Lama-ajan 1990-2000 seminaari Diakonia -ammattikorkeakoulu 18.9. 2009 Seminaarin osanottajat Lama-ajan kurimukseen joutuneiden yrittäjien kokemuksia Reima Rantanen Yrittäjä on" kumma tyyppi" Hän ei ole oikein kenenkään rakastama ja yhteiskunnalle vain välttämätön paha. Hän on luova, sitkeä, peräksi antamaton, ahkera ja pyrkii tulemaan omillaan toimeen sekä vaatii itseltään enemmän kuin muilta. Usko onnistumisesta teki hänestä yrittäjän, usein myös yrityksensä takaajan. Omaisuus oli lainojen panttina, 1990- luvulla yleensä vielä kirotun yleispanttauksen takana. Vasemmiston mielestä hän on epäinhimillinen riistäjä ja isäntä, jolle työntekijä on orja, vaikkakin palkallinen.. Laman aikana yrittäjä sai rangaistuksen, hän kaatui ja veti mokoma alas myös työllistämänsä ihmiset. Silloin oikeisto, edustajanaan pankit, "ottivat omansa" lunastamalla pilkkahintaan konkurssiin joutuneen yrittäjän omaisuuden. Tyhjätaskuna yrittäjä jätettiin yksin, eikä ole ponnisteluistaan huolimatta päästetty nousemaan ojan pohjalta. Sama kohtalo oli yrittäjän takaajalla. Valtiovalta, media, pankit ja osa kansanedustajista on yrittänyt ja onnistunut esittämään, että lama tuli yllättäen. Syyksi on esitetty Venäjän kaupan romahdusta ym. Mutta perussyy, vahvan markan politiikassa olo, hallitsematon ulkomaisen pääoman tuonti ja pankkien keskinäinen kilpailu markkinaosuuksista on häivytetty. Yhteiskunnan myötätunto ja sen puutos Kun tsunami raivosi Aasiassa tai Suomen kouluissa tapahtui veritekoja, riensi valtiovalta perustamaan kriisiryhmiä ja antamaan tukensa. Kriisiapua eivät 1990 -luvun lamavelkaiset ole tähän päivään mennessä saaneet. Päinvastoin. Valtion päättäjien toimet olivat ja ovat olleet vain hyssyttelyä, syyllisten etsintää muista kuin itsestään ja massiivisen rahallisen tuen antamista pankkiorganisaatiolle, jota ei hirvittänyt pienten yrittäjien tuhoaminen. Tiedotusvälineet, jotka uskoivat kaiken mitä niille ilmoitettiin ja uskoteltiin, tukivat päättäjiä. Todelliset syyt lamaan salattiin vuosikausiksi ja eduskuntakin päätti hallituksen tuomista asioista kiireellä ja vaillinaisin perusteluin, ymmärtämättä niiden vaikutusta kansakuntaan. Kuten sodasta palanneet sotilaat eivät voineet ja saaneet kertoa kokemuksistaan, heitä ei ymmärretty eikä kuunneltu, samoin kävi lamassa kaadetuille yrittäjille. Katkeruus ja epäoikeudenmukaisuuden kokeminen yhteiskunnan taholta on ottanut niin koville, että harva on pystynyt säilyttämään terveytensä. Pankit vielä lisäsivät tätä järjestämällä omat ystäväasiakkaansa ostajiksi laman halventamille pakkohuutokauppakohteille. Ja lainlaatijakin on lähtenyt siitä, että yrittäjässä on pohjimmaltaan kyse petkuttajasta ja kieroilijasta, joilla on rahaa kiven alla (Ke Rönni)." Pankinjohtaja on tässä lajissa pikkutekijä yrittäjän rinnalla, joten lain on aina asetuttava pankin puolelle." Näin on ylimmältä taholta määrätty ja käytännössä toteutettu ( 6.5.1992 presidentti Koiviston konklaavi, jonka asiat taas presidentti Halonen julisti salaisiksi kymmeniksi vuosiksi, vaikka ko asiat ovat ilmeisesti perustuslain vastaiset ja rikos ihmisyyttä vastaan!). Kukaan lama-ajan eläneistä presidenteistä ei ole osoittanut minkäänlaista myötätuntoa lamavelkaisia yrittäjiä kohtaan. Yrittäjien lamanaikaiset ja sen jälkeiset kokemukset Yrittäjien ja takaajien lamakokemukset eivät rajoitu vain yritystä vetäviin, vaan koko perhe kärsi yhdessä. Kun yrittäjä menetti laman seurauksena kaiken, työpaikan, omaisuutensa, usein perheensäkin, ystävät ja jopa sukulaistensa tuen, saaden takaisin vain kohtuuttoman korkeat ulosottovelat, epäonnistumisen ja häpeän tuskat, on ymmärrettävää, että osa (noin 15 000) velallisista valitsi itsetuhon. Tilastoissa se usein on merkitty alkoholismin syyksi, asian kaunistelemiseksi. Vahvemmat kestivät, vaikka yhteiskunta lisäsi taakkaa ja suorastaan esti nousemasta jaloilleen tekemällä yrittäjistä epäkelpoja, syyllisiä omaan onnettomuuteensa. Vaati todella paljon yrittäjältä pitää itsensä selväpäisenä, sekä avioliittonsa ja perheensä koossa. Oli vain harvoja puheenaiheita, joista ei tässä kireässä tilanteessa syntynyt perhettä repiviä riitoja. 1
Perheensä ja läheistensä suojeleminen oli mahdotonta kun yrittäjän omaisuuden pakkohuutokaupasta ilmoitettiin paikkakunnan sanomalehdessä useampaan kertaan ja siinä aina mainittiin velallinen nimeltä, toisin kuin rattijuoppouden uusija! Velallisen konkurssi oli pahempi rikos kuin paha rattijuoppous ja yrittäjän rangaistus kesti (kestää) vuosikausia, monin verroin kauemmin kuin juopon tekemän kuolonkolarin rangaistus. Kun Suomessa oltiin laman jälkeen parantavinaan ylivelkaisten asemaa, laadittiin uusia, mutta vain pankkeja ja velkojia suosivia taloudellisia lakeja unohtaen inhimillisyys. Asiantuntijoina käytettiin pelkästään pankkien, ulosottovirastojen ja perintätoimistojen henkilökuntaa eikä yhtään niitä, joita lait koskevat. Ei selvitetty, miten velkaisten elämää olisi voitu helpottaa lainsäädännön avulla ja "rangaistus" muuttaa oikeudenmukaisemmaksi. Lakien avulla on tehokkaasti estetty laman kaatamien yrittäjien uusi alku yrittämiselle. Tämä siitäkin huolimatta, että niillä on tehokkaasti estetty myös työntekijöiden työllistyminen. Ei edes välillä ollut nousukausi saanut purettua massiivista pitkäaikaistyöttömien määrää, vaikka tilastojen kikkailullakin siihen pyrittiin. Tähän on selvät, kaikkien tiedossa olevat syyt, vaikka niistäkään ei ääneen puhuta tai vain sopivassa seurassa. Velkojien ja yrittäjien toimenpiteet laman alussa Yrittäjät saatiin pankin toimesta nopeasti konkurssiin lopettamalla lainananto, sulkemalla yrityksen tilit ja myymällä lainavaroin hankitut tärkeät työkoneet, välittämättä siitä, olisiko maksuerät saatu hoidettua muulla tavoin. Kuinka voi auttaa itseään, kun ensin viedään keinot ja apuvälineet. Kaikessa pankin toiminnassa tuntui olevan kiire ja härski meininki. Edes vasemmisto ei huomannut tai ei välittänyt työttömien ahdingosta yrittäjien kaatuessa ja työttömyyden hurjasti kasvaessa. Ennen -90 luvun lamaa yrittäjät luopuivat laman uhatessa jopa omista eläkkeistään, palkoistaan ja muista toimeentuloistaan saadakseen työntekijöidensä palkat ja kulut maksettua. Konkurssissa yrittäjän maksamat omat eläkkeet ulosmitattiin, omaisuus myytiin ja myöhemmät tulot perittiin ankaran ulosottolain avulla. Mitä kateuden aihetta jäi? Konkurssi ja sen jälkeinen elämä Konkurssi on koettu ja markkinoitu rikoksena, josta on seurannut vuosikausien rangaistus ja mielessä on aina häpeä ja itsesyytökset, joista ei ehkä koskaan pääse. Syrjäytettyjen vetoomukset ja oikaisupyynnöt eduskuntaan, ministereille, jopa presidenteille eivät ole tehonneet. Hetkeksi on saatu joltain kansanedustajalta myötätuntoa, mutta asioiden parantaminen on jäänyt toteutumatta kuten sosiaaliturva ja muu yrittäjää suojaava lainsäädäntö. Työllistävät pienyrittäjät eivät voineet työllistää, kun yrityksen käynnistäminen ei onnistunut, pitkäaikaisten velkajärjestelyiden tai -saneerausten takia. Osa yrittäjistä joutui vielä lisäksi ulosottoon, josta korkeat korot, kulut ja näiden etuoikeus pääomaan nähden mursivat innokkaimpien halut edes yrittää selviytyä. Vähintään 15 20 vuoden ulosotto voi murtaa halut lähteä uudestaan yrittämään, varsinkin kun yrittäjä on loppuelämäkseen merkitty salaisiin tai julkisiin rekistereihin toimintaan kelvottomana. Mutta yrittäjän voimakas halu tulla omillaan toimeen, on elättänyt unelmaa uudesta yrittämisestä, ellei ikä ja sairaus ole tullut esteeksi. Jos olet saamassa työpaikan, on sinulla ongelma, jos työssäsi joudut käsittelemään rahaa, olet epäluotettava, koska olet konkurssin tehnyt ja ulosoton piirissä. Vain pakolliset vakuutukset saat vakuutusyhtiöistä, et vapaaehtoisia, vaikka olet varautunut ne maksamaan.. Pankkikorttia et saa, et ainakaan luotollista, vaikka olisit työssä ja palkkasi tulisi tilille. Sosiaalitoimistosta voit saada ehkä rahaa mutta vain erityisen pakottavaan tarpeeseen ja monta kertaa anomalla tai vain lainaksi. Millä velallinen voi maksaa uuden lainan?! Laman aikana yrittäjällä oli huonot lähtökohdat taloudellisesti. Työttömät saivat korvauksia työttömyysrahastoista, mutta yrittäjät eivät mitään. Sillähän on aina rahaa jossain, oli virkailijan näkemys, sama kuin politiikkojenkin. Yrittäjää ei kukaan ymmärtänyt, eikä rahattomuutta uskottu. Elämiseen ei ollut muuta mahdollisuutta kuin toimia harmaan talouden rajamailla. Jokainen joutui luopumaan omasta asunnostaan. Uusi asunto piti hankkia lasten tai sukulaisten nimiin vuokralle, tai saada näiltä vuokriin tarvittava vakuus, itse ei saanut mistään mitään, kun nimi oli kaikilla luottokelvottomien listoilla. Ne, jotka olivat eläkkeelle joutuneet sairauden tai iän vieminä, vouti puhdisti rahasta. Ruokajonot olivat, kuten nykyisinkin paras tapa pysyä hengissä. Vaatteet kirpputoreilta tai sukulaisilta, jos suhteet olivat säilyneet. Vaikeinta oli hoitaa sairasmenot, saiko lääkkeet, sairaalamaksut, hammashoidon, silmälasit ym. Rahat eivät riittäneet koulutusmaksuihin, eikä matkustamiseen. Kaikkea rahankäyttöä piti rajoittaa ja keksiä keinoja. Aivot toimivat, ne olivat yrittäjän "pääoma" mutta keho rappeutui ajan ja pettymysten mukana. Vielä nytkään kaikki 2
eivät ole voineet kertoa tarinaansa kenellekään, vaan ovat kantaneet taakkaansa hiljaisena ja katkerana päättäjiä kohtaan, jotka eivät välitä!? Lapsiperheiden asema oli monen lapsen kohdalla todella ankea. Koulussa käyvät joutuvat muiden lasten silmätikuksi, koska he eivät voi osallistua yhteisiin retkiin, ulkoiluvarusteiden ja nuoren itsetunnolle tärkeiden merkkivaatteiden hankintaan ym., jos he olivat siinä iässä, jossa koulukiusaaminen yleensä alkaa ja mieli on herkimmillään negatiivisiin asioihin. Silloin luodaan pohja joko alistuvalle, pelokkaalle ihmislapselle tai kovalle, vahvalle gangsterinalulle, joka on piittaamaton muiden tunteista ja ottaa omaksi katsomansa vaikka väkisin ja raakoja menettelyitä käyttäen. Koulujen oppilasmäärien suurentaminen luokissa lisää mahdollisuuksia myöhempiin ongelmiin. Otettiinko kouluissa huomioon velkaperheiden lasten erityisvaikeudet.? Ei ihme, että nuortensuhtautuminen yrittämiseen on näiden kokemusten jälkeen kielteinen riskinoton ja vieläkin yhteiskunnan yrittäjäkielteisten asenteiden takia Heidän on myös vaikea luottaa viranomaisiin ja päättäjiin. Vanhusten jääminen vaille omaisten huolehtimista oli myös vakava ongelma. Miten voi ulosottovelkainen käydä katsomassa ja huolehtimassa vanhuksistaan muilla paikkakunnilla, kun kulkeminen on kallista, varat eivät riitä linja-autoon tai junaan. Vanhuksen joutuu pakostakin jättämään ympäristön muiden asukkaiden armoille, jos hän ne hyväksyy tai hän tekee lopullisen ratkaisun, tuntiessaan itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi. Niinhän tilastotkin ovat kertoneet. Mikäli vanhus on vammainen, on tilanne vielä vaikeampi. Luottamus kunnan sosiaalitoimeen on nykyisin horjuva, johtuen kaiken inhimillisen huolenpidon alasajosta -90 luvulta lähtien. Selvittämättä on jäänyt, paljonko ne velalliset jotka ovat jatkuvan ulosoton ja perintä- toimistojen piirissä saavat sosiaalitoimesta rahaa toimeentuloon. Jos saa sosiaaliapua, niin siitäkin menee osa ilmeisesti ulosoton kautta rikkaille velkojille. Yhteiskunnan rahaa siirtyy näin perimisen kautta hyödyttämään myös ulkomaisia perijöitä. Hallitus teki "Siimeksen kaupan" 2001, jossa lamavelat myytiin vain 5 %:lla niiden arvosta ulkomaiselle perintäyhtiölle. Se on koettu lamavelkaisten taholla erittäin rumana, epäisänmaallisena ja velkaisia halventavana tekona. Miksi samalla %:lla niitä ei tarjottu suomalaisille ylivelkaisille ja annettu heille mahdollisuus selvitä sillä tavalla veloistaan? Kohtuuttoman kaupan ehdot on haudattu Arsenalin arkistoon. Paljonko hyvitettiin ostajaa vielä lisää kauppahinnasta? Paljon, ainakin TV-ohjelman mukaan. Halu suojella vanhempiaan omilta isoilta ongelmiltaan, sai joskus tragikoomisiakin piirteitä: Tytär on matkustanut miehensä kanssa liki 90-vuotiasta äitiään katsomaan toiselle paikkakunnalle pitkän tauon jälkeen. Äiti oli puhunut uuden maton hankinnasta, koska vanhaan tahtoi aina kompastua. Hän oli säästänyt siihen rahankin. Mentiin kauppaan ja sopiva matto löytyi. Silloin alkoi henkien taistelu. Vanhus tulikin äkkiä nuukaksi eikä aikonutkaan maksaa mattoa vaan oletti, että vävy maksaa. Tyttären vaivoin selitellessä, ettei vävyllä ollut sitä rahaa, pussi kun oli jo matkarahoista tyhjentynyt, äiti piti sitä vitsinä ja huvittavana kepposena. Tilanne oli kiusallinen, ja häpeällinen ja oli vähällä, ettei tyttäreltä päässyt itku, kun äiti lopulta avasi kukkaronsa ja loukkaantuneena maksoivat mattonsa. Vanhaa äiti oli haluttu säästää tyttären perheen konkurssilta ja omaisuuden menetykseltä eikä sen paikkakunnan lehdessä sentään ollut luettavissa näiden pakkohuutokauppailmoituksia. Ja salaamista jatkettiin, mutta ei tiedetä kuinka hyvällä menestyksellä. Kaiken tämän kokeneiden näkemyksiä ja kokemuksia lyhennelminä: Osa liitteinä.. Heikki: Ahkera ja rehellinen sahanomistaja Kirjanpitäjä oli osakas yhtiössä, pelasi pankin sivukonttorin kanssa siten, että kaikki mahdolliset kulut kaadettiin sahan päälle. Vekseleitä tehtiin, jopa kolme samana päivänä, jolloin valuuttaa tuli riittävästi ulkomailta sahatusta puutavarasta. Heikki ei muistanut koskaan tehneensä kolmea vekseliä samana päivänä Pankki lupasi 500 000 mk lainaa vekselipelin lopettamiseksi, kunhan saa vakuudet. Rahat tulivat vasta sitten, kun Heikki oli ajettu konkurssiin. Heikki myi omistamansa tilan metsää puutavarayhtiölle, pankki sai tietää ja tuli väliin alentaen sovittua kauppahintaa. Rahat pankki järjesteli itselleen sopivasti. Heikki ei tiennyt antaneensa pankille tilinkäyttöoikeuksia. Pankki järjesteli asiat siten, että Heikin tilan kiinteistöön valtiolta saadut lainat (halpakorkoiset), maksettiin pois ja tilalle tulivat pankin lainat. Konkurssia ennen Heikki yritti saada apua asioidensa selvittelyyn poliisilta. Apua ei herunut, kun pankki oli toisella puolen. Heikki menetti kaiken, sai psoriasiksen, syövän ja muita sairauksia yhdessä vaimonsa kanssa. Poika alkoholisoitui. 3
Marja: Ahkera ja tunnollinen kauppias Pieniä, toimivia liikkeitä Keskisessä Suomessa. Piti laajentaa ja valmistelut tehtiin rehellisen pankinjohtajan kanssa. Kun säästöpankki ajettiin nurin liikepankkien pelastamiseksi, kaikki lupaukset peruttiin, järjestelyt sotkettiin ja Marjan liiketoiminta ajettiin nurin. Pankki salasi toimet, sopimuksia ei noudatettu ja oikeuslaitos kuunteli ja luki vain pankille suosiollisia papereita. Hyvä yrittäjä sai Parkinsonin taudin ja elinikäisen katkeruuden kaiken menettäneenä. Viljo: Tehokas ja ahkera kauppias, 30 vuoden kokemus Toiminta tuloksellista ja omaisuutta kertyi yhdessä vaimonsa kanssa työtä tehden. Lama puristi vakuuksien arvot alle neuvoteltujen. Työttömyys vähensi liikevaihtoa, tuli luottotappioita, tavarantoimittajat kiristivät saataviaan nopeasti, verottajan käyttäytyminen poukkoili, pankki oli saanut yleispantin, kustannukset alettiin alas minimiin, samoin henkilökunta. Jaksaminen loppui, sairaudet mursivat, yhdessä verottajan toimien kanssa, liikkeen selkärangan. Kaikki meni, eikä riittänytkään, vain avioliitto kesti. Sairaudet jäivät pysyvästi. Reima: Rakennusinsinööri: Kokemusta pienistä ja isoista yrityksistä johtopaikoilla yli 50 vuotta Pojan automaalausliike oli vauhdissa. Verstas oli rakennettu määräykset täyttäväksi, alihankinta autoliikkeiden kanssa toimi Ei osattu aavistaa, että vahva markka devalvoitiin ja kellutettiin, koska ministeri Viinanen vannoi, että "se tapahtuu vain hänen kuolleen ruumiinsa yli." Takaukset ja vaimon kanssa yhteisesti otetut lainat veivät rahoitukselta pohjan nopeasti "turvallisista, eri valuuttoihin hajautetuista ulkomaan lainoista, koreista. "Samaan aikaan suuremmat päämiehet kaadettiin, tärkein työkalu, kuivausuuni, joka oli osaomistuksessa myytiin ja näin saatiin yrityksen jatkaminen mahdottomaksi. Pankki pääsi omaisuuden kimppuun yleistakauksen turvin. Kaikkia yrittämistä ei pankki saanut lopetettua. Vanha juristi oli opettanut, että aina pitää olla varamahdollisuus, aina vähintään kaksi pankkia, kaksi liikettä, kaksi toimialaa. Kiroaa sitä, että ei hoksannut kieltäytyä silloin aikanaan yleispanttauksesta ja yhteislainasta. Kallista jälkiviisautta.! Jouko: Sitkeä rakennusmestari, yritti velkajärjestelyllä hoitaa velkansa. Joukolla oli asiat kunnossa laman alussa. Työhalli oli pystyssä ja töitä käynnissä. Velkaa oli, vaan kohtuudella. Paikkakunnan investoinnit pysähtyivät, kuten muuallakin Suomessa ja pankki vaati nopeasti saamisiaan. Tuli konkurssi velkoineen. Jouko oli velkajärjestelyssä. Hän teki töitä saadakseen järjestelyn pidettyä sovitusti käynnissä, ympäri Suomea. Matkat, valvotut yöt ja työt olivat liikaa miehen kunnolle. Tuli aivoinfarkti ja toispuoleinen halvaus, myös puhe ja kirjoituskyky meni, eikä ole palannut. Ritva: Tietävä ja tarmokas Kaikki 30 vuoden työn tulokset vietiin, vääryydellä ja valehtelemalla, kuten monelta muulta. Hankki perheensä kanssa "kylmän tilan ", jota kehittää uusyrittäjänä elinkeinoksi, kovalla työllä ja uusilla ideoilla. Uskoi taas luvattuihin yritystukiin, joita teoriassa tarjotaan yrittäjiksi alkaville. Tekee työtä jatkuvasti, vaikka sydänvaivat ovat uhkana. Mies on jo infarktin saanut. Ei usko enää politiikkaan, pankkeihin, oikeuslaitoksiin ja viranomaisiin. Sukulaiset ovat hylänneet, koska perhe oli rahaton. Manaa tiedotusvälineiden luomaa totuuden painamista alas. Rahaa puuttuu, koska se vietiin meiltä, kaadetuilta yrittäjiltä, 1991 suunnitelluilla toimilla, joista syylliset nauttivat hyvästä elämästä hyvissä viroissa tai eläkkeillä, mutta meidät on unohdettu. Missä häpeä? Ensio: Taksikuski, sai stressistä reuman, syövän ja on katkera kohtelusta laman aikaan Lamanaikaiset rikokset tutkittava ja syylliset rangaistava, olivat keitä hyvänsä Pirjo: Leipomoyrittäjä, konkurssiin viranomaisten määräämien suurten investointien takia, luvattu rahoitus ei toteutunut, säästöpankin kaaduttua. Konkurssivarojen käytöstä ei ole selvyyttä. Molemmilla puolisoilla kova sairauskierre, lapsilla ei ole ollut takaajina mahdollisuuksia auttaa takaustensa takia. Koko suku on ollut yrityksessä mukana, suhteet melkein menetetty. Syrjäytettyjen vaivat Alkoholismia ei ole esiintynyt yhtään tässä meidän ryhmässämme, kukaan ei edes tupakoi, mutta kaikkia rasituksesta ja pitkäaikaisesta stressistä johtuvia sairauksia esiintyy. Tyypillisimpinä sydänsairaudet, psoriasis, reuma, syöpä, nivelrikot ja ajoittaiset masennukset. Isoja leikkauksia on tehty. Häpeä, syiden ottaminen kannettavakseen, jatkuvat pettymykset yhteiskunnan ulkopuolella pitämisestä ja syvä katkeruus ("veren maku suussa") epäoikeudenmukaisuudesta ovat lääkärien mukaan monen taudin syy ja seuraus. 4
Mistä on syntynyt se viha ja kateus yrittäjiä kohtaan, joka yhä edelleen näkyy valtiovallan ja osan poliittisten puolueiden toimissa? Laki sallii vuosikausia kestävän henkisen ja aineellisen kidutuksen. Siitä huolimatta jokainen on yrittänyt tulla omillaan toimeen ja elättänyt yhdessä kaltaistensa Suomen kymmenientuhansien yrittäjien ja takaajien kanssa suuren lauman ulosottoviranomaisia, perintätoimistoja ja lakimiehiä. Hädän hetkellä yhteiskunta kyllä huutaa yrittäjää apuun ja työllistämään, mutta vain omalla riskillään. Toivomus Nämä tarpeettomasti kaadetut ihmiset toivovat, että 90-luvun lamavelat olisi jo valtion toimesta kuitattu- jopa pahamaineisen yleispanttauksen takanakin olevatkin - ja epäoikeudenmukaisuudet ja vääryydet oikaistu julkisesti. JK. Kirjoituksen on laatinut Reima Rantanen yhdessä Keski-Suomen Yrittäjien Kipinä Ry:n entisten ja nykyisten jäsenten kanssa. Yhdistys on toiminut yli 8 vuotta tukemassa syrjäytettyjen yrittäjien selviytymistä ja avustamassa uusia yrittäjiä. Toinen toistamme tukeminen on tullut monta kertaa tosi tarpeeseen, niin raskaalta on tämä menneisyyden taakka tuntunut ja joukossa on ymmärretty toistemme tilanne. Liitteet: Luovutetaan tutkijoiden sisäiseen käyttöön intimiteettisuojan takia 5