ISYYS SYNTYY PIKKUHILJAA

Transkriptio

1 ISYYS SYNTYY PIKKUHILJAA Esikoisen saaneiden isien kokemuksia neuvolan isyyttä ja parisuhdetta tukevista palveluista sekä muista isyyttä tukevista tahoista Sari Makkonen Kaisa Mäkinen Opinnäytetyö, Syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

2 Isyys syntyy pikkuhiljaa kun vauva kasvaa äidin vatsassa ja puhkeaa lopullisesti kukkaan kun saa vastasyntyneen pikkukäärön omaan syliinsä. Eräs kyselyyn vastannut esikoisen isä

3 TIIVISTELMÄ Makkonen, Sari & Mäkinen, Kaisa. Isyys syntyy pikkuhiljaa. Esikoisen saaneiden isien kokemuksia neuvolan isyyttä ja parisuhdetta tukevista palveluista sekä muista isyyttä tukevista tahoista, Pieksämäki 2005, s. 55, 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten esikoisen saaneet isät kokevat neuvoloiden isyyttä ja parisuhdetta tukevat palvelut. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, mitkä muut tahot tukevat isyyttä eli mistä muualta isät saavat tukea isyyteensä. Halusimme kartoittaa, saavatko isät mielestään riittävästi isyyttä ja parisuhdetta vahvistavaa tukea neuvolasta ja millaisena isät kokevat saamansa tuen sekä millaisia toiveita isillä on tuen laadusta. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa neuvolan isyyttä ja parisuhdetta tukevia palveluja. Opinnäytetyössä on käsitelty isyyttä, parisuhdetta ja jaettua vanhemmuutta, äitiys- ja lastenneuvolapalveluja sekä isyyden ja parisuhteen tukemista äitiys- ja lastenneuvolassa. Lisäksi on tarkasteltu epävirallisia tahoja isyyden tukijoina sekä työelämän merkitystä isyyden toteutumisen kannalta. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto on kerätty käyttämällä kyselylomaketta. Lomake sisälsi enimmäkseen avoimia kysymyksiä, mutta myös monivalintakysymyksiä. Kyselylomakkeen palautti 12 isää. Tutkimusaineisto on analysoitu sisällönanalyysin avulla teemoittamalla aineisto. Tutkimustulosten mukaan esikoisten saaneet isät kokivat saaneensa neuvolasta riittävästi isyyttä vahvistavaa tukea. Isyyttä tukevista toimintamuodoista isät saivat vähiten tukea vertaisryhmistä. Raskauden ja lapsen syntymän vaikutuksesta parisuhteeseen isät saivat mielestään riittävästi tietoa, mutta parisuhteen tukeminen oli isien mielestä neuvolassa kuitenkin riittämätöntä. Epävirallisista tahoista isyyttä tukivat eniten lähipiiriin kuuluvat ihmiset; omat vanhemmat, kaverit, työkaverit ja tuttavat perheiden vanhemmat. Avainsanat: isyys; parisuhde; jaettu vanhemmuus; isyyden- ja parisuhteen tukeminen; neuvolapalvelut Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, kirjasto

4 ABSTRACT Makkonen, Sari & Mäkinen, Kaisa. Fatherhood is formed gradually. The Support of Fatherhood and Parents Relationship in antenatal and postnatal clinics and the unofficial parties in supporting of fatherhood. The Experiences of First-Time Fathers., Pieksämäki, Autumn 2005, Language: Finnish, 55 pages, 1 appendices. Diaconia Polytechnic, Pieksämäki Unit, Degree Programme in Diaconal Social Services, Health Care and Education, Public Health Nurse. The purpose of our scholarly thesis was to clarify what kind of experiences the firsttime fathers have of the support of fatherhood and parents relationship in the antenatal clinic and in the mother and baby clinic in the commune of Varkaus, and furthermore what the unofficial directions to the support of fatherhood are. The purpose was to survey the support of fatherhood and parents relationship, what kind of support the firsttime fathers get and what kind of support they need in connection with fatherhood and parents relationship. The results can be used in planning the services in antenatal and postnatal clinics. The theoretical part observes fatherhood, parents relationship, shared parenting, the services of antenatal clinic and baby and mother clinic, the support of fatherhood and parents relationship and furthermore the unofficial parties connected to the support of fatherhood, as well as the meaning of working life in realization of fatherhood. The research is qualitative and data has been collected through questionnaires with mostly open questions, but also multiple choice questions. Questionnaires were returned by 12 fathers. The data was analysed by using content analysis. The data was analysed in themes. According to the results of our scholarly thesis, the first-time fathers received sufficient support at the antenatal clinic and at the baby and mother clinic concerning fatherhood. The first-time fathers experienced that they received less support in peer groups. The support of parents relationship was insufficient even though the first-time fathers received sufficient information concerning pregnancy and the birth of the child. The most important unofficial parties in supporting of fatherhood were own parents, friends, and the parents of acquaintance families. Keywords: Fatherhood; Parents Relationship; Shared Parenting; Support of Fatherhood and Parents Relationship; Services of Antenatal Clinic and Mother and Baby Clinic Deposited: Diaconia Polytechnic, Pieksämäki Unit, Library

5 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO ISYYS Isyys käsitteenä Muuttuva isyys Isäksi kasvaminen PARISUHTEESTA JAETTUUN VANHEMMUUTEEN Parisuhde Jaettu vanhemmuus ÄITIYS JA LASTENNEUVOLA Äitiysneuvola Äitiysneuvolan tavoitteet ja tehtävät Äitiysneuvolan työmuodot ja menetelmät Lastenneuvola Lastenneuvolan tavoitteet ja tehtävät Lastenneuvolan työmuodot ja menetelmät ISYYDEN JA PARISUHTEEN TUKEMINEN NEUVOLASSA TUTKIMUSTEN VALOSSA Isyyden tukeminen neuvolassa Parisuhteen tukeminen neuvolassa MUUT ISYYTTÄ TUKEVAT TAHOT Epäviralliset tahot isyyden tukijoina Isä, perhe ja työ TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN Tutkimuksen taustaa Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat Tutkimuksen kohderyhmä ja tutkimusmenetelmät Tutkimuksen toteuttaminen TULOKSET Taustatiedot Isyyden tukeminen...34

6 8.2.1 Isyyden tukeminen neuvolan vastaanotolla Isyyden tukeminen kotikäynnin aikana Isyyttä tukevien palvelujen tarve Isyyden tukemisen kehittämishaasteet neuvolassa Parisuhteen tukemisen toteutuminen isien kuvaamana Parisuhteen tukeminen kotikäynnin aikana Parisuhdetta tukevien palvelujen tarve Parisuhteen tukemisen kehittämishaasteet neuvolassa Epävirallinen tuki JOHTOPÄÄTÖKSET Isyyden tukemisen toteutuminen neuvolassa Parisuhteen tukemisen toteutuminen neuvolassa Lähipiiristä saatu tuki Tulevaisuuden haasteet ja jatkotutkimusehdotukset POHDINTA...43 LÄHTEET...46 LIITTEET...48

7 1 JOHDANTO Neuvolatoiminta on tärkeä osa suomalaista terveydenhuoltoa. Perinteinen äitiys- ja lastenneuvolatyö on keskittynyt perheiden, erityisesti naisten ja lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Neuvolan tehtävänä on tukea odottavaa ja lapsen saanutta perhettä uudessa elämäntilanteessa etenkin ensimmäisen lapsen suunnittelussa, odotuksessa ja synnytyksessä sekä esikoisen hoidossa. Miehet osallistuvat neuvolan vastaanottokäynneille entistä enemmän jo odotusaikana, ja yhä useampi mies haluaa osallistua lapsensa hoitoon yhdessä äidin kanssa. Isyyden kasvuprosessi käynnistyy vähitellen lapsen hankinnan suunnitteluvaiheessa ja odotusaikana. Miehet tarvitsevatkin isyyttä vahvistavaa tukea samalla tavalla kuin äidit hyvin varhaisessa vaiheessa ennen lapsen syntymää. Perinteinen käsitys äidistä lapsen ainoana hoivaajana voi joskus olla esteenä isien täysipainoisen isyyden toteutumiselle. Viime vuosina on Suomessa käyty keskustelua ns. uudesta isästä ja jaetusta vanhemmuudesta. Jaettu vanhemmuus merkitsee isän tasaveroista osallistumista ja sitoutumista lapsen hoitoon. Nykykäsityksen mukaan jaetusta vanhemmuudesta hyötyvät kaikki perheenjäsenet. Toimiessaan jaettu vanhemmuus yleensä lujittaa myös parisuhdetta, kun molemmat vanhemmat ovat sitoutuneet lapsen hoitoon ja kotitöihin samalla intensiteetillä. Neuvolatoimintaa ohjaavien suositusten mukaan neuvolassa tulisikin tukea sekä isän että äidin vanhemmaksi kasvamista ja kertoa jaetun vanhemmuuden eduista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 84). Ensimmäisen lapsen syntymä muuttaa yleensä vanhempien elämäntilannetta monella tavalla. Muutokset voivat olla myönteisiä, mutta toisaalta ne voivat koetella parisuhdetta ja siten vaikutukset näkyvät koko perheen hyvinvoinnissa. Neuvolan on kyettävä vastaamaan myös parisuhteen tukemiseen liittyviin haasteisiin. Neuvola voi tukea parisuhdetta mm. antamalla tilaa parisuhdeasioista keskustelemiseksi, ottamalla asian puheeksi ja kannustamalla, kun asiat menevät hyvin. Perhevalmennuksessa käsitellään parisuhteeseen normaalisti sisältyviä vaiheita sekä tyypillisiä vaikeuksia, joita vanhemmat voivat kohdata lapsen synnyttyä. Neuvolatoimintaa ohjaavien suositusten mukaan neuvolassa tulisi tukea vanhempia hyvään parisuhteeseen ja ehkäistä parisuhteen ongelmien kärjistymistä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 82).

8 8 Opinnäytetyössämme haluamme selvittää, miten ensimmäistä kertaa isäksi tulevat miehet kokevat neuvolan isyyttä ja parisuhdetta tukevat palvelut sekä mistä muualta he saavat isyyttä vahvistavaa tukea. Opinnäytetyömme tarkoituksena on auttaa neuvoloiden terveydenhoitajia suunnittelemaan isyyttä ja parisuhdetta tukevia palveluja paremmin perheiden tarpeita vastaaviksi. Tutkimuksemme on kvalitatiivinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty varkauden kaupungin Taulumäen ja Kommilan neuvoloiden asiakkaina olevilta esikoisen saaneilta isiltä kyselylomakkeella. Toivomme, että opinnäytetyöstämme on hyötyä lasta suunnittelevien, odottavien ja lapsen saaneiden vanhempien parissa työskenteleville terveydenhoitajille ja muille asiasta kiinnostuneille. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, miten isyyden ja parisuhteen tukemista voisi kehittää perheiden kanssa neuvolassa työskenneltäessä.

9 9 2 ISYYS 2.1 Isyys käsitteenä Isyys käsitteenä ja ilmiönä ei ole yksiselitteinen. Kuka on isä? on tänä päivänä haasteellinen kysymys. Uusperheiden lisääntymisen myötä on aihetta kysyä, voiko lapsella olla kaksi isää? Keinoalkuisten hedelmöityksien ja samaa sukupuolta olevien parisuhteitten yleistymisen myötä huomataan, että isyyttä täytyy tarkastella aivan uudesta näkökulmasta. Tulevaisuudessa isän määritelmä voisi kuulua: Isä on (mies) henkilö, jolla on läheinen suhde lapseen, mutta joka ei ole synnyttänyt lasta. (Huttunen 2001, 57.) Mies on biologinen isä lapselle, joka on saanut alkunsa juuri tämän miehen sukusoluista. Tämä on merkityksellinen asia molempien sekä lapsen että miehen kannalta. Vaikka mies ei koskaan tapaisi lastaan, hänen minuudelleen saattaa olla merkitystä tiedolla, että hänen geeninsä jatkavat elämää hänen jälkeensäkin. Juridinen isyys puolestaan tarkoittaa, että lain edessä isällä on yhteiskunnan antamia oikeuksia ja velvollisuuksia lapseensa nähden. Juridinen isyys voi syntyä kolmella tavalla: avioliiton isyys olettaman, isyyden tunnistamisen/vahvistamisen tai adoption kautta. Biologisella isyydellä on ratkaiseva merkitys myös juridisen isyyden määrittelyssä, sillä lapsen perintöoikeus isään määräytyy tämän perusteella. (Huttunen 2001, ) Sosiaalisella isyydellä tarkoitetaan lapsen kanssa asumista, arjen mukanaoloa sekä hoivan, huolenpidon ja ajan antamista lapselle. Tähän kuuluu myös julkinen esiintyminen lapsen kanssa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, jolloin isyys saa muiden hyväksynnän ja miestä pidetään lapsen isänä (vaikka hän ei biologisesti sitä olisikaan). Käytännössä sosiaalinen isä on usein myös lapsen laillinen isä. Tämän päivän eri perhemuotojen jaottelua varten sosiaalisen isän käsite on kuitenkin tarpeellinen, sillä nykyään monet miehet ovat selkeästi vain sosiaalisia isiä. (Huttunen 2001, ) Isyyden käsitteistä on erotettavissa vielä psykologinen isyys, jolla tarkoitetaan isäsuhteen tunnepohjaista, kiintymykseen perustuvaa puolta. Isän ja lapsen välille on tällöin muodostunut kiintymyssuhde, joka on verrattavissa äidin ja lapsen väliseen suhteeseen. Olennaista on se, että isä ja lapsi saavat tyydytystä ja kokevat iloa vuorovaikutteisesta

10 10 yhdessäolosta. Psykologiseen isyyteen kuuluvia muita tunnusmerkkejä ovat miestä ja lasta yhdistävät tiedolliset ja moraaliset kysymykset. Yhdessäolo ei ole pelkästään hiljaista yhteenkuuluvuutta, vaan lapsi voi tuntea laaja-alaista henkistä yhteyttä isäänsä. Isä ei ole arkeen mekaanisesti kuuluva vanhempi, vaan hän on myös viisas kasvattaja, joka on aidosti kiinnostunut lapsestaan. Miehen on ansaittava psykologinen isyys olemuksellaan, käyttäytymisellään ja toiminnallaan. (Huttunen 2001, ) 2.2 Muuttuva isyys Isyys yhteiskunnallisena ilmiönä on muutamien viime vuosikymmenien ajan ollut murrostilassa, jossa perinteinen vanhan ajan isyys on menettämässä valta-asemaansa. Isyyden määreet ovat aina olleet sidoksissa yhteiskuntaan, kulttuuriin ja aikakauteen. Käsitykset isyydestä ovat vuosikymmenien saatossa vaihdelleet ja erilaiset isyydet ovat olleet eri aikana vallitsevia. Vielä 1950-luvulla miehen tuli elättää perheensä vaikeissakin oloissa.vaikka isät olivatkin fyysisesti paljon poissa voidaan 50-lukua pitää läsnä olevan isän aikakaudeksi luvulta alkoi ohenevan isyyden alakulttuuri. Ohenevalle isyydelle vastakkaisen vahvistuvan / voimistuvan suuntauksen alku voidaan ajoittaa 1970-luvulle. Avustava isä nousi tuolloin perinteisen isän rinnalle. Hän osallistui aikaisempaa enemmän kotitöihin, lastenhoitoon ja kasvatukseen. (Huttunen 1999, ) Tämän päivän isyys saa monia ilmenemismuotoja. Avioerojen seurauksena on yksinhuoltajuuden määrä lisääntynyt. Kun lapset asuvat äidin kanssa, on isän osuus perheen arjessa usein hyvin vähäinen. Aikuistumattomalla isyydellä tarkoitetaan läsnä olevaa isää, joka on haluton tai kyvytön ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Tällaiselle isälle on tärkeämpää omistautua työlleen tai harrastuksilleen kuin lapsilleen. Ilman psykologista isää kasvavien lasten määrä on lisääntymässä (oheneva isyys), kun taas yhä useammat vanhemmat määrittelevät isyyden uudella, tasa-arvoisemmalla tavalla (vahvistuva isyys). Kumpikin suuntaus rapauttaa perinteisen isän kuvaa, sillä ne eivät tue vanhan käsityksen mukaista isyyttä. (Huttunen 1999, ) Käsitteellä uusi isä on isyystutkimuksissa tarkoitettu miestä, joka tietoisesti pyrkii uudenlaiseen, lapsilleen läheisempään, täydellisempään isyyteen. Uutta isyyttä on kuitenkin pidettävä enemmänkin modernina miesnäkökulmana kuin isyyden lajina, jota

11 11 miehet perheissään parhaillaan toteuttavat. Perusajatuksena on se, että isyyteen ja äitiyteen liitettyjä psykologisia itsestään selvyyksiä kyseenalaistetaan. Uusi isyys edellyttää sekä isältä että äidiltä aivan uutta orientaatiota vanhemmuuteen, ansio- ja kotityön keskinäiseen suhteeseen sekä omaan mies- tai naisidentiteettiin. (Huttunen 1999, 185, 186.) Huttusen (2001, 172) mielestä nykyinen kulttuuriympäristö suosii isien aktiivisuutta. Puhe generatiivisesta (osallistuva isyys, toiselle eläminen, toisesta huolehtiminen) isyydestä ei ole pelkästään ihmisten mielissä syntynyt aatteellinen liike, vaan olosuhteet Suomessa ovat otollisia generatiiviselle isyydelle, mikä näkyy myös suomalaisessa isätutkimuksessa havaittuna isyyden vahvistumisena. Generatiivinen isyys antaa isälle mahdollisuuden löytää uutta elämänsisältöä läheisestä suhteesta lapseen. Nykyään korostetaan, usein että antoisa elämä luodaan monipuolisen itsensä toteuttamisen kautta. Kyky monipuoliseen itsensä toteuttamiseen tuo mielihyvää ja se auttaa selviämään mitä erilaisimmista tilanteista. Kriittisemmän näkökulman muuttuvaan isyyteen tuo Sinkkonen (1998, 20-21), jonka mukaan isyys on parin kolmen viime vuosikymmenen aikana pirstoutunut biologiseen ja sosiaaliseen isyyteen. Toisaalta isyyden sosiaalinen rooli on kuitenkin huolestuttavasti hämärtynyt. Hänen mukaansa on enää perin vähän asioita, jotka ovat isän vastuulla ja isyyden arvostus on laskenut. Aivan uutta on teoreettinen isyys, joka ei käytännössä toteudu millään tavalla, isän asuessa erillään lapsista. 2.3 Isäksi kasvaminen Säävälän ym. (2001, 14-15) mukaan miesten kasvuprosessi uuteen rooliinsa on selvästi hitaampi kuin naisilla. Tästä huolimatta monilla nuorilla miehillä voi olla hyvät valmiudet hoitaa lasta, vaikka isäksi kasvamisen prosessi ei ole vielä kunnolla käynnistynyt. Jo lasta suunniteltaessa tai viimeistään odotusaikana useimmat miehet ovat halukkaita muuttamaan käyttäytymistään ja elämäntyyliään. Odotusajan miehet kokevat yleensä myönteisenä aikana, jolloin suhde puolisoon näyttäisi lähenevän. Toisaalta miehet kokevat, että puolison hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu heille ja että puoliso tarvitsee heidän tukeaan raskauden aikana. He kokevat suurta vastuuta tästä tehtävästä. Miehen vastuuntunnon kehittymiseen vaikuttaa suuresti myös se, onko hän itse halunnut lasta.

12 12 Vanhemmuus yhteisenä päätöksenä edesauttaa myös yhteistä sitoutumista lapsesta huolehtimiseen. Vaimon tukeminen on odottavalle isälle tärkeä osa raskausaikaa. Monet isät kertovat ilman sanottavampaa ärtymystä humoristisesti raskaana olevan vaimonsa tunnevaihteluista tai yöllisistä syömingeistä sekä omasta sopeutumisestaan. Monet tulevat isät näyttävät yllättävän helposti sopeutuvat tukemaan vaimoaan. Yksi tulevien isien tapa valmistautua uuteen rooliin on luoda läheisimmät suhteet omaan isään tai isoisään. Monet heistä näyttävät järjestävän isänsä ja äitinsä kanssa keskustelutilanteita, joissa muistellaan omaa lapsuusaikaa. (Säävälä ym. 2001, 15.) Couvade -ilmiöllä tarkoitetaan odottavan isän oireyhtymää, joka tarkoittaa kantaa sisällään ja hautoa mielessään. Jos äiti kantaa sikiötä sisällään, isä kantaa sitä mielessään. Tähän ilmiöön suhtaudutaan kahdella tavalla. Toisen näkökulman mukaan on kyse luonnollisesta ilmiöstä, joka ei vaadi erityistä hoitoa, ja toisen mukaan kyse on sairauden tyyppisestä ilmiöstä, joka vaatii hoitoa. Isän on kuitenkin syytä olla tietoinen tästä ilmiöstä, koska siten hänen huolestumisensa siitä vähenee. Joidenkin tutkimusten mukaan runsaalla viidesosalla suomalaisista odottavista isistä on erilaiseen raskauteen liittyviä fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Odottavien isien ryhmissä käytyjen keskustelujen perusteella huomattava osa isistä oireilee raskausaikana. Raskausoireilla tarkoitetaan mm. erilaisia kipuja ja särkyjä sekä ahdistusta, pelkoja ja univaikeuksia. (Säävälä ym. 2001,13.) Raskauden edetessä lähestyvä synnytys on odottavan isän mielessä yhä useammin. Monilla miehillä viimeiset viikot ennen synnytystä ovat havaitsemisen aikaa, vauva alkaa elää yhä vahvemmin mielikuvissa. Isät odottavat synnytystä vapauttavana, mutta myös pelottavana tapahtumana. Usein miehet lupautuvat mukaan synnytykseen, vaikka etukäteen pelkäävät osallistumista tähän mielestään täysin käsittämättömään, mutta välttämättömään tapahtumaan. (Säävälä ym. 2001, 16.) Vauvan synnyttyä perheeseen useimpien perheiden elämäntyyli muuttuu. Vaikka uudessa elämänvaiheessa on paljon uusia tunteita herättäviä asioita, näyttää synnytyskokemuksen läpikäyminen olevien äitien lisäksi myös monille isille ensimmäinen tärkeä asia, kun he pääsevät puhumaan vauvan tulosta perheeseen. Miehet näyttävät mielellään

13 13 pohdiskelevan synnytyskokemuksiaan vaikka ovatkin olleet synnytyksessä vain apumiehenä. (Säävälä ym. 2001, ) Kaila-Behm (1997, )) on omassa tutkimuksessaan löytänyt esikoisen isäksi tulemista kuvaavat kolmetoista eri vaihetta. Tutkimuksen mukaan miehelle raskaimpia vaiheita ovat puolison raskauden varmistuminen ja odotuksen alku sekä lapsen syntymän lähestyminen. Seesteisintä vaihetta tulevalle isälle on puolison raskauden keskivaihe. Tutkimus korostaa myös isän omien tarpeiden huomioimista synnytyksessä, sillä isän synnytyskokemus voi vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Esikoisen isäksi kasvamisen prosessi etenee hyvin yksilöllisesti, ei välttämättä puolison raskauden ja synnytyksen kulun mukaisesti. Isäksi työskentelyä saattavat hidastaa esikoisen kasvun ja kehityksen kulussa tapahtuneet muutokset tai isästä itsestään johtuvat syyt. Isälle lapsi todentuu hyvin eri tavalla kuin äidille, usein vasta konkreettisten asioiden ja tekemisen kautta. Vaikeimpana vaiheena isät ovat kokeneet esikoisen hoitoon totutteluvaiheen, siihen saattaa kulua aikaa kahdesta viikosta kahteen kuukauteen synnytyksestä. (Kaila-Behm 1997, 114.) 3 PARISUHTEESTA JAETTUUN VANHEMMUUTEEN 3.1 Parisuhde Parisuhteella tarkoitetaan sellaista kahden aikuisen ihmisen välistä suhdetta, jonka lähtökohtana on ollut rakastuminen ja joka tähtää pitkäaikaiseen yhdessäoloon yhteisen päämäärän ympärillä. Samalla suhteen jatkumisen turvaamiseksi tapahtuu kasvua ja kehitystä. (Airikka 2003, 13.) Lapsen syntymä muuttaa monella tavalla vanhempien elämäntilannetta, ajankäyttöä, ihmissuhteita, taloudellista tilannetta ja erityisesti parisuhdetta. Perheiden voimavarat ovat erilaisia ja vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin. Sisäisiä voimavaroja ovat esimerkiksi vanhempien koulutus, heidän tietonsa ja taitonsa sekä luottamukselliset ihmis-

14 14 suhteet. Hyvä itsetunto ja myönteinen käsitys itsestä kasvattajana auttavat kehittämään turvallisen suhteen lapseen. Perheen ulkopuolisia voimavaroja luo muiden ihmisten, kuten sukulaisten, ystävien ja naapurien tarjoama sosiaalinen tuki. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ) Kuormittavia tekijöitä parisuhteessa ovat lapsen iästä ja perhetilanteesta riippuen, arkipäivän raskaus, erityisesti oman ajan ja vanhempien yhteisen ajan niukkuus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa viitataan Välimäen ja Reinholmin luvun alussa tehtyihin tutkimuksiin, joiden mukaan muita yleisiä pulmia ovat väsymys, vireystilanja mielialan muutokset, äidin yksinäisyys, vanhemmuuteen liittyvä epävarmuus ja rooliristiriidat. Myös muut kuin lapsen syntymän aiheuttamat muutokset (esimerkiksi muutto, sairastuminen) koetaan perheessä useasti kuormittavina. Liiallinen työmäärä, työttömyys tai taloudellinen niukkuus kuluttavat myös vanhempien voimavaroja. Nämä asiat pitäisi huomioida vanhempien jaksamisesta ja muusta perheen elämäntilanteesta keskusteltaessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 81.) Parisuhdetyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. suhteet sisäiset tekijät, persoona, omat lapsuuden kokemukset, vanhemmuus ja ulkoiset tekijät. Parisuhteen laatuun voidaan vaikuttaa esimerkiksi opettelemalla itsetuntemusta, tulemalla tietoisiksi tyytyväisyyttä aiheuttavista tekijöistä ja viestimällä niistä kumppanille, opettelemalla ristiriitojen ratkaisutaitoja ja hakemalla apua hankalimmissa tapauksissa. Helpointa parisuhteeseen liittyviä ongelmia on työstää, ennen kuin ne pahenevat. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 81.) Reuna (1998, 44-47) tarkastelee perhebarometrissa, kuinka voimakkaiksi vanhemmat kokevat esikoisen syntymisen tuomat muutokset. Yli kahdeksan kymmenestä vastaajasta arvioi elämässään tapahtuneen muutoksia ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Suurin osa vastaajista painotti elämän arvojensa syventyneen esikoisen saannin jälkeen. Kielteiseksi muutokseksi lähes puolet vastaajista arvioi vaikeutuneen ajankäytön. Kotitöiden jakamisessa naiset korostivat muutosta huonompaan, kun taas miehet painottivat muutoksen olleen parempaan suuntaan. Tämä viittaisi siihen, että lapsen tuoma lisätyö lankeaa yhä enemmän naisen harteille. Kummankin sukupuolen näkemykset seksielämästä olivat samansuuntaiset. Sen arvioitiin pikemminkin huonontuneen ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.

15 Jaettu vanhemmuus Jaetun vanhemmuuden ideana on vanhemmuuden näkeminen hoivatyönä, joka voidaan ja joka tulee puolittaa isän ja äidin kesken. Tämän näkemyksen mukaan vanhemmuus ei jakaudu isän ja äidin erillisiin sukupuolen mukaisiin rooleihin, vaan isän ja äidin erilaisuus syntyy muutoin kuin roolisuoritteiden tasolla. Olennaista on vastuun jakaminen siten, että kumpikin osallistuu samalla tavoin hoivaan ja huolenpitoon, mutta myös ulkoisten edellytysten turvaamiseen. Tärkeää on ansiotyön ja vanhempana olemisen sovittaminen yhteen siten, että se mahdollistaa lastenhoidon ja kotitöiden jakamisen vanhempien kesken. (Huttunen 1999, 187.) Böök viittaa väitöskirjassaan Huttuseen (1999), joka on sitä mieltä, että uusi isyys edellyttää myös uutta näkemystä äitiyteen ja uudenlaista vanhemmuusajattelua. Jotta uudenlainen isyys sekä jaettu vanhemmuus olisivat saavutettavissa, se aiheuttaa muutoksia myös äitiydessä. Jaettu vanhemmuus- ja uusi isyys keskusteluissa on ollut epäilyksiä siitä, että keskustelu uudesta isästä ei ole välttämättä muuttanut isien tosiasiallista käyttäytymistä, vaan pikemminkin heidän suhtautumistapojaan. (Böök 2001, 19.) Uuden isyyden on toisaalta pelätty lisäävän naisten työtä siten, että naisten velvollisuus ei olisikaan huolehtia ainoastaan lapsistaan, vaan myös isän ja lapsen välisestä suhteesta, jolloin naisten tehtävänä olisi saada miehet kiinnostumaan isyydestä. Tänä päivänä on herätty siihen, että isien lisääntyneellä osallistumisella ei ole ainoastaan myönteisiä seurauksia. Jaettu vanhemmuus ratkaisee joitakin ongelmia, mutta aiheuttaa myös uusia ristiriitoja (Böök 2001, 19.) Psykoanalyyttisillä teorioilla on ollut vahva vaikutus nykykäsityksiin lastenkasvatuksesta ja perhe-elämästä. Teorioiden mukaisessa ajattelussa korostetaan, että äidin ja lapsen tiivis yhdessäolo on välttämätön vauvan tasapainoiselle kehitykselle. Äidin luonnolliseksi tehtäväksi on tämän ajattelutavan mukaan jäänyt hoivaaminen ja isän tehtäväksi taas turvan luominen. (Säävälä ym. 2001, 4-5.) Monet isyystutkijat ovatkin viime vuosina ottaneet voimakkaasti kantaa äidinhoidon

16 16 ideologiaa vastaan jaetun vanhemmuuden puolesta. Nykykäsityksen mukaan vauva hyötyy kahdesta samanaikaisesta lähisuhteesta, hän oppii alusta pitäen tuntemaan molemmat vanhempansa ja hänen kohtaamansa maailma on monivivahteisempi. Pieni vauva ei aluksi erota kumpi vanhemmista häntä hoitaa, mutta oleellisempaa onkin, että hän voi kokea hoitajan turvalliseksi ja vastaanottavaksi. Kahdesta lähisuhteesta on myös enemmän konkreettista turvaa silloin, jos äiti ei olekaan saatavilla fyysisen tai psyykkisen poissaolon takia. Tällöin toinen läheinen suhde on vauvalle ensiarvoisen tärkeä (Säävälä ym. 2001, 4-5, 7.) 4 ÄITIYS JA -LASTENNEUVOLA 4.1 Äitiysneuvola Äitiys- ja lastenneuvolaverkosto kuuluu ehkäisevän terveydenhuollon piiriin. Sillä on ollut merkittävä rooli erityisesti naisten ja lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Perinteinen äitiysneuvolatyö on painottunut lähinnä raskauteen ja synnytykseen liittyviin asioihin, jolloin vanhemmuuteen ja varsinkin isyyteen liittyvät kysymykset ovat jääneet taka-alalle. Isyyden merkitystä korostetaan nykyisin kuitenkin aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Perhevalmennuksessa ja perhekasvatuksessa nuorille isille suositellaan aktiivista mukana oloa heti lapsen syntymän jälkeen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999, 22, 48.)

17 Äitiysneuvolan tavoitteet ja tehtävät Äitiyshuollon perustehtävänä on turvata odottavan äidin, sikiön, vastasyntyneen ja perheenjäsenten paras mahdollinen terveys. Laajemmin tavoitteena on edistää tulevien vanhempien terveyttä ja hyvinvointia sekä auttaa heitä suhtautumaan myönteisesti perhe-elämään ja perheen asemaan yhteiskunnassa. Äidin, isän ja koko perheen tulisi voida tuntea odotusaika, syntymä ja imeväisen hoito turvalliseksi ja perhe-elämää rikastuttavaksi kokemukseksi. (Viisainen 1999, 9.) Omassa tutkimuksessamme haluamme selvittää, miten vahvistuvaa isyyttä voitaisiin neuvoloissa tukea paremmin Äitiysneuvolan työmuodot ja -menetelmät Äitiysneuvolan pääasiallisia työmuotoja ovat terveystarkastukset seulontoineen, henkilökohtainen ohjaus ja perhevalmennus. Perusterveydenhuollossa neuvoloiden vahvuuksina ovat raskauden seurannan jatkuvuus, tavallisimpien ongelmien lähellä kotia ja yksilöiden terveyden sitominen yhteisön perheen terveyteen sekä sosiaalisiin verkostoihin. Tänä päivänä äitiysneuvoloiden on kyettävä vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden muuttuneisiin tarpeisiin. Toisaalta uudet tekniset ratkaisut, kuntien kireä talous ja itsenäisyys terveydenhuollon suunnittelussa ovat johtaneet äitiysneuvoloiden palvelujen sisältöjen ja toimintamallien vaihteluun. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999, 11.) Isän huomioiminen tasavertaisena vanhempana on hyvä lähtökohta perhetapaamiselle. Jos isän aktiivisuuteen suhtaudutaan luontevasti hänen on helppo tulla mukaan vuorovaikutussuhteeseen. Istumajärjestyksellä voidaan viestiä tasavertaisuutta tai äitikeskeisyyttä. Isän luonteva paikka on istua raskaana olevan äidin vieressä eikä jossain sivussa. Perhetapaamisessa on hyvä tähdätä siihen, että vanhemmat keskustelevat keskenään uudesta elämäntilanteesta. (Säävälä ym. 2001, 37.) Paavilaisen (2003) tutkimus osoittaa, että isän käynteihin osallistuminen on naiselle tärkeää ja lisää parien yhteisyyden tunnetta. Isä pääsee uudella tavalla kanssaodottajaksi, kun saa nähdä ja kuulla itse. Neuvolakäynnit auttavat isää rakentamaan mielikuvaa lapsen tulosta ja lapsesta. Isän osallistumista edistää se, että hänet kutsutaan neuvolaan; että hänelle puhutaan raskaudesta ja lapsesta. Paavilainen on myös sitä mieltä, että oh-

18 18 jauksen äitikeskeisyys ei liioin edistä koko perheen terveyttä parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeää on tutkia jatkossa, onko isien varhaisella mukana ololla raskausajan seurannassa ja ohjauksessa myönteistä vaikutusta isyyteen kasvuun ja parisuhteeseen. Paavilaisen mukaan neuvolat olisivat oikeita paikkoja jakamaan ymmärrettävästi tietoa naisen asioista ja maailmasta. Isillä tulisi olla oikeus osallistua omalla tavallaan. Isät tarvitsevat kysymyksiä tunneista ja mielipiteistä. (Agge 2004, 8.) Kokemusten mukaan neuvolassa kyetään tällä hetkellä kohtaamaan isät parhaiten ensimmäistä lastaan odottavien vanhempien perhevalmennusryhmissä. Niistä näyttää muodostuneen tuleville isille se osa neuvolatoimintaa, jonka he ovat katsoneet itselleen sopivammaksi tavaksi hankkia osaamista elämänmuutoksessaan. Tämä isien innokkuus osallistua juuri perhevalmennusryhmiin johtuu ainakin osittain siitä, että isät tietävät ryhmään tullessaan kohtaavansa siellä muita isiä. Se on vähemmän pelottavaa kuin osallistuminen yksin neuvolan naisten valtakuntaan. (Säävälä ym. 2001, 30.) Perhevalmennus tarjoaa tuleville vanhemmille tietoa ja tukea mm. synnytykseen ja lastenhoitoon liittyvissä asioissa. Autioahon ja Erolan (2004, 48-49) opinnäytetyön mukaan vanhemmat ovat tyytyväisiä mm. valmennuksen sisältöön, määrään, ryhmäkokoon, ajankohtaan, saatuun tukeen sekä isien huomioimiseen valmennuksessa. Toisaalta isät kokevat, että perhevalmennus ei tarjoa heille merkittävää tukea. Isien mielestä perhevalmennus on enemmänkin synnytysvalmennusta. Toisaalta synnytykseen liittyvät asiat kiinnostavat isiä kovasti. Autioahon ym. (2004, 52-57) tutkimus osoittaa, että tulevat isät otetaan valmennuksessa hyvin huomioon. Eniten tukea isät kokevat saaneensa synnytykseen liittyvissä asioissa. Lisäksi isät kokevat valmennuksen luoneen yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden vanhempien kanssa. Toisaalta isät kokevat, että ryhmät ovat hiljaisia ja vanhempien osallistuminen on vähäistä. Valmennuksen aiheet on myös valittu etukäteen, eikä vanhempien toiveita valmennuksen sisällöstä yleensä huomioida. Isät toivovat valmennukselta tiedon lisäystä, tarkempaa tietoa synnytyksestä ja parisuhteen käsittelemisestä. (Autioaho ym. 2004, ) Isäryhmien tarkoituksena on tukea ja rohkaista tulevia uusia isiä löytämään oma tapansa toimia isänä. Tavoitteen saavuttamiseksi ryhmässä tarjotaan ennen kaikkea tilaisuus

19 19 jakaa omia kokemuksia ja tunnelmia odotusaikana ja vauvan synnyttyä. Isäryhmissä kerrotaan isyyteen liittyvistä asioista sekä pohditaan hyviä toimintatapoja käytännön tilanteisiin. Toiminnan tavoitteena on myös tarjota miehille mahdollisuus tunnistaa ja jakaa isäksi liittyviä ajatuksia ja reagointia. Ajatuksena on lisätä isäroolin arvostusta ja kiinnostusta miesten keskuudessa ja luoda miesten välille mahdollisuuksia ja valmiuksia isyyteen liittyvien kokemusten jaksamisesta. Lisäksi ryhmän tarkoituksena on auttaa miehiä orientoitumaan ja valmistautumaan tulevaan isyyteen ja vahvistaa käsitystä itsestä riittävän hyvänä isänä. (Säävälä ym. 2001, ) Yksi tärkeimmistä syistä järjestää perhevalmennuksen isäryhmiä on se, että niissä päästään puhumaan ilman äidin läsnäoloa. Tämä äidin poissaolo on tärkeää siksi, että äiti paikalla ollessaan passivoi isän. Isä vetäytyy herkästi huomaamatta taka-alalle kakkosvanhemmaksi ja antaa äidin olla perheen edustaja. Isä ei saa näin tilaisuutta olla vastuussa oleva vanhempi. Lisäksi äidin poissaolo mahdollistaa isälle myös arkojen, äitiä ja parisuhdetta koskevien asioiden käsittelyn. Perhekohtaiset äitiysneuvolakäynnit keskittyvät luonnostaan äidin voinnin seurantaan. Usein äidit käyvät yksin neuvolassa muun muassa isän työssäolon takia. Perhesuhteiden ja isän vanhemmaksi kasvamisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että isä otetaan ja raskausaikana mukaan perheneuvolakäynneille, jos se vain on mahdollista. (Säävälä ym. 2001, 30, 37.) 4.2 Lastenneuvola Neuvolaverkoston kontaktit pienten lasten vanhempiin jatkuvat lastenneuvoloissa. Lastenneuvolakäynneillä vanhemmilla on tilaisuus keskustella ja käsitellä mm. vanhemmuuteen, lasten kasvatukseen ja perheen jäsenten vuorovaikutukseen liittyviä kysymyksiä. Lastenneuvoloissa isät ovat vielä melko harvinainen näky verrattuna esim. synnytys- ja perhevalmennukseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999, 22.) Synnytyksen jälkeen lastenneuvolassa käy vauvan kanssa pääsääntöisesti äiti. Kansanterveyslaitoksen tekemän kyselytutkimuksen mukaan vain 40 % isistä osallistuu edes satunnaisesti vauvan neuvolakäynneille. Luonnollinen syy tähän on se, että useimmat isät ovat työssä päivisin eivätkä pääse neuvolaan. Kyse on kuitenkin myös muusta. Monet isät kokevat neuvolaympäristön itselleen vieraaksi, koska se mielletään naisten ja

20 20 lasten valtakunnaksi. Sen takia isät eivät tule lastenneuvolaan ellei heitä sinne aktiivisesti pyydetä. (Säävälä ym. 2001, 38.) Lastenneuvolan tavoitteet ja tehtävät Neuvolan ensisijaisena tavoitteena on jokaisen lapsen mahdollisimman suotuisan kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Tämä edellyttää lapsilähtöisyyttä neuvolassa työskenneltäessä. Tarvittaessa lapsen etu asetetaan vanhempien edelle. Yleistavoitteena on lasten fyysinen ja psyykkinen terveys sekä perheiden hyvinvoinnin paraneminen varsinkin erityistä tukea vaativissa perheissä. Tavoitteiden mukaan jokaisella vanhemmalla tulisi olla mahdollisuus luoda lapseensa turvallinen, vastavuoroinen kiintymyssuhde jo varhain ja muodostaa myönteinen käsitys lapsesta ja itsestään vanhempana. Lisäksi lastenneuvolan tehtävänä on mahdollistaa vanhemmille riittävästi tukea vanhemmuuteen ja parisuhteeseen perheen toimivuuden vahvistamiseksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ) Neuvolan tehtäviin kuuluu osallistua lapsiperheitä koskevien ongelmien ehkäisyyn ja tunnistettujen ongelmien pahenemisen estämiseen. Neuvolan tehtävänä on myös edistää lapsiperheiden yhteenkuuluvuutta, perheiden keskinäistä yhteistyötä ja toistensa tukemista. Neuvolan ja perhepalveluverkoston tehtävänä on vaikuttaa perheiden vertaistuen saantiin paikkakunnalla organisoimalla perhevalmennusryhmien jälkeen jatkuvia vertaisryhmiä. Neuvola voi kannustaa myös muita tahoja järjestämään vertaisryhmiä vanhemmille. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ) Lastenneuvolassa toimintaa ohjaavia periaatteita ovat perhekeskeinen ja asiakaslähtöinen toiminta, yhteisöllinen terveyden edistäminen sekä varmistuminen siitä, että neuvolassa käytettävät toimintatavat ja menetelmät perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Lapsen paras ei voi toteutua ilman vanhempia, sillä lapsen hyvinvointi riippuu koko perheen hyvinvoinnista, vanhempien parisuhteesta ja vanhemmuuden laadusta. Terveyden edistämisellä tarkoittaa toimintaa, joka lisää perheiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan terveyteensä ja sen taustalla oleviin tekijöihin ja siten kohentaa perheen terveyttä. Neuvolassa kiinnitetään aktiivisesti huomiota vanhempien ja lasten voimavaroihin, niitä suojaaviin ja vahvistaviin tekijöihin sekä perhettä kuormittaviin tekijöihin.

21 21 (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ) Lastenneuvolan työmuodot ja menetelmät Lastenneuvolan perinteisiä työmuotoja ovat määräaikaistarkastukset, vertaistuki- ja pienryhmät ja kotikäynnit. Tulevaisuuden neuvolatyössä ovat uudet menetelmät kuitenkin tarpeellisia. Esimerkiksi erilaiset verkkopohjaiset palvelut ja verkkopohjainen tiedonvälitys ovat uusina työmuotoina yleistyneet. Internetissä vanhemmilla on mahdollisuus osallistua mm. eri vertaisryhmille osoitettuihin keskustelupalstoihin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ). Omassa työssämme tarkastelemme lastenneuvolan mahdollisuuksia tukea isyyttä ja parisuhdetta neuvolan määräaikaistarkastusten yhteydessä, vertaistuki- ja pienryhmissä sekä kotikäynneillä. Lapsen määräaikaistarkastukset liittyvät lastenneuvolan perustehtävään: lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun ja kehityksen seurantaan ja tukemiseen sekä mahdollisten poikkeamien aikaiseen toteamiseen. Määräaikaistarkastusten yhteydessä on luontevaa huomioida koko perhe. Perheiden ongelmat ovat yhä erilaisempia. Niinpä tarkastukset painottuvat yhä enemmän vuorovaikutukselle ja keskustelulle. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 127.) Lastenneuvolaan olisi hyvä saada entistä enemmän isiä. Tämä on tärkeää siksi, että suora kontakti terveydenhoitajaan kannustaa isiä olemaan aktiivisempia lastenhoidossa, mikä on nykytietämyksen mukaan vauvan kehityksen ja perheyhteisön tasapainon kannalta hyvä asia. Vauvan syntymän jälkeinen aika on monen isän kannalta otollinen vaihe kannustaa häntä kasvamaan isyyteen, koska monelle miehelle raskausaikana ei vielä synny valmiutta isän roolin omaksumiseen. Kun vauva on sylissä, on isän helpompi havahtua elämänmuutokseen. (Säävälä ym. 2001, 38.) Kaila-Behmin (1997, 79-81) mukaan terveydenhoitajilla on hyvät mahdollisuudet tukea isiä, isyyteen ja vanhemmuuteen kasvussa. Paras keino tukea isiä on kutsua heidät neuvolaan, tarjota ennakoivaa tietoa tulevista tapahtumista ja ohjata isiä isä-tiedon hakemisessa. Isän kanssa tulisi keskustella hänen havainnoistaan ja kokemuksistaan, muun muassa synnytyskokemuksista. Isät toivovat terveydenhoitajan suhtautuvan heihin isänä

22 22 ja vanhempana ei ainoastaan äidin tukihenkilönä. Keskeistä on isän yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen. Vertaistuella tarkoitetaan toisen samanlaisessa elämäntilanteessa elävän ihmisen antamaa sosiaalista tukea. Tukea tarvitseva saa tietoisuuden siitä, että hän voi saada emotionaalista ja tiedollista tukea sekä käytännöllistä apua muilta vertaisiltaan. Säävälän (2001) ja Häggman- Laitilan ym. (2001) mukaan pienryhmissä vanhemmat voivat saada toisiltaan käyttökelpoista tietoa, joka mm. avaa uusia näkökulmia ja helpottaa käytännön pulmien ratkaisemista. Lisäksi ryhmässä on mahdollista jakaa kokemuksia muiden kanssa ja uudet ihmissuhteet lujittavat perheiden sosiaalista verkostoa. Neuvolan keinoja järjestää vanhemmille mahdollisuuksia vertaistuen saantiin ovat mm. ryhmäneuvolat, vanhemmille tai erikseen isille ja äideille tarkoitetut ryhmät, joita voidaan järjestää vanhempien toiveiden ja paikallisten voimavarojen mukaan. Neuvolatyön suosituksissa ehdotetaan raskaudenaikaisten ryhmien suunnitelmallista ja saumatonta jatkamista ainakin esikoisten vanhemmille ensimmäisen ikävuoden ajan, jolloin motivaation ja vertaistuen tarve on yleensä suurin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 113, ) Isävauvaryhmien järjestämisessä otetaan isompi askel eteenpäin perinteisestä neuvolatyöstä kuin perhevalmennuksen isäryhmissä. Isävauvaryhmässä on kyse hyvin erilaisesta toiminnasta kuin mitä neuvolassa tavallisesti tehdään, sillä ne sijoittuvat ajallisesti eri kohtaan kuin perinteiset neuvoloiden ryhmätapaamiset ja niissä huomio on ensisijaisesti isän ja vauvan suhteessa eli eri kohdassa kuin neuvolatyössä yleensä. Isävauvaryhmien tavoitteena on antaa isille hyvä kokemus vauvan kanssa olemisesta pikemmin kuin kouluttaa heitä hyviksi isiksi, näin voidaan vahvistaa isän ja vauvan välistä suhdetta ja lisätä isän roolin kiinnostavuutta ja arvostusta ryhmän jäsenten silmissä. Isävauvaryhmät tarjoavat osallistujille mahdollisuuden jakaa isäksi tulemiseen ja vauvaperhe-elämään liittyviä kokemuksia. Ryhmien tavoitteena on myös tarjota mahdollisuus saada ja antaa käytännön neuvoja pulmatilanteissa. (Säävälä ym. 2001, ) Isävauvaryhmien tavoitteena on myös isän ja vauvan saaminen pois äidin valvovan silmän alta. Jaetun vanhemmuuden ja genetiivisen isyyden kehittymisen kannalta on oleellista, että isä oppii selviytymään kahdestaan vauvan kanssa ja löytää heille sopivan ta-

23 23 van toimia erilaisissa tilanteissa. Äidin haasteena on kyetä luottamaan isään vanhempana ja antaa hänelle tilaa suhteessa yhteiseen vauvaan. Perinteisesti äidit ovat käyneet vauvojen kanssa lastenneuvoloissa, koska äiti on päivisin kahdestaan lapsen kanssa kotona ja isä yleensä työssä. Monet miehet ovat kuitenkin halukkaita tulemaan neuvolaan äidin ja vauvan kanssa, jos heitä kannustetaan siihen. Lastenneuvolassa isän mukaan ottaminen keskusteluun äidin kanssa tasavertaisena vanhempana voi auttaa käsittelemään perhesuhteiden ongelmia. (Säävälä ym. 2001, ) Ensimmäinen lastenneuvolan terveydenhoitajan tekemä kotikäynti suositellaan tehtäväksi odotusajan lopulla ainakin kaikkien esikoistaan odottavien vanhempien kotiin, mutta mielellään jokaisen lapsen syntymän jälkeen. Kotikäynti kannattaa tehdä, kun perhevalmennuksessa on puhuttu parisuhteen muuttumisesta ja mahdollisista vaikeuksista, mieluiten vasta äitiysloman alettua. Käynti pyritään järjestämään niin, että myös tuleva isä on paikalla. Kotikäynti on hyvin intiimi tapahtuma ja avaa luottamuksellisen suhteen. Työntekijän kannalta kotikäynnin tarkoituksena on tutustua perheeseen sen arkipäivän ympäristössä. Käynnin jälkeen terveydenhoitaja pystyy paremmin tekemään yhteistyötä tavalla, joka istuu perheen elämäntapaan. Käynnin tarkoituksena on myös keskustella muuttuvan perhetilanteen herättämistä odotuksista ja peloista kummankin vanhemman kannalta. Kotikäynnillä ennakoidaan vauvan tuloa. Kotikäynnillä on myös hyvä tilaisuus keskustella perheen sosiaalisista suhteista, esim. sukulaisista tai muista tuttavista perheen voimavarana. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ) Toinen kotikäynti suositellaan tehtäväksi sitten, kun äiti on lapsen kanssa kotiutunut sairaalasta. Syntymän jälkeinen kotikäynti on tarpeellinen varsinkin silloin, kun odotusaikaista kotikäyntiä ei ole tehty tai äiti ja lapsi on kotiutettu sairaalasta tavallista nopeammin. Lapsen syntymän jälkeisen käynnin pääsisältönä ovat äidin, isän ja vastasyntyneen lapsen voinnin havainnointi ja vauvan hoidon ohjaus. Lisäksi tällä kotikäynnillä tärkeänä asiana on varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Mikäli odotusaikana ei ole tehty kotikäyntiä, voi kotia huomioida myös tapaturmien ehkäisyn näkökulmasta. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 123.)

24 24 5 ISYYDEN JA PARISUHTEEN TUKEMINEN NEUVOLASSA TUTKIMUSTEN VALOSSA 5.1 Isyyden tukeminen neuvolassa Kaila-Behm (1997) määrittää omassa tutkimuksessaan tueksi kaiken toiminnan, joka auttaa, edistää, vahvistaa ja rohkaisee isäksi tulemista ja siihen liittyvää isäksi kasvua. Lastenneuvolatoimintaa koskevassa oppaassa suositetaan, että neuvoloissa tuetaan isän ja äidin vanhemmaksi kasvamista ja kerrotaan jaetun vanhemmuuden eduista (Sosiaalija terveysministeriö 2004, 82-84). Äitiyttä ja odottavien äitien tukemista käsittelevää tutkimustietoa on löydettävissä suhteellisen runsaasti, kun taas isien kokemuksista isyyttä tukevista neuvolapalveluista on tietoa vähemmän. Äitiys- ja lastenneuvoloissa keskitytään yhä pitkälti äidin ja lapsen hyvinvoinnin tukemiseen. Neuvolatoimintaan kohdistuneiden tutkimusten mukaan isyyden tukemisen käytänteet ovat vaihdelleet. Isyyttä on mm. tuettu vertais- ja pienryhmä toiminnan avulla ja kannustamalla isiä tulemaan neuvolaan. Kaila- Behmin (1997, 63) väitöskirjan mukaan miehet, jotka osallistuvat neuvolakäynteihin, perhevalmennukseen tai terveydenhoitajan tekemään kotikäyntiin, tulevat terveydenhoitajalle tutuksi. Perhevalmennuksen isäryhmissä miehet voivat puhua ajatuksistaan isänä olemisesta ja tulevista muutoksista. Siellä heillä on mahdollisuus myös halutessaan harjoitella esimerkiksi vaipanvaihtoa ja lapsen käsittelyä. Lisäksi tutkimuksista ilmenee, että isien on helpompaa kertoa tutulle terveydenhoitajalle omaan lapsen tutustumisesta ja hoitoon totuttelusta. Jyväskylän kaupungin neuvoloiden asiakastyytyväisyyttä, palveluiden käyttöä ja palveluodotuksia vuoden 2000 aikana selvittäneen tutkimuksen mukaan äidit olivat neuvolapalveluihin merkittävästi tyytyväisempiä kuin isät. Myös neuvolan antamaan tukeen äidit olivat tyytyväisempiä kuin isät. Neuvolan antaman tuen riittävyyden isät arvioivat kuitenkin hyväksi, erityisesti äitiin ja lapseen kohdistuvan. Itseensä kohdistuvan tuen isät arvioivat alhaisemmaksi, he eivät kuitenkaan kokeneet saamaansa tukea riittämättömäksi. Äidit myös odottivat neuvolapalveluilta enemmän kuin isät. Merkittävää oli,

25 25 että äidit odottivat isille isäryhmiä kuin isät itse. (Viljamaa 2000, 36.) Neuvolapalveluihin kohdistetun tutkimuksen mukaan jää edelleen käytännössä pohdittavaksi, miten isille tehtäisiin neuvolatyössä lisää omaa tilaa isyyden ja vanhemmuuden tukemisessa. Isien osallistumista tulee entisestään helpottaa ja samalla osallistumista tulee pitää itsestään selvyytenä. Isien henkilökohtaista tukea tulisi neuvoloissa lisätä, samoin kuin isien aktivoimiseksi tulisi lisätä perheen yhteisiä käyntejä neuvolaan. (Viljamaa 2000, 38.) Oulussa on vedetty useamman vuoden ajan isille tarkoitettua perhevalmennusta kolmessa Oulun kaupungin neuvolassa. Ryhmät ovat olleet osa kaikille ensimmäistä lastaan odottaville vanhemmille tarkoitettua perhevalmennusta. Isille järjestettävien erillisten perhevalmennusryhmien vetämiseen on kokemusten mukaan useita syitä. Isäneuvolatyöstä saadun kokemuksen mukaan neuvoloissa on kuitenkin onnistuttu luomaan toimintoja, jotka saavat isätkin innostumaan tarjotuista vanhemmuutta tukevista palveluista. (Säävälä ym. 2001, 24.) Kaila- Behmin (1997) mukaan Suomessa yli 80 % esikoistaan odottavista miehistä osallistuu perhevalmennukseen. Sosiaali- ja terveysministeriö selvityksen (1998b) mukaan äitiysneuvolan järjestämässä perhevalmennuksessa pyritään entistä enemmän käsittelemään myös isäksi tulemiseen liittyviä muutoksia ja tunteita. Neuvoloiden terveydenhoitajat ovat sitä mieltä, että neuvolat tukevat myös isiä luvulla tapahtunut muutos oli se, että isät huomioitiin neuvolassa entistä paremmin. Oulun läänissä isien tukeminen on ollut yleisempää kuin muissa lääneissä. Syynä lienee se, että Oulussa miesliikkeen aktivistit ovat vuosia olleet mukana kehittämässä neuvolan isätyötä. (Lammi- Taskula 2001, 12.) 5.2 Parisuhteen tukeminen neuvolassa Parisuhteen tukemiseen neuvolassa on kiinnitetty yhä enemmän huomiota. Tutkimustietoa ei kuitenkaan ole kovin runsaasti saatavilla ja parisuhteen tukemista onkin usein käsitelty osana perhevalmennusta tai äidin synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyen. Lastenneuvolatoimintaa koskeva opas suosittaa, että neuvoloissa tuetaan hyvää pa-

26 26 risuhdetta ja ehkäistään parisuhteen pulmien kärjistymistä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, ) Lammi-Taskula (2001) viittaa omassa tutkimuksessaan Pelkosen & Löthmann- Kilpeläisen 2000-luvulla tekemään tutkimukseen, jonka mukaan monissa neuvolatoimintaan kohdistuneissa tutkimuksissa vanhemmat ovat neuvolaan yleisesti tyytyväisiä, mutta toivovat sen kuitenkin kehittyvän nykyistä joustavammin perheiden muuttuneiden tarpeiden ja elämäntilanteiden mukaan. Isätoimikunnan yhtenä toimenpide ehdotuksena on, että neuvola toimintaa kehitetään entistä paremmin tukemaan parisuhdetta, vanhemmuutta ja isyyttä perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999, 25). Neuvola voi tukea parisuhdetta antamalla tilaa parisuhdetta koskevien asioiden käsittelyyn, ottamalla asioita puheeksi ja tunnustusta antamalla. Perhevalmennukseen sisältyy tieto parisuhteeseen normaalisti kuuluvista vaiheista sekä tyypillisistä vaikeuksista, joita vanhemmat voivat kohdata lapsen synnyttyä. Lastenneuvolan tavoitteena parisuhteen tukemisessa on, että vanhemmat huolehtivat parisuhteestaan ja vanhemmuudestaan siten, että he kykenevät pitämään huolta lapsestaan ja tukemaan tämän kehitystä. Heidän tulisi tunnistaa omia voimavarojaan ja perhettä kuormittavia tekijöitä. He myös ottavat vastuun lapsen ja perheen hyvinvoinnista. Lastenneuvolan yhtenä tavoitteena on, että kaikki vanhemmat saavat halutessaan vertaistukea muilta vanhemmilta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 20, 82.) 6 MUUT ISYYTTÄ TUKEVAT TAHOT 6.1 Epäviralliset tahot isyyden tukijoina Neuvola on yhteiskunnassamme tärkeä lapsiperheiden tukija. Vanhemmat mieltävät yleisesti neuvolan pääasialliseksi tehtäväksi lasten kehitystarpeista huolehtimisen ja tukemisen. Höylä ym.(2004) viittaavat Laineen ja Viitalan 2000-luvun alussa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan vanhemmat saavat kuitenkin eniten tukea vanhemmuuteen epäviralliselta taholta eli lähipiiristään. Vanhemmat kokevat saavansa parhaiten tukea

27 27 henkilöiltä, joihin heillä on läheinen suhde tai joiden kanssa he muuten ovat päivittäin tekemisissä. Tutkimuksessa korostuu vertaistuen merkitys vanhemmuuden tukemisessa. Vanhemmat hakevat tukea samassa elämäntilanteessa olevilta vanhemmilta, kun taas konkreettisessa avussa, kuten lastenhoidossa he tukeutuvat ensisijaisesti lasten isovanhempiin. (Höylä, Mattila & Suokas 2004, 25.) Autioahon & Erolan (2004, 38) mukaan isät saavat eniten tukea kavereilta, joilla on ennestään lapsia. Lisäksi läheinen parisuhde tuo turvaa ja luottavaista mieltä tulevaisuuteen. Sukulaisilta vanhemmat saavat tukea läheisiltä perheenjäseniltä kuten omilta vanhemmilta, appivanhemmilta ja sisaruksilta. Höylän ym. (2004, 25) opinnäytetyössään käyttämästä Laineen ja Viitalan 2000-luvun alussa tehdystä tutkimuksesta ilmenee, että noin joka kymmenes vanhempi kuuluu johonkin ryhmään tai järjestöön, joista he saavat tukea vanhemmuuteensa. Suomessa yksi tunnetuimmista lasten ja perheiden piirissä työtä tekevä järjestö on Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Järjestö on toteuttanut mm. erilaisia projekteja, joista Lapsiperheprojektin ( ) tarkoituksena on ollut tunnistaa pienten lasten perheiden tuen tarpeet ja tukea perheitä riittävän ajoissa ennen kuin ongelmat muuttuvat pysyviksi. Lapsiperhe-projektiin tullessaan vanhemmat toivoivat saavansa perhetyöntekijältä keskustelu- ja kuunteluapua. Lisäksi he toivoivat tukea ja rohkaisua sekä apua perheen asioiden käsittelyyn, samoin tukea lasten kasvatukseen ja parisuhteeseen. Muita projektiin kohdistuvia toiveita olivat mm. kevennyksen järjestyminen arkeen, ihmissuhteiden ja seuran löytyminen sekä käytännön apu eri tilanteissa. Yhteistyön vaikutuksia arvioitaessa perhekohtaisen työskentelyn merkittävin vaikutus näkyi perheiden arjessa jaksamisessa. Perhetyön vaikutukset lapsen kanssa pärjäämisessä ja mielenrauhan säilyttämisessä koettiin yhtä lailla myönteisinä. Yli puolet vastaajista koki vaikutukset lasten kasvatusvarmuuteen, parisuhteeseen ja perheen vuorovaikutukseen sekä oman elämän suunnitteluun myönteisinä. (Häggman-Laitila, Hotari, Euramaa & Päällysaho 2001, 74.)