ISIEN SOSIAALINEN TUKEMINEN VANHEMMUUTEEN NEUVOLASSA

ISIEN SOSIAALINEN TUKEMINEN VANHEMMUUTEEN NEUVOLASSA Kirsi Hämäläinen Elli Kondratjeff Katriina Westerlund Opinnäytetyö, syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Lahden yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Kirsi Hämäläinen, Elli Kondratjeff & Katriina Westerlund. Isien sosiaalinen tukeminen vanhemmuuteen neuvolassa, Lahti, syksy 2005, 62 s., 8 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Lahden yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Vanhemmuus on muuttunut niin, että nykyään isät koetaan tasavertaisina vanhempina. Isyyden muutoksen myötä isät voivat tarvita enemmän sosiaalista tukea omaan vanhemmuuteensa. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin isien mielipiteitä, millaista sosiaalista tukea he ovat saaneet vanhemmuuteensa neuvolassa. Tarkoituksena oli myös selvittää, millaista sosiaalista tukea isät haluaisivat saada vanhemmuuteensa. Tutkimuksessa oltiin myös kiinnostuneita iän, koulutuksen ja lasten lukumäärän yhteydestä saatuun sosiaaliseen tukeen. Tutkimus toteutettiin Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän neuvoloissa. Tutkimus on myös osa Päijät-Hämeen Hyvinvointineuvola-hanketta. Tutkimuksen perustana on sosiaalisen tuen määritelmä. Sosiaalinen tuki määriteltiin Viljamaan (2003) näkökulman mukaan. Sosiaalinen tuki jaettiin tietotukeen, tunnetukeen, käytännön tukeen ja vertaistukeen. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomakkeessa oli kymmenen kohtaa valmiine vastausvaihtoehtoineen sekä kuusi avointa kysymystä. Lomake sisälsi lisäksi viisi vastaajien taustatietoja kartoittavaa kysymystä. Kyselylomakkeita jaettiin 200 kappaletta. Lomakkeita palautui 37 kappaletta, joista hyväksyttiin 36 analysoitavaksi. Strukturoidut osiot analysoitiin SPSS -tilastointiohjelmalla, jonka avulla luotiin suorat jakaumat. Taustamuuttujien yhteyttä saatuun sosiaalisen tuen määrään tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Avoimien kysymysten vastaukset kvantifioitiin. Tulokset osoittivat, että isät ovat pääosin tyytyväisiä tämänhetkiseen neuvolapalveluun. Tietoa isät olivat saaneet eniten raskaudesta ja synnytyksestä, vähiten taas parisuhteesta ja seksuaalisuudesta parisuhteessa. Isät odottavat saavansa eniten tietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä neuvolasta. Isiä on heidän mielestään kohdeltu tasavertaisina vanhempina, myös vastaanottotila oli järjestetty tasavertaisesti. Isät eivät olleet osallistuneet aktiivisesti ryhmiin eikä kaikille niihin osallistumisen mahdollisuutta ollut neuvolasta tarjottukaan. Tukea vanhemmuuteen isät olivat saaneet eniten puolisoiltaan, joilta he myös odottavat saavansa eniten tukea. Kuitenkin myös neuvolalta halutaan saada tukea vanhemmuuteen. Asiasanat: vanhemmuus, isyys, sosiaalinen tuki, neuvolat, kvantitatiivinen tutkimus

ABSTRACT Kirsi Hämäläinen, Elli Kondratjeff & Katriina Westerlund. The social support fathers receive for parenting in child and maternity welfare clinic. Lahti, fall 2005, 62 pages, 8 appendices. Diaconia Polytechnic, Lahti Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education Public Health Nurse (AMK). Nowadays fathers are seen as equal parents. Due to this change in fatherhood fathers may need more social support for parenting. This study examines the fathers' views on what kind of social support for parenting they have received in child and maternity welfare clinics. The aim was also to find out what kind of support the fathers would like to receive. The study also had an interest in the relation between age, education and the number of children to the social support received. The study was carried out in the child and maternity welfare clinics of the Tiirismaa national health care federation of municipalities. The basis of the study is the definition of social support. Social support was defined according to Viljamaa's (2003) perspective and it was divided into sup-groups of informational, emotional, practical and peer support. The material was acquired through structured questionnaires. The questionnaire had ten items with pre-given answer options and six open questions. The form also included five questions that charted the background information of the respondents. Altogether 200 questionnaires were handed out, 37 fathers returned the form, and 36 of those were analyzed. The structured sections were analyzed using the SPSS statistics programme which was employed to calculate the frequencies and to examine interconnectedness via cross tabulation. The answers of the open questions were quantified. The results showed that the fathers were for the most part satisfied with the service they had received from child and maternity welfare clinics. They had received the most information on pregnancy and childbirth and the least on marital relationships and sexuality in them. Fathers expect child health clinics mainly to provide information on matters of the child's growth and development. They see that they have been treated as equal parents, and that the reception, too, has been organized equally. The fathers had, however, not actively participated in groups, and the child and maternity welfare clinics had not even offered this possibility to all. They had received assistance mainly from their spouses. Assistance from child and maternity welfare clinics for fatherhood is also hoped for. Keywords: parenthood, fatherhood, social support, child and maternity welfare clinic, qualitative research

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 6 2 ISÄN VANHEMMUUDEN MUUTOS 8 3 ISÄN SOSIAALINEN TUKEMINEN NEUVOLASSA 10 3.1 Sosiaalisen tuen määritelmiä 10 3.2 Sosiaalinen tukiverkosto 11 3.3 Neuvolan tavoitteet ja työmuodot 13 3.4 Neuvola sosiaalisen tuen antajana 16 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT 18 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 19 5.1 Tutkimusmenetelmät 19 5.2 Kyselylomakkeen laatiminen 20 5.3 Tutkimuksen kohderyhmä ja aineistonkeruu 21 5.4 Tutkimusaineiston analysointi 22 6 TUTKIMUSTULOKSET 23 6.1 Tutkimusjoukon kuvaus 23 6.2 Isien saama tietotuki ja odotukset tietotuesta 25 6.3 Isien saama tunnetuki ja odotukset tunnetuesta 26 6.4 Isien saama käytännön tuki ja odotukset käytännön tuesta 28 6.5 Isien saama vertaistuki ja odotukset vertaistuesta 29 6.6 Isien saama tuki eri tahoilta ja toiveet tuenantajista 31

7 POHDINTA 32 7.1 Tutkimuksen luotettavuus 32 7.2 Tutkimuksen eettisyys 35 7.3 Yhteenveto tutkimustuloksista ja jatkotutkimusehdotukset 36 LÄHTEET 40 LIITTEET LIITE 1. Tutkimuslupa-anomus 44 LIITE 2. Tutkimuslupa 45 LIITE 3. Saatekirje terveydenhoitajalle 46 LIITE 4. Saatekirje isälle 47 LIITE 5. Kyselylomake 48 LIITE 6. Kyselylomake frekvensseillä 53 LIITE 7. Pelkistetyt vastaukset 58 LIITE 8. Suorat lainaukset 61

1 JOHDANTO Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa lastenneuvolatyön kehittämiskohteeksi on määritelty vanhemmuuden tukeminen. Myös Sosiaali- ja terveysministeriön (2003, 5, 6, 22) lastenneuvolaoppaassa korostetaan vanhemmuuden tukemista ja perhekeskeisyyttä, koska lapsen hyvinvointi on riippuvainen koko perheen hyvinvoinnista. Neuvola voikin olla merkittävä vanhemmuuden tukija, sillä neuvolassa tavoitetaan melkein kaikki perheet lapsen odotusaikana sekä lapset ikäkausittain. Neuvolan merkitys tukijana korostuu myös, kun ihmisten muutot paikkakunnalta toiselle työn tai opiskelun perässä ovat kaventaneet sosiaalista tukiverkostoa. Isän vanhemmuudessa on yhden sukupolven aikana tapahtunut suuri muutos. Nykyään isä ymmärretään tasavertaiseksi vanhemmaksi äidin kanssa ja puhutaankin jaetusta vanhemmuudesta. Tämä merkitsee isän vahvaa sitoutumista lapsen hoitoon. (Huttunen 2001, 38.) Kuitenkin neuvolassa vanhemmuus on edelleen ennen kaikkea naisen vanhemmuutta ja toiminta äitikeskeistä (Mesiäislehto-Soukka 2005, 139; Viljamaa 2003, 114). Tämä herätti kysymyksen, kuinka paljon isät omasta mielestään ovat saaneet neuvolasta tukea omalle vanhemmuudelleen ja mitä odotuksia heillä on tuen saamisen suhteen. Tuen käsitteenä tässä tutkimuksessa käytetään sosiaalisen tuen teoriaa Viljamaan (2003) näkökulman mukaan. Sosiaalinen tuki sisältää tietotuen, tunnetuen, käytännön tuen ja vertaistuen. Tietotuki annetaan neuvona, tietona ja apuna ongelmien ratkaisuun. Tunnetuki ilmenee taas pitämisenä, empatiana ja rakkautena. Käytännön tuella tarkoitetaan suoranaista apua tarvittaessa. Vertaistuki on pohdintaa ja ajatustenvaihtoa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Opinnäytetyö tehdään Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymään, jossa isyyteen liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia. Tiirismaalla on järjestetty terveydenhoitajille koulutusta isien kohtaamisesta. Lisäksi Hollolassa on lähdetty kehittämään erillisiä isäryhmiä perhevalmennuksen osana. Siellä on myös järjestetty isä -teemailta ja isien vertaisryhmäohjaaja -koulutusta. Opinnäytetyön tarkoituksena on antaa terveydenhoitajille arvokasta tietoa, millaista sosiaalista tukea isät ovat saaneet neuvolasta vanhemmuu

7 teensa ja millaisia odotuksia heillä on tuen saamisen suhteen. Tuloksien avulla neuvolatyötä voidaan kehittää isille sopivammaksi. Opinnäytetyö on osa Päijät- Hämeen Hyvinvointineuvola hanketta, jonka tavoitteena on lapsiperheiden tukeminen ja hyvinvoinnin edistäminen. (Verso 2004, 4).

8 2 ISÄN VANHEMMUUDEN MUUTOS Vertailu eri sukupolvien välillä osoittaa, että vanhemmuudessa on yhden sukupolven aikana tapahtunut monia muutoksia. Aikaisemmin vastuullinen vanhemmuus määriteltiin usein nimenomaan naisen vanhemmuutena. Miehiltä ei edellytetty samanlaista sitoutumista lapsiin ja kodinhoitoon kuin naisilta. (Paavilainen 2003, 10.) 1990-luvulla on alettu puhua jaetusta vanhemmuudesta (Huttunen 2001, 171). Jaetulla vanhemmuudella tarkoitetaan vanhemmuuden vastuun, lasten hoivan ja kotitöiden jakamista tasavertaisesti äidin ja isän kesken (Vuori 2001, 126). Aktiivinen isyys on miehen ja naisen sekä myös lapsen kannalta myönteinen asia. Äiti saa tilaa huolehtia itsestään, ja isä saa uuden tavan toteuttaa itseään. Myös parisuhde voi usein paremmin, kun lapsenhoito on molempien vastuulla. Nykykäsityksen mukaan lapsi saa molempien vanhempien tasapuolisesta hoivasta sekä turvaa että tukea kehitykselleen. (Isätoimikunnan mietintö 1999, 1 2.) Tieteellisissä tutkimuksissa isyys on pitkään ollut vanhemmuuden piilossa ollut puoli. Tutkimuksissa isyyteen on kiinnitetty huomiota joidenkin parisuhdetta tai perhettä koskevien ongelmien yhteydessä. Näiden ongelmien on nähty johtuvan vääränlaisesta, heikosta tai puuttuvasta isästä. (Isätoimikunnan mietintö1999, 78.) Nykypäivänä tutkimuksissa ollaan enemmänkin kiinnostuneita isien mielipiteistä ja ajatuksista oman vanhemmuutensa toteuttamisessa (Rantalaiho 2003, 204 206; Huttunen 2001, 206; Isätoimikunnan mietintö 1999, 79 81). Koska vanhemmuus ja isänä oleminen on voimakkaan muutoksen tilassa, ei kaikilla miehillä ole enää selvää ymmärrystä isyydestä suomalaista hyvän isän ihannetta, johon saattoi vedota vielä pari vuosikymmentä sitten (Huttunen 2001, 6 9, 149). Miehellä voikin nykypäivänä olla vaikeuksia vanhemmuutensa toteuttamisessa. Isät eivät halua toistaa omien isiensä tapoja, mutta uusia tämän päivän arkeen sopivia vanhemmuuden malleja on tarjolla vähän. (Rantalaiho 2003, 205.) Miesten tulisikin saada isäksi tullessaan asiantuntevaa opastusta ja tukea vanhemmuuteensa, jotta hän voisi löytää uusia, hoivaavia puolia sekä vanhemmuudessa tarvittavaa vastuullisuutta itsestään (Huttunen 2001, 193). Neuvolassa isien vanhemmuutta tulisi tukea isien omien toiveiden

9 mukaisesti. Henkilökohtaisesta kutsusta voi olla hyötyä. Isien kanssa on hyvä keskustella, että kasvu isäksi ei tapahdu itsestään vaan edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta ja yhdessäoloa lasten kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 58.) Huttunen (2001, 149, 209 211) määrittelee myös nykypäivän yhdeksi isyyden muodoksi ohenevan isyyden. Mies voi olla fyysisesti läsnä lapsensa arjessa, mutta ei ota vastuuta lapsestaan. Huttusen mukaan miesten sitoutumista vanhemmuuteen tukisi isyydestä puhuminen. Puhumisella hän tarkoittaa miesten omaa yksityistä keskustelua isänä olemisen iloista ja suruista. Perinteisesti miehet eivät ole keskustelleet isänä olemisesta keskenään eikä yhteiskunnan puolelta siihen ole tilaisuutta annettukaan. Tänä päivänä ymmärretään isien tarve keskustella isänä olemisesta keskenään ja erilaisia isäryhmiä on alettu järjestää (Ojala 2005, 30). Vaikka miehen sanotaan nousseen naisen rinnalle lapsen kasvattajana ja hoitajana, jäävät lapsen hoito ja kotityöt silti usein enemmän naisen vastuulle, vaikka hän kävisi ansiotyössäkin (Vuori 2001, 136). Työtunnit kasaantuvat lapsiperheisiin ja erityisesti pienimpien lasten isille. Lapsen syntymän yhteydessä lait ja asetukset antavat isille mahdollisuuden isyys- ja vanhempainlomaan. Jopa 60 % miehistä käyttää yhden kahden viikon mittaisen isyysloman, mutta vain 2 3 % isistä jää kotiin hoitamaan alle vuoden ikäistä lasta. Perinteiset rooliodotukset sekä miehen suuremmat ansiotulot vaikuttanevat tähän. (Kinnunen & Mauno 2002, 99 100.) Myös yhteiskunnan yleisellä, isien vanhemmuutta tukevalla ilmapiirillä on merkitystä siihen, kuinka paljon isä osallistuu lapsen hoitoon ja kasvatukseen. Miehen on helpompi toteuttaa uudenlaista vanhemmuuteen sitoutunutta isyyttään, jos ilmapiiri on myönteinen. (Huttunen 2001, 194 198.) Samalla kun keskustelut isyydestä ovat laajentuneet, on isyys tullut yhä monimuotoisemmaksi. Koska nykyajan avioliittoja solmitaan joskus hyvinkin hätäisesti ja jopa puolet liitoista johtaa eroon, asuu yhä useampi isä lapsestaan erossa, etä- tai tapaajaisänä, yksinään tai uusperheessä. On mahdollista, että nämä uudet isyyden muodot ovat isälapsisuhteen kannalta antoisia. Siksi olisikin löydettävä uusia ajattelutapoja ja hyväksyttävä uudenlaisia isyysjärjestelyjä, jotta miehet voisivat muuttuneissakin oloissa löytää itsestään sitoutuneen isän. Miehistä löytyy valtavasti käyttämätöntä isyyspotentiaalia, jolla on taipumusta jäädä piiloon, mutta joka sopivalla tuella voi puhjeta kukkaan. (Huttunen 2001, 6-9, 149.)

10 3 ISÄN SOSIAALINEN TUKEMINEN NEUVOLASSA 3.1 Sosiaalisen tuen määritelmiä Sosiaalinen tuki vakiintui käsitteenä 1970-luvulla (Kumpusalo 1991, 13). Sosiaalista tukea ovat määritelleet monet tutkijat (esimerkiksi Thoits 1982; House 1981; Kahn 1979 & Cobb 1976). Useissa määritelmissä sosiaalisen tuen nähdään sisältävän yksi tai useampi seuraavista tekijöistä: tietotuki, tunnetuki, käytännöllinen apu, itsearviointi- ja itsearvostustieto (Viljamaa 2003, 25). Tässä tutkimuksessa käytetään Viljamaan (2003) käyttämää sosiaalisen tuen määritelmää, joka perustuu Thoitsin (1986, 1982) ja Housen (1981) näkökulmiin. House (1981) kuvaa sosiaalista tukea ihmissuhteiden hoitamisena ja ihmisten välisenä vuorovaikutuksena. Sosiaalinen tuki voidaan Housen mukaan jakaa neljään eri tuen muotoon, jotka ovat emotionaalinen, tiedollinen, konkreettinen ja arvioiva tuki. Emotionaalinen tuki, joka hänen mukaansa on tärkein tuen muoto, ilmenee välittämisenä, empatiana, kiintymyksenä, huolenpitona ja luottamuksen osoittamisena. Tiedollinen tuki tarkoittaa tiedon ja ohjeiden antamista, jolloin yksilöä voidaan auttaa päätöksen teossa. Konkreettinen tuki sisältää käytännönavun antamisen esimerkiksi puolesta tekemisenä. Arvioiva tuki tarkoittaa palautteen tai vahvistuksen antamista. Tämä mahdollistaa yksilön itsearvioinnin ja vahvistaa itsetuntoa ja siten auttaa psyykkisten voimien käyttöönottoa (Tuominen 2004, 13; Kastu 2002, 5; Tarkka 1996, 12; Keskisärkkä & Manninen 1995, 26.) Thoits (1982) käsittää sosiaalisen tukemisen olevan vuorovaikutuksen tuottamaa perustarpeiden tyydyttämistä. Yksilölle tärkeät henkilöt antavat sosioemotionaalista tukea arvostamalla ja rakastamalla. Instrumentaalinen tuki tarkoittaa hänen mukaansa avun antoa esimerkiksi neuvomalla tai rahanantona. Näin perustarpeet voidaan tyydyttää. (Viljamaa 1998, 4; Keskisärkkä & Manninen 1995, 27.) Kahn (1979) määrittelee sosiaalisen tuen tarkoitukselliseksi vuorovaikutussuhteeksi ihmisten välillä. Siihen sisältyy emotionaalinen tuki (affect), jolla tarkoitetaan rakkautta, pitämistä, ihailua, kunnioitusta ja turvallisuuden tunteen luomista. Päätöksenteon tukeminen (affirmation) on vahvistamista, palautteen antamista ja vaikuttamista yksilön päätöksentekotapaan. Konkreetti-

11 nen tukeminen (aid) ilmenee esimerkiksi rahan antamisena tai ajan käyttämisenä toisen hyväksi. (Kastu 2002, 5; Tarkka 1996, 12.) Cobbin (1976) mukaan sosiaalisen tuen ydin on sen stressiä lieventävä vaikutus. Tätä kautta saadaan myönteisiä vaikutuksia yksilön sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin (Viljamaa 2003, 24 25.) Yksilön mukautuessa erilaisiin muutoksiin on sosiaalisella tuella keskeinen vaikutus selviytymiseen (Tarkka 1996, 14). Sosiaalinen tuki auttaa selviytymään koettelemuksista toimimalla puskurina tai voimavarana. Toiset ihmiset voivat auttaa näkemään tilannetta uudessa valossa ja lisäävät keinoja tilanteen hallitsemiseksi. (Hyyppä 1997, 130.) Viljamaa (2003) jakaa sosiaalisen tuen tietotukeen, tunnetukeen, käytännön tukeen ja vertaistukeen. 1. Tietotuki voi sisältää neuvoja, tietoja ja apua ongelmien ratkaisuun. 2. Tunnetuki ilmenee pitämisenä, empatiana ja rakkautena. 3. Käytännön tuki tarkoittaa suoranaista apua tarvittaessa. 4. Vertaistuki on pohdintaa ja ajatustenvaihtoa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. 3.2 Sosiaalinen tukiverkosto Fehrin & Pehrlmanin (1985) mukaan saadakseen sosiaalista tukea ihmisen täytyy kuulua johonkin sosiaaliseen verkkoon, kuten perheeseen, ystäväpiirin tai muuhun ryhmään (Viljamaa 2003, 24 25). Cassel (1976) jakaa nämä sosiaalisen tuen toteuttajat primaari-, sekundaari- ja tertiaaritasoon sosiaalisten suhteiden läheisyyden perusteella. Oma perhe ja läheisimmät kuuluvat primaaritason tukirakenteeseen. Sekundaaritasoon kuuluvat ystävät, sukulaiset, työtoverit ja naapurit. Viranomaiset ja tuttavat kuuluvat tertiaaritasoon. (KUVIO 1.) Sosiaalinen tuki voi siis olla sekä maallikon että ammatti-ihmisen antamaa. (Tarkka 1996, 14; Kumpusalo 1991, 15 16.)

12 KUVIO 1. Sosiaalisen tuen tasot Casselin (1976) mukaan Myös Kahn ja Antonucci (1980) määrittelevät sosiaalisen tuen antajat kolmeen osaan. He kuvaavat tukiverkostoa ympyröiden avulla. Henkilö itse on keskellä, ja hänet on ympäröity kolmella ympyrällä. Sisin ympyrä kuvaa henkilön läheisimpiä ihmisiä eli perheenjäseniä sekä lähimpiä ystäviä. Nämä suhteet ovat useimmiten pysyviä eivätkä riipu henkilön rooleista. Keskiympyrään kuuluvat ystävät, naapurit, työtoverit ja kaukaisemmat sukulaiset. Nämä suhteet voivat muuttua, koska ne ovat yhteydessä yksilön rooleihin. Uloimmalla ympyrällä on myös työtoverit, naapurit, mutta myös ammattihenkilöt, kuten terveydenhuoltohenkilöt. Erona keskiympyrään on se, että jos yksilö esimerkiksi muuttaa pois, uloimmalla ympyrällä olevat suhteet katkeavat, mutta keskiympyrällä oleviin suhteet säilyvät. (Tarkka 1996, 13 14; Keskisärkkä & Manninen 1995, 30.) Sosiaalinen tuen ehtona ei ole kuitenkaan se, että toiset ihmiset ovat tietyllä hetkellä konkreettisesti mukana vaan tieto siitä, että tarpeen tullen tukea on saatavilla (Vilkkumaa 1998, 225). Thoits (1986) vertaili eri tutkijoiden sosiaalisen tuen tutkimuksia ja totesi, että tehokkain tuki saavutettiin silloin, kun tukijan ja tuettavan elämäntilanteet ovat samankaltaiset (Viljamaa 2003, 3). Neuvolan pienryhmissä vanhemmilla on mahdollisuus jakaa keskenään tietoa, joka voi auttaa jäsentämään uudenlaista elämäntilannetta ja auttaa ratkaisemaan käytännönkin pulmia. Ryhmässä voi jakaa omia kokemuksiaan ja tulla näin kuulluksi ja ymmärretyksi. Uudet suhteet voivat myös lujittaa perheiden sosiaalista verkostoa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 65.)

13 3.3 Neuvolan tavoitteet ja työmuodot Perhe-elämän sekä vanhempien tukeminen korostuu niin äitiys- kuin lastenneuvolatyön tavoitteissa. Äitiyshuollon tavoitteena on pyrkiä parantamaan tulevien vanhempien terveyttä ja hyvinvointia sekä auttaa heitä suhtautumaan myönteisesti perhe-elämään ja perheen asemaan yhteiskunnassa. (Viisainen 1999, 9.) Lastenneuvolatyön tavoitteeksi todetaan lapsen ja hänen perheensä parhaan mahdollisen terveyden turvaaminen. Yhtenä keinona tavoitteen toteuttamisessa nähdään mahdollistaa vanhemmille riittävästi tukea vanhemmuuteen ja parisuhteeseen perheen toimivuuden lisäämiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 9.) Neuvolan työmuotoja ovat vastaanottotoiminta, perhevalmennus sekä muut pienryhmät ja kotikäynnit. Vastaanottotoiminta on yleisin työmuoto neuvolassa. Äitiyshuollossa vastaanottotoiminta tarkoittaa terveystarkastuksia seulontatutkimuksineen. Tarkastuksia on alkuraskaudessa noin kerran kuukaudessa ja loppuraskaudessa useammin. (Eskola & Hytönen 2002, 113.) Terveydentilan seurannan ja hoidon lisäksi vanhemmat odottavat terveydenhoitajalta sosiaalista ja henkistä tukea uudessa elämäntilanteessaan (Viisainen 1999, 9). Lastenneuvolassa vastaanottotoiminta on lasten määräaikaistarkastuksia kuuteen ikävuoteen saakka. Määräaikaistarkastuksiin kuuluvat kasvun ja kehityksen seuranta, seulontatutkimukset ja rokotukset. Terveydenhoitaja tapaa lapsen ja tämän perheen vähintään suositellun minimimäärän eli noin 15 kertaa. Tämän lisäksi perheellä tulee olla mahdollisuus käydä vastaanotolla useamminkin omien tarpeidensa ja elämäntilanteensa perusteella. Työotteen tulisikin olla perhekeskeinen ja perheen voimavaroja tukeva. Neuvolassa annettavan tiedon tulee myös perustua perheen yksilöllisiin tarpeisiin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 85, 104, 128.) Tutkimuksen toteutuskohteessa Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän alueella neuvolat ovat väestövastuisesti organisoitu. Perustan väestövastuulle antaa jo äitiyshuollosta tutun terveydenhoitajan jatkaminen lastenneuvolassa perheen kanssa. Luottamuksellinen yhteistyö asiakkaan ja terveydenhoitajan välillä on neuvolatyön lähtökohta. (Tiirismaan kansanterveystyön ky 2002, 3.) Vanhemmat toivovatkin, että sama terveydenhoitaja jatkaisi äitiysneuvolasta lastenneuvolaan siirryttäessä. Tämä tukisi perhekeskeisyyden ja vanhemmuuden tukemisen toteutumista. (Viljamaa 2003, 109.)

14 Stakesin Vanhemmuuden aika -hankkeen selvityksen mukaan suuressa osassa neuvoloita järjestetään vanhemmille työntekijän vetämiä ryhmiä. Pääasiassa nämä ovat perhevalmennusta, mutta myös muita ryhmiä järjestetään jonkun verran. (Lammi-Taskula & Varsa 2001, 13.) Perhevalmennuksen tarkoitus on tukea vanhemmuuteen valmistautumista ja synnytyksen onnistumista. Perhevalmennukseen osallistuvat melkein kaikki naiset ensimmäisen raskauden aikana ja kolme neljäsosaa miehistä. (Vehviläinen- Julkunen 1999, 169.) Perhevalmennus onkin tuleville isille se osa neuvolatoimintaa, jonka he ovat katsoneet itselleen sopivimmaksi tavaksi hankkia osaamista elämänmuutoksessaan. Isät tietävät ryhmään tullessaan kohtaavansa siellä muita isiä, ja se on vähemmän pelottavaa kuin meneminen yksin naisten valtakuntaan. (Säävälä, Keinänen & Vainio 2001, 29 30.) Kaila-Behmin (1997, 31) tutkimuksen mukaan perhevalmennus antoikin isille lisää itseluottamusta ja varmuutta isänä olemiseen ja lapsen hoitamiseen. Mesiäislehto-Soukka (2005, 139 140) haastatteli tutkimuksessaan viidentoista synnyttäneen äidin avo- tai aviomiestä kolmen kuukauden ja uudestaan kolmen vuoden kuluttua synnytyksestä. Tarkoituksena oli saada tietoa perheenlisäyksestä isien kokemana. Tulosten mukaan isät odottivat perhevalmennukselta tiedon saamista, valmentautumista isyyteen sekä tunteiden ja kokemusten käsittelyä ennen synnytystä ja sen jälkeen. Isät kokivat valmennusryhmät kuitenkin puutteellisiksi. He olisivat halunneet, että niissä keskustellaan enemmän ja käytetään hyväksi kokeneiden isien tietämystä. Isät kokivat kaipaavansa ohjausta raskauden ajasta, vauvan hoidosta ja rintaruokinnasta. Valmennusryhmissä tieto ei kuitenkaan kohdannut isää henkilökohtaisesti vaan isät ilmaisivat olleensa passiivisesti mukana. Myös Vallimies-Patomäen (1998, 131) tutkimuksessa koulumaisuus ja teoreettisuus haittasivat isien mielestä perhevalmennuksen toteutusta. Niinpä pienryhmätoimintaa toivottiin luentotyyppisten opetuskäytäntöjen sijaan. Neuvolan järjestämät muut pienryhmät voivat tarkoittaa esimerkiksi isäryhmiä. Näiden ryhmien keskeinen ajatus on vahvistaa isien uskoa ja luottamusta omaan selviämiseen ja osaamiseen kyllin hyvänä isänä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 68.) Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän alueella on kehitetty perhevalmennuksen sisältömalli niin sanottu Hollolan-malli. Tämä tarkoittaa sitä, että alueen perhevalmennukseen osallistuville isille tarjotaan mahdollisuus osallistua isäryhmään. Isäryhmät kokoontuvat

15 kaksi kertaa ennen lapsen syntymää ja kolme kertaa syntymän jälkeen. Tapaamisissa isät voivat keskustella mieltään askarruttavista asioista keskenään miestyöntekijän ohjauksessa. Tarkoituksena on herätellä isiä ajattelemaan isyyttä omalta näkökannalta. Ryhmien pyrkimyksenä on myös saada syntymään vertaisryhmiä, joissa isät pitäisivät yhteyttä toisiinsa. (Ojala 2005, 30.) Myös Säävälä ym. (2001, 29 30) ovat kokeilleet erillisiä isäryhmiä osana vakiintunutta julkisen terveydenhuollon neuvolatoimintaa kolmessa eri Oulun kaupungin neuvolassa. Tulokset niistä ovat olleet positiivisia. Isäryhmissä isät ovat voineet puhua ilman äidin läsnäoloa jolloin he ovat saaneet tilaisuuden olla vastuussa oleva vanhempi, eivätkä passivoidu kakkosvanhemmaksi. Lisäksi äidin poissaolo on mahdollistanut isälle myös arkojen, äitiä ja parisuhdetta koskevien asioiden käsittelyn. Tosin Viljamaan (2003, 109) tutkimuksessa selvisi, että vertaistukea mahdollistavia palvelumuotoja sai vain 16,5 % vanhemmista. Kotikäyntejä pidetään neuvolan perhekeskeisenä ja erityisesti perhettä tukevana työmuotona. Sosiaali- ja terveysministeriö (2003, 82) suosittelee kotikäyntiä tehtäväksi odotusajan lopulla ainakin kaikkien esikoistaan odottavien vanhempien kotiin ja mielellään jokaisen lapsen syntymän jälkeen. Myös muita kotikäyntejä lapsiperheisiin suositellaan tehtävän tunnistetun tarpeen perusteella. Isän huomioiminen tasavertaisena vanhempana on hyvä lähtökohta kotikäynnille. Terveydenhoitaja voi tukea isää kotikäynnillä antamalla myönteistä palautetta onnistumisista, kannustamalla lapsenhoitoon ja ottamaan vastuuta perheessä. (Säävälä ym. 2001, 15, 34, 47.) Kaila-Behmin (1997, 83) tutkimuksessa isien mielestä terveydenhoitajan kotikäynti oli hyödyllinen, koska silloin terveydenhoitaja näki kotiolot ja antoi konkreettisia neuvoja vauvan hoitoon. Neuvolan tavoitteissa pidetään tärkeänä, että vanhemmille annetaan riittävästi tukea parisuhteeseen, koska vanhempien parisuhde vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 8 10, 22). Mesiäislehto-Soukan (2005, 125) tutkimuksessa isät pitivätkin tärkeänä keskustella parisuhteesta neuvolassa. Tosin Viljamaan (2003, 85) ja Kaila-Behmin (1997, 123) tutkimuksissa isät olivat halunneet pohtia parisuhdetta neuvolassa vain melko vähän.

16 3.4 Neuvola sosiaalisen tuen antajana Cochranin ja Brassardin (1979) mukaan sosiaalinen verkko ja tuki vaikuttavat vanhemmuuteen. Suora vaikutus tapahtuu neuvojen, palautteen sekä roolimallien kautta, kun taas epäsuora vaikutus lisäämällä vanhempien henkistä hyvinvointia. (Viljamaa 2003, 25 26.) Näin neuvolakin voi olla tuen antaja, koska terveydenhoitajan työmenetelmiin kuuluu juuri neuvominen, tietojen jakaminen, vahvistaminen ja rohkaisu. Yksi avaintehtävä on tunnistaa perheen tuen tarve. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, 17.) Kaila-Behmin (1997, 76) tutkimuksen mukaan isät kokivat tarvitsevansa tukea isäksi työskentelyssä, koska esikoinen oli uusi asia isälle. Tukea isät saivat erityisesti puolisoltaan sekä läheisiltä, mutta myös äitiyshuollon työntekijöiltä ja yhteiskunnan kautta. Keskisärkän & Mannisen (1995, 47) tutkimuksen mukaan vanhempien merkittävämpiä tuen antajia olivat oma puoliso, terveydenhoitaja ja omat vanhemmat. Vanhemmat, jotka kokivat saavansa tukea lähipiiristään, saivat tukea myös terveydenhoitajilta. Terveydenhoitajia tutkittaessa (Heimo 2002, 132 135) ilmeni, että luottamuksellinen ja tasa-arvoinen ilmapiiri neuvolassa vaikuttaa siihen kuinka avoimesti asiakas kertoo asioistaan. Tämä liittyi taas siihen, kuinka hyvin terveydenhoitajat saivat tietoja perheestä ja tunnistivat erityistuen tarpeen. Terveydenhoitajat rohkaisivat asiakkaita keskustelemaan perhetilanteestaan ja antoivat tietoa ongelmien riskitekijöistä sekä muista tukipalveluista. He pohtivat vanhempien kanssa yhdessä ratkaisuja ongelmiin. Kastu (2002, 35-47) tutki, millaista sosiaalista tukea terveydenhoitaja koki antavansa esikoista odottavalle ja esikoisensa saaneelle miehelle isäksi kasvussa. Teoriapohjana hän käytti Housen (1981) sosiaalisen tuen teoriaa. Emotionaalista tukea terveydenhoitajat antoivat kuuntelemalla ja keskustelemalla tulevien isien kanssa heidän tunteistaan ja mielialoistaan. Tärkeää oli myös miehen arvostaminen ja rohkaiseminen osallistumaan. Tiedollista tukea terveydenhoitajat kokivat antavansa kertomalla tulevista tapahtumista ja ohjaamalla, mistä lisätietoa voi tarvittaessa hakea. Tiedollinen tuki käsitti valinnan mahdollisuuden, joka perustui tietoon. Konkreettinen tuki tuli esiin neuvola-ajan ja tilanteen huomioimisena niin, että tuleva isä pystyi osallistumaan vastaanotolle ja perhevalmennukseen. Myös huoneen fyysinen tila oli rakennettu niin, että miehet pääsivät istuman vastaanottopöydän ympärille. Arvioivaa tukea terveydenhoitajat antoivat

17 myönteisenä palautteena miesten vanhemmuuden ajatuksista. Vähemmän kiinnostuneille miehille he pyrkivät selvittämään, että isyys on löydettävä ja koettava itse eikä neuvola voi sitä suoraan antaa. Keskisärkän ja Mannisen (1995, 54, 58, 62) tutkimuksessa vanhemmat kokivat lastenneuvolan terveydenhoitajan antavan emotionaalista tukea auttamishaluna, huolenpitona, myötäelämisenä ja kannustamisena. Lastenneuvolapalvelut toivat turvallisuutta lapsen hoitoon. Tärkeää oli, että terveydenhoitaja ymmärsi vanhempien rajalliset voimavarat. Vanhemmat, joilla terveydenhoitaja ei vaihtunut, kokivat saaneensa enemmän emotionaalista tukea. Terveydenhoitajien antamaa tiedollista tukea vanhemmat pitivät tarpeellisena. Eniten tiedontarvetta oli yksilapsisilla perheillä. Alle puolet vanhemmista piti saamaansa tietoa tuoreena. Käytännöllistä apua ei ollut tarvittu paljoa terveydenhoitajilta, ehkä sitä ei osattu odottaa lastenneuvolasta. Vanhemmat toivoivat saavansa neuvolasta kaikkia sosiaalisen tuen muotoja. Eniten vanhemmat sekä isät että äidit halusivat saada neuvolasta tietotukea. Seuraavaksi nousi tunnetuen merkitys ja sitten käytännön tuki ja viimeiseksi vertaistuki. Ensimmäistä lastaan odottavat isät halusivat enemmän tietotukea kuin toista tai kolmatta odottavat isät. Naiset odottivat saavansa sosiaalista tukea neuvolasta enemmän kuin miehet. He olivat myös miehiä tyytyväisempiä neuvolapalveluihin. (Viljamaa 2003, 25, 28, 85 90, 111.) Myös Mesiäislehto-Soukan (2005, 139) tutkimuksen tuloksien mukaan miehet pitivät neuvolaa äitisuuntautuneina ja isät ohittavina. Erityisesti isät tunsivat jäävänsä sivuun äitiyshuollon palveluista. Toisaalta isät kuitenkin pitivät neuvolapalveluja arvokkaina. Isät haluaisivat keskustella ihmissuhteisiin ja vanhemmuuteen kasvuun liittyviä asioita neuvolassa enemmän (Paavilainen 2003; Kaila-Behm 1997, 125; Säisä 1996, 90). Säisän tutkimuksessa kävi ilmi, että äitiysneuvoloiden terveydenhoitajat keskustelivat hyvin vähän synnytyksestä sekä ihmissuhteista isien kanssa. Kaila-Behmin (1997, 91) tulosten mukaan myös isien yksilölliset tarpeet jäivät melko vähälle huomiolle äitiyshuollossa. Isille ei tulosten mukaan ollut tarjottu henkilökohtaista tukea isyyteen liittyvissä kysymyksissä. Isät kokivat ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä, ja työstivät raskauteen ja synnytykseen ja lapseen liittyviä pelkoja ja ongelmia usein yksinään omissa ajatuksissaan. Mesiäislehto-Soukka (2005, 153) esittääkin tutkimuksessaan, että isälle annettaisiin mahdollisuus yhteen neuvolakäyntiin ilman äitiä keskustelujen mahdollistamiseksi.

18 Vaikka isä olisikin tyytyväinen vanhemmuuteensa, hänelle on kuitenkin tärkeää saada myönteistä palautetta esimerkiksi lapsen hoitamisesta ja vanhempana olemisesta. Isä kaipaa myös saavansa hyväksymistä ja vahvistusta omiin kykyihinsä luottamisessa. (Säisä 1996, 90.) Isän itsetuntoa vahvistavina tukimuotoina voidaan pitää isän omakohtaisten kokemusten kuuntelemista ja paneutumista hänen esittämäänsä asiaan sekä isän hyväksymistä omana itsenään (Mesiäislehto-Soukka 2005, 151; Kaila Behm 1997, 138; Pietiläinen 1995, 40 59). 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, millaista sosiaalista tukea isät ovat saaneet vanhemmuuteensa Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän alueen neuvoloissa. Tarkoituksena on myös selvittää, millaisia odotuksia isillä on neuvolan antaman tuen suhteen. Tutkimuksessa halutaan saada tietoa, onko isien taustatekijöillä (ikä, koulutus, lasten lukumäärä) yhteyttä neuvolasta saatuun sosiaaliseen tukeen. Tutkimusongelmat: 1. Millaista sosiaalista tukea isät ovat neuvolasta saaneet vanhemmuuteensa? 2. Millaista sosiaalista tukea isät odottavat neuvolasta saavansa vanhemmuuteensa? 3. Onko isien taustatiedoilla (ikä, koulutus, lasten lukumäärä) yhteyttä neuvolasta saatuun sosiaaliseen tukeen? 4. Mistä isät haluaisivat saada sosiaalista tukea vanhemmuuteensa?

19 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 5.1 Tutkimusmenetelmät Hoitotieteen tutkimuksissa käytetään sekä kvantitatiivisiä että kvalitatiivisiä tutkimusmenetelmiä, jotka nähdään toisiaan täydentävinä. Tutkimuksen lähestymistavan valitsemiseen vaikuttavat tutkittava ilmiö, tutkijan tapa jäsentää tieteellistä maailmankuvaa ja myös tutkimuksen teoreettinen viitekehys. (Vehviläinen Julkunen & Paunonen 1998a, 19.) Kvantitatiivisen tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä mittaamaan jotakin ilmiötä ja siihen vaikuttavia tekijöitä mahdollisimman luotettavasti. Sitä käytetään mielipiteiden ja asenteiden tutkimiseen, silloin kun halutaan kerätä suhteellisen laaja aineisto. Kvalitatiivisella tutkimuksella pyritään kuvaamaan tutkittavaa ilmiötä. Kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän yhteiskäytöstä käytetään termiä triangulaatio. Triangulaatiossa yleensä jompikumpi lähestymistapa on ensisijainen. (Leino-Kilpi 1998, 225 226.) Tämän tutkimuksen lähestymistapa on ensisijaisesti kvantitatiivinen eli määrällinen, jonka lisäksi tiettyjä osioita kysytään laadullisella tiedonhankintamenetelmällä. Kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä valittiin siksi, että haluttiin kartoittaa yleisesti Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän isien tyytyväisyyttä ja mielipiteitä neuvolan antamasta sosiaalisesta tuesta vanhemmuuteensa. Kvantitatiivisilla kysymyksillä haluttiin saada tietoa, millaista sosiaalista tukea isät ovat saaneet neuvolasta. Kvalitatiivisuutta taas käytettiin kyselylomakkeessa kartoitettaessa isien odotuksia neuvolan antamasta sosiaalisesta tuesta vanhemmuuteensa. Kyselylomakkeen avulla on mahdollisuus saavuttaa suuri kohdejoukko (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2000, 185). Kyselylomakkeella suoritetussa tutkimuksessa tutkija ei vaikuta läsnäolollaan vastaajiin. Lomakkeessa on myös mahdollisuus esittää runsaasti kysymyksiä. Tutkimuksen luotettavuutta parantaa kysymysten esittäminen jokaiselle vastaajalle samassa muodossa ja kyselyyn vastaajalla on mahdollisuus rauhassa pohtia vastauksia ja tarkistaa niitä. (Aaltola & Valli 2001, 101 102.) Tässä tutkimuksessa tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselylomakkeella isät olivat paremmin tavoitettavissa, koska se ei edellyttänyt jokaisen isän henkilökohtaista tapaamista. Terveydenhoitajat jakoivat kyselylomakkeet isille, jotka palauttivat kysely-

20 lomakkeet postitse suoraan tutkijoille. Näin myös tutkijoiden aikaa säästettiin. Postikyselyn heikkoutena on tosin usein alhainen vastausprosentti. Kysymyksiä saatetaan myös ymmärtää väärin, koska vastaajalla ei ole mahdollisuutta saada tarkennusta epäselviin kysymyksiin. Kyselylomakkeen saattaa täyttää myös joku muu kuin kohdejoukkoon kuuluva henkilö. (Aaltola & Valli 2001, 101 102.) 5.2 Kyselylomakkeen laatiminen Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella (LIITE 5), jossa oli sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Isien neuvolasta saamaa sosiaalista tukea omaan vanhemmuuteensa kartoitettiin viisiportaisella Likert -asteikolla. Likert -järjestelmää käytetään erityisesti silloin, kun henkilö itse arvioi omaa käsitystään tai mielipidettään väitteen sisällöstä (Metsämuuronen 2000, 47). Jokaisen strukturoidun kysymysosion jälkeen oli avoin kysymys, jolloin isillä oli tilaisuus kertoa, millaisia odotuksia heillä on sosiaalisen tuen saamisen suhteen neuvolasta. Lopuksi isillä oli mahdollisuus kirjoittaa vapaasti, millainen heidän ihanneneuvolansa olisi. Kvalitatiivisuus sopiikin hyvin juuri toiminnan kehittämisen ja sen vaihtoehtojen tutkimiseen (Heikkilä 2001, 16). Kyselylomakkeen laadinnan lähtökohtana olivat aikaisemmat tutkimukset sekä sosiaalisen tuen teoria Viljamaan (2003) mukaan. Kyselylomake pyrittiin rakentamaan niin, että jokaiseen tutkimusongelmaan saataisiin vastaus. Sosiaalisen tuen eri muodot (tietotuki, tunnetuki, käytännön tuki ja vertaistuki) operationaalistettiin konkreettisiksi väittämiksi. Apuna käytettiin Viljamaan (2003, 135 141) tutkimuksessaan käyttämää kyselylomaketta. Kyselylomake sisälsi kymmenen valmiita vastausvaihtoehtoja sisältävää kysymystä ja seitsemän avointa kysymystä. Lisäksi taustatekijöitä kartoitettiin viidellä kysymyksellä. Parannusehdotuksia kyselylomakkeen laadintaan saatiin työelämänkumppanin edustajalta. Hänen ehdotuksensa perusteella muokattiin avoimet kysymykset kyselylomakkeeseen, lisäksi loppuun lisättiin avoin kysymys ihanneneuvolasta. Kyselylomakkeen testasi yksi monilapsisen perheen isä. Esitestauksen jälkeen joitakin kysymyksiä tarkennettiin ja kielellistä ilmaisua hiottiin helpommin ymmärrettäväksi. Kyselylomakkeen luet-

21 tavuuden selkiyttämiseksi valmiiden vastausvaihtoehtojen joka toinen väittämä tummennettiin. 5.3 Tutkimuksen kohderyhmä ja aineistonkeruu Tutkimus toteutettiin Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän kaikissa äitiys- ja lastenneuvoloissa. Neuvoloita on yhteensä kuusi, ja niissä työskentelee yhteensä yksitoista terveydenhoitajaa. Tutkimukseen osallistujat olivat näiden neuvoloiden asiakkaita. Tutkimus toteutettiin otantatutkimuksena, joka tarkoittaa, että tietoja ei kerätä koko perusjoukosta, jota tutkimus koskee, vaan perusjoukosta valitulta osajoukolta (Krause & Kiikkala 1996, 97). Otos valittiin sattumanvaraisesti niin, että terveydenhoitajat jakoivat kyselylomakkeet tutkimuksen toteuttamisen aikana isille, joko suoraan tai äidin välityksellä. Kriteerinä oli, että isillä on ollut ainakin yksi kontakti terveydenhoitajaan, joko vastaanoton, perhevalmennuksen tai kotikäynnin kautta. Tutkimuslupaa haettiin Tiirismaan kansaterveystyön kuntayhtymän ylihoitajalta (LIITE 2). Kun lupa oli saatu, kyselylomakkeet (200 kappaletta) toimitettiin Tiirismaan kansanterveystyön kuntayhtymän neuvolatyön osastonhoitajalle. Hän jakoi kyselylomakkeet neuvoloiden terveydenhoitajille. Sovittiin, että hän myös motivoi terveydenhoitajia jakamaan kyselylomakkeita isille. Mukana oli myös saatekirje terveydenhoitajille (LIITE 3), jossa kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta. Jokaiseen kyselylomakkeeseen oli liitetty myös saatekirje isälle (LIITE 4), jossa kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta sekä painotettiin tutkimuksen osallistumisen vapaaehtoisuutta, tietojen luottamuksellisuutta ja nimettömyyden säilymistä. Lomakkeisiin liitettiin myös postimerkillä ja tutkimuksen tekijän yhteistiedoilla varustettu kirjekuori. Kyselylomakkeet oli tarkoitus jakaa 4.4-15.4.2005. Isiä pyydettiin palauttamaan vastauksensa 25.4.2005 mennessä. Määräaikaan mennessä kyselylomakkeita palautettiin tutkijoille 27 kappaletta. Vastausten vähäisyyden vuoksi otettiin yhteyttä työelämäkumppanin edustajaan. Silloin ilmeni, että terveydenhoitajien saatekirjeessä jakoaika oli virheellisesti 4.4 15.5.2005. Terveydenhoitajat olivat kuitenkin saaneet suullisesti tiedon osastonhoitajalta kahden viikon jakoajasta. Koska kyselylomakkeita oli vielä jäljellä, kehotettiin terveydenhoitajia jatkamaan jakoaikaa vielä viikon ajan, 22.4.2005 asti. Tä-

22 hän päivämäärään mennessä terveydenhoitajat saivat jaettua kaikki kyselylomakkeet isille. Tutkijoille kyselylomakkeita palautui tähän mennessä yhteensä 36 kappaletta. Vastausten pienen määrän vuoksi toukokuun lopussa (23.5.2005) laitettiin vielä neuvoloiden ilmoitustaululle muistutus isille kyselystä, että vastauksia voisi lähettää tutkijoille vielä kesäkuun ajan. Kokonaisuudessaan kyselylomakkeita palautui 37 kappaletta. Yksi kyselylomake hylättiin, koska se saapui tutkijoille määräajan jälkeen, jolloin aineiston analysointi oli jo aloitettu. Lopulliseen tutkimusaineistoon hyväksyttiin siis 36 kyselylomaketta. 5.4 Tutkimusaineiston analysointi Opinnäytetyön tekijöiden saatua vastauslomakkeet, ne avattiin ja numeroitiin erikseen, jotta niihin voitaisiin palata jälkikäteen tarkastamaan tietoja. Tulokset ajettiin Exceltaulukkolaskenta -ohjelmaan havaintomatriisiksi yhden päivän aikana. Aineisto analysoitiin syksyn 2005 aikana. Analysointi aloitettiin siirtämällä tulokset havaintomatriisista SPSS -tilastointiohjelmaan. Ohjelman avulla vastauksista luotiin suorat jakaumat ja taustamuuttujien (ikä, koulutus ja lasten lukumäärä) yhteyttä saatuun sosiaalisen tuen määrään tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Yhteyksien tarkasteluun käytetään Khiin neliö -testiä. Testin tulokset tiivistyvät käytännössä p -lukuun. P:n arvon ollessa alle 0,05 ovat erot tilastollisesti merkitseviä. (Valli 2001, 71.) Tilastollinen merkitsevyys edellyttää kuitenkin, että korkeintaan 20 % odotetuista frekvensseistä saa olla pienempiä kuin viisi ja suurempi kuin yksi (Heikkilä 2001, 213). Tässä tutkimuksessa otos jäi pieneksi (18 %), jolloin tilastollinen ehto ei toteutunut. Koska ristiintaulukoinnissa taustamuuttujien ja isien saaman sosiaalisen tuen määrän välillä ei saatu tilastollisesti merkitseviä tuloksia, ei tutkimusongelmaan numero kolme saatu vastausta. Kyselylomakkeessa eri sosiaalisen tuen muodoista oli tehty konkreettisia väittämiä, joihin vastattiin kahden erilaisen viisiportaisen Likert-asteikon avulla. Osassa vastausvaihtoehdoissa 5 = paljon, 4 = melko paljon, 3 = jonkin verran, 2 = vähän, 1 = en ollenkaan. Osassa taas 5 = täysin samaa mieltä, 4 = melko paljon samaa mieltä. 3 = jonkin verran samaa mieltä, 2 = vähän samaa mieltä, 1 = ei lainkaan samaa mieltä. Koska aineisto jäi niin pieneksi, luokittelimme Likert-asteikon kolmiportaiseksi

23 niin, että vastausvaihtoehdot viisi ja neljä sekä kolme ja kaksi yhdistettiin. Taustamuuttujat (ikä, koulutustaso) luokiteltiin, koska muuten arvoja olisi tullut paljon. Raportoinnissa käytettiin apuna kaavioita. Laadulliset vastaukset kvantifioitiin eli laskettiin samojen vastauksien lukumäärät (LIITE 7). Lisäksi avoimien kysymyksien raportoinnissa käytettiin suoria lainauksia. 6 TUTKIMUSTULOKSET 6.1 Tutkimusjoukon kuvaus Kyselyyn vastasi 37 isää, joista 36 isän vastaukset hyväksyttiin analysoitavaksi. Vastaajien ikäjakauma oli 20 vuodesta 58 vuoteen (KUVIO 2). Kyselyyn vastanneiden isien keski-ikä oli 33 vuotta. Enemmistö isistä oli käynyt ammatillisen koulun. Toiseksi eniten oli korkeakoulun suorittaneita. Joukossa oli myös ylioppilaita, peruskoulun käyneitä ja kansankoulun käynyt. 14 12 Lukumäärä 10 8 6 4 13 13 10 2 0 20-29-vuotiaat 30-35-vuotiaat 36-58-vuotiaat KUVIO 2. Ikäjakauma Vastanneista isistä 31 oli käynyt äitiysneuvolassa ja 29 lastenneuvolassa. 24 isää oli käynyt sekä äitiys- että lastenneuvolassa. Äitiysneuvolassa käyntien määrät vaihtelivat yhdestä kahteenkymmeneenviiteen ja lastenneuvolassa yhdestä kahteenkymmeneen

24 käyntiin. Äitiysneuvolan ja lastenneuvolan käyntimäärät luokiteltiin käyntien perusteella viiteen luokkaan. Suurin osa isistä oli käynyt äitiysneuvolassa 2-5 kertaa. Vain yhden kerran neuvolassa käyneitä oli neljä isää. Runsaasti käyntejä (16-25) oli kolmella isällä. Kuudella isällä oli käyntejä pelkästään äitiysneuvolassa. (KUVIO 3.) 14 12 Lukumäärä 10 8 6 13 4 7 2 4 4 3 0 Yksi käynti 2-5 käyntiä 6-10 käyntiä 11-15 käyntiä 16-25 käyntiä KUVIO 3. Äitiysneuvolassa käyntimäärät Myös lastenneuvolassa yleisin käyntimäärä oli 2-5 kertaa. Vain kaksi isää oli käynyt yhden kerran lastenneuvolassa. Muutamalla isällä oli yli 16 käyntiä. Viidellä isällä oli käyntejä pelkästään lastenneuvolassa, ja yksi isä oli jättänyt vastaamatta tähän kysymykseen. (KUVIO 4.) 12 10 Lukumäärä 8 6 4 11 9 2 5 2 2 0 Yksi käynti 2-5 käyntiä 6-10 käyntiä 11-15 käyntiä 16-20 käyntiä KUVIO 4. Lastenneuvolassa käyntimäärät

25 Jos lasketaan yhden isän kohdalta kaikki neuvolakäynnit eli sekä äitiys- että lastenneuvolassa, suurimmaksi käyntiluokaksi tulee 2-5-käyntiä. Kuitenkin yli 10 käyntiä neuvolassa oli jopa 17 isällä. Yksi isä oli käynyt neuvolassa 45 kertaa. Isiltä kysyttiin, onko terveydenhoitaja tehnyt perheeseen kotikäyntiä, ja oliko isä silloin kotona. Kotikäynti oli tehty 28 perheeseen ja isistä 26 oli ollut silloin kotona. Kahdeksaan perheeseen kotikäyntiä ei ollut tehty. Isiltä kysyttiin myös lasten lukumäärää. Suurimmalla osalla isistä oli kaksi tai useampia lapsia. Yhden lapsen isiä oli 11, ja kuuteen perheeseen odotettiin ensimmäistä lasta. 6.2 Isien saama tietotuki ja odotukset tietotuesta Kysymyksessä numero kahdeksan selvitettiin, kuinka paljon isät olivat saaneet tietoa neuvolasta. Kyselyyn vastanneet isät olivat saaneet neuvolasta eniten tietoa raskaudesta (paljon/melko paljon n = 24), (KUVIO 5) ja synnytyksestä (paljon/melko paljon n = 23). Vain yksi isä ei ollut saanut ollenkaan tietoa raskaudesta neuvolasta, mutta hän ei ollutkaan käynyt äitiysneuvolassa. Samoin neljä isää ei ollut saanut ollenkaan tietoa synnytyksestä. Heistä kaksi ei ollut käynyt yhtään kertaa äitiysneuvolassa ja kaksi vain yhden kerran. Suurin osa isistä oli saanut paljon/melko paljon tietoa myös vauvan hoidosta (n = 22). 25 20 Lukumäärä 15 10 24 5 11 0 1 En ollenkaan Jonkin verran/vähän Paljon/melko paljon KUVIO 5. Neuvolasta saatu tiedonmäärä raskaudesta

26 Vain jonkin verran/vähän tietoa isät olivat saaneet lapsen kasvusta ja kehityksestä (n = 19), vuorovaikutuksesta lapseen (n = 20) sekä arkipäivän kasvatuskysymyksistä (n = 19). Parisuhde ja seksuaalisuus parisuhteessa (KUVIO 6) olivat aiheita, joista isät olivat mielestään saaneet vähiten tietoa. Seitsemän isää ei ollut saanut ollenkaan tietoa parisuhteesta ja yhdeksän isää seksuaalisuudesta parisuhteessa. 20 Lukumäärä 15 10 19 5 9 8 0 En ollenkaan Jonkin verran/vähän Paljon/melko paljon KUVIO 6. Neuvolasta saatu tiedonmäärä seksuaalisuudesta parisuhteessa Avoimella kysymyksellä isiä pyydettiin nimeämään kolme tärkeintä asiaa, joista he haluaisivat saada tietoa neuvolasta. Kysymykseen vastasi 19 isää. Suurin osa näistä isistä (n = 14) haluaisi tietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä. Isiä (n = 6) kiinnosti myös saada tietoa vauvan hoidosta. Synnytys (n = 4), parisuhde (n = 4) sekä vuorovaikutus lapsen kanssa (n = 4) olivat myös aiheita, joista osa isistä haluaisi saada tietoa. Yksittäisiä toiveita oli myös esimerkiksi halu saada tietoa hygieniasta ja virikkeiden keksiminen lapselle. 6.3 Isien saama tunnetuki ja odotukset tunnetuesta Kysymyksessä numero kymmenen isiltä kysyttiin neuvolasta saamastaan tunnetuesta (kuinka isää arvostetaan, rohkaistaan, välitetään ja osoitetaan luottamusta). Suurin osa isistä (n = 31) oli täysin/melko paljon samaa mieltä siitä, että he saavat neuvolasta tun-

27 netukea vanhemmuuteensa. Isät myös tunsivat, että he olivat tervetulleita neuvolaan (täysin/melko paljon samaa mieltä n = 35) ja, että heitä myös kuunneltiin tasavertaisena vanhempana (täysin/melko paljon samaa mieltä n = 32), (KUVIO 7). Isyyteen liittyvistä iloista oli saanut puhua melkein kaikki isät halutessaan. Suurin osa vastanneista oli saanut halutessaan puhua myös isyyteen liittyvistä negatiivista tunteista neuvolassa. 40 30 Lukumäärä 20 32 10 0 4 Jonkin verran/vähän samaa mieltä Täysin/melko paljon samaa mieltä KUVIO 7. Neuvolassa kuunneltu tasavertaisena vanhempana Avoimella kysymyksellä pyydettiin isiä mainitsemaan kolme tärkeintä tapaa, joilla he haluaisivat, että heitä arvostetaan ja rohkaistaan sekä välitetään tai, että heille osoitetaan luottamusta. Tähän kysymykseen vastasi 16 isää. Vastauksista ilmenee, että monen isän toive on, että neuvolassa kohdeltaisiin tasavertaisena vanhempana (n = 6) ja kysyttäisiin myös isän mielipidettä asioihin (n = 4). Pidetään tasapuolisena vanhempana Kerrotaan lapsen asioista myös isälle Neuvolalta odotetaan neuvojen antamista ja se koettiin myös arvostuksen osoittamisena (n = 4). Tärkeää on isien mielestä myös isän kuunteleminen (n = 4) ja isän oman voin-

28 nin kysyminen (n = 2). Yksittäisissä vastauksissa tuli ilmi myös toive, että isä pyydettäisiin neuvolaan mukaan jo raskauden alkuvaiheessa ja toive isä-lapsi neuvolakäynnistä. Kuuntelemalla, kun kuunnellaan ei yritetä arvata asioita ainakaan ääneen Kysellään vähän isänkin vointia 6.4 Isien saama käytännön tuki ja odotukset käytännön tuesta Kyselyyn vastanneiden isien mielestä he saivat neuvolasta käytännön tukea vanhemmuuteensa. Melkein kaikkien isien mielestä (täysin/melko paljon samaa mieltä n= 30) neuvolan vastaanottotila oli järjestetty niin, että isä voi istua tasavertaisena vanhempana puolison vierellä. Isistä suurin osa (täysin/melko paljon samaa mieltä n = 27) koki myös, että neuvolan vastaanottoajoista joustetaan niin, että isäkin pystyy osallistumaan. Yksikään isistä ei tuntenut, että vastaanottoajoista ei joustettaisi ollenkaan. (KUVIO 8.) Tuloksista ilmeni myös, että terveydenhoitaja oli osoittanut kysymyksiä suoraan isälle. 30 25 Lukumäärä 20 15 10 27 5 9 0 Jonkin verran/vähän samaa mieltä Täysin/melko paljon samaa mieltä KUVIO 8. Neuvolassa vastaanottoajoista joustetaan

29 Terveydenhoitajan opastusta lapsen käsittelyyn oli saanut vain vajaat puolet isistä (täysin/melko paljon samaa mieltä n = 16). Seitsemän isää ei ollut saanut mielestään lainkaan neuvoja lapsen käsittelyyn. Avoimella kysymyksellä pyydettiin isiä mainitsemaan kolme tärkeintä asiaa, joista he haluaisivat saada käytännön tukea neuvolasta. Kysymykseen vastasi 13 isää. Vastaajista kuusi isää haluaisi käytännön tukea sairaan lapsen hoidossa. Myös tiedon saaminen lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä eri kasvatusmetodeista oli joidenkin isien (n = 6) mielestä tärkeää. Kaksi isää vastanneista haluaisi myös tukea lapsen käsittelyn opettelussa ja tietoa vuorovaikutuksesta lapsen kanssa. 6.5 Isien saama vertaistuki ja odotukset vertaistuesta Kysyttäessä isiltä, onko heille neuvolassa tarjottu mahdollisuutta osallistua perhevalmennukseen, isä -lapsi ryhmiin tai pienryhmään pelkästään isille, ei tulosten mukaan kaikille isille mahdollisuutta ollut tarjottu. Suurimmalle osalle isistä (n = 24) oli tarjottu mahdollisuutta osallistua perhevalmennukseen, mutta 11 isälle ei tätä mahdollisuutta ollut tarjottu (KUVIO 9). Vain kahdeksalle isälle oli ilmoitettu mahdollisuudesta osallistua pienryhmään pelkästään isille. Myös isä-lapsi ryhmiin osallistumisen mahdollisuutta oli tarjottu ainoastaan kolmelle isälle. 25 20 Lukumäärä 15 10 24 5 11 0 Ei ole tarjottu On tarjottu KUVIO 9. Neuvolassa tarjottu mahdollisuutta osallistua perhevalmennukseen