EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 24.5.2005 KOM(2005) 203 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE direktiivin 2002/22/EY 15 artiklan mukaisesta yleispalvelun laajuuden uudelleentarkastelusta [SEC(2005) 660] Fl Fl
KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE direktiivin 2002/22/EY 15 artiklan mukaisesta yleispalvelun laajuuden uudelleentarkastelusta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 1. TIEDONANNON TARKOITUS Tällä tiedonannolla on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin se pyrkii selvittämään ja arvioimaan yleispalveludirektiivin 1 15 artiklan edellyttämällä tavalla, pitäisikö yleispalvelun laajuutta muuttaa tai määritellä se uudelleen teknisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen perusteella ottaen erityisesti huomioon liikkuvuus ja tiedonsiirtonopeudet. Tiedonantoon liittyvä komission valmisteluasiakirja SEC(2005) 660 sisältää asiaa taustoittavaa analyysiä ja tietoja sekä Internet-linkkejä. Tiedonannon toinen tarkoitus on käynnistää laaja poliittinen keskustelu yleispalvelua koskevasta sääntelystä erityisesti sitä silmällä pitäen, että EU:n sähköisen viestinnän säädöspakettia on tarkoitus arvioida yleisesti vuonna 2006, jolloin myös koko yleispalveludirektiiviä tarkastellaan uudelleen. Komissio pyytää kommentoimaan tässä tiedonannossa esitettyjä päätelmiä ja pitkän aikavälin kysymyksiä sekä komission valmisteluasiakirjaa. Asiakirjat ovat saatavilla internetissä: http://europa.eu.int/yourvoice ja http://europa.eu.int/information_society/topics/ecomm/index_en.htm Kommentit on lähetettävä sähköpostiosoitteeseen infso-b1@cec.eu.int viimeistään 30.06.2005. Komissio julkaisee myöhemmin toisen tiedonannon, joka sisältää julkisen kuulemisen tulokset sekä komission lopullisen arvion ja kannanoton. 2. JOHDANTO Komission uuden i2010-aloitteen päätarkoituksiin kuuluvat tietopalvelujen sisämarkkinoiden ja innovatiivisten edistäminen sekä osallisuutta korostavan osaamisyhteiskunnan tukeminen. Aloite on tärkeä osa uudistettua Lissabonin strategiaa 2, joka perustuu kahteen keskeiseen tehtävään: vahvemman ja kestävän kasvun varmistamiseen ja uusien ja parempien 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisen viestinnän verkkojen ja palvelujen alalla. Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi - Uusi alku Lissabonin strategialle, KOM(2005) 24. Fl 2 Fl
työpaikkojen luontiin. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös yleishyödylliset palvelut, sillä ne parantavat sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja taloudellista toimeliaisuutta 3. Sähköisen viestinnän alalla keskeisenä poliittisena välineenä osallisuutta edistävän osaamisyhteiskunnan luomisessa on kehittää kilpailuun perustuvat markkinat, joiden rinnalle luodaan yleispalvelun turvaverkko niille, jotka eivät taloudellisten syiden tai maantieteellisten sijainnin vuoksi pysty käyttämään sellaisia peruspalveluja, jotka jo ovat väestön valtaosan saatavilla ja käyttämiä ja joita pidetään yhteiskuntaan osallistumisen kannalta olennaisina. Yleispalveludirektiivissä säädetään yleispalvelun perusperiaatteista ja vahvistetaan erityiset loppukäyttäjien ja kuluttajien oikeudet ja niitä vastaavat yritysten velvoitteet. Direktiivissä määritellään yleispalveluksi tiettyä laatutasoa edustavat vähimmäispalvelut, jotka ovat kansalliset erityisolosuhteet huomioon ottaen kohtuuhintaan kaikkien loppukäyttäjien saatavilla siten, että kilpailu ei vääristy (1 artiklan 2 kohta). Yleispalvelun nykyinen laajuus kattaa seuraavat vaatimukset: Yhteys kiinteästä sijaintipaikasta yleiseen puhelinverkkoon vähintään yksi yritys pystyy täyttämään kaikki kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat liittymän saamista yleiseen puhelinverkkoon tietyssä sijaintipaikassa ja mahdollistamaan yleisesti saatavilla olevien puhelinpalvelujen käytön tietyssä sijaintipaikassa. (4 artiklan 1 kohta). Tämä vaatimus on rajattu yhteen kapeakaistaiseen verkkoliittymään loppukäyttäjän pääasiallisessa sijainti-/asuinpaikassa. Mitään erityistä tiedonsiirtonopeutta ei edellytetä, mutta liittymän on oltava sellainen, että loppukäyttäjä voi vastaanottaa tietoa sellaisin siirtonopeuksin, jotka riittävät mahdollistamaan tarkoituksenmukaisen Internet-yhteyden, ottaen huomioon vallitseva tilaajien enemmistön käytössä oleva tekniikka ja tekninen toteutettavuus (4 artiklan 2 kohta). Teknologisen riippumattomuuden periaatteen ansiosta yleispalvelun tarjoajat voivat käyttää mitä teknologiaa tahansa, kiinteää tai langatonta, jolla palvelu pystytään tarjoamaan kiinteään sijaintipaikkaan (johdanto-osan 8 kappale). Yleisten puhelinpalvelujen saatavuus Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan loppukäyttäjän on voitava soittaa ja vastaanottaa lähi-, kauko- ja ulkomaanpuheluja sekä lähettää ja vastaanottaa telekopioita ja tietoa. Lisäksi direktiivi kattaa joukon perusteletoimintaan läheisesti liittyviä palveluja, joita käyttäjät tarvitsevat voidakseen hyödyntää täysipainoisesti yleisesti saatavilla olevia puhelinpalveluja. Näitä ovat luettelot ja numerotiedotuspalvelut (5 artikla), maksulliset yleisöpuhelimet (6 artikla) ja erityistoimenpiteet vammaisia käyttäjiä varten (7 artikla). Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määritetty palveluvalikoima on kaikkien käyttäjien saatavilla kohtuullista pyyntöä vastaan koko jäsenvaltion alueella maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Niiden on myös löydettävä mahdollisimman tehokkaat keinot 3 Ks. komission valkoinen kirja yleishyödyllisistä palveluista (KOM(2004) 374). FI 3 FI
yleispalveluvelvoitteiden takaamiseksi. Tähän sisältyy se, että kaikille yrityksille annetaan mahdollisuus kyseisten velvoitteiden täyttämiseen. Ainoastaan siinä tapauksessa, että markkinat eivät pysty tarjoamaan määritettyjä palveluja, yrityksille voidaan asettaa velvoitteita tarjota palveluja tietyin ehdoin (3, 4 ja 8 artikla). Sen huomioon ottamiseksi, että yleispalvelu muuttuu ja kehittyy ajan mittaan, direktiivin 15 artikla edellyttää komission tarkastelevan yleispalvelun laajuutta uudelleen vuonna 2005 (ja sen jälkeen kolmen vuoden välein): Uudelleentarkastelu perustuu yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja tekniseen kehitykseen, ja siinä otetaan muun muassa huomioon liikkuvuus ja siirtonopeudet, jotka perustuvat niihin vallitseviin tekniikoihin, jotka ovat tilaajien enemmistön käytössä. Tarkastelu toteutetaan liitteen V mukaisesti. Liitteen V ja johdanto-osan 25 kappaleen mukaisesti yleispalvelun laajuuden mahdollista muuttamista on arvioitava seuraavin perustein (tiivistettynä): a) Kuluttajien vähemmistö on vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti, koska sillä ei ole varaa tiettyihin palveluihin, jotka ovat kuluttajien enemmistön saatavilla ja käyttämiä; ja b) Näiden palvelujen sisällyttäminen yleispalveluun tuottaisi yleistä nettohyötyä kaikille kuluttajille tilanteessa, jossa niitä ei ole tarjolla yleisölle tavanomaisissa kaupallisissa olosuhteissa. Teknologisen riippumattomuuden periaatteen vuoksi uudelleentarkastelu ei saa keinotekoisesti edistää tiettyjä teknisiä ratkaisuja muiden kustannuksella. On myös huolehdittava siitä, ettei alan yrityksille aseteta kohtuutonta taloudellista rasitetta (mikä vaarantaisi markkinoiden kehityksen ja innovoinnin) ja ettei mahdollinen taloudellinen rasite lankea epäoikeudenmukaisesti pienituloisten kuluttajien kannettavaksi (johdanto-osan 25 kappale). Yleispalvelu ei ole mekanismi, jolla rahoitetaan uusien tekniikoiden ja palvelujen käyttöönottoa lisäämällä kaikkien nykyisten (puhelimen) käyttäjien kustannuksia. Pikemminkin se on turvaverkko, jonka avulla käyttäjien vähemmistölle voidaan turvata peruspalvelut, joista enemmistö jo nauttii. Tätä uudelleentarkastelua varten ei ole tarpeen määrittää palvelujen saatavuuden kohtuuhintaisuutta EU:n tasolla (kohtuuhintaisuus on osa yleispalvelun määritelmää, ei sen laajuutta), koska kohtuuhintaisuudessa on otettava huomioon kansalliset erityisolosuhteet (3 artiklan 1 kohta, johdanto-osan 10 kappale), kuten kotitalouksien keskitulo, joten se vaihtelee jäsenvaltioittain 4. Ottaen huomioon nopeasti muuttuva viestintäympäristö, jossa internet-protokolla (IP) on tulossa yhä yleisemmäksi tiedonsiirtoteknologiaksi, komissio katsoo, että yleispalvelun koskevasta sääntelystä on myös aika aloittaa pitkäntähtäyksen poliittinen keskustelu, johon kaikki sidosryhmät voivat osallistua ja joka voi edistää osaltaan säädösjärjestelmän yleistä uudelleentarkastelua vuonna 2006. 4 Ks. tiedonantoon liittyvän valmisteluasiakirjan liite mittaukseen liittyvistä seikoista. FI 4 FI
3. SÄHKÖISEN VIESTINNÄN TÄRKEIMPIEN KEHITYSVAIDEN ANALYYSI JA ARVIO NIIDEN VAIKUTUKSESTA YLEISPALVELUN LAAJUUTEEN 3.1. Yleiskatsaus Kilpailun ja teknologian edistymisen yhteisvaikutuksena kuluttajien valinnanvara on lisääntynyt, hinnat ovat laskeneet ja markkinoille on tullut innovatiivisia tuotteita, kuten käy ilmi äskettäin ilmestyneestä Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyä ja markkinoita koskevasta 10. raportista 5. EU:n laajentumista edeltäneissä 15 jäsenvaltiossa (jäljempänä EU 15 -maat ) 97 prosentilla kotitalouksista on kiinteä- tai matkapuhelinliittymä. Vähintään 95 prosenttia koko EU:n väestöstä on matkaviestinverkkojen piirissä, ja useimmissa maissa, moni uusi jäsenvaltio mukaan luettuna, matkapuhelinliittymiä on enemmän kuin kiinteitä puhelinliittymiä. Samaan aikaan käyttöön on otettu useita kilpailevia laajakaistateknologioita, kuten digitaalinen tilaajayhteys (DSL), kaapeli- ja matkaviestintä- sekä langaton teknologia. Ne tarjoavat nopeita verkkoyhteyksiä, jotka tukevat digitaalista sisältöä ja viestintää. Laajakaista on yleistynyt kotitalouksissa nopeasti erityisesti EU 15 -maissa, joissa noin 85 prosenttia väestöstä on kiinteiden laajakaistaverkkojen piirissä. Uusissa jäsenvaltioissa tämä kattavuus kuitenkin vaihtelee suuresti. Näitä kehityssuuntia tarkastellaan lähemmin tiedonantoon liittyvässä valmisteluasiakirjassa. 3.2. Matkaviestintä 3.2.1. Analyysi Matkaviestinoperaattoreiden kansallisissa toimiluvissa määrätään yleensä maantieteellisistä ja/tai väestöllisistä kattavuustavoitteista siten, että vähintään 95 prosenttia väestöstä on kuuluttava tarjonnan piiriin. Toisen sukupolven verkkojen osalta nämä tavoitteet on saavutettu kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi usean matkaviestinoperaattorin läsnäolo markkinoilla parantaa kansallisen kattavuuden laatua. Matkaviestinpalveluista on nopeasti tullut massamarkkinat: alkuvuodesta 2004 yli 80 prosenttia EU:n väestöstä käytti näitä palveluja kuten alla olevasta kaaviosta käy ilmi. 5 KOM(2004) 759 lopullinen. FI 5 FI
Kaavio 1 Matkaviestinnän keskimääräinen levinneisyys EU:ssa 1998-2004 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% helmikuu 98 helmikuu 99 tammikuu 00 tammikuu 01 helmikuu 02 EU 25 ^ EU 15 tammikuu 03 helmikuu 04 10 uutta jäsenv. Lähde: European Mobile Communications Reports. Vaikka matkaviestinnän keskimääräinen levinneisyysaste 10 uudessa jäsenvaltiossa (jäljempänä EU 10 -maat ) on yli 20 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin EU 15 -maissa, joissakin uusista jäsenvaltioista se ylittää EU 25 -maiden keskiarvon6. Kiinteät puhelinlinjat ovat edelleen keskeisin yleispalvelun toimitustapa, vaikka operaattorit voivatkin käyttää mitä tahansa teknologiaa vaatimusten täyttämiseksi, kuten edellä on todettu. Siitä huolimatta puhelintoiminnan merkittävin kehityssuunta on viime vuosina ollut kiinteiden liittymien korvautuminen matkapuhelinliittymillä, kuten kaaviosta 2 käy ilmi. Vuoteen 1999 verrattuna kiinteiden puhelinliittymien määrä EU 15 -maiden kotitalouksissa on pudonnut 10 prosenttiyksikköä niin, että alkuvuodesta 2004 niiden osuus oli 82 % ollen siten samalla tasolla matkapuhelinliittymien (81 %) kanssa. 6 FI Tšekki (99 %) ja Slovenia (92 %). 6 FI
Kaavio 2 Yleiset puhelinyhteydet EU 15 -maiden kotitalouksissa: Kiinteiden ja matkapuhelinliittymien osuus (kotitalouksien osuus prosentteina) 100% 90% 80% 70% H 60% 50% - 40% : 30% 20% H 10% 0% 1999 Pelkkä kiinteä että matkapuhelin 2002 2004 Sekä kiinteä että matkapuhelin Pelkkä matkapuhelin Pelkkä kiinteä Lähde: Telecoms residential surveys, Gallup, 1999 ja INRA, 2003, 2004. Noin 72 prosentilla EU 10 -maiden kotitalouksista on kiinteä puhelinliittymä. Näyttää siltä, että siirtyminen kiinteistä yhteyksistä matkaviestintään on näissä maissa jopa nopeampaa lukuun ottamatta Puolaa koska niiden kiinteät verkot ovat yleensä vähemmän kehittyneitä ja kiinteitä puhelinliittymiä on vähemmän kuin EU 15 -maissa. 3.2.2. Arviointi Matkaviestinnän menestys johtuu pitkälti siitä, että se on luonteeltaan henkilökohtainen viestintäväline, joka vastaa kuluttajien elämäntapavalintoja ja lisääntynyttä liikkumistarvetta. Kansalliset matkaviestinnän lupaehdot, joihin sisältyy maantieteellistä ja/tai väestön kattavuutta koskevia velvoitteita, ovat tuoneet matkaviestinnän kaikkialle. Matkapuhelimien käyttö on ylittänyt 80 prosenttia EU 15 -valtioiden väestöstä, mikä vastaa kiinteiden yhteyksien keskimääräistä levinneisyyttä kotitalouksissa. Yhdeksässä EU 15 -maassa on enemmän kotitalouksia, jotka omistavat matkapuhelinliittymän kuin niitä, joilla on kiinteä liittymä. EU 10 -maissa matkaviestinnän yleinen levinneisyys on alhaisempi kuin EU 15 -maissa keskimäärin, mutta vaihtelut ovat huomattavia: joissakin maissa markkinat ovat jo saavuttaneet saturaatiopisteen, kun taas toisissa kasvu on vielä ripeää. Matkaviestintä on jo saavuttanut vaiheen, jossa palveluja tarjotaan massamarkkinoille hinnoilla, joita kuluttajat pystyvät ja ovat halukkaita maksamaan. Myös puhelinlaitteiden hinnat ovat laskeneet mittakaavaetujen ja teknologian edistymisen myötä. Useissa maissa matkaviestinnän jälleenmyyjät tarjoavat matkapuhelimen ilmaiseksi tai myyvät niitä FI 7 FI
subventoituun hintaan. Uusien tulokkaiden välisen kilpailun kiristyminen on laskenut kuluttajahintoja edelleen. Matkapuhelinverkkojen kustannusetu johtuu uuden tilaajan lisäämiskustannusten marginaalisuudesta, sillä tilaajat jakavat pääsyn radioverkkoon, kun taas tilaajan liittäminen kiinteään verkkoon tarjoaa vähemmän mahdollisuuksia kustannusten jakamiseen varsinkin maaseutuolosuhteissa. Koska matkaviestinverkot ovat jo olemassa, tilaaja voidaan lisätä niihin marginaalisin kustannuksin riippumatta siitä, asuuko hän kaupungissa tai maaseudulla. Alhaisen kustannuspohjan ansiosta matkaviestinoperaattorit kykenevät tarjoamaan edullisia ennalta maksettuja (pre-paid) paketteja, joiden avulla pienituloiset kuluttajat voivat saada perusyhteyden verkkoon. Ennalta maksetut palvelut ovat kuluttajille edullinen tapa tulla matkaviestinnän käyttäjäksi ja tarjoavat heille paremmat mahdollisuudet kulutuksensa hallintaan kuin jälkeenpäin laskutettavat (post-paid) tilaukset, mikä lisää niiden suosiota pienituloisten käyttäjien keskuudessa. Näiden palvelujen houkuttelevuus näkyy siinä, että valtaosa EU:n kotitalouksista käyttää ennalta maksettuja matkaviestinpalveluja liittymän hankkimiseen ja puheajan ostamiseen. Tämän johdosta alun perin kalliista matkaviestinnästä on tullut palvelu, joka voi potentiaalisesti tarjota kaikille käyttäjille edullisimman tavan käyttää peruspuhelinpalveluja. Käytettävissä olevan tiedon perusteella voidaan johtopäätöksenä todeta, että matkaviestinpalvelujen kilpailuun perustuva tarjonta on johtanut tilanteeseen, jossa matkaviestinpalvelut ovat jo laajasti ja kohtuuhintaisesti kuluttajien saatavilla. Ehdot matkaviestinnän sisällyttämisestä yleispalvelun piiriin (direktiivissä esitetyllä tavalla) eivät siten täyty. 3.3. Laajakaista-internet 3.3.1. Analyysi Vuoden 2004 puolivälissä laajakaistaverkot 7 kattoivat noin 85 prosenttia EU 15 -maiden väestöstä. Uusissa jäsenvaltioissa kiinteiden puhelinyhteyksien alhaisempi levinneisyys merkitsee myös sitä, että laajakaistaverkot ovat huomattavasti pienemmän väestönosan ulottuvilla. Laajakaistayhteyksien kokonaismäärä on EU 25 -maissa kasvanut vuodessa yli 72 prosenttia. Heinäkuussa 2004 yhteyksiä oli 29,6 miljoonaa, mikä edustaa 6,5 prosenttia EU:n väestöstä, joka varsinaisesti käyttää laajakaistapalveluja, kuten kaaviosta 3 käy ilmi 8. Vertailun vuoksi todettakoon, että EU 15 -maissa vastaava luku on 7,6 prosenttia. Laajakaistamarkkinoiden dramaattinen kasvu johtuu suurelta osin kasvavasta kilpailupaineesta ja kiinteän verkon operaattoreiden pyrkimyksistä kompensoida puhelupalvelujen pieneneviä tuottoja. 7 8 Katso laajakaistasta ja sen määritelmästä lisätietoja tähän tiedonantoon liittyvän valmisteluasiakirja, alaviite 10. Tämä luku on 2-3 kertaa korkeampi, kun yhteydet lasketaan kotitalouksien tasolla, jolla yhteyden yleensä jakaa useampi kotitalouden jäsen. Ks. valmisteluasiakirjan liite mittaukseen liittyvistä seikoista. FI 8 FI
Kaavio 3 18 Kiinteiden laajakaistayhteyksien levinneisyys EU 25 -maissa 1.7.2004 16 14 12 10 8 6 5,7 6,1 4 2 0 nttl EL SK PL CZ LV IE CY HU LT MT SI LU IT PTEU25DE ES UKEU15EE FR AT FI SE BE NL DK 1,5 1,7 Lähde: Komission yksiköt, COCOM Kaaviosta käy myös ilmi, kuinka käyttöönottoaste vaihtelee huomattavasti alle yhdestä prosentista lähes 16 prosenttiin. Yleisimpiä laajakaistayhteydet ovat maissa, joissa on eniten kilpailua DSL:n ja kaapelipohjaisten laajakaistaverkkojen välillä. Tarkempia tietoja esitetään tähän tiedonantoon liittyvässä komission valmisteluasiakirjassa. 3.3.2. Arviointi Kansalaisten "digitaalisesta kahtiajako" - ts. tilanne, jossa joillakin on mahdollisuus käyttää kehittyneitä sähköisen viestinnän palveluja, kun taas toisilla tätä mahdollisuutta ei ole - on yleinen huolenaihe. Komissio on korostanut, että laajakaistalla on merkittävä asema osaamisyhteiskunnan potentiaalin toteuttamisessa. Jäsenvaltiot ovat eeuropetoimintasuunnitelman täytäntöönpanon yhteydessä toteuttaneet laajakantoisia laajakaistastrategioita 9. Tämä prosessi ulottuu nyt kaikkiin 25 EU-maahan. Laajakaistan alueellisen kattavuuden lisääntyessä huomio kiinnittyy maa- ja syrjäseutualueisiin, joilla asutus on hajanaista ja markkinat vetävät heikommin. Jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin tukea laajakaistaverkkojen rakentamista vaihtoehtoisin julkisrahoitteisin keinoin mukaan lukien rakennerahastojen käyttö tukikelpoisilla alueilla 10. 9 10 Ks. Nopeiden yhteyksien Eurooppa: kansalliset laajakaistastrategiat, (KOM 2004) 369. Guidelines on criteria and modalities of use of Structural Funds for e-communications, SEC(2003) 895. FI 9 FI
Valvontaviranomaisilta saatujen tietojen ja tätä täydentävän markkina-analyysin perusteella voidaan johtopäätöksenä todeta, että vain pieni, joskin nopeasti kasvava eurooppalaisten kuluttajien vähemmistö käyttää nykyisin laajakaistapalveluja. Kuten varsinaisten käyttäjien osuus väestöstä 6,5 prosenttia osoittaa, EU ei kokonaisuutena täytä sitä vaatimusta, että kuluttajien enemmistö käyttäisi näitä palveluja. Laajakaista ei ole vielä tullut välttämättömäksi osaksi normaalia yhteiskuntaan osallistumista siten, että sen puuttuminen merkitsisi sosiaalista syrjäytymistä. Tällä hetkellä ehdot laajakaistapalvelujen sisällyttämiseksi yleispalvelun piiriin (direktiivissä esitetyllä tavalla) eivät siis täyty. 4. PITKÄN AIKAVÄLIN KYSYMYKSET 4.1. Laajuus Televiestinnän, median ja tietoteknisten palvelujen teknologinen lähentyminen (konvergenssi) jatkuu, samoin kuin internet-protokollan (IP) kehittyminen yhteiseksi tiedonsiirtoalustaksi. Kun aiemmin palvelut toimitettiin verkoissa, joita oli vain rajallinen määrä, voidaan niiden siirtämiseen nyt käyttää yleisiä IP-verkkoja. Tämä hämärtää internetin ja perinteisen teletoiminnan välistä rajaa, mitä kehitystä myös edesauttaa uuden sukupolven monitoimiset päätelaitteet, joissa viestimiseen on yhdistetty muita toimintoja, kuten tietojenkäsittely, pelaaminen ja audio-visuaalisen aineiston katselu. Tämä edistää henkilökohtaisen palvelu- ja tietoympäristön syntymistä vastakohtana massamarkkinoiden standardipalveluille. Yhdentyvä ja maailmanlaajuinen Internet-ympäristö tuo kuluttajien ulottuville innovaatioita, uusia tuotteita ja säästöjä sekä jatkuvasti kasvavan valinnanvaran ja monimutkaisuuden päätelaitteissa ja palveluissa. Lisäksi teknologisen konvergenssin, verkottumisen ja digitalisoinnin yhteisvaikutuksen vuoksi vertaisviestinnän malliin perustuva tiedonsiirto kasvaa, mikä lisää nopeiden verkkoyhteyksien kysyntää uusien datasovellusten käyttöä varten. IP-pohjaisten palvelujen kasvu haastaa nykyisen yleispalvelun sääntelyn, joka perustuu malliin, jossa kuluttaja ottaa verkkoyhteyden kiinteästä sijaintipaikasta käyttääkseen puheensiirto- ja internet-peruspalveluja, joita tarjotaan yleisen puhelinverkon välityksellä. Tämä paradigma perustuu puolestaan vertikaalisesti integroituneeseen palvelujen tarjonnan malliin, jossa pääasiallisen infrastruktuurin tarjoaja on myös telepalvelujen tarjoaja. Jos puhelinpalvelut siirtyvät enenevässä määrin IP-ympäristöön, tuloksena olisi internettyyppinen malli, jossa jokainen laajakaistayhteydellä varustettu käyttäjä voi valita haluamansa puhelupalveluntarjoajan lukuisista kilpailevista palveluntarjoajista. Tällaisessa skenaariossa yhteys verkkoon merkitsisi sitä, että puhelinpalvelujen tarjonta ulottuisi kaikkialle, ja yleispalvelun painopiste voisi siirtyä kohti kohtuuhintaisen laajakaistayhteyden tarjontaa. Komissio pyytää kommentteja muun muassa seuraavista pitkän aikavälin kysymyksistä: (a) Kun otetaan huomioon nykyinen ja odotettava teknologian kehitys, pitäisikö yleispalvelun sääntelyssä jossain vaiheessa erottaa toisistaan pääsy infrastruktuuriin ja palvelujen tarjonta, ja rajoittua vain viestintäinfrastruktuuriin pääsyyn, sen vuoksi että kilpailu palvelujen tarjonnassa (esim. internetin kautta välitettävät puhelinpalvelut, Voice over IP) turvaa niiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden? Fl 0 Fl
(b) Kun otetaan huomioon, että viestintäpalvelujen kuluttajat yhä useammin käyttävät matkaviestinpalveluja, pitäisikö yleispalvelussa sääntelyn jatkossakin kattaa kiinteästä sijaintipaikasta otettavat yhteydet vai tulisiko käsitettä laajentaa paikasta riippumattomiin yhteyksiin (kuten liikkeellä/matkalla oltaessa otettaviin yhteyksiin)? (c) Edullisia matkaviestinpalveluja on jo laajalti saatavissa, minkä vuoksi maksullisten yleisöpuhelimille on vähemmän kysyntää. Onko yleispalvelun puitteissa yhä tarkoituksenmukaista säännellä maksullisista yleisöpuhelimista, sellaisina kuin ne tällä hetkellä ymmärretään? (d) Kun otetaan huomioon numerotiedustelupalvelujen kilpailuun perustuva tarjonta useissa maissa, kuinka kauan on tarpeen pitää luettelo- ja numerotiedustelupalvelut yleispalvelun piirissä? (e) Kun otetaan huomioon jatkuvasti kehittyvän viestintäympäristön monimutkaisuus, jota on kuvattu edellä, ja nykyistä yleispalvelun sääntelyä koskevat haasteet, on todennäköistä, että kehittyneet palvelut tuovat jatkossa vammaisille käyttäjille niin etuja kuin uusia vaikeuksiakin. Pitäisikö näitä käyttäjiä koskevia yleispalveluun kuuluvia erityistoimia harmonisoida EU:n tasolla enemmän? 4.2. Rahoitus Toinen tässä yhteydessä tarkasteltava pitkän aikavälin näkökohta koskee yleispalvelun rahoitusta. Nykyisille yleispalvelun rahoitusjärjestelmille on tunnusomaista taloudellinen ristikkäistuki yhdeltä asiakasryhmältä toiselle. Jäsenvaltiot voivat rahoittaa kaikkia yleispalveluvelvoitteista johtuvia nettokustannuksia joko julkisin varoin, edellyttäen että rahoitusehdot ovat julkisia, tai perustamalla alakohtainen rahasto, jonka ylläpitämiseen kaikkien markkinoilla aktiivisesti toimivien yritysten on osallistuttava. Kun operaattoreilla oli erityis- tai yksinoikeuksia palvelujen tarjoamiseen, näitä etuja tasapainotettiin edellyttämällä niiltä tiettyjen yhteiskunnallisten velvoitteiden täyttämistä. Alakohtaisen yleispalvelurahaston käsite, jossa markkinatoimijoiden on vastattava sosiaalisista kustannuksista, on jatkoa tälle ajattelutavalle. On kyseenalaista, onko tämä malli tarkoituksenmukainen vapautetuilla ja yleensä ottaen kilpailuun perustuvilla markkinoilla. Tavallisesti sosiaalimenot katetaan yleisestä verotuksesta eikä markkinatoimijoiden toimesta. Pitkän aikavälin rahoitukseen liittyviä kysymyksiä ovatkin: (a) (b) Onko yleispalvelun rahoitusjärjestelmä tarkoituksenmukainen väline kilpailuun perustuvassa viestintäympäristössä yhteiskunnallisen osallisuuden takaamiseksi? Onko yleisin verotuloin katettava rahoitus toimiva vaihtoehto? 5. TIIVISTELMÄ Tarkasteltuaan sähköisten viestintäpalvelujen kuluttajiin vaikuttavaa teknologian, markkinoiden ja yhteiskunnan kehitystä, analysoituaan matkaviestin- ja laajakaistamarkkinoita ja sovellettuaan niihin yleispalvelun laajuuden määrittämisperusteita FI 11 FI
yleispalveludirektiivin mukaisesti, komissio toteaa, että kumpikaan näistä palveluista ei tällä hetkellä täytä yleispalveluun sisällyttämisen edellytyksiä. Siksi yleispalvelun laajuutta ei tule muuttaa. Komissio pyytää kommentoimaan tätä päätelmää ja tulee ottamaan huomioon kaiken tiedon, joka voi olla asian arvioinnin kannalta merkityksellistä. Tämän lisäksi komissio katsoo, että on tarkoituksenmukaista edistää pitkäjänteistä poliittista keskustelua yleispalvelun sääntelystä nostamalla esiin joitakin pitkän aikavälin kysymyksiä, joihin komissio myös ottaa vastaan palautetta. Fl 2 Fl