5 Väkivaltarikokset ja alkoholi III.5 Väkivaltarikokset ja alkoholi 235 Väkivaltarikollisuus ja alkoholi liittyvät läheisesti toisiinsa. Pääosa pahoinpitelyrikoksiin ja henkirikoksiin syyllistyvistä tekee tekonsa alkoholin vaikutuksen alaisena ja rikokset tehdään usein alkoholin nauttimistilanteissa. Seuraavassa tarkastellaan alkoholin tai muiden päihteiden vaikutuksen alaisena olleiden määrää ja osuutta väkivaltarikoksissa (kohta 5.1). Tämän jälkeen esitetään tietoja siitä, miten vuoden 24 alkoholiolojen muutos mahdollisesti vaikutti väkivaltarikollisuuteen (kohta 5.2). Seuraavat erittelyt perustuvat poliisitilaston ja henkirikostietokannan 1 tietoihin siitä, kuinka moni selvitettyyn rikokseen syylliseksi epäilty oli tekohetkellä alkoholin tai muun päihteen vaikutuksen alaisena. Muu päihde viittaa huumeisiin ja lääkkeisiin. Muun päihteen vaikutuksen alaisina olleet sisältävät myös tekijät, jotka olivat tekohetkellä sekä alkoholin että muun päihteen vaikutuksen alaisina. Ilmaisun selkeyden vuoksi käytämme tilastokategoriasta muu päihde myös lyhyttä ilmausta huume. Havaintoja arvioitaessa on syytä muistaa, että vuosittain syylliseksi epäiltyjen joukko ei koostu eri henkilöistä, vaan samat henkilöt voivat useita rikoksia tekemällä esiintyä useita kertoja syylliseksi epäiltynä. Epäiltyjen päihtymystilaa koskevat tiedot nojaavat viime kädessä poliisien kentällä tekemiin havaintoihin. Tässä esitettäviin tietoihin pätevät myös ne varaukset, jotka koskevat poliisin tietoon tulleen rikollisuuden tilastoja yleensä: teot, jotka eivät tule lainkaan poliisin tietoon, jäävät tarkastelujen ulkopuolelle. Varsinkin lievässä väkivallassa piilorikollisuuden osuus kokonaisrikollisuudesta on suuri. Piilorikollisuustutkimuksen perusteella tiedetään myös, että päihtyneenä tehdyistä väkivallanteoista tulee suurempi osa poliisin tietoon kuin selvänä tehdyistä teoista (Kivivuori 25b, 44 45). Toisin sanoen: selvänä tehdyssä väkivallassa piilorikollisuus on suurempaa kuin päihtyneenä tehdyssä väkivallassa. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisitilaston alkoholitiedot todennäköisesti jonkin verran liioittelevat alkoholin osuutta ainakin lievässä väkivallassa. Piilorikollisuuden ongelma tarkoittaa myös sitä, että vuoden 24 alkoholireformien väkivaltavaikutusten kattava arviointi edellyttäisi kokonaisrikollisuuden seurantajärjestelmiin perustuvaa tietoa tilanteesta ennen ja jälkeen 1 Henkirikostietokanta on Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen, Poliisiammattikorkeakoulun ja sisäasiainministeriön poliisiosaston vuonna 22 perustama kuolemaan johtaneen väkivallan seurantajärjestelmä, ks. www.om.fi/optula/31375.htm.
236 muutosten. Mahdollisesti vuonna 26 toteutuva seuraava kansallinen rikosuhritutkimus tarjoaa tähän tilaisuuden ainakin mahdollisten pysyvämpien muutosten osalta. 5.1 Väkivaltarikoksista epäiltyjen päihtymys Päihtyneenä tehdyt väkivaltarikokset 1985 24 Pahoinpitelyrikokset. Alkoholihumalassa tekohetkellä olleiden pahoinpitelyrikoksesta epäiltyjen määrä kasvoi voimakkaasti vuosina 1993 1996, jonka jälkeen tilanne vakiintui uudelle tasolle. Humalassa olleiden epäiltyjen määrä lähes kaksinkertaistui. Muun päihteen vaikutuksen alaisena olleiden tekijöiden määrä on pysynyt alhaisena. 25 2 15 1 Alkoholihumalassa olleita Selvänä olleita 5 Muun päihteen alaisena olleita 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 Kuvio 92 Päihteet pahoinpitelyrikosten tekotilanteissa: selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyt 1985 24 2 Vuosien 1994 1996 kehitykseen ei liittynyt vastaavaa kasvua alkoholin tilastoidussa kokonaiskulutuksessa, joka pysyi suhteellisen vakaana. Sen sijaan tilastoimaton alkoholin kulutus nousi verraten voimakkaasti. Muutos johtui lähinnä Virosta ja Venäjältä tuodun ns. turistialkoholin kulutuksen kolminkertaistumisesta (Päihdetilastollinen vuosikirja 1998). Tilastoimattoman alkoholinkulutuksen määrän ja luonteen vaikutusta pahoinpitelyrikollisuuteen ei 2 Tilastoinnissa tapahtuneen muutoksen vuoksi ei katsausta laadittaessa vielä ollut käytettävissä tietoa muun päihteen alaisena olleiden (ja siten myöskään selvin päin olleiden) syylliseksi epäiltyjen lukumäärästä vuonna 24.
III.5 Väkivaltarikokset ja alkoholi 237 ole tässä mahdollista tarkemmin arvioida. Todettakoon kuitenkin, että alkoholin vaikutuksen alaisena olleiden epäiltyjen määrä nousi ajankohtana, jolloin tilastoimaton kulutus kasvoi voimakkaasti. Tilastoidussa pahoinpitelyrikollisuudessa tapahtui mainitulla ajanjaksolla muitakin merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi epäiltyjen määrä rikosta kohti nousi olennaisesti (ks. kuvio 21 luvussa II.3). Tämä saattoi heijastaa siirtymistä atk-pohjaiseen rikosilmoitusjärjestelmään. Sama tekijä voi osin selittää alkoholin vaikutuksen alaisena olleiden epäiltyjen määrän kasvua tilastoissa. Tieto tekijän päihtymistilasta tulisi tämän tulkinnan mukaan uudessa tietojärjestelmässä rekisteröidyksi kattavammin kuin ennen. Vuonna 24 pahoinpitelyrikoksissa alkoholihumalassa olleiden epäiltyjen määrä kasvoi vähemmän kuin kaikkien syylliseksi epäiltyjen määrä. Alkoholin kulutuksen kasvu ei siis näy päihtyneiden pahoinpitelijöiden lukuisuudessa. Henkirikoksen yritysten kohdalla kehitys muistuttaa verraten paljon pahoinpitelyrikosten kehitystä: 1993 1994 alkoholihumalassa olleiden epäiltyjen määrä kasvoi selvästi (kuvio 93). Henkirikosten yrityksissä näkyy myös huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisina olleiden määrän kasvua. Vuonna 24 tekohetkellä alkoholihumalassa olleita oli vähemmän kuin kolmena edellisenä vuonna. 3 25 2 Alkoholihumalassa olleita 15 1 Selvänä olleita 5 Muun päihteen alaisena olleita 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 Kuvio 93 Päihteet henkirikosten yritysten tekotilanteissa: selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyt 1985 24 3 3 Ks. alaviite sivulla 236.
238 Murhat, tapot ja surmat. Kuolemaan johtavissa väkivaltarikoksissa alkoholihumalassa toimineiden syyllisten määrä on pysynyt verraten vakaana 199- luvun alun jälkeen (kuvio 94). 199-luvulta alkaen syyllisten joukossa on ollut myös pienehkö määrä huumausaineiden vaikutuksen alaisena olleita. 15 1 Alkoholihumalassa olleita 5 Selvänä olleita Muun päihteen alaisena olleita 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 Kuvio 94 Päihteet murhien, tappojen ja surmien tekotilanteissa: selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyt 1985 24 4 Huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena olleiden henkirikosten tekijöiden absoluuttiset määrät ovat olleet verraten alhaisia. Poikkeuksellisen korkea lukema on vuodelta 21, jolloin 2 tappoon, murhaan tai surmaan syylliseksi epäiltyä oli muun päihteen vaikutuksen alaisia tekohetkellä. Näistä kuusi kirjattiin Orivedellä. Toiseksi korkein lukema on vuodelta 1993, jolloin 12 epäiltyä oli huumeiden vaikutuksen alaisena, näistä seitsemän Kotkassa. Havainnot osoittavat, että paikallisilla ilmiöillä ja yksittäisillä tapauksilla on lukuihin suuri vaikutus. Poliisin tilastoinnin mukaan, alkoholin vaikutuksen alaisena henkirikoksen tehneiden määrä kasvoi vuonna 24 jonkin verran edellisvuodesta. 4 Ks. alaviite sivulla 236.
III.5 Väkivaltarikokset ja alkoholi 239 12 1 Alkoholihumalassa olleita 8 6 4 Selvänä olleita 2 Muun päihteen alaisena olleita 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 21 23 Kuvio 95 Päihteet ryöstörikosten tekotilanteissa: selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyt 1985 24 5 Ryöstörikokset. Alkoholin vaikutuksen alaisena ryöstön tehneiden määrä näyttäisi vähentyneen kahden viime vuosikymmenen aikana (kuvio 95). Selvänä teon tehneiden määrissä näkyy kaksi nousujaksoa: toisaalta 198- ja 199- lukujen taite ja toisaalta vuodet 1998 2. Ryöstörikosten kohdalla muun päihteen vaikutuksen alaisina olleiden määrä on tasaisesti kasvanut, mikä heijastanee niin sanottua toista huumeaaltoa (Hakkarainen & Metso 21). Huumeriippuvaiselle henkilölle ryöstö on rikoslajina houkutteleva, koska mahdollinen saalis on usein rahaa tai helposti muutettavissa rahaksi (Kinnunen 21, 18). Kuitenkin alkoholihumalassa ryöstön tehneiden määrä on edelleen noin nelinkertainen verrattuna muiden päihteiden alaisena teon tehneiden määrään. Päihtyneiden osuus syylliseksi epäillyistä 198 24 Taulukossa 37 on tarkasteltu sitä, kuinka suuri osa eri väkivaltarikoksiin syylliseksi epäillyistä on tekohetkellä ollut alkoholin tai muiden päihteiden (huumeen tai huumaavan lääkkeen) vaikutuksen alainen. Taulukosta voidaan havaita sama kuin edeltävistä tarkasteluista: alkoholin ja väkivallan yhteys on voimakas. Vain ryöstörikoksissa selvänä teon tehneiden osuus on suurehko. 5 Ks. alaviite sivulla 236.
24 Toisaalta vuosina 2 24 alkoholin vaikutuksen alaisena rikoksensa tehneiden osuus syyllisistä on ollut kaikissa tässä tarkastelluissa rikoslajeissa lievässä laskussa. Taulukko 37 Alkoholin ja muun päihteen vaikutuksen alaisina olleita (%) selvitettyihin rikoksiin syylliseksi epäillyistä, viisivuotisjaksoittain 198 24* Murha, tappo, surma 198 1984 1985 1989 199 1994 1995 1999 2 23 24 Alkoholihumala 68 % 69 % 67 % 75 % 64 % 62 % Muu päihde 1 % 1 % 6 % 4 % 6 % ** Murhan, tapon Alkoholihumala 7 % 72 % 71 % 78 % 7 % 64 % tai surman yritys Muu päihde 1 % 1 % 3 % 6 % 6 % ** Pahoinpitelyrikokset Ryöstörikokset Alkoholihumala 61 % 63 % 6 % 73 % 71 % 67 % Muu päihde % % 1 % 1 % 2 % ** Alkoholihumala 61 % 58 % 52 % 51 % 43 % 47 % Muu päihde 1 % 1 % 2 % 5 % 9 % ** * Huom. jakso 2 23 on nelivuotisjakso. ** Ks. alaviite sivulla 236. Muiden huumaavien aineiden vaikutuksen alaisina rikoksensa tehneiden osuus on sen sijaan kasvanut kaikissa tarkastelluissa tekotyypeissä koko tarkastelujakson, myös vuosina 2 23 henkirikoksen yrityksiä lukuun ottamatta. Ryöstörikosten kohdalla muiden huumeiden vaikutuksen alaisena olleiden osuuden kasvu on ollut selvintä. Kaikista selvitetyistä ryöstörikoksista joka kymmenes on nykyään huumeiden vaikutuksen alaisena tehty (taulukko 37). Erityisen voimakkaana kehitys ilmenee törkeinä ryöstöinä tutkittujen tekojen kohdalla. Niistä noin joka kuudes tehdään nykyään muun päihteen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena (kuvio 96). Helsingissä tehdyissä ryöstöissä 11 prosenttia epäillyistä oli vuosina 2 23 huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Törkeissä ryöstöissä osuus oli 24 prosenttia. Huumausaineiden rooli pääkaupungin ryöstörikollisuudessa on suurempi kuin koko maassa keskimäärin (vrt. kuvio 96).
III.5 Väkivaltarikokset ja alkoholi 241 2 Ryöstöt Törkeät ryöstöt 16,2 15 11,3 % 1 7,7 5 3,7 4,1 1,8,8,7 1,2,4 198-84 1985-89 199-94 1995-99 2-3 Kuvio 96 Muun päihteen kuin alkoholin (huumeen) vaikutuksen alaisena tekohetkellä olleita, selvitettyihin ryöstörikoksiin syylliseksi epäillyistä 198 23, % Tulkintaa Jos jokin käyttäytymismuoto, kuten huumeiden käyttö, yleistyy väestössä, on todennäköistä, että se lisääntyy myös väkivaltarikoksia tekevien ryhmässä. Siksi huumeiden vaikutuksen alaisena oleminen tekohetkellä voi yleistyä ilman että väkivallan ja huumausaineiden käytön välillä olisi välttämättä suoraa kausaalivaikutusta. Lisäksi huumeiden käytön yleistymiseen väkivaltarikosten yhteydessä on varmasti osin vaikuttanut myös se, että poliisit ovat 199-luvun kuluessa harjaantuneet havaitsemaan aikaisempaa paremmin huumeiden käytön (Kinnunen 21, 18). Huumausaineiden tunnistamisessa käytetyt testit ovat niinikään aikaa myöten tarkentuneet. Huumeiden alaisena rikoksen tehneiden määrän ja osuuden nousu johtunee siten osin yksin tehostuneesta tarkkailusta ja on siten lähinnä näennäistä. Toisaalta huumausaineiden käytön yleistyminen 199-luvun mittaan on voitu todentaa monesta toisistaan riippumattomasta lähteestä yhtäpitävästi. Huumeiden lisääntyvä mukanaolo väkivaltatilanteissa heijastaa siten myös todellista muutosta (eikä ainoastaan kontrollin tiukentumista) ja liittyy muun muassa laittomien huumemarkkinoiden sisäiseen kontrolliin ja konflikteihin sekä ryöstöjen osalta huumeiden käytön rahoittamiseen. Toisaalta alkoholin läsnäolo väkivaltatilanteissa on edelleen monin verroin yleisempää kuin huumeiden. Kysymys alkoholin ja väkivallan välisestä suhteesta muodostaa oman laajan tutkimusalueen, jota ei tässä tilastokatsauksessa
242 ole mahdollista käydä systemaattisesti läpi. Muutamia seikkoja on kuitenkin syytä tuoda esiin. Päihtyneinä olleiden väkivaltarikollisten suuri määrä ei välttämättä tarkoita sitä, että päihteiden käytön ja väkivallan välillä valitsisi suora kausaalinen suhde. Vaikka törkeistä väkivaltarikoksista valtaosa tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena ja humalatilat rikosten yhteydessä ovat yleensä syviä, rikoksiin eivät syyllisty kaikki humalaiset. Törkeisiin väkivaltarikoksiin syyllistyvien henkilöiden tausta poikkeaa siinä määrin keskivertoväestöstä, ettei heidän väkivaltaisuuttaan ja tekojaan voida selittää yksin alkoholista ja päihtymisestä käsin. Toisaalta se, että yli 8 % henkirikoksista tehdään päihtyneenä, viittaa vahvasti siihen, että humalahakuinen alkoholin käyttö lisää väkivaltaisten konfliktien todennäköisyyttä. Tutkimuksissa on saatu vahvoja viitteitä siitä, että alkoholi vaikuttaa suoraan väkivaltaiseen käyttäytymiseen, joskin vaikutukset eri yksilöillä ja eri kulttuureissa ovat erityyppisiä. Alkoholin ja väkivallan yhdistäviksi psyko-fysiologisiksi mekanismeiksi on arvioitu ainakin seuraavia mekanismeja: alkoholin estoja heikentävää vaikutusta; alkoholin aivoja stimuloivaa ja väkivaltaisia reaktioita vahvistavaa vaikutusta; alkoholin keskittymiskykyä heikentävää vaikutusta; sitä, että alkoholipäihtymys haittaa sosiaalisen vuorovaikutuksen tulkintaa ja voi hidastaa reagointeja johtaen väärään osoitteeseen kohdistuviin väkivaltaisiin toimiin (displaced aggression). On myös esitetty, että eräissä kulttuureissa humalatila tekee väkivaltaisen käyttäytymisen sosiaalisesti hyväksytyksi tai jopa odotetuksi. 6 Humala ei aiheuta väkivaltaisuutta kaikissa ihmisissä, vaan vain suhteellisen pienessä ryhmässä. Eräät aivojen aineenvaihduntaa koskevat tutkimustulokset voivat osin selittää tätä ongelmaa. Vaikuttaisi nimittäin siltä, että miehillä, joilla serotoniinin taso on poikkeuksellisen alhainen, on taipumus sekä impulsiiviseen aggressiivisuuteen erityisesti humalassa että alkoholismiin. Taipumus heijastaa perinnöllistä alttiutta, mutta sen puhkeamiseen näyttäisivät vaikuttavan myös lapsena koetut ja omaksutut väkivaltaiset käyttäytymismallit (Heilig 1996, 8 12). Millaiset alkoholin ja väkivaltarikollisuuden väliset yhteydet ovatkin, on syytä painottaa sitä, että alkoholi ja alkoholin kulutuksen taso on vain yksi monista väkivaltarikollisuuteen vaikuttavista tekijöistä. 6 Jotkut kriminologit ovat kritisoineet alkoholin nostamista rikollisuuden suoraksi selittäjäksi ja viitanneet siihen, että jokin kolmas tekijä, kuten esimerkiksi yksilön alhainen itsekontrolli, voi aiheuttaa alkoholin käytön ja rikollisuuden välisen korrelaation (Gottfredson & Hirschi 199).
III.5 Väkivaltarikokset ja alkoholi 243 5.2 Vuoden 24 alkoholin kulutusmuutosten yhteydet väkivaltarikollisuuteen Vuonna 24 maamme alkoholioloissa tapahtui joukko merkittäviä muutoksia. Vuoden alussa alkoholijuomien tuontikiintiöt muista EU-maista poistettiin, maaliskuun alussa alkoholin verotusta alennettiin ja Viro liittyi Euroopan unioniin toukokuun alussa, jolloin EU:n tuontimääräykset tulivat koskemaan myös Virosta ostettua alkoholia. Näiden toimien seurauksena alkoholin kulutus kasvoi ja kulutuksen rakenne väkevöityi huomattavasti edellisvuoteen verrattuna. Alkoholin kokonaiskulutus lisääntyi lähes 1 prosenttia ja väkevien juomien tilastoitu kulutus runsaat 17 prosenttia (Stakes 25a). Kuten tämän katsauksen väkivaltaa käsittelevissä jaksoissa on todettu, alkoholin ja väkivallan yhteys on kiinteä yksittäisissä väkivallanteoissa. Lisäksi aiempien tutkimustulosten mukaan alkoholin kokonaiskulutuksella on suora yhteys pahoinpitely- ja henkirikollisuuden määrään väestötasolla (Sirén 2; Kivivuori 21). Tämän perusteella voidaan odottaa, että alkoholin kulutusmuutos, tässä tapauksessa kulutuksen kasvu, heijastuisi myös väkivaltaan. Yleishuomiona on heti todettava, että vuosi 24 ei merkinnyt poliisin tietoon tulleen väkivallan määrässä jyrkkää muutosta aikaisempiin vuosiin. Yleisimmän väkivaltarikostyypin, pahoinpitelyrikosten, määrässä ei tapahtunut vastaavanlaista äkillistä kasvua kuin esimerkiksi vuoden 1969 alkoholireformin yhteydessä. Väkivaltarikoksista syylliseksi epäiltyjen keskuudessa ei alkoholipäihtymys ainakaan poliisin kirjausten mukaan ollut yleisempää kuin aikaisempina vuosina. Vaikutukset väkivaltaan voivat kuitenkin ilmetä myös väkivallan rakenteellisina muutoksina, kuten väkivallantekojen painottumisena joihinkin tapahtumaympäristöihin, väkivallan raaistumisena tai sen kasautumisena entistä selvemmin tiettyyn väestönosaan. Toisaalta väkivaltarikosten määrän muutoksissa ja vuotuisessa vaihtelussa niinkin arkisella tekijällä kun säätilalla saattaa olla merkitystä. On myös syytä arvioida, miten väkivaltarikollisuus olisi kehittynyt vuonna 24, jos se olisi seurannut pitkän aikavälin kehitystä, ilman alkoholin kulutuksen ylimääräistä kasvua. Tällaisista vaikutuksista tehtävät johtopäätökset vaativat tarkempia ja pitemmän aikavälin huomioon ottavia analyyseja, jotka valmistuvat myöhemmin. Tässä yhteydessä tarkastellaan 1) poliisin tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrissä tapahtuneita muutoksia vuonna 24 verrattuna kolmeen aikaisempaan vuoteen, 2) väkivaltarikosten jakautumista yleisellä ja yksityisellä paikalla tapahtuneisiin sekä 3) alkoholin osuutta vuoden 24 henkirikoksissa henkirikostietokannasta tällä hetkellä saatavissa olevien tietojen pohjalta.
244 Väkivaltarikosten määrä vuonna 24 edellisiin vuosiin verrattuna Kuten edellä todettiin, vuoden 24 alussa alkoholin saatavuus helpottui kahden kuukauden välein: vuoden alussa, maaliskuun alussa ja toukokuun alussa. Tästä rytmityksestä johtuen tarkastelemme väkivaltarikosten määriä kahden kuukauden jaksoissa. Vuoden 24 rikosmääriä verrataan vastaaviin vuosien 21 23 kahden kuukauden keskiarvoihin. Vaikka kaikki kolme ajankohtaa on syytä ottaa huomioon, erityisesti alkoholin kulutusta lisäsi maaliskuinen alkoholin hinnanalennus (Stakes 25b). Voidaan olettaa, että tässä tapauksessa kulutusmuutoksen haittavaikutukset, eli väkivallan lisääntyminen, ilmenee voimakkaimmin heti tai lyhyellä viiveellä sen jälkeen kun alkoholijuomien myynti tai maahantuonti on lähtenyt kasvuun. Vuonna 24 poliisi tilastoi 144 henkirikosta. Määrä oli selvästi kahta edellisvuotta suurempi, muttei poikkeuksellinen kymmenvuotisjakson keskiarvoon verrattuna. Kuukausitarkastelussa (kuvio 99) havaitaan, että alkuvuodesta 24, samoin kuin syys-lokakuussa, henkirikoksia tapahtui selvästi vuosien 21 23 keskiarvoa enemmän. Kesäkuukausina ero kuitenkin supistui, samoin vuoden loppupuolella. Vuoden 25 alkukuukausina laskeva trendi on jatkunut. 35 3 25 2 15 1 5 tammihelmi maalishuhti toukokesä 21-23 24 heinä-elo syys-loka marrasjoulu Kuvio 97 Poliisin tietoon tulleet murhat, tapot ja surmat kuukausittain vuonna 24 ja keskiarvo vuosina 21 23 Henkirikoksen yrityksiä tapahtui tammi-helmikuussa 24 kolmeen aikaisempaan vuoteen verrattuna enemmän. Maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana
III.5 Väkivaltarikokset ja alkoholi 245 henkirikoksen yrityksiä kirjattiin sitä vastoin saman verran kuin vuosina 21 23 keskimäärin, ja marras-joulukuussa jopa selvästi vähemmän. 9 8 7 6 5 4 3 2 1 21-23 24 tammihelmi maalishuhti toukokesä heinä-elo syys-loka marrasjoulu Kuvio 98 Poliisin tietoon tulleet murhan, tapon tai surman yritykset kuukausittain vuonna 24 ja keskiarvo vuosina 21 23 Pahoinpitelyrikoksia tuli vuoden 24 ensimmäisen kolmanneksen aikana poliisin tietoon enemmän kuin vastaavana aikana 21 23. Pahoinpitelyrikollisuuden kasvu kuitenkin hiipui kesällä ja loppuvuoden rikosmäärä vastasi kutakuinkin vuosien 21 23 keskiarvoa. Kaiken kaikkiaan pahoinpitelyrikosten määrä lisääntyi vuonna 24 kolme prosenttia edellisvuodesta, mikä vastaa viime vuosien kasvulukua. 6 5 4 3 2 1 21-23 24 tammihelmi maalishuhti toukokesä heinä-elo syys-loka marrasjoulu Kuvio 99 Poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyrikokset kuukausittain vuonna 24 ja keskiarvo vuosina 21 23
246 Rikosten tapahtumaympäristö Alkoholin hinnan muutokset vaikuttivat pääasiassa alkoholin vähittäiskulutukseen, ei juurikaan anniskelukulutukseen. Halpaa alkoholia on hankittu kotijuomisiksi itselle tai pienessä piirissä nautittavaksi. Tämän perusteella voidaan odottaa, että myös alkoholihaitat olisivat ilmenneet enemmän yksityisillä kuin yleisillä paikoilla. Kuten kuolemaan johtanutta väkivaltaa käsittelevässä jaksossa I.2.4 todettiin, eivät henkirikosten tapahtumapaikat merkittävästi muuttuneet vuonna 24. Yksityisasunnoissa ja muissa yksityisissä paikoissa sattuneiden henkirikosten määrä kylläkin nousi selvästi vuodesta 23, mutta oli samaa tasoa kuin vuosina 21 ja 22. Ravintoloissa henkirikoksia tapahtuu vain satunnaisesti. Pahoinpitelyrikosten tapahtumapaikkoja on kuvattu taulukossa 38. Taulukko 38 Pahoinpitelyrikosten tapahtumapaikat 21 24 21 22 23 24 Yksityinen asunto 8 159 8 62 9 1 9 813 Muu yksityinen paikka 2 895 2 851 2 858 3 126 Yksityiset paikat yhteensä, muutos % +4 +4 +9 Ravitsemusliike 4 184 4 373 4 283 4 22 Muutos % +5 2 2 Muu yleinen paikka 12 9 12 195 12 715 12 662 Muutos % +1 +4 Laskettu Tilastokeskuksen luvuista. Pahoinpitelyrikoksissa yksityisillä paikoilla tapahtunut väkivalta lisääntyi sekä määrällisesti että suhteellisesti vuonna 24 (1 8 tapauksella eli 9 % vuodesta 23). Ravintoloissa tai muilla yleisillä paikoilla tapahtuneiden pahoinpitelyjen määrä pysyi puolestaan vuonna 24 lähes samana kuin vuonna 23. Pahoinpitelyrikoksissa tapahtui siis lisäystä vain asuntoväkivallassa ja muussa yksityistilojen väkivallassa. Muutos ei ollut huomattava, mutta se tapahtui odotettuun suuntaan. Tietoja alkoholin roolista väkivaltarikoksissa Kuten aikaisemmissa jaksoissa todettiin, poliisitilaston mukaan alkoholin vaikutuksen alaisena olleiden väkivaltarikoksista syyllisiksi epäiltyjen osuus jopa hieman laski vuonna 24 edelliseen nelivuotisjaksoon verrattuna. Samasta lähteestä ilmenee, että vuonna 24 tehtiin alkoholin vaikutuksen alaisena 13 henkirikosta enemmän kuin vuonna 23 (syylliseksi epäiltyjen määrän pe-
III.5 Väkivaltarikokset ja alkoholi 247 rusteella). Ottaen huomioon, että henkirikoksesta epäiltyjä oli kaikkiaan 3 enemmän vuonna 24 kuin 23, ei muutos näiden lukujen valossa ole suuri. Poliisitilastoa luotettavampi kuva henkirikollisuudesta on saatavissa Henkirikostietokannan avulla. Sen alustavien tietojen mukaan vuonna 24 tehtiin rikoksia, joissa pääepäilty oli humalassa, rikosperusteisesti laskien vähintään 21 enemmän ja tekijäperusteisesti laskien vähintään 19 enemmän kuin edellisvuonna. Koska osaa vuonna 24 tehdyistä rikoksista (vaje on 15 2 rikosta) ei vielä tätä kirjoitettaessa ole kirjattu tietokantaan, lopullinen ero tulee olemaan suurempi. Kaikkiaan vuonna 24 tehtyjä henkirikoksia on tietokannassa tällä hetkellä rikosperusteisesti kirjaten 23 ja tekijäperusteisesti kirjaten 18 enemmän kuin 23. Tietokannan ennakkotietojen mukaan henkirikollisuuden kasvu vuonna 24 edellisvuoteen nähden on tapahtunut siten alkoholin vaikutuksen alaisena tehdyissä rikoksissa. Selvin päin tehtyjä rikoksia on nimittäin tekijäperusteisesti kirjattu vuodelta 24 toistaiseksi vähemmän kuin edellisvuonna. Henkirikostietokanta sisältää myös juttua tutkivan poliisin arvion siitä, voidaanko pääepäiltyä luonnehtia alkoholin väärinkäyttäjäksi. Alkoholistiksi luokiteltujen tekijöiden määrä lisääntyi vuoden 24 ennakkotietojen mukaan jonkin verran edellisvuosista. Vuosina 22 ja 23 tehdyistä henkirikoksista epäillyistä 54 prosenttia oli arvioitu alkoholisteiksi, vuonna 24 osuus oli 57 prosenttia. Kaiken kaikkiaan henkirikosten määrän kasvun taustalla vuonna 24 oli siis alkoholistien keskinäinen alkoholinkäyttöön liittynyt väkivalta. Koska tietokanta on ollut toiminnassa vasta vuodesta 22 alkaen, käytössä ei ole vertailutietoja aikaisemmilta vuosilta, jolloin henkirikosten kokonaismäärä on ollut sama kuin 24. Yhteenvetoa Henkirikosten kohdalla voisi siis nähdä viitteitä alkoholin kulutuksen kasvun vaikutuksesta, etenkin kun kulutuksen kasvu on painottunut väkeviin juomiin. Henkirikostietokannan alustavien ennakkotietojen perusteella näyttää vahvasti siltä, että vuoden 24 kasvu tapahtui pääosin alkoholin käyttöön liittyneissä rikoksissa. Alkoholin alaisena toimineiden epäiltyjen määrä ja osuus kaikista epäillyistä kasvoivat vuonna 24 selvästi edellisvuoteen verrattuna. Henkirikollisuutemme on jo pitkään ollut, paitsi kiinteästi sidoksissa alkoholin käyttöön ja käyttötilanteisiin, lähinnä pienen miesalkoholistien joukon keskinäistä väkivaltaa, joten rikollisuuden huomattavat määrälliset muutokset tapahtuvat väistämättä nimenomaan tämäntyyppisessä rikollisuudessa. Myös
248 vuosien 22 ja 23 rikollisuuden laskun voi arvioida siten tapahtuneen nimenomaan alkoholistien keskinäisessä ryypiskelyväkivallassa (ja näin tapahtui siis siitä huolimatta että alkoholinkulutus kasvoi mainittuina vuosina maassamme). Tästä johtuen vuonna 24 tapahtuneen henkirikollisuuden kasvun suora yhteys alkoholiolojen muutokseen ei ole itsestään selvää, vaan kyse on ainakin osin saattanut olla myös normaalista satunnaisvaihtelusta. Henkirikoksen yrityksissä vuonna 24 ei tapahtunut poliisitilaston mukaan vastaavaa kehitystä, eivätkä myöskään poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyrikokset kokonaisuutena lisääntyneet tavalla, joka havaittavasti poikkeaisi viime vuosien kehityksestä. Pahoinpitelyrikosten kasvun kohdentuminen vain yksityisten paikkojen väkivaltaan saattaisi kuitenkin olla merkki rakenteellisesta muutoksesta. Vuoden 24 alkoholiolojen muutosten vaikutusten arviointi edellyttää huomattavasti tarkempaa analyysia kuin tässä käytettävissä olleet tiedot ovat mahdollistaneet. Lisäksi varsinkin muun kuin kuoleman johtavan väkivallan osalta perusteellinen arvio edellyttää kokonaisrikollisuuden seurantajärjestelmiin nojaavaa tietoa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että alkoholin saatavuuden helpottumisen mahdollinen väkivaltavaikutus on ilmennyt lähinnä henkirikollisuudessa, siis rikoslajissa, joka on tällä hetkellä nimenomaan työelämästä syrjäytyneiden, miespuolisten alkoholin suurkuluttajien rikollisuutta. Ehkä hieman yllättäen yleiskulutuksen nousun vaikutukset väkivaltarikollisuuteen olisivat siten keskittyneet nimenomaan suurkuluttajien alkoholisidonnaiseen väkivaltaan. Tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen valossa muissa väestöryhmissä vaikutukset vaikuttaisivat olleen ennakoitua vähäisemmät.
III.5 Väkivaltarikokset ja alkoholi 249 Yhteenveto Alkoholin tai muun päihteen (lähinnä huumeiden) vaikutuksen alaisena väkivaltarikoksen tekohetkellä olleiden määrästä ja osuudesta voidaan todeta seuraavaa: Jaksolla 2 24 64 % täytetyistä henkirikoksista ja 7 % pahoinpitelyrikoksista tehtiin alkoholin vaikutuksen alaisena. Henkirikoksista noin 6 prosenttia ja pahoinpitelyrikoksista noin 2 prosenttia tehtiin huumeiden vaikutuksen alaisena. Huumausaineiden vaikutuksen alaisena tehtyjen tekojen määrä ja osuus kaikista tilastoiduista väkivaltarikoksista on lisääntynyt 199-luvun alusta lähtien. Voimakkainta kasvu on ollut ryöstörikollisuudessa. Alkoholin läsnäolo väkivaltatilanteissa on edelleen monin verroin yleisempää kuin huumeiden. Tämä koskee myös ryöstörikollisuutta. Vuonna 24 tapahtunut alkoholin kulutuksen kasvu ja kulutusrakenteen muutos ei ainakaan toistaiseksi näyttäisi juurikaan vaikuttaneen väkivaltarikollisuuden määrään. Henkirikollisuutta alkoholin saatavuuden helpottuminen saattoi kuitenkin lisätä ainakin ohimenevästi. Henkirikosten määrän kasvu vuonna 24 aiheutui lähes kokonaisuudessaan alkoholistien keskinäisen ryypiskelyväkivallan lisääntymisestä. Muutoksen yhteys alkoholiolojen muutokseen ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sillä ryypiskelyväkivallan määrä vuonna 24 ei ollut poikkeuksellisen korkea, vaan vastasi kymmenvuotisjakson keskiarvoa.