MUISTIO Hanna Terho/Hilkka Vuorenmaa HYVÄÄ TYÖTÄ VIELÄKIN PAREMMIN! Perjantai-ryhmän prosessi kehityspoliittisen ohjelman sukupuolten välisen tasa-arvon ja eriarvoisuuden vähentämistavoitteiden toiminnallistamisen parantaminen Suomen kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä. 5. dialogi: Akatemian edustajien ja Perjantai-ryhmän välinen asiantuntijakokous Aika: tiistai 30.9.2014 klo 15 17 Paikka: Eduskunnan päätalo, kabinetit A1 ja 2 Osanottajat: kts. osanottajalista KOKOUKSEN AVAUS JA OSANOTTAJIEN ESITTELYKIERROS Eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän sihteeri Hilkka Vuorenmaa toimi kokouksen kansanedustaja Jani Toivolan oltua estynyt osallistumaan tapahtumaan. Hilkka Vuorenmaa avasi kokouksen ja toivotti osanottajat tervetulleiksi. Vuorenmaa välitti väestö- ja kehitysryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Jani Toivolan sekä muiden väestö- ja kehitysryhmän kansanedustajien pahoittelut siitä, että he olivat estyneet osallistumasta tapaamiseen samaan aikaan meneillä olleen sote-keskustelun takia. Kansanedustaja Toivola oli lähettänyt terveisiä, tapaa haluttaessa akatemian edustajia mielellään myös kahdenkeskisissä tapaamisissa. Hilkka Vuorenmaa korosti, että tilaisuuden tarkoituksena ei ole tutkimusten esittely, vaan keskustella siitä miten tutkijat voisivat olla vielä paremmin mukana kehityspolitiikassa ja miten tutkimustietoa voitaisiin paremmin hyödyntää poliittisessa päätöksenteossa sekä kansalaisyhteiskunnan hanketoiminnassa. Hän toivoi kokoukselta hyvää ja rakentavaa keskustelua. Käytiin esittelykierros, jossa kukin esitteli itsensä ja tutkimusalansa. Keskustelijat edustivat akatemiaa kattavasti eri yliopistoista ja eri oppiaineista. Edustettuina olivat Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän yliopistot sekä UNU-Wider (United Nations University). UniPID-verkosto oli hyvin edustettuna. Lisäksi keskustelussa mukana THL:n kehittämispäällikkö Marja Anttila ja järjestöjen osalta edustettuna olivat Väestöliitto, Solidaarisuus, Kynnys, World Vision ja Kirkon Ulkomaanapu. KOKOUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET Perjantai-ryhmä on jo viime vuoden puolella aloittanut keskustelun, miten ryhmä voisi omalta osaltaan edistää hyvän kehityspoliittisen ohjelman ihmisoikeuslähtökohdan toteutumista ja sukupuolten välisen tasaarvon edistämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen toiminnallistamista Suomen kehitysyhteistyössä ja - politiikassa. Näiden asioiden toteutumisen seuraaminen on Perjantai-ryhmän mandaatissa. Nykyinen kehityspoliittinen ohjelma on kunnianhimoisempi ja laaja-alaisempi kuin edeltävät ohjelmat ja sen toiminnallistamiseen tarvitaan entistä enemmän yhteistyötä eri kehitysyhteistyötoimijoiden kesken sekä horisontaalisen keskusteluyhteyden vahvistamista. Perjantai-ryhmän pitkäntähtäimen tavoitteena on aikaansaada laajassa yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa toimintamalli, joka antaisi yhteisen raamin, johon kaikki voisivat sitoutua, mitä kehitysyhteistyötoimijat seuraisivat ja jonka puitteissa keskustelu olisi 1
nykyistä helpompi käydä. Eri toimijoilla on omat roolinsa ja erityisosaamisalueensa kehitysyhteistyössä, jotka tulisi valjastaa parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Perjantai-ryhmä rooli voisi olla toimia liimana eri toimijoiden välillä ja edesauttaa avoimen, läpinäkyvän ja vastuullisen toimintamallin kehittämistä, millä kaikki toimijat pyrkivät samaan tavoitteeseen, jonka avulla vältettäisiin päällekkäisyyttä, hyödynnettäisiin toimijoiden asiantuntijuus ja kokemukset ja varmistettaisiin tiedonkulku. Tätä taustaa vasten Perjantai-ryhmä aloitti keväällä 2013 dialogisarjan keskeisten kehitysyhteistyötoimijoiden kanssa, jossa kunkin toimijaryhmän kanssa keskustellaan heidän roolistaan kehitysyhteistyössä, kehityspoliittisen ohjelman toiminnallistamisesta, siinä ilmenneistä haasteista, parannusehdotuksista ja laajemman yhteistyön aikaansaamisesta. Ensimmäisen dialogin Perjantai-ryhmä kävi huhtikuussa 2013 ulkoasiainministeriön alueyksiköiden päälliköiden kanssa. Toinen dialogi käytiin konsulttitoimistojen edustajien kanssa. Kolmas dialogi pidettiin ulkoasiainministeriön edustajien ja konsulttitoimistojen edustajien kanssa yhdessä. Neljänteen dialogiin kutsuttiin kehitysministeri Pekka Haavisto, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja KPT:n edustajat. Siinä esiteltiin prosessi ja dialogeissa esiin nousseet ehdotukset. Tämä Perjantai-ryhmän ja akatemian edustajien välinen tapaaminen on siis prosessin viides dialogi. Kuudes dialogi pidetään yksityissektorin kanssa marraskuussa ja tammikuussa pidettävä seitsemäs dialogi monenvälisen kehitysyhteistyön toimijoiden kanssa on prosessin ensimmäisen vaiheen viimeinen dialogi ennen loppuseminaaria, jossa kaikki toimijat kutsutaan yhteen. Seminaarissa esitellään prosessin dialogien suositukset ja päätetään prosessin jatkosta. KESKUSTELU Kehittämispäällikkö Marja Anttila (THL) aloitti keskustelun nostamalla esiin muun muassa HEI ICI- ja North- South-South-ohjelmat sekä ulkoasiainministeriön tekemät tilaustutkimukset. Nämä ovat korkeakoulujen yhteistyöinstrumentteja kehitysyhteistyön kentällä. Anttila kertasi myös UM:n painopisteet kehityspoliittisessa tutkimuksessa: kehityspolitiikan johdonmukaisuus, kumppanuuksien vahvistaminen (ei ainoastaan länsimaiden välillä) ja aineiston saaminen päätöksentekoon ja kehityspolitiikan tekoon. Tärkeää on myös, että tutkimuksesta pitäisi seurata jotain. Anttila halusi erityisesti kuulla, onko paikalla olevilla akatemian edustajien tutkimuksilla ollut vaikutusta kehityspolitiikkaan tai siihen mihin/miten kehitysyhteistyötä suunnataan Suomessa tai muualla? Ovatko tutkijat ottaneet lähtökohdaksi Suomen kehityspoliittisen toimenpideohjelman? Miten sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeudet näkyvät tutkimuksessa? Keskustelu käytiin näiden ja ennalta asetettujen kysymysten pohjalta. Tehdäänkö kehitysmaatutkimusta Suomen kehityspoliittisen toimenpideohjelman tavoitteista ja teemoista? Professori Jukka Pirttilä (Tampereen yliopisto ja UNU-Wider) aloitti vastaamalla, että tutkimuksessa painottuu väistämättä Suomen kehityspoliittisen toimenpideohjelman tavoitteet. Tämä johtuu Suomen Akatemian rahoitukselle asetetuista vaatimuksista. Taloustieteessä kehitystutkimukset ovat usein arviointitutkimuksia, eli tutkitaan vaikutusmekanismeja. Tutkimus voidaan näin sitoa ministeriön tekemään kehitysyhteistyöhön. Pirttilä korosti, että kansalaisjärjestöjen kanssa on tehty tutkimusta ja järjestöt ovat nopeampia ottamaan huomioon tutkijoiden tarpeet. Pirttilä nosti esiin Unicefin tekemät tutkimukset, jotka ovat suoraan politiikan kannalta relevanttia tutkimusta. Hän pahoitteli sitä, ettei UM tee baselinetutkimusta omista hankkeistaan, joka hankaloittaa evaluaatiotutkimuksen tekemistä. Yliopistotutkija Elina Lehtomäki (Jyväskylän ylipisto) korosti monitieteisen tutkimuksen merkitystä ja tilastollisen tutkimuksen lisäksi laadullisen tutkimuksen merkitystä. Laadukkaan ja merkittävän tutkimuksen 2
tekeminen edellyttäisi kuitenkin isompia hankkeita, tällä hetkellä tutkimukset ovat rahoituksesta johtuen lyhyitä ja usein pieniä. Kaksi vuotta on liian lyhyt aika tutkimukselle. Kommenttina Marja Anttilan esiin nostamien HEI ICI- ja North-South-South-ohjelmiin Lehtomäki kommentoi, että ongelmana on, etteivät ohjelmat painotu tarpeeksi tutkimukseen, vaan muunlaiseen yhteistyöhön kuten opiskelijavaihtoihin. CIMO on kuitenkin noteerannut asian ja tähän on tulossa muutos. Molemmat ohjelmat ovat saaneet kritiikkiä osakseen kehitysmaista, joissa on usein heikko hallinto ja sen vuoksi tarvittaisiin pitkäjänteisempää toimintaa. Dekaani Liisa Laakso (Helsingin yliopisto) nosti esiin, että Suomen kehityspolitiikan vaikutus näkyy esimerkiksi siinä missä maissa tutkimusta tehdään ja mikä tutkimuksen relevanssi kehityspolitiikalle. Vertailun vuoksi Laakso mainitsi, että Ruotsissa valtio ei puutu tutkimuksen kohteisiin. Hän myös korosti, että kilpailu on kovaa. Laakso esitteli Suomen akatemian rahoittamia kehityssektorin hankkeita (mm. Kaakkois-Aasia, Tansania, Keski-Aasia). Laakso oli huolissaan siitä, että Suomen Akatemian rahoitusta ollaan sitomassa HEI ICI- ja North-South-South-ohjelmiin, vaikka Akatemian rahoituksen tarkoituksena on ollut nimenomaan tutkimus. Huoli perustuu siihen, että jääkö tutkimus jälleen vähemmälle. Tutkimuksen saama rahoitus on jo valmiiksi aivan liian vähäistä verrattuna esimerkiksi kansalaisjärjestösektorin saamaan rahoitukseen. Miten sukupuolten välinen tasa-arvo ja eriarvoisuuden vähentäminen heijastuvat tutkimuksissa? Professori Jeremy Gould (Jyväskylän yliopisto) korosti, että pitkällä aikavälillä sukupuolen ja inklusiivisuuden suhteen tutkijat ovat olleet edelläkävijöitä jo 60 70-luvuilta asti. Ihmisoikeusperustainen tutkimus on vakiinnuttanut paikkansa 2000-luvun puolivälissä. Suomen Akatemia sinällään ei palkitse siitä onko tutkimuksella saavutettu sukupuolten välistä tasa-arvoa. Akatemiassa lasketaan julkaisujen ja tuotannon määrää ja sitä, missä journaalissa tutkimus on julkaistu. Tutkija Hisayo Katsui (Abilis, Helsingin yliopisto) muistutti, että ongelmana tutkimuksen teossakin on, että esimerkiksi vammaisia on vaikea osallistaa tutkimuksiin, koska heillä ei yleensä kehitysmaissa ole korkeakoulututkintoja tai kielitaitoa. Professori Jukka Pirttilä korosti, että tutkimuksissa ongelmana on, että ne tehdään usein kotitalouksien tasolla. Tutkimuksissa huomioidaan usein vain toinen sukupuoli. Rahoitusta tulisi ohjata tutkimuksiin, jotka huomioivat sekä miehen ja naisen. Isoja aineistoja on liian vähän. Mikä merkitys yhteistyöllä akatemian ja muiden kehitysyhteistyötoimijoiden välillä pitäisikö sitä vahvistaa? Dekaani Liisa Laakso kommentoi tutkijoiden ja ministeriön yhteistyöstä, että tutkijatiedon välitystä kyllä tapahtuu. Julkaisuja lähetetään ministeriöön, ministeriö myös kääntyy aktiivisesti tutkijoiden puoleen ja kutsuu tilaisuuksiin. UM:ssä on myös nykyään henkilöitä, jotka seuraavat tehtyä tutkimusta. Esimerkiksi post- 2015 -prosessin yhteydessä tilaisuuksissa on ollut puhumassa monia tutkijoita. Laajoissa keskusteluissa on kuitenkin riskinä, että tutkimuksellinen näkemys voi hävitä. Ongelmana post-2015 -prosessin tavoitteiden sopimisessa on, että prosessi itsessään on niin kallis, ettei alkuvaiheessa pystytä rahoittamaan indikaattoreita ja tavoitteiden seurantaa. Tutkija Hisayo Katsuin mielestä keskustelu poliitikkojen kanssa on tutkijana helpompaa kuin virkamiesten kanssa. UM:ssä on joitakin neuvonantajia, joilla on tutkimustausta, mutta heillä ei ole sellaista päätösvaltaa kuin esim. osastopäälliköillä. Hisayo korosti, että hän sisällyttää tutkimuksiinsa aina lyhyen tiivistelmän. Hisayo on myös YK:n 3
vammaisoikeuksien raportoijan tutkija ja pyrkii vaikuttamaan eri foorumeilla. Hän korosti, että laadullisessa tutkimuksessa on vaarana, ettei edustettavuus ole kovin hyvä. Esimerkiksi kansalaisjärjestöillä on käytössään paljon dataa, jotka eivät perustu virallisiin tilastoihin. Tarvittaisiin lisää ruohonjuuritason indikaattoreita. Katsui pyrkii itse aina kutsumaan esimerkiksi vammaisjärjestöjen edustajia yliopiston tilaisuuksiin. Jaoteltu tieto vammaisista ihmisistä (diasggregated data) on todella vähissä tai sellaista ei lainkaan saatavilla monessa maassa. Kansalaisjärjestöillä on paljon dataa ja ne ovat arvokkaita ja Hisayo suositteli enemmän käyttämään niitä. Tarvittaisiin lisää ruohojuuritason indikaattoreita. Abilisjärjestö on kehittänyt ruohojuuritason indikaattoreita. Professori Jukka Pirttilä nosti esiin tutkimusten popularisoinnin, jota tehdään erittäin pienillä resursseilla. Policy brief -papereiden ja nettisivujen tuottamiseen tarvittaisiin lisää ammattitaitoa ja tätä ollaan oikeastaan vasta aloittelemassa. Kehitysyhteistyötoimijoiden yhteistyö on toivottavaa. On tärkeää, että järjestetään tapaamisia, missä voisi käydä dialogia. Tutkija Eija Rannan mukaan kysymyksiä herättää se, jätetäänkö kriittiset ja epämiellyttävät tutkimukset huomiotta ja käännytään sellaisten tutkijoiden puoleen, jotka tekevät miellyttävää tutkimusta. Yliopistojen tehtävä on kouluttaa myös kriittisyyteen. Ranta korosti, että yliopistoissa koulutetaan asiantuntijoita, jotka sitten siirtyvät työskentelemään esimerkiksi kansalaisjärjestöihin.. Professori Jeremy Gould korosti, että poliitikkojen tulisi kuunnella tutkijoita (policy uptake) tutkimustuloksista. Nykyisellään on kuilu tutkijoiden, poliitikkojen ja virkamiesten välillä. Pitäisi kehittää mekanismeja, joilla tutkimustulokset otetaan paremmin huomioon päätöksenteossa. Gould muistutti, että kehitysmaatutkimuksen professori Marja-Liisa Swantz on nostanut jo aiemmin esiin kysymyksen: pitääkö tutkijoiden todella juosta poliitikkojen perässä? Tutkijat tekevät muutenkin kovaa työtä. Poliittinen järjestelmä on selektiivinen, voidaan kysyä voisivatko poliitikot ennemmin etsiä tutkimusta ja tutkijoita? Hän totesi myös, että virkamieskäytäntöjen muuttamista kohtaan on vastustusta. Gould totesi, että kehityspoliittinen keskustelu muuttuu joka 4. vuosi hallituskausien vaihtuessa, jolloin laaditaan uusi kehityspoliittinen ohjelma. Tämä on hankalaa tutkimuksen kannalta, joka vie pidemmän aikaa. Esim. väitöskirjan tekeminen vie 4 7 vuotta, mikä tarkoittaa että kehityspolitiikka on jo ehtinyt muuttua kun tutkimus on valmis. Sama pätee hanketoimintaan, jotka ovat hallituskautta pitkäkestoisempia. Tähän tulisi saada sellainen muutos, joka takaisi kehityspolitiikan ja yhteistyön pitkäkestoisuuden. Hilkka Vuorenmaa kertoi, että tähän asiaa on kiinnittänyt huomiota myös eduskunnan väestö- ja kehitysryhmä, joka on esittämässä UM:lle, että se selvittäisi keinoja, miten Suomen kehityspolitiikka ja yhteistyö saataisiin pitkäjänteisemmäksi. Ryhmä esittää myös tulevaan hallitusohjelmaan, että hallitus laatii kehityspolitiikalle ja yhteistyölle hallituskausiin sitomattoman raamin, joka toimii pohjana kunkin hallituksen kehityspoliittiselle ohjelmalle ja heijastaa suomalaisia arvoja ja pitkäaikaisia painotuksia. Yliopistotutkija Elina Lehtomäki korosti, että yhteistyö on myös akatemian vastuulla. Myös akatemian tulee vahvistaa yhteyttä ja tuoda tutkimusta muiden tietoisuuteen. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna Suomen kehityspolitiikan läpileikkaavat tavoitteet eivät ole kiinnostavia. Poliittisten päättäjien on helppo sitoutua täällä Suomessa tavoitteisiin, mutta entäpä esimerkiksi lähetystöjen virkamiehet ulkomailla? Tarvitaan dialogia joka näkyisi myös mediassa. 4
Miten tutkimusta voidaan paremmin hyödyntää kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyön toteutuksessa ja erityisesti sukupuolten välisen tasa-arvon ja eriarvoisuuden vähentämisen edistämiseksi niissä? Kehittämispäällikkö Marja Anttila (THL) kommentoi Jeremy Gouldin näkemystä ja sanoi, että tutkimusta ei tehdä politiikan lähtökohdista ja että tutkimusten tulee olla itsenäisiä ja integriteettisiä, vaikka tulokset eivät olisikaan sellaisia kuin halutaan. Hän nosti esiin, että sektoritutkimuslaitosten pitäisi olla suuntaamassa tutkimusta oikeisiin asioihin. Hän sanoi, että UM:n evaluointiryhmä tekee tutkimuksen suosituksista aina muistion, mitä pitää tehdä ja missä seuranta tapahtuu. Näitä pitäisi paremmin hyödyntää. Jeremy Gouldin mukaan korkeakouluopiskelijoiden (erit. yliopistojen maisterivaihe) harjoittelumahdollisuuksia tulisi parantaa. Kansalaisjärjestöissä on paljon mahdollisuuksia luoda korkeakouluharjoittelijoiden kautta entistä enemmän kontakteja ja näin tietoa välittyisi järjestöistä suoraan harjoitteluraporttien kautta tutkijoille ja yliopistoihin. Tällä hetkellä harjoitteleminen on koordinoimatonta, opiskelijat hakevat kuukausia harjoittelupaikkoja. Paremmat suhteet kansalaisjärjestöihin voisi helpottaa tätä prosessia. Dekaani Liisa Laakso muistutti, että parannettavaa on edelleen esimerkiksi EU:n ja YK:n suuntaan. Edelleen tarvitaan myös kehityksen kriittistä tutkimusta erotuksena arviointitutkimuksesta. Kehitysprojekteilla voi olla myös tarkoittamattomia seurauksia, kuten esimerkki Afganistanista kertoo. Vesijärjestelmää parannettiin niin, että jokaiseen kotitalouteen tuli vesi suoraan, tämä poisti tarpeen käydä hakemassa vettä kaivolta, eivätkä naiset eivät enää kohdanneet toisiaan, millä oli suoranaista vaikutusta sosiaaliseen elämään. Kehitysyhteistyökoordinaattori Mina Mojtahedi (Kynnys ry) nosti esiin järjestönäkökulman. Mojtahedi muistutti, että samoin kuin tutkijat tekevät kenttätyötä myös kansalaisjärjestöt toimivat ruohonjuuritasolla ja näkevät epäkohtia. Kansalaisjärjestöt voivat reagoida moniin asioihin nopeammin kuin viranomaiset. Ulkoasiainministeriöstä kohdistuu järjestöille painetta projektien evaluaation suhteen, mutta järjestöillä ei usein ole osaamista tämän kaltaiseen seurantaan ja arviointiin. Tutkijoiden ja järjestöjen yhteistyötä tulisi lisätä. Esimerkiksi yhteinen foorumi tutkijoille ja järjestöille voisi tuoda pontta uusille hakkeille. Mina kommentoi Jeremy Gouldin ajatusta korkeakouluharjoittelijoiden työskentelystä järjestöissä korostamalla, että kaikilla järjestöillä ei välttämättä ole resursseja ottaa harjoittelijoita vastaan, koska ohjaus vie paljon aikaa. Harjoittelulla pitäisi olla selkeä tavoite ja ohjauksen pitäisi tapahtua yhteistyössä ylipiston kanssa. Eva-Marita Rinne-Koistinen (Kirkon Ulkomaanapu) korosti kriittisen tutkimuksen merkitystä ja yhteiskunnallisen tutkimuksen tuomista käytännön tasolle. Rinne-Koistinen nosti myös esiin tutkijoiden vastuuta siitä, että voisivat esitellä tutkimustensa tuloksia jo aiemmin. Tutkimuksia esitellään usein seminaareissa keskeneräisinäkin ja näin ollen niitä voisi esitellä samoin myös mediassa. Hän korosti myös pitkäkestoisen tutkimuksen tärkeyttä ja totesi, että hankkeiden vaikuttavuuden todentamisessa on parantamisen varaa. Yliopistotutkija Elina Lehtomäki kertoi, että Jyväskylän yliopistossa on tehty globaalin vastuun toimenpideohjelma, jossa korostetaan että ylipisto on globaali toimija. Kaikilla aloilla pitää ymmärtää tämä ja tavoitteena onkin ollut selvittää, miten eri tiedekunnat osallistuvat globaalisti. Toimenpideohjelman esitystä on ollut kuuntelemassa mm. UM:n ja CIMO:n edustajat. Globaalit kysymykset ovat osa opetusta, mutta silti jopa yliopistojen sisällä ei aina ole tietoa mitä muut tekevät. Jyväskylän yliopistossa opiskelijoita kannustetaan kansainvälisyyteen ja erilaisia tapahtumia on nivelletty osaksi opetussuunnitelmaa. Dialogia suomalaisten toimijoiden kanssa tarvitaan enemmän. Lehtomäki muistutti, että myös maailman huippututkijat tekevät työtä maailman köyhimpien kanssa. Lehtomäki kommentoi myös Liisa Laakson 5
esimerkkiä Afganistanista, että jos esimerkiksi naiset tai kehitysvammaiset suunnittelisivat projekteja itse, niin tulokset olisivat todennäköisesti parempia. Tutkijatohtori Kirsi-Maarit Lehto osallistuu Tampereen yliopiston lääketieteen yksikön kansainvälisen lääketieteen tutkimustoimintaan ja on yksikön Duodecimin yhteistyön Global Health ohjelman koordinaattori. Hän kertoi yksikkönsä opetustyöstä joita tehdään mm. Filippiineillä, Nepalissa ja Tansaniassa. UM:n rahoittamana on tehty lääkärien ja lääkintähenkilökunnan koulutusta, joten väistämättä kehityspoliittiset tavoitteet näkyvät projektissa. Nykyään kumppanimaissa järjestetään jo itsenäisesti koulutusta ja näin ollen maat ovat saaneet välitöntä hyötyä. Lehto toivoi erityisesti kuilun kaventamista järjestöjen ja muiden toimijoiden välillä. Kumppaneita tuntuu myös välillä olevan helpompi löytää ulkomailta kuin Suomesta. Tutkija Hisayo Katsui korosti, että laadullisessa tutkimuksessa on vaarana, ettei edustettavuus ole kovin hyvä. Esimerkiksi kansalaisjärjestöillä on käytössään paljon dataa, jotka eivät perustu virallisiin tilastoihin. Tarvittaisiin lisää ruohonjuuritason indikaattoreita. Katsui pyrkii itse aina kutsumaan esimerkiksi vammaisjärjestöjen edustajia yliopiston tilaisuuksiin. Koordinaattori Johanna Turunen (UniPID, Jyväskylän yliopisto) esitteli UniPIDin toimintaa. UniPID on yliopistojen kehitysyhteistyöverkosto, joka tukee yliopistojen kehitysyhteistyöaktiviteetteja koulutuksen, tutkimuksen kuin poliittisen dialogin saralla. Se tekee aktiivisesti yhteistyötä yliopistojen, rahoittajien (Akatemia ja Tekes) opetus-, ulko-, ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. UniPID pyrkii myös laajentamaan yhteistyötä järjestöjen kanssa. Kepan kanssa UniPIDillä on tutkija/toimija verkosto. Järjestöt voivat olla UniPIDiin myös itse yhteydessä. Yksi osa toimintaa on jäsenyliopistojen opiskelijoille avoimet virtuaaliopinnot, mutta pääosa projekteista liittyvät tutkimustukeen ja dialogiin. FinCEAL-hankkeen kautta UniPID linkittää eri sektoreiden toimijoita toisiinsa ja tämä voisi olla alue, jossa UniPID voisi tehdä yhteistyötä Perjantai-ryhmän kanssa. He ovat keränneet tutkijatietopankkia Suomessa toimivista Afrikan ja Latinalaisen Amerikan tutkijoista. Uuden jatkorahoituksen turvin hanketta laajennetaan myös Aasiaan. UniPID järjestää 12.-13.11.2014 Helsinki Congress Paasitornissa Cooperation Across Borders - Comprehensive Responses To Transecting Global Challenges? seminarian http://www.unipid.fi/en/page/341/finceal_cci_seminar_2014/. Seminaarissa keskustellaan siitä kuinka kansainväliset ja sektoreiden valiset kumppanuudet ja lähestymistavat sekä läpileikkaavat tavoitteet on otettu ja/tai pitäisi ottaa huomioon Suomen toiminnoissa globaalien haasteiden ratkaisuissa. Jeremy Gould UniPIDin varapuheenjohtajan roolissa kommentoi, että UniPID voisi toimia koordinaatiopisteenä, mikäli vain rahoitusmekanismi löytyy. KESKUSTELUSTA NOUSSEET EHDOTUKSET Kehitystutkimuksen ja -hankkeiden kannalta olisi erittäin tärkeää saada Suomen kehityspolitiikkaan pitkäjänteisyyttä, nyt kehityspoliittinen ohjelma on sidottu neljän vuoden hallituskausiin ja tutkimukset ja hankkeet ovat tätä pitkäkestoisempia. Tutkimustuloksia tulisi paremmin hyödyntää poliittisessa päätöksenteossa. Lyhyet ja selkokieliset tutkimustulosten pääkohtia esittelevät policy-brief it olisivat hyödyllisiä käytettäväksi esim. poliitikkojen ja median kanssa. 6
Tutkimusrahoituksen tulisi olla pitkäkestoisempaa ja määrältään suurempaa. Olisi tärkeää lisätä kriittistä tutkimusta evaluaatiotutkimuksen rinnalle. Yhteistyötä virkamiesten kanssa tulisi saada joustavammaksi ja ministeriöiden virkamiehiltä toivottiin enemmän uudistusmielisyyttä. Ulkoasiainministeriön hankkeissa tulisi tehdä baseline-tutkimus, johon arviointitutkimus voisi vertautua. Yhteistyötä ja dialogia tarvitaan enemmän eri kehitysyhteistyötahojen kesken. Jyväskylän yliopiston järjestämät monitoimijaseminaarit voivat toimia esimerkkinä yhteistyömekanismista. Tutkimuksissa tulisi hyödyntää enemmän kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta. UniPID linkittää eri sektoreiden toimijoita toisiinsa FinCEAL-hankkeen kautta ja tämä voisi olla alue, jossa UniPID voisi tehdä yhteistyötä Perjantai-ryhmän kanssa. JATKOTOIMET Hilkka Vuorenmaa lähettää muistion kaikille osanottajille kommenteille, jonka jälkeen se toimitetaan Perjantai-ryhmälle. Vaikka tässä tapaamisessa ei valitettavasti ollut kansanedustajia läsnä, he tulevat saamaan muistion. Tapaamisessa esiin nousseita esityksiä pyritään viemään eteenpäin mahdollisuuksien mukaan. KOKOUKSEN PÄÄTTÄMINEN Puheenjohtaja kiitti kaikkia osanottajia hedelmällisestä ja tärkeästä keskustelusta. Hän totesi, että tässä dialogissa nousi esiin aivan samoja asioita, kuin aikaisemmissakin dialogeissa, joka osoittaa, että tällaisille keskusteluille eri toimijoiden kesken on tarvetta. 7