Taustani Nuorena olin henkeen ja vereen käsityöihminen, joten oli itsestään selvää että lähden opiskelemaan vaatetusalaa. Lukion jälkeen opiskelin pukineiden valmistajaksi, ja oman kilpatanssiharrastuksen kautta päädyin melko pian valmistamaan tanssipukuja kilpatanssijoille. Melkein vuosikymmen vierähti enemmän tai vähemmän tanssin ympärillä, mutta sitten tuli tarve kokea elämässä paljon muutakin. Pari vuotta kiersin pääkaupunkiseudun kauppoja menekinedistäjänä ja opiskelin samalla visuaalista markkinointia. Opiskelujen ollessa vielä loppusuoralla sain työpaikan uudesta kodintekniikkaketjusta. Olin vastuussa myymälän visuaalisesta ilmeestä, mutta siinä sivussa tuli opittua yhtä ja toista kodintekniikasta, mm. tietokoneista ja kameroista. Työ oli erittäin palkitsevaa, mutta yritys lopetti toimintansa pian avaamisen jälkeen ja työttömyys oli auttamatta edessä. Tuskaa helpotti opiskelu, tällä kertaa nettisivujen suunnittelun parissa. Kovasta yrityksestä huolimatta töitä ei tuntunut löytyvän, joten perustin oman yrityksen ja sen jälkeen leivän eteen on tullut tehtyä monenlaista: käsitöitä, nettisivuja, graafista suunnittelua ja myöhemmin valokuvausta. Herätys valokuvaukseen Edellä mainitun kodintekniikkamyymälän loppuunmyynnistä tuli sitten hankittua se ensimmäinen digikamera: 2 megapikselin Canon Ixus 300. Tuohon päivään asti valokuvaaminen oli minulle tavallisten perhe- ja matkakuvien ottamista ilman sen suurempia tunteita, mutta melko pian digikameran myötä huomasin että kuvasin tavallisia perhekuvia aika vähän, ja kaikkea muuta sitäkin enemmän. Konttasin nurmikolla perhosten perässä ja kukkapenkit tuli kuvattua joka suunnasta kaikkina vuorokaudenaikoina. Internetin avulla tutustuin pikkuhiljaa aiheeseen syvällisemmin, ja tuli tarve hankkia digijärjestelmäkamera. Vuosi oli 2004, ja kamera Canon 300D. Mukaan kuvabisnekseen Järjestelmäkameran hankkiminen oli minulle jonkinlainen käännekohta. Kuvaamisesta en vielä mitään ymmärtänyt, mutta enhän sitä vielä silloin tajunnut. Tarjosin kuvia myyntiin, ja ensimmäisen kuvan mentyä kaupaksi jäin koukkuun. Siitä asti homma on ollut melkoista vuoristorataa, mutta oman kehityksen myötä kuvamyynnistä on muodostunut merkittävä osa jokapäiväistä tienestiä. Tänä päivänä suurin osa myynnistä tulee ulkomailta, ns. microstocktoimistoista. Kuvakohtainen provisio on näissä todella pieni, mutta yksi kuva saattaa mennä kaupaksi satoja kertoja vuoden aikana. Laitteistoni Kamerauutuuksia tai arvosteluja en seuraa ollenkaan. Niin kauan kun ei tiedä paremmasta, ei sitä myöskään osaa kaivata. Kun tulee oikeasti tarve vaihtaa kalustoa, katson sitten mitä on tarjolla ja turvaudun viisaampien neuvoihin. 300D:n jälkeen käytössä oli jonkin aikaa 350D, mutta sen jälkeen laitoin kaluston kerralla uusiksi. Nykyisin kamerana toimii Canon 5D ja objektiiveina EF 24-105/4 L IS USM, EF 70-200/2.8 L IS USM sekä käytettynä ostettu 100mm macro.
Kaluston vaihtaminen kannatti monessakin suhteessa. Myyntikuvien säätäminen helpottui huomattavasti pienemmän tai olemattoman kohinan ansiosta. Lisäksi monet kuvatoimistot hinnoittelevat kuvat koon mukaan, joten myyntituloihinkin sillä on jonkin verran vaikutusta. Kaluston ollessa enemmän pro-luokkaa, on myös helpompi ottaa vastaan kuvauskeikkoja. Työskentelytapani Ennen kamera kulki aina mukana ja tuli kuvattua vähän sitä sun tätä, mutta nykyään suunnittelen kuvaukset ja aiheet tarkemmin. Tämä osittain myös olosuhteiden pakosta, sillä nykyinen kamerakalusto ei mahdu enää käsilaukkuun. Kuvausaiheet tulevat usein jokapäiväisestä elämästä. Kauppakassin sisältöä on usein tullut kuvattua, samoin itse tehtyjä leivonnaisia ennen kuin ne päätyvät parempiin suihin. Jos vieraat tuovat tullessaan kukkakimpun, seuraavana päivänä se on jo kuvauspöydällä. Monikäyttöistä kuvausrekvisiittaa on tullut jonkin verran ostettua mm. alennusmyynneistä, mutta pääasiassa pyrin hyödyntämään mahdollisimman paljon ilmaista kuvausmateriaalia. Jos kuvausaiheet tulevat arkielämästä, niin samoin tämä harrastus näkyy myös omassa elämässä. Kotiin hankittavissa tavaroissa on usein kriteerinä myös kuvauksellisuus, ja ruokaostoksillakin tulee aina etsittyä ne kauneimmat hedelmät ja vihannekset, ihan vaan kaiken varalta Sesonkiin liittyvät kuvat, esim. joulu on kuvattava hyvissä ajoin, joten meillä levitellään joulukoristeita jo juhannuksena, ja joulun pyhinä saattaa ikkunalla kasvaa pääsiäisruoho! Omasta studiosta en ole ainakaan vielä haaveillut, sillä kotona kuvaaminen on itse asiassa aika kätevää. Inspiraatio saattaa iskeä vaikka keskellä yötä, ja silloin kaikki tarvittava löytyy läheltä. Ihmisiä kuvaan mieluiten miljöössä, joten senkään puolesta ei studiotilalle ole ollut tarvetta. Studiovalot on tosin tullut hankittua, ja yksi niistä on softboxin kanssa aktiivisessa käytössä, lähinnä kaikenlaisten pikkutavaroiden kuvaamisessa. Nykyinen tilanteeni Tässä vuosien varrella ovat taidot tietysti karttuneet, mutta en välttämättä tunne itseäni yhtään sen paremmaksi kuvaajaksi. Tämä johtunee siitä että taitojen karttuessa myös rima omien kuvien suhteen nousee aina vaan korkeammalle. Oma kehittyminen on kuvamyynnin lisäksi yksi tärkeimpiä asioita joka ylläpitää motivaatiota. Jos kehitys pysähtyy, menee kuvaamisesta helposti mielenkiinto. Kuvatoimistoissa alkaa kuvaajia ja kuvia olla niin paljon, että mukana ei pärjää jos keskittyy pelkästään kuvamäärään. Miljoonien kuvien joukosta pitää ne omat saada erottumaan, ja siinä ei määrällä ole juurikaan merkitystä. Kuvaajien kesken kilpailu kovenee koko ajan, mutta kuvia myös käytetään tänä päivänä niin monella tavalla että en näe estettä miksi valokuvaamisella ei voisi elää. Kuvien myynti on vain yksi tapa, ja lopulta on itsestä kiinni millä muilla tavoilla omaa osaamistaan osaa hyödyntää. Kuvat ja kuvatekstit:
Ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt valokuvauksessa voitettu palkintoni. Betterphoto.com on harrastajakuvaajille tarkoitettu sivusto jossa kuukausittain valitaan parhaat useasta eri kategoriasta. Tällä kuvalla tuli ensimmäinen palkinto ihmiskategoriassa heinäkuussa 2003. Kamerana tuolloin oli Canon ixus 300. Tämän palkinnon arvo on lähinnä itselle saatu hyvä mieli valokuvauksen alkumetreillä, sekä palkinnoksi tullut kameralaukku joka tosin on nykyiselle kalustolle aivan liian pieni. Tämän jälkeen kilpailut ovat jääneet ja tilalle tulleet kuvatoimistot. Ihmiskuvien merkitystä korostetaan paljon, mutta malleja on joskus hankala saada suostumaan kuviin jossa ne voivat yhtä hyvin päätyä johonkin noloon tarkoitukseen. Kuvissa ei aina tarvitse olla tunnistettavia kasvoja, mutta useimmat kuvatoimistot vaativat silti mallisopimuksen jos kuvassa oleva henkilö voisi siitä itsensä tunnistaa. Kadulla salaa otettuja kuvia ei siis kannata myyntiin tyrkyttää. Nämä kuvat ovat alusta asti kuuluneet myydyimpien kuvieni joukkoon, vaikka henkilöt eivät ole tunnistettavia. Kuvaan harvoin luontoa mutta joskus tulee tarve lähteä kameran kanssa ulkoilemaan, etenkin syksyisin jolloin ilma on raikasta ja luonto värikästä. Tällä luontoretkellä olivat lehdet jo pudonneet mutta sumuinen sää ja ensilumi maassa innoittivat lähtemään tuttuun puistoon. Kyseinen kuva on myynyt huomattavasti paremmin kuin muut saman sarjan kuvat, onko siihen syynä sitten oksien muoto, sommittelu, vai se että alun perin vihreä nurmikko on tähän kuvaan muokattu syksyisemmän väriseksi.
+ = Joskus kannattaa miettiä kaksi kertaa laittaako epäonnistuneet kuvat roskiin. Näiden säästäminen kannatti sillä pieni leikkiminen kuvankäsittelyohjelmalla toi lopputuloksena rahanarvoisen kuvan. Etätyöskentely kylpyhuoneremontin takia toi kuvaamiseen omat haasteensa. Suurin osa kuvausrekvisiitasta ja tarvikkeista oli kotona ja tilaa kuvaamiseen rajoitetusti. Tässä kuvassa alustana toimii laattaliikkeestä saatu mallilaatta, kylpysuola löytyi vanhempien kaapista (lehden mukana tullut näytepakkaus), ja vihreät lehdet on leikattu olohuoneen viherkasvista. Kivet ovat oman kaapin kätköistä, muutama tuli otettua mukaan kun lähdin remonttia pakoon. Ne on aikanaan tullut ostettua osittain sisustusta ja osittain kuvausta varten. Hauska sattuma jossa molemmat sisareni päätyivät samaan lapsiperheille suunnattuun lehteen. Äiti-vauva kuva oli äiti-suhdetta käsittelevässä jutussa, ja jälkimmäinen kuva samassa lehdessä imettäjän ruokavaliota käsittelevässä jutussa. Kuvat oli ostettu isosta ulkomaisesta kuvatoimistosta, joten aikamoinen sattuma että molemmat päätyivät samaan Suomalaiseen lehteen.
Matkoilla voi ja kannattaa kuvata muutakin kuin maisemia. Hotellin aamiaiset ja iltapäiväcappuccinot ovat myyneet huomattavasti paremmin kuin hiekkadyneillä ja merenrannassa otetut kuvat. Pientä pokkaa tuo tietysti vaatii mutta turistikohteissa kamera kaulassa kulkeminen ei ole kovinkaan poikkeava näky, ainoastaan kameran koko herätti hieman ylimääräistä uteliaisuutta, ja ehkä se että muut kuvasivat lähinnä pöytäseuruetta, minä taas pöydän antimia Syksyllä sain mahdollisuuden kuvata ainutlaatuisen tapahtuman. Sisareni päätti synnyttää kolmannen lapsensa kotonaan, ja pitkän harkinnan jälkeen lupauduin kuvaamaan tuon ainutlaatuisen tapahtuman tunnelmia. Noin viikko ennen laskettua aikaa kuvasimme viimeisiä kuvia pyöreästä vatsasta, ja muutamaa tuntia myöhemmin sain kehotuksen olla valmiina jos alkaa tapahtumaan. Kun soitto sitten tuli, lähdin matkaan, mutta en ehtinyt perille kun sain ilmoituksen että vauva syntyi jo. Matkaa tapahtumapaikalle oli 10 minuutin ajomatka. Synnytyksen eri vaiheiden tunnelmat jäivät siis kuvaamatta, joten kuvassa ensitunnelmia vauhdikkaan kotisynnytyksen jälkeen. Kuva on otettu marraskuisena iltana, valonlähteenä ainoastaan kynttilänvalo sillä salama olisi pilannut herkän tunnelman. Olosuhteista johtuen kuvan tekninen laatu ei päätä huimaa, mutta sillä ei ole juurikaan merkitystä sillä tällaisia kuvia on tarjolla liian vähän. Kuvasta välittyvä tunnelma on tärkeämpi kuin laatu. Kuvatoimistomyyntiin kuva on aivan liian henkilökohtainen, mutta hallitussa asiayhteydessä ei ole mitään syytä olla näyttämättä muillekin näin harvinaisia hetkiä tietysti kaikkien osapuolten yhteisellä suostumuksella. Kuva on päätynyt jo useampiin alan julkaisuihin.