Mineraalisten raaka-aineiden hyödyntämiseen liittyvän tilastoinnin kehittäminen

Etelä-Suomen yksikkö 17/2011 24.6.2011 Espoo Mineraalisten raaka-aineiden hyödyntämiseen liittyvän tilastoinnin kehittäminen Saku Vuori, Mari Tuusjärvi, Olavi Holmijoki ja Tapio Kananoja

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Saku Vuori, Mari Tuusjärvi, Olavi Holmijoki ja Tapio Kananoja Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Työ- ja elinkeinoministeriö Raportin nimi Mineraalisten raaka-aineiden hyödyntämiseen liittyvän tilastoinnin kehittäminen Tiivistelmä Suomessa on noussut esiin tarve tarkastella mineraalisiin raaka-aineisiin liittyvän seurantatiedon hyödynnettävyyttä ja sen kehittämisen koordinaatiota. Tässä raportissa on tarkasteltu tiedonkeruun ja -jakelun nykytilaa ja kehittämistarpeita sekä tilinpitoa. Tämä selvitys on tehty taustamateriaaliksi, erityisesti kaivoslain alaisen toiminnan näkökulmasta, suunniteltaessa mineraalien käyttöön liittyvien tietoaineistojen hallinnan kehittämistoimenpiteitä. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Kaivannaisteollisuus, tuotanto, tilasto, tilinpito, kehittäminen Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Karttalehdet Muut tiedot Raporttiin liittyy CD, jossa liiteaineisto Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Arkistotunnus 17/2011 Kokonaissivumäärä 31 s. Kieli Suomi Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue Etelä-Suomen yksikkö / Kallioperä ja raaka-aineet Allekirjoitus/nimen selvennys Saku Vuori Hanketunnus 2121000 Allekirjoitus/nimen selvennys Mari Tuusjärvi

Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO 1 1.1 Kehittämisessä huomioitavia kansainvälisiä ylätason asioita 2 1.2 Kehittämisessä huomioitavia kotimaisia ylätason asioita 4 1.3 Kehittämiseen liittyviä muita asioita 6 2 MINERAALISET RAAKA-AINEET JA LUOKITUS 7 2.1 Taloudellinen toiminta 7 2.2 Tavarat ja palvelut 7 2.3 Tullitilastot 7 3 MINERAALISIIN RAAKA-AINEISIIN LIITTYVÄ TILASTOTIEDONKERUU 10 3.1 Tilastolain alaiset tiedot (Tilastokeskus) 10 3.2 Kaivoslain alaiset tiedot (TEM/Tukes) 11 3.3 Maa-aineslain alaiset tiedot (ELY, SYKE) 11 3.4 Ympäristönsuojelulain alaiset tiedot (ELY, SYKE) 11 3.5 Tuonti ja vienti (Tullihallitus) 11 3.6 Toimialan seuranta (GTK, Lapin liitto) 12 4 MINERAALISIIN RAAKA-AINEISIIN LIITTYVÄ TILASTOTIEDONJAKELU 13 4.1 Tilastokeskus 13 4.2 Kaivoslain alaiset tiedot (TEM/Tukes) 13 4.3 Maa-aineslain alaiset tiedot (ELY, SYKE) 14 4.4 Tullitilastot (vienti - tuonti) 14 4.5 Geologian tutkimuskeskus 14 5 TILINPIDON NYKYTILANNE 16 6 KEHITTÄMISTARPEET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 17 6.1 Tiedonkeruun tavoitetila 19 6.2 Tiedonjakelun tavoitetila 21 6.3 Tilinpidon tavoitetila 22 6.4 Toimenpide-ehdotukset 24 7 LIITTEET 27 8 KIRJALLISUUSVIITTEET 28 9 WWW-LINKIT 29

1 1 JOHDANTO Suomen mineraalistrategian valmistelun yhteydessä katsottiin tarpeelliseksi tarkastella myös mineraalialan tilastointiin liittyviä kehittämismahdollisuuksia. Työ- ja elinkeinoministeriön toimesta Geologian tutkimuskeskus käynnisti taustaselvityksen laadinnan ja taustaselvityksen ensimmäistä versiota hyödynnettiin strategiaprosessin taustamateriaalina. Strategiaan ei sisällytetty varsinaisia aihepiiriin liittyviä kehittämisehdotuksia, mutta taustaselvityksen osalta työ jatkui strategiaprosessin päättymisen jälkeen. Tähän mineraalisten raaka-aineiden* hyödyntämistä koskevan tilastoinnin kehittämistä tarkastelevaan raporttiin on sisällytetty kehittämisessä huomioitavia ylätason asioita, tiedon keruun ja jakelu sekä työnjaon näkökulmia (mm. hallinnolliset rekisterit vs. tilastot). Lisäksi on tarkasteltu tilinpidon kehittämistä ja toimialan seurantaa talouden sekä kestävän kehityksen kannalta. Kuvassa 1 on esitetty yleistettynä käytetyn tarkastelun tulokulma. Johdantokappaleessa esitellään kehittämisessä huomioitavia ylätason asioita. Seuraavissa kappaleissa käydään läpi tilastoluokitukset sekä tiedonkeruu ja -jakelu, sekä tilinpidon osalta havainnot nykytilasta. Nykytilan arvion pohjalta kaikille osa-alueille esitetään tavoitetilat. Raportin lopussa esitetään taulukkomuotoinen yhteenveto tavoitetiloista ja niihin liittyvistä kehittämiskohteista sekä lista toimenpide-ehdotuksista. Tarkastelukehys Kansalliset ja kansainväliset lait, asetukset ja strategiat Tilinpito Jakelu Hallinnolliset rekisterit Tilastokeskuksen tilastot ELY Tukes Keruu Tutkimuslaitokset Toimijat/Yritykset Kuva 1. Raaka-aineiden hyödyntämiseen liittyvän tilastoinnin kehittämisraportin tarkastelukehys. Tietoa kerätään toimijoilta hallinnollisiin rekistereihin, tilastokeskukseen sekä tutkimuskäyttöön. Tiedonjakelusta vastaa pääasiassa Tilastokeskus. Tiedonkeruun ja -jakelun kehittymistä ohjaavat vahvasti lait, asetukset ja erilaiset strategiat. * Mineraalisilla raaka-aineilla tarkoitetaan tässä selvityksessä metallimalmeja ml. uraanimalmit, teollisuusmineraaleja, luonnonkiviä, kiviaineksia sekä näiden ottotoiminnasta syntyviä sivutuotteita. Energian tuotantoon soveltuvat geologiset raaka-aineet (kivihiili, ruskohiili, turve, raakaöljy, maakaasu) on jätetty tarkastelun ulkopuolelle.

2 1.1 Kehittämisessä huomioitavia kansainvälisiä ylätason asioita Yhdistyneet Kansakunnat YK:n puitteissa valmistellaan ja hyväksytään globaalit tilastoalan suositukset (tärkeimpiä suosituksia ovat kansantalouden tilinpitoa ja väestölaskentaa koskevat suositukset ja esimerkiksi kansainvälinen toimialaluokitus). YK:n erityisjärjestöt valmistelevat ja hyväksyvät suosituksia omilta toimialueiltaan. Niille toimitetaan runsaasti tilastoaineistoa ja metatietoa (Sneck & Melkas, 2010). Tällä hetkellä on käynnissä yhdistetyn kansantalouden tilinpidon ja ympäristötilaston (SEEA) määrittelyjen muutostyö joka liittyy myös mineraalisiin raaka-aineisiin (Categorization of mineral and energy resources, Department of economic and social affairs, statistics division, SEEA revision). Ympäristö- ja luonnonvaratilastojen kansainvälinen kehikko on YK:n vuonna 1984 julkaisema FDES (Framework for Development of Environmental Statistics). Se on ohjannut Suomen ympäristö- ja luonnonvaratilastojen kehittämistä. Monissa kohdin Suomen ympäristö- luonnonvaratilastojärjestelmän puitteissa on kuitenkin kehitetty itsenäisiä, yksittäisiä järjestelmiä akuutteihin tilastointivaatimuksiin. Ympäristösektorin raportointivelvoitteista vastaavat useat tutkimus- ja rekisteriviranomaiset. Suomessa Tilastokeskus keskittyy pääasiassa ympäristötaloustilastoihin ja ympäristön kuormituksen kuvaamiseen. Monet ympäristö- ja luonnonvara-alan tutkimuslaitokset kokoavat lisäksi ympäristön tilaa ja luonnonvarojen käyttöä kuvaavia tilastotietoja. Viimeaikojen kehittämistyö on keskittynyt ympäristötilinpitoon, jonka osia ovat ilmapäästöjen tilit, ympäristöverotilit ja kansantalouden materiaalivirtojen tilit. (Sneck & Melkas, 2010). Tilastolaki ja Euroopan yhteisön tilastoasetus Tilastointia Suomessa säätelee ja ohjaa ensisijaisesti tilastolaki (280/2004) sekä Euroopan yhteisön tilastoasetus (No 322/97). Suomen tilastolain tarkoitus on määritelty sen 3 :ssä: Tämän lain tarkoituksena on yhteiskunnallista päätöksentekoa ja suunnittelua varten tarvittavan luotettavan tilastotiedon saannin varmistamiseksi sekä kansainväliseen tilastoyhteistyöhön liittyvien velvoitteiden toteuttamiseksi yhtenäistää ja tehostaa tietojen keruussa, käsittelyssä, käytössä, luovuttamisessa ja säilyttämisessä sovellettavia periaatteita ja menettelytapoja, edellyttää hyvän tilastointitavan noudattamista valtion tilastotoimessa sekä varmistaa, että niiden oikeudet toteutuvat, jotka luovuttavat tietoja tilastointia varten tai joita tiedot koskevat. INSPIRE-direktiivi INSPIRE-direktiivi vaikuttaa jatkossa ainakin epäsuorasti kansainväliseen ympäristöraportointiin, koska se muun muassa edellyttää paikkatietoaineistojen varustamista tietyillä metatiedoilla. Direktiivi edellyttää lisäksi paikkatietojen käyttöä helpottavia palveluja. Jäsenvaltioiden on perustettava hakupalvelu, katselupalvelu, kopiointipalvelu ja muunnospalvelu sekä palvelut, jotka mahdollistavat paikkatietopalvelujen käynnistämisen. (Sneck & Melkas, 2010)

3 Yhteinen ympäristötietojärjestelmä (SEIS) Suoranaisempaa vaikutusta raportointiin on suunnitteilla olevalla, yhteistä ympäristötietojärjestelmää (SEIS, Shared Environmental Information System) koskevalla EU:n säädöksellä. Yhteistä ympäristötietojärjestelmää koskevan komission tiedonannon mukaan tietoja olisi hallinnoitava niin lähellä sen lähdettä kuin mahdollista tiedot olisi kerättävä kerran ja annettava muiden käyttöön monia tarkoituksia varten tietojen tulisi olla viranomaisten ja kansalaisten saatavilla ja käytettävissä tietojen jakamiseen ja käsittelyyn tulisi käyttää avoimen lähdekoodin ohjelmistovälineitä. Tavoitteena on, että jäsenmaat käyttäisivät SEIS-järjestelmää EU:n ympäristöpolitiikasta ja lainsäädännöstä aiheutuvien raportointivelvoitteidensa täyttämisessä. (Sneck & Melkas, 2010). Ympäristötilinpitoasetus Komissiossa valmisteilla oleva ympäristötilinpitoasetus edellyttää ympäristö-, luonnonvara- ja energiatilastojärjestelmiin liittyvän yhteistyön kehittämistä synergiaetujen saavuttamiseksi ja tuottavuuden lisäämiseksi. Ympäristötilastojärjestelmä on jatkossa tarkoitus kehittää YK:n FDES-kehikon (Framework for De-velopment of Environmental Statistics) mukaiseksi kattavaksi järjestelmäksi. Suomessa Tilastokeskuksen tehtävänä on koordinoida kehittämistyötä. Ympäristötilinpito yhdistää taloustilastot, ennen kaikkea kansantalouden tilinpidon ja ympäristötilastot. Ympäristötilinpidon (System of Integrated Environmental and Economic Accounting - SEEA) tuorein käsikirja on vuodelta 1993. YK valmistelee parhaillaan kansainvälistä suositusta ympäristötilinpidosta. Suositus valmistuu muutaman vuoden kuluttua. Eurostat valmistelee komission esitystä ympäristötilinpitoasetukseksi. Esitysluonnos koostuu tällä hetkellä neljästä moduulista: 1) toimialoittaiset ilmapäästötilit, 2) toimialoittaiset ympäristöverotilit, 3) kansantalouden materiaalivirtatilit ja 4) ympäristönsuojelumenojen tilit. (Sneck & Melkas, 2010). EU:n raaka-aineita koskeva aloite ja raaka-ainestrategia Raaka-aineiden satavuus ja kohtuullinen hinta ovat tärkeitä EU:n talouden kannalta. Raakaainemarkkinat ovat kuitenkin alttiita erilaisille markkinahäiriöille ja EU on voimakkaasti riippuvainen tuontienergiasta ja tuontiraaka-aineista. Lisäksi raaka-aineiden talteenottoa kotimarkkinaalueella hankaloittavat mm. kilpailevat maankäyttötarkoitukset. Raaka-aineiden esteettömän saannin turvaamiseksi EU julkisti marraskuussa 2008 raaka-ainealoitteen (KOM(2008)699), jota seurasi helmikuussa 2011 komission uusi raaka-ainestrategia (KOM(2011)25). Strategian kolme pääperiaatetta ovat: 1) tuetaan kestävällä pohjalla olevaa ja tasapuolisin ehdoin tapahtuvaa raakaaineiden saantia maailmanmarkkinoilta, 2) tuetaan EU:n alueelta saatavien raaka-aineiden kestävää tarjontaa ja 3) edistetään kierrätystä ja luonnonvarojen tehokasta käyttöä. Geologiseen tietoon liittyen nähdään tärkeäksi kehittää koko EU:n alueen yhtenäistä geotietopohjaa sekä tietoaineistojen yhteiskäytettävyyttä erityisesti raaka-aineiden kriittisyyteen sekä maankäytön suunniteluun liittyen.

4 1.2 Kehittämisessä huomioitavia kotimaisia ylätason asioita Tilastolaki Lain tarkoituksena on luoda edellytykset tehokkaalle ja yhtenäiselle tilastotoimelle ja sitä sovelletaan koko valtion tilastotoimeen. Laki huomioi sekä kansalliset että kansainväliset tietotarpeet ja sisältää säännöksiä tilastojen laatimisen eri vaiheista. Tietojen keruun rationalisointi, tiedonantajasuhteet, tilastoeettiset periaatteet ja tietosuoja ovat myös lain piiriin kuuluvia asioita. Lähtökohtaisesti tilastojen laadinnassa tulisi hyödyntää muussa yhteydessä kerättyjä tietoja. Näiden hallinnollisten aineistojen lisäksi tietojen antajilta voidaan pyytää vain ne tiedot, joita ei voi saada muulla tavoin (tiedonantovelvollisia ovat mm. valtion viranomaiset, julkisten palvelujen tuottajat, elinkeinon-, liikkeen- ja ammatinharjoittajat, valtion ja kuntien liikelaitokset, kunnat ja kuntayhtymät sekä voittoa tavoittelemattomat yhteisöt). Laki velvoittaa myös huolehtimaan siitä, että tilastot ovat mahdollisimman luotettavia ja antavat oikean kuvan tarkasteltavien ilmiöalueiden kehityksestä. Tilastojen tulisi perustua yhdenmukaisiin käsitteisiin, määritelmiin ja luokituksiin sekä kansallisesti, että kansainvälisesti. Lisäksi tilastot tulisi julkistaa mahdollisimman pian niiden valmistumisen jälkeen. Tietohallintolaki Tietohallintolaki koskee julkisen hallinnon tietohallinnon ohjausta ja tietojärjestelmien yhtyeentoimivuutta. Lain mukaan Valtiovarainministeriön tehtävänä on huolehtia julkisen hallinnon tietohallinnon yleisestä ohjauksesta. Tarkoitus on ottaa käyttöön yhtenäinen julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuri, jonka painopisteinä ovat tieto-, järjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuuri ja tiedon tasojen yhteentoimivuus. Kaivoslaki Suomen uudistettu kaivoslaki astuu voimaan 1.7.2011. Laki määrää kaivostoimintaan liittyvästä tiedonantovelvoitteista etsintätyön, varausten sekä malmietsintä- ja kaivoslupien osalta. Tapaturmien, tuotannon ja muiden rekisteritietojen keräämisen lisäksi lakiin perustuvat lupa-, valvonta- ja muut viranomaistehtävät on keskitetty Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (Tukes). Maa-aineslaki Maa-aineslaki (555/1981 ja sen muutokset) säätelevät kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottotoimintaa. Maa-ainesluvan haltijan tulee vuosittain ilmoittaa lupa- ja valvontaviranomaiselle otetun aineksen määrä ja laatu, jotka viranomainen toimittaa edelleen paikalliseen ELY-keskukseen. Valtioneuvoston luonnonvaraselonteko Vuonna 2010 julkaistiin Valtioneuvoston luonnonvaraselonteko eduskunnalle, jossa esitetyistä luonnonvaratalouden kokonaisuuden kehittämiseen tähtäävistä toimenpiteistä Kansallinen luonnonvarapaneeli ja Luonnonvaratilinpito ja -osaaminen sisältävät yhtymäkohtia tämän raportin aihepiiriin. Ensin mainitun tueksi on tarkoitus kehittää tiedonkeruuta ja arviointimenetelmiä,

5 joilla vahvistetaan ymmärrystä luonnonvaratalouteen kuuluvien eri toimialojen arvonlisäyksestä, työllisyydestä ja keskeisistä ympäristövaikutuksista. Työ pitää sisällään myös skenaariotyökalujen kehittämisen. Jälkimmäisen osalta kehitetään kansantalouden materiaalivirtojen tilastointia ja ympäristövaikutusten arviointimalleja sekä ympäristö- ja luonnonvaratilinpidon menetelmiä kansantalouden tilinpidon yhteyteen. Kehitetään laskentamenetelmiä ja mittareita, jotka kuvaavat luonnonvarojen käyttöä ja materiaalivirtoja mukaan lukien piilovirrat sekä kuljetus ja varastointi. Lisäksi on tarkoitus kehittää myös kestävän hyödyntämisen kriteerejä. Suomen mineraalistrategia Mineraalisektorista on kehittynyt yksi harvoista kasvualoista Suomessa ja siitä näyttäisi tulevaisuudessa muodostuvan yksi kansantaloutemme teollisista tukipilareista. Strategian päätavoitteiksi on määritelty kotimaisen työn, kasvun ja hyvinvoinnin edistäminen mineraalisektorin avulla, Suomalaisten innovaatioiden hyödyntäminen globaaleissa raaka-aineketjun haasteissa ja kaivannaisalaan liittyvien ympäristöhaittojen vähentäminen. Suomen mineraalistrategian ensimmäinen peruspilari (Kotimaisen kasvun ja hyvinvoinnin edistäminen) pitää sisällään linkin luonnonvaratilinpitoon: Mineraalivarantojen pitkän aikavälin hyödyntäminen tulisi ottaa huomioon valtakunnallisissa alueiden käyttötavoitteissa niin, että se on osana maankäytönsuunnittelua kaikilla kaavatasoilla. Tämä edellyttää nykyistä tarkempaa tietoa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävistä mineraalisten luonnonvarojen esiintymistä ja löytymispotentiaalista.. Strategian kolmannessa peruspilarissa (Ympäristöhaittojen vähentäminen) on myös yhteys tilastointiin ja seurantaan: Suomen tulee pyrkiä edelläkävijäksi toteutettaessa kaivannaisteollisuuden kestävän kehityksen periaatteita. Ympäristöystävälliset raaka-aineet, sertifikaatit ja haittaverot ovat tulevaisuuden ohjauskeinoja. Myös kuluttajat haluavat tietää entistä tarkemmin, mistä heidän käyttämänsä raaka-aineet ovat peräisin ja minkälaisten standardien mukaisesti niitä on tuotettu.. Ympäristö-, luonnonvara- ja energiatilastotyöryhmän loppuraportti (YLE) Valtionvarainministeriö on selvittänyt tilastotoimen toimintojen tehostamista ja alueellistamista vuonna 2010. Ministeriön asettaman YLE-työryhmän tehtäviä olivat mm. valtion ympäristö-, luonnonvara- ja energiatilastojärjestelmien kokonaisuuden kuvaaminen, tilastoja tuottavien viranomaisten tehtävien selkiyttäminen ja em. tilastointijärjestelmän yhteenkokoamisen resurssien ja tehtävien arvioiminen sekä alan tulevaisuuden haasteiden kartoittaminen ja kehittämistarpeiden arviointi. Työryhmä laati suositukset ympäristö-, luonnonvara- ja energiatilastointijärjestelmien tiedontuotannon tehostamiseksi. Selvityksen suositus 9: Uusiutumattomien luonnonvarojen tilastoinnin kokonaiskehittämisvastuuta tulisi selventää. Uusiutumattomien luonnonvarojen käytöllä on ratkaisevan suuri merkitys Suomen luonnonvarojen kokonaiskäytössä ja myös rakennustoiminnan jätteiden kertymisessä Uusiutumattomien luonnonvarojen tilastoinnin kokonaiskehittämisvastuuta tulisi kuitenkin selventää esimerkiksi erillisessä työryhmässä. (Sneck & Melkas, 2010) YLE-työlle asetettiin jatkoryhmä, joka tarkastelee ympäristö- ja luonnonvaratilastoinnin kehittämis- ja tehostamismahdollisuuksia, erityisesti tarvetta toiminnallisiin muutoksiin, sekä muutosten kustannuksia. Työryhmän tulisi lisäksi arvioida mahdollisuudet siirtää ympäristöja luonnonvaratilastointia yhteen osaamiskeskittymään. Keväällä 2011 valmistuva työ kytkeytyy osaksi valtakunnallisen luonnonvarastrategian jatkokehittämistä sekä sektoritutkimuslaitosten kehittämistä.

6 1.3 Kehittämiseen liittyviä muita asioita Aineistojen paikkasidonnaisuuden kehittäminen Luonnonvaroihin liittyvät tiedot ovat usein yhdistettävissä paikkatiedon avulla, visualisoitavissa karttoina ja analysoitavissa eri tavoin paikkatieto-ohjelmistoja käyttäen. Paikkaan sidotun tieto tarjoaa mahdollisuuksia tukea suunnittelua ja päätöksentekoa niin julkisessa hallinnossa kuin laajemmin koko yhteiskunnassa. Etenkin maankäytön suunnittelussa kaavoitus tarvitsee paikkaan sidottua tietoa. Paikkatietoinfrastruktuurilla osana yhteiskunnan tietoinfrastruktuuria tarkoitetaan yhteisesti sovitulla tavalla tuotettuja paikkatietoaineistoja ja paikkatietopalveluja, näiden kuvailuja ja teknisiä toteutuksia sekä tietojen saatavuutta ja käyttöä koskevia periaatteita ja prosesseja. Eurooppalaisen paikkatietoinfrastruktuurin toteuttamista ohjaa INSPIRE-direktiivi. Kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin toteuttamisessa ja kehittämisessä tulee ottaa huomioon laajemmin kansalliset tarpeet ja mahdollisuudet. Infrastruktuurin toteuttaminen merkitsee keskeisesti verkkopalvelujen toteuttamista olemassa olevien paikkatietoaineistojen saattamiseksi helposti käyttäjien ulottuville. Teknisenä tavoitteena tulisi olla, että kaikki keskeiset tilastotiedot ovat paikkatietoina rajapintapalvelujen kautta tietoverkossa saatavilla selkein ja yhtenäisin käyttöehdoin. Tulevaisuudessa aineistopalvelujen rinnalle kehittyvät verkkopalveluina erilaiset analyysi- ja visualisointipalvelut. Tilastotoimen tuottama tilastotieto tulisi laajasti jalostaa paikkatiedoksi. Jatkossa tulee selvittää, missä määrin tilastoaineistojen automaattinen jalostaminen on mahdollista, millaisia analyysi- ja visualisointipalveluja tilastotoimi voi itse tarjota ja miltä osin tällaisten palvelujen tarjoaminen voisi olla yritysten toimesta tapahtuvaa markkinaehtoista liiketoimintaa. (Sneck & Melkas, 2010). Ympäristöluvat Ympäristöhallinnon Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä VAHTI on ympäristö- ja luonnonvaratiedon tuotannossa merkittävin tietojärjestelmä. Se on osa Ympäristönsuojelun tietojärjestelmää (YSL 27 ), ja siihen tallennetaan tietoja muun muassa ympäristölupavelvollisten luvista ja päästöistä vesiin ja ilmaan sekä jätteistä. VAHTI on Tilastokeskuksen jätetilastojen, kasvihuonekaasujen inventaarion ja energiatilastojen tärkeä tietolähde. Geologisten luonnonvarojen tilinpito Geologisten luonnonvarojen tilinpidon tavoitteena on saada kaikki geologiset luonnonvaramme sekä kaivannaistoiminnan sivutuotteet ja jätteet tilinpitojärjestelmiin. Tilinpidon tavoitteena on luoda keskitetty luonnonvaratietojärjestelmä päätöksenteon tueksi, kehittää luonnonvarojen tilinpitokonseptia ja tiedottaa luonnonvarojen kestävän käytön merkityksestä. Tietoja voidaan hyödyntää mm. maankäytön suunnittelussa, teollisten raaka-aineiden riittävyyden sekä raakaaineviennin ja -tuonnin kehityksen ennakoinnissa.

7 2 MINERAALISET RAAKA-AINEET JA LUOKITUS Mineraalisten raaka-aineiden otto ja hyödyntäminen on liike-, tuotanto- ja kansantaloudellista toimintaa. Tilastotiedon keräämisessä ja hyödyntämisessä on välttämätöntä tietää mineraalisten raaka-aineiden sijoittuminen taloudellista toimintaa kuvaaviin kansallisiin ja kansainvälisiin luokitusstandardeihin. Koko taloudellinen toiminta, ml. mineraalisten raaka-aineiden ottotoiminta ja jalostus, luokitellaan toimialaluokituksilla ja taloudellinen vuorovaikutus tuoteluokituksilla. Siirtyminen luokituksesta toiseen tapahtuu muunnosavaimen avulla. Mineraalisten raaka-aineiden ottotoiminnan sijoittuminen toimialaluokitusten TOL2002 ja TOL2008 mukaan on esitetty taulukossa 1a. 2.1 Taloudellinen toiminta EU-maiden tilastoissa taloudellinen toiminta luokitellaan luokitusstandardin NACE (Nomenclature Générale des Activités Economiques dans les Communautés Européennes) mukaisesti. NA- CE-luokituksessa on neljä hierarkkista tasoa ja yksi välitaso. Suomessa on käytössä toimialaluokitus TOL, jossa NACE-luokitusta on tarkennettu viidennellä hierarkkisella tasolla eli ns. kansallisella tasolla. NACE-luokituksen versiota Rev. 1.1 vastaa kansallinen versio TOL2002. EU:ssa on päätetty toimialaluokituksen päivittämisestä. Suomessa uusi toimialaluokitus NACE Rev. 2 ja sen kansallinen versio TOL2008 otetaan asteittain käyttöön eri taloustilastoissa tilastovuodesta 2007 alkaen. Uudistus heijastuu myös CPA- ja PRODCOM-luokitukseen. 2.2 Tavarat ja palvelut Tavaroiden ja palveluiden tuotannon tilastoinnissa EU:ssa on käytössä luokitusstandardi CPA (Statistical Classification of Products by Activity in the European Community), jossa tavarat ja palvelut kohdennetaan yhdelle NACE-luokituksen toimialalle päätuotteeksi. Tuote voi kuulua vain yhteen tuoteluokkaan. CPA-luokituksessa on kuusi hierarkkista tasoa ja yksi välitaso. Tasoista neljä ensimmäistä sekä välitaso ovat suoraan NACE-luokituksen mukaisia. Teollisuustoimialojen tuottamien tavaroiden luokituksessa on käytössä yksityiskohtainen PRODCOMluokitus (Production Communautaire), joka tarkentaa CPA-luokitusta 6-numerotasosta 8- numerotasolle. Lisäksi PRODCOM-luokituksessa on mahdollista jatkaa kansallisesti 10- numerotasolle. Mineraalisten raaka-aineiden tuoteluokat CPA2002-luokituksen mukaan on esitetty taulukossa 1b ja CPA2008-luokituksen mukaan taulukossa 1c. 2.3 Tullitilastot EU-maiden tullitilastoissa on käytössä CN-tuoteluokitus (Combined Nomenclature categories). CN-luokitus sisältää vain tavarat, ei palveluita. Tullitilastojen hyödyntäminen edellyttää CNluokituksen muuntamista PRODCOM- ja CPA-luokituksen mukaisiksi luokiksi. EU-maiden toimiala- ja tuoteluokituksille löytyy tarvittaessa yksityiskohtaiset muunnosavaimet maailmankaupan tilastoissa käytettäville luokituksille. EU:n viralliset luokitukset saattavat poiketa alan sidosryhmien keskuudessa vallitsevasta käsityksestä, mitä kaivostoimintaan ja louhintaan sisältyy. Käytännössä tämä tarkoittaa, että rajakohta kaivostoiminnan ja louhinnan toimialojen ja kaivostoiminnan ja louhinnan tuotteita jalostavien toimialojen välillä saattaa olla epäselvä.

8 Taulukko 1a. Mineraalisten raaka-aineiden ottotoiminta toimialaluokituksen TOL2002 mukaan. Muunnos TOL2002:sta TOL2008:een. Vastaava Toimialaluokan koodi ja nimi TOL2002 mukaan TOL2008 koodi 12 Uraani- ja toriummalmien louhinta 0721 13 Metallimalmien louhinta, josta 07 pl. 0721 131 Rautamalmien louhinta 071 132 Muiden metallimalmien louhinta pl. uraani ja torium 0729 14 Muiden mineraalien kaivu, josta 08 pl. 0892 141 Kivenlouhinta 0811 142 Hiekan ja saven otto 0812 143 Kemiallisten mineraalien louhinta 0891 144 Suolan tuotanto 0893 145 Muiden tuotteiden kaivu ja louhinta 0899 - Toimialaluokkiin 12, 13 ja 14 sisältyvät palvelut 099 Taulukko 1b. Mineraaliset raaka-aineet. Tuoteluokitus CPA2002. Tuoteluokan neljä ensimmäistä numeroa kertovat, minkä NACE Rev. 1.1 -luokitusstandardin mukaisen toimialaluokan päätuote on kyseessä. 12 Uraani- ja toriummalmit 1200 Uraani- ja toriummalmit 1200.10 Uraani- ja toriummalmit 13 Metallimalmit 1310 Rautamalmit 1310.10 Rautamalmit 1320 Muut metallimalmit kuin rautamalmit, ei kuitenkaan uraani ja torium 1320.10 Muut metallimalmit ja -rikasteet kuin rautamalmit, ei kuitenkaan uraani- ja toriummalmit ja niiden rikasteet 1320.11 - Kuparimalmit ja rikasteet 1320.12 - Nikkelimalmit ja rikasteet 1320.13 - Alumiinimalmit ja rikasteet 1320.14 - Jalometallimalmit ja rikasteet 1320.15 - Lyijy-, sinkki- ja tinamalmit ja niiden rikasteet 1320.16 - Muut muuta kuin rautametallia olevat metallimalmit ja rikasteet 14 Muut kaivostoiminnasta ja louhinnasta saadut tuotteet 141 Kivi 1411 Koriste- tai rakennuskivi 1411.10 Koriste- tai rakennuskivi 1411.11 - Marmori ja muu koriste- ja rakennuskalkkikivi 1411.12 - Graniitti, hiekkakivi ja muu koriste- ja rakennuskivi 1412 Kalkkikivi, kipsi ja liitu 1412.10 Kalkkikivi ja kipsikivi 1412.20 Liitu ja dolomiitti 1413 Liuskekivi 1413.10 Liuskekivi 142 Hiekka ja savi 1421 Sora ja hiekka 1421.10 Sora ja hiekka 1421.11 - Luonnonhiekka 1421.12 - Rouheet, sirut ja jauheet, pikkukivi, sora 1421.13 - Sepeli, tervasepeli 1422 Savi ja kaoliini 1422.10 Savi ja kaoliini 1422.11 - Kaoliini ja muut kaoliinipitoiset savet 1422.12 - Muut savet, andalusiitti, kyaniitti ja sillimaniitti, mulliitti, samotti ja dinasmaa 1430 Kemialliset ja lannoitemineraalit 1430.10 Kemialliset ja lannoitemineraalit 1430.11 - Luonnon kalsium- tai alumiinikalsiumfosfaatit, karnalliitti, sylviini ja muut raa'at luonnon kaliumsuolat 1430.12 - Pasuttamattomat rautapyriitit, raaka ja puhdistamaton rikki 1430.13 - Muut kemialliset mineraalit 1440 Suola 1440.10 Suola ja puhdas natriumkloridi 1450 Muut kaivos- ja louhintatuotteet, muualle luokittelemattomat 1450.10 Luonnonbitumi ja -asfaltti, asfaltiitit ja asfalttikivi 1450.20 Jalokivet ja puolijalokivet, hohkakivi, smirgeli, luonnon hioma-aineet, muut mineraalit, muualle luokittelematt. 1450.21 - Jalokivet ja puolijalokivet (muut kuin teollisuustim.), työstämättömät tai yksinkert. sahatut tai kark. muotoillut 1450.22 - Teollisuustimantit, hohkakivi, smirgeli, luonnonkorundi, luonnongranaatti ja muut luonnon hioma-aineet 1450.23 - Muut mineraalit, muualle luokittelemattomat

9 Taulukko 1c. Mineraaliset raaka-aineet. Tuoteluokitus CPA2008. Tuoteluokan neljä ensimmäistä numeroa kertovat, minkä NACE Rev. 2 -luokitusstandardin mukaisen toimialaluokan päätuote on kyseessä. 07 Metallimalmit 0710 Rautamalmit 0710.1 Rautamalmit 072 Värimetallimalmit 0721 Uraani- ja toriummalmit 0721.1 Uraani- ja toriummalmit 0729 Muut värimetallimalmit ja rikasteet 0729.1 Muut värimetallimalmit ja rikasteet 0729.11 - Kuparimalmit ja rikasteet 0729.12 - Nikkelimalmit ja rikasteet 0729.13 - Alumiinimalmit ja rikasteet 0729.14 - Jalometallimalmit ja rikasteet 0729.15 - Lyijy-, sinkki- ja tinamalmit ja niiden rikasteet 0729.19 - Muut värimetallimalmit ja -rikasteet, muualle luokittelemattomat 08 pl. 0892 Muut kaivostoiminnasta ja louhinnasta saadut tuotteet pl. turve 081 Kivi, hiekka ja savi 0811 Koriste ja rakennuskivi, kalkkikivi, kipsikivi, liitu ja liuskekivi 0811.1 Koriste- tai rakennuskivi 0811.11 - Marmori ja muu koriste- ja rakennuskalkkikivi 0811.12 - Graniitti, hiekkakivi ja muu koriste- ja rakennuskivi 0811.2 Kalkkikivi ja kipsikivi 0811.3 Liitu ja kalsinoimaton dolomiitti 0811.4 Liuskekivi 0812 Sora, hiekka, savi ja kaoliini 0812.1 Sora ja hiekka 0812.11 - Luonnonhiekka 0812.12 - Rouheet, sirut ja jauheet; pikkukivi, sora 0812.13 - Kuonan ja sen kaltaisten teollisuusjätteiden seokset, riippumatta siitä sisältävätkö ne pikkukiviä, soraa, mukulakiveä tai piikiveä, rakennuskäyttöön 0812.2 Savi ja kaoliini 0812.21 - Kaoliini ja muut kaoliinipitoiset savet 0812.22 - Muut savet, andalusiitti, kyaniitti ja sillimaniitti; mulliitti; samotti ja dinasmaa 089 pl 0892 Kaivos- ja louhintatuotteet, muualle luokittelemattomat pl turve 0891 Kemialliset ja lannoitemineraalit 0891.1 Kemialliset ja lannoitemineraalit 0891.11 - Luonnon kalsium- tai alumiinikalsiumfosfaatit 0891.12 - Pasuttamattomat rautapyriitit; raaka ja puhdistamaton rikki 0891.19 - Muut kemialliset mineraalit ja lannoitemineraalit 0893 Suola ja puhdas natriumkloridi; merivesi 0893.1 Suola ja puhdas natriumkloridi; merivesi 0899 Muut kaivos- ja louhintatuotteet, muualle luokittelemattomat 0899.1 Luonnonbitumi ja -asfaltti; asfaltiitit ja asfalttikivi 0899.2 0899.21 0899.22 Jalokivet ja puolijalokivet; teollisuustimantit, valmistamattomat tai ainoastaan sahatut, halkaistut tai raakahiotut; hohkakivi; smirgeli; luonnonkorundi, luonnongranaatti ja muut luonnon hioma-aineet; muut mineraalit - Jalokivet ja puolijalokivet (muut kuin teollisuustimantit), työstämättömät tai yksinkertaisesti sahatut tai karkeasti muotoillut - Teollisuustimantit, valmistamattomat tai ainoastaan sahatut, halkaistut tai raakahiotut; hohkakivi; smirgeli; luonnonkorundi, luonnongranaatti ja muut luonnon hioma-aineet 0899.29 - Muut mineraalit 09 pl 091 Kaivostoimintaa avustavat palvelut pl raakaöljyn ja maakaasun tuotantoa avustavat palvelut 0990 Muuta kaivostoimintaa ja louhintaa avustavat palvelut 0990.1 Muuta kaivostoimintaa ja louhintaa avustavat palvelut 0990.11 - Kivihiilen louhintaa avustavat palvelut 0990.19 - Muuta kaivostoimintaa ja louhintaa avustavat palvelut, muualle luokittelemattomat

10 3 MINERAALISIIN RAAKA-AINEISIIN LIITTYVÄ TILASTOTIEDONKE- RUU Tilastotiedon keräämisen, hyödyntämisen ja yhteensovittamisen kannalta ratkaisevan tärkeitä ovat yhtenäiset tilastointikäytännöt ja yhtenäiset tilastotiedon luokitusstandardit sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tilastokeskus ylimpänä tilastoviranomaisena on julkaissut Laatua tilastoissa -käsikirjan (Käsikirjoja 43, 2. uudistettu painos, 2007). Käsikirjassa kuvataan tilastoalan toimintakehikko Suomen oloissa. Käsikirjassa esitetään lainsäädännön lisäksi hyväksi havaittuja käytäntöjä ja suosituksia. Rekisterien ja hallinnollisten tietolähteiden käytössä tilastointitarkoituksiin Suomi on edelläkävijämaa. Tilastokeskus on julkaissut tästä aiheesta englanninkielisen käsikirjan (Handbooks 45, 2004). Mineraalisiin raaka-aineisiin liittyvää tilastotiedon keruuta, käsittelyä ja tilastojen laatimista säätelevät kansallisella tasolla Suomen lait (mm. tilastolaki, kaivoslaki ja maa-aineslaki) ja EUtasolla tilastoasetus. Laeissa on säädetty millaista tietoa kerätään, kuka kerää, mikä tieto on pakollista luovuttaa ja mikä tieto on julkista. Tilastoja kerääviä kotimaisia viranomaisia on useita: Tilastokeskus, Tullihallitus TEM, Tukes ja ympäristöviranomaiset alueellisissa ELY-keskuksissa, Osalla tilastoista on Suomen virallisen tilaston status merkkinä hyvästä tilastointikäytännöstä. EU:ssa keskeisin tilastoviranomainen on Eurostat. Esimerkki mineraalisten raaka-aineiden ottoon liittyvä tiedonkeruusta on esitetty kuvassa 2. 3.1 Tilastolain alaiset tiedot (Tilastokeskus) Tilastokeskus kerää yrityksiltä vuosittain toimipaikkatietoja alue- ja toimialatilastojen laadintaa varten. Tietoja käytetään myös kansantalouden tilinpidon ja muiden taloustilastojen laadinnassa. Teollisuuteen luetaan kaivos- ja kaivannaistoiminta, tehdasteollisuus, sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto sekä vesi- ja jätehuolto. Tiedonantovelvollisuus perustuu tilastolakiin (280/2004). Euroopan Unionin asetukset edellyttävät osaltaan kyseessä olevien tietojen keruuta. (Yritystoiminnan rakennetilastoasetus Nro 58/97 ja Asetus kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon laadinnasta, EKT Nro 2223/96). Tiedot voi toimittaa joko sähköisesti tai paperilomakkeella. Toimipaikkatiedustelun piiriin kuuluvat pääsääntöisesti kaikki vähintään 20 hengen monitoimipaikkaisten yritysten teolliset toimipaikat. Eräissä tapauksissa tiedustelun piiriin kuuluvat myös tätä pienempien yritysten teolliset toimipaikat. Tiedustelun piiriin kuuluu myös kuntien teollisia yksiköitä. Toimipaikkatiedustelussa on käytössä TOL-toimialaluokitus. Tiedonkeruu tapahtuu pääasiassa sähköisellä T5-lomakkeella Tilastokeskuksen internet-sivuston kautta. Vuoden 2009 T5-lomake on huomattavasti suppeampi kuin vuoden 2007 T5-lomake. Teollisuuden hyödyketiedustelussa kerätään arvo- ja määrätietoja yritysten tuotannosta sekä tuotantoon käytetyistä aineista ja tarvikkeista hyödykenimikkeittäin. Tiedot kerätään ensisijaisesti yrityksiltä tai sopimuksen mukaan niiden toimipaikoilta. Tilastointiajanjaksona käytetään kalenterivuotta ja tilasto laaditaan vuosittain. Hyödyketilastointi perustuu tilastolakiin (280/2004) sekä PRODCOM-asetukseen (Euroopan talousyhteisöjen neuvoston asetus (ETY) N:o 3924/91) ja EU:n komission asetukseen N:o 912/2004, joissa yhteisön teollista tuotantoa koskeva tutkimus

11 määritellään. Tiedonkeruu tapahtuu pääasiassa sähköisellä lomakkeella Tilastokeskuksen internet-sivuston kautta. 3.2 Kaivoslain alaiset tiedot (TEM/Tukes) Kaivoslain alaisten tietojen kerääminen siirtyy TEM:ltä TUKES:iin 1.7.2011. Tiedonkeruu tapahtuu sähköisellä lomakkeella TEM:n/TUKES:n internet-sivuston kautta. Louhinta- ja tuotantotietojen antamiseen on vakiintunut kansallinen nimikkeistö. Lisäksi TEM on kerännyt toimijoilta tietoa malminetsintään ja kaivostoimintaan liittyvistä investoinneista. Osittain samoja vuosittaisia louhinta- ja tuotantotietoja keräävät myös Tilastokeskus ja ympäristölupaviranomaiset. 3.3 Maa-aineslain alaiset tiedot (ELY, SYKE) Maa-aineslain 23a velvoittaa maa-ainesluvan haltijan ilmoittamaan lupaviranomaiselle vuosittain otetun aineksen määrän ja laadun. Myös kotitarveotosta tulee ottajan ilmoittaa valvontaviranomaiselle ottopaikan sijainti ja arvioitu ottamisen laajuus, jos ottamisalueelta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Lupa- ja valvontaviranomainen toimittaa ottotiedot elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tiedonkeruu tapahtuu ympäristöministeriön internet-sivulta saatavalla sähköisellä lomakkeella. Maa-aineslain alaisten tietojen antamiseen on vakiintunut kansallinen nimikkeistö. 3.4 Ympäristönsuojelulain alaiset tiedot (ELY, SYKE) Kaivoslain ja maa-aineslain alainen toiminta on myös ympäristönsuojelulain alaista toimintaa. Maa-ainesten ottotoiminta edellyttää ympäristöhallinnolle tehtävää kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelmaa. Sähköinen lomake on saatavilla ympäristöhallinnon internet-sivulta. Louhinta ja murskaus edellyttävät ympäristöhallinnon sähköisellä lomakkeella 6036 haettavaa ympäristölupaa. 3.5 Tuonti ja vienti (Tullihallitus) Tullihallitus kerää CN-tavaraluokittain tietoa tuonnista alkuperä- ja lähetysmaittain ja viennistä määrämaittain. Kutakin tavaraluokkaa kohti ilmoitetaan mm. tilastoarvo, paljous ja lisäpaljous, jotka ovat tarvittaessa summattavissa vuosittaisiksi tiedoiksi. Tullihallitus on julkaissut CPA2002-CN muunnosavaimet vuosille 2002 2008 ja julkaisee CPA2008-CN muunnosavaimet vuodesta 2009 alkaen vuosittain. Tiedonkeruu tapahtuu pääasiassa sähköisellä lomakkeella Tullihallituksen internet-sivuston kautta.

12 3.6 Toimialan seuranta (GTK, Lapin liitto) Vuonna 2010 Geologian tutkimuskeskus keräsi yritysten julkistamaa tietoa ja omaa tutkimustietoa tietovarantojen kartuttamiseksi. Tiedonkeruun tavoitteena on tutkimuksen tukemisen lisäksi tieto-, aineisto-, ja asiantuntijapalvelujen tarjoaminen. GTK:n lisäksi TEM:n ja Lapin liiton yhteistyönä toimialan seurantaan osoitettiin resursseja perustamalla vuoden 2009 lopulla Lapin liittoon kaivos- ja kivialan toimialapäällikön toimi. Mineraalivarat tiedonkeruu Raakaainepotentiaali Hypoteettiset metallivarannot Mineraalivarannot Raakaainevarat Varaukset Valtaukset Kaivospiirit ja maaainesluvat Ottotoiminta ja louhinta Rikastus Jalostus Yritykset Vuosikatsaukset TEM TUKES Lupa-asiat, malminetsintäraportit Investoinnit Tuotanto Turvallisuus GTK Oma tutkimus ja toimialan seuranta ELY Ympäristölupaan liittyvät tiedot Maa- ja kiviaineksen otto VM Tullihallitus Malmin, rikasteiden sekä jalosteiden tuonti ja vienti Tilastokeskus Teollinen toiminta Tilinpäätöstiedot Jätteet Kuva 2. Mineraalisten raaka-aineiden ottoon liittyvä tiedonkeruu 2010

13 4 MINERAALISIIN RAAKA-AINEISIIN LIITTYVÄ TILASTOTIEDONJAKE- LU Tiedonjakelun osalta toimijat ovat pääasiassa samoja kuin tiedonkeruussa. Tiedonjakelun kokonaisuutta vuoden 2010 osalta on hahmoteltu kuvassa 3. 4.1 Tilastokeskus Useissa tilastokeskuksen julkaisemissa tilastoissa esitetään mineraalisten raaka-aineiden hyödyntämiseen liittyvää tilastoaineistoa. Keskeisimpiä näistä ovat teollisuuden tuotantotilastot, teollisuuden alue ja toimialatilasto, yritysrekisteri, jätetilasto sekä ympäristötilasto. Tilastokeskus julkaisee keräämänsä aineiston ilmaisessa StatFin-tilastotietokannassa. Tietokanta toimii osoitteessa http://www.tilastokeskus.fi/tup/tilastotietokannat/index.html 4.2 Kaivoslain alaiset tiedot (TEM/Tukes) Kaivannaistilastoista julkaistaan Materia-lehdessä (yleensä numerossa 2) vuosittainen yhteenveto kaivoslain alaisten yritysten louhintatiedoista, ja rikasteiden, metallien, vuolukiven ja sementin tuotantoluvuista sekä karbonaattikivien käytöstä. Käytetty mineraalisten raaka-aineiden nimikkeistö ei ole EU:n virallisen CPA-luokituksen mukainen. Tietojen vertailukelpoisuuden parantamiseksi tarvittaisiin näin ollen muunnosavaimen kehittämistä. Työ- ja elinkeinoministeriön ja 1.7.2011 alkaen Tukes:n ylläpitämiä kaivostilastoja hyödynnetään yleisesti elinkeinoelämässä, tutkimuslaitoksissa ja järjestöissä. Monet tilastoja käyttävät tahot näyttävät olevan myös kiinnostuneita osallistumaan kaivostilastojen kehittämiseen (Vuori ja Tuusjärvi 2009). Esille on noussut useita tilastojen kehittämiseen liittyviä ehdotuksia ja uusia tietotarpeita on ilmennyt sekä ympäristövaikutusten, että kestävän kehityksen arvioinnin suhteen. Toimialan seuranta (TEM ja Lapin liitto) TEM toimialapalvelun julkaisemat toimialaraportit antavat toimialakohtaisen perustietopaketin koottuna eri tietolähteiden aineistoista sovitun. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää kahdeksan päätoimialaa, sisältäen mm. tiedot toimialan yrityksistä, työvoimasta, taloudesta, tuotannosta, markkinoista ja kehitysnäkymistä. Kaivos- kivialaan liittyen TEM ja Lapin liitto ovat toimineet yhteistyössä 2009 syksystä alkaen. Yhteistyön tuloksena toimialan seurantaan liittyviä raportteja on julkistettu kaksi kappaletta. Ensimmäinen tarkasteli luonnonkivien tuotantoa ja valmistui loppuvuodesta 2009 ja toinen kaivosalaa koskeva raportti syksyllä 2010. Molempiin raportteihin on tulossa päivitys syksyllä 2011. Raportit ovat veloituksetta saatavissa osoitteesta www.toimialaraportit.fi

14 4.3 Maa-aineslain alaiset tiedot (ELY, SYKE) Toimijoiden paikallisiin ELY-keskuksiin ilmoittamat ottotiedot kootaan SYKE:ssa vuosittaisiksi kokonaisottotiedoiksi. SYKE julkaisi vuosina 2001-2007 (koskien vuosia 1999-2005) vuosittaisen Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne julkaisun. Lisäksi tiedot on julkaistu vuosittain ilmestyvässä Kivimieskalenterissa (Vuorimiesyhdistys) sekä Geologian tutkimuskeskuksen julkaisemassa Geologisten luonnonvarojen käyttö Suomessa -julkaisussa (kts. kohta 4.5). 4.4 Tullitilastot (vienti - tuonti) Tullihallitus on vuonna 2008 uusinut tietojen jakelujärjestelmän, joka noudattaa EU:n käytännesääntöjä ja SVT-suosituksia. Tullihallituksen ulkomaankauppatilastojen jakelujärjestelmä UL- JAS avattiin käyttöön huhtikuussa 2008. Tietokanta on avoin ja maksuton kaikille käyttäjille, eikä vaadi rekisteröitymistä. ULJAS sisältää yksityiskohtaiset tavaroiden ulkomaankaupan vienti- ja tuontitiedot HS/CN-luokituksilla vuodesta 1989, SITC-luokituksella vuodesta 1987 ja CPA-luokituksella vuodesta 2002. TOL/NACE-toimialaluokituksen mukaisia tilastoja Uljaksessa on vuodesta 2008. Myöhemmin Uljakseen tullaan lisäämään mm. logistiikkatilastoja. CN (Combined Nomenclature) -nimikkeistö on tarkin ulkomaankauppatilastoissa käytössä oleva tilastoluokitus. Siihen perustuvat myös kaikki muut ulkomaankaupan tilastoinnissa käytettävät luokitukset. CN-nimike soveltuu käytettäväksi parhaiten silloin, kun halutaan tilastotietoja tiettyjen tuotteiden tai tavaroiden ulkomaankaupasta. Kansainvälisen kaupan luokittelustandardi eli SITC (Standard International Trade Classification) -luokitus sopii mm. Suomen tuonnin ja viennin maakohtaisen jakautumisen tarkasteluun. Toimialoihin ja tavaroiden käyttötarkoitukseen perustuvia luokituksia käytetään pääsääntöisesti kuvaamaan koko tuonnin ja viennin rakennetta ja kehitystä. Näitä luokituksia ovat CPA (Classification of Products by Activity), NACE (Nomenclature générale des Activités éconimiques dans les Communautés européennes) ja MIG (Main Industrial Groupings). Uljaksen tiedot päivitetään ulkomaankauppatilastojen julkaisuaikataulun mukaisesti kuukausittain. ULJAS-palvelu toimii osoitteessa http://uljas.tulli.fi 4.5 Geologian tutkimuskeskus Geologisten luonnonvarojen käyttö Suomessa -tutkimusraporttiin (Tuusjärvi et al. 2009, 2010; Vuori et al. 2008) on koottu lupaviranomaisten sekä alan toimijoiden antamia tietoja. Julkaisun tarkoituksena on luoda kokonaiskatsaus tuotannon määriin ja maantieteelliseen sijoittumiseen sekä arvioida alan kehitysnäkymiä. Tavoitteena on myös lisätä tietoisuutta geologiasta sekä geologisten luonnonvarojen käytön merkityksestä Suomessa. GTK:n ylläpitämien www-palvelujen (http://www.geo.fi/) kautta annetaan pääosin paikkaan sidottua tietoa geologisten luonnonvarojen sijainnista, määristä ja laadusta. Tilinpidon kautta ta-

15 voitteena on myös lisätä yhteys näiden varojen hyödyntämiseen. Kiviainesten tilinpidon wwwpalvelu löytyy osoitteesta http://www.geo.fi/kitti/ Mineraalivarat tiedonjakelu Ottotoiminta ja louhinta Raakaainevarat Jalostus Kaivospiirit ja maaainesluvat Raakaainepotentiaali Hypoteettiset metallivarannot Mineraalivarannot Varaukset Valtaukset Rikastus Yritykset Vuosikatsaukset Vuosikatsaukset TEM Malminetsintäinvestoinnit (www-sivut) Kaivosinvestoinnit (ei julkinen?) Määrät ja sijainti (www-sivut) Louhintatilasto Tuotantoluvut (www-sivut) Uudet toimialaraportit TUKES Toimialan onnettomuudet -julkaisu GTK Julkaisut, raportit, www-palvelut (FODD, FINGOLD jne.) www-palvelut (Active map explorer) Geologisten lv hyödyntäminen -julkaisu (+www-sivut) YM SYKE Ottomäärät (Kivimieskalenteri) VM Tullihallitus Tilastokeskus Jätetilasto, ympäristötilasto Teollisuuden alue- ja toimialatilasto Tullitilastot Yritysrekisteri Teollisuuden tuotantotilasto Kuva 3. Mineraalisten raaka-aineiden ottoon liittyvä tiedonjakelu 2010

16 5 TILINPIDON NYKYTILANNE Tällä hetkellä mineraalisten raaka-aineiden tilinpidon osalta on valmiina Uudenmaan alueen kattava kiviainesten tilinpitopalvelu (http://www.geo.fi/kitti). Palvelu sisältää tietoja pääasiassa raaka-ainevarantojen sijainnista, määrästä ja laadusta sekä niiden hyödyntämisestä. Tiedot kerätään yhteen ympäristöhallinnon ja GTK:n toimesta. Palvelussa esitetään otto- ja varantotiedot, mutta ei sinänsä vuotuista määrän muutosta. Muiden geologisten luonnonvarojen osalta (metallimalmit, teollisuusmineraalit, turve, pohjavesi, luonnonkivet ja sivumateriaalit) GTK on jatkanut tilinpitokonseptien kehittämistyötä (http://www.gtk.fi/tutkimus2/tutkimusohjelmat/tilinpito/tipi.html). Kehittäminen tähtää määritellyn tiedon tuottamiseen myöhemmin rakennettavien tietojärjestelmien suunnittelutyön pohjaksi. Kuvassa 4 on esitetty skemaattisesti tilinpitoon liittyviä tietovirtoja, käsitteitä, tietosisältöä sekä seurannan apuvälineitä. Tilinpito ja tuotantotiedot nykyinen kehys Tietokannat Varantotilit Virtatilit Kansantalouden tilinpito Käsitteet Raaka-aine Sijainti (laatu ja määrä) www KITTI laatu, määrä, sijainti (ja otto) GTK geologisten luonnonvarojen käyttö TR Määrän muutos Tullitilastot Rikastus-jalostus Ottotoiminta TEM Kaivoskivennäiset ELY Kiviaines, turve Taloudellinen toiminta TK-teollisuus- ja jätetilastot+muut Tietosisältö Seuranta Kuva 4. Skemaattinen kuva tilinpidon nykytilasta ja -kehyksestä. Kitti on Uudenmaan alueelta valmistunut kiviainesten tilinpitoon perustuva internetpalvelu.

17 6 KEHITTÄMISTARPEET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Tarkastelussamme kehittämistarpeet on jaettu 4 kategoriaan, joiden osalta on nostettu esiin eritasoisia ja eri yhteyksissä ilmi tulleita kehittämiskohteita. Nämä noudattavat myös karkeasti YLE-1 työryhmän havaintoja (Sneck & Melkas, 2010). 1. Sisällöt (mitä): - Luokitusten ja metatietojen merkityksen painottaminen (mm. yhtenevyys Insprire-direktiivin vaatimusten kanssa) - Kehittynyt paikkasidonnaisuus (tilastojen kehittäminen yleisesti) - Tilastojen yhdisteltävyys kansainvälisesti - Kansainvälisen kehityksen huomioiminen (mm. standardit) - Tiedon tarkkuus ja kattavuus - Jalostusketjun hallinta - Kotimainen tuotanto tuotteittain (määrä, arvo, vertaa tullitilastot) tarkkuuden ja kattavuuden lisääminen - Käyttö kotimaassa tuotteittain (määrä, arvo) ja käyttäjätoimialoittain, kotimainen ja tuonti erikseen, mahdollistaa jalostusketjun ja materiaalivirtojen seuraamisen (vs. luonnonvaratilinpito) - Resurssien seuranta: varantojen kehittyminen, louhinta ja tuotannot - Ei-kaupalliset materiaalivirrat (esim. louhinnan yhteydessä toimipaikalle jäävä sivukivi ja maa-aines) - Ympäristön tila ja sen muutokset - Turvallisuuden kehittyminen esim. onnettomuustilastot - Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset - Suunnittelun tarpeet, maankäyttö 2. Menetelmät (miten): - Tuotantoprosessien hallinta (myös kansainvälisten vaatimusten ja standardien huomioiminen) - Tietolähteet, lakien edellyttämien vuosittaisten ilmoitusten tehokas hyödyntäminen tilastotiedon keruussa - Tiedonkeruun sähköistäminen (mm. www-pohjaiset palvelut) - Tiedonkeruu yrityksistä yhdellä www-pohjaisella liittymällä, josta jaetaan eri käyttäjille tarvittavat osiot - Aineistojen arkistointi - Tiedon keruussa ja yhteensovittamisessa ongelmia (monialainen yritys saattaa kirjautua väärälle toimialalle Tilastokeskuksen luokituksessa, esim. sama yritys louhii metallimalmia ja jalostaa sen raakametalliksi niin kaikki toiminta kirjautuu metallien jalostukseen) - Työnjako ja koordinaatio (TEM:n toimialaraportti ja vuotuisen GTK:n geologisten luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvä tutkimusraportti)

18 3. Tietojärjestelmät (miten): - Kokonaisarkkitehtuurin mukaisesti - Yhteiskäytettävyyden edistäminen (yleisenä periaatteena) - Muunnosavaimet (tuotteet ja toimialat) eri toimialojen tietojen koostamisen tueksi (tilastokeskus vs. mineraalialan käyttämät jaotukset) 4. Julkaisut ja tuotteet (kenelle): - Julkistamiskäytännöt (kun toimialalla on vähän toimijoita, tilastolain mukainen salaus saattaa rajoittaa tilastoaineiston käytettävyyttä). Osin on epäselvyyttä siitä, kenelle ja mihin käyttöön kaivoslain alaisia tietoja saa luovuttaa. - Asiakkaiden tunnistaminen (julkinen viranomainen, EU, yritykset, kansalaiset, tutkimus, tilastoviranomaisten tiedonvaihto) - Tilasto- tai rekisteritiedon esittäminen (yleisesti) - Tiedonjakelun sähköistäminen - Rajanveto ilmaisen tiedon ja maksullinen palvelun välillä (muiden kuin normaalien aineistojen jakelu) - Jakelukanavat (internet, sähköiset julkaisut, painetut julkaisut) - Edustaako julkaistava tieto koko toimialaa tai koko tuoteluokkaa tarkasteltavalla alueella Aiemman asiakaskyselyn tuloksia - Kehitysehdotuksia tai muita kommentteja kaivostilastoihin liittyen (Vuori ja Tuusjärvi 2009): Kommenttien ja ehdotusten perusteella on tiivistetty alla olevat aiheet, joihin voisi olla syytä kiinnittää huomiota kaivostilastojen kehittämistä koskevissa keskusteluissa. i) Tietojen parempi sähköinen löydettävyys ja käytettävyys (mm. internet) ii) Tietosisällön laatu-asiat ja yhteismitallisuus muiden tietoaineistojen kanssa iii) Yhteistyön kehittäminen tiedonkeruun ja tietojärjestelmien kehittämisen osalta iv) Tietosisällön kehittäminen tuotannollisten muutosten tarkastelun sekä erityisesti tutkimuksen näkökulmasta (mm. sivukivet, pinta-alat, tuotantopanokset tuotettua yksikköä kohden). Poimintoja vastauksista Tilastoinnin tarkoituksena olisi oltava se, että sen antaman tiedon pohjalta voidaan tehdä päätelmiä alan kehittymisestä ja kehittämistarpeista tulevaisuudessa. Turhan yksityiskohtaisten tietojen kerääminen, varsinkin jos eri toiminnanharjoittajien tiedot eivät ole yhteismitallisia, on hyödytöntä. Jatkuvuus pitkässä aikaskaalassa on tärkeää, sillä muutokset tapahtuvat usein trendinomaisesti. Siinä suhteessa jo kerättyjen perustietojen jatkuvuus on tärkeää. Kaivosalalta on tähän mennessä kerätty myös yksityiskohtaista tietoa tapaturmista. Niiden jatkuminen olisi myös tärkeää, sillä kehitystä ei tapahdu, jos asioita ei mitata. Mittareiden tulisi olla yhteismitallisia muiden EU maiden kanssa. Usein tällöin joudutaan mittaamaan myös useampia muuttujia, sillä kaikilta osin yhteistä standardia ei ole olemassa. Kaivostilasto sisältää vain kaivoslain alaisen louhinnan. Olisi hyvä saada yhdestä ja samasta paikasta kaikki louhintatilastot riippumatta siitä mikä laki ottotoimintaa säätelee. Vieläkin parempi olisi jos kiven jatkokäyttö saataisiin samasta lähteestä; esim. paljonko graniittia, vuolukiveä jne. menee vientiin ja paljonko kotimaan kulutukseen ja mihin käyttökohteisiin. Vientitilastot

19 saa kyllä tullilta mutta niissäkin olisi kehittämistä. Mukaan myös (toim. huom.) tuotettujen metallien tonnit ja pitoisuudet, nyt on kovan työn takana selvittää millaisia pitoisuuksia on loppujen lopuksi kaivettu. Firmojen talousluvut pitää kaivaa ja niistä laskea. Kaivostilastoja ei kyllä TEM sivuilta helposti näytä löytyvän (Hakusana pitää olla tilastotietoja, kaivostilastoilla ei löydy) Yritin äkkiseltään löytää googlen avulla verkosta tietoa kaivostilastoista, mutta melko niukasti tuntui löytyvän. Kaivostilastoja käytetään mm. kaivannaisympäristötiedon keruussa. TEM:n ja YM:n operatiivisessa kaivannaisympäristötiedonkeruussa on joiltakin osin päällekkäisyyttä, mutta toisaalta tiedon puutetta toistensa tekemisestä.... on olemassa (toim. huom.) kaivannaistilastoihin perustuva kaivannaisympäristötietojärjestelmä ympäristöhallinto kerää tietoja teollisuuden lupajärjestelmiin (mm. VAHTI-tietojärjestelmä) ja EU:n ympäristölainsäädäntöön liittyen. Kaivostilaston kehittämisessä olisi kiinnitettävä huomiota sivukiven hyötykäyttöön selkeästi jaoteltuna 1) kaivostäyttöön 2) muuhun hyötykäyttöön kaivosalueelle (tiepohjan, rikastusaltaiden padot) ja 3) ulkopuoliseen hyötykäyttöön Olisi hyvä saada mukaan myös kaivostoiminnan maankäyttötiedot pinta-aloina, esim 1) louhosalue, 2) sivukiven ja poistomaan läjitysalueet ja rikastushiekka-altaat, 3) muut rakennusten, teiden ja päällystettyjen piha-alueiden alle jäävät alueet 4) kaivoksen omistuksessa, mutta kasvustolliset (verraten luonnontilaiset) alueet. Nämä tiedothan pysyvät pitkään samoina, mutta aika-ajoin tapahtuu suuriakin muutoksia (esim. uudet rikastushiekka-altaat). Vanhoista kaivostilastoista kaipaisin tehtäväksi luotettavia aikasarjoja, jotka selventäisivät kehitystrendejä. Nykyisellään vuosien välinen vertailtavuus herättää kysymyksiä ja asiaa olisi hyvä tutkia. Sivukivien ja muun siirrettävän/louhittavan kiviaineksen tilastointia pitäisi myös kehittää - nykyisissä tilastoissa vaikuttaa olevan epäsystemaattisesti tehtyjä lukuja eri vuosina. Onko näin myös todellisuudessa on vaikea asiaan perehtymättä sanoa. Asiaa pitäisi kuitenkin tutkia ja ohjeistaa tiedon tuottajia tarkempaan ja täsmällisempään tiedon keruuseen. 6.1 Tiedonkeruun tavoitetila Hallinnonalojen välinen työnjako tulee todennäköisesti säilymään mineraalisten raaka-aineiden tiedonkeruun osalta ennallaan, mutta uusi ELY-organisaatio ja TEM:n kaivosviranomaistoimintojen siirtyminen Tukes:iin muuttavat tiedonkeruun hallinnollista rakennetta. TEM vastaa ELY:n yleishallinnosta ja siten myös maa- ja kiviainekset ovat tiedonkeruun osalta entistä lähempänä muita mineraalisia raaka-aineita. GTK:n toiminta jatkuu samanlaisena (toimialan seuranta) (Kuva 5). Tukesin osalta tehtäviksi ehdotetaan seuraavia: 1) www-pohjainen kaivosten tuotantotietojen ja tapaturmatietojen keruu (valmis pohja kts. liiteet), 2) www-pohjaisen kyselyn luominen tuottajille rikasteiden, mineraalien, vuolukiven ja sementin tuotantolukujen sekä kalkkikiven käytön tie-