2011 Teemana pelaaminen Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala Päihdepalvelut
Sisällys Johdanto...2 Mitä peliongelmalla tarkoitetaan?...3 Kemiallinen ja toiminnallinen riippuvuus...3 Rahapelaamiseen liittyvät ongelmat...4 Digitaaliseen pelaamiseen ja Internetin käyttöön liittyvät ongelmat...4 Rahapelaaminen...6 Rahapelaamiseen liittyvä tarjonta ja sen säätely...6 Rahapelaamisen volyymi ja rahapeliongelmien määrä...6 Haitat ja kustannukset...8 Riskitekijät ja muiden ongelmien yhtäaikaisuus...9 Rahapelaajien hoito... 12 Peliongelman puheeksiotto... 15 Digitaalinen pelaaminen ja Internetin käyttö... 17 Suomalaisten Internetin käyttö vuonna 2010... 17 Digitaaliset pelit... 18 Pelien ikärajat ja väkivalta... 19 Mikä on kohtuullisesti ja mikä liikaa?... 19 Internetriippuvuuden ja massiivisen verkkoroolipelaamisen yhteys muihin ongelmiin... 21 Ongelmallisen Internetin käytön ja digitaalisen pelaamisen hoito... 22 Yhteenveto... 24 1
Johdanto Vuoden 2011 Vantaa ja päihteet raportin teemana on pelaaminen. Raportissa käsitellään rahapelaamista, Internetin käyttöä ja digitaalista pelaamista. Aihealue on valtavan laaja ja siihen liittyvää tutkimustietoa on hajanaisesti tarjolla. Laajimmin raportissa käsitellään rahapelaamista, Internetin käyttöä ja digitaalista pelaamista koskeva osuus on hieman suppeampi ja painottuu enemmän lapsiin, nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Pelaamisen viehätys Pelaaminen ja leikkiminen ovat ihmisille ominaista toimintaa ja ne liittyvät olennaisena osana populaarikulttuuriin, taiteeseen ja viihteeseen. Usein taitoa leikitellä ja vaihtaa rooleja pidetään arvokkaana ja leikittelevää ihmistä luovana. Rahapelit, digitaaliset pelit ja Internet sisältävät paljon leikki- ja peliluonnetta ja tämä ehkä osittain selittää niiden suosiota. Ne tarjoavat tarinoita, vuorovaikutteista viihdettä, erilaisia rooleja, yhdessä tekemistä ja irtiottoa arjesta. Suomalaiset pelaavat mielellään pelejä. Pelaajabarometrin 2010 mukaan lähes kaikki suomalaiset ovat pelanneet jotain peliä ja digitaalisia pelejä oli pelannut 73 prosenttia väestöstä (Kuronen & Koskimaa 2011). Rahapelaamisen osalta havaittiin, että lähes 90 prosenttia yli 15-vuotiaista suomalaisista oli pelannut joskus jotain rahapeliä (Aho & Turja 2007). Tässä raportissa pohditaan missä kulkee raja leikkisän ja pakonomaisen pelaamisen välillä. Rajan vetäminen on helpompaa rahapelien kuin Internetin käytön tai digitaalisen pelaamisen osalta. Pelaamisen kohtuullisuutta pohditaan sen aiheuttamien haittojen ja elämän tasapainon kautta. Viime vuosien aikana rahapelit, Internetin tarjoamat palvelut ja digitaaliset pelit ovat hyödyntäneet toinen toistensa ominaisuuksia. Rahapelitarjontaa on valtavasti Internetissä ja erilaisilla sähköisillä pelikasinoilla hyödynnetään pelien fantasiamaailmaa ja pelaaja voi luoda itsellensä erilaisia rooleja. Digitaalisiin peleihin on helppoa lisätä erilaista vedonlyöntiä ja rahalla pelaamista, lisäksi useita pelejä pelataan verkossa joko yhdessä tai yksin. Internetissä on paljon erilaisia pelejä, fantasiamaailmoja hyödyntäviä yhteisöpalveluja ja rahapelejä. Rahapelien, Internetin ja digitaalisten pelien rajat ovat hyvin häilyviä. Muna vai kana? Useissa tässä raportissa käsiteltävissä tutkimuksissa on havaittu muun muassa masennuksen, mielenterveysongelmien ja päihteiden käytön yhteys ongelmalliseen pelaamiseen ja Internetin käyttöön. Usein on mahdotonta sanoa, mikä ongelma johtuu mistä, mutta ainakin ne ovat riskitekijöitä toisilleen. Käytännön työssä onkin tärkeää huomioida ongelmien mahdollinen yhtäaikaisuus ja keskustella asiakkaan kanssa avoimesti pelaamisesta. Rahapelaamista käsittelevän luvun lopussa on oma otsikko peliongelman puheeksiotosta. Raporttia varten on haasteteltu kuutta asiantuntijaa: Pääkaupunkiseudun Peliklinikan psykologi Antti Kauppi (8.8.2011) Itä-Vantaan A-klinikan johtava sosiaalityöntekijä Tarja Koivisto (6.7.2011) Nuorisoaseman ohjaaja Anniina Kuparinen (5.7.2011) H-klinikka erikoissairaanhoitaja Ulla Seppänen (17.8.2011) Tuetun asumisen ja työtoiminnan esimies Anne Mustaniemi (16.8.2011) Laitoshoidon koordinaattori Päivi Råman (1.7.2011). 2
Mitä peliongelmalla tarkoitetaan? Ongelmallista pelaamista ja peliriippuvuuksia voidaan tarkastella ja määritellä useista erilaisista näkökulmista. Rahapelaaminen, Internetin käyttö, digitaalisten tai verkkoroolipelien pelaaminen on ongelmallista silloin, kun pelaajalle aiheutuu siitä haittaa ja hänen elämästään katoaa muu sisältö. Tässä raportissa peliongelmia pohditaan jatkumona kolmijaon pohjalta: liiallisen, ongelmallisen pelaamisen ja peliriippuvuuden kautta. Kolmijaossa liiallinen pelaaminen aiheuttaa enenevässä määrin haittoja pelaajalle, ongelmapelaaminen aiheuttaa selviä haittoja ja riippuvuustasoinen pelaaminen aiheuttaa suurimmat haitat. Pelaamisen liiallisuutta ajatellaan jatkumona, jota määrittää pelaamisen aiheuttamat haitat. (mm. Tapio Jaakkola, linkki katsottu 12.5.2011.) Haitat voivat liittyä esimerkiksi taloudellisiin menetyksiin tai velkaan, ihmissuhdeongelmiin, ahdistukseen tai arkisten velvollisuuksien laiminlyöntiin. Kun pelaamisen huomataan aiheuttavan haittoja puhutaan usein riippuvuudesta. On kuitenkin tärkeää huomata, että kaikki liiallinen pelaaminen ei ole riippuvuutta. Rahapeliriippuvuudelle on omat diagnostiset kriteerit 1, mutta esimerkiksi Internetriippuvuudelle tai riippuvuudelle digitaalisista peleistä ei omia kriteerejä ole. Tässä luvussa esitellään ensin toiminnallinen ja kemiallinen riippuvuus ja sen jälkeen pohditaan kolmijaon kautta rahapelaamista, Internetin käyttöä ja digitaalista pelaamista. Kemiallinen ja toiminnallinen riippuvuus Voidaan ajatella, että ihminen on luonnostaan riippuvainen monista asioista, emme voi elää ilman ruokaa, juomaa, suojaa tai huolenpitoa. Periaatteessa ei-toivottu riippuvuus voi kehittyä lähes mihin tahansa, vaikka iltarutiinina juostuun lenkkiin. Riippuvuuksista puhuttaessa tarkoitetaan usein riippuvuutta päihteisiin tai välitöntä tyydytystä tuottavaan toimintaan. Välitöntä tyydytystä voi aiheuttaa rahapelaaminen, pakonomainen liikunta tai seksi, buliminen ahmiminen, ostovimma tai muu nopea tyydytystä tuottava toiminta. Kun kyseessä on riippuvuus, siihen liittyy pakonomaisuus, toiminnan hallinnan heikkeneminen ja sen lopettamisen vaikeus. Asian tekemistä ajattelee kokoajan, tekemistä ei voi lopettaa vaikka haluaisi, kaikenlaiset häiriöt ja keskeytykset aiheuttavat ärtymystä ja tekemisen poissaolo aiheuttaa vieroitusoireita. Lisäksi muut aikaisemmin kiinnostavilta vaikuttavat asiat menettävät merkityksensä. Toimintaa on pakko jatkaa siitä riippumatta, että se aiheuttaa ilmiselvää haittaa. Toiminnallisen riippuvuuden tunnistamista vaikeuttaa se, että riippuvuus näkyy harvoin fyysisessä olemuksessa. (Anja Koskijännes, linkit katsottu 11.5.2011 ja 12.5.2011.) Riippuvuus kohdistuu kokemukseen, jonka toiminta tai päihde tuottaa. Tavoitetila voi liittyä stressin lievitykseen, äärikokemusten tavoitteluun tai sen tarkoituksena voi olla vierotusoireiden lieventäminen. Riippuvuudet palvelevat usein jotain tarvetta: turvallisuutta, seikkailua, jännitystä tai yhteyttä muihin ihmisiin. Niille altistavat muun muassa perintötekijät, sosiaalisen oppimisen kokemukset lapsena ja nuorena, lisäksi riippuvuus voi kehittyä reaktiona elämänkriisiin. (Anja Koskijännes, linkit katsottu 11.5.2011 ja 12.5.2011.) Riippuvuuteen on liitetty myös toiminnan lyhytjänteisyys. Palkinto halutaan nyt ja helpolla. Pitkäjänteinen toiminta vaatii suunnitelmallisuutta ja tahdonvoimaa, lyhytjänteiselle tai impulsiiviselle henkilölle tämä on vaikeaa ja päihteet voivat tarjota nopean keinon esimerkiksi helpottaa pahaa oloa tai rentoutua. (Poikolainen 2011.) Varsinaisen riippuvuuden kehittyminen vaatii sopivan ympäristön ja usein toistuvaa päihteiden käyttöä tai välitöntä tyydytystä tuottavan toiminnan toistamista. Aivojen välittäjäaineiden tasolla kemiallinen riippuvuus ja toiminnallinen riippuvuus tuottavat saman suuntaisia reaktioita. Neurokemiallisten ja fysiologisten muutosten lisäksi riippuvuutta ylläpitää uskomus toiminnan tai aineen kykyyn tuottaa mielihyvää paremmin kuin mikään muu. (Anja Koskijännes, linkit katsottu 11.5.2011 ja 12.5.2011.) 1 http://info.stakes.fi/pelihaitat/fi/rahapelaaminen/kansainvaliset_tautiluokitukset.htm 3
Riippuvuus aiheuttaa riippuvaisessa ihmisessä ristiriitaisia tunteita: mielihyvän tunteen lisäksi, se aiheuttaa riippuvuuden voimistuessa yhä selkeämpiä haittoja ja ympäristön paheksuntaa. Kun yksilö on riippuvainen jostain toiminnasta, joka aiheuttaa ulkopuolisten silmissä hänelle selvää haittaa, kokee hän syyllisyyttä ja häpeää. (Anja Koskijännes, linkit katsottu 11.5.2011 ja 12.5.2011.) Rahapelaamiseen liittyvät ongelmat Suuri osa suomalaisista on joskus pelannut jotain rahapeliä ja heistä suurimmalle osalle siitä ei ole koitunut minkäänlaisia haittoja. Monille pelaaminen on satunnaista tai vähäistä. Pelaamiselta haetaan ajanvietettä, viihdettä, jännitystä, seuraa muista pelaajista ja tietysti mahdollisuutta rikastua. Arvioiden mukaan peliongelmasta tai peliriippuvuudesta kärsii noin 130 000 15 74-vuotiasta suomalaista (noin 3 % väestöstä) (Suomalaisten rahapelaaminen 2007). Liiallinen rahapelaaminen tuottaa enenevässä määrin haittoja, eikä se tuota enää niitä myönteisiä vaikutuksia, joiden vuoksi pelaaminen alun perin alkoi. Liiallisena pelaaminen syrjäyttää aikaisempia harrastuksia ja mielekästä tekemistä. Ongelmallinen rahapelaaminen aiheuttaa pelaajalle selviä haittoja. Pelaaminen voi aiheuttaa haittoja psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen, suoriutumiseen opinnoissa tai työelämässä, taloudellisia ja ihmissuhdeongelmia. Peliriippuvuuden psykiatrisesta diagnostiikasta on tarkemmat kriteerit 2 ja kyseessä on ongelmapelaamista vakavammasta tilasta. Peliriippuvuus on toiminnallinen riippuvuus. (Tapio Jaakkola, linkki katsottu 12.5.2011.) Peliriippuvuuden ydinpiirteiksi voidaan luokitella: koettu himo tai pakonomainen kiinnostus rahasta pelaamiseen heikentynyt pelaamisen hallinta ja pelaamisen jatkaminen ilmeisistä haitoista huolimatta. (Kaasinen, Halme & Alho, 2009.) Digitaaliseen pelaamiseen ja Internetin käyttöön liittyvät ongelmat Tietokoneen ja Internetin käyttö on monille hyvin arkipäiväistä toimintaa. Internetistä etsitään tietoa, viihdettä, sen avulla pidetään yhteyttä ystäviin ja sitä hyödynnetään työelämässä ja opinnoissa. Se, että ihminen käyttää paljon aikaa tietokoneen parissa tai internetissä ei tarkoita sitä, että siitä olisi hänelle haittaa tai että hänen elämällään ei olisi muuta sisältöä. Tietokone-, konsolipelaaminen ja Internetin käyttö voi kuitenkin muuttua pakonomaiseksi ja hallitsemattomaksi. Liiallinen tai hallitsematon käyttö aiheuttaa haittoja muille elämänalueille, se vie aikaa opiskelulta, työltä, perheeltä, ystäviltä, harrastuksilta ja sellaisilta asioilta, jotka ovat aikaisemmin tuntuneet tärkeiltä. Kyse on kyvystä kontrolloida omaa toimintaa ja siitä, että muu elämä kärsii pakonomaisen toimimisen takia. Haittojen kasvaessa läheiset ihmiset kritisoivat liiallista pelaamista, joka taas aiheuttaa syyllisyyden tunnetta ja mahdollisesti salailua ja valehtelua. Myös Internetin käyttön ja digitaaliseen pelaamisen aiheuttamia haittoja voidaan tarkastella kolmijaon pohjalta: liiallinen ja ongelma käyttö sekä riippuvuus 3. Internetin käyttöön liittyvä liiallinen käyttö, ongelmakäyttö tai riippuvuus voi liittyä esimerkiksi verkossa solmittuihin ihmissuhteisiin, nettipelaamiseen, tiedonhakuihin, keskustelupalstojen käyttöön, verkkoyhteisöihin, pakonomaiseen sähköpostin tarkasteluun tai seksisivustoihin. Tietokone- tai konsolipelien liiallinen pelaaminen, ongelmapelaaminen tai riippuvuus voi liittyä virtuaalimaailman näyttävyyteen ja intensiteettiin, siellä luotuun rooliin tai minäkuvaan. Internet, tietokone ja/tai konsolipelikone on vain väline, jolla käyttäjä saa haluamansa emotionaalisen kokemuksen: jännitystä, yhteisöllisyyden kokemuksia, pakoa arjen ongelmista, rauhaa, seksuaalisia kokemuksia ja niin edelleen. Vuorovaikutus voi olla huomattavasti helpompaa tekniikan välittämänä kuin kasvotus- 2 http://info.stakes.fi/pelihaitat/fi/rahapelaaminen/kansainvaliset_tautiluokitukset.htm 3 Sovellettu rahapelaamisessa käytettyä jakoa ks. rahapelaamiseen liittyvät ongelmat. 4
ten. (Sovellettu Tapio Jaakkolan pohjalta, linkki katsottu 12.5.2011 ja Teuvo Peltoniemi, linkki katsottu 13.5.2011.) 5
Rahapelaaminen Tässä luvussa käsitellään rahapelaamiseen liittyvää tarjontaa ja sen säätelyä, rahapelaamisen määrää ja sitä kuinka monelle rahapelit aiheuttavat ongelmia, rahapelaamisen haittoja ja kustannuksia sekä riskitekijöitä ja muita yhtäaikaisia ongelmia. Viimeisinä ovat vuorossa rahapeliongelman hoito ja puheeksiotto. Rahapelaamiseen liittyvä tarjonta ja sen säätely Rahapelejä ja rahapelaamisen järjestämistä säädellään lainsäädännöllä lähes kaikkialla maailmassa. Suomen arpajaislaissa rahapelaamiseksi määritellään kaikenlainen sellainen pelaaminen, jossa pelin voitto tai tappio on rahaa tai rahan arvoista. Suomessa rahapelejä toimeenpanee kolme julkisen vallan valvomaa rahapeliyhteisöä: Veikkaus Oy, Raha-automaatti-yhdistys ja FinToto Oy. Suomessa on tarjolla on hyvin monenlaisia pelejä ja suomalaiset ovat kansainvälisesti arvioituna innokasta pelikansaa (mm. THL). Veikkaus Oy tarjoaa veikkaus- ja vedonlyöntipelejä, esimerkkeinä lotto, raaputusarvat ja urheiluun liittyvä vedonlyönti. Pelejä on tarjolla kioskeissa ja Internetissä. RAY:n järjestää raha-automaattipelejä, kasinopelejä omissa ja yhteistyökumppanien tiloissa, pelisalitoimintaa sekä pokeri-, raha-automaatti- ja kasinopelejä Internetissä. Fintoto Oy tuottaa totopelejä eli järjestää hevosurheiluun liittyvää vedonlyöntiä. Nykyiset rahapeliluvat ovat voimassa ajalla 1.1.2007 31.12.2011. (www.veikkaus.fi, www.ray.fi, www.fintoto.fi linkit katsottu 25.5.2011.) Rahapelien tuotto käytetään yleishyödyllisen toiminnan tukemiseen. Arpajaislakia ollaan uudistamassa ja heinäkuussa 2011 astui voimaan yleinen 18 vuoden ikäraja kaikkiin rahapeleihin, samalla markkinointia rajoitettiin ja viranomaisohjausta vahvistettiin. (http://www.peluuri.fi/tietoa_rahapeleista/rahapelaamisen_saantely/ linkki katsottu 25.5.2011.) Pääkaupunkiseudun Peliklinikalla toimivan Peluurin 4 keräämien tietojen mukaan rahapelien tuotot ovat kaksinkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Voimakkainta kasvu oli 90-luvulta 2000-luvun alkuun. Suomalaiset rahapelaajat käyttivät vuonna 2008 1 436 miljoonaa euroa rahapeleihin. Arvion mukaan eniten pelaava viisi prosenttia vastaa puolesta rahapelien tuotosta. (http://www.peluuri.fi/tietoa_rahapeleista/rahapelimarkkinat_suomessa/ linkki katsottu 25.5.2011) Suomalaiselle pelitarjonnalle onkin tyypillistä se, että pelejä on tarjolla lähes joka paikassa ja erityisesti siellä, missä arkisia asioita hoidetaan. Peliongelmista kärsiviä asiakkaita hoitavat työntekijät ovat joutuneet huomaamaan miten vaikeaa rahapelikoneita välttävän asiakkaan arki voi olla. Itä-Vantaan A-klinikan johtava sosiaalityöntekijä Tarja Koivisto toteaa, että viimeistään asiakkaiden kanssa keskustellessa havahtuu siihen, miten paljon rahapelikoneita on joka paikassa:...niiden vältteleminen on todella vaikeaa. Jos miettii, niin pelikoneita on kaupoissa, kioskeissa, huoltoasemilla, ostoskeskuksissa, isoilla asemilla, ruokaravintoloissa, baareissa ja ties vaikka missä... ja kaikkien on kuitenkin käytävä kaupassa ja voitava liikkua kaupungilla hoitamassa asioita... Peliklinikan psykologi Antti Kauppi ehdottaa, että...olisi hyvä, jos asuinalueilta löytyisi sellaisia kauppoja ja muita paikkoja, joissa olisi mahdollista hoitaa arkisia asioita, ilman peliautomaattien läsnäoloa. Peliautomaatittomat alueet helpottaisivat peliongelmista toipuvia varsinkin hoidon alkuvaiheessa... Rahapelaamisen volyymi ja rahapeliongelmien määrä Suomalaisten rahapelaamista on tutkittu muun muassa Suomalaisten rahapelaaminen 2007 -tutkimuksessa. Tutkimukseen osallistuneista 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista 87 prosenttia oli elämänsä aikana pelannut rahapelejä. Viimeisen vuoden aikana rahapelejä oli pelannut noin 73 prosenttia 15 vuotta täyttäneistä suomalaista. Vastaajat arvioivat kuluttaneensa rahapeleihin keskimäärin 13 euroa viikossa. 4 Maksuton auttava puhelin, josta voi saada apua ja tukea peliongelman hoitamisessa. 6
Suosituin peli oli lotto ja lähes yhtä suosittuja olivat rahapeliautomaatit. Rahapelejä pelaavista suomalaisista 41 prosenttia pelaa vähintään viikoittain ja heistä 11 prosenttia useita kertoja viikossa. Heille pelaaminen ei ole vain satunnaista huvittelua, vaan säännöllinen tapa. (Aho & Turja 2007.) Keväällä 2008 toteutetussa tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että 15 64-vuotiaista suomalaisista noin kaksi prosenttia kertoi kokeneensa rahapelaamisen aiheuttamia ongelmia tutkimusta edeltäneen kuukauden aikana. Työikäiseen väestöön suhteutettuna tämä tarkoittaisi noin 70 000 suomalaista. (Piispa, Laitalainen, Helakorpi, Halme, Alho & Uutela 2009.) Useiden tutkimusten pohjalta tehdyn arvion mukaan peliongelmasta tai peliriippuvuudesta kärsii noin 130 000 15 74-vuotiasta suomalaista (noin 3 %). (Tapio Jaakkola, linkki katsottu 12.5.2011.) Suomalaisten pelaaminen 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Pelaamattomia Hallitusti pelaavia Ongelmapelaajia Peliriippuvaisia Kokonaan pelaamattomia suomalaisia on noin 27 prosenttia, hallitusti pelaavia noin 70 prosenttia, joista pieni osa on riskipelaajia, ongelmapelaajia on 1,5 2,1 prosenttia ja peliriippuvaisia 1 prosentti. (Heikkilä, Laine & Salokoski, 2009.) Nuoret rahapelaajat Nuoruus on kasvun ja kehityksen aikaa, eikä nuorten päätöksenteko- ja arviointikyky ole vielä kehittynyt aikuisen tasolle. Nuoret ovat fysiologisten ja hormonaalisten muutosten sekä tunnevaihtelujen armoilla ja he ovat aikuisia herkempiä riskikäyttäytymiselle ja pelihaitoille. Lisäksi nuoren kehittyvät aivot ovat aikuisten aivoja muovautuvammat ja tästä syystä nuoret ovat herkempiä riippuvuuksien kehittymiselle. (Nuoret pelissä, 2011.) Monet nuoret ovat kuitenkin kiinnostuneita rahapelaamisesta ja haluavat kokeilla heille asetettuja rajoja. Heinäkuussa 2011 astui voimaan uusi korkeampi ikäraja rahapelaamiselle, jatkossa pelejä voi pelata vain 18 vuotta täyttäneet (www.finlex.fi). Aikuisväestön terveyskäyttäytymistä kartoittavan tutkimuksen mukaan rahapelaaminen oli 15 24- vuotiaiden ikäryhmässä harvinaisempaa kuin heitä vanhempien aikuisten ikäryhmissä (25 64-vuotiaat). Nuorista 15 24-vuotiaista miehistä 70 prosenttia ja naisista 45 prosenttia oli pelannut jotain rahapeliä viimeisen kuukauden aikana. Tutkimuksen mukaan nuoria kiinnosti erityisesti peliautomaatit, yksityinen korttipeli, vedonlyönti rahasta, nettipokeri ja muut Internet-pelit, rahasta pelattavat taitopelit ja kasinolla pelaaminen. Peliautomaatilla oli (15 24-vuotiaista) miehistä pelannut viimeisen kuukauden aikana 57 prosenttia ja naisista 25 prosenttia. Nuoret miehet pelaavat selvästi enemmän rahapeliautomaatteja kuin vanhemmat ikäluokat. Alaikäisistä eli 15 17-vuotiaista peliautomaateilla oli viimeksi kuluneen kuukauden 7
aikana pelanneet 54 prosenttia pojista ja 20 prosenttia tytöistä. 5 (Piispa, Laitelainen, Helakorpi, Halme, Alho & Uutela, 2009.) Kansainvälisessä ESPAD-koululaistutkimuksessa (2007) 6 havaittiin, että suomalaiset 15 16-vuotiaat nuoret pelasivat paljon muihin Euroopan nuoriin verrattuna. Erityisesti suomalaiset pojat pelaavat paljon. Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset pojat erottuivat erityisen suurella kiinnostuksella raha-automaattipeleihin. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että myös tyttöjen pelaaminen on yleistymässä. Suomalaisten nuorten pelaamiseen suhtaudutaan sallivasti ja lapset sosiaalistuvat jo varhain pelimaailmaan, kaupoista löytyy muun muassa lelu-versioita pokerisalkuista, rulettipöydistä ja Internetissä voi pelata pelejä leikkirahalla. (Järvinen-Tassopoulos & Metso, 2009.) Korkeakouluopiskelijoita koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että 6 prosentilla opiskelijoista rahapelaaminen oli aiheuttanut haittaa 7. Ongelmat olivat yleisempiä miehillä kuin naisilla. (Björklund, Heiskanen & Kokko 2011.) Ikääntyneet rahapelaajat Ikääntyvät ovat yksi pelaajaryhmä ja samalla he ovat tällä hetkellä nopeimmin kasvava väestöryhmä. Tutkimusten mukaan ikääntyneet pelaavat nuorempia pelaajia vähemmän ja pienemmillä rahasummilla, mutta heidän peliaktiivisuutensa näyttää olevan kasvussa. Kiinnostus pelaamiseen näyttää tutkimusten valossa hieman hiipuvan iän myötä ja ongelmallinen pelaaminen on vähemmän todennäköistä kuin nuoremmilla aikuisilla. (Kämppi & Pajunen, 2010.) Ikääntyvien pelaajien osalta on havaittu, että masentuminen on yksi tavallisista liitännäisongelmista liiallisen pelaamisen yhteydessä, kuten myös muut terveydelliset ja psyykkiset vaikeudet sekä alkoholiriippuvuus. Arvion mukaan peliongelmien ja riippuvuuden arvioidaan koskettavan noin kolmea prosenttia ikääntyneistä, joka on yhtä suuri osuus kuin nuoremmissa ikäryhmissä. (Kämppi & Pajunen, 2010.) Haitat ja kustannukset Liiallinen, ongelmapelaaminen ja peliriippuvuus aiheuttavat eri asteisia haittoja pelaajalle itselleen, hänen läheisilleen, kuten myös yhteiskunnan tasolla. Peliongelmat on pitkän aikaa nähty vain pahana tapana ja tämä on yksi tekijä, joka on hidastanut peliongelman laajuuden ja vakavuuden havaitsemista sekä tarvittavien hoitomuotojen kehittämistä. (Antti Kauppi 8.8.2011.) Liiallinen, ongelmapelaaminen ja peliriippuvuus aiheuttavat muun muassa taloudellisia haittoja sekä haittoja psyykelle ja sosiaaliseen elämään. Psyykkiseen terveyteen liittyvät ongelmia ovat itsensä hallinnan menettäminen ja velvollisuuksien laiminlyönti, yksilölle ominaisten toimintatapojen muuttuminen, liiallisen pelaamisen aiheuttamat itsesyytökset, häpeä ja ahdistus sekä jopa itsetuhoinen käyttäytyminen. Ongelmallisesti pelaavien päihteiden käyttö on yleistä ja tutkimusten mukaan peliongelmaan saattaa liittyä huono itsetunto ja masentuneisuus. Pelaamisella saatetaan paeta mielenterveys- tai sosiaalisia ongelmia. Ongelmallisen pelaamisen sosiaaliset haitat liittyvät ihmissuhteiden hoitamiseen, ristiriitoihin ajasta ja rahasta sekä velvollisuuksien laiminlyöntiin. Ongelmallinen pelaaminen vaikuttaa voimakkaasti lähisuhteisiin ja perhe-elämään. Pelaaminen aiheuttaa taloudelliset haittoja, silloin kuin yksilö pelaa enemmän kuin hänellä on varaa tai hän lainaa rahaa pelaamiseen. Jos kaikki rahat menevät pelaamiseen, jää muut taloudelliset velvollisuudet hoitamatta ja pelaaja voi esimerkiksi menettää luototietonsa ja asuntonsa. Yhteiskunnallisella tasolla haitat liittyvät muun muassa terveys- ja sosiaalipalvelujen kustannuksiin, pelien järjestämiseen ja pelaamisen mahdollistavan rikollisuuden aiheuttamiin kustannuksiin. Mitä pidemmälle peliongelma kehittyy, sitä enemmän se vaatii piilottelua ja valehtelua, jotka aiheuttavaa stressiä. Pa- 5 Raaputettavia arpoja olivat 15 17-vuotiaista pelanneet noin 25 % tytöistä ja pojista, yksityisiä korttipelejä tai vedonlyöntiä olivat pelanneet 20 % pojista ja 10 % tytöistä. 5 6 Tutkimus toteutettiin 15 16-vuotiaille 9-luokkalaisille. 7 Liebet-testin mukaan, testistä tarkemmin kappaleesta Peliongelman puheeksiotto. 8
konomainen pelaaminen ja kokemus kyvyttömyydestä kontrolloida omaa käytöstä aiheuttaa yhä enemmän ahdistusta. (Heikkilä, Laine & Salokoski 2009.) Riskitekijät ja muiden ongelmien yhtäaikaisuus Rahapelaamiselle altistavat yksilölliset riskitekijät Suomalaiset nuoret aloittavat pelaamisen varhain ja he pelaavat kohtuullisen paljon. Vuoden 2011 heinäkuussa nostettu pelaamisen ikäraja on tarkoitettu suojaamaan nuoria rahapelaamisen haitoilta. Ikärajaa nostettiin sen vuoksi, että varhaisen pelaamisen aloittamisen on havaittu nostavan riskiä myöhemmälle ongelmapelaamiselle. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että muita ongelmapelaamisen riskitekijöitä ovat muun muassa masennus, huono suoriutuminen koulussa, koulupinnaus, muut riippuvuudet (tupakkaan, alkoholiin tai huumeisiin), alempi yhteiskuntaluokka, rikollisuus, riskikäyttäytyminen, keskittymisen häiriöt kuten ADHD ja heikko itsetunto (Järvinen-Tassopoulos & Metso, 2009 ja Nuoret pelissä, 2011). Pääkaupunkiseudun Peliklinikalla on havaittu, että yhtenä ongelmallisen pelaamisen riskitekijänä voi olla myös nuorena saatu suuri voitto, jonka tuottamaa tunnetilaa jahdataan vielä vuosikymmeniä myöhemmin sekä antisosiaalinen suhtautuminen rahaan, jolloin henkilö kokee, että rahaa on saatava mahdollisimman paljon ja ilman vaivaa. Näille henkilöille raha voi merkitä fantasiaa, jossa raha olisi oikotie tarpeiden tyydyttämiseen ja arvostukseen tilanteessa, jossa tosiasialliset ihmissuhteet ja itsetunnon haavat aiheuttavat ahdistusta. (Antti Kauppi 8.8.2011). Pelaavien nuorten ja erityisesti ongelmapelaavien nuorten on havaittu tutkimuksissa käyttävän alkoholia ja huumeita. Erityisesti tyttöjen kohdalla, muuten harvinainen säännöllinen pelaaminen, liittyi runsaaseen päihteiden käyttöön. Pelaamisen, päihteiden käytön ja riskikäyttäytymisen yhteyttä on haasteellista selittää, mutta vaikuttaa siltä, että tekijät vaikuttavat toinen toisiinsa. Nuorten odotuksia tutkittaessa on havaittu, että nuoret odottavat pelaamiselta samanlaisia positiivisia seurauksia kuin alkoholin juomiselta: sosiaalista vuorovaikutusta, muiden samanikäisten hyväksyntää, viihdettä, rentoutusta ja jännitystä. Samalla he myös tunnistivat pelaamiseen liittyvät negatiiviset seuraukset: emotionaaliset ja sosiaaliset ongelmat sekä kognitiiviset ja käyttäytymiseen liittyvät vaikeudet. (Järvinen-Tassopoulos & Metso, 2009 ja Nuoret pelissä, 2011.) Osa pelaajista pakenee peleihin murheita, suruja tai vastoinkäymisiä. Erityisesti nuoren elämään liittyvät kriisit lisäävät liialliseen pelaamisen riskiä. Osa nuorista hakee peleiltä voimakkaita tunteita ja jännitystä, joita suurten rahapottien voittaminen ja häviäminen aiheuttavat. Nuorilla kuten aikuisillakin on usein vääristyneitä käsityksiä siitä, kuinka paljon pelien lopputulokseen voi omilla taidoilla vaikuttaa. Väärät käsitykset omasta kyvystä hallita pelejä altistavat peliongelmille. Nuorten ongelmallisen pelaamisen riskiä voi vähentää suojaavia tekijöitä vahvistamalla: hyvät suhteet perheeseen, ystäviin ja turvallinen lähiympäristö suojaavat nuorta kuten myös itsehallinnan ja tunteiden säätelyn opetteleminen sosiaalisen tuen tarjoaminen ja nuorten tukeminen heitä askarruttavissa asioissa sekä asiallinen tieto pelaamisesta ja pelihaitoista suojaavat nuorta. (Nuoret pelissä, 2011.) Muiden ongelmien yhtäaikaisuus Tutkimusten ja selvitysten mukaan peliongelma tuntuu liittyvän moniin muihin yhtäaikaisiin ongelmiin. On hankalaa arvioida johtuvatko sosiaaliset, psyykkiset tai terveydelliset ongelmat 1) liiallisesta tai pakonomaisesta pelaamisesta vai 2) liittyvätkö ne samoihin taustasyihin, joista liiallinen pelaaminen johtuu tai 3) ovatko ne riskitekijöitä liialliselle pelaamiselle. Pääkaupunkiseudun Peliklinikalla on havaittu, että klinikalle hoitoon hakeutuvilla asiakkailla on pääsääntöisesti peliongelman lisäksi myös muita ongelmia. Erityisesti mielenterveysongelmat kytkeytyvät hyvin 9
usein peliongelmaan 8. Lisäksi noin neljäsosa asiakkaista oli hakenut apua liiallisen päihteiden käytön vuoksi. Peliongelmista johtuvia taloudellisia ongelmia oli muun muassa pelaamiseen otetut velat, joita oli lähes 80 prosentilla asiakkaista. Nämä velat olivat pääsääntöisesti pikavippejä. (Antti Kauppi 8.8.2011.) Aikuisväestön terveyttä tutkittaessa havaittiin, että aktiivisesti pelaavasta aikuisväestöstä (eli vähintään yhtä peliä kolmena päivänä viikossa pelaavista): noin 40 prosenttia arvioi terveydentilansa huonoksi tai keskinkertaiseksi kolmasosa ilmoitti pitkäaikaissairauksista tai työkykyä haittaavasta vammasta/sairaudesta kolmasosa tupakoi päivittäin noin kymmenesosan alkoholin kulutus oli suurkuluttajan luokkaa noin kymmenesosa kertoi lääkärin toteamasta mielenterveysongelmasta. Aktiivisesti pelaavat tupakoivat ja suurkuluttivat alkoholia yleisemmin kuin vähemmän tai ei ollenkaan pelaavat. Lisäksi aktiivisesti pelaavat naiset kokivat terveytensä huonoksi. Muilta osin merkittäviä eroja ei ollut. Niillä, jotka ilmoittivat rahapelaamiseen liittyvistä ongelmista, oli enemmän elintapa- ja terveysongelmia kuin vähemmän tai ei ollenkaan pelaavilla. (Piispa, Laitalainen, Helakorpi, Halme, Alho & Uutela, 2009.) Juomatapatutkimuksessa tutkittiin päihteiden käytön ja ongelmapelaamisen yhtäaikaisuutta ja todettiin, että runsas alkoholin käyttö, rahapeliongelmat ja huumeiden käyttö koskee noin yhtä prosenttia väestöstä (25 000 35 000). Heidän kohdallaan ongelmat olivat nivoutuneet toisiinsa ja ruokkivat toisiaan. Heidän joukossaan oli paljon naimattomia miehiä, jotka olivat työttömiä ja heillä oli taloudellisia vaikeuksia. Tutkimuksen mukaan humalahakuisesti juovista suomalaisista arviolta 200 000 300 000 on jonkinasteinen peliongelma. Tutkimuksissa on havaittu, että alkoholin juominen voi saada pelaamistarpeen heräämään ja humala tai päihtymys voi saada henkilön pelaamaan yli varojensa tai muuten liikaa. (Suomi juo, 2010.) Mikä rahapeleissä koukuttaa ja voiko koukuttavuuteen vaikuttaa? Aivotoiminnan tasolla on havaittu, että palkitsevimmilta tuntuvat sellaiset pelitilanteet, joissa palkinto on suuri ja sen voittaminen on hyvin epävarmaa. Helposti ennustettavat voitot eivät tuota yhtä suurta tyydytystä kuin epätodennäköisemmin saadut. Esimerkiksi hedelmäpelejä pelattaessa aivojen palkitsemisjärjestelmä aktivoituu, kun pelin pyörät pyörähtävät käyntiin ja voittomahdollisuus on pieni. Kun pelikertoja on toistettu riittävän monta kertaa aivojen palkitsemisjärjestelmä käynnistyy pelikoneen napin painalluksesta. Yksittäisen pelin häviäminen ei suuresti vaikuta palkitsemisjärjestelmään, mutta voiton saaminen, vilkkuvalojen ja rahankilinän kera aiheuttaa voimakkaan palkitsemisjärjestelmän aktivoitumisen. Voiton saamisen mahdollisuus ylläpitää toimintaa rahan häviämisestä riippumatta. Raha-automaateilla pelaamisen voittomahdollisuus on juuri optimaalinen aivojen palkitsemisjärjestelmää ajatellen. Ainut mihin pelaaja voi itse vaikuttaa on pelikertojen määrä ja oman pelaamisen nopeus. Peliautomaatit ovat yksi eniten riippuvuutta aiheuttava rahapelimuoto. (Kaasinen, Halme & Alho 2009.) Myös juomatapatutkimuksessa havaittiin, että riski- ja ongelmapelaajat suosivat rahapeliautomaatteja ja toiseksi suosituinta oli vedonlyönti. Paljon pelaavalle peliautomaatti on palkitseva sen vuoksi, että se antaa voitot välittömästi. Paljon pelaavat pelasivat tyypillisesti monia eri pelejä, joka oli harvinaista (1 7 %) vähemmän pelaaville. Vähemmän pelaavien tyypillisimmät pelimuodot olivat Lotto ja Veikkauksen muut arvontapelit. (Suomi juo, 2010.) Rahapelihaittojen arviointi Rahapelaamiseen liittyviä riskitekijöitä ja rahapelien ominaisuuksia on Suomessa tutkittu suhteellisen vähän aikaa. Pelien ominaisuuksien arviointiin on kuitenkin luotu muutamia välineitä. Rahapelien riskejä arvioidaan kansainvälisen arviointimenetelmän (GAM-RiSC) avulla. Menetelmä arvioi pelin riskit peliriippuvuudelle altistumisen näkökulmasta. Suomalaiset peliyhtiöt ovat kehittäneet omia vastuullisuustyökaluja, 8 Tilastojen mukaan yli puolet asiakkaista oli hakenut apua mielenterveysongelmaan. 10
joiden avulla he arvioivat tarjoamiensa pelien riskejä. Arviointimalleissa otetaan huomioon niin pelien ominaisuudet kuin peliympäristö. Viranomaiskäyttöön on suunniteltu (2009) oma arviointiprosessi, jonka avulla voidaan arvioida pelien haitallisuutta ja puuttua riskejä lisääviin ominaisuuksiin. Viranomaisille suunnitellussa arviointiprosessissa otetaan huomioon muun muassa alla olevan taulukon elementit: Itse peliin liittyvät asiat: Taloudellisen tappion riski: Palkintojen suuruus, voittoluokat, voittojen todennäköisyys jne. Sattuma ja taidot: o kuinka nopeasti panoksen asettamisesta tulos selviää, o miten nopeasti mahdollinen voitto on käytettävissä uuteen peliin, o mahdollisten pelitoistojen määrä o ja miten voimakkaasti pelaaja uppoutuu pelaamiseen. Pelaamisen ja voittojen saannin nopeus lisäävät pelin houkuttelevuutta ja riippuvuusriskiä. o kuinka nopeasti pelissä voi hävitä rahaa, eli pelin kertapanos ja keskimääräinen tappio jne. Esimerkiksi: rajoittamattomat kertapanokset voivat aiheuttaa suuria tappioita, joita pyritään korjaamaan pelaamalla lisää. Useat pienemmät voittoluokat voivat houkutella pelaamaan enemmän kuin yksi suuri päävoitto. Kuinka paljon taidot, tiedot, sattuma ja säännöt vaikuttavat voiton saantiin. Pelin ja sen ympäristön houkuttelevuus: Peliin liittyvät lisähoukutukset: Sosiaaliset piirteet: Saatavuus: Pelin houkuttavuuteen vaikuttavat esimerkiksi valot, värit ja äänet sekä peliympäristö ja sen oheispalvelut. Pelaajan toiveita voitosta voidaan yllyttää monella tavalla: o läheltä piti -tilanteet o ja valheelliset oletukset taitojen ja tietojen merkityksestä pelitulokseen. Näillä tekijöillä voimistetaan pelaajan illuusiota siitä, että pelin kulkuun voi itse vaikuttaa tai sitä, että seuraavalla kerralla voitto tulee varmasti. Peleihin liittyvät sosiaaliset piirteet voivat joko lisätä tai vähentää pelaamista. Seura voi lisätä panosten ja toistojen määrä, mutta sosiaalinen paine voi myös rajoittaa pelaamista. vaikuttaa pelaamisen määrään. Markkinointiviestintä: (Heikkilä, Laine & Salokoski 2009.) millä tavoin markkinointia tehdään ja miten paljon siihen kulutetaan varoja. Edellisten lisäksi pelaamisintoon vaikuttaa pelaamisen rahoittamiseen liittyvät tekijät, eli onko pelikoneen lähellä raha-automaattia, voiko pelaamisen maksaa luottokortilla ja niin edelleen. (Heikkilä, Laine & Salokoski 2009.) Pelihaittojen arviointia on jonkun verran tehty, mutta lisätutkimusta ja kokemuksia tarvitaan, jotta voidaan luoda systemaattinen arviointiprosessi. Haittojen arviointiprosessia tehnyt asiantuntijaryhmä kokee, että haittojen arviointi on erittäin haastavaa. Olisi tärkeää, että ilmeneviin ongelmiin puututtaisiin ja pelaamista rajoitettaisiin (Heikkilä, Laine & Salokoski 2009). 11
Rahapelaajien hoito Rahapelaamisen hoitoa on tutkittu tapaustutkimuksina jonkun verran, mutta seurantatutkimuksia on vähän ja tutkimusten tulokset ovat epävarmoja. Parhaimmat tulokset on tutkimusten mukaan saatu kognitiivis-behavioraalisista menetelmistä, joilla tarkoitetaan muun muassa retkahduksen ehkäisyä sekä ongelman ratkaisun ja sosiaalisten taitojen harjoittelua. (Halme & Tammi, 2008.) Tällä hetkellä ongelmallisesti pelaavien hoitoa kehitetään muun muassa pääkaupunkiseudun Peliklinikalla. Klinikalle on koottu useita toimijoita, joilla on erilaisia lähestymistapoja ja kokemusten karttuessa hoitoja päästään arvioimaan. Seuraavassa esitellään tarkemmin Peliklinikan avohoidon ja Vantaan kaupungin päihdepalvelujen kokemuksia rahapeliongelmaisten asiakkaiden hoidosta. Kokemuksia pääkaupunkiseudun Peliklinikalta Pääkaupunkiseudun Peliklinikka aloitti toimintansa kesällä 2010 9. Peliklinikka tarjoaa: avohoitoa hankkeessa mukana olevien kuntien 10 18 vuotta täyttäneille asukkaille. Uutena toimintamuotona on alkanut pariterapia. Peliklinikalla tehdään pelitutkimusta ja kehitetään psykoterapeuttista hoitoa. Tiltti on Peliklinikalla toimiva kaikille avoin kahvila, joka on avoinna arkisin klo 15 18. Tiltistä saa tietoa ja tukea peliongelmasta. (www.tiltti.fi) o Tiltin tiloissa järjestetään muun muassa aamujoogaa maanantaisin ja tiedotustilaisuuksia ammattilaisille, pelaajille ja pelaajien läheisille sekä kuukausittain talousneuvontaa. Vertaisryhmiä muun muassa pelaajille, heidän läheisilleen ja tulevana syksynä järjestetään oma ryhmä maahanmuuttajille. Peluurin maksuttomaan auttavaan puhelimeen voi soittaa ja saada tietoa ja tukea peliongelman hoitamisesta. Lisäksi Peluuri tarjoaa neuvontapalvelua Peluurin nettisivuilla, missä on myös keskustelupalsta peliongelmasta kiinnostuneille. (www.peluuri.fi, puh. 0800 100 101.) Peli poikki -ohjelma on Internetin välityksellä toimiva hoito-ohjelma liiallisesti pelaaville. Ohjelman kautta saa tietoa pelaamisesta, tukea pelaamisen lopettamiseen ja hallintaan. (www.pelipoikki.fi) Pelivoimapiiri on tekstiviestitukipalvelu, jota voi käyttää kännykällä tai tietokoneella. Palveluun kuuluu sähköistä vertaistukea, ohjattuja ryhmiä ja tukitekstiviestejä. Peliklinikalle voi ottaa yhteyttä, mikäli haluaa apua omaan tai läheisen peliongelmaan. Klinikan eri toimijat tekevät tiiviisti yhteistyötä ja kaikille yhteyttä ottaville on tarjolla apua. (www.peliklinikka.fi, Peliklinikka - Tietoa, tukea ja hoitoa rahapeliongelmaan.) Pääkaupunkiseudun Peliklinikan psykologi Antti Kauppi kertoi klinikan avohoidon toiminnasta haastattelussa 8.8.2011. Avopalveluissa annetaan terapiaa peliongelmista kärsiville asiakkaille. Asiakkaan hoito alkaa hoitosuunnitelman teolla, jossa kartoitetaan asiakkaan tilanne, hänen tarpeensa ja kyky ottaa vastaan hoitoa. Antti painottaakin tarkan hoitosuunnitelman tärkeyttä, jotta tiedetään minkälaista hoitoa asiakas tarvitsee. Peliklinikalla tehtävässä avohoidon arvioinnissa käytetään apuna muun muassa Pathways-mallia (Blaszczynski & Nower, mm. 2005). Mallissa pelaajat jaetaan kolmeen ryhmään: 1) ryhmään kuuluvat pelaajat, joilla ei ole merkittävissä määrin muita psyykkisiä ongelmia. Heidän pelaamistaan ylläpitää muun muassa voittoihin liittyvät virheellisiä uskomukset, sekä pelin ominaisuudet ja saatavuus. He saattavat myös olla luonteeltaan jännitystä hakevia tai kokevat rahapeleihin liitetyn elämäntavan ja mielikuvamaailman kiehtovana. Liiallisen pelaamisen seurauksena nämä pelaajat ovat kuitenkin menettäneet rahaa ja heillä on sen seurauksena parisuhdeongelmia, alakuloa ja muita reaktiivisia seurauksia. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvilla pelaajilla on kuitenkin omia voimavaroja ja usein muita tukevia asioita elämässä (parisuhde, harrastuksia jne.) 9 Peliklinikan osoite: Kaisaniemenkatu 2 B, 00100 Helsinki. 10 Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten 12
2) ryhmään kuuluvilla pelaajilla on jo peliongelman syntyä edeltäviä vaikeuksia säädellä ja ilmaista tunteitaan, etenkin läheisissä ihmissuhteissa. Pelaaminen on keino paeta tai turruttaa ahdistavia ja alavireisiä mielensisältöjä. Kuitenkin myös pelin ominaisuudet ja saatavuus, sekä kognitiiviset vääristymät ylläpitävät pelikäyttäytymistä. Syntyy kehä, jossa henkilö pelaa ja sen jälkeen tuntee syyllisyyttä, häpeää ja itsesyytöksiä pelaamisen vuoksi, jonka jälkeen saatuaan rahaa pelaa lisää saadakseen hetkellisesti tunteet ja pahanolon jälleen hallintaan. Pelaaminen siis vaimentaa ahdistuksen tai masentuneisuuden kokemista ja luo hetkellisen järjestyksen päässä pyöriville ahdistavilla ajatuksille. Persoonallisuus saattaa jakaantua lievässä määrin kahtia; kilttiin ja mukautuvaiseen arkipersoonaan ja pelaajaan, joka varastaa, valehtelee ja salailee pelaamistaan. 3) ryhmään kuuluu pelaajat, joilla on jokin aivoperäinen, tai vahvasti perinnöllinen häiriö (esim. ADHD), johon liittyy pelaamiseen altistavia taipumuksia, kuten taipumus jumittua tekemään yhtä asiaa pitkäksi aikaa tai taipumus impulsiivisuuteen. Tämän ryhmän hoidossa tarvitaan usein yhteistyötä lääkärin kanssa. Pelaajien hoito määrittyy sen mukaan mihin ryhmään he kuuluvat. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien hoidossa keskustelut painottuvat pelaamiseen. He hyötyvät lyhytinterventioista, kuten manualisoiduista kognitiivis-behavioraalisista hoito-ohjelmista, tai ohjauksesta ja neuvonnasta. Peliklinikalla on tarjolla muun muassa Internet-pohjainen itsehoito-opas, jota tukee puhelinkontakti työntekijään. Toiseen ryhmään kuuluvien kohdalla hoidossa tulee kognitiivisten vinoutumien lisäksi ottaa huomioon tunne-elämän käsittely, kuten kiintymyssuhteissa ilmenevä tunteenilmaisu ja sen esteet. Peliklinikan kokemuksen mukaan erityisesti aggression ilmaiseminen on toisen polun pelaajille vaikeaa. Hoidossa käsittelemättömät tunteet nousevat usein esiin ahdistuksena, paniikkioireina tai traumoina, joiden läpikäyminen on tärkeää. Peliklinikalla on hyviä kokemuksia pelaajien hoidosta. Psykologi Antti Kauppi painottaa omassa työssään tunne-elämän säätelyn tärkeyttä. Tutkimuksissa se on havaittu merkittävimmäksi pelaamista ylläpitäväksi tekijäksi (Turner ym. 2008). Tunteensäätely näkyy toimivina ihmissuhteina ja kykynä ilmaista tunteita ja tarpeita sekä yhdistää tunteet ja pelikäyttäytyminen toisiinsa. Hän on kehittämässä avohoitoon hoitomuotoa kiintymyssuhde- ja mentalisaatioteorian pohjalta. Kauppi toteaa, että vaikeudet tunne-elämässä ja ihmissuhteissa altistavat riippuvuuksien synnylle. Kun taas pelaamista ylläpitävät ahdistukset on työstetty ja sanoitettu, lievenee usein myös pakokäyttäytyminen. Kauppi korostaa, että toisen polun pelaajien hoitojen tulisi olla tarvittaessa pidempiä, ja ottaa huomioon pelaamisen lisäksi koko persoonallisuus, ihmissuhteet ja keskeiset kehitykselliset kriisit. 13
Yhden asiakkaan tarina Asiakkaaksi saapui nuori työssäkäyvä mies, joka oli pelannut noin 10 15 vuotta. Hoitoon tullessaan hän oli ahdistunut ja masentunut. Hänen itsetuntonsa oli laskenut ja hänen oli vaikeaa ymmärtää miksi hän pelaa ja mihin pelaaminen liittyy. Pelaaminen tuntui pakonomaiselta ja robottimaiselta reagoinnilta pelihaluun. Hän koki, ettei kykene nauttimaan arkisista asioista. Elämän piiri oli kaventunut pelkän pelaamisen ympärille. Miehen hoito aloitettiin kiireettömästi. Terapiatilanne tuntui hänestä aluksi hankalalta ja itselle merkityksellisistä asioista puhuminen oli vaikeaa. Hoidon tavoitteena oli aluksi saada mielessä vellova ahdistus ja kaaos hallintaan, jotta sen jälkeen voidaan pohtia mitä pelaamisen taustalta löytyy. Kun mielen kuohunta oli helpottanut, pintaan tulivat taustalle jääneet tunteet ja halut. Pitkän aikaa jatkunut pelaaminen oli typistänyt miehen oman tunneilmaisun ja hänen piti uudelleen keksiä sanat omille tunteilleen. Terapian aikana hänelle tarjottiin erilaisia keinoja kuvata tunteita ja luoda unelmia. Vähitellen kyky pohtia omaa mieltä vahvistui. Samalla yllyke pelaamiseen heikkeni. Prosessin aikana miehen omaelämäntarina eheytyi rikkonaisesta tarinasta kokonaisuudeksi. Pikkuhiljaa prosessin edetessä mies kykeni hahmottamaan itsensä pelaajana ja hallitsemaan omaa käytöstään mieliteon tullessa. Sietämätön halu oli muuttunut siedetyksi ja kertomukselliseksi. (Antti Kauppi 8.8.2011) Kokemuksia Vantaan päihdepalvelujen A-klinikalta H-klinikalta ja nuorisoasemalta Peliongelmaisten asiakkaiden määrää Vantaan päihdepalveluissa on vaikeaa arvioida. Täsmällisiä tilastoja asiakkaiden määrästä ei ole mahdollista saada. Itä-Vantaan A-klinikan johtava sosiaalityöntekijä Tarja Koivisto toteaa, että peliongelman vuoksi tulevia asiakkaita ja yhteydenottoja on viimeisen vuoden aikana ollut vähän. Vaikuttaa siltä, että peliongelmista kärsivät asiakkaat ovat löytäneet Peliklinikan palvelut. Yhteydenottojen vähäisyydestä riippumatta Tarja arvioi oman kokemuksensa pohjalta, että A-klinikan asiakkailla on enemmän peliongelmia, kuin niitä tulee esiin. Tästä syystä onkin tärkeää pitää aihetta yllä esimerkiksi teemaryhmien keskusteluissa ja yksilötapaamisissa. A-klinikoilla esiin tulevat peliongelmat liittyvät ensisijaisesti rahapelikoneisiin. Näillä asiakkailla on usein myös muita rinnakkaisongelmia, kuten masennusta, ahdistusta ja taloudellisia ongelmia. Asiakkaat kokevat rahapeliongelmat usein hyvin hävettävinä. Hoidon järjestämisen osalta Tarja pitäisi ideaalitilanteena hoidon järjestämistä yhteistyössä Peliklinikan kanssa. On tärkeää, että asiakas saa riittävän tuen peliongelmaansa. (Tarja Koivisto 6.7.2011.) H-klinikan erikoissairaanhoitaja Ulla Seppänen kertoi, että H-klinikan on ollut joitain asiakkaita, joilla on ollut peliongelmia. Peliongelman hoito on onnistunut muun hoidon ohessa. Joissain tapauksissa hallinnassa oleva päihderiippuvuus on muuttunut peliriippuvuudeksi. Ulla toteaa, että peliongelmaa olisi hyvä kartoittaa hieman tarkemmin myös H-klinikalla. (Ulla Seppänen 17.8.2011.) Nuorisoasemalla on ollut hoidossa vain yksittäisiä rahapelaajia. Nuoret tulevat pääasiassa hoitoon muiden peliongelmien kuin rahapeliongelmien vuoksi. Nuorisoasemalla ei ole tietoa mistä nuoret rahapelaajat ovat hakeneet apua. (Anniina Kuparinen 5.7.2011.) 14
Laitoshoito ja asumispalvelut Vantaalla Vantaan päihdepalveluista on ohjattu viisi asiakasta rahapeliongelman takia kuntouttavaan laitoshoitoon vuoden 2011 tammi-kesäkuun aikana. Nämä asiakkaat ovat olleet päihdepalveluissa hoidossa joko akuutin päihdeongelman takia hoidossa tai heillä on ollut aikaisemmin päihdeongelma. Kuntouttavaan laitoshoitoon ohjattavien asiakkaiden määrä on aika pieni, mutta hoitoon ohjattujen ongelmat ovat olleet vakavia. Peliongelman laitoshoitoa on tarjolla muun muassa Hietalinnassa, Ridasjärvellä ja Kartanoyhteisössä. (Päivi Råman, 1.7.2011.) Anne Mustaniemi (16.8.2011) kertoo, että asumispalveluissa tulee ajoittain esiin asiakkaiden peliongelmia, mutta käytännössä muut ongelmat kuten hallitsematon päihteiden käyttö ja elämänhallinnan ongelmat ovat pääsääntöisesti akuuteimpia ongelmia. Jollain asiakkailla peliongelma on yksi ongelmista ja myös sitä käsitellään tarpeen mukaan. Helposti piiloon jäävä ongelma Peliongelma jää helposti näkymättömiin ja olisikin tärkeää muistaa ottaa asia puheeksi niin yksilötapaamisissa kuin teemaryhmiä järjestettäessä. Peliongelman puheeksiotto Peliongelman kehittymiseen vaikuttavat monenlaiset tekijät. On havaittu, että monien peliriippuvaisten elämänhallinnan ongelmat, sosiaaliset ongelmat ja perheongelmat ovat yhteydessä peliriippuvuuteen. Taustalla voi myös olla mielenterveys- ja itsetunto-ongelmia. Peliriippuvuus ei siis välttämättä ole syy elämänhallinnan ongelmille vaan se voi johtua esimerkiksi elämänhallinnan ongelmista ja tarpeesta paeta ongelmia. Peliongelman taustalla voi toki olla muitakin syitä kuin ongelmia, kuten kilpailuhenkisyys, tapa, usko henkilökohtaiseen onneen jne. (Heikkilä, Laine & Salokoski, 2009.) Tutkimuksissa on havaittu myös, että päihdeongelmat ja peliongelmat liittyvät usein toisiinsa. (Tarkemmin: Peliongelman riskitekijät ja muiden ongelmien yhtäaikaisuus.) Peliongelmaan olisi hyvä puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Liebet-pikatyökalu on kehitetty rahapeliongelman tunnistamiseen ja puheeksiottoon. Kun pelaaminen ja mahdollinen peliongelma on otettu asiakkaan kanssa neutraalisti esille esimerkiksi kysymällä harrastaako asiakas rahapelejä ja kuinka paljon niiden parissa kuluu aikaa. Sen jälkeen varsinaisen riski- ja ongelmapelaamisen kartoittamiseen on kehitetty kaksi kysymystä Oletko koskaan tuntenut tarvetta käyttää pelaamiseen yhä enemmän rahaa? Kyllä/Ei Oletko koskaan joutunut valehtelemaan läheisillesi siitä, kuinka paljon pelaat? Kyllä/Ei Mikäli asiakas vastaa myöntävästi toiseen tai molempiin kysymyksiin, hänellä saattaa olla peliongelma ja asiaa on syytä selvittää tarkemmin. (http://info.stakes.fi/pelihaitat/fi/hoito/liebet.htm) Peliongelman tunnistamista hankaloittaa se, ettei liiallinen pelaaminen näy ulospäin. Varhaisemmassa liiallisen pelaamisen vaiheessa saattaa auttaa havahduttaminen ja rauhallinen arvio siitä, mitä haittoja ja hyötyjä pelaaminen aiheuttaa. Ongelmallinen rahapelaaminen voi paljastua vasta kun pohditaan syytä monille muille ongelmille, kuten taloudellisiin ongelmiin. Nuori tai aikuinen voi pelatessaan velkaantua, ottaa pikavippejä ja jopa menettää luottotietonsa. ajankäyttöön liittyviin ongelmiin. Kun pelaamiseen kuluu yhä enemmän aikaa se on pois perheeltä, ystäviltä ja harrastuksista. Ajankäytön ongelmat saattavat johtaa perhe- ja parisuhdeongelmiin. 15
psyykkisiin ongelmiin. Pelaamattomuus aiheuttaa ahdistusta, keskittymiskyky heikkenee ja pelaaja saattaa valehdella pelaamisestaan. (Muokattu Nuoret pelissä, 2011 pohjalta.) Nuorisoaseman ohjaaja Anniina Kuparinen (5.7.2011) ja Itä-Vantaan A-klinikan johtava sosiaalityöntekijä Tarja Koivisto (6.7.2011) ovat yhtä mieltä siitä, että paras tapa saada tietoa asiakkaan pelaamisesta on kysyä suoraan asiakkaalta itseltään, esimerkiksi erilaisten terveyteen liittyvien kartoitusten yhteydessä. Nuoret ja aikuiset kertovat yllättävän rehellisesti asioistaan, kunhan niistä vain kysytään. Tärkeintä on, että työntekijällä ei ole liian voimakkaita ennakkoasenteita siitä, kenellä voi olla peliongelma. Liiallinen pelaaminen voi olla ongelma niin hienolle vanhalle rouvalle, sairaalle eläkeläiselle, kuin hyvin pukeutuvalle menestyvälle nuorellekin. Rahapelaamiseen liittyviä testejä löytyy Päihdelinkin sivuilta (http://www.paihdelinkki.fi/testit-rahapelit). 16
Digitaalinen pelaaminen ja Internetin käyttö Internet ja erilaiset pelit ovat tuttuja lähes kaikille suomalaisille ja monet meistä käyttävät niitä joko päivittäin tai vähintään viikoittain. Internet on kätevä apuväline tietoa ja viihdettä etsittäessä ja erilaisia digitaalisia pelejä on lähes kaikissa digitaalisissa laitteissa ja useilla Internet-sivuilla. Parhaimmillaan lapset ja nuoret oppivat pelien kautta kognitiivisia, motorisia, sosiaalisia ja teknisiä taitoja, kielitaitoa, roolien ottamista, toimintastrategioiden suunnittelua ja yhteistyötaitoja, lisäksi pelaaminen antaa onnistumisen ja myös epäonnistumisen kokemuksia (Nuoret pelissä, 2011). Pelien kautta oppiminen on palkitsevaa ja motivoivaa, myös aikuiselle. Pelimaailmoja hyödynnetäänkin muun muassa kouluissa ja opiskelussa. Huonoimmillaan väärät pelivalinnat tai vääränlaiset Internet-sivut saattavat olla lapselle tai nuorelle hyvinkin pelottavia ja ahdistavia kokemuksia. Internetin ja pelien tarjonnasta onkin opeteltava tekemään oikeita valintoja. Tässä raportissa digitaalisen pelaamiseen ja Internetin käyttöön liittyviä haittoja arvioidaan jatkumona: liiallinen Internetin käyttö ja pelaaminen aiheuttaa enenevässä määrin haittoja, ongelmapelaaminen ja ongelmallinen Internetin käyttö aiheuttaa selviä haittoja ja riippuvuus tasoinen Internetin käyttö tai digitaalinen pelaaminen aiheuttaa käyttäjälle merkittäviä haittoja (Sovellettu Tapio Jaakkolan pohjalta, linkki katsottu 12.5.2011.) Internetriippuvuudelle tai digitaalisiin peleihin liittyvälle peliriippuvuudelle ei ole diagnoosikriteerejä, mutta tästä huolimatta tässä raportissa käytetään käyttöön vakiintunutta riippuvuus termiä kuvaamaan vakavimpia haittoja aiheuttavaa pakonomaista pelaamista ja Internetin käyttöä. Tässä luvussa käsitellään ensin suomalaisten Internetin käyttöä ja digitaalista pelaamista ja sen jälkeen keskitytään ikärajoihin ja kohtuulliseen käyttöön sekä yhtäaikaisiin ongelmiin ja viimeisenä hoitoon. Luku on kirjoitettu ensisijassa lasten, nuorten ja nuorten aikuisten näkökulmasta. Suomalaisten Internetin käyttö vuonna 2010 Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 2010 86 prosenttia suomalaisista käytti Internetiä ja yli puolet suomalaisista käytti Internetiä useita kertoja päivässä. 42 prosenttia suomalaisista oli rekisteröitynyt jonkun yhteisöpalvelun käyttäjäksi ja 28 prosenttia kertoi seuraavansa jotain yhteisöpalvelua päivittäin 11. Sosiaalisen median ja yhteisöpalvelujen käyttö oli yleisintä alle 35-vuotiaiden keskuudessa. Nuorista ja nuorista aikuisista noin 80 prosenttia oli rekisteröitynyt jonkun yhteisöpalvelun käyttäjäksi ja lähes 20 prosenttia seurasi jotain yhteisöpalvelua reaaliaikaisesti tai useita kertoja päivässä. Naiset olivat hieman miehiä aktiivisempia Internetin yhteisöpalvelujen käytössä. Vanhemmissa ikäluokissa Internetin käyttö on yleistynyt voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Internetin käyttö muodostaa valtaosan tietokoneen yksityiskäytöstä. (SVT: Tieto- ja viestintätekniikan käyttö ja SVT: Tieto- ja viestintätekniikan käyttö, liitetaulukko 13.) Nuorista 16 24-vuotiaista lähes 40 prosenttia oli käyttänyt Internetiä pelien pelaamiseen toisen kanssa verkon välityksellä ja 25 34-vuotiaista 16 prosenttia 12. Verkon kautta pelaaminen on yleisempää pojilla kuin tytöillä. Musiikin kuunteluun tai lataamiseen Internetiä käytti: 85 prosenttia 16 24-vuotiaista 66 prosenttia 25 34-vuotiaista 46 prosenttia 35 44-vuotiaista 30 prosenttia 45 54-vuotiaista 20 prosenttia 55 64-vuotiaista ja 11 prosenttia 65 74-vuotiaista suomalaisista vuonna 2010. 11 Yhteisöpalveluja ovat muun muassa: Facebook, MySpace, LinkedIn ja YouTube, joissa käyttäjä luo oman profiilin ja on yhteydessä muihin käyttäjiin. Yhteisön muodostavat käyttäjät voivat keskustella ja jakaa yhdessä esim. linkkejä tai muuta materiaalia. 12 Vanhempien ikäluokkien osuus oli alle 10 prosenttia. 17
(SVT: Tieto- ja viestintätekniikan käyttö, liitetaulukko 10.) Erityisesti nuoremmat ikäluokat käyttävät Internetiä monipuolisesti niin tiedon hakemiseen, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon kuin erilaisten hyödykkeiden hankkimiseen. Käytön lisääntyessä myös huoli liiallisesta käytöstä lisääntyy. Digitaaliset pelit Pelaajabarometrin 2010 mukaan lähes kaikki suomalaiset ovat joskus pelanneet jotain peliä. Peräti 73 prosenttia on pelannut jotain digitaalista peliä ja vähintään kerran viikossa jotain digitaalista peliä pelaavia on yli puolet suomalaisista. Opetuspelejä oli pelannut lähes 20 prosenttia. Suomalaisten suosikkipeli oli pasianssi ja toisena erilaiset veikkauspelit (kuten Lotto). Kolmannella sijalla oli erilaisia digitaalisia liikuntapelejä (kuten Wii Fit). Peleihin käytetty rahamäärä oli yli kaksinkertaistunut vuoden 2010 ja 2011 välillä 13. Keskimäärin pelaajat käyttivät pelaamiseen hieman yli kolme tuntia viikossa ja 10 euroa kuukaudessa. (Kuronen & Koskimaa, 2011.) Vuoden 2010 kouluterveyskyselyssä kartoitettiin vantaalaisten nuorten television, tietokoneiden ja pelikonsolien käyttöä. Käyttää arkipäivinä vähintään neljä tuntia television katseluun, tietokoneen, konsolien tai muiden vastaavien käyttöön. Peruskoulun 8. ja 9. -luokkalaiset Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat Ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijat Tytöt Pojat Tytöt Pojat Tytöt Pojat 28 % 24 % 17 % 27 % 32 % 33 % (Lommi, Luopa, Puustniekka, Viikki, Jokela, Kinnunen 2010.) Suurimmat erot näkyvät tyttöjen sekä ammatillisen oppilaitoksen ja lukion opiskelijoiden ajankäytössä. Erilaisten yhdessä pelattavien toiminnallisten pelien määrä ja suosio on lisääntynyt huimasti. Yhdessä pelattavia pelejä voi pelata joko yhdessä olohuoneessa tai verkon välityksellä. Pelien vaatima taitotaso vaihtelee, osassa pelejä pärjää toistoilla ja tuurilla ja osa peleistä vaatii harjoittelua, taitoja ja toimintastrategian. Yhdessä pelaaminen on suosittua ja peliporukat saattavat muodostaa pelaajalle tärkeän sosiaalisen verkoston. Ei ole mitenkään harvinaista, että peliporukat kokoontuvat viettämään esimerkiksi mökkiviikonloppua tietokonepelaamisen parissa 14. Pelien vuorovaikutteisuus on yksi elementti, joka vetoaa varmasti moniin, on hauskaa päästä vaikuttamaan tarinan kulkuun. Yhdessä koetut haasteet, ja niissä onnistuminen tai epäonnistuminen yhdistää. Peliä on kiva pelata kun se on visuaalisesti miellyttävä, mukaansatempaava ja sitä voi pelata yhdessä kaverien kanssa, mutta samalla nämä ominaisuudet saattavat tehdä pelistä "koukuttavan". (Nuoret pelissä, 2011.) Digitaaliset pelit ovat suosituimpia nuorten aikuisten, nuorten ja lasten keskuudessa. Erilaisia pelejä on valtavan paljon ja niitä voidaan pelata joko yksin tai reaaliaikaisesti yhdessä kaverien kanssa. Esimerkiksi: pienet minipelit (mm. Facebookin FarmVille) ja pitkät pelit erilaisine tasoineen (mm. Super Mario Bros). erilaiset taitopelit, joissa voi muun muassa laulaa tai soittaa (kuten SingStar tai Rock Band) tai liikkua (kuten Wii Fit tai Zumba Fitness). todellisuutta simuloivat pelit (kuten Sims) urheilupelit (kuten FIFA ja NHL) autopelit (kuten Gran Turismo) 13 4,72 e/kk 10,16 e/kk. 14 Lukuisia erilaisia pelitapahtumia järjestetään vuosittain, esimerkiksi Assembly-tapahtuma, joka järjestettiin vuonna 2011 elokuussa Helsingin Hartwall Areenalla, tapahtumaan osallistui tuhansia kävijöitä. 18
räiskintäpelit, joihin on voitu yhdistää esimerkiksi autopelin ominaisuuksia (kuten Counter-Strike tai Grand Theft Auto). monen pelaajan verkkoroolipelit (esim. World of Warcraft). erilaiset tasohyppelypelit (kuten Sly Raccoon tai Super Mario -pelit). sotapelit (kuten Call of Duty) erilaiset mobiilipelit (kuten Angry Birds tai matopeli) tietovisa ja älypelit (kuten Älypää-pelisivusto). (Muokattu Nuoret pelissä 2011, pohjalta.) Sekä tytöt että pojat pelaavat, mutta tutkimuksen mukaan pojat pelaavat enemmän ja intensiivisemmin. Lisäksi 10 12-vuotiaat pojat ja tytöt ovat kiinnostuneita eri sisältöisistä peleistä. Tutkimuksen mukaan pojat pitivät enemmän urheilu-, taistelu-, toiminta-, strategia- ja roolipeleistä ja tytöt simulaatio-, ongelmanratkaisu- ja oppimispeleistä. (Ermi, Heliö & Mäyrä, 2004.) Pelien ikärajat ja väkivalta Peleillä on monia positiivisia vaikutuksia, joita on käsitelty edellä. Jotta lapsi hyötyy pelaamisesta ja oppii pelaamisen myötä erilaisia taitoja, on tärkeää, että hän pelaa oman kehitystasonsa mukaisia pelejä. Liiallinen jännitys tai pelien väkivallalle altistuminen voi olla lapselle hyvinkin pelottavaa. Lapsi tulkitsee pelin tapahtumat oman kehitystasonsa ja aikaisempien kokemustensa mukaisesti. Pienen lapsen voi olla vaikeaa erottaa fiktiota ja todellisuutta. Pelien väkivaltaisuus puhututtaa ajoittain mediassa ja erityisesti nuorten väkivaltaisen käytöksen ja pelien väkivallan välistä yhteyttä pohditaan. Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi aggressiivisuuteen taipuvaiset nuoret voivat saada vahvistusta aggressiivisuudelleen pelien kautta. Tasapainoiset nuoret pystyvät pääsääntöisesti käsittelemään fiktiivistä väkivaltaa, eikä sillä ole vaikutusta heidän käyttäytymiseensä. Liiallinen väkivaltaviihteen seuraaminen voi kuitenkin tehdä väkivallasta arkipäiväistä ja samalla väkivaltaa sisältävät pelit tarjoavat huonoja käyttäytymismalleja sekä ajoittain hyvinkin kapean nais- tai mieskuvan. (Nuoret pelissä, 2011.) Väkivaltaa sisältäviä pelejä pelaavalla henkilöllä olisi hyvä olla kehittynyt medialukutaito. Mikä on kohtuullisesti ja mikä liikaa? Internetin käyttöön tai digitaalisiin peleihin liittyvistä ongelmista puhuttaessa on syytä erottaa uuteen teknologiaan liittyvät pelot ja sukupolvien väliset kuilut sekä yksilöä haittaava pakonomainen käyttäytyminen. On hankalaa määrittää täsmällistä hetkeä sille, milloin rakas harrastus muuttui pakonomaiseksi toiminnaksi. Aikaisempaa tekemisen iloa jahdattaessa, toiminta saattaa muuttua ahdistusta aiheuttavaksi. Liiallisesti Internetiä käyttävien määrää on tutkittu enemmän kuin digitaalisia pelejä pelaavien. Kouluterveyskyselyssä (2010) tuli ilmi, että Internetin käyttö aiheutti ongelmia vuorokausirytmiin noin 26 prosentille lukiolaisista ja opiskeluun noin 30 prosentille. Yläkoululaisille Internet aiheutti hieman vähemmän ongelmia: 18 prosenttia kertoi ongelmista vuorokausirytmiin ja 21 kertoi Internetin käytön aiheuttavan ongelmia koulunkäyntiin. Korkeakouluopiskelijoita koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että noin kymmenen prosenttia opiskelijoista kärsi jonkin asteisesta Internetin käyttöön liittyvistä ongelmista. (Björklund, Heiskanen & Kokko, 2011.) Väestötasolla on Suomessa tutkittu nuorten internetriippuvuutta 15. Tulosten mukaan noin viisi prosenttia 12 18-vuotiaista pojista ja tytöistä olisi riippuvaisia Internetin käytöstä. (Kaltiala-Heino, Lintoinen & Rimpelä 2004.) Näissä tutkimuksissa jonkin asteiset ongelmat olivat kohtuullisen yleisiä, varsinkin nuorilla. Koiviston (2009) tutkimuksessa tuli ilmi, että Internetin käyttöön liittyvät ongelmat olivat yleisimpiä nuorimmissa ikäryhmissä eli 9 18-vuotiailla. Digitaalisesta pelaamisesta ei löydy vastaavia tutkimuksia. Digitaalisissa peleissä voi jäädä koukkuun houkuttelevaan virtuaalimaailmaan ja esimerkiksi verkossa pelattava roolipeli World of Warcraft on hyvin suosittu ja monet peliongelmien kans- 15 Mittarina oli käytetty rahapeliriippuvuuden diagnostisten kriteerien pohjalta tehtyä mittaria. 19