Nurmijärven järvien veden laatu 2010

Nurmijärvi 2011 Nurmijärven järvien veden laatu 2010 Valkjärvi syyskuussa 2010. Kuva Jukka Kuoppala Ympäristölautakunta m

ISBN 978-952-99837-8-0 (nid.) ISBN 978-952-99837-9-7 (PDF) Painopaikka: Nurmijärven kunnan monistamo, Nurmijärvi 2011 1

Sisällysluettelo Tiivistelmä... 3 1. Johdanto... 4 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät... 4 3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä... 6 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet... 6 5. Tutkimustulokset... 9 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen)... 9 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen)... 14 5.3. Sääksjärvi... 17 5.4. Vaaksinjärvi... 22 5.5. Valkjärvi... 25 6. Lähteet... 30 Liite 1. Sadannat Nurmijärvellä vuosina 2000 2010 Liite 2. Lämpötilat Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuosina 1995-2010 Liite 3. Vuoden 2010 vesianalyysitulokset 2

Tiivistelmä Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut vuonna 2010 järvien veden laadun tarkkailua. Yhteenvetoon on koottu myös muiden Nurmijärven järvistä tehtyjen tutkimusten tulokset. Vuosi 2010 oli kylmän alku- ja loppuvuoden vuoksi hieman tavanomaista kylmempi. Vuosi muistetaan äärimmäisistä sääilmiöistä, talven kylmyydestä ja kesän helle-ennätyksistä ja rajuilmoista. Sademäärä jäi jonkin verran pitkän ajan keskiarvoa alemmaksi. Tammikuun päättyessä maan eteläosan järvillä jäätä oli 30 40 cm. Järvien jäänpaksuudet kasvoivat helmikuussa pääosin vain lumesta ja vedestä muodostuneella kohvajäällä. Vaikka talven sademäärä jäi tavanomaista pienemmäksi, maan eteläosassa oli harvinaisen paljon lunta, koska käytännössä kaikki sade tuli lumena. Huhtikuu oli tavallista lämpimämpi. Lumet sulivat kuun alkupuolella nopeasti maan eteläosassa. Jäät lähtivät etelässä huhtikuun loppupuolella. Toukokuussa lämpötilat vaihtelivat pakkasesta helteeseen. Kesäkuu oli lämpöoloiltaan melko tavanomainen, heinäkuu puolestaan oli poikkeuksellisen lämmin. Helteiden myötä järvivedet olivat maan eteläosassa heinäkuussa poikkeuksellisen lämpimiä ja vesistöistä haihtui runsaasti. Syyskuu oli lämpö- ja sadeoloiltaan vaihteleva. Maan eteläosassa satoi yleisesti tavallista enemmän. Kuukauden lopussa pintaveden lämpötilat olivat lähellä ajankohdan keskimääräistä. Marraskuun loppupuoli oli hyvin kylmä. Lumipeite saatiin koko maahan marraskuun puolivälin jälkeen. Vesistöt saivat jääpeitteen kuukauden lopun pakkasten myötä myös maan eteläosassa. Joulukuu oli koko maassa tavanomaista kylmempi. Jäät olivat maan eteläosissa tavanomaista paksumpia. Itä-Herusen ja Länsi-Herusen happitilanne oli vuonna 2010 järville varsin tyypillinen. Itä- Herusen ph-arvo nousi loppukesällä ennätysmäisen korkeaksi saavuttaen pintavedessä arvon 7,2. Myös Länsi-Herusen ph-arvo nousi kesällä 2010 edellisvuosia korkeammaksi. Herustenjärvien puskurointikyky eli kyky vastustaa ph-arvon muutosta oli edelleen hyvin alhainen. Herustenjärvet ovat erittäin suuressa vaarassa happamoitua. Sääksjärven kokonaistilanne pysytteli vuonna 2010 hyvin edellisvuosien tasolla, tosin alusveden kokonaisfosforipitoisuus nousi elokuussa edellisvuosia korkeammaksi. Kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta tai vain lievästi rehevältä järveltä. Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan. Järven veden ravinnetaso on edelleen alhainen, tosin loppukesällä 2010 kokonaisfosforipitoisuus oli selvästi edellisvuosia korkeampi etenkin pintavedessä. Vaaksinjärvi vaikuttaa kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuden perusteella karulta tai vain lievästi rehevältä järveltä. Valkjärven heikompitehoinen hapetin toimi koko vuoden 2010 ilman katkoksia. Tehokkaampi hapetin käynnistettiin kesäajaksi 25.5.2010. Hapetin pysähtyi kesän aikana kerran (19.7.2010), mutta laite saatiin heti käyntiin. Hapetin pysäytettiin talven ajaksi 3

3.11.2010. Hapen kyllästysaste säilyi alusvedessäkin melko hyvänä. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Valkjärvi vaikuttaisi lievästi rehevältä järveltä, a- klorofyllipitoisuuden perusteella karulta tai lievästi rehevältä. 1. Johdanto Nurmijärven ympäristölautakunta on jatkanut kunnan järvien veden laadun tarkkailua vuonna 2010. Uudet vesianalyysitulokset on esitetty graafisissa kuvaajissa yhdessä aikaisempien tulosten kanssa pitkän aikavälin kehityssuuntien havainnollistamiseksi. Valkjärvellä on jatkettu vuonna 1991 aloitettua alusveden hapetusta. Hapetus tapahtui aluksi yhdellä Vesi-Eko Oy:ltä vuokratulla hapettimella. Nurmijärven kunta osti hapettimen itselleen vuonna 1994. Kesällä 1998 hapetustehoa nostettiin ottamalla käyttöön edellisenä vuonna laaditun kunnostussuunnitelman mukaisesti kesäkaudeksi toinenkin hapetin Vesi- Eko Oy:ltä vuokrattuna. Uusi hapetin vaihdettiin entistä tehokkaampaan vuonna 2001, jolloin laitteiden yhteinen vuorokautinen vedensiirtoteho kasvoi aiemmasta 55 000 kuutiometristä 95 000 kuutiometriin. Vuonna 2004 myös toinen hapetin ostettiin Nurmijärven kunnalle. Vesi-Eko Oy on laatinut raportin hapettimien teknisestä toiminnasta vuonna 2010 (Kauppinen 2011). Hapetuksen tehon seuraamiseksi järvestä on otettu kesäja syyskautena tihennetysti näytteitä. Tämä yhteenveto on jatkoa vuosilta 1989-2009 laadituille Nurmijärven järvien veden laadun katsauksille. Raportin on laatinut ympäristötarkastaja Liisa Garcia. 2. Näytteenotto ja analyysimenetelmät Näytteenotosta vastasi Nurmijärven kunta. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta ja Vaaksinjärvestä otetaan normaalisti vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa, kevättalvella ja loppukesällä. Valkjärvi oli touko-syyskuussa intensiiviseurannassa hapetuksen tehon seuraamiseksi. Sääksjärvi kuuluu kunnan oman, kaksi kertaa vuodessa tapahtuvan seurannan lisäksi Sääksjärven ja Vihtilammin velvoitetarkkailuun. Sen puitteissa Nurmijärven kunta otti järvestä vesinäytteet kuusi kertaa vuonna 2010. Sääksjärvi on mukana valtakunnallisessa Järvien vedenlaadun vertailuolojen ja pitkäaikaismuutosten seuranta ohjelmassa, jonka myötä se kuuluu myös EU:n laajuiseen Eurowaternet-seurantaverkostoon (EIONET-Water). Vuonna 2010 otettiin a-klorofyllinäytteet kaikista järvistä. Valkjärvestä a-klorofylliä tutkittiin kuusi kertaa touko-syyskuussa. Itä-Herusesta, Länsi-Herusesta, Sääksjärvestä ja 4

Vaaksinjärvestä otettiin a-klorofyllinäytteet kerran loppukesällä. Laboratorio jätti tutkimatta Sääksjärvestä velvoitetarkkailun puitteissa otetut a-klorofyllinäytteet. Nurmijärven kunnan ottamat oman seurannan vesinäytteet on analysoitu Lapin Vesitutkimus Oy:n laboratoriossa ja Sääksjärven velvoitetarkkailunäytteet Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n laboratoriossa. Näytepisteiden sijainnit näkyvät kuvassa 1. Kuva 1. Nurmijärven järvien näytepisteet. 5

3. Yleiskuvaus Nurmijärven järvistä Nurmijärven järvistä Vaaksinjärvi, Valkjärvi ja kaksi Herustenjärveä kuuluvat Vantaanjoen vesistöalueeseen, Sääksjärvi puolestaan Karjaanjoen vesistöalueeseen. Herustenjärvet sijaitsevat Nurmijärven kunnan pohjoisosassa, Salpausselän alueella. Itä- Herunen eli Etuherunen on kahdesta järvestä suurempi, pinta-alaltaan reilut 12 hehtaaria. Länsi-Herusen eli Takaherusen pinta-ala puolestaan on vajaat 8 hehtaaria. Järvet ovat matalia, syvimmillään vain reilut 3 metriä. Herustenjärviä erottavan suokannaksen läpi on kaivettu veneellä kuljettava väylä. Länsi-Herusen rannoilla on suota enemmän kuin Itä- Herusen ympäristössä, loma-asutusta puolestaan on melko vähän. Itä-Herusen rannat sitä vastoin on käytetty tiheään lomarakentamiseen. Sääksjärvi sijaitsee Nurmijärven ja Hyvinkään rajalla Salpausselän harjanteella olevassa harjukuopassa. Se on laskuojaton pohjavesijärvi. Järven pinta-ala on noin 260 hehtaaria. Sääksjärvi on syvyyssuhteiltaan laakea, suurimman osan pohjan pinta-alasta sijoittuessa 4 metrin syvyyskäyrän sisäpuolelle. Syvimmillään järvi on noin 7-8 metriä. Sääksjärven vesi on vaaleata ja sisältää vain vähän happea kuluttavaa ainesta. Järven ympäristössä on jonkin verran asutusta ja loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Vaaksinjärvi sijaitsee Röykän taajaman itäpuolella. Pinta-alaltaan järvi on noin 47,5 hehtaaria. Vaaksinjärvi on Nurmijärven kunnan syvin järvi, syvin kohta on reilut 20 metriä. Vaaksinjärvi on niukkatuottoinen ja ekologiselta luokaltaan erinomainen. Järven rannoilla on tiheää loma-asutusta, joka ei ole liittynyt keskitettyyn vedenjakeluun eikä viemäröintiin. Valkjärvi sijaitsee Nurmijärven kunnan suurimman taajaman Klaukkalan välittömässä läheisyydessä. Valkjärven pinta-ala on reilut 152 hehtaaria, keskisyvyys noin 7 metriä ja suurin syvyys noin 12 metriä. Valkjärvi on Nurmijärven rehevin järvi. Pohjanläheinen happitilanne on huono etenkin kesäisin. Rehevöitymisen aiheuttajia ovat olleet alun perin maatalouden, loma- ja haja-asutuksen ravinnepäästöt. Nykyisin Valkjärven pohjasedimentistä vapautuu sinne varastoitunutta fosforia hapettomissa olosuhteissa veteen levien käyttöön. Tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi. 4. Säätila ja hydrologiset olosuhteet Vuosi 2010 alkoi kylmän sään vallitessa. Kylmä sääjakso oli alkanut jo edellisen vuoden puolella. Talvi 2009 2010 oli kylmin sitten talven 1986 1987. Ominaista talven säälle olivat pitkät pakkasjaksot, jotka kuuluivat paikoin kolmen pisimmän joukkoon viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana. Tammikuu oli lähes koko maassa keskimääräistä kylmempi. Kuukauden päättyessä maan etelä- ja keskiosan järvillä jäätä oli 30 40 cm. Helmikuu oli 6

koko maassa talvinen ja tavallista kylmempi. Vedenpinnat laskivat talvelle tyypilliseen tapaan. Järvien jäänpaksuudet kasvoivat helmikuussa pääosin vain lumesta ja vedestä muodostuneella kohvajäällä. Vaikka talven sademäärä jäi tavanomaista pienemmäksi, maan eteläosassa oli harvinaisen paljon lunta, koska käytännössä kaikki sade tuli lumena. Maaliskuu oli keskimääräistä viileämpi ja pääosin tavanomaista sateisempi. Maan eteläosassa lumet alkoivat sulaa kuukauden viimeisellä viikolla. Järvien jäät kasvoivat vielä maaliskuun lopulle asti suuressa osassa maata. Kasvu oli pääosin kohvajäätä. Etelä- Suomessa jäät alkoivat heiketä maaliskuun lopulla. Huhtikuu oli tavallista lämpimämpi. Sadanta vaihteli keskimääräisen molemmin puolin. Lumet sulivat kuun alkupuolella nopeasti maan eteläosassa. Jäät lähtivät etelässä kuukauden loppupuolella, eli tavanomaiseen aikaan tai hieman sitä aiemmin. Toukokuussa lämpötilat vaihtelivat pakkasesta helteeseen. Kuukauden keskilämpötila oli tavallista ylempi ja sadanta suurempi. Kuukauden puolivälissä alkanut helle lämmitti pintavedet paikoin ajankohtaan nähden ennätyksellisiin lukemiin, jopa 20 asteeseen. Helteiden väistyttyä vedet viilenivät melko nopeasti. Kevät eli maaliskuusta toukokuuhun ulottuva jakso oli kaiken kaikkiaan tavanomaista lämpimämpi. Terminen kevät alkoi maan eteläosassa maaliskuun lopussa. Merkittävintä kevään säässä oli toukokuun puolivälissä ollut poikkeuksellisen varhainen hellejakso. Kevään sademäärä oli valtaosin tavanomaista suurempi. Sademäärät olivat paikoin kaksinkertaisia tavanomaiseen verrattuna. Kesäkuu oli lämpöoloiltaan melko tavanomainen. Järvivedet olivat suurimman osan kesäkuuta tavallista viileämpiä, mutta lämpenivät kuukauden lopussa. Heinäkuu oli poikkeuksellisen lämmin. Kuukauden sadanta oli maan eteläosassa selvästi tavallista pienempi. Järvien pinnat laskivat suuressa osassa maata. Helteiden myötä järvivedet olivat maan eteläosassa heinäkuussa poikkeuksellisen lämpimämpiä ja vesistöistä haihtui runsaasti. Elokuun alkupuoli oli helteinen, mutta kuukauden puolivälissä sää viileni selvästi. Sekä pinta- että pohjavedet laskivat yleisesti elokuussa. Pintaveden lämpötilat olivat alkukuusta poikkeuksellisen korkeita, mutta loppukuun aikana vedet jäähtyivät nopeasti. Kesän eli kesäkuusta elokuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila oli kaiken kaikkiaan hieman tavanomaista korkeampi. Erityisen lämmin sääjakso osui heinäkuuhun ja elokuun alkupuoliskolle, jolloin rikottiin useita lämpöennätyksiä. Lämpimään säähän liittyi myös ukkosia ja rajuilmoja. Ukonilmoja oli kuluneena vuonna pitkästä aikaa tavanomaista enemmän. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna sademäärät olivat alle puolet tavanomaisesta. Kesän sademäärässä oli kuitenkin suuria alueellisia eroja. Syyskuu oli lämpö- ja sadeoloiltaan vaihteleva. Maan eteläosassa satoi yleisesti tavallista enemmän. Kuukauden lopussa pintaveden lämpötilat olivat lähellä ajankohdan keskimääräistä. Lokakuussa satoi selvästi keskimääräistä vähemmän (Kuva 2). Järvivedet jäähtyivät lokakuussa ajankohdalle tyypilliseen tapaan. Marraskuun loppupuoli oli hyvin kylmä. Kuukauden sadanta jäi suuressa osassa maata tavanomaista pienemmäksi. Lumipeite saatiin koko maahan marraskuun puolivälin jälkeen. Vesistöjen vedenpinnat ja virtaamat kääntyivät talvisen sään myötä laskuun. Vesistöt saivat jääpeitteen kuukauden lopun pakkasten myötä myös maan eteläosassa. Syksyn eli syyskuusta marraskuuhun 7

ulottuvan jakson keskilämpötila oli kaiken kaikkiaan koko maassa lähellä tavanomaisia arvoja. Merkittävintä syksyn lämpöoloissa oli marraskuun puolivälissä alkanut harvinaisen kylmä sääjakso, joka jatkui myös koko joulukuun ajan. Joulukuu oli koko maassa tavanomaista kylmempi. Merkittävää joulukuussa oli etelärannikon runsaslumisuus. Vesistöjen vedenkorkeudet ja virtaamat olivat pääosin keskiarvojen alapuolella. Jäät olivat maan eteläosissa tavanomaista paksumpia. Kuva 2. Kuukausisadanta Nurmijärvellä vuonna 2010. 8

Kuva 3. Vuosisadanta Nurmijärvellä vuosina 1995 2010. Kaiken kaikkiaan vuosi 2010 oli kylmän alku- ja loppuvuoden vuoksi hieman tavanomaista kylmempi. Vuosi muistetaan äärimmäisistä sääilmiöistä, talven kylmyydestä ja kesän helle-ennätyksistä ja rajuilmoista. Vuoden 2010 sademäärä oli Helsinki-Vantaan lentoasemalla 596 mm (Röykässä 551,5 mm, Kuva 3). Helsinki-Vantaan sademäärä jäi pitkän ajan keskiarvoa alemmaksi (vuosisademäärä kaudella 1971 2000 keskimäärin 650 mm). 5. Tutkimustulokset Analyysitulokset vuodelta 2010 ovat liitteen 3 taulukoissa. 5.1. Itä-Herunen (Etuherunen) Kevättalvella 2010 Itä-Herusen alusveden hapen kyllästysaste oli 19 %, pintaveden kyllästysaste 55 %. Loppukesän happitilanne oli järvelle varsin tyypillinen (Kuva 4). 9

Kuva 4. Hapen kyllästysaste Itä-Herusessa. Itä-Herunen on kalkittu 1970-luvun loppupuolella ja uudestaan vuonna 1985. Kalkituksen myötä veden ph-arvo kohosi, mutta vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Järven ph-arvo nousi loppukesällä 2010 ennätysmäisen korkeaksi saavuttaen pintavedessä arvon ph 7,2 (Kuva 5). Itä-Herusen osalta on syytä seurata jatkuuko ph-arvon kehitys loppukesän 2010 mukaisesti vai oliko kyseessä vain hetkellinen muutos. Itä-Herusen puskurointikyky eli kyky neutraloida happamoittavia aineita on ollut jo vuosien ajan huono ja sitä kuvaava alkaliteetti alhainen. Vuonna 2010 alkaliteetti vaihteli välillä alle 0,01 0,01 mmol/l. Tällainen alkaliteetti kuvastaa huonoa tai loppunutta puskurikykyä eli kykyä vastustaa pharvon muutosta. Vaikka Itä-Herusen ph-arvo nousikin loppukesällä 2010 ennätysmäisen korkeaksi, ei se takaa järven ph-arvon pysyvää nousua, vaan Itä-Herunen on edelleen erittäin suuressa vaarassa happamoitua. 10

Kuva 5. Veden ph-arvo Itä-Herusessa. Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Sisävesissä sähkönjohtavuutta lisäävät lähinnä natrium, kalium, kalsium, magnesium (kationeja) sekä kloridit ja sulfaatit (anioneja). Yleisesti ottaen Suomen vedet ovat vähäsuolaisia (kallioperä heikosti rapautuvaa). Tästä johtuu myös huono järvivesien puskurikyky. Itä-Herusen sähkönjohtokyky on erittäin alhainen ja se on ollut jatkuvassa lievässä laskusuunnassa, tosin nyt lasku vaikuttaisi pysähtyneen (Kuva 6). 2000-luvun alussa niin kokonaisfosfori- kuin kokonaistyppipitoisuus alenivat Itä-Herusessa hetkellisesti, mutta nousivat vuonna 2003 aiemmalle tasolle. Vuonna 2010 kokonaisfosforipitoisuus oli vuoden 2009 tasolla ja hieman edellisvuosia alempi, kokonaistyppipitoisuus pysytteli suurin piirtein edellisten vuosien tasolla (Kuva 7 ja 8). Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Itä-Herusen ravinnetaso oli rehevä. Itä-Herusessa kokonaistypen ja fosforin suhde oli vuonna 2010 kasvukaudella noin 21 (Kuva 9). Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Vuonna 2010 rajoittavana ravinteena vaikuttaisi siis ainakin mittaushetkellä olleen fosfori. 11

Kuva 6. Sähkönjohtavuus Itä-Herusessa. Kuva 7. Kokonaisfosforipitoisuus Itä-Herusessa. 12

Kuva 8. Kokonaistyppipitoisuus Itä-Herusessa. Kuva 9. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Itä-Herusessa. 13

Loppukesällä 2010 saatiin a-klorofyllin arvoksi 20 µg/l, joka kuvastaa reheviä oloja. Leväbiomassa kuitenkin vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen ja siksi määrityksiä tulisi tehdä useita kesän aikana luotettavan kuvan saamiseksi. 5.2. Länsi-Herunen (Takaherunen) Kevättalvella 2010 hapen kyllästysprosentti jään alla pintavedessä oli 59 %. Alusveden happitilanteesta ei saatu tietoa, sillä happipullo oli rikkoutunut. Loppukesän happitilanne oli järvelle varsin tyypillinen (Kuva 10). Kuva 10. Hapen kyllästysaste Länsi-Herusessa. Länsi-Herusen ph-arvo kohosi 1970-luvun loppupuolen ja vuonna 1985 tehtyjen kalkitusten myötä, mutta kalkituksen vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Kesällä 2001, 2002 ja 2005 ph-arvo oli pintavedessä edellisinä vuosina mitattuja arvoja korkeampi (Kuva 11). Myös kesällä 2010 ph-arvo nousi edellisvuosia korkeammaksi. Länsi-Herusen alkaliteetti on alhainen. Vuonna 2010 alkaliteetti vaihteli välillä alle 0,01 0,01 mmol/l. Tällainen alkaliteetti kuvastaa huonoa tai loppunutta puskurikykyä eli kykyä vastustaa ph-arvon muutosta. Länsi-Herunen on erittäin suuressa vaarassa happamoitua. 14

Kuva 11. Veden ph-arvo Länsi-Herusessa. Myös Länsi-Herusen sähkönjohtavuus on ollut Itä-Herusen tavoin jatkuvassa lievässä laskusuunnassa, tosin nyt lasku vaikuttaisi pysähtyneen. Vuonna 2010 sähkönjohtavuus sai arvot 1,6 2,0 ms/m. Länsi-Herusen kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudessa havaitaan vuosittaista vaihtelua. Kokonaisfosforipitoisuus nousi hieman edellisvuoteen verrattuna, kokonaistyppipitoisuus pysyi edellisvuoden tasolla (Kuvat 12 ja 13). Kokonaistypen ja fosforin suhdetta tarkastelemalla voidaan arvioida levätuotantoa rajoittavaa ravinnetta. Vuonna 2010 kokonaistypen ja -fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella oli noin 14 (Kuva 14). Kokonaisravinnesuhteen ollessa 10 17, niin typpi kuin fosfori voivat säädellä levätuotantoa. Vaikuttaisi siis siltä, että kesällä 2010 minimiravinne vaihteli. Länsi-Herusen a-klorofyllipitoisuus loppukesällä 2010 oli 35 µg/l, joka kuvastaa erittäin reheviä oloja. Leväbiomassa kuitenkin vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen ja siksi määrityksiä tulisi tehdä useita kesän aikana luotettavan kuvan saamiseksi. 15

Kuva 12. Kokonaisfosforipitoisuus Länsi-Herusessa. Kuva 13. Kokonaistyppipitoisuus Länsi-Herusessa. 16

Kuva 14. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Länsi-Herusessa. 5.3. Sääksjärvi Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry on laatinut Sääksjärven ja Vihtilammin vesistötarkkailusta vuosiraportin vuodelta 2010 (Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 2011). Nurmijärven kunta ottaa pohjavettä Sääksjärven lähialueelta. Pohjaveden ottaminen vaikuttaa osaltaan Sääksjärven vedenkorkeutta laskevasti, koska järvi saa osan vedestään pohjavesilähteistä. Pohjavedenoton ehtona on, että Sääksjärven vedenkorkeus pysyy määrätyllä tasolla. Vedenkorkeuden ylläpitämiseksi järveen juoksutetaan tarvittaessa lisävettä Vihtilammista Sääksojan kautta. Vuonna 2010 Sääksjärven vedenkorkeus ylitti tammi-heinäkuussa juoksutusluvassa asetetun raja-arvon. Raja-arvon ylittyessä Vihtilammin vettä ei saa johtaa Sääksjärveen. Vettä ei vuonna 2010 juoksutettu lainkaan Vihtilammista Sääksjärveen. Sääksjärven happitilanne pysytteli vuonna 2010 melko hyvin edellisvuosien tasolla, tosin kevättalvella alusveden hapen kyllästysaste oli jonkin verran edellisvuosia alempi (32 %) (Kuva 15). Sääksjärven ph-arvo on ollut lievässä tasaisessa kasvussa 1980-luvun lopulta lähtien, tosin viime vuosina kasvu näyttäisi pysähtyneen (Kuva 16). Sääksjärven ph on lähellä neutraalia. Sääksjärven alkaliteetti on niin ikään kasvanut, ollen vuonna 2010 arvojen 0,06 0,09 mmol/l välillä (Kuva 17). Veden puskurointikykyä ilmaiseva alkaliteetti on kuitenkin edelleen hyvin alhainen ja voidaan luokitella välttäväksi. Mitä alhaisempi vesistön puskurikyky on, sitä herkemmin se happamoituu. 17

Kuva 15. Hapen kyllästysaste Sääksjärvessä. Kuva 16. Veden ph-arvo Sääksjärvessä. 18

Kuva 17. Sääksjärven alkaliteetti. Sääksjärven kokonaistyppipitoisuus on pysytellyt melko samalla tasolla viime vuosina (Kuva 19). Alusveden kokonaisfosforipitoisuus sen sijaan nousi elokuussa 2010 viime vuosia korkeammaksi (Kuva 18). Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella Sääksjärvi vaikuttaisi karulta tai vain lievästi rehevältä järveltä. Sääksjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli vuonna 2010 kasvukaudella pintavedessä välillä 24 44 (Kuva 20). Koska kokonaisravinnesuhde on yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana minimiravinteena. Sääksjärvessä mitattiin vuonna 2000 ensimmäisen kerran yli 10 µg/l oleva a- klorofyllipitoisuus. Joidenkin luokitusten mukaan yli 10 µg/l oleva a-klorofyllipitoisuus kuvaa reheviä oloja. Vuonna 2010 a-klorofyllipitoisuus määritettiin vain kerran elokuussa, jolloin pitoisuus sai arvon 4,1 µg/l (Kuva 21). Laboratorio jätti epähuomiossa muut näytteet analysoimatta. Alle 4 µg/l jäävät arvot kuvaavat karuja olosuhteita ja 4 10 µg/l lievästi reheviä olosuhteita. Tulevina vuosina on syytä edelleen jatkaa kehityksen seuraamista. 19

Kuva 18. Kokonaisfosforipitoisuus Sääksjärvessä. Kuva 19. Kokonaistyppipitoisuus Sääksjärvessä. 20

Kuva 20. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Sääksjärvessä. Kuva 21. Sääksjärven a-klorofyllipitoisuus. 21

5.4. Vaaksinjärvi Vaaksinjärven happipitoisuus vaihtelee paljon vuodenajan ja syvyyden mukaan (Kuva 22). Vaaksinjärvelle hapen vähentyminen alusvedessä kerrostuneisuuskausien aikana on normaalia. Hapen niukkuus johtuu alusveden vähäisestä tilavuudesta. Happivajauksella ei kuitenkaan ole merkitystä järven koko happitalouteen. Kuva 22. Hapen kyllästysaste Vaaksinjärvessä. Vaaksinjärven ph-arvossa havaitaan vuosittaista vaihtelua, mutta sen taso on säilynyt varsin samanlaisena vuodesta toiseen. Vuonna 2010 ph-arvo oli hieman edellisvuosia alempi (Kuva 23). Vaaksinjärven puskurikykyä kuvaava alkaliteetti sai vuonna 2010 arvoja väliltä 0,17 0,19 mmol/l. Vaaksinjärven alkaliteetti on sen perusteella tyydyttävä. Vaaksinjärven veden ravinnetaso on alhainen, tosin loppukesällä 2010 kokonaisfosforipitoisuus oli selvästi edellisvuosia korkeampi etenkin pintavedessä (Kuva 24). Järvi voitaisiin luokitella päällysveden avovesikauden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella lievästi reheväksi. Kokonaistyppipitoisuus pysytteli vuonna 2010 edellisvuoden tasolla. Pidemmän aikavälin tarkastelussa kokonaistyppipitoisuus vaikuttaisi olevan lievässä noususuunnassa (Kuva 25). Vaaksinjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella vuonna 2010 oli 24 (Kuva 26). Koska kokonaisravinnesuhde on yli 17, fosfori on ollut levätuotantoa rajoittavana ravinteena. 22

Kuva 23. Veden ph-arvo Vaaksinjärvessä. Kuva 24. Kokonaisfosforipitoisuus Vaaksinjärvessä. 23

Kuva 25. Kokonaistyppipitoisuus Vaaksinjärvessä. Kuva 26. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Vaaksinjärvessä. Vuoden 2010 loppukesällä Vaaksinjärven a-klorofyllipitoisuus oli 3,9 µg/l. Se kuvastaa karuja olosuhteita. 24

5.5. Valkjärvi Valkjärveä on hapetettu vuodesta 1991 alkaen ensin yhdellä hapettimella ja vuodesta 1998 alkaen kahdella hapettimella. Heikompitehoinen hapetin on ympärivuotisessa käytössä. Hapetin toimi koko vuoden 2010 ilman katkoksia. Tehokkaampi hapetinlaite on käytössä kesäisin. Laite käynnistettiin kesäajaksi 25.5.2010. Hapetin pysähtyi kesän 2010 aikana kerran (19.7.2010), mutta laite saatiin heti käyntiin. Hapetin pysäytettiin talven ajaksi 3.11.2010. Valkjärven hapetinlaitteiden teknisestä toiminnasta on tehty raportti vuodelta 2010 (Kauppinen 2011). Valkjärveä on kunnostettu vuosien varrella hapetuksen lisäksi muillakin toimenpiteillä, mm. hoitokalastuksilla. Loppusyksyllä 2010 tehtiin Valkjärvellä kaikuluotaukset ja koekalastukset, joiden tarkoituksena oli selvittää ulappa-alueen kalakantojen runsautta ja lajisuhteita mahdollisen hoitokalastustarpeen määrittämiseksi. Tutkimuksen perusteella Valkjärvellä ei ole hoitokalastustarvetta. Sen sijaan järven kunnostuksessa kannattaa keskittyä valuma-alueen kuormituksen vähentämiseen (Malinen, Kervinen ja Antti-Poika 2011). Valkjärvelle on tyypillistä kesäaikainen alusveden vähähappisuus ja pohjanläheisen veden kokonais- ja fosfaattifosforin pitoisuuksien huomattava nousu loppukesällä, jolloin myös perustuottajien määrää kuvaava a-klorofyllin pitoisuus saavuttaa korkeimmat arvonsa. Viime vuosina kahdella hapettimella tehty tehohapetus näyttää jonkin verran parantaneen Valkjärven happitilannetta (Kuva 28). Vuonna 2010 hapen kyllästysaste säilyi alusvedessäkin melko hyvänä. Kesällä 2010 alin mitattu hapen kyllästysaste oli 32 % (Kuva 27). Pintaveden happipitoisuus nousi heinä-elokuussa varsin korkeaksi. Päällysvedessä esiintyvä hapen ylikyllästys on merkki järven runsastuottoisuudesta. Valkjärven veden puskurointikyky happamoittavia aineita vastaan on hyvä eikä rehevässä järvessä ole minkäänlaista happamoitumisen vaaraa. Vuonna 2010 korkein mitattu pharvo pintavedessä oli 7,9, joka oli selvästi edeltävien vuosien korkeimpia arvoja alhaisempi (Kuva 29). Veden normaali ph on lähellä neutraalia (ph = 7). Hyvin voimakas leväkukinta saattaa kohottaa ph:n arvoihin 8 10. Tämä johtuu siitä, että levät käyttävät loppuun hiilidioksidin ja bikarbonaatin, jolloin puskurisysteemi häiriintyy. Korkeat ph:t ovat tyypillisiä sinileväkukintojen aikana. 25

Kuva 27. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä vuonna 2010. Kuva 28. Hapen kyllästysaste Valkjärvessä. 26

Kuva 29. Veden ph-arvo Valkjärvessä. Valkjärvessä ei enää viime vuosina ole todettu aiempien vuosien tapaan korkeita alusveden fosforipitoisuuspiikkejä (Kuva 30). Vuoden 2010 kokonaisfosforituloksista on jätetty pois 17.8.2010 saatu pintaveden kokonaisfosforipitoisuus (270 µg/l), joka on virheellinen. Päällysveden avovesikauden kokonaisfosforin keskipitoisuuden perusteella Valkjärvi vaikuttaisi lievästi rehevältä. Valkjärvessä kokonaistypen ja fosforin suhde vaihteli kasvukaudella vuonna 2010 välillä 20 27 (Kuva 32). Jos kokonaisravinnesuhde on yli 17, rajoittava ravinne on fosfori. Vuonna 2010 rajoittavana ravinteena vaikuttaisi siis olleen fosfori. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus sai vuonna 2010 arvoja välillä 1,7 9,6 µg/l (Kuva 33). Tulosten perusteella Valkjärvi vaihteli karusta lievästi rehevään. Valkjärven pohjoispäässä seurattiin järven levätilannetta kesäkuun alusta elokuun puoliväliin ja vielä kerran elo-syyskuun vaihteessa sekä syyskuun puolivälissä. Järvellä havaittiin alueellisessa leväseurannassa vuonna 2010 vähän levää vain yhdellä viikolla syyskuun puolivälissä. Valkjärven alueellisen leväseurannan piste kuuluu osana myös valtakunnalliseen leväseurantaan. 27

Kuva 30. Kokonaisfosforipitoisuus Valkjärvessä. Kuva 31. Kokonaistyppipitoisuus Valkjärvessä. 28

Kuva 32. Typen ja fosforin suhde pintavedessä kasvukaudella Valkjärvessä. Suhde sai 31.7.1989 arvon 185. Kuva 33. Valkjärven a-klorofyllipitoisuus. 29

6. Lähteet Ilmatieteen laitoksen tiedotteet vuodelta 2010. Kauppinen, E. 2011. Nurmijärven Valkjärvi Hapetinlaitteiden tekninen toiminta vuonna 2010. Vesi-Eko Oy. 3 s. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 2011. Raportti Sääksjärven ja Vihtilammin tuloksista vuodelta 2010. 1 s. + liitteet. Malinen, T., Kervinen, J. ja Antti-Poika, P. 2011. Valkjärven ulappa-alueen kalatiheys, - biomassa ja lajijakauma syksyllä 2010. Helsingin yliopisto, Ympäristötieteiden laitos/ akvaattiset tieteet. 6 s. Suomen ympäristökeskuksen hydrologiset kuukausitiedotteet vuodelta 2010. 30