TALI-IHANTALA 1944 Kesto:110 min Ikäraja: K11 Ohjaaja: Åke Lindman, Sakari Kirjavainen Levittäjä: Buena Vista Int. Finland Oy Koulukinon materiaali on tehty lukiolaisille. Teemat: Juhlitaan Suomea! Johdattelua jatkosodan tapahtumiin Elokuvallista erittelyä Suomi sodassa - Syventymistä Suomen sotahistoriaan Seikkailua sotaelokuvan sokkeloissa Synopsis: Tali-Ihantala 1944 on tiukasti tositapahtumiin perustuva episodielokuva Suomen itsenäisyyden pelastaneesta torjuntavoitosta, jolloin Suomen kohtalo oli yksistään sotilaidemme käsissä. Koko Pohjolan suurimpaan taisteluun osallistui yhteensä 150 000 venäläistä ja 50 000 Suomalaista sotilasta. Menetykset ja tappiot olivat musertavia linjan molemmin puolin. Elokuvassa kerrotaan episodein yksittäisistä miehistä ja yksiköistä taistelussa, joka siitä selvitäkseen vaati paitsi onnea myös kestämään epäinhimillistä kovuutta ja raakuutta. Vain harvat selvisivät hengissä ja heistä vielä harvempi on edelleen elossa. Tämä on tarina heistä kaikista, jotka puolustivat maatamme. Juhlitaan Suomea! Tänä vuonna itsenäinen Suomi juhlii pyöreitä vuosia. Suomen sotia muistellaan myös näiden 90-vuotisjuhlien yhteydessä. Taisteluiden esiin tuominen on yksi osa juhlintaa. Juhlavuotta viettää myös suomalainen elokuva, jolla on tärkeä osa historian vaikeiden vaiheiden kollektiivisessa käsittelyssä. Sotaelokuvistamme suurin, Tuntematon sotilas, onkin suosituin kotimainen elokuva kautta aikojen ja osa itsenäisyyspäivän juhlinnan perinteitä. Erityisesti nykyisessä vahvasti visuaalisessa kulttuurissa elokuva on hyvä keino välittää historiaa ja menneisyyden muistoja uusille sukupolville. Elokuvat ovat myös osa yhteistä muistia ja kansallista identiteettiä luovaa kuvallista kulttuuriperintöä. Yhteisen historian hahmottamiseen liittyy myös Tali-Ihantala 1944, joka on toinen Syväriltä Kannakselle - elokuvien tuki ry:n tuottamista elokuvista. Tali-Ihantala 1944 on myös osa Suomi 90 Finland juhlavuoden ohjelmistoa. 1. a. Miten luulette elokuvan aseman osana juhlaohjelmistoa vaikuttavan elokuvaan ja velvoittaneen tekijöitä, miten se vaikuttaa elokuvan vastaanottoon?
Suomi 90 Finland toimikunnan tervehdys löytyy täältä: http://www.taliihantala.fi/docs/ti1944_me_esite.pdf. Lukekaa tervehdys ja pohtikaa sen sisältöä. Miettikää ainakin mitä lauseella tulevaisuutta ei voi määritellä tuntematta tulevaisuutta tarkoitetaan. 1.b. Suunnitelkaa pienissä ryhmissä oma Suomi 90 Finland juhlaohjelmistonne. Mitä suomalaisia elokuvia teidän juhlavuoteenne kuuluisi? Esitelkää ohjelmistonne vielä muille ja keskustelkaa valinnoistanne. 2. a. Miksi luulette juuri sodan ja sen merkityksen muistelemisen olevan niin tärkeää itsenäisyyden juhlinnassa? Mitä itse haluaisitte nostaa esille itsenäisyyspäivänä, mikä teille on itsenäisyydessä tärkeää ja mistä näette itsenäisyyden koostuvan? 2. b Tutustukaa elokuvaan internetissä http://www.tali-ihantala.fi/ sekä Suomen juhlavuoden http://www.suomi90finland.fi/etusivu/fi.jsp sivuihin ja arvioikaa juhlavuoden juhlintaa ja sen painopisteitä niiden perusteella. Mitä suomalaisuuden elementtejä juhlavuoden sivuilla nostetaan esiin, mitkä itse koette tärkeiksi? Johdattelua jatkosodan tapahtumiin 1. a. Siellä Suomen kohtalo ratkeaa on kenraali A.F. Airon painokkaasti lausahtanut. Tämä lausahdus on valittu elokuvan sloganiksi Mitä se kertoo elokuvasta? Mistä elokuva tämän perusteella kertoo? Kirjoittakaa oma kuvitteellinen juonikuvauksenne ennakkotietojenne ja mielikuvienne perusteella. Kenraali, Mannerheim-ristin ritari Aksel Fredrik Airoa (1898-1985) on sanottu Mikkelin päämajan aivoiksi, joka suunnitteli merkittävimmät operaatiot. Hän toimi Suomen armeijan päämajassa sotaoperaatioiden johtajana, päämajoitusmestarina. Lainaus korostaa näkemystä Ihantalan-ihmeestä, Tali-Ihantalan torjuntavoiton ratkaisevuudesta sodan lopputuloksessa. Se korostaa elokuvan kuvaavan tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää hetkeä Suomen historiassa. 2. a. Palauttakaa mieleenne jatkosodan tapahtumia ja kerätkää luokassa ennakkotietojanne yhteen isoksi infopaketiksi. 2.b. Tunnetteko ketään sodan omakohtaisesti kokenutta? Haastatelkaa heitä ja etsikää vastauksia jatkosodan vaiheita ja yksittäisten ihmisten kokemuksia koskeviin kysymyksiin. 2.c Voitte tutustua taustoihin myös etsimällä vastaukset seuraaviin kysymyksiin: - Miksi jatkosotaa kutsutaan jatkosodaksi? Jatkosodan katsotaan saaneen alkunsa talvisodasta johtuneista tapahtumista ja olevan siten jatkoa talvisodalle. - Jatkosotaa on kutsuttu myös hyvityssodaksi, miksi? Katsottiin että uuden sodan aikana olisi saatava takaisin se, mitä aiemmin oli menetetty. On sanottu Suomen olleen aktiivisen vastarinnan hengen valtaama kansakunta, joka vaati menetettyä takaisin. Tietoa ja taustoja Internetistä: http://fi.wikipedia.org/wiki/jatkosota http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/sotilaat/fra me/soti_fr_6.htm (Kadettikunta ry:n tuottama sivusto) http://www.sodatkuvina.cjb.net/jatkosotamain.htm (Suomen itsenäisyyden ajan sodat kuvina. Täältä löytyy muun muassa karttoja sekä valokuvia rintamalta.) http://www.uta.fi/koskivoimaa/valta/1940-60/jatkosota.htm (Jatkosota tamperelaisesta näkökulmasta) http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistoria/jatkosota. htm (Jatkosota Ilomantsilaisesta näkökulmasta) http://www.mtv3.fi/suomi/jatkosota.shtml (Videomateriaalia jatkosodasta) http://www.ekopolttoaine.fi/kuhlmey_index/kurt% 20Kuhlmey.htm#Jatkosodan+suurhy%F6kk%E4y s+ja+lento-osasto+kuhlmey (Saksalainen Kuhlmey-lento-osasto jatkosodassa) Kirjoista: Haavikko, Paavo 1999: Päämaja Suomen hovi. Art House. Jatkosodan historia 1-6. 1994. Helsinki: WSOY.
Jatkosodan pikkujättiläinen. 2005. toim. Jari Leskinen ja Antti Juutilainen. Helsinki: WSOY. Jutikkala, Eino ja Pirinen, Kauko 1989. Kivikaudesta Koivistoon. Suomen historian pääpiirteitä. Helsinki: Weilin+Göös. (Jatkosotaosuus s. 316-320) Voitte tutustua myös Suomen sodat DVD-sarjaan. Lisätietoja saatte osoitteesta http://www.suomensodat.com/intro.html Elokuvallista erittelyä 1. a. Elokuvan ohjaajalla Åke Lindmanilla on takanaan kunnioitettavan pitkä ura elokuvan parissa, mitä tiedätte hänestä? Mitä hänen elokuviaan olette nähneet? Åke Lindman on toiminut sekä ohjaajana että näyttelijänä. Hän on kantanut montakin kortta suomalaisen sotaelokuvan kekoon. Oihan hän mukana jo suomalaisista sotakuvauksista suurimmassa, Tuntemattomassa sotilaassa (1955), ohjaaja Edvin Laineen apulaisena sekä näyttelijänä Alikersantti Lehdon roolissa. Hän on myös ohjannut Tali-Ihantala 1944 elokuvan kanssa parin muodostavan elokuvan Tulilinjan edessä (Framom främsta linjen, 2004.) Myös sisällissotaan sijoittuvassa filmissä Lindman on ollut mukana näytellessään pastoria sodan kuohuissa elokuvassa 1918 Mies ja hänen omatuntonsa (1957). Tuntemattomaan sotilaaseen voitte tutustua Timo Hirvosen toimittaman kirjan Koko kansan tuntematon (2004, Helsinki:AlfaMer) avulla. Åke Lindmanista saa lisätietoja hänen elämäkerrastaan Åke ja hänen maailmansa (1992. Toimittanut Heikki Eteläpää. Helsinki:Tammi) 2. a Millainen elokuvan rakenne on? Miten rakenne palvelee kerrontaa ja millainen vaikutelma tapahtumista rakenteen ja kuvaustavan perusteella syntyy? Keitä ovat päähenkilöt, millaista henkilökuvaus on? Keskustelkaa elokuvan keinoista luokassa yhdessä ja pohtikaa miksi elokuvantekijät ovat päätyneet tällaiseen esittämistapaan. Millaisia muita tapoja voisi olla? Elokuva koostuu viidestä episodista ja sen kerrontaa rytmittävät sähketekstinä valkokankaalle ilmesyvät historialliset faktatiedot sekä dokumenttimaiset karttakuvat. Tapahtumat kuvataan kronologisesti ja ilman varsinaista näkökulmahenkilöä. Pääpaino on historian kerronnassa eikä draamallisen jännitteen luonnissa. Stefan Forss, yksi elokuvan käsikirjoittajista, on tutkinut aihetta paljon ja hän perustaa käsikirjoituksen historiantutkimuksen lisäksi veteraanien haastatteluille ja muistitiedolle. Elokuva pohjaa siten vankkaan historialliseen dokumenttiaineistoon ja faktoihin. Henkilökohtaiset kokemukset tulevat elokuvassa esiin todellisiin henkilöihin perustuvissa roolihahmoissa. Välillä elokuvan henkilöhahmot ovat enemmän historiallisia henkilöitä sotadokumentissa kuin varsinaisia elokuvan henkilöhahmoja. 3.a Mustavalkoistakin materiaalia vilahtaa välillä modernilla elokuvatekniikalla toteutettujen värillisten visioiden välissä. Mitä tämä materiaali on ja mistä arvelette sen olevan peräisin? Mitä mieltä olette tällaisen materiaalin käytöstä? onko se vieraannuttavaa vai auttaako se samastumaan historian hetkiin? Elokuvassa on käytetty toisen ohjaajan Sakari Kirjavaisen mukaan mausteena Suomen elokuvaarkiston materiaalia. Hän kertoo idean saaneen alkunsa kun vanhaa dokumenttiaineistoa katsoessaan elokuvantekijät huomasivat heidän kuvaamansa materiaalin näyttävän aivan samalta. Niinpä elokuvaan kehitettiin TK-kuvaajan hahmo tallentamassa tapahtumia filmikamerallaan. (Kirjavaisen suullinen tiedonanto 21.11.2007) Arkistomateriaalin rinnastaminen uuteen, fiktiiviseen materiaaliin siis sitoo nykyelokuvan sotakuvauksen jatkumoon. Samalla se vahvistaa elokuvan dokumenttimaista otetta sekä alleviivaa faktoihin ja realismiin ankkuroitumista. Lähes kaikesta sota-ajan filmimateriaalista vastaa tiedotuskomppania, eli tk-kuvaajat, jotka olivat Puolustusvoimien omia, virallisia kuvaajia. Kesällä 1941 Saksan mallin mukaan perustetut tiedotuskomppaniat olivat alun perin nimeltään propagandakomppanioita. Tk-kuvaajien tehtävänä oli havainnoida kaikkea millä oli sotilaallista, sotahistoriallista ja kansatieteellistä arvoa ja kuvata 1. sotatoimien kulkua esittäviä aiheita 2. suomalaista sotilasta siten että hänelle ominaiset piirteet ja taistelutavat tulevat esille 4. aseita toiminnassa 4. linnoituslaitteiden ja aseiden aiheuttamia vaurioita 5. eri aselajien toimintaa monipuolisesti. 6. takaisin vallattuja alueita siinä kunnossa kuin ne ovat joutuneet joukkojemme käsiin 7. vallatun alueen näkymät myös puhtaasti maasto ja maisemakuvina. 8. Itä-Karjalan asujaimistosta kuvia, jotka todistavat heidän ja suomalaisten sukulaisuuden 9. Aiheita, jotka
todistavat vihollisen julmuuden ja tappioiden suuruuden. Kuvien sisällön valvonta oli tarkkaa, mutta virallisten kuvien ohella otettiin myös sensuuria kiertänyttä kuvamateriaalia. Käytännössä kuitenkin keskityttiin propagandaa enemmän historian tallentamiseen. Tk-kuvaajat riskeerasivat usein henkensä vaikka olivat yleensä rintamalinjan takana eivätkä aktiivisesti osallistuneet sotatoimiin. Lisätietoja esim. kirjasta Sodan värit. Valokuvia Suomesta vuosilta 1941-1944. 2000. Helsinki: WSOY. 3.b Tutustukaa tarkemmin tk-kuvaajiin yhden yksilötarinan kautta. Lukekaa sotilaselokuvaaja Reino Tenkasen (1899-1895) tarina. Tämän jälkeen jokainen valitsee yhden sotatapahtuman jota Reino oli kuvaamassa ja kirjoittaa näistä tapahtumista kirjeen kotirintamalle Reinon näkökulmasta. Kuvailkaa kirjeessä kuvaajan tuntoja ja tunnelmia, pelkoja ja toiveita sekä sitä mitä hän kameransa linssin läpi näki ja mitä tapahtumia piti kuvaamisen arvoisena. V. 1942 eversti H. Parkkonen tiedusteli Reinolta, tulisiko tämä vastaperustettuihin pääesikunnan tiedotuskomppanian joukkoihin. Näin Reinosta tuli sotilaselokuvaaja eli TK-kuvaaja. Silloin 43- vuotiaana hän yllätyksekseen totesi olevansa joukon vanhin. Tiedotuskomppanian tehtävä oli sotatapahtumien kuvaaminen. Sota-ajan elokuvissakäynneiltä muistettaneen alkufilmeinä esitetyt TK-filmit, jotka realistisesti kuvasivat sotaa. Näiden filmien myöhemmissä kohtaloissa Reinolla oli merkittävä osuus, kuten myöhemmin kerrotaan. Reinon ensimmäinen tehtävä TK-miehenä oli kuitenkin vähemmän sotainen. Hän joutui nimittäin filmaamaan pohjoismaisten piispojen ja pappien kokousta Turussa! Täältä Reino joutui rintamalle. Sotatapahtumia karttui sitten yllinkyllin. Reino oli kuvaajana mukana saksalaisten aikoman, mutta Suomen sodanjohdon keskeyttämän Leningradin valtausoperaation alkuvaiheessa Laatokalla. Hän kuvasi mm. Taipaleenjoen ja Viipurinlahden taisteluja. Tiedustelulennoilla hän lentokoneen konekivääriampujankopista kuvasi alla liukuvia kohteita. Koppi oli niin ahdas, että siinä tuskin mahtui kääntymään. TK-miesten kameravarustus akkuineen ja kaikkine laitteineen saattoi painaa jopa 40 kg. Kenraali V. Nenosen komennossa Reino filmasi Niinisalossa tämän sotilaallisia tutkimuksia tykistöammuntojen kehittämiseksi. Kuten tunnettua, on kenraali Nenonen luonut tulenjohto-, paikantamis- ja mittausmenetelmiä, jotka ovat tulleet tunnetuiksi tykistöpiireissä ympäri maailman. Reino oli Immolassa kesällä 1942, kun valtakunnankansleri Adolf Hitler tuli onnittelemaan marsalkka Mannerheimia tämän 75- vuotispäivänä. Reino kertoi, että kun Hitlerin Condor-kone laskeutui Immolan lentokentän lyhyelle kiitoradalle, kone jarrutti niin voimakkaasti, että pyörien jarrut syttyivät tuleen, ja niitä sammuteltiin sitten vesiämpärein. Reinon mukaan Hitler tuskin huomasi koko tapausta. Reino ei kuitenkaan voinut sillä hetkellä filmata, koska hänen kameransa moottorin jousi oli juuri mennyt poikki! Tilanne tuli kuitenkin ikuistetuksi toisen TK-miehen kuvaamana. Reinon ollessa illalla helmikuun 26 päivänä 1944 tulossa lomalle Helsinkiin, alkoi pääkaupungin kolmas suurpommitus (suurpommitukset tapahtuivat saman kuun 6., 16. ja 26. päivänä). Reino katseli Käpylän Taivaskalliolta palavaa Helsinkiä ja kovaa ilmatorjuntatulitusta, ja piirsi myöhemmin kuvan näkemästään. Piirustus pyydettiin Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin. Seuraavana aamuna Reino käveli kaupungilla katselemassa pommituksen tuhoja. Kauppatorin rannassa oli laituriin kiinnitetty alus uponnut pohjaan niin, että vain sen ylärakenteet näkyivät veden pinnalla. Bulevardilla oli hyökkääjä osunut omaan rakennukseensa Neuvostoliiton suurlähetystö paloi! Reinon katsellessa paloa, tuli vanha mummo pienen vesisangon kanssa, heitti siitä veden tulen suuntaan ja sanoi: "Siin on miun ossuutein!" Mitä sitten lienee tarkoittanut? Teknillisen korkeakoulun opiskelijat, teekkarit, siivosivat myöhemmin talkootöinään rakennuksen jätteet, ja saivat käyttää ehjät tiilet hyväksi Otaniemen Teekkarikylän rakentamisessa. Sodan päättyminen alkoi häämöttää syyskesällä 1944. Kun Suomen rauhanvaltuuskunta pääministeri Antti Hackzellin johdolla syyskuun 7 päivänä 1944 Yliveden maantiellä astui valtakunnan rajan yli matkalla Moskovaan neuvottelemaan välirauhasta, pyöri Reinon kamera jälleen historiallista hetkeä ikuistamassa. Kaikki suomalaiset, Reino mukaan lukien, olivat olleet hetken juhlavuuden ja järkyttävyyden vuoksi liikuttuneita. Reino kertoi huomanneensa, kuinka Hackzell oli väsyneen näköinen, ja kuinka tämän kaulavaltimo sykki voimakkaasti. Reino oli ajatellut, miten pääministeri tuon koetuksen terveenä kestäisi, ja niinhän kävikin, että Hackzell sai halvauskohtauksen Moskovassa viikkoa myöhemmin.
Sodan loppuvaiheissa Reino kuvasi saksalaisia vastaan käytyjä taisteluja Lapissa, ja rauhanehtoihin kuulunutta Porkkalan alueen luovutusta Neuvostoliitolle. Suomenlahden miinanraivauksesta kuvatussa Reinon filmissä nähdään, kuinka veden pinnalle ankkurivaijerin katkaisun jälkeen kohonnutta miinaa ammutaan lähestyvästä aluksesta konetuliasein. Luotien osuessa miina äkkiä räjähtää nostaen korkean vesipatsaan. Syksyllä 1944 pääesikunnassa heräsi epäilys, että sodan voittaja saattaisi vaatia TK-filmejä luovutettavaksi. Reinon esimies ehdotti, että filmiarkisto kätkettäisiin johonkin sopivaan paikkaan. Reino lupasi vaimonsa kanssa keskusteltuaan, että arkisto voitaisiin väliaikaisesti sijoittaa hänen kesäasuntoonsa Espoon Lippajärvelle, jonne se sitten eräänä syysyönä vietiinkin. Aineisto painoi sinkkiarkkuineen kuusi tonnia, josta oli seurauksena, että pehmeään rantamaahan perustettu kesähuvila painui seuraavaan kevääseen mennessä kallelleen, ja oli sittemmin purettava. Tästä uhrauksesta Reino ei saanut mitään korvausta. Asia oli unohdettava. Lähde: http://www.tenkaset.net/galleria/merkkihenkilot/rei no/reino.htm 3. c. Jos jollakin on sukuaarteiden joukossa valokuvia sota-ajalta, tuokaa niitä kouluun ja kertokaa oman sukunne sotatarina niiden kautta. Suomi sodassa - Syventymistä Suomen sotahistoriaan 1.a. Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto, Äidinkielen opettajain liitto sekä Åke Lindman Film-Productions Oy järjestivät elokuvaan liittyen Ääniä sodasta kirjoituskilpailun. Osallistuitteko te kilpailuun? Palatkaa joka tapauksessa vielä kilpailutehtäviin ja tutustukaa kilpailuun osoitteessa http://www.taliihantala.fi/docs/ti1944_kirjoituskilpailu.pdf Kirjoittakaa vastaus tehtävään numero 4. Sotilaan päiväkirjamerkintöjä: Kuvittele olevasi sotilas, joka kokoaa ajatuksiaan päiväkirjaansa taistelujen jälkeen. Analysoi päiväkirjassasi taistelua, sen vaiheita ja esimerkiksi sitä, miten suomalaiset pystyivät pysäyttämään kolme kertaa suomalaisten joukkoja suuremmat neuvostojoukot Tali- Ihantalan taistelussa. 2.a. Veteraanivierailu Jos koululla on mahdollisuus pyytää jatkosodan taisteluihin osallistunut veteraani vieraaksi, järjestäkää kysely ja keskustelutuokio veteraanin ja oppilaiden välillä. Oppilaiden tehtävänä ennen vierailua on kehittää kysymyksiä veteraanille. Tilaisuuden voi järjestää haastattelutilanteena jolloin oppilaat suunnittelevat haastattelukysymykset valmiiksi taustakirjallisuuden ja muiden tietojen perusteella. Miettikää kysymyksiä myös elokuvan pohjalta ja nostakaa niissä esiin elokuvan herättämiä ajatuksia ja askarruttamaan jääneitä asioita. Tämä on hyvä tilaisuus liittää elokuvan maailma tiukemmin todellisiin tapahtumiin ja siten ymmärtää valkokankaan sodan todellisuus syvällisemmin. 2.b Jos vierailun järjestäminen ei onnistu oppilaat voivat keksiä kysymyksiä jollekin elokuvan henkilölle ja miettiä sitten itse vaikkapa pienissä ryhmissä mitä haastateltava vastaisi. Vastaukset pitäisi muotoilla mahdollisimman pitkälle elokuvan perusteelle mutta myös muuta lähdeaineistoa voi tarvittaessa käyttää. Tarkoituksena olisi selvittää mitä pelkästään elokuvan perusteella voi saada selville ja millaisen kuvan siitä saa kyseisestä henkilöstä. 3.a Draamatehtävä Luokaa luokassa ryhmissä elokuvan avaava haastattelutilanne. Poimikaa sotahistoriasta kohtaus, jota radiohaastattelija on seuraamassa ja tiedottamassa kotirintamalle. Jakakaa roolit ja miettikää keitä henkilöt voisivat olla. Voitte hypätä elokuvan kohtauksen henkilöiden rooleihin (voitte valita haastateltaviksi esimerkiksi isän ja pojan Olof Laguksen ja Ruben Laguksen, jotka ovat
valkokangashahmojen lisäksi oikeita henkilöitä) tai keksiä fiktiiviset roolit. Miettikää joka tapauksessa roolihenkilöidenne vuorosanat ja motiivit niiden takana: miksi haastattelija tekee radio-ohjelmaa ja millaista kuvaa hän haluaa rintamalta välittää, miten haastateltavat sotilaat suhtautuvat tilanteeseen ja miten heidän asenteensa näkyy heidän vastauksissaan, reaktioissaan jne. 3.b. Elokuva alkaa rintamalla tehdyllä haastattelulla. Palauttakaa kohtaus mieleenne ja astukaa sota-ajan toimittajan saappaisiin ja suunnitelkaa juttukeikka rintamalle. Ketä haastattelisitte, mitä häneltä kysyisitte, miten suhtautuisitte tilanteeseen, millaisen kuvan haluaisitte välittää kotirintamalle tiedotusvälineiden kautta? Esittäkää sitten radioraporttinne muille. 4.a Kirjeet kertovat Sotatoimien saartamanakin elokuvassa ehditään kirjoittaa kirjeitä. Pohtikaa yhdessä millaista tiedonvälitys oli sota-aikana ja mikä merkitys kirjeillä oli? Kirjeet kertovat paljon sota-ajan elämästä sekä koti- että taitelurintamalla. Elokuvankin sotilaat kirjoittavat kirjeitä ja ottavat niitä vastaan. Kirjeet ovat tärkeä linkki kotiin ja elämään sodan ulkopuolella. Elokuvassa kotoa tulevat viestit myös viittaavat sodan ja taisteluiden ulkopuoliseen todellisuuteen, joka muuten ei kuvissa näy. Tapahtumapaikat keskittyvät esikuntaan ja rintamalle, kirjeiden kautta myös sotilaiden siviilielämä on läsnä ja tuo hahmoihin inhimillistä ulottuvuutta. Postimuseon johtajan Jari Karhun (Postia sinulle 2#07, s. 13) mukaan kirjeiden merkitys suomalaisille oli sota-aikana suurimmillaan. Ne auttoivat kestämään sodan raskauden. Nykyihmiselle kirjeet avaavat sotaan inhimillisen näkökulman ja kurkottavat kylmien virallisten asiakirjojen takaiseen ihmisten kokemaan todellisuuteen. 4.b Jatkosodankin taisteluihin osallistunut Lauri Jäntti kertoo olleensa sotavuosina ahkera kirjeenkirjoittaja. Leena-vaimo sai rintamakuulumisia kirjeen muodossa vähintään joka toinen päivä. Seuraava kirje on julkaistu muun muassa Lauri Jäntin kirjeromaanissa Salainen sotapäiväkirjani (1983) R.L! 28.6.1944 En jaksa pitkää kirjettä nyt. Olemme taistelleet yhtämittaa neljättä vuorokautta. Pientä oli sentään hyökkäysvaihe ja pientä asemasota rasituksineen tähän sietämättömän raskaaseen torjuntasotaan verrattuna. Samoilemme metsiä ja yritämme estää vanjaa saamasta haltuunsa tukikohtia, tienhaaroja ja kukkuloita. Jos ei vihollisen tykistö olisi niin jumalattoman voimakas ei hätää olisi. Mutta joutuminen sen keskitykseen kysyy hermoja enemmän kuin vuorokaudet yhtämittaisesti taistelleilla on. Se panee rohkeimmatkin hakemaan suojaa kivien ja kantojen takaa. Kaivautumaan ei pysty. Somerikko on kovaa ja ainoat työvälineet omat sormet pian veressä. Pataljoonan komentopaikallakin tekevät suihkivat luodit ja ärhäkkäät kranaatinsirpaleet pahaa hallaa, mutta lääkintämiehet ja viesinviejät hoitavat rajusäästä piittaamatta tehtävänsä. Ruokaa ei ennätä ajattelemaan. Tärkeintä on saada tuoduksi ampumatarvikkeita ja viedyksi haavoittuneet pois. Vuorokaudessa heitä on ollut 60 (tarkoittanee JP 2:n haavoittuneita). Eikä taistelujen laimentumisesta näy merkkiäkään. Olen aika väsynyt sillä uneen ei ole ollut tilaisuutta. Voi kun meitä on niin vähän! Kunpa tämä sota jollain lailla saisi suomalaisille suotuisan lopun. Tämä vie parhaita miehiämme niin suunnattomasti. Olen parissa päivässä nähnyt enemmän menetyksiä kuin koko muuna sotaaikana yhteensä. Raskaita näkyjä. Varmaan tämä lopen uupunut pataljoona huomenna pääsee lepoon. Minä jo kaipaan. Voios hyvin. Toivon voivani pian kirjoittaa jotain hauskempaa. Lauri Kirjeen luettuanne miettikää yhdessä mitä se kertoo yksittäisen sotilaan kokemuksista torjuntataistelun tiimellyksessä. Poimikaa kirjeestä sotaan liittyviä ja sotaa kuvaavia sanoja. Millaisia sanalistoja saatte aikaan ja mitä ne kertovat sodan luonteesta? 4.c Kirjoittakaa kuvitteellinen vastauskirje Leenavaimolta.
Mitä tapahtui Tali-Ihantalassa? Mutta nyt kasvaa korvia huumaava taistelun melske todelliseksi infernoksi. Tykistötuli on raivokasta. Sodan äänet eivät Talin taistelussa sen viime päivinä mukana olleen mielestä varmaan koskaan haihdu. Aivan viereen osuvan kranaatin räjähdys on ainoa muusta sodan mölystä selvästi erottuva ääni. Voimakkaan ammunnan, räjähdysten ja matalalta syöksyvien lentokoneiden synnyttämässä ilmapaineessa taipuvat ja värisevät metsän puut kuin myrskyssä. Näin kuvailee Talin tunnelmia Lauri Jäntti kirjassaan Sota kannaksella 1944 ja Viipurin viimeinen päivä (1985, Helsinki: WSOY). 1.a Elokuvan nimi Tali-Ihantala 1944 sitoo elokuvan tiukasti tämän jatkosodan tapahtuman ympärille? Mikä tuolloin oikeastaan tapahtui? Keskustelkaa yhdessä ja hankkikaa lisää tietoa. 1.b Mitä tarkoitetaan Ihantalan ihmeellä? Kesällä 1944 Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Suomeen ja Karjalan kannaksen puolustus murtui. Viipurin koillispuolella Tali-Ihantalassa käydyissä taisteluissa ylivoimaiselta vaikuttaneen vihollisen eteneminen pysäytettiin. Tutustukaa taustoihin elokuvan kotisivujen historiaosuudesta: http://www.tali-ihantala.fi/: Historiaa (Elämää kotirintamalta, Vuosi 1945, Veteraanit kertovat) Tali-Ihantalan taistelu Wipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/tali-ihantalan_taistelu Kirjallisuutta: Karhunen, Joppe 2000: Ilma-aseen iskumiehiä. Helsinki:Tammi (Henkilökuvia sota-ajan ilmavoimista, muun muassa Kullervo Kude Virtanen, yksi Ihantalan ihmeen tekijöistä. ) Karhunen, Joppe 1985: Torjuntavoitto Kannaksella 1944. Helsinki: Tammi. (Haastatteluihin, kirjallisuuteen, artikkeleihin ja Karhusen omiin muistoihin perustuva kuvaus torjuntavoiton saavuttamisesta.) 2.a Suomalaisessa historian tutkimuksessa sota on ollut suosittu tutkimuskohde, mutta myös arka aihe. Tutkijoiden tulkintoja ovat usein värittäneet henkilökohtaiset mielipiteet ja tunteet. Onkin hyvä muistaa että historia ihmistä, ihmisen toimintaa ja kulttuuria tutkivana tieteenalana heijastaa usein myös tutkijan omia näkemyksiä. Historian tutkiminen eroaa luonnontieteen menetelmistä ja se edellyttää aina tulkintaa. Tali-Ihantalan taisteluakin on lähestytty erilaisista näkökulmista. Onpa puhuttu jopa Ihantalan torjuntavoittomytologiasta. Miettikää yhdessä erilaisia lähestymistapoja historian hahmottamiseen. Miten eri tavoin Tali-Ihantalan taistelun ja sen merkityksen voisi nähdä. Valitkaa keskuudestanne kaksi oppilasta, joista toinen saa torjuntavoittoa korostavan historian tutkijan roolin ja toinen sen merkityksen kyseenalaistavan roolin. Järjestäkää luokaan Tv-studio, jossa tehdään ajankohtaisohjelmaa Tali- Ihantalasta, ja jossa kehkeytyy väittely vieraiksi kutsuttujen tutkijoiden välille. 2.b Kuvitellaanpa että suuri ja arvovaltainen kirjakustantamo suunnittelee Tali- Ihantalan tapahtumista uutta kirjaa itsenäisyyspäivänä julkaistavaksi. Teidän tehtävänne kustantajan edustajana on kirjoittaa napakka ohjeistus kirjan kirjoittajalle. Miettikää minkä sävyn kirjaanne haluatte, kenelle se on suunnattu ja miten aihetta tulisi lähestyä. Torjuntavoittomytologia käyttää muun muassa nimimerkki Antero seuraavassa Agricola-Suomen historiaverkon keskustelufoorumilla julkaistussa kirjoituksessa. Kirjoituksessa viitataan myös historiantutkimuksen subjektiiviseen luonteeseen. Olen juuri äskettäin saanut luettua "Romahtaako rintama"-kirjan. Mielestäni julkinen keskustelu on kiinnittynyt liikaa karkuruuteen ja ammuttujen karkureiden määrien spekulointiin.
Ylikangas mielestäni kuitenkin aiheellisesti tuo esille ainakin kaksi sellaista tekijää, joista silmiinpistävästi on vaiettu, mutta jotka saattavat todellisuudessa olls ne syyt, miksi monilla kenkää puristaa. Ensinnäkin erittäin hyvin dokumentoitu Päämajan tiedustelun johtajan eversti Aladar Paasosen 19.6.44 julkaistu tiedusteluraportti. Se näyttäisi tukevan sitä näkemystä, että Neuvostoliiton tavoitteena ei näyttänyt olevan Suomen valtaaminen, vaan sotilaallinen nöyryyttäminen ja Suomen pakottaminen rauhaan. Ihmiset antavat divisioonien määrien hämätä itseään. On muistettava, että näissä 26 Kannaksella olleessa divisioonassa oli keskimäärin ehkä vain 7000 miestä, kun taas Suomen armeijan divisioonissa olisi ainakin pitänyt olla n.14 000-15 000 miestä. Todellisuudessa tuskin yhdessäkään kuitenkaan näin paljon. Joka tapauksessa kuitenkin esim. Viipuria puolustavassa prikaatissa oli jo yksistään 5100 miestä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Viime vuosien tutkimukset ovat myös osoittaneet ettei venäläisten panssarimäärätkään olleet "huimaavaa" luokkaa n.600-800 eri arvioiden mukaan. Paasosen raportin mukaan puna-armeijan voimat eivät siten olleet niin suuria, että se olisi enteillyt maan selkeää miehittämistarvetta. Ja Mannerheim luotti täysin everstin arvioon. Lisäksi tiedämme, että suomalaistiedustelu sai jo 22.6-24.6, siis heti Viipurin menetyksen jälkeen selville ensimmäisten venäläisten läpimurtoyksikköjen ja panssarin siirrosta pois Kannakselta. Samoihin aikoihin myös pommikoneita alettiin siirtää Kannaksen hyökkäyksen tukitoimista kohti Valko-Venäjän pääsotatoimialuetta. Kertooko tämä Suomen miehittämistavoitteesta? Eikö nämä tiedot sodi Ihantalan "torjuntavoittomytologiaa" vastaan? Toinen asia kiinnittää myös huomiota. Karkuruus oli laajaa Kannaksella ja siihen puututtiin kovalla kädellä. Erityisesti tässä asiassa kunnostautui 6.divisioonan erittäin kovaotteiseksi tunnettu kenr.maj Einar Vihma. Mutta sotatoimien epäonnistumisten kannalta sittenkin paljon vakavampaa oli massiiviset joukkopaot, joihin osallistuivat kokonaiset komppania ja jopa pataljoonat. Vaikenemalla joukkopaoista ja keskittämällä huomio yksittäisiin karkureihin, siirrettiin huomio sotilasjohdon mahdollisista laiminlyönneistä ja epäonnistumisista. Ylikankaan teilaamisesta on tullut historioitsijoiden ja eteenkin sotahistorioitsijoiden piirissä varsin suosittua. Tuskinpa Ylikangaskaan olisi välttynyt uusimmassa kirjassa selviltä virheiltä. Mutta jossainmäärin on alkanut tuntua, että huomattava osa häntä kohtaan esitetystä kritiikistä on kiukuttelua siitä, ettei ole itse havaittu aiemmin Ylikankaan huomaavia ristiriitaisuuksia virallisella historiankirjoituksessa. Tutkijatkin ovat saamieni luotettavien tietojen mukaan vain ihmisiä. Ja heillä on taipumus myös ihmisen tiettyihin inhimillisiin reaktioihin - mm. kateuteen ja kaunaan. Voitte tutustua myös keskustelua herättäneeseen Heikki Ylikankaan kirjaan Romahtaako rintama? Suomi puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944 (2007, Helsinki: Otava). Muun muassa seuraavasti on Tali-Ihantalan merkitystä taas puolustettu: Kolme päivää jatkunut neuvostolainen lentohyökkäysputki 28.-30.6. on mielestäni selvä osoitus siitä, että Neuvostoliittolaisilla oli tarkoitus jatkaa syvemmälle Suomeen. Omasta mielestäni torjuntavoitto ei ole mytologiaa vaan tosiasia. http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=11 68 Kun Viipuri oli menetetty 20.6.1944, NL:n hyökkäys kohdistui Viipurin koillispuolelle. Mannerheim antoi käskyn siirtyä torjuvaan puolustukseen. Alku ei ollut lupaava. 25.6. venäläiset onnistuivat saamaan syvän sisäänmurron asemiin Talin kohdalla. Suomalaisten rintama murtokohdan molemmin puolin piti asemansa, joten venäläiset olivat kapeasuisessa pussissa. Suomalaiset pyrkivät kuromaan pussinsuun umpeen eli saartamaan venäläiset. Tähän mennessä suomalaiset olivat saaneet Laatokan pohjoispuolelta vahvennuksia niin, että venäläisten hyökkäyksille voitiin ryhtyä panemaan sulkua laajemmassakin mitassa. Voimat eivät kuitenkaan aivan riittäneet. Suomalaiset olivat jossain vaiheessa tiettävästi vain satojen metrien päässä venäläisten saartamisesta, mutta sitten voimat loppuivat kesken. Suomalaiset vetäytyivät Ihantalanjärven tasalle. Tässä vaiheessa mitään ei jätetty enää sattuman
varaan. Suomalainen panssarintorjunta ulottui Ihantalanjärveltä Imatralle johtavaa tietä pitkin aina 6 km syvyyteen. Muutaman kilometrin alueelle Ihantalanjärven länsipuolelle mitattiin valmiiksi 30 tykistön sulkutulimaalia. NL:lla oli toki enemmän tykkejä, mutta ne ampuivat neliökilometrien kokoisia maaleja. Suomalaiset keskittivät hetkellisesti 200 tykin tulen muutaman hehtaarin alueelle. Se tarkoitti yhtä kranaattia jokaista 50 neliömetriä kohti. Venäjällä on aina ollut palveluksessaan peräksi antamattomia rivimiehiä. Upseeristo on ollut paljon huonompaa. Ihantalassa NL:n XXX kaartin armeijakunta kohtasi voittajansa. Venäläisten hyökkäykset tyrehtyivät 8.7.1944 aikana Ihantalassa. Seurasi vielä kovia taisteluja Vuosalmella, Viipurinlahdella ja Ilomantsissa, mutta venäläisten päähyökkäyksen kärki taitettiin Ihantalanjärven länsipuolella. Talin-Ihantalan taistelu ei ole yhden miehen ansio. Siihen osallistui 30 suomalaista pataljoonaa ja 20 patteristoa. Venäläisiä lienee ollut 150 pataljoonaa. Kyseessä on Pohjoismaiden historian suurin taistelu, joka ansaitsisi oman liputuspäivänsä. ( ) Ihantalassa varmistettiin, että Suomi jatkoi ja kehittyi länsimaisena demokratiana ja pohjoismaisena yhteiskuntana. Se on arvokas asia. http://vanhanaikainen.blogit.kauppalehti.fi/2007/07 /08/tali-ihantala/ Seikkailua sotaelokuvan sokkeloissa 1.a Suomalaisessa elokuvatuotannossa on tehtailtu enemmän elokuvia talvi- ja jatkosodasta kuin mistään muusta historiamme konfliktista. Mistä luulette tämän johtuvan? Tehkää luokassa muistinne pohjalta lista suomalaisista sotaelokuvista. Peilaa Tali-Ihantalaa muihin näkemiisi sotaelokuviin, miten se liittyy suomalaisen sotakuvauksen perinteeseen? 1.b Mikä on mielestänne merkittävin suomalainen sotaelokuva? Äänestäkää luokkanne suosikki. Keskustelkaa yhdessä mikä elokuva on eniten vaikuttanut käsityksiinne Suomen itsenäisyyden ajan sodista, millainen kuva sodista valkokankaalle on piirtynyt? 2.a Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on innoittanut elokuvantekijöitä menneisyyden mutien pöyhintään. Tali-Ihantala 1944 elokuvan ohella myös Raja 1918 on elokuva, joka kuvittaa Suomen itsenäisyyden ajan historiaa ja sen vaikeita vaiheita. Elokuvan nähneet voivat vertailla elokuvia Raja 1918 ja Tali-Ihantala 1944 keskenään. Miten elokuvien sotakuvaus poikkeaa? Vertaa näiden elokuvien kerrontaa ja henkilökuvausta keskenään? Millaisen kuvan historiasta nämä elokuvat antavat ja miten ne poikkeavat? Mikä olisi elokuvien ensisijainen kohdeyleisö? Poikkeaako niiden suhtautuminen sotaan toisistaan? 2.b Miksi luulette molempien elokuvien nimessä vuosiluvulla olevan niin tärkeä asema? 2.c Mitä rajat tarkoittavat näissä kahdessa elokuvassa, miten rajoja kuvataan ja merkityksellistetään, mitä raja elokuvissa merkitsee? Raja 1918 kuvaa keinotekoista ja väkivaltaista rajan rakentamista sinne missä rajaa ei ole ollut. Tali-Ihantala 1944 kertoo rajojen rankasta puolustamisesta. 2.d Millainen on näiden elokuvien viholliskuva? Millaista moraalista eroa hyvän ja pahan välille tehdään? Raja 1918- elokuvassa rajalle perustettu karanteeni kuvaa rajan vetämistä meidän ja muiden, puhtaan ja saastaisen välille. Puhdistusasema, täiasema, rajalla symboloi ihmisten välille vedettyjen rajojen keinotekoisuutta. Näin elokuva ottaa myös moraalista kantaa rajojen mielettömyyteen.
Elokuvan päähenkilön kokemien sisäisten pohdintojen ja ristiriitojen kautta nostetaan esiin moraalisia kysymyksiä vihollisuuksista ja kansalaisuuksista. Tali-Ihantala 1944- elokuvassa rajojen puolustaminen merkitsee itsemääräämisoikeuden puolustamista. Nyt on kyse Suomen vapaudesta toteavat myös saksalaiset sotilaat elokuvassa. Millaisia sotureita kiteyttää elokuvan Mannerheim suomalaisten sotilaiden sankaruuden, joka nousee elokuvassa etualalle. 2.e Mitä nimityksiä elokuvissa käytetään venäläisistä? Muun muassa ryssä ja iivana nimityksiä käyttämällä molemmissa elokuvissa alleviivataan rajan muodostamista meidän ja muiden välille. Siten myös kieli on yksi rajojen ja viholliskuvan rakentamisen väline. 3.a Yksi Suomen historian merkittävimmistä rajoista on Moskovan rauhan raja, mitä sillä tarkoitetaan? Mitä siitä kertoo alikersantti Hietasen repliikki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa: Kaikki saatanan tolppi tän pystytettän pitkin metti. Mää en semmotti hyväksy. Talvisodan päättänyt rauhansopimus allekirjoitettiin 13.3.1940 Moskovassa ja sen seurauksena Suomen oli luovutettava alueita maan kaakkoisosista, koillisrajalta sekä vuokrattava Hankoniemi sotilastukikohdaksi. Oppimateriaalin on laatinut FM Marjo Kovanen. Oppimateriaalin on tuottanut Anna-Liisa Puura-Castrén Koulukinosta.