Merja Vaaramaa OuLUMA, sivu 1 Jäljillä Avainsanat: lajintunnistus Luokkataso: 5.-9. lk Metsä voi vaikuttaa kaikessa hiljaisuudessaan autiolta, mutta oletko katsonut tarkemmin ympärillesi? Metsän eläimiä voi olla vaikea nähdä, mutta merkkejä niiden olemassaolosta ei niinkään. Selvimpiä merkkejä ovat puiden lomassa mutkittelevat jälkijonot. Eläinten liikkeet tallentuvatkin erityisen hyvin lumihankeen. Eläimet jättävät jälkeensä myös paljon muita merkkejä; papanat, sarvet, hampaanjäljet puiden rungoissa, kolo maassa tai luola rinteessä, järsityt kävyt, lintujen oksennuspallot, omituinen haju Luonnon tutkimisen voi aloittaa vaikka omilta kotikulmilta tai takapihalta. Jos olet onnekas, saatat luontoretkelläsi törmätä hirvieläinten sarviin tai nisäkkäiden kalloihin ja luihin. Kuinka jännittävää olisikaan törmätä vaikka karhun jättämiin jälkiin! Pidä siis silmäsi auki luonnossa ja anna sen näyttää sen monimuotoisuus kaikessa salaperäisyydessään ja kauneudessaan! Tehtävä 1. Päästä tippunutta Tiesitkö tätä? Suomessa esiintyy kuusi hirvieläinlajia; hirvi, poro, metsäpeura, metsäkauris, valkohäntäkauris ja täpläkauris. Niille kaikille yhteistä on, että urokset kasvattavat uudet sarvet joka vuosi. Poikkeuksena tähän ovat poro ja metsäpeura, joilla sarvet kasvavat myös naarailla. Jokavuotinen sarvien vaihto edellyttääkin, että sarvet kasvavat todella nopeasti, noin senttimetrin vuorokaudessa, poroilla jopa 2 cm vuorokaudessa. Hirven sarvet ovat suurimmat, ne voivat painaa kymmenisen kiloa. a) Mihin hirvieläin käyttää sarviaan? b) Mihin vuodenaikaan sarvet tippuvat? c) Mitä tarkoittaa kelominen?
Merja Vaaramaa OuLUMA, sivu 2 d) Minkä hirvieläinten sarvia nämä ovat? Tehtävä 2. Kalloja a) Tarkastele alla olevia eläinten kalloja. Mistä tunnistat eläimen? Entä n? b) Rastita kumpi on kyseessä, eläin vai. c) Päättele kallojen muodon perusteella mikä laatikon eläimistä on kyseessä ja kirjoita ne viivoille.
Merja Vaaramaa OuLUMA, sivu 3 KETTU KARHU HUUHKAJA METSÄKAURIS METSO ORAVA
Merja Vaaramaa OuLUMA, sivu 4 Tehtävä 3. Tassuttelua Tiesitkö tätä? Monet nisäkkäät ovat aktiivisia vain pimeän aikaan, joten niitä näkee vain harvoin luonnossa. Onneksi ne jättävät kuitenkin paljon jalanjälkiä lumiseen maastoon. Jäljistä voi päätellä, mikä eläin sen on jättänyt, kun kiinnittää huomiota jäljen kokoon ja muotoon, jälkien asentoon, kulkutapaan sekä askelväliin ja -leveyteen. Jälkijonosta kannattaa etsiä yksittäinen jälki, jossa käpälän/sorkan jättämä kuvio näkyy mahdollisimman selkeästi. Jälkijonoa kannattaa seurata mahdollisimman pitkälle, jotta voi muodostaa käsityksen eläimen käyttäytymisestä ja jälkijonossa kulkeneiden eläinten lukumäärästä. Jälkien lomasta löytyy usein myös muita merkkejä eläimestä, kuten ruokailun jäänteitä, makuupaikkoja ja jätöksiä. Hyviä jäljityspaikkoja ovat esimerkiksi järvien ja purojen rannat, aukeiden paikkojen reunat ja sähkölinjat. Nisäkkäiden kulkutapoja ovat käynti, ravi, laukka ja hyppy. Jokainen laji kulkee omalle lajille tyypillisellä tavallaan, mutta kulkutapa voi vaihdella eri tilanteissa (rauhallinen ravinnonhaku, pakeneminen ym.) ja maaston ominaisuuksien (upottava lumi, rantalieju ym.) mukaan. Jäljet eivät läheskään aina ole selkeitä. Esimerkiksi pehmeässä lumessa normaalisti hyvin hangen pinnalla pysyvä eläin voi upota yllättävän syvälle. Suurin osa luonnossa nähtävistä jäljistä on kuitenkin kullekin lajille tyypillisiä. Kuka on jättänyt nämä jäljet lumeen? Vinkki: Haaskoilla viihtyvä erakko vaeltaja, joka painaa noin 15 kg (uros). Vinkki: Paljon puhuttu, pelätty ja vainottu.
Merja Vaaramaa OuLUMA, sivu 5 Vinkki: Tämä kellertävärintainen, solakka eläin on sukua kärpälle. Se kiipeilee ketterästi puissa ja saalistaa öisin. Vinkki: Tämä äänetön liikkuja yllättää saaliin hiipimällä ja hyppäämällä muutamalla loikalla sen kimppuun. Jokeri: Tiedätkö näiden eläinten latinankieliset nimet?
Merja Vaaramaa OuLUMA, sivu 6 Tehtävä 4. Sulkasato Tiesitkö tätä? Lintujen höyhenpeite toimii kuten nisäkkäiden karvapeite. Höyhenet toimivat suojana kylmyyttä, auringon säteitä, tuulta ja sadetta vastaan. Höyhenpuku vaihtuu yleensä kerran vuodessa, useimmilla linnuilla loppukesästä tai alkusyksystä. Vesistöjen rannoilta voi löytyä kasoittain vesilintujen höyheniä, koska monet vesilinnut pudottavat kaikki siipisulkansa kerralla. Silloin ne eivät pysty lentämään moneen viikkoon ja pysyttelevät vedessä saalistajilta turvassa. Joiltakin linnuilta, kuten lokeilta ja haahkoilta, irtoaa untuvia pesimäaikaan. Höyhenpuvun vaihtuminen ei kuitenkaan tee haukoista ja pöllöistä lentokyvyttömiä ja estä niiden saalistamista, sillä niiden sulat putoavat yksitellen pitkin vuotta. Mille linnuille nämä höyhenet kuuluvat? Oikeat lajit löytyvät alla olevasta laatikosta. Huom! Laatikossa on myös tehtävään kuulumattomia lajeja.
Merja Vaaramaa OuLUMA, sivu 7 Jokeri: Tunnistatko myös ylimääräiset lajit? Tehtävä 5. Syömisjälkiä Tiesitkö tätä? Tarkkasilmäinen löytää luonnosta myös paljon eläinten syömisjälkiä. Eläimillä on oma tapansa nakertaa esimerkiksi käpyjä ja puunrunkoja. Toisen jäljiltä käpy on hyvin rispaantunut, kun taas toinen järsii hyvinkin huolellisesti ja siististi. Puunrungoissa näkyy hampaiden jälkiä, jotkut nisäkkäät järsivät runkoa pitkittäis- ja toiset taas poikittaissuunnassa. Myös puiden oksat maistuvat monille eläimille, erityisesti talvella, jolloin muun ravinnon saanti voi olla niukkaa. Oksat ovat joidenkin lajien jäljiltä siististi katkaistut ja jotkut lajit puolestaan vääntävät oksat irti, jolloin katkaisupinnasta tulee rispaantunut. Petolintujen pesien alta ja ateriointipaikoilta voi löytyä saaliin rippeitä, kuten kaluttuja ranganjäänteitä, nisäkkäiden luita, valtavasti höyheniä ja untuvaa sekä oksennuspalloja, joissa voi olla pikkunisäkkäiden kokonaisia pääkalloja. Lintujen ruokailun jäljiltä löytyy myös pähkinöiden ja kotiloiden kuoria. Nakertelun jäljet pähkinän kuorissa, omenoissa ja juureksissa kertovat pikkunisäkkäiden ruokailleen sillä paikalla. Petoeläinten ruokailusta kertovat esimerkiksi osittain peitellyt ruhot ja puhtaaksi kalutut raadot.
Merja Vaaramaa OuLUMA, sivu 8 a) Minkä eläinten jäljiltä nämä kävyt ovat? b) Merkitse rastilla, onko väittämä totta vai ei. Väittämä oikein väärin 1. Hirvieläimet jättävät puiden oksiin siistin katkaisupinnan. 2. Metsäjänis jyrsii puunrunkoa pitkittäissuunnassa. 3. Tikat asettelevat käpyjä puunrungon halkeamiin ja koloihin. 4. Majava voi jyrsiä nuorista puista kaikki juuret poikki, jolloin puu kaatuu helposti. 5. Mäyrä kääntää ampiaisten maapesät ylösalaisin. 6. Hirvi voi katkaista puun nousemalla sitä vasten. 7. Majavat kuorivat usein havupuun runkoja ja oksia. 8. Palokärjen jäljiltä voi löytyä kuusen alta kasa katkottuja oksia. c) Korjaa väärät väittämät.
Merja Vaaramaa OuLUMA, sivu 9 Tehtävä 6. Eläin ja sen luontoon jättämä jälki Yhdistä luontoon jääneet jäljet alla olevasta laatikosta niihin jättäneisiin eläimiin. Jälkien perässä ilmoitettu numero vihjaa siihen sopivien eläinten lukumäärän. KARHU: 3) ORAVA: ILVES: MAJAVA: MÄYRÄ: TIKKA: KETTU: