192 2011 2., uusittu laitos Euroopan unioni Marko Ruonala EU-perusteos
Kannen kuva Pohjois- ja Keski-Eurooppa 1493 Hartman Schedels: "Liber chronicarum", Nürnberg. Piirtäjä Hieronymus Münzer(1437 1508) Puupiirros. Kartassa on piirteitä merikartoittaja Pietro Vesconten 1300-luvun alun maailmankartasta: Skandinavian niemimaa esitetään lehdenmuotoisena alueena, jonka varren muodostaa Grönlanti. Muilta osin niemimaan muoto on saanut vaikutteita Nicolaus Germanuksen kartasta, ja perustuu tietysti huomattavasti myös Ptolemaioksen karttaan. Baltian saaret on esitetty yksityiskohtaisesti, mutta katsojaa hämää se, että Scan[d]ia on sijoitettu länteen Silandiasta (Tanskan Själlanti), kun taas Gotlanti on lähellä Riianlahtea. Upsalan yliopisto EU-perusteos, 2., uusittu laitos Marko Ruonala ja ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotus Toimitus Graafinen suunnittelu, sivutaitto ja kuvitus Kuvatoimitus Päivi Toivanen Mika Launis Hannupekka Kinnunen, Emilia Savola Paino Vammalan Kirjapaino, Sastamala 2011 ISBN 978-951-724-870-9 PDF ISBN 978-951-724-871-6
ALKUSANOIKSI Suomi ja Euroopan kartta Martti Ahtisaari. LEHTIKUVA/ REUTERS/Adam Hunger Suomalaisen arki on tänä päivänä kovin erilaista kuin pian sotien jälkeen syntyneiden sukupolvilla. Ihminen matkustaa Euroopassa ilman passia, käyttää yhteistä valuuttaa ja voi oleskella tai tehdä töitä missä tahansa valtiossa. Suomalaisnuorista osa opiskelee eri puolilla Eurooppaa, ja moni kasvaa kansainvälisessä tai monikielisessä ympäristössä. Suomi on ollut aina osa Eurooppaa, mutta vasta nykyisille sukupolville eurooppalaisuus on todellisuutta. Eurooppa näytti vielä toiselta kun neuvottelut maamme EU-jäsenyydestä ratkesivat 1. maaliskuuta 1994. Kuin sattumalta aloitin samana päivänä tasavallan presidentin tehtävissä. Suomessa käytiin kiivasta keskustelua EU:n eduista ja haitoista. Epäluuloja ja pelkojakin esiintyi ennen kansanäänestystä, jossa Suomen jäsenyys käytännössä varmistui. Menimme unioniin Euroopan suurten mullistusten mainingeissa. Berliinin muuri oli murtunut, Neuvostoliitto hajonnut ja olimme keskellä talouslamaa. Euroopan yhteisö nousi maailmansodan raunioista. Yhteisön perustaminen olikin ennen muuta rauhankysymys. Mutta vielä 1950-luvun kylmän sodan vuosina ei voitu kuvitellakaan Eurooppaa, jonka vakaus perustuisi johonkin muuhun kuin supervaltioiden sotilaalliseen vastakkainasetteluun. Sotia kokematon sukupolvi odottaa EU:lta muutakin kuin rauhantakuita. Moniarvoisuus, oikeusvaltion ja demokratian periaatteet, vapaus liikkua ja työskennellä ulkomailla ja monet muut arvot ovat nuorille tänä päivänä itsestäänselvyyksiä. Usein unohdetaan kaiken takana olevan rauhan olosuhteet. Yhteisen vakauden turvaajana EU:lla on edelleen ratkaisevan tärkeä rooli. EU on muuttunut paljon erityisesti 2000-luvulla. Unionin toimintasektori on laajentunut. Lissabonin sopimus päätti ainakin toistaiseksi vuosikymmenien neuvottelut perussopimuksista. Laajentuminen on kasvattanut EU:sta lähes 30 valtion ja yli puolen miljardin asukkaan talousmahdin. Unionista on kehittynyt kriisien hallitsija kun sen sotilaalliset voimavarat ja siviilikriisien hallinta ovat vahvistuneet. EU on kyennyt rahaliiton maiden velkaantumisen seurauksena luomaan mekanismeja myös talouskriisien varalta.
Nykymaailma on moninapainen ja arvaamaton. Nopeasti muuttuva todellisuus luo maaperää myös uhkille, jotka ovat täysin erilaisia kuin aikaisemmin. Ilmastonmuutos, ympäristökatastrofit, luonnonmullistukset, laajamittainen maahanmuutto, terrorismi, pandemiat, puute vedestä, elintilasta ja energiasta sekä lukuisat muut nopeasti leviävät ilmiöt leimaavat aikaamme. Internetin vuorovaikutteiset kanavat ovat hälventäneet valtioiden ja maanosien rajoja entisestään. Internetissä voi samastua reaaliajassa viiteryhmiin tai asioihin, jotka sijaitsevat toisella puolella maailmaa. Mutta globaalissakin maailmassa ihminen seisoo tanakammin kun hän kokee todellista yhteenkuuluvuutta johonkin. Jollekin tuo yhteisö on perhe ja kotipaikkakunta, toiselle kotimaa tai Eurooppa. Suomi kuuluu Eurooppaan ja Euroopan unioniin. Jäsenyys on tuonut meille paljon hyvää. Nousimme lamasta jopa maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi. Rahaliiton jäsenyys vauhditti vaurauden kehitystä. Rahassa ja erityisesti eurokolikossa kiteytyykin koko eurooppalaisuus ja olemassaolomme. Kolikon toisella puolella on yhteinen laajentunut Euroopan kartta, kääntöpuolella kansalliset symbolimme. Ja kolikko karttoineen on aina suomalaisenkin käden ulottuvilla. EU:ta on tulkittava ja ymmärrettävä sotien repimän maanosan historian valossa; yhteisö syntyi epäluulojen näyttämölle rauhan ja yhteisen hyvän rakentajaksi. Aikaisemmin paljon käytetyn fraasin mukaan EU ei ole koskaan valmis vaan on ikuisessa kriisissä. Mutta nyky-eu on pikemminkin valmis kohtaamaan kriisit, oppimaan niistä ja muuttumaan kriisien mukana. Euroopan unioniin liittyy kansalaisten mielissä yhä epäselviä asioita ja epäilyjäkin. EU:ta mystifioidaan turhaan. Marko Ruonalan ja ulkoministeriön Eurooppatiedotuksen EU-perusteos kertoo osaltaan mikä on Euroopan unioni, miten ja miksi se syntyi, mihin sen toiminta perustuu ja miten unionissa päätetään asioista. Viime vuosien muutosta kuvataan myös kansalaisten näkökulmasta heitä varten EU on olemassa. Helsingissä joulukuussa 2010 Martti Ahtisaari Presidentti * Martti Ahtisaari johti tasavallan presidenttinä Suomen valtuuskuntaa kun maamme EU-jäsenyys vahvistettiin Korfun huippukokouksessa juhannuksena 1994.
Sisällys Suomi ja Euroopan kartta Presidentti Martti Ahtisaari 5 Mennyt ja nykyinen Eurooppa 9 Euroopan unioni tänään muuttuva todellisuus 10 Eurooppalaisuuden juuret 15 Yhteisön puoli vuosisataa askel kerrallaan suurunioniin 19 Eurooppa toipui sodasta 20 Tyhjän tuolin kriisi ja kiista maataloudesta 1960-luku 23 Kohti Euroopan unionia 1970- ja 1980-luvut 24 Suurten harppausten aika 1990-luku 25 Laajeneva EU ajautui lamaan 2000-luvun alku 27 Euroopan unionin toimielimet 29 Eurooppa-neuvostolla on yhä vahvempi rooli 31 Neuvosto on EU:n tärkein lainsäätäjä 34 Komissio antaa lakialoitteet 40 Euroopan parlamentin kasvanut valta 44 Euroopan unionin tuomioistuin valvoo ja tulkitsee oikeutta 48 Tilintarkastustuomioistuin seuraa EU:n varojen käyttöä 54 Muut Euroopan unionin elimet ja erillisvirastot 55 EU:n perussopimukset ja päätöksenteko 57 Kansanäänestykset jarruttivat perussopimusta 58 EU:n päätöksenteko mutkikasta? 62 Euroalue ja talous 67 Oma raha yhdistää Talouskriisi ajoi EU:n laajoihin udistuksiin 68 7
Myös EU:n taloustiikeri kesyyntyi 75 Jäsenmaat rahoittavat EU:n budjetin 77 EU säätelee välillisiä veroja 78 Suhteet muuhun maailmaan 79 Ulko- ja turvallisuuspolitiikka EU:lla on laaja keinojen valikoima 80 Kissinger ja Euroopan puhelinnumero 82 Kriisinhallinta on EU:n puolustuspolitiikan keulakuva 85 Itämerta suojellaan ja tuetaan EU:n yhteistyöllä 91 Pohjoinen ulottuvuus edistää kestävää kehitystä Suomen lähialueilla 93 Unioni on vahva kaupan toimija 95 EU on maailman suurin kehitysavun antaja 97 Kauppasopimuksia uudistettu 100 Laajentuminen 101 Eurooppa etsii rajojaan 102 Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue 111 Rajat auki Euroopan uudet tuulet 112 Schengen poisti tarkastukset sisärajoilla 117 Euroopan sisämarkkinat 119 Eurooppa rakentaa yhä sisämarkkinoitaan 120 Sujuva liikenne ja yhteydet tukevat sisämarkkinoita 124 Kansalaisten yhdenvertaisuus puhuttaa EU:ta 127 Koulutus ja kulttuuri EU:n merkittävä voimavara 129 Alueet, maatalous ja kalastus 133 Aluepolitiikka tasoittaa elintasoeroja 134 Yhteinen maatalouspolitiikka koskettaa kaikkia 135 Kalastus ja merten suojelu Islanti kasvattaa EU:n kalastusmahtia 138 Huoli ympäristöstä ja energiasta 141 EU torjuu eturintamassa ilmastonmuutosta 142 Riippuvuutta tuontienergiasta halutaan vähentää 145 Kansalaiset ja Euroopan unioni 147 Monikielinen Eurooppa 148 EU-kansalaisten oikeudet perussopimuksessa 149 Euroopan unioni työpaikkana 152 Lobbarit ja muut edunvalvojat 153 EU tiedottaa asioista laajasti 155 Euro ja avoimet rajat Suomen jäsenyyden virstanpylväät 156 EU-asiat käsitellään Suomen perustuslain pohjalta 158 Ahvenanmaan asema 163 EU etsii yhä itseään skenaariot: Kriisit koulivat, mennyt nykyisyyden peili ja askel taaksepäin 164 Kirjoittaja 170 Verkkosivut 171 EU-sanasto 172 Lähteet 175 Henkilö- ja asiahakemisto 177 8
1 Mennyt ja nykyinen Eurooppa
Euroopan unioni tänään muuttuva todellisuus Winston Churchill hahmotti tulevaa Eurooppaa puheessaan Zürichin yliopistossa syksyllä 1946. Kuvassa Churchill puheensa jälkeen. Lehtikuva/Keystone Maailmansotien jälkeen Eurooppa saapui risteykseen, jossa oli kovin vähän suuntaviittoja. Tuskin kukaan uskoi rauhan ja harmonian maanosaan supervaltojen hallitsemassa kauhun tasapainon maailmassa. Mutta Eurooppa nousi jaloilleen. Suuret ikäluokat syntyivät, Eurooppaa rakennettiin uudestaan, talous elpyi ja rauhanaate sai jalansijaa. Kansallisvaltioiden nousu ja niiden omat itsekkäät päämäärät loivat pohjaa yhteistyölle. Zürichin yliopistossa syyskuussa 1946 toisen maailmansodan ajan maineikas brittipääministeri Winston Churchill nosti puheessaan esille ajatuksen Euroopan Yhdysvalloista. Churchill varoitti ydinaseisiin viitaten, että jatkuva sota voi hävittää olemassa olevan sivilisaation. Se merkitsisi ei ainoastaan Euroopan vaan todennäköisesti lähes koko maailman tuhoutumista.... Mutta minun on varoitettava teitä. Aika käy vähiin. Juuri nyt voimme hengähtää. Tykit ovat vaienneet. Taistelu on tauonnut, mutta vaara ei ole väistynyt. Jos aiomme muodostaa Euroopan Yhdysvallat, tai minkä tahansa nimen tai muodon se saakaan, meidän on aloitettava heti. (Winston S. Churcill 19.9.1946. Kirjoittajan käännös) 10
Barentsinmeri Islanti Norjanmeri Eurooppa vuonna 2011 Norja Ruotsi 1995 Suomi 1995 Euroopan unionin jäsenmaat ja liittymisvuodet Portugali 1986 Atlantti Espanja 1986 Irlanti 1973 POHJOIS-IRLAND Iso-Britannia 1973 ANDORRA Ranska 1952 Pohjanmeri Alankomaat 1952 Belgia 1952 LUXEMBURG 1952 MONACO Sveitsi Tanska 1973 Saksa 1952 LIECHTENSTEIN Italia 1952 SAN MARINO VATIKAANI Itävalta 1995 Tšekki 2004 Slovenia 2004 Kroatia Itämeri Puola 2004 VENÄJÄ Slovakia 2004 Unkari 2004 Liettua 2004 Viro 2004 Latvia 2004 Valko-Venäjä Romania 2007 Bosnia-Hertsegovina Serbia Montenegro Kosovo Bulgaria 2007 Makedonia (FYROM) Albania Kreikka 1981 Venäjä Moldova Ukraina Ehdokasmaat Euroopan unionin jäseniksi Euroalue Schengen-maat Mustameri Turkki Georgia Armenia Marokko Algeria Tunisia Malta 2004 Välimeri Kypros 2004 Libanon Israel Syyria Irak Ajatus Amerikan mallin kaltaisesta Euroopasta tunnettiin entuudestaan. Churchill oivalsi, että yhtenäisen Euroopan johtotähdiksi tarvitaan arkkiviholliset Ranska ja Saksa. Toinen tärkeä havainto oli sodan totaalisuus. Vain rauha vakauttaa Euroopan ja luo pohjan vauraalle taloudelle. Churchillin puheen jälkeen kehitys on edennyt Euroopassa harppauksin kylmän sodan kautta Neuvostoliiton hajoamiseen ja koko maanosan rajojen uudelleen piirtoon. Toisen maailmansodan jälkeen todellisia suurvaltoja oli vain kaksi, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, mutta nykyinen maailma on entistä moninapaisempi. Uuden vuosituhannen alussa Eurooppa on hyvin erilaisten haasteiden edessä. Nopeasti muuttuva kansainvälinen todellisuus, globalisaatio, ilmastonmuutos, luonnonmullistukset ja terrorismi ovat tehneet maailmasta yhä vaikeammin ennakoitavan. 2000-luvun alussa vuosikymmenen lopun talouskriisi ei ollut nähtävissä. Kriisi vauhditti kansainvälistä muutosta; kilpailu luonnonvaroista ja energiasta, työvoimasta, sotilaallisesta voimasta ja kaupan markkinoista Yhdysvaltojen, Aasian talousmahtien, Latinalaisen Amerikan ja nousevien kehitysmaiden kanssa on kiihtynyt. Ihmisten jatkuva liikkuminen työn ja vaurauden perässä yli valtiorajojen, myös maanosasta toiseen, tuo uusia mahdollisuuksia ja samalla ongelmia. Läntisestä maailmasta on pitkään siirtynyt talouspääomaa Aasian maihin, 11
mutta vastaavasti erityisesti kiinalaiset yritykset ovat sijoittaneet valtavasti omaisuutta länsimaihin. Hyvinvoinnin jatkuvuus Euroopassa ei ole itsestään selvää. Julkisen talouden velka on monissa maissa kasvanut ja väestö ikääntyy. Vuonna 2025 noin joka kolmas täysikäinen eurooppalainen on yli 65-vuotias. Puute osaavasta työvoimasta ja vanhustenhuolto ovat kysymyksiä, jotka useat eurooppalaiset maat kohtaavat suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Parhaillaan eletään poikkeuksellista aikaa Euroopan historiassa. Verrattain pitkään jatkunut rauha ja valtioiden yhteistyö on ainutlaatuista maanosassa, jota sodat ovat repineet vuosisatoja. Vakauden ja rauhan edistäminen onkin yksi EU:n toiminnan peruspilareita. Toisaalta 1900-luvun lopulla ja 2000-luvulla syntyneet sukupolvet eivät kanna toisen maailmansodan taakkaa kuten vanhempansa ja isovanhempansa. He odottavat EU:lta muutakin kuin rauhan takaamista. EU koostuu demokraattisista itsenäisistä valtioista ja toimielimistä, jotka tavoittelevat yhteistä eurooppalaista etua. Usein kuulee puhuttavan Euroopan integraatiosta. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtiot luopuvat osasta kansallista itsemääräämisoikeuttaan yhdistääkseen usean maan voimat, painoarvon ja tavoitteet. Liittyessään unioniin jäsenmaa säilyttää itsenäisyytensä, mutta luovuttaa osan päätöksenteon vallasta unionin toimielimille. Miksi on tärkeää tietää jotakin unionin toiminnasta? EU on kauppamahtina suurempi kuin Yhdysvallat. Sen tavarakaupan arvo on liki 20 prosenttia ja palvelujen noin 25 prosenttia koko maailmankaupasta ilman unionin omia sisämarkkinoita. EU-maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote on noin 30 prosenttia koko maailman tuotannosta. EU:ssa on yli 500 miljoonaa kuluttajaa eli enemmän kuin Yhdysvalloissa ja Venäjällä yhteensä. Lisäksi unioni on maailman suurin kehitysmaiden tukija, joka vastaa noin 60 prosentista kaikesta kehitysavusta. Myös lainsäätäjänä EU on tärkeä. Suomen Alankomaat Belgia Italia Luxemburg Ranska Saksa 1952 Iso-Britannia Irlanti Tanska 1973 Kreikka 1981 Espanja Portugali 1986 Itävalta Ruotsi Suomi 1995 Kypros Latvia Liettua Malta Puola Slovakia Slovenia Tšekki Unkari Viro 2004 Bulgaria Romania 2007 Eurooppalainen perhe kasvoi ensi kerran vuonna 1973 nyt unionissa on 27 jäsenvaltiota. lainsäädännöstä karkeasti puolet tulee suoraan tai epäsuoraan unionin kautta. Alunperin kuudesta jäsenmaasta koostunut yhteisö on kasvanut lähes 30 maan unioniksi. Eurorahaa käyttää yli 300 miljoonaa eurooppalaista. Viro otti 12
17:na jäsenmaana euron käyttöön vuonna 2011. Euro on noussut dollarin rinnalle keskeiseksi maailmankaupan valuutaksi. EU laajenee 35 37 jäsenen yhteisöksi, jos kaikki entisen Jugoslavian valtiot ja Turkki sekä Norja, Liechtenstein ja Sveitsi liittyvät jonakin päivänä yhteisöön. EU:n toimintaympäristö on laajentunut erityisen paljon 1980-luvun lopulta alkaen. Unionin politiikka tukee yhteisiä sisämarkkinoita ja toimivaa markkinataloutta. Tavoitteena on kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpito ja kasvattaminen. Lisäksi EU on luonut ulko- ja turvallisuuspolitiikan, joka on lisännyt unionin kansainvälistä painoarvoa. 2000-luvun unionilla on voimavaroja rauhanturvaamiseen lähialueilla ja kyky reagoida kansainvälisiin kriiseihin. Laajasta keinovalikoimasta huolimatta EU:ta moititaan poliittiseksi kääpiöksi, vaikka samaan aikaan se tunnustetaan taloudelliseksi jättiläiseksi. EU väsyi 2000-luvun alussa jatkuviin perussopimusten muutoksiin. Perussopimuksista on neuvoteltu ja niitä on ratifioitu 1980-luvun lopulta lähtien. EU:n ennakoitiin kehittyvän kohti federaatiota eli liittovaltiota, kun unioni valmisteli perustuslakisopimusta, mutta Ranska ja Hollanti torjuivat sopimuksen vuonna 2005 kansanäänestyksissä. Sopimusta muutettiin mm. siten, että esimerkiksi viittaukset EU:n ulkoisiin tunnuksiin kuten tähtilippuun poistettiin. Uusi perussopimus hyväksyttiin Lissabonissa vuonna 2007. EU oli jälleen kriisissä kun irlantilaiset torjuivat sopimuksen kansanäänestyksessä kesäkuussa 2008. Vuotta myöhemmin jäsenmaiden valtionpäämiehet päättivät Irlantia tyydyttävistä oikeudellisista takeista, jotka koskevat mm. veropolitiikkaa ja sotilaallista puolueettomuutta. Jo aiemmin vahvistettiin, että jokaisella jäsenmaalla on edelleen kansallinen EUkomissaari. Irlantilaiset hyväksyivät Lissabonin sopimuksen saman vuoden lokakuussa. Sopimus tuli voimaan joulukuussa 2009, ja EU huokaisi helpotuksesta. Lissabonin sopimuksen myötä uudet toimijat Eurooppa-neuvoston presidentti ja aiempaa toimivaltaisempi korkea edustaja toivat uusia tuulia EU:n huipulle ja päätöksentekoon. EU:n toimielimien välillä on käyty perinteisesti keskinäistä valtataistelua, joten etukäteen tiedettiin suuren muutoksen vaativan unionilta sopeutumisaikaa. Uusi elementti on myös EU:n ulkosuhdehallinto, joka luo eräänlaisen EU:n diplomatiaverkoston unionin ulkopuolisessa maailmassa. Uudistusten täysimittaisen toteutumisen jälkeen EU on entistä vahvempi ja yhtenäisempi toimija maailmanpolitiikassa. EU:n hyötyjä ei aina nähdä Poliittinen eliitti tai ainakin sen enemmistö katsoo, että EU-jäsenyys tuo vaurautta, vakautta sekä kohentaa yksittäisen valtion kansainvälistä asemaa. Kaikki EU-kansalaiset eivät jaa näkemystä. Joissakin maissa unionin vastustajien määrä on suurempi kuin kannattajien. Unionin oikeutus toimia ja päättää asioista kansalaisten puolesta sen legitimiteetti on kyseenalaistettu. Tätä kutsutaan EU:n legitimiteetti-vajeeksi, eräänlaiseksi uskottavuuden puutteeksi. Monien mielestä Euroopan unioni hankkii oikeutuksensa jäsenmaita ja ihmisiä hyödyttävien, oikeudenmukaisten ja ymmärrettävien päätösten kautta ja saa siten toiminnalleen hyväksynnän. EU:n odotetaan myös takaavan talouden vakauden ja estävän valuuttakurssien rajut heilahtelut. Suomessa EU:n suosio kääntyi laskuun maamme oltua jäsen noin vuosikymmenen. Alimmillaan suosio oli Suomessa vuonna 2005: vain 38 prosenttia suomalaisista piti EU-jäsenyyttä myönteisenä asiana. Vuonna 2009 unionin jäsenyyteen suhtautui myönteisesti 51 prosenttia suomalaisista. Laskeneen kannatuksen syiksi on arveltu muun muassa maatalouspolitiikkaan liittyviä päätöksiä, eläinten metsästykseen liittyviä näkemyseroja ja Suomen kasvanutta nettomaksajan 13
Barentsinmeri Islanti Norjanmeri Atlantti Eurooppa 1960-luvun lopulla Irlanti Iso-Britannia Pohjanmeri Alankomaat Belgia Norja Tanska DDR Ruotsi Itämeri Puola Suomi Neuvostoliitto Euroopan yhteisö oli laajentumassa sinivihreälle alueelle. Sen varsinaiset jäsenet Ranska, Länsi- Saksa (BRD), Italia ja Benelux-maat rajautuvat samalle alueelle kuin Kaarle Suuren valtakunta 800-luvulla (vihreä alue). LUXEMBURG BRD Tšekkoslovakia Ranska Sveitsi Itävalta Unkari Romania ortugali Espanja Italia Jugoslavia Bulgaria Mustameri Albania Iran Turkki Kreikka Marokko Algeria Tunisia Malta Välimeri Kypros Libanon Israel Syyria Irak osuutta EU:n rahoituksesta. Vuonna 2009 Suomen maksuosuus oli noin 103 euroa per kansalainen. EU:n hedelmiä moni nauttii huomaamattaan. Euroopassa ei ole Balkanin aluetta lukuun ottamatta sodittu toisen maailmansodan jälkeen. Kauppayhteistyö ja sisämarkkinat ovat lisänneet vaurautta ja avanneet uusia investointien mahdollisuuksia. Yhteinen ympäristöpolitiikka ohjaa jäsenmaita ratkaisuihin, jotka parantavat muun muassa ilman laatua. EU:n rahoilla ja lainoilla tuetaan ydinturvallisuutta Suomen lähialueilla ja on rakennettu vedenpuhdistuslaitosta Pietariin. EU-kansalainen säästää valuutanvaihtokuluissa matkustaessaan vaikkapa Välimeren maissa. Matkapuhelinten verkkovierailumaksut eri maiden välillä ovat halventuneet EU:n vaatimuksesta. Tilisiirrot pankkien välillä ovat asiakkaille ilmaisia euroalueen maissa. Euroopan unioni on kuitenkin monille vain kirjainlyhenne EU, ja sen toimintaan liittyy epäselviä asioita. Miten EU toimii ja miksi suomalaiset poliitikot matkustavat kokouksiin Brysseliin? Mitä eri EUtermit tarkoittavat? Kuka EU:ssa päättää asioista? Tässä kirjassa haetaan vastauksia muiden muassa näihin kysymyksiin. 14
Eurooppalaisuuden juuret Euroopan unionin hyötyjä ja haittoja tai oikeutusta on vaikea puntaroida, jos yhteisön olemassaolon ja perustamisen syyt ovat epäselvät. Vastaukset EU:n toimintaan löytyvät ainakin osittain historiasta. Vaikka EU katsoo eteenpäin, se nojaa toiminnassaan usein menneeseen. Euroopan unioni ymmärretään usein Euroopan synonyyminä, varsinkin maanosamme ulkopuolella. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri asiaa. Eurooppa on maanosa, joka on sekä henkinen että maantieteellinen kokonaisuus. EU on puolestaan valtioiden liitto, jonka jäsenet eli kansallisvaltiot tekevät yhteistyötä. Euroopan synnylle ei voida asettaa selvää lähtöpistettä. Kreikan kielen sana eurus tarkoittaa laajaa, ja europan on uskottu tarkoittaneen kaunista, leveäkasvoista ja suurisilmäistä naista. Europan ryöstö on antiikin mytologian kuuluisa myytti. Tarun mukaan foinikialaisten kuninkaalla Agenorilla oli kaunis tytär nimeltään Europa, johon Zeus-jumala rakastui. Zeus ryösti Europan valkoisen härän hahmossa ja kuljetti hänet uiden Kreetan saarelle. Ryöstöä kuvataan antiikin taiteissa, ja aihe on ikuistettu Kreikan kahden euron kolikkoon. Ennen ajanlaskumme alkua Eurooppa tunnettiin Antiikin Kreikassa maantieteellisenä käsitteenä, mutta helleenit hahmottivat maailmaa myös uskonnon ja kielen perusteella: Euroopan ulkopuolella asui ei-helleenejä, jotka eivät osanneet kreikkaa. Antiikin aikana maanosan asukkaat eivät määritelleet itseään eurooppalaisiksi. Euroopan käsite oli häilyvä siksikin, että meren ja maan rajat olivat epäselviä. Antiikin osaavimpana kartanpiirtäjänä tunnettu Ptolemaios oli tietoinen myös Skandinavian olemassaolosta, mutta uskoi sen olevan saari. Rooma mainitaan joskus esimerkkinä Kreikkalainen kahden euron kolikko. Kuvan mallina on ollut 200-luvun spartalainen mosaiikki aiheenaan Europa-myytti. Euroopan komissio eurooppalaisesta valtakunnasta, joskin Rooma oli pikemmin valloitusten seurauksena Välimeren ympärille rakentunut valtakunta, johon kuului osia Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta. Roomaan virtasi kulttuurisia, filosofisia ja uskonnollisia vaikutteita myös Euroopan ulkopuolelta. Keisari Kaarle Suuren johtaman frankkien valtakunnan 800-luvulla muodostamia alueita pidetään nykyisen läntisen Euroopan lähtökohtana. Näkemys, jonka mukaan ajanjakso olisi eurooppalaisen integraation syntyhetki, on kuitenkin liioiteltu. Kuin sattumalta Kaarle Suuren valloitusten rajat noudattivat lähes identtisesti Euroopan yhteisön perustajavaltioiden 1950-luvun maarajoja. Rooman valtakunnan luhistumisen jälkeen Kaarle Suuren katsotaan joka tapauksessa pysäyttäneen Euroopan hajaantumisen ja yhdistäneen alueen, joka kattaa lähes koko nyky-ranskan, Saksan aina Elbejoelle asti, huomattavan osan Italiasta ja Alankomaat. Frankkien alueen ulkopuolelle jäivät toisaalta Iberian niemimaa, Brittein saaret, itäinen Keski-Eurooppa, Skandinavia sekä Balkanin alue. Keskiajalla eurooppalaisuus oli koetuksella erityisesti turkkilaisten valloittaessa Konstantinopolin 1453. Paavi Pius II vetosi maanosan yhtenäisyyteen, ja ensimmäistä kertaa eurooppalaisuus-termiin alkoi liittyä tunnelatausta. Euroopan hoveissa kiersi suunnitelma eurooppalai- 15
Vuoden 1940 vierailu vallatussa Pariisissa jäi Adolf Hitlerin ainoaksi käynniksi Ranskassa. Ranskan valloitus oli Hitlerille tärkeä hyvitys häpeällisestä Versaillesin rauhansopimuksesta. Deutsches Bundesarchiv sesta valtioliitosta Turkkia vastaan, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Rauhanajattelijat nostivat 1600 1700-luvulla esille käsityksen eurooppalaisista ihannevaltioista, joiden kesken vallitsisi ikuinen rauha ja kaupan vapaus. Esimerkiksi englantilainen kveekari William Penn (1644 1718) pohti Euroopan valtioiden rauhanliittoa, jossa eräänlainen Euroopan parlamentti päättäisi kansainvälisistä asioista. Ajatusta kehitti pitemmälle ranskalainen akateemikko ja kirjailija Abbé de Saint-Pierre (1658 1743). Hän esitti 18 24 eri kuningaskunnan ja tasavallan yhteistä valtioliittoa. Ranskalainen filosofi Jean-Jacques Rousseau totesi vuonna 1761 valtioliiton perustamisen vaikeaksi, koska Euroopan hallitsijat pelkäsivät valtansa menetystä. Unelma ikuisesta rauhasta särkyi, kun Napoleon aloitti sotaretkensä Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen jälkeen. Napoleonin ajattelussa ranskalaisuus oli eurooppalaisuuden ihanne; Euroopasta oli määrä tulla Ranskan hallitsema liittovaltio. Sattumoisin Napoleon koki viimeisen tappionsa vuonna 1815 EU:n tulevan pääkaupungin Brysselin eteläpuolella Waterloon peltoaukioilla brittejä ja preussilaisia joukkoja vastaan. Vuonna 1814-1815 Napoleonin sotien voittajavaltiot kokoontuivat Wienin kongressiin järjestämään Euroopan rajoja uudelleen. Ennen kongressia ranskalainen Claude-Henri de Rouvroy eli Saint-Simonin kreivi enteili teoksessaan Eurooppalaisen yhteiskunnan uudelleenjärjestäminen (De la Réorganisation de la Société Européenne) tulevaa Euroopan unionia. Hän olisi tosin rakentanut yhteisön Ranskan-Englannin akselin varaan. Eurooppalaiselle valtioliitolle kaavailtiin luonnollisesti pääkaupunkia. Ranskalaisille Euroopan keskus oli Pariisi. Myös Wien, Venetsia ja Geneve esitettiin vaihtoehtoina aloitteen tekijän kansallisuudesta riippuen. Monet 1800-luvun ajattelijat, muun muassa italialaiset, pohtivat Euroopan Yhdysvaltojen luomista. Ranskalainen rauhanajattelija Charles Lemonnier julkaisi vuonna 1872 aikakauslehden nimeltä Euroopan Yhdysvallat (Les États Unis d Europe). Pisimmälle menivät romantiikan ajan kirjailijat kärkihahmonaan Victor Hugo. Hän maalaili näkymiä federalistisesta Euroopasta, jossa ei ollut rajoja eikä ongelmia ei edes tiikereitä metsissä. Siirtomaapolitiikka, imperialismi ja voimistuva kansallisuusaate sävyttivät Euroopan kehitystä vuosisadan lopulla. Ensimmäinen maailmansota luhisti monien maailmankuvan. Euroopan jakolinjat oli luotu pitkälti jo aiemmin, mutta vuosien 1914 1919 sota syvensi kuilua. Ranskassa ilmestyi 1930-luvun kynnyksellä kirjoja eurooppalaisuudesta ja maassa järjestettiin jopa kirjoituskilpailu Euroopan val- 16
tioliitosta. Yhteistä Eurooppa-ajattelulle ennen toista maailmansotaa oli se, että haaveet rauhasta ja valtioiden liitosta elivät intellektuellien puheissa ja kirjoituksissa. Vallitseva politiikka ei luonut yhdentymiselle edellytyksiä, ja käytännön ehdotukset puuttuivat. Monien maiden Saksan, Englannin ja Italian hallitukset eivät innostuneet eurooppalaisuudesta. Euroopassa tiedostettiin jo uuden suursodan riski. Kansainvälisen jännityksen kiristyminen 1930-luvun alussa ja kansallissosialismin nousu Saksassa polki eurooppalaisuuden jalkoihinsa. Lamavuodet ja kasvava työttömyys pahensivat tilannetta. Hitler otti Eurooppa-termin Saksan propagandan välineeksi. Hitler olisi yhtenäistänyt Euroopan muita ylempänä olevan germaanisen rodun avulla. Saksan valtiopäivätalo Reichstag kärsi pahoin toisen maailmansodan pommituksissa. Wikimedia commons/deutsche Fotothek Sodan arvet jäytävät Perinteisesti Euroopan on katsottu edustavan sivilisaatiota, demokraattista järjestelmää ja vapautta. Yhteisiin arvoihin kuuluvat niin ikään käsitykset oikeusvaltiosta, sananvapaus ja tasa-arvo sekä moniarvoisuus, johon sisältyy kulttuurinen, kielellinen ja maantieteellinen erilaisuus. Mutta lukuisten sotien kokemukset ovat yhä taustalla eurooppalaisessa arvokeskustelussa. Aika ajoin toisen maailmansodan taakka nousee esille myös EU-tasolla. EU:n yhtenäisyys oli koetuksella kun 14 jäsenmaata jäädyttivät kahdenväliset suhteensa Itävallan hallitukseen vuonna 2000 johtuen äärioikeistolaisena pidetyn Jörg Haiderin puolueen noususta maan hallitukseen. Nyt jo edesmenneen Haiderin katsottiin osoittavan ymmärrystä sodanaikaiselle natsi-saksalle. Konfliktin takia samana vuonna Nizzan huippukokouksessa päätettiin unionin voivan antaa aiheellisia suosituksia jäsenmaalle, joka rikkoo yhteisiä perusperiaatteita. Näitä ovat vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioitus sekä oikeusvaltio. Jos jäsenvaltio ei korjaa 17
Euroopan isä varttui tykkien varjossa Robert Schuman (1886 1963) oli taustojensa puolesta luonteva yhdeksi Euroopan yhteisön isähahmoksi. Hän varttui Euroopan sotatantereiden tuntumassa kolmen eri kansallisuuden vaikutuspiirissä. Schumanin isä Jean-Pierre oli alkujaan ranskalainen. Kun Alsace-Lorraine liitettiin Saksan keisarikuntaan 1871, isästä tuli Saksan kansalainen. Schumanin äiti Eugénie Duren oli syntynyt Luxemburgissa, mutta avioliiton kautta hänestäkin tuli saksalainen. Robert Schuman syntyi siten virallisesti saksalaisena, vaikkakin Luxemburgissa. Lukion Schuman suoritti Metzin kaupungissa saksalaisen opetusohjelman mukaan. Schuman opiskeli mm. Berliinissä, Münchenissä ja Bonnissa. Schuman palasi vanhempiensa lähelle Metziin. Hän olisi voinut valita saksalaisuuden sijasta Luxemburgin tai Ranskan kansallisuuden taustansa takia. Hän puhui kaikkien kolmen maan kieliä sujuvasti. Tuohon aikaan kansallisuuden vaihto oli kuitenkin varsin harvinaista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Alsace-Lorraine ja Metz palautui Ranskalle, ja Schumanista tuli Ranskan kansalainen 1919. Saksalaiset vangitsivat Schumanin vuonna 1940, mutta hän pakeni kaksi vuotta myöhemmin ja liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen. Myöhemmin Schuman nousi maansa ulkoministeriksi. tilannetta, EU voi pidättää siltä äänioikeuden neuvostossa. EU oli varpaillaan myös 2002, kun äärioikeistolainen Jean-Marie Le Pen nousi Ranskan presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Vuonna 2003 Italian pääministeri Silvio Berlusconi puolestaan sanoi Euroopan parlamentin täysistunnossa sosialistien saksalaisen ryhmäjohtajan Martin Schulzin sopivan elokuvarooliin keskitysleirin johtajaksi. Ennen kesäkuun 2007 huippukokousta Puolan pääministeri Jarosław Kaczyński taasen totesi, että maassa olisi enemmän ihmisiä ilman toisen maailmansodan tapahtumia. Viittaus liittyi kiistaan EU-maiden vallasta. Puola katsoi runsasväkisen Saksan hyötyvän siitä, että neuvostossa päätöksen takana on oltava 55 prosenttia jäsenmaista ja 65 prosenttia kansalaisista. Keskustelu EU-kansalaisten tasavertaisesta kohtelusta leimahti vuoden 2010 lopulla, kun Ranska karkotti romaneja maaperältään Romaniaan ja Bulgariaan. Perusoikeuksista vastaava EU-komissaari Viviane Reding vertasi romanien joukkokarkotuksia toisen maailmansodan ajan tapahtumiin (ks. myös luku työllisyydestä ja yhdenvertaisuudesta). Schumanista kertovilla verkkosivuilla http:// www.robert-schuman. com todetaan hänen lähtökohdistaan: Luxembourgeois de résidence, Français d origine et Allemand de nationalité. (asuinpaikaltaan luxemburgilainen, alkuperältään ranskalainen ja kansallisuudeltaan saksalainen). Robert Schuman. Euroopan komissio 18