Ohje sivutuoteasetuksen soveltamisesta turkiseläinten, tarhakoirien ja lemmikkieläinten rehua valmistavissa laitoksissa

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 1 / 36 Ohje sivutuoteasetuksen soveltamisesta turkiseläinten, tarhakoirien ja lemmikkieläinten rehua valmistavissa laitoksissa

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 2 / 36 Ohje sivutuoteasetuksen soveltamisesta turkiseläinten, tarhakoirien ja lemmikkieläinten rehua valmistavissa laitoksissa Eviran ohje 12821/2

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 3 / 36 Eviran ohje 12821/2 Käyttöönotto 11.7.2011 Maatalouskemian yksikkö Hyväksyjä Tarja Root Esittelijä Taina Haarahiltunen

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 4 / 36 Ohje sivutuoteasetuksen soveltamisesta turkiseläinten, tarhakoirien ja lemmikkieläinten rehua valmistavissa laitoksissa Eviran ohje 12821/2 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 5 2 Laitosten valvonta... 6 3 Rehualan toimijan velvollisuudet... 7 3.1 Yleistä... 7 3.2 Omavalvonta ja HACCP-järjestelmä... 8 4 Sivutuotteiden merkitseminen, tunnistaminen, kuljetus ja kaupalliset asiakirjat... 10 4.1 Sivutuotteiden käsittelyvaatimukset ja tunnistemerkinnät... 10 4.2 Sivutuotteiden kuljetukselle asetettavat vaatimukset... 11 4.2.1 Kuljetuskalusto ja sen merkitseminen... 11 4.2.2 Sivutuotteiden lähettäjä, kuljettaja ja vastaanottaja... 12 4.3 Kaupalliset asiakirjat... 12 5 Sivutuotteiden käyttö sivutuoteosastoilla ja muissa keräyskeskuksissa... 13 5.1 Turkiseläinten ja tarhakoirien rehuksi soveltuvat sivutuotteet... 13 5.2 Turkiseläinten ja tarhakoirien rehuksi soveltumattomat tai kielletyt sivutuotteet... 15 5.3 Sivutuotteiden käsittely sivutuoteosastoilla ja muissa keräyskeskuksissa... 17 6 Sivutuotteiden käyttö rehusekoittamoilla... 18 9 Sivutuotteiden käyttö lemmikkieläinten rehussa... 20 9.3 Lemmikkieläinten rehuiksi ja puruluiksi soveltuvat sivutuotteet... 21 9.4 Lemmikkieläinten rehuiksi soveltumattomat tai kielletyt sivutuotteet... 22 LIITE I Luokan 3 kaupallinen asiakirja (MALLI)... 24 LIITE II Luokan 2 kaupallinen asiakirja, turkiseläinrehu (MALLI)... 25 LIITE III Raakojen sian ja siipikarjan luiden myyminen lemmikkieläinten rehuksi... 26 LIITE IV Poroteurastuksenyhteydessä syntyvien sivutuotteiden rehukäyttö... 27 LIITE V Merkinnät teurastamoiden keräyskeskuksista lähtevässä rehuaineessa... 28 LIITE VI Tarkastuskertomuspohja Tarkastuseläinlääkärin suorittama keräyskeskuksen tarkastus... 29 LIITE VII Tarkastuskertomuspohja Kunnaneläinlääkärin suorittama lemmikkieläinten ruokia valmistavan laitoksen tarkastus... 30 LIITE VIII Tarkastuskertomuspohja: Kunnaneläinlääkärin suorittama tarkastuskäynti kala-alan keräyskeskukseen... 30 LIITE IX Tarkastuskertomuspohja: Tarkastuskäynti turkisrehusekoittamoon... 30 LIITE XI Esimerkki vuokaaviosta KETUN TÄYSREHU IMETYSAIKANA... 32 LIITE XII Tuotteen kuvaus, ketun täysrehu imetysaikana... 33 LIITE XIII Vaarojen arvioinnin ensimmäinen vaihe ketun imetysajan rehulle... 34

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 5 / 36 1 Johdanto Eläimistä saatavilla sivutuotteilla tarkoitetaan eläinten kokoruhoja ja ruhonosia sekä muita eläinperäisiä tuotteita, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. Kalasivutuotteilla tai kalanperkuusivutuotteilla tarkoitetaan kaloista saatavaa vastaavaa ainesta. Sivutuotteiden käyttöön liittyy mahdollinen riski eläinten, ihmisten ja ympäristön terveydelle. Euroopan parlamentti ja neuvosto on antanut asetuksen (EY) N:o 1069/2009 muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä. Asetuksen tarkoituksena on luoda eläimistä saataville sivutuotteille säädöspuitteet, joiden avulla suojataan kansanterveyttä ja eläinten terveyttä. Asetuksessa säädetään eläinperäisten sivutuotteiden luokittelusta, keräämisestä, kuljetuksesta, varastoinnista, esikäsittelystä, käsittelystä, käytöstä, hävittämisestä, markkinoille saattamisesta, tuonnista, viennistä ja kauttakuljetuksesta. Sivutuoteasetuksen ns. toimeenpanoasetuksessa säädetään tarkemmin edellä mainituista asioista ja sen numero on (EY) N:o 142/2011. Sivutuoteasetusta ja toimeenpanoasetusta on sovellettu sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa 4.3.2011 alkaen. Sivutuoteasetuksen mukaan eläimistä saatavat sivutuotteet jaetaan kolmeen luokkaan niihin liittyvän riskin perusteella. Luokittelulla on merkitystä sivutuotteiden hyödyntämisessä, jatkokäsittelyssä ja hävittämisessä. Sivutuoteasetuksen mukainen tuotteiden luokittelu on kuvattu Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) ohjeessa 16010/01 Ohjesivutuoteasetuksen soveltamisesta eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsittelevissä laitoksissa laitostyypeittäin ja esimerkein. Ohje on julkaistu Eviran internetsivuilta: http://www.evira.fi/portal/fi/evira/asiakokonaisuudet/elaimista_saatavat_sivutuotteet/ Tähän ohjeeseen on koottu sivutuote- ja toimeenpanoasetuksesta ne asiat, jotka koskevat eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttöä ja valmistusta rehuksi turkis- ja lemmikkieläimille sekä tarhakoirilla keräyskeskuksissa, rehusekoittamoissa ja lemmikkieläinten ruokia valmistavissa laitoksissa. Tarhakoirilla tarkoitetaan koiria, jotka eivät elä kotitalouksissa, kuten vetokoirat. Ohje ei koske koirien kuivaruokia valmistavia laitoksia, joissa käytetään ainoastaan käsiteltyjä sivutuotteita. Ohje on suunnattu yhtälailla laitosten valvojille kuin toimijoillekin. Ohje pohjautuu mm. seuraavaan lainsäädäntöön: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä muutoksineen, ns. sivutuoteasetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 142/2011, ns. toimeenpanoasetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005 rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista, ns. rehuhygienia-asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009 rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä Komission asetus (EY) 1292/2005 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen IV muuttamisesta eläinten ruokinnan osalta, ns. TSE-asetus Komission päätös (2004/217/EY) luettelon vahvistamisesta niistä aineksista, joiden markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten ravinnoksi on kielletty

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 6 / 36 Maa- ja metsätalousministeriön asetus 850/2005 eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä, ns. valvonta-asetus Maa- ja metsätalousministeriön asetus 435/2006 eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta, ns. minkinruhojen käyttökielto Rehulaki N:o 86/2008 Maa- ja metsätalousministeriön päätös rehuainesta 40/99 Maa- ja metsätalousministeriön päätös rehuseoksista 41/99 Maa- ja metsätalousministeriön asetus rehuseoksista annetun päätöksen muuttamisesta 91/02 Maa- ja metsätalousministeriön asetus rehualan toiminnan harjoittamisesta 712/2008 Maa- ja metsätalousministeriön asetus rehujen virallisen valvonnan järjestämisestä 11/09 Sivutuoteasetuksen noudattamisen helpottamiseksi eri alojen toimijoille ja valvojille on tehty myös muita sivutuoteasetuksen soveltamisoppaita ja ohjeita. Ohjeet ja oppaat löytyvät internetistä Eviran internetsivuilta http://www.evira.fi/portal/fi/asiakokonaisuudet/elainperaiset_sivutuotteet/. Ohjeen lukemisen helpottamiseksi kussakin alakohdassa on lueteltu pääpiirteittäin niitä lainkohtia, joissa kyseisessä kohdassa käsiteltävästä asiasta säädetään. Säädösviitteiden paikkansapitävyys tulee aina tarkastaa ajantasaisesta lainsäädännöstä. 2 Laitosten valvonta Sivutuoteasetus artiklat 44 47 Valvonta-asetus 2 luku, 6-8 ; 3 luku 14 16, 18 25 Hallintolaki Valvonta-asetus antaa säännökset valvonnan järjestämisestä sivutuotteita käsittelevissä, varastoivissa tai hävittävissä laitoksissa. Eviran maatalouskemian yksikön rehujaosto, jatkossa rehujaosto, valvoo rehujen osalta luokan 2 ja 3 käsittelylaitoksia, teurastamoiden sivutuoteosastojen hapottamoita, teurastamoiden ulkopuolisia keräyskeskuksia, rehusekoittamoita eli käyttäjiä sekä lemmikkieläinten ruokia valmistavia laitoksia. Rehusekoittamolla tarkoitetaan turkiseläinten rehuja valmistavia laitoksia. Myös pelkkä raakojen teuraseläinten osien, kuten lihanleikkaamosta ostettujen luiden, pakkaaminen lemmikkirehukäyttöä varten katsotaan lemmikkieläinten rehujen valmistamiseksi, johon tarvitaan rehuvalvonnan hyväksyntä. Rehuvalvonta suorittaa laitoksille hyväksymistarkastukset ja tarkastaa laitokset tämän jälkeen vuosittaisen valvontasuunnitelman mukaisesti riskinarviointiin perustuen. Rehuvalvonnan lisäksi valvontaviranomaisina toimivat läänien alueilla läänineläinlääkärit, kuntien alueilla kunnaneläinlääkärit, teurastamoiden sivutuoteosastoilla tarkastuseläinlääkärit ja teurastuspaikkojen sivutuoteosastoilla kunnaneläinlääkärit. Läänineläinlääkärin tulee tarkastaa vähintään kerran vuodessa luokan 2 käsittelylaitokset ja tämän lisäksi oltava mukana rehuvalvonnan

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 7 / 36 tarkastuskäynnillä kyseisissä laitoksissa. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava vastaavasti luokan 3 käsittelylaitokset, lemmikkieläinten ruokia valmistavat laitokset, rehusekoittamot ja keräyskeskukset vähintään kerran vuodessa ja tämän lisäksi oltava mukana rehuvalvonnan tekemissä tarkastuksissa kyseisissä laitoksissa. Sama koskee tarkastuseläinlääkäreitä ja keräyskeskusten valvontaa. Sivutuoteasetuksen mukaisen hyväksymisen lisäksi sivutuotteita käsittelevät laitokset tarvitsevat toimintaansa usein ympäristöluvan. Valvojan on valvottava, että laitoksessa noudatetaan sivutuoteasetuksessa asetettuja vaatimuksia sivutuotteiden luokittelussa, keräämisessä, käsittelyssä, merkitsemisessä ja varastoinnissa; laitoksesta lähetettävät sivutuotteet lähetetään asianmukaisesti merkittyinä; kuljetusta seuraava kaupallinen asiakirja täyttää sivutuoteasetuksessa asetetut vaatimukset; ja laitoksesta lähetetään sivutuotteita vain lähetettävän sivutuoteluokan käsittelyyn sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksyttyihin käsittelylaitoksiin tai muuhun lainsäädännön sallimaan määränpäähän. Valvojan on laadittava tekemistään tarkastuksista kirjallinen tarkastuskertomus, johon kirjataan tarkastuksen kulku sekä keskeiset havainnot ja erityisesti puutteet ja puutteiden korjaamiselle asetetut aikataulut. Kertomus toimitetaan tarkastetulle laitokselle viipymättä sekä rehuvalvontaan tiedoksi vähintään kerran vuodessa. Valvojan on säilytettävä tarkastuskertomusta vähintään viisi vuotta. Valvojan tehtävä on antaa laitoksille konkreettisia määräyksiä havaitsemiensa puutteiden korjaamiseksi. Puutteiden korjaamisille asetetaan määräaika ja puutteet käydään tarkastamassa laitoksessa tai ne tarkistetaan esimerkiksi sähköpostin välityksellä puutteiden luonteesta riippuen. Vakavien puutteiden kohdalla valvojan tehtävänä on ruveta hallinnollisiin pakkotoimenpiteisiin. Ennen niitä toimijaa on kuultava hallintolain mukaisesti ja toimijalle voi kuulemisen yhteydessä antaa määräajalla varustetun selvityspyynnön, jossa kerrotaan minkä tyyppisiin toimenpiteisiin viranomainen saattaa ryhtyä. Viranomainen voi perua kokonaan tai määräajaksi hyväksynnän, jos puutteita ei kehotuksista huolimatta ole korjattu, laitoksen toiminta aiheuttaa vakavaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle, toiminnasta on annettu vääriä tai puutteellisia tietoja tai laitoksen toiminta on lopetettu. Rehuaineilta ja rehuseoksilta vaaditaan myös pakkausmerkinnät, joiden oikeellisuutta rehuvalvonnan tarkastaja valvoo tarkastuskäyntien yhteydessä. 3 Rehualan toimijan velvollisuudet 3.1 Yleistä Sivutuoteasetus I luku, artiklat 21 30 Valvonta-asetus 23 Rehuhygienia-asetus kohta 6 a

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 8 / 36 Toimija, joka valmistaa rehuja, on rehualan toimija. Rehualan toimijaa koskee usea säädös, jotka asettavat vähimmäisvaatimukset toiminnalle taatakseen rehujen turvallisuuden eläimille, ihmisille ja ympäristölle. Vastuu rehujen turvallisuudesta ja laadusta on kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa rehualan toimijalla. Sivutuotetoimija vastaa toiminnassaan syntyvien sivutuotteiden asianmukaisesta käsittelystä siten, että laitoksessa mahdollisesti valmistettavien elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus voidaan taata. Eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet on kerättävä, kuljetettava, varastoitava, esikäsiteltävä, hävitettävä, saatettava markkinoille, vietävä, kauttakuljetettava ja käytettävä sivutuoteasetuksen mukaisesti. Toimijan tehtävänä on huolehtia, että laitos on hyväksytty kulloinkin harjoittamaansa toimintaa varten. Rehuvalvonnan antamaa hyväksyntää sivutuoteasetuksen mukaisesta rehualan toiminnasta haetaan viimeistään kahta viikkoa ennen toiminnan alkamista, jotta rehuvalvonta ehtii tutustua laitoksen omavalvontasuunnitelmaan ja HACCP-järjestelmään (Hazard Analysis and Critical Control Points eli vaarojen arviointi ja kriittiset hallintapisteet)) sekä tehdä laitostarkastuskäynnin hyväksymispäätöstä varten. Myös laitoksen toiminnassa tapahtuva olennainen muutos on hyväksytettävä. Laitos, joka ei saa puutteidensa vuoksi hyväksyntää, tai jonka hyväksyntä perutaan, ei saa toimia. 3.2 Omavalvonta ja HACCP-järjestelmä Valvonta-asetus 7 sekä liite 4 Rehuhygienia-asetus 6 ja 7 artiklat Sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyillä keräyskeskuksilla, sivutuoteosastoilla ja rehusekoittamoilla tulee olla omavalvontasuunnitelma sen varmistamiseksi, että turvataan turkiseläinrehun hygieeninen laatu sekä estetään eläin- tai kalatautien leviämisen vaara sekä turvataan turkiseläinrehun hygieeninen laatu. Lisäksi rehuhygienia-asetus edellyttää kaikilta rehualan toimijoilta alkutuotantoa lukuun ottamatta HACCP-järjestelmää. Virtauskaaviosta on malli liitteessä IX ja vaarojen arvioinnista liitteessä X. Eviran ohje HACCP-järjestelmän soveltamisesta ja sitä koskevista asiakirjoista rehualan toimijoille löytyy Eviran internetsivuilta http://www.evira.fi/attachments/kasvintuotanto_ja_rehut/rehut/ohjeet/rehu_801_1.pdf. Rehuvalvonnan tarkastaja valvoo, että omavalvontasuunnitelma ja sen osana HACCP-järjestelmä täyttävät lainsäädännön vaatimukset. Toimijan tehtävänä on päivittää suunnitelma vuosittain tai aina, kun toiminnassa tapahtuu muutoksia. Omavalvontasuunnitelmasta on käytävä ilmi omavalvonnan toteuttamisesta vastaava henkilö sekä omavalvontaan kuuluvien näytteiden tutkimuksesta vastaavan laboratorion nimi. Laboratoriolla on oltava asianmukaiset tilat ja laitteet sekä koulutettu henkilökunta. Omavalvontasuunnitelman toteuttamisesta on pidettävä kirjanpitoa esimerkiksi mikrobiologisten näytteenottojen tuloksista, pesujen ja desinfiointien tekijöistä ja tekopäivistä sekä henkilökunnan koulutuksen ja hapottamoissa ph-mittausten osalta. Sivutuotteiden omavalvontaohjelmassa tulee olla kuvaus muun muassa seuraavista seikoista - raaka-aineen vastaanotto ja varastointi sekä tilat näitä varten

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 9 / 36 - raaka-aineen laadun seuranta - luettelo laitokselle tulevista ja lähtevistä sivutuotteista tapahtumapäivineen sekä lähettäjien ja vastaanottajien yhteystiedot - valmistusprosessin kuvaus ja siitä pidettävä valmistuskirjanpito - rehuun käytettävän veden laatu - toimenpidekuvaus, jolla lopputuotteiden jälkisaastuminen estetään - näytteenottosuunnitelma tuotantoon käytettävistä laitteista, tuotantoympäristöstä sekä lopputuotteista (esim. mikrobiologiset tai fysikaalis-kemialliset ominaisuudet) - lopputuotteiden varastointi, lastaaminen kuljetusvälineisiin ja kuljetus määränpäähän - kaupalliset asiakirjat ja niiden säilytys - tuotantoon käytettävien laitteiden kunnossapitosuunnitelma - tuotantotilojen, laitteiden ja kuljetusvälineiden pesu- ja desinfiointisuunnitelma ja näiden kirjanpito - mittausvälineiden kalibrointisuunnitelma ja kirjanpito - tuhoeläinten torjuntasuunnitelma ja kirjanpito - jätteistä ja jätevedestä huolehtiminen laitoksen henkilökunnan perehdyttäminen omavalvontajärjestelmään ja yleiseen hygieeniseen toimintaan 3.3 Tietojen kirjaaminen ja jäljitettävyys Rehulaki 19 Sivutuoteasetus artiklat 21-22 Toimeenpanoasetus liite VIII, IV luku Rehuhygienia-asetus, liite II MMMa 712/2008 13 Toimijan on pidettävä sellaista kirjanpitoa toimintaansa liittyvistä tiedoista, mistä voidaan tarvittaessa selvittää valvontaa ja rehujen jäljitettävyyttä varten tarpeelliset tiedot. Jäljitettävyydeksi riittää, että tietää askeleen taaksepäin ja eteenpäin. Sivutuotteita lähettävien laitosten on pidettävä kirjaa myös laitoksesta lähtevistä sivutuotteista. Tämä kirjanpitovaatimus voidaan täyttää säilyttämällä kuljetusta varten laadittujen kaupallisten asiakirjojen jäljennökset. Kaupallisia asiakirjoja sekä valmistuskirjanpitoa on säilytettävä vähintään kaksi vuotta. 3.4 Rehujen pakkausmerkinnät Rehulaki N:o 86/2008 MMM:N päätös rehuainesta 40/99 MMM:n päätös rehuseoksista 41/99 MMM:n asetus 91/02 Kaikkiin myytäviin rehuihin tulee liittää pakkausmerkinnät, joiden on oltava voimassa olevan rehulainsäädännön mukaiset. Merkintöjen tulee olla kiinnitettynä pakkaukseen tai irtorehun mukana ostajalle on annettava erillinen pakkausmerkintä, joka vastaa sisältöä. Merkinnät on tehtävä suomen- ja ruotsinkielellä ja niiden on oltava selkeitä ja

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 10 / 36 helposti luettavia. Suomessa valmistetussa rehuaineessa, jota myydään vain yksikielisissä kunnissa, voidaan kuitenkin käyttää niiden kuntien kielellä olevia yksikielisiä merkintöjä. Vietäessä rehuainetta Euroopan unionin alueelle merkinnät on tehtävä vähintään yhdellä määrämaan virallisista kielistä. Edellä mainittu koskee myös tuontirehuja ja tuontirehuaineita. Merkintöjen tarkoituksena on osaltaan varmistaa rehun hyvää laatua ja turvallisuutta. Valmiissa turkis- tai lemmikkieläinten rehujen pakkausmerkinnöissä ei tarvitse enää mainita sivutuotteen luokkaa tai mainintaa turkiseläinten ruokaa tai ei ihmisravinnoksi, koska tuoteselostemerkinnät sisältävät lopputuotteelta vaadittavat tiedot. Rehujen tuoteselosteiden laatimisohjeet sekä niihin liittyvä lainsäädäntö ovat luettavissa Eviran internetsivustolla http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/rehujen_merkinnat/. 4 Sivutuotteiden merkitseminen, tunnistaminen, kuljetus ja kaupalliset asiakirjat Sivutuoteasetus artikla 21 ja 22 Toimeenpanoasetus liite VIII, luvut I-IV 4.1 Sivutuotteiden käsittelyvaatimukset ja tunnistemerkinnät Laitoksen, jossa syntyy tai jossa käsitellään sivutuotteita, on varmistettava, että eri luokkiin kuuluvat sivutuotteet säilyvät tunnistettavissa ja pidetään erillään keräyksen ja kuljetuksen aikana. Eri luokkiin kuuluvien sivutuotteiden keräämiseen ja säilytykseen tarkoitetut astiat voidaan laitoksessa merkitä eri väreillä. Astioissa käytetyt tunnusvärit ovat osittain rajatut. Sivulla 6 mainitussa Eviran ohjeessa 16010/1 on kuvattu sivutuotteiden merkitseminen. Astiat voidaan merkitä myös muulla tavoin, kuten tekstin, kirjainten tai astian tyypin mukaan. Eri sivutuoteluokkia voidaan jo kerättäessä yhdistää, kunhan astioiden merkinnät ja niiden tarkoitus sekä eri sivutuoteluokkien ja niiden seosten käsittely on kuvattu laitoksen omavalvontasuunnitelmassa. Sivutuoteosaston työntekijöille eri sivutuoteluokkien merkitsemistapa on tehtävä erityisen selväksi, jotta oikea aines päätyy oikeaan paikkaan. Aines, joka sisältää luokan 2 ja luokan 3 ainesta, kuuluu luokkaan 2. Sivutuoteluokka 2 jaetaan sekä rehukelpoiseen että hävitettäväksi menevään ainekseen. Jos laitoksessa kerätään turkiseläinrehukäyttöön luokan 2 ja 3 sivutuotteita ja lemmikkieläinrehuksi luokan 3 sivutuotteita, on turkisrehu ja lemmikeille tarkoitettu rehu kerättävä eri tavalla merkittyihin astioihin, sillä lemmikkieläinten rehuun voidaan käyttää soveltuvin osin vain luokan 3 sivutuotteita. Turkiseläinrehu voidaan kerätä esimerkiksi ruskealla merkittyihin astioihin ja lemmikkieläinrehu vihreällä merkittyihin astioihin. Luokan 1 sivutuotteita tai niistä johdettuja aineksia ei saa käyttää minkään eläinlajin ruokintaan. Eri sivutuoteluokat on säilytettävä tunnistettavissa ja muuten erillään koko keräyksen ja kuljetuksen ajan. Eläinten rehuksi tarkoitetut käsittelemättömät sivutuotteet on säilytettävä jäähdytettyinä tai jäädytettyinä, jos niitä ei käsitellä saman päivän aikana. Sivutuotteiden epäasiallinen käsittely saattaa aiheuttaa vaaraa ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Jos laitoksessa pakataan luokan 3 sivutuotteita lemmikkien rehuksi,

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 11 / 36 toiminta ei saa aiheuttaa vaaraa elintarvikkeille. Siten niiden pakkaaminen tulee tehdä tähän tarkoitukseen varatussa erillisessä tilassa tai elintarvikkeista täysin erillisellä alueella. Sivutuotteiden käsittelyyn varatuilla välineillä ei saa käsitellä elintarvikkeita. Pakkauksiin tulee laittaa asianmukaiset merkinnät, esimerkiksi lemmikkirehua: ei ihmisravinnoksi, luokka 3. Rehupakkauksissa ei saa käyttää laitoksen tunnistusmerkkiä. Sivutuotteiden säilytysastioiden on oltava tiiviitä ja ehjiä. Säiliötä tai konttia ei saa täyttää niin täyteen, ettei kantta voida sulkea kunnolla. Astian, säiliön, kontin tai siilon on oltava helposti pestävissä ja kuivattavissa, eikä siinä saa olla vaikeasti puhtaana pidettäviä kohtia, joihin jätettä voi kertyä. Sivutuotteet voi pakata kuljetusastian sisällä myös hygieeniseen muovipussiin puhtaanapidon helpottamiseksi. Sivutuotteet on säilytettävä laitoksessa asianmukaisesti niin, että sadevesien pääsy sivutuotteiden keräilyastiaan, säiliöön tai konttiin sekä mahdollisen valumaveden pääsy sieltä pois, on estetty. Myös tuhoeläinten pääsy sivutuotteiden säilytysastioihin on estettävä. Sivutuotteiden selkeällä merkitsemisellä varmistetaan myös se, että sivutuotteita sisältäviä astioita ei vahingossa voida tyhjentää jäteautojen käynnin yhteydessä muun jätteen joukkoon. Sitä vastoin sivutuotteiden keräämiseen ja kuljetukseen käytetyt astiat ja säiliöt sekä entisten eläinperäisten elintarvikkeiden kääreet ja pakkaukset kuljetuksissa mahdollisesti tarvittavat pakkausmateriaalit voidaan käytöstä poistettaessa käsitellä sekajätteenä. Poikkeustapauksissa, esimerkiksi eläintautien hävittämis- tai torjuntatoimenpiteiden yhteydessä, voi toimivaltainen viranomainen kuitenkin antaa lisämääräyksiä ja ohjeita myös sivutuotteiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien hävittämisestä. 4.2 Sivutuotteiden kuljetukselle asetettavat vaatimukset Sivutuoteasetus liite VIII, I, II ja IV luvut 4.2.1 Kuljetuskalusto ja sen merkitseminen Asianmukaisen lämpötilan säilymisestä on huolehdittava koko kuljetuksen ajan, mikäli kuljetetaan kylmäkuljetuksen vaativia rehuaineita. Sivutuotteita saa kuljettaa vain lyhyitä matkoja ilman jäähdytystä tai jäädytystä niin, että pystytään takaamaan sivutuotteiden rehukelpoisuus kuljetuksen jälkeenkin. Jäähdyttämättömien tai jäädyttämättömien sivutuotteiden lämpötila tulee tarkastaa ensimmäisen kerran ennen kuljetusta, koska huoneenlämpöiset sivutuotteet, teuraslämpöisistä puhumattakaan, pilaantuvat muutamassa tunnissa rehukäyttöön kelpaamattomiksi. Lämpötilakirjanpito tulee dokumentoida. Sivutuotteiden kuljetuksen aikana ajoneuvoon, säiliöön, pakkaukseen tai muuhun pakkausmateriaaliin on merkittävä sivutuotteiden luokka sekä kyseisen luokan merkintäteksti seuraavasti: luokan 2 aineksen osalta, jota saa käyttää turkiseläinten ja hyväksyttyjen kenneleiden koirien tai ajokoirien ruokintaan, teksti "ko. eläimen ruokintaan", esimerkiksi "turkiseläinten ruokintaan" tai tarhakoirien ruokintaan luokan 3 aineksen osalta teksti ei ihmisravinnoksi Uudelleen käytettäviä säiliöitä tai kontteja voidaan käyttää sivutuotteiden kuljetuksessa vain siinä tapauksessa, ettei niistä aiheudu ihmisiin tai eläimiin tarttuvien tautien leviämisvaraa. Uudelleen käytettävät välineet ja kalusto, jotka

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 12 / 36 joutuvat kosketuksiin sivutuotteiden kanssa, on pestävä ja tarvittaessa desinfioitava jokaisen käyttökerran tai laitoksen laatiman, valvontaviranomaisen hyväksymän puhdistusohjelman jälkeen. Kaluston on oltava puhdas ja kuiva ennen käyttöä. Pesuista ja desinfioinnista tulee pitää kirjaa. Luokan 2 säiliötä ja konttia voidaan käyttää riittävän pesun, desinfioinnin ja kuivatuksen jälkeen luokan 3 sivutuotteiden kuljetukseen, jos huolehditaan puhdistuksen lisäksi oikeista merkinnöistä. Esimerkki 1: luokan 2 sivutuotekonttiin lastataan luokan 2 ja 3 sivutuotteita. Lastauksen jälkeen koko kontin sisältöä kohdellaan kuten luokan 2 sivutuotetta. Esimerkki 2: astiassa kuljetetaan luokan 2 sivutuotetta. Kuljetuksen jälkeen astia pestään, desinfioidaan ja kuivataan siten, että on varmistettu, että luokan 2 sivutuotteessa olleet mahdolliset taudinaiheuttajat ovat kuolleet. Astiaan vaihdetaan merkintä: ei ihmisravinnoksi, luokka 3. Tämän jälkeen astiassa voidaan kuljettaa luokan 3 lemmikkirehuiksi päätyviä sivutuotetta. 4.2.2 Sivutuotteiden lähettäjä, kuljettaja ja vastaanottaja Sivutuotteiden lähettäjän on varmistettava, että vastaanottajalla on oikeus lähetettävien sivutuotteiden rehukäyttöön. Evira ylläpitää listaa sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyistä laitoksista. Lista löytyy Eviran internetsivulta eläinperäisten sivutuotteiden asiakokonaisuudesta, alakohdasta sivutuoteasetuksen mukaiset laitokset: http://www.evira.fi/portal/fi/evira/asiakokonaisuudet/elaimista_saatavat_sivutuotteet/ Rehuiksi päätyviä sivutuotteita kuljettavien kuljetusliikkeiden tulee olla rekisteröityneitä Eviran rehuvalvontaan. Lomake rekisteröintiä varten löytyy Eviran internetsivuilta: http://www.evira.fi/files/attachments/fi/elaimet/rehut/lomakkeet/lomake_a.doc 4.3 Kaupalliset asiakirjat Sivutuoteasetus liite VIII, III luku Sivutuotteiden kuljetuksen mukana on oltava kaupallinen asiakirja, josta ilmenevät kuormaa koskevat tiedot. Kaupallinen asiakirja laaditaan vähintään kolmena kappaleena; alkuperäiskappale ja kaksi jäljennöstä. Alkuperäiskappale kuljetetaan lähetyksen mukana lopulliseen määräpaikkaan, jäljennökset jäävät lähettävälle laitokselle ja kuljetusliikkeelle. Kaupallisesta asiakirjasta tulee ilmetä seuraavat tiedot: lähetyspäivämäärä lähettävän laitoksen nimi ja osoite sekä erityisesti sivutuotteita ulkomaille kuljetettaessa laitoksen sivutuoteasetuksen mukainen hyväksyntänumero

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 13 / 36 kuljettajan tai kuljetusliikkeen nimi ja osoite vastaanottajan, esimerkiksi vastaanottavan laitoksen, nimi ja osoite sekä hyväksyntänumero aineksen kuvaus ja merkintätiedot: luokka ja teksti, esimerkiksi: luokka 2 turkiseläinten ruokintaan, sekä luokan 3 aineksen osalta eläinlajit ja siitä valmistetut käsitellyt tuotteet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi rehuaineena, esimerkiksi siipikarjan teurassivutuotteita tai naudan leikkuusivutuotteita aineksen määrä ainekselle jo tehdyt käsittelyt, kuten turkiseläinten rehuksi tarkoitettujen sivutuotteiden hapotus lähetyksestä vastaavan henkilön allekirjoitus, jonka on oltava kirjoitettu eri värillä kuin lomakkeen painoväri Suositeltavaa on lisätä asiakirjaan lisäksi eränumero, joka helpottaa mahdollista takaisinvetoa. Toisaalta lähetyspäivämäärä saattaa, laitoksen toiminnasta riippuen, toimia myös eränumerona. Tämän oppaan liitteenä ovat mallit kaupallisista asiakirjoista, joita voidaan käyttää lähetettäessä luokkien 2 ja 3 rehuiksi päätyviä sivutuotteita. 5 Sivutuotteiden käyttö sivutuoteosastoilla ja muissa keräyskeskuksissa 5.1 Turkiseläinten ja tarhakoirien rehuksi soveltuvat sivutuotteet Sivutuoteasetus 18 artikla Suurta osaa teurastamoiden, lihanleikkaamoiden ja kala-alan laitosten luokan 3 sivutuotteista voidaan käyttää turkiseläinten ja tarhakoirien rehuseosten raaka-aineina tai rehuaineina. Tällaisia sivutuotteita ovat seuraavat: teuraseläinten osat, jotka on todettu ihmisravinnoksi kelpaaviksi, kuten esimerkiksi kieli, kateenkorva, kurkunpää, päänlihat, hetulat, henkitorvi, ruokatorvi, keuhkot, sydän, sydämen kanta, väliliha, maksa, perna, munuaiset, munuaisrasvat, sisärasvat, virtsa- ja sukupuolielimet, tarkastetut utareet, haima, ihra, nahat, aivot ja selkäydin, siipikarjan kokonaiset päät ja varpaat sekä sian korvat ja saparot. Märehtijöiden vastaavia osia voidaan käyttää, jos ne eivät sisällä TSE-riskiainesta ja eläimet on lainsäädännön niin vaatiessa testattu TSE-tautien varalta negatiivisin tuloksin. TSE:llä tarkoitetaan kaikkia eläimillä esiintyviä tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita, esimerkiksi naudan BSE ja lampaan scrapie.

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 14 / 36 naudan, lampaan, vuohen ja poron pötsi ilman rehusisältöä sekä verkkomaha, satakerta ja juoksutusmaha, sian, siipikarjan ja hevosen maha ja suolisto suoliliepeineen veri muista eläimistä kuin märehtijöistä, jos ne on hyväksytty ante mortem - tarkastuksessa ihmisravinnoksi kelpaaviksi veri naudoista, lampaista ja vuohista, jotka ovat ante- ja post mortem - tarkastuksessa ihmisravinnoksi hyväksyttyjä luut lihantarkastuksessa hyväksytyistä sian, siipikarjan, poron ja hevosen ruhoista sekä nautojen, lampaiden ja vuohien luut soveltuvin osin lukuun ottamatta TSE-riskiainekseksi luokiteltavia luita höyhenet käsiteltyinä esimerkiksi ensin jauhamalla, sitten poistamalla vesi ja lopuksi ekstrudoimalla post mortem -lihantarkastuksessa hyväksyttyjen ruhojen elintarvikkeeksi hylätyt, mutta rehukäyttöön soveltuvat osat, joissa ei ole merkkejä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista, kuten kaulalihat pistokohdasta, vertymät, steriilit niveltulehdukset ja nivelrikot teurastamoista ja leikkaamoista muun muassa rasvat ja luut soveltuvin osin sekä muut lihasta poistettavat osat, jotka eivät aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle, kuten lihaksensisäiset vertymät tai lattialle pudonnut liha kala-alan laitoksista asiallisesti käsitellyt, kylmäsäilytetyt ja hyvälaatuiset kalanperkuusivutuotteet kalastusaluksista kokonaiset, hyvälaatuiset kalat, jotka on kalastettu suoraan rehukäyttöön tai joilla ei ole menekkiä elintarvikkeina. Lisäksi rehukäyttöön soveltuvat kalat, joiden ei katsota kelpaavan elintarvikekalaksi liian pienen kokonsa, rikkinäisyytensä tai lajinsa takia, kuten simput. Edellisten lisäksi osa teurastamoiden luokan 2 sivutuotteista ovat rehukelpoisia. Tällaisia sivutuotteita ovat seuraavat: sian, poron ja hevosten kokonaiset, avaamattomat suolipaketit, mutta jos suolipaketti avataan, suolen sisältöä ei saa käyttää rehun raaka-aineena post mortem -lihantarkastuksessa hylätyt ruhot sekä näiden ruhojen elimet ja ruuansulatuskanava, joissa ei ole eläimille tai ihmisille terveydellistä vaaraa aiheuttavia muutoksia, kuten kohtuullisessa määrin likaantumat tai injektiojäljet, kuihtunut teurasruho, sian PSE tai epäonnistuneen verenlaskun vuoksi hylätty teurasruho. Märehtijöiden vastaavia osia voidaan käyttää, mikäli ne eivät sisällä TSE-riskiainesta ja eläimet on lainsäädännön niin vaatiessa testattu TSE-tautien varalta negatiivisin tuloksin elimet, ruhot tai ruhonosat, jotka on hylätty bakteriologisen tutkimuksen perusteella ei-patogeenisten pilaajabakteerien runsaan esiintymisen vuoksi syntymättömät porsaat ja varsat.

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 15 / 36 Eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsittelevien laitosten sivutuotteista rehukelpoisia ovat seuraavat: entiset eläinperäiset elintarvikkeet tai eläinperäisiä tuotteita sisältävät entiset elintarvikkeet, joita ei ole enää tarkoitettu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai niiden valmistuksessa tai pakkauksessa on esiintynyt ongelmia tai vikoja, joiden takia kyseessä olevaa ainesta ei voida käyttää elintarvikkeena. Aines ei kuitenkaan saa aiheuta vaaraa ihmisille tai eläimille, se ei saa sisältää vieraita esineitä tai materiaaleja, eikä se liiallisesti käytettynä saa huonontaa turkisrehun laatua maitoalan laitoksista raakamaito tai muu sivutuote, joka on peräisin eläimistä, joissa ei ole kliinisiä merkkejä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista maito ja maitopohjaisten tuotteiden valmistuksessa syntyvät tuotteet, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, kuten rehuhera ja tuotelinjojen aloitus- ja lopetuserät (jogurttisekoitus, jäätelömassa ja tuotekehityksen koe-erät) munajäte, jos munia tuottaneilla linnuilla ei ole kliinisiä salmonellan oireita, vaikka niissä on todettu salmonellaa. Jos kyseessä on salmonellapositiivisesta parvesta peräisin oleva munajäte tai sellaisista maahantuoduista munista, joilta ei edellytetä salmonellatodistusta, peräisin oleva munajäte, se voidaan käyttää raaka-aineena sellaisissa turkiseläinten tai tarhakoirien rehua valmistavissa ja hyväksytyissä laitoksissa, joiden käyttämä käsittelymenetelmä tuhoaa salmonellabakteerin munien kuoret ja säröisyyden, rikkoontumisen, verisyyden, likaantumisen tai muun vastaavan syyn takia hylätyt munat sekä muu vastaava munajäte munankuorista keskipakoisvoiman avulla saatu munajäte ruokajäte, jolla tarkoitetaan ravintoloista, pitopalveluista ja keittiöistä, mukaan lukien keskuskeittiöt ja kotitalouksien keittiöt, peräisin oleva jäteruoka, myös käytetty ruokaöljy. 5.2 Turkiseläinten ja tarhakoirien rehuksi soveltumattomat tai kielletyt sivutuotteet Rehulaki 6 Komission päätös 2004/217/EY Rehulain (86/2008) keskeisimpiä tarkoituksia on taata eläinten ruokintaan käytettävien rehujen vaarattomuus ihmisten ja eläinten terveydelle sekä ympäristölle. Rehujen tulee olla aitoja, hyvänlaatuisia, turvallisia ja tarkoitukseensa sopivia. Eviran rehuvalvonta on rehulain noudattamista valvova viranomainen. Rehulain mukaan rehuvalvonta voi kieltää rehun myynnin, luovuttamisen tai käytön, jos rehu tai sen pakkaaminen taikka siitä annettava tieto ei täytä rehulaissa säädettyjä tai sen nojalla määrättyjä vaatimuksia.

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 16 / 36 Rehun valmistukseen ei saa käyttää ainesta, jonka tiedetään tai epäillään sisältävän patogeenisiä bakteereja, kuten salmonellaa. Turkiseläinten ja tarhakoirien rehuun liian suurella partikkelikoolla jauhetut naudan kovat ja pitkät putkiluut, kuten reisiluut, olkaluut, sääriluut sekä alaleuan luut, saattavat aiheuttaa ketun- ja koiranpennuille sekä aikuisille minkeille haavaumia nieluun ja suolistoon sekä haavaumien mahdollista infektoitumista. Ajoittain luunpaloja voi jäädä poskihampaiden väliin niin, ettei eläin pysty enää sulkemaan suutaan ja syömään. Tämän takia on suositeltavaa, että kyseinen naudan luuaines jauhetaan riittävän pieneen, esimerkiksi alle 5 mm partikkelikokoon. Kokonaisten tai riittävän suuriksi paloiteltujen naudanluiden käyttö turkiseläinten ja tarhakoirien puruluina on kuitenkin mahdollista. Kaikkea luokan 3 sivutuoteainesta ei saa käyttää rehunvalmistukseen. Tällaisia sivutuotteita ovat: märehtijöiden ja sikojen sappirakon sisältö (laatuvirhe) sopimattomasti jauhetut naudan kovat, pitkät putkiluut esimerkiksi reisiluut, olkaluut, sääriluut sekä alaleuanluut (vaara eläinten terveydelle) villa, karva, turkikset, sianharjakset, sorkat, kaviot, sarvet, vuodat, höyhenet käsittelemättöminä (rehukäyttöön sopimattomat) pilaantunut ruokajäte (vaara eläinten terveydelle) pilaantuneet entiset elintarvikkeet (vaara eläinten terveydelle) Luokan 2 sivutuotteista rehunvalmistukseen soveltumattomia sivutuotteita ovat seuraavat: elimet, ruhonosat ja ruhot, joista on löytynyt tai joissa on perusteltua syytä epäillä patogeenejä mikrobeja kuten salmonellaa tai lintuinfluenssaviruksia tulehduspesäkkeet, kuten vakava utaretulehdus, paiseet, märkivä niveltulehdus ja muut tartuntavaaraa ihmisille tai eläimille aiheuttavat muutokset teurasruho ja elimet, joista on lihantarkastuksessa todettu trikiinejä lääkejäämien vuoksi hylätyt elimet, ruhonosat ja ruhot kuljetuksen aikana tai teurastamossa itsestään kuolleet siat, siipikarja tai hevoset vakavaa eläintautia, kuten esimerkiksi suu- ja sorkkatautia, sikaruttoa tai newcastlen tautia eli eläintautilainsäädännössä helposti leviäviksi tai vaarallisiksi eläintaudeiksi luokiteltavaa tautia sairastavat tai sairastuneiksi epäillyt muut eläimet kuin märehtijät

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 17 / 36 leikkaamoista paiseet ja muut ihmisille tai eläimille vaaraa aiheuttavat muutokset märehtijöiden ja poron pötsin sisältö lanta ja avatun ruuansulatuskanavan sisältö antibioottimaito Euroopan unionin komission päätös 2004/217/EY kieltää ulosteen, virtsan sekä ruuansulatuskanavan sisällön, joka on saatu ruuansulatuskanavan tyhjennyksen tai poiston yhteydessä sille suoritetusta käsittelystä tai sekoittamisesta riippumatta, markkinoille saattamisen ja käytön eläinten ravinnoksi. 5.3 Sivutuotteiden käsittely sivutuoteosastoilla ja muissa keräyskeskuksissa Sivutuoteasetus liite VI, II luku, 1 jakso Valvonta-asetus liite 1 Turkiseläinten rehuksi tarkoitettu aines, eli käytännössä aineksen säilytys- ja kuljetusastiat, on teuraslinjalta lähtien merkittävä niin, että vain tähän tarkoitukseen soveltuva aines päätyy rehuksi. Rehun joukkoon ei saa laittaa vierasta materiaalia kuten metallia, muovia tai pakkausmateriaaleja. Turkiseläinten rehuksi päätyvät sivutuotteet on pienennettävä ennen hapotusta halkaisijaltaan alle 50 mm partikkelikokoon. Jauhatuksen jälkeen aines käsitellään hapolla, kuten muurahaishapolla, maitohapolla tai rikkihapolla, niin että aineksen ph on kauttaaltaan enintään 4,0. Parhaiten happo saadaan sekoittumaan ainekseen lisäämällä happo prosessin kuluessa, ei prosessin lopussa, jolloin vaarana on, että osa aineksesta jää täysin hapottamatta. Vaihtoehtoisesti hienonnetut sivutuotteet voidaan lämpökäsitellä kuumentamalla aines kauttaaltaan vähintään 80 C asteen lämpötilaan, jolloin sivutuotteita voidaan käyttää myös tarhakoirien rehuksi. Hapotuksen lisäksi turkiseläinrehuun on lisättävä homeiden ja hiivojen kasvua estävää säilöntäainetta. Säilöntäaineen riittävästä käytöstä on huolehdittava, jotta rehun käymiseltä vältytään. Kalanperkuujätteet ja kokonaiset kalat on pakastettava tai vaihtoehtoisesti hapotettava pikimmiten niiden hyvälaatuisuuden takaamiseksi ennen jatkokäsittelyä. Sivutuote- ja valvonta-asetuksen mukaisesti turkiseläinrehussa ei saa esiintyä salmonellabakteereita 25 grammassa näytettä. Sivutuoteosastojen ja muiden keräyskeskusten on tutkittava lopputuotteensa vähintään kerran kuukaudessa salmonellan varalta. Jos sivutuoteosastojen tai muiden keräyskeskusten raakaaineissa, valmistusprosessissa tai lopputuotteessa todetaan salmonellaa, on asiasta ilmoitettava välittömästi rehuvalvonnalle. Tilanteesta on tehtävä myös poikkeusraportti. Tällaisissa tapauksissa raportista on käytävä ilmi salmonellan tyyppi, rehu, josta salmonella on todettu, valmistuspäivämäärä, erätunnistetiedot, tehdyt toimenpiteet, tartunnan lähde ja tilat, joille saastunutta rehua on toimitettu sekä tieto, onko käyttäjiä informoitu löytyneestä salmonellasta.

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 18 / 36 Lisäksi on suositeltavaa, että mikrobipitoisuudet ovat hapotuksen jälkeen sulfiittia pelkistäville klostrideille 10 000 pmy/g ja enterobakteereille 50 000 pmy/g tai kolimuotoisille bakteereille 10 000 pmy/g. Rehussa ei saisi olla ollenkaan kampylobakteereja, koska ne saattavat aiheuttaa minkeille abortteja ja erityisesti minkkien pikkupennuille paksusuolentulehdusta. 6 Sivutuotteiden käyttö rehusekoittamoilla Sivutuoteasetus liite VI, II luku, 1 jakso Valvonta-asetus liite 2 ja 3 Hapotettujen sivutuotteiden ph saa olla enintään 4,3, kun rehusekoittamo vastaanottaa sivutuotteet. Raaka-aineet on mahdollisimman pian laitokselle saapumisesta joko käytettävä rehun valmistukseen tai pakastettava. Pakkasvaraston lämpötilan tulee olla -18 C tai kylmempi. Pakastettuina käyttäjälle saapuvat raakaaineet on siirrettävä välittömästi pakkasvarastoon tai käytettävä rehunvalmistukseen pikimmiten, viimeistään heti sulamisen jälkeen. Rehunvalmistajien on pidettävä selkeää kirjanpitoa vastaanottamistaan, käsittelemistään ja lähettämistään sivutuotteista. Turkiseläinrehun valmistukseen rehusekoittamoissa saa käyttää seuraavia eläimistä saatavia sivutuotteita: hyväksytyissä keräyskeskuksissa käsitellyt sivutuotteet hyväksytyissä luokan 2 ja 3 käsittelylaitoksessa käsitellyt sivutuotteet, kuten lihaluujauho hyväksytyissä luokan 2 laitoksissa käsitellyt kettujen ja supikoirien ruhot kalaperäiset sivutuotteet hyvälaatuiset entiset eläinperäiset elintarvikkeet tai eläinperäisiä tuotteita sisältävät entiset elintarvikkeet, joita ei ole enää tarkoitettu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai sellaisten valmistuksessa tai pakkauksessa esiintyneiden ongelmien tai muiden vikojen vuoksi, jotka eivät aiheuta rehun laadun huononemista tai vaaraa ihmisille tai eläimille. Aines on pakastettava, hapotettava tai kuumennettava, ellei sitä käsitellä 12 tunnin kuluessa syntypaikalta ruokajäte muiden jäsenmaiden hyväksytyistä laitoksista tuotava luokan 3 aines, kuten hemoglobiini- tai kalajauhoa tai kala-ainesta, jos se on tuotu maahan Eviran tuontiluvalla Rehusekoittamoiden on tutkitutettava lopputuotteensa vähintään kerran kuukaudessa salmonellan varalta. Jos käyttäjän raaka-aineissa, valmistusprosessissa tai lopputuotteessa todetaan salmonellaa, asiasta tulee ilmoittaa välittömästi rehuvalvonnalle sekä siirtyä tihennettyyn salmonellanäytteenottoon esimerkiksi kuukauden ajaksi laitoksessa tehdyn saneerauspesun ja desinfioinnin jälkeen. Täten pystytään varmistamaan salmonellasaneerauksen onnistumisesta laitoksessa.. Salmonellasaastunut raaka-aine tulee kuumennuskäsitellä tai hapottaa ennen rehukäyttöä, ellei sitä hävitetä. Mikäli lopputuotteesta eli turkiseläinrehusta on löytynyt salmonellaa ja erää on vielä jäljellä, tulee loppuerä joko käsitellä riittävästi salmonellan tuhoamiseksi tai hävittää. Käytännössä hävitys lienee ainoa käyttökelpoinen vaihtoehto.

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 19 / 36 Laitoksen on myös lähetettävä rehuvalvonnalle poikkeusraportti mahdollisimman pian, viimeistään kuitenkin kahden viikon kuluessa, salmonellan löytymisen jälkeen. Raportista on käytävä ilmi salmonellan tyyppi, rehu, josta salmonella on todettu, valmistuspäivämäärä, erätunnistetiedot, tehdyt toimenpiteet, tartunnan lähde ja tilat, joille saastunutta rehua on toimitettu sekä tieto, onko tarhoja informoitu löytyneestä salmonellasta. Lisäksi on suositeltavaa, että mikrobipitoisuudet ovat käyttäjillä sulfiittia pelkistäville klostrideille 20 000 pmy/g ja enterobakteereille 50 000 pmy/g tai kolimuotoisille bakteereille 10 000 pmy/g. 7 Luokan 2 käsittelylaitokset, joissa käsitellään turkiseläinten ruhoja Toimeenpanoasetus liite II, I luku Minkinruhojen käyttökielto Rehusekoittamot voivat käyttää sivutuoteasetuksen mukaisesti käsiteltyjä kettujen ja supikoirien ruhoja, mikäli ne käsitellään rehuvalvonnan hyväksymässä luokan 2 käsittelylaitoksessa. Laitoksessa käytettävän käsittelymenetelmän tulee olla sivutuoteasetuksen mukainen. voi hyväksyä jonkin muunkin menetelmän mikäli se tutkitusti täyttää sivutuoteasetuksen edellyttämät mikrobiologiset kriteerit. Minkkien ruhoja ei saa käyttää eläinten rehuna tai sen raaka-aineena minkeissä mahdollisesti esiintyvän spongiformisen enkefalopatia-taudin vuoksi. 8 Lihaluujauhon, kalajauhon ja renderöidyn eläinrasvan käyttö TSE-asetus Sivutuoteasetus liite V ja VII Käsitellyllä eläinproteiinilla tarkoitetaan eläinproteiinia, joka on saatu yksinomaan luokaan 3 kuuluvasta aineksesta ja käsitelty sivutuoteasetuksen mukaisesti niin, että se soveltuu käytettäväksi suoraan rehuaineena tai muuten käytettäväksi rehuissa, sekä turkiseläimille ja tarhakoirille että lemmikkieläimille tarkoitetussa rehussa. TSEasetuksessa säädetään vaatimukset käsitellyn eläinvalkuaisen, mukaan lukien verija kalajauho, kuljetukselle ja erillään pidolle. Rehusekoittamoiden tai muiden liha- tai lihaluujauhoa käyttävien laitosten on pidettävä luetteloa vastaanottamistaan lihaluujauhoeristä, niiden lähettäjistä ja määristä sekä rehusekoittamosta toimitetun rehun sisältämistä lihaluujauhon määristä ja vastaanottajista. Luettelon tiedot on toimitettava kuukausittain yhteenvetona rehuvalvonnalle seuraavan kuukauden loppuun mennessä. Kalajauhon käyttö on sallittu myös turkis- ja lemmikkieläinten rehussa. Käsitellyn eläinperäisen proteiinin sisämarkkinatuonnista EU-alueelta on tehty oma soveltamisohjeensa, joka löytyy myös Eviran internetsivuilta: http://www.evira.fi/portal/fi/evira/asiakokonaisuudet/elaimista_saatavat_sivutuotteet/oppaat/ Sivutuoteasetuksen mukaisessa kuumennuksessa syntyviä luokkaan 3 kuuluvia rasvoja voidaan käyttää lemmikki- ja turkiseläinten sekä tarhakoirien ruokintaan. Luokkaan 2 kuuluvia vastaavia rasvoja voidaan käyttää turkiseläinten ja tarhakoirien ruokintaan.

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 20 / 36 9 Sivutuotteiden käyttö lemmikkieläinten rehussa Sivutuoteasetus 35 artikla Toimeenpanoasetus liitteet IX ja XIII 9.1 Yleisiä ohjeita lemmikkieläinten rehujen valmistukseen Lemmikkieläinten rehujen tulee olla valmistettu sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyissä ja valvotuissa lemmikkieläinten rehuja valmistavissa laitoksissa. Lemmikkieläinten rehujen valmistukseen saa käyttää vain luokan 3 sivutuotteita. Raakana myytävän lemmikkieläinten rehujen valmistukseen saa käyttää vain sellaisia teuraseläinten osia, jotka on todettu ihmisravinnoksi kelpaaviksi, mutta joita ei ole kaupallisista syistä tarkoitettu ihmisravinnoksi (kohta 9.3, ensimmäinen kohta), jolloin esimerkiksi entisten eläinperäisten elintarvikkeiden käyttö on kielletty, mikäli käytettävä ennen -päiväys on umpeutunut. Raakana myytävien lemmikkieläinten ruokien vähittäismyyntipakkauksissa on oltava selkeästi ja luettavasti merkintä ainoastaan lemmikkieläinten ruokaa esimerkiksi tuoteselosteissa. Täyssäilykkeenä myytävä purkitettu lemmikkieläinten rehu on lämpökäsiteltävä siten, että sen F c -arvo on vähintään 3. Jalostettu, muu kuin täyssäilykkeenä myytävä purkitettu lemmikkieläinten rehu on lämpökäsiteltävä kuumentamalla se läpikotaisin vähintään 90 C:een. Myö s puruluut, eli lemmikkieläimille tarkoitetut, parkitsemattomat, sorkka- ja kavioeläinten nahasta tai muusta eläinperäisestä aineksesta valmistetut syötäväksi tarkoitetut tuotteet, on lämpökäsiteltävä siten, että mahdolliset taudinaiheuttajat, kuten salmonella, tuhoutuvat. Lemmikkieläinten rehut on pakattava tiiviisiin, uusiin pakkauksiin. Raakojen ja käsiteltyjen tuotteiden sekä puruluiden jälkisaastuminen on estettävä. Lisäksi laitoksen tulee omavalvontansa puitteissa tutkia pistokoeluonteisesti rehun valmistukseen käytettäviä raaka-aineita sekä valmiita tuotteita. 9.2 BARF-ruokinta Eläinten lajinmukaiseen ruokintaan pyrkivä Bone and Raw Food (BARF) ruokinta on laajentumassa. BARF-ruokinnassa koiria ruokitaan muun muassa raaoilla, lihaisilla luilla. Suosittua on käyttää siipikarjan ja sian luita. Kyseinen aines saattaa huolimattomasti käytettynä aiheuttaa terveysongelmia koirilla sekä terveysriskin erityisesti kotitalouksissa, joissa on pieniä lapsia. Terveysriskin kotitalouksissa voivat aiheuttaa raaoissa tuotteissa mahdollisesti esiintyvät tautia aiheuttavat mikrobit, kuten salmonella- tai kampylobakteerit. Koirilla mikrobiologisten riskien lisäksi raa at siipikarjan ja sian luut saattavat aiheuttaa suolisto-ongelmia. Jos lemmikkieläinten rehuja valmistava laitos kuitenkin päätyy myymään raakoja siipikarjan ja sian luita, pitää pakkausmekintöihin laittaa varoitus tuotteen sisältämistä riskeistä. Lisäksi ostajalle on syytä korostaa, että ruokinta aloitettaisiin sen jälkeen, kun omistaja on perehtynyt BARF-ruokintaan. Mikrobiologisten riskien välttämiseksi on tuotteen alkuperään syytä kiinnittää erityistä huomiota. Omavalvonnassa tulee raakojen siipikarjan ja sian luiden osalta toteuttaa mikrobiologista näytteenottoa

Vastuuhenkilö Taina Haarahiltunen Sivu/sivut 21 / 36 tuotteiden hygieenisen laadun takaamiseksi. Tiedotteessa liitteessä VIII kerrotaan, miten tulee toimia kyseistä ainesta myyntiin valmistettaessa. 9.3 Lemmikkieläinten rehuiksi ja puruluiksi soveltuvat sivutuotteet Suuri osa teurastamoiden ja lihanleikkaamoiden luokan 3 sivutuotteista kelpaavat lemmikkieläinten rehujen raaka-aineiksi. Tällaisia sivutuotteita ovat seuraavat: teuraseläinten osat, jotka on todettu ihmisravinnoksi kelpaaviksi, mutta joita ei ole kaupallisista syistä tarkoitettu ihmisravinnoksi, kuten esimerkiksi kieli, kateenkorva, kurkunpää, päänlihat, hetulat, henkitorvi, ruokatorvi, keuhkot, sydän, sydämen kanta, väliliha, maksa, perna, munuaiset, munuaisrasvat, sisärasvat, virtsa- ja sukupuolielimet, tarkastetut utareet, haima, ihra, nahat, aivot ja selkäydin sekä sian sorkat, korvat ja saparot. Märehtijöiden vastaavia osia voidaan käyttää, mikäli ne eivät sisällä tai niissä ei ole TSE-riskiainesta ja eläimet on lainsäädännön niin vaatiessa testattu TSE-tautien varalta negatiivisin tuloksin (sivutuoteasetuksen 10 artiklan a kohdan ja b i ja ii kohdissa tarkoitettu aines) naudan, lampaan, vuohen ja poron pötsi ilman rehusisältöä sekä verkkomaha, satakerta ja juoksutusmaha, sian, siipikarjan ja hevosen maha ja suolisto suoliliepeineen veri muista eläimistä kuin märehtijöistä, jos ne on hyväksytty ante mortem - tarkastuksessa ihmisravinnoksi kelpaaviksi sellaisten märehtijöiden veri jotka on hyväksytty ante- ja post mortem - tarkastuksessa ihmisravinnoksi luut lihantarkastuksessa hyväksytyistä sian, siipikarjan, poron ja hevosen ruhoista sekä nautojen, lampaiden ja vuohien luut soveltuvin osin lukuun ottamatta TSE-riskiainekseksi luokiteltavia luita post mortem -lihantarkastuksessa hyväksyttyjen ruhojen hylätyt osat, joiden käyttö elintarvikkeeksi on kielletty, mutta jotka soveltuvat rehukäyttöön, kuten ruhonosat ja elimet, joissa ei ole merkkejä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista, esimerkiksi kaulalihat pistokohdasta, vertymät, steriilit niveltulehdukset ja nivelrikot leikkaamoista muun muassa rasvat ja luut soveltuvin osin sekä muut poistettavat osat, jotka eivät aiheuta vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle, kuten lihaksensisäiset vertymät tai lattialle pudonnut liha Lihavalmistelaitosten sekä maito-, kala- ja muna-alan laitosten sivutuotteista osa on myös lemmikkieläinten rehuiksi soveltuvia sivutuotteita: entiset eläinperäiset elintarvikkeet tai eläinperäisiä tuotteita sisältävät entiset elintarvikkeet, joita ei ole enää tarkoitettu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai niiden valmistuksessa tai pakkauksessa on esiintynyt ongelmia tai vikoja, joiden takia ko. ainesta ei käytetä elintarvikkeena. Aines ei kuitenkaan saa