POHJOIS KARJALAN SEURAKUNTIEN YHTEISTYÖPROJEKTIN RAPORTTI

POHJOIS KARJALAN SEURAKUNTIEN YHTEISTYÖPROJEKTIN RAPORTTI Ohjausryhmä Puheenjohtaja Petri Karttunen, kirkkoherra, Joensuu Jäsenet Martti Mulari, lääninrovasti, Juuka Armi Rautavuori, lääninrovasti, Eno Mikko Rinkinen, lääninrovasti, Kesälahti Marjatta Hirvonen, talousjohtaja, Joensuu Kari Mustonen, talousjohtaja, Lieksa Heli Tapanen, talouspäällikkö, Kitee Ohjausryhmän sihteeri Raija Marttunen, vs. hallintosihteeri, Joensuu Selvitysmies Raimo Kemppainen, Nurmes Atk käsittely Seppo Apajalahti, Lieksa Kansi Juha Halonen, Nurmes

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyö 1. Seurakunnat rajalla 1.1. Johdanto 1.2. Turun hiippakunnasta Mikkelin ja Kuopion hiippakuntiin 1.3. Rovastikuntahallinto Pohjois Karjalassa 185 26 1.3.1. Rovastikuntajako Kuopion hiippakunnassa 185 1896 1.3.2. Rovastikuntajako Savonlinnan hiippakunnassa 1897 1925 1.3.3. Kahdesta rovastikunnasta kolmeen 1.3.4. Pohjois Karjalan seurakunnat Kuopion ja Mikkelin hiippakunnissa 1.4. Nykyiset Pohjois Karjalan seurakunnat ja rovastikunnat 2. Selvitys Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöstä 2.1. Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyöhankeen juuret 2.2. Yhteistyöhanke laajenee maakunnalliseksi 2.3. Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyöprojektin alue 2.4. Yhteistyöprojektin tavoitteet 2.5. Yhteistyöprojektin vaiheet ja aikataulu 2.6. Ohjausryhmä ja sen toiminta 2.7. Selvitystyö ja seminaarityöskentely 2.7.1. Selvitysmiehen matkassa 2.7.2. Seminaarityöskentelyn vaiheet 3. Kirkossa toteutettuja seurakuntien yhteistyö ja yhdistymishankkeita 3.1. Kokonaiskirkkoa koskevat suunnitelmat ja tukijärjestelmät 3.1.1. Läsnäolon yhteisö seurakuntarakennetyöryhmän väliraportti 3.1.2. Kirkon strategia 215 3.1.3. Kirkon keskusrahaston tuki yhteistyöhankkeille 2 luvulla 3.1.3.1. Kirkon keskusrahasto käynnistävänä voimana 3.1.3.2. Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmä 25 27 3.1.3.3. Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmä 28 3.2. Seurakuntien yhteistoiminnan kehittäminen Kuopion hiippakunnassa 2 luvulla 3.2.1. Seurakuntien yhteistyön kehittämistyöryhmien raportit 3.2.2. Kajaanin rovastikunnan selvityshanke 23 24 3.3. Yhteistyö ja yhdistymishankkeita kirkossa 2 luvulla 3.3.1. Yhdistymishankkeita ja seurakuntaliitoksia 3.3.2. Kirkon muut yhteiset seurakuntien yhteistyöhön vaikuttavat hankkeet 3.4. Seurakunnat ja kunta ja palvelurakenneuudistus 4. Pohjois Karjalan seurakunnat rovastikunnallisesta ja maakunnallisesta näkökulmasta 4.1. Johdanto 4.2. Pohjois Karjalan seurakuntien jäsenmäärän kehittyminen 4.2.1. Kirkon väkiluku 26

4.2.2. Seurakuntien väkiluvun kehitys hiippakunnittain 23 26 4.2.3. Pohjois Karjalan maakunnan ja seutukuntien väestökehitys 198 24 4.2.4. Pohjois Karjalan seurakuntien jäsenmäärän kehittyminen 198 24 4.2.5. Kirkkoon kuuluminen Pohjois Karjalassa 4.2.6. Johtopäätöksiä 4.3. Pohjois Karjalan seurakuntien henkilöstö rovastikunnallisesta näkökulmasta 4.3.1. Kirkon henkilöstö 4.3.2. Pohjois Karjalan seurakuntien henkilöstö 4.3.2.1. Joensuun rovastikunnan seurakuntien henkilöstö 4.3.2.2. Kiteen rovastikunnan seurakuntien henkilöstö 4.3.2.3. Nurmeksen rovastikunnan seurakuntien henkilöstö 4.3.3. Pohjois Karjalan seurakuntien vuosityövoima 4.3.4. Pohjois Karjalan seurakuntien henkilöstön ikärakenne ja sukupuolijakauma 4.3.5. Pohjois Karjalan seurakuntien vakinaisen henkilöstön palvelusaika ja ikäjakauma 4.3.6. Pohjois Karjalan seurakuntien henkilöstön poissaolot 4.3.7. Johtopäätöksiä 4.4. Pohjois Karjalan seurakuntien talous 4.4.1. Johdanto 4.4.2. Seurakuntien talouden kehitys 4.4.2.1. Verotulot kirkossa 4.4.2.2. Verotulot Pohjois Karjalan seurakunnissa 4.4.3. Muutos yhteisöveron jakoperusteissa 4.4.4. Toimintatuotot ja kulut toimintakate 4.4.5. Metsien tuotto 4.4.6. Henkilöstökulujen osuus toimintakuluista 4.4.7. Toiminta avustukset 4.4.7.1. Toiminta avustukset Pohjois Karjalan seurakunnille 4.4.8. Vuosikate ja sen riittävyys 4.4.9. Tilikauden tulos 4.4.1. Seurakuntien kassavarat 4.4.11. Johtopäätöksiä 5. Pohjois Karjalan seurakunnat näkökulmia seurakuntien jäsenistöön, henkilöstöön ja talouteen 5.1. Johdanto 5.2. Kuopion hiippakunta 5.2.1. Joensuun rovastikunnan seurakunnat 5.2.1.1. Joensuu 5.2.1.2. Pielisensuu 5.2.1.3. Rantakylä 5.2.1.4. Vaara Karjala 5.2.1.5. Joensuun seurakuntayhtymä 5.2.1.6. Eno 5.2.1.7. Ilomantsi 5.2.1.8. Kontiolahti 5.2.1.9. Liperi 5.2.1.1. Outokumpu

5.2.1.11. Polvijärvi 5.2.1.12. Pyhäselkä 5.2.1.13. Rääkkylä 5.2.2. Nurmeksen rovastikunnan seurakunnat 5.2.2.1.Juuka 5.2.2.2.Lieksa 5.2.2.3.Nurmes 5.2.2.4.Valtimo 5.3. Mikkelin hiippakunta 5.3.1. Kiteen rovastikunnan seurakunnat 5.3.1.1.Kesälahti 5.3.1.2.Kitee 5.3.1.3.Tohmajärvi 5.4. Johtopäätöksiä 6. Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistoiminta 6.1. Nykyinen sopimuksiin perustuva yhteistoiminta 6.1.1. Perheneuvonnasta keskusrekisteriin 6.2. Seurakuntien sopimuksiin perustuvan yhteistyön uudet mahdollisuudet 6.2.1. Yhteistyötahtoa kartoittava kysely Pohjois Karjalan seurakuntiin 6.2.2. Seurakuntien yhteistyö kiinteistö ja hautausmaapalveluissa 6.2.3. Seurakuntien yhteistyö ATK ja puhelinpalveluissa 6.2.4. Seurakuntien yhteistyö tiedotustoiminnassa 6.2.5. Seurakuntien yhteistyö toimistopalveluissa 6.2.6. Seurakuntien yhteistyö metsähoitopalveluissa 6.2.7. Seurakuntien yhteistyö koulutuksessa 6.2.8. Seurakuntien hallinnolliset rakenteet 7. Seurakuntien rakenne ja yhteistyömallit 7.1. Seurakuntajaon muuttaminen 7.2. Seurakuntayhtymä 7.3. Sopimusten varaan rakentuva yhteistoiminta 7.3.1. Yhteistoimintasopimus 7.3.2. Seurakuntien yhteistoiminta 7.3.3. Seurakuntien ja kuntien välinen yhteistoiminta 7.4. Lääninrovasti yhteistoiminnan rakentajana 7.5. Kappeliseurakunta ja seurakuntapiiri yhteistoimintarakenteena 7.6. Muut yhteistoimintamallit 8. Ohjausryhmän esitykset 8.1. Sopimuspohjainen yhteistyö 8.1.1. Nykyinen Pohjois Karjalan laajuinen sopimuspohjainen yhteistyö 8.1.2. Ohjausryhmän esitykset Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyöstä 8.1.2.1. Koulutusyhteistyö 8.1.2.2. Yhteistyö atk palveluissa ja puhelinpalveluissa 8.1.2.3. Yhteistyö tiedottamisessa 8.1.2.4. Yhteistyö taloushallinnossa, toimistotöissä, kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa

8.1.2.5. Metsäomaisuuden hoitoa koskeva yhteistyö 8.1.2.6. Perheasiainneuvottelukeskusten yhdistäminen 8.1.2.7. Yhteistyö seurakuntatyössä 8.2. Seurakuntarakenteet 8.3. Rovastikunta ja hiippakuntajako 8.4. Ohjausryhmän toiminta 9. Tiivistelmä 1. Liitteet Liite 1 Ehdotus Pohjois Karjalan rovastikunnaksi Liite 2 Ehdotus Joensuun seudun seurakuntayhtymäksi 1 Liite 3 Ehdotus Joensuun seudun seurakuntayhtymäksi 2 Liite 4 Ehdotus Pielisen Karjala seurakunnaksi tai seurakuntayhtymäksi Liite 5 Ehdotus Pielisjärven seurakunnaksi tai seurakuntayhtymäksi Liite 6 Ehdotus Länsi Karjalan seurakunnaksi tai seurakuntayhtymäksi Liite 7 Ehdotus Keski Karjalan seurakunnaksi

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 1 1. Seurakunnat rajalla 1.1. Johdanto Pohjois Karjalan seurakunnilla on pitkä yhteinen historia. Seurakunnat ovat kuuluneet maakunnallisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti yhtenäiseen alueeseen vuosisatojen ajan. Seurakunnallisesti ero kahteen hiippakuntaan Kuopion ja Viipurin hiippakuntaan tapahtui vasta 1939, kun Joensuun ja Nurmeksen rovastikunnat siirrettiin Kuopion hiippakuntaan ja Kiteen rovastikunta jäi Viipurin sittemmin Mikkelin hiippakuntaan. Pohjois Karjalan seurakuntien nykyisiä seurakuntarajoja, rovastikuntarajoja tai kuulumista kahteen hiippakuntaan on vaikea ymmärtää, jos ei tunne Pohjois Karjalan seurakuntien historiaa. Sen vuoksi tämä Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyöprojektin raportti sisältää lyhyen katsauksen seurakuntien yhteiseen historiaan, rovastikuntajaon kehittymiseen ja hiippakuntarajojen muotoutumiseen. Luvussa viisi katsauksessa seurakuntien nykytilaan on lyhyt kuvaus seurakuntien omaan syntyhistoriaan. Yhteistyöprojektin raportin tavoite on kuvata Pohjois Karjalan seurakuntien tilaa riittävän perusteellisesti, jotta tulevaisuuden yhteistyölle koko Pohjois Karjalan alueella avautuisi uusia mahdollisuuksia, jotta seurakunta ja rovastikuntarakenteiden sekä hiippakuntarajojen tarkistamiselle löytyisi riittäviä perusteita. Erityisen tärkeä on luku kahdeksan, jossa yhteistyöprojektin ohjausryhmä esittää Pohjois Karjalan seurakunnille yhteistyöprojektin jatkamisen suuntaviivat. Ohjausryhmän esitykset sisältävät aloitteen hiippakunta ja rovastikuntajaon, rovastikuntahallinnon ja lääninrovastin viran kehittämisestä. Pohjois Karjalan seurakuntien yhteisyöprojektin raportti on sivumäärältään laaja. Maakunnan laajuinen, yhdeksäntoista seurakuntaa ja kuusitoista seurakuntataloutta sisältävä selvitys vaatii oman tilansa. Selvitystyön piiriin alun perin kuulunut seurakuntatyötä koskeva selvitys on jätetty pois laajuutensa vuoksi sekä sen vuoksi että uusien yhteistyörakenteiden kehittäminen seurakuntatyöhön on järkevää vasta siinä vaiheessa, kun on riittävästi tietoa tulevista seurakuntarakenteista. Tämän vuoksi ohjausryhmä päätti esittää, että seurakuntatyön yhteistyömahdollisuuksien kehittäminen otetaan huomioon seurakuntarakennemuutoksia koskevan valmistelun yhteydessä yhteistyöprojektin jatkotyöskentelyssä. Yhteistyöprojekti ei selvitystyön kuluessa herättänyt Pohjois Karjalassa suuria intohimoja. Tiedostusvälineet olivat tyydyttävän kiinnostuneita, mutta toivottua ja odotettua kansalaiskeskustelua ei syntynyt. 1.2. Turun hiippakunnasta Mikkelin ja Kuopion hiippakuntiin Pohjois Karjala on rajaseutua, jonka kohtalo on ollut vuosisatojen ajan sidoksissa valtakuntien politiikkaan, sotiin ja rajanvetoihin. Pohjois Karjalan seurakuntien historia on samaa historiaa, seurakuntien, rovastikuntien ja hiippakuntien rajat ovat vaihtuneet. Kuningas Kustaa Vaasan käskystä Suomi jaettiin kahteen hiippakuntaan 1554, Turun ja Viipurin hiippakuntiin. Savo ja Karjala siirtyivät Turun hiippakunnasta Viipurin hiippakuntaan. Viipurista tuli myös nykyisen Pohjois Karjalan seurakuntien hiippakuntakaupunki. Viipurin hiippakunta toimi vajaatehoisesti, kun Viipurin piispanvirka jäi täyttämättä 1578 ja Turun piispa hoiti virkaa. Hiippakuntaa ei kuitenkaan lakkautettu. Stolbovan rauhan (1617) jälkeen

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 2 Viipurin hiippakuntaa uudistettiin; piispanvirka täytettiin 1618 ja hiippakunnan kirkolliset olot järjestettiin. Hiippakunta toimi nyt täysipainoisesti ja hiippakuntien raja vakiintui. Venäjän ja Ruotsi Suomen rajan siirtyminen 17 luvulla aiheutti muutoksia Viipurin hiippakunnan alueeseen ja 1713 koko hiippakunnan alue joutui Venäjän hallintaan. Piispan poistuttua Viipurista 171 itäisen hiippakunnan hallintoa hoiti kaksi väliaikaista konsistoria, toinen Porvoossa ja toinen Mikkelissä. Porvoon konsistori pyrki toimimaan myös miehityksen (1713 1723) aikana. Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeen kirkollista elämää järjesteltiin itäisessä hiippakunnassa uusissa olosuhteissa. Hiippakuntakaupunki Viipuri oli menetetty ja piispanistuimelle jouduttiin etsimään uusi kaupunki. Piispanistuin sijoitettiin Porvooseen 1724. Pohjois Karjalan seurakuntien hiippakuntakaupunki siirtyi Viipurista Porvooseen. Perinteinen jako kahteen hiippakuntaan vuodesta 1724 Porvoon ja Turun hiippakuntiin säilyi 18 luvun puoliväliin saakka. Monien vaiheiden jälkeen uusi hiippakuntajako onnistui ja Suomi sai kolmannen hiippakunnan. Kuopion hiippakunta perustettiin 185. Keisarillisilla käskykirjeillä Kuopion hiippakunnan alueeksi määriteltiin sen aikaiset Oulun ja Kuopion läänit. Kun hiippakunta 1.8.1851 aloitti toimintansa, sen alueeseen kuuluivat kaikki nykyisen Pohjois Karjalan seurakunnat. Seuraavan kerran hiippakuntarajat muuttuivat, kun Savonlinnan hiippakunta perustettiin 1897 ja piispanistuin siirtyi Savonlinnaan. Uuden hiippakunnan perustamisen yhteydessä kaikkien hiippakuntien rajoja tarkistettiin. Savonlinnan hiippakuntaan liitettiin Viipurin ja Mikkelin läänit sekä Kuopion läänin karjalainen osa eli Pohjois Karjala. Se tarkoitti nykyisen Pohjois Karjalan alueen seurakuntien siirtymistä Savonlinnan hiippakuntaan. Hiippakuntajaon uudistamisen pyrkimyksenä oli myös mukauttaa kirkollinen aluejaotus hallinnolliseen lääninjakoon. Siellä missä se ei onnistunut jakomittarina käytettiin historiallista maakuntajakoa. Kuopion piispanistuin siirrettiin 1899 Ouluun, mutta hiippakunta säilytti nimensä aina vuoteen 1923. Pohjois Karjalan seurakuntien osalta seuraava merkittävä muutos tapahtui 1925, kun Savonlinnan piispanistuin siirrettiin takaisin Viipuriin. Kirkollisen asioimisen suunta vaihtui, mutta hiippakunnan rajat säilyivät. Pohjois Karjalan seurakuntia koskettava rajanmuutos tapahtui, kun Suomeen perustettiin uusi hiippakunta, nykyinen Kuopion hiippakunta Suomen kuudes hiippakunta 13.1.1939. Uuteen Kuopion hiippakuntaan siirtyivät Oulun hiippakunnasta Kainuu ja Pohjois Savo (Iisalmen, Kajaanin ja Kuopion rovastikunnat), Viipurin hiippakunnasta suurin osa Pohjois Karjalaa Joensuun ja Nurmeksen rovastikunnat sekä silloisesta Kiteen rovastikunnasta Tuupovaaran, Kiihtelysvaaran, Pyhäselän ja Rääkkylän seurakunnat ja osa Mikkelin läänin puoleisesta Savosta. Pohjois Karjalan seurakunnista Kiteen rovastikunta ja siihen kuuluneet Kesälahti, Kitee, Pälkjärvi, Tohmajärvi ja Värtsilä jäivät Viipurin hiippakuntaan. Uuden hiippakunnan eteläraja ei noudattanut vanhaa hallinnollista tai maakunnallista jaotusta. Rajanvedon tarkoitus oli muodostaa jäljelle jäävästä Viipurin hiippakunnasta mahdollisimman tasasuhtainen kokonaisuus. Sota aika pirstoi Viipurin hiippakunnan. Talvisodan alkaessa hiippakunnan tukikohdaksi tuli Mikkeli. Jatkosodan kuluessa elokuussa 1943 tuomiokapituli palasi vielä Viipuriin, mutta 1944 kesäkuussa se siirtyi Valkealaan ja sieltä Mikkeliin. Viipurin hiippakunnan nimi vaihtui Mikkelin hiippakunnaksi 1.4.1945. Sota ajan menetysten seurauksena 1.1.195 lakkautettiin 48 itsenäistä seurakuntaa ja 2 rukoushuonekuntaa, joista 44 kuului entiseen Viipurin hiippakuntaan.

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 3 Pohjois Karjalan seurakuntien osalta myöhemmin tapahtuneilla hiippakuntauudistuksilla ja uusien hiippakuntien perustamisella (Lapua 1956, Helsinki 1959, ja Espoo 23) ei ole ollut merkitystä. 1.3. Rovastikuntahallinto Pohjois Karjalassa 185 26 1.3.1. Rovastikuntajako Kuopion hiippakunnassa 185 1896 Lienee luontevaa tämän selvityksen yhteydessä tarkastella Pohjois Karjalan rovastikuntahallinnon kehitystä vuodesta 185 alkaen, jolloin perustettiin Suomen kolmas hiippakunta, Kuopion hiippakunta ja Pohjois Karjalan seurakunnat siirtyivät silloisesta Porvoon hiippakunnasta Kuopion hiippkuntaan. Porvoon hiippakunnan aikainen rovastikuntajako Ylä Karjalan ja Ala Karjalan rovastikuntiin noudatti melko tarkoin nykyisen Pohjois Karjalan maakunnan aluetta. Aikaisemmin rovastikuntajaon kautta samaan pohjoiskarjalaiseen seurakuntaperheeseen kuuluivat Pohjois Savoon ja Nilsiän rovastikuntaan nykyisin kuuluvat Kaavi ja Rautavaara sekä Juankoskeen liitetty Säyneinen. Kuopion hiippakunnan matrikkeli vuodelta 1853 kertoo, että Ylä Karjalan rovastikuntaan ( Öfre Karelska prosteriet) kuuluivat Liperin seurakunta (Libelitz pastorat) sekä Kontiolahden kappeli (Kondiolax kapell), Joensuun kaupunkiseurakunta (Joensuu Stadsförsamling) sekä Polvijärven rukoushuonekunta (Polvijärvi Bönehus), Kaavin seurakunta (Kaavi pastorat), Pielisjärven seurakunta (Pielisjärvi pastorat) ja Juuan kappeli (Juuga kapell), Nurmeksen seurakunta (Nurmis pastorat) ja Rautavaaran rukoushuonekunta (Rautavaara bönehus). Ala Karjalan rovastikuntaan (Nedre Karelska prosteriet) kuuluivat Kiteen seurakunta (Kides Pastorät) ja Rääkkylän kappeli (Bräkylä kapell), Tohmajärven seurakunta (Tohmajärvi pastorät) ja Kiihtelysvaaran kappeli (Kihtelysvaaran kapell), Ilomantsin seurakunta (Ilomants Pastorat) ja Enon kappeli ( Eno Taipale kapell), Kesälahden seurakunta (Kesälax pastorat) ja Pälkjärven seurakunta (Pelgjärvi pastorät. 1.3.2. Rovastikuntajako Savonlinnan hiippakunnassa 1897 1925 Kun Savonlinnan hiippakunta perustettiin 1897 irrotettiin Porvoon hiippakunnasta Karjalan pohjoinen osa Savonlinnan hiippakuntaan. Savonlinnan hiippakunnan aika oli voimakasta uusien seurakuntien perustamisen aikaa. Savonlinnan hiippakunnan valtakaudella syntyi Ylä Karjalan rovastikunnan alueelle Rautavaaran ja Valtimon seurakunnat, Joensuun seurakunta, Ala Karjalan rovastikuntaan Enon, Tuupovaaran, Rääkkylän, Värtsilän ja Pyhäselän seurakunnat. Ala Karjalan rovastikunnassa oli Savonlinnan hiippakunnan kertomuksen (1917 1922) mukaan vuoden 1922 lopussa 1 seurakuntaa: Eno, Ilomantsi, Tuupovaara, Kesälahti, Kitee, Rääkkylä, Tohma järvi, Värtsilä, Kiihtelysvaara Pyhäselkä ja Pälkjärvi. Ala karjalan rovastikunnan seurakuntien jäsenmäärä oli silloin 63 284. Papistoa rovastikunnan seurakunnissa työskenteli 18, joista kirkkoherroja 1. Ylä Karjalan rovastikunnassa oli vuoden 1922 lopussa 13 seurakuntaa: Liperi, Polvijärvi, Kuusjärvi, Kontiolahti, Joensuu, Pielisensuu, Kaavi, Säyneinen, Nurmes, Valtimo, Rautavaara, Pielisjärvi ja Juuka. Ylä Karjalan rovastikunnan seurakuntien jäsenmäärä oli yhteensä 86 695. Papistoa rovastikunnan seurakunnissa työskenteli 21, joista kirkkoherroja 12. 1.3.3. Kahdesta rovastikunnasta kolmeen Perinteinen Pohjois Karjalan seurakuntien jako kahteen rovastikuntaan päättyi Viipurin hiippakunnan rovastikuntauudistuksen seurauksena 1.1.1926. Silloin astui voimaan Pohjois Karjalan seurakuntien jako kolmeen rovastikuntaan, Joensuun, Kiteen ja Nurmeksen rovastikuntiin.

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 4 Rovastikuntajaon jälkeen Kiteen rovastikuntaan kuuluivat Värtsilän, Tuupovaaran, Tohmajärven, Rääkkylän, Pälkjärven, Pyhäselän, Kiihtelysvaaran, Kiteen ja Kesälahden seurakunnat. Joensuun rovastikuntaan kuuluivat Polvijärven, Pielisensuun, Liperin, Kuusjärven, Kontiolahden, Joensuun, Ilomantsin ja Enon seurakunnat. Nurmeksen rovastikuntaan kuuluivat Valtimon, Rautavaaran, Säyneisen, Pielisjärven, Nurmeksen, Kaavin ja Juuan seurakunnat Pohjois Karjalan seurakuntien rovastikuntajako muuttui seuraavan kerran, kun uusi Kuopion hiippakunta perustettiin 1939. Viipurin hiippakunnasta Kuopioon siirtyivät Joensuun ja Nurmeksen rovastikunnat kokonaisuudessaan ja Kiteen rovastikunnasta Tuupovaara, Kiihtelysvaara, Pyhäselkä ja Rääkkylä, jotka liittyivät Joensuun rovastikuntaan. 1.3.4. Pohjois Karjalan seurakunnat Kuopion ja Mikkelin hiippakunnissa Sota ajan aluemenetysten kautta Viipurin hiippakunta menetti alueistaan lähes puolet. Alueensa kokonaan menetti 41 seurakuntaa osaksi 18 seurakuntaa. Kiteen rovastikunnan seurakunnista Pälkjärvi menetti suurimman osan alueistaan ja Värtsilä reilut puolet. Pälkjärven loppuosa liitettiin Värtsilän seurakuntaan. Viipurin hiippakuntakertomuksen 1937 1942 mukaan Kiteen rovastikuntaan kuului vuoden 1941 lopussa kuusi (6) seurakuntaa: Kitee, Kesälahti, Pälkjärvi, Tohmajärvi, Värtsilä ja Uukuniemi. Kuopion hiippakuntakertomuksen 1939 1942 mukaan vuoden 1941 lopussa Joensuun rovastikuntaan kuului kaksitoista (12) seurakuntaa: Joensuu, Pielisensuu, Liperi, Kuusjärvi, Polvijärvi, Kontiolahti, Eno, Ilomantsi, Pyhäselkä, Kiihtelysvaara, Tuupovaara ja Rääkkylä. Nurmeksen rovastikuntaan kuului seitsemän (7) seurakuntaa: Nurmes, Valtimo, Rautavaara, Säyneinen, Kaavi, Juuka ja Pielisjärvi. Sotien jälkeen Pohjois Karjalan seurakuntien osalta suuria muutoksia ei ole tapahtunut. Kuopion hiippakunnan rovastikuntauudistus 195 siirsi Nurmeksen rovastikunnan seurakunnista Säyneisen ja Kaavin Nilsiän rovastikuntaan. Kirkon kalenteri vuodelta 1962 kertoo, että Kiteen rovastikuntaan kuuluivat Kiteen, Kesälahden, Tohmajärven, Värtsilän, Uukuniemen ja Saaren seurakunnat. Joensuun rovastikuntaan kuuluivat Joensuun, Pielisensuun, Liperin, Viinijärven, Kuusjärven, Polvijärven, Kontiolahden, Enon, Ilomantsin, Tuupovaaran, Kiihtelysvaaran, Pyhäselän ja Rääkkylän seurakunnat. Nurmeksen rovastikuntaan kuuluivat Nurmeksen, Rautavaaran, Valtimon, Viekijärven, Pielisjärven ja Juuan. 1.4. Nykyiset Pohjois Karjalan seurakunnat ja rovastikunnat Nurmeksen rovastikunnan rajat vakiintuvat nykyiselleen, kun Rautavaaran seurakunta siirtyy 1979 Nilsiän rovastikuntaan. Rovastikunnan seurakuntien lukumäärä muuttui vielä vuoden 1999 alusta, kun Lieksan seurakuntayhtymä purkaantui ja Pielisjärven ja Viekijärven seurakunnista tuli Lieksan seurakunta. Nurmeksen rovastikuntaan kuului enää neljä seurakuntaa. Joensuun rovastikuntarajojen sisällä Joensuun seurakuntayhtymän seurakuntien määrä kasvoi Rantakylän seurakunnalla 1983 ja Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran seurakuntien yhdistyessä muodostuneella Vaara Karjalan seurakunnalla 25. Liperi Viinijärven seurakuntayhtymä purkaantui 1995 ja seurakunnan nimi vaihtui Liperin seurakunnaksi 21. Kuusjärvestä tuli Outokumpu 1968. Kiteen rovastikunnan seurakunnista Värtsilän seurakunta yhdistyi Tohmajärven seurakuntaan vuoden 23 alusta. Kiteen rovastikunnan rajat muuttuivat ja seurakuntien määrä väheni, kun

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 5 rovastikuntaan kuuluneista seurakunnista Uukuniemi ja Saari yhdistyivät Parikkalan seurakuntaan vuoden 25 alusta ja siirtyivät Imatran rovastikuntaan. Pohjois Karjalan rovastikuntien yhteiset rajat ovat nykyisellään samat kuin Pohjois Karjalan maakunnan rajat. Seutukuntien rajat Rääkkylää lukuun ottamatta kulkevat rovastikuntien rajoissa. Rääkkylä kuuluu Joensuun rovastikuntaan, mutta Keski Karjalan seutukuntaan.

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 6 2 Selvitys Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöstä 2.1. Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyöhankkeen juuret Nurmeksen piispantarkastus lokakuussa 25 viritti tekoihin Nurmeksessa jo vuosien ajan käydyn keskustelun kunta ja rovastikuntarajoja laajemmasta yhteistyöstä. Nurmeksen rovastikunnan kirkkoherrat ja talouspäälliköt neuvottelivat yhteistyöstä pian piispantarkastuksen jälkeen 1.11.25. Nurmeksen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Pentti Pulkkisen aloitteesta Nurmeksen rovastikunnan johtavat luottamushenkilöt kokoontuivat neuvotteluun yhteistyön merkeissä 15.11. 25 Nurmekseen. Keskustelut yhteistyöstä jatkuivat Lieksassa 24.1.26, jolloin Nurmeksen rovastikunnan kirkkoherrat ja talouspäälliköt sekä johtavat luottamushenkilöt kokoontuivat neuvotteluun Lieksaan. Vastaavalla kokoonpanolla neuvoteltiin kevätkaudella vielä Nurmeksessa 22.3. sekä 1.4.26, jolloin Saarijärven kirkkoherra ja lääninrovasti Olavi Vuori vieraili selvittämässä Saarijärven rovastikunnan seurakuntien yhteistyöhankkeen etenemistä. 2.2. Yhteistyöhanke laajenee maakunnalliseksi Maaliskuun alussa 2.3.26 Joensuun seurakunnan kirkkoherra ja Joensuun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Petri Karttunen, tietoisena Nurmeksen rovastikunnan hankkeesta, kutsui Pohjois Karjalan maakunnan lääninrovastit Armi Rautavuoren, Martti Mularin ja Mikko Rinkisen, talousjohtajat Marjatta Hirvosen ja Kari Mustonen, Joensuun yhteisen seurakuntatyönjohtaja Heikki Salomaan sekä Joensuun rovastikunnan entisen lääninrovastin Teuvo Monosen seurakuntarakenteen ja seurakuntien yhteistyön kehittämisneuvotteluun Joensuussa. Neuvottelussa todettiin, että Kuopion hiippakunnan seurakuntien yhteistyötä kartoittavan työryhmän Kuopiossa 24.2.26 julkaistu raportti sisältää hyödyllisiä taustaselvityksiä ja konkreettisia esityksiä seurakuntien yhteistyön kehittämiseksi. Neuvottelussa kiinnitettiin huomiota Nurmeksen rovastikunnassa käynnistyneisiin yhteistyöneuvotteluihin sekä koko maakunnan alueella jo useilla sektoreilla käynnissä olevaan yhteistyöhön (atk yhteistyö kirkonkirjojen pitämisessä ja taloushallinnossa, sairaalasielunhoito, kehitysvammaistyö, perheneuvonta, oppilaitostyö, erityisdiakoniatyö, jne.). Erilaisia yhteistyöhankkeita todettiin olevan vireillä molemmissa Pohjois Karjalan alueen hiippakunnissa Mikkelin ja Kuopion hiippakunnissa. Yhteistyön onnistumisen ehdoista käydyssä keskustelussa kirjattiin seuraavat linjaukset: 1) kunkin seurakunnan identiteetin ja perustoiminnan turvaaminen on keskeinen tavoite, 2) jumalanpalvelusyhteisöt kyetään pitämään toimivina, 3) hallinto ja talouspalveluiden yhteisellä järjestämisellä saavutetaan säästöjä ja vahvistetaan asiantuntemusta, 4) päätösvalta keskeisissä asioissa säilyy paikallisissa seurakunnissa ja 5) yhteisistä asioista päätetään yhdessä. Projektin käynnistymisen kannalta oli merkittävää, että kaikkien Pohjois Karjalan seurakuntien kirkkoneuvostoilta päätettiin tiedustella kantaa yhteistyön mahdollisuuksia selvittävän hankkeen käynnistämiseen samanaikaisesti koko Pohjois Karjalan alueella. Seurakuntien kirkkoneuvostojen yksimielin tuki hankkeelle saatiin 26.5.26 mennessä.

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 7 2.3. Pohjois Karjalan maakunta ja seutukunnat seurakuntien yhteistyöprojektin alue Pohjois Karjalan maakunta ja seutukunnat Pielisen Karjala Väkiluku 3 983 (26) Juuka, Lieksa, Nurmes ja Valtimo Joensuu Väkiluku 116 96 (26) Eno, Ilomantsi, Joensuu, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi ja Pyhäselkä Keski Karjala Väkiluku 2 44 (26) Kesälahti, Kitee, Tohmajärvi ja Rääkkylä Maantieteellisesti selvitystyön kohteena oli Pohjois Karjalan maakunnan (21 585 km2) alueella toimivat seurakunnat. Maakunta jakaantuu kolmeen seutukuntaan: Joensuun seutukunta (Eno, Ilomantsi, Joensuu, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi ja Pyhäselkä), Keski Karjalan seutukunta (Kesälahti, Kitee, Tohmajärvi ja Rääkkylä) sekä Pielisen Karjalan seutukunta (Juuka, Lieksa, Nurmes ja Valtimo). Rääkkylää lukuun ottamatta seutukuntien rajat kulkevat rovastikuntien rajoissa. Maakunnan alueen seurakunnat kuuluvat kahteen hiippakuntaan, Mikkelin ja Kuopion hiippakuntiin sekä kolmeen rovastikuntaan, Joensuun, Kiteen ja Nurmeksen rovastikuntaan. Selvitystyön kohteena oli kuusitoista seurakuntataloutta ja yhdeksäntoista seurakuntaa. Pohjois Karjalan ainoa seurakun

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 8 tayhtymä on Joensuun seurakuntayhtymä, johon kuuluivat vuoden 27 alussa Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän ja Vaara Karjalan seurakunnat. Vuoden vaihteessa 26 27 Pohjois Karjalassa oli evankelis luterilaisia seurakuntalaisia 135 923. Seurakuntalaisten osuus väestöstä oli 83.8 %. Taulukko Pohjois karjalan seurakuntien väkiluku 31.12.26 Pohjois Karjalan seurakuntien väkiluvut 31.12.26 Joensuu rovastikunta Eno 5 796 Ilomantsi 4 736 Rääkkylä 2 44 Liperi 9 681 Polvijärvi 4 149 Outokumpu (Kuusjärvi) 6 176 Kontiolahti 1 955 Joensuu 15 644 Pielisensuu 12 845 Rantakylä 12 332 Vaara Karjala 3 964 Pyhäselkä 5 933 Yht. 94 615 Kiteen rovastikunta Kesälahti 2 28 Kitee 8 533 Tohmajärvi 4 47 Yht. 15 283 Nurmeksen rovastikunta Nurmes 7 666 Valtimo 2 177 Lieksa 11 18 Juuka 5 2 Yht. 26 25 Pohjois Karjalan seurakunnat 135 923 2.4. Yhteistyöprojektin tavoitteet Ohjausryhmä määritteli yhteistyöprojektin tavoitteiksi turvata seurakuntien perustoiminnan hyvät edellytykset Pohjois Karjalassa; laajentaa ja vahvistaa Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyötä seurakuntatyön yhteisten työalojen, projektien ja koulutuksen osalta; tuottaa seurakuntatyötä tukevat sisäiset palvelut työnjaon ja osto sopimusten kautta ammattitaitoisesti ja taloudellisesti ja luoda Pohjois Karjalan seurakuntien perustoiminnalle ja yhteistyölle muuttuvassa tilanteessa toimivat rakenteet.

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 9 2.5. Yhteistyöprojektin vaiheet ja aikataulu Ohjausryhmä jakoi alkuaan projektin kahteen vaiheeseen ja määritteli projektin kokonaisajaksi kaksi vuotta. Myöhemmin ohjausryhmä täsmensi projektin aikataulua ja määritteli sen kolmivaiheiseksi. I vaihe: Selvitetään yhteistyön muotojen ja rakenteiden kehittämisen tarve ja mahdollisuudet tehdään hankkeesta prosessi, joka luo avointa keskustelua ja lisää valmiutta yhteistyöhön ja sitä tukevaan rakenteiden kehittämiseen. Ensimmäisen vaiheen, jonka ajaksi täsmentyi selvitysmiehen työaika 1.2. 31.12.27, valmisteltiin selvitysmiehen ja ohjausryhmän toimesta selvitys Pohjois Karjalan seurakuntien nykyisestä tilanteesta ja kysyttiin seurakuntien tahtoa nykyistä laajempaan yhteistyöhön. Ohjausryhmä valmistautui myös mahdollisten kuntaliitosten seurauksena tuleviin seurakuntaliitosten valmisteluihin ja seurakuntien tukemiseen liitoshankkeissa. Pohjois Karjalassa neuvoteltiin kevätkaudella 27 useista kuntaliitoksista, mutta ne joko kariutuivat kokonaan tai muuttuivat erilaisiksi yhteistyötä vahvistaviksi hankkeiksi. Syyskaudella Enon ja Pyhäselän kunnat kävivät kuntaliitosneuvotteluja Joensuun kaupungin kanssa ja kuntaliitospäätökset tehtiin joulukuussa. Vakavia kuntaliitosneuvotteluja kävivät myös Kiteen ja Rääkkylän kunnat. Koska ohjausryhmän tukea seurakuntaliitoksiin ei tarvittu, selvitystyön painopiste suuntautui yhteistyöhön. II vaihe: Valmistellaan yhteistyötä ja yhteistyörakenteita koskevat, seurakunnissa tehtävät päätökset. Toisen vaiheen aika, 1.1. 31.12.28, on tarkoitettu seurakuntien yhteistyöneuvottelujen ja yhteistyörakenteiden luomisen ja yhteistyön käynnistämisen ja lisäselitysten ajaksi. Jokainen seurakunta vastaa omalta osaltaan neuvottelujen käymisestä ja yhteistyöhankkeiden etenemisestä. Ohjausryhmä toimii koordinaatioryhmänä ja kokoavana voimana koko Pohjois Karjalan alueella. Lääninrovastit ja kirkkoherrat vastaavat yhteistyöprojektin jatkumisesta rovastikunnissaan ja seurakunnissaan. III vaihe: Tehdään tarvittavat päätökset seurakuntarakenneratkaisuista ja yhteistoiminnasta. Kolmannen vaiheen aikana, 1.1.29 31.12.21, valmistellaan tarvittavat rakenne ja yhteistoimintaratkaisut, laaditaan yhteistoimintasopimukset sekä tehdään hallinnolliset päätökset. Vaalikauden 1.1.211 alkaessa pannaan täytäntöön Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyöprojektin aikana valmistellut ja päätetyt uudet seurakuntarakenteet ja seurakuntien yhteistoiminta. 2.6. Ohjausryhmä ja sen toiminta Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto asetti Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyöprojektin ohjausryhmän kokouksessaan 6.6.26. Ohjausryhmän jäseniksi valittiin lääninrovastit Pohjois Karjalan kolmesta rovastikunnasta, Armi Rautavuori Joensuun, Martti Mulari Nurmeksen ja Mikko Rinkinen Kiteen rovastikunnasta sekä talousjohtajat Marjatta Hirvonen Joensuusta ja Kari Mustonen Lieksasta ja talouspäällikkö Heli Tapanen Kiteeltä. Ohjausryhmän puheenjohtajaksi valittiin Joensuun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Joensuun kirkkoherra Petri Karttunen. Ohjausryhmän pöytäkirjan pitäjäksi valittiin vs. hallintosihteeri Raija Marttunen Joensuusta

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 1 Ohjausryhmä kokoontui vuoden 26 kuluessa kaksi kertaa. Kokoukset pidettiin 3.1. ja 21.11.26 ja niissä järjesteltiin yhteistyöprojektin organisaatio, toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä palkattiin selvitysmies, jonka työajaksi sovittiin 1.2. 31.12.27. Vuoden 27 kuluessa ohjausryhmä kokoontui seitsemän kertaa. Kevätkaudella kokoonnuttiin kolme kertaa 16.1., 27.3. ja 17.4. jolloin vierailtiin tapaamassa maakuntajohtaja Pentti Hyttistä ja kuulemassa Pohjois Karjalan kuntien Paras hanke kuulumiset. Syyskaudella kokoonnuttiin neljä kertaa 3.8. 22.11 ja 11.12.27 ja 28.12. Ohjausryhmä osallistui myös yhteistyöprojektin seminaareihin 22.5. Kontiolahden Hirvirannassa sekä 18.9. ja 4.12. Vaiviossa. Ohjausryhmä toimi selvitystyön tuki, palaute ja arviointiryhmänä. Ohjausryhmän ajattelun jälki näkyy myös selvitystyön raportissa, erityisesti luvussa 8, johon on kirjattu esitykset seurakuntien jatkotyöskentelyn tueksi. Ohjausryhmä oli suunnittelemassa ja toteuttamassa seminaarit. Yhteistyöprojektin tiedotusvastuu oli ohjausryhmän puheenjohtajalla. 2.7. Selvitystyö ja seminaarityöskentely 2.7.1. Selvitysmiehen matkassa Selvitysmiehen määräaikainen työsopimussuhteinen tehtävä alkoi 1.2.27 ja päättyi 31.12.27. Selvitystyön alkuperäinen aikataulu oli 1.1.27 31.5.28. Jälkiviisaana voi todeta, että näin laaja ja monipuolinen selvitystyö tullakseen hyvin tehdyksi olisi edellyttänyt tuota alkuperäistä aikataulua. Yhteistyöprojektin selvitystyön ja syntyvän raportin sisällölliseksi tavoitteeksi ohjausryhmä asetti Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyötilanteen peruskartoituksen ja yhteistyön tahtotilan selvittämisen. Selvitystyön tavoitteet ovat nojanneet myös koko yhteistyöprojektin tavoitteisiin, viiteen vahvaan sanaan: turvata, laajentaa, vahvistaa, tuottaa ja luoda.. Selvitysmiehen yksitoista kuukautta sisälsivät 27 kokous ja esitelmämatkaa. Merkittävää oli myös se, että maakuntajohtajan toimesta selvitysmies sai osallistua Pohjois Karjalan kuntajohtajien tapaamiseen Joensuussa toukokuussa ja tutustua Pielisen Karjalan kuntien selvitystyöhön Lieksassa pidetyn neuvottelun kautta elokuussa. Matkakilometrejä selvitysmiehelle kertyi n. 4 5 km. 2.7.2. Seminaarityöskentelyn vaiheet I Seminaari Yhteistyöprojektin ensimmäiseen seminaariin Hirvirannassa 22.5.27 osallistuivat lähes kaikki Pohjois Karjalan seurakuntien kirkkoherrat ja talouspäälliköt. Seminaarin puheenjohtajana toimi ohjausryhmän puheenjohtaja Petri Karttunen. Selvitysmies esitteli selvitystyön sen hetkisen tilanteen. Seminaarityöskentelyn yhteydessä painotettiin sitä, että seurakuntien yhteistyöprojektissa lähtökohtana on oltava seurakunnan perustehtävän hoitaminen. Seminaarin keskeisiä kysymyksiä olivat: Mitä uutta seurakuntien rakenteiden muuttaminen tuo perustehtävän hoitamiseen? Mitä säästöjä rakennemuutoksista ja yhteistoiminnasta syntyy? Missä suhteessa kirkosta eroaminen / kirkkoon liittyminen ovat seurakuntarakenteeseen? Mikä tekee seurakuntatyöstä myös tulevaisuudessa mielekkään? Seminaarissa keskusteltiin myös erilaisista Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistoiminta ja rakennemalleista.

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 11 II seminaari Vaivion seminaariin 18.9. osallistuivat Pohjois Karjalan seurakuntien kirkkoherrojen ja talouspäälliköiden lisäksi myös seurakuntien johtavat luottamushenkilöt ( kirkkovaltuustojen puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat sekä kirkkoneuvostojen varapuheenjohtajat). Seminaarin puheenjohtajana toimi Petri Karttunen. Seminaarissa tarkasteltiin seurakuntien tulevaa yhteistyötä kolmen korin näkökulmasta. Työskentely tapahtui rovastikuntaryhmissä. Ensimmäinen kori: Millä tavalla olisitte valmiit laajentamaan sopimuspohjaista yhteistyötä koko Pohjois Karjalan alueella eri seurakuntien kanssa? Toinen kori : Minkälaiseen seurakuntarakenteen muutokseen seurakuntanne olisi pitkällä aikavälillä valmis, jos seurakuntien jäsenmäärän ja talouden kehittyminen sitä edellyttävät? Kolmas kori: Minkälaisella rakenteella haluaisitte Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyöprojektin jälkeen jatkaa yhteistyön kehittämistä? Ryhmätyöskentelyn kokoamisen jälkeisessä yleiskeskustelu toivottiin, että ohjausryhmä rakentaisi konkreettiset esitykset seurakunnille ja että kirkon piirissä tehdyistä selvityksistä koottaisiin kokemukset selvitystyön raporttiin. Tärkeänä pidettiin, että tiedostetaan seurakuntien rooli itsenäisinä päättäjinä ja että asioita selvitetään riittävästi ja ollaan avoimia. Rakenneratkaisujen taustalla nähtiin myös niukkenevan taloustilanteen vaikutus. On uskallettava kysyä: saadaanko yhteistyöprojektin kuluessa syntyvillä ratkaisuilla säästöjä? On myös tärkeää, että rakenneratkaisuissa ja yhteistoiminnassa säilyy seurakuntien inhimillisyys ja kasvotusten olo seurakuntalaisten kanssa. Tulevaisuuden uhkaa hälvennettiin pilke silmäkulmassa: Ratkaisujen tiimellyksessä on hyvä muistaa kolme uhkia hälventävää sanaa: avoimuus, avoimuus ja avoimuus! Keskustelussa painotettiin myös sitä, että kirkkoherrat, talouspäälliköt ja luottamushenkilöt ovat avainasemassa silloin kun julkisuudessa keskustellaan seurakuntien rakennemuutoksista ja erilaisista yhteistoimintamalleista. III seminaari Kolmas seminaari pidettiin 4.12. Vaivion leiri ja kurssikeskuksessa. Seminaariin osallistuivat Pohjois Karjalan seurakuntien kirkkoherrat, talouspäälliköt sekä seurakuntien johtavat luottamushenkilöt. Seminaarin puheenjohtajan toimi Petri Karttunen Seminaarin ryhmätyöskentelyä suuntasi kaksi asiaa: 1. seurakuntiin suunnattu kysely ja sen esille nostamat yhteistyömallit, 2. rovastikunta ja seurakuntamallit Pohjois Karjalassa. 1. Seurakuntiin lähetetyn kyselyn esille nostamat mahdolliset seurakuntien yhteistoimintamallit olivat 1. yhteistoiminta koulutuksessa, 2. yhteistoiminta kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa, 3. yhteistoiminta atk ja puhelinpalveluissa, 4. yhteistoiminta tiedotustoiminnassa, 5. yhteistoiminta metsänhoitopalveluissa, 6. yhteistoiminta toimistotöissä, 7. yhteistoiminta henkilöstöasioissa ja 8. yhteistoiminta seurakuntatyössä sekä 9) muutosvalmius seurakuntarakenteissa. Näistä yhdeksästä vaihtoehdosta ryhmät saivat valita käsiteltäväkseen kolme mielestään keskeisintä. Työskentelyn virikekysymyksinä toimivat kysymykset: Mitä yhteistoiminta näillä sektoreilla voisi käytännössä sisältää? Mitkä ovat yhteistoiminnan mahdollisuudet ja uhat? Mitä reunaehtoja yhteistoiminnalle asetatte?

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 12 2. Esiteltyjen seurakunta ja rovastikuntamallien käsittelyn virikekysymyksenä virikekysymyksenä oli: Minkälaisia seurakuntien hallinnollisia rakenteita haluaisitte olla toteuttamassa vuoden 211 alussa? Seminaariväkeä kiinnostivat eniten kyselyn yhteistyötoimintamalleista vaihtoehdot: yhteistoiminta atkja puhelinpalveluissa, yhteistoiminta koulutuksessa ja yhteistoiminta tiedotustoiminnassa. Keskustelua käytiin myös yhteistyöstä seurakuntatyössä, kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa sekä seurakuntien hallintorakenteista ja henkilöstökysymyksistä. Yhteistoiminnan ja rakennemuutoksen uhkina koettiin työyhteisöjen ja seurakuntalaisten etääntyminen tutut kasvot menetetään ja palvelut viedään liian kauas, seurakuntien toiminnallisen vapauden rajoittuminen, mahdollisten nykyistä pitempien etäisyyksien haitta toiminnalle ja toiminnallisen puolen työntekijöille, reuna alueiden näivettyminen ja se, että rikkaat seurakunnat kokevat helposti köyhät uhkana! Mahdollisuuksina pidettiin jakoon tulevaa asiantuntemusta ja kokemusta, mahdollisuutta selkeyttää työnjakoa ja mahdollisia taloudellisia säästöjä. Reunaehdoiksi mainittiin tasavertaisuus, matkojen huomioiminen, lähipalveluiden säilyttäminen (seurakunnan peruspalvelut ja palvelupiste), pehmeät arvot virkoja uudelleen järjesteltäessä. Seminaarityöskentely kokosi ainutlaatuisella tavalla Pohjois Karjalan seurakuntien virkamies ja luottamushenkilöjohdon tarkastelemaan seurakuntien tulevaisuutta. Seminaarityöskentelyn kautta tutustuttiin tulevaisuuden mahdollisiin yhteistyökumppaneihin ja murrettiin turhia ennakkoluuloja.

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 13 3. Kirkossa toteutettuja seurakuntien yhteistyö ja yhdistymishankkeita 3.1. Kokonaiskirkko koskevat suunnitelmat ja tukijärjestelmät 3.1.1. Läsnäolon yhteisö seurakuntarakennetyöryhmän väliraportti Tämä Seurakuntarakennetyöryhmän väliraportti on tarkoitettu tietolähteeksi ja keskustelun avaajaksi. Se antaa aineksia seurakuntarakenteiden luovaan arviointiin ja kehittämiseen. (Läsnäolon yhteisö s. 2) Kirkkohallituksen 25.1.25 asettama työryhmä puheenjohtajanaan piispa Voitto Huotari on seurannut kuntarakenteen muutosten vaikutuksia kirkkoon ja seurakuntiin. Työryhmän tavoite on selvittää tarkoituksenmukaiset tavat organisoida seurakuntatyö erilaisissa toimintaympäritöissä. Työryhmän julkaisema väliraportti Läsnäolon yhteisö ilmestyi hyvään aikaan tammikuussa 27, jolloin monilla alueilla käytiin keskustelua ja pohdittiin seurakuntarakenteita siinä selvitys ja kehittämisprojektien katveessa, johon Paras hanke pakotti kunnat. Pohjois Karjalassa käytiin vielä kevätkaudella 27 kymmeniä neuvotteluja ja tehtiin selvityksiä kuntarakenteiden osalta. Pohjois Karjalan yhteistyöprojektin yksi liikkeellepaneva voima löytyy kuntarakenneuudistuksesta. Vaikka Pohjois Karjalassa kuntaliitokset ja samalla seurakuntaliitokset näyttävät juuri nyt jäävän vähäisiksi vain Pyhäselän ja Enon seurakunnat yhdistynevät Joensuun seurakuntayhtymään vuoden 29 alusta ei liikkeellelähtö rakenneuudistus ja yhteistyö mielessä ole ollut liian aikaista eikä missään tapauksessa turhaa. Pohjois Karjalassa voidaan liittyä seurakuntarakennetyöryhmän ajatukseen Seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä on siis myös omia tarpeita rakennemuutoksiin. Seurakuntien yhteistyön lisäämiseksi etsitään niin ikään monilla tahoilla uusia muotoja, ilman että seurakuntarajoja halutaan muuttaa. (Läsnäolon yhteisö s. 3) Pohjois Karjalan seurakuntien yhteistyöprojekti on lähtenyt liikkeen ennen kaikkea uusien yhteistyömahdollisuuksien etsimiseksi ja löytämiseksi sekä mahdollisten nykyistä joustavampien seurakunta ja rovastikuntarakenneratkaisujen ja hallintomallien etsimiseen Pohjois Karjalassa. Läsnäolon yhteisö väliraporttinakin tarjoaa hyvän pohdiskelu ja työskentelymateriaalin sekä harkitun ja hyvin kirjoitetun taustatietopaketin jokaiselle, joka haluaa paneutua arjen kiireistä syvempään seurakuntien tulevaisuuden pohtimiseen. Pohjois Karjala on alue, joka on ollut voimakkaan väestön vähenemisen ja seurakuntien osalta jäsenmäärän vähenemisen alue. Seurakuntien jäsenmäärän lasku ei johdu niinkään kirkosta eroamisesta vaan muuttotappiosta ja väen luonnollisesta poistumasta. Meneillään oleva muutos on syytä ottaa haltuun seurakuntien omista lähtökohdista. Sen vuoksi myös Pohjois Karjalan seurakunnissa tarvitaan nyt rohkeaa, dynaamista ja visioivaa työskentelyä toiminnan, hallinnon ja talouden rakenteiden kehittämiseksi. Se toteutuu, kun luottamushenkilöt ja työntekijät käyvät yhteistuumin hahmottamaan oman seurakunnan tulevaisuutta riittävän pitkällä tähtäyksellä. (Läsnäolon yhteisö s.2) Läsnäolon yhteisö tarkastelee seurakuntarakenteen muutosta kahdesta perusnäkökulmasta 1) seurakunnan perustehtävän ja toimintaympäristön muutoksen näkökulma ja 2) seurakunnan oman muutostarpeen näkökulma.

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 14 Toimintaympäristön muutosta Läsnäolon yhteisö tarkastelee kunta ja palvelurakenneuudistuksen ja muuttoliikkeen näkökulmasta; muuttoliikkeen näkökulma avataan sekä muuttotappion että muuttovoiton tuomiin ongelmiin ja haasteisiin. Taloudelliset syyt ja elämäntavan muutos nähdään seurakuntia muutokseen haastavina tekijöinä. Kunta ja palvelurakenneuudistus on sikäli erikoinen muutosvaikuttaja, että se pakottaa seurakunnat rakennemuutokseen (KL 3 3). Tämän vuoksi kuntarakenneuudistus haastaa seurakunnat seuraamaan muutoksia kuntarakenteissa, visioimaan ja reagoimaan. Läsnäolon yhteisön mukaan kuntarakenneuudistuksen lähtiessä liikkeelle seurakunnalla tulee olla valmis suunnitelma, miten tilanteessa toimitaan. Seurakuntien lähtökohdista nousevat muutostarpeet Läsnäolon yhteisö jakaa seurakuntatyyppien mukaan kolmeen osaan: 1) muuttotappioalueen seurakunnat, 2) kasvualueen seurakunnat ja 3) seurakuntayhtymät. Näistä lähtökohdista pohditaan strategiaa, seurakuntarakenteita, seurakuntien taloutta, henkilöstöä, hallintoa ja johtamista. Uudistamisen näkökulman Läsnäolon yhteisö jakaa myös kolmeen osaan: 1) Seurakunnan jäsenyyden vahvistaminen eli seurakuntalaisen identiteetin tukeminen ja kirkosta eroamisen tulppaaminen, 2) Seurakuntayhteisöjen tukeminen eli lähiyhteisön, alueyhteisön, vuorovaikutuksen ja paikallisidentiteetin merkityksen vahvistaminen, ja näihin liittyvät rakenteelliset haasteet sekä 3) Itsekannattavuuden kehittäminen eli seurakuntien muodostaminen riittävän kokoisiksi selviämään ilman tukia ja avustuksia. Läsnäolon yhteisö tarjoaa hyvän yhteenvedon seurakuntarakenteiden kehittämisen tavoitteista ja malleista. (Läsnäolon yhteisö s 22 36) Tarkemmin Läsnäolon yhteisön ja myös muita kirkon yhteisiä suunnitelmia voi lukea ja tutkia kirkon kotisivuilta osoitteesta: http://www.evl.fi/seurakuntarakenne. 3.1.2. Kirkon strategia 215 Seurakuntarakenteiden muutokset eivät kosketa ainoastaan seurakunnan hallintoa, vaan myös toimintaa ja taloutta. Kirkon strategiatyöryhmän mielestä on tärkeää, että rakenteellisia muutoksia arvioidaan kirkon ja seurakunnan perustehtävästä käsin. Strategiatyöryhmä laatii kirkon toimintaa, taloutta ja hallintoa koskevan strategian vuodelle 215. Strategia on valmistumassa. Luonnehdinnat strategian keskeisimmistä lähtökohdista annettiin seurakuntien käyttöön jo elokuussa 27. Työryhmä toivoi näiden keskeisimpien lähtökohtien tukevan seurakuntarakennemuutosten synnyttämää visiointia seurakunnissa. Strategia 215 taustalla ovat missio, visio ja arvot. Mission strategiatyöryhmä määrittelee yhteisön perustehtäväksi. Se kertoo mitä varten yhteisö on olemassa. Visio määritellään näyksi tulevaisuudesta. Se on kuva siitä millainen yhteisö on ja mitä on sen toiminta tulevaisuudessa. Arvot kuvaavat työryhmän mukaa niitä periaatteita, joita yhteisö kunnioittaa ja noudattaa. Strategia on toimintamalli, jota noudattamalla päästään vision kuvaamaan tilanteeseen. Strategia 215 ei ollut valmis tätä raporttia kirjoitettaessa. Tässä raportissa kuvataan lyhyesti strategiatyöryhmän tiivistetyt ajatukset kirkon arvoista, kirkon missiosta, kirkon visiosta ja strategisista tavoitteista 215. Kirkon Missio Kirkon tehtävä on kutsua ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuoda elämään kestävä perusta ja rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta.

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 15 Kirkon visio Vuonna 215 jäsenet näkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat siellä Jumalan äänen. Kirkkoon tullaan löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja sieltä lähdetään palvelemaan Jumalan maailmaa Kirkon arvot 1. Pyhän kunnioitus, joka tarkoittaa sitä, että kunnioitamme Pyhää Kolmiyhteistä Jumalaa, tunnustamme Jeesuksen sanoman, ainutlaatuisuuden, näemme Jumalan kuvan ihmisessä ja ihmisen syntisyyden ja tunnistamme pyhyyden kaipauksen muissa uskonnoissa 2. Vastuullisuus, joka tarkoittaa sitä, että varjelemme luomakuntaa, käytämme kaikkia voimavaroja vastuullisesti, huolehdimme heikoista ja syrjäytyneistä sekä tavoittelemme kohtuullisuutta elämäntavoissa 3. Oikeudenmukaisuus, jonka sisältö merkitsee asioiden tasapuolista ja kaiken tarkastelun kestävää ratkaisua, heikkojen ja syrjäytyneiden oikeuksista puolustamista sekä taistelua oikeudenmukaisuuden puolesta 4. Totuudellisuus, jota työryhmä selittää lauseilla: puhumme rohkeasti Jumalasta, uskomme ja elämme niin kuin opetamme sekä pidämme kirkon toiminnan ja hallinnon läpinäkyvänä Kirkon yleisstrategia Kirkon strategiaa työryhmä hahmottaa viiden päälauseen kautta: 1. Jäsenten hengellisen elämän vahvistaminen ja ylläpitäminen 2. Kirkon jäsenten sitoutuminen vastuuseen heikommista 3. Kirkon jäsenyyden merkityksen vahvistaminen 4. Vuorovaikutuksen lisääminen kirkon viestinnässä 5. Rakenteet palvelevat entistä paremmin toimintaa Strategiatyöryhmä näkemys kirkosta on hyvä myös paikallisseurakunnan ajassa kulkemisen ja tulevaisuuteen suuntautumisen neuvoksi: kirkko seuraa toimintaympäristössään tapahtuvia muutoksia ja kehittää jatkuvasti toimintaansa perustehtävälleen uskollisena. Osallisuuden kirkossa varaudumme muutoksiin ja uudistumiseen asenteiden, rakenteiden ja taloudellisten resurssien tasolla. Tarkemmin Kirkko 215 startegialuonnoksen ja myös muita kirkon yhteisiä suunnitelmia voi lukea ja tutkia kirkon kotisivuilta osoitteesta: http://www.evl.fi/seurakuntarakenne. 3.1.3. Kirkon keskusrahaston tuki yhteistyöhankkeille 2 luvulla 3.1.3.1. Kirkon keskusrahasto käynnistävänä voimana Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmä on ollut merkittävä kirkon tulojen tasausjärjestelmä niiden seurakuntien tueksi, joiden taloudelliset voimavarat eivät ole riittäneet seurakunnan perustehtävän hyvään toteuttamiseen. Pohjois Karjalan seurakunnille eri avustusmuotojen kautta saatu tuki on ollut erittäin merkittävää. Vuosien 2 24 kuluessa Kirkon keskusrahaston kautta Pohjois Karjalan seurakunnat saivat toiminta avustusta yli 2,7 miljoonaa euroa. Kirkon tilastoissa keskusrahaston avustukset niputetaan samaan kategoriaan: Toiminta avustukset. Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmä on kokenut muutoksia viime vuosina. Tukea myönnettiin vuosina 22 24 nimikkeillä: Verotulojen täydennys (hakemuksetta myönnetty tuki), harkinnanvarainen toiminta avustus, joka jakaantui nykymuotoiseen toiminta avustukseen ja

Pohjois Karjalan ev. lut. seurakuntien yhteistyöprojektin selvitystyön raportti 16 kehittämisavustukseen ja yhdistymisavustukseen nämä avustukset kirkon tilastokirjassa Seurakuntien talous niputetaan kohtaan toiminta avustukset. Näiden lisäksi keskusrahasto jakaa myös rakennus ja hautausmaa avustusta. 3.1.3.2. Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmä 25 27 Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi joulukuussa 24 avustusjärjestelmän uudet periaatteet vuodesta 25 alkaen. Periaatteisiin kirjattiin viisi avustusmuotoa. 1. Harkinnanvarainen toiminta avustus Avustus oli tarkoitettu tilapäiseen apuun. Sitä oli mahdollista saada kolmena peräkkäisenä vuotena, jollei pidempää ajanjaksoa katsota tarkoituksenmukaiseksi seurakunnan erityisistä olosuhteista johtuen. 2. Määräaikainen harkinnanvarainen avustus Seurakuntaliitos tilanteissa avustusta myönnettiin liitoksen toteutumiseen saakka, korkeintaan yhteensä viisi vuotta peräkkäin. Tuen jatkumisen edellytyksenä oli tuomiokapitulin lausunto yhdistymishankkeen etenemisestä ja toteutumisajankohdasta. 3. Vuosittainen muista syistä myönnettävä avustus Tätä avustusta voitiin myöntää seurakunnalle, joka ensisijaisesti poikkeuksellisten tai tilapäisten taloudellisten vaikeuksien vuoksi oli lisätyn taloudellisen tuen tarpeessa. Tuomiokapitulien lausunnoilla oli tämän avustuksen myöntämisessä erittäin suuri merkitys. Avustuksen saaminen edellytti seurakuntien talouden tasapainottamissuunnitelmien laadintaa ja yhteistyöhankkeiden kartoittamista jo ennen tämän avustuksen hakemista. 4. Yhteistoiminta avustus Yhteistoiminta avustuksen kestoaikaa lyhennettiin viidestä vuodesta (vuosialenema 2 %) neljään vuoteen (vuosialenema 25 %). Avustuksen määrä pieneni tällöin nykytilanteeseen verrattuna 17 %. 5. Yhdistymisavustus Vuodesta 27 lähtien yhdistyvien seurakuntien yhdistymisavustus euroa/jäsen pienenee hieman. Vuodesta 27 alkaen seurakunnan jäsenmäärän laskentaperusteena on korkeintaan 7 jäsentä nykyisen 1 sijaan. Vuodesta 27 lähtien yhdistyvien seurakuntien osalta yhdistymisavustusta korotetaan 1 %, mikäli kysymys on yhdistymisestä yli kuntarajojen eli ei kuntaliitoksen yhteydessä. Vuodesta 27 lähtien yhdistyville seurakunnille maksetaan ylimääräistä toiminta avustusta kolme vuotta nykyisen viiden vuoden sijaan. Pohjois Karjalan seurakunnille jaettiin näiden periaatteiden mukaisesti vuosina 25 27 eri avustusmuotojen kautta toiminta avustusta n. 1,2 miljoonaa euroa (vuoden 27 luvut ovat arvioita). 3.1.3.3 Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmä 28 Kirkkohallituksen täysistunto päätti 28.11.26 uudistaa keskusrahaston avustusjärjestelmää kehittämisavustusten osalta vuoden 28 alusta. Kirkkohallitus tiedotti uudesta Kirkon keskusrahaston avustusjärjestelmästä yleiskirjeessään 1/27 (4.1.27). Seurakuntien yhteistyöhankkeita tuetaan aikaisempaa tiukemmin ehdoin. Kirkkohallitus linjaa yhteistyöhankkeiden tukemisen: 1) Erilaisiin yhdistymis ja yhteistyöselvityksiin myönnetään avustusta aiempaa tiukemmin ehdoin. Tärkeää on seurakuntien oma aktiivinen panos, joka ilmenee mm. riittävänä rahallisena omavastuuosuutena hankkeissa. 2) Konkreettisista yhteistyöhankkeista odotettavissa olevien hyötyjen tulee olla itsessään niin houkuttelevia, että erillistä tuntuvaa bonusta tai porkkanarahaa liikkeelle lähtöön ei tarvita. Hankkeen säästöjen suuruisesta lisätuesta luovutaan. Avustusta myönnetään