaa toimitusketjua myös kaupan toimialaa laajemminkin. 1.3 Tutkimusmenetelmät Tutkimusta varten tehtiin aluksi kirjallisuusselvitys. Teoriatarkastelussa selvitettiin EDIn taustaa sekä sen käytön etuja ja haittoja. SSCC-koodin osalta kartoitettiin koodin muodostamista ja käyttöä sekä koodin käytön etuja ja edellytyksiä. Lisäksi 10

tarkasteltiin jäljitettävyyttä ja SSCC-koodin roolia jäljitettävyyden parantamisen työkaluna. Tutkimushanketta myös verrattiin aiemmin tehtyyn Tavaraliikenteen telematiikka-arkkitehtuuri hankkeeseen (Granqvist et al. 2003) ja selvitettiin mahdollisia yhtymäkohtia siihen sekä samanaikaisesti työn alla olleeseen VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan toteuttamaan Standardoitu kolliosoitelappu projektiin. EDIn ja sähköisen tiedonsiirron osalta tärkeimmät lähteet olivat TIEKEn julkaisut EDIn/OVT:n käyttöön sekä yhtenäisviitteeseen liittyen (Kyöste, A., Maunuksela- Malinen et al. ja Salminen). SSCC-koodin käytön osalta EAN Internationalin ja EAN-Finlandi Oy:n julkaisut muodostivat perustan. Jäljitettävyyteen ja SSCC:n implementointiin tutustuttiin Uniform Code Councilin raportin muodossa. Tutkimus toteutettiin case-tutkimuksena ja tarkastelun kohteeksi valittiin neljän yrityksen muodostama logistiikan toimitusketju. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä pariakymmentä henkilöä. Neljän case-yrityksen eli Inex Partners Oy:n, Kiitolinja Oy:n, Kaukomarkkinat Oy:n ja Sukkamestarit Oy:n lisäksi haastateltiin vastaanottavien myymälöiden edustajia, muita logistiikkaketjun toimintaan oleellisesti liittyviä organisaatioita sekä asiantuntijaorganisaatioita. Ketjun keskeisten toimijoiden lisäksi haastateltiin mm. hankintayhtiö Intrade Partners Oy:n edustajaa. Asiantuntijaorganisaatioiden osalta haastatteluja tehtiin EAN-Finland Oy:ssä, TIEKE ry.:ssä sekä VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikassa. Lisäksi haastateltiin päivittäistavarakaupan edustajia Päivittäistavarakauppa ry.:stä sekä Tuko Logistics Oy:stä. Haastatteluissa kartoitettiin haastateltavien näkemyksiä ja käsityksiä sekä EDIn että SSCC:n käytön yleisyydestä, niihin liittyvistä välineistä, käytännön sovelluskohteista, eduista ja edellytyksistä. Lisäksi kysyttiin vastaajien mielipiteitä tulevaisuuden kehitysnäkymistä EDIn ja SSCC:n suhteen, näkemyksiä EDIn ja SSCC:n käytön mahdollistamista eduista ketjussa sekä ajatuksia ja ehdotuksia EDIn ja SSCC:n käytön edistämiseksi. Hankkeen aikana järjestettiin myös workshop-työpaja, jossa case-yritykset toimivat yhteistyössä hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Workshopissa käytiin caseketju toimijakohtaisesti läpi, kartoitettiin ketjun keskeiset kehittämiskohteet sekä ratkaisuehdotukset niihin. 11

2. ELECTRONIC DATA INTERCHANGE 2.1 Taustaa EDI:stä Electronic Data Interchange eli EDI tarkoittaa standardimuotoista liiketoimintainformaation välittämistä, joka tapahtuu automaattisesti kahden organisaation tietojärjestelmien välillä. Suomen kielessä käytössä on samaa tarkoittava lyhenne OVT, organisaatioiden välinen tiedonsiirto. (Karjalainen, 2000) Esimerkkinä EDIstä voidaan mainita erilaisten asiakirjojen, kuten laskujen, tilauksien, tullausasiakirjojen ja hinnastojen välittäminen sähköisesti vastaanottavaan yritykseen, jossa ne puretaan automaattisesti suoraan tietojärjestelmään. (Airaksinen, 2002/1.) Ensimmäisiä sähköisiä tiedonsiirtojärjestelmiä kehiteltiin 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvulla niitä oli jo yrityksillä käytössä. EDIn kehitys tapahtui hieman myöhemmin lähinnä 1980-luvun alussa. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKE ry on tehnyt tutkimuksen, jossa tehtiin kysely 700:lle ja haastattelu 12:lle suomalaiselle EDI-käyttäjälle. Tutkimuksen mukaan EDI/OVT-järjestelmä oli otettu näiden käyttäjien ensimmäisessä yrityksessä käyttöön 1984. EDIn käyttö lisääntyi Suomessa tasaisesti 1990-luvun alusta lähtien, lukuun ottamatta lamavuosia ja huippuvuosia 1997 1998. Huippuvuosien aikana EDIn käyttöönotto lisääntyi kaksinkertaisesti kolmeen edelliseen vuoteen verrattaessa. (Salminen, 2003) XML (Extensible Markup Language) on Internetissä yleisesti käytössä oleva joustava tapa luoda tiedonsiirtoa varten tarvittava yhteinen tiedonmuoto. XML mahdollistaa tiedonsiirron eri osapuolten välillä. (SearchWebServices.com, 2003) XMLmenetelmien on ennustettu nousevan EDIn rinnalle niiden joustavuuden takia. XML-pohjaisen Internetin välityksellä tapahtuvan tiedonsiirron etuna on, ettei tiedonsiirtojärjestelmän rakentamiseen tarvita niin suuria investointeja, kuin EDIsiirtoyhteyden rakentamiseen. Nykyaikaisista yrityksistä löytyy jo valmiiksi Internet-yhteys, jonka pohjalle voidaan rakentaa XML-pohjainen tiedonsiirto. Erityisesti XML-pohjainen tiedonsiirto tulee koskettamaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. (Kyöste, 2002) Muutaman viime vuoden aikana XML-EDI on lisännyt suosiotaan, samalla kun EDIn käyttöönottomäärän kasvu on vähentynyt. Vuonna 2000 EDI/OVT- ja XMLmenetelmiä otettiin käyttöön yhtä paljon. TIEKEn haastatteluissa kävi kuitenkin ilmi, ettei XML-menetelmä ainakaan tule vähentämään EDIn asemaa yritysten välisessä sähköisessä tiedonvaihdossa seuraavan viiden vuoden aikana. (Salminen, 2003) 2.2 EDI:n käytön edut ja haitat EDIn käyttämiseen liittyviä keskeisiä hyötyjä ovat virheiden väheneminen, tiedonsiirron nopeutuminen ja hallinnolliset säästöt. Koska samoja tietoja ei tarvitse syöttää useaan kertaan, saadaan kustannussäästöjä. Virheettömämpi tieto ja tiedonkulun nopeutuminen parantavat asiakaspalvelua. Toiminnan tehostuminen, uudet liiketoimintamahdollisuudet ja tuottavuuden kasvu on myös koettu EDIn tuomiksi eduiksi. Huomattavaa on, että osa yrityksistä vaatii yhteistyökumppaniyrityksiltään sähköistä tiedonsiirtoa. Sähköisestä tiedonsiirrosta on tullut yksi yhteistyökumppanuuden perusedellytys. (Salminen, 2003) 12

EDIn käyttööoton ongelmakohdaksi on nähty se, että jokaista uutta järjestelmään tulevaa organisaatiota varten on rakennettava uusi kiinteä yhteys ja ohjelmistot. Tästä johtuen EDI voi vaatia huomattaviakin investointeja tietojärjestelmiin ja laitteisiin. Pienivolyymisille tuotteille tai epävarmoihin yrityssuhteisiin ei kannata rakentaa EDIä, sillä sen edut saavutetaan vasta pitkäaikaisessa ja useita tiedonsiirtotapahtumia vaativassa yhteistyössä. (Karjalainen, 2000) Toinen EDIn käyttöön liittyvä hankaluus on, että EDI-sanoman tulee olla sovitulla tavalla määrämuotoinen. EDIFACT on yleisimmin käytössä oleva standardi EDI-muotoisessa tiedonvälityksessä. 2.3 EDI:n käyttäjät Suomen Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan EDIn käyttöön vaikuttaa selkeästi enemmän yrityksen koko kuin sen toimiala. Kaikista Suomessa toimivista yli viisi henkeä työllistävistä yrityksistä kymmenen prosenttia käytti EDIä vuonna 2001. Pienimmistä, 5-9 henkeä työllistävistä, yrityksistä EDI oli käytössä vajaalla viidellä prosentilla, kun taas suurista, yli sata henkilöä työllistävistä, yrityksistä yli 35 prosentilla. Toimialoista kaupan ja teollisuuden piirissä EDIn käyttö oli laajinta. Näillä toimialoilla EDI oli käytössä 12-13 prosentilla yrityksistä. Muilla toimialoilla vain 5-7 prosenttia käyttää EDIä tiedonsiirtoon. (Airaksinen, 2002/2.) Erityisesti elintarvike-, metalli- ja koneteollisuusyrityksillä on EDI käytössään. Eniten automatisoitua on yrityksissä pankki- ja rahoitussektorin kanssa asiointi, seuraavaksi pisimmälle automatisoituja toimintoja ovat tullaus, kuljetukset, myynti ja osto. (Salminen, 2003) Vuonna 2001 tehdyn pohjoismaisen vertailun perusteella Suomi sijoittuu vähiten EDIä käyttäviin maihin. Ainoastaan Islannissa EDIn käyttö on harvinaisempaa kuin Suomessa. Islannissa yli 10 henkeä työllistävistä yrityksistä 12 prosenttia käytti EDIä. Vastaava luku Suomessa on 14 prosenttia. Pohjoismaista Tanskassa EDI on yleisin. Siellä 21 prosentilla yli kymmenen henkeä työllistävistä yrityksistä oli käytössään tämä tiedonsiirron tapa. Ruotsissa ja Norjassa yli 10 henkeä työllistävistä yrityksistä vajaalla 20 prosentilla oli EDI käytössään. Kuitenkin on huomattava, että Tanskassa EDI-kaupan arvo oli puolet Suomen EDI-kaupan arvosta vuonna 2001. Suomen luku oli 20 miljardia euroa, kun taas vastaava luku Tanskassa oli 10 miljardia euroa. (Nordic Council of Ministers et al. 2002) 13

3. SERIAL SHIPPING CONTAINER CODE Kilpailun globalisoituminen ja yritysten verkottuminen kilpailuedun saavuttamiseksi ovat korostaneet tiedonsiirron merkitystä viimeisten vuosikymmenien aikana. Yritykset eivät hae kilpailuetua pelkästään yksittäisinä toimijoina vaan koko verkon voimalla. Globalisoitumisen takia toimitusketjuista on tullut, sekä toimijoiden määrää että kuljetettavaa matkaa tarkastellen, pitkiä. Mitä enemmän toimijoita ketjuissa tai verkossa on ja mitä pidempi niiden välinen fyysinen välimatka on, sitä tärkeämpää on toimitusketjun hallinta. Toimitusketjun hallinta ei ole ainoastaan välttämätön toimitusten sujumiselle, vaan sillä voidaan saada merkittävää lisäarvoa suhteessa toisiin ketjuihin tai verkkoihin. Myös JIT- (Just In Time) ja QR- (Quick Response eli nopea vastine) toimitusten lisääntymisen takia tiedonkulun tulisi tapahtua tehokkaasti ja nopeasti, toimitusketjua tukien. Tiedonkulun toimimiseksi sujuvasti tulee ratkaista kollitunnistuksen ongelma ja tuntea tavaroiden kulku koko toimitusketjun läpi. (EAN International, 1998) Toimituserät voivat sisältää eri määriä erilaisia tuotteita, jotka on pakattu erilaisiin pakkauksiin. Toisaalta toimitusketjussa on useita osia, joissa toimituseräkoko ja - muoto sekä varsinainen tuote muuttuvat. Näistä lähtökohdista, tuotteiden kulkua ajatellen, ei riitä, että tuotteet tunnistetaan erikseen vaan ne pitää pystyä tunnistamaan myös lähetyserätasolla. (EAN International, 1998) SSCC-18 koodin kehittäminen lähti liikkeelle kaupan globalisoitumisen ja ketjuuntumisen asettamista haasteista tiedonkululle. Erityisesti erikoistavarakaupassa oli tarve saada jokaiseen yksikköön oma tunnistuskoodinsa. Päivittäistavarakauppa oli käyttänyt 1970-luvulta lähtien EAN/UPC viitettä (EAN International/Uniform Product Code). Erikoistavarakaupassa ei kuitenkaan ollut käytössä yhtä määräkokoisia yksiköitä kuin päivittäistavarakaupassa. Määräkokoisten yksiköiden puuttumisen takia päivittäistavarakaupan viitteitä ei pystytty hyödyntämään suoraan erikoistavarakaupassa. (Philpot, 1998) Uniform Code Council ja EAN International kehittivät ns. SSCC-koodin vastaamaan erikoistavarakaupan tarpeisiin. (Maunuksela-Malinen et al. 1999) SSCC suunniteltiin niin, että sitä pystytään hyödyntämään erilaisissa käyttökohteissa ja kaikissa toimitusketjun vaiheissa. Vuonna 1987 esiteltiin EAN/UCC-128 koodi, joka antaa käyttäjälle mahdollisuuden sisällyttää enemmän tietoa yhteen viivakoodiin kuin aikaisemmat EAN/UCC-koodit (Pearce, 2003). SSCC on koodattu käyttäen EAN/UCC-128 symbologiaa (Warehousing Management, 1995). EAN International (1998) on koonnut listan SSCC-koodin käyttöalueesta. Sen mukaan SSCC sopii käyttöön parhaiten, jos o ominaisuuksiltaan erilaisia tuotteita lähetetään samassa kuljetusyksikössä ja niiden käsittelyn halutaan tapahtuvan tehokkaasti sekä omassa yrityksessä että oman yrityksen ulkopuolella o kuljetusyksiköiden sisältö vaihtelee eikä ole standardimaista o kuljetusyksikkö vaatii valvontaa ja mahdollisuuden jäljittää, joko yksikössä olevien tuotteiden valvontasäännösten, sisällön arvokkuuden tai tärkeyden takia o toimitusvalvontaa tarvitaan sekä kolli- että lähetystasolla. 14

3.1 SSCC:n rakenne ja käyttö SSCC on ISO/CEN-standardin mukainen viitenumero kuljetusyksikön tunnistamiseksi. Se on 18-numeroinen viite, joka ei sisällä luokittelevia elementtejä ja joka yksilöi kaikki toimitusyksiköt, olivatpa ne sitten standardimuotoisia, homogeenisia tai sekalaisia tuotteita sisältäviä. Jos yritys haluaa yksilöidä eri tuotantolaitokset SSCCkoodissa, se voi osoittaa kullekin tehtaalle tietyn lohkon SSCC-koodista. (Maunuksela-Malinen et al. 1999, Maailmanlaajuinen EAN/UCC -käyttöopas 2003, s. 40) SSCC-koodi ilmoitetaan lähetyslistassa tai kuormakirjassa tai kaikissa kuljetussanomissa, riippuen sovitusta käytännöstä. SSCC-koodi muodostuu seuraavasti (Maailmanlaajuinen EAN/UCC -käyttöopas 2003, s. 40-41): Sarjatoimitusyksikkökoodi SSCC Sovellustunnus SSCCtunnus EAN/UCC-yritysnumero Sarjanumero Tarkistusnumero 0 0 N 1 N 2 N 3 N 4 N 5 N 6 N 7 N 8 N 9 N 10 N 11 N 12 N 13 N 14 N 15 N 16 N 17 N 18 SSCC-koodin sovellustunnus on aina 00. SSCC-tunnuksen avulla kasvatetaan SSCC-koodin kapasiteettia. Tunnuksen (arvo välillä 0 9) määrää yritys, joka antaa SSCC-koodin. EAN-yritysnumeron (pituus 6-9 merkkiä) myöntää koodipankki käyttäjälle, joka on yleensä toimitusyksikön kokoava yritys. Numero on ainutlaatuinen koko maailmassa. Yritysnumeron saanut yritys laittaa juoksevan sarjanumeron (pituus 7-10 merkkiä) välittömästi yritysnumeron perään aina kohtaan N 17 asti. Jos yritysnumero on esimerkiksi 9-numeroinen luku, on helpointa käyttää juoksevaa numerointia 0000000, 0000001, 0000002, 0000003...sarjanumeron pituuden ollessa tällöin 7 numeroa. SSCC-koodi on 18-numeroinen juokseva numero, jonka avulla toimitusyksikkö voidaan yksiselitteisesti tunnistaa. Esimerkiksi koodissa 1 6412345 000000012 5: 1 SSCC-tunnus (arvo välillä 0 9), jonka lähettäjä määrittelee 6412345 EAN-Finlandin antama yritysnumero (pituus 6-9 merkkiä) 000000012 lähettäjän antama juokseva sarjanumero (pituus 7-10 merkkiä) 5 koodin tarkistusnumero EAN-yritysnumeron kansallisen rakenteen määrittelee jokainen kansallinen koodipankki. EAN-Finlandin antamana numero on muotoa 64 Esimerkki SSCC-viitteen rakenteesta ja sen tärkeimmistä osista eli SSCCtunnuksesta, yritysnumerosta ja juoksevasta numerosta (sarjanumero) on esitetty taulukossa 3.1. 15

Taulukko 3.1 SSCC-viitteen rakenne (muokattu lähteestä Maunuksela-Malinen et al. 1999) SSCC: käytössä 18 numeroa Sovellustunnus (viivakoodiin): SSCC SSCC-tunnus EAN/UCC yritystunnus (64). Yksilöi, minkä EAN:n antama tunnus. sarjanumero (9 numeroa) Tarkistusnumero 00 3 64 12345 123456789 1 SSCC-tunnuksen jälkeinen EAN-yritystunnus kertoo, minkä EAN-organisaation (esimerkiksi EAN-Finland Oy) myöntämä SSCC-koodin käyttöoikeus on. Yritysnumero on ainutlaatuinen jokaiselle yritykselle ympäri maailmaa. Tämä osa siis mahdollistaa sen, että jokainen koodi on ainutlaatuinen. Yritysnumeron pituus vaihtelee. Taulukossa 3.1 yritysnumero on 7 merkkiä ja se voikin olla mitä tahansa 6-9 merkin väliltä (Uniform Code Council, 2002). Mitä pidempi yritysnumero on, sitä lyhyemmäksi jää juokseva sarjanumero, jolla identifioidaan logistinen yksikkö. Sarjanumeron muodostaminen on yrityksen päätöksen vallassa. Numero täytyy kuitenkin muodostaa niin, ettei 12 kuukauden aikana samalle yritystunnukselle tule samaa sarjanumeroa. (EAN International, 1998) SSCC-koodin viimeinen numero on tarkistusnumero, jota käytetään datan yhtenäisyyden säilyttämiseksi. Viimeinen numero lasketaan aikaisemmasta 17 numerosta. (Uniform Code Council, 2002) Kuvassa 3.1 on esimerkki SSCC-koodista. ( 00) 008012349999999997 ( 00) 008112340099999992 sarjanumero sarjanumero SSCC-tunnus EAN/UCC-yritystunnus (7 numeroa) SSCC-tunnus EAN/UCC-yritystunnus (9 numeroa) Kuva 3.1 Esimerkki SSCC-koodista (muokattu lähteestä Uniform Code Council, 2002) 16

SSCC-koodia voidaan käyttää sekä kolli- että lähetystasolla. (Maunuksela-Malinen et al. 1999) Koska SSCC-koodia voidaan käyttää sekä kolli- että lähetystasolla, on se toimialasta riippumaton. Jokaisen kuljetusyksikön viite on ainutlaatuinen. Viitteen ainutlaatuisuus mahdollistaa koodin maailmanlaajuisen käytön. Kuvassa 3.2 on kuvattu SSCC:n käyttö tuotteissa ja kuljetusyksiköissä. Tuote A B C D E F G H Tuotteet kerätään ja pakataan erilaisiin kolleihin. SSCC 1 SSCC 2 kolli 1 kolli 2 A F D H B H E G kolli 3 kolli 4 G F A G H B C E SSCC 3 SSCC 4 Jokaiselle kollille annetaan oma SSCC-koodi. Lavakuorma SSCC 5 kolli 1 kolli 2 kolli 3 kolli 4 Kollit kuormataan lavalle. Lavakuormalle annetaan oma SSCC-koodi. Kuva 3.2 SSCC:n käyttö sekä tuotteessa että kuljetusyksiköissä. (muokattu lähteestä EAN-Finland Oy, 1999) Yksittäiset tuotteet voidaan yhdistää kolleiksi ja kullekin kollille voidaan antaa oma kollikoodi eli toimitusyksikkökoodi (esimerkiksi kuvassa 3.2 tuote B on kollissa 2, jolla on oma kollikoodinsa SSCC 2). Tällöin tietyn kollinumeron sisällä voi olla useita eri tuotteita (esimerkin kollissa 2 ovat tuotteet B, H, E ja G). Kollit voidaan yhdistää lavakuormaksi, jolloin lavalle annetaan oma toimitusyksikkökoodinsa. Tällöin yhden lavakoodin (kuvassa SSCC 5) sisällä voi olla useita kollikoodeja (esimerkissä kollikoodit SSCC 1, SSCC 2, SSCC 3 ja SSCC 4) ja niiden sisällä useita tuotteita. 3.2 SSCC:n käyttäjät SSCC:lla on EAN Internationalin/UCC Uniform Code Councilin mukaan arviolta 100 000 120 000 käyttäjää ympäri maailmaa ja sitä voidaankin pitää sekä laajimmalle levinneenä että eniten käytössä olevana viitteenä. SSCC on käytössä pääasiassa kollitason viitteenä. 30 40 % käyttäjistä on USA:ssa ja loput Euroopassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. (Maunuksela-Malinen et al. 1999) Seuraavaksi on tarkasteltu toimitusketjun eri toimijoiden eräitä mahdollisuuksia hyödyntää SSCC-koodia. Valmistajat/Alihankkijat Tuotteiden valmistajat tai alihankkijat voivat käyttää SSCC-koodia yrityksen sisällä tuotannon ja varastonhallintaan sekä asiakirjojen teon ja muiden toimintojen helpottamiseen. Tuotantolinjalla valmistettuihin tuotteisiin tai tuotepakkauksiin liitetään yksilöivä SSCC-koodi. Tämän jälkeen SSCC-koodia voidaan käyttää tuotteen jäljit- 17

tämiseen ja seurantaan. SSCC:n avulla voidaan milloin tahansa tarkistaa reaaliaikaiset tiedot pakkauksen sisältämistä tuotemääristä, tuotantopaikasta ja ajasta, varastopaikasta, parasta ennen -päivämääristä ja laadusta sillä edellytyksellä, että tiedot ovat tietokannassa. (EAN International, 1998) Automatisoiduissa lopputuotevarastoissa SSCC-koodia voidaan käyttää automaattisessa tavaroiden paikalleen laittamisessa ja muussa varastonhallinnassa. Varastopaikat ovat tarkalleen tiedossa samoin kuin varaston koko sekä muut tuotetiedot, kuten koska tuote vanhenee. Kun tuotteita aletaan kerätä asiakkaalle, voidaan valita paras keräämisreitti ja määrät sekä tuotteet jonkin tietyn ominaisuuden, kuten vanhenemisen, suhteen. (EAN International, 1998) SSCC-koodi voidaan tulostaa lähetysluetteloon. Asiakas voi etukäteen tarkistaa lähetysluettelosta, että toimittaja lähettää oikeat määrät asiakkaan haluamia tuotteita. Kun asiakas on tarkistanut lähetysluettelon, voidaan tuotteet kerätä koodit samanaikaisesti lukien ja samalla kuormasta muodostuu toimituksen ennakkoilmoitus sekä muut tarvittavat asiakirjat. (EAN International, 1998) Tavarankuljettajat Tavarankuljettaja voi käyttää SSCC-koodia sisäisessä tavaroiden jäljittämisessä ja valvonnassa. Tavarankuljettaja pystyy hyödyntämään maailmanlaajuisesti ainutkertaista lähetyksen SSCC-koodia, eikä sen tarvitse kiinnittää omia tunnisteita lähetyksiin. Standardoidun koodin ansiosta tavaran kuljettaja voi käyttää yhtä numerointijärjestelmää. (EAN International, 1998) Tavarankuljettaja voi käyttää SSCC-koodia saadakseen tarkan toimitusosoitteen ja tiedot esimerkiksi lastin erityisvaatimuksista helpottamaan reitinsuunnittelua ja kuorman lastaamista ja purkamista. Jos yhteen kuormaan tulee useampia lähetyksiä, voi kuljettaja tehdä kuormalle oman SSCC:n helpottamaan reitin suunnittelua. Myös kuljetuspalvelun maksut sekä mahdolliset vahingonkorvaukset voidaan hoitaa asiakkaan ja kuljetusliikkeen välillä käyttäen SSCC-koodia viitteenä. Muistettava on, että SSCC-koodi ei itse kerro mitään vaan tieto saadaan koodin taustajärjestelmistä. (EAN International, 1998) Tavaran vastaanottajat Tavaran vastaanottaja voi lukea saapuvista tavaroista SSCC-koodit. Tietoja verrataan tietojärjestelmässä oleviin tietoihin siitä, mitä piti saapua. Tällä tavalla saadaan tarkistettua, että kaikki se, mitä tilattiin, myös toimitettiin. Samoin voidaan päivittää varastosaldot niin, että tiedetään kyseisten tavaroiden olevan varastossa. (EAN International, 1998) Vastaanottaja voi käyttää SSCC-koodia myös omassa sisäisessä jakelussaan sekä mahdollisia reklamointeja tehtäessä joko kuljettajalle tai valmistajalle. (EAN International, 1998) 18

3.3 SSCC:n käytön etuja Maunuksela-Malinen et al. (1999) ovat koonneet SSCC:n käytön edut seuraavasti: o SSCC on ainutlaatuinen koodinumero, joka mahdollistaa maailmanlaajuisen käytön o SSCC on avain reaaliaikaiseen tietoon, mikäli tiedot ovat saatavissa taustajärjestelmistä o SSCC mahdollistaa sähköisen tiedonsiirron toimitusketjun eri osapuolten välillä o SSCC on standardoitu o SSCC toimii joustavasti sekä kolli- että lähetystasolla niin yrityksen sisäisissä kuin ulkoisissa toimituksissa. Koska koodinumero on ainutlaatuinen koko maailmassa, voidaan SSCC-koodia käyttää kansainvälisissä toimitusketjuissa. Jokaiselle logistiselle yksikölle pystytään antamaan oma tunnisteensa sekä kolli- että lähetystasolla. Oman tunnisteen ansiosta kollit ovat yksilöitävissä eri toimitusketjun vaiheissa ja myös myöhemmin, vaikka toimituksesta olisi kulunut jo jonkin aikaa. SSCC-koodia voidaan siis käyttää sekä yrityksen sisäisissä että ulkoisissa toimituksissa. Vuonna 2002 Inex Partners Oy:n, Kiitolinja Oy:n sekä Agrimarketin ja viivakoodilukijoita markkinoivan yrityksen yhteistyössä toteuttamassa SSCC-pilotissa logistiikkayrityksessä havaittiin mm. seuraavia SSCC:n käytöstä saatavia etuja: o toimitusvarmuus parani o reklamaatioiden seuranta tarkentui o reklamaatioiden käsittely nopeutui koska virheiden kohdistaminen oli selkeytynyt ja nopeutunut (esimerkkinä kuljetusvirheiden erottaminen logistiikkayrityksen virheistä). Saman, vuonna 2002 tehdyn, SSCC-pilotin pohjalta myymälässä kirjattiin seuraavia havaintoja: o viivakoodin lukeminen kuljetuksen (lastauksen ja purun) eri vaiheissa nopeutti virheellisten kollien tunnistamista tai kollien puuttumisen havaitsemista, joka myymälän kannalta tietää aikasäästöjä o ennakkoon tuleva oikeellinen tieto myymälään saapuvista tavaroista paransi asiakaspalvelua, helpotti kyselyihin vastaamista ja mahdollisti resurssien tarkan sunnittelun niin myymälässä kuin koko logistiikkaketjussa. Tässä hankkeessa määritetyn toimintamallin käyttöoton odotetaan aiheuttavan vastaavanlaisia vaikutuksia tarkastelun kohteena olevaan erikoistavaroiden toimitusketjuun. Käyttöönoton seurauksena vastuualueiden odotetaan selkiintyvän ja toimitusten seurannan ja jäljittämisen tehostuvan. Odotettavaa myös on, että paremman tiedonhallinnan kautta yritysten resurssien - mm. henkilöstön ja tilantarve kohdistaminen tarkentuu. Toimintamallin käyttöönotto johtaa myös toimitusten virtaviivaistumiseen sekä manuaalisten työvaiheiden vähenemiseen ja sitä kautta nopeuden li- 19

sääntymiseen ja virheiden vähenemiseen. Käyttöönoton mukanaan tuomat toimintatapamuutokset vaativat yrityksiltä sisäisen koulutuksen lisäämistä. Tekniset ratkaisut, ohjelmat ja lukijat, puolestaan aiheuttavat kustannuksia yrityksille. Toimintamallin käyttöönoton odotetaan osaltaan lisäävän koko ketjun toiminnan ymmärtämistä ja hyötyjen näkemistä paitsi oman yrityksen myös koko toimitusketjun näkökulmasta. 3.4 SSCC:n käytön edellytyksiä SSCC-koodin käyttö asettaa yritykselle myös tiettyjä vaatimuksia. Ensimmäinen SSCC:n käyttöön liittyvä edellytys ovat koodin käyttöä tukevat tietojärjestelmät ja laitteet. Laitteista tärkeimpiä ovat viivakoodinlukija, jolla on mahdollista lukea EAN/UCC-128 symbolia, tämän lukijan kautta saadun tiedon yhdistämiseen tietojärjestelmään tarvittavat ohjelmistot ja viivakoodin tulostamiseen tarvittavat tulostimet. Edellä mainittujen teknisten edellytysten lisäksi yritys tarvitsee kansallisen EAN/UCC:n myöntämän yritystunnuksen. Suomessa tunnuksia hallinnoi EAN- Finland Oy. (Uniform Code Council, 2002) SSCC:n käyttöä tukevien tietojärjestelmän ja laitteiden sekä EAN:n myöntämän yritystunnuksen lisäksi yrityksen tulisi huomioida, ettei EAN anna suosituksia sarjanumeroiden muodostamiseksi. Tästä syystä heti alusta alkaen tulisi tietää, miten sarjanumero muodostetaan. Ennen SSCC-koodin käyttöönottoa tulisi tarkastella koko toimitusketjua. Toimitusvalvonnan taso koko ketjun tasolla tulee kartoittaa: tarvitaanko viitettä kolli- vai lähetystasolla vai näillä molemmilla ja vastaavatko SSCC:n ominaisuudet tarvetta? Pystyvätkö eri toimitusketjun vaiheet käyttämään viitettä ja kuka viitteen muodostaa, ostaja vai myyjä? Yleensä kuljetuksen tilaaja on ollut viitteen muodostaja mutta tämä on sopimuksenvaraista. (Maunuksela-Malinen et al. 1999) Yhteenvetona voidaan todeta, että SSCC:n käyttö edellyttää seuraavien tekijöiden olemassaoloa ja yhteensopivuuden varmistamista: o sähköiset yhteydet toimijoiden välillä o yhtenevät sanomatyypit o tekniset laitteet o osaaminen o yhteistyö ketjussa. 3.5 SSCC: ohjaus ja jäljitettävyys Hankkeessa tehtyjen haastattelujen perusteella voitiin todeta, että ohjaus ja jäljitettävyys ovat tärkein peruste SSCC:n käytölle erikoistavaroiden toimitusketjussa. Mm. Gencod EAN France (2001, s.13-20 ja 27) on kartoittanut syitä jäljitettävyyden korostumiseen viimeisten vuosien aikana (taulukko 3.2). 20

Taulukko 3.2 Syyt jäljitettävyyden korostumiseen (muokattu lähteestä Gencod EAN France, 2001) Syy Kuvaus Globalisaatio ja laajentuneet toimitusketjut Massatuotanto ja sen aiheuttamat pidemmät kuljetusetäisyydet Kuluttajatottumuksien muuttuminen Toimitusketjuihin on tullut hyvin erilaisia toimijoita, joiden käsitykset esimerkiksi laadusta vaihtelevat. Toisaalta ketjujen laajentuminen aiheuttaa sen, että tiedon kulku tuotteen mukana ei tapahdu itsestään. Tuotanto on keskittynyt ja jakelureitit ovat pidentyneet. Asiakkaiden vaatimukset ovat kasvaneet, trendien muuttumissyklit lyhentyneet jne. Tilausten monimutkaistuminen Yleisen valvonnan lisääntyminen Pienemmät tilauserät, joissa enemmän erilaisia tuotteita. Asiakkaat tilaavat kokonaisuuksia, jotka edellyttävät tilausvirtojen oikea-aikaista yhdistämistä. Tuotteista on oltava tiedossa niiden alkuperä, valmistusmateriaalit, hygieniatiedot, turvallisuustiedot jne. Asiakkaiden huoli tuotteiden turvallisuudesta kasvanut Ohjausta ja jäljitettävyyttä voidaan hyödyntää mm. laadunvalvonnassa. Jäljitettävyys on yksi laadunhallinnan tärkeimmistä työkaluista. Sen avulla voidaan selvittää toisaalta sekä taaksepäin että eteenpäin tuotteen kulkua ja samalla paikantaa, missä ja miksi laadullisia ongelmia on tapahtunut. Toinen ohjauksen ja jäljitettävyyden sovelluskohde on logistisen virran hallinnassa. Kun toimituksia pystytään ohjaamaan ja seuraamaan riittävällä tarkkuudella, voidaan koko logistista ketjua optimoida ja parantaa. Tällä on vaikutusta myös varastonhallinnan kannalta kyettäessä määrittämään varastotaso tarkemmin. Mikäli yllättäviä tuotteiden katoamisia tapahtuu, pystytään nopeammin ja helpommin selvittämään niiden syyt. Jäljitettävyydellä on merkittävä rooli annettujen määräysten täyttämisessä. Viranomaiset ovat antaneet useita eri määräyksiä kuluttajien turvallisuuden takaamiseksi. Jotta näihin viranomaisten vaatimuksiin pystyttäisiin vastaamaan, on voitava saada tietoa toimitusketjun jokaisesta vaiheesta, ei ainoastaan niistä, jotka liittyvät omaan yritykseen. Koska yritykset toimivat yhä enemmän ketjuina, helpottaa tuotteen toimitusketjun hallinta vastuun jakamista ja viranomaisten määräysten toteuttaminen voidaan paremmin jakaa niille toimijoille, jotka ovat niistä vastuussa. Jäljitettävyydellä on myös vaikutuksia esimerkiksi yrityksen luotettavuuteen. Jäljitettävyyden ansiosta tuottajan ja asiakkaan välistä etäisyyttä voidaan lyhentää, vaikkei fyysistä välimatkaa lyhennettäisikään. Asiakkaalle pystytään kertomaan tarkemmin, missä vaiheessa tuote kulloinkin on ja milloin asiakkaan on mahdollista saada tuote. Voidessaan vastata nopeasti asiakastiedusteluihin ja pystyessään selvit- 21

tämään laadulliset ongelmat nopeasti yrityksen maine ja brandi säilyvät hyvinä. Toimitusten seurattavuus on yleensä myös erilaisten sertifikaattien saannin edellytys ja sertifikaatti puolestaan tietyn laadun tae. Toimitusten seurattavuuden ansiosta myös kuluttajaturvallisuutta pystytään parantamaan. Jos markkinoille on päässyt virheellisiä tai asiakkaille vaarallisia tuotteita, voidaan ne vetää pois markkinoilta nopeasti ja tarkasti. Tämän mahdollistaa se, että pystytään saamaan selville, mihin tuotteet tietystä erästä on toimitettu ja taas toisaalta, mitkä tuotteet tai erät ovat virheellisiä. Jäljitettävyyden parantaminen voidaan jakaa neljään periaatteeseen: o tuotteiden yksilöiminen (identifioiminen) o valmistuserien ja logististen yksikköjen välisten linkkien hallitseminen o tiedon kirjaaminen sekä o tiedonvaihto ja siirtyminen eri osapuolten välillä. (Gencod EAN France 2001, s.20) Jäljitettävyyden parantamiseksi on kehitelty erilaisia työkaluja, jotka voidaan jakaa kolmeen joukkoon: o jäljitettävyyttä helpottavan tiedon hankintaa auttavat työkalut o tiedonsiirron välineet, jotka varmistavat tiedonvaihdon eri toimitusketjun vaiheiden välillä ja varmistavat jäljitettävyyden jatkuvuuden o tiedonhallinnan työkalut. Suurin hyöty eri työkalujen käytöstä saadaan, jos niillä pystytään helpottamaan koko toimitusketjun jäljitettävyyttä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulee toimitusketjun työkalujen olla yhteensopivia. Standardoitujen järjestelmien käyttö helpottaa yhteensopivuutta eri osapuolten välillä. Yhteensopivia tiedonvaihdon työkaluja on mm. integroitu EDI, joka mahdollistaa nopean, automaattisen tiedonsaannin ja tiedon vaihtamisen eri toimitusketjun osapuolten välillä. Integroitu EDI on myös tietoturvallisuuden kannalta hyvä vaihtoehto. Kollitunnistuksen ja prosessien tunnistamista helpottavista välineistä mainittakoon viivakoodit, esimerkiksi SSCC, joiden hyvänä puolena voidaan pitää sitä, että nämä koodit, jotka linkittävät kollin siihen liittyvään tietoon siirtyvät tuotteen mukana. Viivakoodia on helppo ja nopea käyttää ja viivakoodin taustajärjestelmiin voidaan myös päivittää tuotteeseen liittyvää tietoa. (Gencod EAN France 2001, s.57-61) 22

4. LOGISTIIKKA JA ERIKOISTAVARAKAUPPA Tässä luvussa käydään läpi aiemmin tehtyjä selvityksiä logistiikan trendeistä ja kaupan yleisistä kehityssuunnista. Luvussa tarkastellaan liiketoimintamallien muutoksen piirteitä ja muutosta eteenpäin ajavia tekijöitä, logistiikan kehityssuuntia sekä kaupan alan yleisiä kehitysnäkymiä. Lisäksi käydään läpi keskeisiä erikoistavarakaupan ominaispiirteitä. 4.1 Logistiikan kehitysnäkymät Vuonna 2001 tehdyn Logistiikkaselvitys 2001 tutkimuksen (Kanerva et al. 2001, s. 34) mukaan liiketoimintaympäristössä tapahtuneita yleisiä muutoksia ovat mm. yritysten toimintojen globalisoituminen ja sähköisen tiedonsiirron sekä Internetin voimakas kehittyminen. Taulukkoon 4.1 on koottu logistiikkaselvityksessä esiin nousseita keskeisiä liiketoimintamallien muutoksen piirteitä ja muutosta eteenpäin ajavia tekijöitä. Taulukko 4.1 Liiketoimintamallien muutoksen piirteitä ja muutosta eteenpäin ajavia tekijöitä (Kanerva et al. 2001, s. 34) Liiketoimintamallien muutoksen piirteitä ja muutosta eteenpäin ajavia tekijöitä Markkinoiden integroituminen. Ydinosaamiseen keskittyminen. Tehokkaan ja toimivan asiakasrajapinnan hallinnan jatkuva korostuminen. Vaativammat asiakkaat ja yhä nopeammin muuttuvat asiakastarpeet sekä lyhentyneet tuotteiden elinkaaret ja sitä myötä lisääntynyt tarve kasvattaa toimintojen ja resurssien joustavuutta, reagointinopeutta ja ennakointikykyä. Sähköinen liiketoiminta, joka vaikuttaa fyysisiin liiketoimintaprosesseihin sekä tapoihin kommunikoida sidosryhmien kanssa. Nopeasti muuttuva teknologia ja tietojärjestelmät, jotka vaativat jatkuvia teknologiainvestointeja sekä järjestelmien erikoisosaamista. Yrityksen omistajien ja sijoitusmarkkinoiden vaatimukset tehokkaaseen ja tuottavaan pääoman hallintaan. Yritysten tarve pitää korkea muuntumiskyky yllä jatkuvasti. Liiketoiminnassa erikoistuminen luo tarvetta ulkoistaa yrityksen omia toimintoja ja hankkia palveluita muista yrityksistä. Saavuttaakseen kansainvälisessä liiketoiminnassa tarvittavan mittakaavaedun ja täyttääkseen kasvavat asiakkaiden vaatimukset tuottavalla tavalla, yritykset muodostavat tiiviitä yhteistyösuhteita ja verkottuvat toimitusverkoiksi. Jatkossa liiketoiminnallinen kilpailu käydään toimitusverkkojen välillä yksittäisten yritysten sijaan. (Kanerva et al. 2001) 23