MÄRYNUMMEN, KAJALAN, KUSTAVANSUON, SAARENKYLÄN, KITULAN JA PYYMÄKI-TUOHITUN, POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA

MÄRYNUMMEN, KAJALAN, KUSTAVANSUON, SAARENKYLÄN, KITULAN JA PYYMÄKI-TUOHITUN, POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Lauri Joronen 2012

SISÄLLYSLUETTELO: 2 1 JOHDANTO 5 2 POHJAVESIEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 6 3 POHJAVESIALUEIDEN MÄÄRITTÄMINEN JA SUOJELUSUUNNITELMA ALUE 6 3.1 Pohjavesialueluokat 6 3.2 Pohjavesiluokan muuttaminen 7 3.3 Pohjavesialueiden rajaaminen 7 3.4 Vesilain mukaiset suoja-alueet 8 3.5 Tutkimusalueen geologia 10 3.5.1 Märynummen pohjavesialue 10 3.5.2 Kajalan pohjavesialue 10 3.5.3 Kustavansuon pohjavesialue 11 3.5.4 Saarenkylän pohjavesialue 11 3.5.5 Kitulan pohjavesialue 12 3.5.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue 12 4 POHJAVESITIEDOT 12 4.1 Pohjavesialueet vesienhoidon suunnittelussa 12 4.2 Pohjavesialueiden merkitys vedenhankinnassa 13 4.3 Vedenottamot, antoisuudet, veden käyttömäärät sekä vedenottoluvat 13 4.4 Pohjaveden virtauskuva ja pohjavedenpinnan korkeus 13 4.4.1 Märynummen pohjavesialue 15 4.4.2 Kajalan pohjavesialue 15 4.4.3 Kustavansuon pohjavesialue 16 4.4.4 Saarenkylän pohjavesialue 16 4.4.5 Kitulan pohjavesialue 16 4.4.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue 17 4.4.7 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 17 4.5 Pohjaveden laatu, valvonta ja seuranta 17 4.5.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet 18 4.5.2 Märynummen pohjavesialue 18 4.5.3 Kajalan pohjavesialue 19 4.5.4 Kustavansuon pohjavesialue 19 4.5.5 Saarenkylän ja Kitulan pohjavesialueet 20 4.5.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue 20 4.6 Vedenlaadun valvontatutkimusohjelmat ja vedenottamoiden tarkkailuohjelmat 21 4.6.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 21 5 POHJAVESIALUEIDEN RAJAUSTEN TARKISTAMINEN SEKÄ POHJAVESILUOKAN MUUTOSEHDOTUKSET 22 5.1 Pohjavesialueiden rajausten tarkistaminen 22 5.2 Pohjavesiluokan muutosehdotukset 23

3 5.3 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 23 6 POHJAVESIMUODOSTUMISTA SUORAAN RIIPPUVAISTEN PINTAVESI- JA MAAEKOSYSTEEMIEN SELVITYKSET 23 6.1 Märynummen, Kajalan ja Kustavansuon pohjavesialueet 23 6.2 Saarenkylän, Kitulan ja Pyymäki-Tuohitun pohjavesialueet 24 6.3 Natura 2000-alueiden suojelutoimenpiteet 25 7 ALUEEN MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUS 25 7.1 Maakuntakaava 25 7.2 Yleiskaava 27 7.3 Asemakaava 27 7.4 Rakennusjärjestys 28 7.5 Pohjavesialueilla vireillä olevia kaavahankkeita 28 7.6 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 28 8 RISKIÄ AIHEUTTAVAT TOIMINNOT 28 8.1 Liikenne ja tienpito 30 8.1.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet 31 8.1.2 Lentotoiminta 32 8.1.3 Junaliikenne 32 8.1.4 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 33 8.2 Hautausmaat 34 8.2.1 Märynummen pohjavesialue 34 8.3 Saha-alueet 34 8.3.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 35 8.4 Puolustusvoimien toiminta pohjavesialueilla 35 8.4.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 35 8.5 Kaatopaikat 36 8.5.1 Kajalan pohjavesialue 36 8.5.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 37 8.6 Maa- ja metsätalous 37 8.6.1 Maatalous tutkimusalueen pohjavesialueilla 38 8.6.2 Eläintilat 39 8.6.3 Hevostallit 40 8.6.4 Metsätalous 40 8.6.5 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 40 8.7 Putkistot ja viemäröinti 41 8.7.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet 42 8.7.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 43 8.8 Maa-ainesten otto 43 8.8.1 Kajala pohjavesialue 44 8.8.2 Kustavansuon pohjavesialue 44 8.8.3 Saarenkylän pohjavesialue 44

4 8.8.4 Pyymäki-Tuohittun pohjavesialue 45 8.8.5 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 46 8.9 Teollisuus ja yritystoiminta pohjavesialueilla 47 8.9.1 Saarenkylän pohjavesialue 48 8.9.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 51 8.10 Öljyn kulkeutuminen maaperässä ja vaikutukset pohjaveteen 52 8.11 Polttonesteen jakeluasemat 53 8.11.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet 53 8.11.2 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 54 8.12 Öljysäiliöt 54 8.12.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 56 8.13 Muuntajat 57 8.13.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 57 8.14 Maalämpökaivot 59 8.14.1 Pohjavesien suojelutoimenpiteet 59 9 VESILAITOSTEN VARAUTUMINEN KRIISI- JA HÄIRIÖTILANTEISIIN SEKÄ TOIMENPITEET VAHINKOTAPAUKSISSA 60 10 YHTEENVETO JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 61 LÄHDELUETTELO 66 LIITTEET Liite 1/1-3. Pohjaveteen liittyvä lainsäädäntö sekä ohjeet ja suositukset Liite 2/1-2. Pohjavedenottamoiden suoja-aluemääräykset Liite 3/1-6. Talousveden laatuvaatimukset ja suositukset sekä pohjavedelle vaaralliset aineet ja aineryhmät Liite 4/1-6. Pohjavesialuekartat Pohjavesialueiden tiedot: - OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu - Aineiston hakemisaika 1.6.2012 30.9.2012 Valokuvat: Lauri Joronen

1 JOHDANTO 5 Salon vedenhankinta perustuu pohjavesien käyttöön ja tulevaisuuden vedenhankinnan kannalta niiden suojelu on erittäin tärkeää. Salossa sijaitsee runsaasti pohjavesialueita ja pohjavedenottamoita on käytössä noin kolmekymmentä. Osalle pohjavesialueista on jo olemassa suojelusuunnitelmat, joten tässä työssä uudet suunnitelmat laaditaan Märynummen, Kajalan, Kustavansuon, Saarenkylän sekä Kitulan pohjavesialueille ja Pyymäki-Tuohitun osalta kyseessä on suojelusuunnitelman päivittäminen. Pohjavesiluokitukseltaan Kustavansuo kuuluu II-luokkaan ja muut alueet I-luokkaan. Salon kaupungin vedenhankinnasta vastaa Liikelaitos Salon Vesi. Tähän suojelusuunnitelmaan pyritään keräämään yhteen pohjavesialueilta olevaa tutkimustietoa, jonka pohjalta täydennetään sekä päivitetään olemassa olevia tietoja pohjavesialueista. Pohjavesialueiden rajojen tarkistamiseksi ei laadita tarkempia tutkimuksia vaan rajaukset tarkastellaan pintapuolisesti. Työssä kartoitetaan ja arvioidaan riskitekijät ja annetaan toimenpidesuosituksia riskien vähentämiseksi sekä ehdotuksia toimenpiteiksi vahinkotapauksissa. Suojelusuunnitelmassa määritellään myös pohjavesialueille laadittavien lisätutkimusten tarpeellisuus. Suojelusuunnitelman tarkoitus on toimia ohjeena ja apuna viranomaisvalvonnassa, maankäytön suunnittelussa sekä lupahakemusten käsittelyssä. Pohjavesitietoja hyödyntävät muun muassa vesihuoltolaitokset, kunnalliset ympäristönsuojelu-, rakennus-, kaavoitus-, maa-aineslupa- ja terveydensuojeluviranomaiset, maataloussihteerit sekä kunnan asukkaat ja toiminnanharjoittajat. Suojelusuunnitelman tarkoitus on pyrkiä suojelemaan I ja II-luokan pohjavesialueet ehkäisemällä pohjaveden laadun heikkenemistä ja säilyttää pohjavesiesiintymien antoisuudet ennallaan. Suojelun ensisijaisena tavoitteena on kaikkien uusien riskien välttäminen ja olemassa olevien riskien minimointi. Suunnitelmallisuus ja riittävä tieto pohjavesialueista on välttämätöntä, jottei toimintoja rajoitettaisi liikaa. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmamenettely täydentää ja osin korvaa vesilain mukaiset suoja-aluepäätökset. Suojelusuunnitelmaa ei vahvisteta aluehallintovirastossa (AVI), eikä sillä ole välittömiä tai sitovia juridisia seurausvaikutuksia. Pohjavesien suojelussa tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60 EY). Tämä suojelusuunnitelma noudattaa ympäristöministeriön ohjeistusta suojelusuunnitelmien laatimiselle. Suojelusuunnitelmaa varten perustettiin ohjausryhmä, joka kokoontui käsittelemään työhön liittyviä asioita. Ohjausryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: Lauri Joronen Kalle Virtanen Sanna-Liisa Suojasto Marjo Härkönen Kirsti Lepistö Timo Alhoke Hillevi Lehto Ossi Hussi Työn laatija Liikelaitos Salon Vesi Varsinais-Suomen ELY-keskus Salon ympäristöterveydenhuolto Salon maaseutuyksikkö Salon kaupunkisuunnitteluosasto Salon ympäristönsuojeluyksikkö Varsinais-Suomen aluepelastuslaitos

2 POHJAVESIEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 6 Lainsäädäntö sisältää määräykset ja keinot pohjavesien suojelulle, mutta vastuu pohjavesistä on kunnilla, jotka myös hoitavat käytännön suojelutoiminnan. Kuntien toimintaa valvovat alueelliset ELY-keskukset. Pohjavesien suojeluun vaikuttavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja vesilaki (587/2011). Uusi vesilaki astui voimaan 1.1.2012 ja myös uudessa laissa aiemman pohjaveden muuttamiskiellon tarkoittamat toimenpiteet sekä yli 250 m³/vrk vedenotto edellyttävät vesitalousluvan hakemista. Uuden vesilain 3 luvun 2 :n (vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus) mukaan vesitaloushankkeella on oltava aluehallintoviraston lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää (Liite 1/1). Lainsäädännön kannalta on tarpeen huomioida myös valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (VNA 1022/2006) ja sen pohjavesiä koskeva muutosasetus (VNA 342/2009), joka sisältää vaarallisten aineiden päästön suoraan tai välillisesti pohjaveteen (Liite 3/5). Vesien hoidon järjestämisestä annetun asetuksen (1040/2006) muutos (341/20.5.2009) määrittelee pohjaveden ympäristölaatunormit, joiden perusteella vesienhoidon suunnittelussa määritetään riskipohjavesialueet ja arvioidaan pohjavesialueen tila (Liite 3/6). Myös muissa lae issa, kuten maankäyttö- ja rakennuslaissa (1999/132) sekä maa-aineslaissa (1981/555) on pohjaveden suojeluun liittyviä säädöksiä (Liite 1/2-3). Erityisesti pohjaveden suojeluun liittyvät vesilaissa oleva vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus (VL 3:2) sekä ympäristönsuojelulaissa oleva pohjaveden pilaamiskielto (1:8) (Liite 1/1). Näihin kieltoihin sisältyy pohjaveden vaarantamisen käsite, jonka mukaan pelkän pohjaveden pilaantumisuhan aiheuttaminen on kiellettyä. Kiellot ovat voimassa myös pohjavesialueiden ulkopuolella. Vedenottamoiden ympärille voidaan määrätä myös suoja-alue vesilain (4:11) mukaan (Liite 1/2). Kunnan/kunnalliset ympäristönsuojelumääräykset ottavat huomioon paikalliset olosuhteet ja niillä voidaan vähentää pohjavesiin kohdistuvia riskejä ja estää pohjavesien likaantumista. Saloon laaditaan parhaillaan uusia ympäristönsuojelumääräyksiä, jotka tulevat voimaan vuoden 2013 alussa. Määräyksissä pohjavesialueilla on huomioitu jätevesien käsittely ja johtaminen, ajoneuvojen, veneiden, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu sekä lumenkaatoalueiden sijoittaminen. Lisäksi pohjavesialueille on annettu määräyksiä lannan, puhdistamolietteen ja humusperäisen kierrätysravinteen käsittelystä ja levityksestä, maalämpöputkistojen sijoittamisesta sekä kemikaalien, polttoaineiden ja vaarallisten jätteiden käsittelystä ja varastoinnista. Ympäristönsuojelumääräyksistä on kerrottu tarkemmin riskikartoituksen yhteydessä. 3 POHJAVESIALUEIDEN MÄÄRITTÄMINEN JA SUOJELU- SUUNNITELMA ALUE 3.1 Pohjavesialueluokat Kartoitetut pohjavesialueet luokitellaan käyttökelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaan eri luokkiin. Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan I-luokan pohjavesialueet ovat vedenhankintaa varten tärkeitä alueita. Määritelmältään I-luokan pohjavesialue on sellainen vedenhankinnan kannalta keskeinen resurssi, jota joko käytetään tai tullaan käyttämään 20 30 vuoden kuluessa tai muutoin esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m³/d. Erityisperustein pienempiäkin vedenottamoita palvelevia alueita voidaan merkitä tähän luokkaan kuuluviksi.

7 Luokkaan I kuuluva alue voi käsittää koko pohjavesialueen tai vedenhankinnan kannalta tarpeellisen osa-alueen. I-luokan pohjavesialue voi olla myös pistemäinen, jolloin pohjavesialue on rajaamatta. Näiltä alueilta on esitetty vain vedenottokaivot pistemäisenä tietona. Useimmiten kyse on savenalaisesta muodostumasta tai kallioporakaivosta, josta pohjavesialuetta ei ole voitu rajata esimerkiksi riittämättömän maaperä- ja pohjavesitiedon takia. Etenkin rajaamattomien pohjavesialueiden ympäristö vaatii yleensä tarkempia selvityksiä esimerkiksi eri toimintojen lupakäsittelyissä ja kaavoituksen yhteydessä. Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan II-luokan pohjavesialue soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta alueelle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Tällaisia vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita ovat esimerkiksi alueet, joiden antoisuus on yli 250 m³/d tai joilla voi muutoin olla vedenhankinnan kannalta alueellista merkitystä. Luokkaan II kuuluva alue käsittää yleensä yhtenäisen pohjavesialueen tai suojelun kannalta tarpeelliset osa-alueet. III-luokan muut pohjavesialueet vaativat hyödyntämiskelpoisuuden arvioimiseksi lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. 3.2 Pohjavesiluokan muuttaminen Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan pohjavesialueluokkaa voidaan nostaa tai laskea, mikäli tutkimuksin on todettu muutoksia alueen soveltuvuudessa vedenhankintaan tai alueen käyttötarkoitus on muuttunut. Pohjavesialue voidaan myös kokonaan poistaa pohjavesiluokituksesta, jos tutkimuksissa todetaan hydrogeologisista syistä alun perin yli 50 hengen yhteisvedenhankintaan käytetyn alueen heikko soveltuvuus raakavesilähteenä. Pohjaveden laadun heikkenemisen takia ei aluetta saa kuitenkaan poistaa pohjavesiluokituksesta. Mikäli pohjavesialue päädytään poistamaan luokituksesta, turvaavat ympäristönsuojelulaki ja vesilaki kuitenkin mahdollisen yksityisen vedenhankinnan. 3.3 Pohjavesialueiden rajaaminen Pohjavesialueiden rajat määrittelee alueellinen ELY-keskus. Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeen (2009) mukaan pohjavesialueet rajataan kahteen vyöhykkeeseen, jotka erottuvat varsinaisen muodostumisalueen ja pohjavesialueen rajan perusteella. Pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen raja on samalla hyvin vettä läpäisevän osan raja (Kuva 1). Tämän alueen maaperän vertikaalisen läpäisevyyden on vastattava vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä ja on oltava tätä tasoa koko maanpinnan ja pohjavedenpinnan välisen matkan. Myös kallio- ja moreenialueet, jotka lisäävät pohjaveden määrää kuuluvat muodostumisalueeseen. Pohjavesialueiden rajat seuraavat usein pintamaalajien rajoja, mutta maalaji ei välttämättä pysy samana koko muodostumassa. Pohjavesialueen raja osoittaa aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesiesiintymän vedenlaatuun ja sen muodostumiseen (Kuva 1). Vyöhyke ulottuu hyvän tiiviysasteen yhtenäisesti omaavaan maaperään saakka, kuten esimerkiksi savisilttimuodostumaan, jonka kerrospaksuus on >3 metriä. Uloimpia rajoja ei kuitenkaan tarvitse aina määrittää hydrogeologisin perustein vaan rajat voidaan joskus tehdä maastossa helposti havaittavaksi. Pohjavesien korkeussuhteilla ja niistä määritettävillä virtaussuunnilla on myös merkitystä alueen rajaamisessa.

8 Pohjavesialueen rajaus vettä ympäristöön purkavalla harjulla eli antikliinisellä akviferityypillä Pohjavesialueen rajaus vettä ympäristöstään keräävällä harjulla eli synkliinisellä akviferityypillä Kuva 1. Pohjavesialueen rajaaminen varsinaiseen muodostumisalueeseen ja pohjavesialueeseen (Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus 2009). 3.4 Vesilain mukaiset suoja-alueet Pohjaveden likaantumisen estämiseksi voidaan vedenottamoiden ympärille määrätä uuden vesilain 4 luvun 11 :n mukaan suoja-alue (Liite 1/2). Uudessa vesilaissa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa vedenottamon suoja-alueen perustamiseen on parannettu. Suoja-alueen perustamista voivat vaatia vedenottamoluvan hakijan lisäksi myös asianosaiset (mm. maanomistaja) sekä viranomainen. Paikoin liian suppea suojavyöhykejako sekä nykylainsäädäntöä/-käytäntöä lievemmät määräykset ovat saaneet vanhemmat suoja-aluepäätökset menettämään merkitystään. Suoja-alueet on jaettu eri suojavyöhykkeisiin, joista aluehallintoviraston vahvistama kaukosuojavyöhyke kattaa koko vedenottamon valuma-alueen. Näillä alueilla on kielletty pohjaveden pitkäaikainen saastuttava toiminta. Sisemmällä lähisuojavyöhykkeellä eli vedenottamon lähialueella on myös pohjaveden hygieenistä saastuttamista aiheuttava toiminta kielletty. Vyöhyke tulisi rajata niin, että veden virtausaika vyöhykkeen reunalta ottamolle olisi noin 50 60 päivää. Tässä ajassa taudinaiheuttajien oletetaan tuhoutuvan. Kolmas vyöhyke on itse vedenottamoalue, jossa saa harjoittaa vain vedenottotoimintaa. Tarkistetut pohjavesialueen rajat toimivat usein myös suoja-alueiden rajoina. Suojelusuunnitelma-alueella voimassa olevat suoja-alueet sijaitsevat Kajalan, Kitulan sekä Pyymäen vedenottamoiden ympärillä. Kajalan ja Pyymäen vedenottamoiden kaukosuojavyöhykkeet ulottuvat pohjavesialueiden rajojen ulkopuolelle. Suoja-aluemääräykset on nähtävissä liitteistä 2/1-2 ja rajaukset liitteissä 4.

9 Taulukko 1. Tietoja suojelusuunnitelma-alueella olevista pohjavesialueista. Kartat pohjavesialueista löytyvät liitteistä 4. Pohjavesialueen Kokonaispinta-ala Muodostumisalueen Numero Sijaintikunta Karttalehti Nimi, Alueluokka (km²) pinta-ala (km²) Märynummi, I 02 073 04 Salo 2021 09 2,08 1,2 Vedenottamot Märynummi (ei käytössä), Halikon sairaala Kajala, I 02 587 01 Salo 2021 12, 2023 03 1,85 0,7 Kajala, Kajalakoti Kustavansuo, II 02 501 06 Salo 2021 11, 2023 02 0,56 0,23 Paltta (ei käytössä) Saarenkylä, I 02 252 51 Salo 2023 06, 2023 09 14,21 10,89 Härjänvatsa (Kiehuvanlähde), Hyyppärä, Immenjärvi (ei käytössä) Kitula, I 02 776 51 Salo 2023 05 2,24 Kitula Pyymäki-Tuohittu, I 02 501 51 Salo 2021 10, 2023 01 7,44 4,06 Tuohittu, Pyymäki Akviferityyppi, Imeytymiskertoin Delta, Sandur 0,25 Harju, Antikliininen (purkava) 0,51 Rantakerrostuma 0,3 Reunamuodostuma, Antikliininen (purkava), 0,42 Rantakerrostuma 0,35 Reunamuodostuma 0,35 Vedenottamot, joilla on Päätöksen Määräykset Suoja-alueen kokonais- Kaukosuojavyöhykkeen Lähisuojavyöhykkeen Vedenottamon suoja- Päätös (nro) suoja-alueet, Numero ajankohta nähtävissä pinta-ala (km²) pinta-ala (km²) pinta-ala (km²) alueen pinta-ala (km²) Kajala, 5870100 01 3/1982 D (L-S VEO) 31.3.1982 liitteissä 2/1-2 1,893 1,54 0,346 0,007 Kitula, 7760100 01 20/1981 D (L-S VEO) 11.2.1982 liitteissä 2/1-2 2,0171 1,97 0,0439 0,0032 Pyymäki, 7340100 02 3/1981 D (L-S VEO) 21.9.1981 liitteissä 2/1-2 2,958 2,7 0,255 0,003

3.5 Tutkimusalueen geologia 10 3.5.1 Märynummen pohjavesialue Halikon halki kulkee katkonainen harjumuodostuma, johon Märynummen pohjavesialue kuuluu. Märynummi on deltatyyppinen hiekkamuodostuma, jonka sora- ja hiekkakerrosten paksuudet vaihtelevat viettäen etelään ja painuen paksujen savikerrosten alle. Vedenottamoiden ympäristössä pohjavesi on paksun savikerroksen suojaamaa ja peltoalueella pohjavesi purkautuu paineellisena maanpintaan. Alueella esiintyy runsaasti kalliopaljastumia, jotka pohjavesimuodostumassa ohjaavat pohjaveden virtausta. Kalliot rajaavat muodostumaa lähes kokonaan paitsi eteläosassa, jossa alue rajoittuu Myllyojaan. Alueen kallioperä on kvartsi- ja granodioriittiä. Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n (1969) Märynummen vedenottamon alueelta tekemien kairausten mukaan savikerroksen paksuus on noin 7-9 metriä, jonka alapuolella on noin 24 metrin syvyydelle saakka karkeampaa maa-ainesta. Koulun eteläpuolella kairaukset ulottuivat vain 1-6 metrin syvyydelle maa-aineksen ollessa pääosin savea ja moreenia. Pohjavesialueen koillisosan asuinalueelta tehdyissä kairauksissa karkea maaaines ulottuvat syvimmillään noin 18 metriin, mutta paikoin kairaukset ovat päättyneet kallioon jo muutaman metrin syvyydellä. Vesi-Hydro Oy:n (1995) laatiman raportin mukaan Märynummen reunamuodostuma koostuu lajittuneista maalajeista, jotka ovat kerrostuneet kallioselänteen päälle ja painanteisiin. Eteläosan savenalaisten karkearakeisten kerrosten laajuutta ei tunneta tarkasti. Alueella esiintyy myös ruhjeita, jotka voivat olla yhteydessä pohjavesiesiintymään. 3.5.2 Kajalan pohjavesialue Muodostuma on luode-kaakkosuuntainen III Salpausselkään liittyvä deltaharjukompleksi, jonka reunoilla on rantakerrostumia. Pintaosaltaan muodostuman aines koostuu hiekasta ja hienosta hiekasta, joiden välikerroksina on silttiä. Muodostuman keskellä kulkee kivisestä sorasta koostuva karkea ydinosa. Alueella olevien sora- ja hiekkakerrosten paksuus on noin 5-15 metriä. Alue on savi- ja silttipeltojen ympäröimä ja hyvin vettä johtavat kerrokset jatkuvat alueen pohjoispuolella savikerrosten alle. Kallio kumpuilee epäsäännöllisesti ja nousee useissa kohdissa näkyviin samalla ohjaten alueen pohjaveden virtausta. Eteläpäässä kalliokynnys erottaa alueen Inkereen pohjavesialueesta. Viereiselle Inkereen pohjavesialueelle on laadittu suojelusuunnitelma, jonka yhteydessä on selvitelty alueen geologiaa. Tehtyjen maatutkaluotausten mukaan pohjavesialueita erottava kallio on rikkonaista ja halkeillutta (Saarinen 2006). Alueen kallioperä on graniittia ja mikrokliinigraniittia. Suunnittelukeskus Oy:n (1971) mukaan harjualueella pohjavedenpinta on paikoin yli 10 metrin syvyydellä maanpinnasta. Vedenottamoiden itäpuolella pohjavesialueen ja Uskelanjoen välisellä alueella savikerroksen paksuus on paikon jopa 30 metriä. Uskelanjoen pohjoispuolelta tehdyissä kairauksissa on nähtävissä jopa 17 metriä paksuja savikerroksia, mutta harju jatkuu pohjoiseen savikon alla tullen maanpinnalle Kaivolan alueella. Suunnittelukeskus Oy:n (1971) mukaan pohjavesimuodostuman pohjoispäästä tehdyissä kairauksissa maaperä on pintaosiltaan pääosin savea ja hiesua, mutta hienoaineskerrosten alla on lajittunutta hiekkaa ja soraa. Kajalan eteläisemmän vedenottamon kohdalta tehdyn kairauksen mukaan hienoaineskerroksen paksuus on noin 3 metriä ja sen alapuolella tavataan hiekka- ja sorakerroksia noin 24 metrin syvyydelle saakka.

11 Goldre Associates Oy:n (2010) kaatopaikan alueelta tekemien kairausten mukaan maaperä on kivistä hiekkaa/silttimoreenia maanpinnasta 22 metrin syvyydelle, jonka alapuolella noin 22,5 metrin syvyydellä havaittiin lohkareita/kallionpinta. Urheilukentän pohjoisreunasta tehdyssä kairauksessa maaperä todettiin olevan hiekkaa/moreenia ja kallionpinnan todettiin olevan 13,1 metrin syvyydellä maanpinnasta. 3.5.3 Kustavansuon pohjavesialue Rantavoimien liikuttamasta ja kerrostamasta aineksesta syntyneen rantakerrostuman paikoin rautapitoinen aines on pääasiassa keskikarkeaa hiekkaa. Alueen kallioperä on mikrokliinigraniittia. Backmanin ym. (1999) mukaan pohjavesimuodostuma sijaitsee noin 85 105 m mpy kohoavan paljaaksi huuhtoutunee kallioylängön kaakkoispuolella. Muodostuman hiekka- ja sorakerrostumat ovat eteläosassa savikerrosten peittämiä ja ne ovat kasaantuneet mannerjäätikön etenemissuuntaan nähden kallioylängön suojapuolelle. Alueen kaakkoisosassa tehtyjen seismisten luotausten perusteella kerrospaksuudet ovat parhaimmillaan 15 18 metriä ja kerrospaksuudet ohenevat noin 6-10 metriin, minkä perusteella hiekkakerrokset ovat lähempänä maanpintaa. Tämä selittää myös lähteikön sijainnin savikkoalueella. 3.5.4 Saarenkylän pohjavesialue Saarenkylän pohjavesimuodostuma on osa III Salpausselän reunamuodostumaa, joka koostuu reunadeltoista. Muodostuman kaakkoispuoli koostuu virtakerroksellisesta hiekasta ja hienosta hiekasta luoteispuolen aineksen ollessa karkeampaa ja paikoin moreenimaista. Muodostuman ympäriltä purkautuu pohjavettä useista lähteistä. Pohjavesialueen halki kulkee koillis-lounais-suuntainen ruhjevyöhyke ja alueen kallioperä on pääosin graniittia sekä mikrokliinigraniittia ja alueen pohjoisosassa myös kvartsi- ja granodioriittia. Alueen kerrospaksuudet ovat suurimmillaan lähes 90 metriä ja paksuimmat hiekka- ja sorakerrostumat sijaitsevat Pillistösuon itäpuolella lentokentän pohjoispuolella (GTK 1985). GTK:n (2004) mukaan kapean harjujakson kerrostumien korkeustasoon vaikuttaa suuresti kallioperän korkokuva ja kerrospaksuudet ovat paikoin huomattavia. Harjun reunoja kohden aines todennäköisesti hienonee ja lentokentän koillispuolella pohjavesialueen rajalla harju sukeltaa syvään kallioperän laaksoon ja sen päälle on kerrostunut hiekka- ja hienoainesvaltaisia kerroksia. Reunamuodostumaan liittyy ainekseltaan vaihtelevia reunaselänteitä, syöttöharjuja ja deltoja. Harjualueella on yleisesti ottaen ylin 5-10 metriä hiekka- ja soravaltaisia kerrostumia, joihin liittyy vaihtelevan kokoisia sulamisvesiuomarakenteita ja ylimpänä myös rantakerrostumia. Kallioperä on pohjavesialueen eteläosassa noin tasolla 90 95 m mpy. Lentokentän itäreunalla ja Immenjärven lounaispuolella kallionpinta on tasolla 100 105 m mpy. Etelä-pohjois-suuntaisen kiitoradan pohjoispäässä on kairauksen mukaan soraa ja hiekkaa ainakin noin 50,5 metrin syvyydelle saakka ja siitä noin 720 metriä etelään päin mentäessä kairaus on ulottunut 32,5 metrin syvyydelle maa-aineksen ollessa hiekkaa. Iso-Kolosimen järven länsipuolella on mahdollisesti pohjavedenjakajana toimiva kalliokynnys. Oikianummen alueella mahdollinen harjuydin on syvällä 78 m mpy tason alapuolella. Kurjenhaudankuopan supassa esiintyy orsivettä ja Asusuon pohjoispuolella kallionpinta nousee lähelle maanpintaa ohjaten pohjaveden virtausta. Supan kaakkoispuolelta tehdyn kairauksen mukaan hiekkakerros jatkuu ainakin 32,5 metrin syvyydelle maanpinnasta. Palonummen alueella saattaa esiintyä orsivettä.

3.5.5 Kitulan pohjavesialue 12 Kitulan pohjavesialue on kallioperän ruhjeen reunalle syntynyt rantakerrostuma. Alueen kallioperä on amfiboliittia ja intermediääristä gneissiä sekä graniittia ja mikrokliinigraniittia. Ruhjeen reunan kallio- ja moreenirinteillä muodostuva pohjavesi kulkeutuu savenalaisia vettä johtavia kerroksia pitkin kohti pienen hiekkakumpareen alapäässä sijaitseva pohjavedenottamoa. Vesi-Hydro Oy:n (1965) mukaan savikerroksen paksuus vaihtelee alueella noin 6-40 metrin välillä ja savi ulottuu paikoin kallioon saakka. Kallion ja savikerroksen välissä on kuitenkin paikoin ohut vettä johtava raekooltaan ja paksuudeltaan epäyhtenäinen hiekka- ja sorakerros. Kalliopinta on Varesjokilaaksossa ja sen länsipuolisella peltoalueella noin 15 40 metrin syvyydellä maanpinnasta ja joen itäpuolella kallio nousee lähemmäksi maanpintaa. Alueella ei todettu olevan laajoja yhtenäisiä vettä johtavia maakerroksia vaan Kitulan ottamon alueella on pienialainen paksumpi hiekkainen sorakerros noin 8,5 metrin syvyydellä. 3.5.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue Tuohitunnummen reunamuodostuma on osa III Salpausselkää. Muodostuman eteläreunan tyydyttävästi lajittuneet hiekka- ja hienohiekkakerrokset jatkuvat savenalaisina pitkälle laaksoon. Muodostuman pohjoispuolen aines on puolestaan huonommin lajittunutta, moreenimaista kivistä soraa ja hiekkaa, jossa on tiiviitä välikerroksia. Ydinosan aines on karkeaa hiekkaa sekä kivistä soraa ja sen kerrospaksuudet ovat paikoin yli 30 metriä. Reunaosissa kerrospaksuudet ovat noin 10 metriä. Alueen kallioperä on porfyyrista graniittia. GTK (2008) mukaan pohjavesimuodostuman korkeimmalla kohdalla, Tuohitusta Saloon johtavan maantien länsipuolella tehdyn seismisen luotauksen mukaan, Tuohitunnummen maapaksuus on peräti 70-90 metriä. Tuohitunnummen - Peräkulman alueella on lajittuneiden kerrostumien päällä paikoin havaittavissa ohut moreenikerros. Pohjavesialuetta ympäröivillä peltoalueilla tavataan usean metrin paksuisia savi- ja muita hienoaineskerroksia ja pohjoisosassa Nummelan alueella tavataan lisäksi orsivesikerroksia (Insinööritoimisto Sauli Maanpää Ky 1998). Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n (1965) mukaan koillis-lounaissuuntaisen harjuselänteen jäänteitä tavataan aina Suomenlahden rannikolla saakka. Pyymäen vedenottamon lähimaasto on tutkimuksissa todettu pohjaveden saannin kannalta parhaaksi alueeksi. Ottamolla parhaiten vettä johtavat maakerrostumat sijaitsevat noin 20 26 metrin syvyydessä maanpinnasta. Pohjavesialueen pohjoispuolella sekä Kaukolan pohjavesialueella tavataan paikoin jopa 15 metriä paksujen savi- ja muiden hienoaineskerrosten alapuolella karkeampia maa-aineita lähes 30 metrin syvyydelle maanpinnasta. Peräkulman alueella hienoaineskerrosten paksuudet ovat suurimmillaan jopa 10 metriä ja kerrosten alapuolella tavataan karkeampaa maa-ainesta. Alueella maakerrosten paksuudet jäävät suurimmaksi osaksi kuitenkin alle 10 metriin. Tuohitunnummen alueella maakerrosten paksuudet ovat pääosin alle 10 metriä ja maanpinnassa tavataan hienompaa maa-ainesta. 4 POHJAVESITIEDOT 4.1 Pohjavesialueet vesienhoidon suunnittelussa Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2009 vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat, joissa esitetään tietoa vesien tilasta ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä tarvittavista

13 toimista, joilla vesien hyvä laadullinen ja määrällinen tila saavutetaan vuoteen 2015 mennessä. 4.2 Pohjavesialueiden merkitys vedenhankinnassa Suunnittelualueen vedenhankinta perustuu pohjavesivarojen hyödyntämiseen olemassa olevilta pohjavedenottamoilta sekä vesiosuuskuntien, vesiyhtymien sekä yksityistalouksien kaivoista. Pohjavedellä on suuri merkitys Salon kaupungin vedenhankinnassa, sillä vedenhankinta perustuu pohjaveden käyttöön raakaveden lähteenä. Pohjavesialueiden suojelu on tärkeää, sillä mikäli pohjavesi pääsee pilaantumaan ja sen käyttö estyy on veden puhdistaminen hankalaa ja kallista. Liikelaitos Salon Vesi vastaa kaupungin vesihuollosta. Kuntaliitoksen yhteydessä liikelaitokseen liittyi 10 kunnan vesihuoltolaitokset. Salossa sijaitsee yhteensä 68 pohjavesialuetta, joista 46 kuuluu I-luokan ja 22 IIluokkaan. Pöyry Oy:n (2011) laatiman vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan kunnallisen vedenjakelun piirissä on noin 80 % asukkaista. Kaupungin alueella on yhteensä yli 40 ottamoa, joista noin 30 on vesilaitoksen ja loput osuuskuntien. Vesijohtoverkoston pituus on Salossa noin 600 km. Väestön on ennustettu lisääntyvän, mutta pohjavesialueiden vedenantoisuus riittää tulevaisuudessa kattamaan Salon vesitarpeen ja uusia vedenottamoita rakennetaan tarpeen mukaan. 4.3 Vedenottamot, antoisuudet, veden käyttömäärät sekä vedenottoluvat Pohjavesiesiintymistä on saatavilla vettä hetkellisesti määriteltyjä vedenantoisuuksia enemmän, mutta seurauksena on yleensä pohjavedenpinnan reilu aleneminen tai kuivana aikana pohjaveden saannin estyminen. Liiallinen vedenotto vaikuttaa myös lähteiden virtaamiin sekä soille tihkuvan pohjaveden määrään. Vesilain mukaan vedenottomäärän ylittäessä 250 m³/d, samoin kuin muu toimenpide, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m 3 /d, vaatii lupaviranomaisen luvan. ELY-keskukselle on tehtävä ilmoitus pinta- tai pohjaveden ottamisesta, kun otettava määrä on yli 100 m³/d. Aluehallintoviraston myöntämät vedenottoluvat ovat pidemmän ajanjakson keskiarvoja, joten hetkellisesti vedenottomäärät saavat ylittää lupamäärät, jos keskiarvo ei ylity. Pohjavesialueilla olevat pohjavedenottamot ja niiden tiedot on esitetty taulukossa 2. 4.4 Pohjaveden virtauskuva ja pohjavedenpinnan korkeus Pohjaveden virtaus on nopeinta karkeassa harjuytimessä ja orsivesialueilla rantahiekkakerroksissa. Hienommassa maa-aineksessa sekä alueilla, joissa pohjaveden gradientti on loiva, pohjaveden virtausnopeus on pieni. Pohjaveden pinnankorkeuksia käytetään apuna määriteltäessä pohjaveden virtaussuuntia, joista on puolestaan pääteltävissä esimerkiksi haitta-aineiden kulkeutumisreittejä sekä pohjavesialueiden rajauksia. Tämän työn yhteydessä ei mitattu pohjaveden pinnakorkeuksia vaan korkeustieto saatiin aiemmin tehdyistä tutkimuksista sekä seurantatiedoista. Pinnankorkeuksien seuranta on tärkeää, sillä liian suuri pumppausteho saa aikaan pohjavedenpinnan alenemista sekä lähteiden virtaaman pienenemistä. Pinnan alenemisen seurauksena kaivot voivat kuivua ja maaperä painua. Lisäksi lähteiden virtaaman pienentymisen ja tihkupintojen kuivumisen seurauksena lähteikköjen kasvillisuus voi kärsiä. Pitkän aikavälin seurantatiedoista on nähtävissä pohjaveden pinnankorkeuksien muutokset eri pumppaus- sekä sademäärillä. Pumppauksen loputtua pohjavedenpinta palaa takaisin luonnolliseen korkeuteen. Palautumisnopeuteen, pohjaveden pinnankorkeuteen ja muodostumismäärään vaikuttavat monet tekijät kuten sade- ja sulamisvesien määrä, haihtuminen, veden imeytyminen vesistöistä, maaperän vedenjohtavuus, maaston muoto, kasvillisuus ja päällysteet kuten asfaltti ja täytemaat sekä viemäröinti.

14 Taulukko 2. Pohjavesialueilla olevat vedenottamot sekä niiden kapasiteetti, vedenantoisuus, vedenottolupa ja vedenottomäärä sekä vedenkäsittely. Määrät ovat kuutiota päivässä (m³/d). Vedenottamoiden sijainnit löytyvät liitteistä 4. POHJAVESI- ALUE Märynummi Kajala VEDENOTTAMO, OMISTAJA JA KÄYTTÖÖNOTTOVUOSI POHJAVESIALUEEN VEDENANTOISUUS (m³/d) VEDENOTTOLUPA / MYÖNTÄMISPÄIVÄ JA LUPAMÄÄRÄ m³/d VEDENOTTOMÄÄRÄ Vuosi 2011 / m³/d VEDENKÄSITTELY YM. Märynummi, Salon Vesi, 1968 L-S VEO myöntänyt 13.3.1969, 150 Ei käytössä Alkalointi (lipeä), 1 putkikaivo 500 Halikon sairaala, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, 1960 L-S VEO myöntänyt 9.12.1996, 700 kuukausikeskiarvona Alkalointi (lipeä), 7 kuilukaivoa, 5 paineellista ja 2 pumppukaivoa Kajala, Salon Vesi, 1977 Kajalakoti, Kunnalliskodin vesiyhtymä 600 L-S VEO myöntänyt 19.6.1972, 600 Alkalointi (lipeä), 3 putkikaivoa Ei käsittelyä, 1 kuilukaivo, 3-4 talouden käytössä Kustavansuo Paltta, Paltan vesiyhtymä 120 Ei käytössä Ei käytössä Saarenkylä Immenjärvi, Salon Vesi L-S VEO myöntänyt 22.2.1983, 1500 Ei käytössä Ottamoa ei ole rakennettu 8000 Kiehuvanlähde (Härjänvatsa), Partek Oy, 1967 L-S VEO myöntänyt 8.11.1973, 500 1 kuilukaivo Kitula Kitula, Salon Vesi, 1971 300 L-S VEO myöntänyt 4.5.1970, 300 Lipeä, UV, siiviläputkikaivo Pyymäki- Tuohittu Tuohittu, Tuohitun vesiosuuskunta, 1985 L-S VEO myöntänyt 18.3.1988, 500 kuukausikeskiarvona Ei käsittelyä, 1 putkikaivo, liittyneitä 145 2500 UV-C sterilointi, 2 putkikaivoa, Käsitellään Pullassuon ottamolla, raudanpoisto Pyymäki, Salon Vesi, 1966 L-S VEO myöntänyt 23.9.1965, 2000 rinnevalutuksella

4.4.1 Märynummen pohjavesialue 15 Muodostumassa pohjaveden päävirtaussuunta on etelään kohti vedenottamoita ja sairaalan eteläpuolisella peltoalueella pohjavesi purkautuu paineellisena maanpintaan. Muodostuman länsiosassa pohjavesi virtaa lounaaseen. Alueella esiintyy runsaasti kalliopaljastumia, jotka ohjaavat pohjaveden virtausta. Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n (1969) mukaan koulun alueella oleva kalliopaljastuma jakaa pohjavesivirtauksen niin, että sairaalan vedenottamon pääasiallisena imeytysalueena toimii koulusta pohjoiseen suuntautuvan linjan länsipuolinen kooltaan noin 0,7-0,8 km² suuruinen alue pohjavesimuodostumasta. Muodostuman itäosan pohjavesi muodostuu osittain myös kauempana koillisessa Tarvasjoen laakson reunoilla, josta se virtaa kohti muodostumaa ja etelässä olevia vedenottamoita. Muodostuman pohjoisosasta imeytyneitä vesiä virtaa kohti etelää todennäköisesti kalliokohoumien välisestä laaksosta, jota ei ole kuitenkaan tarkemmin tutkittu. Vesi-Hydro Oy:n (1995) mukaan vedenottamoiden alueella pohjavesi on paineellista ja vedenotosta huolimatta painetaso on pysynyt maanpinnan yläpuolella. Luonnollista pohjaveden korkeutta ei sairaalan ottamoalueella tunneta, mutta 670 m³/d suuruisen vedenoton vaikutuksesta pohjavedenpinnan taso laski noin tasolle +27,6 - +29,4 m mpy. Vedenpinta oli koepumppauksen aikana havaintoputkissa kalteva etelään päin. Pumppauksen vaikutusta ei havaittu Salon Veden ottamolla. Arvio muodostuman pohjaveden määrästä on noin 1600 m³/d, joten kaivojen hetkellistä tuottoa voidaan lisätä. Mikäli vedenotto tapahtuisi teholla 1000 m³/d, laskisi ottamon alueella pohjavedenpinta noin 7 metriä tasolle +24 - +26 m mpy ollen kuitenkin vielä 4-6 metriä Myllyojan vedenpintaa korkeammalla. Vedenoton vaikutusalue rajautuu kaakossa Myllyojan laaksoon ja pohjoisessa kallioalueeseen. 4.4.2 Kajalan pohjavesialue Muodostumassa pohjaveden päävirtaussuunta on luode ja osa alueella muodostuvasta pohjavedestä purkautuu länsipuolella olevasta lähteestä. Kallio kumpuilee epäsäännöllisesti ja nousee useissa kohdissa näkyviin samalla ohjaten alueen pohjaveden virtausta. Eteläpäässä kalliokynnys erottaa alueen Inkereen pohjavesialueesta. Suunnittelukeskus Oy:n (1971) mukaan Uskelanjoen virratessa tiiviiden savi- ja hiesukerrosten päällä ei joesta tapahdu mainittavaa suotautumista pohjavesimuodostumaan. Jokilaaksossa maanpinnalla olevat tiiviit maakerrokset estävät myös sadevesien suotautumista syvemmälle maaperään. Pohjavesialueen pohjoispuolelle jatkuvalla suoja-alueella pohjaveden virtaussuunta on kohti etelää. Harjualueella pohjavedenpinta on paikoin yli 10 metrin syvyydellä maanpinnasta. Koepumppausten perusteella vedenottamoista voidaan hetkellisesti pumpata suurempiakin vesimääriä. Suunnittelukeskus Oy:n (1965) mukaan pohjavedenpinta oli koepumppauksen aikana Kajalan ottamolla noin tasolla +20,48 m mpy. Savikoiden alaisiin vettä johtaviin maakerroksiin kulkeutuu pohjavettä ympäröiviltä hiekka ja moreenialueilta. Kajalan vedenottamot sijaitsevat osittain samalla valuma-alueella. Golder Associates Oy:n (2010) mukaan pohjavesialueen keskikohdilla lähes harjun korkeimmalla kohdalla sijaitsevalla kaatopaikalla pohjavesi on mittausten mukaan noin 20 metrin syvyydessä maanpinnasta. Vuonna 2009 tehdyissä mittauksissa kaatopaikalla olevassa havaintoputkessa (HP0201) vedenpinta oli 20,22 metrin syvyydellä maanpinnasta tasolla +45,58 m mpy. Kajalan eteläisemmän vedenottamon eteläpuolella olevassa pohjavesiputkessa (HP0301) vedenpinnan taso oli noin 5,6 metrin syvyydellä maanpin-

16 nasta tasolla +38,90 m mpy. Urheilukentän pohjoislaidalla pohjavesi oli noin 12,08 metrin syvyydellä tasolla +54,32 m mpy. 4.4.3 Kustavansuon pohjavesialue Backmanin ym. (1999) mukaan hiekkakerroksia esiintyy myös savikerrosten alla, mikä on nähtävissä savikkoalueella sijaitsevasta lähteiköstä. Pohjavesi muodostuu ohutpeitteisillä ja paljaaksi huuhtoutuneilla kallioalueilla ja niiden juurella olevilla hiekkaalueilla. Kaakkoon virtaava pohjavesi on savenalaisissa kerrostumissa paineellista. Vedenhankinnan kannalta alueella on vain paikallista merkitystä ja alueella sijainnut Paltan vesiyhtymän ottamo on lopettanut toimintansa 2000-luvun alussa. 4.4.4 Saarenkylän pohjavesialue Muodostuman ympäriltä purkautuu pohjavettä useista lähteistä. Pohjaveden korkeus vaihtelee alueella ollen muodostuman keskiosissa huomattavasti reunaosia korkeammalla. Alueella esiintyy paikoin erittäin paksuja maakerroksia, joissa on runsaasti pohjavettä. Suunnittelukeskus Oy:n (1998) mukaan Kaskistonnummen-Kalattomannotkon pohjavesialueella lentokenttäalueelta pohjoiseen pohjavesikerroksen paksuus on suurelta osin yli 30 metriä ja paikoin jopa 50 metriä. Pohjavedenpinta on pääosin yli 20 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjaveden päävirtaussuunnaksi on arvioitu länsi/luode. GTK:n (2004) tekemien tutkimusten mukaan pohjavedenpinnan ja kallionpinnan korkeustasoista on tehty suhteellisen karkeaa arviointia. Oikiannummen alueella pohjavedenpinta on yleisesti tasolla 94 98 m mpy. Iso-Kolosimen järven länsipuolella on mahdollisesti pohjavedenjakajana toimiva kalliokynnys. Kurjenhaudankuopan supassa esiintyy orsivettä. Asusuon pohjoispuolella kallionpinta nousee lähelle maanpintaa ohjaten pohjaveden virtausta. Hyyppärän ja Palonummen alueilla pohjavedenpinnan korkeus on tasolla noin 95 m mpy. Hyyppärän tutkitun vedenottamon eteläpuolella kalliokohouma osin patoaa pohjavesiä ja lisäksi alueilla saattaa esiintyä katkonaisesti orsivesiä noin tasolla 100 105 m mpy. Lentokentän alueella pohjavedenpinta on noin tasolla 93 96 m mpy. Pohjavedenpinta nousee pohjavesialueen pohjois- ja itäosassa. Kolosinlampien sekä Kaskistonnummen alueella kallioperä on padonnut pohjaveden noin 109,5 110,5 m mpy tasolle. Alueella on useita pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevia kalliokohoumia. Härjänvatsan maa-ainesalueelta pohjavesi virtaa kohti kaakossa olevaa Kiehuvanlähteen vedenottamoa (Suunnittelukeskus 2003). 4.4.5 Kitulan pohjavesialue Ruhjeen reunan kallio- ja moreenirinteillä muodostuva pohjavesi kulkeutuu savenalaisia vettä johtavia kerroksia pitkin kohti pienen hiekkakumpareen alapäässä sijaitseva pohjavedenottamoa. Kitulan vedenottamon alueella pohjavesi on paineellista (Vesi-Hydro Oy 1965). Pöyry Oy:n (2008) mukaan pintavesien päävirtaussuunta on pohjoisesta etelään, kohti Aneriojärveä. Koska varsinainen pohjavesimuodostuma sijaitsee välittömästi kallion päällä olevassa kerroksessa, voidaan kalliopinnan todeta ohjaavan pohjaveden virtausta. Koepumppauksen vaikutus oli nähtävissä paineellisuudesta johtuen suhteellisen kaukana (n. 1 km) pohjoisessa itse pumppauspaikasta. Pumppauksen vaikutus kohdistuu virtaussuunnassa ylävirran suuntaan pidemmälle kuin alavirranpuolelle, mikä osaltaan kertoo pohjaveden päävirtaussuunnasta. Pohjavesialueen nykyinen rajaus määräytyy suurelta osin koepumppauksessa tehtyjen havaintojen ja havaintopisteiden mukaan. Pohjaveden on arvioitu muodostuvan aluetta reunustavilla kallio- ja moreenirinteillä, mutta pohjavesialue ei lännessä ulotu kallio- tai moreenialueelle saakka. Pohja-

17 vesialueen ja sen muodostumisalueen on arvioitu ulottuvan pohjoisessa ja lännessä pidemmälle kuin nykyinen rajaus. 4.4.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue Pohjaveden päävirtaussuunta on muodostuman pohjoisosassa kohti lounasta ja Peräkulman alueella myös kohti luodetta. Muodostuman aivan eteläisimmässä päässä päävirtaussuunta on lounaaseen, mutta Tuohitunnummen alueella pohjavesi virtaa kohti koillista sekä kaakossa olevaa Tuohitun vesiosuuskunnan vedenottamoa. Muodostuman pohjoispuolella pohjavesi virtaa savenalaisena pohjoiseen ja alueen eteläpuolella pohjavesi purkautuu Tuohitun ja Nokoisten peltoalueelle, jossa on lähteisyyttä. Savikkoalueella pohjavedenpinta on lähes kaikkialla yli 2 metriä paksun savikerroksen peitossa ja Nummelan alueella tavataan lisäksi orsivesikerroksia (Insinööritoimisto Sauli Maanpää Ky 1998). Pohjavettä muodostuu verrattain suurella yhtenäisellä alueella ja pohjavedenpinnat vaihtelevat mittausten mukaan noin välillä 27 33,5 m mpy. FCG Oy:n (2012) mukaan pohjavedenpinta on pohjavesialueen pohjoisosassa sijaitsevalla Rudus Oy:n maa-ainesalueella noin tasolla +32 m mpy eli noin 8-18 m syvyydellä maanpinnasta. Pohjavesi virtaa ottamisalueella pohjaveden pintamittausten perusteella länsi-luoteeseen eli ottamisalueelta vedenottamon suuntaan. Insinööritoimisto Maa ja Vesi Oy:n (1965) mukaan Pyymäen vedenottamon alueelta suoritetussa koepumppauksessa vedenantoisuudeltaan parhaat maakerrokset sijaitsivat 20 26 metrin syvyydellä ja pohjavedenpinta oli noin 5,5 metrin syvyydellä maanpinnasta. Pumppaustehon ollessa noin 2300 m³/d aleni pohjavedenpinta pumppauspaikalla noin 2,15 metriä sekä läheisissä havaintoputkissa noin 1,22 1,75 metriä. Alueen kaivoissa vedenpinta aleni hieman pumppauksen johdosta. Pumppauksen loputtua pohjavedenpinta nousi melko nopeasti ja oli 1,5 kuukauden jälkeen pumppausta edeltäneellä tasolla. Vedenottamon valuma-alueen laajuudeksi arvioitiin noin 3 km² suuruinen alue. Suuremman pumppaustehon seurauksena pohjavedenpinta voi alentua ja samalla vesiä voi virrata myös kauempaa. 4.4.7 Pohjavesien suojelutoimenpiteet Pohjaveden virtaussuuntien tunteminen on tärkeää, jotta onnettomuustilanteissa haittaaineiden leviäminen ja niiden pääsy ottamoille voitaisiin estää. Vaikka pohjaveden tarkka virtauskuva ei olisi tiedossa, auttaa tieto pohjaveden päävirtaussuunnista, kalliokynnyksistä, maaperän pinnanmuodoista, tiiviistä maakerroksista sekä pohjaveden syvyystieto suojelutoimenpiteissä sekä onnettomuustilanteissa toimimisessa. - Käytössä olevista sekä varavesilähteinä toimivista ottamoista sekä muista pohjavesialuilla sijaitsevista pohjavesiputkista ja kaivoista tulisi jatkaa vesipintojen seurantaa. - Pohjaveden tarkemman virtauskuvan määrittämistä tulisi harkita vedenhankinnassa olevilta pohjavesialueilta. 4.5 Pohjaveden laatu, valvonta ja seuranta Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (461/2000) antaa yleiset määräykset talousveden laadulle sekä tarvittaville tutkimuksille. Näiden määräysten tarkoitus on taata sellainen talousvesi, josta ei aiheudu käyttäjälle vaaraa tai terveydellistä haittaa. Talousveden laatuvaatimusten tulee noudattaa liitteissä 3/1-4 esitettyjä enimmäispitoisuuksia. Pohjaveden laatuun vaikuttavat monet tekijät, kuten maaperän ja kallioperän rakenne sekä kemiallinen koostumus ja erilaisten ympäristötekijöiden, kuten asutuksen, maatalouden ja teollisuuden päästöt. Pohjaveden kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat usein seurausta savikkojen alai-

18 sissa vesissä esiintyvästä happivajauksesta, jonka seurauksena rauta ja mangaani eivät saostu vaan siirtyvät liukoisessa muodossa pohjaveteen. Rautapitoisuus värjää veden ruskeaksi ja aiheuttaa mangaanin tapaan saostumia putkiin sekä makuhaittoja. Myös alumiini aiheuttaa saostumia ja lisää pistekorroosiota. Alhainen ph lisää alumiinin liukenemista. Pohjavesialueilta mitattuja vedenlaatutietoja on nähtävissä ELY-keskuksen OIVA-ympäristö- ja paikkatietopalvelusta. Pohjavedessä esiintyvistä haitta-aineista on kerrottu tarkemmin suojelusuunnitelman yhteydessä. Vedenottolupien ja tarkkailuohjelmien tarkkailuvelvoitteet koskevat vain suojelusuunnitelmassa mukana olevien vedenottamoiden pumpattuja vesimääriä sekä pohjavedenpinnan korkeuksia, eikä niihin ole sisällytetty pohjaveden laaduntarkkailua. Maa-ainesoton seurauksena syntyneitä lampia käytetään virkistyskäytössä. Uimarantoja on lisäksi pohjavesimuodostumiin rajautuvien järvien rannoilla. Uimarannan kävijämäärän ylittäessä 100 henkilön päivittäisen rajan luokitellaan se EU-uimarannaksi. Tutkimusalueella luokitukseen kuuluvia rantoja ovat Härjänvatsan uimaranta sekä pohjavesialueen ulkopuolella oleva Märynummen uimaranta. Näiden uimarantojen vedenlaatua tarkkaillaan kerran kuukaudessa uimakauden aikana mittaamalla vedestä E. coli ja suolistoperäiset enterokokit sekä silmämääräisesti makro- ja sinilevät, öljyt, kelluvat aineet, tervamaiset aineet ja kasviplankton. Vedenlaatu uimavetenä on todettu hyväksi, mutta Härjänvatsassa tavattiin vuonna 2012 sinilevää. 4.5.1 Tutkimusalueen pohjavesialueet Härjänvatsan uimaranta. Salon Vesilaitoksen mukaan pohjaveden laatu on hyvä ilman käsittelyjä, mutta syövyttävyyden esiintymisestä johtuen vesi käsitellään. Veden käsittelymenetelminä käytetään ph-arvon säätöä riippuen vedessä esiintyvistä haitoista. Veden hygieenisen laadun varmistamiseksi vedenottamoilla on käytössä UV- desinfiointi ja varaus kloorin käyttöön. Salossa veteen ei lisätä desinfiointikemikaaleja. Veden ph-arvo säädetään natriumhydroksidin avulla materiaalien syöpymisen estämiseksi. Säätö voi joillain alueilla aiheuttaa kalkkimaista kerrostumaa mm. hanojen pinnoille. Vesi on Salossa pääosin pehmeää. Poikkeuksena on vanhan kaupungin alueen länsipuoli (Mariankadun-Perniöntien länsipuoli), jossa vesi on kovaa. Laatuongelmat estävät joidenkin pohjavesialueiden tehokkaamman hyödyntämisen. 4.5.2 Märynummen pohjavesialue ELY-keskus (ent.tiehallinto) on seurannut Märynummen kloridipitoisuuksia molemmilta vedenottamoilta vuodesta 2007 lähtien. Turun tiepiirin (2009 2010) mukaan kloridi-

19 pitoisuustaso ei ylitä raja-arvoa, mutta on luonnollista tasoa korkeampi ollen noin 17 22 mg/l. Kohonnut kloridipitoisuus ei ole aiheuttanut kuitenkaan toimenpiteitä. Sairaalan vedenottamolla kloridipitoisuus oli vuoden 2011 mittauksessa 16 mg/l ja trendi on ollut laskeva. Molemmilla ottamoilla vesi hieman hapanta ph:n ollessa kunnan vedenottamolla 6,2 6,6 ja sairaalan vedenottamolla 6,3 6,4. Sulfaattipitoisuudet ovat kaikissa havaintopisteessä alhaisia ja alittavat selkeästi talousveden tavoitearvon. Sairaalan vedenottamon kloridiseuranta jatkuu, mutta kunnan vedenottamon seuranta on lopetettu vedenoton loputtua. 4.5.3 Kajalan pohjavesialue Kajalan pohjavesialueelta on tehty pohjavedenlaadun mittauksia maa- ja metsätalouden hajakuormituksen (MaaMet) seurannan sekä Kajalan vanhan kaatopaikan tutkimisen yhteydessä. Vesi täyttää pääosin hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja - suositukset. Pohjavedessä on kuitenkin maa- ja metsätalouden hajakuormituksia mitattaessa havaittu raja-arvot alittavia määriä rikkakasvien torjunnassa käytettyjä pestisidejä ja niiden hajoamistuotteita. Pohjavedessä havaittuja aineita ovat BAM, DIA, diklobeniili ja simatsiini, joiden pitoisuudet ovat olleet <0,02 μg/l sekä DEDIA < 0,05 μg/l. BAM on rikkakasvintorjunta-aineena käytettyjen klortiamidin ja diklobeniilin hajoamistuote, joka kulkeutuu helposti pohjaveteen eikä juuri hajoa pohjavedessä. DIA on simatsiinin ja atratsiinin hajoamistuote. Simatsiinia on ollut myynnissä vuosina 1959 2004 ja sitä on käytetty mansikkaviljelyksillä ja hedelmäpuiden, marjapensaiden ja koristepensaiden alustoilla. Atratsiinia on käytetty viljelemättömillä alueilla metsänviljelyssä, omenapuiden ja marjapensaiden alustoilla sekä maissiviljelyksillä vuosina 1962 1991, jolloin sitä sisältävien torjunta-aineiden käyttö kiellettiin Suomessa kokonaan. Kajalan vanhan kaatopaikan alueelta sekä sen ympäristöstä on tutkittu pohjaveden laatua. Golder Associates Oy:n (2010) mukaan pohjavedessä ei mitattu enää talousveden laatuvaatimusten ylittäviä epäorgaanisten aineiden pitoisuuksia. Talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset täyttyivät laatuparametrien osalta lukuun ottamatta ph:ta, sameutta ja kemiallista hapenkulutusta. Vesinäytteissä ph vaihteli välillä 6,0 6,9, sameus välillä 7-5700 FNU ja kemiallisen hapenkulutuksen välillä <0,5-16 mg/l. Mineraaliöljyhiilivedyt, haihtuvat (TVOC ja BTEX) ja klooratut hiilivetypitoisuudet alittivat analyysien määritysrajat. Pohjavedessä todetut haitta-ainepitoisuudet ovat pääosin laskeneet vuoden 2003 tasosta, jolloin öljyhiilivetypitoisuus oli suurimmillaan 1,8 mg/l ja haihtuvien hiilivetyjen pitoisuus 0,011 mg/l. Epäorgaanisten aineiden pitoisuudet ovat vaihdelleet seurannan aikana, mutta ovat pääasiassa laskeneet tai pysyneet samalla alhaisella pitoisuustasolla. Kadmium-pitoisuus (Cd) on vaihdellut kaatopaikalla olevassa pohjavesiputkessa välillä 0,51 3,26 µg/l talousveden laatuvaatimuksen ollessa 5 µg/l ja ympäristölaatunormin 0,4 µg/l. Kemiallinen hapenkulutus on paikoin ylittänyt talousvedelle asetetun 5,0 mg/l enimmäispitoisuuden. Vuonna 2002 pitoisuus oli suurimmillaan 40 mg/l. 4.5.4 Kustavansuon pohjavesialue Pohjavesialueella oleva Paltan vesiyhtymän vedenottokaivo ei ole käytössä. Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen (MaaMet) seurannassa alueella ei mitattu pestisidejä, mutta pohjavesi on lievästi hapanta ph:n ollen noin 6,7. Turku-Helsinki moottoritie kulkee pohjavesialueen halki. Backmanin ym. (1999) mukaan pohjaveden laatua on mitattu ylivirtaavasta maaputkikaivosta, metsäsaarekkeessa olevasta lähteikköalueen lähteestä sekä vedenottamolta. Seuranta on alkanut vuosina 1993 1996. Maaputkikaivossa mittausaikana ph-arvot nousivat selvästi ja sulfaatti-, nitraatti- sekä kloridipitoisuudet olivat melko suuria ja nitraattipitoisuus oli ajoittain yli talousveden laatuvaa-

20 timusten. Vedessä myös kationipitoisuudet (Ca, Mg, Na, K) olivat suuria ja arvojen vaihtelu oli vähäistä. Lannoitteista tai merellisistä sedimenteistä peräisin olevaa booria sekä strontiumia oli vedessä erityisen paljon ja myös lannoitteista peräisin olevaa seleeniä oli tavanomaista enemmän. Vedessä on esiintynyt myös muita alle raja-arvon olevia raskasmetalli- sekä hivenainepitoisuuksia. Lähteen vesi oli parempi laatuista, vaikka seurantakohteet ovat lähellä toisiaan. Vedenottamon vedessä liuenneiden aineiden määrä oli liki kaksinkertainen maaputkikaivoon ja sulfaatin määrä nelinkertainen lähdeveteen verrattuna. Vedenottamon veden nitraattipitoisuus ylitti mittauksissa selvästi sallitun rajan ja kloridipitoisuudet olivat mittauspisteistä korkeimmalla. 4.5.5 Saarenkylän ja Kitulan pohjavesialueet Saarenkylän pohjavesialueen eteläosan maa-ainesten ottoalueille sekä betonituote- ja kalkkihiekkatehtaan alueille on laadittu pohjaveden yhteistarkkailuohjelma. Länsi- Suomen Vesi ja Ympäristö Oy:n (2012) laatiman tarkkailuohjelmaraportin mukaan pohjavesialueen taustapitoisuuksia kuvastavan tarkkailupisteen vesi täytti tutkituilta osin talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset. Myös metalli ja puolimetallipitoisuuden olivat alle laatunormien. Tutkimusalueella nitraattityppi- ja sulfaattipitoisuus sekä sähkönjohtavuus olivat taustapitoisuutta korkeammalla. Pohjaveden ph oli tarkkailupisteissä 6,6 7,3 ja veden hygieeninen laatu oli moitteetonta. Lisäksi öljyhiilivetyjen pitoisuudet olivat alle määritysrajan 50 µg/l. Myös Härjänvatsan saunalta otettu vesinäyte täyttää hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja -suositukset. Saint-Gobain Weber Oy:n havaintoputkessa 9 epäillään olevan öljyä. Pohjavesiputki on vanha rautaputki, jossa on havaittu öljyhiilivetyjä ja asia on parhaillaan selvityksen alla. Kitulan pohjavesialueelta pumpatusta pohjavedestä tehtyjen vedenlaatumittausten mukaan vesi täyttää hyvälle talousvedelle asetetut laatuvaatimukset ja -suositukset. Vedenottamolta 11.10.2006 otetussa näytteessä pohjaveden kloridipitoisuus oli 30 mg/l. Pitoisuus ei ylitä talousveden raja-arvoa 250 mg/l, mutta vesijohtomateriaalien syövyttämisen ehkäisemiseksi kloridipitoisuus tulisi olla alle 25 mg/l. Turku-Helsinki moottoritie kulkee pohjavesialueen halki, mutta tarkempaa tutkimustietoa tien ja suolauksen vaikutuksista alueen pohjaveteen ei ole saatavilla. 4.5.6 Pyymäki-Tuohitun pohjavesialue Pohjavesialueen pohjoispäässä sijaitsevalla Rudus Oy:n maa-ainestenottoalueella havaittiin pohjavesiputkissa öljypitoisuuksia. Kyseessä on arvioitu olevan asennuksen aikainen öljyvuoto tai ilkivalta. Myös alueella olevassa orsivesilammessa havaittiin öljyhiilivetyjä. Öljyhiilivetyjen pitoisuudet vaihtelevat <0,05-0,13 mg/l välillä ja vanhassa rautaputkessa pitoisuus oli korkeimmillaan 16 mg/l. Pohjaveden kunnostuksen tavoitetaso on öljyhiilivedyillä (C10-C36) 2 mg/l ja haihtuvilla hiilivedyillä 1,0 mg/l. FCG Oy:n (2012) tekemässä maaperätutkimuksessa määritettiin maaperän öljyhiilivetypitoisuuksia viidestä näytepisteestä. Maaperänäytteissä todettiin pieniä, Valtioneuvoston asetuksen Vna 214/2007 kynnysarvot alittavia öljyhiilivetypitoisuuksia ja lisäksi alueen pohjavesiputkissa todettiin kohonneita öljyhiilivetypitoisuuksia. Ottamisalueen ulkopuolella oleva orsivesilampi sijaitsee noin kymmenen metriä ottamisalueen pohjan yläpuolella, eikä hiilivedyt näyttäisi olevan lähtöisin ottamisalueelta. Riskiarvioinnin perustella alueella todettujen haitta-ainepitoisuuksien ei arvioida aiheuttavan nykyisessä käytössä ympäristö-, terveys- tai ekologista haittaa ja hiilivetyjen kulkeutumisen riski haittaa aiheuttavina pitoisuuksina on arvioitu merkityksettömäksi. Pohjavesialueelta tehdyn maa- ja metsätalouden hajakuormituksen (MaaMet) seurannan yhteydessä pohjavesi oli laadultaan hyvää talousvettä. Vedestä mitattiin kuitenkin raja-