EUROOPAN KOMISSIO EUROOPAN PETOSTENTORJUNTAVIRASTO (OLAF) POLITIIKKA, LAINSÄÄDÄNTÖ JA OIKEUDELLISET ASIAT Work Programs, Reports & Consultative Committee VALMISTELUASIAKIRJA Velvollisuus ilmoittaa väärinkäytökset ja sääntöjenvastaisuudet: Käytännön menettelytavat 19 CoCoLaF 11/04/2002 Commission européenne, B-1049 Bruxelles / Europese Commissie, B-1049 Brussel - Belgia. Puhelin: (32-2) 299 11 11. Toimiston osoite: J-30 13/11. Puhelin: ohivalinta (32-2) 299.21.62. Telekopio: (32-2) 296.69.97. S-posti: Catherine.Vieilledent-Monfort @cec.eu.int
EUROOPAN KOMISSIO POLITIIKKA, LAINSÄÄDÄNTÖ JA OIKEUDELLISET ASIAT Yleiset asiat, suhteet muihin toimielimiin VALMISTELUASIAKIRJA Aihe : Petosten ja muun laittoman toiminnan torjunta Jäsenvaltioiden velvollisuus ilmoittaa väärinkäytökset ja sääntöjenvastaisuudet: Käytännön menettelytavat Johdanto Yhteisön säännöstössä säädetään taloudellisten etujen suojaamiseksi toteutettavasta ilmoittamisvelvollisuudesta yhteisön toimialoilla 1. Tämän nojalla jäsenvaltiot antavat säännöllisesti selvityksen, josta ilmenevät väärinkäytöstapaukset, joista on tehty hallinnollinen tai oikeudellinen esitutkinta. Jotta ilmoitettujen tietojen käsittely olisi helppoa, yhteisön säännöstössä luetellaan tarvittavat tiedot yksityiskohtaisesti. Näitä ovat säännös, jota on rikottu, tapaukseen liittyvät rahamäärät, toteuttamistapa sekä asiaan liittyvät luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt 2. 1 Ks. erityisesti menojen osalta 3 artiklan 1 kohta seuraavissa asetuksissa: neuvoston asetus (ETY) N:o 595/91, annettu 4 päivänä maaliskuuta 1991 (EYVL L 67, 14.3.1997), komission asetus (EY) N:o 1681/94, annettu 11 päivänä heinäkuuta 1994, ja komission asetus (EY) N:o 1831/94, annettu 26 päivänä heinäkuuta 1994 (EYVL 191, 27.7.1994), sekä perinteisten omien varojen osalta neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 6 artiklan 5 kohta. 2 Paitsi yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (EYVL L 130, 31.5.2000) osalta, jonka mukaan näiden tietojen toimittaminen on vapaaehtoista. 2
Tämä keskinäisen tiedottamisen järjestelmä toteuttaa käytännössä sitä vastavuoroista rehtiä yhteistyötä, jota EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan 3 noudattaminen edellyttää ja edistää komission heinäkuussa 2000 määrittelemän petostentorjuntastrategian tavoitteiden saavuttamista 4. Komission ja jäsenvaltioiden yhteisvastuu on myös johdetun oikeuden säännösten lähtökohta 5. Kuten neuvosto on usein todennut, välitettyjen tietojen laatu ja yhdenmukaisuus ovat komission yksiköille erittäin tärkeitä sekä kokonaiskäsityksen saamiseksi ja petostentorjunnan vahvistamiseksi että tapausten tehokkaan seurannan 6 varmistamiseksi kansallisella ja yhteisön tasolla. Göteborgissa 15. kesäkuuta 2001 kokoontunut Ecofin-neuvosto kehotti jäsenvaltioita parantamaan "petosten torjunnassa saavutettuja tuloksia koskevan tiedon toimittamistiheyttä ja homogeenisuutta, myös yhteisön varojen takaisinperinnän osalta, yhteisön säännöstössä määrättyjen tiedottamista koskevien velvoitteiden täyttämiseksi" 7. Lisäksi komissio on luvannut toteuttaa parannuksia mm. vastauksissaan tilintarkastustuomioistuimen huomautuksiin. Komission yksiköt katsovat tämän tavoitteen edellyttävän, että väärinkäytöksiä koskevan ilmoittamisvelvollisuuden käytännön menettelytapoihin tehdään eräitä selvennyksiä. Ne perustuvat monivuotisiin kokemuksiin tiedottamisjärjestelmän soveltamisesta. 3 Tämä ilmenee yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ks. asiat Zwartveld ja jugoslavialainen maissi. Asia C-2/88, tuomio annettu 13.7.1990, Kok.1990, s. I-3365; komissio v. Kreikka 68/88, Kok. 1989 s. 2965. 4 KOM(2000) 358 lopullinen, 28.6.2000, ja petostentorjunnan toimintasuunnitelma vuosiksi 2001-2003 (KOM(2001) 254 lopullinen, 15.5.2001). 5 Erityisesti asetusten 595/91, 1681/94 ja 1831/94 4 artikla: "Kukin jäsenvaltio antaa viipymättä komissiolle, ja tarvittaessa toisille jäsenvaltioille, joita asia koskee, tiedon havaituista tai epäillyistä epäsäännönmukaisuuksista, jotka saattaisivat vaikuttaa hyvin nopeasti oman alueensa ulkopuolella ja/tai paljastaa uuden epäsäännönmukaisen käytännön". 6 Myös kirjanpidon päivittämisen ja varojen takaisinperimisen kannalta. 3
1. Väärinkäytöksen käsite Eri aloja koskevissa yhteisön säännöksissä velvoitetaan jäsenvaltiot osoittamaan komissiolle säännöllisesti "selvitys väärinkäytöstapauksista" 8 tai perinteisten omien varojen alalla "kuvaus jo havaituista petoksista ja väärinkäytöksistä". 1.1. Tässä tarkoitettu "väärinkäytösten" määritelmä on vahvistettu asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 9 1 artiklan 2 kohdassa: "väärinkäytösten tunnusmerkit toteuttaa jokainen yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen rikkominen, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai yhteisöjen hoidossa oleville talousarvioille, joko suoraan yhteisöjen puolesta kannettujen omien varojen vähenemisen tai lakkaamisen taikka perusteettoman menon takia". Vahvistettu määritelmä kattaa siis taloudellisen toimijan kaiken toiminnan (teko tai laiminlyönti), myös tuottamuksellisen toiminnan, joka aiheuttaa tai voisi aiheuttaa vahinkoa yhteisön talousarviolle 10. Toiminnan objektiivisena ominaisuutena on oltava yhteisön oikeuden rikkominen. Yhteisön lainsäätäjän määritelmän mukaista väärinkäytösten käsitettä ei ole rajattu toimiin, jotka johtavat asetuksen 2988/95 5 artiklassa lueteltujen seuraamusten soveltamiseen (edellyttävät periaatteessa tahallisuudesta tai huolimattomuudesta aiheutuneen virheen esiintymistä), vaan määritelmä kattaa myös toimet, joiden perusteella on oikeutettua soveltaa yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamiseksi suunnattuja yhteisön toimenpiteitä ja valvontaa. 1.2. Toiminta katsotaan väärinkäytökseksi, kun toiminnalla rikotaan yhteisön oikeutta. 7 Neuvoston päätelmät yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta, asiak. 9270/2001, FIN 169, 4 kohta. Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2001 rakennerahastojen varainhoidon valvonnasta (EYVL C 314, 8.11.2001). 8 Ks. edellä mainitut säännökset. 9 Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, annettu 18 päivänä joulukuuta 1995 Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EYVL L 312, 21.12.1995, s. 1). 10 Määritelmä ei kata sellaisia yhteisön talousarvioon vaikuttavia virheitä tai laiminlyöntejä, jotka viranomaiset ovat tehneet toimiessaan julkisviranomaisina kansallisella tasolla (ks. jäljempänä 3 kohta) eikä vaikuta näitä virheitä koskevaan ilmoittamisvelvollisuuteen, joka perustuu alakohtaiseen lainsäädäntöön. 4
Tämä tarkoittaa, että yhteisön taloudellisia etuja suojaaviksi on katsottava myös kansalliset säännökset, jotka ovat tarpeen, jotta yhteisön säännös toteutuu täysimääräisesti. Esimerkiksi rakennerahastojen ja koheesiorahaston yhteisrahoitukseen sovelletaan varainhoitoa ja tilintarkastuksia koskevia kansallisia sääntöjä. Näiden säännösten on katsottava muodostavan osan asetuksessa N:o 2988/95 tarkoitettua järjestelyä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamiseksi. 11 Väärinkäytösten käsitteen soveltamisalaa on näin ollen tarkasteltava yhteisön taloudellisia etuja koskevan sääntelykehyksen valossa, joka voi vaihdella aloittain 12. EMOTR:n tukiosaston osalta soveltamista koskevissa asetuksissa 13 säädetään, että 11 Koska kansalliset ja yhteisön säännöt täydentävät toisiaan taloudellisten etujen suojaamiseksi, annettaessa selvityksiä petoksista ja väärinkäytöksistä on täsmennettävä, miten osuudet jakautuvat eri rahoituslähteiden kesken (ks. asetusten N:o 1681/94 ja 1831/94 3 artiklan 1 kohdan neljäs luetelmakohta). 12 Sama koskee väärinkäytösten käsitteen tulkitsemista jäsenvaltioiden ilmoittamisvelvollisuuden yhteydessä. Rakennerahastojen ja koheesiorahaston perussäädösten varainhoitoa koskevat säännökset (rakennerahastojen osalta asetuksen N:o 4253/88 23 artikla kausina 1989-1993 ja 1994-1999 ja asetuksen N:o 1260/99 38 artikla kaudella 2000-2006, ja koheesiorahaston osalta asetuksen N:o 1164/94 12 artikla) velvoittavat jäsenvaltiot muun muassa toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet - voidakseen säännöllisesti todentaa, että yhteisön rahoittamat toimenpiteet suoritetaan oikein, - väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi, - periäkseen takaisin varat, jotka on menetetty väärinkäytön tai laiminlyönnin vuoksi. Tätä velvollisuutta täsmennetään esimerkiksi asetuksen N:o 1681/94 2 artiklassa ja asetuksen N:o 1831/94 2 artiklassa, joissa säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava asetuksen 4253/88 23 artiklan ja asetuksen 1260/99 38 artiklan (ohjelmakausi 2000 2006) sekä asetuksen 1164/94 12 artiklan mukaisesti toteutettavia toimia koskevista laeista, asetuksista ja h allinnollisista määräyksistä, mikä korostaa näiden velvollisuuksien yhteisöllistä luonnetta. Velvollisuutta täsmennetään lisää komission asetuksissa N:o 2064/97 (EYVL L 290, 23.10.1997) ja N:o 438/2001 (EYVL L 63, 3.3.2001), joissa annetaan neuvoston asetuksia N:o 4253/88 ja N:o 1260/99 koskevat yksityiskohtaiset soveltamissäännöt. Niissä säädetään velvollisuudesta mukauttaa lakeja ja asetuksia jäsenvaltioiden tasolla ja velvoittaa jäsenvaltiot luomaan hallinto- ja valvontajärjestelmän, jolla voidaan todeta riittävän jäljitysketjun olemassaolo myös lopullisen edunsaajan tasolla. Näin ollen taloudelliset toimijat syyllistyvät yhteisön säännöstön voimaansaattamiseksi annettuja kansallisia säännöksiä rikkoessaan väärinkäytöksiin asetuksen N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, niin että tuloksena voisi olla "vahinko yhteisöjen yleiselle talousarviolle tai yhteisöjen hoidossa oleville talousarvioille". Jäsenvaltion on ilmoitettava tällaisista väärinkäytöksistä asetuksen N:o 1681/94 nojalla, etenkin silloin kun väärinkäytös koskee kansallisten täytäntöönpanosääntöjen rikkomista. 13 Neuvoston asetus (ETY) N:o 729/70, annettu 21 päivänä huhtikuuta 1970 (EYVL L 94, 28.4.1970), kumottu yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1258/1999 (EYVL L 160, 26.6.1999), jota sovelletaan maatalousmenoihin 1.1.2000 alkaen; EMOTR:n tukiosaston menoihin komissio soveltaa tilien tarkastamisessa ja 5
jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi ja perittävä takaisin sääntöjenvastaisuuksien tai laiminlyöntien vuoksi menetetyt määrät. Perinteisten omien varojen alalla jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle havaitut petokset ja väärinkäytökset 14 ja toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että todettuja maksuja vastaavat määrät peritään takaisin ja maksetaan yhteisöjen talousarvioon 15. 2. Ilmoittamisvelvollisuuden syntyminen Edellä mainittujen yhteisön säännösten mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava kahden kuukauden kuluessa kunkin vuosineljänneksen päättymisestä niistä tapauksista, joista on tehty "hallinnollinen tai oikeudellinen esitutkinta". On syytä täsmentää, että perinteisten omien varojen osalta asetuksen N:o 1150/2000 6 artiklan 5 kohdassa 16 säädetään, että väärinkäytöksistä ja petoksista on ilmoitettava heti kun ne on todettu. Hallinnolliseen esitutkintaan ei tässä yhteydessä viitata. 'Esitutkinnalla' ei välttämättä tarkoiteta toimea, joka muodollisesti päättää hallinnollisen tai oikeudellisen menettelyn ja jossa väärinkäytös todetaan. Jäsenvaltioiden on toimitettava myöhemmin sellaiset väärinkäytöksiä koskevat tiedot, jotka eivät olleet saatavilla ensimmäistä ilmoitusta tehtäessä (ks. esim. asetuksen 595/91 3 artiklan 2 kohta). Niiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisen ilmoituksen perusteella aloitetuista menettelyistä sekä menettelyn aikana tehdyistä ja menettelyn päättämistä koskevista hallinnollisista tai oikeudellisista päätöksistä (ks. esim. asetuksen N:o 595/91 5 artiklan 1 ja 2 kohta). Näin ollen jäsenvaltiolla on ilmoittamisvelvollisuus jo paljon ennen kuin todistusaineisto on saatu kootuksi eli heti kun väärinkäytös on havaittu. hyväksymisessä noudatettava menettelyä, joka perustettiin vuonna 1970 ja jota muutettiin ensimmäisen kerran huomattavasti varainhoitovuonna 1996 (neuvoston asetuksen (ETY) N:o 729/70 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta annettu komission asetus (EY) N:o 1663/95, EYVL L 158, 8.7.1995). 14 Perinteisten omien varojen alalla petosten ja väärinkäytösten ilmoittaminen tapahtuu käytännössä siten, että jäsenvaltiot toimittavat petosilmoitukset vuodesta 1996 käytössä olleen OWNRES-järjestelmän välityksellä. 15 Asetuksen N:o 1150/2000 6 artiklan 5 kohta ja 17 artiklan 1 kohta. 6
Tämä liittyy yhteisön säännöstöön perustuvan ilmoittamisjärjestelmän tavoitteeseen eli edellytysten luomiseen joko komission tai muiden asianomaisten valtioiden nopealle väliintulolle 17. Ilmoittamisjärjestelmän toimivuuden vuoksi esitutkinnaksi on siten katsottava myös ensimmäinen, vaikka vain sisäinen, konkreettisiin seikkoihin perustuva kansallisten hallinto- tai oikeusviranomaisten päätelmä väärinkäytöksen esiintymisestä. Tämä ei estä hallinto- tai oikeusviranomaisia peruuttamasta tai muuttamasta tätä ensimmäistä havaintoa jatkossa hallinnollisen tai oikeudellisen menettelyn edetessä 18. 3. Taloudellisen toimijan käsite Jäsenvaltioiden on ilmoitettava edellä mainitun asetuksen 2988/95 1 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan määritelmien mukaisista väärinkäytöksistä eli "jokaisesta yhteisön oikeuden säännöksen rikkomisesta, joka johtuu taloudellisen toimijan teosta tai laiminlyönnistä". Asetuksen käytännön soveltamista varten on taloudellisen toimijan käsitettä rajattu neuvoston pöytäkirjaan kirjatussa julistuksessa siten, ettei sillä tarkoiteta jäsenvaltioita, jotka suorittavat julkisen vallan käyttöön kuuluvia tehtäviä 19. Jotta voidaan varmistaa kyseisen yhteisön säännöstön tavoitteiden täysimääräinen toteutuminen, on syytä selventää jäsenvaltioiden toimintaa, kun ne soveltavat julkisen vallan oikeuksia eli harjoittavat yksityishenkilöiden välisiä suhteita sääntelevästä yhteisestä oikeudesta poikkeavin edellytyksin "toimintaa, joka liittyy julkisen vallan käyttöön" 20. Jos erityistoimintaa ei oteta lukuun, jäsenvaltio voidaan katsoa asetuksessa N:o 2988/95 tarkoitetuksi taloudelliseksi toimijaksi, kun se toteuttaa 16 Ks. edellinen alaviite. 17 Ks. esimerkiksi asetusten 595/91, 1681/94 ja 1831/94 4 artikla, jossa säädetään velvollisuus ilmoittaa toisille jäsenvaltioille "todetuista tai epäillyistä epäsääntöjenmukaisuuksista". Yksityiskohtaisista järjestelyistä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88 soveltamiseksi jäsenvaltioiden suorittaman rakennerahastojen yhteisrahoittamien toimien varainhoidon valvonnan osalta 15 päivänä lokakuuta 1997 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2064/97 7 artiklassa tarkoitettu kuuden kuukauden määräaika ei kyseenalaista ilmoittamisvelvollisuutta. 18 Ks. edellä mainittujen asetusten 3 artiklan 2 kohta sekä 5 ja 10 artikla. 19 Neuvoston päätelmät, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1995, asiak. 8138/95 FIN 233, pöytäkirjaan liitetty julistus, 1 ja 7 artiklan 9 kohta. 20 EY:n perustamissopimuksen 45 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä. 7
hallintotoimia, kuten järjestää koulutusta ESR:n rahoittaman ohjelman puitteissa tai tekee tieverkon parannustöitä EAKR:n rahoittaman ohjelman puitteissa. Näissä tapauksissa yhteisön varojen hallinnointiin liittyvät väärinkäytökset on ilmoitettava yhteisön lainsäädännön nojalla, koska tässä tapauksessa jäsenvaltio ei ole toiminut julkisen vallan käyttöön kuuluvissa tehtävissä, vaan toimeenpano- ja hallintoviranomaisena. 4. Ilmoittamisraja 4.1. Alle 4 000 euron rahamäärien osalta yhteisön menoja koskevassa säännöstössä (asetusten N:o 595/91, N:o 1681/94 ja N:o 1831/94 12 artikla) säädetään väärinkäytösten ilmoittamisesta vain komission nimenomaisesta pyynnöstä; perinteisten omien varojen alalla ilmoittamisvelvollisuuden alarajana on 10 000 euroa. Ilmoittamisvelvollisuuden rajoittamisesta on kuitenkin huomattava, että yhteisön säännöstön mukaan on ilmoitettava paitsi alarajaa suuremmat vahingot aiheuttaneista teoista myös sellaisista väärinkäytöksistä, jotka saattaisivat aiheuttaa tällaiset vahingot. Säännöstössä puhutaan "summista, jotka olisi maksettu, jos sääntöjenvastaisuutta ei olisi havaittu" (asetusten N:o 595/91, 1681/94 ja 1831/94 3 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta). Tämän tulkinnan vahvistaa asetuksen N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdassa oleva määritelmä, jonka mukaan väärinkäytöksellä tarkoitetaan myös "rikkomista, jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko yhteisöjen yhteiselle talousarviolle". 4.2. Tällaisen toimintokokonaisuuden keinotekoinen hajottaminen osiin ilmoittamisvelvollisuuden välttämiseksi ei vastaisi yhteisön säännöstön tavoitteita eli vaarallisimpien tapausten, so. ennalta suunniteltujen, järjestäytyneiden ja jatkuvien toimien, saattamista komission yksiköiden tietoon. Yhteisön säännöstössä tarkoitetuiksi väärinkäytöstapauksiksi voidaan - aihetodisteiden perusteella - katsoa toisiinsa liittyvistä sääntöjenvastaisista (tai jopa petollisista) toimista muodostuvat kokonaisuudet, joiden vaikutus yhteisön talousarvioon ylittää 4 000 euroa (tai 10 000 euroa, jos on kyse perinteisistä omista varoista), vaikka kukin toimi yksittäisenä jää alle tuon rajan. 8
5. Poikkeukset ilmoittamisvelvollisuuteen 21 Asetuksissa 595/91, 1681/84 ja 1831/94 22 myönnetään poikkeus ilmoittamisvelvollisuudesta, kun kyseessä on taloudellisen toimijan virhe tai huolimattomuus, joka on huomattu ennen maksamista ja joka ei johda hallinnollisiin tai oikeudellisiin seuraamuksiin (ks. 3 artiklan 1 kohdan 2 luetelmakohta). Käytännössä komission hallintoyksiköt ja jäsenvaltiot joutuvat tilanteisiin, jotka eivät ole sovellettavan säännöstön mukaisia, mutta joihin myös edellä selitetty väärinkäytöksen määritelmä näyttää soveltuvan huonosti. Saatujen kokemusten perusteella komissio voi hyväksyä seuraavat poikkeukset 23 : edunsaajan hallintoviranomaiselle vapaaehtoisesti tai ennen toimivaltaisen viranomaisen huomautusta tekemät ilmoitukset joko ennen kyseisten rahamäärien maksamista tai sen jälkeen, tilanteet, joissa hallintoviranomainen toteaa erehtyneensä hankkeen tukikelpoisuudesta ja korjaa virheensä ennen rahoituksen maksamista 24, ylivoimaisen esteen tapaukset yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritellyissä rajoissa 25. 21 Ei koske perinteisiä omia varoja. 22 Ks. alaviite 1. 23 Tapauksia on selvitetty aiemmin asetuksen N:o 283/72 soveltamisen yhteydessä, joka on korvattu asetuksella N:o 595/91. Ks. PO VI:n asiakirja vuodelta 1984 (VI/278/ - DE versio 3). 24 Sen sijaan maksamisen jälkeen todettu erehdys ei oikeuta poikkeukseen, sillä viranomaisten on tällöin ryhdyttävä perimään maksettuja määriä takaisin ja näin ollen ilmoitettava tapauksesta. 25 Komission tiedonanto C (88) 1696, EYVL C 259, 6.10.1988, s. 10. Kyseessä on poikkeus ahtaasti tulkittavaan ja sovellettavaan pääsääntöön, jonka mukaan säännöksiä on noudatettava huolellisesti. 9
6. Tutkintasalaisuus Yhteisön säännöstössä säädettyä periaatteellista velvollisuutta voidaan rajoittaa kansallisen lainsäädännön perusteella, "jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään salassapitovelvollisuudesta tutkintamenettelyssä"; tällöin tietojen toimittamiseen komissiolle on oltava "toimivaltaisen oikeusviranomaisen lupa" (asetusten 595/91, 1681/91 ja 1831/94 3 artiklan 3 kohta). Kun otetaan huomioon rehtiä yhteistyötä koskeva yleinen velvollisuus, ilmoittamisesta voidaan kieltäytyä tutkintasalaisuuden nojalla vain poikkeustapauksissa. Tämä ei saa johtaa täydelliseen kieltäytymiseen väärinkäytöstapausten ilmoittamisesta, sillä se tekisi ilmoittamisvelvollisuudesta merkityksettömän ja hyödyttömän. Kansallisen rikosoikeuden säännösten perusteella ei voida kieltäytyä järjestelmällisesti ilmoittamasta (epäillyistä tai todetuista) väärinkäytöstapauksista. Se olisi myös vastoin yhteisön oikeuden yhtenäisen soveltamisen periaatetta sikäli, että eräissä jäsenvaltioissa tutkintasalaisuus ei estä (oikeus- tai hallinto-) viranomaisten tiedonvaihtoa virantoimituksessa. Tutkintasalaisuuteen voidaan vedota vain, kun sen säilyminen on välttämätöntä syyttömyysolettaman turvaamiseksi sekä tosiseikkojen kokoamiseksi ja totuuden osoittamiseksi. Näin ollen kansalliset viranomaiset eivät saa kieltäytyä ilmoittamasta tietoja tutkintasalaisuuden perusteella vedoten siihen, että ne aikoivat ilmoittaa tiedot myöhemmin oikeusviranomaiselle. Tutkintasalaisuuteen voidaan vedota vain silloin, kun tutkinta on jo aloitettu, eikä tutkintaviranomainen anna lupaa ilmoittaa komissiolle väärinkäytöksistä (sama koskee myös tietoja, jotka valtuutettu hallintoviranomainen on saanut oikeudellisen menettelyn aloittamisen jälkeen). Joissakin jäsenvaltioissa oikeusviranomaisilla on toimivalta ratkaista, tehdäänkö ilmoitus vai jätetäänkö se tekemättä tutkintasalaisuuden vuoksi. Tätä mahdollisuutta on kuitenkin käytettävä harkitusti. Oikeusviranomaisen on otettava huomioon, että yhteisön säännöstön nojalla komissiolle on periaatteessa ilmoitettava myös oikeustoimien etenemisestä. 10
Näin ollen tutkintasalaisuus ei ole absoluuttinen. Tutkintasalaisuus koskee tiettyjen tietojen luottamuksellisuuden säilyttämistä, mutta asiaa käsittelevä oikeusviranomainen voi ilmoittaa komissiolle menettelyn (vaiheiden) etenemisestä ja joistakin tosiseikoista (esim. kyseessä olevat rahasummat tai toimenpiteen tai ohjelman nimi) sekä kaikista muista seikoista, jotka eivät kuulu oikeussalaisuuden piiriin 26. * * * 26 Asetuksen N:o 1150/2000 2 artiklan 3 kohdassa täsmennetään perinteisten omien varojen osalta, että jos asia saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, maksujen toteamispäivänä voidaan pitää kyseistä vireillepanopäivää; vastaavasti asiasta on ilmoitettava komissiolle viimeistään kyseisenä päivänä. 11