KATSAUS Timo M. T. Tervo, Jari Pajunen ja Waldir Neira Ajoterveyden valvontajärjestelmää voitaisiin vielä parantaa 2102 Lääkäreiden velvollisuus ilmoittaa potilaansa ajokykyyn pysyvästi vaikuttavista sairauksista on ollut voimassa syksystä 2004. Ohjeita on muutettu viimeksi tammikuussa 2007. Lääkäreiden poliisille tekemät ilmoitukset lisääntyivät lakimuutoksen jälkeen, mikä näkyy poliisin tekemien ajo-oikeuden peruutuksien määrässä. Lainmuutoksesta huolimatta kuljettajan vakavat sairaudet aiheuttavat edelleen onnettomuuksia. Vaikka niitä ei aina voida estää terveydenhuollon keinoin, vaikuttaa ilmoitusvelvollisuuden käyttöönotto oikealta ratkaisulta. Viimeaikaiset selvitykset ovat paljastaneet, että kuljettajan terveydentila on välittömänä syynä tai taustatekijänä oletettua paljon yleisemmin kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa. Lääkäreiden koulutusta liikennelääketieteen alueella tulisi lisätä ja naapurimaamme Ruotsin tavoin harkita liikennelääketieteen osaamiskeskusten perustamista. Lääkärit voivat suojella elämää myös liikenteessä lisäämällä tietojaan liikenneriskien ja kuljettajan terveydentilan välisessä yhteydestä sekä noudattamalla ja kehittämällä voimassaolevaa lainsäädäntöä. Lääkäreiden tehtävä liikenneturvallisuustyössä perustuu siihen, että he tuntevat potilaittensa sairaudet, osallistuvat työterveydenhuoltoon, suorittavat ajokykyyn vaikuttavia toimenpiteitä, määräävät ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä ja osallistuvat ajoterveyden valvontaan ja kehittämiseen. Aiempien kansainvälisten selvitysten mukaan sairauskohtaus aiheuttaa noin 1 3,4 % vakavista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista (Andreasson 1980, Copeland 1987). Rainio ym. (2007) totesivat kuitenkin sairauksia valtaosalla (268/390) menehtyneistä liikenneonnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista. Sairaus oli onnettomuuden suoranainen aiheuttaja 55 tapauksessa (14 %). Tämän tuloksen vahvisti myös toinen suomalaistutkimus (Tervo ym. 2008). Merkittävin tautiryhmä olivat sydänja verisuonitaudit. Muutkin kuljettajan tilaan ja terveyteen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa liikenneonnettomuuksien syntyyn. Lääkeaineiden haitta- ja yhteisvaikutukset, kognitiivisiin häiriöihin liittyviä havaintovirheet, nukahtamissairaudet, liikenteessä tehdyt itsemurhat ja alkoholismi aiheuttavat vuosittain huomattavan määrän liikennekuolemia. Voidaan olettaa, että ikään liittyvät (Strandroth 2006) ja muut sairaudet tai niiden hoito on mukana lähes 30 %:ssa kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista (Tervo ja Neira 2008). Lääkärin tulisi työssään arvioida potilaan ajokyky myös ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolisissa hoitotilanteissa. Sairauksien diagnostiikka ja hoito saattavat edellyttää potilaan kannalta melko rasittavia tutkimuksia. Potilas tulee usein tutkimuksiin pitkien matkojen takaa. Tällöin oman auton käyttö voi tuntua tarpeelliselta. Potilasohjeissa pitäisi aina ilmoittaa, voiko tutkimukseen tulla omalla autolla. Esimerkiksi silmätutkimuksissa tehtävän mustuaisten laajennuksen jälkeen auton kuljettaminen ei ole sallittua. Säde- ja solunsalpaajahoitoihin saattaa liittyä sekavuutta (Vardy ym. 2008). Tähystyksissä ym. polikliinisissä toimenpiteissä tarvitaan usein sedaatiota ja kipulääkitystä. Duodecim 2008;124:2102 7
Ilmoitusvelvollisuuden noudattaminen ei ole ongelmatonta Lääkäreiden ilmoitusvelvollisuus herätti keskustelua ja vastustustakin. Alun perin ehdotettiin ilmoitusoikeutta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2002). Potilas-lääkärisuhteen heikkeneminen, ylimääräinen työ ja potilaan mielen pahoittaminen on usein koettu ongelmiksi (Tervo ym. 2006). Kaikkien siirtymäaikojen säännöksien hallinta on käytännön vastaanottotilanteessa hankalaa. Aikoinaan esimerkiksi näkökentän toispuolinen puutos tai epilepsia ei ollut este ajokortin myöntämiselle, ja kortti on siten voimassa siihen merkittyyn päivämäärään asti. Myöhemmin toispuolinen näkökenttäpuutos on katsottu esteeksi ajo-oikeudelle ja epileptinen kohtaus ainakin RII-ryhmän ajo-oikeudelle. Siirtymäkautta koskevat ohjeet perustunevat lainopillisiin syihin. Jo saavutettua ajo-oikeutta ei haluta poistaa myöhempien sääntömuutosten perusteella. Toimintahäiriöt luonnollisesti vaikuttavat samalla tavalla riippumatta ajooikeuden myöntämispäivämäärästä. Potilaiden vastustus ja kantelut sekä edellä kuvatut ristiriitaisuudet saattavat heikentää lääkärin motivaatiota noudattaa ilmoitusvelvollisuutta. On mahdollista, että järjestelmällisen liikennelääketieteellisen tutkimuksen ja tiedon puuttuessa jotkin nykyisistä määräyksistä saattavat olla heikosti perusteltuja. Alan koulutusta ja tutkimusta tarvittaisiin siis lisää. Lopullisen päätöksen ajo-oikeudesta tekee poliisiviranomainen eikä lääkäri, joka lausunnossaan voi kuitenkin ehdottaa oikeaksi näkemiään toimenpiteitä (esimerkiksi erikoislääkärin konsultaatio, ajokoe, ajonäyte). Poliisi voi myös selvittää myöntämisajankohtaa koskevat ajokorttivaatimukset, jos tarve tästä on tavalla tai toisella saatettu poliisin tietoon. Nykyisestä ajokorttilausunnon poliisin kappaleesta tämä ei välttämättä ilmene, mikä voidaan katsoa epäkohdaksi. Lääkärin kannattaa siten aina täyttää lomake lääketieteellisesti tarkasti ja oikein. Ilmoitusvelvollisuuden väistäminen saattaa olla lääkäreiden keskuudessa yleistä. Hoitotapahtumaan liittyy niin monia muita ongelmia, ettei ilmoitusvelvollisuus aina tule mieleen. Lääkäriä ei toisaalta velvoiteta selvittämään, onko potilaalla voimassa oleva ajokorttia ja mikä on sen luokka. Tämä tulisi kuitenkin aina varmistaa, jotta ajokyky voitaisiin arvioida. Onnettomuustutkijan näkökulmasta näyttäisi siltä, että vaikka potilaalla todettaisiin ilmoitusvelvollisuuden noudattamista edellyttävä tila, ei ilmoitusta aina ole tehty. Tilanteesta etsitään ulospääsyä konsultoimalla toista lääkäriä, mikä usein saattaakin olla aiheellista. Samalla varmistetaan, ettei Potilaiden vastustus saattaa heikentää lääkärin motivaatiota noudattaa ilmoitusvelvollisuutta oma tulkinta ole ollut virheellinen. Konsultaatioketju voi kuitenkin jatkua niin pitkälle, että lopulta ilmoitus jää tekemättä, vaikka siihen olisi perusteet. Lääkärillä ei luonnollisesti ole oikeutta asettua direktiivien ja sen sovellusohjeiden yläpuolelle. Joissakin tapauksissa harkinnalle on tosin jätetty sijaa. Tällöin esimerkiksi tulkinnanvaraisessa tilanteessa voidaan tehdä perustelluista syistä poikkeus ja esittää ajo-oikeuden myöntämistä sillä edellytyksellä, että tilan eteneminen tarkistetaan uudella tutkimuksella lyhennetyn määräajan kuluttua. Monien samanaikaisesti vaikuttavien sairauksien yhteen sovitetun haitan arvioiminen on myös ongelmallista. Riittävää apua ei aina löydy sovellusohjeista. Jos kollegakunta havaitsee direktiivin nykyisissä ohjeissa selviä puutteita, on asiasta syytä ilmoittaa sosiaali- ja terveysministeriöön. Ajokyvynarviointiyksikköjen perustaminen auttaisi monissa vaikeissa ja kiistanalaisissa arviointitilanteissa. Potilaan itsemääräämisoikeuden ja vaitiolovelvollisuuden kunnioittaminen on juurtunut syvälle lääkärin mieleen. Arvioinneissa tulisi kuitenkin aina huomioida liikenteen kokonaisuus. Liikkumista vaativia palveluja tarvitsevan ikäihmisen asiaa selviteltäessä pitää huomioida hänen muulle liikenteelle aiheuttamansa riski. Vastaan tulevassa ajoneuvossa voi olla 30-vuotias viiden lapsen isä. Liikenneturva (2006) on äskettäin toimittanut ohjeen Ikäkuljettajan itsearviointi 2006. 2103 Ajoterveyden valvontajärjestelmää voitaisiin vielä parantaa
KATSAUS 2104 Se auttaa kuljettajaa ja erityisesti hänen omaisiaan oman ajokyvyn arvioinnissa. Sen kysymyksistä on hyötyä myös ajokykyä arvioivalle lääkärille. Ajokoe ja ajonäyte: milloin ehdotan, milloin en? Lääkärikunnan on hallittava ajokokeen ja näytteen ehdottaminen todistuksen päätelmäsosassa nykyistä paremmin. Poliisi voi tieliikennelain (1981/267) perusteella määrätä kuljettajan toimittamaan todistuksen ajokokeen tai ajonäytteen suorittamisesta. Ajokoe määrätään lääkärin esityksestä tai poliisin omien tietojen perusteella. Ajo-oikeuspäätöstä varten suoritettavaan ajokokeeseen voi ilmoittautua vain poliisin määräämänä. Poliisin määräämä ajokoe suoritetaan kuljettajantutkintoja vastaanottavalle henkilölle. Ajokokeella selvitetään, että kuljettaja hallitsee liikennesäännöt sekä kykenee soveltamaan niitä ja toimimaan liikenteessä turvallisesti ja joustavasti. Tutkinnon vastaanottaja joko hylkää tai hyväksyy ajokokeen. Ajokoe suoritetaan yleensä autokoulun autolla tai autolla, jossa on lisäjarrupoljin tutkinnon vastaanottajan käytettävissä. Ajokokeessa hylätyn tulee yleensä suorittaa autokoulussa tutkinnon vastaanottajan määräämä lisäopetus ennen ajokokeen uusintaa. Jos kuljettaja ei toimita määräajassa vaadittua todistusta hyväksytystä ajokokeesta tai muita vaadittuja lisäselvityksiä, poliisi määrää kuljettajan toistaiseksi ajokieltoon. Ajokokeen voi suorittaa myös oma-aloitteisesti, mutta tämä ei ajo-oikeuden myöntämisen kannalta juridisesti vastaa poliisin määräämää ajokoetta. Kuljettajatutkinnon vastaanottajat ottavat ajokokeeseen vain poliisin määräämiä kuljettajia. Lääkärin tulee lääkärintodistuksessa esittää poliisille ajokokeen määräämistä, jos se on tarpeen ajokyvyn selvittämiseksi. Jos kuljettajan sairaus edellyttää ilmoituksen tekemistä, ajokoetta ei tarvita. Joskus kuljettaja on ennakolta suorittanut hyväksytysti ajokokeen tai hänellä on muu todistus ajotaidosta. Nämäkään toimet eivät täytä direktiivin mukaisia terveydellisiä minimivaatimuksia. Ajokoe ei siis voi kumota lääketieteellistä hylkäämisperustetta. Lääkärin TIELIIKENNELAKI 73 (2 momentti), Terveyden tilan valvonta Jos on syytä epäillä, ettei kuljettaja enää täytä ajokorttiluvan saamisen edellytyksenä olevia terveysvaatimuksia tai ettei hän terveydentilansa vuoksi enää kykene kuljettamaan turvallisesti sellaista ajoneuvoa, jonka ajo-oikeus hänellä on, poliisi voi määrätä hänet määräajassa toimittamaan lääkärin- tai erikoislääkärinlausunnon terveysvaatimusten täyttymisestä taikka todistuksen uudesta ajokokeesta tai tutkinnon vastaanottajan ajonäytteen perusteella antaman lausunnon sairauden, vian tai vamman vaikutuksista ajoneuvon kuljettamiseen ja sen hallintalaitteiden käyttöön. ehdottama ajokoe tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, kun todetaan ajokykyyn vaikuttava sairaus, joka saattaa olla ilmoitusvelvollisuuden alainen. Käytännössä kyse on siis melko lievästä tilasta, joka on sellainen, että sen perusteella ajo-oikeutta ei ilman muuta evätä. Esimerkkinä ajokokeen oikeasta käytöstä saattaa olla maaseudulla asuva vanhus, jolla vaikuttaisi olevan lieviä aivoverisuonten kalkkiutumisen tai alkavan dementian merkkejä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007). Lääkärintodistuksessa lääkäri voi hyväksytysti suoritetun ajokokeen jälkeen ehdottaa esimerkiksi ajo-oikeuden myöntämistä. Samalla on arvioitava ja ehdotettava uusintatarkastuksen ajankohtaa, joka voi olla aiemmin kuin viiden vuoden kuluttua. Joskus kokelas selviää sairaudestaan (esimerkkinä homonyymi näkökenttäpuutos) huolimatta ajokokeessa hyvin, koska lyhyt ajokoe ei välttämättä paljasta kaikkien sairaustilojen aiheuttamaa liikenneriskiä. Useissa tapauksissa riski voidaan kuitenkin osoittaa kehittyneissä ajosimulaattoreissa. Kuten aiemmin todettu, sairaus tai tila on ensisijainen arvioperuste ja ajokykyä psykofysiologisesti mittaavat testit ovat tarkentavia ja toissijaisia menetelmiä. Niihin kuuluu myös liikenneopettajan ja mahdollisesti neuropsykologin yhdessä tekemä ajokykyarvio. Kuljettaja voi vastuuntuntoisesti haluta selvittää ajotaitonsa nykytilan ja mahdollisen lisäopetuksen tarpeen. Ajosimulaattorikoe sekä liikenneopettajan ja mahdollisesti lääketieteen tai neuropsykologian asiantuntijan yhdessä tekemä arvio ajo- T. M. T. Tervo ym.
kyvystä ovat oikein käytettynä arvokkaita lisätutkimuksia. Ne eivät korvaa ajokoetta mutta antavat tukea lääketieteelliseen päätöksentekoon tai osoittavat potilaalle, millä alueilla toiminnan vajavuudet esiintyvät. Simulaattoreita on vain ajokyvyn arviointiin erikoistuneissa keskuksissa, joita Suomessa on muutamia. Nämä keskukset ovat enimmäkseen yksityisiä yrityksiä tai toimivat säätiöpohjaisissa yhteisöissä. Näissä yksiköissä on usein valmiuksia myös neuropsykologisiin testeihin ja erilaisiin näkökyvyn tarkempiin tutkimuksiin, kuten UFOV-testiin (useful field of vision). Dementiaa mittaavia testejä (esim. Mini Mental Status Examination, MMSE) käytetään arvioitaessa ajokortin hakijan jäljellä olevaa suorituskykyä liikennetilanteissa. Mikään mainituista testeistä ei yleensä yksin riitä vaativan ajokykyarvion tekemiseen. Ajonäyte on tarpeen lähinnä silloin, kun arvioidaan esimerkiksi vammaisen kykyä hallita erityislaittein varustettua ajoneuvoa. Se suoritetaan yleensä omalla ajoneuvolla. Siinä varmistetaan se, että hallintalaitteiden käyttö onnistuu liikenneturvallisuutta vaarantamatta ja kuljettajaa kohtuuttomasti rasittamatta. Ajonäytteellä ei selvitetä kuljettajan kykyä havainnoida, tulkita ja hallita liikennetilanteita. Ajonäytteen suorittamisen yhteydessä ei välttämättä edes käydä ajamassa liikenteessä vaan hallintalaitteiden käyttäminen arvioidaan esimerkiksi pysäköintipaikalla. Ajonäyte voi olla puhdas ajonäyte, jos henkilöllä on jo ajooikeus, tai osa ajokoetta jos henkilöllä ei ole ennestään ajo-oikeutta (AKE 2004). Poliisi voi määrätä kuljettajan suoraan liikenteestä väliaikaiseen ajokieltoon ja keskeyttää ajon, jos ajokyvyn epäillään sairauden, vian tai muun sellaisen syyn vuoksi olevan siinä määrin heikentynyt, että siitä aiheutuu ajon jatkuessa olennaista vaaraa muulle liikenteelle. Kuljettajan asuinpaikan poliisi tekee päätöksen väliaikaisen ajokiellon pitämisestä voimassa ja antaa määräajan, jonka kuluessa vaadittava todistus (lääkärin tai erikoislääkärin lasunto, ajokoe tai ajonäyte) on toimitettava. Tämän määräajan jälkeen tehdään päätös ajo-oikeuden mahdollisesta jatkumisesta (Tieliikennelaki 1981/267.) Ajokokeesta ja kirjallisesta kokeesta muodostuva kuljettajantutkinto voidaan määrätä, jos kuljettaja moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettaessaan on toistuvasti syyllistynyt tieliikennelain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten rikkomiseen ja tämän vuoksi tai muutoin on todennäköistä syytä epäillä, ettei hän ole säilyttänyt ajotaitoaan. Käytännössä poliisi määrää kuljettajan uuteen kuljettajantutkintoon, jos ajo-oikeus on ollut peruutettuna yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan. Toisaalta jos esimerkiksi terveydentilan vuoksi toistaiseksi voimassa oleva ajokielto kestää yli viisi vuotta, tämä johtaa automaattisesti ajo-oikeuden raukeamiseen (Tieliikennelaki 1981/267). Poliisin kokemat ongelmat nykykäytännössä Suomessa päätöksen ajo-oikeudesta tekee kuljettajan asuinpaikan poliisiviranomainen. Päätöstä varten hän saa vain lääkärinlausunnon päätelmäosan, josta potilaan diagnoosit eivät käy selville. Aikaisemmin poliisi saattoi lukea koko todistuksen ja eräissä tapauksissa jopa havaita esimerkiksi lääkärin vahingossa tekemän rastitusvirheen. Poliisi joutuu nyt käytännössä joko pyytämään tarkennetun lausunnon tai ottamaan puhelimitse yhteyttä lausunnon laatijaan. Muuttuneella käytännöllä pyrittiin suojaamaan potilaan yksityisyyttä ja vaitiolovelvollisuuden täyttymistä (Ajoterveys ja tiedonkulku työryhmän muistio 2002). Kun poliisi harkitsee ajo-oikeuden poistamista, pyydetään asianosainen yleensä kuultavaksi. Tällöin ajooikeuden haltijalle jää mahdollisuus toimittaa vastine tai lisäselvitys. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi silloin, kun lääkäri toteaa tilan, joka edellyttää direktiivin mukaan ajo-oikeudesta luopumista, mutta potilas hakeutuu toiselle lääkärille, joka ehdottaakin ajokoetta. Poliisi saa nähtäväkseen kaksi toisistaan poikkeavaa ja mahdollisesti jopa eri erikoisaloja edustavien lääkärien laatimaa lausuntoa. Koska poliisi ei tiedä diagnoosia tai ehdotuksen perustetta, se voi potilaan kanssa käydyn keskustelun jälkeen pyytää uutta lääkärinlausuntoa tai selvitystä TEO:n kautta tai ohjata potilaan ehdotettuun ajokokeeseen. Jos kuljettaja selvittää 2105 Ajoterveyden valvontajärjestelmää voitaisiin vielä parantaa
KATSAUS 2106 sen, ajo-oikeus saatetaan myöntää, vaikka terveysvaatimukset eivät täyttyisikään. Sekaannukset todennäköisesti vähenisivät, jos poliisin lomakkeessa näkyisi lääkärin työdiagnoosi. Koska poliisilla on poliisilakiin (1995/493) perustuva oikeus saada pyynnöstä käyttöönsä kuljettajan terveystiedot, ei tästä muutoksesta ilmeisesti olisi merkittävää haittaa vaitiolovelvollisuuden kannalta. POLIISILAKI 35 : Tietojen saanti viranomaiselta Poliisilla on oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä virkatehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa kielletty tai rajoitettu. Ajo-oikeuden, ampuma-aseluvan tai muun sellaisen luvan voimassaolon harkitsemiseksi poliisilla on oikeus saada perustellusta pyynnöstä luvanhaltijan terveydentilaan, päihteiden käyttöön tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyviä tietoja salassapitovelvollisuuden estämättä, jos on syytä epäillä, että luvanhaltija ei enää täytä luvan saannin edellytyksiä. Päätöksen salassa pidettävien tietojen hankkimisesta 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa tekee päällystöön kuuluva poliisimies. Edellä 2 momentin perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja poliisi saa käyttää vain luvanhaltijan luotettavuuden, sopivuuden taikka luvan voimassaolon muun edellytyksen tai lupaan sisältyvän ehdon täyttymisen arvioimiseksi. POLIISILAKI 36 : Tietojen saanti yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä (3 momentti) Poliisilla on oikeus saada tietoja lupahallintoa varten yksityiseltä yhteisöltä ja henkilöltä siten kuin 35 :n 2 4 momentissa säädetään. Poliisiviranomaiset ovat jonkin verran arvostelleet lääkäreiden osaamista ajokorttiasioissa etenkin ehdotettujen toimenpiteitten osalta. Ehdotettu ajokoe tai -näyte osoittautuu varsin usein perusteettomaksi, kun lääkärit eivät tiedä, mistä on kyse, tai pyrkivät antamaan kuljettajalle mahdollisuuden ajokortin säilyttämiseen kokeen kautta. Hankaluuksia voi syntyä, kun sairaus estää ajamisen mutta kortti on myönnetty ennen kuin kyseistä sairautta koskeva vaatimus esimerkiksi riittävästä näkökentästä on tullut osaksi lainsäädäntöä. Jos vika on ollut jo korttia myönnettäessä eikä ole sen jälkeen muuttunut tai edennyt, ajo-oikeus on voimassa ajokortin voimassaolopäivään asti. Näkökenttämuutoksen olennainen laajeneminen tai epilepsiassa yksikin kortin saamisen jälkeen saatu kohtaus on katsottu muutokseksi, jos se on tapahtunut 1.7.1996 jälkeen. Terveydenhuollon kuormittuminen on myös tuonut esiin tapauksia, joissa kuljettaja ei saa todistusta hoitavalta lääkäriltä vaan joutuu hakemaan sen esimerkiksi yksityislääkäriltä, joka ei hänen terveydentilaansa tunne. Ruotsissa ilmoitus tehdään maakäräjille, jolla on käytettävissään todistusta tulkitseva lääkärikollegio. Poliisiviranomaisen ei siten tarvitse ottaa kantaa asiaan, johon hänellä ei ehkä ole riittävää koulutusta. Suomessa poliisi hallintopäätöstä tehdessään käyttää lääkärin antamaa todistusta ja muuta aiheistoa päätökseen liittyvänä asiantuntijalausuntona. Parannusehdotukset Ajoterveyden valvonnan liikenneturvallisuutta parantava vaikutus kasvaa lähivuosina seniorikuljettajien määrän lisääntyessä nopeasti. Yli 65-vuotiaiden arvioidaan aiheuttavan kolmanneksen EU:n alueen liikennekuolemista vuoteen 2050 mennessä (European Transport Safety Council 2008). Ruotsin tielaitoksen laskelmien mukaan koko maan kattava ajokyvynarviointikeskuksista koostuva palvelujärjestelmä saattaisi säästää 50 150 henkeä ja noin 1 600 miljoonaa euroa vuodessa (Vägverket 2005). Tämä saavutettaisiin panostuksella, joka maksaisi kaksi euroa ajoneuvoa kohti. Meilläkin tulisi nopeasti lisätä lääkäreiden tietämystä terveydentilan ja liikenneonnettomuuksien riskin välisestä yhteydestä. Myös Suomessa lainsäätäjät ovat todenneet liikennelääketieteellisen lisäkoulutuksen tarpeen (Sivistyvaliokunnan lausunto 2008). Suomeen tulisi perustaa keskussairaaloiden yhteyteen ajokyvynarviointiyksiköitä, jotka tukeutuvat sairaalan normaaliin toimintaan. Olisi vahinko, jos ajokyvyn arviointi luisuisi kokonaan yksityiseksi liiketoiminnaksi valtiollisen tai kunnallisen sairaalajärjestelmän ulkopuolelle. T. M. T. Tervo ym.
Lääkäreiden koulutusta voitaisiin parantaa ja ilmoitukseen liittyvää lomaketta kehittää. Lääkäreiden asenteiden muokkausta koulutuksella tarvitaan myös. On sattunut, että potilas on kannellut ajo-oikeuden menetyksestään päätöstä tehneestä lääkäristä jopa toisen lääkärin asiantuntija-avulla. Jos päätökset on tehty voimassa olevien säädösten mukaisesti, on tällainen menettely varsin haitallista kaikille osapuolille. Lopuksi Akuutit sairauskohtaukset aiheuttavat 10 % ajoneuvoilla ajetuista kuolonkolareista. Muita onnettomuuksiin liittyviä terveysongelmia ovat unisairaudet, alkoholismi, huomiovirheet alkavissa dementioissa ja itsemurhaonnettomuuksien yhteydessä mielenterveyden ongelmat, erityisesti masennus. Sairaudet taustatekijöinä aiheuttavat myös välillisesti onnettomuuksia esimerkiksi lääkityksen tai väsymyksen kautta. Ilmoitusvelvollisuuden noudattamiselle on olemassa painavia perusteita yleisen turvallisuuden kannalta, mutta noudattaminen on usein hankalaa ohjeiden monimutkaisuuden ja koulutuksen puutteellisuuden ja hoitotilanteissa tapahtuvan yleisen ongelmien kasautumisen vuoksi. Lääkäreiden koulutusta ja ilmoitusmenettelyä voitaisiin edelleen kehittää ja harkita ajokyvynarviointikeskusten perustamista. TIMO M. T. TERVO, professori, erikoislääkäri HYKS:n silmätautien klinikka PL 220, 00029 HUS ja Suomen liikennelääketieteen yhdistys JARI PAJUNEN, apulaispäällikkö Liikkuva poliisi WALDIR NEIRA, LL, tutkija HYKS:n silmätautien klinikka PL 220, 00029 HUS Sidonnaisuudet: Ei Ilmoitusta sidonnaisuuksista Kirjallisuutta AKE. Ajonäytteen suorittaminen. http:// www.finlex.fi/pdf/normit/20906-ajonayte_ 1.0.pdf Andreasson R. Illness as the cause in traffic accidents. J Traffic Med 1980;8:49 51. Copeland AR. Sudden death at the wheel» revisited. Med Sci Law 1987;27:106 13. European Transport Safety Council. Elderly to make up a third of road deaths by 2050. www.mt.public.lu/presse/actualite/2008/05/26_etsc_analyse/ects.pdf Liikenneturva. Ikäkuljettajan itsearviointi: apuväline omien valmiuksien ja liikenteessä selviytymisen arvioimiseen. Helsinki 2006 www.liikenneturva.fi/fi/liitetiedostot/liikennekasvatus/ikakuljettajan_ itsearviointi_id523.pdf7. L 3.4.1981/267. Olkkonen S. Maantieliikenteen ammattikuljettajien työterveyshuolto on vakava asia. Työterveyslääkäri 2007;4:12 5. Poliisilaki. www.finlex.fi Rainio J, Sulander P, Hantula L, Nuutinen J, Karkola K. Diseases and motor vehicle fatalities in Finland in 2001 and 2002. Traffic Inj Prev 2007; 8:321 8. Sivistysvaliokunnan lausunto Liikenneja viestintävaliokunnalle. www.eduskunta. fi/triphome/bin/thw/trip?${appl}=utpvm& ${BASE}=utpvm&${THWIDS}=0.18/121819 1898_356412&${TRIPPIFE}=PDF.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö. Ajoterveys ja tiedonkulku työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2002:11. Sosiaali- ja terveysministeriö. Lääkärin ilmoitusvelvollisuutta ajoterveysasioissa koskevat soveltamisohjeet. www.stm.fi/resource.phx/ajank/suost/ajokyky040107.htx Strandroth J. Seniorolyckor med dödlig utgång. Analys av Vägverkets djupstudiematerial 2002 2004. Vägverket. Publikation 2006:74. Tervo T, Neira W. Ajoterveys ja liikenneriskit. Suom Lääkäril 2008;63:1859 63. Tervo TMT, Neira W, Kivioja A, Sulander, P, Parkkari K, Holopainen JM. Observational failures/distraction and disease attack/incapacity as cause(s) of fatal road crashes in Finland. Traffic Inj Prev 2008;9:211 6. Tervo T, Välimäki M, Parkkari K. Ensikokemukset lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta: paraneeko turvallisuus vai huononeeko potilaan asema? Suom Lääkäril 2006;61:4107 12. Tieliikennelaki. www.finlex.fi Vardy J, Wefel JS, Ahles T, Tannock IF, Schagen SB. Cancer and cancer-therapy related cognitive dysfunction: an international perspective from Venice cognitive workshop. Ann Oncol 2008;19:623 9. Vägverket. Regeringsuppdrag om läkarens skyldighet att anmäla olämpliga förare. 2005. 2107