2/07 Kevätnumerossa mm. Viime näyttelyn Bis-voittaja esittely. Chinchillan käsittelystä tietoa. Leiri ilmoitus asiaa. Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry:n jäsenlehti 1
OSJH ry järjestää 13. 15.7. JYRSIJÄLEIRIN Sanginjoen leirikeskuksessa Leirille ovat tervetulleita kaikki yli kouluikäiset OSJH:n jäsenet karvaisine kavereineen. Leirin hintaan sisältyy majoitus leirikeskuksessa, ruokailut (aamiaiset, lounaat, päivälliset ja iltapalat) sekä askartelutarvikkeet. Mukaan tarvitset makuupussin / lakanat, pyyhkeen ja vaihtovaatteita (uimapuku voi osoittautua tarpeelliseksi ) sekä tarvittaessa asumuksen ja ruoat lemmikillesi. Ja tietysti roppakaupalla iloista ja reipasta retkeilymieltä! Leirin hinta on 40 / leiriläinen ja kesto perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Ohjaajina toimii OSJH:n hallituksen jäseniä ja muita aktiivijäseniä. Mukaan mahtuu 25 nopeinta: Sitovat ilmoittautumiset 30.6. mennessä Anna Takkiselle numeroon 044 3491604 (ei tekstiviestejä) tai sähköpostilla osoitteeseen tommi.takkinen@mail.suomi.net. Alaikäisiltä leirille osallistujilta tarvitaan vanhempien suostumus. Leiriläisille lähetetään lasku osallistumismaksusta ja tarkempi leiriohjelma heinäkuun alussa. Lisätietoja: 044 349 1604 /Anna tai www.osjh.net Leirin ohjelmassa on mm. Eläinten hoitoa: Opetellaan kynsien leikkaamista, turkin hoitoa, vaihdetaan ruokintavinkkejä jne. Kasvatus- ja genetiikkaoppia kiinnostuneille Luonnonkasvien keräystä ja kuivatusta jyrsijäystävillemme Pikkukilpailuja, kaniestehyppyä Aimo annos askartelua, pelejä ja leikkimistä 2
LEUKAPUSSI lehti päätoimittaja: Annukka Kälkäjä, Ylikiimingintie 1248, 91500 Muhos p. 040-752 1566 e-mail: leukapussi@osjh.net LEUKAPUSSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Seuraavan lehden materiaali on toimitettava 1.8.2007 mennessä. Myöhästynyt materiaali ei ehdi lehteen! Lähetä materiaali osoitteeseen: leukapussi@osjh.net HUOM! Kaikki lehteen tuleva materiaali kuitataan. Jos et saa kuittausta, lähetä materaali uudestaan! Mainoshinnat Leukapussi-lehdessä (koko sivu): -yritykset 17 toistohinta 2 lehdessä 25 -kasvattajat 8 Kirpputori ja muistoissa -sivun ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia. LEUKAPUSSI 2/2007 SISÄLTÖ 2 Leirimainos 3 Leukapussin tiedot 4 Hallitus- ja hoitoneuvontatiedot 5 Puheenjohtajan ja päätoimittajan terveiset sekä tapahtumakalenteri 6 Eläinlääkäri-, eläinsuojelu- ja lajiyhdistystiedot 7 Gerbiilipalsta 9 Bis-voittajan esittely 10 Marsupalsta 13 Chinchillapalsta 16 Kääpiohamsteripalsta 18 Hallituksen jäsenesittely 19 Hamsteripalsta 21 Uusia tuulia palkintorintamalle 22 Näyttelypäivä harrastajan silmin 23 Kanipalsta 24 Muistoissamme/Kirpputori 25 Tulokset Honkapirtti 3.2.2007 28 Kasvattajalista 29 Jäseneksi/Jäsenedut 30 Kirppusirkuksen mainos Etukannen kuva: Marsu rex naaras cakhaya's diffe kuva: Anu Paso. Takasisäkannen kuva: Leijonanharjas jette ja pentu. kuva annukka kälkäjä 3
Yhdistyksen hallitus 2007 Puheenjohtaja Anna Takkinen, Viklatie 1 B 6, 90540 Oulu, p. 044-349 1604 e-mail: puheenjohtaja(a)osjh.net Varapuheenjohtaja (mainos- ja buffettivastaava) Sini Niemisalo, Hillakuja 6, 90460 Oulunsalo. Puh. 040-5373151 e-mail: varapuheenjohtaja(a)osjh.net Sihteeri Tiia Riihimäki, Valtaojantie 1 C 23, 60800 Ilmajoki p. 040 719 2798 e-mail: sihteeri(a)osjh.net Rahastonhoitaja (varajäsen) Terttu Rousu, Pikkumökintie 12, Ii, p. 040-7317325 tai 08-817 3134, e-mail: rahastonhoitaja(a)osjh.net Jäsensihteeri, lehden postitus (hallituksen ulkopuolinen) Suvi Niemisalo, Poppelikuja 1 C 13, 90460 Oulunsalo, e-mail: jasensihteeri(a)osjh.net Jäsen (Leukapussin päätoimittaja, infovastaava) Annukka Kälkäjä, Ylikiimingintie 1248, 91500 Muhos p. 040-752 1566 e-mail: leukapussi(a)osjh.net Jäsen (Pikkukilpailuvastaava, tulosvastaava) Silja Hirvonen, Hiidentie 2 C 39, 90550 Oulu p. 040-508 2474 e-mail: pikkukilpailut(a)osjh.net Jäsen (Palkintovastaava, näyttelyvastaava) Satu Karjalainen, Haukkakaarto 19 B 8, 90450 Kempele. Puh. 044-3789957 e-mail: palkintovastaava(a)osjh.net Jäsen (näyttelyilmoittautumiset) Nelli Kihniä, Majakkakuja 10, 90520 Oulu p. 041-5497 776 ilmoittautumiset(a)osjh.net (3.2. näyttelyn jälkeen toiminnassa) Varajäsen (Kaniestehyppy) Maria Pietilä, e-mail: estehyppy(a)osjh.net HUOM! Emme vastaa tekstiviesteihin. Soitathan mielellään arkisin vain illalla tai viikonloppuisin. OSJH:n kotisivut www.osjh.net OSJH:n tilinumero: OP Oulu 574136-2170156 Tilille maksaessasi merkitse viesti -kohtaan tieto siitä, kuka maksaa ja mitä maksaa ja toimita kuitti jäsensihteerille! Laita nimesi lisäksi kuittiin myös osoitteesi, niin varmistat, että tieto suorituksestasi menee varmasti tiedostoihin. OSJH:n jäsenmaksut vuodelle 2007: Uudet jäsenet 12 euroa Vuosijäsen 12 euroa, perhejäsen 2 euroa Hoitoneuvojat Tiina Polo (kanit) p. 040-500 2289 tai tiina.polo(a)luukku.com Erika Ristiluoma (kanit) p. 044-5572844 tai epe79(a)suomi24.fi Satu Hirvonen (kanit, minihiiret, chinchillat ja maaoravat) p. 040 5552559 satush(a)hotmail.com Sanna Tuomaala (marsut), p. 040-513 3645 tai sanna.suhmura(a)netti.fi Satu Karjalainen (hamsterit, kääpiöhamsterit, marsut) p. 044-378 9957 tai satulinja(a)luukku.com Terttu Rousu (hamsterit) p. 8173134, 040-731 7325 tai terttu.rousu(a)iiseutu.fi Anu Ronkainen (hamsterit, chinchillat) p. 040-571 0574 tai anuliisa(a)mail.student.oulu.fi Kati Heinonen (kääpiöhamsterit) p. 044-325 3284 tai k5heka01(a)students.oamk.fi Liisa Mikkola (hamsterit, kääpiöhamsterit, rotat, hiiret) p. 041-4699690 tai mikkli(a)luukku.com Elise Eskelinen (gerbiilit, degut), p. 044-578 8369 tai elyseegerbils(a)yahoo.com Anna Takkinen (gerbiilit) p. 044 3491604 tai tommi.takkinen(a)mail.suomi.net 4
Puheenjohtajalta Titityy Linnut laulaa jo aivan ihanasti ja luonto alkaa pikkuhiljaa vihertää. Kohta puoliin alkaa taas löytyä tuoreita herkkuja lemmikeille pihaltakin, mutta muistakaahan olla varovaisia alkuun. Ei makeaa mahan täydeltä heti! Pikkuhiljaa totutellen taas aloitellaan herkuttelu, ettei maha mene sekaisin tosin meillä tuo ainokainen gerbiili-papparainen on jo pitemmän aikaa mussutellut ihan onnessaan rairuohoa. Kasvatin pääsiäiseksi ohraa ja sitä trimmatessa Aku-pappa on saanut aina herkutella. Kyllä käy suhina aina, kun heinän korret pitää pikavauhtia kuljettaa ruokavaraston perälle talteen. Hänellä kun on jemmapaikka yhden pahvilaatikon sisällä. Oviaukosta pilkistää Marie-keksiä, leipää ja muita herkkuja mitä sille on ohi mennen joku pudotellut Ihanaa kevään jatkoa ja kesän odotusta kaikille jäsenille ja ennen kaikkea lemmikeille! -Anna Päätoimittajalta Hei! Kesä tulee taas huimaa vauhtia. Pian alkaa koululaisilla kesälomat ja ainakin meillä odotellaan kanien kanssa pihalle pääsyä ja ennen kaikkea vihreää tuoretta ruokaa. Oli mahtava huomata että kirjoituksia on tullut melkein kaikilta palstan tekijöiltä. Tästä lehdestä saakin nyt moni kunnollista asiaa. =) Kiitos kaikille palstan toimittajille ja toivottavasti ehditte koulujen/töiden lomasta kirjoitella tuleviinkin lehtiin. Huomio! myös lukijat laittakaa kirjoituksianne myös tulemaan, myös palstojen kirjoittajat ottavat varmasti ilolla vastaan ehdotuksia uusista aiheista. Lisää kuvia myös kaivataan ja älkää unohtako mainita kuvassa olevaa eläimen lajia ja kuvaajaa. Ei muuta kuin odottelemaan kesää ja leiriä. Ilmoittautukaa mukaan, hauskaa on ollut viime vuonna kuin edellisenäkin. -Annukka Tapahtumakalenteri 13. 15.7.2007 Jyrsijäleiri 25.8.2007 Kani- ja jyrsijänäyttelyt Honkapirtillä 5
Eläinlääkäritiedot Asiansa tuntevan eläinlääkärin löytämisen helpottamiseksi toimitus kokoaa listan OSJH:n toimialueella olevista eläinlääkäreistä, jotka ovat perehtyneet pienjyrsijöiden hoitoon. Jos olet saanut hyvää ja asiantuntevaa palvelua, ilmoita eläinlääkärisi nimi ja yhteystiedot, niin lisäämme sen listaan. Rovaniemen eläinklinikka Rovaniemi, p. 016-365 382 Ulla Eskelinen Rovaniemi, p. 016-313 330 Anne Karttimo-Mäkynen Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu p. 08-881 0800 Riitta-Liisa Rajaniemi Eläinlääkäriasema Lemmikki, Oulu p. 08-311 5866 Ouluvet, Oulu p. 08-5355 200 Eläinklinikka Pipetti Pirkko Lahtinen Toritie 8, 85500 Nivala Puh: 08-4491412 Gsm: 0400 383837 http://www.pipetti.com/ Limingan kunnaneläinlääkäri Matti Heikkinen 050-3291570 Eläinsuojelu Eläinsuojeluasiat, Oulun kaupungin virkaeläinlääkäri Maija Nurminen p. 08-55846730 Neuvoja ja ohjeita lisäksi: Eläinsuojeluvalvoja Henna Perälä, Rovaniemi helaitin@urova.fi Lajiyhdistystiedot Suomen kani- ja jyrsijäliitto SKJL www.skjl.net Suomen Hamsteriyhdistys SHY www.hamsteriyhdistys.net Suomen Kaniyhdistys SKY www.kaniyhdistys.com Suomen Kesyrottayhdistys SkeY http://personal.inet.fi/yhdistys/skey Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret SNL http://koti.mbnet.fi/haisulit/ Suomen Lemmikkichinchillat SLC http://www.kolumbus.fi/maarit.honkaniemi/ Suomen Marsuyhdistys SMY www.marsuyhdistys.net Suomen Gerbiiliyhdistys SGY www.gerbiiliyhdistys.fi Jos epäilet eläintä kohdeltavan huonosti, ota yhteyttä paikkakunnalla toimivaan eläinsuojeluvalvojaan, SEY:n toimistoon tai paikkakunnan eläinsuojeluviranomaisiin: kunnaneläinlääkäriin, terveystarkastajaan tai poliisiin. Yhteystiedot löydät sivuilta www.sey.fi Bis-kani Kuva Tiia Riihimäki 6
Gerbiilipalsta Nyt on tuulettelujen paikka kesälomaan on enää pieni hetki! Luonto vihertää kovasti ja ottaa viimeisiä ponnistuksia puhjetakseen kukkaan kesäkuun kynnykselle. Jos luonto on virkeänä, ovat eläimet sitäkin pirteämpänä! Tähän lehteen minulta pyydettiin useammaltakin taholta muun muassa perinnöllisyysasiaa, mutta häpeäkseni on myönnettävä, etten ennättänyt kerätä tarpeeksi materiaalia tähän lehteen saakka yritän kuitenkin saada monipuolisen perinnöllisyysartikkelin seuraavaan lehteen, nähtäväksi jää, kuinka käy.. Tähän lehteen sen sijaan yritin koota pienimuotoista kesämuistiota, esimerkiksi gerbiilin kuljetusta koskien. Hip hurraa, tuoretta! Kesä on mukavaa aikaa monestakin syystä ja yksi syistä on ehdottomasti se, että eläimille on tarjolla runsaasti erilaista tuoretta syötävää suoraan luonnosta. On omia kasvimaita ja takapihan rehottavia ruoho- ja apilapöheikköjä, joillain onnekkailla pihapiirissään jopa peltoja. Ennen kuin kuitenkaan ryntää niittokoneen kera pellolle tai saksien kanssa takapihalle, on muistettava, että mikäli gerbiili ei ole saanut aikoihin tuoreruokaa, on se totutettava siihen varovasti, mieluummin liioitellun pienillä annoksilla aloittaen. Mikäli gerbiilille antaa tuoretta paljon liian nopeasti, tulee eläimelle helposti ripuli ja gerbiilin kokoiselle jyrsijälle se voi olla kohtalokasta erityisesti kesäkuumalla. Totuttamisen tuoreeseen voi aloittaa vaikkapa yhdellä-kahdella pienellä voikukan lehdellä. Varovaisuus ei ole pahitteeksi! Mitä sitten luonnosta voi gerbiilille kiikuttaa? Esimerkiksi apiloita, voikukkia lehtineen, herneitä ja niiden versoja (näitä tosin pienissä määrin vatsavaivojen välttämiseksi), karpaloita, kirsikoita, lakkaa, maitohorsmia, mansikoita lehtineen, mustikoita varpuineen, nokkosia (kuivattuna), ratamonlehtiä, vadelmia.. Luontohan on suoranainen herkkukori! Muista huuhdella kasvit huolellisesti ennen niiden tarjoamista. Vaikka gerbiili olisi jo tottunut tuoreeseen, kohtuus on silti muistettava liika on aina liikaa. Liika tuore myös menee terraariossa helposti pilalle ja houkuttelee pieniä öttiäisiä. Jaloittelemaan? Lämpimänä päivänä usealla omistajalla varmasti nousee mieleen ajatus: mikseivät gerbiilitkin voisi nauttia kauniista päivästä pihalla ihmisten kanssa? Ajatus on kaunis, muttei toimiva, monestakaan syystä. Gerbiili on saaliseläin ja vieras paikka useine uusine uhkatekijöineen on suuri stressitekijä. Vaikka ulkoilma meistä olisikin lämmin, voi gerbiili saada vetoa ja sairastua. Myös karkaamisen riski gerbiiliä ulkoilutettaessa sylissä tahi häkissä on suuri. Terraario on gerbiilille tuttu ja turvallinen, sen oma reviiri. Joten vaikka kuinka houkuttelisi, ajattele gerbiilin parasta ja anna sen nauttia kesästä vaikkapa kesäherkkujen avulla! 7
Gerbiilit matkalle mukaan tai sitten ei Kesälomamatkat ovat oleellinen osa kesää ja lemmikinomistajat saavatkin usein matkojen kynnyksellä pohtia päänsä puhki, mitä tehdä eläinten kanssa. Ottaako matkalle mukaan vai jättää kotiin? Eläimen kannalta katsottuna parasta on, mikäli se saa jäädä kotiin tuttuun terraarioon, matkaaminen on ylimääräistä stressiä. Lyhyenkin matkan ajaksi olisi hankittava luotettava ja pätevä hoitaja (esimerkiksi perheen läheinen tuttu tai vaikkapa 4Hyhdistyksen petsitter), joka antaa eläimille ruokaa, vaihtaa vedet ja tarkistaa, että kaikki on kunnossa virikkeitä on riittävästi ja eläimet ovat terveitä. Edes parin päivän matkan ajaksi ei ole suositeltavaa jättää eläimiä täysin vaille kaitsijaa; vesipullo voi tyhjentyä esimerkiksi purunpalasen tukkeuttamana ja kohtalokas nestehukka iskee kesän lämpimillä ilmoilla nopeasti. Jos kuitenkaan minkäänlaista mahdollisuutta hoitajaan ei ole ja eläimet on otettava mukaan, on varmistettava, että määränpäässä on tarjolla etukäteen sisustettu, laadukas ja riittävän kokoinen tilapäisasunto, mieluusti toki kooltaan lähellä vakinaistakin asumusta. Kuljetuksen ajaksi gerbiilit laitetaan tilavaan, puhtailla puruilla, vessapaperilla, heinällä ja pahvirullilla sisustettuun kuljetusboksiin, jossa on hyvä ilmanvaihto. Matkan kestosta riippuen gerbiileille kannattaa tarjota säännöllisin väliajoin vettä, mutta boksiin ei pulloa kannata kiinnittää (tärinä vuodattaa helposti pullon tyhjiin suoraan boksiin). Pidemmän matkan ajaksi on hyvä varata siemenseosta mukaan matkaajille tarjottavaksi. Mikäli gerbiilit matkaavat autossa ja ihmisväki käy esimerkiksi kaupassa, on huolehdittava, etteivät eläimet joudu olemaan autossa kauaa kesällä auto tunnetusti kuumuu nopeasti sisältä ja eläimet saattavat saada auringonpistoksen. Jos autosta poistutaan hetkeksi, ilmanvaihdosta on huolehdittava avaamalla ikkunoita. Hyvä paha aurinko Gerbiilit suorastaan rakastavat auringossa löhöämistä! Terraarion sijainti kuitenkin on tarkistettava etenkin kesän kynnyksellä; eihän aurinko porota terraarioon koko päivää? Lasiterraariossa tulee helposti tukalat oltavat. Vaikka gerbiilit nauttivat auringosta, on varjoonkin oltava mahdollisuus. Terraario tulisi alkujaankin sijoittaa mieluummin niin, että terraarioon paistaa korkeintaan ilta-aurinko, jotta lämpötila ei nouse liian korkeaksi. Mikäli gerbiili saa auringonpistoksen, vie se välittömästi eläinlääkäriin. Ensiapuna gerbiilille tulee tarjota nestettä ja sen oloa voi varovasti viilentää esimerkiksi kostutetulla paperilla. Gerbiilin tila kuitenkin on hyvä käydä tarkistuttamassa eläinlääkärissä, vaikka se virkoaisikin.juomapullojen puhtaudesta on syytä huolehtia erityisesti kesällä; lämpö ja aurinko saattavat saada levät rehottamaan juomapulloissakin. Viikoittainen huolellinen pullon puhdistus on siis syytä ottaa rutiiniksi. Mitä meille kuuluu? Aiemmin en ole liiemmin kertonut, mitä meidän poppoollemme kuuluu. Tällä hetkellä meillä asustaa kahdeksan gerbiiliä talvikon lisäksi, kasvatus on vastoinkäymisten vuoksi hieman jäissä. Se ei kuitenkaan ainakaan eläinten menoa haittaa! Pahvia kuluu sitä tahtia, että kaupassa jo naureskellaan kannellessani pahvikasoja autoon tämän tästä. Eläimet ovat huomaamattakin vanhenneet useat ovat viettäneet yksi- ja kaksivuotissyntymäpäiviään. Nuorinkin taitaa olla tällä hetkellä reilusti yli puolen vuoden! Veteraanitkin ovat kuitenkin todella touhukkaassa ja timmissä kunnossa, joten voisi olettaa, että elleivät maailmankirjat vallan mullistu, ei väki vielä aikoihin vähene. Toivotan kaikille mitä parhainta ja lämpimintä kesää, rentoutukaa ansaitulla lomalla! - Heidi heidia@webinfo.fi http://koti.terrieri.net/gerbiilit 8
BIS-voittajan esittely Toimittanut Silja Hirvonen Näyttely huipentuu siihen, kun eri eläinlajien voittajat kilpailevat keskenään Best in show - tittelistä ja tietysti upeista palkinnoista. Tänä vuonna BIS-voittaja saa myös mainetta ja kunniaa, sillä jokaisesta julkaistaan kuva ja esittely lehdessä. Honkapirtillä 3.2.2007 järjestetyn näyttelyn voittaja oli marsu Jasmin. Marsuni nimi on Jasmin. Tähtityttö on syntynyt kaksi ja puoli vuotta sitten kesällä. Tarkempaa syntymäaikaa tai kasvattajaa ei siltä löydy, sillä Jasmin on ostettu jostain eläinkaupasta. Minun onnekseni tämä ihana pikkuinen ajautui omistajansa allergisuuden vuoksi minulle, Merja Murrolle. Jasmin on väriltään golden/white/chocolate ja rodultaan risteytys. Jasmin on marsuna aivan oma persoonansa ja eroaa muista marsuistani jo pelkästään uteliaisuutensa vuoksi. Se on hyvin seurallinen ja juttelee kovasti kertoen päivän kaikki kuulumisensa. Vilkkautensa lisäksi Jasminilta löytyy myös se herkkä puoli, nimittäin ruoka. Mikä onkaan ihanampaa kuin pala tuorekurkkua ja lanttua Jasmin onkin monessa näyttelyssä voittanut kurkunsyöntikisan. Marsuni asustelee kahden kaverinsa, Fannyn ja Julietin, kanssa samassa isossa asumuksessa. Jasmin yrittää olla pomo, mutta Fanny näyttää vanhana rouvana nuorelle aina oman paikkansa. Jasmin on tottunut näyttelyssä kävijä ja osaa poseerata nätisti. Se on saanut muutamia ruusukkeita ja, mikä ihaninta sen mielestä, myös ruokapalkintoja. Näyttelyyn Jasmin valmistautuu ajoissa peseytymällä ja muiden pikkukohtien hoitamisella, kuten kynsien leikkaamisella. Minulla riittää intoa hoitaa tätä ihanaa marsua, vaikka minulla on talo täynnä myös muita eläimiä. Kotonani asustelee myös kaksi koiraa, kissa, kani ja kääpiöhamsteri sekä hevonen kaverin tallissa. Yhtään eläintä en antaisi pois ja harkitsen tällä hetkellä jo uuden pienen marsun hankkimista. Esittelyn kirjoitti Jasminin omistaja Merja Murto 9
Marsupalsta Kevät on kyllä ihanaa aikaa, kun aurinko alkaa jälleen paistaa ja luonto herää uudelleen eloon Meillä marsut ovat voineet hyvin Keittosen sairastelua lukuunottamatta. Useiden eläinlääkärireissujen jälkeen sen tuntematon sairaus sai vihdoin nimen: munuaisvika. Yritän tehdä siitä juttua seuraavaan lehteen. Tämänkertaiset sairaskertomukset kaivelin arkistojen kätköistä. Silmäongelmia Ei ole lainkaan harvinaista, että marsu onnistuu saamaan silmäänsä jonkin roskan, esimerkiksi heinän- tai purunpalasen. Aina ne eivät tule kyynelnesteen mukana pois, vaan jäävät silmään hiertämään. Omistajan tehtäväksi jää roskan poistaminen. Itse olen poistanut roskia marsujen silmistä koirien silmävedellä. Parhaiten roskat lähtevät siten, että marsu otetaan syliin ja käännetään kyljelleen jotta silmävesi ei pääse heti valumaan pois. Sen jälkeen silmään kaadetaan silmävettä (reilulla kädellä). Kun silmässä on riittävästi silmävettä, niin roska nousee pintaan kellumaan ja sen jälkeen se on helppo pyyhkäistä pois. Jos sarveiskalvoon tulee haava, niin yleensä sen päälle kasvaa päivässä parissa harmahtava kalvo. Valitettavan usein marsunomistaja sekoittaa tämän harmaakaihiin olettaen, ettei sille tarvitse tehdä mitään. Kuitenkin marsu tarvitsee silmäänsä pikaisesti antibioottiset silmätipat. Itse olen omistanut myös marsun, jolle tuli vanhemmiten harmaakaihi molempiin silmiin. Harmaakaihin kehittymiseen kului kuukausia, ellei jopa vuosia. Mikäli silmässä on hoitoa vaativa sarveiskalvohaava, tuo harmahtava väri ilmestyy silmänpintaan ihan muutamien päivien kuluessa toisin kuin kaihissa. Silmätulehduksia Eräänä päivänä huomasin, että Lulun silmään oli ilmestynyt harmahtava kalvo. Tuon kalvon alla silmän pinnassa oli eräänlainen lommo, ja silmä hieman veresti. Lommo näytti siltä kuin siinä olisi ollut hampaan jäljet, eli luultavasti joku toinen marsuistani oli näykännyt Lulua silmään ja sen pintaan oli tullut palkeenkieli. Eläinlääkäri määräsi siihen antibiootti silmätipat (Fucithalmic vet 1%) ja niiden avulla silmä lähti nopeasti parantumaan. Kolmen neljän päivän kuluttua silmä oli jo täysin parantunut. Heti pian tämän jälkeen Google oli saanut roskan silmään. Huuhtelin roskan pois mutta koska silmä näytti aristavalta, olin varmuuden vuoksi yhteydessä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri määräsi siihen Terra-Cortril-P nimiset silmätipat, joilla silmä parani nopeasti. Vie marsu eläinlääkäriin mikäli sen: - silmä on vaurioitunut - silmänpintaan on kasvanut harmaa kalvo - silmä vuotaa/rähmii jatkuvasti - silmässä on roska, jota et saa pois Pitkään jatkunut tulehdus voi vaurioittaa silmää pysyvästi! rexuros cakhaya's keaton kuva.anu paso 10
Ennen kuin Googlen silmätipat vanhenivat (silmätipat säilyvät avauksen jälkeen yleensä vain kuukauden), niin eiköhän Rosmariini satuttanut silmänsä. Todennäköisesti heinä oli tökännyt sitä silmään ja sen pintaan alkoi kasvaa harmahtavaa kalvoa. Lääkitsin omatoimisesti silmää silmätipoilla, jotka oli määrätty toiselle marsulle. Mutta kuinkas kävikään: Rosmariinin silmä paheni entisestään. Niinpä vein tytön eläinlääkäriin. Eläinlääkäri kertoi että jos silmänpinta on vahingoittunut, niin siihen ei koskaan saisi laittaa silmätippoja, jotka sisältävät hydrokortisonia. Hydrokortisonia sisältävät tipat soveltuvat vain ja ainoastaan tulehtuneeseen, mutta ehjään silmään (ja Googlelle määrätyt silmätipat sisältivät tosiaan hydrokortisonia!). Niinpä Rosmariinille määrättiin uudet silmätipat Oftan Akvakol päiväksi ja Oftan Chlora yöksi, joilla silmä sittenlopulta parantui. Luomenreunan sisäänkääntymä (entropium) Kun elämäni ensimmäinen marsupoikue näki päivänvalon, niin kaikki tuntui menevän paremmin kuin hyvin. Kaikki poikaset näyttivät oikein terveiltä ja hyvinvoivilta. Pari kolme päivää synnytyksen jälkeen kiinnitin huomioni poikueen pienimmän poikasen silmään. Poikanen piti silmäänsä hieman raollaan ja silmään oli ilmestynyt harmahtava kalvo. Eläinlääkärissä käynnin jälkeen selvisi, että luomenreuna oli kääntynyt sisäänpäin ja karvat/silmäripset hiersivät jatkuvasti silmää. Siitä johtuen silmä oli tulehtunut. Eläinlääkäri ei antanut juurikaan toivoa, epäili vain ettei se parane kuin leikkauksella, kuten koirilla ja kissoilla. Ehdotti jopa poikasen lopettamista, sillä epäili, että silmä tulee olemaan todella kivulias. Olin kuitenkin kuullut eräältä kasvattajalta, että marsunpoikasilla entropium paranee normaalisti itsestään. Niinpä päätimme vielä toistaiseksi seurata tilannetta ja lääkitä silmää silmätipoilla (Fucithalmic vet 1%). Silmän harmaus hävisi muutamassa päivässä ja viikon kuluttua sairaudesta ei ollut enää mitään jäljellä. Silmäluomi oli kuin olikin kääntynyt itsestään oikeaan asentoon. Siksipä marsu tulisikin viedä pikaisesti eläinlääkäriin, mikäli sillä esiintyy virtsaamiseen liittyviä vaivoja kuten: - valittaminen/köyristely virtsatessa - tihentynyt virtsaamistarve - virtsan mukana tuleva veri - pahanhajuinen virtsa Ellin virtsakivi Elokuussa 2005 Elliä sylitellessä huomasin, että sen vulvan alue oli jotenkin erilainen kuin yleensä. Ihon alla tuntui jotakin kovaa, mitä ei normaalisti tuntunut. Alkuun vain seurailin tilannetta, koska tyttö oli hyväkuntoinen ja ruokakin maistui. Parin viikon kuluttua Elli meni yllättäen huonoon kuntoon, se valitti pissatessa ja siinä vaiheessa huomasin sen pissaavan verta. Ruokahalukin oli laskenut, samoten paino. Soitin eläinlääkäriin, jossa tiesivät jo puhelun perusteella kertoa että mistä oli kyse: virtsakivestä. Niinpä varasin suorilta leikkausajan, jonka sain seuraavalle päivälle. Leikkausta edeltävä yö oli kamala; Elli oli todella kipeä ja valitti jatkuvasti. Eläinlääkärin oli helppo tehdä diagnoosi, sillä virtsakivi oli tänä aikana laskeutunut niin alas, että se näkyi kun virtsaputken suuta raotti. Leikkaus suoritettiin rauhoituksen ja paikallispuudutuksen avulla. Eläinlääkärin mukaan Ellin virtsakivi tapaus oli erittäin erikoinen. On todella uskomatonta, että noin suuri kivi (1cmx1cm), noin pienellä eläimellä kulkeutuu noin lähelle virtsaputken suuta. Ja että Elli oli siitä huolimatta pysynyt hengissä ja vieläpä hyvässä kunnossa. Eläinlääkärin mukaan urosmarsulla se ei olisi ollut mahdollista. Leikkaukselle hintaa tuli 64,50. Eläinlääkärikäynnille hintaa tuli 35. Virtsatietulehdus ja virtsakivet Virtsatietulehdus ja virtsakivet aiheuttavat kumpainenkin samankaltaisia oireita. Mikäli marsu kärsii virtsaamisongelmista, siitä tulisi aina ottaa röntgenkuva, joka paljastaa mahdolliset virtsakivet. Virtsakivet voivat tukkia virtsateitä, jolloin seuraukset ovat järkyttävät. Myös pitkittynyt virtsatietulehdus voi aiheuttaa pysyviä vaurioita. 11 sheltiuros känkkäränkän hepuli kuva:anu paso
Iho-ongelmia Ellin sienitulehdus Elli sairastui sienitulehdukseen lokakuussa 2003. Ensin siltä lähti selästä pieni laikku karvaa ja pari päivää myöhemmin ilmestyi paakkumainen hilseily. Elli ei näyttänyt siitä kärsivän ollenkaan, sillä selkä ei ollut kipeä tai kutiseva. Vaikka Ellin selkä näyttikin aika ajoin vähän paranemisen merkkejä, se ei kuitenkaan missään vaiheessa parantunut kokonaan (jopa helokkiöljy lievitti oireita). Niinpä Elli vietiin eläinlääkäriin näytille. Eläinlääkäri otti ensin raapenäytteen loistartunnan pois sulkemiseksi. Raapenäytteessä ei loisia näkynyt, eikä ihossa ollut bakteeritulehduksenkaan merkkejä, joten viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi tuo sienitulehdus. Sienitestejä ei kuitenkaan tehty, sillä se olisi kuulemma tullut niin kalliiksi (?!). Ellin selkään ajeltiin kalju kohta, jotta ihoon olisi helpompi levittää sieniin tehoavaa lääkesalvaa. Lääkesalvan nimi, jota eläinlääkäri määräsi, oli Canofite Vet. Hieman yli kuukauden päivät levittelin tuota salvaa Ellin selkään, eikä se kunnolla alkanut paranemaan, ehkä hieman rauhoittui vain. Seuraavaksi sienen hoitoon kokeiltiin Imaverol Vet nimistä pesuainetta, joka sitten loppujen lopuksi tehosi. Luulin ensin, ettei siitäkään olisi apua, sillä selkä vain jatkoi hilseilyään n. kuukauden päivät hoidon loputtua. Mutta loppujen lopuksi iho tuli kuitenkin kuntoon ja karvat kasvoivat takaisin. Eläinlääkärikäynnille hintaa tuli 48. Marsunpoikasten iho-ongelmat Vuonna 2005 pienille marsunpoikasille ilmestyi kutiava, hilseilevä ja kuiva ihottuma. Aluksi se oli pelkästään korvissa mutta lopulta levisi myös vatsan alueelle. Ihottuma kohdista lähti myös karvat. Eläinlääkäri epäili, että kyseessä olisi joko loiset, sieni tai kuivikeallergia. Poikasten ihottuma kohdista otettiin useita raapenäytteitä, mutta loisia niistä ei löytynyt. Poikaset saivat kuitenkin kaiken varalta Stronghold loishäädön. Kotona vaihdoin purut peittoihin, mutta sillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta, joten purut vaihdettiin viikon kokeilun jälkeen takaisin. Saimme mukaamme myös Canofite Vet salvaa, jolla rasvailin ihottuma kohtia kaksi kertaa päivässä. Mielestäni se rauhoitti poikasten ihoa selvästi. Kun ihottuma oli lähes kokonaan parantunut, niin lopetin rasvaamisen. Meni pari päivää ja ihottuma paheni. Aloitin taas rasvaamisen ja ihottuma alkoi parantumaan. Lopulta se parani kokonaan, eikä onnekseni tullut enää takaisin. Eläinlääkärikäynnille hintaa tuli 53. Pieni tarina ulkoloisista Niihin aikoihin, kun erään varaamani marsuvauvan luovutusikä läheni, kasvattaja ilmoitti että oli löytänyt marsuistaan loisia. Loiset näkyivät mustina, liikkuvina pisteinä ja niiden munimat munat olivat kiinnittyneet karvoihin. Kasvattaja oli yrittänyt häätää niitä loishäädöllä, jonka vaikuttavana aineena oli pyretriini(?), mutta loiset vain olivat ja pysyivät. Loisongelmasta huolimatta halusin marsuvauvan kotiini, mutta toki niin, että se oli huolellisesti eristettynä muista marsuistani. Olimme sopineet kasvattajan kanssa, että minä tekisin pikkumarsulle seuraavan loishäädön (kasvattajan kustannuksella, tietenkin). Haimme apteekista Frontline Vet loishäädön jolla käsittelin marsuvauvan ensin yhden kerran ja sitten myöhemmin vielä toisenkin kerran. Loishäätöjen jälkeen desinfioin häkin ja tavarat sekä suihkutin Frontlinea omiinkin marsuihini, ihan kaiken varalta. Kasvattaja teki saman omille marsuilleen, joita oli noin kymmenkunta. Ja niin loiset katosivat, lopullisesti. Yksikään marsu ei saanut oireita Frontlinesta. Käsitykseni mukaan joillakin jyrsijäharrastajilla on ollut erittäin huonoja kokemuksia Frontlinesta, ellen väärin muista niin marsuja pienempiä jyrsijöitä on jopa menehtynyt Frontline käsittelyn jälkeen. Ehkäpä se ei kuitenkaan ole marsuille niin vaarallinen aine, kuin pienemmille jyrsijöille. Joka tapauksessa, sitä tulee käyttää omalla vastuulla! Reseptilääkkeistä Stronghold ja Ivomec ovat tehokkaita loishäätölääkkeitä. Huulirupi Monelle marsunomistajalle tutuksi tullut huulirupi (ts. huulitulehdus) on nimensä mukaisesti huulien alueelle ilmestyvä rupi. Yleensä huulirupi voidaan hoitaa ihan kotikonstein, esimerkiksi apteekista saatavalla Terra-Poly Vet salvalla. Myös runsaalla tuoreruualla voi olla jotain tekemistä ruven kanssa (jatkuvasti märkänä olevat suupielet ovat otollinen kasvupaikka bakteereille yms.). Ellei huulirupi parane kotikonstein, niin silloin on syytä käydä eläinlääkärin vastaanotolla jotta huulen hoitoon saadaan tehokkaammat lääkkeet (esim. antibioottikuuri). -Anu 12
Chinchillapalsta Chinchillan käsittely Chinchilla ei ole ihan yhtä helppo käsiteltävä kuin vaikkapa marsu. Se on eloisa, ketterä ja todella vikkelä, eikä viihdy sylissä ilman kärsivällistä totuttamista. Varsinaista sylilemmikkiä siitä ei saa koskaan, mutta se tottuu kyllä hyvin käsittelyyn. Varomaton käsittely huonontaa chinchillan turkkia, koska sen puolustusmekanismeihin kuuluu karvatuppojen pudottaminen säikähtäneenä se rimpuilee pontevasti joka suuntaan ja karvat pöllyävät tuppoina ympäriinsä! Rauhallisuus ja varmat, mutta hellävaraiset otteet ovat avain chinchillan käsittelyyn. Poikasten käsitteleminen Chinchillan poikasta voi toisin kuin esim. hamsterin poikasta koskettaa ihan pienestä pitäen. Tietysti on ehdottoman tärkeää antaa emon synnyttää rauhassa. Ihminen voi kuitenkin koskea pentuihin jo samana päivänä, kunhan emo on rauhoittunut ja pentujen turkit kuivuneet ja tilanne muutenkin tasoittunut synnytyksen jälkeen. Luonnollisesti on seurattava emon reaktioita. Emoa on turha hermostuttaa palauta pentu ensimmäisinä päivinä hyvinkin pian takaisin, pikaisen tarkastuksen jälkeen. Poikasten käsittelyssä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, etteivät ne pääse putoamaan. Pentu on näennäisestä kömpelyydestään huolimatta varsin vikkelä, joten sitä on käsiteltävä varoen. Aluksi on hyvä nostella pentua käsissä häkin sisäpuolella, jolloin se pois hypätessään putoaa pehmeille puruille. Pentuaikojen käsittelytuokiot ovat tärkeitä Chinchillan myöhemmän käytöksen kannalta. Pienestä asti luotu syvä luottamus ihmiseen säilyy parhaimmillaan läpi koko elämän. Älä säikäytä tai pakota pentua, vaan opeta se kärsivällisesti, rauhallisesti ja ihan pikkuhiljaa ihmisen sylittelyyn. Lyhyet, mutta usein toistuvat käsittelyt tuovat parhaiten tulosta. Aikuinen Chinchilla Jos aikuinen cincu on tottunut käsittelyyn pienestä pitäen, sen kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Muutama perussääntö on kuitenkin muistettava. Paras tapa pidellä Chinchillaa, on asettaa se toiselle kämmenelle toisen käden pidellessä tukevasti hännäntyvestä kiinni. Nimenomaan hännän TYVESTÄ! Häntä voi vaurioitua pahasti, jos pidät kiinni keskeltä tai hännän päästä. Ihan tyvestä (läheltä peppua) pidettynä häntä kestää hyvin myös sen, jos cincu loikkaa johonkin suuntaan ja sen paino jää hetkeksi roikkumaan hännän varaan. Tietenkään ei ole tarkoituksenmukaista roikottaa cincua hännästä huvikseen. Kuitenkin joskus, esim. tutkittaessa eläintä tarkemmin, on hännän tyvestä riiputtaminen ainoa tapa saada eläin pysymään paikoillaan. Näyttelyssä tuomarit käyttävät usein tätä asentoa eläintä arvostellessaan. Tällöin kuitenkin annetaan yleensä chinchillan laskea osa painostaan etutassujen varaan pöydälle tms. tasolle, jolloin vain takajalat ovat ilmassa. Jos aikuinen cincu on käsittelyyn tottumaton, se on ennen syliin ottamista totutettava hitaasti ihmiseen. Aloita laittamalla käsi sen häkkiin ja pitämällä sitä hiljaa paikoillaan, kunnes cincu tulee nuuhkimaan sitä. Ensimmäisillä kerroilla kättä ei kannata liikuttaa; anna vain eläimen rauhassa tutustua siihen. Kun cincu lopulta käy rohkeammaksi, voit seuraavilla kerroilla jo liikutella kättä, hitaasti ja rauhallisesti. Useimmat cincut pitävät esim. pienestä rapsutuksesta korvan takaa tai leuan alta, kun ne ovat oppineet luottamaan ihmiseen. 13
Kun cincu on tottunut käteesi, se ei enää väistä sitä peloissaan. Voit alkaa vähitellen ottamaan chinchillan kädellesi ja nostamaan/laskemaan chinchillaa häkin sisällä (toisella kädellä hännän tyvestä kiinni pitäen). Näin se tottuu siihen, että siirrät sitä paikasta toiseen. Seuraavilla kerroilla voit alkaa päästämään sen vapaasti häkistä syliisi ja takaisin. Hitaasti edeten voit lopulta alkaa ottaa sitä syliin ja kantaa sitä pieniä hetkiä paikasta toiseen asunnossa. On tärkeää yhdistää näihin hetkiin aina jotain miellyttävää. Kun cincu oppii, että syliin ottamisesta seuraa esim. makupala tai hetki vapaana oloa, se alkaa odottaa käsittelyä. Chinchillan ollessa vapaana kannattaa myös antaa sen käydä tutkimassa sinua omia aikojaan. Hyvä tapa on mennä makaamaan lattialle, jutella lemmikille rauhallisesti mukavia ja antaa sen käydä haistelemassa ja tutkimassa sinua niin, ettet juurikaan liiku. Cincut ovat uteliaita ja tulevat aika pian esimerkiksi selän päälle istumaan, kun saavat tehdä sen omassa tahdissaan. Pieni makupala (esim. pala näkkäriä tai puolikas pähkinä: muista ettei mitä tahansa saa antaa!) auttaa asiaa myös kummasti. Omat chinchillani olivat tullessaan lähes mahdottoman villejä, mutta oppivat muutamassa kuukaudessa tulemaan kiltisti ja innokkaasti itse häkistä syliin. Chinchillan käsittelyä helpottaa se, etteivät ne juurikaan pure, vaikka eivät olisi täysin kesyjäkään. Tietysti poikkeuksiakin löytyy. Chinchillan varoituseleisiin kuuluu takatassuilla istuminen säklättävää ääntä pitäen. Kutsun tätä chinchillan kiroiluksi, ja se saattaa ennakoida puremista. Tällöin on tärkeää saada eläin rauhoittumaan ennen sen käsittelemistä. Poikkeustilanteita Jos chinchilla on paniikissa syystä tai toisesta, sitä voi olla todella vaikea pidellä tai saada kiinni. Säikähtänyt chinchilla onkin usein helpointa saada esim. takaisin häkkiin niin, että antaa sen mennä sinne itse. Tietysti häkin on oltava sellaisessa paikassa, että cincu pääsee sinne ja tietää missä se sijaitsee. Jos cincu tuntee olonsa turvalliseksi häkissään, se pyrkii sinne turvaan pelästyessään. Kaiken A ja O on se, että chinchillalla on riittävän suuri ja viihtyisä häkki! Muistakaa siis minimikoot: lattiapinta-alaa vähintään 0,4 m² ja korkeutta niin, että häkkiin mahtuu hyppytasoja eli vähintään 70 cm. Tämä on siis lakisääteinen minimikoko yhdelle chinchillalle! (Maa- ja metsätalousministeriön päätös nro 2/EEO/1998.) Ja pinta-alahan lasketaan pituus*leveys (esim. 0,5m * 0,8m = 0,4 m²). Jos chinchilla on loukkaantunut ja säntäilee sinne tänne, se on saatava kiinni lisävaurioiden estämiseksi. Varsinkin tällöin sen kiinni ottaminen voi olla todella hankalaa. Jos muu ei auta, kannattaa kokeilla pyyhkeen pudottamista eläimen päälle: pyyhkeen avulla se on usein helpompi kopata kiinni, eikä sen ole niin helppoa rimpuilla itseään vapaaksi. Se ei myöskään näe, mikä usein rauhoittaa sitä jonkin verran. Toinen vaihtoehto on koettaa asettaa sen kulkureitille suuri, sivusta avoin pahvilaatikko: pelästynyt chinchilla pyrkii piiloon ja sen voi saada sujahtamaan laatikkoon. Lääkkeen antaminen cinculle on myöskin aika mutkikas juttu. Pelletteihin sitä ei auta sekoittaa, cincu jättää vain pelletit syömättä. Ainut tapa on antaa lääke ruiskulla (neulattomalla!) suoraan suuhun. Se ei ole helppoa, joten ainakin aluksi toimenpiteeseen tarvitaan kaksi. Toisen pidellessä eläintä sylissä tukevalla otteella toinen pystyy nostamaan sen ylähuulta suupielestä sen verran, että saa näkyviin pienen raon (hammasloman), josta ruiskun pää ujutetaan sisään. Edestä ei mahdu, kun siellä odottavat terävät hampaat 14
Aluksi tämä ei tahdo onnistua millään, mutta kärsivällisyys palkitaan! On opittava toimimaan nopeasti silloin, kun ruisku lopulta on suussa. Liian nopeasti suurta määrää nestettä ei kuitenkaan voi antaa, sillä kertatyhjennyksestä seuraa vain lääkkeen valuminen pitkin poskia tai pahimmillaan nesteen päätyminen (ainakin osittain) keuhkoputkeen. Lääkettä onkin annettava pienehköjä määriä kerrallaan ja nopeasti, koko ajan cinculle puhellen ja rauhoittaen. Erityinen makupala heti lääkkeen antamisen onnistuttua kannattaa myös: cincu oppii, että tympeältä tuntuvan asian jälkeen seuraa sentään jotain mukavaakin. On myös viisasta antaa eläimelle hiekkakylpy toimenpiteen jälkeen, sillä sen turkki rasvoittuu käsittelyssä. Muistakaa myös varoa, ettei ruisku osu vahingossa silmään cincun rimpuillessa! Hellikää ja kiitelkää cincujanne aina käsittelyhetkien jälkeen! Ajan kanssa ne oppivat kyllä varsin hurmaaviksi kavereiksi: odottavat kauniisti takajaloillaan seisten, että ne nostetaan syliin ja olla möllöttävät sitten sylissä kannettaessa aivan rentoina ilman mitään erityistä kiinnipitoa. Minun veteraaniherrani (10-vuotiaat Pablo ja Carlos) voi kopata häkistä kainaloon milloin vain, eikä niillä ole kiire mihinkään. Ne nauttivat myös rapsuttelusta ja kirputtavat joskus takaisinkin. Toki ne tilaisuuden tullen karkaavat mieluusti omille teilleen Olkaa siis tarkkoina: chinchilla on yllättävän älykäs veijari Anu Ronkainen (artikkeli julkaistu Leukapussissa 3/2001, päivitetty 21.2.2007) Bis-chinchilla 3.2.07 kuva Tiia Riihimäki 15
Kääpiöhamsteripalsta Aurinkoiset tervehdykset täältä palstanpitäjän päämajasta! Kohta alkaa taas olemaan ihana kasvukausi luonnossa, ja jyrsijätkin saavat terveellisiä herkkuja luonnosta. Tuskin maltan odottaa, että pääsen keräilemään voikukanlehtiä ja koivun vihreitä oksia, ja kuvaamaan hamsujen mussutustuokioita! Pitäisiköhän tuo hakea jo sisälle koivunoksia maljakkoon, jos niihin tupsahtaisi vaikka lehdenalkuja herkuiksi. Tätä palstaa kirjoittaessani, odottelen myös pienen pieniä roborovskinakkeja syntyväksi, saa nähdä saako kevät pikkuisten kulmiskavereiden hormoneita hyrräämään.. Kevään Leukiksessa ajattelin käsitellä aihetta pet-show ja kääpiöhamsterin kanssa siihen valmistautuminen. OSJH järjestää neljä pet showta eli lemmikkinäyttelyä vuodessa, joissa yleensä on Suomen Hamsteriyhdistyksen hyväksymä pet-tuomari, eli kääpiösi voi sijoittuessaan PLH (eli Paras Lemmikkihamsteri)-sijoille kisata SHY VL-tittelistä eli Valiolemmikki-tittelistä! Mikäs sen loistavampi osoitus siitä, että hoidat eläimesi sen verran hienosti, että se saa tittelin nimensä eteen Lisätietoja valionarvosta ja näyttelyistä löytyy osoitteessa www.hamsteriyhdistys.net,ja OSJH:n näyttelyt tutusta www.osjh.net osoitteesta. Avainsanat menestymiseen ovat siis terveys, oikea ja säännöllinen hoito sekä hyvä luonne- lemmikkiluokissa hamsterin värillä, kuviolla tai muullakaan ulkomuodollisella standardilla ei ole mitään väliä, eli värivirheellisetkin pystyvät surutta luokkiin osallistumaan. Kuinka valmistautua näyttelyä varten? Ennen ilmoittautumista lemmikkiluokkaan tarkasta kriittisellä silmällä hamsterisi. Eihän ikä paina, tai vastaavasti hamsteri ole liian nuori? Alaikärajahan on 2 kk, yläikärajaa ei ole eli sen jokainen määrittelee itse. Veteraanien kanssa kannattaa olla todella tarkkana, itse en veisi enää lähemmäs kahta vuotta vanhaa näyttelyyn, ehkä se 1,5 vuotiaskin alkaa olemaan siinä ja siinä, koskaan kun ei tiedä, kestääkö vanhus pitkää päivää. Onhan kunto hyvä, että eläin jaksaa pitkän näyttelypäivän? Näkyykö ulkoloisia, onko eläin hoikka tai lihava, sairas? Sairasta, liian nuorta/vanhaa tai väsynyttä eläintä ei näyttelyyn saa tuoda, ja liian hoikka taikka lihava otus tuskin pärjää. Jokapäiväisellä, huolellisella hoidolla suurin osa lemmikkihamstereista pysyy kunnossa. Hamsun ollessa hoikka (huomaa: hoikka ei ole sama kuin kiinteä ja lihaksikas, vaan ennemmin laiheliini, jonka luutkin tuntuvat selvästi ja näkyvät), tarkasta sen jyväseos: onko se takuulla laadukasta, eläinkaupparuokaa, josta löytyy myös rasvaisia siemeniä? Moni lähikauppasapuska on epäsoveliasta hamsterille, ja laatuun kannattaa oikeasti satsata. Ihan vaikka ei näyttelyihin koskaan osallistuisi! Tuoreruokintaankin kannattaa vilkaista. Kasvipitoiseen sapuskaan voi lisätä eläinproteiineja ja pikkuruisen tipan öljyä (esim. koirille annettava Pellavamusti, rypsiöljy jne.), vauvansoseita voi tarjota ja sekoitella niitä vaikkapa suolattomaan, maitoon keitettyyn puuroon. Liika eläinproteiini ja rasva ovat vastaavasti pahasta, mutta niitä ei tulisi kokonaan jättää ruokavaliosta pois! Muutama proteiinipitoinen iltapala viikossa on hyvä määrä, lihomiseen taipuvaisille pari kertaa viikkoon. Lihava eläin kaipaa myös liikuntaa. Onhan eläimen asumus tarpeeksi iso, löytyyhän puruja joissa kaivaa, virikkeitä, mahdollisesti turvallinen, akselin puolelta umpinainen juoksupyörä? Siemenseoksesta voi osan pähkinöistä ja auringonkukansiemenistä karsia pois, ja tuoreruokavalion proteiinipitoisuuden voi miettiä uudelleen: pari kertaa viikossa lihaa on ok määrä. Ulkoloiset tulee, totta kai, häätää eläinlääkärissä. Esimerkiksi ihon hilseily ja rapsuttelu voivat viitata hilsepunkkeihin, jotka tulee hoidattaa eläinlääkärissä. Ne ovat tietääkseni onneksi harvinaisia hamstereissa, mutta kaikkeenhan kannattaa varautua. Vanhat hamsterit voivat vaikuttaa virkuilta ja elinvoimaisilta, mutta kannattaa ahneuksissaan muistaa sekin, että näyttelypäivä on TODELLA rankka nuorellekin eläimelle. Näyttelypäivä voi stressata vanhusta liikaa, ja pahimmassa tapauksessa jopa viedä sen mennessään, joten arvioitaessa vanhan hamsterin kuntoa kannattaa mieluummin pyöristää alakanttiin kuin kuvitella sen selviävän vaikkapa hellepäivän näyttelyn kuumuudesta ja hässäkästä vaikka eläin on jo selvästi vanhentunut. 16
Kaikki on ok, ilmoittautumiset lähetetty ja maksettu, entäs sitten? Hienoa, nyt vaan jännittämään tulevaa näyttelypäivää! Muutamaa päivää ennen näyttelyä tarkasta hamsterin kynnet ja turkki. Kääpiöillä kynsienleikkuuväli vaihtelee suuresti, jos tiedät otuksesi kynsien kasvavan nopeaa vauhtia, voit leikata ne paria päivää ennen näyttelyä. Monesti näyttelyissä näkyy eläimiä, joiden kynnet ovat leikattu epätasaisesti, ja jopa sellaisiakin raukkoja, joiden kynnet on leikattu tyyliin kaikki-kynnetsamalla-napsaisulla, ja tätä tulee ehdottomasti välttää!! Pahimmassa tapauksessa saat samalla napattua hamsterin varpaatkin pois, joten maltti on valttia etenkin näiden pienten eläinten pikkukynsien leikkuussa. Jos et itse osaa leikata hamsusi kynsiä, ota yhteyttä kokeneeseen harrastajaan tai kasvattajaan, hän varmasti näyttää sinulle mallia. Kynsiä ei kannata leikellä näyttelyaamuna, sillä jos sakset jostain syystä lipsahtavat, verta vuotavat kynnet kyllä sakottavat arvostelussa roimasti. Muutamaa päivää ennen arvostelua voit kylvettää kääpiöhamsterisi chinchillan kylpyhiekassa, jota saa eläinkaupoista. Jos eläin ei itse osaa kylpeä, voit sirotella hiekkaa silmiä ja korvia varoen sen turkkiin, ja tarkistaa että eläin ravistelee hiekan pois. Hiekkahan siis poistaa rasvaisuutta ja tekee turkista puhtaan. Uroskääpiöltäsi tulee tarkistaa myös mahassa sijaitseva hajurauhanen. Todella likainen hajurauhanen pistää tuomarin silmään, ja vaikuttaa siihen, sijoittuuko eläimesi. Hajurauhasen saa kätevimmin puhdistettua laittamalla hamsteri laakeaan astiaan, jossa on n.½-1cm haaleaa vettä, ja antaa sen hetken aikaa tepastella siinä. Märästä turkista voit kokeill vanupuikolla ottaa lian rauhasen ympäriltä pois, jos ei auta, laita esimerkiksi perunajauhoa turkkiin ja puhdista hellästi. Muistathan, että kastunut hamsteri vilustuu todella herkästi, joten kuivaa eläin hyvin ja laita se vedottomaan paikkaan kuivattelemaan! Venäjän kääpiöhamsteri roborovskeja kylpemässä hiekassa: meno tosin yltyi letkajenkaksi, kun tarpeeksi alkoi kyllästyttää.. kuva: LJ Näyttelypäivänä Näyttelyä edeltävänä iltana laita hamsterisi kuljetusboksi kuntoon. Kääpiöhamsterilla hyvänkokoinen boksi on esim. Ferplastin M-kokoinen boksi, joita saa useimmista eläinkaupoista. S-koon, eli sitä pienintä myytävää, ei kannata hamsterille laittaa, eikä vastaavasti myöskään liian isoa, näyttelypöydillä harvoin ylimääräistä tilaa on, eikä tuomarista ole kiva kaivaa esiin 10 cm purukerroksen alta eläintä, joka piilottelee jossain päin 50 litrasta terraariota.. Boksiin tulee laittaa runsaasti jyväseosta ja tuoreruokaa nesteen lähteeksi. Hyviä nesteenlähteitä ovat mm.yön yli vedessä liotettu porkkana, parsa/kukkakaali ja omena. Huomaathan, että kasviksia tulee vaihtaa näyttelypäivän aikana, että eläin varmasti saa nestettä! Boksissa tulee olla myös kuiviketta, mutta vältäthän suurten purumäärien laittoa boksin pohjalle. Samoin revitty wc-paperi on hyvää pehmikettä laatikkoon, mutta senkin määrän kanssa kannattaa käyttää maalaisjärkeä Osa hamstereista, etenkin nuorista, voi tuntea olonsa turvalliseksi wc-paperirullan tyhjässä pahviputkessa, joten sellaisenkin voit eläimelle laittaa. Painavia esineitä, kuten kuppeja ja pesämökkejä, ei boksiin saa laittaa, ja juomapullokin kannattaa jättää ainakin matkan ajaksi pois, ettei hamsteri kastu tiputtelevasta pullosta ja vilustu. Eläimen ylimääräinen näyttäminen kavereille, herättely ja kuljettelu näyttelypaikalla on vain lisästressiä muutenkin hermostuneelle eläimelle, joten annathan eläimesi rauhassa odotella omaa arvosteluvuoroaan pöydällä! Toki voit juuri ennen arvostelua katsastaa, onhan hamsterilla ruokaa boksissa tai vaikkapa vähän herätellä hamsteria, ettei se olisi niin uninen tuomaripöydällä. Arvostelun aikana kaikki vihjailut, huutelut ja kovaan ääneen ihastelut meidän pikku Hamsuhamsterista tuomarinpöydällä tulisi jättää tekemättä. Ne eivät tuomarin palkitsemispäätöksiin vaikuta, mutta antavat todella ikävän kuvan muille näytteilleasettajille ja ehkäpä sille korviaan sulkevalle tuomarillekin, kun joku keksii että huutelijat ja tuomarit pelaavat tuomaripeliä. Yleisönä istuessa tämmöistäkin kuulee, kun pikkulapset päästetään omaa hamsteriaan arvostelun aikana katsomaan ja ihastelemaan. Joten ollaanhan tarkkana myös tämän suhteen 17
Tuomaria ei saa häiritä arvostelun aikana, ja jos jotain kysyttävää arvostelusta on, tuomaria kannattaa nykäistä hihasta esimerkiksi siinä välissä, kun kaikki eläimet on arvosteltu tai kunnes palkinnot on jaettu. Moni tuomari selittää ääneen yleisölle, mikä juuri arvostellussa hamsterissa oli hyvää, mikä huonoa ja missä olisi parantamisen varaa ja miten se tehdään, joten kannattaa olla kuulolla kun se oma mussukka on boksiin laitettu ja tuomari alkaa laskea katsettaan arvostelukaavakkeeseen. Jos hamsterisi ei ollut juuri sinä näyttelypäivänä paras lemmikkihamsteri numero 1, voitte lähteä, mutta PLH1-sijoituksen saanut eläin jatkaa Best In Show-kisaan, eli kisaan, jossa on kaikkien lajien kaunein edustaja, ja joista kaikki sijoitetaan. Monissa OSJH:n näyttelyissä on myös pikkukisoja, joihin kannattaa ehdottomasti osallistua! Palkinnot ovat hyviä ja kisat hauskoja, kaiken lisäksi vielä edullisia osallistumismaksuiltaankin. Oikein mukavia näyttelypäiviä kaikille kääpiöhamsterinomistajille eläimineen, toivon oikein isoa osanottoa näyttelyihin, jotta lajikirjo olisi laaja kääpiöissäkin, ja että sekä uudet että vanhat kääpiöharrastajat tutustuisivat toisiinsa. Nähdäänpä näyttelyissä! Lopuksi vielä, kartoitetaanpa Oulun seudun kääpiöhamsteriharrastaja-aktiiveja sekä kasvattajia! Laittakaahan mailia tulemaan, niin katsotaan jos teitä aktiivejakin saataisiin tänne palstalle esiteltäväksi tai ainakin harrastustanne (vai pitäisikö sanoa elämäntapaanne?) ja eläimiänne! Myös esittelyt omista rakkaista kääppäreistä, kuvat, runot, tehtävät sekä muut jutut ovat oikein tervetulleita pistetään posti kulkemaan kevään kunniaksi! Terkuin Laura lauraju@netti.fi http://koti.terrieri.net/lauran_hamsula Hallituksen jäsen esittelyt. Silja Hirvonen. 18-vuotias taloushallinnon opiskelija, Oulun Puolivälinkankaalta. Minulla on kolme kania. Risteytysurokseni harrastaa jonkin verran estehyppyä, muiden kanssa olemme käyneet lähinnä näyttelyissä. Olen ollut OSJH:n jäsen syksystä 2005 asti, jolloin alkoi myös näyttelyharrastus. Satu Karjalainen. 26-vuotias innokas kani- ja jyrsijäharrastaja. Olen ollut OSJH:n toiminnassa mukana vuodesta 1996, eli jo yli kymmenen vuotta! Tänä vuonna jatkoin OSJH:ssa palkintovastaavan hommia, ja otin myös hoitaakseni näyttelyasioita, mm. toimihenkilöiden hankkimisen. Tällä hetkellä meillä on kaksi hermeliini kania, joista toinen asuu siskoni luona. Siellä myös viettää eläkepäiviään syyrialainen hamsteri ja gerbiili. Talttahampaiden lisäksi meidän perheessä on sekarotuinen koira. Nähdään näyttelyissä leirihän on ihan must juttu kaikille. 18
Hamsteripalsta Heipähei hamsterikansa! Tällä kertaa koneen ääressä istuessani koirat keskeyttävät palstan kirjoittamisen vähän väliä haukkuessaan kummaa rymistelijää joka ei ymmärrä tulla sisälle asti Siis lunta, joka valuu katolta maahan kovaa meteliä pitäen. Vaikka talvi (lumi ja pakkaset) ei kovin pitkä ole ollutkaan, ainakin minä odotan jo innolla kevättä ja tulevaa kesää! Keväällä kaikilla on rakkautta rinnassa, jotenka tuntuisi aika sopivalta porista tällä kertaa hamstereiden lisääntymisestä, sen eettisestä puolesta, ihmisen vastuusta ja sen sellaisesta. Varsinaista tietoa hamsterin astuttamisesta ja poikasten hoidosta ynnä muusta asiaan kuuluvasta saat esimerkiksi Suomen Hamsteriyhdistyksestä, hamsterikasvattajilta ja mielenkiintoista luettavaa löytyy myös osoitteesta www.hamsteri.info/forum sekä Suomen Hamsteriyhdistyksen kotisivuilta www.hamsteriyhdistys.net. Poikasia? Monella ainakin naaraspuolisen- hamsterin omistajalla tulee jossain vaiheessa hinku saada hamsterilleen poikasia, olisihan se niin suloista nähdä pienten hamsterinakkien mönkivän pesässä, kasvavan ja kehittyvän ja lopulta pääsevän omaan uuteen kotiin. Näinhän se onnellisimmillaan menee, tai ainakin toivoisi menevän. Ensiksi kuitenkin kannattaa kysyä itseltään miksi, miksi haluaa hamsterilleen poikasia. Tiineyteen liittyy aina riskejä, ja poikasten hoito rasittaa hamsteria fyysisesti. Haluatko riskeerata naaraan terveyden ja rasittaa lemmikkiäsi vain siksi että haluat nähdä hamsterinpoikasia? Usein poikasten teettäminen lyhentää myös naaraan elinikää jonkin verran, juuri siihen perustuen että tiineys, synnyttäminen ja poikasten hoito on naaraalle rankka fyysinen ponnistus. Ja se vastuu. Ihminen on halunnut hamsterilleen poikaset, ei hamsteri itse. Ihmisellä on siis vastuu siitä että mikäli astutuksessa, tiineyden tai poikasten aikana joku menee mönkään, on apua ja hoitoa saatava. Hamsteria tulee tarkkailla entistäkin tiiviimmin, onhan sinulla aikaa? Kukkaroonkin kannattaa kurkistaa että onhan siellä muutakin kuin matti, sillä ongelmien ilmetessä hamsterin vieminen eläinlääkärille maksaa yleensä ison nipun setelirahaa, ja siihen mahdolliset lääkkeet päälle toisen mokoman. Ja vaikka kaikki menisi hyvinkin, ruokaan kuluu joka tapauksessa rahaa monta kertaa enemmän normaaliin verrattuna. Naaras Naaraan on oltava sopivan ikäinen. Ei liian nuori, eikä liian vanha. Liian nuori hamsteri ei ole kehittynyt fyysisesti eikä henkisesti vielä emoksi, tiineyteen, synnytykseen ja poikasten hoitoon liittyy paljon riskejä varsinkin jos hamsteri saa poikaset liian nuorena. Samoin liian vanhalla hamsterilla, kunto ei ehkä ole enää riittävän hyvä tiineyteen ja poikasten hoitoon. Myöskään lantionluut eivät ole enää yhtä joustavat kuin nuorella hamsterilla, ja se hankaloittaa synnytystä, jopa niin paljon että poikaset voivat juuttua kiinni, ja siinä on poikasten hengen lisäksi vaarassa myös emon henki. Samanlaisia ongelmia voi kuitenkin tulla minkä tahansa ikäisen hamsterin kanssa, tällaiset seikat tulee aina ottaa huomioon suunnitellessaan hamsterille poikasia. Uros Seuraavaksi tulisi miettiä sopivaa isäehdokasta. Minulla ei ole mitään lemmikkipoikueita vastaan, siis poikueita joissa ei ole otettu jalostuksellisia seikkoja (väriä, tyyppiä, kokoa ) huomioon, mutta toisaalta en ymmärrä miksi ei! Aina kannattaa kysellä omalle naaraalleen sopivan näköistä, kokoista ja luonteista urosta! Genetiikkaa ei tarvitse osata ymmärtääkseen että kannattaa aina yhdistää samanvärisiä hamstereita, jos sopivanvärinen uros on tarjolla. 19
Kielletyt yhdistelmät Hamsteri jolla on knikki (=häntämutka) ei saa käyttää jalostukseen, oli se sitten uros tai naaras. Uusimmassa Suomen Hamsteriyhdistyksen jäsenlehdessä oli muuten erittäin mielenkiintoinen artikkeli knikistä, suosittelen lukemaan! Knikki tuntuu tai näkyy yleensä selvästi mutkana tai pahkurana hännässä, mutta aina maallikko ei sitä huomaa, ihanne olisi käyttää hamsteri ainakin kerran edes lemmikkiluokassa näyttelyssä, jossa tuomari pyytämättäkin tarkistaa arvostelemansa eläimen hännän onko siellä muutoksia, ja jos huomautettavaa löytyy, hän lisää sen arvostelukaavakkeeseen omistajalle tiedoksi. Knikki ei haittaa hännässä hamsterin elämää, mutta jos tällaista eläintä käytetään jalostukseen, voi knikki periytyä poikasille ja olla siirtynyt jopa selkärankaan, joka taas voi tehdä hamsterin elämästä tuskallista tai ainakin hankalaa. Joten älkäämme siis missään tapauksessa teettäkö pentuja häntämutkaiselle eläimelle! Sama homma hammasvikaisen hamsterin kanssa. Hammasvika (=purentavika) on sekä hamsterille että omistajalle todella ikävä vaiva. Hamsterilla on joko synnynnäisesti tai tapaturmaisesti vääränlainen purenta, jolloin hamsterin jatkuvasti kasvavat hampaat eivät kulu normaalisti ja lyhene, vaan hamsterin hampaat vain kasvavat ja kasvavat kunnes hamsteri ei enää kykene syömään ja laihtuu ja lopulta nääntyy nälkään ellei asiaa huomata ajoissa. Hampaat myös voivat kasvaessaan puhkaista tiensä läpi hamsterin huulesta tai poskesta. Hammasvikaisen hamsterin hampaita tulee säännöllisesti leikata lyhyemmiksi. On myös joitain kiellettyjä väriyhdistelmiä, jotka aiheuttavat mm. silmättömiä poikasia. Esimerkiksi laikukasta hamsteria ei saa yhdistää toiseen laikukkaaseen. Hyvä pari laikukkaalle hamsterille sen sijaan on esimerkiksi yksivärinen tai valkonauhainen. Tarvikkeet Olet siis päättänyt astuttaa hamsterisi. Olet imenyt itseesi hamsterinkasvatustietoa sienen lailla ja mukava uroskin on katsottuna. Tässä vaiheessa tarkastetaan hamsterin asumus. Jos hamsusi asustaa dunassa tai lasisessa terraariossa, asia on ok. Mutta jos hamsterisi nykyinen asunto on mallia häkki, ei hamsterisi voi sinne poikasia synnyttää. Tai toki voi, mutta pikkupiipertäjien lähdettyä liikkeelle on aina vaarana että poikaset sullovat itsensä vapauteen häkin pinnojen välistä, loukkaavat itsensä kiivetessään liian korkealle ja tipahtaessaan, tai mikä kauheinta; jäävät päästään jumiin pinnoihin ja tukehtuvat tai nääntyvät kuoliaiksi. Häkki ei siis missään tapauksessa sovellu pikkuhamstereiden asumukseksi. Asumuksen täytyy olla umpinainen, aikaisemminkin mainittu duna tai lasiterraario. Ja riittävän suuri, jotta siellä mahtuu hyvin elelemään koko onnellinen hamsteripesue. Asumus on myös sisustettava poikasille turvalliseksi, ei kiipeilytelineitä josta poikaset voivat tipahtaa, eikä juoksupyörää poikasten synnyttyä. Pikkuhamsterit ovat myös melko taitavia karkailemaan, joten asumuksen täytyy olla myös karkausvarma. Uusi asumuskin maksaa usein mansikoita, ellet satu löytämään hyvää käytettyä hieman edullisemmin. Asumuskin tulee hankkia valmiiksi jo ennen naaraan astuttamista. Myös poikasille täytyy olla oma asumus johon ne asutetaan emosta vieroittamisen jälkeen. Mielellään myös molemmille sukupuolille omat terraariot. Tietysti sekä uroksen että naaraan on oltava kaikin puolin terveitä ja hyväkuntoisia, sekä luonteeltaan mukavia. Poikaset nimittäin osittain perivät luonnetta molemmilta vanhemmiltaan, ja osittain oppivat sitä emoltaan. Jos äitihamsteri on herkkä puremaan, ovat todennäköisesti myös poikaset sellaisia. 20