SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Muistio Liite Hallitussihteeri Helena Korpinen 2.6.2014

SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Muistio Liite Hallitussihteeri Helena Korpinen 2.6.2014 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN ASETUS TALOUSVEDEN LAATUVAATI- MUKSISTA JA VALVONTATUTKIMUKSISTA ANNETUN SOSIAALI- JA TERVEYS- MINISTERIÖN ASETUKSEN MUUTTAMISESTA Pääasiallinen sisältö Taustaa Talousveden laadun turvaamiseksi tarkoitettujen erityistilannesuunnitelmien laatimisen edistämiseksi sosiaali- ja terveysministeriö on katsonut tarpeelliseksi tarkentaa siihen liittyvää sääntelyä. Erityistilannesuunnitelmien lisäksi säädettäisiin erityisesti talousvettä toimittavien laitosten desinfiointivalmiudesta, koska suuri osa talousvesivälitteisistä epidemioista on aiheutunut laitoksilla, joilla ei ole ollut säännöllistä talousveden desinfiointia tai valmiutta siihen. Lisäksi muutettaisiin asetuksessa 461/2000 käytetyt vanhat valtion viranomaisten organisaationimikkeet vastaamaan vuonna 2010 toimeenpannun valtion aluehallinnon uudistuksen nimikkeitä. Asetuksen muutamia kohtia tarkennettaisiin vastaamaan paremmin juomavesidirektiiviä ja talousveden valvonnasta annettua viranomaisohjeistusta. Uraani esitetään lisättäväksi talousveden kemiallisiin laatuvaatimusmuuttujiin, ja sen enimmäispitoisuudeksi esitetään Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjearvoa 30 µg/l. Ennalta varautuminen ja vesivälitteiset epidemiat Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010) mukaan vesihuollon varautumista kehitetään kohdistamalla käytännön kehittämistoimenpiteitä viestintään, viranomaisyhteistyöhön ja varautumissuunnitteluun. Talousveden laadun turvaamiseksi veden välityksellä aiheutuvien terveyshaittojen syntymistä tulee vähentää ennalta ehkäisevän valvonnan keinoin ja puhtaan talousveden saatavuus turvata vesihuollon ja veden laadun valvonnan avulla. Vaikka valtaosa talousvettä toimittavien laitosten jakamasta talousvedestä täyttää kaikki sille asetetut laatuvaatimukset ja -suositukset, ongelmia ja jopa talousvesivälitteisiä epidemioita esiintyy Suomessa. Pilaantunut talousvesi ja siitä aiheutuvat mahdolliset epidemiat voivat muodostua laajoiksi paikallisiksi ongelmiksi terveydenhuoltojärjestelmälle ja väestön hyvinvoinnille. Vuosien 1998 ja 2011välisenä aikana Suomen talousvettä toimittavilla laitoksilla havaittiin 77 vesiepidemiaa, joissa sairastui lähes 29 000 ihmistä. Vesiepidemioiden syitä ovat olleet usein rankkasade-, tulva- tai lumien sulamisvesien valuminen vedenottokaivoihin sekä jäteveden pääsy talousvesiverkostoon joko jätevesilinjan putkirikon tai jätevesikaivon tulvimisen seurauksena. Poikkeuksellisten sääolojen ja järjestelmien sisäsyntyisten ongelmien lisäksi vesihuollon vakava häiriintyminen, jonka seurauksena veden terveydellinen laatu heikkenee, voi tapahtua myös esimerkiksi energiahuollon tai tietoliikenteen häiriöiden seurauksena.

2 Erityistilannesuunnitelmat Kunnan varautuminen ja jatkuvuudenhallinta edellyttävät, että kaikilla kunnan toimialoilla on laadittu tarvittavat suunnitelmat normaaliolojen häiriötilanteisiin. Varautumisen tarkoituksena on varmistaa kunnan keskeisten tehtävien hoitaminen, kuten laadultaan moitteettoman talousveden jakaminen, häiriöttömästi kaikissa tilanteissa. Terveydensuojelulain 8 :ssä säädetään, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tehtävänä on laatia kansallisesti suunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi onnettomuuksissa tai vastaavissa muissa erityistilanteissa. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on varauduttava ennakolta erityistilanteiden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi tarvittaviin valmius- ja varotoimenpiteisiin yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa. Aluekohtainen arvio erityistilannesuunnitelmista talousveden laadun turvaamiseksi Valvira pyysi vuonna 2010 aluehallintovirastoilta (AVI) selvitystä siitä, kuinka kattavasti kunnissa oli laadittu erityistilannesuunnitelmia talousvettä toimittavien laitosten veden laadun turvaamiseksi häiriötilanteissa. Valviran selvityspyynnössä pyydettiin kertomaan myös havaituista ongelmista, joiden takia erityistilannesuunnitelmien laatiminen oli viivästynyt ja toimenpiteistä, jotka saattaisivat edistää suunnitelmien laatimista. Valviran kyselyn perusteella 1 AVI:ien näkemys talousvettä toimittavien laitosten erityistilannesuunnitelmien yleisyydestä ja tasosta vastasi hyvin vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppuraportissa 2 kuvattua tilannetta. Raportissa on todettu nykytilanteesta: Osa kunnista on tehnyt vesihuoltolaitoksen kanssa TsL 8 :ssä tarkoitetun suunnitelman erityistilanteiden varalta; osa on taas sisältänyt erityistilannesuunnitelman osaksi talousvesiasetuksen 8 :n mukaista valvontatutkimusohjelmaa tai valmiuslain mukaista valmiussuunnitelmaa. Joissain kunnissa erityistilannesuunnittelu on tapahtunut ilman riittävää yhteistyötä vesihuoltolaitoksen kanssa. Käytännössä kaikki kunnat eivät ole varmistaneet riittävän kattavasti yhdyskuntien vesihuoltoa. Varautumissuunnittelun taso sekä valmiudet ja kyky toimia erityistilanteissa vaihtelevat kuntakohtaisesti. Lapin AVI:n hallintoalueella yksittäisille vesilaitoksille ei ollut laadittu erityistilannesuunnitelmia, vaan ne on käsitelty yleisessä muodossa kunnan ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelmassa. Pohjois-Suomen hallintoalueella vesilaitosten valmius terveyshaittaa aiheuttavien erityistilanteiden varautumiseen oli AVI:n arvion mukaan suhteellisen heikkoa ja vaatisi tehokasta ohjausta, joskin osassa ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköitä tilanne oli kuitenkin hyvä. Länsi- ja Sisä-Suomen hallintoalueen n. 120 talousvettä toimittavasta laitoksesta, jotka kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön talousveden laatuvaatimuksista ja valvon- 1 Valviran selvitys, Dnro 859/11.02.02.01/2011. 2 Vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppuraportti. Työryhmämuistio MMM 2010:6.

3 tatutkimuksista antaman asetuksen (461/2000) soveltamisalaan, tietoja toimitettiin AVI:lle n. 60 laitoksen osalta. Niistä noin 10 laitoksella oli erityistilannesuunnitelma, 10 kunnassa suunnitelmia laadittiin kyselyn hetkellä ja lopuilla 40 laitoksella suunnitelmia ei ollut. Itä-Suomen hallintoalueella oli kahdessa kunnassa käynnistynyt vesilaitosten erityistilannesuunnitelmien laatiminen. Muutoin kunnalliset vesilaitokset sisältyivät kuntien valmiussuunnitelmiin, mutta AVI:n arvion mukaan oli todennäköistä, että niillä ei ollut erillisiä erityistilannesuunnitelmia muutamia suurempia laitoksia lukuun ottamatta. Lounais-Suomen hallintoalueella suurimmalla osaa laitoksista erityistilanteissa toiminnasta, varaveden hankinnasta ja tiedottamisesta erityistilanteissa mainittiin ainakin jotain laitosten valvontatutkimusohjelmissa. Minkäänlaista mainintaa asiasta ei ollut 15 laitoksella 88 vastanneesta. Etelä-Suomen AVI:n hallintoalueen ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden antamien tietojen mukaan (vastausprosentti 84 %) alueen vettä toimittavista laitoksista vain noin 30 %:lla oli voimassa oleva erityistilannesuunnitelma. AVI:n arvion mukaan luku on kuitenkin todellisuudessa vielä pienempi, arviolta noin 20 %, sillä kaikki valvontayksiköt eivät olleet kertoneet vesiosuuskuntien ja muiden pienten talousvettä toimittavien laitosten lukumäärää, joilla joko tiettävästi tai todennäköisesti ei ole erityistilannesuunnitelmia. Vesihuoltolain muutosesitys (HE 218/2013 vp) Hallitus on antanut esityksen vesihuoltolain muuttamiseksi siten, että voimassa olevan vesihuoltolain (119/2001) 15 :ään lisättäisiin vesihuoltolaitokselle velvollisuus olla selvillä käyttämänsä raakaveden määrään tai laatuun kohdistuvista riskeistä sekä laitteistonsa kunnosta. Selvilläolovelvollisuus tarkoittaisi, että vesihuoltolaitoksen tulisi olla tietoinen toimintansa ja sen vaikutusten kannalta keskeisistä tekijöistä. Muutoksilla edistettäisiin vesihuollon riskien ennakointia ja huomioon ottamista laitoksen toiminnassa ja sen suunnittelussa sekä vesihuoltolaitoksen laitteiston pitämistä asianmukaisessa kunnossa. Esimerkiksi käyttämänsä raakaveden riskitekijöitä laitoksen tulisi kartoittaa siinä määrin kuin riskien toteutumisella voisi olla vaikutusta laitoksen toimittaman veden laatuun tai määrään. Vesihuoltolakiin lisättäisiin myös uusi 15 a, jonka nojalla vesihuoltolaitos palvelujensa turvaamiseksi häiriötilanteissa laatisi ja pitäisi ajan tasalla suunnitelman häiriötilanteisiin varautumisesta sekä ryhtyisi suunnitelman perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. Tällaisia häiriötilanteita olisivat esimerkiksi vaikutuksiltaan merkittävät laiterikot, muut vakavat vesihuollon laitteistojen, järjestelmien tai palvelujen häiriöt, teknisten järjestelmien häiriöt sekä vedenhankintaan ja energia- ja tietojärjestelmiin kohdistuvat häiriötilanteet. Häiriöitä voisivat aiheuttaa muun muassa luonnononnettomuudet, äärimmäiset sääolosuhteet, paikalliset tai valtakunnalliset onnettomuudet, ilkivalta ja rikokset. Häiriötilanteella tarkoitettaisiin sekä normaaliolojen että poikkeusolojen häiriötilanteita. Palvelujen turvaamiseksi laitoksen olisi oltava yhteistyössä muiden samaan verkostoon liitettyjen vesihuoltolaitosten, kunnan, kunnan valvontaviranomaisten, pelastusviranomaisten, sopimuskumppanien ja asiakkaiden kanssa.

4 Suunnitelman laitos laatisi toimintaansa liittyvien riskien arvioinnin perusteella ja toimittaisi sen valvontaviranomaisille, pelastusviranomaiselle ja kunnalle. Desinfiointivalmius Talousveden mikrobiologisten laatuhäiriöiden osalta Suomessa ongelmaksi on koettu erityisesti sellaiset pienet pohjavesilaitokset, joiden talousvettä ei desinfioida ja joilla ei ole valmiutta veden desinfiointiin. Desinfioimattomaan talousveteen joutuneet taudinaiheuttajat säilyvät infektiivisinä talousvesiverkostossa ja voivat siten aiheuttaa veden käyttäjien sairastumisia. Pohjavedenottamoiden veden desinfioinnin aloittaminen tarpeen vaatiessa olisi tehokas keino pysäyttää alkamassa oleva epidemia, mutta tällä hetkellä kaikilla talousvettä toimittavilla laitoksilla ei ole siihen valmiutta. Maa- ja metsätalousministeriön asettama vesihuollon erityistilannetyöryhmä 3 esitti yhtenä vesihuollon erityistilanteita ehkäisevänä toimenpiteenä, että terveydensuojelulakiin ja sen nojalla annettaviin talousveden laatua koskeviin säännöksiin lisättäisiin vesihuoltolaitoksen velvollisuus varautua desinfioinnin nopeaan toteuttamiseen. Uraani Suomen maapohjavedet ovat tyypillisesti pehmeitä, hiilidioksidipitoisia ja usein myös happamia. Kalliopohjavedet ovat tyypillisesti emäksisiä ja bikarbonaattipitoisia. Molempien pohjavesityyppien ominaisuudet edistävät uraanin liukoisuutta veteen. Suurina määrinä nautittuna uraanin tiedetään vahingoittavan munuaisia kemiallisen myrkyllisyytensä vuoksi. Nykyisen tietämyksen mukaan akuutti munuaisvaurio aiheutuu, kun kerralla nautittu uraanin määrä on 10 25 mg henkilön painokiloa kohti. Tämä perustuu eläinkokeissa ja uraaniteollisuudessa saatuihin altistuksiin. Vedenkäyttäjiä on tutkittu melko vähän. Merkittävin uraanialtistuminen Suomessa aiheutuu juomaveden, erityisesti porakaivoveden kautta. Lisäksi uraania saadaan elimistöön hengityksen ja ruuan välityksellä. Otantatutkimuksen mukaan WHO:n ohjearvon 30 µg/l ylittää 13 % Suomen porakaivoista. Ohjearvo perustuu uraanin kemialliseen toksisuuteen. Juomaveden uraanista aiheutuva efektiivinen säteilyannos on porakaivovedenkäyttäjille n. 10 µsv/vuosi, maaperäkaivojen ja lähteiden veden käyttäjille 0,7 µsv/vuosi ja julkisen veden käyttäjille 0,4 µsv/vuosi (pohjavesi) ja 0,09 µsv/vuosi (pintavesi). Keskimäärin suomalainen aikuinen saa uraania juomavedestä 2,5 µg/vrk. Uraanialtistumista porakaivoveden käyttäjillä on tutkittu eteläsuomalaisten keskuudessa. Tutkimusten mukaan vakavia terveysvaikutuksia ei ole havaittu porakaivoveden käyttäjillä huolimatta pitkäaikaisesta altistumisesta verrattain korkeillekin uraanipitoisuuksille. Uraanialtistuminen saattaa heikentää munuaisten toimintaa, ja 3 Vesihuollon erityistilannetyöryhmän loppuraportti. Ehdotukset toimenpiteiksi vesihuollon varautumisen kehittämiseksi. Työryhmämuistio MMM 2005:7.

5 se on yhteydessä myös verenpaineen nousuun. Suomessa tehtyjen tutkimusten perusteella uraani ei kuitenkaan aiheuta soluvaurioita munuaisissa, eikä porakaivoveden uraanille altistumisella ja syöpäriskillä ole havaittu yhteyttä. Valmistelu Asetus on valmisteltu virkatyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Asetusluonnoksesta on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, sisäasiainministeriö, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Säteilyturvakeskus, Suomen ympäristökeskus, Elintarviketurvallisuusvirasto, Suomen vesilaitosyhdistys ry., Suomen vesihuolto-osuuskunnat ry., Suomen Kuntaliitto ry., Elintarviketeollisuusliitto ry., Ympäristö- ja terveysalan tekniset ry., Eläinlääkärihygieenikkoyhdistys ry., Turun vesilaitos, Hyvinkään Vesi, Tuusulan seudun vesilaitos, Keuruun Vesi liikelaitos, Nurmijärven Vesi, Kuopion kaupunki (ympäristöterveydenhuolto) ja Jyväskylän kaupunki (ympäristöterveysosasto). Pyydettyjen lausuntojen lisäksi lausunnon antoi Oulun Seudun ympäristötoimen liikelaitos. Lähtökohtaisesti lausunnonantajat kannattivat ehdotusta, ja pitävät sitä tarkoituksenmukaisena. Lausunnoissa esitetyt huomautukset on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon ehdotusta viimeisteltäessä. Asetusmuutosehdotus on tarkastettu oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tarkastustoimistossa. Yksityiskohtaiset perustelut 1 Asetuksen tarkoitus 2 Soveltamisala Pykälässä tarkennettaisiin asetuksen sisältö lisäämällä voimassa olevaan asetukseen talousveden desinfiointi ja säännöllinen valvonta terveydensuojelulain (763/1994) 21 :n asetuksenantovaltuuden nojalla sekä erityistilanteisiin varautumista koskevien suunnitelmien sisältö ja laatiminen terveydensuojelulain 8 :n asetuksenantovaltuuden nojalla. Momentin 1 kohtaan 1 lisättäisiin toimitettavan veden lisäksi veden käyttäminen vähintään 10 m 3 päivässä tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin. Voimassa olevassa asetuksessa säädetään ainoastaan toimitettavasta vedestä, mikä on jättänyt tulkinnanvaraa sille, tulisiko asetusta soveltaa sellaisiin yhteisöihin, jotka eivät ole organisoituneet esimerkiksi vesihuoltolaitokseksi tai vesiosuuskunnaksi. Muutos yhdessä 3 :n 1 momentin 4-kohdan mukaisella määritelmällä varmistaa sen, että kaikki em. kokokriteerit täyttävät yhteisöt organisoitumistavasta riippumatta tulkittaisiin asetuksen soveltamisalaan kuuluviksi talousvettä toimittaviksi laitoksiksi. Lisäys täsmentäisi asetuksen soveltamisalaa juomavesidirektiiviä paremmin vastaavaksi. Juomavesidi-

6 3 Määritelmät rektiivin 2 ja 3 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan kaikkeen ihmisten käyttöön tarkoitettuun veteen. Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle voidaan kuitenkin jättää vedet, joita otetaan yksittäisestä alle 10 kuutiometriä päivässä tuottavasta vesilähteestä tai alle 50 henkilön tarpeisiin. Lisäksi täsmennettäisiin, että asetuksessa käytetyllä veden toimittamisella ja siihen liittyvillä vähimmäisnäytemäärillä ja muilla velvoitteilla tarkoitetaan talousveden toimitusta vedenjakelualueelle, eikä yhden hallinnollisen yksikön, talousvettä toimittavan laitoksen, kaikkea eri vedenjakelualueilleen toimittamaa talousveden määrää. Tämä ei käy riittävän hyvin esille voimassa olevasta asetuksesta, jossa vedenjakelualue mainitaan vain liitteen II taulukossa 2. Vedenjakelualue määriteltäisiin 3 :n kohdassa 4. Kohdalla 2 (uusi) täsmennettäisiin, että pulloissa, säiliöissä ja tankeissa toimitettava vesi kuuluisi asetuksen soveltamisalaan toimitusmäärästä riippumatta. Voimassa oleva asetus voidaan nykymuodossaan tulkita niin, että vähemmän kuin 10 kuutiometriä päivässä pulloissa, säiliöissä ja tankeissa toimitettava vesi ei kuuluisi asetuksen soveltamisalaan. Kohdassa 3 (ent. kohta 2) muutettaisiin termi elintarvikealan yritys termiksi elintarvikehuoneisto. Tällä yhtenäistettäisiin talousvesi- ja elintarvikelainsäädännössä käytettyjä määritelmiä. Elintarvikelainsäädännössä ei tunneta määritelmää elintarvikealan yritys, vaan elintarvikehuoneisto määritellään elintarvikelain (23/2006) 6 :n 18-kohdassa. Käytännössä näillä tarkoitetaan samaa, mutta elintarvikehuoneistotermiä ei ole voitu käyttää juomavesidirektiivissä eikä voimassa olevassa asetuksessa, koska elintarvikkeisiin liittyvä säädäntö on annettu talousvesilainsäädäntöä myöhemmin. Kohdassa 4 (ent. kohta 3) yhtenäistettäisiin asetuksessa käytettävää termistöä korvaamalla talousveden jakaminen talousveden käyttämisellä ja toimittamisella. Vedenkäyttölaitteet Kohdassa 2 tarkennettaisiin määritelmää siten, että vedenkäyttölaitteilla tarkoitettaisiin myös kaikkia sellaisia koneita ja laitteita, joissa talousvesi joutuu kosketuksiin elintarvikkeiden kanssa. Tällaisia laitteita voi olla sekä kotitalouksissa että elintarvikehuoneistoissa. Kiinteistön omat laitteet Kohtaan 3 lisättäisiin, että kiinteistön omat laitteet kattaisi myös kiinteistön omaan talousveden hankintaan käyttämät laitteet vedenottamosta käyttöpisteeseen saakka. Kiinteistöllä tarkoitetaan sekä kotitalouksia että elintarvikehuoneistoja. Vedenjakelualaue Kohdassa 4 määriteltäisiin, että vedenjakelualueella tarkoitettaisiin sellaista verkoston osaa, johon vettä otetaan ja pumpataan yhdestä tai useammasta vedenottamosta, jossa talousvettä toimittavan laitoksen normaalin käytön aikana eri ottamoilta tulevat vedet voivat päästä sekoittumaan keskenään (talousveden laatu on jokseenkin tasaista) ja josta vastaa yksi talousvettä toimittava laitos.

7 Vedenjakelualueen määritelmä olisi tiukempi kuin juomavesidirektiivin liitteessä II esitetty vedenjakelualueen määritelmä. Asetuksen mukaiseen vedenjakelualueen määritelmään lisättäisiin edellytys, että vedenjakelualue tulisi olla yhden talousvettä toimittavan laitoksen vastuulla. Tämän vuoksi esimerkiksi ns. tukkulaitoksen 4, joka toimittaa vettä usealle eri talousvettä toimittavalle laitokselle, kaikkien asiakaslaitosten tulisi määritellä itse omat vedenjakelualueensa, jolle toimitettavasta talousvedestä ne olisivat vastuussa. Juomavesidirektiivi on kuitenkin ns. minimidirektiivi, joka ei estä asettamasta kansallisesti direktiiviä tiukempia vaatimuksia, joten direktiivissä esitetystä määritelmästä voitaisiin poiketa kansallisesti. Vedenjakelualue-termin määritteleminen selkeyttäisi voimassa olevaa asetusta, jossa termiä talousvettä toimittava laitos käytetään ajoittain tarkoittamaan vedenjakelualuetta, ajoittain teknistä laitosyksikköä, jonka veden laatua valvotaan, ja ajoittain hallinnollista yksikköä, oikeushenkilöä, jolle asetuksessa on asetettu vastuita ja velvoitteita. Hallinnollisesta yksiköstä käytetään voimassa olevassa asetuksessa lisäksi termiä talousveden toimittaja (14, 16 ). Termiä talousveden toimittaja ei enää käytettäisi muutoksen jälkeen, vaan se korvattaisiin systemaattisesti talousvettä toimittavalla laitoksella. Muutos ei olisi ristiriidassa terveydensuojelulain 16 :ssä esitetyn talousvettä toimittavan laitoksen määritelmän kanssa, vaan selkeyttäisi sitä. Talousvettä toimittava laitos lisättiin terveydensuojelulakiin lailla 441/2000 terveydensuojelulain muuttamisesta. Lain perusteluissa (HE 18/2000 vp) todetaan, että tuohon aikaan oli parhaillaan valmisteilla hallituksen esitys yleisistä vesi- ja viemärilaitoksista annetun lain (982/1977) muuttamisesta, jossa määriteltäisiin vesi[huolto]laitos. Laki 982/1977 korvattiin vesihuoltolailla (119/2001), jossa määriteltiin vesihuoltolaitos. Koska asetus on annettu ennen vesihuoltolain antamista, asetuksessa ei siten ole voitu käyttää käsitettä vesihuoltolaitos, mistä on aiheutunut epäselvyyksiä. Määritelmien epätarkkuus on ollut omiaan aiheuttamaan lukuisia epäselvyyksiä siitä, miten terveydensuojelulain 16 :ssä määritelty talousvettä toimittava laitos tulisi asetuksessa tulkita. 5 Ehdotettujen muutosten myötä jatkossa talousvettä toimittava laitos olisi selkeästi se hallinnollinen yksikkö, jolle vastuut ja velvoitteet kohdistettaisiin, ja valvottava kohde olisi tekninen yksikkö, joka koostuu yhdestä tai useammasta vedenottamosta vedenkäsittelylaitteineen sekä vedenjakelualueen vesijohtoverkostosta. Jatkossa asetuksessa tarkoitettaisiin siten talousvettä toimittavalla laitoksella joko (A) vesihuoltolaitosta, joka toimittaa talousvettä tai (B) muuta talousvettä toimittavaa laitosta. A-kohdan mukaisella talousvettä toimittavalla laitoksella tarkoitettaisiin vesihuoltolain (3, kohta 3 ja HE 85/2000 vp) mukaisen vesihuoltolaitoksen määritelmän mukaisesti omistuspohjasta riippumatta laitosta, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta. Vesihuoltolain perusteluissa esitetyn mukaan viittaus yhdyskunnan vesihuollosta huolehtimiseen rajaa [vesihuoltolain] soveltamisalan ulkopuolelle laitokset, jotka huolehtivat vain yksittäisen tai muutaman kiinteistön vesihuollosta. Tällaiset laitokset olisivat B-kohdan mukaisia muita talousvettä toimittavia laitoksia. Tulkinnan selkeyttäminen olisi ajankohtaista ja tärkeää senkin takia, että hallitus on 4 Tässä asetuksessa ns. tukkuvesilaitoksesta käytetään termiä talousvettä toimittavalle laitokselle vettä toimittava laitos. Vastaavaa vesihuoltolaitokselle vettä toimittava käytetään vesilain (587/2011) 3 luvun 3 :ssä ja vesihuoltolain (119/2001) muuttamisesta Eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä (218/2013 vp). 5 TSL 16 : Talousvettä toimittavalla laitoksella tarkoitetaan laitosta, joka toimittaa vesijohtovettä tai pulloissa tai säiliöissä myytävää vettä talousvetenä käytettäväksi.

8 antanut esityksen vesihuoltolain muuttamisesta (HE 218/2013 vp), jossa vesihuoltolaitoksen määritelmä rajattaisiin koskemaan vain niitä vesihuoltolaitoksia, jotka huolehtivat yhdyskunnan vesihuollosta kunnan hyväksymällä toiminta-alueella. Esitetty vesihuoltolain muutos tulisi lisäämään kohdan B mukaisten talousvettä toimittavien laitosten määrää. Talousveden saastuminen Kohdassa 5 määriteltäisiin, että talousveden saastumisella tarkoitettaisiin talousveden laadun muuttumista sellaiseksi, että siitä voisi aiheutua terveydensuojelulain 1 :ssä tarkoitettua terveyshaittaa. Terveyshaitta voisi aiheutua talousveden mikrobiologisen, kemiallisen tai radioaktiivisen laadun muuttumisen takia. Häiriötilanne Häiriötilanne määritellään Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12. 2010) uhkaksi tai tapahtumaksi, joka vaarantaa yhteiskunnan turvallisuutta, toimintakykyä tai väestön elinmahdollisuuksia ja jonka hallinta edellyttää viranomaisten ja muiden toimijoiden tavanomaista laajempaa tai tiiviimpää yhteistoimintaa ja viestintää. Kohdassa 6 esitettäisiin yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa esitetty määritelmä talousveden saastumistilanteeseen sovellettuna siten, että häiriötilanteella tarkoitettaisiin tässä asetuksessa yllättävää tai äkillistä tilannetta, joka voi aiheuttaa talousveden saastumista ja jonka hallinta voi edellyttää normaalista poikkeavaa johtamismallia ja viestintää. Häiriötilanteilla tarkoitettaisiin terveydensuojelulain 8 :ssä tarkoitettuja erityistilanteita, sillä ennen valtioneuvoston periaatepäätöstä yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta häiriötilannetta vastaava tilanne oli määritelty erityistilanteeksi 6. Erityistilannesuunnitelma Kohdassa 7 määriteltäisiin erityistilannesuunnitelma tarkoittamaan terveydensuojelulain 8 :n 2 momentissa tarkoitettua ohjeistusta talousveteen liittyvien häiriötilanteiden aiheuttamien terveyshaittojen ennalta ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi. Terveydensuojelulain mukaan varautuminen on tehtävä kunnan terveydensuojeluviranomaisen, muiden viranomaisten ja laitosten yhteistyönä. Muita viranomaisia, jotka tulisivat kyseeseen erityistilanneohjeistusta laadittaessa, olisivat esimerkiksi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, kunnan rakennusvalvontaviranomainen, kunnan kaavoituksesta vastaava, alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä alueellinen pelastuslaitos. Laitoksilla tarkoitettaisiin etenkin talousvettä toimittavaa laitosta ja sille vettä toimittavaa laitosta (ns. tukkuvesilaitos tai toinen talousvettä toimittava laitos). Muita asianosaisia laitoksia olisivat sellaiset, joiden toiminta voi vaikuttaa talousveden laatuun (esimerkiksi jäteveden puhdistuslaitokset, teollisuuslaitokset ja muut ympäristönsuojelulain nojalla lupavelvolliset) tai joille talousveden laadulla on erityisen suuri merkitys (esimerkiksi suuret elintarvikkeiden tuotantolaitokset ja sairaalat). 6 TEPA - Sanastokeskus TSK:n termipankki, Varautumisen ja väestönsuojelun sanasto (TSK 39, 2009): erityistilanne, yllättävä tai äkillinen tilanne, joka voi vaarantaa yhteiskunnan turvallisuuden tai väestön elinmahdollisuudet ja jonka hallinta voi edellyttää normaalista poikkeavaa johtamismallia ja viestintää.

9 6 Talousveden laatuvaatimuksista poikkeamista koskeva menettely Momenteissa 1, 3, 4 ja 6 muutettaisiin vanhat valtion viranomaisten organisaationimikkeet vastaamaan nykyisiä valtion aluehallinnon nimikkeitä. Lääninhallitus muutettaisiin aluehallintovirastoksi ja alueellinen ympäristökeskus muutettaisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseksi. Momenttia 2 tarkennettaisiin siten, että poikkeuksen hakijana käytettäisiin talousveden toimittajan sijasta talousvettä toimittavaa laitosta. Kohdissa 5, 6 ja 7 tarkennettaisiin, että poikkeus olisi vedenjakelualuekohtainen. Kohdassa 8 elintarvikealan yritys muutettaisiin elintarvikehuoneistoksi, joka on elintarvikelaissa käytetty termi. Momenttiin 3 lisättäisiin edellytys, että aluehallintoviraston olisi pyydettävä lausunto poikkeuksesta elintarvikelaissa säädetyltä valvontaviranomaiselta, jos veden toimituksen piirissä on elintarvikehuoneistoja, joille veden laadulla on olennaista merkitystä. Tällaisia elintarvikehuoneistoja olisivat esimerkiksi suuret elintarvikkeiden tuotantolaitokset. Momentin 4 nojalla myönnetty poikkeus tulisi toimittaa tiedoksi myös elintarvikevalvontaviranomaiselle, jos siltä on pyydetty lausuntoa. Momentissa 5 tarkennettaisiin, että veden toimituksen määrällä tarkoitetaan poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvan veden määrää, eikä koko talousvettä toimittavan laitoksen kokoa. Momentissa 6 tarkennettaisiin, että kolmas poikkeus talousvettä toimittavalle laitokselle voitaisiin myöntää vain erittäin painavista syistä. Esitetyt sanamuoto vastaisivat voimassa olevaa paremmin juomavesidirektiivin 7 artiklan 9 kohtia 2 ja 6. Momentissa 6 säädettäisiin myös kolmannen poikkeuksen hakemisen määräajasta siten, että hakemus kolmannesta poikkeuksesta olisi toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle vähintään kuusi kuukautta ennen toisen poikkeuksen päättymistä. Kuuden kuukauden määräaika olisi tarpeellinen hakemuksen käsittelyn kannalta, koska juomavesidirektiivin artiklan 9 kohdan 2 mukaan Euroopan komission käsittelyaika asialle on 3 kk. 7 Talousveden laadun säännöllinen valvonta Momentissa 1 selvennettäisiin, että asetuksen liitteessä II esitetyt näytemäärät ovat vedenjakelualuekohtaiset. Pykälään esitetään lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin kunnan terveydensuojeluviranomaisen velvollisuudesta varmistua siitä, että näytteenottaja tuntee talousvesinäytteiden ottoon liittyvät yleiset periaatteet. Säädös olisi yhdenmukainen terveydensuojelulain nojalla annetun uima-allasvesiasetuksen 8 5 :n ja uimavesiasetuksen 9 5 :n kanssa. Säännös olisi tarpeellinen, koska kuntien ympäristöterveydenhuollon henkilökunnan resurssivajeen vuoksi näytteenottoa on siirretty entistä enemmän ulkopuolisille tahoille. Näytteenottajan pätevyyden varmistamiseksi kävisi esimerkiksi ympäristönäytteenottajan henkilösertifioinnilla osoitettu pätevyys talous- ja uimavesien tai vesi- ja vesis- 7 Neuvoston direktiivi 98/83/EY ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta. 8 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 315/2002 uimahallien ja kylpylöiden allasvesien laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. 9 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 177/2008 yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta.

10 tönäytteiden erikoistumisalalla. Henkilösertifiointia ei kuitenkaan edellytettäisi, vaan kunnan terveydensuojeluviranomainen voisi varmistaa muillakin tarkoituksenmukaisiksi katsomillaan tavoilla, että näytteenottajalla on riittävä pätevyys. Perusteet, joilla kunnan terveydensuojeluviranomainen on todennut näytteenottajan pätevyyden, tulee kirjata terveydensuojelun valvontasuunnitelmaan, joka terveydensuojelulain 6 :n 2 momentin 3-kohdan nojalla sisältää tiedot kunnan toimesta tapahtuvasta näytteenotosta ja näytteiden tutkimisesta. 8 Valvontatutkimusohjelma Momenttiin 1 lisättäisiin, että kunnan terveydensuojeluviranomaisen tulisi tehdä valvontatutkimusohjelma talousvettä toimittavan laitoksen lisäksi yhdessä laitokselle vettä toimittavan laitoksen kanssa. Suomessa on yleistä, että ns. tukkuvesilaitos tai toinen talousvettä toimittava laitos toimittaa vettä toiselle laitokselle. Joillakin tukkulaitoksilla ei ole ollenkaan omia veden kuluttaja-asiakkaita, vaan ne toimittavat kaiken vetensä muille talousvettä toimittaville laitoksille. Tällaisia tukkulaitoksia ei siten voi pitää terveydensuojelulain 16 :n tarkoittamina talousvettä toimittavina laitoksina, mutta tärkeänä toimijana talousveden turvallisuuden varmistamisessa ne otettaisiin valvontatutkimusohjelmaa laadittaessa huomioon talousvettä toimittavalle laitokselle vettä toimittavina. Vastaavaa termiä vesihuoltolaitokselle vettä toimittava on käytetty vesilain (587/2011) 3 luvun 3 :ssä, jossa määritellään aina luvanvaraiset vesitaloushankkeet, sekä hallituksen esityksessä (HE 218/2013 vp) vesihuoltolain (119/2001) muuttamiseksi. Lisäys olisi tarpeellinen, koska osa tämän asetuksen 7 :ssä säädetyistä talousveden säännöllisen valvonnan muuttujista voidaan määrittää vedenottamolta lähtevästä tai vesijohtoverkostoon johdetusta vedestä ja osa 10 :ssä säädetystä käyttötarkkailusta tehdään vettä toimittavan toimesta. Valvontatutkimusohjelmaan kirjattaisiin siten, kenen vastuulla mitkäkin tutkimukset olisivat. Tämä helpottaisi valvontaa ja valvonnasta terveydensuojelulain 50 :n nojalla perittävien kustannusten kohdentamista. Momentissa 1 tarkennettaisiin, että valvontatutkimusohjelma tulee tehdä sellaisille laitoksille, jotka kokonaisuudessaan toimittavat talousvettä vähintään 10 m 3 vuorokaudessa tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin. Tällaisen talousvettä toimittavan laitoksen niitä vedenjakelualueita, joille vettä toimitetaan vähintään 10 m 3 vuorokaudessa tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin valvotaan tämän asetuksen mukaisesti. Jos talousvettä toimittavalla laitoksella on vedenjakelualueita, joille vettä toimitetaan tätä vähemmän, näitä vedenjakelualueita puolestaan valvontaan sosiaali- ja terveysministeriön pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun asetuksen (401/2001) mukaisesti. Momentissa 1 myös tarkennettaisiin, mitä valvontatutkimusohjelmaan sisällytettävillä paikallisista olosuhteista aiheutuvilla erityisvalvonnan tarpeilla tarkoitettaisiin. Momentissa viitattaisiin 11 b :ssä säädettäväksi esitettävään luetteloon häiriötilanteista, koska paikalliset olot tulevat erityisesti otettua huomioon 11b :n mukaista luetteloa laadittaessa ja koska häiriötilanteiden ennalta ehkäisemiseksi olisi tärkeää, että erityistilannesuunnitelmassa luetteloidut vaarat otettaisiin huomioon talousveden säännöllisessä valvonnassa. Tällä tarkoitettaisiin voimassa olevan asetuksen 1 momentissa säädettyä velvoitetta sisällyttää valvontatutkimuksiin muitakin muuttujia kuin asetuksen liitteen I taulukoissa 1, 2 ja 3 sekä liitteen I A taulukoissa 1 ja 2 esi-

11 tettyjä muuttujia, taikka valvontatutkimusten tiheyden lisäämistä terveydellisten olojen turvaamisen kannalta tarpeellisten muuttujien osalta, jos se katsottaisiin tarpeelliseksi häiriötilanteiden ennalta ehkäisemiseksi. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka mukaan useampi vedenjakelualue voitaisiin sisällyttää yhteiseen valvontatutkimusohjelmaan, jos se olisi valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista. Yhteiseen valvontatutkimusohjelmaan voitaisiin siten sisällyttää esimerkiksi yhden talousvettä toimittavan laitoksen eri vedenjakelualueet taikka talousvettä toimittavat laitokset, joille sama tukkuvesiyhtiö toimittaa vettä, joille toinen talousvettä toimittava laitos toimittaa vettä tai joilla on yhteinen vedenottamo, raakaveden muodostumisalue tai yhteisiä verkosto-osia. Tällaisissa tapauksissa olisi kunnan terveydensuojeluviranomaisen kuitenkin erityisesti varmistettava, että vedenjakelualueiden näytteenottomäärät, erityisvalvonta ja käyttötarkkailu olisi eritelty selvästi. Momentissa 3 tarkennettaisiin voimassa olevaa asetusta siten, että valvontatutkimusohjelmaan sisältyvät tiedot olisi pidettävä ajan tasalla. Ehdotettu 4 momentti korvaisi voimassa olevan asetuksen 2 momentin. Aluehallintovirasto lisättäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lisäksi tahoksi, jolta kunnan terveydensuojeluviranomaisen olisi tarvittaessa pyydettävä lausunto valvontatutkimusohjelmaa laadittaessa ja tarkistettaessa. Voimassa olevassa asetuksessa ei mainita aluehallintovirastoa lausunnonantajatahona, mutta käytännössä lausuntoa on niiltä pyydetty. Aluehallintoviraston lausunnonanto-oikeuden lisääminen olisi tarpeellinen valvontatutkimusohjelmien laatimiseen liittyvien käytäntöjen yhtenäistämiseksi valtakunnallisesti. Asetusehdotuksesta annetuissa lausunnoissa todettiin hyväksi havaituksi tavaksi, että lausunnon on antanut aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yhteinen talousveden laadun valvontaa seuraava talousvesiryhmä. Lausunto pyydettäisiin kunnan terveydensuojeluviranomaisen harkinnan mukaan tarvittaessa. Käytännössä lausunto olisi hyvä pyytää aina, kun valvontatutkimusohjelma tehdään ensimmäistä kertaa tai siihen tehdään suuria muutoksia. Lausuntoa ei tarvitsisi kuitenkaan pyytää esimerkiksi silloin, kun kunnan terveydensuojeluviranomainen katsoisi sen tarpeettomaksi tarkistuksesta johtuvien vähäisten muutosten vuoksi. 9 Määritykset ja näytteenottotiheys Pykälän otsikko valvontatutkimusohjelman sisältö muutettaisiin määrityksiksi ja näytteenottotiheydeksi, joka kuvaisi pykälän sisältöä tarkemmin. Voimassa oleva 2 momentti antaa mahdollisuuden vähentää tietyin edellytyksin liitteen II taulukossa 2 säädettyjä vähimmäisnäytemääriä. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että veden mikrobiologista saastumista tai likaantumista osoittavien muuttujien, lukuun ottamatta Clostridium perfringens -bakteeria, näytteenottotiheyttä ei kuitenkaan voisi vähentää. Mikrobiologiset muuttujat ovat talousveden turvallisuuden kannalta tärkeimmät muuttujat, jotka osoittavat akuuttia talousveden välityksellä leviävän epidemian mahdollisuutta ja joiden raja-arvojen ylittyminen vaatii nopeita toimia veden terveydellisen laadun takaamiseksi. Näytteiden vähentämismah-

12 10 Käyttötarkkailu dollisuutta ei siten ole tarkoituksenmukaista ulottaa niihin. Clostridium perfringens -bakteeri on kuitenkin osoittautunut suhteellisen huonoksi talousveden mikrobiologista likaantumista osoittavaksi muuttujaksi, joten sen osalta näytteiden vähentämismahdollisuus olisi tarkoituksenmukaista säilyttää. Voimassa olevan 2 momentin viimeinen virke muutettaisiin siten, että nykyistä selkeämmin säädettäisiin siitä, että näytteiden määrän vähentäminen ja perustelut vähentämiselle olisi esitettävä valvontatutkimusohjelmassa. Nykyinen käytäntö on osoittanut, että näytteiden vähentämisen perusteluita ei aina ole kirjattu valvontatutkimusohjelmaan. Selvennys vähentämisen perusteiden kirjaamiseen selkeyttäisi kunnan terveydensuojeluviranomaisen valvontatyötä ja olisi tärkeä juomavesidirektiiviin liittyvän komissiolle raportoinnin kannalta. Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle kolmen vuoden välein kertomus talousveden laadusta, ja kertomuksessa on raportoitava näytteenoton puutteet. Aluehallintovirastot tarkastavat vuosittain talousvettä toimittavien laitosten näytteenoton riittävyyden, ja siten selkeä kirjaaminen valvontatutkimusohjelmaan näytteiden määrän vähentämisestä ja niiden perusteista helpottaisi aluehallintovirastojen työtä. Momentissa 1 tarkennettaisiin, että omavalvontaan liittyvällä veden tarkkailulla tarkoitettaisiin talousvettä toimittavia laitoksia, jotka ovat samalla myös elintarvikelain (23/2006) mukaisia elintarvikealan toimijoita, ja joille on elintarvikelain 20 :ssä säädetty velvoite omavalvontaan. Muotoilu selkeyttäisi sitä, että pykälässä ei voimassa olevankaan asetuksen muotoilulla ole tarkoitettu sitä, että talousvettä toimittavan laitoksen olisi sisällytettävä omaan valvontatutkimusohjelmaansa asiakkainaan olevien elintarvikealan toimijoiden veden omavalvontaan liittyvä veden tarkkailu. Momentin 1 viimeinen virke korvattaisiin uudella 2 momentilla. Nykyistä tarkemmin säädettäisiin, mitä seikkoja laitoksen käyttötarkkailussa tulisi ottaa huomioon veden käsittelyn asianmukaisuuden varmistamiseksi, talousveden saastumisen ehkäisemiseksi ja 11 a ja 11 b :issä tarkoitettujen häiriötilanteiden ja niiden aiheuttamien terveyshaittojen ennalta ehkäisemiseksi. Tällaisia seikkoja olisivat laitoksen toimintaympäristön sekä raakaveden määrän ja laadun sekä laitoksen laitteiston kunnon seuranta. Muotoilu yhtenäistäisi asetusta ja vesihuoltolakia, koska hallituksen esityksessä (218/2013 vp) vesihuoltolain muuttamiseksi esitetään säädettäväksi vesihuoltolain 15 :ssä, että vesihuoltolaitoksen on oltava selvillä käyttämänsä raakaveden määrään tai laatuun kohdistuvista riskeistä sekä laitteistonsa kunnosta. Tässä tarkoituksessa vesihuoltolaitoksen on tarkkailtava käyttämänsä raakaveden määrää ja laatua, laitteistonsa kuntoa sekä vuotovesien määrää laitoksen vesijohto- ja viemäriverkostoissa. Erityisesti viitattaisiin asetuksen muutosehdotuksen 11a ja 11 b :issä esitettyyn erityistilannesuunnitelmaan, koska kuten tämän muistion 8 :n perusteluissa on esitetty, laitoksen ja vedenjakelualueiden ominaispiirteet sekä paikalliset olot tulevat nimenomaan huomioitua 11b :n 1-kohdan mukaista häiriötilanneluetteloa laadittaessa. Häiriötilanteiden estämiseksi olisi tärkeää, että tunnistettujen, laitoksen kannalta mahdollisten, vaarojen riskit arvioitaisiin ja otettaisiin huomioon laitoksen käyttötarkkailussa. Riskeistä selvilläoloa korostetaan myös esitetyssä vesihuoltolain 15 :ssä.

13 Käyttötarkkailuun liittyvät asiakirjat pitäisi dokumentoida riittävässä laajuudessa, jotta ne olisi esitettävissä esimerkiksi kunnan terveydensuojeluviranomaiselle terveydensuojelulain 6 :ssä säädettyyn kunnalliseen valvontasuunnitelmaan sisältyvän valvontakohteiden säännöllisen tarkastuksen helpottamiseksi. 11 Talousveden saastuminen Pykälän otsikko muutettaisiin. Pykälään esitetään uutta 1 momenttia, jonka mukaan talousvettä toimittavalla laitoksella tulisi olla valmius ja riittävä osaaminen veden desinfiointiin. Desinfiointi tulisi pystyä aloittamaan kuuden tunnin kuluttua siitä, kun talousvettä toimittavan laitoksen tietoon tulee epäily veden mikrobiologisesta saastumisesta. Saastumisepäily saattaa syntyä esimerkiksi, jos valvontatutkimuksissa tai laitoksen käyttötarkkailussa havaitaan Escherichia coli-bakteereita, Clostridium perfingensbakteeria, suolistoperäisiä enterokokkeja tai koliformisia bakteereita talousvedessä tai laitoksen raakavedessä. Saastumistapauksissakaan näitä indikaattoribakteereita ei aina havaita tutkittavista näytteistä, jolloin epäily saastumisesta voi syntyä myös heterotrofisten bakteerien pesäkemäärän yllättävästä noususta tavanomaista korkeammalle tasolle. Myös putkirikot sekä veden otto- ja käsittelylaitteiden toimintahäiriöt voivat aiheuttaa epäilyn veden mikrobiologisen saastumisen mahdollisuudesta. Mikrobiologisen saastumisen epäily pitäisi herätä aina myös, jos veden käyttäjiltä saadaan ilmoituksia veden laadun heikkenemisestä tai jos terveyskeskus ilmoittaa tavanomaista suuremmasta vatsatautipotilaiden määrästä vedenjakelualueella. Mikrobiologisen saastumisen mahdollisuus pitäisi ottaa myös huomioon silloin, kun veden fysikaalis-kemiallisissa ominaisuuksissa kuten hajussa, maussa, värissä, sameudessa, sähkönjohtavuudessa tai hapettuvuudessa tapahtuu äkillisiä muutoksia. Pykälässä tarkennettaisiin, että jo saastumisepäily on sellainen terveydensuojelulain 20 a :n mukainen epäily epidemian mahdollisuudesta, että siitä tulee ilmoittaa kunnan terveydensuojeluviranomaiselle välittömästi. Päätöksen talousveden desinfioinnin aloittamisesta voi tehdä joko talousvettä toimittava laitos itse tai terveydensuojelulain 20 :n nojalla kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä talousveden desinfioitavaksi. Kiireellisessä tapauksessa valvontaa suorittava viranhaltija voi antaa desinfiointia koskevan määräyksen terveydensuojelulain 51 :n nojalla. Jos desinfioinnin aloittamispäätöksen tekee talousvettä toimittava laitos, siitä olisi ilmoitettava kunnan terveydensuojeluviranomaiselle välittömästi. Vesivälitteisten epidemioiden ehkäisemiseksi kaikilla talousvettä toimittavilla laitoksilla tulisi olla käytettävissä desinfiointilaitteisto tai vähintään valmius desinfioinnin toteuttamiseen häiriötilanteissa. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että jokaisen laitoksen olisi itse hankittava desinfiointilaitteisto ja aloitettava pysyvä desinfiointi, vaan että laitoksilla olisi tarvittava tietotaito, kemikaalien syöttöyhteydet sekä etukäteissuunnitelma siitä, mistä tarvittavan desinfiointivälineistön saa käyttöönsä ja että desinfioinnin suorittamista olisi harjoiteltu riittävästi. Desinfiointilaitteistoa ei siten tarvitsisi hankkia itse, jos sellaisen voisi riittävän nopeasti lainata esimerkiksi naapurilaitokselta. Vesihuoltolaitoksen tulisi esimerkiksi jo ennakolta kuvata vesihuoltolakiin ehdotetussa (HE 218/2013 vp) 15 a :ssä tarkoitetussa suunnitelmassa häiriötilanteisiin varautumisesta mitä desinfiointimenetelmää käytetään, mitä laitteistoja ja mahdollisia kemikaaleja tarvitaan, mistä ne hankitaan ja mikä on näiden kemikaalien

14 oikea annostus. Muiden talousvettä toimittavien laitosten kuin vesihuoltolaitosten (kts. 3 :n perustelut, kohta 4) osalta desinfiointiohjeistus voitaisiin laatia tässä asetusmuutoksessa esitettävän erityistilannesuunnitelman laatimisen yhteydessä. Desinfiointivalmius voitaisiin toteuttaa käytännössä esimerkiksi talousvettä toimittavien laitosten alueellisena yhteistyönä. Riittävän osaamisen hankkimiseksi laitokset voisivat myös esimerkiksi järjestää yhteisiä harjoituksia ja sopia jo ennakolta yhteistyöstä henkilöresurssien osalta häiriötilanteiden varalta. Yhteisten desinfiointilaitteistojen käyttöä suunniteltaessa olisi kuitenkin otettava huomioon, että joissain tilanteissa, kuten esimerkiksi laajaa aluetta koskevassa tulvassa, yhteisten laitteiden kapasiteetti ei ehkä riitä tai laitteiden saaminen lainaksi voi estyä. 11 a Erityistilannesuunnitelma Asetukseen esitetään lisättäväksi uusi 11a erityistilannesuunnitelman laatimisesta ja ajan tasalla pitämisestä Suunnitelma olisi osa terveydensuojelulain 8 :n 3 momentissa tarkoitettua kunnan ympäristöterveydenhuollon varautumista, ja se olisi sovitettava yhteen muiden viranomaisten ja toimijoiden varautumiseen liittyvien suunnitelmien kanssa. Asetuksessa korostettaisiin erityisesti sitä, että olisi tärkeä varmistaa, että kaikilla toimijoilla on yhdenmukaiset käsitykset siitä, kuka vastaa mistäkin toimista häiriötilanteissa. Kunnan terveydensuojeluviranomainen laatisi ja pitäisi ajan tasalla erityistilannesuunnitelman talousveden laadun turvaamiseksi. Erityistilannesuunnitelman laatimiseksi kunnan terveydensuojeluviranomaisen olisi oltava yhteistyössä muiden viranomaisten, talousvettä toimittavan laitoksen, sille vettä toimittavan ja muiden asianomaisten laitosten kanssa. Esimerkkejä muista tässä asetuksessa tarkoitetuista asianosaisista laitoksista ja viranomaisista on esitetty tämän muistion 3 :ää käsittelevässä kohdassa. Tämän lisäksi tulisi ottaa huomioon, että jos vedenjakelualue ulottuu eri ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden toimialueille, tarvittaisiin valvontayksiköiden välistä yhteistyötä. Aluehallintovirastolle tulisi varata tilaisuus tulla kuulluksi suunnitelmaa laadittaessa, koska terveydensuojelulain 52 :n nojalla aluehallintovirasto voi toimialueellaan antaa määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai sen syntymisen ehkäisemiseksi, milloin terveyshaitta ulottuu laajalle alueelle tai on erityisen merkityksellinen. Muutosehdotuksesta annetussa lausuntopalautteessa tuotiin esiin, että myös asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tulisi varata tilaisuus tulla kuulluksi suunnitelmaa laadittaessa, jotta pohjaveden kokonaiskäyttöä valvova viranomainen voisi tarvittaessa vaikuttaa häiriötilanteisiin varautumiseen. Tästä säädettäisiin momentissa 3, joskin on huomattava, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on myös terveydensuojelulain 8 :ssä ja tässä pykälässä tarkoitettu muu viranomainen, jonka kanssa yhteistyössä kunnan terveydensuojeluviranomaisen tulisi erityistilannesuunnitelma laatia.

15 11 b Erityistilannesuunnitelman sisältö ja tarkistaminen Asetuksessa esitettäisiin erityistilannesuunnitelman vähimmäissisältö. Kunnan suunnitelmaan sisällytettäväksi edellytettäisiin luettelo sellaisista häiriötilanteista, joista voi aiheutua talousveden saastumisen vaaraa kunnan terveydensuojeluviranomaisen valvontavastuulla olevilla vedenjakelualueilla. Luettelo pitäisi olla laadittu riskinarvioinnin perusteella. Säännöksellä tarkoitettaisiin sitä, että todelliset, paikallisista olosuhteista johtuvat häiriötilanteet talousveden saastumisen varalle tulisi ottaa huomioon ja että suunnitelman sisällön pitäisi olla mahdollisimman käytännönläheinen. Siten ei esimerkiksi olisi riittävää, että mahdollisia talousveden vaaratekijöitä kuvattaisiin vain yleisellä tasolla. Käytännössä kunnan terveydensuojeluviranomainen saisi erityistilannesuunnitelmaan sisällytettävän luettelon tiedot vesihuoltolaitoksilta, joiden olisi vesihuoltolain muutosehdotuksen (HE 218/2013 vp) 15 :n nojalla oltava selvillä käyttämiensä raakavesien määrään tai laatuun kohdistuvista riskeistä sekä laitteistojensa kunnosta, ja joiden tulisi 15 a :n nojalla laatia ja toimittaa kunnan valvontaviranomaisille suunnitelma palvelujensa turvaamisesta häiriötilanteiden varalta. Vesihuoltolain muutosehdotuksen mukaan tällaisia häiriötilanteita olisivat esimerkiksi vaikutuksiltaan merkittävät laiterikot, muut vakavat vesihuollon laitteistojen, järjestelmien tai palvelujen häiriöt, teknisten järjestelmien häiriöt sekä vedenhankintaan ja energia- ja tietojärjestelmiin kohdistuvat häiriötilanteet. Häiriöitä voisivat aiheuttaa muun muassa luonnononnettomuudet, äärimmäiset sääolosuhteet, paikalliset tai valtakunnalliset onnettomuudet, ilkivalta ja rikokset. Häiriötilanteella tarkoitettaisiin sekä normaaliolojen että poikkeusolojen häiriötilanteita. Näistä kunnan terveydensuojeluviranomaisen suunnitelmaan sisällytettäisiin ne häiriötilanteet, joista voisi aiheutua talousveden saastumista. Riskinarvioinnissa ja riskien priorisoinnissa voitaisiin käyttää esimerkiksi kansallisen talousveden turvallisuussuunnitelman (WSP) 10 yhteydessä kehitettäviä riskinhallintatyökaluja. Erityistilannesuunnitelmaan tulisi sisällyttää myös jatkuvasti ajan tasalla olevat yhteystiedot häiriötilanteissa toimivista tahoista ja henkilöistä sekä häiriötilanteissa toteutettavat toimenpiteet ja vastuunjako niistä eri tahojen ja henkilöiden kesken. Lisäksi edellytettäisiin tietoja viestinnästä häiriötilanteiden aikana ja niiden jälkeen sekä säännöllisestä häiriötilanteissa toimimisen harjoittelusta. Esitetty erityistilannesuunnitelman vähimmäisvaatimus olisi Yhteiskunnan turvallisuusstrategian linjausten mukainen. Strategian mukaan vesihuollon varautumista kehitetään kohdistamalla käytännön kehittämistoimenpiteitä viestintään, viranomaisyhteistyöhön ja varautumissuunnitteluun. Strategian mukaan talousveden laadun turvaamiseksi veden välityksellä aiheutuvien terveyshaittojen syntymistä tulee vähentää ennalta ehkäisevän valvonnan keinoin, ja puhtaan talousveden saatavuus tulee turvata vesihuollon ja veden laadun valvonnan avulla. Kaikista edellä mainituista tiedoista tulisi esittää toimintatavat, jotta häiriötilanteen sattuessa häiriön hallintatoimet saataisiin käyntiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, häiriön vaikutukset saataisiin rajattua mahdollisimman vähäisiksi ja jotta häi- 10 Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 22.06.2011, sivu 60.

16 riöstä toipuminen saataisiin käyntiin mahdollisimman nopeasti. Tämä edellyttää suunnitelman yhteensovittamista muiden toimijoiden, etenkin talousvettä toimittavan laitoksen, kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ja alueen pelastusviranomaisen varautumiseen liittyvien suunnitelmien kanssa. Erityistilannesuunnitelma olisi erityisesti sovitettava yhteen vesihuoltolaitosten varautumiseen liittyvien suunnitelmien kanssa. Vesihuoltolakiin esitetään (HE 218/2013 vp) uutta 15 a :ää, jonka mukaan Vesihuoltolaitos vastaa verkostoihinsa liitettyjen kiinteistöjen vesihuoltopalvelujen saatavuudesta häiriötilanteissa. Palvelujen turvaamiseksi laitoksen on oltava yhteistyössä muiden samaan verkostoon liitettyjen vesihuoltolaitosten, kunnan, kunnan valvontaviranomaisten, pelastusviranomaisten, sopimuskumppanien ja asiakkaiden kanssa. Vesihuoltolaitos laatii ja pitää ajan tasalla suunnitelman häiriötilanteisiin varautumisesta sekä ryhtyy suunnitelman perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. Laitos toimittaa suunnitelman valvontaviranomaisille, pelastusviranomaiselle ja kunnalle. Erityistilannesuunnitelman ei pitäisi olla vesihuoltolaitosten muista varautumiseen liittyvistä suunnitelmista erillinen kokonaisuus tai niille päällekkäinen, vaan kaikkien varautumiseen liittyvien suunnitelmien pitäisi muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Tämän vuoksi erityistilannesuunnitelma on määritelty tämän asetuksen 3 :ssä ohjeistukseksi, jolle ei ole asetettu määrämuotoa. Erityistilanteissa toimimisen taustaksi tarvittavat tiedot kuten laitoksen ominaispiirteet voisivat siten olla kuvattuina esimerkiksi valvontatutkimusohjelmassa tai käyttötarkkailusuunnitelmassa, josta ne olisi tarkoituksenmukaisella tavalla linkitetty erityistilannesuunnitelmaan. Olennaisinta erityistilannesuunnitelmassa olisi kuvata vastuunjako ja konkreettiset toimet, joihin erityistilanteen sattuessa ryhdytään, esimerkiksi toimintakorttien muodossa. Erityistilannesuunnitelman laatimisessa ja yhteen sovittamisessa kunnan terveydensuojeluviranomaiset ja talousvettä toimittavat laitokset voisivat käyttää apuna Valviran terveydensuojelulain 8 :n mukaista opasta, johon on koottu konkreettisesti yleisimpiä talousvettä toimittavaa laitosta koskevia erityistilanteita, toimintamalleja ja esimerkkejä vastuunjaosta viranomaisten ja muiden toimijoiden välillä. Koska erityistilannesuunnitelmassa tulisi ottaa huomioon todelliset, paikallisista olosuhteista johtuvat häiriötilanteet, ei suunnitelmaan tarvitsisi sisällyttää kaikkia Valviran oppaassa kuvattuja erityistilanteita, vaan ainoastaan ne, joita paikalliset olosuhteet ja kunkin laitoksen erityispiirteet huomioon ottaen olisivat mahdollisia. Tiedotussuunnitelma häiriötilanteiden viestinnän varalle olisi suhteellisen helppo laatia Vesihuoltopoolin julkaiseman Vesihuoltolaitoksen kriisiviestintäohje -julkaisun perusteella. Erityistilannesuunnitelma olisi osa kunnan ympäristöterveydenhuollon toimialan valmiussuunnitelmaa. Vesihuoltolakiin esitettävä 15 a puolestaan olisi osa kunnan vesihuollon varautumista. Asetukseen esitettyjen muutosten sekä vesihuoltolain 3 :n 3 kohtaan esitetyn muutoksen myötä (vesihuoltolaitoksella tarkoitetaan laitosta, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta kunnan hyväksymällä toiminta-alueella) varautuminen häiriötilanteisiin, joista voisi aiheutua talousveden saastumista, olisi kattavasti säädelty kunnan hyväksymän toiminta-alueen lisäksi myös muualla kunnan alueella.

17 13 Tutkimuslaboratoriot Vesihuollon ja ympäristöterveydenhuollon palvelujen turvaaminen ovat yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta keskeisiä strategisia tehtäviä 11. Siten talousveden turvallisuuden varmistamiseen liittyvien suunnitelmien tulisi olla myös osa kunnan valmiussuunnitelmaa. Muokattavissa oleva malli kunnan valmiussuunnitelmasta kunkin käyttäjäorganisaation tarpeita vastaavaksi on esitetty esimerkiksi Pelastusopiston julkaisussa 2/2012 12. Myös pelastuslaitokset voivat perustehtäviensä lisäksi (Pelastuslaki 379/2011, 27 ) tukea pelastustoimen alueeseen kuuluvan kunnan valmiussuunnittelua, jos siitä on kunnan kanssa sovittu. Sopiminen tulee tehdä palvelutasopäätöksen yhteydessä (Pelastuslaki 379/2011, 28 29 ), mikä tarkoittaa käytännössä kunnan valmiussuunnittelun tukemisen kirjaamista palvelutasopäätökseen. Erityistilannesuunnitelman sisältämät tiedot tulisi pitää ajan tasalla. Erityisen tärkeää olisi varmistaa, että 1 momentin 2-kohdassa tarkoitetut yhteystiedot pidettäisiin jatkuvasti ajantasaisina. Jos suunnitelmasta huolimatta häiriötilanne pääsee tapahtumaan laitoksella, on ilmeistä, että suunnitelmaa tulisi tarkistaa. Tämän vuoksi säädettäisiin, että kunnan terveydensuojeluviranomaisen ja talousvettä toimittavien laitosten olisi jokaisen häiriötilanteen jälkeen arvioitava tilanteen aiheuttamat muutostarpeet erityistilannesuunnitelmaan sekä laitosten valvontatutkimuksiin ja käyttötarkkailuun. Momentissa 1 korjattaisiin voimassa olevan asetuksen väärä viite. Valvontatutkimuksia tekevien tutkimuslaboratorioiden edellytyksistä säädetään terveydensuojelulain 49 a :ssä 49 :n sijaan. 14 ja 14 a 14 c Kunnan terveydensuojeluviranomaisen velvoitteet Voimassa olevan asetuksen selkeyttämiseksi nykyisin samassa pykälässä säädetyt kunnan terveydensuojeluviranomaisen velvoitteet jaettaisiin neljään eri pykälään. Asetusta (14 a, 1 momentti) muutettaisiin siten, että ellei talousvesi valvontatutkimustuloksen perusteella täytä liitteiden I ja I A taulukossa 1 esitettyjä mikrobiologisia laatuvaatimuksia, olisi kunnan terveydensuojeluviranomaisen ja talousvettä toimittavan laitoksen ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin syyn selvittämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi. Voimassa olevan asetuksen säännös, jonka mukaan tutkimustulos olisi varmistettava uusintatutkimuksella, on ristiriitainen nykyisen käytännön ja talousveden valvonnasta annetun ohjeistuksen kanssa, jonka mukaan toimenpiteet on aloitettava heti, eikä vasta uusintatutkimuksella varmistamisen jälkeen. Terveyshaittojen ehkäisemiseksi annettavien tarpeellisten määräysten ja ohjeiden lisäksi pykälään lisättäisiin velvollisuus tiedottaa asiasta viivytyksettä. Tiedotusvelvollisuudella tarkoitettaisiin yleisen tiedottamisen lisäksi tiedottamista myös sellaisille tahoille, joille kunnan terveydensuojeluviranomaisella ei ole toimivaltaa antaa määräyksiä tai ohjeita, esimerkiksi kunnan elintarviketurvallisuudesta vastaavaa viranomaista. 11 Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Valtioneuvoston periaatepäätös 16.12.2010. Liite 4. 12 Jussi Korhonen ja Markku Ström. Kunnan valmiussuunnitelman yleisen osan malli ja ohje sen käyttöön. Pelastusopisto, muut julkaisut 2/2012.

18 14 c :n 1 momentissa tarkennettaisiin, että toimenpiteitä raakaveden laadun parantamiseksi voidaan joutua tekemään muuallakin veden muodostumisalueella kuin vain raakavedenottamolla. 14 c :ään lisättäisiin kunnan terveydensuojeluviranomaiselle uusi velvoite, jonka mukaan talousvettä toimittavilla laitoksilla tapahtuneista häiriötilanteista olisi ilmoitettava välittömästi aluehallintovirastolle. Aluehallintoviraston olisi tarpeellista saada tieto erityistilanteen alkamisesta välittömästi, koska sillä on terveydensuojelulain 52 :n nojalla oikeus antaa toimialueellaan määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai sen syntymisen ehkäisemiseksi, jos haitta ulottuu laajalle alueelle tai on muutoin erityisen merkityksellinen. Erityistilanteen jälkeen edellytettäisiin, että aluehallintovirastolle ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle toimitettaisiin yhteenveto siitä, millaisia toimenpiteitä tilanteen hallitsemiseksi tehtiin. Jos kyseessä olisi kuitenkin epäilyilmoitus talousvesivälitteisestä epidemiasta, se samoin kuin ilmoitus epidemiaselvityksestä tehtäisiin kuten ennenkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja aluehallintovirastolle siten kuin elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1365/2012) säädetään. 16 Tiedottaminen ja raportointi Pykälän 3 momentissa muutettaisiin vanha valtionhallinnon organisaationimike Kansanterveyslaitos uutta vastaavaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi. Häiriötilanteista saatujen kokemusten hyödyntämiseksi talousveden valvonnan ohjauksessa Valviran edellytettäisiin käyttävän yhteenvetojen tietoja päivittäessään terveydensuojelulain 8 :n mukaista suunnitelmaa talousveden laadun turvaamiseksi onnettomuuksissa ja vastaavissa muissa erityistilanteissa. Lisäksi Valviran suunnitelman päivittämisen yhteydessä pitäisi käyttää valtioneuvoston asetuksen (1365/2012) 6 :n mukaisista epidemiaselvitysilmoituksista saatuja tietoja. Siirtymäsäännös Asetusmuutos sisältäisi siirtymäsäännöksen, jonka mukaan talousvettä toimittavilla laitoksilla tulisi olla 11 :n mukainen valmius talousveden desinfiointiin viimeistään 6 kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Asetusluonnoksesta annettujen lausuntojen nojalla aikaa pidettiin riittävänä. Asetuksen 11a :ssä tarkoitetut erityistilannesuunnitelmat tulisi olla asetuksessa säädetyn mukaiset viimeistään kaksi vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen. Vesihuoltolakiin esitetyt muutokset (HE 218/2013 vp), joissa esitetään vesihuoltolaitoksille velvollisuutta olla selvillä käyttämiensä raakavesien määrään tai laatuun kohdistuvista riskeistä sekä laitteistojensa kunnosta sekä velvollisuutta laatia suunnitelma palvelujensa turvaamiseksi häiriötilanteissa, olisi hallituksen esityksen mukaisesti tarkoitettu tulemaan voimaan aikaisintaan 1.9.2014. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön johdolla toteutettavassa kansallinen talousveden turvallisuussuunnitelmassa (WSP) tuotetaan riskinarvioinnin työkaluja, joita voisi käyttää hyväksi talousvettä toimittavien laitosten riskien arvioinnissa ja jotka ovat käytettävissä vuoden 2014 aikana. Siirtymäaika asetuksen mukaisten erityistilannesuunnitelmien laatimiselle olisi siten

19 tarpeellinen, ja kaksi vuotta todennäköisesti riittävä aika erityistilannesuunnitelmien saattamiseksi asetuksessa säädetyn mukaisiksi. Liite I, taulukko 2 Uraani esitetään lisättäväksi talousveden kemialliseksi laatuvaatimusmuuttujaksi. Sille esitetään laatuvaatimukseksi enimmäispitoisuutta 30 µg/l, joka on WHO:n voimassa oleva ohjearvo talousveden uraanipitoisuudelle. Liitteen II 3-kohdan mukaan uraani tulisi tutkia talousvedestä vähintään kerran, ja jos sen pitoisuus olisi alle puolet ohjearvosta eikä pitoisuuden nousemiseen olisi ilmeistä syytä, määritykset tehtäisiin myöhemmin 5 vuoden välein. Tutkiminen vähintään kerran ei tarkoita välttämättä yhtä määrityskertaa, vaan tulisi varmistaa, että pitoisuus on pysyvästi alle puolet ohjearvosta silloinkin, kun laitos käyttää eri raakavesilähteistä peräisin olevaa vettä. Liite II, kohta 1 Liitteeseen II lisättäisiin luettelo muuttujista, jotka voisi määrittää myös muualta kuin vaatimusten täyttymiskohdasta. Asetuksen 5 :n mukaan laatuvaatimusten tulee täyttyä siinä kohdassa, jossa vettä käytetään, eli pääsääntöisesti näytteet otetaan käyttäjän hanasta. Sellaiset muuttujat, joiden pitoisuus ei voi kasvaa laitokselta lähtemisen jälkeen tai jotka eivät voi olla peräisin jakeluverkosta, voitaisiin kuitenkin haluttaessa määrittää laitokselta lähtevästä vedestä tai mistä tahansa vedenjakelualueen verkoston osasta. Säännös vastaisi sosiaali- ja terveysministeriön 20.11.2000 päivätyllä kirjeellä (Dnro 14/61/2000) antamia soveltamisohjeita voimassa olevasta asetuksesta. Liite II, taulukko 2 Säännölliseen valvontaan kuuluvan talousveden vähimmäistutkimustiheydet esitettäisiin taulukossa 2 juomavesidirektiivissä säädetyn mukaisesti. Voimassa olevan asetuksen tapa esittää tutkimustiheydet on ollut vaikeasti ymmärrettävissä ja edellyttänyt mm. tutkimustiheyksien ekstrapolointia toimitetun vesimäärän mukaan. Asetuksen edellyttämän näytteenottomäärän laskemiseen ja tarkistamiseen on mennyt kohtuuttomasti sekä laitosten että valvontaviranomaisten aikaa, ja silti näytteenoton puutteet ovat olleet yleisiä. Taulukon alahuomautuksessa 3 tarkennettaisiin, mitä voimassa olevan asetuksen säädöksellä tasaisin väliajoin jakeluverkon eri osista siten, että saadaan oikea kuva veden laadusta koko jakelualueella, tarkoitetaan. Alahuomautus vastaisi nykyistä ohjeistusta, jonka mukaan veden laadun vuodenaikaisvaihtelujen selville saamiseksi näytteet tulisi ottaa eri vuodenaikoina. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että pienimmillä laitoksilla taulukossa esitetty näytteiden määrä tarkoittaisi näytteenottokertojen määrää. Lisäksi täsmennettäisiin, että taulukossa on tarkoitettu vähimmäisnäytemäärää, joka voi jakeluverkoston erityispiirteiden tai eri raakavesilähteistä otettavan veden käytön vuoksi olla riittämätön veden laadun selville saamiseksi koko verkoston alueella eri vuodenaikoina. Esitetty muotoilu vastaisi nykyistä paremmin juomavesidirektiivin liitteen II taulukon B1 alahuomautusta 5, jonka mukaan näyt-

20 teiden lukumäärän olisi mahdollisuuksien mukaan jakauduttava tasaisesti sekä ajallisesti että paikallisesti. Liite III Liitteen taulukkoon 1 lisättäisiin kansallisesti hyväksytyt menetelmät SFS-EN ISO 3016 ja ISO 9308-2 hyväksytyiksi valvontatutkimusmenetelmiksi koliformisten bakteerien ja Escherichia coli -bakteerin määrittämiseksi juomavesidirektiivissä esitetyn menetelmän ISO 9308-1 lisäksi. Direktiivin 7 artiklan 5b-kohdassa säädetään, että muita kuin direktiivissä esitettyjä menetelmiä voidaan käyttää sillä edellytyksellä, että saadut tulokset ovat vähintään yhtä luotettavia kuin direktiivin mukaisella menetelmällä saadut tulokset, ja että vaihtoehtoisiin menetelmiin turvautuvien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki asianmukainen tieto kyseisestä menetelmästä ja sen vastaavuudesta. Suomi on osoittanut mikrobiologisten menetelmien ekvivalenssi-standardin EN ISO 17994 mukaisin vastaavuuskokein, että menetelmät SFS 3016 ja menetelmää SFS-EN ISO 9308-2:ta vastaava Colilert-menetelmä antavat koliformisille bakteereille ja E. coli -bakteerille vähintään yhtä luotettavia tuloksia kuin direktiivissä esitetty menetelmä ISO 9308-1, ja vastaavuuskokeiden tulokset on toimitettu Euroopan komissiolle maaliskuussa 2012. Pseudomonas aeruginosa -bakteerin määritysmenetelmän osalta kumottu standardi pren ISO 12780 muutettaisiin sen korvanneeksi SFS-EN ISO 16266:ksi. Clostridium perfringens -bakteerin osalta asetukseen lisättäisiin menetelmä ISO 14189.