Kansainvälisyys vahvistaa museoalaa - Maailmanperintökohteet kansainvälisyyden kärkenä Valtakunnalliset museopäivät Lappeenranta 18.5.2015 Juhani Kostet Pääjohtaja
Kansainvälisen toiminnan eri tasot Kansainväliset sopimukset ohjaavat Unesco sopimukset Euroopan Neuvoston ja Euroopan Unionin sopimukset ja suositukset Lähialueyhteistyö ja Itämeren aöue Pohjoismaat, Baltia, Venäjä Muu kansainvälinen yhteistyö Pakistan, Saudi-Arabia, Marokko Järjestötasolla kehittyvä kansainvälisyys ICOM alakomiteoineen, ICOMOS, IUCN Euroopan ulkomuseoliitto Skandinaavinen museoliitto
Unescon sopimukset ohjaavat Yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelemi-sesta aseellisen selkkauksen sattuessa 1954 (Haagin sopimus) Sopimuksen on allekirjoittanut valtiota. Suomi liittyi sopimukseen Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnon-perinnön säilyttämisestä 1972 Sopimuksen on allekirjoittanut 191 valtiota. Suomi liittyi sopimukseen 1987. Yleissopimus vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelusta 2001 Sopimuksen on allekirjoittanut 50 valtiota. Suomi ei ole ratifioinut sopimusta Yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisestä 2003 Sopimuksen on allekirjoittanut 161 valtiota. Suomi liittyi sopimukseen 2013
Muita Unescon sopimuksia ja suosituksia Yleissopimus kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi Hyväksytty Pariisissa 1970. Suomen hallituksen ratifioima 1999 Yleissopimus kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 2005 Sopimukseen on tällä hetkellä liittynyt yhteensä 54 valtiota. Suomi hyväksyi sen ensimmäisenä Euroopan unionin jäsenvaltioista 2006. Unescon kulttuurista moninaisuutta koskeva yleismaailmallinen julistus Jäsenvaltiot sitoutuvat toimiin tehdäkseen Unescon kulttuurista moninaisuutta koskevan yleismaailmallisen julistuksen tunnetuksi ja erityisesti tekemään yhteistyötä tavoitteiden saavuttamiseksi Suositus historiallisesti huomattavien alueiden suojelusta ja merkityksestä nykypäivänä. Suositus kulttuuri- ja luonnonperinnön kansalliseksi suojelemiseksi. Suositus henkisen kansanperinteen ja perinnekulttuurin suojelemiseksi
Keskeiset eurooppalaiset sopimukset Kulttuuriyleissopimus vuodelta 1954 Puitteet laajalle toiminnalle koulutuksen, kulttuurin, urheilun ja nuorisotyön alueilla. Eurooppalainen yleissopimus arkeologisen perinnön suojelusta Malta/Valetta 1992/1995 Valletta 1992. Suomi on ratifioinut sopimukset 1994 ja se on tullut voimaan syyskuussa 1995. Yleissopimus Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelusta Granada 1985. Suomi on ratifioinut sopimukset 1991 ja se on tullut voimaan helmikuussa 1992. Eurooppalainen maisemayleissopimus Firenze 2000. Suomi on ratifioinut sopimukset 2005 ja se on tullut voimaan huhtikuussa 2006. Puiteyleissopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä Faro 2011. Vuoteen 2014 mennessä sen on ratifioinut 16 Euroopan neuvoston jäsenvaltiota. Suomessa ratifiointia valmistelevat Museovirasto ja Suomen Kotiseutuliitto. Ratifiointi on suunniteltu toteutettavaksi Suomessa vuonna 2015.
European Heritage Label Euroopan kulttuuriperintöluettelo hanke käynnistyi Ranskan aloitteesta vuonna 2006. Tavoitteena on luoda ylikansallista, eurooppalaista kulttuuriperintöä edustavien kohteiden, alueiden, esineiden ja ilmiöiden kokonaisuus, jossa kohteille myönnetään European Heritage Label tunnus Pyrkimyksenä on vahvistaa kansalaisten ymmärrystä ja arvostusta eurooppalaisuuteen ja kulttuuriperintöönsä. Ranskan tavoitteena on saada kaikki jäsenmaat mukaan hankkeeseen. Kohteiden valmistelu tapahtuu kansallisesti, yhteisesti sovittujen kriteerien pohjalta. Suomi ei ole toistaiseksi esittänyt kohteita luetteloon
Eurooppalaisia yhteistyöverkostoja European Heritage Network (HEREIN) Euroopan neuvoston kulttuuriperintöverkosto, Välittää tietoa Euroopan neuvoston jäsenmaiden kulttuuriperintöpolitiikasta ja kulttuuriperinnön suojelukäytännöistä. Verkostoon osallistuu tällä hetkellä 42 jäsenmaata. Suomessa kansallisen koordinaattorin tehtävä on Museovirastolla. European Heritage Heads Forum Epävirallinen, ammatillinen asiantuntijaverkosto, informaatiokanava ja kokemusten vaihtaminen Teemoina rakennettu kulttuuriperintö, kulttuurimaisema ja Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen arkeologinen kulttuuriperintö European Heritage Legal Forum Nordic Heritage Heads Forum Itämeren alueen Monitoring Goup
Unesco ja maailmanperintösopimus Mikä on Unesco Unesco on YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon toimialat Kasvatus ja koulutus, Luonnontieteet, Yhteiskunta- ja humanistiset tieteet, Viestintä ja tiedonvälitys, Kulttuuri Perustettu 1945, Suomi jäseneksi 1956 Suomen Unesco toimikunta 1957- Yleissopimus maailman kulttuurija luonnonperinnön suojelemiseksi 1972 Maailmanperintösopimuksen tavoitteena on kansojen välisen yhteistyön avulla osoittaa ja turvata maailman keskeisten kulttuuriperintökohteiden arvot ja säilyminen
Maailmanperintökomitea toimii Komiteassa on 4-6 vuodeksi valittua 21 jäsenmaata Algeria, Etelä-Korea, Filippiinit, Intia, Jamaika, Japani, Kazakstan, Kolumbia, Kroatia, Libanon, Malesia, Peru, Portugal, Puola, Qatar, Saksa, Senegal, Serbia, Suomi, Turkki ja Vietnam Jäsenet valitaan joka 2. vuosi Unescon yleiskokouksessa Maailmanperintökeskus Toimii Unescon päämajassa Pariisissa Toimii sihteeristönä ja vastaa asioiden valmistelusta ja maailmanperintösopimuksen toteuttamisesta Viisi yksikköä: Africa, Arab States, Asia & Pacific, Latin America and the Caribbean, Europe and North America
Maailmanperintökomitean tehtävät Päättää asiantuntijajärjestöjen (ICOMOS, IUCN ja ICCROM) suositusten perusteella maailmanperintöluetteloon liitettävistä kohteista. Arvioi kohteiden suojelutilaa koskevat raportit ja pyytää sopimusvaltioita ryhtymään toimiin jos kohteita ei ole hallittu kunnolla. Päättää vaarantuneiden kohteiden listan nimeämisistä ja poistoista. Voi poistaa kohteen kokonaan maailmanperintöluettelosta. Määrittelee maailmanperintörahaston käyttötarkoitukset ja myöntää taloudellista tukea sopimusvaltioiden sitä pyytäessä. Istunto kerran vuodessa
Suomi maailmanperintökomiteassa Suomen periaatteet komiteassa Suomi korostaa maailmanperintökohteiden hallinnon ja suojelusuunnitelmien asianmukaista kehittämistä Suomi edistää maailmanperintöluettelon tasapainottamista esim. niin, että aliedustetuilta maantieteellisiltä alueilta saataisiin aiempaa enemmän kohde-esityksiä Suomi edistää tietoisuuden lisäämistä maailmanperintötoiminnasta maailmanperintökasvatuksen avulla. Suomi tarjoaa komitean käyttöön Kokemusta ja asiantuntijuutta Suomi kuuntelee ja toimii Suomi pyrkii puolueettomuuteen Suomi ei esitä omia kohteita
Komiteatyön vaikeat haasteet Politisoituminen ja blokkiutuminen Oman edun tavoittelu Komitean jäsenten rooli omien kohteiden nimeämisessä Komitea ei noudata toimintaohjeistoa Budjettivaje Maksamattomia jäsenmaksuja Tavoite alueellista tasapainosta ja edustavuudesta ei toteudu Vaalitapaan liittyvät ongelma Maailmanperintösopimuksen inflaatio? Luettelossa on 1007 kohdetta ja
Ajankohtaisia kansallisia haasteita Suomen kansallinen maailmanperintöstrategia 16.4.2015 Toimeenpanosuositukset valmistellaan kuluvan vuoden aikana Tärkeitä strategisia kysymyksiä Viranomaisvastuu: OKM YM Museovirasto Metsähallitus Aieluettelon päivittäminen: Kansallinen aieluettelo tulee päivittää noin 10 vuoden välein Kohteiden hoito, tunnetuksi tekeminen ja koordinointityö
Suomen maailmanperintökohteet ja tulevaisuus q Suomen maailmanperintökohteet Suomenlinna 1991, Vanha Rauma 1991, Petäjäveden vanha kirkko 1994, Verlan puuhiomo 1996, Sammallahdenmäki 1999, Struven ketju 2005 ja Merenkurkun saaristo 2006 q Suomen aielista Paimion parantola Saimaa Pielinen Hangon Hauensuoli Inarin Ukonsaari Pattijoen Kastelli Ristiinan Astuvansalmi
KIITOS!! TACK!!