EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 6.9.2001 KOM(2001) 505 lopullinen 2001/0204 (CNS) Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta lapsen huoltoa koskevissa asioissa (komission esittämä)
PERUSTELUT 1. TAVOITE Eurooppa-neuvosto määritteli Tampereen kokouksessaan lokakuussa 1999 tapaamisoikeuden oikeudellisen yhteistyön ensisijaiseksi aiheeksi. 1 Tällaiseen yhteistyöhön on todellista yhteiskunnallista tarvetta. Ihmiset muuttavat yhä useammin jäsenvaltiosta toiseen, perheitä hajoaa ja ne muuttavat muotoaan, joten lapset tarvitsevat turvallisen oikeudellisen ympäristön pitääkseen yllä suhteita huoltajiinsa, jotka ehkä asuvat eri jäsenvaltioissa. Lapsen tilanne saattaa olla esimerkiksi seuraava: jäsenvaltion X tuomioistuimet ovat tehneet päätöksen, jonka mukaan lapsen huolto on määrätty äidille ja isälle on myönnetty lapsen tapaamisoikeus. Tämän jälkeen lapsen isä muuttaa jäsenvaltioon Y. Koska äidillä ei ole takeita siitä, että tuomioistuimen päätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön jäsenvaltiossa Y, hän ei halua antaa lapsen matkustaa maasta isäänsä tapaamaan. Lopulta äiti kuitenkin päästää lapsen matkaan, mutta lapsen isä, joka ei ole päässyt käyttämään tapaamisoikeuttaan, pitääkin lapsen luonaan ja hakee huoltajuuspäätökseen muutosta jäsenvaltion Y tuomioistuimista. Tällaiset tapaukset ovat nykyään valitettavan yleisiä Euroopan yhteisössä. Lapsen huoltoa koskevan yhteisön toiminnan tarkoituksena on suojella lapsen omaa etua ja konkreettisesti turvata hänen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassakin määrätty perustavanlaatuinen oikeutensa vaalia suhteitaan ja pitää yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Päätöstä, jossa määrätään lapsen ja hänen huoltajiensa välisestä suhteesta, on voitava muuttaa lapsen tilanteen muuttuessa, jotta se vastaisi paremmin hänen etuaan. On myös turvattava tällaisen päätöksen vapaa liikkuvuus yhteisössä ja muutokset siihen on tehtävä (ja lapsen ja hänen huoltajiensa välisen suhteen on annettava kehittyä) ympäristössä, jossa vallitsee oikeusvarmuus, ristiriitojen vaara on mahdollisimman pieni ja lapsen elämään voidaan tuoda vakautta. Päätösten on aina vastattava lapsen etua, mutta samalla on huolehdittava siitä, että yhdessä jäsenvaltiossa tehty päätös voidaan tunnustaa kaikkialla EU:ssa. Komissio ehdottaakin tässä asiakirjassa, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate laajennetaan koskemaan kaikkia lapsen huoltoa koskevia päätöksiä (jolloin kaikki lapset voivat hyötyä siitä). Koska ehdotuksella on tuettava jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatetta, siinä esitetään selkeitä ja johdonmukaisia sääntöjä toimivallan määräytymisestä ja siihen sisältyy tuomioistuinten ja viranomaisten välisiä yhteistyöjärjestelyjä. Ehdotuksen perimmäisenä tarkoituksena on poistaa eksekvatuurimenettely, joka on edellytyksenä sille, että yhdessä jäsenvaltiossa tehty päätös voidaan panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa. Komissiossa valmistellaan parhaillaan myös ehdotusta lapsen huoltoa käsittelevän vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen hyväksymiseksi. Tavoitteena on nivoa tämä tärkeä kansainvälinen sopimus yhteisön lainsäädäntöön, jotta sen avulla voitaisiin ratkaista Euroopan unionin rajat ylittäviä kysymyksiä. 1 Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, 34 kohta. 2
2. SISÄLTÖ Käsillä oleva ehdotus on osa työtä, jota Euroopan yhteisössä parhaillaan tehdään tarkoituksena luoda todellinen oikeudellinen alue, joka perustuu oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen 2. Ehdotuksen oikeusperustana ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 61 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohta ja 67 artiklan 1 kohta. Perustamissopimuksen 61 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan ja 65 artiklan mukaisesti Euroopan yhteisö toteuttaa toimenpiteitä oikeudellisen yhteistyön alalla sellaisissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on valtioiden rajat ylittäviä vaikutuksia ja jotka ovat näin ollen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta välttämättömiä. Tällaisten toimenpiteiden tarkoituksena on myös parantaa ja yksinkertaistaa siviili- ja kauppaoikeudellisia tapauksia koskevien päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Tähän asiaan liittyvä perussäädös on neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, jota ei kuitenkaan sovelleta tiettyihin selkeästi määriteltyihin tapauksiin, kuten luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen tai oikeustoimikelpoisuuteen eikä myöskään aviovarallisuussuhteisiin, perintöön tai testamenttiin 3. Perheoikeuden alalla neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1347/2000 esitetään säännöksiä tuomioistuimen toimivallasta sekä eräiden avio- tai asumuseron aikana annettujen tuomioiden välittömästä tunnustamisesta ja niiden täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta 4. Asetuksen soveltamisala rajoittuu yhteisten lasten huoltoa koskeviin tuomioihin, jotka on annettu avioliitto-oikeuden alaan kuuluvien menettelyjen yhteydessä. Asetus tuli voimaan 1. maaliskuuta 2001. Ranska esitti 3. heinäkuuta 2000 neuvoston asetukseen (EY) N:o 1347/2000 perustuvan aloitteen, jonka tarkoituksena on poistaa eksekvatuurimenettely ja tehdä eronneiden tai asumuserossa elävien puolisoiden lapsille näin helpommaksi käyttää tapaamisoikeuttaan valtioiden rajojen ylitse 5. Jotta tapaamisoikeusasioissa annetut tuomiot olisivat suoraan täytäntöönpanokelpoisia kaikissa jäsenvaltioissa, Ranskan aloitteessa oletetaan, että on olemassa takeet lapsen palauttamiselle hänen ulkomaanoleskelunsa jälkeen. 2 3 4 5 Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, 33 kohta. Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22 päivänä joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden aloilla, EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1, 1 artiklan 2 kohdan a alakohta. Neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa, EYVL L 160, 30.6.2000, s. 19. Ranskan tasavallan aloite neuvoston asetuksen antamiseksi lasten tapaamisoikeutta koskevien tuomioiden vastavuoroisesta täytäntöönpanosta, EYVL C 234, 15.8.2000, s. 7. 3
Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hyväksyi 30. marraskuuta 2000 pidetyssä kokouksessaan ohjelman eksekvatuurimenettelyn asteittaiseksi poistamiseksi neljällä eri osa-alueella 6. Ohjelman toisen osa-alueen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu asetuksen (EY) N:o 1347/2000 soveltamisalan laajentaminen sekä eksekvatuurimenettelyn poistaminen tapaamisoikeuden osalta. Samassa yhteydessä neuvosto katsoi, että Ranskan aloitteeseen liittyvää työtä voidaan viedä eteenpäin ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1347/2000 soveltamisalaa laajentamalla. Näin varmistetaan kaikkien lasten tasapuolinen kohtelu ja otetaan huomioon sosiaaliset tosiasiat, kuten perherakenteiden monipuolistuminen. Asioiden eteenpäinviemiseksi komissio esitti 27. maaliskuuta 2001 valmisteluasiakirjan lapsen huoltoa koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta. Asiakirjassa esitetään joitakin alustavia ajatuksia asetuksen (EY) N:o 1347/2000 soveltamisalan laajentamisesta, siihen liittyviä toimivaltasääntöjä ja eräitä muita näkökohtia. Valmisteluasiakirjasta keskusteltiin 27. kesäkuuta 2001 pidetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa. Jäsenvaltioiden ja muiden kuulemistilaisuuteen osallistuneiden tahojen vastausten perusteella komissio on laatinut ehdotuksen neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta lapsen huoltoa koskevissa asioissa. Ehdotus täydentää asetusta (EY) N:o 1347/2000 siten, että se parantaa lapsen huoltoa koskevien päätösten vapaata liikkuvuutta yhteisön tasolla vahvistettavien yhteisten toimivaltasääntöjen ja viranomaisten tiiviimmän yhteistyön avulla. Ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen lapsen huoltoon liittyvien päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon yksinkertaistamistavoitteen saavuttamiseksi, joten siinä noudatetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettua toissijaisuus- ja suhteellisuusvaatimusta. Ehdotus sekä Ranskan aloite eksekvatuurimenettelyn poistamiseksi tapaamisoikeutta koskevista päätöksistä ovat ensimmäinen vaihe vastavuoroista tunnustamista koskevan ohjelman toisella osaalueella. 3. ARTIKLAT I luku Soveltamisala ja määritelmät 1 artikla Soveltamisala Ehdotus koskee samantyyppisiä menettelyjä ja samanlaisia viranomaisia kuin asetus (EY) N:o 1347/2000. Yksityisoikeudellinen menettely kattaa siten oikeudenkäyntien lisäksi kaikki jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset hallinnolliset menettelyt. 6 Toimenpideohjelma tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla, EYVL C 12, 15.1.2001, s. 1. Ohjelma koskee seuraavia neljää osa-aluetta: (i) Bryssel I, (ii) Bryssel II ja aviosuhteeseen perustumattomat perherakenteet, (iii) aviovarallisuussuhteet ja avopuolisoiden eron varallisuusoikeudelliset seuraukset, (iv) perintö ja testamentti. Ohjelman kolmannessa (ja viimeisessä) vaiheessa eksekvatuurimenettely poistetaan kaikilta neljältä osa-alueelta. 4
Ero on siinä, että tässä ehdotuksessa katkaistaan yhteys avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin, joka luotiin asetuksen (EY) N:o 1347/2000 1 artiklassa ja jonka perusteella tätä asetusta voidaan soveltaa lapsen perhetilanteesta riippumatta kaikkiin lapsen huoltoa koskeviin päätöksiin. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen liitteenä olevan Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti asetusehdotusta ei sovelleta Tanskaan. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti voivat ilmoittaa kolmen kuukauden kuluessa, haluavatko ne osallistua asetuksen antamiseen. 2 artikla 'Lapsen huoltaja' Ilmaisu 'lapsen huoltaja' määritellään niin, että se kattaa ne luonnolliset ja oikeushenkilöt, jotka ovat lainsäädännön tai tuomioistuimen päätöksen perusteella vastuussa lapsen huollosta. Asetuksen (EY) N:o 1347/2000 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti termillä 'tuomio' tarkoitetaan oikeus- ja hallintoviranomaisten päätösten lisäksi myös asianmukaisesti laadittuja asiakirjoja ja tuomioistuimen tunnustamia sovintoja. Ilmaisua 'lapsen huoltaja' käytetään 4, 5, 6, 13 ja 17 artiklassa (joiden mukaan tuomioistuimen toimivalta riippuu huoltajan antamasta luvasta ja tällä on oikeus pyytää asian käsittelyn siirtämistä toiseen tuomioistuimeen ja oikeus pyytää apua keskusviranomaiselta). Jäsenvaltioiden laeissa on tietenkin huomattavia eroja siinä, ketkä voivat olla lapsen huoltajia (lapsen vanhemmat, lapsen perheen muut jäsenet tai ulkopuoliset henkilöt). Komissio katsookin, että tapaamisoikeuteen liittyvän eksekvatuurimenettelyn poistaminen auttaa ratkaisemaan huoltajuuspäätösten täytäntöönpanoon liittyvät seikat silloin kun lapsen huolto on määrätty henkilöille, jotka eivät voisi olla päätöksen täytäntöönpanevan jäsenvaltion lain mukaan huoltajia. 'Lapsen huolto' Ilmaisua 'lapsen huolto' ei määritellä, mutta asetuksessa oletetaan, että sen osalta syntyy jonkinasteista lähentymistä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. Lisäksi asetuksen johdanto-osassa on lause, jonka mukaan kyseiseen termiin sisältyy tapaamisoikeus mutta ei elatusvelvollisuus, joka sisältyy asetukseen (EY) N:o 44/2001. Jotta tämä asetus olisi johdonmukainen kyseisen asetuksen kanssa, olisi harkittava asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 2 kohdan muuttamista sen varmistamiseksi, että tuomioistuin on toimivaltainen elatusvelvollisuuteen liittyvissä kysymyksissä aina silloin kun ne kuuluvat osana lapsen huoltoa koskeviin oikeudenkäynteihin. Saattaa myös olla tarpeen laatia ns. musta lista yksityisoikeudellisissa menettelyissä vahvistetuista toimenpiteistä, jotka liittyvät niin läheisesti viranomaisten toimivaltaan (esimerkiksi toimenpiteet, jotka koskevat lapsen sijoittamista laitokseen), ettei niitä voida ottaa asetuksen soveltamisalaan. Komissio ei ole halunnut rajoittaa asetusehdotusta tältä osin vaan antaa jäsenvaltioiden esittää asiaan kantansa omien lakiensa perusteella. 5
Sovellettava lainsäädäntö Huoltajuusasiaa käsittelevä tuomioistuin päättää, mitä lakia sovelletaan tehtäessä päätöstä lapsen huoltajista. Arvio siitä, onko lapsen poisvienti tai palauttamatta jättäminen luvatonta, tehdään 5 artiklan mukaan sen jäsenvaltion lain perusteella, missä lapsella on asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä. Vastavuoroista tunnustamista koskeva ohjelmakaan ei anna vastausta kysymykseen sovellettavasta laista. Vaikka tässä ehdotuksessa, sen enempää kuin asetuksessa (EY) N:o 1347/2000 ei ole säännöksiä sovellettavasta laista, komissio katsoo, että avioeroa ja lapsen huoltoa koskevien lainvalintasääntöjen yhdenmukaistaminen saattaa helpottaa päätösten vastavuoroista tunnustamista ja että asiaa olisi tutkittava lisää. II luku Oikeudellinen toimivalta Oikeusvarmuuden lisäämiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi ehdotuksessa esitetään toimivaltaperusteista täydellinen järjestelmä, joka perustuu ensisijaisesti vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen 7 säännöksiin. Toimivalta määräytyy lapsen asuinpaikan mukaan (3 artikla) mutta joissain tapauksissa myös lapsen uuden asuinpaikan tai lapsen huoltajien kesken tehdyn sopimuksen perusteella (4, 5 ja 6 artikla). Toimivallan suhteen voidaan myös joustaa (13 artikla). Tarkoituksena on, että toimivalta määräytyy aina lapsen edun mukaisesti. Toimivaltaa koskevaa perussääntöä (3 artikla) sovelletaan tietenkin vain silloin, kun lapsen asuinpaikka on Euroopan yhteisössä. Sen sijaan ehdotuksen 4 6 artiklaa sovelletaan riippumatta siitä, onko lapsen asuinpaikka yhteisön sisällä vai sen ulkopuolella. Sama pätee 8 artiklaan, jonka mukaan muissa tapauksissa toimivalta määräytyy jäsenvaltion oman lain mukaan. Euroopan yhteisössä harkitaan parhaillaan myös vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen hyväksymistä. Yleissopimuksen hyväksyminen ei kuitenkaan vaikuta Euroopan yhteisön tasolla annettujen säännösten soveltamiseen lapsiin, joiden asuinpaikka on yhteisön alueella. Yleissopimuksen toimivaltasäännöillä on kuitenkin etusija suhteessa yhteisön sääntöihin, jos lapsi ei asu yhteisön alueella vaan sopimusvaltiossa, joka ei ole EU:n jäsenvaltio. Ijakso 3 artikla Yleinen toimivalta Kuten vuoden 1996 Haagin yleissopimuksessa, toimivalta määräytyy ensisijaisesti lapsen asuinpaikan perusteella. Lapsen asuinpaikan muuttuessa toimivalta siirtyy näin ollen sen jäsenvaltion tuomioistuimille, missä lapsella on uusi asuinpaikka. Asuinpaikan käsite on muodostettu Haagin konferenssissa, jonka tavanomaisena käytäntönä on, ettei termiä määritellä vaan asuinpaikka määritetään tuomioistuimessa tapauskohtaisesti. Käsitteen tulkinnan oletetaan lähentyvän yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella. 7 XXXIV. Yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, tunnustamisesta, täytäntöönpanosta ja yhteistyöstä lasten huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa (tehty 19. lokakuuta 1996). Yleissopimus ei ole vielä tullut voimaan. 6
Koska lapsen asuinpaikka saattaa muuttua äkillisesti tai lainvastaisin toimin, lapsen etu saattaa joissakin tapauksissa tulla paremmin huomioiduksi niin, että toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä lapsella oli aiemmin asuinpaikka. Tällaisia tilanteita käsitellään 4 ja 5 artiklassa. 4 artikla Toimivallan säilyminen viimeisimmän tuomion antaneessa jäsenvaltiossa Asetusehdotuksen 4 artiklassa säädetään, että toimivalta voi jonkin aikaa säilyä viimeisimmän tuomion antaneessa jäsenvaltiossa, jos lapsi on vasta hiljattain muuttanut uuteen asuinpaikkaansa ja joku hänen huoltajistaan asuu edelleen viimeisimmän tuomion antaneessa jäsenvaltiossa. Näin voidaan saada aikaan jatkuvuutta mutta ei kuitenkaan jouduta muuttamaan asuinpaikka-termin määritelmää. Myös muutos aiempaan tuomioon lapsen tilanteen muuttuessa tehdään tuomioistuimessa, joka on lasta lähimpänä hänen muuttaessaan muualle. Näin lapsen aiempaan asuinjäsenvaltioon jääneen huoltajan ei tarvitse viedä asiaa käsittelyyn vieraaseen maahan ellei hän niin halua. Kuuden kuukauden kuluttua toimivalta siirtyy lapsen nykyisen asuinpaikan tuomioistuimille. Lapsen tilanne saattaa olla esimerkiksi seuraava: jäsenvaltiossa X tehdyn päätöksen mukaan lapsen huolto on määrätty äidille ja isällä on myönnetty oikeus tavata lasta joka toinen viikonloppu. Kaikki kolme asuvat jäsenvaltiossa X. Myöhemmin lapsen äiti päättääkin muuttaa jäsenvaltioon Y, joten päätöstä on muutettava, koska lapsen isä ei käytännössä enää voi tavata lasta joka toinen viikonloppu. Muutosta ei voimassaolevan päätöksen mukaan tarvitse tehdä ennen muuttoa, mutta asetusehdotuksen 4 artiklassa annetaan isälle mahdollisuus hakea päätökseen muutosta jäsenvaltion X tuomioistuimista. Muutoshakemusta ei voida käsitellä jäsenvaltion Y tuomioistuimessa muuttoa seuraavan kuuden kuukauden aikana ellei lapsen isä hyväksy kyseistä tuomioistuinta toimivaltaiseksi. Tätä artiklaa voidaan soveltaa vain kolmen edellytyksen täyttyessä: lapsi ei ole asunut uudessa asuinjäsenvaltiossaan kuutta kuukautta kauempaa (a alakohta), joku lapsen huoltajista asuu yhä viimeisimmän tuomion antaneessa jäsenvaltiossa (b alakohta) eikä ole hyväksynyt lapsen uuden asuinjäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa (c alakohta). 5 artikla Lapsikaappaus Se, että toimivalta muuttuu automaattisesti lapsen asuinpaikan muuttuessa, aiheuttaa myös riskin, että luodaan väkisin keinotekoisia toimivaltaa koskevia liityntöjä lapsen huoltajuuden saamiseksi. Vuonna 1980 lapsikaappauksesta tehty Haagin yleissopimus on kansainvälinen sopimus, jonka tarkoituksena on turvata johonkin sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jätetyn lapsen pikainen palauttaminen 8. Lapsen poisvientiä tai palauttamatta jättämistä pidetään luvattomana, jos se loukkaa huoltoon liittyviä oikeuksia, joita on tosiasiallisesti käytetty. Yleissopimuksessa tunnustetaan myös tarve säätää poikkeuksia lapsen palauttamisvelvollisuuteen esimerkiksi silloin kun on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen 8 XXVIII. Yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus kansainvälisestä lapsikaappauksesta (tehty 25. lokakuuta 1980). Yleissopimus on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. 7
alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille tai että lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen (13 artiklan b alakohta). Toimivallan osalta määrätään, että lapsikaappauksen jälkeen uuden asuinpaikan tuomioistuimella on toimivalta vain jos on tehty päätös siitä, että lasta ei palauteta, tai jos lapsen palauttamista koskevaa hakemusta ei ole tehty kohtuullisessa ajassa. Lapsikaappauksen aiheuttama uusi tilanne vaikuttaa yhteisön sisällä toimivaltaan silloin kun kaikki lapsen huoltajat ovat sen hyväksyneet (esimerkiksi kun lapsen palauttamista koskevaa hakemusta ei ole tehty). Komissio kuitenkin katsoo, ettei toimivallan pysyvä siirtäminen ole yhteisellä oikeudellisella alueella perusteltua missään muussa tilanteessa (esim. 13 artiklan b alakohdan tyyppisessä tapauksessa). Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessakin kannustetaan sopimuspuolia rajoittamaan palauttamisvelvollisuuteen sovellettavia poikkeuksia tai soveltamaan muita säädöksiä palauttamisen helpottamiseksi 9. Euroopan yhteisössä on voitu tehdä esimerkiksi seuraavanlainen ratkaisu: Jäsenvaltiossa X tehdyn päätöksen perusteella lapsen huoltajuus on määrätty kyseisessä jäsenvaltiossa asuvalle lapsen äidille ja jäsenvaltiossa Y asuvalle isälle on myönnetty lapsen tapaamisoikeus. Lapsen vieraillessa jäsenvaltiossa Y käy ilmi, että lapsi on vaarassa. Lapsen isä pyytää tällöin jäsenvaltiossa Y väliaikaisia toimenpiteitä lapsen suojelemiseksi ja hakee kuukauden kuluessa jäsenvaltion X tuomioistuimista muutosta huoltajuuspäätökseen. Tällaisessa tilanteessa viimeinen sana on aina tuomioistuimilla, jotka sijaitsevat lapsen asuinpaikkana olevassa jäsenvaltiossa X. Jos vaaraväitteet siis ovat niiden mielestä perusteettomia, jäsenvaltiossa Y toteutetut väliaikaiset toimenpiteet on keskeytettävä ja lapsi palautettava. Tällöin molempien jäsenvaltioiden keskusviranomaiset toteuttavat yhdessä toimenpiteet, joita tarvitaan lapsen turvallisen palauttamisen varmistamiseksi. Tämä ratkaisu perustuu olettamukseen, että jäsenvaltio voi luottaa yhteisellä oikeudellisella alueella siihen, että myös toisen jäsenvaltion tuomioistuimet pystyvät suojelemaan lasta. Oikeudellista yhteistyötä pyritään helpottamaan useilla järjestelyillä, joiden ansiosta lasta voidaan esimerkiksi kuulla jäsenvaltiossa Y ja hänen lausuntoaan käyttää todisteena jäsenvaltion X tuomioistuimissa 10. Pääasia ratkaistaan kuitenkin aina sen osalta toimivaltaisissa tuomioistuimissa, ja tämän seikan odotetaan estävän sen, että lapsikaappaajat yrittäisivät saada toimivallan siirrettyä toiseen tuomioistuimeen. Lapsen tapaamisoikeutta koskevassa Ranskan aloitteessa olevat palauttamista koskevat säännökset on laadittu saman periaatteen perusteella. Artiklan 1 kohdassa esitetään sama yleissääntö kuin asetuksen (EY) N:o 1347/2000 4 artiklassa siitä, että tuomioistuimet käyttävät toimivaltaansa vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaisesti. Artiklan 2 kohdassa säädetään, että lapsen uuden asuinpaikan tuomioistuimet saavat toimivallan vain jos kaikki lapsen huoltajat ovat tilanteen hyväksyneet. Artiklan 3 kohta on luonnollinen seuraus 2 kohdasta. Sen mukaisesti tuomioistuinten on määrättävä lapsi palautettavaksi, jos ne eivät saa toimivaltaa 2 kohdan nojalla, mutta ne voivat kuitenkin toteuttaa 9 artiklan mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä. Artiklan 4 kohdassa määritellään ilmaus 'luvaton poisvienti 9 10 Ks. Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 34 ja 36 artikla. Ks. neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa, EYVL L 174, 27.6.2001, s. 1. 8
tai palauttamatta jättäminen' samalla tavalla kuin vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa. 6 artikla Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus Tämän artiklan perusteella lapsen huoltajat voivat sopia, että asia käsitellään sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, mihin lapsella on kiinteät siteet. Näin pyritään edistämään sovintoratkaisua ainakin siitä, missä tuomioistuimessa asia käsitellään. Tuomioistuimella, jossa asia on pantu vireille, on kuitenkin valta arvioida, onko asian käsittely siellä lapsen edun mukaista. Avioeroasiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivallasta säädetään asetuksen (EY) N:o 1347/2000 3 artiklan 2 kohdassa. Tämän voidaan katsoa olevan erikoistapaus 6 artiklassa säädetystä tuomioistuimen toimivaltaa koskevasta sopimuksesta. Asia voidaan käsitellä myös esimerkiksi jäsenvaltiossa, jossa yhdellä huoltajista on asuinpaikka tai jäsenvaltiossa, jossa lapsella aiemmin oli asuinpaikka. 7 artikla Toimivallan määräytyminen lapsen olinpaikan perusteella Tässä artiklassa säädetään, että jollei lapsen asuinpaikkaa voida selvittää, toimivalta on sillä jäsenvaltiolla, jossa lapsi on. Tällainen tilanne saattaa olla lapsipakolaisilla ja myös silloin kun yhden jäsenvaltion tuomioistuimet katsovat lapsen menettäneen asuinpaikkansa ja toisen jäsenvaltion tuomioistuimet katsovat, ettei hän vielä täytä uuden asuinpaikan saamisedellytyksiä. Jotta artiklaa ei sovellettaisi väärin, siitä on tehty 3 6 artiklasta riippuvainen (sitä sovelletaan vain jos yksikään jäsenvaltion tuomioistuin ei ole kyseisten artiklojen nojalla toimivaltainen). 8 artikla Toimivalta muissa tapauksissa Kansallista lakia sovelletaan muissa tapauksissa eli silloin kun yksikään jäsenvaltion tuomioistuin ei ole 3 7 artiklan nojalla toimivaltainen. Tätä artiklaa sovelletaan yleensä silloin kun lapsella on kiinteät siteet jäsenvaltioon, jossa hänellä ei kuitenkaan ole asuinpaikkaa. Vuoden 1996 Haagin yleissopimuksen hyväksyminen sallisi tosin kansallisen toimivallan ulottamisen lapsiin, joiden asuinpaikka on toisessa sopimusvaltiossa, ainoastaan yleissopimuksen määräysten mukaisesti, esimerkiksi sen 8 ja 9 artiklaa soveltaen. Muita tapauksia koskevan toimivallan perusteella tehty päätös voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön kaikissa muissa jäsenvaltioissa samoin järjestelyin kuin asetuksessa (EY) N:o 1347/2000. 9 artikla Toimivalta toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä lapsen suojelemiseksi Kiireellisissä tapauksissa lapsen olinpaikkana olevan jäsenvaltion tuomioistuinten on voitava toteuttaa lapsen suojelemiseksi tarvittavat toimenpiteet. 9
Tällöin on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei toimenpiteitä toteuteta liian pitkään, mikä estäisi pääasian osalta toimivaltaisia tuomioistuimia käyttämästä toimivaltaansa käytännössä. Ehdotuksessa esitetäänkin, että toimenpiteet on peruutettava, jos oikeudenkäyntiä ei panna vireille pääasian tutkinnassa toimivaltaisissa tuomioistuimissa kuukauden kuluessa ja että toimenpiteet on tällöin peruutettava sen (ensimmäisen oikeusasteen) tuomioistuimen päätöksellä, joka on toimivaltainen tutkimaan pääasian. Väliaikaisia toimenpiteitä toteutettaessa tuomioistuinten on tärkeää tehdä yhteistyötä (esim. todistajien kuulemisessa) joko suoraan keskenään tai keskusviranomaisten välityksellä. 10 artikla Toimivalta lapsen huoltoon liittyvien oikeuksien käytön järjestämisessä On tehtävä ero lapsen huoltoon liittyvien oikeuksien myöntämistä ja näiden oikeuksien käytön järjestämistä koskevien päätösten välillä. Viimeksi mainitussa tapauksessa sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä huoltoon liittyviä oikeuksia käytetään, on oltava pelivaraa tarvittavissa käytännön järjestelyissä, jos niistä ei ole säädetty alkuperäisessä päätöksessä. Tällöin on huolehdittava siitä, ettei päätöksen sisältö muutu. Väärinkäytösten välttämiseksi artiklan 3 kohdassa säädetään, että tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian, voivat peruuttaa kyseiset käytännön järjestelyt. Tuomioistuinten on tärkeää tehdä tämän artiklan osalta yhteistyötä joko suoraan keskenään tai keskusviranomaisten välityksellä. II jakso 11 ja 12 artikla Tuomioistuimen toimivallan ja menettelyn edellytysten tutkiminen Artiklassa säädetään asetuksen (EY) N:o 1347/2000 9 ja 10 artiklan tavoin, että tuomioistuimella, jossa asia ratkaistaan, on vastuu sen tutkimisesta, että se on toimivaltainen ja että vastaajan oikeuksia on kunnioitettu. 13 artikla Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn I jaksossa olevat toimivaltasäännöt on laadittu niin, että voidaan saada aikaan aukoton ja järkevä järjestelmä, joka on lapsen edun mukainen. Joskus (poikkeustapauksissa) toisen jäsenvaltion tuomioistuimilla saattaa olla paremmat edellytykset asian käsittelyyn. Siksi ehdotukseen on otettu asian siirtämisen mahdollistava säännös, joka on osoitus oikeudellisen yhteistyön alalla jäsenvaltioiden välille muodostuneen keskinäisen luottamuksen tunnustamisesta ja sen edistämisestä. Asian siirtämistä koskevat samat järjestelyt kuin vuoden 1996 Haagin yleissopimuksessa. 10
Tässä ehdotuksessa esitetty järjestely on kuitenkin sitovampi ja perustuu yhteisön tarpeisiin paremmin räätälöityihin kriteereihin. Tätä artiklaa on sovellettava ainoastaan poikkeustapauksiin. Vaadittu liityntä jäsenvaltioon, johon asia voidaan siirtää, perustuu siihen, että lapsen aiempi asuinpaikka on ollut kyseisessä jäsenvaltiossa tai että yhdellä huoltajista on asuinpaikka kyseisessä jäsenvaltiossa. Asian siirtämishakemuksen tekijän on oltava lapsen huoltaja, joten tuomioistuin ei voi siirtää asiaa omasta aloitteestaan. Järjestelmä turvataan lisäksi niin, että sekä siirtämistä esittävän tuomioistuimen että siirron hyväksyvän tuomioistuimen on tutkittava, että asiansiirtäminenonlapsenedunmukaista. Mahdollisuutta siirtää asia suoraan tuomioistuimesta toiseen olisi mietittävä lisää ja asiasta olisi keskusteltava. Jos suora siirtäminen ei ole mahdollista, asiasta päättävät keskusviranomaiset. 14 artikla Vireilläolo Ehdotuksessa on asian vireilläoloa koskeva säännös niitä tapauksia varten, joissa saman lapsen huoltajuutta koskevia asioita käsitellään eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa. Tämänkaltaisia tilanteita arvioidaan olevan kuitenkin harvoin, sillä asetuksen oikeudenkäyttöjärjestelyt eivät pohjaudu vaihtoehtoisiin toimivaltaperusteisiin. III luku Tunnustaminen ja täytäntöönpano 15 artikla Artiklassa esitetty järjestely on sama kuin asetuksessa (EY) N:o 1347/2000. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asetuksen (EY) N:o 1347/2000 liitteisiin I III tarvittavat tiedot (tuomioistuimet ja muutoksenhakumenettelyt), jotka julkaistaan virallisessa lehdessä. Asetuksen (EY) N:o 1347/2000 liitteenä V olevaa todistusta on niin ikään muutettava asetukseen sisältyvän komitologiamenettelyn mukaisesti, jotta todistukseen saataisiin tiedot kaikista huoltajista (kohta 3) ja lyhyt kuvaus heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. IV luku Keskusviranomaisten välinen yhteistyö 16 18 artikla Keskusviranomaisten väliset yhteistyöjärjestelyt ovat keskeinen osa ehdotusta. Keskusviranomaiset voivat hoitaa yleisiä tiedotustehtäviä ja koordinointia ja toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä. Euroopan oikeudellisen verkoston jäseninä 11 keskusviranomaisten on ensinnäkin luotava tietojärjestelmä ja keskusteltava yhteistä etua koskevista asioista ja koordinointimenetelmistä. Verkoston rakenteita voidaan myös käyttää keskusviranomaisten välisten kokousten kokoonkutsumiseen. 11 Neuvoston päätös 2001/470/EY, tehty 28 päivänä toukokuuta 2001, siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta, EYVL L 174, 27.6.2001, s.25. 11
Tärkein seikka on se, että keskusviranomaisten oletetaan ottavan aktiivisen (ja aloitteellisen) roolin sen varmistamisessa, että lapsen huoltoon liittyviä oikeuksia todella käytetään eri osa-alueilla ja kansallisessa laissa asetettujen rajoitusten mukaisesti. Keskusviranomaisten tehtävänä on esimerkiksi tukea päätösten täytäntöönpanoa (mm. lapsen palauttamiseksi) ja edistää sovittelutoimintaa, jonka merkitystä korostettiin oikeus- ja sisäasiain neuvoston kokouksessa 30. Marraskuuta 2000. Tästä asiasta ei voida antaa kovin tiukkoja määräyksiä, mutta ehdotuksella voidaan edistää viranomaisten välistä tiiviistä yhteistyötä, jossa voidaan hyödyntää nykyisiä yhteistyöjärjestelyjä, kuten vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaisesti nimettyjen viranomaisten välistä yhteistyötä. V luku Yleiset säännökset sekä siirtymä- ja loppusäännökset 19 artikla Suhde neuvoston asetukseen (EY) N:o 1347/2000 Artiklan tarkoituksena on laajentaa asetuksen (EY) N:o 1347/2000 soveltamisalaa ja samalla lisätä oikeusvarmuutta. Siksi siinä säädetään, että tämän asetuksen säännökset syrjäyttävät asetuksen (EY) N:o 1347/2000 vastaavat säännökset. Olisikin harkittava, voitaisiinko tämän asetuksen säännökset ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 vastaavat säännökset sekä tapaamisoikeutta koskeva Ranskan aloite yhdistää niin, että tuomarit ja lakimiehet voisivat käyttää työssään vain yhtä säädöstä. 20 artikla Jäsenvaltiot, joissa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä Tämä artikla on lähes sama kuin asetuksen (EY) N:o 1347/2000 41 artikla. 21 artikla Siirtymäsäännökset Artiklassa on noudatettu samaa periaatetta kuin asetuksen (EY) N:o 1347/2000 42 artiklassa, eli tätä asetusta voidaan soveltaa tietyin edellytyksin myös tapauksiin, joissa oikeudenkäynti on pantu vireille ennen asetuksen voimaantuloa. 22 artikla Luettelo keskusviranomaisista, tuomioistuimista ja muutoksenhakumenettelyistä Komissio tekee keskusviranomaisten yhteystietoihin jäsenvaltioiden ilmoittamat muutokset ja saattaa tiedot julkisiksi. Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle myös asetuksen (EY) N:o 1347/2000 liitteissä I ja III olevan luettelon tuomioistuimista ja muutoksenhakumenettelyistä kolmen kuukauden kuluessa asetuksen voimaantulosta. Näin tiedot voidaan julkaista virallisessa lehdessä hyvissä ajoin ennen kuin asetusta aletaan soveltaa. 23 artikla Komitea Artiklassa viitataan komiteaan, joka on perustettu asetuksen (EY) N:o 1347/2000 45 artiklassa. 12
24 artikla Voimaantulo Asetuksessa säädetään, että sitä aletaan soveltaa vuosi sen jälkeen kun se on julkaistu virallisessa lehdessä. Asetuksen 22 artiklaa aletaan kuitenkin soveltaa 20 päivää sen jälkeen kun asetus on julkaistu virallisessa lehdessä, sillä jäsenvaltioiden velvollisuutena on ilmoittaa artiklassa vaaditut tiedot kolmen kuukauden kuluessa. 13
2001/0204 (CNS) Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta lapsen huoltoa koskevissa asioissa EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan ckohdanja67artiklan1kohdan, ottaa huomioon komission ehdotuksen 12, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon, 13 ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 14, sekä katsoo seuraavaa: (1) Euroopan yhteisö on asettanut tavoitteekseen luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tätä varten yhteisö toteuttaa muun muassa yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alalla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta. (2) Eurooppa-neuvosto on kannattanut Tampereen kokouksessaan oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, joka on oikeudellisen yhteistyön kulmakivi. (3) Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1347/2000 esitetään säännöksiä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden välittömästä tunnustamisesta ja täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta avioliittoasioita ja lapsen huoltoa koskeville tuomioille, jotka on annettu avioliitto-oikeuden alaan kuuluvien menettelyjen yhteydessä. (4) Neuvosto ja komissio hyväksyivät 30 päivänä marraskuuta 2000 ohjelman tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Ohjelman ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu asetuksen (EY) N:o 1347/2000 soveltamisalan laajentaminen sekä hanke eksekvatuurimenettelyn poistamiseksi tapaamisoikeuden osalta. 12 13 14 EYVL C EYVL C EYVL C 14
(5) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita. Siinä pyritään varmistamaan varsinkin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa tunnustettujen lapsen perusoikeuksien kunnioittaminen. (6) Lasten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kaikki lapsen huoltoa koskevat päätökset, tapaamisoikeus mukaan luettuna mutta asetuksen (EY) N:o 44/2001 soveltamisalaan kuuluva elatusvelvollisuus pois luettuna. (7) Hyväksytyt toimivaltaperusteet on muotoiltu lapsen edun perusteella. Tämä tarkoittaa, että toimivalta on ensisijaisesti lapsen asuinpaikkana olevassa jäsenvaltiossa, paitsi silloin kun lapsen asuinpaikka muuttuu tai lapsen huoltajat sopivat toisin. (8) Varsinkin lapsen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä koskevissa tapauksissa sen jäsenvaltion tuomioistuimen, minne lapsi on viety tai mistä hänet on jätetty palauttamatta, olisi pystyttävä toteuttamaan lapsen suojelemiseksi tarvittavia toimenpiteitä mutta siirrettävä asia sen jälkeen tuomioistuimeen, joka on toimivaltainen ratkaisemaan pääasian. (9) Toimivaltasäännöt eivät saa estää toteuttamasta jäsenvaltiossa, jossa lapsi on, kiireellisiä toimenpiteitä lapsen suojelemiseksi tai lapsen huoltoon liittyvien oikeuksien käytön järjestämiseksi. Sen jäsenvaltion tuomioistuimella, joka on toimivaltainen tutkimaan pääasian, on kuitenkin oltava ratkaisuvalta tässä asiassa ja sen on myös voitava peruuttaa kyseiset toimenpiteet. (10) Päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön asetuksessa (EY) N:o 1347/2000 säädettyjen järjestelyjen mukaisesti. (11) Keskusviranomaisten välinen yhteistyö sekä yleisissä että erityisasioissa on ensiarvoisen tärkeää ja siinä on pyrittävä myös edistämään perheeseen liittyvien riita-asioiden ratkaisemista sovintoteitse. (12) Komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä sovellettavasta menettelystä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 15 2 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevat päätökset on tehtävä saman päätöksen 3 artiklassa säädetyssä neuvoa-antavassa menettelyssä. (13) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 15 EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23. 15
(14) [Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus siten sido niitä eikä sitä sovelleta niihin.] / [Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.] (15) Tanskan asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä asetus siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN: I LUKU SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT 1 artikla Soveltamisala 1. Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin lapsen huoltoa koskeviin yksityisoikeudellisiin oikeudenkäynteihin. 2. Muut jäsenvaltiossa virallisesti tunnustetut menettelyt rinnastetaan oikeudenkäynteihin. 'Tuomioistuimella' tarkoitetaan kaikkia asiassa toimivaltaisia jäsenvaltioiden viranomaisia. 3. Tässä asetuksessa 'jäsenvaltiolla' tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita lukuun ottamatta Tanskaa [Irlantia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa]. 2 artikla Lapsen huoltaja Tässä asetuksessa tarkoitetaan ilmaisulla 'lapsen huoltaja' luonnollisia ja oikeushenkilöitä, joille lapsen huolto on uskottu tuomioistuimen päätöksen tai lain perusteella. 16
II LUKU OIKEUDELLINEN TOIMIVALTA I JAKSO 3 artikla Yleinen toimivalta Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia lapsen huoltoon liittyvissä asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa. 4 artikla Toimivallan säilyminen viimeisimmän tuomion antaneessa jäsenvaltiossa Toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, missä viimeisin lapsen huoltoa koskeva tuomio on annettu tämän asetuksen 3 8 artiklan mukaisesti, jos: (a) (b) (c) lapsi on asunut asuinpaikkavaltiossaan asian vireillepanoajankohtana vähemmän kuin kuuden kuukauden ajan; ja yhdellä lapsen huoltajista on asuinpaikka jäsenvaltiossa, jossa viimeisin tuomio on annettu; paitsi jos lapsen asuinpaikka on jossain toisessa jäsenvaltiossa ja b alakohdassa tarkoitettu lapsen huoltaja on hyväksynyt lapsen asuinpaikkana olevan jäsenvaltion tuomioistuimet toimivaltaisiksi. 5 artikla Lapsikaappaus 1. Edellä 3 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset tuomioistuimet käyttävät toimivaltaansa Haagissa 25 päivänä lokakuuta 1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen mukaisesti. 2. Lapsen luvattoman poisviemisen tai palauttamatta jättämisen yhteydessä toimivalta säilyy 1 kohdasta poiketen sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, kunnes lapsi on hankkinut uuden asuinpaikan toisessa valtiossa, ja (a) (b) kaikki huoltajat ovat suostuneet poisviemiseen tai palauttamatta jättämiseen; tai lapsi on asunut kyseisessä toisessa valtiossa vähintään yhden vuoden sen jälkeen kun hänen huoltajansa on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta, lapsen palauttamishakemusta ei ole tehty kyseisen ajan kuluessa ja lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöönsä. 17
3. Poiketen siitä, mitä Haagissa 25 päivänä lokakuuta 1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyssä yksityisoikeuden alaa koskevassa yleissopimuksessa määrätään lapsen palauttamisvelvollisuuteen sovellettavista poikkeuksista, sen jäsenvaltion tuomioistuinten, minne lapsi on viety tai mistä lapsi on jätetty palauttamatta, on määrättävä luvattomasti poisviety tai palauttamatta jätetty lapsi hänen huoltajansa tai keskusviranomaisen tekemän hakemuksen perusteella välittömästi palautettavaksi jäsenvaltioon, jolla toimivalta säilyy 2 kohdan nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden tarpeellisiksi katsomia 9 artiklan mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä. 4. Lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä on pidettävä luvattomana, jos: (a) se loukkaa huoltoon liittyviä oikeuksia, jotka perustuvat tuomioon tai välittömästi lakiin sen valtion oikeusjärjestyksen mukaisesti, missä lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä: ja (b) näitä oikeuksia oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty, joko yhdessä tai yksin, tai olisi käytetty, jollei poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olisi tapahtunut. 6 artikla Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus 1. Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, jos: (a) (b) sovelletaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 3 artiklan 2 kohtaa; tai kaikki lapsen huoltajat ovat hyväksyneet toimivallan, lapsella on kiinteät siteet kyseiseen jäsenvaltioon ja toimivalta on lapsen edun mukaista. 2. Edellä 1 kohdan b alakohdan tarkoituksia varten lapsen huoltajien katsotaan hyväksyneen tuomioistuimen toimivallan, jos he saapuvat tuomioistuimen käsittelyyn, paitsi jos saapumisen tarkoituksena on ainoastaan tuomioistuimen toimivallan kiistäminen. 7 artikla Toimivallan määräytyminen lapsen olinpaikan perusteella Jos lapsen asuinpaikkaa ei kyetä ratkaisemaan eikä millään jäsenvaltion tuomioistuimella ole 3 6 artiklan nojalla toimivaltaa, toimivalta lapsen huoltoa koskevissa asioissa on sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä lapsi on. 18
8 artikla Toimivalta muissa tapauksissa Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 3 7 artiklan mukaan toimivaltaa, toimivalta määräytyy kussakin jäsenvaltiossa kyseisen valtion oman lainsäädännön mukaan. 9 artikla Toimivalta toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä lapsen suojelemiseksi 1. Tämän asetuksen säännökset eivät estä jäsenvaltion tuomioistuimia toteuttamasta kiireellisissä tapauksissa jäsenvaltion laissa säädettyjä väliaikaisia toimenpiteitä kyseisessä jäsenvaltiossa olevan lapsen suojelemiseksi myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian. 2. Sen jäsenvaltion tuomioistuinten, missä lapsi on, on asetettava määräaika, jonka kuluessa asia on pantava vireille siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaiset tutkimaan pääasian; muutoin toimenpiteet on keskeytettävä. Määräaika on enintään yhden kuukauden pituinen. 3. Edellistä kohtaa sovellettaessa asian katsotaan tulleen vireille tuomioistuimessa: (a) (b) ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen edellyttäen, että hakija on laiminlyönyt häneltä edellytettyjen toimien toteuttamisen haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle; tai jos asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, edellyttäen, että hakija ei ole sen jälkeen laiminlyönyt häneltä edellytettyjä toimia asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen. 4. Väliaikaiset toimenpiteet on keskeytettävä, jos jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian, antavat tuomion 2 kohdan mukaisesti. 10 artikla Toimivalta lapsen huoltoon liittyvien oikeuksien käytön järjestämisessä 1. Tämän asetuksen säännökset eivät estä sen jäsenvaltion, jossa lapsen huoltoon liittyviä oikeuksia käytetään tai jossa tuomion täytäntöönpanoa haetaan, tuomioistuimia olemasta toimivaltaisia yksinomaan siltä osin kuin tarkoituksena on lapsen huoltoon liittyvien oikeuksien järjestäminen käytännössä, jos tarvittavista järjestelyistä ei ole määrätty tuomiossa, jonka on antanut pääasian tutkinnassa toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin. 2. Tällöin ei missään tapauksessa voida antaa tuomiota itse pääasiasta. 3. Käytännön järjestelyt on peruutettava, jos pääasian osalta annetaan tuomio siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimet ovat toimivaltaisia. 19
4. Tätä artiklaa sovellettaessa 16 artiklan mukaisesti nimetyn keskusviranomaisen siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsen huoltoon liittyviä oikeuksia käytetään tai jossa tuomion täytäntöönpanoa haetaan, on toimittava läheisessä yhteistyössä asiaratkaisun osalta toimivaltaisen jäsenvaltion keskusviranomaisen kanssa. II JAKSO 11 artikla Toimivallan tutkiminen Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa nostettu kanne koskee asiaa, jossa se ei tämän asetuksen mukaan ole toimivaltainen, mutta jonka toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia käsittelemättä. 12 artikla Menettelyn edellytysten tutkiminen 1. Jos vastaaja, jonka asuinpaikka on muussa valtiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa kanne nostettiin, ei saavu oikeuskäsittelyyn, toimivaltaisen tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada tieto haastehakemuksesta tai vastaavasta asiakirjasta niin hyvissä ajoin, että hän on voinut valmistautua vastaamaan asiassa tai että kaikkiin tätä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty. 2. Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 19 artiklan säännöksiä sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten asemesta, jos haastehakemus tai vastaava asiakirja on toimitettava jäsenvaltiosta toiseen kyseisen asetuksen nojalla. 3. Kun asetuksen (EY) N:o 1348/2000 säännöksiä ei voida soveltaa, sovelletaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn Haagin yleissopimuksen 15 artiklaa, jos haastehakemus tai vastaava asiakirja on toimitettava ulkomaille kyseisen yleissopimuksen nojalla. 13 artikla Asian siirtäminen tuomioistuimeen, jolla on paremmat edellytykset asian käsittelyyn 1. Lapsen huoltajan hakemuksesta jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian, voivat poikkeustapauksissa ja kun se on lapsen edun mukaista siirtää asian sen jäsenvaltion tuomioistuimiin, missä lapsella oli aiemmin asuinpaikka tai missä huoltajalla on asuinpaikka. 2. Tätä varten niiden on keskeytettävä asian käsittely ja asetettava määräaika, jonka kuluessa asia on pantava vireille kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa. 20
3. Kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten on hyväksyttävä toimivalta 2 kohdassa asetetussa määräajassa. Tällöin tuomioistuimen, jossa asia on ensin pantu vireille, on jätettävä asia tutkimatta. 4. Tuomioistuinten on oltava läheisessä yhteistyössä asian siirtämisen helpottamiseksi ja siihen liittyvien näkemysten vaihtamiseksi joko suoraan keskenään tai keskusviranomaisten välityksellä. 14 artikla Vireilläolo 1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa pannaan vireille saman lapsen huoltoa koskevia asioita, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen. 2. Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tuomioistuimen, jossa kanne on myöhemmin nostettu, on jätettävä asia käsittelemättä. Tällöin asian vireille pannut kantaja voi siirtää asian siitä tuomioistuimesta, jossa kanne on myöhemmin nostettu, siihen tuomioistuimeen, jossa kanne on ensiksi pantu vireille. 3. Asian katsotaan tulleen vireille tuomioistuimessa: (a) (b) ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen edellyttäen, että hakija ei ole sen jälkeen laiminlyönyt häneltä edellytettyjen toimien toteuttamisen haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle; tai jos asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, edellyttäen, että hakija ei ole sen jälkeen laiminlyönyt häneltä edellytettyjä toimia asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen. III LUKU TUNNUSTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO 15 artikla 1. Jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa jäsenvaltioissa asetuksen (EY) N:o 1347/2000 III luvussa olevien säännösten mukaisesti. 2. Asetuksen (EY) N:o 1347/2000 liitteitä I III täydennetään tämän asetuksen 22 artiklan mukaisesti. 3. Tätä asetusta varten tehtävät muutokset liitteeseen V hyväksytään 23 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä noudattaen. 21
IV LUKU KESKUSVIRANOMAISTEN VÄLINEN YHTEISTYÖ 16 artikla Viranomaisen nimeäminen 1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä keskusviranomainen avustamaan asetuksen soveltamisessa. 2. Jäsenvaltio, jossa on kaksi oikeusjärjestelmää tai säännöstöä tai useita oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan sen eri alueilla tämän asetuksen soveltamisalaan liittyvissä asioissa, voi edellä 1 kohdan mukaisesti nimetyn keskusviranomaisen lisäksi nimetä viranomaisen kullekin alueelle ja määritellä niiden alueellisen toimivallan. Tällöin tiedoksiannot voidaan lähettää joko suoraan toimivaltaiselle alueviranomaiselle tai keskusviranomaiselle, joka on vastuussa tietojen toimittamisesta edelleen toimivaltaiselle alueviranomaiselle ja jonka tehtävänä on ilmoittaa tästä tiedoksiannon lähettäjälle. 17 artikla Viranomaisen tehtävät 1. Keskusviranomaisten on luotava jäsenvaltioiden lakeja ja menettelyjä koskeva tietojärjestelmä ja toteutettava toimenpiteitä tämän asetuksen soveltamisen parantamiseksi ja keskinäisen yhteistyönsä lujittamiseksi käyttämällä tähän tarkoitukseen siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellista verkostoa. 2. Keskusviranomaisten on tehtävä yhteistyötä myös erityiskysymyksissä sen varmistamiseksi, että lapsen huoltoon liittyviä oikeuksia todella käytetään. Tätä tarkoitusta varten ja jäsenvaltioidensa lakeja noudattaen niiden on: (a) (b) (c) (d) (e) vaihdettava tietoja lapsen tilanteesta; ryhdyttävä toimiin, joilla tuetaan päätösten täytäntöönpanemista niiden alueella, 5 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyt lapsen palauttamispäätökset mukaan luettuina; toteutettava tarpeellisiksi katsomansa suojelutoimenpiteet, jos niitä ei voida toteuttaa asiassa toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, tai aloitettava oikeudenkäynti suojelutoimenpiteiden toteuttamiseksi; suositeltava, että viranomaiset siinä jäsenvaltiossa, joka on toimivaltainen tai jossa lapsi on, toteuttavat tarpeellisiksi katsomansa suojelutoimenpiteet tai aloitettava oikeudenkäynti tämän tarkoituksen saavuttamiseksi; edistettävä sovinnon saavuttamista lapsen huoltajien välillä sovittelun tai muiden keinojen avulla ja järjestettävä tätä tarkoitusta varten valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä. 22